Valmennuskurssin neljäs tunti

Viimeisenä kurssipäivänä ohjelmassa oli iltapäivällä rataharjoitus, ja sitä ennen aamun tunti käytettiin radan tehtävien harjoitteluun. Maneesin oli pystytetty kouluaidat, joten koko tunti mentiin 20x40 metrin radalla. Valkoisten aitojen olemassaololla oli taas oma vaikutuksensa Vaken liikkumiseen. Ensimmäisten kurssipäivien mukava energia ja liikkumisen helppous oli tiessään, ja alusta alkaen meno oli aika nihkeää. Se vaivaton eteneminen, joka viimeksi eilen tavoitettiin, vaihtui nyt mönkimiseen. Ratsastamisesta tuli työläämpää, eikä Vakekaan tietysti ollut järin yhteistyöhaluinen, kun jouduin koko ajan patistelemaan sille lisää energiaa. Laukkaverryttelyssä Vake sentään jo hieman heräsi sen jälkeen, kun oli ensin protestoinut raipalla hätistelyä parilla pompulla. Sen jälkeen mentiin hetki vähän ärhäkämmin eteenpäin, ja moottorin käynnistyttyä laukassa olikin sata kertaa parempi rytmi ja tuntuma.

Treenasimme kouluratamme eli K.N. Specialin osiin paloiteltuna. Omaa tehtävävuoroa odotellessa yritin ravissa työstää Vakea paremmaksi, mutta se oli jo tilanpuutteenkin vuoksi aika hankalaa. Jonkinasteinen nihkeily siis jatkui edelleen. Alkutervehdyslinjan sekä loivien kiemuroiden tiet hanskasin aika hyvin, eikä niiden osalta ollut suuremmin korjattavaa. Näidenkin aikana olisi kuitenkin kaivattu raviin parempaa imua ja eloisuutta. Lyhyelle sivulle tuomarin eteen ratsastettavissa volteissa oli sitten enemmän harjoiteltavaa. Voltin sijoittuessa lyhyelle sivulle oli erityisen tärkeää välttää kuvion pullistumista liian isoksi sivuiltaan, ja ohjeena olikin sijoittaa voltti tiukasti maneesin katon lamppurivien linjojen rajaamalle alueelle siten, ettei kummaltakaan sivulta menty viittä metriä lähemmäs pitkää sivua. Olin aluksi huolimaton, ja päästin Vaken liiraamaan voltin uralta ratkaisevasti ulospäin. Tuloksena oli liian iso voltti ja sakkokierros tiukemmin kääntäen. Sama tapahtui molempien suuntien volttien kanssa, eli voltin sai todellakin kääntää huomattavasti tiukemmin kuin olin ennakoinut.

Siirtymiset käyntiin lävistäjällä sekä pitkän sivun alussa onnistuivat ihan asiallisesti, mutta eivät valitettavasti yhtä upeasti kuin perjantaina harjoittelemamme vastaavat siirtymiset. Käyntiosuudella olisi kaivattu taas paljon lisää vilkkautta etenemiseen, ja pohkeen takana löntystellyn käynnin jälkeen ei tietysti laukkaankaan päästy kovin hyvillä tulilla. Laukat olivat tietenkin se suurin kompastuskivi. Vake nosti laukan asiallisesti, mutta pääty-ympyrän alkaessa suoraan nostosta oli kuski taas liian hidas ja huolimaton. En kaartanut ajoissa, vaan päästin Vaken kulmaan asti, jolloin en saanutkaan ratsastettua pyöreää ja riittävän isoa ympyrää. Ylipäänsä laukassa täsmällinen ohjaaminen oli huonon energian vuoksi hankalaa.

Oikean laukan lävistäjä vaati taas työstämistä. Sattui vielä niin huono tuuri, että juuri ennen tehtävän aloittamista Vake vähän säikähti jotain lävistäjän päättävässä kulmassa, ja kun kohta lähestyimme samaa kulmaa lävistäjältä, niin kyllähän poni jarrutti. Laukka putosi siis pois liian aikaisin, ja jouduimme ottamaan muutamankin yrityksen, ennen kuin sain laukan pysymään suunnilleen loppuun asti. Liikaa ei saanut lennättää eteen, mutta rytmin oli säilyttävä. Jos laukka putosi pois, piti välittömästi pysäyttää eikä jatkaa ravia eteenpäin. Kun lävistäjä saatiin lopulta tehtyä tyydyttävästi, kävimme läpi vielä vasemman laukan kuviot. Lävistäjää jankatessa Vake oli ottanut sen verran kierroksia ja kuskikin sisuuntunut, että loppuosa sujuikin jo aika hyvällä energialla. Vasemmassa laukassa vaan tuli pientä pukkia protestina sisäpohkeeseen, minkä seurauksena Vake pääsi kiilaamaan liikaa sisään ja ympyrä meni liian pieneksi. Taas oli siis ohjausongelmia. Vasemman laukan lävistäjä ei tuottanut suurempaa ongelmaa, ja laukasta käyntiin me kyllä aina päästään ihan kätevästi. Jarrut ainakin löytyy jos ei muuta!

Tämä oli selkeästi kurssin heikoin tunti. Miten ne kouluaidat saavatkin aina aikaan tällaisen nihkeytymisen! En tiedä, onko klaustrofobia enemmän kuskin vai ponin päässä. Joka tapauksessa kouluradan ratsastus menee aina tällaiseksi tervassa soutamiseksi, oli kyseessä ihan vaan harjoitus tai sitten tositilanne. Voi toki hyvinkin olla, että Vakea hyydytti myös koulutreeniputken jatkuminen jo kolmatta päivää. Tunnin plussana oli kuitenkin kurssin tähän asti paras laukkapätkä verryttelyssä, eli jotain positiivista onnistuin sentään kaivamaan esiin.

Kiire ja kipitys

Mukavasti sujuneen estetunnin jälkeen jatkoin lennosta Artsin valmennukseen, toki eri ponilla eli Aasialla. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tällä kertaa melko laukkapainotteinen tunti. Ensimmäinen ohjattu tehtävämme sisälsi vastalaukan nostot molempien pitkien sivujen alussa, siirtymisen raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa sekä ravivoltin pitkän sivun loppuun. Välillä työskenneltiin pidemmän aikaa harjoitusravissa uraa pitkin ja pituushalkaisijoilla, ja lopputunnista hiottiin vielä lisää vastalaukkaa. Minulle ja Aasialle lopputunnin vastalaukkatehtävä oli sama kuin aloitustehtävämme muiden ratsukoiden tehdessä hieman edistyneempää harjoitusta.

Aasia oli tänään ehkä valmiiksikin kiireisellä tuulella, ja laukkatehtävä heti tunnin alkuun vain lisäsi sen kierroksia. Ravissa ei voinut jäädä matkustelemaan, vaan piti tehdä paljon pieniä kontrollipidätteitä rauhallisen tahdin säilyttämiseksi. Pitkästä aikaa tuli myös hieman sellaista ongelmaa, etten päässyt istumaan harjoitusravissa tiiviisti, koska poni juoksi niin kiireisenä alta. Rauhallisempiakin hetkiä toki tuli, ja jos poni lähti jyräämään alta, oli ohjeena alleviivata pidätettä lyhyellä käyntiin siirtymisellä. Niitä siirtymisiä tulikin tehtyä melko paljon. Parhaimmillaan sain Aasian vastaamaan pidätteeseen oikein hyvin, ja kun päästiin tilanteeseen, jossa pääsin useita kertoja myötäämään pidätteestä kiitokseksi, muuttui meno rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja poni jarrutti kuuliaisesti myös pelkällä istunnalla. Pehmeä pidäte, käyntiin ja myötäys -taktiikalla sain valmisteltua myös laukannoston pari kertaa oikein hyvin ja rauhallisesti. Valitettavasti tuli kuitenkin enemmän niitä kertoja, kun Aasia hätäili ja kiihtyi aivan liikaa, eikä tullut nostoon rentona ja kuulolla.

Laukassa piti myöskin saada liika vauhti ja eteen ampuminen pois. Kova vauhti laukassa heijastui tietenkin myös laukan jälkeiseen raviin, eli siirtymisen jälkeen oli melko pitkä jarrutusmatka ennen kuin ravi oli taas hanskassa. Laukassa piti nostosta alkaen istua hyvin eleettömästi ja vakaasti taakse nojaten, ja pyrkiä istunnalla hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Rauhallisesti valmistelluista nostoista nousi myös laukka rauhallisempana, eli olennaista laukan kannalta oli kaikki se, mitä edeltävässä ravipäädyssä oli tapahtunut. Vastalaukka nousi varmemmin vasemmassa kierroksessa, kun taas oikeassa kierroksessa Aasia pääsi välillä heittäytymään pitkälle sivulle lapa edellä niin, että laukka nousi vääränä. Tältäkin osin tärkeää oli rauhallinen tulo nostoon, jottei poni päässyt jo ennen nostoa leviämään holtittomasti avuilta ja puskemaan itseään vinoon.

Ravivolteilla vasemmassa kierroksessa sain keskittyä istumaan suorassa ja pitämään vasemman kyljen kasassa. Tunsin kyllä itsekin, kuinka kallistelin ja kaaduin ponin mukana sisään vasemmalle, mutta kropan suoraksi korjaaminen ei onnistunut ennen kuin Artsi kehotti kääntämään katseen ulos oikealle. Vanha päänkääntötemppu toimi taas, ja sain ulkokylkeni näin paremmin hallintaan sekä painoa siirrettyä satulassa taakse ja ulos. Vaikutus poniin oli huomattava, eli kun en itse kaatunut vasemmalle niin ponikin lakkasi kaatumasta. Ravin tahti voltilla rauhoittui myös, ja Aasia tuli kunnolla ulko-ohjan tuelle sekä pyöristyi vielä parempaan muotoon. Nämä olivat tunnin parhaita hetkiä. Harmi, ettei oikeassa kierroksessa ollut mitään samanlaista taikatemppua, joka olisi auttanut kontrollin löytämisessä. Oikealle ei vaan löytynyt samanlaista ulko-ohjan tukea, joka olisi pitänyt paketin kasassa ja ponin hallinnassa.

Pitkästä aikaa jouduin riitelemään pidätteistä Aasian kanssa näinkin paljon. Paljon apua tuli oman kallistelun korjaamisesta sekä myötäyksellä palkitsemisesta, mutta eivät nämäkään auttaneet läheskään kaikkiin tilanteisiin ponin kiihtyessä kiirehtimään. Liekö viileä ja kolea sää saanut Aasian kinttuihin enemmän vipinää ja jyrämoodin päälle. Ei siis ollut parasta mahdollista menoa tänään, mutta illan estetreenien mentyä paremmin kuin hyvin en osannut edes harmistua tällaisesta vähän takkuisesta koulutunnista. Ensi kerralla taas paremmin.

Pientä takapakkia

Tuplavalmennuksen toisen tunnin menin siis Aasialla. Sen selässä en ollutkaan ollut kahteen viikkoon, joten oli syytäkin ottaa nyt yhteiset treenit ennen koulukisoja. Ehdimme hetken aikaa verrytellä omin päin. Aasia oli aluksi aivan todella jähmeä. Selkä ei toiminut, takaosa ei toiminut, eikä ravi oikein edes edennyt. Katsoin parhaaksi ottaa pian laukkaa liikkeen avaamiseksi. Ponipa ei meinannut ensin nostaa laukkaakaan! Huolestuin jo vähän, mutta kyllä Aasia siitä onneksi kohta heräsi. Eteen patistelun seurauksena tosin laukka meni sitten jo kiitämisen puolelle. Laukan jälkeen sentään ravi sujui paljon asiallisemmin, ja tuntumaakin alkoi löytyä.

Verryttelimme hetken aikaa vielä Artsin ohjauksessa. Laukassa oli edelleen kiireisyysongelmaa, ja vasen laukka putoili moneen kertaan pois, kun alettiin kaatua ympyrällä liikaa lapa edellä. Nokka tahtoi myös kääntyä oikealle, joten ohjeena oli hakea asetusta ulos. Se oli hankalaa, ja oltiin laukassa aivan liian monella mutkalla. Onneksi poni oli nyt sentään terävänä, eikä niin vaisu kuin aluksi.

Teimme pitkälti samoja tehtäviä kuin edeltävällä tunnilla. Ravissa siis tuli voltit pitkille sivuille ja niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin uralla. Volteilla minun piti muistaa molempiin suuntiin ulko-ohja. Jäin kääntämään liikaa sisäohjalla, ja kaula pääsi etenkin oikeassa kierroksessa liikaa mutkalle. Ponin pään tulee pysyä etujalkojen välissä, joten etujalkoja pitää kääntää paremmin ja ulko-ohjan on oltava mukana. Ulko-ohja on myös se, joka volteilla säilyttää peräänannon. Ulko-ohjan tuntumaa parantamalla ravi pysyi volteilla ihan nätisti kasassa, mutta uralle palatessa Aasialla oli tapana hienovaraisesti levitä ja kiskoa itseään pitkäksi. Lääkkeenä tähän olivat siirtymiset käyntiin, joilla jyrääminen katkaistiin. Heti ponin tullessa käyntiin tapahtui myötäys, ja raviin piti palata välittömästi. Ideana oli saada siirtyminen tapahtumaan ikään kuin liioiteltuna puolipidätteenä jäämättä jauhamaan käyntiä askelta tai paria enempää.

Laukassa teimme 15 metrin voltteja sekä niiden jälkeen siirtymisen raviin määrätyssä pisteessä. Laukassa oli edelleen tasapaino hukassa, eli kiidettiin eteenpäin liian lujaa ja Aasia kiskoi itseään pitkäksi sekä kuskia satulassa eteen. Seurauksena nyökähtämisestäni etunojaan oli välittömästi raville putoaminen. Ohjeena oli siis liika vauhti pois, nojaa taakse, rytmitä laukkaa istunnalla. Helpommin sanottu kuin tehty! Voltti sujui yleensä laukassa pysyen, mutta ongelmakohta tuli sen jälkeen uralle palatessa, missä touhu meni molempien osalta etupainoiseksi. Tässä kohdassa oli siis oltava erityisen varuillaan ja pidettävä pohje kiinni sekä nojattava taakse. Vasemmassa laukassa piti myös ottaa voltilta uralle tullessa nopeita pidätteitä ulkoa, jotta poni olisi pitänyt itsensä kasassa. Näillä ohjeilla selvittiin laukassa lyhyelle sivulle asti, mutta se oli vähän taistelemista ja siirtyminen raviin tapahtui edelleen pudottaen.

