Valmennuskurssin kolmas tunti: valoa vastalaukkaan

Lauantai-iltapäivänä jatkettiin siitä, mihin aamun tunnilla jäätiin. Kurssin ensimmäisten tuntien keskityttyä pääasiassa ravityöskentelyyn oli nyt sitten valokiilassa laukka, tarkemmin ottaen vastalaukka.

Aloitimme ratsastamalla käynnissä radan poikki ja pysähdykset keskipisteeseen. Vakella oli nyt käynnissä vähän huono energia, ja suoristamisen kanssa sai olla tarkkana. Pysähtyessä ei poni pysynyt aivan kuolaimella, eli ajatus ei ollut tarpeeksi eteenpäin. Paikallaan seisoessa se kuitenkin myötäsi niskasta uudelleen. Piti kuitenkin olla erityisen varovainen, ettei Vake liikkeelle lähtiessä erehtynyt ajattelemaan yhtään taaksepäin, eli milliäkään en saanut pysähdyksessä nojata eteen.

Raviverryttelyssä Vakea piti hieman käynnistellä, ennen kuin tuntuma tuli pehmeäksi. Työskentelymotivaatio ei enää vaikuttanut yhtä hyvältä kuin aamulla. Aktiivisuutta piti siis tarkkailla. Ylimääräistä pohkeilla jumputusta ei toki saanut edelleenkään harrastaa, mutta energian hiipuminen kannatti ennakoida ja pyytää pohkeella jo ennen kuin ravin aktiivisuus ehti sammua.

Vastalaukkaa treenattiin tällä kertaa ”kolmen linjan kuviolla”. Tehtävä alkoi kääntymisellä päädystä pitkän sivun ja pituushalkaisijan välissä kulkevalle suoralle linjalle, jolta puolestaan käännyttiin lävistäjälinjalle myötälaukan puolelle. Lävistäjäpätkällä ylitettiin pituushalkaisija, ja käännyttiin sitten vastalaukkaan pituushalkaisijan toiselle puolelle sijoittuvalle suoralle linjalle. Ennen päätyä siirryttiin linjalla raviin. Vasemmassa laukassa Vake oli etenkin vastalaukkaosuudella kovin hidas. Jostain syystä se tuijotti ja epäili edessä olevaa päätyä, mikä tietysti jarrutti laukkaa aivan liikaa. Vastalaukka kuitenkin pysyi yllä kuvion läpi, mutta omalta osaltani meni kyllä heilumiseksi ja tuuppaamiseksi. Siirtyminen raviin tapahtui aina vähän pudottaen, kun Vaken vauhti hyytyi ja hyytyi päätyä kohti. Laukkatehtävän ohessa vuoroa odotellessa tuli kyllä oikein kivaa ja sujuvaa ravityöskentelyä, mutta laukassa ei vaan ollut kunnolla moottoria. Silti ei saisi ajaa ja tuupata istunnalla!

Oikeassa laukassa oli jo lähtökohtaisesti paljon parempi energia. Nyt ohjeena olikin, että vastalaukkaan ei saa tulla liian lujaa. Vauhti ei ongelmia ratkaise. Aluksi Vake laittoi hanskat tiskiin ja pudotti laukan pois siinä kohdassa, kun sen olisi pitänyt vähän tsempata pitääkseen vastalaukan yllä. Istunnan heiluminen ja tuuppaus piti edelleen saada pois, sillä sehän vain ja ainoastaan pahentaa tilannetta silloin, kun ponia alkaa vähän epäilyttää ja hidastuttaa. Ohjeena oli pitää vakaa istunta taakse nojaten ja maiskutuksella kannustaa Vake vastalaukkakaarteen läpi. Koko ajan parannettiin ja aloimme päästä itse kaarteen läpi laukasssa, mutta suoralle osuudelle tullessa Vake sitten pudotti ennakoiden raville. Viimeinen kierros meni kuitenkin aivan nappiin. Nyt laukan tahti säilyi eikä askellus vastalaukkaan tullessa muuttunut yhtään, ja laukka olisi vielä vastalaukkakaarteen jälkeenkin jatkunut vaikka kuinka pitkälle päätyä kohti eli pääsin harkitusti siirtämään raviin. Ilmeisesti Vake oli nyt hoksannut tehtävän juonen, ja minä puolestani hoksasin ratsastaa rauhassa ja heilumatta. Näillä eväin tehtävä sitten onnistui kuin ei vaikeaa olisi koskaan ollutkaan.

Vake oli yleisesti ottaen vähän hyytyneempi tällä tunnilla, mutta olin tosi iloinen kun vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui lopulta niin näppärästi. Kummaltakaan ei mennyt hermot vastalaukkatehtävään, vaan kaikessa rauhassa ratsastaen se saatiin lopulta kuntoon. Epäilemättä vastalaukka tulee jatkossakin tuottamaan vielä monta harmaata hiusta, mutta ehkä siinä on sentään vähän edistytty.

Hyviä korjauksia

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, joka oli pakkaspäivänä mukavan reipas. Tunnin aiheena oli väistöjä ja vastalaukkaa.

Pohkeenväistöjä ratsastettiin ravissa pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, johon tuli suoristus. Ensin väistöt tehtiin oikealle, ja niiden myötä tuntimme sai tosi hyvän alun. Vake väisti vasenta pohjetta oikein näppärästi, pääsin vasemmasta ohjasta hyvin irti ja väistö tuli nätisti oikeaa ohjaa kohti. Väistöä aloittaessa saattoi mennä pari askelta sopivaa poikitusta hakiessa, mutta etenkin väistön lopulla tuli oikein letkeitä ristiaskeleita, ja Vake pysyi koko ajan pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Väistäminen myös jumppasi liikkumista koko ajan paremmaksi.

Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan paljon hankalampaa. Tässä väistössä vasen lapa lähti kiilaamaan karkuun takaosan jäädessä jälkeen, eli Vake pääsi menemään vasemman ohjan läpi. Vasemmasta ohjasta vastaan vetäminen ei oikein auttanut, mutta väistö alkoi tulla paremmin raiteilleen, kun sain ohjeeksi tehdä vasemmalla ohjalla paljon pieniä pidätteitä pelkän tasaisen pitämisen sijaan. Samoin apua oli asetuksen hienoisesta kääntämisestä menosuuntaan. Elävämmän vasemman ohjan kautta väistöön alkoi löytyä parempaa ristiastuntaa, mutta vähän jännittyneeksi tämä väistö vielä jäi. Muuten Vake kyllä kulki ravissa oikein nätisti.

Laukassa ratsastimme kuviota, jossa pitkän sivun alussa nostettiin uralle vastalaukka, ja kaarrettiin loivasti kentän poikki siten, että vastalaukkakaaren puolivälistä käännettiinkin myötälaukkavoltti ulospäin. Vaken kanssa vastalaukkalinjoja ei ajateltu niinkään kaarevasti, vaan ikään kuin suorina viistoina linjoina, joiden leikkauspisteeseen myötälaukkavoltti sijoittui. Ensin tahkosimme hankalaa oikeaa laukkaa. Vake nosti kuuliaisesti halutun laukan, ja vaikka vauhti hiipuikin, onnistuttiin pysymään oikeassa laukassa juuri ja juuri voltin alkupisteeseen saakka. Voltilla sitten sain taas aktivoida laukkaa eteen, ja samalla piti yrittää estää Vaken sisään puskemista ja voltin pienentämistä. Paluu uralle vastalaukassa oli aika työlästä tuuppausta, ja Vake pääsikin aina putoamaan raville juuri kun ura oli saavutettu. Ohjeena oli olla tökkimästä pohkeella tai tuuppaamasta istunnalla eteen, ja sen sijaan uran lähestyessä piti kannustaa maiskutuksella laukkaa jatkumaan vielä eteenpäin. Maiskutusta vahvemmat avut nimittäin saivat Vaken vain aloittamaan hännän pyörityksen ja samalla vaihtoon valmistautumisen. Näillä ohjeilla päästiinkin uralle energisemmällä ja vähemmän jarruttavalla laukalla, vaikka uraa pitkin laukka ei sitten enää pitkälle säilynytkään.

Vasemmassa laukassa kuvio oli periaatteessa helpompi. Vake kuitenkin lähti vastalaukassa kaatumaan lapa edellä oikealle niin vahvasti, että oli jo sotkeutua omiin jalkoihinsa. Minun piti taas rauhoittaa omaa kroppaani ja olla heilumatta ja tuuppaamatta laukan mukana. Kummasti meno sitten tasapainottui, kun keskityin istumaan satulassa kuin tatti hevosta häiritsemättä. Maiskutuksella rohkaisin Vakea eteen, mutta muuten annoin sille rauhan tehtävän suorittamiseen. Näin sitten laukattiin onnistuneesti kuvion läpi ihan hyvässä tasapainossa pysyen ja ilman oikealle lavalle kaatumista, vaikka pyöreys laukasta jäikin vielä uupumaan.

Olin tyytyväinen menoomme tänään. Ravityöskentely oli varsin toimivaa, ja raviväistöt oikealle sujuivat aivan erityisen hienosti. Kuvittelisin, että nyt oli ponissa jotenkin enemmän energiaa kuin viimeksi. Myös vaikeamman suunnan tehtävissä eli väistöissä vasemmalle ja oikeassa vastalaukassa tapahtui pieniä parannuksia, kun korjasin ratsastusta ohjeiden mukaisesti. Laukassa noin ylipäänsä voisi auttaa yliratsastamisen välttäminen, niin etten suoranaisesti hätistele Vakea pois tasapainosta.

Eteen, vielä enemmän eteen

Perjantaina menimme Vaken kanssa Artsin valmennuksessa. Viime viikolla jäi koulutreenit tekemättä Vaken kanssa, eikä poni ollutkaan alussa kovin notkea ja vastaanottavainen. Kävimme verryttelyssä ohjatusti läpi ravin ja laukan, ja Artsi halusi Vaken liikkumiseen vielä parempaa energiaa sekä askeleeseen lisää pituutta. Periaatteessa Vake kyllä lähti nyökkäämään niskasta, mutta meno oli hieman vaisua ja tasapaksua. En siis saanut jäädä matkustelemaan enkä varsinkaan tasaisesti puristamaan, vaan napakoilla, lyhyillä pohjeavuilla piti herätellä Vake työskentelemään aktiivisemmin. Selän ja takaosan herättely töihin oli tietysti se, mitä kautta muotokin parani ja tuntuma muuttui vähemmän puisevaksi. Laukkaa ratsastimme pääty-ympyröillä, enkä saanut kummassakaan suunnassa laukkaa rullaamaan tarpeeksi eteen. Eipä se Vake sitten lähtenyt myötäämäänkään, vaan laukkasi sitkeästi nenä pitkällä.

Aloimme sitten ratsastaa harjoitusravissa tehtävää, johon kuului suora linja muutaman metrin pituushalkaisijan sivussa. Tämän linjan aikana haettiin asetus ulos seinää kohti, ja ennen kulmaan tuloa suoristettiin ja vaihdettiin myötäasetukseen. Aloitimme oikeassa kierroksessa, ja muutaman kierroksen jälkeen linjalle lisättiin vastalaukan nosto. Vasta-asetuksen aikana meinasi tulla helposti pientä kiemurtelua, ja ratsastus eteen oli tietenkin korjaus tähän. Sain Vaken asettumaan vasemmalle ihan asiallisesti ja pyöreällä niskalla, mutta asetusta vaihtaessa tuntuma olisi voinut säilyä paremminkin. Jälleen siis Vake olisi saanut pyrkiä enemmän eteenpäin, jottei tuntumaan olisi tullut tällaista tyhjyyden hetkeä. Laukannostoissa Vake oli hidas ja yritti karata sivulle, joten nostoa kohti piti tulla mahdollisimman reipasta ravia. Iso osa ongelmaa oli ehkä se, että laukan nostaminen oli minulla jotenkin aivan hakusessa, enkä saanut ajoitettua apuja oikein.

Vasemmassa kierroksessa tehtiin ensin samaa tehtävää, mutta vastalaukkaa jatkettiin sitten vielä kulman läpi lyhyelle sivulle. Vakelle tämä oli tietenkin se vaikeampi vastalaukkasuunta, ja meillä tavoitteena olikin laukassa pysyminen lyhyen sivun keskipisteeseen asti. Toki kulmaa loivennettiin aika reilusti, niin että kaarros alkoi jo hyvissä ajoin ennen maneesin päätyä. Kovin sujuvia vastalaukkakaarroksia en onnistunut ratsastamaan, sillä Vake jarrutti ja hidastui päätyä kohti hyvin sitkeästi. Pohkeilla ei auttanut patistella, sillä se olisi johtanut vain laukanvaihtoon. Aika väkinäisesti sain tuupattua Vaken laukassa nipin napin ”kulman” yli ennen raviin putoamista, mutta se oli nyt paras mihin pystyttiin.

Lopuksi ratsastimme tehtävää vielä vasemmassa kierroksessa nostaen suoralle linjalle myötälaukan ja kääntäen tästä noin 15 metrin voltin. Hitailuongelmat jatkuivat laukassa edelleen, vaikka ravissa sainkin Vaken aktivoitua ihan hyvään menoon vastalaukkatehtävän heräteltyä ja viriteltyä sitä sähköisempään mielentilaan. Vasen laukka nousi lötkösti, ja voltille kääntyessä rytmi meni entistä huonommaksi. Sainkin sitten ohjeeksi nostaa laukan suoralla linjalla jo selvästi aikaisemmin, jotta ehdin ratsastaa ensin kunnolla eteenpäin suoralla osuudella ja saada laukan kuntoon ennen voltille kääntymistä. Tämä olikin toimiva lähestymistapa, ja kun ensin lennätin Vakea tarpeeksi eteen suoralla linjalla rullasi laukka voltin ensimmäisellä puoliskolla aivan itsekseen ja puskematta. Voltin sivutessa pitkän sivun uraa otettiin taas uudestaan pari askelta terävästi suoraan eteen, ennen kuin kaarrettiin taas voltin toiselle puolikkaalle hyvällä energialla. Tällä tavoin ei eteen joutunut patistelemaan kaarroksissa, vaan niiden aikana saattoi keskittyä kääntämiseen ja taivuttamiseen sekä esiin saadun energian keräämiseen kuolaintuntumalle. Tällä taktiikalla pari viimeistä tehtäväkierrosta onnistuivat jo aivan eri malliin kuin tunnin aikaisemmat laukkapätkät, sillä laukkaan tuli viimeinkin aitoa energiaa ja sitä myötä pyöreyttä niskaan. Näin päästiin loppujen lopuksi päättämään tunti onnistuneisiin suorituksiin, ja sain samalla tuntumaa siitä, millaista laukka voisi parhaimmillaan olla.

