Kouluvalmennuskurssin avaus

Viikonlopun ohjelmassa oli Artsin pitämä valmennuskurssi, eli samanlainen kolmipäiväinen tehopaketti kuin minkä menimme heinäkuussa. Tämänkin kurssin ratsastin Vakella. Kurssi alkoi perjantaina, jolloin ratsastimme yhden tunnin, kun taas lauantaina ja sunnuntaina ratsastuskertoja oli kaksi päivässä.

Aloitustunnilla keskityimme perusratsastukseen eli tehtävinä oli väistöjä ja siirtymisiä. Verryttelevänä tehtävänä toimivat väistöt, joita ratsastettiin viimekertaisen valmennuksen tapaan pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle. Käynnissä minun piti saada Vake väistämään loivemmin ja enemmän eteen, mutta ravissa sopiva poikituksen aste oli helpompi löytää. Väistöt oikealle sujuivat taas varsin mukavasti ja pehmeästikin. Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan työläämpää, ja korjauksena käytettiin asettamista väistön suuntaan. Nenä vasemmalle käännettynä Vake sitten lähtikin vähän parempaan ristiastuntaan.

Väistöjen parissa verrytellessä Vake muokkaantui liikkumaan ravissa oikein kivasti, ja meno vain parani, kun nakkasin toppahanskat syrjään ja vaihdoin ohuemmat hanskat käteen. Tuntuman pitäminen helpottui heti, ja Vake tasoittui tosi hyvin pyöreäksi. Siinä se vaan pysyi hyvällä tuntumalla "itsestään" ja pääsin rauhoittamaan kädet hyvin. Oikeastaan vain pohkeella tarvitsi ajoittain pyytää eteenpäin, ja muuten homma kulki omalla painollaan. Ponin ollessa näin hyvin avuilla oli helppo lähteä ratsastamaan seuraavaa tehtävää, eli lyhyitä käyntiin siirtymisiä lävistäjillä. Siirtymiset onnistuivatkin oikein kivasti. Jarrutus tehtiin taas "polvia sulkemalla" eli ohjaa ei tarvinnut käyttää yhtään, ja tällä tavoin pyöreä niska ja pehmeä tuntuma säilyivät läpi siirtymisen eikä Vake töksähtänyt siirtymisessä ollenkaan. Siirtymisen jälkeen piti ensin pyytää käyntiä aktiiviseksi eteenpäin, sitten antaa hetkeksi rauha ponille reagoida tähän pyyntöön, ja sitten vasta annettiin avut raviin siirtymiseen. Näin vältettiin käynnin aktivoinnin ja raviin siirtämisen sekoittuminen yhdeksi ja samaksi mössöksi eli yhtäjaksoiseksi eteen patisteluksi.

Siirtymistehtävään otettiin mukaan vielä laukka niin, että lävistäjällä siirryttiin ensin ravista käyntiin ja nostettiin käynnistä uuden suunnan laukka. Laukan tullessa mukaan kuvioihin ei meillä säilynyt enää aivan sama vaivattomuus ja suoraviivaisuus kuin ravin ja käynnin välillä työskennellessä, vaan Vake alkoi vähän kiemurtaa ja jännittyä. Tarvittiin siis enemmän ajatusta eteenpäin läpi kaikkien siirtymisten, ja käyntiin siirtyminen piti ratsastaa aivan yhtä rennosti kuin äsken ilman laukannostoa, jottei Vake alkanut töksähdellä tai poikittaa. Itse nostoissa Artsi muistutteli nojaamaan taakse ja istumaan ihan hiljaa, vaikka Vake reagoisikin apuihin vähän viiveellä. Käynnistä laukkaa nostaessa tämä onnistuikin aika hyvin, eli en lähtenyt pahemmin heilumaan ja heittäytymään vaikka poni nosti laukan aika pitkillä piuhoilla. Näin nostoista tulikin ihan asiallisia.

Laukkaa ei tällä kertaa menty enempää kuin lyhyet pätkät nostotehtävän yhteydessä. Sen sijaan lopuksi jatkettiin vielä ravityöskentelyä, ja tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin vielä kolmikaarisella kiemuralla. Siirtymiset tapahtuivat siis aina maneesin poikki ratsastaessa. Tällä kuviolla siirtymiset olivat hankalampia kuin lävistäjillä, sillä tässä poni oli vaikeampi pitää suorana kahden ohjan välissä siirtymisten tullessa niin nopeasti vastaan käännöksen jälkeen. Tässä tehtävässä ei eteenpäinpyrkimys säilynytkään yhtä hyvin, ja varsinkin käyntiaskelten aikana meno oli nihkeää.

Lopuksi ravasimme uraa pitkin ja teimme lisäyksiä pitkillä sivuilla. Hetkeksi nuupahtanut eteenpäinpyrkimys löytyi nyt uudestaan, ja ravi kuljetti oikein mukavasti eteenpäin yhtään puskematta. Harvoin tulee Vaken selässä ihan tällaisia "istu ja nauti menosta" -hetkiä! Poni oli nyt mukavan irtonainen ja kuulolla, joten askeleen pidentäminenkin onnistui aivan poikkeuksellisen hyvin. Tahti ja pyöreys säilyivät, eikä tarvinnut työntää hiki hatussa, vaan pienestä pyynnöstä Vake lähti hieman pidentämään ravia ja yhtä nätisti ja tahdissa se tuli pidennyksestä takaisin. Ravi ihan oikeasti kasvoi, ja tämä tuntui jo aivan "oikealta" ravilta eikä töpötykseltä.

Olipa hieno aloitus kurssille! Tänään päästiin hetkellisesti suorastaan uuteen ulottuvuuteen yhteistyössä, ja parhaimmillaan meno tuntui tosi harmoniselta. Tiedä sitten, miksi tänään vaan onnistui niin hyvin, mutta tähän malliin sen kommunikaation pitää pelata! Parhaimmillaan Vake tosiaan kuuntelee hyvin herkällä korvalla mitä siltä pyydetään, kunhan en sekoita sen päätä aivan liiallisella informaatiotulvalla tai ristiriitaisilla avuilla. Kun huomaa, miten herkästi ponin saa jarruttamaan istunnalla, niin pakostakin tulee mieleen, että niitä tahattomiakin jarrutusmerkkejä tulee varmasti annettua paljon. Kunpa siellä selässä osaisikin aina tehdä juuri oleelliset asiat mutta ei mitään ylimääräistä. Tänään onnistuin tässä harvinaisen hyvin!

Hyviä korjauksia

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, joka oli pakkaspäivänä mukavan reipas. Tunnin aiheena oli väistöjä ja vastalaukkaa.

Pohkeenväistöjä ratsastettiin ravissa pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, johon tuli suoristus. Ensin väistöt tehtiin oikealle, ja niiden myötä tuntimme sai tosi hyvän alun. Vake väisti vasenta pohjetta oikein näppärästi, pääsin vasemmasta ohjasta hyvin irti ja väistö tuli nätisti oikeaa ohjaa kohti. Väistöä aloittaessa saattoi mennä pari askelta sopivaa poikitusta hakiessa, mutta etenkin väistön lopulla tuli oikein letkeitä ristiaskeleita, ja Vake pysyi koko ajan pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Väistäminen myös jumppasi liikkumista koko ajan paremmaksi.

Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan paljon hankalampaa. Tässä väistössä vasen lapa lähti kiilaamaan karkuun takaosan jäädessä jälkeen, eli Vake pääsi menemään vasemman ohjan läpi. Vasemmasta ohjasta vastaan vetäminen ei oikein auttanut, mutta väistö alkoi tulla paremmin raiteilleen, kun sain ohjeeksi tehdä vasemmalla ohjalla paljon pieniä pidätteitä pelkän tasaisen pitämisen sijaan. Samoin apua oli asetuksen hienoisesta kääntämisestä menosuuntaan. Elävämmän vasemman ohjan kautta väistöön alkoi löytyä parempaa ristiastuntaa, mutta vähän jännittyneeksi tämä väistö vielä jäi. Muuten Vake kyllä kulki ravissa oikein nätisti.

Laukassa ratsastimme kuviota, jossa pitkän sivun alussa nostettiin uralle vastalaukka, ja kaarrettiin loivasti kentän poikki siten, että vastalaukkakaaren puolivälistä käännettiinkin myötälaukkavoltti ulospäin. Vaken kanssa vastalaukkalinjoja ei ajateltu niinkään kaarevasti, vaan ikään kuin suorina viistoina linjoina, joiden leikkauspisteeseen myötälaukkavoltti sijoittui. Ensin tahkosimme hankalaa oikeaa laukkaa. Vake nosti kuuliaisesti halutun laukan, ja vaikka vauhti hiipuikin, onnistuttiin pysymään oikeassa laukassa juuri ja juuri voltin alkupisteeseen saakka. Voltilla sitten sain taas aktivoida laukkaa eteen, ja samalla piti yrittää estää Vaken sisään puskemista ja voltin pienentämistä. Paluu uralle vastalaukassa oli aika työlästä tuuppausta, ja Vake pääsikin aina putoamaan raville juuri kun ura oli saavutettu. Ohjeena oli olla tökkimästä pohkeella tai tuuppaamasta istunnalla eteen, ja sen sijaan uran lähestyessä piti kannustaa maiskutuksella laukkaa jatkumaan vielä eteenpäin. Maiskutusta vahvemmat avut nimittäin saivat Vaken vain aloittamaan hännän pyörityksen ja samalla vaihtoon valmistautumisen. Näillä ohjeilla päästiinkin uralle energisemmällä ja vähemmän jarruttavalla laukalla, vaikka uraa pitkin laukka ei sitten enää pitkälle säilynytkään.

Vasemmassa laukassa kuvio oli periaatteessa helpompi. Vake kuitenkin lähti vastalaukassa kaatumaan lapa edellä oikealle niin vahvasti, että oli jo sotkeutua omiin jalkoihinsa. Minun piti taas rauhoittaa omaa kroppaani ja olla heilumatta ja tuuppaamatta laukan mukana. Kummasti meno sitten tasapainottui, kun keskityin istumaan satulassa kuin tatti hevosta häiritsemättä. Maiskutuksella rohkaisin Vakea eteen, mutta muuten annoin sille rauhan tehtävän suorittamiseen. Näin sitten laukattiin onnistuneesti kuvion läpi ihan hyvässä tasapainossa pysyen ja ilman oikealle lavalle kaatumista, vaikka pyöreys laukasta jäikin vielä uupumaan.

Olin tyytyväinen menoomme tänään. Ravityöskentely oli varsin toimivaa, ja raviväistöt oikealle sujuivat aivan erityisen hienosti. Kuvittelisin, että nyt oli ponissa jotenkin enemmän energiaa kuin viimeksi. Myös vaikeamman suunnan tehtävissä eli väistöissä vasemmalle ja oikeassa vastalaukassa tapahtui pieniä parannuksia, kun korjasin ratsastusta ohjeiden mukaisesti. Laukassa noin ylipäänsä voisi auttaa yliratsastamisen välttäminen, niin etten suoranaisesti hätistele Vakea pois tasapainosta.

Vakauta itsesi, vakauta hevonen

Maanantain tunnille sain Hiliman. Ohjelmassa oli suurimmaksi koulua, mutta lopuksi mentiin myös puomitehtävää laukassa. Hilima oli aika hösö ja hötky jo tallissa, joten tunti lähti ihan väärällä jalalla liikkeelle. Parilla edellisellä kerralla Hilima on ollut alkutunnista ihanan rauhallinen ja kuuliainen, mutta nyt ei.

Käyntityöstä ei tullut oikein mitään, kun Hilimalla oli niin kauhea kiire. Ravikin oli kiireistä kipitystä, eikä tuntuma päässyt kevenemään eikä pehmenemään. Kun ei Hilima ole pyöreä, niin eipä se silloin taivukaan yhtään. Ohjeena Hiliman ratsastukseen oli erittäin vakaa ja muuttumaton tuntuma, joka asettaa hevoselle raamit ja pitää vähän vastaan, jos se yrittää pullikoida. Hilima havainnollistikin oikein hyvin, kuinka minulla tahtoo tuntuma elää ihan liikaa. Sellaisen tuntuman kanssa ei Hilima sitten oikein tiedä, miten päin olla, ja sen ratkaisu kaikkeen epämääräisyyteen on tietenkin vauhdin lisääminen ja tahdin kiihdyttäminen. Samoin istuntaan haluttiin paljon lisää vakautta ja pitoa, jotta myös hevonen jäisi siihen alle tasapainoon eikä lähtisi karkuun. Ei keikkumista, heilumista, kallistelua eikä ainakaan ylimukautumista liikkeeseen, vaan keskivartalo aivan lankuksi ja siitä ei livetä.

Teimme käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä pitkän sivun suuntaista linjaa pitkin hieman uran sisäpuolella. Oikeassa kierroksessa väistötehtävä meni aivan höpöksi, sillä Hilimalla oli tässä vaiheessa niin kauhea kiire. Yritin olla jämäkkä, ja tuntuma olikin sitten aika vahva jottei Hilima juossut aivan omille teilleen. Ei tämä oikein tuntunut toimivalta lähestymistavalta. Lyhyen vapaan käynnin jälkeen ja suunnan vaihtuessa jokin kuitenkin muuttui. Vasemmassa kierroksessa Hilima rauhoittui ravaamaan alta juoksematta, ja tuntumaan tuli pehmeyttä molemmin puolin. Jos en ollut tarkkana, niin vauhti lähti vaivihkaa kiihtymään, mutta suurimmaksi osaksi Hilima pysyi näpeissä ja pyöreällä niskalla. Nyt tosiaan tuntuma ei ollut enää vahva ja kova, vaan siinä oli vähän elastisuuttakin. Kun tällaisesta asetelmasta päästiin tekemään väistöä, niin loiva poikitus onnistui jopa ihan asiallisesti.