En ollut oikein tyytyväinen suoriutumiseen tällä tunnilla. Ravissa oli kai ihan hyviäkin pätkiä, mutta sekin tuntui jotenkin selättömämmältä ja jähmeämmältä kuin parhaimmillaan. Takaosa pitäisi saada työskentelemään vielä paremmin. Suustakin Aasia oli vähän jähmeä, mikä lienee suoraa heijastumaa takaosan jähmeydestä. Laukka olikin sitten oma lukunsa, enkä paljon osannut Aasiaa nyt laukassa tukea. Ehkä yksinkertaisesti vaan ratsastin tänään huonosti.

Pehmeyttä siirtymisiin

Tuppauduin Artsin valmennukseen tällä kertaa sekä Vakella että Aasialla, koska olin menossa molemmilla viikonloppuna koulukisoihin. Ensimmäisellä tunnilla ratsunani oli Vake. Alkutunnin havaintoni oli, että Vake vaikutti tällaisena viileänä ja tuulisena päivänä suhteellisen reippaalta. Askel ei paljon venynyt, mutta siinä tuntui olevan hyvä energia alusta alkaen. Samalla poni oli kuitenkin vähän liirailevainen, eikä liikkunut kunnolla kahden ohjan välissä.

Tunnin aiheena olivat erityisesti voltit ja siirtymiset, mikä olikin jatkoa viimeviikkoisesta. Ratsastimme pitkää koulurataa vastaavalla alalla, ja teimme molemmille pitkille sivuille 10 metrin voltit sekä niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin. Aloituskierros oli vasen, ja tässä suunnassa Vaken kanssa piti kiinnittää huomiota erityisesti pehmeään asetukseen koko voltin ajan sekä jo ennen kääntymistä. Asettaessa ja taivuttaessa en kuitenkaan saanut päästää omaa sisäkylkeäni romahtamaan kasaan, vaan keskivartalon korsettia piti tarkkailla. Sitten piti vielä varoa, ettei voltista tullut vahingossa vähän kulmikasta, eli että en liikaa suoristanut pituushalkaisijan kohdalla, vaikka ratsastinkin voltin ikään kuin kahdessa puolikkaassa. Ihan nättejä voltteja sitten sainkin tehtyä, sillä tähän suuntaan ravin sujuvuus säilyi kaarroksissa melko hyvin. Vake oli kuolaimella ja liikkui aika hyvässä raamissa, kunhan vaan muistin sitä aina riittävästi aktivoida. Volteilla oikealle piti muistaa pitää ponin pää etujalkojen välissä, eli en saanut kääntää päätä ja taivuttaa kaulaa liikaa vaan myös etujalat piti saada mukaan voltille. Ulko-ohjalla siis oli säilytettävä tuntuma ja kaulan suoruus.

Huomiota kiinnitettiin etenkin käyntiin siirtymisten pehmeyteen. Ensin Vake tietysti töksähti ravista käyntiin nostaen nenän ylös. Ohjeena oli tehdä siirtymiset täysin ilman kättä ja käyttää jarruttavana apuna kevyttä reisien sulkemista. No reisillä puristamisenhan minä kyllä osaan! Tällä idealla sainkin sitten Vaken siirtymään käyntiin ilman töksähdystä sekä parhaimmillaan pyöreän niskan ja kuolaintuntuman säilyttäen. Siirtymisen jälkeen piti vaan sitten heti muistaa avata lonkkia ja ratsastaa eteen, jotta käynti myös lähti sujumaan kunnolla eteenpäin ja edelleen tuntumaa kohti.

Ratsastimme voltteja myös laukassa, mutta teimme ne 15-metrisinä kuten tulevassa kisaohjelmassa. Laukkavoltti tuli pitkän sivun keskelle, ja sen jälkeen ratsastettiin siirtyminen raviin joko pitkän sivun lopulla, seuraavalla lyhyellä sivulla tai lävistäjän keskipisteessä. Laukassa Vake nosti nenän ylös ja muuttui vähän sahapukiksi. Pyöreyttä kuitenkin haluttiin, joten ohjeena oli sisätakajalan patistelu sisäpohkeella tai raipalla ja kunnon tuntuma etenkin ulko-ohjalla. Volteille löytyikin lopulta pyöreämpää laukkaa molemmissa suunnissa, mutta haasteena oli saman energian ja tuntuman säilyttäminen voltilta uralle tullessa. Tässä kohdassa Vake halusi aina nukahtaa ja lopettaa työskentelyn, eikä minun tietenkään ollut yhtä helppo ratsastaa sitä suoralla uralla kuin voltilla. Sisäpohje sai siis uralla käskeä laukkaamaan kunnolla. Siirtymisissä raviin taktiikka oli sama kuin aiemmissa käyntisiirtymisissä: ei ollenkaan kättä, vaan vähän reisiä kiinni ja sitä kautta pehmeä jarrutus. Siirtymisen jälkeen ratsastetaan taas ravia eteenpäin niin paljon kuin lähtee. Vaikutti varsin toimivalta systeemiltä, vaikka en ehkä ollutkaan ihan tarpeeksi nopea avaamaan lonkkia ja lähettämään liikettä eteen siirtymisen jälkeen.

Olimme Artsin kanssa samaa mieltä siitä, että Vake oli tänään aika kiva ravissa, mutta laukassa ei parhaimmillaan. Lisähuomio tosin oli, että on se laukassa ollut paljon huonompikin. Molempiin laukkoihin löytyi kyllä myös pyöreyttä sitten kun energia oli saatu kuntoon, mutta laukan ratsastus oli työlästä. Ravissa meno sen sijaan oli parhaimmillaan helppoa ja sujuvaa, vaikka olisin kaivannut vielä parempaa suoruutta. Siirtymiset etenkin ravista käyntiin olivat tunnin paras juttu, sillä reisiensulkemisniksi oli tosi hyvä ja ilman ohjalla tehtyä pidätettä siirtymisistä tuli oikeinkin soljuvia. Istuntaa tulee kyllä yleensä hyödynnettyä aivan liian vähän, vaikka juuri sillä asiat voisi saada tapahtumaan kaikkein pehmeimmin.

Voltin ratsastuksen täsmäohjeet

Tämänkertaisessa Artsin valmennuksessa menin Vakella. Sateen vuoksi ratsastimme pitkästä aikaa maneesissa, joten samalla tuli vähän esimakua talvikauteen. Ahtaaltahan se tila tietysti näin äkkiseltään taas tuntui, varsinkin kun tunnin ohjelmassa oli laukkavoltteja.

Raviverryttelyssä Vake lähti mielestäni liikkumaan ihan mukavasti itse eteenpäin. Se ei ollut ollenkaan niin puskettava kuin eilen, vaan energia tuntui kohtuullisen hyvältä. Tästä huolimatta Vake oli vähän puiseva suustaan, mikä kuulemma kertoi siitä, ettei takaosa toiminut kunnolla. Näissä tilanteissa pitää vaan ratsastaa vielä lisää aktiivisuutta etenkin sisätakajalkaan, jotta Vake pehmenee kunnolla edestä. Oikeassa laukassa verrytellessä oli samaa puisevuusongelmaa, mutta vasemmassa kierroksessa pääsin laukkaan heti paljon paremmin käsiksi. Aktivoin vasenta takajalkaa ja pidin ulko-ohjan tasaisesti kädessä, ja Vakehan loksahtikin laukkaympyröillä pyöreäksi. Tällöin sain myös istunnan pysymään vakaampana ja eleettömämpänä, kun Vake alkoi laukata vähän enemmän ylöspäin. Laukan jälkeen Vake sitten liikkui ravissakin tosi mukavasti ja hyvin niskasta myödäten.

Verryttelyjen jälkeen aloimme ratsastaa kuviota, jossa tultiin pituushalkaisijalle ravissa ja käännettiin puolessa välissä 10 metrin voltti seinälle samalle puolelle, josta pituushalkaisijalle oli tultu. Kun voltteja oli harjoiteltu yksittäin molempiin suuntiin, jatkettiin kuviota vielä volttikahdeksikoksi pituushalkaisijan molemmin puolin. Volteilla tulivat selvästi näkyviin puolierot, joiden vuoksi voltit vasemmalle ja oikealle vaativat aivan erilaista ratsastusta. Voltti vasemmalle vaati hyvän valmistelun asetuksella, eli jo pituushalkaisijalinjalla ollessa piti hakea hyvissä ajoin asetus vasemmalle ja saada asetukseen myötäys. Näin voltille päästiin hyvällä tuntumalla ja pyöreällä niskalla. Voltin puolessa välissä eli pitkän sivun uraa sivutessa sai hetkellisesti vähän suoristaa, mutta taas voltin toiselle puoliskolle piti asettaa reilusti. Samalla myös molempia voltin puolikkaita sai pullistaa jonkin verran sivuille, jotta voltista tuli kaunis eikä oikaistun näköinen. Ravi sinänsä sujui tämän suunnan volteilla hyvin eteen, mutta asetuksen kanssa sai olla tarkkana.

Oikeassa kierroksessa Vake tuntui kaarevilla urilla jotenkin suoremmalta, ja asetus voltille tuli lähes itsestään. Tässä suunnassa päähuomio oli ravin sujuvuuden ja aktiivisuuden säilyttämisessä, sillä oikeassa kierroksessa Vake tuppaa enemmän hyytymään niin kulmissa kuin volteillakin. Ohjeena oli nojata kaarteeseen tullessa enemmän taakse ja "vapauttaa" näin liikettä kunnolla eteenpäin. Reisien päällä könöttäminen on pahinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, eli ei muuta kuin lonkkia auki ja pientä takakenoajatusta. Pohkeella tai raipalla ei ollut niinkään tarkoitus hätistellä eteen, vaan pienen taakse nojaamisen pitäisi olla riittävä keino ravin aktiivisuuden säilyttämiseen voltille kääntyessä. Mielikuvana tulee olla "enemmän hevosta ratsastajan edessä kuin takana".

Ravissa pituushalkaisija ja voltit sujuivat täsmäohjeiden kanssa varsin mukavasti, ja Vake liikkui ravissa tasaisen pyöreänä, jopa ryhdikkäänäkin. Vaikeustaso kasvoi, kun siirryttiin tekemään tehtävää laukassa. Nyt ratsastimme pituushalkaisijalle vasemmassa laukassa ja teimme voltin vasemmalle, minkä jälkeen pituushalkaisijalla siirryttiin raviin. Seuraavalle pitkälle sivulle nostettiin oikea laukka, ja heti perään tultiin uudestaan pituushalkaisijalle ja voltille oikeassa laukassa päättäen tehtävä raviin siirtymiseen laukkavoltin jälkeen.

Ensimmäinen kierros meni niin laukkavolttien kuin siirtymistenkin osalta aika höpöksi, mutta sitten sain vähän jämäköitettyä ratsastustani. Laukassa auttoi tietynlainen eleettömyys, sillä jos aloin kovasti hosua ja säätää, niin homma levisi viimeistään siihen. Piti vain istua ja antaa tarvittavat avut, ei sen enempää. Kaarros pituushalkaisijalle tuntui laukassa tosi ahtaalta, mutta sain kuin sainkin Vaken laukkaamaan sen läpi pyöreällä niskalla. Vasen laukka ei pienellä voltilla pyörinyt kunnolla, vaan voltti vasemmalle meni aina enemmän tai vähemmän räpellykseksi. Siirtyminen pituushalkaisijalla raviin onnistui kuitenkin parhaimmillaan oikein pehmeästi ja hyvällä tuntumalla pysyen. Oikeassa laukassa oli sama juttu kuin ravissa oikealle, eli sujuvuudesta kaarteissa piti huolehtia. Oikean laukan voltti oli kuitenkin selvästi vasenta helpompi ja sujuvampi, ja nyt Vake tuli myös oikeassa laukassa pyöreämmäksi. Laukkatehtävä oli työläs, mutta sain kuitenkin ratsastettua kuvion suurin piirtein asiallisesti, eli ei vain seilailtu tehtävän läpi miten sattuu. Luultavasti näytti paremmalta kuin tuntui, sillä tuli jopa kehujakin. Vasemman laukan pyörimättömyys toki jäi murheenkryyniksi, mutta sille ei yhden tunnin puitteissa ollut oikein mitään tehtävissä.

Olin tuntiin oikein tyytyväinen. Ravissa Vake meni HYVIN. Laukassa työmaata kyllä riittää, mutta tänään laukkatyöskentelykin oli Vakeksi ihan asiallista, kun pystyttiin sentään menemään tällaista kuviota ilman, että iski täysi epätoivo. Oikean ja vasemman puolen eroavaisuuksia hahmotti taas vähän paremmin, ja volteilla eri suuntien strategiat tulivat selväksi: vasemmalle asetetaan ja oikealle huolehditaan liikkeen sujuvuudesta.

Sieviä ravivoltteja ja vähemmän hallittuja laukkavoltteja

Artsin valmennukseen nappasin tällä kertaa Aasian. Alkuverryttelyssä teimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Ohjeet olivat vanhat tutut, eli Aasiaa piti ratsastaa erityisesti takaosasta aktiiviseksi ja tätä kautta myötäämään tuntumalle. Muutama laukkaympyrä alle, ja poni liikkuikin ravissa heti paljon letkeämmin ja myötäsi niskasta pehmeämmin. Verryttelylaukat sujuivat mukavasti kiirehtimättä, joten laukkakin oli kohtuullisen tasapainoista, vaikkei siinä niin pyöreänä mentykään.

