Ulkoisia ja sisäisiä häiriöitä

Uudenvuodenaattona tunnillamme oli vain kaksi ratsastajaa, ja koska aikaisemmista ryhmistä paikalle ei tullut ketään ratsastimme tällä kertaa jo kuudesta seitsemään. Ajattelin että mikäpäs se olisi ratsastellessa vaikka raketit jo vähän paukkuisivatkin, sillä tuntiratsuista useimmat niistä tuskin hermostuisivat. Sainkin yhden niistä varmoista ja rohkeista hevosista eli Rapen. Rappe oli tallissa rauhallinen oma itsensä, mutta maneesiin taluttaessa se alkoi jo pälyillä valppaana mistä tuo kauhea pauke oikein kuului. Maneesissakin se oli selvästi jännittynyt, vaikkei kuitenkaan säpsyillyt tai sinkoillut mihinkään. Täytyy myöntää että pauketta kuului huomattavasti enemmän kuin olin arvellut tässä vaiheessa iltaa kuuluvan, ja etenkin maneesin kaukaisin pääty arvelutti Rappea sillä äänet kuuluivat voimakkaimmin juuri tältä ilmansuunnalta.

Paras lääke jännitykseen on tietenkin laittaa ratsastaja ja hevonen keskittymään tehtävien suorittamiseen. Aloitimme ratsastaen käynnissä avotaivutusta uraa pitkin pitkillä sivuilla, ja avotaivutuksen lomassa pyöräytettiin sivun keskelle voltti. Myöhemmin jatkoimme ratsastaen voltin sekä pitkän sivun jälkimmäisen puolikkaan harjoitusravissa. Rapen huomio oli aluksi täysin rakettien räiskinnän kuuntelemisessa, ja hevosen jännittyneisyys ja poissaolevuus luonnollisestikin häiritsi omaa keskittymistäni. Tällaisessa tilanteessa kaikki tyyppivirheeni puskivat tietenkin vahvasti esille. Pikkuhiljaa sain molempien tarkkaavaisuutta suunnattua enemmän käsillä olevaan tehtävään, ja päätyjä lukuunottamatta Rappe alkoi kuunnella paremmin. Vaikka avotaivutus oli aluksi tuntunut aivan toivottomalta kiemurtelulta sain kuin sainkin Rapen etuosaa edes hetkittäin hallintaan ja korjattua liikkeen enemmän avotaivutusta muistuttavaksi. Pari kertaa Rappe jo vähän myötäsikin ja pyöristyi silloin kun palikat loksahtivat avotaivutuksessa kohdilleen. Ulkoavut olivat se mistä ope sai moneen kertaan muistutella niin avotaivutuksessa kuin voltillakin, sillä päästin hajamielisesti oman ulkokylkeni pullahtamaan laiskana ulos ja näin annoin Rapelle mahdollisuuden tehdä täsmälleen samoin oman kroppansa kanssa.   

Ravissa Rappe lähti etenkin volteilla pyöristymään aika helposti, eli kunhan vaan sain sen vähänkään taipumaan sisäkyljestään ja samalla rentoutin istuntaani ja apujani niin Rappe kyllä kulki kaula kaarella. Ope kuitenkin huomautti että Rappe veti välillä niskasta liiankin rullalle ja linkkuun, ja ohjeena oli ratsastaa pohkeesta paremmin eteen niin että Rappe alkaisi venyttää enemmän tuntumaa kohti. Ehkä Rapen jännittyneisyys lisäsi sen taipumusta mennä liian linkkuun niskasta, ja osuutta asiaan saattoi olla myös sillä että tuntumassa oli liikaa jännitystä. En nimittäin saanut olkavarsia pidettyä tarpeeksi rentoina ja kylkien vieressä, vaan olkavarren jäykkyys heijastui koko käteen ja tuntumaan. Pohje pääsi joka tapauksessa unohtumaan ja Rappe hiippailemaan maahansidottua mummoravia. Opelta tulikin ohjetta aktivoida niin takaosaa kuin selkälihaksiakin paremmin käyttöön niillä hyvillä hetkillä kun Rappe selvästi rentoutui, myötäsi niskasta ja taipui voltille.

Lopuksi otimme laukkaa keskiympyrällä. Tässä vaiheessa rakettien pauke pääsi ainakin minulta unohtumaan aivan täysin, sillä kaikki energiani meni Rapen laukan ratsastamiseen. Laukka on aina ollut Rapella hieman haastavaa, mutta ihan näin vaikeaa en muista sen aiemmin olleen. Laukka ei nimittäin tahtonut pysyä yllä kuin lyhyissä pätkissä, eli päästiin laukkaamaan korkeintaan kierros tai kaksi ympyrällä ennen kuin Rappe pudotti raville. Koko hevonen pääsi ikäänkuin "leviämään" ja menettämään tasapainonsa niin että laukka putosi pakostakin pois. Aluksi nämä laukankatoamiset tulivat vähän puskista, mutta pian aloin huomata mitä niillä hetkillä tapahtui. Rappe pääsi ennen raville putoamista häviämään kontrollista ja yleensä vähän "kaatumaan" ja ryykäämään eteenpäin askeleen tai pari. Samalla se pääsi vähän puskemaan sisälapa edellä ympyrän kaarelta sisäänpäin. Opelta tuli kovasti neuvoja tilanteeseen, ja parhaani mukaan yritin näiden avulla laukkaa ylläpitää mutta aika toivotonta se oli. Tärkein tekijä oli istunta, eli keskivartalon olisi pitänyt olla todella jämäkkä ja pitää koko hevonen kasassa. Ope totesikin että istunnalla voi Rapen laukan saada muuttumaan kuin taikaiskusta tasapainoisen rullaavaksi, mutta se vaatii todella paljon voimaa ja kehonhallintaa ratsastajalta. Oma painopiste olisi pitänyt saada pidettyä koko ajan hyvin tarkasti keskellä hevosta ja lantion mukautumisella olisi pitänyt luoda laukkaan rauhallisempaa tahtia ja suurempaa, ilmavampaa askelta. Nyt lantioni kääntyi vartalon alle hieman liian nopeassa tahdissa ja näin ollen "tuuppasin" laukkaa eteen vähän liian kiireisesti. Sain mielestäni hetkellisesti istuttua napakasti ja eleettömästi niin että istunta oli oikeasti laukan tukena, ja kuvittelin laukan muuttuvan samalla hieman rullaavammaksi ja tasapainoisemmaksi. Hyvää hetkeä seurasi kuitenkin muutamissa sekunneissa pakan täydellinen leviäminen ja niin oltiinkin taas pudottu raville. 

Laukassa työ jäi täysin kesken, mutta ympyrällä loppuraveissa sain edes hieman tehtyä niitä korjauksia jotka laukassa jäivät uupumaan. Sain sisälapaa paremmin hallintaan ja Rapen taipumaan sisäpohkeen ympäri niin että hevonen tuli ulko-ohjan tuelle ja samalla pääsin myötäämään reilusti sisäohjasta. Pieni lohtu sentään että edes tässä helpommassa askellajissa sain toivotunsuuntaisia muutoksia aikaan. Ravissa Rappe kuitenkin jäi nyt vähän pohkeen taakse, eli meni vähän työntämiseksi eikä ravissa ollut ihan riittävää eteenpäinpyrkimystä. Hyvä kuitenkin että Rappe oli nyt aika rento ja sen huomio oli ratsastajassa.

Olipahan tunti. Ymmärrettävää on ettei edes Rapen kaltainen hevonen ole keskittymisen ja rentouden huipulla kun ääniympäristö on tällainen, mutta kuskia tämä ei olisi saanut häiritä ihan näin paljon vaan oma rentous olisi pitänyt saada säilytettyä paremmin. Kun keskittymisongelmiin sitten yhdistetään Rapen tavanomaiset vaikeudet laukan suhteen (viime aikoina se on kuulemma tehnyt erityisen paljon juuri tätä että kampeaa itsensä pois tasapainosta ja pudottaa heti raville) niin aika vaikeaa se sitten on. Vaihteeksi taas ihan alkeisratsastajaolo kun en saa hevosta edes laukkaamaan kunnolla, mutta ei se auta hermostua itseensä eikä varsinkaan hevoseen.

Tuntumaongelmat jatkuvat

Tällä kertaa sain tunnille Rappenin. Kovin usein ei Rapella tulekaan mentyä, edelliskerrasta oli näköjään jo melkein vuosi aikaa. Ratsastettiin tänään mukavassa säässä ulkokentällä kuuden ratsukon ryhmässä. Heti tunnin aluksi jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle, joilla työskenneltiin koko tunnin ajan.

Aloitettiin ympyröillä käynnissä asetusten sekä väistöjen parissa. Rappekin kuuluu vasemmalle ylitaipuvien hevosten kerhoon, joten vasemmassa kierroksessa tärkeä tavoite oli pitää oikealla ohjalla kaula suorassa ja ulkolapa kontrollissa. Ohjeena oli että jos ulkolapa alkaa yhtään pullahtaa karkuun niin asetusta pitää loiventaa ja kaulaa suoristaa. Asettavalla ohjalla tuli välttää vetoa taakse ja suunnata ohjasote enemmän sivulle päin. Alusta alkaen koin hankaluuksia pitää ohjat kunnolla kädessä ja sopivalla tuntumalla, sillä Rapen ohjat olivat jotenkin kovat ja jäykät ja valuivat yhtenään liian pitkiksi. Tuntuman ongelmat sekä puutteellinen käynnin aktiivisuus tarkoittivat tietenkin sitä ettei pyöreyttä oikein tahtonut löytyä. Takaosan väistätys ulos ympyrältä auttoi, sillä tätä kautta pääsin tehokkaammin korjaamaan oikean ulkolavan suoruutta. Oikea ohja ja pohje saivat olla väistössä napakkana jottei etuosa liirannut oikealle, mutta kun etuosan sai siirtymään hieman vasemmalle ja kuuntelemaan ulkopohjetta niin väistö ja pyöreys loksahtivat heti kohdilleen.

Ravissa aloitettiin keventäen ja keskittyen edelleen asetuksiin. Tehtävänantona oli ratsastaa hevosia välillä pidemmässä ja välillä lyhyemmässä raamissa, mutta minulla haasteena oli saada hevonen ylipäänsä pyöreään raamiin. Ohjat valuivat koko ajan käsistä ja ope kehottikin moneen kertaan ottamaan hevosen edestä lyhyemmäksi. En ollut ihan sinut myöskään Rapen satulan kanssa, sillä erittäin eteen kiinnittyvät jalustimet pakottivat tuoli-istuntaan ja sitä myötä hyvin etukumaraan kevennykseen. Silloin kun taidot on näinkin heikoissa kantimissa niin ei kyllä kaipaisi varusteiden puolelta vielä lisähaasteita ratsastamiseen. Rappe hiippaili ensin mummoravia, ja liikettä piti saada aktivoitua isommaksi ennen kuin missään muussakaan oli mitään järkeä. Laiskahan Rappe ei missään nimessä ole, mutta ei se isoilla vaihteilla liiku jos ei kuski älyä pyytää. Kun vaan hoksasin ratsastaa ravia reippaammaksi niin periaatteessa Rappe olisi kyllä pyöreämpää muotoakin tarjonnut, mutta tuntumaongelmat häiritsivät edelleen kovasti. Liian pitkällä ohjalla ei tasaista ja elastista tuntumaa löytynyt, ja jatkuva ohjaspituuden korjailu ei tietysti myöskään ollut hyvä asia. Kun työskentely jatkui harjoitusravissa niin sain hommaan vähän enemmän otetta, ja Rappe alkoi liikkua paremmassa ravissa. Ehkä tosiaan keventäessä sain sen himmailemaan etunojassa könöttämiselläni. Rappe liikkui nyt ihan rennon oloisena ja ainakin jossain määrin pyöreänäkin, mutta vielä turhan pitkänä ja matalana.

