torstai 30. lokakuuta 2014

Virtapiikkejä havaittavissa

Tallinmäellä mentiin vielä tänä torstaina tunti kentällä ennen kuin tuntimme siirtyy sunnuntaiaamun maneesivuorolle. Kenttä olikin lämpimän alkuviikon jälkeen todella hyvässä kunnossa, eli viikon takainen betoni oli muuttunut jopa hyppäämiseen soveltuvaksi alustaksi. Olin automaattisesti odottanut koulutuntia ja turvaliivi ei siten ollut mukana, mutta esteet pysyivät tänään joka tapauksessa hyvin maltillisissa korkeuksissa eli 60 sentissä ja sen alle. Ensimmäinen tehtävä tänään oli kuitenkin etsiä piilosta leikkivä poni. Ensin luulin ettei Vake ole tarhassa, sillä se ei ollut kaverinsa seurassa portilla eikä valaistussa pihatossa. Kuulemma poni kuitenkin ulkona oli, joten se oli siis jossakin siellä valtavankokoisen tarhan pimeydessä. Hetken aikaa tähyilin eri puolille pimeyteen ja lähdin mudassa kahlaamaan kohti sitä aluetta missä Vake kesäisin useimmiten oli syömässä. Jonkin ajan kuluttua pimeydessä erottui valkoinen piirto ja kaksi kiiluvaa silmää, jotka paljastivat Vaken sijainnin.

Ennen tuntia sain kuulla että Vakella oli viime päivinä ollut selvästi ylimääräistä virtaa. Ihmekös tuo, kun poni on edelliset pari viikkoa ollut lomalla tai hyvin kevyessä liikutuksessa, ja on lisäksi pudottanut ylipainoa kymmeniä kiloja sekä saanut jumeihin fysikaalista hoitoa! Huomasinkin jo viime viikolla vähän merkkejä Vaken energiatasossa tapahtuneesta muutoksesta. Aloin sitten väistämättä etukäteen jännittää kuinka virtaisa ja pöljä poni mahtaisi tunnilla olla.

Raviverryttelyn aikana Vake meni oikein nätisti, ei pahemmin pälyillyt pimeyteen ja liikkui ihan hyvin omalla moottorilla ilman patisteluja. Laukassa Vake otti aluksi pienen spurtin ja pari vähän "pomppuisampaa" laukka-askelta, mutta ne eivät minua onneksi pahemmin horjauttaneet. Sellaista pientä pomppuisuutta oli laukassa havaittavissa, vaikka varsinaisia pukkeja ne eivät olleetkaan. Ylitimme laukassa maapuomeja pääty-ympyröillä, ja päädystä toiseen vaihdettiin lävistäjän kautta ja lennosta laukkaa vaihtaen. Laukanvaihtoihin arvatenkin tuli pomppimista, sillä tätähän Vake tekee vaihdoissa muutoinkin ja tänään oli takaosa selvästi tavallista kevyempi. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin rentoutua satulassa, kun huomasin ettei Vake mitään tämän hurjempaa taida tehdä ja pärjään ihan hyvin.

Hyppyjen puolesta pysyttiin tosiaan "kavalettitasolla", ja ihan hyvä niin kun hyppytaukoa oli takana melkein kuukausi. Ope otti teemaksi Nina Fagerströmin valmennuksessa esitellyn "positiivisen askeleen" käsitteen, mikä siis tarkoittaa että estettä kohti ei hevonen eikä ratsastaja ajattele taaksepäin vaan ennemmin askel hieman venyy estettä kohti. Tätä treenasimme ensin hyppäämällä vasemmassa laukassa suurella ympyrällä yksittäistä ristikkoa. Vake liikkui edelleen aika pörheästi, ja estettä kohti löytyi imua eli päästiin ristikolle nimenomaan sillä positiivisella askeleella. Kertaalleen tosin otettiin "negatiivinen askel" eli turha pikkuaskel kun aloin innoissani vähän liikaakin tuupata ponia kaukaa. Jatkettiin vielä oikeassa laukassa suorilla lähestymisillä pienelle pystylle, ja Vakelta todellakin löytyi tänään positiivinen askel. Välillä tuntui että ponkaistiin esteelle jo turhankin kaukaa, mutta kylläpä oli poni menossa hyvällä energialla! Ensin oli pientä ongelmaa esteen jälkeen kun Vake lähti kurvailemaan lapaliirtoa sisäänpäin, mutta aika vähällä sen sai menemään myös nätisti päätyyn asti. Ope muistutteli vielä pitämään kädet rentoina, sillä ponin ollessa näin "villinä" puristin ohjia vähän turhan jännittyneesti. 

Hyppäsimme sitten viiden esteen mittaisen simppelin radanpätkän. Vakella energiaa riitti edelleen, ja ensimmäiselle esteelle mennessä se meinasi jopa rynnätä. Aika samalla laillahan se käyttäytyi viimeksi kotikisoissa eli radan alussa oli vähän ylimääräistä säpinää. Ensimmäisen esteen jälkeen meno kuitenkin tasoittui. Edelleen Vake toki liikkui hyvällä omalla energialla, ja esteet ylittyivät oikein napakasti. Ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat itsestään kun eteneminen oli näin reipasta. Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen uusinnan hieman tiukemmilla käännöksillä, ja sama sujuva meno jatkui. Ensimmäiselle esteelle tuli taas rynnistys, mutta sen jälkeen poni kuunteli paremmin ja tuntui että se keskittyi tehtävään eikä niinkään ylimääräiseen sähläämiseen. Tosi hyvä rata tämä jälkimmäinenkin, joten tämä hieman jännittävä tunti päättyi hyviin fiiliksiin. Kylläpä oli sujuvaa!

Vaikka ponin pieni "pöllöily" vähän jännittikin aluksi niin Vaken uusi energia taitaa kuitenkin olla enimmäkseen positiivinen juttu. Hyppääminen oli helppoa kun laukassa oli riittävä energia eikä tarvinnut puskea eteenpäin. Ponnistuspaikat löytyvät tällaisessa tilanteessa kuin itsestään, ja hypyissä on myös helpompi olla mukana kun alla on riittävästi laukkaa. Sekin on hyvä että Vaken liikkuessa omalla moottorilla en ala yliratsastaa ja "jahdata" sitä esteitä kohti. Tunnin loppua kohti aloin jo enemmän luottaa siihen että kyllä tämä sujuu ja pärjään ponin kanssa oikein hyvin vaikka se vähän virtaisampi onkin. Mitään kovin hurjaahan Vake ei tehnyt, joten jos sen virtapiikki ei tämän ihmeellisempänä ilmene niin ei pitäisi olla ongelmaa (koputetaan nyt kuitenkin puuta). Voisin ehkä myös luottaa omiin taitoihini vähän enemmän sen suhteen että pärjään kyllä vaikkei poni olisikaan aivan 100-prosenttisen pystyynkuollut.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Lisää kulmia ja suoristamista

Keskiviikon koulutunnille sain hieman yllättäen Loren. Mielelläni toki Lorella menin välillä kouluakin. Karsinakäyttäytymisen puolesta Lore ei kyllä tänäänkään ollut mikään kullannuppu, joten päätin viedä sen pihalle harjattavaksi. Ulkona Lore olikin sitten ihan nätisti.

Edelliskertojen tapaan teemana oli kulmien ratsastus, tällä kertaa siten että uralla kulmiin tullessa oli tarkoitus hieman hidastaa ja koota liikettä. Kulmien lisäksi käynnissä ja ravissa ratsastettiin keskiympyröitä. Käynti- ja ravityöskentelyn osalta tänään ehti siis keskittyä hyvin ihan vaan rentouden ja suoruuden etsimiseen. Lore oli alusta alkaen todella vino, ja tämä oli päällimmäisin asia mitä läpi tunnin yritin korjata. Käynnissä homma lähti liikkeelle ihan rennoissa ja hyvissä merkeissä. En ehkä kummoista "kokoamista" päässyt kulmissa esittämään, mutta kulmissa asettaen ja taivuttaen Lore lähti pyöristymään mukavasti. Kun tähän rentoon mielentilaan oli päästy käynnissä niin oli helppo jatkaa ravissa. Vasempaan kierrokseen tosin vinous korostui ja Lore oli ylipäänsä jäykempi ja hankalampi tähän suuntaan. Vasemmalle mennessä kävi myös niin että sisäkäsi oli turhan levoton kun taas ulko-ohjan tuntuma ei ollut riittävä. Oikealle ravatessa Lore tuli paremmin kahdelle ohjalle niin että pääsin eroon ylimääräisestä sisäohjan räpeltämisestä, ja nyt mentiin rennossa pyöreässä muodossa. Ope kommentoi hevosen käyttävän vatsalihaksiaankin hyvin, mutta kyseli meinasiko se vetää ohjan päässä alaspäin. Totesin että mitään varsinaista vetoa en kyllä huomannut, mutta ehkä tuntuma ja etuosa olisivat kuitenkin saaneet olla aavistuksen kevyemmät.

Laukassa työskenneltiin ensin oikeassa kierroksessa uralla ja ympyröillä. Vasemmassa kierroksessa puolestaan mentiin myötälaukkaa pääty-ympyröillä sekä nostettiin pitkillä sivuilla käynnistä vastalaukka jota ratsastettiin uralla parin kirjainvälin verran. Loren oikea laukka oli tuttuun tapaan kovin keinuttavaa, ja ope totesi että hevonen pääsee vähän vetämään minua eteenpäin. Yritin toki kovasti pitää vatsalihaksilla vastaan ja näin vähentää ylävartalon keinumista eteenpäin, mutta joka tapauksessa istunnan pitämättömyys taisi olla laukassa pääsyy siihen ettei Lore liikkunut yhtä rentona ja pyöreänä kuin ravissa. Keskivartalo-ongelmat tietysti heijastuivat myös käsiin niin etten saanut tuntumaa pidettyä yhtä pehmeänä ja tasaisena kuin ravissa.

Vasen laukka oli helpompaa istua, mutta tähän suuntaan Loren vinous tuli korostuneemmin esille. Etuosa oli todella reilusti ulkona ympyrältä takaosan liiratessa sisäänpäin. Vastalaukat nousivat kyllä ihan hyvin, mutta laukannostojen myötä Lore pääsi hieman jännittymään, mikä näkyi entistä pahempana poikittamisena. Lopuksi ehdin saada opelta vähän ohjeita suoristamiseen, eli laukkaympyrällä mentiin vasta-asetuksessa samalla sisäkädellä tilaa antaen ja ulkoavuilla koetin tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Tämän tunnin puitteissa en ehtinyt Lorea aivan kunnolla suoraksi saada, mutta vasemmassa laukassa oli edes pientä parannusta havaittavissa joten suunta oli oikea. Olisin tietysti voinut hoksata tehdä yhtä määrätietoista suoristamistyötä omatoimisestikin enkä vasta siinä vaiheessa kun opelta tuli ohjeet. Kuten ope totesi, Lore antoi nyt kuitenkin ratsastaa aika paljon, eli se ei jännittynyt tai alkanut narskutella hampaitaan vaikka suoristamistyötä tehtiin ihan tosissaan.

Laukkahommat olivat mitä olivat, mutta käynnissä ja ravissa Lore meni tänään sen verran mukavasti että olin ihan tyytyväinen. Lore on kyllä ollut jo hyvän aikaa nousemassa yhdeksi tämän tallin suosikkiratsuistani, eikä syyttä. Suoristaminen tuntuu Lorenkin kanssa olevan se avainjuttu, eli täysin sama tilanne kuin viime aikoina melkeinpä minkä tahansa muun hevosen kanssa. Milloinkahan tulee vihdoin vastaan se hevosyksilö joka ei olisi tällä samalla tavalla vino vaan jolla etuosaa pitäisikin suoristaa päinvastoin vasemmalta oikealle?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Suorempi hevonen, parempi mieli

Koulutunnille sain jälleen Jussin. Eihän tässä ole pitkä aika seuraaviin koulukisoihinkaan, ja open ei varmaankaan ollut vaikea arvata että Jussi se lienee toiveratsuni näihinkin kisoihin. Kuten tiistain tunnilla myös tänään aiheena oli hevosen kääntäminen.

