keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Jatkuvan korjaamisen työskentelyvaihe

Keskiviikon tunnilla menin Eetulla, joka on myös sunnuntaina ratsuni koulukisoissa. Treenasimme tänään voltteja sekä laukannostoja ja siirtymisiä laukasta raviin ja käyntiin. Eetulle tunti oli tänään päivän ensimmäinen, kun taas edelliskerroilla sillä ratsastaessani sillä on ollut jo yksi tunti alla. Mahdollisesti tällä oli jotain vaikutusta, sillä Eetu vaikutti tänään alkutunnista jossain määrin jäykemmältä.

Yritin ratsastaa Eetua taas aiemmin toimivaksi havaittujen periaatteiden mukaan, eli ensisijaisesti pyrin suoristamaan etuosaa ja ratsastamaan asetukset läpi niskan notkistamiseksi ja rentouttamiseksi. Teoriassa oikein hyvä idea, mutta käytännön toteutus jostain syystä ontui. Ope totesikin jossain välissä että Eetulla eivät ole etu- ja takaosa linjassa ja siksi se ei voi ottaa vielä kunnolla painoa taakse ja alkaa kantaa itseään pyöreämpänä. Niin turhauttavaa kun tietää että kaikki on siitä suoristumisesta kiinni mutta ei vaan saa suoristusta ratsastettua. Toki hetkittäin onnistuin tekemään oikeansuuntaisia korjauksia ja Eetu liikkui hetken pyöreämpänä kahdella ohjalla, mutta sitten menetin taas suoruuden hallinnan ja tuntuman pehmeyden ja palattiin lähtöruutuun.

Laukannostoja tehtiin ravista K.N. Specialin tehtävien mukaisesti, eli vasemman laukan nosto kentän keskellä ja oikean laukan nosto lyhyeltä sivulta. Laukannostot tapahtuivat aina jokseenkin eteen kaatuen, ei edestä nousten, enkä löytänyt niiden parantamiseksi mitään kunnollista ratkaisua. Laukkaympyröillä ope kehotti koko ajan työstämään asetusta ja suoruutta sekä niskaan rentoutta. Näin tulee ehdottomasti tehdä myös koulurataa kisoissa ratsastaessa, eikä vain tyytyä siihen millainen poni sattuu olemaan ja puskuttaa eteenpäin. Oikeassa laukassa sain pienillä vasta-asetuksilla ulkolapaa paremmin hallintaan, ja etuosan ryhti ja pyöreys paranivat heti. Raviinsiirtymisissä ope kehotti erityisesti keskittymään siihen että poni pysyisi takaosan päällä. Kun ratsastin siirtymisiin ajatuksen kanssa ja yrittäen vähän koota laukkaa ensin takaosalle onnistuivat siirtymiset hieman paremmin eikä aivan niin "pudoten" kuin aluksi.

Loppuraveissa Eetulla oli kiire. Vähän kiireiseltä ja altajuoksevalta se kyllä tänään vaikutti koko tunnin, mistä johtuen en varmasti muistanut ratsastaa sitä tarpeeksi pohkeella. Sain nyt ravissa vielä open neuvojen avulla Eetua pyöreämpään muotoon. Menimme vasemmassa eli hankalammassa kierroksessa ympyrällä, ja ope käski yksinkertaisesti "sulkemaan Eetun oikean kainalon". Sain mielikuvasta kiinni, ja korjasin ulkoavuilla ulos pullahtavaa oikeaa lapaa niin että etuosa ja kaula loksahtivat paremmin linjaan. Samalla piti vielä ratsastaa puolipidätteitä kiireisenä kipittävien etujalkojen hidastamiseksi. Aina hetkellisesti Eetu malttoi jäädä ravaamaan pyöreänä kahdella ohjalla, ja kun se tästä taas levisi sain korjattua sen ulkoavuilla ja puolipidätteillä takaisin. Ope totesi meidän olevan sellaisessa työvaiheessa jossa pyöreys kyllä löytyy aina välillä, mutta se ei vielä säily itsekseen vaan sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa korjailua ja työstämistä. Ei ole helppoa, mutta näillä eväillä lähdetään kokeilemaan kisaradan suorittamista. K.N. Special vaikuttaisi olevan näistä lähtökohdista oikein sopiva ohjelma meille.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Taipuu, taipuu

Tällä kertaa Tallinmäen tunnilla mentiin ihan puhtaasti koulua. Vaihdoin Vakelle tälle tunnille pyöreärenkaisen nivelkuolaimen, sillä kuvittelin sen tuntuneen tällä kuolaimella vähän paremmalta perjantaina ja lauantaina. Viime aikoina Vakella on muuten ollut käytössä kolmipala D-renkaalla, mutta viime kesänä mentiin tällä perusnivelellä. Eipä sillä kuolaintyypillä vaikuta olevan Vakelle niin kovin suurta merkitystä, mutta voihan sitä aina välillä vähän vaihdella ja testailla. Ope totesikin että ihan hyvä jos välillä on käytössä eri kuolain jotta kuolaimen paine ei tule aina yhteen ja samaan kohtaan.

Alkutunnin ratsastimme taivutuksia volteilla ja loivalla kiemurauralla, askellajina ravi. Ohjeena oli ratsastaa nämä kuviot hevosta ylitaivuttaen sisäpuolen notkistamiseksi. Oikein reilulla tasaisella taivuttamisella Vake lähtikin pehmenemään ja notkistumaan ja olin ihan tyytyväinen siihen miten se myötäsi ja rentoutui sisäohjan perässä. Muoto jäi tässä aika pitkäksi ja matalaksi, mutta ainakin poni tuntui molempiin suuntiin lopulta mukavan taipuisalta. Huomasin tosin että ulkolapa pääsi reilussa taivutuksessa vaivihkaa hieman karkaamaan, jolloin kaula ja etujalat eivät olleet ihan linjassa ja koko poni suorana. Ehkä siis ylitaivutuksesta olisi voinut tilannetta välillä hieman jatkojalostaa vähentämällä taivutusta ja lisäämällä ulkoapujen vaikutusta etuosan suoristamiseksi kunnolla. Jonkinlainen ulkoapujen tuki tässä kuitenkin pysyi koko ajan mukana, sillä muutoin Vake olisi todellakin tehnyt bravuuritemppunsa ja nykäissyt voltilta ulos saman tien kun sisäohja alkoi kääntää.

Ravi jäi volteilla pyöritellessä vähän turhan vaisuksi, ja jouduin jatkuvasti ratsastamaan eteen. Vake ei siis liikkunut omalla moottorilla, vaan sitä piti koko ajan muistutella. Ope puolestaan muistutteli minua käyttämään yhden avun kerrallaan, eli erottamaan ne hetket jolloin käännetään ja ne hetket jolloin pohje ratsastaa eteen. Vaken kanssa sitä helposti käy niin että ratsastuksesta tulee päällekäisten apujen sekamelskaa ennen kuin poni on ehtinyt reagoida kunnolla mihinkään.