Lopputunnin onnistumiset myötälaukan osalta nostivat tunnin onnistumisprosenttia, ja tulihan siellä ravissakin joitain asiallisia pätkiä sitten kun sain Vaken hieman heräämään. Tänään pääsanomana olikin riittävä eteenratsastus, sillä unohduin itsekin humputtelemaan laiskaa mummoravia kuvitellen sen muka riittäväksi. Tarmokkuutta ja aktiivisuutta on ihan tosissaan vaadittava, jottei jäädä aina vain tasapaksumoodiin. Laukassa tämä oikein korostuu, koska siinä ei ole toivoakaan saada Vakea kuolaimelle ennen kuin energiaa on ihan oikeasti. Myös laukannostoihin energiaa olisi kaivattu kovasti lisää, ja vastalaukka oli tietysti ääriesimerkki hyytymisestä. Meno sentään parani loppua kohti vähän kaikilta osin, kun terästäydyin ratsastamaan tehokkaammin ja Vakekin tuli sen myötä vähän vikkelämmäksi reaktioissaan.

Kiire ja kipitys

Mukavasti sujuneen estetunnin jälkeen jatkoin lennosta Artsin valmennukseen, toki eri ponilla eli Aasialla. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tällä kertaa melko laukkapainotteinen tunti. Ensimmäinen ohjattu tehtävämme sisälsi vastalaukan nostot molempien pitkien sivujen alussa, siirtymisen raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa sekä ravivoltin pitkän sivun loppuun. Välillä työskenneltiin pidemmän aikaa harjoitusravissa uraa pitkin ja pituushalkaisijoilla, ja lopputunnista hiottiin vielä lisää vastalaukkaa. Minulle ja Aasialle lopputunnin vastalaukkatehtävä oli sama kuin aloitustehtävämme muiden ratsukoiden tehdessä hieman edistyneempää harjoitusta.

Aasia oli tänään ehkä valmiiksikin kiireisellä tuulella, ja laukkatehtävä heti tunnin alkuun vain lisäsi sen kierroksia. Ravissa ei voinut jäädä matkustelemaan, vaan piti tehdä paljon pieniä kontrollipidätteitä rauhallisen tahdin säilyttämiseksi. Pitkästä aikaa tuli myös hieman sellaista ongelmaa, etten päässyt istumaan harjoitusravissa tiiviisti, koska poni juoksi niin kiireisenä alta. Rauhallisempiakin hetkiä toki tuli, ja jos poni lähti jyräämään alta, oli ohjeena alleviivata pidätettä lyhyellä käyntiin siirtymisellä. Niitä siirtymisiä tulikin tehtyä melko paljon. Parhaimmillaan sain Aasian vastaamaan pidätteeseen oikein hyvin, ja kun päästiin tilanteeseen, jossa pääsin useita kertoja myötäämään pidätteestä kiitokseksi, muuttui meno rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja poni jarrutti kuuliaisesti myös pelkällä istunnalla. Pehmeä pidäte, käyntiin ja myötäys -taktiikalla sain valmisteltua myös laukannoston pari kertaa oikein hyvin ja rauhallisesti. Valitettavasti tuli kuitenkin enemmän niitä kertoja, kun Aasia hätäili ja kiihtyi aivan liikaa, eikä tullut nostoon rentona ja kuulolla.

Laukassa piti myöskin saada liika vauhti ja eteen ampuminen pois. Kova vauhti laukassa heijastui tietenkin myös laukan jälkeiseen raviin, eli siirtymisen jälkeen oli melko pitkä jarrutusmatka ennen kuin ravi oli taas hanskassa. Laukassa piti nostosta alkaen istua hyvin eleettömästi ja vakaasti taakse nojaten, ja pyrkiä istunnalla hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Rauhallisesti valmistelluista nostoista nousi myös laukka rauhallisempana, eli olennaista laukan kannalta oli kaikki se, mitä edeltävässä ravipäädyssä oli tapahtunut. Vastalaukka nousi varmemmin vasemmassa kierroksessa, kun taas oikeassa kierroksessa Aasia pääsi välillä heittäytymään pitkälle sivulle lapa edellä niin, että laukka nousi vääränä. Tältäkin osin tärkeää oli rauhallinen tulo nostoon, jottei poni päässyt jo ennen nostoa leviämään holtittomasti avuilta ja puskemaan itseään vinoon.

Ravivolteilla vasemmassa kierroksessa sain keskittyä istumaan suorassa ja pitämään vasemman kyljen kasassa. Tunsin kyllä itsekin, kuinka kallistelin ja kaaduin ponin mukana sisään vasemmalle, mutta kropan suoraksi korjaaminen ei onnistunut ennen kuin Artsi kehotti kääntämään katseen ulos oikealle. Vanha päänkääntötemppu toimi taas, ja sain ulkokylkeni näin paremmin hallintaan sekä painoa siirrettyä satulassa taakse ja ulos. Vaikutus poniin oli huomattava, eli kun en itse kaatunut vasemmalle niin ponikin lakkasi kaatumasta. Ravin tahti voltilla rauhoittui myös, ja Aasia tuli kunnolla ulko-ohjan tuelle sekä pyöristyi vielä parempaan muotoon. Nämä olivat tunnin parhaita hetkiä. Harmi, ettei oikeassa kierroksessa ollut mitään samanlaista taikatemppua, joka olisi auttanut kontrollin löytämisessä. Oikealle ei vaan löytynyt samanlaista ulko-ohjan tukea, joka olisi pitänyt paketin kasassa ja ponin hallinnassa.

Pitkästä aikaa jouduin riitelemään pidätteistä Aasian kanssa näinkin paljon. Paljon apua tuli oman kallistelun korjaamisesta sekä myötäyksellä palkitsemisesta, mutta eivät nämäkään auttaneet läheskään kaikkiin tilanteisiin ponin kiihtyessä kiirehtimään. Liekö viileä ja kolea sää saanut Aasian kinttuihin enemmän vipinää ja jyrämoodin päälle. Ei siis ollut parasta mahdollista menoa tänään, mutta illan estetreenien mentyä paremmin kuin hyvin en osannut edes harmistua tällaisesta vähän takkuisesta koulutunnista. Ensi kerralla taas paremmin.

Puolieroja

Menin Artsin valmennuksessa taas Vakella. Vakella oli ollut melko kevyt alkuviikko, ja se lähtikin tänään reippaalla mielellä töihin. Verryttelyravissa oli mukavaa pontevuutta, eli nyt meno oli taas aivan erilaista kuin sunnuntain kisaradalla. Hyvän energian myötä Vake tuli mukavasti myös tuntumalle ja pyöristyi ryhdikkäässä raamissa. Tällaisena se tuntuu melkein kouluponilta!

Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä ja alkeellista sulkutaivutusta. Ratsastimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes oli väistöä, toinen kolmannes hieman loivempaa poikitusta menosuuntaan asettaen eli sulkutaivutusta tapailevaa liikettä, ja viimeiselle kolmannekselle palattiin taas pohkeenväistöön. Ensimmäinen kierros otettiin käynnissä, ja sen jälkeen tehtävää mentiin ravissa. Väistö oikealle lähti ihan mukavasti sivulle, mutta aluksi piti patistella takaosaa vielä paremmin mukaan. Kun takaosa oli herätelty poikitukseen, sujui tämä väistö asiallisesti. Sulkutaivutuksen osalta tämä suunta oli puolestaan hankalampi. Asetuksen suunnan vaihtuessa poikitus ja kuljettava linja pääsivät vähän katoamaan. Kaula-etuosa-linjalla eivät palikat pysyneet täysin kohdillaan, vaan luultavasti etuosaa olisi pitänyt saada kääntymään vähän paremmin menosuuntaan ja kaula puolestaan suoremmaksi. Takaisin väistöön vaihtaminen piti myös ehtiä tehdä riittävän ajoissa ennen uralle tuloa, jotta ehdittiin vielä ottaa rehellisiä väistöaskelia eikä lävistäjän loppu ollut vain epämääräistä valumista.

Toinen väistösuunta oli selvästi vaikeampi, mutta sen sijaan sulkutaivutus vasemmalle vaikutti helpommalta. Oikean pohkeen pyytäessä pohkeenväistöön lähti Vake jyräämään vasen lapa edellä karkuun, joten nyt tarvittiin napakkaa pidätettä ulko-ohjasta, jotta ylipäänsä sain ponin minkäänlaiseen väistöön. Rentous jäi väistöstä sitten tietenkin puuttumaan. Asetuksen kääntyessä vasemmalle sain vasemman lavan paremmin kuriin, ja sulkutaivutus oli nyt tosiaan se tehtävän helpompi osio. Nähtävästi Vaken oikea takajalka oli taas paljon jähmeämpi, ja tästä sitten seurasivat vasemmalle väistämisen nihkeydet. Väistötehtävän parissa Vakea sai myös ylipäänsä aktivoida enemmän pohkeella, sillä alkuverryttelyn hyvä energia pääsi hiipumaan väistöjä jauhaessa. Omaa vuoroa odotellessa ja vapaasti uralla työskennellessä mentiin toki edelleen ihan kivassa muodossa.

Lopputunnista menimme vielä laukkakuviota, johon kuului myös vastalaukkaa. Ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa koko ajan saman puolen laukassa, eli toisessa päädyssä oltiin myötälaukassa ja toisessa päädyssä vastalaukassa. Vaken kanssa saimme toki tehtävään helpotusta niin, että vastalaukkapäädyssä ravattiin kulmat sekä lyhyt sivu, ja vastalaukkaa tuli siis vain lävistäjän jälkeen pitkän sivun loppuun sekä uudesta nostosta seuraavan pitkän sivun alkuun ennen lävistäjälle kääntymistä. Aloitimme helposta suunnasta eli vasemmasta laukasta. Vasen laukka säilyi hyvin lävistäjältä uralle tullessa, ja nousi seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukkana ongelmitta. Sain kuitenkin olla tarkkana, etten alkanut vastalaukkakohdissa yliratsastaa, vaan pysyin selässä eleettömänä. Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli säilyttää tuntuma paremmin, jottei Vake ”lösähtänyt” siirtymisessä vaan lähti ravaamaan kulman läpi ryhdikkäänä kuolaimella. Pari raviaskelta myöhemmin sai sitten pienesti myödätä kiitoksena.

Oikea laukka tuotti vastalaukkana tuskaa. Lävistäjän lopun lähestyessä loiva kaarros uralle vastalaukassa vaikutti jotenkin ylivoimaisen vaikealta, ja Vake alkoi jarruttaa sekä putosi raville. Tätä edelsi aina laukan rytmin katoaminen, ja aloin samalla heilua yrittäen epätoivoisesti ”tehdä” laukkaan rytmiä. Eihän se näin onnistunut. En saanut myöskään lennättää laukkaa lävistäjällä eteen, sillä tämä tarkoitti askeleen venähtämistä liian pitkäksi ja jälleen rytmin rikkoutumista. Vake pudotessa raville ohjeena oli pysäyttää välittömästi siihen paikkaan, ja ottaa rauhassa uusi oikean laukan nosto uralle. Vake pysähtyi ongelmitta, mutta olipa kyllä kovin hankalaa saada vastalaukka nousemaan, kun nenän edessä olivat aita ja kulma. Tulo laukassa lävistäjältä uralle ei lopulta onnistunut kertaakaan, vaan laukka meni aina rikki ja jouduin pysäyttämään ponin. Toisella pitkällä sivulla sen sijaan vastalaukka nousi asiallisesti, ja tästä päästiin kaartamaan vastalaukassa lävistäjälle. Kun edessä oli enemmän tilaa eikä tarvinnut laukata nurkkaa kohti niin Vake ei alkanut vastalaukkakaarteessa jarruttaa ja sotkea rytmiä. Tällä lävistäjällä oikeaan laukkaan löytyikin oikein hyvä rytmi ja energistä pyörivyyttä.

Tämän tunnin tehtävissä tulivat puolierot varsin selkeästi esiin. Väistö oikealle sujuu hyvin, vasemmalle on hankalampaa. Vasemmassa laukassa vastalaukka ei tuota vaikeuksia, mutta oikea laukka ei vastalaukkana pysy yllä. Näillä on varmasti jotain yhteyttä, ja syitä sopii etsiä huonommin toimivasta oikeasta takajalasta. Tällaisten väistö- ja vastalaukkaharjoitusten yhtenä tarkoituksenahan onkin saada myös heikompaa takajalkaa vahvistettua, ja työskentelystä tulee toivottavasti ajan myötä symmetrisempää.

Sieviä ravivoltteja ja vähemmän hallittuja laukkavoltteja

Artsin valmennukseen nappasin tällä kertaa Aasian. Alkuverryttelyssä teimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Ohjeet olivat vanhat tutut, eli Aasiaa piti ratsastaa erityisesti takaosasta aktiiviseksi ja tätä kautta myötäämään tuntumalle. Muutama laukkaympyrä alle, ja poni liikkuikin ravissa heti paljon letkeämmin ja myötäsi niskasta pehmeämmin. Verryttelylaukat sujuivat mukavasti kiirehtimättä, joten laukkakin oli kohtuullisen tasapainoista, vaikkei siinä niin pyöreänä mentykään.