Vasen laukka tuntui mukavan kolmitahtiselta ja sanoisin jopa että laadukkaammalta kuin millaista muistelin Rapen laukan olevan. Ope kehotti käyttämään pientä vasta-asetusta suoruuden parantamiseksi myös laukassa, ja hakemaan liikettä paremmin takaosan päälle. Edelleen olisi tuntuma pitänyt saada rennommaksi ja pehmeämmäksi, sillä ohjien valuessa pitkiksi ratsastelin kädet reisien päällä ja näin ollen oli tietenkin käsissä liikaa jännitystä. Oikea laukka puolestaan jäi aika kehnon oloiseksi, takaosa tuntui laukkaavan aika laiskasti niin että liike oli nelitahtista ja Rappe tunki koko ajan vähän lapa edellä sisään. Suoruuden korjaus olisi varmasti parantanut laukan laatua, mutta vinoksi jäätiin eikä oikealle ohjalle tullut missään vaiheessa kunnollista myötäystä. Vaikka meno oli laukassa tällaista lapa edellä puskemista niin raviin palattuamme oikea puoli olikin yllättäen "läpi" eikä sisäänpäin tunkemisesta ollut enää tietoakaan. Rappe liikkui siis vihdoin kohtalaisen suorana ja myös oikealta nätisti taipuen. Loppuraveissa haettiin kaulan venytystä pyöreänä eteen ja alas. Rappe pyöristyi ja venytteli ihan mukavasti kunhan vaan en heittänyt sille liian innokkaasti ohjaa pois ja muistin ennen kaikkea ratsastaa pohkeella liikettä eteen. Ravissa olikin nyt laukan jälkeen parempi eteenpäinpyrkimys mutta ei silti kiireisyyttä, ja näin ollen idea "takaa eteen" ratsastamisesta tuntui ihan toimivan. Tunnin ehdottomasti parhaat hetket ajoittuivat näihin viimeisiin minuutteihin.

Jäipä kyllä sellainen olo että olin Rapen selässä aika pihalla. Rappe oli oma ihana itsensä eli kuunteli herkällä korvalla koko ajan ja teki kuuliaisesti mitä pyydettiin, mutta ongelma oli siinä etten itse oikein tiennyt mitä olin tekemässä. Ohjien käsistä valuminen oli tosi ärsyttävää ja häiritsevää, enkä oikein ymmärrä miten ne narut eivät pysyneet paremmin käsissä vaikka jäykät olivatkin. Tämän ilmiön myötä saikin heittää hyvästit ajatukselle hyvästä tuntumasta. Myös istunnan kanssa olin taas ihan solmussa enkä löytänyt oikein minkäänlaista jämäkkyyttä keskivartaloon. Rapella olen mennyt joskus ihan onnistuneitakin tunteja, mutta tämä ei kyllä kuulunut niiden joukkoon. 

Takaisin lähtöruudussa?

Paluu niin sanotusti arkeen kurssiviikon jälkeen sujui mukavissa merkeissä sillä sain keskiviikon koulutunnille Rappenin. Aiheena tänään oli hevosen suoristaminen vasta-asetuksella sekä avo- ja vastataivutuksia hyödyntäen. Kuvioon kuului toisella pitkällä sivulla käynnissä etuosan siirto uran sisäpuolelle ja hevosen kulkiessa kolmea uraa asetuksen vaihtelu avo- ja vastataivutuksen välillä. Päädyissä työstettiin ympyröillä vasta-asetuksia eri askellajeissa.

Rappe vaikutti heti alkuun varsin vastaanottavaiselta ja työhaluiselta. Heti ohjat kerättyäni se lähti hakeutumaan pyöreäksi ja vastasi pieniin pohjeapuihin. Vasta-asetuksessa tein alkuun sitä virhettä että lähdin kääntämään hevosen päätä liian reilusti sivulle jolloin tietysti koko asetuksen idea vähän kärsi ja Rappe kaatui kaula mutkalla sisälavalle. Kun hoksasin pyytää hienovaraisempaa asetusta ja pitää myös sisäohjan kädessä toimi homma paljon paremmin. Seuraava ongelma olikin sitten myötäyksen muistaminen, sekä myötäyksen mitoitus niin etten olisi heittänyt ohjaa ihan löysäksi. Kyllä Rappe olisi varmasti jäänyt mielellään tasaisen pyöreäksi tuntumalle jos olisin sille tasaista tuntumaa tarjonnut sen sijaan että ohja oli milloin levoton, milloin tyhjä.

Ympyrä oikealle, vasta-asetus vasemmalle.

Avotaivutus aloitettiin oikeassa kierroksessa. Aluksi meillä oli molemmilla vaikeuksia hahmottaa missä takajalkojen kuuluisi kulkea ja miten etujalkojen sijoittua suhteessa niihin. Pikkuhiljaa homma alkoi selkityä ja päästiin paremmin kolmelle uralle sen sijaan että esitimme avotaivutuksena pelkän kaulan kääntämisen mutkalle rungon jatkaessa suoraan. Oikeaan kierrokseen ope muistutteli kääntämään omaa rintakehää enemmän oikealle näyttämään suuntaa Rapen etuosalle. Ohjeena oli myös kääntää ensin kaikessa rauhassa etuosa sisään ja vasta sitten alkaa miettiä asetuksia. Vasemmassa kierroksessa saimme vastataivutukseen ihan hyviäkin hetkiä ja Rappe jopa pyöristyi liikkeen aikana, mutta asetuksen vaihto vasemmalle avotaivutukseen johti siihen että takaosa lähti heilahtamaan milloin liikaa sisälle ja milloin liikaa ulos. Avotaivutus ei kuulemma ole Rapelle mikään helppo liike tehdä oikein, joten se kaipaisi hyvää ohjausta ratsastajalta. Tätä en sille suinkaan kaikkina hetkinä onnistunut tarjoamaan, ja sen seurauksena luikerreltiin ja poikitettiin vähän miten sattuu. Silloin kun onnistuin saamaan ajatukseni järjestykseen ja kaiken lisäksi tämän järjestyksen Rapellekin tiedottamaan onnistuttiin tekemään hieman parempia avotaivutusaskelia. Selvästi kuitenkin vastataivutus oli enemmän meidän mukavuusaluetta.

Epämääräisesti asetuksissa säätävän käden lisäksi jäi kovasti harmittamaan se kuinka istuntapalikat tuntuivat palanneen viime viikon jälkeen takaisin lähtöruutuun. Kuvittelin että sekä Mintin ohjauksessa että sen jälkeen koulukurssilla tapahtui pientä edistystä istunnan suhteen, mutta ne opit tuntuivat tänään unohtuneen ihan täysin. Olisi voinut istunta-asioillekin uhrata hieman huomiota sen sijaan että keskityin kieli keskellä suuta asettelemaan hevosen jalkoja ja päätä oikeisiin suuntiin. Yhdeksän ratsukon tunnilla ei voi odottaa sitäkään että ope ehtisi joka hetki muistuttaa vatsalihasten käytöstä, lapatuesta, lonkkien avaamisesta ja lantiolla liikeeseen myötäämisestä yläselän pysyessä hiljaa. Kyllä näistä edes jonkun voisi pitää ihan omatoimisestikin mielessä. Lantion kääntäminen vartalon alle vaikuttaisi olevan asia jonka olen aika hyvin sisäistänyt sillä selkä tuppaa menemään turhankin pyöreäksi sen sijaan että yrittäisin jäkittää tikkusuorassa (eli selkä notkolla). Nyt voisi sitten siirtyä seuraavan palasen kimppuun ja työstää sitä vaikkapa seuraavan vuoden ajan...

Tämä on varmaan se mitä isot pojat kutsuu virkkuukoukkumuodoksi. Kuvan pointti on kuitenkin se että näköjään osasin edes sekunnin murto-osan pitää istunnan paketissa, jee! Mitä nyt pää meinaa tipahtaa.

Ravissa Rappe tuntui liikkuvan vähän himmaillen, joten ei ihme jos muoto oli epätasainen ja meno vähän sinne sun tänne kiemurtelevaa. Ympyröillä palikat loksahtivat hetkittäin hyvin kohdilleen, mutta valitettavasti hyviä hetkiä katkoivat milloin myötäyksen unohtaminen ja milloin tuntuman kadottaminen. Yksi ikuisuuspulma muuten on se että en osaa hyvin asettaa raippakädellä. Siksi tykkään pitää raipan ulkokädessä ja siksi vasta-asetuksessa käsi on jotenkin kamalan tönkön oloinen. Ratkaisu on tietenkin raipan vaihtaminen sisäkäteen, mutta sitten taas myötäasetuksesta katoaa pehmeys. Rapen kanssa olisin voinut vaikka heittää raipan poiskin, mutta lyhytaikainen ilo sekin kun pitäisi muillakin hevosilla mennä ja pitää se raippa kädessä.

Laukka oli melkeinpä helpompaa ratsastaa kuin ravi, vaikkei se mikään Rapen vahvuus luonnollisestikaan ole. Nelitahtista oli meno mutta kiireisyys puuttui tänään mikä oli ehdottoman hyvä juttu. Rapella oli hyvä yritys päällä ja se keskittyi ihan tosissaan tekemään hommia sekä kantamaankin itseään sen sijaan että olisi vain lähtenyt sutimaan etupainoisena nokalleen. Silloin kun onnistuin sovittamaan ulko- ja sisäohjan käytön myötä- ja vasta-asetuksissa yhteen sekä pitämään tässä palapelissä vielä pohkeetkin jotenkin fiksusti mukana pyöristyi Rappe laukassa aika mukavalle kaulalle. Sen verran tasapainotonta oli meno että jos lähdin huolimattomasti korjaamaan esimerkiksi omaa kroppaa pystympään tai omaa ulkolapaa taaksepäin tipahti Rappe helposti raville. Laukassakin unohduin vasta-asetuksessa liikaa roikkumaan asettavaan ohjaan ja kääntämään hevosen kaulaa mutkalle. Ope kehotti tekemään asetukset paljon pienemmin, pitämään hevosen kahden ohjan välissä ja ennen kaikkea myötäämään ja rentouttamaan ulkokättä. Näillä ohjeilla mentiin vasemmassa laukassa oikein näppäriä pätkiä. Oikeassa kierroksessa oli jotenkin hankalampaa, ja itse asiassa Rappe oli liiraamassa ympyröiltä ulkolapa edellä pois. Korjaukset kohdistettiinkin ulkolapaan ja etuosan kääntämiseen paremmin ympyrän kaarelle. Näin löytyi oikeassakin laukassa lopulta hetki jolloin Rappe hieman suoristui ja liikkui paremmassa tasapainossa tuntumalla sekä pääsin itse myötäämään avut.

Laukassa Rapella oli kova yritys tehdä parhaansa. Note to self: älä istu kasassa ja nosta jalkoja ylös, näytät tyhmältä.

Loppuun pyöreä hetki ravissa. Ratsastaja ainakin pyöristää selkää.