Työstimme vielä laukannostoja ratsastaen ne suoraan peruutuksesta. Kentän keskellä peruutettiin muutama askel, ja hevosen niiatessa taakse nostettiin heti laukka. Nostot sekä itse laukka jäivät aika nihkeiksi. Aluksi kävelimme peruutuksesta aika monta askelta eteen ennen kuin sain Vaken tuupattua laukalle, ja laukassa Vake puski oikeaa kylkeä sisään eikä liikkunut lainkaan suorana. Aika haluttomalta vaikutti tämä meno, enkä saanut Vakea siitä reipastumaan. Näin tämä tunnin loppuosa meni sellaiseksi ponin kanssa vänkäämiseksi josta ei oikein valmista tullut. Peruutuksiin sentään tuli lopulta pientä petrausta niin että Vake alkoi vähän niiatakin ja kohottaa etuosaa kaula pyöreänä. Laukkakin nousi nopsemmin tällaisen peruutuksen jälkeen.

Tuumin tunnin jälkeen että ehkä Vake oli vielä vähän väsyksissä kisaviikonlopun jälkeen kun tuntui näin tahmealta tänään. Taivuttelu volteilla ja kiemuroilla kuitenkin teki varmasti hyvää. Jotain jumppaa ja notkistelua taitaisin kaivata itsekin, sillä open lukuisista kehotuksista huolimatta en saanut lonkkia avattua tarpeeksi ulkokiertoon enkä jalkoja rentoutettua kunnolla alas. Open nähtyä kouluratavideoni tämä lonkkien avaus ja jalkojen rentoutus oli nyt aivan erityishuomiossa. Tunnin aikana lonkat saattavat aina lämmetä sen verran että saan niitä hieman irtonaisemmaksi, mutta etenkin alkutunnista olen aina aikamoinen rautakanki tältä osin. Pitää taas koettaa tsempata tämän(kin) asian suhteen.  

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kivat kisat kahdella ratsulla

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina Tallinmäen 1-tason estekisoilla. Alunperin maneesiin suunnitellut kisat siirrettiinkin ulkokentälle, mistä olin oikein iloinen. Sääkin oli ulkona hyppäämisen aivan täydellinen sillä aurinkoa ja lämpöä riitti. Tälle päivälle minulla oli ohjelmassa peräti kolme starttia, kun eilinen kokeilu mainion Ellu-suokin kyydissä johti siihen että päätin hypätä sillä 60 cm luokan. Vaken kanssa puolestaan menimme perinteiset 70 cm ja 80 cm luokat.

Ellu oli siis ensimmäinen ratsuni, ja hypättävänä oli 60 cm rata arvostelulla A.0.0. Seitsemän esteen perusrata oli sama kaikissa luokissa. Kun otin Ellun tallista ja lähdimme kävelemään Annen ja Hiliman kanssa vaikutti tamma uteliaan kiinnostuneelta kun kentällä olikin vähän tavallista enemmän säpinää. Kyllä varmaan vanha kisaratsu tiesi että nyt on tosi kyseessä. Kun tuli oman ryhmämme vuoro mennä kentälle verryttelemään vaikuttikin Ellu vähän eilistä säpäkämmältä ja oikein hypähti liikkeelle. Äkkiä se siitä ravissa tasoittui, mutta liikkui nyt vähän ryhdikkäämpänä edestä. Tamma taisi kisatunnelmasta virittyä juuri sopivalla tavalla kuulolle. Verryttelyesteinä hypeltiin pystyä ja okseria muutama kerta. Ellulla oli kovasti imua esteelle ja välillä hypättiin aika kaukaakin.

Verryttely päättyi ja hetken huokaisun jälkeen tuli meidän vuoromme. Ellu lähti liikkeelle aika mukavassa laukassa, ja lähtölinjalle kaartaessa tuntui että hevonen oli edestä ryhdissä ja kuunteli pidätettä. Ensimmäiset kaksi estettä menivätkin oikein näpsäkästi. Ellu oli hyvin hanskassa ja tultiin harkinnalla hyviin paikkoihin. Hienoa! Kolmoselle kaarrettiin ihan nätisti, mutta nyt aloin jo hieman painua etunojaan. Kolmosella ei laukka vaihtunut, joten menimme kaarevan tien väärässä laukassa. Se vähän häiritsi tasapainoa, ja nelosesteelle ajauduttiin hätäisesti lähelle. Okserin etupuomi putosi sen seurauksena alas. Viitosesteen jälkeen olinkin taas Ellun kiskomana irti satulasta, ja kuutoselle mentiin kovin etupainoisena ratsukkona. Tämän hypyn jälkeen taistelin itseni vielä pahasta etukenosta pystympään ja viimeinen este ylittyi ihan nätisti. Näin olimme maalissa yhdellä pudotuksella. Ei pudotus jäänyt oikeastaan harmittamaan, vaan olin kuitenkin ihan tyytyväinen rataan. Selkeästi tässä oli sama ongelma kuin eilen eli annoin Ellun kiskoa itseni etunojaan ja niin homma lähti vähän leviämään loppua kohti, mutta alkurata oli kyllä oikein kiva. Oikein mukava polle tämä Ellu! Aika vauhdikkaalta se tuntuu Vakeen verrattuna, mutta ei suomenhevosen kyydissä pelota.



Sitten oli Vaken vuoro. Voi kuinka kevyeltä ja helpolta ratsastettavalta se nyt tuntuikaan Ellun jälkeen! Vakekin otti kisatunnelmasta selvästi pientä virtaa, ja verryttelyn alussa se yritti tehdä jopa pieniä pöllöilypomppuja. Tämä osoitti että poni oli nyt hereillä ja säpäkkänä, ja se oli hyvä juttu se. Ei tarvittu minkäänlaista raippaherätystä, vaan tänään Vake oli ihan omalla moottorilla menossa. Poni oli myös mukavan ryhdikäs ja lyhyt edestä, ja laukka tuntui tosi hyvältä. Verryttelyhypyt sujuivat tässä moodissa todella helposti ja sujuvasti. Oli aika varma olo lähteä radalle kun Vake oli tällaisessa mielentilassa.