Hetkellisen rauhan jälkeen Hilima alkoi taas lopputunnista tohottaa, kun mukaan tuli laukkaa ja PUOMEJA. Työstimme kuin vuorollamme ensin laukkaa kuntoon ympyrällä, ja sitten käytiin puomitehtävän pariin. Pääty-ympyrälle oli asetettu neljä puomia yksi kullekin neljännekselle, ja näiden yli piti laukata ottaen jokaiseen väliin sama askelmäärä (4 tai 5). Ennen puomeille suuntaamista Hilima pysyi vielä hanskassa jotenkuten, vaikka mentiinkin sisälavalle puskien ja ulko-ohjan varassa roikkuen. Puomeilla rytmin kanssa oli ensin hakemista, eli osaan väleistä tuli neljä ja osaan viisi laukkaa, ja Hilima oli aika tohinoissaan. Viisi laukkaa oli järkevämpi ratkaisu tämän hevosen kanssa, ja lopulta onnistuttiinkin vasemmassa laukassa menemään ympyrää hetki rytmissä ja tasaisilla askelmäärillä.

Oikeassa laukassa ei sitten ollut ollenkaan niin helppoa. Oikea kierros oli meille näköjään kaikessa ongelma tänään. Rytmi ei löytynyt alkuunkaan, ja kun yritin laajentaa kaarrosta ympyrän avoimella sivulla mahduttaakseni viidennen askeleen mukaan, luikahtikin Hilima puomin ohi, ja törmäsi hieman kavaletin jalkaan. Tämän jälkeen se olikin aivan tiloissa ja alkoi loikkia puomien yli vähän miten sattuu. Otettiin pieni tuumaustauko käynnissä tilanteen nollaamiseksi, ja sitten aloitettiin tehtävä ravissa. Kun puomit ylittyivät ravissa rauhallisesti, palattiin vielä laukkaan, ja saatiin vähän asiallisempi kierros laukassa. Yritin olla itse mahdollisimman vakaa ja rauhallinen, ja se onnistui siinä määrin, että Hilimakin malttoi nyt laukata puomien yli kiihtymättä aivan sataan.

Olipa hankalaa vähän kaikki. Minulla on epäilykseni, että Hilima jostain syystä ottaa ahtaassa maneesissa enemmän ylikierroksia kuin ulkona kentällä, koska meidän maneesikertamme näköjään aina menevät höpöksi. Hiliman kaltainen hevonen vaatisi vaan niin paljon jämäkkyyttä istuntaan, jotta se pysyisi koko ajan kasassa ja ratsastajan "kanssa". Siinäpä ne omat epävakaudet ja puutteellinen istunnan pito paljastuvat.

Puolieroja

Menin Artsin valmennuksessa taas Vakella. Vakella oli ollut melko kevyt alkuviikko, ja se lähtikin tänään reippaalla mielellä töihin. Verryttelyravissa oli mukavaa pontevuutta, eli nyt meno oli taas aivan erilaista kuin sunnuntain kisaradalla. Hyvän energian myötä Vake tuli mukavasti myös tuntumalle ja pyöristyi ryhdikkäässä raamissa. Tällaisena se tuntuu melkein kouluponilta!

Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä ja alkeellista sulkutaivutusta. Ratsastimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes oli väistöä, toinen kolmannes hieman loivempaa poikitusta menosuuntaan asettaen eli sulkutaivutusta tapailevaa liikettä, ja viimeiselle kolmannekselle palattiin taas pohkeenväistöön. Ensimmäinen kierros otettiin käynnissä, ja sen jälkeen tehtävää mentiin ravissa. Väistö oikealle lähti ihan mukavasti sivulle, mutta aluksi piti patistella takaosaa vielä paremmin mukaan. Kun takaosa oli herätelty poikitukseen, sujui tämä väistö asiallisesti. Sulkutaivutuksen osalta tämä suunta oli puolestaan hankalampi. Asetuksen suunnan vaihtuessa poikitus ja kuljettava linja pääsivät vähän katoamaan. Kaula-etuosa-linjalla eivät palikat pysyneet täysin kohdillaan, vaan luultavasti etuosaa olisi pitänyt saada kääntymään vähän paremmin menosuuntaan ja kaula puolestaan suoremmaksi. Takaisin väistöön vaihtaminen piti myös ehtiä tehdä riittävän ajoissa ennen uralle tuloa, jotta ehdittiin vielä ottaa rehellisiä väistöaskelia eikä lävistäjän loppu ollut vain epämääräistä valumista.

Toinen väistösuunta oli selvästi vaikeampi, mutta sen sijaan sulkutaivutus vasemmalle vaikutti helpommalta. Oikean pohkeen pyytäessä pohkeenväistöön lähti Vake jyräämään vasen lapa edellä karkuun, joten nyt tarvittiin napakkaa pidätettä ulko-ohjasta, jotta ylipäänsä sain ponin minkäänlaiseen väistöön. Rentous jäi väistöstä sitten tietenkin puuttumaan. Asetuksen kääntyessä vasemmalle sain vasemman lavan paremmin kuriin, ja sulkutaivutus oli nyt tosiaan se tehtävän helpompi osio. Nähtävästi Vaken oikea takajalka oli taas paljon jähmeämpi, ja tästä sitten seurasivat vasemmalle väistämisen nihkeydet. Väistötehtävän parissa Vakea sai myös ylipäänsä aktivoida enemmän pohkeella, sillä alkuverryttelyn hyvä energia pääsi hiipumaan väistöjä jauhaessa. Omaa vuoroa odotellessa ja vapaasti uralla työskennellessä mentiin toki edelleen ihan kivassa muodossa.

Lopputunnista menimme vielä laukkakuviota, johon kuului myös vastalaukkaa. Ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa koko ajan saman puolen laukassa, eli toisessa päädyssä oltiin myötälaukassa ja toisessa päädyssä vastalaukassa. Vaken kanssa saimme toki tehtävään helpotusta niin, että vastalaukkapäädyssä ravattiin kulmat sekä lyhyt sivu, ja vastalaukkaa tuli siis vain lävistäjän jälkeen pitkän sivun loppuun sekä uudesta nostosta seuraavan pitkän sivun alkuun ennen lävistäjälle kääntymistä. Aloitimme helposta suunnasta eli vasemmasta laukasta. Vasen laukka säilyi hyvin lävistäjältä uralle tullessa, ja nousi seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukkana ongelmitta. Sain kuitenkin olla tarkkana, etten alkanut vastalaukkakohdissa yliratsastaa, vaan pysyin selässä eleettömänä. Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli säilyttää tuntuma paremmin, jottei Vake ”lösähtänyt” siirtymisessä vaan lähti ravaamaan kulman läpi ryhdikkäänä kuolaimella. Pari raviaskelta myöhemmin sai sitten pienesti myödätä kiitoksena.

Oikea laukka tuotti vastalaukkana tuskaa. Lävistäjän lopun lähestyessä loiva kaarros uralle vastalaukassa vaikutti jotenkin ylivoimaisen vaikealta, ja Vake alkoi jarruttaa sekä putosi raville. Tätä edelsi aina laukan rytmin katoaminen, ja aloin samalla heilua yrittäen epätoivoisesti ”tehdä” laukkaan rytmiä. Eihän se näin onnistunut. En saanut myöskään lennättää laukkaa lävistäjällä eteen, sillä tämä tarkoitti askeleen venähtämistä liian pitkäksi ja jälleen rytmin rikkoutumista. Vake pudotessa raville ohjeena oli pysäyttää välittömästi siihen paikkaan, ja ottaa rauhassa uusi oikean laukan nosto uralle. Vake pysähtyi ongelmitta, mutta olipa kyllä kovin hankalaa saada vastalaukka nousemaan, kun nenän edessä olivat aita ja kulma. Tulo laukassa lävistäjältä uralle ei lopulta onnistunut kertaakaan, vaan laukka meni aina rikki ja jouduin pysäyttämään ponin. Toisella pitkällä sivulla sen sijaan vastalaukka nousi asiallisesti, ja tästä päästiin kaartamaan vastalaukassa lävistäjälle. Kun edessä oli enemmän tilaa eikä tarvinnut laukata nurkkaa kohti niin Vake ei alkanut vastalaukkakaarteessa jarruttaa ja sotkea rytmiä. Tällä lävistäjällä oikeaan laukkaan löytyikin oikein hyvä rytmi ja energistä pyörivyyttä.

Tämän tunnin tehtävissä tulivat puolierot varsin selkeästi esiin. Väistö oikealle sujuu hyvin, vasemmalle on hankalampaa. Vasemmassa laukassa vastalaukka ei tuota vaikeuksia, mutta oikea laukka ei vastalaukkana pysy yllä. Näillä on varmasti jotain yhteyttä, ja syitä sopii etsiä huonommin toimivasta oikeasta takajalasta. Tällaisten väistö- ja vastalaukkaharjoitusten yhtenä tarkoituksenahan onkin saada myös heikompaa takajalkaa vahvistettua, ja työskentelystä tulee toivottavasti ajan myötä symmetrisempää.

Takaosajumppa vielä toisellakin ponilla

Menin samaan putkeen Artsin valmennuksen vielä Aasialla. Tehtävät olivat täysin samat kuin edeltävällä tunnilla, eli laukkaa otettiin ainoastaan verryttelyssä ja suurin osa tunnista työskenneltiin lyhyiden väistöpätkien sekä suoristusten parissa.

Tunnin alussa Aasia liikkui aika jähmeän oloisesti eli selättömästi ja suorin jaloin. Eihän siihen ollut muuta ratkaisua kuin liikkeen aktivoiminen pohkeella tasaista tuntumaa kohti. Sisäohjalle painaminen korjaantuu sisätakajalan työskentelyä tehostamalla. Näillä tutuilla opeilla sain pikkuhiljaa ratsastettua ravia paremmaksi ja Aasia alkoi myödätä niskasta rehellisemmin. Verryttelylaukat olivat meidän osaltamme vähän humputtelua. Huomaamattani työnsin laukkaa istunnalla kiireiseksi eteen, ja kun onnistuin rauhoittamaan istuntaa neutraalimmaksi, pysyi laukka heti paljon paremmin tasapainossa ja pyöri maltillisemmin. En kuitenkaan saanut aivan täysin rentoutettua reisiä ja istuttua laukassa ponin ympärillä.

Väistötehtävässä Aasia oli periaatteessa Vaken peilikuva. Vaikeampaa oli vasemman pohkeen väistäminen, josta tehtävän aloitimme. Pidäte meni huonosti läpi, eli väistössä oli perinteinen jyräämisongelma eikä jännittymiseltä voitu välttyä. Vasen takanen oli se heikompi takajalka, joka oli haluton astumaan kunnolla rungon alle. Käynnissä sain tehtyä jonkinmoisia hieman väkinäisiä väistöjä, mutta ravissa oli melko toivotonta saada takaosaa kunnolla väistöön. Välillä huokaistiin pääty-ympyröillä, joilla Aasia sai liikkua rennommin eteen.

Oikean pohkeen väistäminen oli selvästi helpompaa, ja tässä suunnassa huomiota pitikin sitten kiinnittää erityisesti suoristuksiin. Käyntiväistöt vasemmalle sujuivat vastustelematta ja pyöreänä tuntumalla, mutta suoristumisessa sai oikeaan pohkeen apuna hieman kutitella raipalla. Aasian oma moottori kuitenkin auttoi siltä osin, että raviin siirtymiset käyntiväistön jälkeen sujuivat parhaimmillaan oikeinkin ponnekkaasti. Väistötyöskentelyn hedelmiä pääsi keräämään väliin tehtävillä raviympyröillä, joilla Aasia liikkui oikein sievästi. Vasemmassa kierroksessa on perinteisesti tavattu "kaatua" etupainoisena sisäetujalan päälle, mutta nyt keskityin hakemaan omaa painopistettäni paremmin ulos ja taakse. Näin ravi pysyi ihan mukavasti ryhdikkäänä, ja tuntuma oli pehmeä. Näissä tilanteissa Artsi kehotti hetkellisesti myötäämään molemmilla ohjilla kiitokseksi. Myötäyksen piti vaan olla tarpeeksi lyhyt, jottei poni ehtinyt venähtää edestä kovin pitkäksi ja matalaksi. Venytys rentoon eteen-alas-muotoon on ihan ok, mutta myötäämisen voi tehdä myös niin, että lyhyempi raami säilyy.

Tunnin huippuhetket ajoittuivat siihen noin 45 minuutin kohdalle. Sen jälkeen pidimme pienen käyntitauon, ennen kuin teimme lopuksi muutamia kertoja väistöt pituushalkaisijalla. Tauon jälkeen en saanut enää viriteltyä itselleni ja ponille yhtä hyvää tsemppiä päälle, vaan viimeisessä väistötehtävässä meno oli hieman etupainoisemman oloista. Takaosan väistäminen ravissa oikealle oli edelleen kovin nihkeää. Väistön puolta vaihtaessa piti vielä keskittyä huolellisempaan suoristukseen kahden ohjan väliin.