Vähän harmistunut olo jäi sillä Rappe vaikutti tänään oikein hyvältä ja taisinpa silti aika lailla onnistua sössimään homman. Onneksi oli parempiakin pätkiä kunhan vaan pidin järjen matkassa ja muistin sopivasti ohjasta myödätäkin. Oikea istunta varmasti myös auttaisi asiaa, mutta eivätpä ne istunnan korjaukset näemmä itsestään tule. Rapen kanssa jää yleensä sellainen olo että menisi sillä mielellään pian uudestaankin, ja näin kävi tälläkin kertaa. Tuntui kuin moni asia olisi ollut siinä ja hilkulla onnistua kunhan vaan olisin malttanut ratsastaa keskittyneemmin ja huolellisemmin.

Istumalla laukka pakettiin

Jo toisen kerran peräkkäin kuvittelin ohjelmassa olevan kavalettitunti vaikka olikin sitten koulua. Tämänkertaisella ratsulla eli Rappenilla toki paljon mieluummin meninkin koulua.

Alkuun ravattiin hetki molempiin suuntiin ennen kuin siirryttiin päivän varsinaiseen harjoitukseen joka sisälsi vain käyntiä ja laukkaa. Ympyröillä ravatessa sain Rappea vähän pyöristymäänkin, mutta ongelmana oli vinous joka näkyi oikealle asettamisen vaikeutena sekä vasemmassa kierroksessa kaulan ylitaipumisena myötäasetukseen ja ulkolavan karkaamisena. Vasemmassa kierroksessa ope kehottikin hakemaan hevosen etu- ja takaosan samalle ympyrän uralle kääntämällä etuosaa paremmin ulkopohkeesta, sillä tähän suuntaan Rappe pyrki liikkumaan kahdella uralla takaosaa sisemmäs liiraten.

Raviverryttelyn jälkeen alettiin työstää kuviota johon kuului kääntäminen käynnissä pituushalkaisijalle, pohkeenväistö uralle suunnilleen pitkän sivun keskipisteeseen missä nostettiin laukka ja pyöräytettiin keskiympyrä laukassa palaten uralla ravin kautta käyntiin. Rappe väisti pohjetta kuuliaisesti molempiin suuntiin, mutta väistöihin tuli aina sen verran jännittyneisyyttä että pyöreys ei säilynyt. Oikean pohkeen väistö oli luontevampaa ja helpompaa ratsastaa, mutta näinhän se meikäläisellä tuppaa olemaan ihan hevosesta riippumatta. Väistötehtävä auttoi ratsastamaan pohkeet paremmin läpi niin ettei Rappe sitten laukassakaan kaatunut niin pahasti oikeaa pohjetta vasten kuin yleensä.

Ensimmäisenä vuorossa oli vasen laukka, joka käsittääkseni on Rappenilla se parempi laukka. Aika nelitahtista rytyytystä laukka tuntui alkuun olevan, vaikka Rappe kyllä hakeutui pyöreään (mutta etupainoiseen) muotoon. Ope ohjeisti tasapainottamaan ja rauhoittamaan laukkaa istumalla pystymmässä ja keskivartalosta jämäkkänä sen sijaan että lähtee hevosen mukaan etukönöilemään. Omaa kroppaa ryhdistämällä sainkin heti myös Rapen liikkumaan maltillisemman ja vähemmän etupainoisen oloisena, eli sain suorastaan yllättävän hyvin pidettyä laukan paketissa istunnan avulla ja kontrolloimalla ohjalla etuosaa niin ettei Rappe päässyt sukeltamaan liian matalaksi. Pohkeidenkin kanssa sai toki olla hereillä, sillä Rappe tuppasi vähän ennakoimaan siirtymisiä niin että uraa kohti tultaessa yritti usein tarjota kiitoraville tipahtamista. Pätkiä mentiin ihan kelpo laukkaa, mutta koko ajan sai kyllä tehdä töitä ja olla tarkkana kaikkien apujen kanssa ettei laukka päässyt leviämään. Oikeassa laukassa niksit oli samat, mutta mielestäni tähän suuntaan laukka jäi nelitahtisemman oloiseksi.

Raviinsiirtymisten kanssa jäätiin vielä vähän vaiheeseen, sillä tavoilleen uskollisesti Rappe käsitti siirtymisen tarkoittavan kiitoraville valahtamista. Tässäkin kohtaa ope kehotti pitämään istunnan jämäkkänä ja istumaan siirtymiseen oikein tiiviisti alas. Raville paluu onnistui kyllä rauhallisemmin ja tasapainoisemmin silloin kun onnistuin näitä ohjeita noudattamaan, mutta lisäksi vaadittiin oikein napakka pidäte ohjalla kertomaan Rapelle että nyt ei kaahailla mihinkään. Ei mitään pehmeimpiä ja kauneimpia siirtymisiä siis, mutta näin päästiin jatkamaan ravissa melko pian rauhallisesti ja tasapainoisesti niin että jo ennen seuraavaa kulmaa hevonen oli taas täysin kontrollissa ja pyöreänä. Jos vaan annoin Rapen ajautua raviin ilman reilumpaa pidätettä oli meno vielä pitkän sivun lopussakin aika holtitonta porhallusta. 

Tunti päättyi vielä työskentelyyn ravissa molempiin suuntiin. Rappe liikkui tässä vaiheessa pyöreänä ja rennon oloisena, ja ope kehuikin että hevonen näytti mukavan luottavaiselta. Oikeaan kierrokseen oli edelleen pientä kinaa asetuksen kanssa, mutta vasemmassa kierroksessa Rappe oli mukavuusalueellaan saadessaan asettua vasemmalle tasaisella oikean ohjan tuella. Suoruuteen jäi siis vielä parantamisen varaa, mutta mielestäni oikea lapa oli kuitenkin jo vähän paremmin kontrollissa kuin alkutunnista.

Kokonaisuudessaan ihan mukava tunti, ja paras mitä olen Rapella mennyt pitkään aikaan. Yhteistyöni Rapen kanssa on aina ollut varsin vaihtelevaa, mutta tämä kerta kuului niiden paremmin sujuneiden Rappe-tuntien sarjaan. Open palaute tunnin jälkeen oli että istuin nyt aika rauhallisesti ja hyvin ilman ylimääräisiä heilumisia, ja tokihan sitä kontrastia tässä suhteessa on kun vertaa siihen miltä ratsastukseni näyttää Jussin satulassa. Tasaisemmin liikkuvalla ja kapearunkoisemmalla Rapella nyt vaan on niin paljon helpompi istua nätisti, ja tunnin aikana jossain vaiheessa fiilistelinkin sitä että sain lonkat riittävästi auki ja polven ja reiden irti satulasta. Toki pidemmän aikavälin tavoitteeni on oppia istumaan niillä mittasuhteiltaan hankalammillakin hevosilla.

Neliöitä ja ympyröitä

Koulutunnilla ratsuna oli tällä kertaa Rappen.

Jatkettiin edelleen istuntateemalla kiinnittäen erityistä huomiota lonkankoukistajien rentouteen sekä korrektiin pohkeidenkäyttöön. Lisäksi mukaan otettiin jo vähän enemmän "temppuja" eli etuosan siirtoa takaosakäännöksenomaisesti. Tämä aloitettiin ratsastamalla päätyihin neliökuviota jossa neliön kulmat osuivat lyhyen sivun keskelle, kummallekin pitkälle sivulle sekä keskihalkaisijalle. Näissä kulmakohdissa oli tarkoitus kääntää hevosen etuosaa uuteen menosuuntaan takaosan ympäri. Tämä olisikin varmasti ollut erinomainen harjoitus Rappenin suoristamiseksi molempien pohkeiden väliin jos vaan kuskilla olisi riittänyt rahkeet ottaa tehtävästä kaikki hyöty irti. Kun ei riittänyt niin kiemurreltiin sitten menemään aika monella mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen. Rappen kyllä parhaansa mukaan kuunteli ohjeita ja malttoi käännöksissä olla ryysimättä ulos tehtävästä, joten etuosa siirtyi ihan nätisti mutta yleensä takaosa kiepsahti saman tien karkuun ulospäin. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeuksia saada käännökseen asetus sisälle Rappenin pyrkiessä kulkemaan banaanina vasemmalle ja oikean lavan puskiessa karkuun. Käännökset paranivat hieman kun rauhoitin ja kevensin ratsastustani niin että hoidin käännökseen etupäässä istunnalla ja hienovaraisella ohjalla johtamisella.

Ravityöskentely oli sujuvampaa kuin käynnissä pakertaminen, ja Rappen alkoi laskea nenää alas sekä tulla pehmeämmin tuntumalle. Kunhan vaan tarpeeksi tarmokkaasti ratsastin pohkeesta eteen ettei ravi jäänyt ihan hiippailuksi niin ympyröillä nähtiin jopa hetkellistä pyöristymistä. Edelleen ongelmana oli vinous ja oikean lavan sisäänpuskeminen. Asettaminen oli aluksi vähän hajamielistä ottamista ja päästämistä, ja ope muistutteli pitämään ohjasta riittävän pitkään ja myötäämään vasta sillä hetkellä kun hevonenkin myötää. Vasemmassa kierroksessa asetus sisään oli helppoa, mutta ulkopuolelle olisi tarvittu vielä parempaa tukea pitämään oikea lapa aisoissa. Nyt ajauduttiin helposti tilanteeseen jossa ratsukon molemmat osapuolet olivat kyljestä linkussa vasemmalle oikean puolen pullistuessa pitkäksi ulos. Yritin keskittyä pitämään edes itseni suorassa sekä ajoittain asettamaan ulospäin, ja kunhan vaan suoruuden puolesta tuli jotain tolkkua niin pieniä pätkiä meno oli jo paremman tuntuista. Välillä mentiin ainakin vähäsen pyöreänä ja välillä taas paketin hajotessa kadotettiin sekin vähä.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyrän ja alkutunnin "päätyneliön" välillä vuorotellen. Tehtävänä oli ratsastaa ympyrällä askelta pidemmäksi eteen ja neliöllä taas koota laukkaa. Nämä hifistelyt jätin kuitenkin suosiolla vähemmälle ja pyrin lähinnä vain saamaan Rappenin laukan kolmitahtisen pyöriväksi ja tasapainoiseksi. Aloituskierros oli vasen, ja tähän kierrokseen Rappen laukkasikin suorastaan yllättävän hyvin. Meno oli suhteellisen hallittua ja tasapainoista, ja Rappen hakeutui mukavan pyöreäksi tuntumalle kunhan pidin ulko-ohjan kädessä enkä antanut kaulan ylitaipua vasemmalle. Ympyrä- ja neliöuran välille en saanut kovin kummoista eroa Rappenin tunkiessa tähänkin suuntaan sisäpohjetta vastaan niin että taipuminen jäi puutteelliseksi. Laukassa oli kuitenkin pääasiassa ihan hyvä fiilis kun Rappen hakeutui liikkumaan enemmän oikein päin ja itse yritin rentoutua istumaan hevosta häiritsemättä.

Oikea laukka olikin sitten ihan toista maata: nelitahtista, kiireistä, lapa edellä puskemista pitkänä ja kuolaimen yllä. Laukattiin ympyrällä oikealle melko pitkä tovi, mutta eipä se siitä juuri paremmaksi muuttunut. Jotain olisi pitänyt omassa tekemisessä saada muutettua sen sijaan että jatkoin samaa toimimattomaksi havaittua sisäohjassa roikkumista ja sisäpohkeella kaivamista. Kokeilin vähän rauhoittaa lantion liikkumista laukan mukana ja pitää keskikroppaa napakampana, mutta tässä sai olla varovainen jottei Rappen tiputtanut raville.