Yhtä hyvällä laukalla Vake lähti liikkeelle myös lähtömerkin saatuamme. Ykköseste ylittyi sujuvasti. Kakkoseste oli tänään luultavasti radan hankalin, sillä se hypättiin kirkkaaseen vasta-aurinkoon joka langetti porttiokserin eteen jännittävän varjon. Uudet mustavalkoiset puomit myös kiilsivät aika lailla. Napautin lähestymisessä varmuuden vuoksi raipalla lavalle. Vake jäi katsomaan varjoa esteen edessä sen verran että jarrutti ja otti miniaskeleen, mutta hyppäsi yli ilman empimistä. Tämän jälkeen loppurata olikin varsin helppoa kauraa, sillä Vake liikkui tosi hyvin ja oli harvinaisen ryhdikäs. Hyvät ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat. Kohta jo sujahdimmekin näppärästi perusradan viimeisen esteen yli, ja lähdin toiseen vaiheeseen ratsastamaan vähän tiukempia teitä. Sama sujuva meno jatkui toisessa vaiheessa, ja yritin kääntää aikaa säästäen missä vain oli mahdollista tekemättä kuitenkaan mitään riskialttiita miniteitä. Vake laukkasi samalla hyvällä energialla maaliin asti ja olin tähän rataan hurjan tyytyväinen. Ei Vake voisi paljon parempi olla, ja tämä oli ehdottomasti yksi parhaista kisaradoistamme kautta aikain. Niin sujuvaa, niin helppoa!



Kovin nopeaa ja matkaavoittavaa ei Vaken liikkuminen tietenkään ikinä ole, mutta tällä energialla ja näillä kääntämisillä aikamme riitti 14 osallistujan luokassa neljänteen sijaan. Olihan se tosi mukavaa kun hyvin menneestä suorituksesta sai vielä ruusukkeenkin! Kärkisijoihin ei Vaken kanssa olla mitenkään tarpeeksi nopeita, mutta näitä muita sijoituksia voidaan hyvänä päivänä kuitenkin napata.

70 cm luokan palkintojenjaossa.
Kahden radan jälkeen alkoi kuskista olla jo paras lataus poissa. Edessä oleva kasikymppi ei juuri jaksanut jännittää kun Vake oli ollut ekalla radalla näin superhyvä, ja päivän kolmanteen suoritukseen ei vaan enää riittänyt niin hyvää keskittymistä ja jaksamista. Vakestakin hiipui se kaikkein paras terävyys, mutta kyllä se kasikympin verryttelyssä laukkasi ja hyppäsi ihan napakasti. Montaa hyppyä ei tässä välissä enää otettukaan vaan säästeltiin puhtia radalle.

Kasikympin radalle lähdin tosiaan vähän liiankin huolettomalla asenteella ja rentoutuneella mielellä. Vakeen kyllä saattoi tässä vaiheessa luottaa 100%:sti, mutta pienellä omalla tsemppauksella olisi radasta voinut saada vielä sujuvamman. Ihan kelpo menoa oli tämäkin, ja Vake liikkui edelleen eteen ihan hyvin. Se paras energia oli kuitenkin nyt poissa, ja kun en itsekään kovin tarkkaan ratsastanut ponnistuspaikkoja niin mukaan tuli myös sellaisia hyppyjä joissa esteen eteen otettiin miniaskel. Ensimmäiset neljä estettä menivät oikein hienosti, mitä nyt kakkosesteen edessä olevaa varjoa katsottiin taas sen ylimääräisen askeleen verran. Sitten meno hiukan lässähti ja alettiin mennä etupainoisempana ja ottaa joillekin esteille niitä miniaskeleita. Parilla esteellä odotin puomin tulevan alas kun mentiin sen verran lähelle, mutta Vake keräsi näppärästi etujalkansa puomien yli eikä edes kolistellut. Puhtaalla radalla jatkoimme kakkosvaiheeseen, jossa ratsastin samanlaiset tiet kuin edellisessä luokassa. Jotain laukan terävyydestä ehkä kertoo se että aikamme oli nyt puolitoista sekuntia hitaampi kuin ekalla radalla. Vake kuitenkin hyppeli kaikki esteet varmaan tyyliin, ja viimeiselle okserille se hienosti vielä venytti positiivisella askeleella kun pyysin menemään. Olisi varmaan venyttänyt useammallekin esteelle jos olisin jaksanut ratsastaa enkä vain matkustaa. Tulimme taas maaliin puhtaalla radalla, ja olin tähänkin rataan ihan tyytyväinen vaikkei se niin napakka ollutkaan kuin ensimmäinen suorituksemme. Pääasia että meno tuntui tosi varmalta. Aika ei nopeiden ratsukoiden luokassa riittänyt toki mihinkään, mutta se oli odotettavissa.



Kaksi hienoa rataa tehnyt Vake sai oikein kovasti kehuja ja rapsutuksia. Minä säteilin loppupäivän kilpaa auringon kanssa, sillä niin kivat tunnelmat jäi näistä kisoista. Vake oli niin hyvä ja Ellunkin kanssa oli hauskaa, ja nappasihan se Vake sen ruusukkeenkin. Näin varman oloiset radat nostavat kyllä kummasti itseluottamusta, joten nyt on hyvä jatkaa intoa puhkuen tuleviin koitoksiin.

Videoista kiitos Eevalle, Tuiskulle ja Tonille, ja kuvasta kiitos Teijalle!

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hyppelyä uudella suokkitammalla

Kisa-aamun jälkeen pääsimme palaamaan Tallinmäelle varsin hyvissä ajoin, mutta ei päivä suinkaan ollut vielä ohi. Ope houkutteli mukaan kolmanneksi ratsastajaksi estetunnille kun nyt siinä satuin paikalla olemaan. Halusin varman ja luotettavan esteratsun ihan jo siitäkin syystä ettei turvaliivi ollut matkassa, ja niinpä sain mennä suomenhevostamma Tähti-Gabriellalla eli Ellulla. Ellu on Tallinmäellä vielä varsin uusi tulokas, ja siltä löytyy aiempaa kokemusta myös esteillä kisaamisesta. Oikein mielelläni lähdin tällaista suokkia kokeilemaan.

Verryttelyssä totesin että Ellulla oli jonkin verran taipumusta kaatua sisäpohjetta vastaan ja painaa kädelle. Jos ohjasta yritti ruveta kiskomaan pidätettä niin tamma kyllä kiskoi takaisin eikä takuulla jarruttanut. Aika perinteinen suomenhevonen siis tässä suhteessa että vetokilpailuun ei kannattanut alkaa vaan käyttää hallintaan hienovaraisempia otteita. Ravissa menimme maapuomeja, joille ratsastaessa Ellu malttoi kuunnella pidätettä ihan mukavasti. Laukassa meno tuntui ensin kovin hankalalta, sillä sisälapa edellä kaatuminen paheni ja kaarteissa Ellu sai minut kiskottua naurettavan helposti etunojaan. Niinpä laukan tasapaino kärsi kulmissa ja kaarteissa eikä laukka sitten aina pysynyt yllä. Sisäpohje olisi jollain konstilla pitänyt saada läpi ja ennen kaikkea olisi pitänyt pystyä istumaan napakasti satulassa ja ylävartalo pystyssä. Ellu vaan tuntui olevan liian vahva enkä saanut siihen tällaista otetta vaan keikuin mukana kuin heppoinen nukke.