Väistäminen on Aasialla etenkin ravissa vähän hakusessa, mutta tämän huomioon ottaen olin tuntiin melko tyytyväinen. Työskentely oli käynnissä ja ravissa pääosin varsin asiallista, ja parhaimmilla hetkillä ravi tuntui suorastaan erittäin hyvältä. Aasia liikkuu nyt maltilla ja kuulolla tuntuman hyväksyen, ja parhaimmillaan sitä pääsee ratsastamaan tosi kivasti takaa tuntumaa kohti. Takajalkojen jähmeä toimintahan se on Aasiallakin se syy, mistä mahdolliset tuntuman ongelmat juontuvat. Tämän kerran tehtävillä saatiin takaosaa heräteltyä ja notkisteltua hyvin, ja enimmäkseen pysyi kuitenkin aika rento tunnelma yllä. Oma keskittymiseni ei ehkä ollut enää toisen perättäisen valmennustunnin lopulla huipussaan, mutta Aasiaa sai kyllä kiitellä hyvästä työskentelystä.

Oikea takajalka töihin

Perjantaina menin Artsin valmennuksessa ensin Vakella. Tällä kertaa jumpattiin lyhyiden väistöpätkien ja siirtymisten parissa, ja suurimmaksi osaksi mentiin ravissa. Laukkaa otettiin ainoastaan alkuverryttelyssä. Laukkasin ensin hetken kevyessä istunnassa, ja sen jälkeen työskenneltiin perusistunnassa hakien laukassa pyöreämpää liikkumista. Vake piti saada laukkaamaan takaa riittävän aktiivisesti, muttei kuitenkaan lujaa eteenpäin, eli en saanut lennättää sitä missään esteratatempossa. Keskeisin juttu oli sisätakajalan aktivointi, jonka kautta tapahtui pehmeneminen sisäohjalle. Kun Vake sitten pyöristyi, annettiin sen laukata muutama askel rauhassa ilman pohkeita, mutta sisätakajalkaa piti pian ruveta uudestaan aktivoimaan ennen kuin laukka pääsi muuttumaan taas "pökkelöksi".

Laukkaverryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän. Pitkille sivuille ratsastettiin useampi lyhyt väistöpätkä, joiden välillä suoristettiin muutaman askeleen ajaksi. Ensin koko tehtävä mentiin käynnissä, sitten suorituspätkät ravaten ja lopuksi kokonaan ravissa. Aloitimme vasemmassa kierroksessa oikeaa pohjetta väistäen, eli meidän vaikeammasta suunnasta. Tämän suunnan väistöissä Vake pyrki välttelemään kunnon ristiastuntaa kääntämällä päätä ja kaulaa oikealle sekä työntämällä vasenta lapaa karkuun. Korjauksena oli tietenkin kaulan suorana pitäminen vasemmalla ohjalla, ja ohjeena oli ratsastaa väistö jopa vasemmalle asettaen eli hieman sulkutaivutusta muistuttaen. Laiskasti toimiva oikea takajalka oli ongelmien alkusyy, ja vain etuosan suoruuden säilyttäen sen pystyi saamaan kunnolla käyttöön. Muutamassa käyntiväistössä tulikin hetkiä, jolloin tunsin Vaken olevan edestä suorassa kahdella ohjalla ja väistön tulevan sujuvasti vasenta ohjaa kohti. Ravissa en yhtä onnistuneesti saanut väistöä korjattua, mutta meno kuitenkin vähän parani ja takaosa alkoi siirtyä hieman vaivattomammin.

Oikea kierros oli mukavan helppo vasempaan verrattuna, mutta tässäkin tuli esille oikean takajalan huono toiminta. Nyt Vake lähti vasemmasta pohkeesta väistöihin hyvin, mutta vaikeutena olikin tässä suunnassa väistöstä suoristaminen. Aluksi väistö jäi suorastaan päälle, ja Vake pyrki menemään suoristusyrityksistä huolimatta väistöä koko pitkän sivun! Suoristukseen haluttiin huomattavasti lisää nopeutta, ja käyntiväistön päättyessä piti myös raviin päästä nopeasti ja kunnolla oikealla takajalalla ponnistaen. Oikean takasen heikkous oli siis syy suoristumisen ja siirtymisten hitauteen. Tarvittaessa oikeaa pohjetta tehostettiin suoristuksessa kevyellä raipalla. Sain kuin sainkin avut pidettyä suhteellisen selkeinä, ja Vake alkoi hoksata tehtävän juonen: oikealla ohjalla pieni pidäte ja vasemmasta pohkeesta takaosa sivulle pari askelta, sitten heti oikealla pohkeella suoristus pois väistöstä, ja pian taas uuteen väistöön. Suoristumisten nopeus parani, ja lopuksi myös ravissa väistöaskelten ja suoristuksen vuorottelu sujui varsin kivasti.Väistöjen välillä lyhyillä sivuilla piti vielä hieman pyytää ravia isommin eteen, mutta tuntuma ja muoto olivat nyt oikein hyvät.

Lopuksi siirsimme väistötehtävän vielä pituushalkaisijalle, missä väistätettiin harjoitusravissa takaosaa vuoroin kumpaankin suuntaan parin askeleen verran. Tässä näkyi edelleen oikean pohkeen väistämisen nihkeys, ja sain tämän puolen väistön osalta olla hyvin tarkkana etuosan pysymisestä oikealla linjalla. Vasemman pohkeen väistäminen sujui toki edelleen kivasti. Parin pituushalkaisijalinjan jälkeen ravasimme vielä loppuverryttelyn, jossa Vake liikkui oikein pehmeän ja mukavan oloisesti. Oikean takajalan käyttö oli kuulemma jo huomattavasti parempaa kun oli koko tunti sitä jumpattu, vaikka tietynlainen jähmeys siinä toki edelleen näkyi. Takajalan vetreytyminen puolestaan heijastui pehmeämmin toimivaan suuhun ja tuntuman helppouteen. Tällä tavalla Vakea vaan pitää jaksaa jumppailla ja aktivoida, jotta myös heikompi takanen alkaisi toimia. Sitä kautta ratkeaa hyvin monta ongelmaa.

Sieviä ravivoltteja ja vähemmän hallittuja laukkavoltteja

Artsin valmennukseen nappasin tällä kertaa Aasian. Alkuverryttelyssä teimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Ohjeet olivat vanhat tutut, eli Aasiaa piti ratsastaa erityisesti takaosasta aktiiviseksi ja tätä kautta myötäämään tuntumalle. Muutama laukkaympyrä alle, ja poni liikkuikin ravissa heti paljon letkeämmin ja myötäsi niskasta pehmeämmin. Verryttelylaukat sujuivat mukavasti kiirehtimättä, joten laukkakin oli kohtuullisen tasapainoista, vaikkei siinä niin pyöreänä mentykään.

Seuraavaksi otimme tehtäväksi pohkeenväistöt pitkillä sivuilla sekä kumpaankin päätyyn kaksi sisäkkäistä volttia, joista ensimmäinen oli halkaisijaltaan noin 15 metriä ja toinen noin 10 metriä. Muuten liikuttiin harjoitusravissa, mutta väistöt aloitettiin ensin käynnissä, josta väistön aikana siirryttiin raviin sekä vielä lopussa takaisin käyntiin. Myöhemmin tehtiin puolestaan raviväistön sisällä lyhyt siirtyminen käyntiin.

Volteilla Aasia liikkui mukavasti tasaisella tuntumalla ja kiirehtimättä. Muoto oli aika kiva, mutta vasemmassa kierroksessa poni tuntui kaatuvan hieman "nenälleen" ja sisäetujalkansa päälle. Ohjeena oli pyrkiä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, sillä juuri sinne sisään-eteen olin helposti kippaamassa itsekin. Oikeassa kierroksessa voltit sen sijaan sujuivat ryhdikkäämmin. Ravia piti ratsastaa volteilla jonkin verran eteenpäin, jotta vaikutelma oli sujuva ja poni liikkui koko ajan tuntumaa kohti. Pääsin joka tapauksessa istumaan harjoitusravissa oikein luontevasti ja napakasti, eli ohi ovat ne ajat, jolloin jouduin pakostakin nostamaan aina jalustimet ylös ennen kuin löysin tiiviin istunnan Aasian satulassa. Nyt ravityöskentely tuntuikin suurimmaksi osaksi oikein asialliselta ja hallitulta.

Väistöissä puolestaan tuli jonkin verran jännittymistä. Käynnissä Aasia väisti vielä kohtuullisen hyvin, ja pyöreyskin säilyi ainakin jotenkuten, mutta raviväistöissä poni pääsi liiaksi juoksemaan karkuun ottamatta pidätettä kunnolla vastaan. Poikituksen kanssa oli siis ravissa vähän niin ja näin. Sama juttu oli väistön sisällä tapahtuvien siirtymisten kanssa, rentoutta ei niihin oikein saatu.

Lopuksi työskentelimme vielä laukassa ratsastaen päätyihin samat sisäkkäiset voltit, sekä toiselle pitkälle sivulle suuren loivan kiemuran vastalaukkaa. Vastalaukka ei näin suurella ja loivalla kuviolla ollut Aasialle mikään ongelma, mutta vauhti kyllä kiihtyi päädystä kiemuralle lähtiessä vähän turhan paljon. Volteilla ei oikein tasapaino tahtonut riittää, vaan pudottiin useasti raville. Vasemmassa laukassa poni kaatui sisälavalle, ja ohjeena oli hakea vasta-asetuksella kaulaa suoremmaksi. Oikea laukka oli periaatteessa muuten helpompaa, mutta Aasia ei oikein kääntynyt pienemmälle voltille. Sitten kun vihdoin kääntyi, tapahtui tämä taas "kaatuen", eli ei nätisti taipuen vaan sisään heittäytyen. Lopulta sain jotenkin käännettyä ja taivutettua sisäohjalla sekä samalla tasapainotettua ulkoa niin, että voltista tuli suunnilleen oikean kokoinen ja laukkakin pysyi yllä.

Kehityskohteita riittää, mutta Aasian kanssa on tapahtunut selkeää edistystä, joten tunnista jäi ihan mukavat tunnelmat. Kun muistaa, millaisia olivat ensimmäiset valmennuskerrat keväällä, niin voi vain todeta, että joko poni on kehittynyt tai olen itse oppinut sitä ratsastamaan. Mahdollisesti vähän molempia.

Reippaana takaisin töihin

Menin tiistaina ylimääräiselle tunnille, ja sain sinne Vaken, joka palaili hommiin oltuaan viime viikolla lomalla ja kävelytunneilla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ja pelkäsin Vaken olevan loman jälkeen laiska ja jähmeä. Olin onneksi väärässä, eli Vake olikin harvinaisen innokkaan oloinen. Jo käynnissä se askelsi mukavasti eteenpäin, ja ravissa sillä tuntui olevan ihan oma moottori. Liikkuminen oli myös kohtalaisen ryhdikästä, ja asetuksilla tuli niskaan pyöreyttä alusta alkaen.

Ratsastimme ensin kevyessä ravissa, ja käänsimme välillä kentän poikki siirtyen keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Vake tosiaan ravasi mukavasti eteenpäin, ja ope kehui menoa rennon näköiseksi. Siirtymiset olivat kuitenkin aluksi tyypillisen töksähtäviä. Kun sain niihin enemmän ajatusta eteenpäin, päästiin käyntiin sujuvammin, mutta pyöreys ei siirtymisissä aivan kunnolla säilynyt. Heti raviin palatessa liike tuli taas hyvin tuntumaa kohti.

Jatkoimme siirtymisteemalla ottaen mukaan pohkeenväistöt. Väistöä harjoiteltiin ensin käynnissä pitkältä sivulta kentän keskelle, ja tämän sujuessa väistö aloitettiin ravissa, josta siirryttiin käyntiin väistön jatkuessa siirtymisen läpi. Myöhemmin siirtymisiä tehtiin väistön sisällä myös käynnistä raviin, ja mahdollisuuksien mukaan vielä takaisin raviin jatkaen väistöä koko lävistäjän matkalta. Ehdimme mennä väistöjä lähinnä oikealle, ja lopuksi muutaman kierroksen myös vasemmalle. Oikea olikin meille se sujuvampi väistösuunta. Eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä piti kuitenkin huolehtia ja varoa, ettei Vake lähtenyt liiankin voimakkaasti sivulle. Siirtyessä raviväistöstä käyntiin hukkasin ensin poikituksen, ja samalla aloin kallistella aivan liikaa vasemmalle. Toistojen myötä sain väistön jatkumaan siirtymisen läpi paremmin, mutta pehmeämminkin se olisi saanut sujua. Siirtyminen käynnistä raviin onnistui väistön sisällä odotettua paremmin, mutta edelleen kallistelin jonkin verran vasemmalle. Väistölävistäjän päättyessä tuli ratsastaa vielä voltti vasemmalle, ja tässä Vake esitti aina mukavan ryhdikkäitä pätkiä, kun sisätakajalka oli väistössä saatu aktivoitua.

Vasemmalle väistäessä palikat eivät pysyneet yhtä nätisti hallussa, ja ponin nenä nousi ylös. Sivulle mentiin, mutta jokin puuttui. Volteilla oikealle ope muistutteli pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla. Se pääsikin helposti unohtumaan, kun keskityin kääntämään ja avaamaan kroppaani voltin suuntaan sekä vetämään sisähartiaa taakse. Montaa kierrosta ei tämän suunnan väistöjä ehdittykään tehdä, joten niihin jäi vielä aika paljon petrattavaa.