Seuraavaksi otimme tehtäväksi pohkeenväistöt pitkillä sivuilla sekä kumpaankin päätyyn kaksi sisäkkäistä volttia, joista ensimmäinen oli halkaisijaltaan noin 15 metriä ja toinen noin 10 metriä. Muuten liikuttiin harjoitusravissa, mutta väistöt aloitettiin ensin käynnissä, josta väistön aikana siirryttiin raviin sekä vielä lopussa takaisin käyntiin. Myöhemmin tehtiin puolestaan raviväistön sisällä lyhyt siirtyminen käyntiin.

Volteilla Aasia liikkui mukavasti tasaisella tuntumalla ja kiirehtimättä. Muoto oli aika kiva, mutta vasemmassa kierroksessa poni tuntui kaatuvan hieman "nenälleen" ja sisäetujalkansa päälle. Ohjeena oli pyrkiä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, sillä juuri sinne sisään-eteen olin helposti kippaamassa itsekin. Oikeassa kierroksessa voltit sen sijaan sujuivat ryhdikkäämmin. Ravia piti ratsastaa volteilla jonkin verran eteenpäin, jotta vaikutelma oli sujuva ja poni liikkui koko ajan tuntumaa kohti. Pääsin joka tapauksessa istumaan harjoitusravissa oikein luontevasti ja napakasti, eli ohi ovat ne ajat, jolloin jouduin pakostakin nostamaan aina jalustimet ylös ennen kuin löysin tiiviin istunnan Aasian satulassa. Nyt ravityöskentely tuntuikin suurimmaksi osaksi oikein asialliselta ja hallitulta.

Väistöissä puolestaan tuli jonkin verran jännittymistä. Käynnissä Aasia väisti vielä kohtuullisen hyvin, ja pyöreyskin säilyi ainakin jotenkuten, mutta raviväistöissä poni pääsi liiaksi juoksemaan karkuun ottamatta pidätettä kunnolla vastaan. Poikituksen kanssa oli siis ravissa vähän niin ja näin. Sama juttu oli väistön sisällä tapahtuvien siirtymisten kanssa, rentoutta ei niihin oikein saatu.

Lopuksi työskentelimme vielä laukassa ratsastaen päätyihin samat sisäkkäiset voltit, sekä toiselle pitkälle sivulle suuren loivan kiemuran vastalaukkaa. Vastalaukka ei näin suurella ja loivalla kuviolla ollut Aasialle mikään ongelma, mutta vauhti kyllä kiihtyi päädystä kiemuralle lähtiessä vähän turhan paljon. Volteilla ei oikein tasapaino tahtonut riittää, vaan pudottiin useasti raville. Vasemmassa laukassa poni kaatui sisälavalle, ja ohjeena oli hakea vasta-asetuksella kaulaa suoremmaksi. Oikea laukka oli periaatteessa muuten helpompaa, mutta Aasia ei oikein kääntynyt pienemmälle voltille. Sitten kun vihdoin kääntyi, tapahtui tämä taas "kaatuen", eli ei nätisti taipuen vaan sisään heittäytyen. Lopulta sain jotenkin käännettyä ja taivutettua sisäohjalla sekä samalla tasapainotettua ulkoa niin, että voltista tuli suunnilleen oikean kokoinen ja laukkakin pysyi yllä.

Kehityskohteita riittää, mutta Aasian kanssa on tapahtunut selkeää edistystä, joten tunnista jäi ihan mukavat tunnelmat. Kun muistaa, millaisia olivat ensimmäiset valmennuskerrat keväällä, niin voi vain todeta, että joko poni on kehittynyt tai olen itse oppinut sitä ratsastamaan. Mahdollisesti vähän molempia.

Hidas käynnistyminen ja virtaisat vastalaukat

Artsin valmennus osui tällä kertaa keskiviikolle, ja Vake oli taas väliviikon jälkeen mukana menossa. Edellisiltana sillä oli ollut mukavaa pontevuutta liikkumisessa, mutta tänään tunti alkoi vähän laiskemmin. Ravi ei edennyt yhtä hyvin omalla moottorilla, ja etuosakin oli hieman raskaamman oloinen. Pikkuhiljaa verryttelyn edetessä ravi notkistui, ja Vake alkoi liikkua paremmin kuolaimella. Muoto olisi saanut olla vähän ryhdikkäämpikin, ja ohjeena olikin pyytää lisää aktiivisuutta raviin, jotta niskaan tulisi notkeutta ja etuosaan keveyttä.

Päivän tehtävinä oli avotaivutuksia ja voltteja. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia, joiden välillä tehtiin avotaivutusta uraa pitkin ravissa. Aloitussuunta oli vasen. Volteilla Vake taipui ja ravasi ihan mukavasti, mutta avotaivutukseen siirtyessä homma muuttui nihkeämmäksi. Aluksi käänsin liiaksi kaulaa mutkalle. Tämä saatiin korjattua, mutta minulla oli vaikeuksia hahmottaa, milloin mentiin kunnolla kolmella uralla. Ravi meinasi avotaivutuksessa hyytyä vaivihkaa, mikä oli syynä siihen, että Vake ei pysynyt luontevasti tuntumalla ja pyöreänä. Kaulan ylitaivuttamisen sijaan tarvittiin siis lisää pohjetta viemään liikettä paremmin eteenpäin. Pitkän sivun jälkimmäinen avotaivutus onnistui yleensä paremmin, ja lopulta jo ihan kelvollisesti, vaikka vähän työläältä tuntuikin. Tehtävän ulkopuolella Vake kyllä liikkui oikeinkin pehmeästi ja hyvässä raamissa, mutta sama sujuvuus ja keveys eivät oikein säilyneet avoissa.

Oikeassa kierroksessa avotaivutuksissa oli sama ongelma, eli en hahmottanut kolmella uralla liikkumista tarpeeksi selvästi. Tässä suunnassa energia säilyi avoissa paremmin, mutta sen sijaan volteilla meinasi tulla hyytymistä. Volteilla tuppasi nimittäin etuosa karkaamaan ulos ja ulko-ohjan tuntuma katoamaan, mitä korjattiin hetkellisellä vasta-asetuksella. Tällä konstilla sain ulkolapaa paremmin hallintaan. Tämä ulko-ohjaa kohti liikkuminen olisi vaan pitänyt saada toteutumaan paremmin myös avotaivutuksissa.

Laukan osalta harjoittelimme tälläkin kerralla vastalaukkaa. Kuviona olivat loivat kiemurat pitkille sivuille, mikä tarkoitti isolla ulkokentällä varsin helppoa vastalaukkatehtävää. Ensin vuorossa oli oikea laukka. Tein ensimmäisen kiemuran hieman liian kunnianhimoisesti ratsastaen pituushalkaisijalle asti, jolloin paluukaarteesta tuli turhan jyrkkä ja Vake pääsi putoamaan raville. Tämän jälkeen kiemura tehtiin vähän loivempana, jolloin tasapaino säilyi paremmin ja Vaken oli helppo säilyttää vastalaukka uralle asti. Laukassa Vakella olikin ihan kohtuullinen energia, ja se yritti jopa vähän villiintyä lähtien ympyrältä lapaliirtoa pää alhaalla. Kuskia vain nauratti. Vasemmassa laukassa Vake oli vielä pörhäkämpänä, joten näkyihän siinä tänäänkin pientä lomavirtaa. Kiemuroilla poni meinasi kammeta liian jyrkästi oikealle lavalle uraa kohti, joten ohjaamiseen piti ihan keskittyä. Mukavaa, että Vake oli virtaisa, mutta tämä olisi pitänyt saada kanavoitua paremmin laukan pyörimiseen ja kantamiseen pöhköilyn sijaan. Vastalaukat kuitenkin pysyivät yllä aika vaivattomasti, mikä on aina plussaa.

Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelle löytyi moottoria myös raviin, ja se venytteli loppuraveissa mukavassa eteen-alas-muodossa. Ainakin tunti loppui reippaammissa merkeissä kuin alkoi. Vake ei tällä tunnilla ollut aivan niin innokas töihin kuin eilen, vaan sitä joutui enemmän patistelemaan, enkä ehkä itsekään ratsastanut tänään niin kovin hyvin. Ainakin minulla tuntui olevan vimma vääntää kaulaa mutkalle jos johonkin suuntaan sen sijaan, että olisin muistanut aktivoida liikettä tarpeeksi eteenpäin. Toki varsinkin ravissa tuli ihan kelvollista menoa, ja jos meidän ei-niin-hyvä päivä on tällainen, niin eivät asiat ole lainkaan hullummalla tolalla. Joka tunti vaan ei tule niitä aivan superelämyksiä.

Tuttuja koulukuvioita

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, ja samalla tämä tunti toimi kisanalusliikutuksena. Niinpä tänään ei puristettu ratsukosta viimeisiä mehuja irti, mutta treenattiin kuitenkin pari pätkää tutusta kouluohjelmasta eli FEI:n lasten esiohjelma B:stä.

Alkuverryttelyn ratsastimme käynnissä ja ravissa ympyräkahdeksikolla. Asetuksilla ja taivutuksilla Vake lähti myötäämään mukavasti niskasta jo käynnissä, mutta en kuitenkaan hoksannut ensin ratsastaa käyntiä riittävän aktiiviseksi eteenpäin. Artsi sitten huomauttikin, ettei käynti keinunut kunnolla selän läpi ja eikä ollut aivan nelitahtista. Sain tilanteen korjattua melko helposti aktivoimalla käyntiä ja antamalla kaulan venyä enemmän eteen ja alas kevyellä tuntumalla. Käynnin tahti tuli kuntoon, ja selkäkin alkoi toimia kivasti. Ravissa oli vähän sama juttu, eli olin ihan tyytyväinen Vaken liikkuessa nätisti kuolaimella, mutta raviin haluttiin kuitenkin vielä parempaa jalkojen koukistusta ja pyrkimystä eteenpäin. Taas kevyttä aktivointia, ja myös muoto ja tuntuma tulivat paremmiksi Vaken alkaessa ravata suuremmin eteen.

Harjoittelimme sitten tuttua S-kiemuraa, eli 10 metrin puolivoltteja ja niiden välistä suoristusta harjoitusravissa. Pienen käyntitauon jälkeen Vakea piti hieman herätellä takaisin hommiin, joten ensimmäinen kierros oli vielä hieman työläs. Ravin energia säilyi paremmin vasemmalle kaartuvilla puolivolteilla, kun taas oikealle kaartaessa piti ravia aktivoida jo ennakoiden, jottei askel alkanut hyytyä. Ravin hyytyessä Vake pääsi nimittäin myös kaatumaan helpommin sisäänpäin, jolloin ensimmäinen puolivoltti lipsahti helposti liian pieneksi eikä osuttu aivan täsmällisesti pituushalkaisijalle. Saimme esitettyä kelvolliset kuviot asiallisilla taivutuksilla, mutta ryhtiä ja energiaa ponissa olisi saanut olla vähän enemmänkin.

Siirryimmekin pian jo laukkakuvioiden pariin. Nostimme ensin pitkälle sivulle oikean laukan ja teimme ohjelman mukaisen keskiympyrän myödäten ohjaa ensimmäisellä puolikkaalla kolmen askeleen ajaksi. Tämän jälkeen matka jatkui vielä täyskaarrolla vastalaukkaan pitkää sivua pitkin. Ensimmäisellä kierroksella olin aivan liian huolimaton, mikä johti kasautuviin ongelmiin. Unohduin myötäämään tuntumaa pois liian monen askeleen ajan, jolloin koko poni vähän lässähti, ja sen seurauksena myös jälkimmäisestä ympyränpuolikkaasta tuli turhan oikaistu ja hutiloitu. Kun ympyrästä tuli vähän litteä soikio, en myöskään ehtinyt ratsastaa Vakea tuntumalle ja taipumaan. Täyskaarto laukassa hyytyi hieman uraa kohti, mutta sain kuin sainkin Vaken pitämään vastalaukan ilman vaihtoa. Laukan laatu vaan meni aika huonoksi, kun vauhti loppui uralle aivan täysin. Toinen tehtäväkierros sujui ainakin ympyrän osalta jo paljon paremmin. Tein lyhyemmän myötäyksen ja venytin ympyrää sivuille suuremmaksi, jolloin sain laukkaa ratsastettua kaikessa rauhassa tuntumaa kohti. Vastalaukkaan tullessa Vake jarrutteli taas, joten tahti kärsi vaikka laukka pysyi.

Menimme vielä yhden kierroksen laukkakuviota siten, että aloitimme oikeassa laukassa samasta täyskaarrosta ja vastalaukasta, ja raviin siirtymisen jälkeen nostimme vasemman laukan sekä teimme ohjelmaa mukaillen pienen pätkän askeleen pidennystä sekä lävistäjän ja vastalaukkaa uralle. Oikea vastalaukka onnistui nyt kolmannella yrityksellä parhaiten, ja siinä oli jo jonkinlainen tahti vaikkei toki pyöreänä mentykään. Vasemmassa vastalaukassa oli vähän sama juttu, eli pyöreyttä pitäisi olla enemmän, mutta nyt tehtävän idea kuitenkin toteutui laukan laadun kärsimättä. Ei tarvinnut edes pahemmin puskea vaan kuviot menivät melko eleettömästi, joten tämä oli Vakeksi sangen kelpo suoritus.

Loppuraveissa Vake venytteli oikein antaumuksella eteen ja alas. Muutoinkin se tuntui tänään hakeutuvan mielellään pyöreään mutta aika matalaan muotoon. Mukavaa, että se liikkuu tällä lailla rennosti, mutta lisäryhti ei olisi paikoin pahitteeksi. Siihen vaadittaisiinkin sitten parempaa aktiivisuutta, jota ei tänään ihan niin hyvin löytynyt. Rentous ja pehmeys ovat kuitenkin varsin hyvät lähtökohdat, joten ihan oikeilla jäljillä tässä ollaan.