Seuraavaksi otimme tehtäväksi pohkeenväistöt pitkillä sivuilla sekä kumpaankin päätyyn kaksi sisäkkäistä volttia, joista ensimmäinen oli halkaisijaltaan noin 15 metriä ja toinen noin 10 metriä. Muuten liikuttiin harjoitusravissa, mutta väistöt aloitettiin ensin käynnissä, josta väistön aikana siirryttiin raviin sekä vielä lopussa takaisin käyntiin. Myöhemmin tehtiin puolestaan raviväistön sisällä lyhyt siirtyminen käyntiin.

Volteilla Aasia liikkui mukavasti tasaisella tuntumalla ja kiirehtimättä. Muoto oli aika kiva, mutta vasemmassa kierroksessa poni tuntui kaatuvan hieman "nenälleen" ja sisäetujalkansa päälle. Ohjeena oli pyrkiä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, sillä juuri sinne sisään-eteen olin helposti kippaamassa itsekin. Oikeassa kierroksessa voltit sen sijaan sujuivat ryhdikkäämmin. Ravia piti ratsastaa volteilla jonkin verran eteenpäin, jotta vaikutelma oli sujuva ja poni liikkui koko ajan tuntumaa kohti. Pääsin joka tapauksessa istumaan harjoitusravissa oikein luontevasti ja napakasti, eli ohi ovat ne ajat, jolloin jouduin pakostakin nostamaan aina jalustimet ylös ennen kuin löysin tiiviin istunnan Aasian satulassa. Nyt ravityöskentely tuntuikin suurimmaksi osaksi oikein asialliselta ja hallitulta.

Väistöissä puolestaan tuli jonkin verran jännittymistä. Käynnissä Aasia väisti vielä kohtuullisen hyvin, ja pyöreyskin säilyi ainakin jotenkuten, mutta raviväistöissä poni pääsi liiaksi juoksemaan karkuun ottamatta pidätettä kunnolla vastaan. Poikituksen kanssa oli siis ravissa vähän niin ja näin. Sama juttu oli väistön sisällä tapahtuvien siirtymisten kanssa, rentoutta ei niihin oikein saatu.

Lopuksi työskentelimme vielä laukassa ratsastaen päätyihin samat sisäkkäiset voltit, sekä toiselle pitkälle sivulle suuren loivan kiemuran vastalaukkaa. Vastalaukka ei näin suurella ja loivalla kuviolla ollut Aasialle mikään ongelma, mutta vauhti kyllä kiihtyi päädystä kiemuralle lähtiessä vähän turhan paljon. Volteilla ei oikein tasapaino tahtonut riittää, vaan pudottiin useasti raville. Vasemmassa laukassa poni kaatui sisälavalle, ja ohjeena oli hakea vasta-asetuksella kaulaa suoremmaksi. Oikea laukka oli periaatteessa muuten helpompaa, mutta Aasia ei oikein kääntynyt pienemmälle voltille. Sitten kun vihdoin kääntyi, tapahtui tämä taas "kaatuen", eli ei nätisti taipuen vaan sisään heittäytyen. Lopulta sain jotenkin käännettyä ja taivutettua sisäohjalla sekä samalla tasapainotettua ulkoa niin, että voltista tuli suunnilleen oikean kokoinen ja laukkakin pysyi yllä.

Kehityskohteita riittää, mutta Aasian kanssa on tapahtunut selkeää edistystä, joten tunnista jäi ihan mukavat tunnelmat. Kun muistaa, millaisia olivat ensimmäiset valmennuskerrat keväällä, niin voi vain todeta, että joko poni on kehittynyt tai olen itse oppinut sitä ratsastamaan. Mahdollisesti vähän molempia.

Kouluvalmennuskurssi, 3. tunti: aina vaan parempaa

Toisen kurssipäivän aamuna työskentely jatkui taivutusteemalla. Herättelimme hevoset parilla käyntiväistöllä, ja aloitimme raviverryttelyn ratsastaen keskiympyröitä. Eilisten harjoitusten ansiosta Vake oli heti alusta alkaen oikein hyvä ratsastaa. Ravi eteni heti verryttelyssä varsin hyvällä energialla, ja etenkin vasemmassa kierroksessa löytyi myös kivasti pyöreyttä ja ryhtiä. Tilanteen mukaan myödättiin ja kehuttiin joko sisä- tai ulkokädellä, ja kehumaan tosiaan pääsikin, kun Vake tarjosi niin hyvää menoa.

Laukkaverryttely tehtiin myöskin keskiympyröillä. Tilanne oli laukan osalta melko lailla eilisen kaltainen, eli oikeassa kierroksessa Vake pyrki liiraamaan ulos ja suurentamaan ympyrää. Vasempaan laukkaan oli helpompi päästä käsiksi, ja tässä suunnassa korjattiin erityisesti sisälavan päälle nojaamista. Sain taas keskittyä siirtämään omaa painoani paremmin ulkotakajalan päälle, missä apuna toimi katseen kääntäminen ulos. Samalla piti aktivoida sisätakajalkaa raipalla, asettaa ja kääntää sisäohjalla, sekä myödätä ja kehua sisäkädellä laukan alkaessa pyöriä ylöspäin ja Vaken hakeutuessa pyöreäksi. Samat toimenpiteet toistettiin aina uudestaan heti, kun laukka alkoi jumittua.

Päätehtävänä työskentelimme kuviolla, joka alkoi pitkän sivun päättävään kulmaan ratsastettavalla voltilla. Voltin jälkeen käännyttiin pituushalkaisijalle, josta lähti pohkeenväistö kohti uraa. Uralle tullessa väistöstä vaihdettiin avotaivutukseen kohti pitkän sivun loppua, johon ratsastettiin jälleen voltti. Kaikki tämä tapahtui harjoitusravissa, ja suunta vaihtui joka kierroksella eli väistö ja avo tehtiin vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Ohjeena avotaivutukseen oli kuljettaa liikettä eteenpäin sisäpohkeella sekä "avata" etuosaa uran sisäpuolelle sisäohjalla. Yläkroppaa käännetään samaan suuntaan kuin minne hevosen etuosan kuuluisi kääntyä, kun taas katse tuli kiinnittää liikkeen suuntaan eli kohti pitkän sivun loppua.

Tänäänkin pohkeenväistö vasemmalle oli nihkeämpi, ja tämän seurauksena myös saman suunnan avotaivutus oli hankalampi ratsastaa. Väistönhän oli tarkoitus ikään kuin valmistella hevonen avoa varten. Ohjeena väistöön oli asettaa oikealle, myödätä oikea ohja antamaan tilaa sisäetujalan liikkeelle, sekä kuljettaa etuosaa väistättävällä pohkeella eteen ja sivulle. Toistojen myötä paransimme suoriutumista tämän hankalamman suunnan väistöstä ja avosta, ja onnistunut väistö tosiaankin tuki sujuvampaa avotaivutuksen ratsastamista. Voltilla oikealle ohjeena oli kääntää ponin silmät menosuuntaan, sillä kaulan kääntymisestä huolimatta Vake jäi helposti pälyilemään ulos vasemmalle. Samoin piti kääntää myös omaa katsetta, ja myötäys tapahtui ulko-ohjalla.

Oikealle väistöt sujuivat oikein mukavasti, ja avotaivutus tapahtui sekin luontevammin ja helpommin tähän suuntaan. Koko tehtävän ratsastus sujui suorastaan mallikelpoisesti. Volteilla vasemmalle ohjeena oli estää sisälavalle kaatumista, enkä saanut myöskään epähuomiossa kaatua itse sisäänpäin. Taas siis haluttiin ratsastajan painoa enemmän ulkotakajalalle, ja sisäohja toimi hieman nostavana apuna. Sisäohja oli myös se, joka tämän suunnan volteilla myötäsi.

Vake oli tällä tunnilla tosi hyvä! Sen liikkuminen tuntuu paranevan kurssin edetessä koko ajan, ja tällä tunnilla ravi oli oikeinkin notkeaa ja letkeää. Muotokin oli mukavan vakaa ja kevyt, eikä Vake ainakaan pahemmin nojaile ohjaan vaan jopa kantaa itseään. Vaikka toinen väistösuunta ei ollut aivan niin helppo, niin olin kokonaisuutena tosi tyytyväinen tuntiin. Vakella oli jopa mukavasti energiaakin, eli se liikkui hyvin itse eteenpäin. Ainakin tähän asti kurssin harjoitukset ovat siis tehonneet meihin paremmin kuin olisin osannut odottaakaan.

Pientä jyräilyä

Keskiviikkoiseen Artsin valmennukseen osallistuin tällä kertaa Aasian kanssa. Ratsastimme ulkona kentällä, johon oli rajattu pitkää koulurataa vastaava alue. Harjoittelimmekin tänään hieman kouluratakuvioita, jotka olivat ilmeisesti jostain helppo A -tason ohjelmasta. Vaikka olemme ratsukkona kaukana tuosta tasosta (olimme Artsin kanssa yksimielisiä siitä, että ravissa meno on suunnilleen helppo B -tasolle sopivaa, mutta laukan vaikeuksien vuoksi Aasialle sopiva kisataso on tällä hetkellä helppo C), on kuitenkin kehittävää harjoitella myös vaativamman tason tehtäviä. Vastalaukkatehtävää teimmekin toki helpotettuna versiona.

Ehdimme tehdä lyhyen itsenäisen alkuverkan. Sanotaanko, että oli aikamoista humputtelua. Aasia tuntui tällä kertaa olevan lähtökohtaisesti huonommin avuilla, kiireinen ja jäykkä. Tästä oli suunta tunnin aikana vain ylöspäin. Verryttelyjen jälkeen aloitimme saman tien väistö- ja volttikuviolla. Pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta väistettiin ravissa pituushalkaisijalle keskipisteeseen, ja väistön päättyessä tästä käännyttiin puolivoltilla uralle. Uraa pitkin ravattiin seuraavaan kirjaimeen asti, johon tuli puolestaan kokonainen voltti. Ravityöskentelyyn otin taas jalustimet kaulalle, sillä muuten en tuntunut saavan istunnalla "kiinni" Aasian ravista. Omaa tehtävävuoroa odotellessa pyrin ratsastamaan siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, jotta Aasia olisi alkanut kuunnella pidätteitä paremmin.

Pohkeenväistö oli nihkeää ja vastustelevaa etenkin vasemmasta pohkeesta väistäessä. Oikeaa pohjetta Aasia väisti paremmin sivulle, mutta rento ja tasainen tuntuma ei tämänkään suunnan väistössä säilynyt. Poni olisi täytynyt saada kuuntelemaan paremmin ulko-ohjan pidätteitä pienen jyräämisen sijaan. Myös volteilla ulkolapa pääsi helposti karkuun, etenkin oikeassa kierroksessa. Artsi kehotti ratsastamaan tehtävät kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä yhtään itse, eli sain ihan luvan kanssa hissutella. Puolivolteilla Aasia pääsi väistöjen jälkeen vielä vähän kuskaamaan, mutta kokovolteille sain sen jo paremmin hyppysiin. Piti vaan muistaa nojata napakasti taakse, eikä antaa ponin vetää mukanaan eteen. Ravivolteista tulikin kehuja ja ne saivat valmentajalta arvosanaksi 7, kun taas puolivoltti ja väistö olivat parhaimmillaan 6,5 ja 6.

Seuraava kuviomme oli laukkatehtävä, ja otin nyt jalustimet takaisin jalkaan. Vuoroa odotellessa ehdin työskennellä taas omatoimisesti ravissa sekä siirtymisten parissa, ja harjoitusravissa istuminen jalustimet jalassa sujui mielestäni kohtuullisen hyvin ja napakasti. Omalla tehtävävuorolla ratsastimme ravissa lyhyelle sivulle, jonka keskeltä nostettiin laukka. Kulman jälkeen jatkettiin lyhyelle lävistäjälle kohti vastakkaisen pitkän sivun keskipistettä, jossa tuli loiva kaarros uralle ja vastalaukkaa noin seuraavaan kirjaimeen asti. Aasia teki nyt napakat, hyvät laukannostot, mutta laukassa juostiin liian kiireisenä eteenpäin. Liiallinen vauhti tietysti haittasi vastalaukkakaarteen tasapainoa, joten Aasia pudotti laukan helposti pois. Jos taas yritin lävistäjällä jarrutella, pudotti Aasia raville jo siinä. Vastalaukkatehtävä saatiin onnistumaan, kun ratsastin kaarteen uralle riittävän loivana enkä pyrkinyt tekemään liian jyrkkää kulmaa. Uralla laukka kannatti ottaa ajoissa pois, ennen kuin poni oli omia aikojaan levinnyt pois kontrollista. Rauhallisella ja harkitulla ratsastuksella tehtävä onnistui, vaikka Aasialla vähän liikaa vauhtia olikin, ja laukasta raviinkin päästiin parhaimmillaan melko hyvässä järjestyksessä.

Paremminkin on mielestäni mennyt, sillä tänään Aasia jäi aika kiireiseksi. Pidäte on ollut paremminkin läpi ja poni rauhallisempi ja rennompi. Ehkä pieni askel taaksepäin, mutta toki Aasia tänäänkin esitti parhaimmillaan oikein asiallisia ravipätkiä, kunhan vaan malttoi kuunnella. Tunnin aikana oli kuitenkin aika paljon omatoimista vuoron odottelua, ja ehkä en siinä ratsastanut aivan niin keskittyneesti ja tehokkaasti asioita läpi. Napakampi istunta auttaisi aina, mutta sitähän tässä yritetään harjoitella. Onneksi meille on ensi viikolla luvassa oikein tehotreenit kolmipäiväisen valmennuskurssin muodossa.

Tiukkaa työstämistä

Artsin valmennukseen menin tällä kertaa Kingillä. Olimme kahden ratsukon tunnilla, ja harjoittelimme K.N.Specialin tehtäviä. Siinä sivussa tuli kyllä mukavasti ihan ponin läpiratsastamistakin, sillä taivuttelu volteilla ja kiemuroilla on juuri sitä mitä Kingin kanssa kaivataan. Minulla on edelleen suuria vaikeuksia saada Kingi liikkumaan pyöreänä, ja tätä lähdettiin nyt työstämään ihan tosissaan.

Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa pääty-ympyrällä, ja hevoset saivat samalla totutella avonaisen päätyoven ohi kulkemiseen. Tässä vaihessa ei vielä ihmeellisiä onnistumisia tullut, mutta laukkaamisen jälkeen Kingi oli sentään vähän pehmeämmän oloinen. Havainnoin erityisesti oikeassa kierroksessa, että Kingin etujalat eivät kääntyneet kunnolla ympyrälle, joten kaula ja lavat eivät kulkeneet samaa linjaa vaikka kuinka yritin johtaa ja kääntää oikealle. Ulkopohjetta olisi siis tarvittu enemmän.

Aloimme ratsastaa ravissa loivia kiemuroita siten, että sekä kiemuran aloittavaan että lopettavaan kulmaan ja kiemuran kaaren sisälle tuli voltit. Lisäksi ohjeena oli ratsastaa toisella pitkällä sivulla avotaivutusta. Erikoista kyllä, Kingi lähti taipumaan vasemmalle jopa helpommin kuin oikealle. Eri puolille oli vähän eri säännöt: vasemmalle taivuttaessa oli ohjeena tässä vaihessa myödätä ulko-ohjaa ja pitää sisäohjasta sitkeämmin. Oikealle taivuttaessa sen sijaan Kingi alkoi yleensä hidastaa ravia, joten jouduin ratsastamaan enemmän pohkeella eteen. Oikealle taivuttaessa olisi ollut olennaista päästä tukemaan paremmin ulkoavuilla, ja tällä oli varmasti yhteyttä niihin huonosti kääntyviin etujalkoihin. Oikealle ratsastaessa sain pari kertaa tuntumaa ulko-ohjan tuesta ja suoremmasta ponista, mutta ne olivat ohimeneviä hetkiä. Jonkin verran apua oli uralla tehtävästä avotaivutuksesta oikealle, jota ratsastin ohjeistuksen mukaisesti jopa hieman vasemmalle asettaen. Näin sain jotain rotia siihen hankalaan vasempaan lapaan ja etujalat kääntymään oikealle. Myös kiemuraa ratsastaessa mentiin avotaivutusajatuksella kun valmisteltiin keskikaarretta pituushalkaisijan lähestyessä. Ensin Kingi alkoi myödätä ja pyöristyä volteilla vasemmalle, mutta oikea puoli oli ja pysyi vaikeampana. Parhaat taivutukset ja pyöristymiset oikealle tapahtuivat vasemmassa kierroksessa ratsastettavalla kiemuralla, jonka sisälle tuli voltti oikealle. Tällainen kuvio, jossa taivutuksen suuntaa pääsi vaihtamaan, oli omiaan auttamaan ulkotuen löytämisessä ja etuosan ohjaamisessa oikealle linjalle.

Ratsastimme myös muutaman pituushalkaisijan, joissa ei Kingin kanssa ollut erityisempää vaikeutta. Suorille linjoille päästessään se yleensä ravaa reippaasti ja kiemurtelematta eteenpäin. Teimme sitten laukannostoja kentän keskellä, ja vasemmassa laukassa mentiin pari lävistäää siirtyen käyntiin uralle tullessa. Laukat Kingi nosti ihan napakasti, vaikka oma ajoitukseni ei ollut aina ihan kunnossa. Nostoissa sain keskittyä erityisesti rintakehän pystyssä pitämiseen, sillä tavanomaiseen tyyliini keikautin kroppaa nostoissa eteenpäin. Poni kuitenkin ponnistaisi nostoon paremmin takaosalta, jos nojaisin hieman taaksepäin. Laukkalävistäjillä Kingi meinasi jopa vähän kiihdytellä, mutta uran lähestyessä puolipidätteet menivät hyvin läpi, ja poni tuli oikein pehmeästi ja tasapainoisesti käyntiin. Hämmästyttävää, miten näppärästi se siirtyi suoraan laukasta käyntiin, vaikka liikkuikin pitkänä pötkylänä!

Oikeassa laukassa tehtiin myöskin pari nostoa ja lävistäjää. Kingille iski kipitysvaihde päälle, ja se vähän kuskasi minua ravissa. Helppohan Kingillä on posotella eteenpäin, mutta pitäisi saada jämäkämpi ote istunnalla sen liikkeisiin. Laukkatehtävien jälkeen keventelin hetken aikaa omatoimisesti loppuraveja, ja vasemmassa kierroksessa Kingi tuli vähän pyöreämmälle kaulalle. Tämä tosin perustui aika lailla sisäohjaan, eli varsinaisesti kahdelle ohjalle en ponia vielä saanut. Pyöreyden kanssa oli kuitenkin haparointia erityisesti oikeassa kierroksessa, ja lopuksi Arti vielä auttoi maasta käsin Kingin pyöreälle kaulalle. Tästä sain itse jatkaa ja yrittää säilyttää tuntuman ja muodon. Vasemmalle tämä onnistui kohtuullisesti, ja nyt pääsin jo myötäämään ja palkitsemaan sisäohjalla. Suunnanvaihto oikealle sotki aina pasmat, enkä saanut ulko-ohjalle ihan tarvittavaa tukea enkä ulkolapaa hallintaan. Ohjeena oli pitää ulkokäsi hieman elävänä mutta napakasti tuntumalla, vähän jopa asettaa ulos. Samalla kuitenkin sisäkädellä olisi pitänyt saada ohjattua päätä ja etuosaa menosuuntaan oikealle. Tajusin idean, ja tämä kuulosti hyvin samalta kuin se, mihin olen päätynyt silloin joskus kun olen omia aikojani saanut Kingin "toimimaan". Toteutuksesta ei tällä kertaa ihan valmista tullut, mutta ainakin joitain pyöreämpiä pätkiä oli Kingistä tunnin aikana esille saatu.

Ei ollut helppoa ei. Onneksi  tuntiin mahtui sentään niitä pieniä hyviä hetkiä, kun löysin otteen Kingiin ja edes vähän tajusin, kuinka sitä ratsastetaan. Ilmaiseksi ei kyllä tältä ponilta pyöreää liikkumista saa, vaan se vaatii tosi paljon tarkkuutta ja napakkuuttakin. Osaa se kulkea kauniistikin, mutta minun täytyy vaan vielä löytää ne oikeat nappulat.

Voihan piffi ja paffi sentään

Maanantain tunnille sain ennalta-arvattavasti Pallen. Tänään Palle olikin mennyt jo yhden tunnin alle. Opettajana meillä oli sijaisope, ja maneesissa meinasi olla vähän ruuhkaisaa, sillä ryhmässä oli seitsemän ratsukkoa.

Raviverryttelyn aikana sain ottaa Pallen kanssa myös pari lyhyttä laukkapätkää, jotta saatiin moottoria käynnisteltyä. Palle lähti vähän tavallista sujuvammin liikkeelle, mikä luultavasti oli seurausta siitä, että se oli jo yhden tunnin mennyt. Istuntaan sain opelta tietenkin paljon tuttuja korjauksia niin kyynärkulman kuin etukenon ja nousevien jalkojenkin osalta. Tuntuma olisi pitänyt saada vielä vakaammaksi ja tasaisemmaksi. Palle tuntui nyt kuitenkin myötäävän niskasta viime kertaa helpommin ja tuli kuuliaisesti tuntumalle, vaikka selkä ja takajalat eivät aivan kunnolla töissä olleetkaan.

Aloimme sitten ratsastaa kuviota, jossa mentiin pituushalkaisijaa ja kahdessa kulmassa pienet voltit maapuomien yli. Tämä tehtävä meni kyllä aivan höpöksi. Minivolteilla en saanut Pallea yhtään liikkumaan, ja puomien ylitys vain hidasti sitä lisää. Käytössä oli pehmeät puomit, eikä Palle edes viitsinyt nostella jalkojaan niiden yli kovin ahkerasti. Jostain syystä Palle myös jännittyi tämän tehtävän aikana aika paljon, ja alkoi liikkua nurkkia tuijotellen ja selkä alhaalla. Saman tien kadotin ratsastuksestani kaiken jämäkkyyden, ja aloin epävarmaksi ja epäselväksi pyynnöissäni. Niinpä sitten toikkaroimme menemään aivan kuutamolla. Pyrin aina välillä skippaamaan kulmavoltit, jotta olisin päässyt paremmin ratsastamaan Pallen ravia eteen ja näin nollaamaan tilannetta. Tässä tehtävässä kyllä pieni tilanahtauskin vaivasi kun hevosia oli niin monta, joten eipä siitä oikein valmista tullut.

Vaihdoimme sitten tehtävää, ja aloimme ratsastaa avotaivutuksia toista pitkää sivua pitkin. Avotaivutuksen päättyessä oli tarkoitus nostaa laukka, ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkavoltti. Aloituskierros oli vasen, ja Palle teki oikein kivaa avotaivutusta niin käynnissä kuin ravissakin. Käynnissä tosin tuli helposti pientä kiemurtelua, ja sain olla tarkkana, että takaosa ei alkanut poikittaa. Pienin avuin ja pienin korjauksin Palle kuitenkin esitti oikein kaunista avoa ja oli hyvin kuulolla. Laukannosto sen sijaan osoittautui lähes ylivoimaiseksi. Palle oli jo aiemmin tunnin aikana yrittänyt tarjota ylikoottua liikettä ja pompahdella passagea, mutta nyt homma meni ihan överiksi. Kun en osannut antaa aivan täsmällisiä ja tarkkoja nostoapuja, niin Palle heittäytyi laukan sijaan vain passageen, josta sitä ei enää meinannut saada pois. Pahimmillaan hevonen jumittui paikoilleen ja alkoi tarjota piaffea, ja pohkeilla patistelu sai sen pompahtelemaan vain entistä tarmokkaammin. Ainoa ratkaisu tilanteeseen oli höllätä kaikki avut hetkeksi, ja sitten koettaa päästä normaalia reipasta ravia eteenpäin. Laukannostot tein sitten ravista, kunhan sellaiseen ensin vain päästiin. Silloin kun onnistuin antamaan terävän ja selkeän laukka-avun niin laukka kyllä nousi, mutta laukassakin Palle pyrki kokoamaan ja jäämään liikaa paikoilleen. Nyt olisi haluttu vain sujuvan reipasta harjoituslaukkaa eteenpäin, mutta Palle oli asiasta eri mieltä.

Oikeassa kierroksessa sain laukan nousemaan vähän helpommin ja luontevammin, vaikka ei passagehumputtelultakaan täysin vältytty. Nyt ongelmana oli kuitenkin suoruus ja taipuminen: avotaivutuksessa en saanut etujalkoja kääntymään kunnolla uralta, ja vain kaula meni mutkalle. Volteilla kärsittiin samasta syndroomasta, eli Palle liirasi todella vahvasti vasen lapa ulkona. Nyt hevonen tuntui häviävän otteesta sen takia, etteivät lavat, kaula ja takaosa olleet yhtään kohdakkain. Kaikkea korjaamista vaikeutti se, että Palle pyrki esittämään korkean koulun liikkeitä vastauksena ihan kaikkeen. Loppuraveihin siirtyessämme se jumitti hetken aikaa paikallaan ja tarjosi vimmatusti espanjalaista käyntiä. Taas piti nollata kaikki avut ihan täysin ja heittää ohjatkin pois. Loppuravit koikkelehdittiin oikeassa kierroksessa kirahvina ulkolapa liiraten, mutta vasemmassa kierroksessa Palle toimi kuin unelma ja jaksoi vielä pienen hetken esittää energistä ravia hienossa muodossa. Epätasaisuuden huipentuma!

Siinäpä oli piaffea, passagea ynnä muuta pompahtelua kotitarpeiksi. Ei me ennen olla Pallen kanssa ajauduttu ihan tällaiseen tilttiin. Asiaan varmaan vaikutti se, että tunti oli Pallelle jo päivän toinen, sillä yleensähän se alkaa näitä muuveja tarjoilla tunnin lopussa ollessaan (henkisesti) väsynyt. Kaksi ratsastuskoulutuntia ja tämä sekoileva kuski taisivat nyt vaan olla liikaa Pallen aivoille. Sinänsä se kyllä tuntui olevan energisessä ja vastaanottavaisessa mielentilassa, jossa olisi varmaan irronnut hienoa suorittamista jos ratsastus olisi ollut tarpeeksi selkeää ja loogista. Vaan eipä ollut, sillä satulassa oli kuski ihan sormi suussa ja avuttomana. Selväksi tuli, että toinen meistä osaa mutta toinen ei.

Kun ei niin ei

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Elmon, tällä kertaa koulutunnille. Ohjelmassa oli voltteja sekä siirtymisiä. Aloitimme ratsastaen kummallekin pitkälle sivulle kaksi volttia, toisen käynnissä ja toisen harjoitusravissa. Lisäksi työskenneltiin pääty-ympyrällä hakien ravissa venytystä eteen ja alas. Pääty-ympyrällä otettiin myös laukkaa, ja lopuksi mukaan tulivat siirtymiset käynnin ja laukan välillä sekä 10 metrin laukkavoltit.

Heti alkuun ope selitti miten asetus tuli volteilla ratsastaa: ensin asetus sisään, sitten asettavalla ohjalla pieni myötäys ja samalla pohkeesta eteen. Tätä periaatetta lähdin sitten Elmonkin kanssa koettamaan, mutta törmäsin saman tien useampaan perustavanlaatuiseen ongelmaan. Elmo oli hidas, eikä vastannut sen enempää pohkeeseen kuin raipan napautuksiinkaan. Päädyin puskemaan sitä eteenpäin koko ajan, mikä oli tietysti erittäin huono ratkaisu. En vaan nähtävästi raaskinut käyttää niin ronskeja apuja, että Elmo olisi ihan oikeasti alkanut reagoida eteen. Poni oli myöskin jäykkä kuin mikä, ja ravi tuntui aluksi aivan mahdottomalta töksötykseltä. Isolla pääty-ympyrällä Elmo suostui liikkumaan hieman paremmin, mutta pienille volteille se hyytyi täysin. Ope muistutteli että sisäohjassa ei saa roikkua, mutta kun päästin sisäohjan pois niin mentiin vaan nenä ulos kääntyneenä. Tosi vaikea oli hallita istuntaakaan kun Elmo mennä juputti kulmikasta ravia väärinpäin ja etenemättä askeltakaan omaehtoisesti.