Lopuksi työskentelimme vielä molempiin suuntiin laukassa lähinnä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla ratsastettiin hieman eteen ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Vakella oli laukassa tosi kiva energia. Niinpä pääsin istumaan laukan mukana melko eleettömästi, kun ei syntynyt mitään puskemisefektiä. Etuosa oli jopa melko ryhdikäs, ja laukkaa pystyi kivasti ratsastamaan pyöreäksi tuntumaa kohti. Tuntuma jäi kuitenkin hieman epätasaiseksi, ja ope ohjeistikin parantamaan kyynärkulmaa joustavamman tuntuman löytämiseksi. Oikeassa laukassa minulla oli kiusaus ratsastaa pitkät sivut ulos asettaen, mutta kun aloinkin sen sijaan hakea asetusta sisään, suoristui Vake paremmin. Päädyissä mentiin vähän oikoen ja kulmia kantaten, mikä lähinnä hymyilytti. Vake oli niin pörhäkkään innokkaana menossa, että se kurvaili aivan kuin esteradalla.

Vaken paluu lomalta sujui mukavammissa merkeissä kuin osasin odottaakaan. Työmotivaatio vaikutti tavallista paremmalta, joten työskentely onnistui hyvässä yhteisymmärryksessä. Ponin kantaessa itseään tuli ratsastajallekin ryhdikkäämpi olo, ja ajatus tuntumaa kohti ratsastamisesta toteutui hyvin, kun poni eteni täysin omaehtoisesti. Voi kun Vakella olisi aina tällainen oma moottori!

Kouluvalmennuskurssi, 3. tunti: aina vaan parempaa

Toisen kurssipäivän aamuna työskentely jatkui taivutusteemalla. Herättelimme hevoset parilla käyntiväistöllä, ja aloitimme raviverryttelyn ratsastaen keskiympyröitä. Eilisten harjoitusten ansiosta Vake oli heti alusta alkaen oikein hyvä ratsastaa. Ravi eteni heti verryttelyssä varsin hyvällä energialla, ja etenkin vasemmassa kierroksessa löytyi myös kivasti pyöreyttä ja ryhtiä. Tilanteen mukaan myödättiin ja kehuttiin joko sisä- tai ulkokädellä, ja kehumaan tosiaan pääsikin, kun Vake tarjosi niin hyvää menoa.

Laukkaverryttely tehtiin myöskin keskiympyröillä. Tilanne oli laukan osalta melko lailla eilisen kaltainen, eli oikeassa kierroksessa Vake pyrki liiraamaan ulos ja suurentamaan ympyrää. Vasempaan laukkaan oli helpompi päästä käsiksi, ja tässä suunnassa korjattiin erityisesti sisälavan päälle nojaamista. Sain taas keskittyä siirtämään omaa painoani paremmin ulkotakajalan päälle, missä apuna toimi katseen kääntäminen ulos. Samalla piti aktivoida sisätakajalkaa raipalla, asettaa ja kääntää sisäohjalla, sekä myödätä ja kehua sisäkädellä laukan alkaessa pyöriä ylöspäin ja Vaken hakeutuessa pyöreäksi. Samat toimenpiteet toistettiin aina uudestaan heti, kun laukka alkoi jumittua.

Päätehtävänä työskentelimme kuviolla, joka alkoi pitkän sivun päättävään kulmaan ratsastettavalla voltilla. Voltin jälkeen käännyttiin pituushalkaisijalle, josta lähti pohkeenväistö kohti uraa. Uralle tullessa väistöstä vaihdettiin avotaivutukseen kohti pitkän sivun loppua, johon ratsastettiin jälleen voltti. Kaikki tämä tapahtui harjoitusravissa, ja suunta vaihtui joka kierroksella eli väistö ja avo tehtiin vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Ohjeena avotaivutukseen oli kuljettaa liikettä eteenpäin sisäpohkeella sekä "avata" etuosaa uran sisäpuolelle sisäohjalla. Yläkroppaa käännetään samaan suuntaan kuin minne hevosen etuosan kuuluisi kääntyä, kun taas katse tuli kiinnittää liikkeen suuntaan eli kohti pitkän sivun loppua.

Tänäänkin pohkeenväistö vasemmalle oli nihkeämpi, ja tämän seurauksena myös saman suunnan avotaivutus oli hankalampi ratsastaa. Väistönhän oli tarkoitus ikään kuin valmistella hevonen avoa varten. Ohjeena väistöön oli asettaa oikealle, myödätä oikea ohja antamaan tilaa sisäetujalan liikkeelle, sekä kuljettaa etuosaa väistättävällä pohkeella eteen ja sivulle. Toistojen myötä paransimme suoriutumista tämän hankalamman suunnan väistöstä ja avosta, ja onnistunut väistö tosiaankin tuki sujuvampaa avotaivutuksen ratsastamista. Voltilla oikealle ohjeena oli kääntää ponin silmät menosuuntaan, sillä kaulan kääntymisestä huolimatta Vake jäi helposti pälyilemään ulos vasemmalle. Samoin piti kääntää myös omaa katsetta, ja myötäys tapahtui ulko-ohjalla.

Oikealle väistöt sujuivat oikein mukavasti, ja avotaivutus tapahtui sekin luontevammin ja helpommin tähän suuntaan. Koko tehtävän ratsastus sujui suorastaan mallikelpoisesti. Volteilla vasemmalle ohjeena oli estää sisälavalle kaatumista, enkä saanut myöskään epähuomiossa kaatua itse sisäänpäin. Taas siis haluttiin ratsastajan painoa enemmän ulkotakajalalle, ja sisäohja toimi hieman nostavana apuna. Sisäohja oli myös se, joka tämän suunnan volteilla myötäsi.

Vake oli tällä tunnilla tosi hyvä! Sen liikkuminen tuntuu paranevan kurssin edetessä koko ajan, ja tällä tunnilla ravi oli oikeinkin notkeaa ja letkeää. Muotokin oli mukavan vakaa ja kevyt, eikä Vake ainakaan pahemmin nojaile ohjaan vaan jopa kantaa itseään. Vaikka toinen väistösuunta ei ollut aivan niin helppo, niin olin kokonaisuutena tosi tyytyväinen tuntiin. Vakella oli jopa mukavasti energiaakin, eli se liikkui hyvin itse eteenpäin. Ainakin tähän asti kurssin harjoitukset ovat siis tehonneet meihin paremmin kuin olisin osannut odottaakaan.

Kouluvalmennuskurssi, 2. tunti: väistöjä ja nostoja

Lepotauon jälkeen ratsastimme iltapäivällä toisen kurssitunnin. Koska menimme samoilla hevosilla kuin aamulla, ei nyt tarvittu mittavia alkuverryttelyjä, vaan pääsimme varsin jouhevasti jatkamaan aamun harjoitusten pohjalta eteenpäin. Kävimme toki ensin kaikki askellajit läpi. Vakea sai taas ensin hieman herätellä ja notkistella, mutta vasemmassa kierroksessa se alkoi varsin pian liikkua mukavan pyöreänä tuntumalla. Oikealle mennessä oli vielä enemmän tehtävää taipumisen ja suoruuden kanssa, eli kaula kääntyi liikaakin kun taas etujalat seikkailivat ulkona. Pidin saman linjan kuin aamulla, eli yritin pitää pohkeella ratsastamisen minimissä ja pyysin lisää liikettä kevyellä raipalla.

Laukkaverryttelyn teimme keskiympyrällä. Teoriatunnilla oli ollut puhetta siitä, että laukassa pitäisi pyrkiä istumaan erityisesti "ulkotakajalan päälle" sekä aktivoimaan sisätakajalkaa, joka yhdessä ulkoetujalan kanssa huolehtii laukan ponnistamisesta. Niinpä hain nyt painoa erityisesti "taakse-ulos", ja sain vinkiksi käyttää vasemmassa laukassa apukeinona katseen kääntämistä ulos sivulle. Toimi! Laukan rytmi ja rullaavuus paranivat tällä pienellä painopisteen siirrolla. Vasemmassa laukassa tulikin mukavan pyöreitä pätkiä. Oikeassa laukassa sen sijaan taisteltiin edelleen liiraavan ulkolavan sekä liikaa kääntyvän kaulan kanssa. Nyt minun tuli kääntää ylävartaloani enemmän ympyrän suuntaan, joten keskityin viemään oikeaa hartiaa taaksepäin. Tämä auttoi Vaken kääntämisessä. Vahva ulko-ohjan tuki oli oikeassa laukassa avain pyöreyden säilyttämiseen. Hämmästyttävästi Vake myös laukkasi itse eteenpäin, vaikka välillä toki piti raipalla muistutella.

Jatkoimme sitten samaa porrasväistötehtävää kuin aamulla. Nyt työstimme väistöjä ensin vasemmalle, mutta teimme lopuksi vielä väistöjä molempiin suuntiin. Vasemmalle väistäminen olikin Vakella vähemmän sujuvaa, eikä se tullut yhtä helposti ulko-ohjalle tämän suunnan väistöissä. Sivulle kyllä mentiin, mutta tuntui vähän työläältä eikä poni rentoutunut niskasta, eli jokin palanen pelistä puuttui. Ainakin tarvittiin lisää ajatusta eteenpäin niin väistöissä kuin niiden välilläkin, joten keskityin suoristuspätkillä erityisesti eteen ratsastamiseen. Työskentely väistäen ja suoristaen teki pikkuhiljaa tehtävänsä, ja pari kertaa Vake väistikin vasemmalle jo oikein nohevasti ristiin astuen ja ulko-ohjan tuntumalla. Liike meinasi väistökuviolla sammua, joten sitä piti vaan muistaa ratsastaa eteen, muttei edelleenkään puskien tai tuupaten. Vake teki kyllä hyvin töitä, mutta ihan helppoa tämä ei tainnut sille olla.

Lopuksi lisäsimme mukaan laukannostot väistöjen päätteeksi. Nyt väistöä jatkettiin mahdollisuuksien mukaan keskeytyksettä pituushalkaisijalle asti, ja tässä nostettiin väistättävän pohkeen puoleinen laukka. Laukassa jatkettiin päädystä seuraavalle pitkälle sivulle, johon tuli voltti. Väistön päätteeksi Vake teki ehdottomasti napakimmat ja parhaiten takaosalta ponnistavat nostot pitkiin aikoihin, ja pääsin jopa nostamaan melko lailla ilman pohjetta ja vain lantiota keinauttaen. Vasemman laukan nostot olivat parempia, mikä oli yhteneväistä sen kanssa, että vasemmasta pohkeesta väistö onnistui jouhevammin. Laukka itsessään olisi saanut edetä vielä paremmin, eli Vake jäi vähän paikoilleen, mutta ryhtiä ja pyöreyttä oli aika mukavasti.

Tälläkin tunnilla työskentely oli varsin onnistunutta. Erityisen tyytyväinen olin laukannostoihin, ja raviväistöjen sujuminen rennosti ja kuuliaisesti on sekin iloinen asia. Tällä tunnilla päästiin Vakea monestikin kehumaan, kun se hakeutui itse mukavaan muotoon ja liikkui läpi selän. Matalaa ja maahan sidottua tämä meno toki on, mutta ei Vakelta voi enempää vaatia kuin mihin sillä on edellytykset. Kyllä se kuitenkin parhaansa mukaan työskentelee, kun sitä ratsastaa järkevästi eikä tapa sen työmotivaatiota puskemisella ja päällekkäisillä avuilla.

Kouluvalmennuskurssi, 1. tunti: lopetetaan puskeminen

Tämän viikon ohjelmassa oli tehokuuri kouluratsastusta, sillä Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen valmennuskurssi. Kurssipäiviin kuului kaksi ratsastustuntia, ja olin suunnitellut ratsastavani näistä toisen Vakella ja toisen Aasialla. Artsi kuitenkin suositteli ratsastamaan koko kurssin yhdellä ponilla, sillä ohjelma oli rakennettu sen mukaisesti. Päädyin sitten valitsemaan kurssiratsuksi Vaken. Ajattelin, että on mielenkiintoista nähdä, kuinka Vaken liikkumista ja ratsastettavuutta saa tällaisella intensiivikurssilla parannettua. Aasian kanssa minun on vielä aika hankala tehdä mitään laukkatehtäviä, joten sen puoleen kokeneempi ja osaavampi Vake tuntui varmemmalta valinnalta.

Aloitimme ensimmäisen tunnin verryttelemällä oikein pitkän kaavan mukaan, ja ehdimme sen jälkeen ratsastaa pohkeenväistöharjoitusta toiseen suuntaan. Toinen väistösuunta jätettiin iltapäivätunnin tehtäväksi. Aivan ensimmäisenä ratsastimme hetken käyntiä hakien aktiivista askellusta ja selän käyttöä. Pohkeella puskeminen oli nyt kokonaan kielletty, ja jos käynti ei keinunut läpi selän niin aktiivisuutta pyydettiin raipan avulla. Verryttelyä jatkettiin ravissa ratsastaen päätyihin ympyrät. Myös ravissa sain mennä lähes kokonaan ilman pohjetta, ja hakea aktiivisuutta sekä omalla moottorilla liikkumista sen sijaan raipalla naputellen tai kutitellen. Vake odottaa, että sitä puskettaisiin ja työnnettäisiin, mutta tällä viikollapa näin ei tulla tekemään. Huomaamattani työnsin eteenpäin myös liian tarmokkaalla kevennyksellä, joten minun tuli rauhoittaa kevennys eleettömäksi ja vain sen korkuiseksi, kuin ponin liike heittää. Eipä siinä kauan mennytkään ennen kuin Vake tuntui jo liikkuvan helpommin, ihan vain sen ansiosta että lopetin kaiken pohkeella ja istunnalla työntämisen. Istuntakin tuntui pysyvän parempana, kun jalka sai olla hiljaa ja rentona.