Melkein kuin kouluratsukko

Artsin valmennuksessa ratsunani oli jälleen Vake. Vaken pidettyä välissä muutaman kevyemmän päivän pääsin nyt todella nauttimaan viimeviikkoisen kurssin hedelmistä. Poni liikkui heti alkuverryttelystä asti oikein notkeasti ja pehmeästi hyvällä tuntumalla, joten lähtökohdat tunnille olivat kerrassaan hyvät. Mukavaa huomata, kuinka paljon paremmin Vake nyt toimii, ja vielä mukavampaa, kun tietää tämän olevan omalla ratsastuksella aikaansaatua. Koska asiat olivat nyt näin mallillaan, niin harjoittelimmekin tänään astetta vaativampia tehtäviä eli sulkutaivutuksia sekä vastalaukkaa.

Sulkutaivutusta ratsastettiin aina maneesin toisella pitkällä sivulla, ja aloitimme tehtävän vasemmasta kierroksesta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sivun alkuun tehtiin tehtävän tueksi voltti ravissa, ja sulkutaivutuksen päätteeksi tuli kulmaan toinen voltti. Vasen oli meille periaatteessa helpompi suunta sulkutaivutusta ajatellen. Epähuomiossa vaan aloin usein asettaa ja taivuttaa liikaa, jolloin Vaken nenä ei osoittanutkaan enää pitkää sivua eteenpäin vaan uran sisäpuolelle. Tällaisesta asennosta ei voinut tulla kunnollista poikitustakaan. Kun korjasin nenän oikeaan suuntaan pääsi takaosa tulemaan uran sisäpuolelle, ja pikkuhiljaa alkoi sulkutaivutus löytyä. Ohjeena oli pyytää poikitusta ja asetusta aina vuorotellen, ja liikkeen hyytyessä eteen ratsastava apu oli sisäpohje. Käynnissä Vake tahtoikin jumittua liikaa, mutta ravi kuljetti paremmin eteenpäin ja helpotti tehtävän ratsastamista. Ihan helpon ja luontevan oloista ei sulkutaivutuksesta tullut, mutta oli siellä ainakin muutama askel kerrallaan oikein.

Oikeassa kierroksessa sulkutaivutus oli odotetusti hankalampaa. Vake ei ikään kuin osannut antaa periksi oikeasta lavasta, vaan tahtoi pukata sen liikkeessä edelle. Tässä suunnassa ongelma oli siis se, etteivät pää ja etuosa kääntyneet tarpeeksi ja Vake olisi halunnut poikittaa vain suoralla rungolla. Vasemman pohkeen väistäminen meillä on sujunut niin näppärästi, mutta kun mukaan olisi pitänyt saada asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, niin yhtäkkiä ei enää pystyttykään menemään takaosa uran sisäpuolella. Alkutunnin mukava rentous ja pehmeys uhkasivat nekin tässä tehtävässä kärsiä. Lopulta mentiin suunnilleen korrektissa asennossa sivulle, vaikka täysin notkealta ei oikea kylki tuntunut vieläkään, enkä saanut ratsastettua sisäpohkeesta ravia tarpeeksi eteenpäin. Vake oli kuitenkin jo hoksannut, mitä siltä yritin pyytää, joten tehtävä onnistui paremmassa yhteisymmärryksessä.

Lopputunti vierähti vastalaukkojen parissa. Aloitimme vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta nostaen pitkille sivuille oikean laukan. Ennen kulmaan tuloa palattiin raviin. Aluksi sähläsin nostoissa niin, etten ollut saada Vakea mitenkään oikeaan laukkaan. Avuksi otettiin pienen polvekkeen ratsastaminen uran sisäpuolelle, jolloin vastalaukan pääsi nostamaan luontevammin uraa kohti. Parin noston jälkeen Vake hoksasi idean ja myös virittyi paremmin kuulolle, jolloin vastalaukan nostaminen alkoi sujua jo oikein asiallisesti. Raviin tuli laukkapätkien välillä mukavaa energiaa Vaken ottaessa haastavasta tehtävästä sopivasti pientä kipinää, ja vastalaukkatehtävän lomassa tulikin varmasti tunnin parhaita pätkiä Vaken ravatessa oikein energisesti ja hienolla kaulalla. Laukassa ei pyöreys oikein säilynyt, mutta nostot lähtivät parhaimmillaan mukavasti ylämäkeen.

Kun nostot pitkille sivuille oli saatu kuntoon, jatkoimme vastalaukkaa vielä lyhyiden sivujen ympäri ratsastaen päädyt puoliympyröiksi pyöristettyinä. Tämähän oli Vaken kanssa todella haastava tehtävä, mutta ihme ja kumma pääsimme kyllä melko helposti aina noin lyhyen sivun puoleen väliin asti. Sitten loppui usko ja pudottiin raville, mutta jo näinkin pitkälle pääseminen vastalaukassa oli ihan saavutus. Paljon ei puuttunut, että olisin saanut pidettyä laukan loppuun asti. Lopulta mukaan otettiin apukuvio, eli sain kääntää vastalaukkakaaren puolivälissä myötälaukkavoltin ulos kaarelta ennen kuin matka jatkui taas vastalaukassa seuraavaa pitkää sivua kohti. Vake alkoi jo hyytyillä, ja kerran siitä irtosi napakka protestipukki käskiessäni raipalla pitämään laukan yllä. Apuvoltin kanssa päästiin kuitenkin viimein vastalaukassa seuraavalle pitkälle sivulle asti, joten se etappi oli saavutettu.

Vasen vastalaukka oli huiman paljon helpompaa. Sain Vaken ratsastettua taas hyvään, aktiiviseen raviin, josta lähti oikein mukavia nostoja pitkille sivuille. Vasempaan laukkaan tuli helpommin vähän pyöreyttäkin. Vastalaukkakaarilla reitti ei pysynyt aivan hallussa ja nenäkin nousi ylös, mutta mennä rämpytimme kuitenkin vastalaukassa pysyen. Tasapainoa ja ohjausta voisi parantaa vielä huimasti, mutta ainakin vastalaukan idea oli nyt Vakelle selvä.

Suluissa ja vastalaukoissa on vielä haasteensa, mutta tunnissa oli niin monta onnistumisen elementtiä, että olin tosi tyytyväinen ja kehuja tuli myös Artsilta. Vake oli nyt oikein hyvin ratsastettavissa, ja liikkui vastalaukkaa lukuun ottamatta hyvässä muodossa. Koko ajan oli mukava tekemisen meininki, ja olimme kurssin jälkeen paremmassa tikissä kuin ikinä. Edes vaativammat tehtävät eivät saaneet pakkaa täysin sekaisin, vaan niitäkin pystyi mielekkäästi työstämään. Jopa vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui Vakeksi harvinaisen hyvin. Monella osa-alueella on otettu iso harppaus eteenpäin, ja siitä on syytä olla iloinen. Kunpa vaan tämä sama fiilis löytyisi jokaisella ratsastuskerralla!

Kouluvalmennuskurssi, 5. tunti: koulurata osissa

Viimeisen kurssipäivän aamuna keskityimme harjoittelemaan iltapäivällä ratsastettavan kurssikisaradan tehtäviä. Kurssikisoissa ratsastettava rata oli niin minulla ja Vakella kuin suurimmalla osalla muistakin ratsukoista FEI:n Lasten esiohjelma B, eli pitkällä radalla ratsastettava helppo B -tason ohjelma, joka sisältää myös vastalaukat. Siinäpä pientä haastetta Vaken kanssa mentäväksi, mutta mikäpä sen parempi tilanne harjoitella vähän haastavampaa ohjelmaa kuin kurssin päätteeksi ratsastettava rataharjoitus.

Alkuverryttelyssä Vake tuli ravissa mukavasti pyöreäksi, mutta liikkuminen tuntui aikaisempia päiviä tahmeammalta. Ohjeena oli, että Vaken ollessa pyöreä sitä ei tule painostaa pohkeella tai raipalla, mutta nenän noustessa ylös voi ja pitää alkaa vaatia parempaa aktiivisuutta. Laukkaverryttely mentiin jälleen ympyröillä. Oikeassa laukassa tarvittiin kunnon tuntuma ulko-ohjaan, ennen kuin Vake alkoi pyöristyä. Vasemmassa laukassa palaset loksahtivat hyvin kohdilleen, ja Vake laukkasi hyvällä tuntumalla pyöreänä. Samalla löysin mukavan jäntevän istunnan, joka oli liikkeen mukana ja ratsasti laukkaan rytmiä, mutta ei tuupannut tai häirinnyt. Tältä sen kuuluu tuntua!

Ratakuvioiden harjoittelu aloitettiin ohjelman S-kiemuroista, eli pitkältä sivulta ja pituushalkaisijalta käännettävistä puolivolteista. Artsi painotti erityisesti tarkan tien ratsastusta ja huolellista kolmen askeleen suoristusta pituushalkaisijalle, sillä nämä ovat niitä ohjelman tehtäviä, joissa voi tarkkuudella voittaa paljon ja huolimattomuudella vastaavasti menettää pisteitä. Ensimmäisten yritysten jälkeen palautteena oli, että keskilinjalle pitää malttaa suoristaa kokonaan ennen kuin alkaa kääntää asetusta uuteen suuntaan. Oman katseen piti myös mennä edeltä ja varmistaa täsmällinen osuminen pituushalkaisijalle, eli sattuman varaan ei kuvion onnistumista saanut jättää. Sain parin harjoituskierroksen jälkeen tiet hyvin kuntoon, ja Vake taipui ja suoristui kiitettävästi. Ravin olisi kuitenkin pitänyt olla energisempää, eli moottori ei toiminut aivan kunnolla.

Ehdimme harjoitella pari kertaa myös askeleenpidennyslävistäjää ravissa. Ohjeena oli panostaa Vaken kanssa selkeisiin siirtymisiin, sillä itse pidennys sillä jää väkisinkin hyvin vaatimattomaksi. Varovaisuutta tarvittiin, sillä jos alassiirtymissä otin vähänkään liikaa ohjasta, oli Vake jo töksähtämässä käyntiin asti. Heti ravin lyhentämisen ja jarruttamisen jälkeen piti myös olla ratsastamassa uudestaan eteen, sillä heti seuraavan kirjaimen kohdalla oli vuorossa laukannosto, johon piti saada tarpeeksi energiaa alle.

Laukkakuviot olivat odotetusti murheenkryyni. Vakella ei tahtonut tänään energia riittää, ja ensimmäinen yritelmämme laukkaympyrän ja täyskaarron sekä vastalaukan pätkästä oli varsin surkea esitys aina lötköstä nostosta alkaen. Laukka ei pyörinyt ollenkaan, joten vastalaukkakaarteen lähestyessä Vake vain tipahti raville. Sisuunnuin ja ratsastin hetken aikaa uraa pitkin kunnolla liikkeelle herätellen. Vake esittikin nyt varsin mukavaa oikeaa laukkaa, ja seuraava kierros varsinaisella tehtävällä sujui jo paljon energisemmässä laukassa. Laukkaympyrä ja sillä suoritettava ohjien myötäys onnistuivat asiallisesti, mutta vastalaukkaan tullessa Vake nakkasi nyt äkäisen vaihdon. Kolmas kerta toden sanoi, eli seuraavalla yrityksellä sain viimein vastalaukan onnistumaan, mutta ei se mitään nättiä ja sujuvaa ollut, vaan kauheaa tuuppausta. Heti perään jatkettava vasen laukka askeleen pidennyksineen meni sekin istunnalla heiluen ja eteen puskien. Ilmeisesti minulle iski epätoivo runnoa laukkakuviot läpi vaikka väkisin, joten pokka ei pitänyt ja taannuin vanhaan tuttuun istunnalla tuuppimiseen. Noottia tuli ja aiheesta.

Kun olimme selvittäneet vasemman vastalaukan, joka odotetusti oli helpompi, jatkoimme vielä ohjelman käyntiosuudelle. Laukan jälkeen Vake tuli käyntiin nenä ylhäällä, mutta uraa pitkin ratsastaessa oli aikaa pyytää se takaisin pyöreälle niskalle ja peräänantoon oikealla ohjalla. Kun pyöreys oli hoidettu uralla kuntoon, pystyi lävistäjällä esittämään rentoa keskikäyntiä pyöreästi kaulaa venyttäen. Tämä onnistui yllättävän hyvin, eli kun olin saanut ponin kuolaimelle, lähti käynti työntämään eteenpäin ihan mukavasti. Askel takaa ei toki venynyt kuin etujalan merkkiin tai hieman sen yli, mutta tämä oli riittävää ja Vakeksi varsin kelvollista keskikäyntiä.

Sainpa taas huomata, että kouluradan ratsastaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Vaikka kuinka hevonen kulkisi muuten hyvin, niin kyllä homma helposti leviää käsiin siinä vaiheessa, kun pitäisi ratsastaa ohjelman mukaisesti tehtävä toisensa perään ja vieläpä tarkasti ja täsmällisesti. Siksipä tätä onkin tärkeää harjoitella. Iltapäivän rataharjoitusta varten tuli hyviä tärppejä, ja ainakin tiedän nyt, miten laukkatehtävillä EI tule ratsastaa. Oikean vastalaukan suhteen ei jäänyt mitenkään luottavainen ja varma olo, mutta jos yksi tehtävä menee rikki, niin sitten menee. Tarkkuudella ja huolellisuudella voi ohjelmasta kuitenkin pelastaa monta korvaavaa lisäpistettä, joten siihen on panostettava etenkin vahvimman osuutemme eli raviohjelman aikana.

Pientä jyräilyä

Keskiviikkoiseen Artsin valmennukseen osallistuin tällä kertaa Aasian kanssa. Ratsastimme ulkona kentällä, johon oli rajattu pitkää koulurataa vastaava alue. Harjoittelimmekin tänään hieman kouluratakuvioita, jotka olivat ilmeisesti jostain helppo A -tason ohjelmasta. Vaikka olemme ratsukkona kaukana tuosta tasosta (olimme Artsin kanssa yksimielisiä siitä, että ravissa meno on suunnilleen helppo B -tasolle sopivaa, mutta laukan vaikeuksien vuoksi Aasialle sopiva kisataso on tällä hetkellä helppo C), on kuitenkin kehittävää harjoitella myös vaativamman tason tehtäviä. Vastalaukkatehtävää teimmekin toki helpotettuna versiona.