Päivän tehtävään tutustuttiin heti alkajaisiksi käynnissä. Ensin hevonen pysäytettiin uralla, ja pysähdyksessä käännettiin asetus sisälle eli tässä tapauksessa oikealle. Tämän jälkeen lähdettiin pysähdyksestä kääntämään etuosa edellä suoraan radan poikki, ja ennen uralle tuloa toistettiin sama pysähdys ja liikkeellelähtö etuosaa kääntäen. Tavoitteena oli saada hevonen seuraamaan käännöksen suuntaan kevyesti kiertyvää ylävartaloa siten että liikkeellelähtö tapahtuisi vastauksena kääntäviin apuihin. Sain ideasta mielestäni ihan hyvin kiinni niin että Jussi kääntyi ja taipui sisäpohkeen ympäri ulkoapujen vaikutuksesta. Asetus pysähdyksessä käännöksen suuntaan oli ehkä haastavin osuus, sillä helposti Jussi käänsi päätä liikaakin muttei kuitenkaan kunnolla myödännyt niskasta. Liikkeelle lähdettyämme asetus löytyi paremmin ja kulmissa Jussi pyöristyi ihan mukavasti.

Seuraavaksi verryttelimme hetken aikaa kevyessä ravissa ympyröitä ratsastaen. Ravissa ope kehotti minua erityisesti ojentamaan alaselkää niin ettei selkä pääsisi pyöreäksi vaan olisin paremmin ryhdissä ja "takareisien päällä". Yritin mutta en tainnut ihan päästä tavoiteltuun lopputulokseen istunnan osalta, eli totesin olevani jälleen kerran turhan jumissa. Ahkeran venyttelyn tarve tulee kyllä aina korostuneesti esiin nimenomaan Jussilla ratsastaessa.

Palasimme vielä takaisin käännöstehtävän pariin. Ratsastimme nyt neliöillä, joilla jokaiseen kulmaan tullessa tehtiin pysähdys ja huolellinen käännös etuosa edellä. Tavoitteena oli saada hevonen lähtemään pysähdyksestä liikkeelle ulkoetujalka edellä. Kierros oli nyt vasen, mihin suuntaan tämä olikin erityisen hyödyllinen harjoitus ajatellen Jussin suoristamista eli etuosan tuomista oikealta vasemmalle. Ulkopohje oli minulla käännöksissä aika vahvana mukana jotta tosiaankin sain oikean lavan kunnolla mukaan käännökseen. Jussi taisi ihan tosissaan suoristua, sillä kun kohta siirryttiin työskentelemään ympyrällä harjoitusravissa ja laukassa liikkui se tosiaan suorempana. Ravissa esiintyi kummallista etuosan levottomuutta, mutta laukassa meno tasoittui. Ope kehotti taas ratsastamaan etuosaa ylös ja painoa taakse, ja kun tein tätä kokoavaa työtä niin laukka kyllä alkoi toimia varsin kivasti. Jussi jäi vielä vähän liian raskaaksi edestä, eli etuosa olisi saanut keventyä vielä paremmin, mutta joka tapauksessa laukassa mentiin jopa harvinaisen suorana. Hevosen ollessa suora helpottuu kaikki muukin tietysti heti, ja tuntuman jonkinasteista raskautta lukuunottamatta vasemmassa laukassa oli todella hyvä meininki.

Jatkoimme vielä käynnissä oikeaan kierrokseen tekemään neliöllä pysähdyksiä ja käännöksiä, ja tämän jälkeen laukattiin ympyrällä oikealle. Käännöksissä en jostain syystä saanut nyt aikaan samanlaisia "loksahduksia" eli asetukseen myötäämisiä kuin alkutunnista samassa tehtävässä, mutta laukassa Jussi oli tähänkin suuntaan varsin hyvä. Hetkellisesti sieltä irtosi todella hieno laukka-askel tai pari kun etuosaa sai oikeasti vähän kohoamaan ja kevenemään. Harmi vaan että en saanut tätä ylläpidettyä yhtäjaksoisemmin vaan hienojen hetkien jälkeen Jussi pääsi valumaan uudestaan etupainoisemmaksi.

Laukan osalta oli tänään niin sujuvaa että on pakko olla tyytyväinen, etenkin kun Jussin heikompi eli vasen laukka toimi näin hyvin. Suoristava työ taisi siis todellakin tehdä tehtävänsä. Ravissa sen sijaan oli epämääräisempää, eli aika mielenkiintoista että tänään nimenomaan laukka oli selvästi toimivin askellaji. Luullakseni tämä johtui ainakin osaksi siitä että laukassa pystyin istummaan paljon paremmin ja luontevammin, kun taas Jussin ravissa olin tuttuun tapaan ongelmissa.

Tosi hurjaa mummolaukkaa ja sinivalkoinen ruusuke

Oman seuran vuoden viimeisiin estekisoihin lähdin reippaasti vähän vieraamman ratsun kanssa, eli toteutin suunnitelmani hypätä kisat Lorella. Hyvin vähäisen treenimäärän puolesta tietenkin jännitti, varsinkin kun kisakorkeudessa en ollut Lorella koskaan rataa hypännyt. Luokassa oli valittavana estekorkeus 70 tai 80 cm, ja selvä valintani oli 70 cm ottaen huomioon edellä mainitun treenin puutteen ja sen ettei 80 cm ole minulle vielä mukavuuskorkeus tutumpienkaan hevosten kanssa. Radan kävelyssä 70 cm näytti tänään sekin jostain syystä kamalan isolta, eli ehkä jännitys teki tässä tepposet.

Hevosen selästä käsin tarkasteltuna esteet onneksi hieman kutistuivat. Verryttely ratsastettiin maneesissa ryhmissä, ja totesin Loren olevan siinä suhteessa mainio kisaratsu ettei kotimaneesin muuttuminen kisa-areenaksi jännittänyt sitä ollenkaan. Menohaluja tosin oli ehkä tavallistakin enemmän, ja verryttelyhyppyjen myötä hevonen tuntui pikkuhiljaa kuumuvan. Hyppäsimme ensin matalampaa pystyä, sitten kisaradan aaltolankkupystyä ja lopuksi okseria. Hypyt sujuivat aika mukavasti ilman varsinaisia ongelmia, ja ponnistuspaikatkin näin aika hyvin. Okseria hypätessä Lore kävi jo sen verran kierroksilla että lähestymisessä sain tehdä pidätteitä ja hypyn jälkeen oli kaarteessa kontrolli hieman kadoksissa. Niinpä aloin jännittää sitä kuinka saisin Loren pysymään koko radan hanskassa niin ettei se pääsisi kiihtymään ja syöksymään esteille liian holtittomasti.

Lähtövuoromme oli neljäntenä, eli vielä piti odotella hetki jännityksessä. Odotteluaikana Lore oli taas tosi lunkki ja seisoi rauhallisena paikallaan maneesin nurkassa. Oman vuoron koittaessa lähdimme liikkeelle vasemmassa laukassa Loren ollessa ihan hyvin kuulolla. Ensimmäisen ja toisen esteen välistä tietä olin etukäteen jännittänyt, sillä tämä oli noin viiden laukan kaareva linja pystyltä okserille. Melko haastava siis näin radan aloitukseksi. Ykkösesteelle tultiin rauhallisesti, ja hillityn hypyn jälkeen ehti hyvin kääntää okserille vaikka Lore jäikin väärään laukkaan. Tässä vaiheessa olin vielä aivan liian varovaisella asenteella liikkeellä, joten Lore otti okserille kuudennen miniaskeleen. Kiltisti se kuitenkin ylitti esteen vaikka meninkin liikkeen edelle etukumaraan.

Kolmosesteelle lähestyttiin reippaammin ja sujuvammin, mutta heittäydyin hyppyyn turhankin voimakkaasti niin että hypystä tuli hieman laaka ja puomiin tuli kevyt kosketus. Radan seuraava paha paikka oli viiden laukan suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle. Olin pelännyt Loren syöksähtävän okserilta eteen niin että lyhyehkössä sarjavälissä kävisi hassusti. Okserille tulikin lennokkaampi hyppy kun viimeisellä askeleella piti hieman venyttää eteen, ja tuntui että Lore lähti imemään sarjaa kohti ilman kontrollia. Videoltahan ei kyllä juurikaan huomaa että hevonen olisi mihinkään ryntäämässä, eli tuntemukseni ei vastannut todellisuutta. Joka tapauksessa sarjalle hypättiin sisään melko läheltä, ja Lore haki tilaa sarjaväliin ajautumalla oikeaa laitaa kohti. Itse tilanteessa en kyllä juuri ehtinyt mitään tajuta vaan lennähdimme sarjan yli ajatusta nopeammin. Tämän jälkeen jarruttelin taas Lorelta "liikaa" vauhtia pois, vaikka itse asiassa nyt se taisi vasta laukata riittävästi. Kuutosokserille mentiin siis hissutellen ja vähän pienellä hypyllä se ylittyikin. Seiskalle oli onneksi pitkä tie ja ehdin korjailla ravin kautta myötälaukkaan.

Seiska oli ykkösvaiheen viimeinen este, ja tälle tuli oikein hyvä hyppy. Jatkoimme siis virhepisteittä toiseen vaiheeseen. Lore tuntui ryykäävän pitkän suoran päässä näkyvälle okserille, mutta pidin vastaan ja päästiin kuin päästiinkin okserille hyvään ponnistuspaikkaan. Vauhtia oli esteen jälkeen sen verran että käännös seuraavalle esteelle meni tosi pitkäksi kenottaessani irti satulasta. Tälle pystylle tullessa tuuppasin liikaa viimeisillä askeleilla, mutta Lore vastasi kiltisti venyttämälle estettä kohti. Vähän laaka hyppy ja kolahdus puomiin, joka ei onneksi pudonnut. Kymppiesteelle ratsastin oikotien, eli suhteellisen tiukan kaarteen kyseisen esteen ympäri vasemmassa laukassa. Lore kääntyi näppärästi ja laukkakin säilyi kaarroksessa niin että päästiin virheettä yli. Isompi este tai okseri olisi tästä kaarteesta ehkä koitunut ongelmaksi, mutta 70 cm pysty onnistui. Tämän jälkeen tuumasin ilmeisesti ratsastaneeni aikaa tarpeeksi, ja kiersin viimeisenä hypättävälle sarjalle kilometritien ja jarruttelin vielä ravin kautta laukanvaihdonkin. Sarjalle päästiin näin ollen maltillisesti ja rauhallisesti, mutta ehkä vähempikin varmistelu olisi riittänyt. Sarjan jälkeen olimme maalissa, eli olimme selvinneet myös toisen vaiheen ilman virheitä. Mahtavaa!



Radan jälkeen oma käsitykseni oli että Lore oli mennyt liian kovaa ja hallitsemattomasti. Video kuitenkin paljasti ettei se meno näin hurjaa oikeasti ollutkaan. Pitelin kyllä ohjista rystyset valkoisina, mutta hevonen olisi pikemminkin saanut laukata ja edetä paremmin eikä tällaista mummolaukkaa. Että hohhoijaa vaan niille "kontrolli katosi ja meni liian kovaa" -kuvitelmille! Sitä kun on tottunut hyppäämään töppöjalkaponeilla niin Loren voimakkaampi laukka hämää luulemaan että mennään lujaa vaikka oikeasti ei todellakaan mennä. Onneksi Lore kuitenkin hyppäsi näin pienet esteet myös tällaisesta laukasta, ja ponnistuspaikatkin löytyivät ihan hyvin siitä huolimatta että monessa kohtaa ajatus oli vähän liikaa taakse. Isommille esteille jos mielii niin sitten täytyy kyllä uskaltaa edetä vähemmällä jarruttelulla ja hyssyttelyllä.

Luokassa kävikin sitten niin hassusti, että toisen vaiheen nollaratoja oli vain kaksi ja aikamme riitti peräti voittoon viiden sekunnin kaulalla toiseksi sijoittuneeseen. Nora ja Meri olisivat pesseet meidät 11 sekunnilla, mutta pudotuksen seurauksena he sitten nappasivat kolmannen sijan ja näin ollen sain laukata kunniakierroksen kaverin kanssa. Kivaa! Sijoituksen puolesta kisakokeilu Lorella onnistui siis yli odotusten, ja ei tämä nyt muutenkaan ollut yhtään pöljempi idea. Lorehan oli aivan mainio kisaratsu!