Otimme ympyröillä myös verryttelylaukkaa. Säännöt olivat edelleen samat, ei yhtään pohkeella puskemista vaan raipalla aktiivisuutta. Vakea sai kyllä aktiivisuudesta muistutella, mutta kun takaosaan tuli lisää energiaa niin poni alkoi hakeutua laukassa pyöreäksi. Aktiivisuuden lopahtamisen huomasi heti tuntuman ja pyöreyden katoamisesta. Laukassa minun oli erityisen paljon keskityttävä istunnan rauhoittamiseen, sillä olen tottunut yliratsastamaan niin paljon istunnalla soutaen ja hartioilla tuupaten. Oikeassa laukassa meitä vaivasi ympyrältä liiraaminen, mitä sain jonkin verran korjattua ulko-ohjalla ja kevyellä vasta-asetuksella. Jotenkin vaan pitäisi saada poni pysymään ympyrällä myös sisälle asettuen.

Pitkässä verryttelyssä Vake tuli jo melko hyväksi, ja etenkin laukan jälkeen se toimi paremmin. Tästä oli hyvä lähteä työstämään pohkeenväistöjä. Kertasimme pohkeenväistön olevan irrottava ja rentouttava liike, joka parantaa etenkin lapojen ja ristiselän toimintaa. Jotta väistö ajaisi asiansa, tulee sen tapahtua rennosti ja helposti eikä väkisin puskemalla. Lähestymistapanamme oli väistöjen ratsastaminen portaittain uralta pituushalkaisijaa kohti siten, että aina väistön tuntuessa vähänkään hankalalta suoristettiin pois väistöstä ja korjattiin palaset suoralla pätkällä ennen uusia väistöaskelia. Näin pystytään pitämään avut väistössä yksinkertaisina, kun esimerkiksi ulko-ohjan ongelmat ratkaistaan väistön ulkopuolella.

Väistöjä ratsastettiin tällä tunnilla vain oikealle, eli vasenta pohjetta väistäen. Vaken kanssa korjattavaa oli erityisesti eteenpäinpyrkimyksen säilymisessä väistön aikana. Vakehan lähtee tyypillisesti menemään mekaanisesti sivulle unohtaen etenemisen kokonaan, ja tällainen väistö ei tietenkään irrota tai rentouta yhtään mitään. Väistön porrastaminen ja ristiaskelten sekä suoristamisen vuorottelu saivat Vaken hyvin kuulolle, ja se alkoi tehdä väistöä paremmin ulko-ohjaa kohti. Pääsin myötäämään ja pitämään vasemman ohjan mukavasti kevyenä, ja Vake lähti vasemmasta pohkeesta hyvin sivulle. Meno alkoi tuntua jo ihan ristiaskellukselta, eikä vain kylkimyyryltä. Väistöjen kautta Vaken muotokin parani koko ajan, ja etuosaan tuli ryhtiä. Aktiivisuudesta ja etenemisestä piti huolehtia edelleen, mutta Vake vastasi apuihini ja tuntui nyt varsin palvelualttiilta ja yhteistyöhaluiselta. Harvoin on väistöt tuntuneet näin helpoilta.

Ei ollenkaan hullumpi aloitus kurssille! Sain erinomaisen hyviä ohjeita, joita seuraamalla Vake todellakin alkoi toimia paremmin. Eihän se puskemalla liiku, mutta silti sitä tulee aina puskettua enemmän kuin huomaakaan. Kun jätin kaiken sen tuuppaamisen pois, tuli ratsastuksesta selkeämpää ja tarkoituksenmukaisempaa, ja Vake alkoi uskoa minulla olevan jotain oikeaa sanottavaakin. Kevyt hipsuttelu raipalla on varmasti sillekin mukavampi apu kuin jatkuva pohkeella ja kantapäällä nyhjääminen, joka kaiken lisäksi vetää ratsastajan istunnan jumiin. Nyt liikkuminen tuntui jo omaehtoisemmalta, ja väistöjen ratsastaminen ajatuksen kanssa toi poniin lisää letkeyttä. Tästä on oikein hyvä jatkaa kurssiviikkoa eteenpäin.

Tukkoinen takaosa

Tiistaina kävin ratsastamassa Vakella itsenäisesti. Koska viime viikolla olimme menneet kaksi hyvää koulutreeniä, odotin Vaken olevan tänään kohtuullisen notkea ja hyvä ratsastaa. Vaan vielä mitä, ponihan oli pikemminkin todella jähmeä. Ravi tuntui alussa kovalta ja jopa tahdittomalta, ja ennen kaikkea se ei edennyt minnekään. Mietin jo vähän, oliko liike puhdastakaan, mutta onneksi ope kävi kentän laidalla ja totesi, ettei Vake kuitenkaan epäpuhdas ollut. Takaosa vaan tuntui aivan kuolleelta, ja askel oli lyhyttä.

Toivoin laukkaverryttelyn auttavan liikkeen irrottamisessa. Vasen laukka pyöri selvästi oikeaa huonommin, mikä oli yhtenevää sen kanssa, että vasen takajalka tuntui ravissakin olevan huonoiten toimiva osa. Varsinkin jos yritin lyhentää ja kasata laukkaa meni se nelitahtiseksi mökellykseksi. Paras ideani oli kevyessä istunnassa laukkailu, ja tällöin vasen laukka lähtikin rullaamaan huomattavasti paremmin ja rennommin. Oikeassa laukassa koetin ratsastaa ympyrällä hieman samaa lyhennys- ja pidennystehtävää kuin Artsin tunnilla, mutta tätä häiritsi Vaken pyrkimys liirata lapa edellä ulos ympyrältä.

Ehdin ratsastuksen aikana kokeilla useita tuttuja tehtäviä, eli pelkkään tasaiseen ympyröiden pyörittelyyn en onneksi jumittunut. Huono takaosan toiminta häiritsi kovasti, ja yritin parhaani mukaan jumpata ja työstää Vakea paremmaksi. Tänään ei kyllä mitään tullut ilmaiseksi, vaan poni oli todella tukkoisan ja nahkean oloinen. Yksi onnistuneemmista kokeiluistani oli ympyrätyöskentely ravissa vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksen välillä. Asetukset saivat Vaken mukavasti notkistumaan ja pyöreälle niskalle. Aivan kunnolliselle, kevyelle tuntumalle tuleminen olisi kuitenkin vaatinut enemmän aktiivisuutta takaosasta. Ravi oli edelleen hidasta ja lyhyttä, joten pyöreydestä ja näennäisestä notkeudesta huolimatta oli edelleen melko työlästä. Ratsastin asetusten lomassa myös jonkin verran temponvaihteluita ravissa, eli lyhensin ja kokosin ja ratsastin tästä taas ravia eteen. Lyhentäminen kyllä onnistui, mutta eteen Vake lähti nihkeästi eikä askel kovinkaan paljon venynyt.

Lopulta keksin herätellä vasenta takasta töihin ratsastamalla pohkeenväistöjä. Työskentelin hetken aikaa kuviolla, jossa käänsin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, väistätin kohti uraa ja tein väistön jälkeen voltin ennen seuraavaa päätyä, josta tehtävä alkoi alusta. Tässä vaiheessa Vake oli vertynyt sen verran, että lähti ravissa väistämään vasenta pohjetta yllättävänkin kuuliaisesti. Väistöhän sitten teki kuin tekikin tehtävänsä, ja vasen takanen alkoi toimia paremmin. Ravi parani väistöjen parissa työskennellessä todella paljon ja oli lopulta jo paljon letkeämmän ja pehmeämmän oloista, "normaalilta" ravilta tuntuvaa. Symmetrian vuoksi tein toki parit väistöt myös oikealla pohkeella, mutta pääpaino oli vasemmalla pohkeella väistättämisellä. Työskentely päättyi kevyessä ravissa loppuverryttelyyn, ja jos ei tänään voinut olla muuhun tyytyväinen, niin sentään edes ravissa tapahtuneeseen muutokseen. Ei Vake tietysti vieläkään kauhonut menemään kovin lennokkaasti ja irtonaisesti, mutta takaosa oli jo mukana liikkeessä ja askelta pystyi jo venyttämään hieman minitöpötystä pidemmäksi. Liikkumisessa oli nyt paremmin letkeyttä, joustoa ja rentoutta, vaikka kovin ryhdikäs ja kevyt ei Vake ollut edelleenkään.

Jäi kyllä mietityttämään, miten Vaken liikkuminen oli nyt näin kehnoa. Jotenkin jumissa se kyllä on. Onneksi sentään löytyi oikea työkalu ongelmaan eli pohkeenväistöt. Aivan turhaan yritin ensin muita taikatemppuja, sillä kyllä väistöt olivat tässä tilanteessa paras mahdollinen tehtävä. Oma ratsastuskin tuntui tänään huonolta, mutta en sentään antanut täysin periksi vaan hain ratkaisuja liikkumisen parantamiseen. Vaken nihkeillessä en vaan osaa istua napakasti, ja ratsastan ehdottomasti liikaa kädellä yrittäessäni "notkistella" jähmeästi liikkuvaa ponia. Toisaalta pohkeella ei missään nimessä pidä ajaa Vakea liian kiireiseksi ja pois tahdista, sen olen sentään jo oppinut. Kun takaosa ei toimi ja paino makaa etuosalla, saa liika eteen painostaminen askeleen vain jännittyneeksi ja entistä lyhyemmäksi. Tilanne on aivan toinen niillä tahmatassuilla, joilla liikekapasiteettia riittää ja joiden kaikki ongelmat ratkeavat napakalla moottorin käynnistelyllä eli raivoisalla liikkeelle patistelulla. Vakelta sen sijaan pidempää ja isompaa ravia voi pyytää vasta sitten, kun ponia on saanut hieman pois etuosansa päältä ja lavoistaan ja takaosastaan irtonaisemmaksi.

Tavoitteena selkeä apu ja selkeä reaktio

Artsin valmennuksen minulle oli jaettu tällä kertaa Vake, joten jatkoimme sen kanssa eilisen treenin pohjalta. Iltapäiväkuurojen vuoksi menimme tällä kertaa maneesissa. Ehdimme verrytellä hevoset omatoimisesti. Vaken ravi oli vielä aika hidasta ja pientä, mutta liikkuminen rentoa. Työmaata kuitenkin riitti, joten valmennustunti Vakella tuli hyvään saumaan.

Artsin ohjauksessa aloitimme työskentelyn väistötehtävällä, joka kulki mukana suurimman osan tunnista. Pitkillä sivuilla väistätettiin takaosaa uralta sisään käynnissä siten, että jo yhden tai kahden väistöaskeleen jälkeen suoristettiin hetkeksi. Ideana oli hioa pohkeeseen reagoimisen nopeutta niin takaosan väistöön lähtemisen kuin suoristumisenkin osalta. Pian mukaan lisättiin ravia väistöjen väliin, eli käynnissä väistöaskel, heti suoristus ja raviin, taas käyntiin ja heti väistöaskel jne. Kun tämä onnistui, pyrittiin siirtyminen raviin tekemään väistön sisällä. Vake lähti väistämään kuuliaisesti, mutta liike usein tyssäsi ihan kokonaan eli väistö jäi paikoilleen. Tehtävä kuitenkin treenasi sitä etenemään eikä jäämään jumiin väistöön, ja väistöihin ja suoristamisiin keskittyessä tuli niskaankin pyöreyttä ihan itsestään.

Raviin siirtyminen väistön sisällä tuotti vaikeuksia. Oikeassa kierroksessa tämä vielä onnistui kohtuullisesti, mutta vasemmassa kierroksessa ei sitten millään. Kun annoin pohkeita, yritti Vake vain jyrätä väistöstä ulos, ja lopulta se tuntui suorastaan hätääntyvän, kun nenää ohjattiin seinää kohti samalla kun pohkeella käskettiin enemmän ja enemmän eteen. Niinpä päädyin sitten helpottamaan tehtävää, ja annoin Vaken suoristua väistöstä ennen raviin siirtymistä. Tästä sitten pyysin uudestaan väistöä, jolloin saatiin vähän raviväistöäkin tehtyä. Pidäte meni ravissa väistäessä huonommin läpi, joten ohjeena oli myödätä ja kiittää ulkokädellä silloin, kun Vake otti pidätteen vastaan ja jäi väistämään yhtään jyräämättä.

Jatkoimme edelleen uralla väistöaskelten ratsastusta, mutta mukaan lisättiin pääty-ympyrällä työskentelyä laukassa. Myös laukassa haettiin nopeita ja selkeitä reaktioita yksittäisiin apuihin. Niinpä laukkaa vuoroin lyhennettiin ja pidennettiin, ja pelkistettynä lyhentäminen tapahtui ulko-ohjalla, kun taas eteen ratsastus sisäpohkeella ja samalla ulko-ohjaa myödäten. Lyhentäessä ohjeena oli pitää pohje passiivisena ja käyttää aktivointiin tarvittaessa vain raippaa tai ääntä. Työntää ei saanut yhtään, vaan ponin piti laukata itse ja vastata selkeisiin, toisistaan erotettuihin apuihin. Ei siis pohjetta ja ohjaa yhtä aikaa missään tilanteessa, ja kuten Artsi sanoi, Vakea on elämänsä aikana niin paljon työnnetty eteenpäin, ettei sitä tällä tavoin ainakaan saa liikkumaan mihinkään. Liikettä ei tule avuilla ylläpitää, vaan pohje lähettää eteen ja sen jälkeen laukan tulisi sujua samanlaisena myös pohkeen hellittäessä. Sama periaate myös ohjan kanssa, eli lyhyessä laukassa piti päästä myötäämään niin, että hevonen laukkasi edelleen lyhyenä.