Laukka pääty-ympyrällä oli sekin kauhean laahaavaa ja vastentahtoista. Ope patisteli edelleen myötäämään sisäkädellä jotta Elmo saisi vapautta laukata. Kun heitin sisäohjan pois ei Elmo sitten meinannutkaan kääntyä ympyrälle, eli ulkoavut eivät olleet tarpeeksi vahvat. Laukka ei lähtenyt yhtään rullaamaan, mutta silti muutama kierros laukkaympyrällä sai Elmon käynnistymään niin että ravi alkoi sujua hieman paremmin eteen. Samalla niska alkoi myödätä, ja ravissa oli sentään joitain parempia pätkiä Elmon liikkuessa hieman pehmeämmin ja pyöreämmin. Tällöin kuitenkin muoto tahtoi painua aivan liian matalaksi ja syväksi. Pohkeillahan se niska ja etuosa olisi pitänyt nostaa ryhdikkäämmäksi, mutta eipä Elmo edelleenkään reagoinut pohkeesta yhtään eteen.

Laukka oli päivän toivottomin askellaji, joten käynti-laukka-käyntisiirtymiset ja laukkavoltit eivät kuulostaneet kovin helpolta tehtävältä. Laukannostoissa Elmo tahmasi, ja lähti helposti vain raville. Yritin tuupata sitä istunnalla, ja samalla nostin tahattomasti sisäkättä ylös. Sisäkättä piti siis taas rentouttaa, ja ope neuvoi jopa asettamaan vähän ulos. Laukannostot käynnistä onnistuivat aina vasta toisella yrittämällä, eli ensin käytiin ravissa ja vasta kun jarruttelin takaisin käyntiin sain annettua topakammat avut joilla päästiin laukkaan asti. Laukkavoltit sain juuri ja juuri käännettyä, mutta ei niillä voinut oikein muuta kuin tuupata ponia pysymään laukassa eikä asetuksia sun muita hienouksia ehtinyt ajatellakaan.

Eipä ollut mikään mieltäylentävä tunti. Parempiakin kertoja on Elmon kanssa nähty, ja yleensä se sentään jossain vaiheessa herää liikkumaan paremmin. Nyt ei ollut sellaisesta tietoakaan. Ainoa positiivinen muutos mikä tunnin aikana tapahtui oli että poni alkoi kävellä väli- ja loppukäynneissä pitkin ohjin sujuvasti (alkukäynneissä se liikkui vielä kuin liisterissä). Opekin tuumasi että olipas Elmo vastahankainen tänään, ja arveli jopa että voisiko poni oireilla vastikään tehtyä madotusta. Kaikki olisi lähtenyt siitä että olisin saanut Elmon liikkumaan jollain konstilla itse eteenpäin ilman jatkuvaa työntämistä, mutta jäi keksimättä miten sen olisin tehnyt. Kyllä Elmo vaan sunnuntaina estekisoissa esitti mukavan sujuvaa, kolmitahtista laukkaa ja liikkui ihan itse. Mitenkähän sen saisi syttymään samalla lailla sileällä?

Yksi kevyempi etuosa, kiitos

Keskiviikon ratsu koulutunnille oli Jussi. Tällä kertaa ratsastimme pitkästä aikaa tallin toisen open ohjauksessa, ja aiheena oli voltteja ja siirtymisiä. Kummallekin pitkälle sivulle tehtiin kolme volttia, joiden koko oli rajattu keskilinjalla olevilla maapuomeilla. Keskimmäinen voltti oli halkaisijaltaan tavanomaiset noin 10 metriä, mutta reunavoltit oli mitoitettu siten että toisella sivulla ne olivat huomattavasti suurempia ja toisella sivulla pienempiä. Ensin työskenneltiin hetki käynnissä, ja sitten jatkettiin ratsastaen kunkin sivun isommat voltit ravissa ja pienemmät käynnissä. Lopuksi otettiin mukaan laukannostot, eli laukattiin toisella sivulla ensimmäinen iso voltti, siirryttiin raviin ja ravattiin pienempi voltti, sekä nostettiin laukka vielä jälkimmäiselle isolle voltille.

Käynnissä Jussi jäi pitkän ja jähmeän oloiseksi, mutta ravissa se alkoi pikkuhiljaa vertyä paremmin. Tämä vaati eteenratsastusta sekä etuosan nostamista ryhdikkäämmäksi. Oikeassa kierroksessa asetus ei tullut aivan itsestään, mutta tämä oli kuitenkin se suunta missä Jussi tuli paremmin kahdelle ohjalle ja alkoi ravata letkeämmin ja ryhdikkäämmin. Vasemmassa kierroksessa Jussi oli kammottavan vino, enkä saanut tätä korjattua tarpeeksi. Oikea lapa puski ulos tosi paljon niin että volteille oli suorastaan hankala kääntää. Kun lavat olivat vinossa ei liikkuminen myöskään ollut niin sujuvaa, vaan Jussi ravasi vasemmassa kierroksessa pidempänä ja etupainoisempana. Myös oikealle olisi tosin ollut toivottavaa saada keveyttä tuntumaan ja etuosaan, eli ohjan päässä oli koko ajan vähän liikaa painoa. Tilannetta pahensi se, että oikeasta ohjasta puuttui pari "nystyä" juuri kriittisestä kohdasta. Niinpä oikea ohja ei ollut millään pysyä kädessä, vaan valui koko ajan liian pitkäksi ja jouduin puristamaan sitä aivan liikaa pitääkseni sopivan ohjaspituuden.

Oikea laukka rullasi isoilla volteilla mukavan energisesti ja tahdikkaasti, kun vaan rohkenin ratsastaa tarpeeksi eteen. Toki laukassakin kevyempi tuntuma olisi ollut suotavaa. Laukannostot ravista alkoivat sujua kivasti, kun ope kehotti ratsastamaan niihin riittävän isossa ravissa. Aluksi koetin himmailla liikaa ja ottaa ravia kasaan nostoon tullessa, mutta tällöin nosto oli hiukan ponneton ja nenä nousi ylös. Kun taas ratsastin nostoa kohti reilumpaa ravia ottamatta turhaan kiinni nousi laukka näyttävämmin ja pyöreän niskan säilyttäen. Laukasta raviin siirtyessä koetin parhaani mukaan pitää etuosaa ylhäällä ja saada painoa edestä taakse, mikä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Opelta tuli kehujakin parista siirtymisestä, mutta pehmeän vaivattomilta ne eivät kuitenkaan tuntuneet.

Vasen laukka puolestaan oli aika kökköä. Yritin houkutella parempaa liikettä esiin laukkaamalla pari kierrosta pääty-ympyrällä eteen ja antamalla pidempää ohjaa. Tässä askel parani hieman, mutta oikeaa laukkaa vastaavaa elastisuutta ja ryhtiä ei kuitenkaan löytynyt. Myös nostot olivat huonompia tähän suuntaan, vaikka kuinka koetin ratsastaa niihin riittävällä energialla. Nostot kuitenkin paranivat hieman, kun aloin istua sitkeämmin pystyssä enkä heilauttanut ylävartaloa eteen. Raviinsiirtymiset ope kehotti tekemään lakkavoltin lopulla juuri ennen uralle palaamista, ja näin onnistuttiin välttämään kaikkein pahin etuosalle valahtaminen.

Loppuraveissa Jussi tuntui ihan ok:lta ja oli tuntumalla kevyempi kuin suurimman osan tunnista tähän asti. Ope laittoi meidät menemään pari pitkää sivua keskiravissa, ja nyt askeleeseen irtosi jo jonkinlaista pidennystä ja sain etuosan pidettyä samalla aika hyvässä ryhdissä. Sitten annettiin vielä muodon venyä vähän pidemmäksi eteen ja alas. Huomasin kyllä tunnin aikana selkeästi sen, että askel pääsi venymään pidemmäksi ja letkeämmäksi silloin kun Jussin sai vähän parempaan ryhtiin ja pois etuosalta. Vielä pitäisi kuitenkin saada hevonen kannattelemaan itsensä paremmin, jotta tuntuma olisi vähän kevyempi. Myös Jussia olisi kivempi päästä ratsastamaan pehmeämmin ja kevyemmin, vaikka se itse niin mielellään ohjaan nojaileekin.

Ei ihan tuttuja vielä

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Taunon, mutta tällä kertaa mentiin koulua. Koulutunnillekin Tauno oli ihan mielenkiintoinen hevonen, kun en tosiaan ole sillä juurikaan ratsastanut. Menimme tunnilla kuviota, johon kuului voltit pitkän sivun alkuun ja loppuun, pitkällä sivulla pohkeenväistöä käynnissä sekä kolmikaarinen kiemuraura. Tehtävän sisällä tuli myös siirtymisiä eri askellajien välillä.

Käynti oli Taunon kanssa helpoin askellaji. Käynnissä onnistuin istumaan melko rennosti, ja kun muistin ratsastaa pohkeella liikettä eteenpäin myötäsi Tauno myös vähän niskasta. Käynnissä onnistuin ratsastamaan kivoja voltteja asiallisella asetuksella ja taivutuksella. Ulkopohje oli volteilla hyvin keskeisessä roolissa jottei etuosa haahuillut vaivihkaa omille teilleen. Kun jatkoimme ravissa sain huomata ulkoapujen merkityksen vieläkin selvemmin, sillä jos unohduin kääntämään sisäohjalla alkoi Tauno kovastikin puskea ja liirata voltilta ulos. Sisäohjassa roikkuminen ei siis ollut yhtään sen mieleen. Ravissa en osannut istua aivan tarpeeksi rentona mukana, en keventäen enkä harjoitusravissa. Tauno on niin kapea ettei nyt ollut ongelmaa polvilla puristamisen kanssa, mutta sitä vastoin pohkeet leijailivat helposti irti kyljistä. Lonkkia auki ja rentoutta olisi joka tapauksessa tarvittu lisää. Taisin hieman jännittää kropallani kyydissä, koska kevyen ja pitkäkoipisen Taunon tapa liikkua tuntui niin kovin vieraalta.

Väistöt oikeassa kierroksessa tuntuivat ensin hieman nihkeiltä ja pidätteen osalta homma meni vänkäämiseksi. Etuosa yritti helposti "kiivetä seinälle". Kun pidäte meni läpi ja etuosa lakkasi pyrkimästä karkuun tuli mukaan parempia väistöaskeleita ja vähän pyöreyttäkin. Tunnin jälkeen ope kertoi että väistöt ovat Taunolle maailman helpoin juttu, joten luultavasti tein tässä kohtaa asian liian vaikeaksi ihan itse. Väistöt kuitenkin paranivat toistojen myötä. Vasemmassa kierroksessa väistöt sujuivat luontevammin ja helpommin, ja Tauno väisti aika mukavasti apujen välissä. Tähän suuntaan onnistuinkin ratsastamaan väistöt sopivan rennolla ja huolettomalla otteella tekemättä niistä sen suurempaa numeroa. Tässä varmaan olikin se syy miksi väistöt nyt onnistuivat paljon helpommin.

Laukannostoja tehtiin käynnistä väistöpätkän päättyessä, sekä myöhemmin myös kiemurauran viimeiselle kaarelle kääntyessä. Laukannostoissa Tauno opetti minulle hieman huolellisuutta, sillä ei se ymmärtänyt nostaa jos en tehnyt nostoa valmisteltuna ja ajatuksen kanssa vaan aloin vain vähän heilua satulassa. Heti kun uhrasin ajatuksenkaan valmistelulle ja annoin sisäpohkella selkeän avun nosti Tauno laukat napakasti ja täsmällisesti. Laukassa sain jälleen haeskella rentoutta istuntaan, sillä Taunon pitkä laukka keinutti helposti irti satulasta. Tauno kuitenkin rentoutui laukassa hyvin, kun en alkanut sitä liikaa ahdistaa vaan koetin rentouttaa käsiä ja istuntaa. Pyöreäksi se ei tullut, mutta pärski rentona kun annoin sille tilaa laukata rauhassa.

Open kysyessä loppukommentteja totesin, että olihan tässä monenlaisia haasteita. Istunta, taivuttaminen, siirtymiset, näin muutaman mainitakseni. En saanut Taunoon mitenkään erityisen hyvää otetta, lukuunottamatta pätkiä käynnissä ja vasemman kierroksen väistöjä. Monella tapaa Tauno tuntui kovin vieraalta, mutta se kuitenkin mennä puskutti ihan kiltisti ja tasaisesti. Mukavasti se sietää ratsastajan virheitä eikä ole liian herkkis. Sympaattinen pieni hevonen, vaikkei ihan omimmalta ratsulta tunnukaan.

Mukavan notkeaa

Tänä tiistaina oli vuorossa jälleen Artsin valmennus, hyvä juttu! Ensi viikonloppuna menemme Vaken kanssa kotikisoissa K.N. Specialin ja viikkoa myöhemmin Pohjois-Suomen ratsastuskoulumestaruuksissa saman luokan. Niinpä tunnilla keskityttiin tänään kisaohjelman kuvioihin. Aloitimme kuitenkin laukkaverryttelyllä. Vake tuntui tänäänkin lähtevän vähän hitaasti ja jähmeästi liikkeelle, mutta laukkailu uralla ja suurilla ympyröillä oli paras keino ponin herättelemiseksi ja jähmeyden irrottamiseksi. Herättelin laukkaa reippaaksi pienillä raipan napautuksilla, ja totesin Vaken olevan tänään pukittavalla tuulella. Parin pukin kautta takajalat joka tapauksessa alkoivat laukata tarmokkaammin. Hetken laukkaamisen jälkeen ponin liikkuminen alkoikin tuntua jo paljon pehmeämmältä, ja kun siirryimme raviin alkoi muotokin pyöristyä.