Videosta sekä kuvasta kiitos Annelle!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kevyttä kavioiden kopsuttelua

Tänä torstaina ratsastimme Annen kanssa itsenäisesti normaalin tuntimme asemesta. Edellisestä kerrasta Vaken satulassa ehtikin vierähtää viikko, sillä Vake oli viime viikonlopun rokotuslomalla. Parina edellisenä päivänä se oli kuitenkin jo liikkunut, ja tänään menimme kevyesti noin 45 minuuttia. Meno jäi kevyeksi ihan olosuhteiden pakosta, sillä kenttä oli jäätynyt vielä viime viikkoakin kovemmaksi. Liukasta ei kuitenkaan ollut, joten kyllä kentällä pystyi hyvin menemään käyntitehtäviä sekä rauhallista ravia. Kovan pohjan lisäksi keli oli muutenkin varsin talvinen, sillä pakkasta oli noin kuusi astetta ja tuuli puhalteli peltoaukeiden yli hyytävästi.

En ollut laatinut varsinaista etukäteissuunnitelmaa, ja päädyin ratsastamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja vähän ravissakin sekä isoja ympyröitä. Vaken keskittyminen tehtäviin ei ollut aivan huipussaan, sillä vaikka se ei varsinaisesti mitään säikkynyt oli sen huomio usein enemmän kentältä ulos pälyilyssä kuin ratsastajassa. Ymmärtäähän sen kun on pilkkopimeää ja tuulikin kahistelee puskia kentän laidoilla. Yritin saada ponin huomiota itseeni puhua pälpättämällä sille kaikenlaista, sillä eipä siinä kentällä ollut muita ihmettelemässä hassuja höpinöitäni kuin Anne ja Jetti. Puhumisen seurauksena Vaken korvat usein kääntyivätkin takaviistoon ja se alkoi tällöin kuunnella myös varsinaisia apuja paremmin.

Keskittymisongelmasta seurasi kuitenkin se että aloin taas käyttää apuja liikaa. Käynti toki on muutoinkin se askellaji jossa kaikista helpoiten ajautuu jatkuvaan jumputtamiseen ja nyhjäämiseen. Vake kyllä liikkui yllättävänkin pyöreänä, mutta rentoutta ja tarkkaavaisuutta olisin toivonut lisää. Nyt taisi käydä niin että siltä sai reaktion korkeintaan puoleen käyttämistäni avuista, ja toisaalta en aina itsekään tiennyt mitä olin pohkeella nyhjäämisellä ajamassa takaa. Askellus niin käynnissä kuin ravissakin oli myös aika ponnetonta, eli aktiivisuus ei ollut ihan kunnossa. Taisin tämän osalta ratsastaa turhan varovaisesti kovasta pohjasta tietoisena eli en oikein edes pyytänyt Vakelta pikkuhissuttelua parempaa liikettä.

Vasemman ja oikean kierroksen puolieron huomasin tälläkin kertaa, eli oikealle tuntuma ja pyöreys oli paljon helpompi löytää. Aivan treenin lopuksi sain paneuduttua suoristamiseen hieman keskittyneemmällä otteella, ja ratsastin vasemmassa kierroksessa ympyrällä etuosaa oikealta vasemmalle samaan tapaan kuin olen viime aikoina saanut tehdä monen eri hevosen kanssa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta tuntui että sain ympyrällä etuosaa oikeasti vähän suoristettua ja ulko-ohjalle sen myötä paremman tuntuman. Vake liikkuikin tässä kohtaa mukavan pyöreänä ja melko rennonkin oloisena. Työskentely tältä päivältä päättyi sitten tähän hyvään hetkeen ja lähdettiin talliin lämmittelemään.

Näin alkoi maneesiratsastajn karaisu syksyn ja talven ratsastuksiin säiden armoilla. Tänään annoin olosuhteiden vähän liikaa häiritä tekemistä, eli en osannut rakentaa käyntipainotteista ratsastustuokiota sellaiseksi että ponin huomion ja keskittymisen olisi todella saanut käännettyä työntekoon. Kuten viime viikolla tunnilla nähtiin olisi käyntityöskentely erinomaista treeniä kunhan sen vaan saisi toteutettua fiksusti eikä päätyisi epämääräiseen höntsäilyyn.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Istu, istu, istu

Keskiviikon tunnilla hypättiin, mutta tasapuolisuuden nimissä kisaheppa Lore piti tällä kertaa antaa Annelle. Niinpä olin esittänyt toivomuksena mennä tänään jollakin e-kirjaimella alkavalla ponilla, ja tästä e-ponien kolmikosta ope oli valinnut minulle Elmon. Elmolla en ollutkaan hypännyt pitkään aikaan.

Alkuverryttelyssä Elmo yllätti positiivisesti, sillä se liikkui melko hyvin eteenpäin ihan itse eikä ollut kovin puskettava. Vino se kyllä oli kuten aina, ja toki laukka olisi saanut pyöriä vielä tarmokkaamminkin. Lyhyehkön verryttelyn jälkeen ratsastettiin ensin kahden ristikon suoraa linjaa, jonka metrimäärä jäi arvoitukseksi mutta ohjeena oli 5-6 laukkaa. Elmon kanssa luonteva ratkaisu näin pienillä esteillä oli kuusi askelta. Väli jäi tällä askelmäärällä aavistuksen ahtaaksi, ja jälkimmäisellä esteellä lähdin istunnalla ennakoimaan hyppyä liikaa eli kumartumaan irti satulasta esteen edessä. Ope patistelikin istumaan tiiviimmin satulassa loppuun asti. Sama linja hypättiin vielä toisesta suunnasta esteiden ollessa nyt pieniä pystyjä. Tämä sujui ihan luontevan ja sujuvan oloisesti, ja maltoin ehkä jo istuakin paremmin satulaan. Elmo vaan otti molemmilla kierroksilla hieman pidemmän hypyn ensimmäiselle esteelle ja pääsi vaihtamaan siinä laukan oikeasta vasemmaksi. Nämä kaukaa lähtevät hypyt eivät kuitenkaan päässeet minua yllättämään tai horjauttamaan.

Yksittäin hypättiin vielä kertaalleen pieni portti lävistäjällä. Elmo ei tietenkään portista välittänyt mitään, mutta laukanvaihtoa ei tällaisesta pikkuhypystä saatu tehtyä. Seuraavana vuorossa olikin neljän esteen pätkä jolla korkeudet olivat noin 50-60 cm. Tämä korkeus oli Elmon kanssa vielä ihan mukavuusalueella, etenkin kun alkutunti oli sujunut mukavasti. Ensimmäinen este oli ristikko-okseri lävistäjällä. Elmo lähti hyvin liikkeelle ja okserille tullessa sain tehdä jopa pieniä pidätteitä jotta poni pysyi tarpeeksi lyhyenä. Vähän lähelle mentiin, mutta parempi niin kuin huolimaton roikaisu kaukaa kuten Elmo välillä tekee. Lavat kiemurtelivat lähestymisessä vähän minne sattuu, ja hypyssä oli tunkua oikealle niin että laukkaa ei ollut toivoakaan saada hypyssä vaihtumaan. Elmo korjasikin laukan ravin kautta välittömästi alastulon jälkeen. Jatkoimme pysty-pysty-linjalle, joka onnistui nyt aivan nappiin ja oikea laukkakin säilyi. Tehtävä päättyi vielä portin ylitykseen lävistäjällä, mikä meni myös asiallisesti lukuunottamatta laukan vaihtumattomuutta. Ei ollenkaan hassumpi pätkä tämä.

Tultiin neljän esteen pätkä vielä uudestaan vaihtaen järjestykseksi okseri-portti-suora linja. Okserille tultiin aika samalla lailla kuin äsken, ja laukan joutui taas korjaamaan ravin kautta. Portille lähestymisessä istuin ja maltoin mielestäni hyvin, Elmo vaan puski vasenta kylkeä hypyssä ulos niin ettei laukanvaihtoa saatu edelleenkään aikaiseksi. Suoralle linjalle tullessa ohjalla oli vähän painetta eli Elmo hieman kiskoi edestä, ja linjan ensimmäiselle pystylle se loikkasi kaukaa sen sijaan että olisi menty pikkuaskeleella lähelle. Tämän isomman loikan jälkeen en ehtinyt saada ponia enää oikein kiinni, vaan se jatkoi samalla meiningillä toiselle esteelle niin että nyt väli meni viidellä askeleella ja kaukaa roikaistiin linjan jälkimmäinenkin osa. Saimme tietenkin sakkokierroksen linjalle. Nyt onnistuin tuomaan Elmon paremmin ensimmäiselle esteelle niin että se malttoi tulla järkevämpään ponnistuspaikkaan. Otin laukkaa sitten hieman kiinni jotta kuusi askelta mahtuisi, ja rytmi hieman katosi hetkeksi Elmon siirtyessä melkein raville. Lopulta kuitenkin oltiin kuudella askeleella hyvässä ponnistuspaikassa vaikka laukka välissä vähän lötköksi menikin, joten tämä riitti tällä kertaa.

Tärkeimpänä oppina tänään oli että pitää malttaa istua satulassa eikä lähteä ennen aikojaan kippaamaan ylävartaloa eteenpäin. Näin käy helposti silloin jos en ole varma ponnistuspaikasta vaan yritän varautua mahdolliseen kaukaa lähtevään hyppyyn. Elmo oli tänään kyllä oikein kiva, liikkui ihan itse ja hyppäsi järkevästi. Ei ollut ollenkaan sellaista epätoivoista puskemista kuin Elmon kanssa on toisinaan ollut, vaan tänään poni oli menossa ihan reippaalla asenteella. Lopuksi tuntui siltä että olisin voinut hypätä vaikka aavistuksen korkeampiakin esteitä, ja jäi myös sellaiset fiilikset että Elmolla voisin mielelläni hypätä vastaisuudessakin.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Ulkoavut, siirtymiset ja etupainoisuus

Tiistai-iltana olin rästitunnilla, ja tilaa olikin näin syyslomaviikolla hyvin. Lisäkseni tunnilla oli vain neljä ratsukkoa, ja ope oli jakanut minulle Jussin. Tunnin aiheena oli ulkoapujen käyttö kääntäessä sekä siirtymiset. Ratsastettavaan kuvioon kuuluivat kaarrot radan poikki molemmissa päädyissä tarkasti kirjaimesta kirjaimeen sekä keskiympyrät. Tiet pysyivät samana koko tunnin eri askellajeissa, ja kentän poikki kaarrettaessa ratsastettiin ensin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä myöhemmin laukannostot ravista.

Varsinkin vasempaan kierrokseen sain olla tarkkana ulkoapujen kanssa jotta radan poikki kääntäessä ei ulkolapa päässyt pullahtamaan karkuun ja käännös näin ollen luisumaan hieman pitkäksi. Ope muistuttelikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä niin etten päästäisi vartaloa kiertymään liioitellusti vasemmalle. Jussia puolestaan suoristettiin tuttuun tapaan korjaten lapoja oikealta vasemmalle, ja keskiympyrällä ohjeena oli ratsastaa välillä vasta-asettaen. Oikeaan kierrokseen oli taas helpompaa työskennellä ja pitää niin hevonen kuin omakin kroppa suorana. Siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin Jussi suoritti mielestäni melko letkeästi, mutta valui liian etupainoiseksi. Ylipäänsä Jussi ei ollut tänään kovin ryhdikäs ja kevyt, vaan tuntui suurimman osan ajasta vähän raskaalta edestä. Tästä saan kyllä syyttää myös itseäni, sillä Jussihan kyllä vetää vastaan siinä vaiheessa jos ratsastaja vetää. Hoksasin oikeastaan vasta tunnin jälkeen että en tänään oikein edes yrittäyt ratsastaa Jussia kunnolla ylöspäin vaan lähinnä taaksepäin.

Laukannostoissa Jussi pyrki kovasti ennakoimaan. Kun se näki muiden hevosten laukkaavan kävi se ravissa levottomaksi jo kymmeniä metrejä ennen noston paikkaa, ja tämä näkyi ravin jarruttamisena sekä etuosan nyökkäilynä voimakkaasti ylös ja alas hevosen pyrkiessä tulkitsemaan jokaisen avun laukannostoksi. Näin ollen nostoa ei oikeastaan päässyt yhtään valmistelemaan. Open ohjeena oli ratsastaa ravia reilusti eteen niin että Jussi ei ehtisi jäädä jarruttelemaan ja nyökkimään. Tästä olikin apua tilanteeseen ja ennakointi väheni, mutta samalla sitten käännöksestä radan poikki tuli turhan etupainoista eteenpäin kaatumista ja nostot tapahtuivat tuuppaamalla eteen vyöryvä hevonen valmistelematta laukalle.