Loppuverryttelyssä tavoitteena oli ratsastaa hevoset kunnolla eteen ja alas. Ympyröillä sain asetuksesta Rappenin välillä myötäämään ja venyttämään kaulaa pyöreänä eteen-alas, mutta koska edelleen suoruudessa ja pohkeiden läpimenossa oli puutteita ei muoto säilynyt tasaisena.

Suuret onnistumisen ja oivalluksen hetket jäivät tänään puuttumaan, mutta hyvää oli kuitenkin toimiva vasen laukka. Ope tuumasi että oli mukava nähdä Rappenin tarjoavan laukassa oikeita asioita ja yrittävän parhaansa mukaan. Muissa askellajeissa (ja laukassa oikealle) ei sitten oikein tullut valmista, mutta on meillä joskus huonomminkin Rappenin kanssa mennyt. Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos hevonen ei olisi vino ja toispuoleinen ja jos kuski ei olisi ihan samalla tavalla vino ja toispuoleinen.

Ne tärkeät ulkoavut

Keskiviikon vakiotunnilla menin tällä kertaa Rappenilla.

Tunnin aluksi jakaudutiin kahdelle pääty-ympyrälle. Tarkoituksena oli ensin lyhentää ja koota käyntiä, ja tämän onnistuessa antaa käynnin jälleen venyä päästämättä kuitenkaan hevosta valumaan liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Ohjat käteen ottaessa Rappen hakeutui ensin nätisti pehmeälle tuntumalle, mutta kun lähdin lyhentämään ja kokoamaan käyntiä muuttui meno väkinäisemmäksi. En löytänyt kokoamiseen oikein mitään kunnollista ideaa, joten unohduin vain hajamielisesti näpertelemään ohjalla ja pohkeella. Tällaisella ratsastuksella en sitten tietenkään saanut Rappenia kokoamaan käyntiä toivotulla tavalla – askel kyllä lyheni ja hidastui, mutta hevonen liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Koko toiminnan ajatus jäi liikaa edestä taakse käsijarru päällä ratsastamiseksi.

Meno muuttui hieman helpommaksi kun työskentelyä jatkettiin kevyessä ravissa. Pysyteltiin edelleen pääty-ympyrällä, ja kierros oli vasen. Rappen oli asettumassa vähän turhankin innokkaasti vasemmalle ja pullauttamassa oikeaa lapaa ulos karkuun. Vaikka viime aikoina olen saanut todeta ulkoapujen suuren merkityksen jokseenkin joka tunnilla, joutui ope jälleen näistä muistuttelemaan. Ohjeena oli vähentää asetusta sisälle ja pyrkiä pikemminkin suoristamaan Rappen kaulastaan. Tehokkaampi ulko-ohjan ja –pohkeen käyttö olikin avain laadukkaampaan liikkumiseen, jossa Rappen tuli suorammaksi sekä pyöristyi tuntumalle. Ulko-ohjaan löytyi sopiva tuntuma kun pyysin Rappenilta kevyttä vasta-asetusta, ja samalla käänsin etuosaa ympyrän uralle hieman edessä olevalla ulkopohkeella sisäpohkeen vaikuttaessa puolestaan vähän taaempana. Ravia sai olla hieman hoputtelemassa eteenpäin, ja tämäkin onnistui parhaiten ulkopohkeella pyytäen. Tässä tekemisessä oli jo jotain ideaakin, harmi vaan että en saanut ajatuksiani pidettyä siinä määrin kasassa että sama fiilis olisi säilynyt tasaisemmin. Jossain vaiheessa havaitsin olkavarsissa tarpeetonta jännitystä, mutta kun tietoisesti rentoutin nämä vaikutti Rappen ohjan päässä heti tyytyväisemmältä.

Kierroksen vaihduttua oikeaksi jatkettiin vielä hetki käyntityöskentelyä kooten ja pidentäen. Eipä sujunut sen paremmin kuin vasemmallekaan. Oikea kierros oli selvästi hankalampi hevosen suoristamista ajatellen, joten ympyrällä harjoitusraviin siirryttyämmekään ei enää löytynyt samanlaisia hyviä hetkiä kuin vasemmassa kierroksessa. Rappen oli todella voimakkaasti puskemassa ympyrältä sisään oikeaa pohjetta vasten, ja oikeaa lapaa en kyllä tainnut oikein missään vaiheessa saada kunnolla kontrolliin. Hetkittäin Rappen saattoi hieman jopa asettua oikealle ja myödätä niskasta, mutta kohta taas jyräsi nokka vasemmalle taittuneena sisäpohjetta vastaan. Huomasin oikean käteni kulkeutuvan hieman vasemmalle päin sään päälle, ja korjailin tätä kunnes hetken päästä ope nimenomaan neuvoi viemään sisäkättä säkää kohti asetusta pyytäessä. Kerrankin siis tein jotain vähän kuin vahingossa oikein. Tällä konstilla asetus oikealle ja etuosan kontrollointi onnistuikin hitusen paremmin.

Lopputunnin kuviona oli pohkeenväistö ravissa keskihalkaisijalta uralle, väistön päättyessä laukannosto, ja lyhyelle sivulle tultaessa pääty-ympyrä laukassa sekä siirtyminen raviin ympyrän jälkeen. Tehtävää ratsastettiin ensin oikeaan kierrokseen. Väistö sujui ensin nihkeästi ja liian loivasti Rappenin karatessa hieman alta, mutta jo toisella kierroksella Rappen malttoi kuunnella ja väistää paljon paremmin. Kaulan suoruudessa vaan oli väistössä ongelmia, eli en ihan osannut pitää sisä- ja ulko-ohjan vaikutusta tasapainoisena. Laukat nousi napakasti, mutta itse laukka oli kiireistä ja hieman holtintonta jyräämistä josta Rappen tiputti helposti raville. Laukan tasapainottamiseksi ope kehotti rauhoittamaan ja pysäyttämään istuntaa sekä rauhoittamaan kättä. Siinä vaiheessa kun istunta leviää niin leviää ihan varmasti Rappenin laukkakin. Laukattiin lopuksi ympyrällä muutama kierros putkeen etsien malttia ja kantoa laukkaan, mutta vaikka muutama parempi askel lopulta löytyikin niin keskeneräiseksi tuntui jäävän.

 

Vasemmassa kierroksessa väistö oli hankalampi, sillä Rappen olisi turhan innokkaasti kaatunut oikealle ulkolavalle jättäen takaosaan jälkeen. Ratkaisun nimi oli jälleen ulkoavut, mutta kaula jäi edelleen aika mutkalle. Vasen laukka oli paljon oikeaa sujuvampaa, ja ympyrällä koettiin ihan hyviäkin hetkiä joissa Rappen malttoi laukata enemmän ylöspäin sekä pyöristyi mukavasti. Onnistumisessa keskeisiä tekijöitä olivat jälleen oman ulkokyljen kasassa pitäminen sekä etuosan kääntäminen ympyrälle ulkopohkeesta. Sisäohjaa ope sen sijaan neuvoi hieman hellittämään, sekä kehumaan sisäkädellä nopeasti kaulalle. Jopa pari siirtymistä laukasta raviin onnistuvat ihan semitasapainoisesti ilman isompia kaahaamisia, kun taas aiemmin oikeassa kierroksessa laukanjälkeinen elämä ravissa oli melkoista jyräämistä. Ravissa kuitenkin pyöreys oli edelleen hukassa.

Loppuun ehdittiin ravata vielä hetki keventäen. Laukan jälkeen Rappenin ravissa oli paljon enemmän energiaa kuin alkutunnista, ja ehkä tämä auttoi siihen että liikkumiseen löytyi ympyröillä taivutellessa nyt paremmin pyöreyttä läpi selän. Kierros oli se helpompi vasen, joten kaarevilla urilla saatoin taas ratsastaa Rappenin ulkoapujen kautta suoremmaksi ja molempien pohkeiden väliin. Edelleen meno oli hieman epätasaista niin että aina välillä Rappen nousi pois tuntumalta, mutta pyöreinä hetkinä liike tuli nyt kuulemma paljon paremmin läpi selän kuin alkutunnista. Paljon paremmalta meno jo tuntuikin, joten taas pääsi käymään vähän niin että tunti loppui juuri kun touhuun alkoi tulla jotain tolkkua.

 

Kokonaisuudessaan tunti ei siis sujunut erityisen loistavasti. Rappen oli oma ihana itsensä ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan pyyntöjä, mutta olin helisemässä oikeassa kierroksessa ilmenneen sisäänpuskemisen kanssa. Vasemmassa kierroksessa palaset loksahtivat hetkittäin paremmin kohdilleen, mutta oikealle ratsastaessa olin ihan kuutamolla sen suhteen kuinka saada hevonen suoristumaan. Turhauttavaa oli myös se kuinka huonosti onnistuin keskittymään tänään koko ratsastukseen. Tunnin onnistumiset osuivat juuri niihin hetkiin kun pystyin keskittymään käsillä olevaan asiaan sen 15 sekuntia ja ajatuksen kanssa tekemään järkeviä asioita, mutta suurin osa ajasta meni päättömään huhhailuun jolloin vain harrastelin epämääräistä ja päämäärätöntä ohjalla ja pohkeilla häsläämistä. Tiedostan että ratsastuksessani on juuri nyt henkisiä blokkeja johtuen siitä että yleismielialani on tällä hetkellä melkolailla stressaantunut ja ylikierroksilla käyvä. Kun korvienväliä kiristää liikaa niin ei vaan pysty saamaan itsestään parasta irti, niin hyvää terapiaa kuin ratsastus ja hevosten kanssa oleilu onkin. Epäonnistumisetkin lannistavat tällöin helpommin niin että saattaa helposti lakata edes yrittämästä siinä vaiheessa kun ei heti alkutunnista kaikki mene ihan putkeen. Kun ei muutenkaan kovin hyvin osaa niin ei kyllä yhtään kaipaisi tällaisia lisähidasteita, mutta onneksi ongelman pitäisi olla kausiluontoinen.

Sähläystä puomeilla

Kisa-aamupäivän jälkeen ehdin kääntyä pikaisesti kotona ennen kuin palasin tallille omalle vakiotunnilleni. Ohjelmassa oli pitkästä aikaa puomeja, ja ratsuna niin ikään pitkästä aikaa Rappen.

Tunti jakautui tehtävien puolesta kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostui työskentelystä ravipuomisarjoilla, joilla oli tarkoitus saada hevonen liikkumaan pyöreänä sekä lyhyttä aktiivista ravia "ylöspäin". Tehtävä ei onnistunut ihan toivotulla tavalla, sillä vaikka hetkellisesti saatoin saada Rappenin pyöristymään asetusten kautta voltilla tai ympyrällä oli puomisuoralla pyöreys auttamattomasti kateissa. Lönkyteltiin toki puomien yli mutta eipä siinä ravissa ollut oikein sitä toivottua aktiivisuutta. Rappen tuntui olevan vähän hitaalla vaihteella vielä tässä vaiheessa tuntia, ja kuski itse oli liikenteessä kisojen jälkeisellä hälläväliä-asenteella. Ope neuvoi pyytämään ympyröillä erityisesti sisäpohkeella eteen ja aktivoimaan sisätakajalkaa. Oikeaan kierrokseen Rappen oli kovasti tunkemassa lapa edellä sisälle, ja napakka sisäpohje auttoikin yhtäaikaa sekä tähän että aktiivisuuden puutteeseen.