Pidemmittä puheitta aloitimme sitten hypyt. Ensin menimme kavaletin ja pienen okserin suoraa linjaa molemmista suunnista. Ellu eteni reipasta laukkaa, ja estelinjalla imi eteenpäin. Esteiden väli oli 16 metriä, mikä passasi Ellulle hyvin neljällä askeleella kun annoin sen laukata luontevasti. Tuntui että Ellu venytti hyppyihin välillä hurjan kaukaa, mutta se taisi johtua lähinnä siitä että oma etäisyyssilmä oli viritetty Vake-säädöille. Huomattavasti pidempilaukkaisella Ellulla etäisyydet olivat tietenkin aivan erilaiset, ja silloin kun Vaken laukalla olisi esteen eteen otettu vielä kaksi askelta meni Ellun laukalla kepoisasti vain yksi.

Hyppelimme vielä kaarevaa linjaa kavaletilta okserille sekä lävistäjällä suoraa linjaa. Esteet pysyivät pieninä eli noin 60 sentissä ja kavaletteina. Ellu mennä puksutti oikein reippaasti kaikesta yli. Edelleen minulla oli vähän sellainen olo että hevonen vie ja minä vikisen voimatta täysin vaikuttaa vauhtiin, mutta ei Ellu mitenkään liian kovaa oikeasti mennyt. Kaarteissa tulin edelleen kiskotuksi etukumaraan ja irti satulasta.

Lopuksi menimme radan noin 60 sentin esteillä ja kavaleteilla. Radan alussa paketti pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, mutta mitä pidemmälle etenimme sitä enemmän alkoi tuntua siltä että Ellu vain mennä posotti vähät välittämättä pidätteistäni. Viitosesteen jälkeen oli vaikeuksia saada laukkaa tasapainotettua tiukempaan käännökseen kuutosesteelle, ja tämä tietysti johtui siitä että leijailin taas jossain hevosen kaulalla. Hieman Ellun jalat siinä käännöksessä sutivat, mutta päästiin kuin päästiinkin kuutosesteelle. Viimeiselle kavaletille tullessa Ellu mutkitteli ja oli hetken aikeissa kiilata vasemmalle ohi ilmeisesti jonkinlaisesta ohjauskatkoksesta johtuen, mutta sain reitin tästä korjattua kohti kavalettia ja sen yli. Saimme vielä uusia radasta kolme viimeistä estettä. Nyt kaarros uralta kuutosestelle onnistui hieman hallitummin ja vähemmällä sutimisella, mutta menihän sen edelleen siellä hevosen kaulalla könöttäen.

Ihan ei kaikki hallintalaitteet olleet kunnossa, mutta Ellu kuitenkin mennä puksutti innokkaasti ja tasaisen varmasti kaikesta yli ja vaikutti luottopollelta. Oli hauskaa hypellä välillä täysin erilaisella hevosella kuin Vake, ja open mielestä ei menomme näyttänyt ollenkaan niin höpöltä kuin se minusta itsestäni välillä tuntui. Eipä siinä muuta kuin että satulassa pitäisi pystyä kaarteissa istumaan jotta voi istunnalla pidättää ja tasapainottaa. Vatsalihaksia, vatsalihaksia! Ellu oli niin hauska tyyppi että hetken mielijohteesta kysyin voisinko mennä sillä huomisissa kotikisoissa 60 cm luokan. Lupa tuli ilman muuta, joten näin löytyi kisoihin yllättäen kakkosratsu. Kivaa!

Valemgro laahustaa helpon C:n

Kevään kunniaksi innostuin lähtemään Vakella oikein koulukisoihin. Koulupuoli ei ole treeneissä sujunut vielä siihen malliin että olisi ollut intoa lähteä esittelemään osaamista (tai sen puutetta) kisoihin, mutta nyt tuntui siltä että lähdetäänpä huvin vuoksi pyörähtämään vähän kylillä ponin kanssa. Tässä iässä sitä ei enää niin jaksa stressata itsensä nolaamisesta, joten ei muuta kuin ilmoittautumaan helppo C:1 –luokkaan ja Tallinmäen kisaporukan mukana suunta kohti ABC Ratsastajien 1-tason kisoja. Annen kanssa kehittelimme uljaille kisaratsuillemme uudet osuvat lempinimet, ja Vake sai näin ollen kouluratsunimekseen Valemgro. Harmi vaan ettei Vake taida olla oikein perillä kouluratsastusmaailman suurista nimistä. Päivän onnistumisiin voi kuitenkin laskea sen että tällä kertaa onnistuin väkertämään Vaken villiin harjaan ihan asiallisen kisakampauksen. Ranskanletti tuli aikaisemmin todettua toimimattomaksi vaihtoehdoksi näin paksussa ponitukassa, joten tällä kertaa päädyin kokeilemaan verkoksi letittämistä. Verkosta tulikin ihan hieno vaikka itse sanon, ja se pysyi hyvänä ratsastuksen ajan. Nimi ja tukka olivat siis kunnossa.

Lähtövuoromme oli luokassa ja koko kisassa heti kolmantena. Olimme perillä kisapaikalla juuri sopivasti niin että ehdimme verrytellä kiireettömästi. Verryttely mentiin ulkokentällä kisaradan ollessa maneesissa. Ensin Vake katseli hieman valppaammin ympärilleen uudessa paikassa, mutta rentoutui pian kun ravailimme suurella kentällä. Minulla oli oikein hyvät fiilikset verryttelyssä, ei siksi että Vake olisi mennyt jotenkin erityisen hyvin vaan siksi että oli mukavaa olla kisoissa. Aurinko paistoi, ilmassa oli kisatunnelmaa ja oli kivaa olla siitä osallisena vaikka sitten kuinka vaatimattoman ratsun selässä. Ehkä olin vähän liiankin tyytyväinen olooni ja olisin saanut ratsastaa Vaken terävämmäksi. Suurella kentällä Vake kuitenkin liikkui ihan kohtuullisen hyvin eteen. Tiesin, että maneesissa meno tulisi hyytymään, mutta en sitten kuitenkaan varautunut tähän ratsastamalla poniin ylimääräistä energiaa. Kahden edeltävän ratsukon suoritusten ajan saimme mennä maneesin verryttelypäädyssä. Täälläkin Vake tuntui vielä ihan hyvältä ja etenevältä, ja laukassa se itse asiassa liikkui aika hyvälläkin energialla ja pyöristyen.