Laukassakin Jussi oli melko raskas ja etupainoinen, ja vasen laukka oli aluksi myös aika jäykkää ja kulmikasta. Ope ohjeisti kohottamaan etuosaa reilusti ulko-ohjalla, ja samalla ratsastamaan laukka-askelta pidemmäksi eteen. Parilla raipan napautuksella laukka käynnistyikin niin että liike alkoi rullata huomattavasti isompana ja energisempänä, ja tuli sinne väliin ainakin joku askel jolloin hevonen vähän kohotti etuosaansakin. Pyörivyyttä ja lennokkuutta laukkaan siis löytyi ihan mukavasti lisää kunhan vaan kehtasin vaatia, mutta vieläkin tuntumalta puuttui keveys ja pehmeys. Oikea laukka tuntui alusta asti paremmalta ja Jussilla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, mutta sama etupainoisuus ja tuntuman raskaus vaivasi jonkin verran tähänkin suuntaan. Ope kiinnitti kovasti huomiota myös laukasta raviin siirtymisiin, ja kehotti ratsastamaan nämä tarkasti ja hevosta etupainoiseksi päästämättä. Ohjeena oli valmistella siirtyminen ratsastamalla Jussi laukassa avoimempaan muotoon, eli nenää ja niskaa vähän ylöspäin jotta siirtymiseen ei tultu liian syvässä muodossa kyntäen. Tällä reseptillä sain tehtyä parit ihan asialliset siirtymiset.

Tämän päivän meno ei ollut ehkä ihan parasta Jussia, ja ennen kaikkea ei parasta minua. Etuosan ja tuntuman keveyden idea on Jussin kanssa löytynyt viime aikoina paremminkin, kun taas nyt kynnettiin etupainoisuuden suossa aivan liikaa. Kuten sanottua, en mielestäni edes yrittänyt ratsastaa Jussia tarpeeksi ylöspäin vaan tyydyin sen perusmoodiin. Vasemmassa laukassa oli kuitenkin kiva huomata että silloinkin kun alkutilanteena on kulmikas pikkulaukka pystyy liikkeen laatua silti korjaamaan ja laukan ratsastamaan sellaiseksi kuin se parempina päivinä on itsestään. Monesti nimittäin Jussin huono laukka on jäänyt ongelmaksi jolle en ole tunnin aikana pystynyt tekemään mitään. Tällä kertaa jopa sain tämän suhteen jonkinlaisen positiivisen muutoksen aikaan.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kadonnut ja löytynyt rytmi

Sunnuntain tunnilla pääsin hyppäämään Lorella, jolla aikomukseni on mennä ensi viikon kisoissa 70 cm luokassa. Lorellahan en käytännössä ole juuri hypännyt, joten en tiedä onko tämä aivan hullu päähänpisto. Tämänkertainen treeni jääkin näillä näkymin ainoaksi varsinaiseksi kisavalmistautumiseksi. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä Lore oli tänään karsinassa todella kiukkuinen ja suitsiakaan se ei antanut laittaa kuin vasta kahden ihmisen voimin. Alkuverkkojen aikanakin Lore vaikutti jotenkin kärttyiseltä, mutta kun päästiin laukkaamaan ja ensimmäisille esteille tuntui se jo tekevän hommia ihan mielellään.

Laukassa verryttelimme muutama ratsukko kerrallaan ylittäen kahden ristikon suoraa linjaa. Metrimäärästä ei ole tietoa, mutta näillä miniesteillä ihanneaskelmäärä väliin oli kahdeksan. Lähdimme Loren kanssa liiankin himmaillen liikkeelle, sillä Loren keinulaukka hämäsi minut kuvittelemaan että laukkaa oli tarpeeksi vaikka hevonen keinuikin lähinnä paikallaan. Tällä rauhallisella lyhyellä laukalla väliin tuli aina yhdeksän askelta, ja vasta kun tajusin että Lorea joutuu jopa ratsastamaan eteen mentiin sujuvammin kahdeksalla askeleella. Lorea ei toki joutunut puskemaan, vaan se kyllä venytti laukkaansa heti kun sai siihen luvan.

Seuraavaksi hypättiin simppeli kahden esteen pätkä eli pysty pitkän sivun suuntaisesti ja okseri lävistäjällä. Korkeutta ei esteillä tainnut olla juuri 60 senttiä enempää. Edelleenkään en älynnyt ratsastaa Lorea tarpeeksi isoon ja sujuvaan laukkaan, mistä johtuen jouduin okserille tullessa pyytämään pohkeella eteen pari askelta ennen estettä niin että venyimme sopivaan ponnistuspaikkaan. Lore vastasi kyllä sähäkästi ja lennähti eteenpäin ja esteen yli, mutta ope muistutteli että laukan tulisi ennemmin säilyä tasaisena esteelle tullessa niin ettei viimeisillä askeleilla joudu tekemään rytminmuutoksia. Nämä "tuuppaamiset" kun ovat niitä riskitilanteita. Toisella hyppykierroksella annoin Loren laukata sujuvammin ja isommin eteen, ja suoritimme hypyt nyt paremmin rytmin säilyttäen (tosin taisin vieläkin tehdä pienen viime hetken varmistuksen pohkeella okserille tullessa). Laukan Lore vaihtoi lävistäjäesteellä oikeasta vasempaan oikein näppärästi. Yksittäisenä tehtävänä hypättiin vielä verryttelystä tuttu suora linja, nyt 60-70 cm korkeana ja tavoitteena seitsemän laukka-askelta. Ratsastin välissä hieman eteen ja näin menimme seitsemällä oikein helposti ja sujuvasti. Laukka vaan tuppasi näin oikeassa kierroksessa hypätessä vaihtumaan vääräksi, eli Lore puski hypyissä vähän oikea lapa edellä.

Seuraavaksi hyppäsimme seitsemän esteen mittaisen helpon radan esteiden ollessa 60 sentin korkeudessa tai vähän yli. Rata alkoi samalla suoralla linjalla jota olimme hypänneet äsken, mutta nyt linja meni aivan täysin mönkään. Yritin ensimmäiselle esteelle tullessa säätää ponnistuspaikkaa liikaa, ja lopputuloksena oli huono paikka ja ennen hevosta hyppäävä kuski. Tämän jälkeen lähdin ratsastaman reilusti eteen ehtiäksemme seitsemään askeleeseen, mutta räpiköintihypyn jälkeen ei venytty tarpeeksi vaan Lore yritti vielä ottaa kahdeksannen pikkuaskeleen ja melkein kompastui esteeseen. Saimme aloittaa radan aivan alusta eli palata samalle linjalle takaisin. Lore oli kuitenkin hermostunut äskeisestä rämpimisestä niin että se luikahti ensimmäisestä esteestä vasemmalta ohi. Toisella yrityksellä se kiilasi edelleen päättäväisesti ohi ja narskutteli hermostuneena hampaitaan. Toinen ratsukko tuli avuksemme tukkimaan tien esteen vasemmalta puolelta, ja nyt pääsimme tämän traumaesteen yli. Linjan toinen este ylittyi jo ilman vakavia ohimenoaikeita, ja sen jälkeen molempien itseluottamus pääsi palaamaan. Loppurata meni ihan sujuvasti ja mukavasti, mitä nyt oikeaan kierrokseen joutui korjailemaan vääriä laukkoja. Lore hyppäsi taas omana itsenään reippaasti edeten, mutta ei kuitenkaan ollut sellainen olo että se olisi liikaa kiihtynyt tai hävinnyt kontrollista. Viimeiselle esteelle Lore lähti vähän syöksymään viimeisillä askeleilla niin että ajauduimme pohjaan, mutta muutoin olimme lähestymisissä melko yksimielisiä.

Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen pätkän uusintana eli esteet 3-6. Tähän pätkään oli oikein tyytyväinen, sillä alkutunnin ponnistuspaikkakyttäilyn ja hevosen kanssa yhteisen rytmin haeskelun jälkeen homma alkoi vihdoin tuntua helpolta. Etenimme sopivassa laukassa ja ponnistuspaikat löytyivät helposti ilman että esteiden edessä tarvitsi säätää mitään ylimääräistä. Linjalla tosin olisi vähempikin eteenratsastus riittänyt sillä väli meinasi jäädä seitsemällä askeleella jo ahtaaksi. Nyt oli joka tapauksessa sellainen olo että olin hevosen kanssa samassa rytmissä ja esteille oli luontevaa ja mukavaa mennä. Toivotaan että tästä jäi jonkinlainen muistijälki niin että pääsen viikon päästä kisoissa takaisin tälle "Loren taajuudelle"!

Ope muistutteli tunnin lopuksi että esteille ratsastaessa pitää varoa menemästä istunnalla liikkeen edelle, eli voisin istua enemmän satulassa. Lore on niin alamäkeen rakentunut hevonen että liian etupainoinen ratsastaja hankaloittaa sen työtä, ja liikkeen edelle menevä ratsastaja on tietysti ongelmissa siinä vaiheessa jos ponnistuspaikasta on epäselvyyttä. Tämän lisäksi muistettavaa on antaa Loren edetä riittävän sujuvaa laukkaa (tosin kisoissa Lore varmaankin pitää huolen ettei tästä tule ongelmaa!) ja olla säätämättä ja panikoimatta ponnistuspaikkojen suhteen. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla Loren pitäisi kyllä helposti selvittää 70 sentin rata. 

torstai 16. lokakuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Tallinmäen tunnilla oli myös torstaina koulua, ja koska kenttä oli jäätynyt kovaksi pitäydyttiin rauhallisessa käynti- ja ravityöskentelyssä. Siitä huolimatta (tai sen vuoksi) tunti oli erittäin tehokasta ja hyödyllistä perusasioiden työstämistä: asettamista, takajalkojen aktivointia väistöillä ja pyöreyden hakemista. Näin pääsin Vaken kanssa myös mukavasti saman tien kertaamaan tiistain tunnin asioita. Uutena kuolaimena Vakella oli nyt D-renkainen kolmipala, kun taas aiemmin on menty pyöreärenkaisella nivelellä, mutta enpä oikeastaan huomannut että kuolaimen vaihto olisi vaikuttanut mihinkään. Enemmän taisi vaikuttaa se että myös ohjat olivat erilaiset, aiempaa huomattavasti ohuemmat punosohjat. Etukäteen ajattelin että nämä olisi helppo pitää kädessä, mutta loppujen lopuksi en ihan ollutkaan sinut tämän ohuemman ohjan kanssa vaan tuntui että se pääsi helposti vähän valumaan kädestä enkä saanut nyrkkejä tarpeeksi rennoiksi. Kyse voi tosin olla myös siitä että kädet olivat hieman kohmeessa.

Tunnin aluksi ope muistutti taas siitä perusperiaatteesta että hevosta ei ratsasteta ja työnnetä koko ajan eteen, vaan tarvittaessa käynnistetään liike ja sen jälkeen annetaan hevosen liikkua rauhassa ja turhaan avuilla vaikuttamatta. Alkuverryttelyyn ohje oli että ei pidä stressata pyöreydestä ja siten ajautua ratsastamaan liikaa kädellä, vaan pyöreys kyllä tulee sieltä sitten työskentelyn myötä. Tällä periaatteella lähdettiin verryttelemään käynnissä ja ravissa ratsastaen muutaman askeleen väistöjä uralta sisälle ja takaisin. Vake oli ihan hyvin hereillä näin aluksi eikä sitä pahemmin tarvinnutkaan käynnistellä. Yritin pitää kädet rentoina mutta samalla tuntumalla, ja kuten ope ohjeisti hakea näin aluksi vain sujuvaa liikkumista eteen ja sivulle. Väistöissä tuli taas ensin liikaa jarrutusta kun yritin ehkä liikaakin kontrolloida etuosaa ja ratsastaa väistöä liian jyrkästi poikittaen. Kun löysäsin vähän omaa pipoa ja tyydyin hyvin loivaan poikitukseen säilyi sujuva liike väistöjen aikana.

Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tekemään samaa kuviota kuin tiistaina, eli neliökahdeksikkoa väistättäen jokaisessa kulmassa takaosaa ulos muutamia askeleita. Tehtävä sujui aika lailla samaan tapaan kuin viimeksi, eli väistöissä tuli jännittymistä ja liikkeen sammumista ja ulkolapa tuntui aina vähän karkaavan liikkeestä. Toisaalta väistöjen kautta Vake lähti hakeutumaan pyöreäksi ja liikkui niiden välillä pätkittäin aika mukavastikin pehmeän ja joustavan oloisesti. Ope tuumasi että silloin kun tuli näitä "loksahduksia" niin meno näytti varsin kivalta. Epätasaisuutta toki oli kovastikin niin että pyöreys katosi ponin vähän jännittyessä tai aktiivisuuden päästessä katomaan. Oli tässä ideaa oikeaan suuntaan, mutta harmittelin sitä etten kulmaväistöissä saanut ulkolapaa lopulta ihan kunnolla haltuun ja ponia jäämään samalla ulko-ohjan tuelle. Tulkitsen tilanteen niin että se viimeinen silaus lapojen suoristumisesta "kahden ohjan ja kahden pohkeen väliin" jäi tapahtumatta. Muistin kuitenkin tiistain oivalluksen mukaisesti kehua Vakea aina välillä vaikkei meno vielä täydellistä ollutkaan.

Samaa teemaa jatkettiin vielä ratsastaen väistöjä isolla ympyrällä. Toisella ympyrän puoliskolla väistätettiin takaosaa ulos muutaman askeleen pätkissä ja toisella puoliskolla puolestaan sulkutaivutusmaisesti takaosaa sisään. Aloitimme tämän oikeassa kierroksessa, ja tähän suuntaan työskentely sujuikin ihan mukavasti. Käynnissä mentiin aika tasaisenkin pyöreänä ja takaosa siirtyi hyvin sekä ulos että sisään ympyrältä. Samalla löytyi ulko-ohjalle hyvä tuntuma, ja varsinkin "sulkutaivutusväistö" tuntui auttavan Vaken taivuttamisessa oikean pohkeen ympäri niin että oikea lapa ei ollut enää vaivihkaa vinoon pullahtaneena. Tässä kohtaa tuntia tapahtui mielestäni jo ihan rehellistä suoristumista.

Ympyräväistöt vasemmalle tuottivat kuitenkin edelleen hankaluuksia eli vinous korostui jälleen ja pyöreys katosi. Ratsastus meni sen myötä vähän ylimääräiseksi punkemiseksi ja vääntämiseksi, ja kun ei poni suoristunut ja rentoutunut yritin virheellisesti ratkaista tätä hakemalla entistä jyrkempää poikitusta. Ope toppuutteli sitten vaatimasta ponilta liikaa ja muistutti että väistön ei tarvitse olla jyrkkä vaan ihan loiva ristiaskellus ajaa saman asian (ja luultavasti toimii paremminkin kun pystyn ratsastamaan rennommilla ja pienemmillä avuilla). Hevonen kun ei välttämättä aina edes pysty menemään kovin jyrkkää väistöä rennosti jos sillä on jumeja, eli pitää edetä ajatuksella hiljaa hyvä tulee eikä vaatia mahdottomia. Lopputilanne oli sitten se että teimme parempia, maltillisia väistöjä, mutta Vake jäi vähän vinon oloiseksi eikä liikkunut samalla lailla pyöreänä kuin oikeassa kierroksessa.

Positiivista on ainakin se että alkuverryttelyn onnistuin aika hyvin "matkustamaan" ilman ylimääräistä säätämistä. Kun alettiin sitten työstää enemmän pyöreyttä, asetusta ja takajalkojen aktivointia niin apujen tarkoituksenmukaisuuden ja keveyden idea ei enää joka hetki toteutunut yhtä hyvin. Tuskailen siis jatkuvasti sen ongelman parissa kuinka vaikuttaa hevoseen tarpeeksi ja riittävän tehokkaasti niin että sen saisi kantamaan itseään pyöreänä ja oikein, mutta välttäen kuitenkin yliratsastamisen ja liiallisen vaikuttamisen puolelle lipsahtamista. Kultainen keskitie tuntuu tässä asiassa olevan niin kapea että sille on kovin vaikea päästä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Asetuksilla ja vasta-asetuksilla kohti suoruutta

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli tällä kertaa Eetu. Tunnin ohjelmassa oli työskentelyä ympyröillä ja hevosten jumppaamista väistöjen ja asetusten avulla.

Tunnin alkupuoli vietettiin käynnissä ja ravissa ympyröillä työskennellen. Ympyrää vuoroin pienennettiin samalla vasta-asettaen, ja vuoroin suurennettiin myötäasettaen sekä loivasti väistäen. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, jossa homma ei oikein ollut toimiakseen. Havaitsin Eetun vinoudet oikein hyvin mutta en saanut niitä varsinaisesti korjattua. Vasta-asetus ulos oikealle ja etuosan siirto vasemmalle ympyrää pienentäen oli periaatteessa se juttu jonka kautta Eetua sai suoristettua, ja pariin kertaan Eetu jopa myötäsikin niskasta kun open ohjeiden mukaisesti pyrin "horjauttamaan" oikeaa lapaa reilusti vasemmalle. Jotenkin hassua että pienelle voltille sisälapa edellä ja nenä ulos osoittaen kaatuminen oli se minkä kautta poni lähti vähän pehmenemään. Joka tapauksessa asian ydin taisi olla se etuosan siirto oikealta vasemmalle. Eetun etuosa ja kaula ovat tyypillisesti aivan mutkalla niin että kaulan tyvi pullahtaa oikealle, kaulan keski- ja yläosa vasemmalle ja nenä taas osoittaa tiukasti oikealle, ja uskoisin että oikea järjestys missä tätä lähdetään korjaamaan on alhaalta ylös.

Oikeaan kierrokseen jatkettiin samoja asetuksia ja vasta-asetuksia. Oikealle työskentely oli helpompaa, ja Eetu tuli ulko-ohjan tuntumalle paremmin. Nyt siis oikeaa lapaa pääsi työstämään myötäasetuksen kautta, ja ope kehottikin välillä ratsastamaan isolla ympyrällä avotaivutusmaisesti etuosaa sisälle kääntäen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Tästä olikin apua, samoin kuin siitä että aivan varovaisesti kutittelin raipalla takaosaa. Eetu nimittäin meinasi etenkin käynnissä jumittua ja lukittua hiippailemaan, mutta pieni kosketus raipalla toi liikkeeseen tarvittavaa energiaa niin että asetukset alkoivat tuottaa tulosta. Nyt Eetu liikkui jo ainakin hetkittäin pyöreänä kaulastaan, ja oli suusta ja niskasta jo paljon pehmeämmän ja rennomman oloinen. Raviaskel tosin ei vielä ollut mitenkään pehmeää ja elastista, mihin ope kommentoi että ponilla ei oikein ristiselkä jousta tarpeeksi.

Ympyröillä jatkettiin vielä laukassa pienentäen ympyrää noin 10 metrin voltiksi pyrkien samalla kokoamaan painoa takaosalle ja lyhentämään laukkaa. Laukan lyhentämisen ja hidastamisen kautta oli sitten tarkoitus päästä siirtymään käyntiin, jossa palattiin isolle ympyrälle nostamaan uusi laukka. Ensin mentiin vasemmalle, joka oli edelleen se hankala kierros. Käynnissä ja ravissa löytynyt pyöreys ja notkeus katosi täysin, eli vasemmassa laukassa jäkitettiin niska jäykkänä. Laukka ei myöskään pyörinyt tarpeeksi ja Eetu pyrki kovasti ennakoimaan käyntiinsiirtymistä voltilla. Päästiin kyllä käyntiin ilman yhden yhtä raviaskelta, mutta kovin töksähtäen kun poni jarrutti laukan pois heti kun aloin suunnitellakaan siirtymää. Vasemmassa laukassa homma ei siis toiminut alkuunkaan, mutta kun kierros vaihtui oikeaksi oli meininki taas onneksi ihan toinen. Oikealle löytyi tuntumaan jälleen pehmeyttä ja poni suoremmaksi kahden ohjan väliin, ja sanoisin että oikeassa laukassa meno oli ehkä koko tunnin parasta. Ope kehotti vielä asettamaan kunnolla pikkuvoltille ja samalla pitämään ulkopohkeen taaempana aktivoimassa ulkotakajalkaa. Näin esitimme aika mukavia laukka-askeleita ympyrää pienentäessä, ja ponin muoto oli hyvä ja tuntuma elastinen. Käyntiinsiirtymiset tulivat tosin tähänkin kierrokseen töksähtäen ja hieman ennakoiden.

Loppuraveissa Eetu liikkui edelleen pyöreänä edestä ja venytti kaulaa melko rentona pidemmäksi kun annoin ohjaa. Ravi ei silti ollut vieläkään oikein elastista, vaan melko lailla samaa töksöttävää askellusta kuin alkutunnista. Eetun kanssa tämä taitaa olla aika normaalia että vaikka niska myötää ja pyöristyy ei selkä kuitenkaan ihan kunnolla tule mukaan vaan jää vielä vähän "jumiin". Joka tapauksessa olin ihan kohtuullisen tyytyväinen siihen että tunnin aikana Eetu meni selvästi parempaan suuntaan, eli sentään jotain tuli tehtyä oikeinkin kaikkien harhayritysten lisäksi. Ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys saada Eetua liikkumaan edes tässä määrin oikein päin, joten voisi melkein sanoa että tänään oli jotain edistystä havaittavissa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ylitekemisen kirous

Menin tällä kertaa poikkeuksellisesti tiistaina Tallinmäelle rästiäkseni viime torstaina väliin jääneen tunnin. Kyseessä oli koulutunti ja ryhmässä minut mukaan lukien neljä ratsastajaa. Ope oli unohtanut jakaa minulle listaan hevosen, ja olisin sitten saanut valita periaatteessa minkä tahansa ratsun. Olin kuitenkin niin tylsä että valitsin tutun ja turvallisen Vaken sillä perusteella etten viime viikolla päässyt ratsastamaan sillä kertaakaan.

Tunti alkoi pohkeenväistöjen avulla verrytellen käynnissä ja kevyessä ravissa sekä laukassa. Vake vaikutti olevan ihan reippaalla tuulella, ja oikein ryhdikkäältäkin se tuntui verrattuna sunnuntaina ratsastamaani maamyyrä Epperiin. Väistöihin olisi kaivattu parempaa tahdin säilymistä, eli Vake jarrutti liikaa väistön aikana ja väisti helposti liian jyrkästi. Luulen että käsi olisi pitänyt saada kevyemmäksi jotta rentous ja tahti olisi väistöissä säilynyt, ja väistättävää pohjettakin olisi varmaan voinut käyttää kevyemmin. Laukassa Vake liikkui pitkät sivut hyvällä energialla, mutta päädyissä ja ympyröillä meno pääsi löystymään ja tarvittiin enemmän pohjetta. Laukassa ope käski myös moneen kertaan rentouttamaan kättä ja tuntumaa, sillä huomaamattani käsi oli tuttuun tapaan liian jännittynyt ja tuntuma liian vahva.

Seuraavaksi jatkoimme takaosan väistättämisteemalla ratsastaen neliökahdeksikolla kulmat etuosakäännösmäisesti takaosaa etuosan ympäri kääntäen, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tällainen suunnanmuutoksia sekä sisätakajalan aktivointia sisältävä tehtävä oli jälleen hyvä työkalu Vaken avuille saamisessa. Varsinkin käynnissä Vake lähti pyöristymään hyvin, tosin helposti kävi niin että etuosakäännösten aikana poni jännittyi mutta niiden välillä liikkui pyöreänä ja rennompana. Oikeaan kierrokseen käännökset onnistuivat nätimmin, kun taas vasemmassa kierroksessa ongelmanani oli liika sisäohjassa roikkuminen ja sen myötä Vaken vastustelu. Joka tapauksessa käännökset onnistuivat parhaiten siinä vaiheessa kun yritin ratsastaa varovaisemmin ja kevyemmin avuin, eli pienemmin pyytäen Vake teki käännöksen rennompana. Niin helposti sitä tulee käyttäneeksi aivan tarpeettoman suuria apuja ilman että edes kokeilee kuinka kevyillä ja vähillä avuilla hevonen voisikaan toimia. Ope myöskin muistutteli pitämään pohkeet pitkinä hevosen kylkiä pitkin, sillä heti kun aloin liikaa "pusertaa" avuilla alkoi kantapää ja koko jalka nousta merkkinä siitä että unohduin turhanpäiväisesti kaivamaan pohkeilla.