Ravipuomitehtävän ohessa verryteltiin myös hieman laukassa nostaen laukka puomisarjan jälkeiseltä lyhyeltä sivulta ja laukaten pitkän sivun alkuun ja loppuun voltit. Kierros oli vasen, mikä laukka onkin Rappenilla muistaakseni vahvempi. Volteilla laukka tuntui ihan toimivalta ja hallitulta, mutta pitkä sivu siinä välissä meni vähän kiireiseksi ja nelitahtiseksi.

Seuraava harjoitus oli tunnin varsinainen "esteratsastustehtävä", jossa kaarrettiin pitkältä sivulta laukassa kentän keskellä olevan puomin yli. Puomin yli ratsastettiin kumpaankin kierrokseen sekä puoliympyrän kaltaisella tiellä jatkaen samaan kierrokseen, sekä vinommalla lähestymisellä vaihtaen suunta ja laukka puomin päällä. Tultiin ensin oikeassa kierroksessa, jossa ongelmaksi koitui Rappenin puskeminen sisäpohjetta vastaan niin että ajauduttiin aivan puomin oikeaan reunaan. Vasta kun älysin ruveta kääntämään uralta puomille hieman myöhemmin ja vähemmän kaarevasti päästiin paremmin keskelle puomia. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli hieman helpompaa. Vaikeutena oli myös hieman kiireisen mutta samalla löysän oloinen nelitahtisählälaukka josta puuttui kunnon liitovaihe. Tästä laukasta Rappen pudotti helposti kiitoraville heti jos ei askel sopinut puomille juuri nappiin, ja välillä jopa silloinkin kun askel olisi osunut nappiin. Olisin saanut olla paremmin hereillä pohkeen kanssa puomin edessä pitääkseni laukan yllä. Kaiken keskittymisen mennessä ponnistuspaikan kyttäämiseen sekä raville tippumista jännätessä en ehtinyt kunnolla kiinnittää huomiota johtamiseen ja puomilla uuteen suuntaan kääntämiseen silloin kun näin olisi pitänyt tehdä, joten silloinkin kun laukka säilyi puomilla jäi se aina vaihtumatta. Nämä johtamistehtävät on minulle aina vaikeita, ja sitten kun yhtälössä on mukana ratsu jolla ei puomille pääse tulemaan tasapainoista ja kolmitahtista laukkaa niin eipä se siitä ainakaan helpommaksi muutu. Kovin montaa toistoa ei tehtävän eri variaatioita (kaareva tie ilman vaihtoa, suunnanmuutos laukanvaihdolla sekä näiden kahden eri yhdistelmät mm. kahdeksikkona) ehditty tulla, ja kertaakaan en saanut laukkaa vaihtumaan puomilla. En vaan joko ehtinyt johtaa, tai sitten nykäisin kättä lähinnä ylöspäin sivulle viemisen sijaan. Lähimpänä onnistumista oltiin viimeisellä yrityksellä, jolloin suunta vaihtui vasemmasta oikeaan ja onnistuin johtamaan sen verran että Rappen vaihtoi etujalat oikeaan laukkaan, mutta takaosan jäädessä kyydistä jatkettiin puomin jälkeen ristilaukassa.

Loppuverryttelyssä tehtävänä oli saada hevoset venyttämään ravissa läpi selän mahdollisimman pitkälle eteen ja alas. Tähän pyrittiin ratsastaen melko pitkällä ohjalla ja sisäkädellä asetukseen johtaen. Tämä onnistui meiltä päivän tehtävistä parhaiten, sain aina hetkellisesti Rappenin venyttämään toivotulla tavalla pyöreänä eteen ja alas. Tasaisesti se ei siellä pysynyt, vaan nousi aina välillä ylemmäs. Tässäkin kohtaa liikuttiin aika ponnetonta ravia, ja ope neuvoikin ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi jotta Rappen myös säilyisi pyöreänä alhaalla. Pohkeesta siis ravia eteen heti hevosen myödättyä eteen-alas eikä vasta siinä vaiheessa kun se on jo noussut sieltä pois. Sain myös ohjeeksi varoa menemästä itse liikaa "eteen-alas" eli keventämästä liian etukenossa. Hevosen hakeutuminen eteen ja alas ja itsensä kantaminen tässä muodossa vain hankaloittuu jos ratsastaja siirtää omaa painopistettä liiaksi eteen ja heilauttaa koko ratsukon sitä myötä turhan etupainoiseksi.

Kyllä sai huomata että viime aikoina on tullut harrastettua todella vähän mitään esteratsastusta etäisesti muistuttavaakaan. Olin aika ulalla lähestymisissä laukkapuomille puhumattakaan niistä laukanvaihtoyrityksistä. Rappenin pitäisi kuulemma olla melko näppärä tällaisissa laukanvaihtotehtävissä, mutta toisaalta ei tällaisia harjoituksia ole kuulemma ylipäänsä juuri viime aikoina tunneilla tehty. Enpä ole kyllä oikein koskaan saaanut Rappenin kanssa yhteistyötä toimimaan este- tai puomiharjoituksissa, tällä hevosella kun on tosiaan laukassa ja sitä myötä lähestymisissä vähän omat haasteensa joita en ole onnistunut ratkomaan. Tukea pitäisi olla ohjalla riittävästi jotta Rappen jaksaa kantaa laukkaa kunnolla, mutta jos taas ohjaan jää yhtään liikaa kiinni ollaankin puomin tai esteen edessä äkkiä ravilla. Samalla pitäisi pohkeesta ratsastaa laukkaa riittävän aktiiviseksi ylöspäin ilman että lähdetään vain mukeltamaan mahanalus jalkoja täynnä kovaa eteenpäin. Tänään sain laukan hetkittäin ihan hallitun ja kolmitahtisesti rullaavan oloiseksi ympyröillä laukatessa, mutta puomille lähtiessä paketti hajosi täysin. Jäi harmittamaan että ei puomia ylitetty kuin muutama kerta kunnolla laukassa ja että ne vaihdot jäivät kokonaan esittämättä.

Sähellystä mukavuusalueen ulkopuolella

Pääsinkin vielä kisojen alle hyppäämään kun myös keskiviikkoillan omalla tunnilla oli esteitä. En kuitenkaan mennyt kisaratsullani Eetulla vaan Rappenilla. Ehdin jo ennen tuntia olla huolissani että hevosjaossa ei toiveeni Eetusta ollut toteutunut vaan kisaratsukseni olisi laitettu Rappen, mutta ope vahvisti että Eetulla saan kisoissa hypätä. Tälle kerralle ope oli fiksusti laittanut minulle hevosen jolla hypätessä en ole ihan mukavuusalueellani, ja pohdinkin jo ennen tuntia että kun nyt saan shokkihoitoa hyppäämällä kisakorkeutta Rappenilla niin sunnuntaina ei Eetun selässä ole huolen häivää. Rappen on kyllä ihan rehti hyppääjä, mutta hankaluuksia sen kanssa tuottaa laukan laadun (tai ylipäänsä laukan) säilyttäminen sen alkaessa hätäillä ja kiirehtiä. Vauhtiakin Rappenilta löytyy esteillä sen verran että tätä tätiä melkein hirvittää, kerran aiemmin olen Rappenilla pikkuesteitä hypännyt ja silloin hevonen vei ja minä vikisin.

Rappen jatkoi suoraan edeltävältä estetunnilta jolla se näytti menevän 50 cm esteitä oikein nätisti. Mentiin alkuun lyhyet ravi- ja laukkaverryttelyt. Ravailut meni humputteluksi ajatusten ollessa jo esteissä, mutta laukassa Rappen toimi etenkin vasempaan kierrokseen tosi kivasti. Tehtävänanto oli laukkailla kevyessä istunnassa, ja sielläpä vaan seisoskelin jalustimilla kun hevonen laukkasi mukavan pyöreänä ja hyvää pyörivää kolmitahtista laukkaa.

Verryttelyhyppyinä mentiin ensin pientä puomia/ristikkoa ja pystyä (n. 50 cm). Ihan ensimmäisellä kierroksella Rappen tiputti raville ennen puomia ja kuulemma tämä johtui siitä että käteni lukittui liikaa lähestymisessä. Seuraavalla kierroksella ristikolla rentoutin tietoisesti kättä ja mentiin sujuvasti yli laukassa. Tultiin vielä kolmas kierros pystyesteenä ja nyt sukelsin lahjakkaasti Rappenin ottaessa miniaskeleen ihan esteen juureen. Siinä kun olisi kieltänyt niin olisipa käynyt hassusti. Osasin kyllä sitten myöhemmin tunnin aikana odottaa ylävartalon kanssa kun olin tämän muistutuksen heti alkutunnista saanut. 

Hypättiin yksittäistehtävinä vielä kaareva linja sekä suora linja 50 cm esteillä, molemmat 6-7 askeleen väleillä. En ehtinyt askeleita laskea mutta kuudella taisi tulla molemmat. Koko ajan oli sellainen olo että ponnistuspaikan arviointi oli hirmu vaikeaa enkä yhtään päässyt hevosta oikeaan paikkaan ratsastamaan. Ei siis muuta kuin summassa kohti estettä luottaen siihen että jos ei askel sovi niin hevonen klaaraa tilanteen miten parhaimmaksi näkee. Monesti otettiinkin esteen alle joku epämääräinen raviaskel kun Rappen asetteli jalkansa sopivaan hyppypaikkaan, mutta yli mentiin kaikesta ja olin mielestäni ihan hyvin tilanteen tasalla ja hypyissä mukana lähdettiinpä hyppyyn sitten lähempää taikka kauempaa. Johtamisia en ehtinyt miettiä yhtään, kaarevan linjan jälkimmäisellä esteellä piti vaihtaa laukka mutta en muista vaihtuiko tässä kohtaa. Kaikenkaikkiaan tuntui koko ajan olevan kunnon sähellysmeininki päällä. 

Ratapiirros kopioitu Annelta.

Tultiin lopuksi lyhyt rata kahteen kertaan. Menin radan kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä vaikka hetken harkitsinkin nynnyilyä ja matalamman radan hyppäämistä kun verkkahyppyjen jälkeen oli niin epävarma olo. Sitten tuumasin että ei muuta kuin reippasti nyt "iso" rata alle niin ei kisoissa pelota niin paljon. Kyllähän Rappen empimättä hyppäsi sen 70 cm radankin. Sähläysmeininki jatkui, joten en saanut kovin hyvää laukkaa pidettyä yllä vaan meno oli vähän epämääräistä kaahailua. Ponnistuspaikat oli taas mitä sattuu jolloin Rappen otti helposti raviaskeleen tai pari ennen hyppyä. Tosi hankala tehdä lähestymisiä kun hevonen niin helposti tiputtaa raville jos yhtään erehtyy liikaa ottamaan ohjasta. Kaikesta kuitenkin könyttiin yli kiitos Rappenin kiltteyden. Kolmoseste hypättiin raviaskeleella pohjasta jolloin puomi kolahti alas, ja jouduttiin ennen vitos-kutoslinjaa tekemään ympyrä että ope ehti nostaa esteen. Laukat luullakseni vaihtui oikein sekä kakkosella että nelosella, mutta tämä lienee lähinnä hevosen ansiota. Vauhtia ei tuntunut olevan liikaa mutta radan jälkeen oli hankaluuksia pysäyttää hevonen.