Työskentelimme suurimman osan tunnista ravissa. Ensin ratsastimme lyhyille sivuille voltit, sekä pitkillä sivuilla käyntiin siirtymisiä. Vaken ravi tuntui volttitehtävän alussa kovin nihkeältä, ja olin hetken aikaa vähän epätoivoinen kun poni ei tuntunut yhtään etenevän. Volteilla ei kuitenkaan saanut jäädä ajamaan ja hätistelemään, vaan ohjeena oli keskittyä kääntämiseen ja taivuttamiseen sekä antaa ravin edetä tasaisesti ja häiriöttä. Kun olimme hetken pyöritelleet voltteja loksahti Vake liikkumaan asiallisempaa ravia ja samalla paremmassa muodossa. Notkisteleva taivuttaminen sekä kuskin rentoutuminen istumaan vähemmällä puristuksella olivat varmaan ne syyt menon letkeytymiselle. Volteilla tuli olla huolellinen kuvion symmetrisyyden suhteen ettei tiestä tullut soikiota vaan käänsin riittävästi myös jälkimmäiselle puolikkaalle. Volttia edeltävän kulman jälkeen ei myöskään tullut suoristaa, vaan lyhyt pätkä lyhyttä sivua pitkin ratsastettiin hieman sisään asettaen jotta voltille oli luontevampaa kääntyä pehmeästi.

Myös käyntiin siirtymistä valmistellessa sain ohjeeksi asettaa hieman sisäänpäin ja ajatella etuosan kääntämistä uralta sisään, jotta siirtymiseen olisi päästy pyöreyden säilyttäen. Vake nimittäin tuppasi tekemään siirtymiset tavanomaisen töksähtäen. Teimme parit siirtymiset myös lävistäjillä, ja näissä sain Vaken tulemaan käyntiin pehmeämmin ja pyöreämmällä niskalla. Siirtymisen haluttiin tapahtuvan hieman "viiveellä" eli rauhallisesti käyntiin laskeutuen nopean töksähdyksen sijaan. Pohkeet piti siis olla hyvin mukana, ja sekin auttoi että Vake tuli siirtymiseen suorana eikä puskenut kummallekaan kyljelle.

Volttitehtävään yhdistettiin vielä loivat kiemurat pitkille sivuille. Loivia kiemuroita ratsastettiin myös yhdessä pituushalkaisijan kanssa, eli harjoiteltiin ohjelman kahden ensimmäisen arvostelukohdan ratsastamista. Sekä voltin että pituushalkaisijan jälkeen loivalle kiemuralle tuli lähteä hieman kulmaa pyöristäen ja oikaisten, eli ei tehty syvää terävää kulmaa vaan ratsastettiin sama asetus ja taivutus säilyttäen koko lyhyen sivun ja kulman läpi. Loivalla kiemuralla puolestaan tuli säilyttää vanha asetus riittävän pitkään, ennen kuin taivutuksen suunta vaihdettiin kiemuran "pohjan" lähestyessä vastakkaiseen suuntaan. Näillä ohjeilla sain ratsastettua tosi pehmeitä ja notkeita kiemuroita, joilla Vake taipui letkeästi molempiin suuntiin ja tuntui oikein hyvältä ratsastaa. Muoto tuli luontevasti tasaisen pyöreäksi, ja Vake ravasi mukavan rennosti. Huolelliset taivutukset volteille ja kiemuroille tekivät siis todellakin tehtävänsä. Ravi ei tietenkään ollut kovin suurta ja lennokasta, mutta tasaisen tahdikasta ja maltoin olla tuuppaamatta turhaan eteen.

Pituushalkaisijalla sain olla tarkkana, ettei Vake kääntänyt vähän nenää oikealle. Pituushalkaisijalta käännyttiin vasemmalle ja kiemurauralle, joten linjan loppua kohti piti alkaa jo hyvissä ajoin asettaa vasemmalle. Teimme myös muutamat pysähdykset kentän keskipisteeseen. Vake pysähtyi pienillä avuilla, mutta pysähdyksissä se ei ollut skarppina ja pyöreänä vaan olla möllötti nenä pitkällä. Vasenta ohjaa piti vaivihkaa käyttää tässäkin jottei turpa kääntynyt oikealle ja jotta pysähdykseen olisi tullut vähän pyöreämpää niskaa.

Lopuksi harjoittelimme K.N. Specialin laukkakuvioita. Vaken kanssa emme kuitenkaan nyt ehtineet mennä vasemman laukan tehtäviä, koska oikean laukan lävistäjässä oli odotetusti vaikeuksia ja hinkkasimme sitä ajan kanssa kuntoon. Vake esitti lävistäjällä jälleen vaihtoja, pomppuja ja raville putoamisia. Se ei tuntunut hoksaavan mitä siltä haluttiin, kun kuski alkoi epämääräisesti hosua ja painostaa viimeistään siinä vaiheessa kun virhe oli tapahtunut. Ponin turhautuminen oli aistittavissa. Teimme niin, että aina kun lävistäjä meni pieleen eli laukka vaihtui tai putosi pois otettiin käyntiin ja uusi nosto takaisin oikeaan laukkaan. Vastalaukan nosto uralla ei ollut kovin helppoa, mutta siinä määrin sain näitä korjausnostoja tehtyä että Vake alkoi älytä homman ideaa. Erityisen tärkeä neuvo oli myös se, ettei lävistäjän aikana saanut tehdä vasemmalla ohjalla yhtään mitään. Toteutin homman varmuuden vuoksi niin, että heitin vasemman ohjan lävistäjällä löysäksi ja pidin oikealla ohjalla kaulaa hieman mutkalla. Tämä auttoi meitä pääsemään huomattavasti lähemmäs uraa oikeassa laukassa, sillä Vake ei tästä asennosta päässyt vaihtamaan eikä sen päätä nyt sekoitettu vahingossakaan vasemman ohjan avuilla. Huomasin, kuinka Vake alkoi laukata lävistäjällä rennommin ja jarruttelematta kun tehtävä tällä lailla selkeytyi. Samalla tietysti piti istua itse hiljaa ja pystyssä, ja nyt saatoin jo hieman pyytää pohkeellakin laukan säilyttämistä ilman että Vake alkoi heti valmistella vaihtoa. Laukka putosi edelleen pois aina jonkin verran uraa, mutta kerta kerralta pääsimme lähemmäs ja uralla otettiin uusi nosto oikeaan laukkaan. Tärkeintä oli, että tehtävä vaikutti nyt olevan Vakelle aika selvä ja se uskalsi laukata lävistäjällä paljon rennommin eteen.

Tästä tunnista jäi lopulta aika hyvät fiilikset, kun Vake notkistui liikkumaan niin pehmeästi ja taipuisasti ravissa. Pohdin, että olen ehkä liikaakin sortunut käyttämään sen kanssa vasta-asetusta pikakonstina myös silloin kun ongelma on myötäasetuksen ja sisäpohkeen läpimenossa. Tällöin ei sitten tulekaan ratsastettua sitä hankalaa asetusta ja pohjetta läpi. Tällä kertaa ei nenä saanut kääntyä ulos, vaan volteilla, kulmissa ja kiemuroilla asetettiin ja taivutettiin sitkeästi menosuuntaan. Siinä se hankalampikin puoli eli oikea tuli vähitellen läpi kun ei ongelman kohtaamista vältelty, ja niinpä Vaken liikkuminen tuntui tänään paljon suoremmalta ja notkeammalta kuin se on ainakaan pariin viikkoon tuntunut. Vaikean laukkalävistäjän ratsastamiseen tuli nyt myös oivallus joka auttoi hieman eteenpäin. Ulko-ohjan poisheittäminen ei ole ehkä oppikirjan mukainen ratkaisu, mutta se toimi ja sai Vaken ymmärtämään tehtävän paremmin. Nämä opit pidetään mielessä sitten siellä kouluradallakin.

Lisää vastalaukkaharjoituksia

Tiistain ohjelmassa oli Vaken kanssa Artsin valmennus. Vake oli onneksi ehtinyt pitää kisojen jälkeen yhden välipäivän, mutta oma oloni oli pienen flunssan takia hieman nuutunut. Onneksi tämä kuitenkin unohtui valmennuksessa aika tehokkaasti. Teemana olivat edelliskertojen tapaan pohkeenväistöt, voltit ja vastalaukka.

Aloitimme verryttelyn tällä kertaa laukassa. Tämä osoittautuikin varsin tehokkaaksi tavaksi saada Vake vertymään ja liikkumaan irtonaisemmin eteen. Aluksi laukka tuntui aika jähmeältä ja tökkivältä, mutta Vake kuitenkin lähti ihan hyvin eteen. En ottanut mitään paineita kaulan asennosta tai muodosta ylipäänsä, vaan ratsastin laukkaa samaan tapaan kuin esteverryttelyssä. Kun oltiin laukkailtu reippaasti hetki alkoi Vaken liikkuminen parantua ja laukka pyöriä pehmeämmin. Vasemmassa kierroksessa Vake alkoi jopa hakeutua vähän pyöreämmäksi. Kun laukasta siirryttiin kevyeeseen raviin liikkui Vake oikein hyvällä, venyvällä askeleella ja pyöreänä. Olin suorastaan hämmästynyt miten pienellä laukkaverryttelyllä saatiin poni näin hyväksi. Olin odottanut Vaken olevan tänään jäykempi ja nihkeämpi, mutta ravihan tuntuikin nyt tosi hyvältä! Kannattaa kyllä kokeilla laukalla aloittamista toistekin.

Verryttelyn jälkeen jatkoimme päivän varsinaisella tehtävällä. Ravissa käännettiin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, väistettiin viistosti vasemmalle uraa kohti, tehtiin voltti oikealle, väistettiin uralta oikealle takaisin pituushalkaisijalle ja käännettiin pituushalkaisijalta voltti vasemmalle. Vastaavasti mentiin myös toiseen suuntaan. Vake oli tänään väistöissä vähän jähmeä, ja jouduin auttamaan raipalla jotta takaosa tuli kunnolla mukaan. Ohjeena oli säilyttää ylävartalo pystyssä ja nojata jopa vähän taakse sen sijaan että päästin Vaken huomaamatta vetämään itseni etunojaan väistöissä. Yllättäen vasemman pohkeen väistö sujui paremmin, ja myös voltti vasemmalle oli helpompi ratsastaa. Oikea kylki sen sijaan ei ollut aivan "läpi", eli Vake väisti oikeaa pohjetta huonommin ja aluksi myös kaatui oikeaa pohjetta vasten voltilla. Volteilla kuitenkin löytyi ihan nätti pyöreä muoto, ja pääsin myötäämään sisäohjasta. Ohjeena oli pyrkiä myös hellittämään sisäpohje voltilla siten, että sisäpohkeen ympäri taivutettiin jo ennen voltille kääntymistä ja näin ollen voltin alkaessa sisäpohkeen pystyi jättämään rennoksi.

Laukassa työskentelimme samantapaisella kuviolla, mutta ilman väistöjä. Tehtävä alkoi pituushalkaisijan alussa laukannostolla ja laukkavoltilla. Tämän jälkeen ratsastettiin viistosti uraa kohti, ja uralle tullessa oltiin siis vastalaukassa. Pienen suoristuksen jälkeen matka jatkui uralta jälleen viistosti pituushalkaisijalle, joka päättyi vielä myötälaukkavolttiin. Aloitimme meidän hankalammasta suunnasta eli oikeasta laukasta. Ongelmat olivat vanhat tutut, eli mikäli jäin vain istumaan tekemättä mitään pudotti Vake raville, mutta jos pyysin pohkeella eteen alkoi se heti pomppia laukanvaihtoa. Ohjeena oli nojata napakasti taakse ja ylläpitää laukka vasemmalla pohkeella. Istunnan piti pysyä hiljaa, sillä jos aloin yhtään elehtiä selässä tai herpaannuin millin verran etunojaan teki Vake vaihdon. Lähimmäksi vastalaukan onnistumista päästiinkin siten että etenimme reippaassa laukassa, nojasin taakse keskittyen istunnan vakauteen ja pidin vasenta pohjetta taaempana. Sain Vaken tuotua vastalaukassa pitkän sivun suuntaiseksi, mutta tässä kohtaa huokaisin helpotuksesta liian aikaisin. Tämä pieni herpaantuminen johti viime hetkellä laukanvaihtoon vaikka vaikeimmat kohdat olikin jo ohitettu. Lukuisista yrityksistä huolimatta ei vastalaukkaa saatu tähän suuntaan täysin onnistumaan, mutta selvästikin olin jo oikeilla jäljillä siitä miten tuli istua ja vaikuttaa sillä niin lähellä onnistuminen oli.

Vasemmassa laukassa vastalaukka onnistui, mutta tähänkin jäi parannettavaa suoruuden ja tasapainon osalta. Vake koetti päästä tehtävästä mahdollisimman helpolla kiihdyttämällä vauhtia ja puskemalla vastalaukkaosuuden läpi vahvasti oikea kylki edellä. Minä vaan repeilin nauramaan aina ponin lähtiessä murtautumaan kylkimyyryä oikealle. Vasen laukka kuitenkin pysyi, ja kun hihittelyltäni tokenin sain Vaken laukkamaan myös asiallisempaa reittiä ja paremmassa kontrollissa. Vastalaukan jälkeisellä myötälaukkavoltilla tuli kehuja hyvistä laukka-askeleista, eli vastalaukan kautta saatiin Vake laukkaamaan takaosastaan paremmin. Tämähän meidän vastalaukkaharjoituksessa olikin tavoitteena.

Väistöjen ja etenkin vastalaukkojen kanssa oli sen verran hankalaa, että en osannut olla aivan tyytyväinen tämän päivän menoon. Vaan siksihän näitä tehtäviä harjoitellaan, että ne ovat vaikeita ja sitten kun ne saa onnistumaan niin avut ovat todellakin läpi. Vastalaukka tekee erityisen hyvää, vaikkei se Vakelle mitään helppoa olekaan. Vake ei tänään ollut ehkä kaikkein pirteimmillään kuten ei ollut kuskikaan, joten paremminkin on valmennuksessa menty. Mahtui tähän tuntiin silti taas niitä pieniä hyviäkin hetkiä kun Vake liikkui pyöreänä, kevyenä ja ryhdikkäänä tavalla josta saatoin muutama kuukausi sitten vain haaveilla. 