Ehdimme tehdä lyhyen itsenäisen alkuverkan. Sanotaanko, että oli aikamoista humputtelua. Aasia tuntui tällä kertaa olevan lähtökohtaisesti huonommin avuilla, kiireinen ja jäykkä. Tästä oli suunta tunnin aikana vain ylöspäin. Verryttelyjen jälkeen aloitimme saman tien väistö- ja volttikuviolla. Pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta väistettiin ravissa pituushalkaisijalle keskipisteeseen, ja väistön päättyessä tästä käännyttiin puolivoltilla uralle. Uraa pitkin ravattiin seuraavaan kirjaimeen asti, johon tuli puolestaan kokonainen voltti. Ravityöskentelyyn otin taas jalustimet kaulalle, sillä muuten en tuntunut saavan istunnalla "kiinni" Aasian ravista. Omaa tehtävävuoroa odotellessa pyrin ratsastamaan siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, jotta Aasia olisi alkanut kuunnella pidätteitä paremmin.

Pohkeenväistö oli nihkeää ja vastustelevaa etenkin vasemmasta pohkeesta väistäessä. Oikeaa pohjetta Aasia väisti paremmin sivulle, mutta rento ja tasainen tuntuma ei tämänkään suunnan väistössä säilynyt. Poni olisi täytynyt saada kuuntelemaan paremmin ulko-ohjan pidätteitä pienen jyräämisen sijaan. Myös volteilla ulkolapa pääsi helposti karkuun, etenkin oikeassa kierroksessa. Artsi kehotti ratsastamaan tehtävät kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä yhtään itse, eli sain ihan luvan kanssa hissutella. Puolivolteilla Aasia pääsi väistöjen jälkeen vielä vähän kuskaamaan, mutta kokovolteille sain sen jo paremmin hyppysiin. Piti vaan muistaa nojata napakasti taakse, eikä antaa ponin vetää mukanaan eteen. Ravivolteista tulikin kehuja ja ne saivat valmentajalta arvosanaksi 7, kun taas puolivoltti ja väistö olivat parhaimmillaan 6,5 ja 6.

Seuraava kuviomme oli laukkatehtävä, ja otin nyt jalustimet takaisin jalkaan. Vuoroa odotellessa ehdin työskennellä taas omatoimisesti ravissa sekä siirtymisten parissa, ja harjoitusravissa istuminen jalustimet jalassa sujui mielestäni kohtuullisen hyvin ja napakasti. Omalla tehtävävuorolla ratsastimme ravissa lyhyelle sivulle, jonka keskeltä nostettiin laukka. Kulman jälkeen jatkettiin lyhyelle lävistäjälle kohti vastakkaisen pitkän sivun keskipistettä, jossa tuli loiva kaarros uralle ja vastalaukkaa noin seuraavaan kirjaimeen asti. Aasia teki nyt napakat, hyvät laukannostot, mutta laukassa juostiin liian kiireisenä eteenpäin. Liiallinen vauhti tietysti haittasi vastalaukkakaarteen tasapainoa, joten Aasia pudotti laukan helposti pois. Jos taas yritin lävistäjällä jarrutella, pudotti Aasia raville jo siinä. Vastalaukkatehtävä saatiin onnistumaan, kun ratsastin kaarteen uralle riittävän loivana enkä pyrkinyt tekemään liian jyrkkää kulmaa. Uralla laukka kannatti ottaa ajoissa pois, ennen kuin poni oli omia aikojaan levinnyt pois kontrollista. Rauhallisella ja harkitulla ratsastuksella tehtävä onnistui, vaikka Aasialla vähän liikaa vauhtia olikin, ja laukasta raviinkin päästiin parhaimmillaan melko hyvässä järjestyksessä.

Paremminkin on mielestäni mennyt, sillä tänään Aasia jäi aika kiireiseksi. Pidäte on ollut paremminkin läpi ja poni rauhallisempi ja rennompi. Ehkä pieni askel taaksepäin, mutta toki Aasia tänäänkin esitti parhaimmillaan oikein asiallisia ravipätkiä, kunhan vaan malttoi kuunnella. Tunnin aikana oli kuitenkin aika paljon omatoimista vuoron odottelua, ja ehkä en siinä ratsastanut aivan niin keskittyneesti ja tehokkaasti asioita läpi. Napakampi istunta auttaisi aina, mutta sitähän tässä yritetään harjoitella. Onneksi meille on ensi viikolla luvassa oikein tehotreenit kolmipäiväisen valmennuskurssin muodossa.

Onnistuneesti vastalaukan alkeita

Kesälomaratsastukset jatkuivat neljän ratsukon lisätunnilla Vaken kanssa. Ehdimme aloitella itsenäistä raviverryttelyä kentällä, mutta sen jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesiin, jossa oli viileämpää ja suojaa paarmoilta.

Aluksi jakaannuimme kahden ratsukon pääty-ympyröille, joiden avoimella sivulla ratsastettiin pätkä vasta-asetuksessa ja muualla myötäasetuksessa. Tämä oli Vakelle oikein toimiva aloitustehtävä, jossa sai niskaa notkisteltua ja kenties vähän etuosaa suoristettua. Asetuksen vaihtelun kautta Vake alkoi varsin pian pyöristyä ja liikkua mukavasti kuolaimella. Sain ohjeeksi säilyttää molemmissa asetuksissa vielä paremman tuntuman ulko-ohjalla, mikä auttoikin saavuttamaan tasaisemman pyöreyden etenkin asetusta vaihtaessa. Lisäksi sain muistaa katsoa vasta-asetusta ratsastaessa ympyrää menosuuntaan, jotta en ollut omalla kropalla vihjaamassa kääntymistä ulos ympyrältä vaan poni ohjautui luontevasti oikeaan suuntaan. Vaken ravi oli vielä aika hitaan ja pienen oloista, mutta liikkuminen oli rentoa ja pehmeää. Etenkin myötäasetusten aikana yritin välillä ratsastaa ravia isommaksi eteen, mutta en kuitenkaan tehnyt tätä rentouden kustannuksella.

Otimme hieman verryttelylaukkaa oikeassa kierroksessa, ja sen jälkeen aloimme ahertaa tunnin varsinaisen haasteen eli vastalaukkojen parissa. Vastalaukka on ja on aina ollut Vaken kanssa hirmuisen vaikeaa, koska se vaihtaa niin helposti eikä ilmeisesti ole oikein tajunnut koko vastalaukan ideaa. Tehtävä rakennettiinkin siten, että se palveli mahdollisimman hyvin minua ja Vakea. Lyhyeltä sivulta kulmaan tullessa nostettiin vastalaukka käynnistä, ja kaarrettiin saman tien lävistäjälle. Vastalaukan nostaminen kaarrokseen oli tietysti haastavaa, mutta homman juju oli siinä, että vaikea kohta tuli ensin ja siitä selvittyään sai laukata mukavasti lävistäjällä, jossa laukka muuttuikin myötälaukaksi.

Parilla ensimmäisellä kerralla sainkin nostettua vastalaukan yllättävän helposti, ja pysyimme laukassa läpi kaarroksen lävistäjälle. Kun tehtävä kävi tutuksi, aloimme sekä minä että Vake valmistautua nostoon liian antaumuksella eikä vastalaukka tullut enää "vahingossa ja ilmaiseksi". Vake pääsi puskemaan helposti takaosaa sisään, jolloin tietenkin nousi väärä laukka. Apua oli raipan siirtämisestä sisäkäteen, jolloin sain paremmin ratsastettua takaosaa ulos. Tiesin, että vastalaukka nousisi parhaiten ns. vastasulkutaivutuksen kautta, eli etuosa sisään ja takaosa ulos, asetus ja taivutus ulos nostettavan laukan puolelle ja tästä laukka-avut. Saman vinkin antoi myös ope, eli olin ihan oikeilla jäljillä. Ongelmaksi vaan koitui noston täsmällisyyden ja terävyyden puute, eli Vake ei oikein nostanut heti avusta vaan ehti karata pari askelta eteen ennen kuin oltiin laukassa. Tällöin se tietenkin pääsi luiskahtamaan pois oikeasta asennosta ja nostikin väärän laukan. Virheellisen noston jälkeen pyrin kuitenkin aina nostamaan halutun laukan lävistäjälle. Harhayritysten jälkeen sain kuitenkin monta onnistunutta nostoa molempiin suuntiin, ja kun vastalaukka oli noussut, säilytti Vake sen yleensä myös kaarroksen läpi lävistäjälle. Vain kerran taisi tulla perinteinen pomppuvaihto.

Muut ratsukot menivät vielä toista vastalaukkatehtävää, jonka me skippasimme, sillä Vaken kanssa se olisi ollut liian ylivoimainen haaste. Olimme onnistuneet tekemään hyvin vastalaukkaa edellisessä tehtävässä, ja se oli ehdottomasti jo iso saavutus. Niinpä ehdin vielä hetken työskennellä ravissa ja ratsastaa Vakea pyöreäksi ja rennoksi. Se liikkuikin ihan mukavasti kuolaimella, mutta edelleen olisin kaivannut raviin vähän lisää aktiivisuutta. Päivän treeneihin saattoi olla ihan tyytyväinen, sillä tsemppasimme Vaken kanssa varsin hyvin. Olikohan peräti ensimmäinen kerta, kun vastalaukkaharjoitukset päättyivät ihan hyvillä mielin?

Einolan leiri, 11. tunti: kanget ja kadonnut tuntuma

Torstain toisella tunnilla sai harjoitella kangilla ratsastamista. Yleensä olen kankia vierastanut ja pitänyt niitä tasoiselleni ratsastajalle vielä turhana juttuna, mutta nyt päätin kokeilla vaihteeksi kaksien ohjien kanssa ratsastamista. Ratsuksi valikoitui jälleen Nuppu, joten ainakin heppa oli tuttu. Mikä lie mielenhäiriö ollut, kun ajattelin, että Nupun voisi kangilla saada kulkemaan vähän paremmassa ja ryhdikkäämmässä muodossa. Hah! Luulisi minun jo oppineen, että kanget eivät ole tällainen ihmekeino vaan pikemminkin ne tekevät ratsastamisesta hankalampaa kuin helpompaa.

Ratsastimme tunnilla myös hieman vaativamman tason tehtäviä, eli avo- ja sulkutaivutuksia sekä vastalaukkaa ensin loivalla kiemuralla ja myöhemmin koko kenttää ympäri päätyjä pyöristäen. Nyt tosiaan ratsastimme ulkokentällä, ja sateen pehmittämästä pohjasta huolimatta Nuppu vaikutti liikkuvan täällä reippaammin kuin maneesissa. En päässyt pohkeella niin hyvin "käsiksi" poniin, vaan pikemminkin pidätteet olisi täytynyt saada paremmin läpi. Suurimman osan tunnista menin aivan löysällä kankiohjalla, joten ei kangella ollut juuri muuta virkaa kuin olla ylimääräisenä ohjana kädessä. Siinähän se ongelma sitten olikin. En vain löytänyt tasaista mutta elävää tuntumaa nivelohjaan läheskään niin hyvin kuin tavallisesti, vaan koko ajan ohja tahtoi valua huomaamatta vähän löysäksi tai vaihtoehtoisesti puristin sitä liian jähmeällä kädellä. Tuntuman lisäksi petti myös istunnan pito. Nuppu mennä humputti puolipidätteitä kuuntelematta, enkä pysynyt jämäkästi satulassa vaan olin istunnan osalta aivan vietävissä. Taisinpa tunnin kuluessa jo vähän luovuttaakin, kun ei mistään tahtonut tulla mitään. Se napakkuus, jota olin leiriviikon aikana ajoittain itsestäni saanut esiin, loisti nyt poissaolollaan.

Avot ja sulut menivät meidän osaltamme aivan höpöksi, kun ei Nuppu tosiaankaan edes kuunnellut pidätettä vaan jyräsi tehtävistä ulos. Avojen ja sulkujen välissä ratsastettiin voltti, jolla ope käski taivuttaa Nuppua oikein ronskisti sisäohjalla. Voltilla tuli vähän tasaisempaa tuntumaa ja kaulakin kaarelle kun taivutin ohjeiden mukaisesti, mutta avoihin ja sulkuihin eivät nyt rahkeet riittäneet. Vastalaukat Nuppu suoritti työteliäästi ja ihan tasapainoisestikin, vaikka muoto oli tosiaan pitkä ja avoin. Tunnin lopuksi ratsastimme vielä muutamat ravilisäykset lävistäjällä. Ensin tein sen virheen, että heitin ravia eteen ratsastaessa tuntumaa entisestään pois. Silloin ei askel tietenkään lähtenyt kunnolla venymään ylämäkeen. Tuntuman pitäen keskiravi parani, ja viimeisellä lävistäjällämme tuli tunnin kenties ainoa onnistunut pätkä Nupun lähtiessä venyttämään askelta kunnolla ja samalla kuolaimeen tukeutuen. Tuntui mainiolta, ja olipa kyllä harmi, että juuri tämä pätkämme jäi opelta näkemättä!

Tunnin jälkeen oli mieli melko matalalla. Kankiohjat kädessä laittoivat pasmat ilmeisesti ihan sekaisin tuntuman kanssa, enkä osannut ratsastaa Nuppua enää senkään vertaa kuin aikaisemmin pelkällä nivelellä. Arvelin myös, että minulta yksinkertaisesti loppui voima kesken Nupun ratsastamisessa, ja nyt tarkoitan erityisesti keskivartalon voimaa. Kun ravi lähti vyörymään eteenpäin ei minulla ollut enää mitään sanottavaa asiaan, vaan matkustin kyydissä kuin räsynukke. Myös pohkeen kanssa tuntui loppuvan voima siten, että tilanteissa, jotka vaativat voimakkaampaa pohkeen käyttöä, kärsi istunta huomattavasti. Kaiken kruunasi tietynlainen tekemisen päämäärättömyys. Tulipahan taas kokeiltua kankia, enkä usko niistä hevoselle olleen haittaa kun en kankiohjaa ottanut juurikaan tuntumalle. Taidan kuitenkin jättää kankikokeilut taas ainakin pariksi vuodeksi ja harjoitella tuntumaa sekä muita perusjuttuja lisää ennen seuraavaa kertaa.