Lopuksi tehtiin vielä laukannostoja suoraan peruutuksesta. Ideana oli siis saada hevonen niiaamaan peruutuksen avulla painoa takaosalle, ja päästä tästä tilanteesta tekemään hyvä laukannosto. Näin se meni teoriassa, mutta käytännön vaikeutena oli se etten yksinkertaisesti saanut Vakea nostamaan laukkaa suoraan peruutuksesta vaan aina vasta monta askelta eteen käveltyämme ja sittenkin aika lailla tuupaten. Tulkitsin tilanteen niin ettei Vake oikein ymmärtänyt nostoapujani. Apuni eivät siis olleet tarpeeksi nopeita eivätkä varsinkaan tarpeeksi selkeitä, vaan usein kävi niin että Vake jatkoikin vain peruuttamista entistä kiireisemmin. Ope kehotti nostamaan laukan heti yhden tai kahden peruutusaskeleen jälkeen, sillä nämä olivat niitä hyviä askeleita joissa paino siirtyi toivotusti takaosalle kun taas sen jälkeen peruutus muuttui jännittyneemmäksi. En vaan mitenkään onnistunut ajoittamaan apuja niin että tästä tilanteesta olisi laukka noussut. Virheellisesti myös käytin peruutuksessa tarpeettomasti pohjetta, jolloin laukkaa nostava pohjeapu ei enää oikein erottunut apujen sekamelskasta millään lailla.

Nostojen suhteen ei siis päästy alkuunkaan tehtävän ytimeen eli paino takaosalla ponnistavaan laukannostoon, joten tyytyminen oli siihen että tehtiin lopuksi rennompia pysähdyksiä ja peruutusaskeleita pienemmillä avuilla kun ope oli ensin käskenyt minun karsia yliratsastamisen pois. Ope totesi että Vake tuppaa käymään liian levottomaksi ja sählääväksi kun teen ja vaadin siltä liikaa, eli ponin olemuksen tulisi olla tyytyväisempi ja luottavaisempi silloin kun tehtäviä suoritamme. Ohjeena oli paitsi lopettaa liika tekeminen myös muistaa aina välillä kehua Vakea ja näin pitää se positiivisessa mielentilassa.

Eipä siis muu auttanut kuin katsoa jälleen tosiasioita nöyränä silmiin ja todeta että ratsukon harmonia ja kommunikaatio ovat aivan alkutekijöissään. Hyvä että tulee palautetta siitä että hevonen ei ole tarpeeksi rento ja tyyni, sillä muutoin sitä helposti hämääntyy luulemaan että hyvinhän tämä menee kun kaulakin on kaarella. Tiedostan kyllä hyvin oman taipumukseni yliratsastamiseen etenkin Vaken tyyppisten hitaiden ja rauhallisten hevosten kohdalla. Esteillä voin piiloutua sen tekosyyn taakse että jännitän ja alan siksi sählätä, mutta yhtä lailla osaan kyllä yliratsastaa sileälläkin. On siis varmaan korkea aika tehdä asialle jotain ja alkaa kiinnittää paremmin huomiota apujen tarkoituksenmukaisuuteen ja keveyteen sekä siihen että hevonen säilyy tarpeeksi rentona. Helpointa on aloittaa ihan siitä yksinkertaisesta asiasta että muistaa kiittää hevosta taputuksella tai rapsutuksella muulloinkin kuin käyntitaukojen yhteydessä.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Huoletonta ja hupaisaa

Tällä viikolla jopa pääsin sunnuntain vakiotunnilleni, joka olikin tälle viikolle ensimmäinen ratsastuskertani alkuviikon mentyä flunssan kourissa. En etukäteen tiennyt mitä tunnin ohjelmassa olisi luvassa, joten otin turvaliivin varuilta mukaan ja esteitä meillä sitten olikin. Tänään tunnin piti tuuraava ope, joka oli jakanut minulle Epperin. Ihan hauskaa, sillä Epperillä olen ylipäänsä mennyt tosi harvoin ja hypännyt en ole sillä koskaan. Epperihän ei ole mikään vauhtihirmu mutta tasaisen tunnollisesti kömpii esteiden yli, joten lähdin ihan positiivisin mielin kokeilemaan estetuntia siitäkin huolimatta että koulutunneilla on toisinaan ollut vaikeuksia saada Epperiä edes laukkaan. Arvelin kuitenkin että kovin isoja esteitä ei tänään hypättäisi, ja oikeassa olin eli ohjelmassa oli tekniikkatehtäviä korkeuksien ollessa ristikosta noin 50 senttiin.

Verryttelimme ensin hetken ravissa ja laukassa. Epper oli tavanomaisen rauhallinen ja hidas, ja yritin melko tuloksettomasti hätistellä sitä terävämpään raviin. Laukka kuitenkin nousi onneksi ihan mukisematta, ja puksuteltiin menemään kevyessä istunnassa. Laukka eteni mielestäni ihan hyvin, mutta ryhtiä olisi saanut ponissa olla paljon enemmän. Nyt mennä vyöryttiin kaula pitkällä ja matalalla, mutta pääasia että laukassa oli edes jonkinlaista meininkiä sen sijaan että olisi pahasti jumittu. Ympyröillä ei Epper kummoisesti taipunut, mistä tulikin noottia. Kieltämättä olisi varmaan ollut kovin hyödyllistä saada Epper edestä ylös ja ryhtiin ja taipumaan kunnolla, sillä tällöin olisi liikekin ollut varmaan aktiivisempaa.

Päivän harjoituksena oli askelpituuden säätelyä, mitä harrastettiin kaarevilla linjoilla. Aloitimme ratsastaen kaarevat linjat ravissa ja ylittäen näillä ravipuomisarjat. Ratsastimme kahta kaarevaa linjaa ikään kuin kahdeksikkona, ja molemmat linjat alkoivat 3-4 puomin sarjalla jolla raviaskeleen tuli venyä pidemmäksi. Näiltä puomeilta kaarrettiin kahden puomin sarjalle, jolle ravia taas piti hieman lyhentää. Epperiä sai ensin käskeä ihan topakasti eteen jotta ravi oli riittävä pidempiin puomiväleihin, mutta alkuherätyksen jälkeen askel venyi väleihin ihan riittävästi (mitä nyt hieman kolisteltiin). Askelta lyhentäessä taas olisi etuosa pitänyt saada ryhdikkäämmäksi, sillä nyt möngerrettiin koko tehtävä kovin etupainoisena ja matalana vaikka askelpituudet kyllä passasivatkin.

Puomisarjojen paikoille tuli seuraavaksi yksittäiset esteet, ja kaarevia linjoja hypeltiin nyt laukassa kukin ratsukko ainakin pari kierrosta putkeen. Ensin molemmat linjat oli tarkoitus ratsastaa viidellä laukalla. Tämä olikin aika luonteva askelmäärä Epperille, mutta jälleen sain ensin herätellä sen liikkeelle sillä ensimmäisellä kierroksella möngittiin miniesteiden yli niin läheltä että välitkin meinasivat jäädä pitkiksi. Kun otin topakamman asenteen ja patistelin Epperin laukkaamaan kunnolla sujuivat linjat viidellä askeleella helposti. Laukkoja en hypyistä saanut vaihtumaan, mutta Epper vaihtoi ne tosi kätevästi lennosta esteiden jälkeen. Tämä näppäryys vaihdoissa on kyllä ehdoton bonusominaisuus Epperissä.

Seuraavana versiona oli ratsastaa ensimmäinen kaareva linja katsomolta peilille viidellä askeleella, ja toinen samanmittainen linja peililtä katsomolle päin neljällä askeleella. Tehtävän helpottamiseksi neljän askeleen linja alkoi pienellä okserilla. Jälleen aloitimme tehtävän aivan liian laiskasti mönkien 6+5 askelta, mutta kun sain Epperin etenemään reippaammin onnistuimme menemään linjat viidellä ja neljällä askeleella useaankin kertaan. Itse asiassa neljä askelta alkoi olla helpompi siinä vaiheessa kun olin saanut Epperin hereille, eli lyhentäminen laukan terävyyden säilyttäen jäi suurimmaksi haasteeksi. Vyöryttiin niin pitkänä ja matalana että säädeltävyys ei ollut ihan huippuluokkaa vaan viiden askeleen väli kävi hieman ahtaaksi. Kaarteissa Epper oikoi kaatuen sisäpohjetta vastaan, mutta silti päästiin kääntymään esteille sopivilla reiteillä ja laukatkin Epper taas korjaili nohevasti lennosta. Pikkaisen oli sellainen matkustajaolo ratsun puksuttaessa eteenpäin, mutta positiivista että Epper liikkui nyt ihan mukavasti eteen ja suoritti tehtävän reippaalla asenteella.

Ei tämä ollut mikään malliesitys laukan säätelystä, mutta selvitimme Epperin kanssa vaaditut askelmäärät ja minulla oli ihan hauskaa. En suuremmin stressannut yksityiskohdista, vaan mennä köröttelimme Epperin kanssa aika huolettomalla asenteella. Epperillä ratsastaessani minua on tainnut joka kerta joko itkettää tai naurattaa, ja tämä kerta meni onneksi sinne naurun puolelle. Voisin ottaa Epperin pienille esteille uudestaankin, sillä vaikka sen hitaus pohkeelle ja raipalle onkin vähän tuskastuttavaa niin tällaisissa hyppelyissä se on ihan hauska kaveri ja tuntuu liikkuvankin esteillä vähän paremmin kuin koulukuvioiden parissa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lisää kisakokemusta

Sunnuntaina mentiin Vaken kanssa vielä toiset kisat tälle viikonlopulle, sillä naapuritallilla eli Turkan Ratsurinteellä oli harjoitusestekisat. Lämmittelyluokkana hypättiin 60 cm arvostelulla A.1.0 ja isompana luokkana 80 cm arvostelulla 367.1. Ideana oli että ensimmäinen kasikymppi vieraskisoissa ei jännittäisi niin paljon kun alle menee pienemmän radan. Kisapaikalla oltiin kyytijärjestelyjen vuoksi todella hyvissä ajoin, joten siinä ehti harjata ponin huolella ja sitten oli odotteluaikaakin vielä oikein runsaasti. Tallinmäen porukalla kävimme kävelemässä alkukäynnit pitkän kaavan mukaan sänkipellolla.

Odottelun jälkeen koitti viimein oman verryttelyryhmän vuoro ja menimme kisakentälle verryttelemään 60 cm luokkaa varten. Ravissa Vake vaikutti ensin olevan vähän omissa maailmoissaan eikä reagoinut pohkeeseen, mutta laukassa se tuli paremmin kuulolle ja terävämmäksi. Verkkahypyt menivät napakasti eikä niitä otettukaan kuin kaksi pystylle ja yksi okserille. Oma vuoro oli ryhmän kolmantena. Rata sujui kokonaisuutena oikein asiallisesti. Tätä estekorkeutta ei ainakaan tarvinnut jännittää, joten pystyin ratsastamaan melko rennosti ilman ylimääräistä puristusta ja tuuppaamista. Parilla esteellä tuli miniaskel ja yhden askeleen sarjaväliinkin tuli pieni lisäaskel, mutta eipä se haitannut. Vake liikkui sopivalla laukalla ja oli kuulolla eikä liian laiska. Aika huoleton ja helppo suoritus kaikin puolin ja puhtaasti tultiin maaliin. Näin pääsimme palkintojenjakoon ja saimme punavalkoisen ruusukkeen.



60 cm luokan palkintojenjaossa.
Annelle kiitos piirroksesta.
Kasikymppi olikin sitten asia erikseen. Jonkin verran jännitti vaikka tiesin että Vaken kanssa meidän pitäisi tämäkin korkeus selvittää ilman suurempia ongelmia. Suurin huolenaiheeni oli yhden askeleen pysty-okseri-sarja, sillä sarjavälit tuppaa usein jäämään meille pitkiksi vaikka mennäänkin ponivälillä. Open ohje oli että jos sarjalle tulee pieni sisäänhyppy niin ei kannata hirveästi lähteä ajamaan eteen vaan Vaken voi antaa mennä kahdella laukalla. Verryttelyssä Vake tuntui edelleen toimivalta ja meni esteille hyvällä imulla. Pystylle saatiin kaksi hyvää hyppyä, mutta okserille tultiin ensin liikaa ajaen ja Vake ponkaisi niin kaukaa etten oikein ehtinyt hyppyyn mukaan. Toinen yritys okserille oli onnistuneempi ja sitten verkkahypyt riittivätkin.