Suoritus aloitettiin radan sisältä, joten saimme ensin pyörähtää radan ympäri tutustumassa paikkaan. Täällä Vake taas hieman katseli ympärilleen siinä määrin että keskittyminen ratsastajaan oli huonompaa ja liike alkoi jumittaa. Ensivilkaisun jälkeen Vakea ei tuomari kiinnostanut eikä sitä mikään jännittänyt. Liikkuminen tuntui aika nahkealta, ja sehän alkoi kuskia huolestuttaa kun ohjelmaa ei ollut vielä edes aloitettu. Eipä siinä ollut enää paljon tehtävissä, joten heti lähtömerkin tultua ratsastin alkutervehdykseen. Takaosa jäi linjalla ehkä hieman vasemmalle, eikä pysähdyskään ollut ihan suora. Liikkeelle lähtö oli aika nihkeää, ja tuskanhiki alkoi nousta otsalle kun tiesin ettei poni tästä ainakaan reipastuisi. Ensimmäinen askeleenpidennys lävistäjällä onnistui vielä kohtalaisesti ja peräti kutosen arvoisesti, mutta sen jälkeen meno vain hyytyi hyytymistään ohjelman loppua kohti. Tässä tilanteessa kävi ihan perinteisesti niin että aloin puskea pohkeilla vimmatusti liikkeen säilyttämiseksi. Puskin ja tuuppasin ja se kyllä näkyi istunnassa. Tämän myötä Vake tietenkin vain hidastui ja kävi entistä tahmeammaksi. Raviohjelman selvisimme kuitenkin läpi saaden vitosia ja kutosia. Vasemmasta kierroksesta muistin kääntää lävistäjälle hieman pisteen jälkeen kuten Artsi oli eilen neuvonut, eli aivoni pelasivat radalla edes vähän.

Pahat ongelmat alkoivat kun tuli laukan aika. Oma moka oli se etten valmistellut ensimmäistä nostoa huolellisesti vaan yritin nyhjäistä ponin laukkaan aika yllättäen. Näin nahkeasta ravista Vake ei lähtenyt mihinkään vaan alkoi vain puskea takaosaa ulos jolloin en saanut nostoa tehtyä. Vasta juuri ennen keskiympyrälle kääntymistä sain laukan nousemaan, mutta sekin putosi saman tien pois kun Vake alkoi liirata ympyrältä ulos vasemmalle. Liiraus aiheutti sen etten saanut laukkaa nostettua kuin vasta ympyrän jälkimmäiselle puolikkaalle. Lyhyttä sivua lähestyessä laukka putosi taas pois. Sain laukan nostettua uudestaan mutta taas lävistäjän alussa Vake pudotti ravillle. Siinä kohtaa annoin periksi enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa loppulävistäjälle. Nelosta ja kakkostahan näistä laukkaosuuksista sitten tuli. Vasemman laukannoston valmistelin paremmin ja Vake nostikin täsmällisesti jos nyt ei kovin energisesti. Laukkasimme ympyrälle vähän ponnettomana mutta pyöreänä, ja ajattelin että tästä ympyrästä otetaan pisteet kotiin. Ympyrän toisella puolikkaalla Vake kuitenkin taas pääsi pudottamaan raviin, joten se siitä sitten. Tsemppasin sen verran että loput vasemmasta laukasta sain pidettyä yllä, ja lävistäjä onnistui yllättävänkin hyvin niin että laukka säilyi lähes uralle asti. Laukan jälkeen Vaken ravi oli entistäkin laahaavampaa ja tahmeampaa, mutta kummasti se vaan pyöristi kaulaa. Ravivoltin sain ratsastettua täsmällisesti, mutta olihan se taas aikamoista eteen puskemista. Lopputervehdykseen ravattiin edelleen nätissä nyökyssä ja sain ravin reipastumaan pituushalkaisijalle ihan aavistuksen verran. Suoran tien ansiosta saimme tästä paperiin ainoan seiskan.



Eihän tähän nyt voinut tyytyväinen olla. Meno hyytyi aivan täydellisesti ja lankesin vanhaan tuttuun tuuppausvirheeseen. Jos laukka olisi pysynyt yllä olisi tämä ollut vähän parempi kokonaisuus, mutta oikean laukan mentyä näin täydellisen pieleen jäi tietenkin selvästi epäonnistumisen maku. Veikkailin pistesaldoksi noin 52%:a, ja se meni lähelle sillä saimme tasan 51%. Eipä tällainen tulos helposta C:stä mitenkään mieltä ylennä. Jos olisi laukastakin napsittu vitosia kakkosten ja nelosten sijaan niin oltaisiin päästy noin 55% tulokseen, mikä oli ollut epävirallinen tavoitteeni. Ei tämä varsinaisesti pettymys ollut sillä olin tiennyt että nihkeää tulee radalla liikkuminen olemaan, mutta ei tällaisesta kauhean hyvä mieli jää. Videota katsoessa kyllä nauratti se miten nättiin muotoon Vake ohjelman aikana välillä pyöristyi vaikka energiaa ei ollut nimeksikään. Totesin myös että Vake ravasi ihan sujuvasti sillä lävistäjällä jonka olisi kuulunut olla laukkalävistäjä. Tämä oli se kohta jossa hetkeksi löin hanskat tiskiin ja lakkasin puskemasta, ja kas kummaa kun poni sitten liikkuikin heti paremmin! Selvää on, että Vakea hidasti radalla se kuinka epätoivoisesti aloin sitä tuupata ja puristaa. Kun pohje ei pääse missään vaiheessa hellittämään, jalat nousevat ylös ja istunta hajoaa täysin niin kyllä siinä meno jumiutuu. Näin on käynyt ennenkin ja muidenkin hevosten kanssa, mutta en vaan näköjään ota opikseni vaan toistan aina saman virheen. Kun huomaan että hevonen alkaa radalla hyytyä iskee epätoivo ja alan puskea juuri tähän malliin. Siinä vaiheessa onkin peli sitten menetetty. Ehkä tämän radan täysin epäonnistuneesta laukkalävistäjästä olikin lopulta jotain iloa kun se auttoi huomaamaan kuinka Vake liikkui paremmin siinä vaiheessa kun olin vähän aikaa puskematta sitä eteen. Siinäpä mietittävää treeneihin sekä tuleviin kisoihin.