Tasaisuus lähtee istunnasta

Maanantain tunnille minulla oli pari toiveratsua mielessä, ja sainkin niistä yhden eli Aasian. Ratsukoita oli tunnilla seitsemän, mutta ulkokentällä oli tämän kokoiselle ryhmälle ihan mukavasti tilaa. Tehtävät olivat Artsin tunneilta tuttuja.

Aloitimme ravikuviolla ratsastaen lävistäjäkahdeksikkoa ja päätyihin isot ympyrät. Ope laittoi heti alusta alkaen keskittymään istunnan ongelmakohtiin, eli hakemaan selvän kyynärkulman ja pitämään ylävartalon pystyssä. En väitä, etteikö minulla olisi muutenkin paha taipumus etukenoon, mutta Aasian satula vielä aivan erityisesti vetää minua sellaiseen asentoon. Pienen ponin satulassa on tietenkin pieni istuin, ja kun lisäksi on aika muhkeat polvituet niin olo on kuin koulusatulassa, vaikka ihan yleissatulasta onkin kyse. Kyynärkulman puutetta ei tietysti selitä mikään muu kuin lapsesta asti mukana kulkenut huono tapa. Istuntaan ja ohjien pitoon haluttiin siis jäntevyyttä, etenkin kun Aasialla on tapana yrittää hieman kiskoa ohjia. Vetämällä kuskia vaivihkaa etukenoon ja käsivarsista suoraksi pääsee poni tietenkin näppärästi livahtamaan pitkäksi ja pois tuntumalta. Tämä sitten näkyy tuntuman epätasaisuutena, josta koulutuomarimmekin viime viikolla huomautti. Tasaisuus lähtee jäntevyydestä, ja varmasti poninkin on loppujen lopuksi paljon mukavampaa liikkua tasaisella tuntumalla ja tasaisesti kuolaimella.

Sama istuntahöykytys jatkui harjoitusravissa, jossa aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä uralta keskelle päin. Väistö tehtiin kahdessa "portaassa", joiden välillä ratsastettiin pätkä suoraan kohti päätyä, ja lopulta suoristettiin pituushalkaisijalle. Päätyyn tullessa kaarrettiin puolivoltilla uralle väistättävän pohkeen puolelle, eli väistöllä haettiin tulevan taivutuksen sisäpohje valmiiksi läpi. Aasia väisti ihan kelvollisesti, joskin toki loivasti. Suoristuksissa sai olla tarkkana, samoin kuin väistön jälkeisessä kaarteessa sisäpohkeen kanssa. Edelleen ope patisteli istumaan satulassa ja nojaamaan taakse, sekä pitämään kyynärkulman. Mielestäni tsemppasin aika hyvin, ja keskityin parhaani mukaan istumaan kuten oli neuvottu. Aluksi tuntui työläältä, mutta kyllä raviin sitten saikin jämerämpää otetta, kun en keikkunut etukenossa ja kyynärvarret pysyivät kylkien vieressä. Aasia alkoi tuttuun tapaan työskennellä paremmin tunnin edetessä, ja harjoitusravissa tuli jo aika kivoja, tasaisempia pätkiä. Varsinkin vasemman pohkeen väistäminen ja sen ympärille taipuminen onnistui lopulta melko mukavasti.

Laukassa ratsastimme vastaavaa porraskuviota, tosin nyt ei väistetty vaan lähdettiin pitkän sivun alusta pieni pätkä lävistäjää, sitten suoristus pitkän sivun suuntaiseksi, uusi pätkä lävistäjää ja lopuksi suoristus pituushalkaisijalle. Portaisiin tuli siis pienet kaarrokset vastalaukkaa. Aasia kuumui laukkatehtävästä jonkin verran, ja sain taas yrittää istua ihan tosissani. Porraskuvioon tultiin vähän liiankin reipasta vauhtia, mutta loivat vastalaukkapätkät onnistuivat kyllä. Pituushalkaisijalle suoristamisen jälkeen Aasia kuitenkin pudotti helposti raville, eli ilmeisesti se koki tasapainonsa hieman huonoksi. Vähän rauhallisempi tahti olisi varmasti auttanut tasapainon säilyttämistä. Pohkeet kiinni pitämällä sain laukan pysymään yllä kuvion loppuun asti, mutta kaarrokset päädyssä olivat hieman holtittomia ja sisäpohjetta vastaan kaaduttuja. Vasemmassa laukassa oli suuremmat tasapaino-ongelmat, sillä Aasia pudotti sen oikeaa helpommin pois. Vasemmalle korostui myös oma sisäänpäin kallisteluni, joten mikä tässä lieneekään syy ja mikä seuraus.

Lopuksi ratsastimme vielä ravissa kolmikaarista kiemuraa. Aasia oli laukan jälkeen ensin kiireinen, joten tahtia piti rauhoitella. Vasemmalle taipuminen sujui ihan nätisti, mutta oikealle mentiin vielä vähän lapa edellä. Ravissa tuli taas mukavia hetkiä, mutta meno saisi edelleen olla tasaisempaa, niin että poni pysyisi hyvällä tuntumalla pidempäänkin.

Tunnilla puututtiin mukavasti keskeisimpiin ratsastukseni ongelmakohtiin, ja tuntui siltä, että kun korjasin sitkeästi istuntaa niin Aasiakin alkoi toimia paremmin. Laukassa jämäkkä ja jäntevä olo jäi valitettevasti vielä haaveeksi, ja Aasia sai laukassa kiskottua minua liikaa "mukaansa". Missään nimessä ei tietenkään ole kyse yhdessä tunnissa ratkeavasta asiasta, sillä tässä ei puhuta mistään yksittäisestä oivalluksesta vaan kehon hallinnasta ja keskivartalon voimasta. Treeniä, treeniä, sitä tässä tarvitaan.

Yksi hyvä ja sata huonoa

Perjantaina Artsin valmennukseen valitsin ratsuksi jostain ihmeen syystä Kingin. Joko olin ylioptimistinen, tai sitten halusin hakata päätä seinään. Ehkä kuitenkin jälkimmäistä, sillä lähdin tunnille lähinnä asenteella "eihän tästä tule mitään". Eipä siitä silloin tulekaan.

Ratsastimme ulkona kolmen ratsukon ryhmässä. Pitkät sivut oli rajattu kouluaidoilla, joten menimme noin 20x60 metrin kokoisella ratsastusalalla. Aloitimme kevyessä ravissa tutulla kuviolla, jossa tehtiin lävistäjät molemmista päädyistä ja niiden välillä ratsastettiin lyheyt sivut puoliympyrän muotoisina. Ohjeeksi sain taivuttaa Kingiä päädyissä reilusti sisäohjalla, ja antaa ulko-ohjasta myöden samalla kun sisäpohje pyysi napakasti liikettä eteen. Askeleen haluttiin pidentyvän kunnolla, ja samalla tietysti poni myötäämään niskasta. Jälkimmäisen osalta oli kyllä nihkeää, ja tunnuttiin päätyvän vain tilanteeseen, jossa Kingi juosta humputti huonosti kuunnellen eteenpäin. Tehtävään lisättiin myös laukkapätkiä siten, että laukka nostettiin lävistäjän loppupuolella ja päätyyn tehtiin laukkaympyrä. Päädyin lähinnä lennättämään Kingiä eteenpäin siinä toivossa, että reippaan etenemisen seurauksena alkaisi jotain tapahtua. Ei se vaan niin yksinkertaista ollut.

Seuraavaksi aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä ravissa pitkän sivun alusta keskelle, ja pituushalkaisijalle tulon jälkeen taivutettiin väistättävän pohkeen puolelle sekä ratsastettiin puolivoltti uralle suuntaa vaihtaen. Tämä tehtävä olisi ollut erinomainen työkalu Kingin läpiratsastamiseen, jos vaan olisin osannut käyttää sitä oikein. Nimenomaan väistöjen avulla pohkeen voisi saada oikeasti läpi, ja väistön jälkeisessä taivutuksessa pitäisi sitten tulla nätisti se niskan myötäys. Toteutus vaan tökki, kun en saanut Kingiä väistämään tarpeeksi rehellisesti ja rennosti. En päässyt ottamaan väistöä kunnolla vastaan ulkoavuilla, ja meno oli vähän epämääräistä kylkimyyryä, jossa ei ollut ihan selvää väistikö poni kunnolla vai ei. Kun se kunnollinen ristiaskel ja pohkeen läpimeno jäi puuttumaan, niin ei sisäpohje ollut voltille kääntyessäkään halutulla tavalla läpi. Molempiin suuntiin oli melko lailla sama ongelma.

Lopuksi ratsastimme vastalaukkakuviota, jota oli edelliskerran tehtävällä jo pohjustettu. Aloitimme kuvion kaartamalla laukassa lyhyeltä sivulta linjalle noin 5 metriä pituushalkaisijan vieressä. Tästä käännyttiin lävistäjälinjalle pituushalkaisijan yli ja suoristettiin uudelle linjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella, eli tässä tuli loiva kaarros vastalaukassa. Sitten tuli taas lävistäjäpätkä takaisin ja pituushalkaisijan ylitys, sekä suoristus myötälaukkalinjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella ennen päätyyn tuloa. Näin muodostui ikään kuin loiva kolmikaarinen kiemura, joka kiemursi pituushalkaisijan molemmin puolin. Kingin kanssa ei vastalaukan pitäminen ollut ongelma, ja pääsin keskittymään tahdin säilyttämiseen sekä huolellisiin suoristamisiin. Sain ratsastettavan tien aika mukavasti haltuun, mutta viimeiselle "kaarelle" haluttiin vielä parempi ja aikaisempi suoristaminen ulkopohkeella, ettei Kingi jäänyt nojailemaan linjalta ulospäin. Vasen laukka säilyi vastalaukkana vähän tasapainoisemmin, ja oikeassa laukassa tulikin vastalaukkakaarelle ensin raviin putoaminen. Oikeassa laukassa piti siis erityisen tarkasti kontrolloida laukan tahtia ja tasapainoa.

Lopulta viimeisen laukkakiemuran jälkeen sain kuin ihmeen kaupalla sisäpohkeen läpi ja tuntuman ulko-ohjalle. Niinpä Kingi sitten viimein laukkasi uralla oikealle hetken aikaa pyöreänä kuolaimella ja ulko-ohjan tuella. Tulihan sieltä edes yksi tällainen loksahdus ja hyvä hetki! Sitten siirryimmekin loppuraveihin, ja myös ravissa sain aikaan lyhyen tilanteen, jossa Kingi asettui oikealle niskasta myödäten ja kuolaimella. Tunnin työskentelyn tulokset jäivät siis kovin laihoiksi, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään, että lopussa tulee edes kaksi hyvää hetkeä. Harmi vain, että yhtä hyvää pätkää kohti tuntuu olevan vähintään sata huonoa. Kingi on minulle tosi vaikea, kun se ei todellakaan tule ilmaiseksi oikeinpäin. Ainakin tässä tarvittaisiin vielä määrätietoisempaa pohkeen läpiratsastamista, eikä jämäkämpi istuntakaan varmaan haittaisi. Nyt poni pääsee vain vetämään itseään pitkäksi puikulaksi ja juoksemaan puolilaiskasti työntekoa karkuun.

Näppärä uusi poni

Maanantain tunnille sain testiin uuden söpön ponin. Aasia on noin 140 cm korkea, vaalean voikko eestinhevostamma, joka ostettiin tuntiratsuksi reilu viikko sitten. Ponin aiemmat elämänvaiheet ovat sisältäneet varsomista ja vaellushommia Virossa sekä terapiaratsun töitä Suomessa. Ennakkotietona kuulin, että laukan nostaminen saattaisi olla jollain tapaa haasteellista.

Tunti ratsastettiin tänään viimeinkin kuivalla ulkokentällä, joten tilaa oli mukavasti. Aloitimme sopivan simppelillä tehtävällä, eli ratsastimme kevyessä ravissa pääty-ympyrät sekä pitkille sivuille vasta-asetuksia. Aasia hakeutui käynnissä saman tien pyöreälle kaulalle, mutta oli vähän levoton suustaan. Ravissa edettiin aluksi hieman jännittyneenä ja pää ylhäällä. Ponilla oli selvästikin oma moottori, eli eteenpäin sitä ei tarvinnut puskea vaan ennemminkin sai varoa tahdin kiihtymistä kiireiseksi kipitykseksi. Oikealle taipuminen oli vähän vaikeaa, mutta vasta-asetukset vasemmalle saivat Aasian jo välillä myötäämään ja rentoutumaan. Ope muistutteli etenkin alkutunnista kyynärkulman säilyttämisestä, jotta tuntuma pysyisi pehmeänä ja joustavana. Kun vaihdoimme vasempaan kierrokseen, alkoi Aasia taipua ympyröillä kauniisti ja pyöristyä kivasti. Tärkeää oli saada se ravaamaan rauhassa ilman kiirettä, ja silloin löytyi heti rentous niskaankin.