Toinen kierros samalla radalla (video) sujui jo vähemmän hermostuneissa merkeissä, sillä 70 cm:n selvittäminen kertaalleen läpi toi luottoa ainakin hevoseen jos ei itseeni. Taas mentiin osa esteistä ravilähestymisellä, eli olin uskoakseni liikaa ohjassa kiinni pohkeiden unohtuessa. Ope myös kommentoi että Rappen alkoi olla jo vähän väsynyt jolloin se ei enää jaksanut tsempata kunnon laukassa. Kakkoseste ylittyi hyvällä isolla hypyllä laukan vaihtuessa oikein, mutta kaareva linja rämmittiin ravilähestymisillä. Suoralle linjalle sisään tuli hyvä hyppy mutta en älynnyt ottaa laukkaa tarpeeksi kiinni joten väli kävi ahtaaksi ja viimeisestä hypystä tuli ihmeellinen räpellys jossa tulin vähän nyppäisseeksi hevosta suusta refleksieni ollessa liian hitaat. Voi surku. Saatiin tulla vielä tämä viimeinen linja uudestaan, ja hetken aikaa hain sopivaa laukkaa ympyrällä. Uusintayritys linjalle olikin sitten ehkä tunnin sujuvin suoritus, molemmat hypyt tultiin ihan rehellisesti laukassa sopivista paikoista ja kun otin vähäsen kiinni ensimmäisen esteen jälkeen oli väli juuri sopiva kuudella askeleella. Päästiinpä ainakin lopettamaan ihan onnistuneeseen suoritukseen.

En voi olla kovin tyytyväinen ratsastukseeni tänään, sillä hermoilin ja sähläsin liikaa. Tämä sitten tarttui ehkä hevoseenkin ja sai sen kiirehtimään. Lisäksi käteni ei ollut tarpeeksi rentona enkä saanut tuotua Rappenia oikeisiin hyppypaikkoihin, mistä seurauksena raviaskeleet esteen alla. Onneksi Rappen on niin ihanan rehti ja reilu että menee tämän kokoisista esteistä yli kaikesta huolimatta. Kommentoin opelle että itselläni oli koko ajan tosi epävarma olo, mutta kuulemma tämä ei näkynyt ulospäin vaan pystyin ratsastamaan ja tekemään ratkaisuja enkä vain matkustanut kauhusta jäykkänä mukana. Joka tapauksessa tunti myös varmasti palveli tarkoitustaan shokkihoitona kisoja ajatellen, sillä tämän jälkeen Eetun kanssa kaikki tuntuu varmaan oikein helpolta ja huolettomalta. Kuten sanottua kannattaa uskaltaa välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Plussaa oli myös se että 70 cm ei tuntunut kummoiseltakaan korkeudelta, joten kaipa olen sitten ihan oikeaan luokkaan menossa.

Parannusta laukkaan mutta muuten päin honkia

Sunnuntain tunti oli tehtävien osalta pitkälti toistoa edellispäivältä (kulmat&lävistäjät) ja ratsukin oli sama eli Rappen. Aurinkoinen keli oli otollinen valokuvaukselle ja niinpä raahasin aviomiehen kentän laidalle ja tyrkkäsin kameran käteen.

Alkutunnin käyntityöskentelyä.

Siinä missä eilen Rappen oli alkutunnista kivasti avuilla ja pyöreänä aivan itsestään ei asian laita tänään ollut näin. Taisin siinä sitten "panikoitua" kun hevonen ei ollutkaan heti automaattisesti nenä alhaalla, ja aloin sählätä ja yliratsastaa oikein urakalla. Tilannetta ei helpottanut lainkaan se että tunti alkoi aina niin hankalalla käyntityöskentelyllä ratsastaen kulmiin käyntivoltit. Vain pitkät sivut ravattiin ja kun ulkokentällä mentiin niin ne jäivät aika lyhkäisiksi. Ratsastukseni oli epätoivoista nyppimistä ja pohkeella kaivamista istunnan levitessä. Suoraan sanottuna ei ollut mitään otetta touhuun. Ohja valui liian pitkäksi, käsi ei pysynyt hiljaa ja hevonen liikkui alitempoisesti ja oikeaa pohjetta vastaan tunkien. Kuski oli vinossa ja heppa oli vinossa mutta kumpaakaan en osannut korjata.

Kulmavoltteja jatkettiin vielä ravissa molempiin suuntiin ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa. Eilisen alkutunnilla koetut hyvät ravihetket eivät toistuneet, vaan meno jatkui aika samana kuin käynnissä. Eiliseltä tutut istunnan kieroudet olivat taas mukana ja ehkä vieläkin pahempana sortuessani epätoivoiseen yliratsastamiseen. Kevennyskin oli taas aivan liioitellun tarmokasta, ja kun open huomautuksesta älysin hieman omaa liikettäni rauhoittaa liikkui hevonenkin ehkä aavistuksen paremmin.

Ratsastaja pyöristää selkää mutta ratsu ei. En vaan osaa.

Lisää epätoivoista nysväystä.

Kun suunta vaihtui vasemmaksi ja istuin alas harjoitusraviin parani meno jonkin verran. Ehkä tämä johtui siitä että kevennyksessä tapahtuva holtiton vartalon kierto jäi pois häiritsemästä. Volteilla Rappen pyöristyi ajoittain kunhan vaan muistin riittävän vahvan ulkopohkeen kontrolloimaan ulos pullahtavaa oikeaa kylkeä ja tarjosin ulko-ohjalla riittävän tasaisen ja pehmeän tuntuman. Ei kuitenkaan tuntunut yhtä hyvältä kuin eilen.

Hieman parempi hetki voltilla. Kuvastakin kyllä näkee kuinka Rappenin takapää on vinossa vasemmalla.

Lepokäynnin jälkeen tultiin eilisen tapaan lävistäjiä aloittaen toinen lävistäjä keskikäynnissä ja toinen ravi-käynti-ravi-siirtymisellä. Tässä vaiheessa huideltiin taas menemään pää ylhäällä ja selkä alhaalla, ja keskikäyntiin taktiikkani tuntui jälleen olevan "heitetään ohjat pois ja toivotaan että valmiiksi kilometrin mittainen hevonen venyy kahden kilometrin mittaiseksi". Käyntiinsiirtymiset ravista sujuivat ihan näpsäkästi ja ope kehui että onnistuin nyt pitämään alaselän pois notkosta paremmin kuin eilen. Kulmat olisi pitänyt ratsastaa extrahuolellisesti mutta meillä kyllä mentiin kylkimyyryä aika puutteellisella taipumisella.

Käyntiin siirtyminen kentän keskellä, pidäte liikettä vastaan istuen.

Velttoa etenemistä käyntilävistäjällä.

Myöskin eilisen tapaan tultiin laukannostoja käynnistä lävistäjällä, mistä jatkettiin päätyyn voltti/ympyrä ja laukkalävistäjä siirtyen raviin ennen uralle tuloa. Aloitettiin jälleen oikeasta kierroksesta. Laukannostot onnistuivat ihan mukavasti, joskin usein nostoon ja sen valmisteluun ei voinut ihan täysillä keskittyä kun joutui tarkkailemaan risteävän lävistäjän laukkaliikennettä. Jostain syystä Rappenin oikea laukka toimi tänään paljon paremmin kuin eilen. Ympyrällä saatiin ihan mukaviakin hetkiä vaikka tähän kierrokseen Rappen olikin tunkemassa voimakkaasti kylki edellä sisään. Joka tapauksessa laukka oli nyt paljon rullaavampaa ja kolmitahtista. Lävistäjälläkään ei hevonen levinnyt käsistä vaan laukkasi ihan hallitun oloisesti, ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa ikinä sain Rappenin ratsastettua laukassa uralle asti sen tiputtamatta ennen aikojaan raville. Ehkäpä tätä auttoi se että mentiin ulkokentällä missä kaviouran ja aidan väliin jää varsin paljon tilaa kun taas maneesissa uran vieressä on heti seinä joka jarruttaa Rappenilta laukan pois. Vaikka pääsinkin itse siirtämään hevosen raviin oli lävistäjän jälkeinen kulma hieman tasapainotonta kaahausta. Opettaja kehotti pitämään ylävartalon rauhallisempana laukassa, myötäys liikkeeseen lantiosta ja ylävartalo paikoillaan rauhoittamassa laukan rytmiä. Siitymisissä olisi pitänyt saada pidettyä keskivartalo jämäkämpänä ja istua hevonen rauhallisempaan raviin. Nyt Rappen sai vähän kiskaistua kuskin irti satulasta raviin siirtyessään. Joka tapauksessa lävistäjät ja siirtymiset onnistuivat paljon paremmin kuin eilen.

Hetki laukannoston jälkeen. Istunta on kerrankin ihan asiallinen.

Laukkalävistäjä.

Vasenta laukkaa nostaessa oli ongelmana hevosen pullahtaminen oikealle, mutta muuten nostot olivat edelleen ihan ok. Vasempaan laukkaan ympyröillä sattuivat tunnin parhaat hetket. En tiedä miksi mutta jostain syystä Rappen vaan toimi tänään laukassa paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin kun olen sillä mennyt. Laukka tuntui hallitulta ja hyvin pyörivältä, ja kun tähän suuntaan hevonen oli helppo asettaa ja taivuttaa niin myötäsi se myös niskasta hyvin ja pyöristyi. Pehmeän ja tasaisen ohjastuntuman säilyttäminenkin tuntui tänään helpoimmalta laukassa, pikkaisen sai jo sitä samaa fiilistä kuin eilen ravissa. Ulkopohkeella voltille kääntäminen ja laukan aktivointi vaan sai polven ja kantapään taas nousemaan ylös kuten kuvat armotta paljastavat.

Vielä kun nostaisi nuo kädet ylös niin istunta olisi ihan siedettävä.

Tunnin parhaita pätkiä vasemmassa laukassa. Polvi ja kantapää vaan nousee kuskilla ikävästi ja vartalo on liian etukumarassa.

Rappe ja Atte (sekä kuskit) synkronoivat kallistuskulmansa. Aten edesottamuksista lisää Annen blogissa.

Ope huomauttikin että ympyrällä laukka näytti hyvältä, mutta sama laukka pitäisi saada säilytettyä lävistäjälle. Tämä onnistui hieman vaihtelevasti mutta laukkalävistäjät sujuivat joka tapauksessa ihan mukavasti tähänkin kierrokseen, ja sain siirtää itse raviin hieman ennen uraa ilman että hevonen ennakoi. Kulmaan olisi vaan pitänyt taas saada ravi rauhoitettua ja tasapainotettua. Toiseksi viimeinen lävistäjämme oli tunnin paras, sain jämäkästi istuttua hevosen raviin ja kulmakin sujui ihan hallitusti. Loppuverkaksi mentiin nopeasti pari kierrosta kevyttä ravia mutta siinä meno muistutti taas alkutuntia vaikka olinkin toivonut että hyvien laukkapätkien aikana jokin olisi loksahtanut siinä määrin paikoilleen että ravikin jo toimisi paremmin.

Tänään siis onnistumiset ja epäonnistumiset menivät ristiin eilisen kanssa. Alkutunnin ravityöskentely oli tällä kertaa ala-arvoisen huonoa, ja siitä ei voi hevosta syyttää vaan kyllä se olin minä joka tänään sortui yliratsastamiseen eikä onnistunut pitämään tasaista pehmeää tuntumaa saati istuntapalikoita kohdillaan. Laukka sitten toimikin paljon eilistä paremmin, ehkäpä olin tässä vaiheessa jo lyönyt hanskat tiskiin ja lopettanut yliratsastamisen. Valopilkkuja olivat myös eilistä paremmat ravi-käyntissiirtymiset sekä erityisesti hallitun laukan säilyttäminen lävistäjien loppuun asti. Päivän laukkalävistäjistä vaan on pakko olla iloinen vaikka tunti yleisesti ottaen penkin alle menikin, sillä niin monta kertaa aiemmin olen laukkalävistäjien parissa Rappenin kanssa hakannut päätäni seinään.