Lähtövuoromme oli heti luokan toisena, joten kauan ei tarvinnut odottaa. Laukkasimme ensin kentän ympäri ja varmistin että Vake oli hereillä, ja sitten mentiin jo lähtölinjan yli ja kohti ensimmäistä estettä. Ponilla oli hyvä energia ja hypystä tuli hyvä, ehkä aavistuksen laaka niin että tasaokserin puomiin tuli kevyt kosketus mutta ei pudotusta. Kakkoseste ylittyi myös asiallisesti, mutta sitten edessä oli suoran linjan päässä radan pelottavimman näköinen este eli ISOLTA näyttävä tasaokseri jolla oli pituuttakin ihan jonkin verran. Lähdin ratsastamaan eteen tavoitellen kuutta laukkaa tälle linjalle (edellisessä luokassa tuli kuusi sekä miniaskel), mutta ihan ei askel riittänyt vaan kauas jäätiin. Taisin yrittää työntää Vakea hyppäämään kaukaa, mutta se ottikin vielä miniaskeleen aivan juureen ja urheasti kipusi tästä esteen yli. Keikahdin hypyssä aika reilusti eteenpäin. Korjasin itseni tasapainoon samalla kun kiittelin Vakea, ja matka jatkui.

Este 1. Kuskin asennosta päätellen tässä hypätään kerrostaloja.

Seuraavat kaksi pystyä menivät ihan nätisti ja onnistuneiden laukanvaihtojen kera, mutta kuudentena esteenä oli edessä se pelottava sarja. Ennen sarjaa herättelin Vakea sujuvampaan laukkaan toiveena sarjaväliin venyminen yhdellä askeleella. Ratsastin kuitenkin sarjalle aivan liikaa tuupaten ja hätistäen, eikä näin ollen sopivaa ponnistuspaikkaa löytynyt. Vake ratkaisi tilanteen hyppäämällä a-osalle aivan hurjan kaukaa, ja kun en tällaiseen roikaisuun ollut varautunut lensin hypyn kiskaisemana kaulalle makaamaan. En ehtinyt saada itseäni juurikaan suoristettua ennen b-osaa, jota ennen Vake fiksusti otti lisäaskeeleen ja meni yli vaikka kuski keikkuikin aivan pois tasapainosta. Olipa taas aikamoinen pelastus ponilta, ja onneksi sain keikuttua kyydissä. Sitten äkkiä ajatukset kasaan ja kohti ensimmäisen vaiheen viimeistä estettä. Tämä ylittyi hienosti, joten olimme kuin ihmeen kaupalla selvinneet puhtaasti ja toiseen vaiheeseen.

Esteellä numero 4. Kuva Sanni Kaarre.

Toinen vaihe alkoi erittäin lupaavasti. Kasita ysille ja ysiltä kympille sain käännettyä niin näppärät tiet että ihan itsekin hämmästyin, ja hypyt osuivat nappiin. Esteet 7-10 olivatkin ratamme paras pätkä. Kympin jälkeen tuli kaareva linja jälleen sille isolle tasaokserille. En ole aivan varma mitä kaikkea tässä estevälissä sitten meni pieleen, mutta ainakin tie oli vähän huono niin että oltiin menossa okserin vasenta reunaa kohti eikä keskelle, ja en tainnut myöskään ihan kunnolla suoristaa ponia estettä kohti. Sitten tuli lisäksi paniikkituuppaus monta askelta ennen estettä kun en nähnyt ponnistuspaikkaa. Oikea ratkaisu olisi tietenkin ollut odottaa estettä rauhassa. Kun lähestyminen oli näin surkean huono niin Vake katsoi parhaaksi luistaa vasemmalle esteen ohi. Neljä virhepistettä rapsahti tästä. Kaarsimme uuden lähestymisen esteelle, ja pientä kiemurtelua tuli nytkin mutta Vake meni sitten kiltisti yli kun vihjaisin että nyt on mentävä. Sitten piti vielä ennen maaliin pääsyä selvittää sarja toistamiseen. Hyppy a-osalle lähti taas melko kaukaa, mutta nyt olin paremmin varautunut enkä jäänyt hypystä niin pahasti jälkeen. Hieman menin taas etukenoon ja väli möngittiin kahdella askeleella, eli mikään tyylinäyte ei ollut tämäkään sarjan ylitys. Hienosti Vake kyllä selvitti nämä radan ongelmakohdat pelastaen kuskin kiperistäkin paikoista.

Este 11 eli se iso paha okseri, vihdoin onnistunut hyppy tälle esteelle.



Heti radan jälkeen mielessä oli vain epäonnistumiset eli molemmat sarjat sekä huono hyppy ja ohimeno okserilla. Tuskailin siinä sitten sitä kuinka en osaa ratsastaa vaan poni joutuu pelastelemaan yhtenään samalla kun keikun selässä aivan holtittomasti. Eihän siitä mihinkään pääse että tässä radassa oli nämä selkeät notkahduksensa joista selvittiin vain Vaken ansiosta. Kun sitten katsoin radan videolta totesin että sarjaa ja okseria lukuunottamatta rata olikin muilta osin ihan hyvä ja asiallinen. Toisen vaiheen alussa ratsastamiini teihin voin olla oikeinkin tyytyväinen. Hoksasin sitten sen että ongelmat sarjalla ja okserilla taisivat johtua yksinkertaisesti vain siitä että jännitin ja panikoin näitä esteitä ja ratsastin niille liikaa eteen ajaen ja ponille työrauhaa antamatta. Muille esteille ratsastin ilman tällaista ylimääräistä puristusta ja työntämistä, ja niille sitten löytyikin ihan sopivat ponnistuspaikat eikä ollut mitään ongelmia. Jos myös sarjalle ja okserille olisi tultu samalla lailla rauhassa niin olisi selvitetty ne varmasti paljon asiallisemmin. Tärkeä havainto ja toivottavasti tämä pysyy sitten jatkossa mielessä! Joka tapauksessa kotitreeneissä on varmaan syytä harjoitella lisää sarjoja sekä kaarevia linjoja.

Päivän saldona oli siis ruusuke pikkuesteiltä, tärkeää kokemusta ja oppia kasikympistä sekä harmitteluista ja jossitteluista huolimatta loppujen lopuksi ihan hyvä mieli. Kisat oli tunnelmaltaan oikein kivat, joten kyllä kannatti tämäkin reissu tehdä.

Ahkeria kuvaajia oli kentän laidalla useitakin - kiitokset kuvista Sannille, Saralle, Miialle ja Johannalle!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Harjoituskisat hyvällä energialla

Kuskin ilme ennen rataa oli melko jäätynyt.
Kisaviikonloppu alkoi Tallinmäen harjoitusestekisoilla. Menin Vakella vain yhden luokan eli 80 cm:n, sillä edessä on vielä toiset kisat sunnuntaina. Tämä oli minulle ja Vakelle toinen yhteinen kasikympin startti, ja etukäteen jännitin lähinnä sitä saisinko ponin hereille niin ettei se jäisi yhtä laiskaksi kuin viime viikolla Haapavedellä. Tämä ei sitten lopulta ongelmaksi koitunutkaan, vaan alla oli tänään aivan eri poni. Hyvä niin, vaikka pientä lisäjännitystä minulle siitä koituikin.

Verryttelimme ensin laitumella kävellen ja hieman ravaillen, ja kun pikkukentälle mahtui verkkaamaan niin otettiin siellä laukkaa ja vähän hyppyjä. Verkka meni kyllä aikamoiseksi sähellykseksi. Pikkukentällä en saanut Vakea liikkumaan kovin hyvin eteen, mutta sillä oli tänään kuitenkin jotain erikoisvirtaa jonka ansiosta tuli sivuliirailua ja "pomppimista" sen sijaan että pohkeesta ja raipasta olisi menty eteenpäin. Pieni pukkikin sieltä tuli yhdessä vaiheessa, ja kerran poni yritti livistää portista ulos. Tässä tilanteessa en osannut oikein muuta kuin sählätä ja puskea, ja verryttelyhypyt olivat aika kamalaa tuuppaamista. Onneksi verkkaa ei kestänyt kauan, mutta radalle meno alkoi kyllä jännittää aika lailla kun poni vaikutti jotenkin niin pörheältä eikä ollut oikein kuulolla.

Radalla sai ottaa yhden verryttelyhypyn ennen suorituksen aloittamista esteelle numero 3 eli violetille okserille. Vake lähti liikkeelle energisen oloisena, ja itse puolestani olin jännityksestä tönkkö. En tiedä mitä Vake sitten alkoi tuijottaa, mahdollisesti jotain esteen takana tai ehkä se vain reagoi omaan jännitykseeni, sillä se jarrutti esteelle tullessa ja melkein pysähtyi. Viime hetkessä se muisti että esteistä on tapana hypätä yli, ja pomppasi kiltisti okserin yli kuskin roikkuessa mukana kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. Tämä katastrofihyppy ei tietenkään yhtään auttanut jännitykseeni. Kysyin saanko hypätä verkkaesteen uusiksi ja lupa harjoituskisojen hengessä tuli. Ope huusi että pidempi ohja ponille ja rento tuntuma. Nyt päästiin asiallisesti yli. Sitten pohdin että jalustimet on liian pitkät ja pyysin saada lyhentää niitä ennen starttia. Lyhentämisen jälkeen totesin että ne onkin liian lyhyet ja pidennettiin takaisin. Ai miten niin joku oli pikkaisen hermostuksissaan?

Verkka- ja jalustinepisodin jälkeen oli vihdoin aika aloittaa rata. Vake lähti oikein reippaasti liikkeelle ja ekalle esteelle kääntyessä tuntui melkein että tämähän vie. Toisen esteen kohdalla ope huuteli rauhoittumiskäskyjä kuskille ja käski hengittää. Vake oli tosiaan aivan erityisen täpäkkänä liikkeellä, ja tällaisessa laukassa oli helppo ja mukava ratsastaa esteille. Ei tarvinnut puskea eikä työntää ja ponnistuspaikat löytyivät aivan itsestään. Neljännen esteen paikkeilla aloin rentoutua ja tuli jo varmempi olo kun huomasin että homma sujuu kuin rasvattu. Ensimmäiset seitsemän estettä muuri mukaanlukien ylittyivät todella sujuvasti ja hyvin. Laukat vaihtuivat automaattisesti niin että niistä ei minun tarvinnut huolehtia Vaken hoitaessa homman. Perusradan kahdeksas ja viimeinen este oli kahden askeleen pysty-pysty-sarja. Tälle lähestyin jo aika huolettomalla asenteella Vaken edetessä edelleen hyvällä energialla. A-osan edessä tajusin että eihän tässä oikein askel sovi mitenkään päin, ja taisinpa vähän heittäytyä hyppyyn ennen hevosta. Vake kuitenkin otti pikkuaskeleen esteen eteen, eikä ehtinyt nostaa etujalkojaan tarpeeksi vaan puomi tuli alas. Ajatukset pysähtyivät niin että möngittiin väliin kolmas askel ja hypättiin b-osakin läheltä. Voi miten harmi että hyvin sujuneen radan lopuksi kävi tällainen pieni vahinko. Minulla oli juuri alkanut olla sen verran kivaa että olisin todellakin halunnut jatkaa vielä toiseen vaiheeseen.



Pudotus jäi tottakai harmittamaan, sillä olisi ollut tietenkin kivaa saada puhdas rata ja hypätä toinen vaihe sijoitusta tavoitellen. Eipä tämä ollut onneksi maatakaatava virhe, vaan sellainen "näitä sattuu" -työtapaturma. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen siihen miten hyvin ja sujuvasti rata meni muilta osin. Vake oli nyt hurjan paljon parempi kuin viime viikon kisoissa, ja kun mentiin tällä terävämmällä vaihteella niin kasikympin esteet ylittyivät helposti ja sujuvasti. Enää pitäisi saada oma pää pidettyä vähän paremmin kylmänä jotta en alkaisi hermoilla näin valtavasti siinä vaiheessa kun tapahtuu jotain odottamatonta (kuten se että poni onkin vähän tavallista pörhäkämpi). Tavoitteena voisi vaikka olla kisaradan hyppääminen kerrankin ilman että ope joutuu huutamaan "rauhoitu" -käskyjä.