Laukassa ratsastimme kuviota, jossa tehtiin nosto ravista lyhyellä sivulla ja laukattiin ensin pääty-ympyrä. Seuraavalle pitkälle sivulle puolestaan tuli suuri loiva kiemura vastalaukassa. Yritin tehdä ensimmäisen laukannoston huolella, mutta en ollut kuitenkaan tarpeeksi napakka. Kun avuissa oli epämääräisyyttä, lähti Aasia vain juoksemaan ravia lujempaa vauhtia. Käynnistä laukan nostaminen onnistui kuitenkin hyvin helposti, ja pian nostot onnistuivat myös ravista täsmällisesti kunhan vaan olin tarkka ja selkeä apujeni kanssa. Aasia tuntui jopa vähän kuumenevan laukasta, ja pyrki ennakoimaan nostopaikan lähestyessä. Laukka oli napakkaa ja reipasta, ja sain keskittyä istumaan rauhallisesti ja jämäkästi. Kyllä, ponilla oli todellakin oma moottori! Laukassa olisi pitänyt saada ylävartaloa vielä pystympään ja istua tiiviimmin satulaan. Olin kyydissä vähän turhan epävakaa varsinkin silloin, kun poni yritti kiihdytellä. Ympyröillä tuli laukassakin kivoja hetkiä, jolloin Aasia liikkui kauniin pyöreänä hyvällä tuntumalla. Energia piti vain saada ohjattua tuntumaa kohti. Vastalaukkakaarilla Aasia pysyi ihan näppärästi tasapainossa, eikä tehtävä tuottanut sille vaikeuksia. Edelleen tosin piti hieman rauhoitella vauhtia, ettei kiemuralla laukattu jo liian lennokkaasti. Laukkatyöskentelyn jälkeen Aasia ravasi mukavan letkeästi ja aktiivisesti kohti tuntumaa. Loppuraveissa se venyttelikin hienosti eteen ja alas samalla energisen liikkeen säilyttäen.

Olin oikein positiivisesti yllättynyt, miten kiva Aasia oli. Koulutustaso sillä taitaa olla helpon C:n luokkaa ja joiltain osin se oli ehkä vähän raa'an oloinen ratsu. Poni oli kuitenkin nöyrä ja energinen, eikä ollenkaan hassummin liikkuva. Rentouden myötä se hakeutui oikein päin lähes itsestään, ja askeleissa oli näppärää venyvyyttä. Tykkäsin kovasti, ja minulle tarjottiinkin saman tien mahdollisuutta startata Aasialla Tallinmäen koulukisoissa kolme päivää myöhemmin. Hetken mietittyäni vastasin kyllä, joten Aasia pääsee starttaamaan uudessa kodissa saman tien valkoisten aitojen sisällä helppo C -luokassa. Kivaa!

Vasta-asetuksilla suoruutta kohti

Pääsin kuin pääsinkin Artsin valmennukseen, vaikka alkuviikko meni ikävän flunssan kourissa. Perjantaina olo oli kuitenkin jo kevyeen treeniin sopiva. Sain valita ratsun Vaken ja Kingin väliltä, ja Vaken satulaanhan minä tietenkin lopulta eniten mielin. Vaken kyydissä pääsee ainakin liikkeiden tasaisuuden puolesta helpolla, joten harjoitusravia olisi näin puolikuntoisenakin jaksanut puksuttaa vaikka koko iltapäivän.

Harjoitukset jatkuivat samoilla teemoilla kuin parilla edellisellä kerralla: suoria pituushalkaisijan suuntaisia linjoja sekä asetuksia. Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen aloimme ensin ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, jolta lähdettiin pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti ja suoristettiin taas uudelle linjalle päätyä kohti. Myöhemmässä vaiheessa mukaan lisättiin avotaivutusta väistön jälkeiselle suoralle pätkälle. Suunta pysyi kuviossa samana, eli oikeasta kierroksesta linjalle tullessa väistettiin vasemmalle. Tässä saikin olla tarkkana, sillä Vake pyrki pituushalkaisijalle kääntyessä puskemaan lapaa ulos, niin että koko suora pätkä ennen väistöä meni ulos nojaillen ja näin ollen väistössä oli jo lähtökohtaisesti ulkolapa karkuteillä. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä ilmiö korostui, ja ohjeena oli ottaa asetus vasemmalle heti pituushalkaisijalle tulon jälkeen. Vasta-asetus toimi apuna etuosan hallintaan saamiseksi myös väistön aikana. Väistön loppumisen jälkeen sain ohjeeksi käyttää asetuksen taas vasemmalla, ennen kuin ratsastin ponin avotaivutukseen oikealle. Tämä vasta-asetus ennen avotaivutusta osoittautuikin hyväksi keinoksi saada vasen lapa kunnolla haltuun ja Vake oikeasti suoraksi. Kun lavat oli näin suoristettu, oli kätevää siirtyä avotaivutukseen, joka onnistui harvinaisen mukavasti.

Vasemmassa kierroksessa oli oikeastaan melko samanlainen tilanne, eli Vake olisi halunnut nojailla ulkolavalle niin linjalla kuin väistössäkin. Tässä suunnassa myös takaosaa piti patistella nohevammin mukaan väistöön. Koska oikealle asettaminen on Vakella hankalampaa, ei se tässä suunnassa mielestäni suoristunut ja myödännyt niin nätisti vasta-asetuksen kautta. Avotaivutus oli kuviossa se osuus, missä Vake tuli paemmin kuolaimelle, kun taas väistössä oli vähän vastustelua ja nihkeilyä. Muutenkaan ei ravissa ollut nyt aivan tarpeeksi potkua, vaan jäätiin hiippailemaan puolivaloilla vaikka muoto ihan asiallinen olikin. Ehkä tässä näkyi se, että kuski ei ollut tänään aivan täydellä teholla hommissa.

Lopuksi tiedossa oli vielä laukkatyötä. Laukassa käännyttiin pitkän sivun suuntaiselle linjalle noin 5 metriä uran sisäpuolella. Kun tätä linjaa oli edetty kymmenisen metriä, käännettiin pätkä lävistäjän suuntaisesti ja tästä suoristettiin pituushalkaisijalle. Lävistäjäpätkältä pituushalkaisijalle tullessa mentiin siis pieni kaarros vastalaukassa. Ennakoin hankaluuksia, mutta lopulta tehtävä onnistui helpommin kuin pelkäsin. Ensimmäisellä yrittämällä Vake laukkasi halutun reitin ja piti oikean laukan. Tämän jälkeen poni tiesi tehtävän, ja laukan säilyttäminen vaikeutui. Pääsimme yleensä jopa vastalaukkakohdan ohi, mutta heti sen jälkeen Vake pudotti raville. Sen mielestä homma meni liian vaivalloiseksi. Olin kuitenkin napakkana, ja hätistin raipalla Vaken takaisin laukkaan. Sain myös ohjeeksi säilyttää laukassa saman rytmin koko tien läpi, eli piti istua kaikessa rauhassa ja "tehdä" laukkaan tahtia. En onneksi alkanut pahasti tuupata ja hosua vastalaukkakaarteen kohdalla, ja tälla lailla rauhallisesti ratsastaen sain Vaken lopulta pysymään oikeassa laukassa. Suoristamiseen en ihan täysillä päässyt keskittymään, kun huomio meni oikean laukan ylläpitämiseen.

Vasen laukka oli ainakin vastalaukkaa ajatellen helpompi, ja jonkin aikaa tähän suuntaan työskenneltyämme sain Vaken loksahtamaan mukavasti kuolaimelle. Sain ratsastettua pohkeella laukan teräväksi, ja pidin ulko-ohjalla oikein tasaista tuntumaa. Kylläpä laukka sitten pyörikin aivan eri malliin, ja näin hyviä laukkapätkiä ei kyllä ole meiltä vähään aikaan nähty. Varsinaiselle tehtävälle tullessa pyöreys pääsi kuitenkin helposti häviämään. Näin kuulemma kävi, koska annoin Vaken vetää minut hieman etukenoiseksi.

Sujuvan ja pyöreän laukkapätkän jälkeen Vake liikkui myös loppuraveissa kivan letkeästi. Tällä kertaa se olikin parhaimmillaan poikkeuksellisesti vasta aivan tunnin lopussa. Ehkäpä siis suoristamistyöskentely tuotti jotain tulosta. Harvinaisen toimiva vasen laukka oli tällä tunnilla kyllä ehdottomasti positiivisin asia. Toivottavasti pystyn tavoittamaan saman tunteen jämäkästä istunnasta ja hyvästä tuntumasta laukassa myös tulevilla tunneilla.

Suoristusta ja asetuksia

Perjantaina oli taas Artsin valmennus, ja valitsin sinne ratsuksi Vaken. Vake on viime aikoina mennyt taas sileälläkin vähän paremmin, joten sen kanssa on ihan motivoivaa käydä kouluvalmennuksissa. Tällä kertaa tunnin alku oli kyllä aika nihkeä. Vake tuntui tahmealta, jäykältä, vinolta ja etupainoiselta sekä jäkitti vastaan myötäämättä niskasta kunnolla. Edes laukkaverryttely ei saanut ponia irtonaisemmaksi ja pehmeämmäksi, ja aloin jo vähän huolestua.

Päivän harjoituksiin kuului asetuksia ja suoristuksia. Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijan suuntaista suoraa linjaa, jossa mentiin vasta-asetuksessa. Linjalle kääntyessä tuli asetus kaarteen suuntaan, sitten suoristuksen kautta siirtyminen vasta-asetukseen ja linjan lopussa taas suoristuksen kautta asetuksen vaihto kaarteen puolelle. Ensin linjaa mentiin kokonaan ravissa, ja sitten mukaan otettiin siirtyminen käyntiin vasta-asetuksen aikana. Koska tunnilla oli kolme ratsukkoa, ehti omaa vuoroa odotellessa pyöräyttää lisäksi aina pari ympyrää tai volttia.

Vake ei tosiaan ollut vielä alkuverryttelyn jälkeen erityisen notkea ja avuilla, mutta jatkoin sitkeästi taivuttelua, asetuksia ja ravin aktivointia. Vähän kerrallaan Vaken liikkuminen alkoi muuttua parempaan suuntaan, ja se alkoi myödätä niskasta ja keventyä tuntumalle. Välillä myötäsin ulko-ohjaa ja pyysin lisää ravia sisäpohkeella, välillä taas hain ponin ulko-ohjan tuelle ja myötäsin sisäohjaa. Tällä kertaa voin kehua itseäni siitä, että muistuttelin aktiivisuudesta raipalla enkä jäänyt puskemaan pahasti pohkeilla. Hyvää oli myös se, etten ajautunut epätoivoon ja alkanut juntata ja riidellä ponin kanssa, vaikka se aluksi huono olikin. Sitä mukaa kun etuosa keveni ja Vake lakkasi jäkittämästä ohjalla vastaan, pääsin myös keventämään kättä ja tuntumasta tuli rennompi. Kovin energisesti ja lennokkaasti Vake ei liikkunut, mutta ravi muuttui silti paljon paremman oloiseksi siinä vaiheessa kun Vake keveni edestä ja alkoi kantaa itseään.

Vasemmassa kierroksessa vasta-asetus tuotti ongelmia. Vake ei asettunut oikealle rehellisesti vaan käänsi vain nenää, ja samalla se yritti lähteä valumaan oikealle asettavan ohjan mukana. Korjauksena niin sivulle valumiseen kuin pyöreyden katoamiseenkin oli oikea pohje, jolla piti naputella kylkeen samalla kun asetin oikealle. Vasta-asetustehtävä vaikeutui entisestään, kun mukaan otettiin siirtyminen käyntiin. Käynnissä Vaken mielenkiinto kantaa itseään lopahti välittömästi, liike eteen sammui ja hyvä tuntuma katosi. Ravissa kyllä nyökättiin heti pyöreäksi, mutta käyntiin olisi tarvittu aktiivisuutta ja niskan notkeutta lisää.

Linjalla otettiin lisäksi vielä vastalaukan nostoja ravista. Linjalle suoristaessa asetettiin siis ensin ulos ja nostettiin vastalaukka, jota jatkettiin muutamia askeleita suoraan ennen paluuta raviin ja asetuksen vaihtoa suoristuksen kautta. Aluksi Vake oli kamalan tahmea nostamaan vastalaukkaa, ja meni pari kierrosta ennen kuin ylipäänsä esitimme järkeviä laukka-askeleita. Nenä nousi laukkaan siirtyessä ylös, eikä Vake edennyt pyöreänä tuntumaa kohti. Oikealla pohkeella naputtelemalla yritettiin taas herätellä Vakea töihin laukka-askelten aikanakin.

Oikeassa kierroksessa vasta-asetustehtävä oli vähän helpompi. Vasemmalle asettuminen onnistui paremmin ilman samaan suuntaan luisumista, mutta vasen pohje sai silti olla mukana varsinkin käynnissä ja laukassa aktivoimassa liikettä. Ravissa Vaken muodosta tuli oikein kehujakin, ja se tuntui tosiaan olevan ihan rehellisesti rennossa peräänannossa. Käynnissä ja vastalaukassa pyöreys oli työn takana, mutta lopulta esitimme myös siirtymisten kanssa yhdet linjat pyöreämmällä niskalla.

Lopuksi ratsastimme muutamat laukannostot lävistäjillä, sekä päätyyn laukkavoltit. Tässä vaiheessa tuntia Vaken työskentelyssä olivat jo parhaat hetket ohi, ja se alkoi tavalliseen tapaan lössähtää loppua kohti. Niinpä laukka jäi volteilla jäykkäkylkiseksi ja huonosti rullaavaksi. Myös nostojen terävyydessä ja apujen ajoituksessa oli nyt jotain pientä häikkää. Sain suoristettua Vaken lävistäjille ravissa aika hyvin, mutta laukkaa nostaessa se pääsi liiraamaan vinoksi. Olin kuitenkin edelleen tyytyväinen letkeään raviin, jossa tulimme lävistäjille.

Ei hassumpaa ravityöskentelyä tänään, ja mukavaa oli se, että sain tunnin aikana ratsastettua Vaken asialliseen muotoon ja vähemmän etupainoiseksi, vaikka se aluksi olikin aikamoinen pötkylä. Energiaa tietysti kaivattaisiin aina lisää. Tämän päivän tehtävät paljastivat, että suoruudessa on kyllä vielä tekemistä, eikä vähiten ratsastajan osalta. Sain tunnilta kännykkälaatuisen videopätkän (kiitos Lauralle kuvaamisesta!), ja jo näin lyhyen klipin perusteella pääsin jälkeenpäin toteamaan, että kylläpä istun linjaa ratsastaessa vinossa. Oikea olkapää todellakin tipahtaa alas, eikä painokaan taida olla oikein keskellä. Ponin suoruuden korjaaminen voisi siis ensisijaisesti alkaa oman asentoni korjaamisesta.