Tallin hevosilla alkaa nyt hyvin ansaittu kolmen viikon kesäloma. Aiemmin suunnittelin pitäväni sillä aikaa pienen breikin ratsastuksesta ja uhraavani kerrankin vähän enemmän aikaa ja ajatusta väitöskirjalleni, mutta vielä mitä, eihän sitä kolmea viikkoa malta pysyä pois satulasta. Nyt on hyvä tilaisuus käydä tutustumassa muihin talleihin, joten heti huomenna onkin luvassa vauhtia ja jännitystä sillä Anne sai houkuteltua minut mukaan Äimärautiolle 60-70 cm estetunnille. Torstaina puolestaan on vuorossa koulutunti ABC-tallilla Heli Pensonin opetuksessa.

Kierossa kuin korkkiruuvi

Koulutunnille osuikin tänään oikein kiva ratsu eli Rappen. Tunnin teemana olivat kulmien ratsastaminen sekä lävistäjät - myös laukkalävistäjät joita olen Rappenin kanssa tahkonnut useasti ennenkin erinomaisen huonoin tuloksin.

Työskentely aloitettiin oikeassa kierroksessa ratsastamalla kulmat ja lyhyet sivut käynnissä ja pitkät sivut sekä keskiympyrä kevyessä ravissa. Rappen tahtoi olla tunkemassa aika voimakkaasti oikea kylki edellä sisäänpäin niin ympyrällä kuin kulmissakin, ja minä yritin tunkea pohkeella vastaan. Takaosa puolestaan liirasi ulos vasemmalle. Ravissa mentiin jotensakin pyöreällä kaulalla jolloin asettaminen oli suhteellisen helppoa, mutta kulmiin käynnissä ei samaa fiilistä löytynyt vaan asetuksesta ja taipumisesta oli pientä kinaa eikä ravin rentous ja pyöreys (=kaula kivasti kaarella, selästä ja takaosasta ei puhuta mitään) säilynyt. Ilmeisesti minulla oli käynnissä jälleen liikaa aikaa säätää kaikenlaista sen sijaan että olisi vain antanut hevosen liikkua rauhassa ja rennosti.

Kevyttä ravia keskiympyrällä. Kantapää nousee "kivasti" ylös kun yritän punkea sisäkyljelle kaatuvaa ratsua  ruotuun. Ryhtikin voisi olla parempi mutta ainakaan ei ole selkä notkolla.

Vakio-openi ollessa kesälomalla oli tunninpidossa tänään tallin kahdesta opesta se jonka silmien alla tulee ratsastettua satunnaisemmin. Luonnollisestikin open huomio kiinnittyi ensimmäisenä vinouteeni ja hän siinä tuumailikin että jotenkin hassusti minulla vartalo kiertyy keventäessä mutta mistä ihmeestä se kiertyminen oikein on lähtöisin. Outo kiertyminen kevennyksessä tallentui tänään videollekin mutta se pätkä on jo sen verran surkuhupaisaa katsottavaa että en yksinkertaisesti kehtaa laittaa julkisesti näkyville. Tämä ehkä kertoo jotain tilanteen vakavuudesta sillä yleensähän kynnykseni julkaista huonoa ratsastustaitoani todentavaa materiaalia on varsin matala (todisteena vapaa pääsy tämän blogin kuviin ja videoihin). Eikun laitanpas sittenkin videon näkyviin Annen yllyttämänä, jos vaikka tänne eksyisi joku kehoasiantuntija joka osaisi kertoa missä on vika kun kevennys näyttää tältä:

Keskityttiinkin siinä hetki taas näihin kiertymisiin ja vinouksiin, ja kehotuksena oli olla kiertämättä vartaloa ravin mukana puolelta toiselle, sekä lukita (ratsastajan) vasen lapa paremmin paikoilleen niin ettei vasen olkapää liiku eteen-taakse ja kierry oikeaa taaemmas. Muita korjauksia olivat kevennyksen rauhoittaminen - satulasta tulisi pompahtaa ylös vain sen verran kuin Rappenin tasainen ravi heittää eikä ylikeventää - sekä käsien pitäminen hiljaa paikallaan ja yleinen ratsastuksen rauhoittaminen ("tee siellä selässä niin vähän kuin mahdollista").

Käyntityöskentelyssä oli toivomisen varaa. Käsien asennosta päätellen kuvittelen ajavani mopoa. FYI Rappenilla ei ole herasilmää, sillä on vaan mulkosilmät.

Vaihdettiin vielä suunta vasemmalle ja jatkettiin ravipätkät harjoitusravissa. Vasemmalle Rappen oli helppo taivuttaa, pikemminkin mentiin usein ylitaipuneena ja kaula liian mutkalla. Ehkä parhaat hetket tulivat silloin kun pääsin kääntämään ympyrälle kunnolla ulkopohkeella ja samalla hyvän tuen ulko-ohjalla säilyttäen. Ope toivoi vähän reippaampaa liikkumista ja kun ratsastin Rappenille lisää tarmoa raviin niin tuli kommenttia että nythän se alkaa käyttää vähän selkäänsäkin. 

Käveltiin hetki ja alettiin sitten puurtaa lävistäjien parissa. Edelleen oli ideana kiinnittää huomiota huolelliseen kulmien ratsastukseen jotta lävistäjälle päästäisiin mahdollisimman onnistuneesti. Peilipäädystä katsomopäätyyn tultiin lävistäjä harjoitusravissa ja keskellä 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ohjeistuksena tarkkailla hevosen suoruutta siirtymisessä. Katsomolta takaisin peilille tultiin lävistäjä ensin käynnissä keskikäyntiä ajatellen, ja hetken päästä ravissa askelta pidentäen. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin tilanteen mukaan voltteja. Käyntiinsiirtymisen sain tehtyä aika vähäisiin ohjasapuihin turvautuen ja istunta-apuja painottaen, mutta ope kehotti hakemaan vielä lisää keskivartalon jäntevyyttä siirtymiseen ja pyöristämään alaselkää pois notkosta. Hevonen olisi myös saanut olla lävistäjillä suorempi, sillä nyt se tahtoi kulkea jatkuvasti vasemmalle asettuneena. Askeleenpidennykseen sekä ravissa että käynnissä tahtoi ohja valua liian pitkäksi ja tuntuma kadota, ja vaikka kuinka yritin keskiraviin lähtiessä muistutella itseäni tuntuman säilyttämisestä niin ohjaa vaan tuli heitettyä liiaksi pois. Ope myös neuvoi olemaan kiirehtimättä ja hätiköimättä keskiraviin lähtiessä ja ratsastamaan kulmasta lävistäjälle kaikessa rauhassa sekä pikkuhiljaa lisää eteenpäin pyytäen. Viimeinen keskiravimme oli onnistunein, päästiin lähtemään siihen suht hyvän kulman jälkeen enkä lähtenyt liian äkkinäisesti tuuppaamaan hevosta eteen. Lävistäjän alkuun saatiin näin ihan hyviä rentoja askeleita eikä hevosen nenäkään noussut ylös ennen kuin lävistäjän puolivälin paikkeilla missä taas sorruin itse hieman kiirehtimään ja saaden näin hevosenkin jälleen kiirehtimään ja jännittymään.

Voltti harjoitusravissa oikealle. Asetus näyttäisi ihan hyvältä mutta taas on kamala punkeminen menossa oikealla pohkeella.

Lopuksi mentiin vielä niitä ihania laukkalävistäjiä. Kuvio oli sellainen että tultiin vasemmasta kierroksesta lävistäjälle käynnissä, nostettiin kentän puolivälin tienoilla oikea laukka ja jatkettiin laukassa suurehko voltti lyhyelle sivulle. Lyhyen sivun jälkeen tultiin vielä toinen lävistäjä ja raviinsiirtymisen sai tehdä vapaavalintaisessa kohtaa uralle tullessa tai aikaisemmin. Siirtymisen jälkeen oli tavoite päästä ratsastamaan seuraava kulma ravissa tasapainoisesti ja hallitusti. Laukka on Rappenin heikoin askellaji ja oikea laukka sen heikompi laukka, joten tähän kierrokseen oltiin hiukka ongelmissa. Laukka kyllä nousi hyvin, mutta ei tuntunut rullaavan yhtään kolmetahtisesti vaan meno oli kiireistä ja nelitahtisen oloista. Ope huutelikin että yritä saada kunkin laukka-askeleen kesto mahdollisimman pitkäksi, mutta helpommin sanottu kuin tehty joten tikitikitiki vaan. Onnistuneimmat laukkahetket saatiin voltille, kaarevalla uralla laukkaan sai ajoittain lisää pyörivyyttä etenemisen muuttumatta kaahaukseksi. Lävistäjälle homma sitten levisi käsistä, Rappen lähti kaahottamaan eteen ja tipautti raville jossain mielivaltaisessa kohdassa. Pyrinkin tekemään raviinsiirtymisen jo hyvissä ajoin ennen uralle tuloa jotta ehtisin ennen Rappenin omavaltaista kiitoraviin tipahtamista, sillä tiesin jo aiempien kokemusten perusteella että Rappenin kanssa laukkalävistäjän ratsastaminen uralle asti on jokseenkin mahdoton tehtävä. Tästäkin huolimatta hevonen ehti usein ensin ja sitten mentiin vähän kaahotusravia. Silloinkin kun pääsin itse siirtämään raviin oli laukanjälkeinen meno aika holtitonta (mitä muuta voi odottaa holtittoman ja kiireisen laukan jälkeen). 

Oikeassa laukassa sitä toivomisen varaa vasta olikin. Heppa kaatuu lahjakkaasti sisäänpäin ja kuski yrittää epätoivoisesti taivuttaa ohjalla johtaen. Ei näin.

Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui paremmin. Laukan laatu oli vasemmalle paljon parempi, meno tuntui ihan hallitulta ja voltille saatiin melko kivojakin hetkiä. Nostot tulivat edelleen mukavan terävästi. Lävistäjälläkin laukka oli paremmin kontrollissa ja siirtymät hitusen parempia, tosin Rappen yritti lävistäjän loppua kohti karata oikea lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla sivulle. Ei mitään loistavan hyviä lävistäjiä, siirtymisiä ja niitä seuraavia kulmia, mutta ainakin päästiin lopettamaan tunti suoritukseen joka oli huomattavasti parempi kuin ensimmäiset yritelmät. Viimeinen laukkapätkä näkyy videolla, tämä oli se mihin oli tänään tyytyminen. Ei kuitenkaan ihan pöljää ottaen huomioon kuinka hankalia laukkatehtävät Rappenin kanssa tahtoo usein olla.

Tunti oli kiva kuten Rappenin kanssa aina. Oma vinous ja kierous turhautti suuresti jälleen kerran. Olisi ehkä korkea aika hakeutua sinne jäsenkorjaajalle tai muun nikamanniksauttajan pakeille. Ehkäpä saan tämän nyt vihdoin toteutettua kun on sattuu olemaan akuuttivaivana vasen jalka niin ****n kipeä että hyvä kun kävellä kärsii (ratsastaessa ei onneksi haittaa mutta muuten kyllä ja pahasti), voisi toivottavasti korjauttaa kerralla useamman ongelmakohdan.


 Kuvista ja videoista suuret kiitokset Iinalle!