Videosta kiitos Annulle.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Koulukisojen kenraaliharjoitus

Koulukisapäivän aattona päästiin Tallinmäellä sopivasti vielä Artsin valmennukseen, tällä kertaa kolmen ratsukon ryhmässä. Kentälle oli laitettu treenejä varten oikein kouluaidat, mikä olikin hyvä juttu sillä se tilanahtaus valkoisten aitojen sisällä tuppaa tulemaan aina vähän yllätyksenä. Ahtaaltahan se areena tuntui nytkin, ja Vake liikkui alkuverryttelyssä kovin nahkeasti. Ravasimme ympyröitä ja muutamia lävistäjiä askelta pidentäen. Lävistäjillä ei Vake lähtenyt kunnolla eteen ilman raipalla hoputusta. Kun käännyimme lävistäjälle vasemmasta kierroksesta oli Vakella tapana tunkea lävistäjän alussa vasemmalle, ja näin ollen eteenratsastus hankaloitui entisestään kun jouduin ensin korjaamaan reittiä haluttuun suuntaan. Vinkkinä tähän tilanteeseen oli kääntyä lävistäjälle tarkoituksella vasta metrin-pari kirjaimen jälkeen. Näin pääsimme automaattisesti oikealle reitille ilman että lävistäjän alussa joutui taistelemaan mutkittelevan ponin kanssa ja saatoin keskittyä eteenratsastukseen heti alusta alkaen. Koska kisaohjelmassa tämän suunnan lävistäjälle käännytään tuomaripäätyä kohti ei tuomarille asti näy että pisteestä mennään hieman ohi, joten lävistäjälle kannattaa ehdottomasti ratsastaa tätä niksiä hyödyntäen myös kisaradalla.

Ratsastimme yksi kerrallaan kisaradan paloissa läpi aloittaen raviohjelmasta. Askeleen pidennyksissä sain ohjeeksi ratsastaa siirtymän alaspäin tekemättä varsinaista pidätettä, eli lopetin vain eteenratsastuksen ja se oli riittävä jarrutus. Kolmikaarisessa kiemurassa olin ensin huolimaton tien osalta enkä saanut kaarista symmetrisen kokoisia, joten sain mennä kiemurauralla sakkokierroksen. Lyhyellä sivulla L:ssä tehtävän pysähdyksen suhteen oli myös täsmällisyysongelmia, sillä Vake tuntui välillä ennakoivan ja töksähtävän pysähdykseen ensimmäisestä ajatuksesta, kun taas toisilla kerroilla se ei ollutkaan pysähtymässä yhtä ripeästi vaan valui pisteestä ohi. Pysähdys tuli helposti takaosa vasemmalle kääntyen, ja korjauksena tähän Artsi ohjeisti käyttämään pysähdyksessä vahvemmin vasenta ohjaa niin että niskaan tuli jopa pieni asetus vasempaan. Sama neuvo koski peruutusta, jossa Vake yritti pakittaa vinoon vasemmalle. Korjaus tuli vasemmasta ohjasta, ja koska oikealla puolella oli aita vastassa ohjasi vasemman ohjan käyttö peruutuksen suoraan.

Kun raviohjelmaa oli menty läpi pari kertaa siirryttiin ohjelman loppupuoliskon kimppuun. Laukassa tärkeimpänä ohjeena oli jälleen pystyssä istuminen niin nostossa kuin laukkakuvioissakin. Heti jos laukassa tuli ongelmia eli Vake vaikutti pudottavan kulman lähestyessä tai lävistäjällä raville tai yritti liirata johonkin suuntaan olin automaattisesti kumartumassa etunojaan, mutta sehän tietenkin vain hankaloitti ratsun vauhdin ja suunnan hallintaa. Näissä ongelmakohdissa huomasin selvästi kuinka paljon helpompaa oli ratsastaa kun en päästänyt vartaloa kallistumaan vaivihkaa eteen. Laukkaympyröillä puolestaan löytyi lopulta oikein kiva fiilis kun maltoin istua pystyssä ja ryhdikkäänä "takaosan päällä". Vake laukkasi ympyröillä ihan sujuvasti eteen ja pyöristyikin kun aloin istua jämäkästi pystyssä. Ei hassumpaa laukkaa Vakeksi! Laukkalävistäjillä ei päästy ihan uralle asti ennen kuin laukka putosi pois, mutta nämä onnistuivat kuitenkin paljon paremmin kuin viimeksi. Vasemmassa laukassa piti lävistäjällä tehdä ensin pari ”huijausvolttia” edelliskerran tapaan jotta Vake ei alkanut suunnitella laukanvaihtoa, mutta näiden auttamana sain lopulta ratsastettua vasemmassa laukassa lähestulkoon uralle asti. Edelliskerran muistaen näihin lävistäjiin saattoi olla jo varsin tyytyväinen.

Yksityiskohtainen ratatreeni kouluaitojen sisällä oli enemmän kuin paikallaan. Näillä hyvillä ohjeilla evästettynä lähdetään sitten pitkästä aikaa Vaken kanssa koulukisoihin. Odotukset eivät ole kisamenestyksen suhteen korkealla, mutta jospa Artsin opit mielessä pitäen pystyisin ratsastamaan radan edes joiltain osin paremmin ja järkevämmin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Hyviä ja vähemmän hyviä pätkiä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan koulutreeniä Eetulla. Tehtävät olivat pitkälti kertausta viime viikolta, eli menimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uraa kohti sekä voltteja.

Koska viime viikolla Eetu toimi hetkittäin oikein kivasti yritin nyt ratsastaa samojen periaatteiden mukaisesti. Väistöissä Eetu jäi nyt kuitenkin jännittyneemmäksi, eikä lähtenyt etenkään käyntiväistöissä rentoutumaan ja pyöristymään vaan väistöt olivat aika jäykän oloisia. Ope kehotti notkistelemaan ponin niskaa asetuksilla niin väistöjen aikana kuin muuallakin. Lopulta meno vähän pehmeni ja Eetu väisti jo hieman letkeämmän oloisesti, mutta siinä meni aikansa. Ehkä en onnistunut tällä kertaa ratsastamaan väistöjä tarpeeksi rennoin avuin ja sovittamaan sisä- ja ulkopuolen apuja niin että Eetu olisi väistänyt rehellisen suorana. Suoristaminen ylipäänsä vaikutti jälleen kerran olevan ratkaiseva tekijä. Koko tunnin yritin korjata ponin suoruutta, mutta tämä onnistui kovin vaihtelevalla menestyksellä. Oikeassa kierroksessa tehtävä oli helpompi. Ulkopohje sai ratsastaa volteilla vieläkin vahvemmin kuin viime kerralta muistin, ja kun vihdoin sain etuosaa "horjautettua" ulkoa vasemmalta sisäänpäin niin Eetu pyöristyi mukavasti ja alkoi liikkua kahden ohjan ja pohkeen välissä pehmeästi ravaten. Ope muistutteli vielä istumaan pystyssä, sillä Eetun rentoutuessa ja pyöristyessä aloin itsekin kallistua eteenpäin ja pyöristää hartioita antaen pään pudota eteen. Ryhtiä ratsastajaan!