Viikonloppuleiri Pudasjärvellä, 5. tunti: Tähdet väärässä asennossa

Sunnuntain ensimmäinen tunti oli koulua. Olin erittäin vapaaehtoinen ratsastamaan uudestaan Radalla, ja kun ei sitä kukaan muukaan välttämättä halunnut, niin pääsin taas ponilla tunnille.

Oma olo oli tänä aamuna ehkä hieman tukkoinen. Olimme tehneet eilisiltana kuntosalitreenin, ja vaikka lihakset eivät treenin jäljiltä tuntuneet kipeiltä, niin olin ehkä kuitenkin jäykempi. Niin tai näin, nyt ei ollut läheskään niin hyvä tatsi ratsastukseen kuin eilen. Tai ehkä se kuu taas vaihtoi asentoa, ja joko minulla tai tammalla tai molemmilla oli nyt vaan henkisesti huonompi päivä. Rada vaikutti tunnin alussa jopa vähän laiskalta ja nihkeältä, ja kun se ei edennyt ei löytynyt myöskään tasaista ja hyvää tuntumaa. Laukkaverryttelyssä sain suorastaan pyytää ponia eteen. Reippaan laukkailun ansiosta alkoi tuntumallekin tulla jo jotain mitä ratsastaa, mutta pääsääntöisesti oli kyllä selätöntä menoa. Istuntakaan ei toiminut yhtään. Opelta tuli sanomista niin heiluvista alapohkeista kuin lappeelleen kääntyvistä nyrkeistäkin. Pohjetta piti saada taaksepäin, ja polvea alas. Kroppa ei vaan toiminut!

Turha luulo, että Rada olisi ollut kokonaan nukuksissa tänään. Laukkaverryttelyn jälkeen oli ponissa kierroksia, ja kun aloitimme varsinaiset työt niin Rada tuntui lopullisesti hermostuvan toistaitoiseen kuskiin. Nostimme jalustimet kaulalle, ja keräännyimme keskiympyrälle ratsastamaan sulku- ja vastasulkutaivutuksia. Rada oli nyt jännittynyt ja kiireinen. Yritä siinä sitten tehdä sulkutaivutuksia. Periaatteessa taivutusväistöt olisivat varmasti olleet hyvä työkalu ponin avuille saamiseksi, mutta kuten sanottua, tänään ei vaan mikään onnistunut. Kaiken toivottomuuden lisäksi onneton sisäpohje irtosi kyljestä ihan kokonaan aina, kun aloin pyytää sulkutaivutusta. Sisäpohkeen ympärihän sen hevosen pitäisi taipua, mutta mitenkäs taivut, kun ratsastaja heittää jalan eteen ja irti. Sulkutaivutuksia ährätessä herpaantuivat myös nyrkit lappeelleen ja olkapäät eri tasolle. Vaikka kuinka keskityin nyrkkeihin ja suoruuteen, niin ne levisivät kuin jokisen eväät saman tien kun aloin tehdä sulkutaivutusta. Ei, ei, ei. Ravissa oli tietysti vielä mahdottomampaa. Rada juoksi selkä alhaalla karkuun, enkä saanut istuntaa siinä kipityksessä mitenkään vakautettua.

Vasemmassa kierroksessa tapahtui lopulta pieni ihme. Käynnissä työskennellessä Rada naksahtikin hetkeksi kuulolle, ja lakkasi juoksemasta alta. Mysteeriksi jäi, mitä tein oikein, että poni olikin yhtäkkiä tuntumalla pyöreänä ja kuunteli apuja. Siitäpä sitten irtosi sulkutaivutukset ja vastasulkutaivutukset niin kuin mikään ei olisi helpompaa. Pysyi muuten nyrkitkin pystyssä ja sisäpohje kyljessä, kun sain kaikessa rauhassa keskittyä olemiseeni. Raviin en kuitenkaan valitettavasti saanut näitä hyviä fiiliksiä siirrettyä.

Lopuksi teimme vielä vastalaukannostoja käynnistä ympyrällä. Radalla meni heti kuppi nurin, ja se kuumahti aivan täysin. Ope kertoi, että vastalaukka saa Radan hermostumaan ja hätääntymään, kun se ei oikein ymmärrä, miksi ratsastaja pyytää väärän puolen laukkaa. Sain tehdä tehtävää sitten helpotettuna versiona, eli jalustimet jalassa ja suoralla uralla. Rada kyllä nosti vastalaukan uralla kuuliaisesti, eli sain annettua sille oikeat avut ja se ymmärsi ne. Vaikeutena vaan oli päästä nostoon niin, ettei poni räjähtänyt jo omia aikojaan laukalle tai steppaillut aivan kiihdyksissään. Tulipahan ainakin ylämäkeen suuntautuvia nostoja. Päädyn lähestyessä jarruttelin Radan aina raville, ja laukkapätkien välillä tyynnyttelin ponia ravaamalla keventäen ympyröitä.

Jos ei muuta, niin ainakin vastalaukkatehtävä toi liikkumiseen kunnolla energiaa. Loppuraveihin siirtyessä Rada ravasi mainion tuntuisesti etuosa ylämäkeen kohoten. Kaunis muoto sieltä löytyi viimeinkin, ja näin pääsin loppuminuuteilla kokemaan taas hienompia hetkiä tämän ponin kanssa. Ei kai tässä ole kyse muusta kuin siitä, että pitää saada Radan energia suunnattua rentoon työskentelyyn, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Poniparka selvästikin haluaa kovasti miellyttää ja menee vaikka rusetille, jos vaan ymmärtää, mitä pyydetään. Sitten kun ei ymmärrä, niin se hätääntyy välittömästi ja leviää joka suuntaan. Tänään en kyennyt olemaan tarpeeksi selkeä ja houkuttelemaan Radaa kuorestaan tekemään töitä luottavaisena, ja niin oli noidankehä valmis. Onneksi tuntiin mahtui sentään ne pari pientä hyvää hetkeä, jotka voi jättää päällimmäiseksi mieleen.

FilmMe-videota tuli kuvattua vain loppuraveista.

Perinteinen vastalaukkatilttaus

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella. Kahden ratsukon ryhmässämme oli ohjelmassa jumppaa alkeellisten sulkutaivutusten sekä vastalaukan avulla. Verryttelyssä ohjeena oli ottaa kevyen ravin lomassa myös lyhyitä laukkapätkiä. Aluksi meno oli aikamoista puskemista, mutta laukannostot ajoivat taas asiansa ja saivat Vaken tehokkaammin liikkeelle. Vasemmassa laukassa tuli ensin aika napakka pukki, jonka syynä taisi olla kiista ympyrälle kääntymisestä (vs. kaverin seuraaminen uraa pitkin), mutta tämän jälkeenpä laukka lähti rullaamaan yllättävän sujuvasti. Pyöreyden kanssa oli vielä vähän niin ja näin, vaikka Vake alkoikin pikkuhiljaa liikkua paremmin kroppaansa käyttäen.

Ensin työskentelimme käynnissä ja ravissa ratsastaen toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta. Sulkutaivutuksen funktiona oli erityisesti jumpata Vaken jähmeää ristiselkää. Lisäksi päätyihin tuli ravivoltit, ja toiselle pitkälle sivulle siirtymisiä. Pian myös sulkutaivutukseen haluttiin yhdistää siirtyminen käynnistä raviin. Aloitimme vaikeammasta suunnasta eli oikeasta kierroksesta. Aluksi Vake tarjosi aivan liian jyrkkää poikitusta, jolloin liike meni väistöksi eikä etuosa pysynyt uran suuntaisena. Yritin ensin loiventaa poikitusta oikealla pohkeella, mutta oikea ratkaisu olikin vasemman pohkeen vaikutuksen vähentäminen. Tarpeeksi loivan poikituksen etsimisessä meni aikansa, ja kun sopiva poikitus löytyi niin piti vuorostaan alkaa työstää asetusta ja taivutusta. Yhtäaikainen oikealle asettuminen ja takaosan loivakin poikitus tuntuivat olevan Vakelle kovin hankalia, ja se alkoi helposti vastustella. Ohjeena olikin pyytää asetusta ja poikitusta vuorotellen ja tarpeeksi pienesti. Väkinäisen oloiseksi meno tähän suuntaan jäi, ja siirtymiset käynnistä raviin sulkutaivutuksen aikana osoittautuivat liian hankaliksi. Niinpä saimme tehdä sulkutaivutukset kokonaan ravissa. Ravivolteilla puolestaan yritin hellittää apuja ja rauhoittaa tilannetta sekä antaa Vaken mennä rennommin. Ravi oli kuitenkin myös volteilla kamalan hidasta mönkimistä, joten tässä vaiheessa meinasi jo loppua usko kesken kun poni tuntui olevan kaikin tavoin jumissa.

Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutukset sujuivat aivan eri malliin. Tähän suuntaan Vake kykeni notkeasti tulemaan poikitukseen ja taivutukseen, ja myös omat avut oli jotenkin paljon helpompi koordinoida. Sulkutaivutuksen kautta poniin tuli ryhtiä ja pyöreyttä, ja kykenimme tekemään myös käynnistä raviin siirtymisiä poikituksessa pysyen. Hieno Vake! Vaikka tämä olikin "helppo suunta" tekivät onnistuneet sulkutaivutukset ihmeitä ponin liikkumiselle. Etuosaan tuli keveyttä ja askeleeseen venyvyyttä, ja vihdoin Vake alkoi liikkua ihan oikeaa ravia ilman tolkutonta puskemista. Kun poni kantoi itseään ja ravi kuljetti eteenpäin pääsin myös rentouttamaan istunnan ja sain jalat pitkäksi ja rennoksi kylkien ympärille. Sulkutaivutusten jälkeen ravasimme hetken aikaa uralla molempiin suuntiin isompaa ravia pyytäen, ja tässä vaiheessa hymyni ulottui korvasta korvaan kun yhtäkkiä Vaken ravi tuntui hurjan paljon paremmalta. Askeleessa oli jo suorastaan elastisuutta!

Tunnin loppupuolen työstimme vastalaukkoja. Laukassa ratsastettiin loivan kiemuran tapaisia kuvioita, eli pitkältä sivulta lävistäjän alku, tästä kaarros pituushalkaisijan suuntaiseksi suoristaen, selkeästi suoraan muutama askel ja kaarros uralle. Aloitimme taas vaikeammasta suunnasta eli oikeasta laukasta. Ensimmäisellä yrityksellä vastalaukkakuvio meni vähän vahingossa ja tuurilla oikein, mutta sen jälkeen Vake tiesi reitin ja alkoi jarrutella vastalaukkakaarteen lähestyessä. Tuloksena oli joko laukan putoaminen pois tai laukanvaihto, ja saman tien olikin sekä minulla että ponilla pää aivan jumissa tehtävän suhteen. Puskin ja tuuppasin niin pohkeilla kuin istunnallakin sekä kallistelin vinoon, kun taas Vake laukkasi tasajalkaa pomppien ja kiemurrellen sekä nakkeli kiukkuiset laukanvaihdot. Oltiin siinä henkisessä tilassa, jossa kuski ei osannut enää tehdä mitään nätisti ja eleettömästi, ja poni vastusti ihan joka asiaa jumittamalla ja perää liiraamalla. Ohjeena oli tulla vastalaukkaan aivan rauhassa ja hiljaa takanojassa istuen, sekä pitää tie tarpeeksi loivana. Sain lopulta apua siitä, että nostin katseen laukassa liioitellun ylös, ja pääsin näin vähän tilanteen yläpuolelle. Samalla onnistuin olemaan tuuppaamatta, ja aloimme päästä kuvion puoleen väliin asti oikean laukan säilyttäen. Helpotin vielä tehtävää tekemällä kuvion aivan minimaalisen pienenä, eli loiva kiemuramme kävi uran sisäpuolella ehkä kaksi metriä. Nyt Vake hoksasi mitä haluttiin, ja laukkasi nämä pienet uralta koukkaukset oikean laukan säilyttäen. Kyllähän se teki mitä haluttiin, kun purettiin tehtävä tarpeeksi ymmärrettäväksi.

Vasemmassa laukassa vastalaukan säilyttäminen ei niinkään ollut ongelma, mutta esitimme vastalaukkapätkät turpa tiukasti vasemmalle kenottaen ja oikealle lavalle puskien. Tämä ei kelvannut, vaan kaula haluttiin suoraan ja koko poni liikkumaan suoraa linjaa ennen kuin sai kaartaa takaisin uralle. Kun ei saanutkaan roikkua vasemman ohjan varassa ja kaatua oikealle niin Vake ei enää pysynyt tasapainossa, vaan meinasi sotkeutua vastalaukassa jalkoihinsa ja alkoi taas tehdä kiukkuisia pomppuvaihtoja. Muutaman yrityksen ja kömmähdyksen jälkeen onnistuin säilyttämään vasemman laukan ja ratsastamaan halutun tien ja linjan jotenkuten, mutta ei tässä mielestäni aivan kunnollista suoristumista vieläkään tapahtunut.

Vastalaukka on kyllä Vaken kanssa takuuvarma tunnelman tappaja. Tunnin puolessa välissä meillä oli oikein mukava yhteistyö ja Vake liikkui rennosti itse eteenpäin, mutta enkös onnistunut pilaamaan kaiken heti kun sanottiin taikasana "vastalaukka". Aloin yliratsastaa rankasti, ja siinäpä sitä päädyttiin vänkäämään ponin kanssa toinen toisiamme vastaan, niin ettei paluuta kivaan ja helppoon enää ollut. Siinä tilanteessa molemmat tilttaa niin pahasti ettei mikään enää suju. Tunnin hyvät hetket eivät enää loppupeleissä paljon lohduttaneet, kun laukkahommat menivät niin totaalisen puihin. Laukassa ylipäänsä Vake on toiminut viime aikoina huonommin, mutta raviin on sentään saatu edistyksen pilkahduksia. Täytyy yrittää pitää ne pienet edistysaskeleet kirkkaimpana mielessä, vaikka muilta osin meno tuntuisi vanhoihin ongelmiin taantumiselta.