Humputi humputi

Pääsinpä jatkamaan koulutreenejä Rappenin kanssa. Tunti pidettiin ulkokentällä, missä tällä kertaa saatiin olla melko rauhassa hyttysiltä. Pitkän maneesikauden jälkeen vaan meinaa olo käydä orvoksi ilman seiniä ympärillä, ja niinpä ulkokentällä vaikuttaisi naksahtavan päälle joku humputteluvaihde jolloin kaikki maneesissa talven aikana omaksutut opit katoavat taivaan tuuliin. Tällainen yleisfiilis tunnista jäi, vaikka hyviäkin pätkiä oli mukana.

Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkillä sivuilla vastataivutusta (eli "avotaivutusta ulospäin") uraa pitkin, ja päädyissä verryteltiin ympyröillä kevyessä ravissa. Vastataivutuksissa Rappen tahtoi mennä kaula turhankin mutkalla johtavan lavan karatessa kuskin hallinnasta. Ympyröillä ravatessa Rappen hieman pyöristyi ja rentoutui. Neuvona minulle oli kiinnittää huomiota asetuksesta myötäämisen ajoitukseen; ei pidä myödätä ennen aikojaan, vaan pitää uskaltaa pitää ohjasta kunnes asetus on mennyt rehellisesti läpi. Sitten kun hevonen tulee hyvälle tuntumalle ja pyöreälle kaulalle niin omaa ratsastusta tulee rauhoittaa ja antaa vaan hevosen liikkua rauhassa tasaisella tuntumalla tekemättä mitään ylimääräistä. Ympyrällä yritettiin myös saada istuntaani suoristettua, vasempaan kierrokseen kun olin tuttuun tapaan koko ajan valahtamassa sisäkaarteen puolelle. Pitäisi ajatella kevennystä hevosen oikeaa korvaa kohti sekä vasen kylki pitkäksi kun taas oikeaa puolta vähän lyhyemmäksi. Kyllähän sitä ajoittain onnistui itseään lantiosta suoristamaan, mutta se taas sitten veikin kaiken keskittymisen ja hevoseen vaikuttaminen jäi sikseen. Ja taas pyytäessä hevoselta jotain kiertyi vartalo tietenkin takaisin vinoon.

Vastataivutustehtävää jatkettiin vielä harjoitusravissa, jolloin pääty-ympyrät ratsastettiin laukassa. Vastataivutuksissa oli edelleen ongelmia karkaavien lapojen kanssa. Pitkä sivu tahtoi loppua aina kesken ennen kuin ehdin saada vastataivutuksen riittävästi kontrolliin pidätteillä. Loppua kohti hieman parani, ja vasemmassa kierroksessa sain ratsastettua pari ihan hyvääkin vastataivutusta. Laukkaamiset saivat Rappenin vähän kiireiseksi ja hätäiseksi, ja minulla oli etenkin ravissa räsynukkeolo kun ei saanut istuttua jäntevästi ja istunnalla tahtia kontrolloiden vaan humputtelin vaan mukana miten sattuu. Opettajalta tulikin kehotusta keskivartalon jäntevöittämiseen, samoin kuin lonkkien avaamiseen ja lantion asennon korjaamiseen "napaa selkärankaa kohti" eli pois notkoselkäisyydestä. Laukassa varsinkin olisi sitä jämäkkää istuntaa kaivattu, Rappen oli taas turhan nelitahtinen ja kiireinen ja juuri laukasta raville siirryttyä oli meno aina hetken tasapainotonta kaahotusta. Vasen laukka tuntui kolmitahtisemmalta ja paremmin kannetulta kuin oikea, ja vasemmassa laukassa ympyrällä Rappen hakeutui pyöreälle kaulalle kunhan vaan rentoutin omaa kättäni kuitenkin jonkinlaisen tuntuman säilyttäen.

Loppuravien aikana Rappen liikkui enimmäkseen mukavan pyöreällä kaulalla ja rentona, tosin etenkin takaosaa sai välillä aktivoida liikkumaan pontevammin. Ohjastuntuma olisi saanut olla omalta osaltani tasaisempi. Oma "räsynukkemaisuus" jäi tunnilta harmittamaan, tässä kun kuitenkin viime aikoina ehti istunta ja keskivartalon käyttö parantua ja nyt tuntuu kuin olisi taas vähän taantunut tässä suhteessa. Luulenpa että Rappenkin kulkisi paremmin istuntapalikoiden ollessa kohdallaan (tästä sain hieman välähdyksiä niinä hetkinä kun onnistuin opettajan ohjeiden mukaan korjaamaan istuntaani ja Rappen vastasi tähän pyöristymällä ja rentoutumalla). Rappen tuntuisi toimivan oikein kivasti kunhan vain pitää tasaisen ja rennon ohjastuntuman jota kohti ratsastaa pohkeella, sekä lisäksi pääsee aktiivisesti vaikuttamaan istunnalla. Tämä kokonaisuus ei vaan ole ihan niin helppo toteuttaa kuin aluksi voisi luulla. Turhauttavaa kun periaatteessa tietäisi mitä tehdä mutta ei onnistu sitä toteuttamaan. Onneksi Rappen oli tälläkin kertaa tosi mukava ratsastaa, niin oli kuitenkin kiva tunti vaikka oma osaamattomuus alkoikin häiritä.

Tunnin jälkeen keskustelin vielä hieman opettajan kanssa vinoudestani. Sain vinkiksi kokeilla kiropraktikolla käyntiä, sillä kuten opettaja huomautti ei kaikkea voi korjata hevosen selästä käsin. Täytyy pistää harkintaan.

Ulkotakajalka töihin

Olipas kiva saada tunnille tällä kertaa Rappen, jolla en ollutkaan mennyt useampaan kuukauteen. Rappen on hauska kaveri jolla on aina ilo ratsastaa. Kyllä muuten huomasi että nyt on takana poniratsastusputki kun päälle 150-senttinen pikku-Rappen näytti karsinassa isolta.

Alkuverryttelyssä Rappen oli vähän tahmainen ja sitä sai hoputtaa ravaamaan energisemmin. Myötä- ja vasta-asetusten kautta sitä sai ajoittain hieman pyöristymään. Rappen kuuluu näköjään myös siihen kerhoon joka tahtoisi juosta koko ajan vasemmalle asettuneena, ja alan jo epäillä että omalla vinoudellani on jotain tekemistä asian kanssa kun vähintään joka toinen heppa viipottaa menemään nenä vasemmalla mutta oikealle asettujia en muista yhtäkään.

Tunnin teemana olivat laukannostot ja ulkotakajalan aktivointi ennen nostoa. Ratsastettava tehtävä sisälsi puoli kierrosta pääty-ympyrällä harjoitusravissa, kentän keskelle tultaessa siirtyminen käyntiin ja käynnissä 10-12 metrin voltti ulos ympyrältä, voltilla pientä takaosan väistätystä ulospäin, paluu ympyrälle ja asetuksen vaihto sekä laukannosto ja laukassa ympyrän toinen puolikas ja pitkän sivun alku. Tehtävä aloitettiin oikeassa kierroksessa, jolloin voltti luonnollisestikin tuli vasempaan kierrokseen. Vasemman pohkeen väistätys oli jälleen kerran aika hankalaa, Rappen kulki kaula mutkalla vasemmalle mutta takapää ei juuri siirtynyt, ja jälleen kerran tunsin aivan selvästi kuinka painoni ei ollut satulassa jakautuneena oikealla tavalla (kun vertaan oikean pohkeen väistätykseen huomaan selvän eron siinä miten istun). Jotenkin en vain onnistu tätä ikinä korjaamaan vaikka kuinka asian tiedostan, en vaan hahmota miten minun pitäisi kroppani muljauttaa jotta en olisi enää vinossa. Muistin itse asiassa jokin aika sitten että lantionihan on oikeasti vino muuallakin kuin hevosen selässä; jos menen peilin eteen seisomaan niin huomaan selvästi kuinka lantio on oikealta monta senttiä ylempänä kuin vasemmalta. Joitakin vuosia sitten kun ravasin erinäisten fysioterapeuttien vastaanotoilla selkävaivojen vuoksi, osoitettiin minulle tämä vinous ihan ammatti-ihmisten toimesta sekä sanottiin että jalkani ovat "toiminnallisesti eripituiset". Sanoivat että näin lievän lantion vinouden ei pitäisi arkielämässä haitata mitenkään, mutta hevosen selässä se kyllä taitaa haitata. Enää pitäisi keksiä miten tuota voisi korjata.

Laukannostot kuitenkin sujuivat pääsääntäisesti ihan mukavasti, ja laukkatehtävien myötä Rappenista alkoi löytyä reipasta liikkumista. Laukka vaan oli taas sille ominaisen nelitahtista, ravurirotuisena kun ravi on Rappenille luontevin askellaji ja laukassa se ei oikein kanna itseään. Ympyrällä laukkaaminen sujui paremmin, mutta pitkälle sivulle tullessa paketti hajosi ja laukka meni vähän kaahotukseksi samoin kuin laukan jälkeinen ravi. Ratsastinkin melko paljon ylimääräisiä kierroksia ympyrällä tai volteilla laukan laatua parantaakseni, ja siirtymiset raviin onnistuivat tasapainoisemmin kun ne teki eimerkiksi voltilta juuri uralle tullessa. Harjoitusravissa puolestaan saatiin joitain ihan näppäriäkin pätkiä nyt kun liikkumiseen oli löytynyt energisyyttä. Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui paremmin, sillä oikean pohkeen väistätys voltilla oli ainakin kuskille helpompi ja jostain syystä Rappen tuntui kulkevan laukassa paremmin vasemmalle. Meno oli vähän hallitumman ja tasapainoisemman oloista kuin oikeassa laukassa, ja pyöreällä kaulallakin liikuttiin ainakin ympyrällä. Opettaja ohjeisti aktivoimaan ulkotakajalkaa pohkeella tai raipalla laukan parantamiseksi, ja kai sinne joitain laadukkaampiakin laukka-askelia mahtui väliin. Ympyröillä Rappen tahtoi ylitaipua kaulastaan ja rungostaankin, ja ohjeena minulle oli enemmän ulko-ohjaa, vähemmän sisäohjaa. Tahdoin jäädä sisäohjaan liiaksi kiinni estämään hevosen liikettä kun taas ulko-ohjalla olisi saanut olla parempi tuki. Taas tuli muistutusta myös kyynerkulmasta ja käsien kantamisesta.

Loppuverryttelyssä Rappen kulki ainakin paremmin kuin alkuverryttelyssä, jokseenkin pyöreänä ja rentona sekä sopivan reippaasti. Omat käteni olivat kyllä taas turhan levottomat, ja muistin vasta tässä vaiheessa että Rappenin kanssahan kannattaa tehdä paljon puolipidätteitä istunnalla. Oisko kannattanut muistaa jo aiemmin ratsastaa aktiivisemmin istunnalla? No ois.

Tuntiin mahtui siis ihan hyviä pikkupätkiä etenkin ravissa, ja sitten taas oli niitä joitain epämääräisiä sähläyspätkiä myös. Rappen oli mainio kuten aina, se yrittää aina parhaansa. Laukassa vaan meinaa olla Rappenin kanssa haastetta. Jäi myös vähän sellainen olo että jos olisin keskittynyt paremmin ja ratsastanut enemmän ajatuksen kanssa olisi homma voinut toimia paremminkin. Toivottavasti Rappen sattuu ratsuksi lähiaikoina toistekin, tästä olisi ihan mukava jatkaa.