Videosta ja kuvasta kiitos Hanna-Kaisalle!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Auringonlaskuköpöttely

Tänä perjantaina mentiin kisaviikonlopun alustukseksi rauhallinen köpöttelymaasto kolmen ratsukon porukalla. Lenkille lähdettiin puoli kuuden maissa ja ehdittiin takaisin sopivasti juuri ennen kuin ilta alkoi kunnolla hämärtyä. Syksyisen ilta-auringon valossa kiersimme "talvireitin" jolla Vaken kanssa olen käynyt kerran aikaisemmin. Suurin osa matkasta taittui peltoteitä pitkin kävellen ja ravaten. Eräässä ohittamassamme pihassa pomppi lapsi trampoliinilla kuin väkkärä mutta eipä se onneksi Vakea tai muita hevosia hätkäyttänyt. Pehmeämmällä metsäpolulla otettiin pätkä melko rauhallista laukkaa, ja sen jälkeen palattiin tietä ja sänkipeltoa pitkin takaisin käynnissä. Leppoisa reissu kaikin puolin ja kaunis ilta ulkoiluun.

torstai 2. lokakuuta 2014

Perustyötä kavaleteilla ja sileällä

Torstain tunnilla oli esteitä, mutta olimme open kanssa etukäteen sopineet että tänään jätetään Vaken kanssa hyppäämiset väliin kun viikonloppuna tulee hyppyjä peräti kaksien kisojen verran ja viime sunnuntainakin hypeltiin. Niinpä osallistuimme alkutunnin puomi- ja kavalettitehtäviin, ja tunnin loppuosan vietimme pikkukentällä perusratsastuksen parissa samalla kun muut hyppäsivät.

Ympyrän kaarelle laitettiin hieman maasta irti olevat kavalettipuomit, ja puomisarjaa ylitettiin ensin ravissa. Vake oli tänään huomattavasti reippaampi kuin sunnuntaina, ja puomeilla se nosteli jalkojaan ravissa ihan mukavasti. Sitten puomeja tultiin ympyrällä laukassa innariväleillä vasemmasta kierroksesta aloittaen. Ensin en ollut tarpeeksi huolellinen puomisarjalla kääntämisessä vaan linja ajautui sarjan aikana ulkoreunaa kohti, mutta kun sain linjan ja kääntämisen haltuun niin puomit menivät ihan näppärästi. Oikeassa laukassa en sitten meinannutkaan saada askelta sopimaan puomeille millään vaan kerta toisensa jälkeen meni kompuroinniksi. En tiedä jäikö eiliseltä Lore-vaihde päälle kun kuvittelin Vaken pystyvän venyttämään puomeille kauempaa kuin mistä se suostui lähtemään. Ope vinkkasi kääntämään ympyrän pienempänä niin että puomisarjalle tultiin sisään kaarevammalla reitillä. Tämäpä sitten yllättäen auttoikin askeleen sovittamisessa.

Saatiin vielä vähän "kuivaharjoitella" kisoja varten hyppäämällä neljän esteen uusinnanomainen pätkä kavaleteilla ja ristikoilla joille tuli jokaiselle laukanvaihto. Ensimmäisellä kierroksella en ollut ihan kartalla eikä ponikaan tarpeeksi terävänä, joten tiukassa kaarteessa ensimmäiselle esteelle laukka putosi pois ja muutenkin oli vähän sellaista mönkimistä. Mentiin samaa tehtävää vielä toinen kierros, ja nyt olimme Vaken kanssa molemmat skarpimpana. Ekalle esteelle käänsin katseen paremmin edeltä ja otin ulkopohkeen paremmin mukaan käännökseen. Laukat vaihtuivat näppärästi, ja laukassa säilyi koko ajan sellainen terävyys ja energia että isommatkin esteet olisivat varmasti ylittyneet hyvin.

Lopputunti mentiin sitten omia kuvioita pikkukentällä. Otin ensin käynnissä muutamat väistöt ponin kuulolle saamiseksi, ja sen jälkeen ravattiin ympyräkahdeksikkoja. Vake lähti aika helposti pyöristymään, ja varsinkin oikeassa kierroksessa meno oli ajoittain varsin mukavan oloista kunhan sain ravia vähän aktivoitumaan eteen. Ravi kyllä jäi edelleen kovin maahansidotun oloiseksi vaikka poni pyöreänä liikkuikin, eli jalat pitäisi saada nousemaan vähän tarmokkaammin vaikkei tämä mikään liitokavioeläin olekaan. Oikealle mennessä poni tuntui melko lailla suoralta, ja sen myötä myös edestä kevyeltä. Hetken työskentelyn jälkeen Vake alkoi jopa vähän pärskiä rentoutumisen merkkinä. Vasemmalle sain tehdä enemmän töitä suoristamisen suhteen. Yritin väistättää ympyröillä takaosaa loivasti ulos ja tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Hetkellisesti ehkä sainkin tilanteen paremmaksi niin että ulko-ohjaan alkoi löytyä parempi tuntuma ja oikea lapa tulla hallintaan. Välillä kyllä piti käydä oikeassa kierroksessa "palauttamassa" säädöt jos vasemmalle meni liian vaikeaksi. Huomasin myös että Vaken kanssa olisi hyvistä hetkistä kannattanut ottaa tiheämmin taukoja, sillä vaikutti että se kyllästyi aika nopeasti ja hetken hienosti mentyään lösähti taas säästelymoodiin sen sijaan että olisi pidempään viitsinyt kantaa itseään kunnolla.

Tämä oli ihan sopiva treenituokio ennen kisaviikonloppua, sillä sain hakea tuntumaa poniin vaikkei hyppäämään päästykään. Ainakin meno oli reippaampaa kuin viime sunnuntaina, mikä oli mukava huomata. Ei se Vake ole tainnut vielä ihan kokonaan vaipua talvihorrokseen.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kivaa, jännää, vauhdikasta

Keskiviikon tunnilla oli esteitä ja sain ratsuksi Loren. Lorella olikin oikein kivaa ja mielenkiintoista päästä hyppäämään, sillä viimeksi olen Lorella hypännyt alkuvuodesta 2012 eli aikana ennen tämän blogin syntyä. Lore on esteillä reipas menijä ja yleensä aika varma, mutta muistelin että sen hypyissä oli jotenkin hankala olla mukana. Tämä mielikuva taisi kuitenkin perustua vain siihen että hyppäsin Lorella aikana jolloin oma esteratsastustaito oli täysin ruosteessa. Sen jälkeen on estetunteja karttunut yli sata lisää, joten nyt ei Loren hyppy tuntunut millään lailla hankalalta.

Aloitimme tunnin maapuomien parissa ratsastaen suoran puomilinjan yli ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukkapuomien välit oli mitoitettu melko pitkiksi, joten laukan sai antaa sujua ihan kunnolla eteen. Tämä ei tuottanut ongelmaa kunhan vaan annoin Lorelle tarpeeksi ohjaa enkä jäänyt turhaan himmailemaan laukkaa taakse. Puomien ylitys oli oikein mukavaa kun hevonen eteni hyvällä energialla ja laukasta löytyi näppärästi säätelyvaraa. Ratsastin laukassa melko paljon kevyessä istunnassa, sillä näin sain istunnan vakaammaksi kuin Loren hankalassa keinutuslaukassa muutoin, ja tuntuikin että Lore laukkasi tällöin rennommin ja rauhallismmin.

Päivän varsinaisena tehtävänä oli kahden askeleen sarja ja tältä jatko kaarevalla tiellä 3-4 askeleen päässä olevalle laukanvaihtoesteelle. Hyppäsimme ensin yksittäiset laukanvaihtoesteet ristikkoina, ja sitten mentiin sarjaa muutama kerta sellaisenaan molemmista suunnista. Loren kanssa oli sarjalle helppo tulla, sillä laukkaa ja ponnistuspaikaa pystyi varsin hyvin säätelemään ja luonnollisestikaan tätä hevosta ei tarvinnut työntää eteen vaan estettä kohti saattoi todellakin vain odottaa kaikessa rauhassa. Sarjaväli oli kuitenkin hieman hankala, sillä ensimmäisen esteen jälkeen Lore lähti liian innolla eteen enkä alkuunkaan ehtinyt tehdä välissä pidätteitä. Kaiken lisäksi jäin sarjavälissä keikkumaan kevyeen istuntaan sen sijaan että olisin päässyt tiiviisti satulaan ja näin pystynyt jarruttamaan hevosta kunnolla. Lore oli vain niin nopea että en oikein muuta voinut kuin vikistä mukana kun hevonen lennähti sarjalla eteen ja esteiden yli. Väli jäi näin ollen enemmän tai vähemmän ahtaaksi joka kierroksella. Parhaiten sarja onnistui silloin kun toin Loren sisään melko pienessä laukassa ja pienehköllä hypyllä, eli niin että en vahingossakaan antanut sille merkkiä venyttää eteenpäin ensimmäistä estettä kohti. Ope myös neuvoi pitämään ohjan tarpeeksi pitkänä, sillä Lore kyllä lyhentää kaulaa niin paljon kuin ohjaa vaan kerii käteen mutta sen ollessa kovin alamäkeen rakentunut hevonen kiskoo se sitten liian lyhyellä ohjalla ratsastavan kuskin mukanaan etukenoon hyppyjen myötä.

Kun sarjaa oli hypelty yksittäin lisättiin mukaan kaareva tie suunnanvaihtoesteelle. Edelleen sarjalla kontrolli pääsi vähän häviämään ja Lore ampumaan eteen samalla kun itse kenotin irti satulasta täysin vietävissä, mutta sain kuin sainkin käännettyä sarjalta ajoissa seuraavalle esteelle. Laukanvaihdot eivät useinkaan onnistuneet, mutta en näitä ehtinyt pahemmin huomata sillä Lore liisi eteenpäin niin ettei siinä paljon ehtinyt havaintoja tehdä. Olipahan ainakin sujuvaa menoa mutta sitä kontrollia olisi saanut olla enemmän. 
 
Lopuksi hypättiin tehtävää pidennettynä versiona, eli ensin sarja ja kaareva linja oikeassa laukassa, kaarre vasemmassa laukassa takaisin sarjalle ja siltä kaareva linja vasemmalle, ja lopuksi vielä sarja yksittäin oikealle. Esteetkin hieman nousivat, sarja oli nyt n. 70 cm. Lorella oli kierrokset koko ajan vaan nousseet hyppäämisen myötä, joten tässä vaiheessa se kävi jo vähän kuumana. Ensimmäinen sarja oikeassa laukassa onnistui ihan asiallisesti, ja pääsin kääntämään kaarevan tien melko hyvin. Laukan vaihtumisesta ei ole mitään havaintoa, sillä päädyssä keskityin vain pidättelemään hevosta ja istumaan takaisin satulaan. Vasemmassa laukassa homma lähti sarjalla lapasesta, eli Lore ampui eteen sen verran paljon etten mitenkään ehtinyt kääntää kaarevaa linjaa seuraavalle esteelle vaan mentiin ohi metritolkulla. Hypättiin suunnanvaihtoeste sitten uudella lähestymisellä ja sen jälkeen vielä sarja. Onneksi tehtävä saatiin tulla vielä kokonaisuudessan uusiksi. Nyt annoin open ohjeiden mukaisesti ohjan vähän pidemmäksi ja annoin Loren laskea päätä alemmas. Sanoisin että tällä korjauksella meno olikin vähän parempaa. Ainakin ensimmäinen sarja oli varsin asiallinen, ja nyt ehdin myös vasemmassa laukassa kääntää kaarevan linjan eli Lore pysyi paremmin hanskassa. Loppua kohti vauhti taas alkoi taas kiihtyä enemmän, ja ennen viimeistä sarjaa käänsin ylimääräiselle voltille ehtiäkseni vaihtaa väärän laukan pois. Joka tapauksessa tämä toinen kierros oli ensimmäistä parempi eli ohjaus onnistui ja sarjaväli meni vähän järkevämmin ja hallitummin. 
 
Tunnin jälkeen oli aivan mahtava fiilis. Ei voi sanoa että meno olisi ollut kaikilta osin erityisen hienoa kun jarrut oli hieman hukassa, mutta voi että Lorella oli kivaa hypätä! Tällainen vauhti oli sopivasti jännittävää mutta ei liian jännittävää, ja olihan se mukavaa vaihtelua hitailla poneilla körötelleelle päästä pitkästä aikaa tällaisen hevosen selkään liitelemään esteiden yli. Tämänkertaisessa tehtävässä oli minulle tällaisen nopean ja kuumuvan hevosen kanssa kyllä haastetta, mutta selvitin haasteen jos ei hienosti niin kohtuullisesti kuitenkin. Lorella täytyy kyllä ehdottomasti päästä hyppäämään uudestaankin!