Suoruudesta ja energiasta se lähtee

Kouluratakurssin toisella tunnilla jatkoimme Jussin kanssa A-merkin ohjelman tehtävien harjoittelua. Treenissä olivat volttikahdeksikko ravissa, laukannostot ja vastalaukkapätkät pitkällä sivulla, laukkavoltit sekä pohkeenväistöt ravissa. Parit keskiravitkin ehdittiin ottaa.

Pienen raviverryttelyn jälkeen hioimme ensin volttikahdeksikkoa harjoitusravissa. Jussi oli tänään alusta asti paremmin hereillä kuin eilen, mutta volteilla ravi meni ensin liian varovaiseksi hiippailuksi. Ravissa istuminen tuntui tavanomaisen hankalalta, ja kuvittelin etten pystyisi pyytämään Jussilta yhtään suurempaa liikettä ilman että istunta leviäisi aivan täysin. Tämä oli kuitenkin osittain harhaluulo, sillä kun rohkaistuin ratsastamaan voltit aktiivisemmassa ja lennokkaammassa ravissa muuttui Jussin liikkuminen jonkin verran joustavammaksi ja pehmeämmäksi. Eteen ratsastaminen johti siis tässä tapauksessa siihen että Jussi alkoi käyttää selkäänsä vähän paremmin ja ravin töksähtelevyys väheni. Voltti oikealle onnistui täsmällisesti, mutta voltilla vasemmalle Jussi pääsi liiraamaan ulospäin. Samalla ope käski varoa kaulan ylitaipumista vasemmalle.

Jatkoimme seuraavaksi laukkatehtävien parissa. Pitkän sivun alussa nostettiin käynnistä vastalaukka, jota jatkettiin pitkän sivun viimeiseen kirjaimeen saakka. Kulman läpi mentiin ravissa, ja lyhyellä sivulla tuli myötälaukannosto. Seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin vielä 10 metrin voltti. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka oli tämänkin tehtävän osalta selvästi hankalampi. Jussi oli molemmissa laukannostoissa hidas avuille, mikä johti siihen että aloin tuupata ja heilua istunnalla. Jälkeenpäin ajateltuna varsinkin myötälaukannostossa oli ongelmana vinous. Jussi oli koko ajan vaivihkaa karkaamassa oikealle, eli kaula oli vähän mutkalla vasemmalle ja oikea kylki ulos pullahtaneena. Ei ihme, jos nosto oli hidas kun hevonen liikkui banaanina. Vastalaukassa sinänsä ei ollut ongelmaa, mutta terävyyttä olisi kaivattu lisää. Myötälaukkakin oli vähän ponnettoman oloista, vaikka koetin ratsastaa siihen sitä paljon puhuttua muhkeutta.

Oikeassa kierroksessa sama laukkatehtävä sujui paljon paremmin. Jussi oli paljon paremmin hereillä ja kuulolla, ja vastalaukka nousi oikein napakasti. Raviinsiirtymisen jälkeen sain huolella keskittyä istumaan kiinni satulassa, sillä Jussi eteni kohti seuraavaa nostoa oikein hyvällä energialla. Oikea laukka nousi lyhyeltä sivulta täsmällisesti ja terävästi hyvässä muodossa, ja ero vasempaan kierrokseen oli tosiaan kuin yöllä ja päivällä. Luulen tämän johtuvan nimenomaan siitä, että nyt pääsimme nostoihin suorana eikä hevonen ollut karkaamassa ulkokyljelle. Oikea laukka rullasi myös volteilla näyttävämmin.

Lopuksi teimme ohjelman mukaisia raviväistöjä pituushalkaisijalta kohti pitkää sivua. Lisäksi toisella pitkällä sivulla venytettiin askelta keskiraviin. Jussi oli nyt karistanut kaikki unihiekat silmistään, ja liikkui eteenpäin melkein liiankin kovalla höyryllä. Tällaisesta tilanteesta sitä pääsi tietenkin paremmin kasaamaan ryhdikkääksi, ja muoto vaikutti oikein hyvältä. Keskiraviin Jussi lähti innokkaasti. Väistöissä oli ongelmaa pidätteen läpimenon kanssa, eli Jussi yritti jyrätä eteenpäin kunnolla väistämättä. Tarvittiin aika vahvaa pidätettä ulko-ohjalla ennen kuin väistö alkoi onnistua kunnolla, mutta tällä korjauksella poikitus parani heti. Tuntuma olisi saanut olla vähän kevyempi, mutta muutoin meno tuntui nyt aika mukavalta kun hevonen liikkui eteen ihan omalla moottorilla.

Tänään päällimmäiseksi mieleen jäi se, että Jussia pitäisi päästä suoristamaan paremmin. Oikeassa kierroksessa vinous ei niinkään ole ongelma, mutta vasemmassa kierroksessa hevonen pääsee sen verran kieroon ja katoamaan ulospäin että kaikkien tehtävien ratsastus vaikeutuu. Minun olisi pitänyt puuttua asiaan enemmän sen sijaan että vain totesin tilanteen ja annoin Jussin puksuttaa vinossa. Energia sentään parani alkutunnista loppua kohti huomattavasti, ja sen myötä koko hevosesta tuli ryhdikkäämpi. Tämäkin on asia, jota on muistettava Jussilta pyytää ja vaatia, eli pieneen hiippailuun ei saa tyytyä vaan liikkeseen pitää ratsastaa vähän lisää näyttävyyttä. Tasaisuus on ihan kiva, mutta pienellä ripauksella energiaa ja näyttävyyttä tulee kouluradallakin lisää pisteitä.

Ihan tekemisen meininki

Keskiviikkoiltana ratsastin tehokkaasti kaksi tuntia putkeen, sillä ennen kouluratakurssin tuntia oli normaali vakiotunti. Ratsu tällä ensimmäisellä tunnilla oli Eetu.

Verryttelimme ensin hieman ravissa ja laukassa ympyröitä ratsastaen. Koetin asetuksilla ja etuosaa suoristamalla houkutella Eetua pyöreämmälle niskalle. Vasemmassa kierroksessa oli vaikeaa, mutta oikeassa laukassa sain juonesta parhaiten kiinni. Niin kauan kun sisäohja oli liian eläväinen eikä pitänyt asetusta loppuun asti ei Eetu myöskään jäänyt kunnolla tuntumalle ja pyöreäksi. Kun open ohjeistamana hoksasin pitää sisäohjasta hetken vastaan ja myödätä vasta Eetun myödätessä asetukseen tuli poni pyöreäksi ja jäi tasaisesti ulko-ohjalle. Laukka pyöri tällöin aika rennon oloisesti, mutta jostain syystä koin tarvetta pyöristyä myös itse eli yläkroppa ja hartiat menivät eteen ja lysyyn tuntuman mukana. Lopputunnin agendalle tulikin yläkropan suoristaminen pystyyn.

Verryttelyiden jälkeen jatkoimme kuviolla, johon kuului pitkällä sivulla voltti ja avotaivutusta sekä avotaivutuksen päättyessä joko siirtyminen käynnistä raviin tai ravista laukkaan. Käynnissä työskentely oli kovin nihkeää. Eetu hiippaili pohkeen takana, enkä saanut sitä liikkumaan tarpeeksi pirteästi ja samalla rennosti eteen. Tällaisen energiattomuuden vaivatessa ei tuntumallekaan löytynyt oikein mitään. Kun jatkoimme avoja ravissa oli Eetulla heti paljon paremmin ajatusta eteenpäin. Ravissa se lähtikin mukavasti pyöristymään. Volteilla oli tärkeää kääntää erityisen napakalla ulkopohkeella, jotta ulko-ohjalle löytyi hyvä tuntuma. Kun ratsastuksessa säilyi rentous ja ajatus eteenpäin tuli Eetu välillä oikein kivaankin raamiin. Tärkeää oli muistaa aktivoida liikettä eteenpäin niin että askeleessa oli tarpeeksi energiaa. Myödätessä ei kannattanut työntää kättä suoraksi eteen ja ohjaa pois, sillä tällöin Eetu vain tipahti pitkäksi ja matalaksi sen sijaan että olisi jäänyt ryhdikkääseen raamiin. Parhaat hetket ravissa osuivat laukkapätkien jälkeisille volteille. Laukasta raviin palatessa Eetulla oli mukavaa eteenpäinpyrkimystä, jota oli voltilla hyvä jalostaa ryhdikkääksi ja pyöreäksi raviksi.

Oikea kierros oli avojen suhteen paljon hankalampi. Käynnissä palattiin taas hiippailumoodiin, eikä ravissakaan tahtonut heti löytyä reippautta ja rentoutta. Jotenkin avoissa eivät palikat olleet kohdillaan, vaan jotain olisi pitänyt korjata ja suoristaa johonkin suuntaan, mutta en ihan saanut kiinni siitä mitä. Ope ohjeisti aktivoimaan ulkotakajalkaa etenkin laukannostoissa. Loppua kohti meno vähän petraantui, ja viimeisimmät avot olivat asiallisempia ja niissä oli jo pientä ajatusta tuntumalla liikkumisestakin. Avoja työstäessä taisi kuitenkin vaivata pieni rentouden puute, mikä sai Eetun vähän hitaaksi liikkeistään. Kun siirryimme keventelemään loppuraveja löytyi oikeassakin kierroksessa hyvää eteenpäinpyrkimystä ja rentoutta. Tästä tilanteesta pääsin ympyröillä ratsastamaan etuosaa paremmin suoraksi ilman että Eetu siitä lainkaan jännittyi. Rauhallisesti asettaen ja topakalla ulkopohkeella etuosaa kääntäen tuli Eetu oikein pehmeälle tuntumalle ja tasoittui kivaan pyöreään muotoon. Ei ollenkaan hassumpi päätös tunnille.

Tästä tunnista jäi mukava mieli, sillä minusta tuntui että punaisesta langasta löytyi ainakin pää ja hoksasin millaisia korjauksia kannatti tehdä. Oikean kierroksen avotaivutukset sekä vasen laukka jäivät selkeimmin mysteereiksi, mutta muutoin tuli niin kivoja pätkiä että ei Eetun kanssa ihan joka kerta ole näinkään hyvin homma toiminut. Perusperiaatteet olivat selkeät, eli liikkumisessa piti olla tarpeeksi energiaa ja ajatusta eteen. Usein se pohkeella ratsastus jää Eetulla epähuomiossa paitsioon, vaikka pohjetta kyllä tarvitaan. Etuosan suoristaminen volteilla ulkoa sisään ja sopivalla määrätietoisuudella ratsastetut asetukset olivat myös keskeisiä tekijöitä. Toivottavasti onnistun jatkossakin pitämään nämä mielessä aina kun Eetun selkään nousen.

Kouluratakurssin avaus

Ei kesää ilman kouluratakurssia. Onneksi päätin jatkaa perinnettä myös tänä kesänä, sillä kurssiviikosta tulikin viimeinen viikko jolloin saamme nauttia meidän ihanan "kouluopen" tunneista ennen kuin puikoissa jatkaa uusi ope. Kolmipäiväisellä kurssilla treenataan A-merkin kouluohjelman tehtäviä ja viimeisenä päivänä on rataharjoitus. Toivoin kurssihevoseksi tietenkin Jussia, eli senkin puolesta pysyttelin vahvasti perinteissä. En ole Jussilla lähiaikoina mennyt, ja olihan se taas pitkästä aikaa iso möhkäle ja valtamerilaiva. Muuten nauratti, mutta lonkkiin kyllä sattui koko tunnin ja eihän se istuminen helppoa ollut. En päässyt koko tunnin aikana yli siitä tuntemuksesta, että ratsuni on aivan valtava jättiläinen (onhan se Jussi varmaan jopa 160-senttinen!).

Aloitimme ratsastaen pituushalkaisijaa ja siinä pysähdyksiä, sekä pitkälle sivulle voltteja. Aluksi tehtävää mentiin käynnissä, missä Jussi oli kovin unelias. Ei se paljon pohjetta tai pidätettä kuunnellut, ja korvatkin osoittivat ihan muualle kuin kohti ratsastajaa. Ope käski herätellä ja herkistää Jussia naputtelemalla sen raipalla pari kertaa käynnistä raviin. Näin saatiin Jussi älyämään että tätäkin kuskia pitää kuunnella, vaikka pohkeet vähän tavallista ylempänä ovatkin. Kun jatkoimme tehtävää ravissa oli Jussi paljon paremmin kuulolla pohkeelle, mutta pysähdyksissä se vähän vyöryi ja oli etupainoinen ja raskas. Toistojen myötä pysähdykset paranivat jonkin verran.

Harjoittelimme tänään myös muutamat keskiravipätkät pitkää sivua pitkin. Nämä otin suosiolla keventäen, sillä Jussin ravi pomputti muutenkin aika paljon. Jussi lähti keskiraveihin aika mukavasti ja tahdikkaasti. Hankalinta keskiraveissa oli saada etuosa pysymään ryhdikkäänä, etenkin siirtymisissä alaspäin. Askeleen pidentäminen tuntui kuitenkin yleisesti parantavan Jussin ravia letkeämpään suuntaan. Jussi olisi kyllä saanut työskennellä ravissa vielä pyöreämpänä selästä, minkä huomasi siitä että ravi ei ollut kovin helppoa istua. Mielestäni olen päässyt istumaan Jussilla joustavammassa ja pehmeämmässäkin ravissa, jolloin istunnan kanssa ei ole ollut näin kauhean työlästä.