Tunnin loppupuolella väistötehtävään yhdistettiin laukannostot uralla sekä laukkavoltti lyhyelle sivulle. Oikeassa laukassa Eetu tuntui oikein hyvältä. Viime viikolla sain tuskailla hyvän tovin ennen kuin löysin oikeat nappulat ja laukka alkoi rullata pyöreänä, mutta tänään se tapahtui lähes itsestään. Tällaisessa laukassa oli helppo istua hiljaa ja eleettömästi, ja Eetu oli pärskinnän määrästä päätellen oikein rento. Ehkä viime kerralta jäi jotain sen verran lihasmuistiin että osasin nyt ratsastaa Eetun laukkaa alusta asti paremmin. Hienot fiilikset eivät kuitenkaan jatkuneet enää vasemmassa laukassa, vaan tämä suunta oli hurjan paljon jäykempi ja vaikeampi. Kummastelin että vasen takajalka tuntuu kovin oudolta, ja se oli kuulemma nimenomaan jäykkyyttä eli vasen takanen ei oikein osannut tulla rungon alle. Vaikka tunsin vasemman takasen olevan ongelma en osannut asiaa kunnolla korjata. Yritin saada isolla voltilla Eetua taipumaan ja pyytää sisäpohkeella vasenta takasta töihin, mutta ei siitä valmista tullut vaan Eetu vain jännittyi. Osa ongelmaa oli varmaankin se etten saanut kättä pysymään tarpeeksi pehmeänä silloin kun koetin jämäkämmin pyytää asetusta läpi ja etuosaa suoraksi rungon eteen, vaan tuntuma kävi liian vetäväksi ja lukittuneeksi.

Loppuraveissa Eetu ehti vielä rentoutua ja pyöristyä pidempään ja matalampaan muotoon, joten päätimme tunnin ihan rennosti ja letkeästi liikkuen. Eetun meno tuntuu oikein mainiolta silloin kun palaset loksahtavat kohdilleen ja poni suoristuu ja rentoutuu. Toisina hetkinä taas tuntuu kuin ratsuna olisi rautakanki, ja silloin saattaa ratsastus lipsahtaa yliyrittämisen puolelle mikä johtaa Eetun kanssa heti umpikujaan. Niinpä saman tunnin sisällä vuorottelevat hyvät ja huonot pätkät. Tänään oli syytä olla erityisen tyytyväinen oikeaan laukkaan, joka open mukaan oli sellaista jota kelpaisi kouluradallakin esittää.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Reipasta ja rentoa

Tiistain tunnille olin valmistautunut Vaken kanssa koulutreeniin, mutta tunnilla olikin yllättäen esteitä. Niinpä olin ilman turvaliiviä, mutta hyppelimme enimmäkseen vain ihan pieniä esteitä. Vake vaikutti jo tallissa aivan erityisen hyväntuuliselta ja leppoisalta, ja se olikin myös ratsastaessa pienen alkutahmailun juuri sellainen millaisena pidän siitä kaikkein eniten. Alkuraveissa Vake oli tosiaan liiankin leppoisalla asenteella liikkeellä eikä reagoinut eteen. Hiki päässä puskemiseksihan se ratsastus sitten meni. Laukassa poni onneksi heräsi ja alkoi liikkua ihan topakasti eteen, mutta ensin vaadittiin pientä hoputtelua kannuksilla ja raipalla. Kun herättely oli tehty oli laukassa jo ihan mukavaa terävyyttä.

Menimme ensin tuttua tehtävää ympyräkavaletilla. Ensin kavaletin yli laukattiin pari kierrosta ympyrällä, ja sitten käännyttiin kavaletilta ulos ympyrältä laukkaa vaihtaen. Tästä jatkettiin kaari kentän poikki toiselle kavaletille jolla laukka vaihtui taas. Laukanvaihdot onnistuivat oikein näppärästi kuten Vakella yleensä aina. Ympyrälle kääntyessä puolestaan piti ensin tehostaa ulkoapuja jotta hyppy kavaletin yli ei pullahtanut hieman ulos kaarelta. Laukan energia alkoi tässä vaiheessa olla jo varsin sopiva.

Seuraavaksi hyppäsimme suoraa noin 20 metrin linjaa, aluksi ristikolta toiselle. Tavoiteaskelmäärä oli kuusi laukkaa, mihin päästäksemme Vaken tuli liikkua sujuvasti eteen. Tarkistin ensin uralla laukan kuntoon pienellä eteenratsastuksella, ja pääsimme linjalle sisään tosi sujuvasti. Kuusi askelta meni topakalla laukalla oikein helposti. Sitten saimmekin hypätä linjan samantien selvästi isompana, eli ensimmäinen este kasvoi noin 80 sentin okseriksi ja toisena esteenä oli noin 80 sentin aurinkoportti. Tähän uuteen aurinkoporttiinhan me Vaken kanssa tutustuimme jo pari viikkoa sitten, mutta otimme kuitenkin sille ensin yhden tutustumishypyn yksittäin ennen kuin hurautimme koko linjan. Vake ei portista piitannut tuon taivaallista, ja venytti hyppyyn hieman kauempaa. Laukkaa oli nyt niin hyvin alla että hypyt tosiaan lähtivät "positiivisesta askeleesta" eikä otettu turhia miniaskeleita esteen eteen. Samalla vauhdilla jatkoimme sitten koko okseri-portti-linjan. Okserille Vake lähti taas hienosti eteen venyttäen vaikka itse jäin sekunnin murto-osaksi empimään lisäaskeleen mahdollisuutta. Taas nähtiin että kun Vake vaan laukkaa kunnolla niin hyppääminen käy heti tosi sujuvaksi eikä tämän kokoiset esteet tunnu missään.

Lopuksi menimme kaarevia linjoja molempiin suuntiin, nyt ristikkokorkeudella. Kaarevat linjat alkoivat lävistäjäristikoilla, joilla piti saada laukka vaihtumaan. Näissä vaihdoissa tuli vähän takeltelua. Keskityin ehkä liiaksi laukan sujuvuuden säilyttämiseen ja ponnistuspaikkaan niin että menosuuntaan johtaminen jäi paitsioon ja luotin vaihdot liikaa tuurin ja Vaken tarkkaavaisuuden varaan. Väärässä laukassa ei kaarre tietenkään onnistunut niin tasapainoisesti kuin olisi suotavaa. Tuli sinne väliin joku onnistunutkin vaihto, mutta olisin kyllä saanut ratsastaa tämän tehtävän vielä huolellisemmin.