Oikeassa laukassa oli ongelmana Vaken liiraaminen ympyrältä ulospäin, mikä häiritsi etenkin eteen ratsastusta kun annoin ulko-ohjan pois. Ulko-ohjan myötäämisestä huolimatta olisi ulkolavan kontrolli täytynyt saada säilytettyä, mutta istuinpa itsekin aivan vinossa ja paino ulkona, joten se siitä. Vasemmassa kierroksessa pääsin laukkaan paremmin käsiksi, ja Vake esitti ihan mukavia pätkiä. Lyhentäessä laukan pyörivyys kärsi, mutta Vake kuitenkin piti laukan melko hyvin ja liikkui pyöreällä niskalla. Eteen ratsastaessa piti puolestaan vähän tehostaa pohjetta raipalla, jotta Vake lähti laukkaamaan tarpeeksi sujuvasti. Pyöreällä kaulalla eteen laukatessa meno tuntui kaikkein parhaalta, ja tällöin laukka rullasi jopa joustavan tuntuisesti.

Olipa työteliäs tunti! Vake jäi välillä vähän jumittamaan ja kuskilla varsinkin taisi homma jumittua parissa kohdassa oikein kunnolla, mutta teimme kuitenkin ihan hyvää työtä. Molempien pitäisi olla vielä nopeampia ja minun apujen käytössäni selkeämpi, mutta tällainen tehojumppaaminen on meille varmasti oikein kehittävää. Epätasaisuuksilta ei voinut välttyä kun tehtäviä oli paljon koko ajan, mutta välissä oli oikein hyviäkin pätkiä. Laukkatyöskentelyn muovautuminen pyöreämmäksi edes askel kerrallaan on aina positiivista. Yksi apu kerrallaan ja selkeä reaktio selkeään apuun ovat hyviä muistisääntöjä, mutta kyllä tälläkin tunnilla sain itseni monta kertaa kiinni ylimääräisten ja päällekkäisten apujen latelemisesta. Määrä kun ei korvaa laatua, vaan pikemminkin päinvastoin.

Sujuu kuin tanssi

Maanantain tunnille oli mukavaa saada pitkästä aikaa Palle. Einola-viikon aikana olikin tullut sopivasti kokemusta parin saman tyyppisen hevosen ratsastamisesta.

Aloitimme tunnin ratsastaen keskiympyrästä venytetyllä soikiokuviolla, jonka kaarilla väistätettiin takaosaa pienissä pätkissä ulos. Inhokkitehtäväni ei Pallen kanssa ollutkaan inhokki, sillä sen kanssa väistöt onnistuivat helposti ja vaivattomasti. Etenkin käynnissä Palle tarjosi väistöjä hyvin pienin avuin, ja pääsin kerrankin tuntemaan, millaisia ympyräväistöt ovat silloin, kun hevonen ei yhtään vastusta eikä etuosa karkaa minnekään. Sain ratsastettua käyntiin jonkin verran aktiivisuutta käyttämällä napakkaa pohjetta, ja Palle liikkui ihan tasaisessa pyöreässä muodossa, vaikka takaosa ei aivan 100% teholla vielä toiminutkaan. Sama tehtävä jatkui ravissa. Väistöt ravissa olisivat takuulla olleet Pallelle aivan yhtä helppoja, mutta tässä olikin kuskifaktori mutkistamassa tilannetta. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat kyllä kohtuullisen hyvin ja tekivät tehtävänsä, eli auttoivat ratsastamaan sisäpohkeella ulko-ohja kohti. Oikea kierros oli selvästi nihkeämpi väistösuunta, ja syynä oli luultavasti jokin istunnan vinous ja väärä painon jakautuminen. Sain Pallen kuitenkin ravissa etenemään melko hyvin, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näin alkutunnista. Suurimmat vaihteet eivät vielä olleet käytössä, mutta hevonen kuitenkin ravasi ja tuli tuntumalle eikä hissutellut aivan paikoillaan.

Seuraavaksi keskityimme suoruuteen ja ulkoavuilla kääntämiseen laukkaamalla kentän päädyssä neliöllä. Kulmat piti ratsastaa mahdollisimman terävinä, ja suoralle pätkälle kentän poikki haluttiin mahdollisimman monta laukka-askelta suoralla hevosella. Sain myös laukan rullaamaan kohtuullisen aktiivisesti eteen, joten meno oli pyöreää ja parani koko ajan Pallen moottorin käynnistyessä yhä paremmin. Ensin sain petrata kulmia ja suoristaa ulkoavuilla paljon tehokkaammin, jotta kentän poikki mentiin aivan viivasuorana. Kun keskityin tähän tosissaan niin ulkoapujen tuki parani selvästi. Laukan aktiivisuuden lisääntyessä sitä saattoi myös koota lyhyemmäksi ja takaosan päälle, jolloin kulmiin oli helpompi tulla ja sain kikkailtua kentän leveyssuunnassa ylittävälle pätkälle vielä enemmän askeleita. Paras tuloksemme oli kahdeksan askelta aivan suoraan kulmien välillä.

Lopuksi työskentelimme vielä ravissa ratsastaen nelikaarista kiemurauraa. Nyt olikin mukava ravailla ja taivutella, kun Palle liikkui hyvin eteen ja kauniissa muodossa. Vasemmalle Palle asettui ja taipui pehmeästi, mutta oikealle kaartaessa sain vielä vähän korjailla sisäpohjetta läpi. Ravityöskentely oli nyt oikein nautittavaa, enkä olisi malttanut lopettaa ratsastusta tuntiajan tullessa päätökseen. Mikä lie syynä siihen, että tällä kertaa sain Pallen näinkin helposti liikkeelle ja etenemiseen energiaa. Joko Palle nyt vaan oli energisemmällä tuulella, tai leiriviikolta oli tarttunut pohkeen käyttöön ja paikallaan leijailevien ratsujen käynnistelemiseen oikeanlaista napakkuutta. Koulusatulassa istuminenkaan ei tuntunut aivan mahdottomalta, joten en myöskään istunnalla kauhean pahasti estänyt hevosen liikkumista. Heti, kun Pallella oli liikkeissä tarpeeksi aktiivisuutta, tuli kaikki muu melkein ilmaiseksi, ja sain nauttia hienoista hetkistä hyvän hevosen selässä. Ihanaa!

Ihanat, kamalat ympyräväistöt

Maastolenkin jälkeen menin vielä iltatunnille ratsunani Aasia. Kuuden ratsukon koulutunti alkoi aktiivisen käynnin etsimisellä, ja tämän jälkeen jatkoimme verryttelyjä ravissa ratsastaen ympyröitä ja lävistäjiä. Toisella lävistäjällä tehtävänä oli temponlisäys ja toisella puolestaan ravin lyhentäminen. Aasia liikkui jo tunnin alussa melko mukavasti ja tasoittui tuntumalle kohtalaisen hyvin. Oikealle taipuminen oli vähän haastavaa, mutta poni ei kuitenkaan kiirehtinyt. Temponlisäyksissä piti muistaa pitää yläkroppa pystyssä eikä keikahtaa etukenoon samalla kun antoi muodon venyä hieman pidemmäksi.

Jatkoimme työskentelyä kolmen ratsukon pääty-ympyröillä, joilla väistätettiin pienissä pätkissä takaosaa ulospäin. Väistöaskelten jälkeen annettiin taas käynnin venyä hetken aikaa rennommin eteenpäin. Käynnissä väistöt onnistuivat vielä suunnilleen asiallisesti, ja niiden kautta Aasia tuli myös vähän paremmin ulko-ohjan tuelle. Oikea kierros oli selvästi vaikeampi, ja aivan täydellisesti läpi eivät oikea pohje ja vasemman ohjan pidäte loppujen lopuksi menneet. Väistöjen välillä Aasia kuitenkin rentoutui ihan asiallisesti. Ravissa olikin sitten hankalampaa, enkä ehtinyt ajoittaa väistättäviä pohjeapuja ja jarruttavaa ohjaa yhteen ennen kuin poni oli jo jännittyneenä kiirehtinyt alta pois. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että mukaan lisättiin laukannostoja väistöaskelten jälkeen. Aasia meni niin kiireiseksi, ettei sen enempää väistö kuin nostokaan ollut onnistua kunnolla. Pidätettä ei saanut läpi muutoin kuin käymällä välillä käynnissä asti.

Vasemmassa kierroksessa ympyräväistöt sujuivat käynnissä oikein nätisti. Tämä oli helpompi väistösuunta, johon tehtävä onnistui kevyillä avuilla kaikessa rauhassa ja rentona. Ravissa Aasialla oli kuitenkin edelleen liian kiire, enkä saanut istuntaa pidettyä läheskään tarpeeksi jämäkkänä. Ehkä tälläkin tunnilla olisi kannattanut nostaa jalustimet kaulalle? Sain tosissani taistella vatsalihasten kanssa, jotta Aasia vähänkään kuunteli eikä kipittänyt malttamattomana karkuun. Aasia alkoi myös loppua kohti mennä taas selvästi hätäisemmäksi ja sähläävämmäksi, ja se tulkitsi väistättävän pohkeen yleensä laukannostoavuksi. Tehtävä taisi olla meille vähän liian vaikea. Jos jäin vain ravaamaan tai tein vähän siirtymisiä käyntiin sain Aasian kyllä rauhoittumaan ja tasoittumaan, mutta jos yritin raviväistöä tai laukkapätkiä niin pakka levisi kiirehtimiseen ja hätäilyyn.

Ympyräväistöt ravissa laukannostoineen olivat meille nyt liikaa, mutta en kuitenkaan ollut aivan huonolla mielellä tunnin jälkeen, sillä muilta osin meno oli ihan kelvollista. En saanut tällä kertaa niin hyvin ponia avuille ja omaa istuntaa napakaksi kuin viimeksi valmennuksessa, mutta harvoinpa sitä tavallisella ryhmätunnilla asiat onnistuvat yhtä hyvin kuin valmennuksissa. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä tai ravin hetkellisiä lyhentämisiä olisin varmasti voinut tehdä oma-aloitteisesti enemmän sen sijaan, että matkustelin ravissa liian pitkiä pätkiä vain eteenpäin ja odottelin homman toimivan itsekseen. Parhaimmillaan saan kyllä Aasian kulkemaan nätisti, mutta ihan ilmaiseksi se ei tule vaan ratsastaessa pitää olla koko ajan napakkana ja hereillä sekä keskustella ponin kanssa jo ennen kuin se on hävinnyt avuilta.

Väistöjä ja laukan muovailua

Tällä kertaa meillä oli Artsin valmennus jo alkuviikosta. Sain valita vapaasti Aasian tai Vaken, ja päätin mennä tämän tunnin Vakella. Viime aikoina ovat koulutreenit Vaken kanssa jääneet valitettavan vähiin, ja kyllä se taas alkaa näkyä ja tuntua. Harvemmin Vakea läpiratsastaa kukaan senkään vertaa kuin minä, vaan kyllä on ihan omalla vastuullani pitää ponia edes jonkinlaisessa kuosissa. Tunnin alussa meno ei tosiaankaan vaikuttanut erityisen lupaavalta, vaan Vake oli melko etupainoisen ja jäykän oloinen. Näistä lähtökohdista alkoi työskentely, ja Artsi käskikin varsin pian verrytellä laukassa jotta saatiin tehokkaammin irroteltua kone käyntiin. Ei kyllä vielä laukan jälkeenkään ollut mitään kaikkein letkeintä menoa.

Tänään työskentelimme jälleen väistöjen parissa. Nyt väistöt aloitettiin pitkän sivun alusta, ja niitä tehtiin portaittain pituushalkaisijalle asti aina välillä suoristaen. Vaken ristiaskellus oli hieman vastahankaista, eikä pidäte ulkoa ollut ihan kunnolla läpi. Silti väistöt auttoivat jumppaamaan ja irrottamaan liikettä, ja pikkuhiljaa poni alkoi ainakin väistöjen ulkopuolella liikkua paremmassa muodossa. Oli vähän puskemisen makua ja ehkä "möyhensin" ponia välillä avuilla liikaakin. Koetin ratsastaa etuosaa keveämmäksi, ja tähän liittyen Artsikin muistutteli taas istumaan takajalkojen päällä. Ympyrällä pyöriessä ja omaa tehtävävuoroa odottaessa tuli kyllä ihan näppäriäkin pätkiä, ja kyllä Vakesta alkoi vähitellen irrota jo parempaa menoa. Välillä jopa muistin hakea ideaa pohkeen eteen ratsastamisesta sen sijaan, että vain pelasin ohjan kanssa niskaa nyökkyyn. Vake tuntui hieman makailevan ohjan päällä, mutta hetkittäin se jopa keveni ja ryhdistäytyi.