Laukassa ratsastimme ensin voltteja harjoituslaukkatempossa, ja erikseen keskiympyröitä keskilaukassa. Laukka oli ainakin istumisen puolesta helpompaa ratsastaa kuin ravi, ja laukassa Jussi liikkui ehkä myös selästä pyöreämpänä. Ope käski tavoitella laukkaan "muhkeutta", ja ohjeisti pitämään sisäkäden volteilla ja ympyröillä kevyenä jotta Jussi saattoi laukata irtonaisesti. Keskilaukkaa piti hieman avustaa raipalla, jotta Jussi lähti kunnolla kasvattamaan askelta. Emme esittäneet mitään hurjan lennokasta keskilaukkaa, mutta oli siinä kuitenkin selvä ero harjoituslaukkaan ja samalla hyvä tahti ja pyöreys.

Loppuraveissa sain ohjeeksi vaihdella muotoa lyhyemmän ja pidemmän välillä, ja näin voimistella myös hevosen selkää paremmin pyöreäksi. Tässä tunnin lopuksi Jussi taisikin työskennellä selästä paremmin, sillä ravi muuttui vähän joustavamman oloiseksi ja harjoitusravissa istuminen olisi ollut jo mukavampaa. Lisää pehmeyttä ja keveyttä olisi liikkumiseen kaivattu koko tunnin ajan. Voi toki olla, että Jussi tuntuu raskaalta ja vähän jähmeältäkin siksi kun olen viime kuukaudet ratsastanut lähes yksinomaan pienillä ketterillä poneilla. Se on kyllä turhauttavaa, kun tuntuu että tätä hevosta olisi niin helppo ratsastaa paljon paremmaksikin jos vaan kykenisin istumaan sen selässä järkevästi. Rungon leveys ja vähän isompi, pomputtavampi askel kuitenkin tekevät hommasta haastavampaa, kun kiristää ja sattuu ja pohje ei pysy vakaana saati veny hevosen ympärille kylkien puoliväliä pidemmälle. Näillä rajoitteilla nyt kuitenkin mennään.

Oivalluksia, onnistumisia ja mahtava fiilis

Tälläkin viikolla pääsin Vaken kanssa osallistumaan Artsin valmennukseen. Nyt päästiin treenaamaan välillä muuta kuin kisaratoja, eli enemmän perusratsastusta. Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa suurilla ympyröillä, ja lopputunti ratsastettiin kuviota johon kuului pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä pituushalkaisijalle, väistön päätteeksi taivutus asetuksen suuntaan ja voltti, sekä voltin jälkeen pituushalkaisijalla laukannosto. Voltin kääntäminen heti väistön päätteeksi ja väistön muuttaminen avotaivutusta muistuttavaksi liikkeeksi parin askeeleen ajaksi ennen kääntymistä olikin aivan todella hyvä tehtävä.

Artsilta tuli niin kullanarvoisia ohjeita ja korjauksia että jo alkutunnin aikana Vake loksahti liikkumaan pyöreänä. Aloin saada juonesta kiinni, kun vasemmassa laukassa verrytellessämme sain oikealla hetkellä ohjeeksi myödätä ulko-ohjan pois ja samalla asettaa sisäänpäin. Vake rentoutui heti, ja laukka alkoi pyöriä paremmin läpi selän. Laukassa istumiseen kiinnitettiin tietysti taas huomiota, mutta tällä kertaa ei Artsi joutunut aivan niin paljon asiasta huomauttamaan kuin viimeksi. Laukassa päästiin nyt sekä istunnan että ponin liikkumisen ja muodon osalta selvästi eteenpäin.

Ulko-ohjan myötäys ja siitä seurannut Vaken rentoutuminen ja pehmeneminen oli vain alkua tunnin oivalluksille. Volteilla tärkeää oli sisäohjan myötäys, eli ponin asettuessa ja taipuessa voltille piti muistaa rentouttaa sisäkäsi ja päästää sisäohja tarvittaessa jopa vähän löysäksi. Vake reagoi näihin myötäyksiin tosi hyvin, ja tuli entistä pyöreämmäksi ja kevyemmäksi ohjalla kun en jäänyt pitämään ja vetämään vaan rentoutin kädet ja myötäsin oikea-aikaisesti. Lisäksi volteilla piti istua pystyssä ja ennen kaikkea tuuppaamatta, eli annettiin Vakelle rauha taipua ja ravata työntämättä sitä yhtään eteenpäin istunnalla tai pohkeella.

Minulla oli aluksi sellainen olo, että Vake ei edennyt tarpeeksi vaan ravi oli liian hyytynyttä vaikka muoto olikin mukavan pyöreä ja tuntuma kevyt. Artsi kuitenkin vakuutti että ravi oli ihan sopiva eikä ponia ollut lainkaan syytä hätistellä eteenpäin, sillä tahti oli hyvä ja tasainen. Pointtina oli, että kun Vake ei nyt vaan ole mikään liikeihme jolla on paljon "svungia" takajalkojen liikkeissä, niin siitä on aivan turha yrittää sellaista ulos ratsastaakaan. Jatkuvalla eteen hätistelyllä poni menee vain kiireiseksi ja kadottaa tahdin eikä ehdi ottaa kunnollisia, pitkiä raviaskeleita. Laukassa sain samat ohjeet, eli vaikka maisemat eivät nopeaan tahtiin vaihdu niin ei ole tarpeen lähteä työntämään ja ajamaan Vakea vain kovempaa vauhtia eteen. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän, eli Vaken halutaan nimenomaan käyttävän pidemmän aikaa kunkin askeleen ottamiseen jotta askeleeseen tulee pituutta ja koukistusta ja tahti säilyy. Pitää uskaltaa ratsastaa hitaasti.

Yleisenä ohjenuorana apujenkäyttöön oli yksi kerrallaan ja selkeästi. Ei siis apujen sekamelskaa eikä varsinkaan istunnalla tuuppaamista muiden apujen päälle, sillä tällaisesta poni vain jumittuu. Pohkeella ei puristeta ja puserresta, vaan sitä käytetään nopeasti ja napakasti. Raippaa ei myöskään pidä käyttää samaan aikaan kuin pohjetta, vaan raippa on erillinen apu. Avuilla ei siis "huudeta" koko ajan ja päällekkäin, vaan ratsastetaan yksi asia kerrallaan edellytykset sille että poni voi tulla peräänantoon, ja kun sitten myödätään niin poni pyöristyy. Hämmästyttävällä tavalla Vake toimi juuri näin.

Ohjeistus oli niin osuvaa että osasin tällä opastuksella muuttaa ratsastustani pehmeämpään ja rennompaan sekä samalla täsmällisempään suuntaan. Kun muistin myödätä ohjalla, rauhoitin istunnan ja lopetin tuuppaamisen sekä "avuilla huutamisen" niin Vake sai mahdollisuuden alkaa työskennellä kunnolla, ja siitä tuli aivan uskomattoman kuuliainen ja kevyt. Muoto vaan loksahti pyöreäksi ja pysyi siinä, ja kerrankin Vake ei roikkunut raskaana ohjalla vaan tuntuma pysyi kevyenä. Liike ei ollut suurta, mutta rentoa ja tahdikasta. Laukannostot alkoivat onnistua varsin täsmällisesti, ja pohkeenväistö ravissa vasemmalle onnistui harvinaisen hyvin. Toiseen suuntaan takaosa jäi väistössä vähän jälkeen, ja olisin saanut tässä nopeuttaa pohkeenkäyttöäni. Ravivolteilla Vake taipui lopulta notkeasti molempiin suuntiin, eli myös oikealle tuli hyvä taivutus sisäpohkeen ympäri ja rehellinen asetus. Olin aivan äimän käkenä kun Vake toimi näin hienosti ja koko yhteistyö oli siirtynyt jonnekin aivan uudelle tasolle. En ollut edes tiennyt että Vake pystyisi kantamaan itseään tällä lailla kevyenä ja pyöreänä, mutta pystyyhän se kun lakkaan sitä häiritsemästä! Työskentelimme yhtäjaksoisesti melko pitkään, ja loppua kohden Vake taisi alkaa jo hieman väsähtää, mutta silti se vain tsemppasi hienosti ja kantoi itseään parhaansa mukaan tehden kaiken mitä pyydettiin.

Tänään taisin oikeasti tajuta ratsastuksesta jotain uutta, enkä usko saaneeni millään yksittäisellä ratsastustunnilla näin monta uutta oivallusta. Nyt hoksasin käytännön ja tunteen tasolla uusia asioita myötäämisestä sekä hevosen rauhaan jättämisestä. Mullistavaa oli tajuta, ettei Vaken oikeasti tarvitse liikkua tämän isommin eikä sitä tarvitse olla koko ajan hätistämässä eteen. Artsi totesi lopuksi että kunhan poni tottuu työskentelemään oikein päin enemmän niin myöhemmin liikettä voi vähän lähteä kasvattamaan. Nykyisellään tämä tahdikas mutta vaatimaton liikkuminen riittää. Liikkeen kasvattamisen tulee lähteä nimenomaan etuosasta, eli sen sijaan että ohjalla vedetään etuosaa pakettiin niin istunnalla (lonkat ja reidet auki!) sekä ohjalla annetaan etujaloille tilaa venyttää eteenpäin, ja näin myös takajalat mahtuvat liikkumaan pidemmälle rungon alle.

Tunnin anti oli niin valtaisa että sulattelemisessa meni aikansa. Täytyy toivoa, että saan nämä oivallukset pidettyä kirkkaana mielessä ja saan samasta tunteesta ja fiiliksestä kiinni myös silloin kun valmentaja ei ole paikalla. Leijuin tunnin jälkeen aika korkealla maan pinnan yläpuolella, sillä se tunne kun Vaken kanssa työskentely siirtyi uudelle tasolle oli jotain niin hienoa. Parasta oli, että poni saatiin käyttämään itseään enemmän ja työskentelemään oikein nimenomaan pehmeällä ja reilulla ratsastuksella. Vake vaikutti tyytyväiseltä siihen, että kuskilla vihdoin lamppu syttyi ja ratsastukseen tuli enemmän järkeä. Tällaisia edistysaskeleita ei ainakaan minun ratsastuksessani kyllä tapahdu ihan joka päivä, joten hehkutus on nyt paikallaan!

Muna-kana-ilmiö

Tiistain tunnilla mentiin taas koulua Vaken kanssa.Verryttelimme ensin ravissa ratsastaen keskiympyröitä sekä pitkien sivujen alkuun pari askelta väistöä uran sisäpuolelta uraa kohti. Kun hevosia oli hetki jumpattu lyhyiden väistöpätkien avulla aloimme tavoitella venytystä pidempään ja matalampaan muotoon. Vake lähti ympyröiden ja väistöjen kautta jo jonkin verran pyöristymään, joten tästä oli hyvä alkaa kokeilla muodon muuttamista pidemmäksi. Ohjaa antamalla poni kyllä venytteli kaulaansa jonkin verran alaspäin, mutta tässä vaiheessa tuntia se ei vielä saanut selkää venymään kovin pitkäksi. Pientä muodon vaihtelua rennolla pyöreällä niskalla pystyi kuitenkin tekemään.

Verryttelimme myös laukassa keskiympyröiden parissa. Aluksi Vaken laukka tuntui tönköltä ja jäykältä eikä liike lähtenyt oikein rullaamaan. Samalla myös etuosan hallinta oli vähän hankalaa eli Vake yritti liirata ympyröillä sekä sisään että ulos. Ope muistutteli Artsilta saamastani kotiläksystä, eli ykkösjuttuna oli nyt ylävartalon suoristaminen pystyyn. Lopulta päästiin siihen tilanteeseen että istuin pystymmässä ja liikaa hartioilla soutamatta, ja kyllä Vakenkin laukka alkoi toimia huomattavasti paremmin kun en istunut reisien päällä. Hetkeksi laukkaan tuli jo pyörivyyttä ja pyöreyttä, ja liike alkoi tuntua siltä kuin laukan kuuluu. Tällöin oli tietysti myös helpompi istua korrektisti kun laukka keinui pehmeästi eikä vain töksöttänyt suorilla jaloilla. Tässä siis esiintyi istunnan korjaantumisen ja laukan paranemisen välillä jonkinlainen muna-kana-ilmiö. Ope tuumasi että kyllä minä istunnassani pystyn saamaan ihan huomattavia muutoksia aikaan kun niitä tosissani rupean tekemään.

Hioimme tänään erityisesti volttien ratsastusta sekä ravissa että laukassa. Pitkälle sivulle ratsastettiin kymmenen metrin voltti, ja ohjeena oli hieman levittää volttia sivusuunnassa ja väistättää kevyesti takaosaa ulos. Pituushalkaisijan viertä ratsastaessa oli voltilla hengähdyskohta, jossa suoristettiin pois väistöstä ja rentouduttiin. Askellajista riippumatta voltti oli helpompi ratsastaa vasemmalle. Vake asettui ja taipui vasemmalle varsin pehmeästikin, ja vasemmassa kierroksessa löytyi hyvä ulko-ohjan tuntuma. Vielä vaan piti kiinnittää huomiota sisäkäden rentouttamiseen niin etten voltilla jäänyt tarpeettomasti roikkumaan sisäohjassa. Oikealle en varsinkaan laukassa saanut ponia taipumaan pohkeen ympäri, vaan sisalapa puski sisään, enkä saanut tätä ongelmaa varsinaisesti ratkaistua.Volteilla sain myös urakalla nojailla taakse, sillä kymmenen metrin voltin kääntäminen etenkin laukassa tuppaa perinteisesti olemaan sellainen tiukempi paikka missä automaattinen reaktioni asiaan on etukeno. Pystyssä istuen voltin kääntäminen onnistuu luonnollisestikin paljon tasapainoisemmin.

Tällä tunnilla oli joitakin pieniä välähdyksiä siitä miten Vake voisi ehkä laukassakin parhaimmillaan toimia. Kyllä sieltä muutakin löytyy kuin jäykkää tönkkölaukkaa sisälapa liiraten, mutta sen löytäminen tuottaa usein päänvaivaa. Sisäkäden kanssa pitää olla tarkkana, sillä kuten on nähty saattaa sisäkädellä hellittäminen johtaa etenkin parempaan ja pyöreämpään laukkaan. Sisäkäsi saa nyt luvan olla muistilistallani aika korkealla sijalla.