Lopuksi otimme laukkatyötä ympyrällä, ja tässä saatiin vielä kunnon hiillostusta. Ihan ensimmäinen tehtävä oli pienen lepotauon jälkeen ratsastaa poni käynnissä aktiiviseksi ja pyöreäksi. Vakehan mennä jurnutti laiskana kaula pitkällä, mutta ei me tällaisesta lähdetty laukkaan vaan ensin sain marssittaa käyntiä reippaasti eteenpäin ja pitää ohjalla vähän vastaan. Sieltäpä Vake sitten loksahti kävelemään pyöreänä ja energisesti, kun vaan tarpeeksi pyysin. Tästä käynnistä kelpasi nostaa laukkakin. Oikea laukka lähti etenemään pyöreänä kuolaimella, ja tuntui Vaken laukaksi oikein mainiolta. Eipä siihen muuta tarvittu kuin napakkaa ratsastusta ja virittelyä käynnissä!

Ensin saimme tehtäväksi ratsastaa mahdollisimman lyhyttää laukkaa, ja mielestäni Vake laukkasikin aika hyvin paketissa. Silti askelta haluttiin vielä lyhyemmäksi, joten minun piti alkaa istua vielä passiivisempana ja liikettä vastustaen. Lyhentämisen jälkeen ratsastettiin ympyrällä vuorostaan eteen ja pitkään askeleeseen, ja askelpituuden vaihtelua jatkettiin useampi kerta edestakaisin. Eteen lähtemistäkin piti Vakelta pyytää tarpeeksi topakasti, jotta se lähti terävästi ja tempo selkeästi muuttui. Myös isossa laukassa tuli ihan kelpo pätkiä omasta mielestäni, sillä Vake eteni sujuvalla askeleella ja samalla pyöreänä. Artsi kuitenkin halusi nähdä vielä selvemmät erot ja nohevampaa reagointia Vakelta. Kun samaa lyhennys-pidennystehtävää mentiin vasemmassa laukassa alkoi Vakelta jo hieman puhti loppua, ja lyhentäessä laukka putosi pois jos en ollut huolellinen. Tähän suuntaan Vake ei kantanut itseään niin hyvin kuin oikeassa laukassa.

Olin lopputunnin rankempaan laukkarutistukseen melko tyytyväinen, sillä laukassa tuli jopa hyviä pyöreitä pätkiä ja istuinkin ainakin välillä aika vakaana ja eleettömästi. Laukkatyöskentely on aina ollut Vaken kanssa huomattavasti vaikeampaa kuin ravi, joten olen aina tyytyväinen, kun tule näinkin asiallista menoa. Tällainen laukan muuntelu lyhyemmästä pidempään on takuulla hyvää jumppaa, ja kuinka hyvää se tekeekään meidän estetreeneille! Lisää vaan tätä sileän harjoittelua niin jospa tässä taas letkeydytään.

Etukenon torjuntatalkoot

Perjantai oli tuttuun tapaan Artsipäivä ja Aasia päivän poni. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tälläkin kertaa. Aloitimme raviverryttelyllä ratsastaen pitkille sivuille hyvin loivat kiemurat ja päätyihin ympyrät. Lähdin ratsastamaan Aasiaa tutuilla periaatteilla, eli aluksi kunnolla eteenpäin ja tasaisella tuntumalla. Ihan heti ei pyöreyttä löytynyt, mutta olin valmentajan mukaan juuri oikeilla jäljillä kun pyysin napakasti riittävän aktiivista ravia.

Pian otimme mukaan myös laukkaa pääty-ympyröillä. Laukassa korjattiin heti alkajaisiksi istuntaa, eli nyt piti päästä oikeasti pois etunojasta ja nojata oikein reilusti taakse. Aasia pääsee niin paljon vetämään minua etukenoon ja irti satulasta, ja ihmekö tuo jos koko laukka on sitten huonosti hanskassa ja menee tasapainottomaksi. En saa myöskään istunnalla soutamalla ylläpitää laukkaa, vaan ponin täytyy laukata ihan itse. Laukkapätkien jälkeen Aasia joka tapauksessa liikkui jo paljon paremmin ja ravasi ihan nätissä muodossa takajalkojen herättyä töihin.

Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, josta väistettiin viitisen metriä uraa kohti, suoristettiin ja väistettiin takaisin pituushalkaisijalle. Otin tässä vaiheessa jalustimet kaulalle, jotta pääsin taas luontevammin istumaan harjoitusravissa. Aasia toimi ravissa kohtalaisen mukavasti aina odotellessamme päädyssä omaa tehtävävuoroa. Pituushalkaisijallekin se ravasi vielä asiallisella tuntumalla pyöreänä, mutta väistöissä tuli jonkin verran jännittymistä. Väistö ei ollut kumpaankaan suuntaan aivan läpihuutojuttu, vaan Aasia oli hieman nihkeä ottamaan ristiaskeleita. Ohjeena oli jarruttaa enemmän ulko-ohjalla, jottei etuosa päässyt karkaamaan. Väistöistä tosiaan puuttui selkeä tunne pohkeen väistämisestä kuuliaisesti vastakkaista ohjaa kohti, eli ongelma oli selvästi juuri pidätteen läpimenossa. Kuvion suorilla pätkillä Aasia sentään rentoutui ja pyöristyi.

Jatkoimme pituushalkaisijalla vielä laukkatehtävän merkeissä. Nyt pituushalkaisijalle ratsastettiin laukassa, siirrettiin noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen raviin, ja nostettiin ravipätkän jälkeen toisen puolen laukka hyvissä ajoin ennen päätyä. Vähän höpöksihän nämä laukkahommat taas menivät. Aasia ei tahtonut ottaa pidätettä vastaan, ja sen seurauksena linjalle tuli ensin kovasti kiemurtelua. Laukannostokaan ei tietysti onnistunut silloin, kun juostiin tukka putkella eteenpäin. Kun aloin olla vähän jämympi enkä antanut ponin kiikuttaa minua aivan mielensä mukaan, suoristui linja ja alkoi tulla oikein asiallisiakin laukannostoja. Vaikeutena oli kuitenkin päätyyn tullessa kaartaminen kulmaan laukassa. Tässä kohtaa tasapaino katosi, ja Aasia rikkoi lähes aina raville. Tästä ei nyt kuitenkaan tehty suurempaa numeroa, vaan tärkeintä oli ponin saaminen kontrolliin suoralla linjalla ja laukan nostaminen hyvin valmisteltuna. Sekä tietenkin taakse nojaaminen myös askellajista toiseen siirtyessä!

Loppupalaute oli, että minun täytyy ratsastaa ponia päättäväisesti myös silloin, kun se vähän vänkää vastaan ja yrittää humputtaa oman mielensä mukaan. Aasia on kiltti, mutta myös vähän omapäinen joissakin asioissa. Päättäväisyyttä tarvitaan myös istunnan korjaamiseen. Etukenoa vastaan on taisteltava väsymättä. Juuri istunta on tällä hetkellä pullonkaulana sille, että asiat loksahtaisivat oikeasti toimimaan, oli kyse mistä ratsusta hyvänsä.

Pave Puoliverinen ja poniratsastaja

Maanantain tunnille ratsuksi tuli Pave, joten pääsin viimein kokeilemaan ”Annen hevosta”. Paven menoa on tullut seurattua sivusta sen verran tiiviisti, että oli tietenkin mielenkiintoista tutustua tähän hevoseen myös lähemmin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun kipusin ison puoliverisen selkään, ja tiesin jo etukäteen, että jonkinlainen kulttuurishokki se tulisi olemaan. Pave ei ole valtavan korkea vaan ehkä noin 165-senttinen, mutta kuitenkin melko pitkäkaulainen ja -runkoinen. Sekä pää että takajalat tuntuivat olevan hankalan kaukana komentokeskuksesta, ja etäisyys ohjia pitkin hevosen suuhun tuntui ainakin tuplasti tavallista pidemmältä.

Tunnin alku olikin niin hankala kuin oli odottanut. Ratsastimme tuttua verryttelykuviota, eli toiseen päätyyn ympyrä vasemmalle ja toiseen oikealle sekä suunnanvaihdot lävistäjillä. En löytänyt heti keskusteluyhteyttä Paveen, vaan se juosta hömpötti suorana lankkuna ja kaula pitkällä. Apua, eikö tämä hevonen taivu? Istuntakin hajosi ihan täysin, ja selkä alhaalla juoksevan hevosen liike teki kevennyksestä holtitonta. Pohkeet heiluivat ja yläkroppakin tuntui kaikkea muuta kuin vakaalta. Yritin ratsastaa päätä alas saadakseni hevosen edes vähän lyhyemmäksi ja liikkeen hallittavammaksi, mutta ei Pave tietysti alkanut millekään epämääräisellä ohjien nykimisellä. Laukassa meno ei ollut aivan yhtä avutonta kuin ravissa, mutta edelleenkään Pave ei taipunut ollenkaan. Erityisesti vasen kierros oli hankala, sillä siinä Pave tuntui mieluiten kaatuvan lapa edellä sisäänpäin.

Alkuverryttelyjen jälkeen jatkoimme edelleen vanhojen tuttujen tehtävien parissa. Nyt vuorossa oli voltin suurentamista pääty-ympyräksi pohkeenväistön kautta, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Nihkeästi alkoi tämäkin, sillä Pave ei taipunut eikä väistänyt edes käynnissä. Epätoivoissani päädyin tekemään vähän jotain koko ajan mutta en kunnolla mitään, joten Pave tietysti sulki korvansa täysin. Vasta kun ope huomautti asiasta, hoksasin heiluvani ja tuuppaavani istunnalla aivan hullun lailla. Kun keskityin istumaan ihan hiljaa ja passiivisesti niin Pavekin alkoi olla vastaanottavaisempi avuilleni. Kuskin rauhoittuessa paikoilleen Pave alkoi jopa nyökätä pyöreäksi tuntumalle ja taipua oikealle. Viimeinkin oli ratsastukseeni tullut jotain tolkkua, joten hevonenkin alkoi kuunnella.

Tästä eteenpäin meno sitten paranikin koko ajan, ja aloin päästä Paven kanssa jo samalle aallonpituudelle. Kun siirryimme harjoitusraviin oli istunnan kanssa hetken aikaa hakemista, mutta kun Pave alkoi liikkua pyöreämpänä niin istuminenkin helpottui. Toisaalta se, miten Pave kulki, vaikutti riippuvan suoraan siitä, kuinka jämäkäksi ja vakaaksi sain istunnan. Paven askeleet eivät olleet erityisen hankalat, mutta ison hevosen liike vaatii kuitenkin aina vähän enemmän keskikropalta kuin ponien liike. Yritin nojata taakse ja istua ravia jäntevästi, vaihtelevalla menestyksellä. Varsinkinkin oikeassa kierroksessa tuli mukavia pätkiä Paven pyöristyessä ja taipuessa nätisti sekä kuskin löytäessä luontevan istunnan. Tässä suunnassa jopa pohkeenväistö voltilta isommalle ympyrälle alkoi onnistua mukavasti. Vasemmassa kierroksessa oli vaikeampaa ja Pavella taipumusta muuttua jännittyneemmäksi. Tunsin istuvani vasemmalle jotenkin vinkkurassa, mutta en tarkemmin tunnistanut miten. Ope puuttuikin asiaan ja käski viedä oikeaa hartiaa eteenpäin sekä kääntää yläkroppaa selkeämmin menosuuntaan.

Laukassa pysyttelimme samalla ympyräkuviolla, ja nyt tehtävänä oli pienentää isolta ympyrältä pienelle voltille. Pienen voltin avulla oli tarkoitus saada laukkaa kasaan ja takaosalle, sekä siirtää hevonen tästä laukasta suoraan käyntiin. Hankalin osuus Paven kanssa olivat kuitenkin laukannostot, jotka eivät millään meinanneet onnistua suoraan käynnistä. Lähes joka kerta laukka nousi vain raviaskelten ja sinnikkään ajamisen kautta. Kun laukkaan oli jollain konstilla päästy, niin sitten tuli kyllä oikein mukavaa ja pyöreää menoa. Jälleen istunnan jämeryys oli kaiken perusta, ja sain nojailla myös laukassa ihan huolella taaksepäin. Hetkittäin sain vatsalihakset kunnolla käyttöön ja olo oli melkein kuin oikealla kouluratsastajalla. Siirtyminen laukasta käyntiin onnistui jopa ihan asiallisesti, kunhan vaan en päästänyt Pavea valahtamaan ympyrää pienentäessä kauhean etupainoiseksi. Vasemmassa kierroksessa tämäkin oli paljon hankalampaa, sillä Pave tahtoi niin kovasti kaatua sisälavalle kiskoen koko ratsukon voltilla "nenälleen". Tuskailin kovasti niitä laukannostoja, ja sainkin kuulla, että Pave ei todellakaan nosta laukkaa käynnistä helpolla. Laukannosto käynnistä vaatii kuulemma sen, että Paven "kuumentaa" käynnissä oikein kunnolla. Kokeilin tätä kikkaa eli naputtelin käyntiä valppaaksi ja energiseksi. Edelleenkään nosto ei ollut mikään sievä oppikirjasuoritus, mutta Pave sentään lähti laukalle juoksematta siihen ravin kautta.

Laukkatyöskentelyn jälkeen meno oli harjoitusravissa ihan napakkaa, mutta kun aloimme keventää, niin istunta pääsi taas löpsähtämään täysin. Loppuverryttelytehtävänä oli lyhyitä väistöpätkiä siksakkina uralta sisään ja takaisin. Vasemman pohkeen väistäminen pois uralta meni aivan höpöksi, sillä Pave lähti pohkeella pyytäessäni vain juoksemaan pää ylhäällä karkuun. Tämän jälkeen meni tovi palautella homma kuosiin, ja uusi väistöyritys kilpistyi taas samaan hirvireaktioon. Kun vaihdoimme suuntaa ja väistö pois uralta tapahtui oikealla pohkeella lähtikin Pave sivulle kuuliaisesti ja letkeästi pyöreyden säilyttäen. Vasemmalla pohkeella pystyi väistättämään paremmin uraa kohti, mutta tämä väistösuunta oli edelleen selkeä ongelmakohta. Open avustuksella korjailtiin sitten vielä istuntaani ja kevennystä. Ohjeena oli keventää pienemmin ja matalammin, eli yksinkertaisesti pitää vastaan niin, ettei ravi heitellyt satulasta holtittoman korkealle. Samalla sain pohkeitakin vakautettua hieman paremmin. Harjoitusravissa istuen minun oli kuitenkin selkeästi helpompi säilyttää keskikropan tuki ja pitää paketti kasassa kuin keventäessä.

Tunti Paven selässä oli ihan mielenkiintoinen kokemus, ja vaihtelu kyllä virkisti. Tietyt asiat eli vasemmalle taipuminen ja laukannostot olivat Paven kanssa kovin hankalia, mutta oli helpottavaa kuulla, että juuri nämä asiat ovat tällä hevosella ongelmakohtia muutoinkin kuin minun ratsastamanani. Loppujen lopuksi Pavella ratsastus sujui jopa odotuksiani paremmin, ja muistin, mikä viehätys näissä isoissa hevosissa onkaan. Kun tällaisen isommin liikkuvan saa toimimaan niin onhan se meno mainiota, mutta toisaalta silloin kun ei toimi niin onkin sitten kahta kaameampaa. Eniten töitä tässä joutui tekemään istunnan kanssa, ja onnistumiset tällä saralla peilautuivat suoraan siihen, miten Pave kulki. Isoilla hevosilla ratsastaminen lienee minulle erityisen kehittävää juuri istunnan osalta, joten ei olisi varmasti pahaksi harrastaa tätä useamminkin.

Tasaisuus lähtee istunnasta

Maanantain tunnille minulla oli pari toiveratsua mielessä, ja sainkin niistä yhden eli Aasian. Ratsukoita oli tunnilla seitsemän, mutta ulkokentällä oli tämän kokoiselle ryhmälle ihan mukavasti tilaa. Tehtävät olivat Artsin tunneilta tuttuja.

Aloitimme ravikuviolla ratsastaen lävistäjäkahdeksikkoa ja päätyihin isot ympyrät. Ope laittoi heti alusta alkaen keskittymään istunnan ongelmakohtiin, eli hakemaan selvän kyynärkulman ja pitämään ylävartalon pystyssä. En väitä, etteikö minulla olisi muutenkin paha taipumus etukenoon, mutta Aasian satula vielä aivan erityisesti vetää minua sellaiseen asentoon. Pienen ponin satulassa on tietenkin pieni istuin, ja kun lisäksi on aika muhkeat polvituet niin olo on kuin koulusatulassa, vaikka ihan yleissatulasta onkin kyse. Kyynärkulman puutetta ei tietysti selitä mikään muu kuin lapsesta asti mukana kulkenut huono tapa. Istuntaan ja ohjien pitoon haluttiin siis jäntevyyttä, etenkin kun Aasialla on tapana yrittää hieman kiskoa ohjia. Vetämällä kuskia vaivihkaa etukenoon ja käsivarsista suoraksi pääsee poni tietenkin näppärästi livahtamaan pitkäksi ja pois tuntumalta. Tämä sitten näkyy tuntuman epätasaisuutena, josta koulutuomarimmekin viime viikolla huomautti. Tasaisuus lähtee jäntevyydestä, ja varmasti poninkin on loppujen lopuksi paljon mukavampaa liikkua tasaisella tuntumalla ja tasaisesti kuolaimella.

Sama istuntahöykytys jatkui harjoitusravissa, jossa aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä uralta keskelle päin. Väistö tehtiin kahdessa "portaassa", joiden välillä ratsastettiin pätkä suoraan kohti päätyä, ja lopulta suoristettiin pituushalkaisijalle. Päätyyn tullessa kaarrettiin puolivoltilla uralle väistättävän pohkeen puolelle, eli väistöllä haettiin tulevan taivutuksen sisäpohje valmiiksi läpi. Aasia väisti ihan kelvollisesti, joskin toki loivasti. Suoristuksissa sai olla tarkkana, samoin kuin väistön jälkeisessä kaarteessa sisäpohkeen kanssa. Edelleen ope patisteli istumaan satulassa ja nojaamaan taakse, sekä pitämään kyynärkulman. Mielestäni tsemppasin aika hyvin, ja keskityin parhaani mukaan istumaan kuten oli neuvottu. Aluksi tuntui työläältä, mutta kyllä raviin sitten saikin jämerämpää otetta, kun en keikkunut etukenossa ja kyynärvarret pysyivät kylkien vieressä. Aasia alkoi tuttuun tapaan työskennellä paremmin tunnin edetessä, ja harjoitusravissa tuli jo aika kivoja, tasaisempia pätkiä. Varsinkin vasemman pohkeen väistäminen ja sen ympärille taipuminen onnistui lopulta melko mukavasti.

Laukassa ratsastimme vastaavaa porraskuviota, tosin nyt ei väistetty vaan lähdettiin pitkän sivun alusta pieni pätkä lävistäjää, sitten suoristus pitkän sivun suuntaiseksi, uusi pätkä lävistäjää ja lopuksi suoristus pituushalkaisijalle. Portaisiin tuli siis pienet kaarrokset vastalaukkaa. Aasia kuumui laukkatehtävästä jonkin verran, ja sain taas yrittää istua ihan tosissani. Porraskuvioon tultiin vähän liiankin reipasta vauhtia, mutta loivat vastalaukkapätkät onnistuivat kyllä. Pituushalkaisijalle suoristamisen jälkeen Aasia kuitenkin pudotti helposti raville, eli ilmeisesti se koki tasapainonsa hieman huonoksi. Vähän rauhallisempi tahti olisi varmasti auttanut tasapainon säilyttämistä. Pohkeet kiinni pitämällä sain laukan pysymään yllä kuvion loppuun asti, mutta kaarrokset päädyssä olivat hieman holtittomia ja sisäpohjetta vastaan kaaduttuja. Vasemmassa laukassa oli suuremmat tasapaino-ongelmat, sillä Aasia pudotti sen oikeaa helpommin pois. Vasemmalle korostui myös oma sisäänpäin kallisteluni, joten mikä tässä lieneekään syy ja mikä seuraus.

Lopuksi ratsastimme vielä ravissa kolmikaarista kiemuraa. Aasia oli laukan jälkeen ensin kiireinen, joten tahtia piti rauhoitella. Vasemmalle taipuminen sujui ihan nätisti, mutta oikealle mentiin vielä vähän lapa edellä. Ravissa tuli taas mukavia hetkiä, mutta meno saisi edelleen olla tasaisempaa, niin että poni pysyisi hyvällä tuntumalla pidempäänkin.

Tunnilla puututtiin mukavasti keskeisimpiin ratsastukseni ongelmakohtiin, ja tuntui siltä, että kun korjasin sitkeästi istuntaa niin Aasiakin alkoi toimia paremmin. Laukassa jämäkkä ja jäntevä olo jäi valitettevasti vielä haaveeksi, ja Aasia sai laukassa kiskottua minua liikaa "mukaansa". Missään nimessä ei tietenkään ole kyse yhdessä tunnissa ratkeavasta asiasta, sillä tässä ei puhuta mistään yksittäisestä oivalluksesta vaan kehon hallinnasta ja keskivartalon voimasta. Treeniä, treeniä, sitä tässä tarvitaan.

Yksi hyvä ja sata huonoa

Perjantaina Artsin valmennukseen valitsin ratsuksi jostain ihmeen syystä Kingin. Joko olin ylioptimistinen, tai sitten halusin hakata päätä seinään. Ehkä kuitenkin jälkimmäistä, sillä lähdin tunnille lähinnä asenteella "eihän tästä tule mitään". Eipä siitä silloin tulekaan.

Ratsastimme ulkona kolmen ratsukon ryhmässä. Pitkät sivut oli rajattu kouluaidoilla, joten menimme noin 20x60 metrin kokoisella ratsastusalalla. Aloitimme kevyessä ravissa tutulla kuviolla, jossa tehtiin lävistäjät molemmista päädyistä ja niiden välillä ratsastettiin lyheyt sivut puoliympyrän muotoisina. Ohjeeksi sain taivuttaa Kingiä päädyissä reilusti sisäohjalla, ja antaa ulko-ohjasta myöden samalla kun sisäpohje pyysi napakasti liikettä eteen. Askeleen haluttiin pidentyvän kunnolla, ja samalla tietysti poni myötäämään niskasta. Jälkimmäisen osalta oli kyllä nihkeää, ja tunnuttiin päätyvän vain tilanteeseen, jossa Kingi juosta humputti huonosti kuunnellen eteenpäin. Tehtävään lisättiin myös laukkapätkiä siten, että laukka nostettiin lävistäjän loppupuolella ja päätyyn tehtiin laukkaympyrä. Päädyin lähinnä lennättämään Kingiä eteenpäin siinä toivossa, että reippaan etenemisen seurauksena alkaisi jotain tapahtua. Ei se vaan niin yksinkertaista ollut.

Seuraavaksi aloimme ratsastaa pohkeenväistöjä ravissa pitkän sivun alusta keskelle, ja pituushalkaisijalle tulon jälkeen taivutettiin väistättävän pohkeen puolelle sekä ratsastettiin puolivoltti uralle suuntaa vaihtaen. Tämä tehtävä olisi ollut erinomainen työkalu Kingin läpiratsastamiseen, jos vaan olisin osannut käyttää sitä oikein. Nimenomaan väistöjen avulla pohkeen voisi saada oikeasti läpi, ja väistön jälkeisessä taivutuksessa pitäisi sitten tulla nätisti se niskan myötäys. Toteutus vaan tökki, kun en saanut Kingiä väistämään tarpeeksi rehellisesti ja rennosti. En päässyt ottamaan väistöä kunnolla vastaan ulkoavuilla, ja meno oli vähän epämääräistä kylkimyyryä, jossa ei ollut ihan selvää väistikö poni kunnolla vai ei. Kun se kunnollinen ristiaskel ja pohkeen läpimeno jäi puuttumaan, niin ei sisäpohje ollut voltille kääntyessäkään halutulla tavalla läpi. Molempiin suuntiin oli melko lailla sama ongelma.

Lopuksi ratsastimme vastalaukkakuviota, jota oli edelliskerran tehtävällä jo pohjustettu. Aloitimme kuvion kaartamalla laukassa lyhyeltä sivulta linjalle noin 5 metriä pituushalkaisijan vieressä. Tästä käännyttiin lävistäjälinjalle pituushalkaisijan yli ja suoristettiin uudelle linjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella, eli tässä tuli loiva kaarros vastalaukassa. Sitten tuli taas lävistäjäpätkä takaisin ja pituushalkaisijan ylitys, sekä suoristus myötälaukkalinjalle 5 metriä pituushalkaisijan toisella puolella ennen päätyyn tuloa. Näin muodostui ikään kuin loiva kolmikaarinen kiemura, joka kiemursi pituushalkaisijan molemmin puolin. Kingin kanssa ei vastalaukan pitäminen ollut ongelma, ja pääsin keskittymään tahdin säilyttämiseen sekä huolellisiin suoristamisiin. Sain ratsastettavan tien aika mukavasti haltuun, mutta viimeiselle "kaarelle" haluttiin vielä parempi ja aikaisempi suoristaminen ulkopohkeella, ettei Kingi jäänyt nojailemaan linjalta ulospäin. Vasen laukka säilyi vastalaukkana vähän tasapainoisemmin, ja oikeassa laukassa tulikin vastalaukkakaarelle ensin raviin putoaminen. Oikeassa laukassa piti siis erityisen tarkasti kontrolloida laukan tahtia ja tasapainoa.

Lopulta viimeisen laukkakiemuran jälkeen sain kuin ihmeen kaupalla sisäpohkeen läpi ja tuntuman ulko-ohjalle. Niinpä Kingi sitten viimein laukkasi uralla oikealle hetken aikaa pyöreänä kuolaimella ja ulko-ohjan tuella. Tulihan sieltä edes yksi tällainen loksahdus ja hyvä hetki! Sitten siirryimmekin loppuraveihin, ja myös ravissa sain aikaan lyhyen tilanteen, jossa Kingi asettui oikealle niskasta myödäten ja kuolaimella. Tunnin työskentelyn tulokset jäivät siis kovin laihoiksi, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään, että lopussa tulee edes kaksi hyvää hetkeä. Harmi vain, että yhtä hyvää pätkää kohti tuntuu olevan vähintään sata huonoa. Kingi on minulle tosi vaikea, kun se ei todellakaan tule ilmaiseksi oikeinpäin. Ainakin tässä tarvittaisiin vielä määrätietoisempaa pohkeen läpiratsastamista, eikä jämäkämpi istuntakaan varmaan haittaisi. Nyt poni pääsee vain vetämään itseään pitkäksi puikulaksi ja juoksemaan puolilaiskasti työntekoa karkuun.