Viimeisenä saimme hypätä kertaalleen uuden laatikkoesteen, jossa siis oli pystyn alla valkoinen laatikko. Vastaavia on nähty ennenkin, joten eipä tässä ollut mitään outoa Vakelle. Sitten hypyt jo riittivät, vaikka omasta puolestani olisin hinkunut mennä enemmänkin ja etenkin niitä isompia. Niistä muutamasta kasikympin esteestä jotka tänään hypättiin jäi tosi mainio fiilis. Vake oli niissä erityisen hyvä, ja ylipäänsä sillä oli tänään hyvä imu esteille. Kyllä vaan poni liikkuu ulkokentällä niin paljon paremmin kuin maneesissa! Viikonloppuna mennään vielä yhdet kisat maneesissa, eikä auta muu kuin yrittää saada siellä samanlainen meininki päälle.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Melkein sulan maan maasto

Viikonloppu alkoi jälleen maastolenkillä, jolla minun ja Vaken seurana olivat Anne ja Jetti. Tämä kahden ratsukon kesken maastoilu alkaa tulla jo melkein rutiiniksi. Koska laukkaakin oli tarkoitus mennä niin Jetti sai vetovastuun. Teimme tavanomaisen lenkin eli ensin tietä pitkin, tien päässä metsälenkki ja takaisin samaa tietä. Kesämaastojen sulamista ja kuivumista pitää varmaankin odottaa vielä pari viikkoa, joten höylätään nyt vielä hetki tätä samaa lenkkiä.

Laukkasimme tiellä sekä meno- että paluumatkalla. Tallilta poispäin Vake oli niin ravissa kuin laukassakin aika tahmea. Metsäosuudella oli paikoin jo hieman kesäisempi tunnelma, sillä lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut ja niinpä mäntykankaalla näytti jo kovin vihreältä. Alavammilla osuuksilla polkumme oli kylläkin lähinnä mutaa ja ryteikköä, joten hevoset saivat nyt kävellä niin sanotusti vaihtelevassa maastossa. Jospa ne siinä saivat kokovartalovoimistelua ainakin pientä pohkeenväistötreeniä vastaavan määrän. Jostain syystä Vake oli metsässä ja mutapolulla aika valppaana ja varuillaan. Pellolta lentoon nousevat joutsenet olivat pienen jähmettymisen arvoisia.

Paluumatkalla laukassa oli paljon parempi imu. Kun pyysin Vakea eteen tuntui että laukka-askel lähti kotia kohti jopa venymään eli ponista irtosi vähän isompaakin laukkaa kuin kentällä saati maneesissa. Tämä sujuva laukkasuora oli mukava päätös reissulle.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kouluradan kuvioita Artsin opissa

Pääsin Vaken kanssa heti toistamiseen Artsin valmennustunnille kotikentällä. Tällä kertaa olimme tunnilla kahdestaan Annen kanssa. Koska olemme menossa reilun viikon päästä koulukisoihin harjoiteltiin tänään kisaohjelman (helppo C:1) tehtäviä.

Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa uralla ja suurilla ympyröillä. Ohjeet ja korjaukset olivat samoja kuin viimeksi, eli Vake tuli herätellä liikkumaan itse ja kevennystä piti selkeyttää. Pohje tulisi kuulemma säästää lähinnä kääntämistä ja sivuttaisliikkeitä varten, eli jatkuvaan eteenratsastukseen sitä ei saisi käyttää. Sain myös jälleen ohjeen istua pystymmässä ja paremmin "takaosan päällä" jotta pääsisin ratsastamaan ponia kunnolla takaa eteen. Mielikuvana oli istua siten että antaisin etuosalle tilaa liikkua "Totilas-ravia", mikä oli tietenkin aika hauska ajatus kun alla on äärimmäisen vaatimattomalla liikkeellä varustettu maatiaisponi. Artsi totesi että vaikka ponin liike onkin hyvin vaatimatonta niin kouluradalla voi kuitenkin saada vähän ylimääräisiä pilottipisteitä sillä että pyrkii ratsastamaan esiin sen parhaan liikkeen mitä kyseisellä otuksella on.

Menimme ravissa muutamia lävistäjiä askelta pidentäen. Lävistäjillä ohjeena oli kääntää ensin halutulle reitille kohti valittua kiintopistettä, ja vasta sitten ratsastaa eteen. Jälleen sain keventää vähän reippaammin ja houkutella siten Vakelta isompaa ravia. Lävistäjän päättyessä oli tärkeää jatkaa vielä riittävällä ajatuksella eteen, sillä Vake pyrki uralle tullessa jarruttamaan liikaakin ja siirtymään lähes käyntiin. Tässä kohtaa on oltava tarkkana ja muistettava ennakoida ponin taipumus hyytyä heti kun pidennyksestä palataan normaaliraviin. Pohje ja ajatus eteen on oltava mukana vaikka ravia otetaankin aavistuksen verran alaspäin.  

Treenattavaksi otettiin kouluradan tehtävistä myös kolmikaarinen kiemura, jota mentiin ravissa molempiin suuntiin. Erityistä huomiota kiinnitettiin paitsi symmetrisen kokoisiin kaariin myös siihen että suorat osuudet kentän poikki olivat todellakin suoria ja niillä esitettiin reipasta ravia eteen. Suorilla pätkillä piti löytää se ravi jonka voimin päästiin sujuvasti edeten myös seuraavan kaaren läpi, eli tässä oli jälleen kyse ennakoinnista. Jälleen sain muistutuksia pystyssä istumisesta, sillä varsinkin niillä hetkillä kun ravi uhkasi kaarilla sammua aloin taas kenottaa edessä.

Lopuksi ratsastimme ohjelman laukkakuviota, eli nosto kulmasta, keskiympyrä ja lävistäjä. Vasemmassa kierroksessa tämä onnistui vielä kohtalaisen hyvin, ja sain Vaken säilyttämään saman laukan lävistäjän loppuun asti. Oikeassa laukassa sen sijaan tuli ongelmia. Ensinnäkin Vake yritti jälleen temppuilla karkaamalla ympyrältä ulos vasemmalle, ja vieläpä varsin ponnekkaasti kun kaverit olisivat olleet siellä toisessa päädyssä. Poni laitettiin laukkaamaan ja pysymään ympyrällä, mutta lävistäjän kanssa tuli vaikeaa. Vake alkoi lävistäjän loppua kohti jarrutella ja valmistella vaihtoa, enkä uskaltanut tehdä selässä oikein mitään jottei poni vaan vaihtaisi. Yleensä tästä jarruttelusta sitten pudottiin raville ennenaikaisesti, mutta ehti Vake jonkun vaihdonkin tehdä. Tässäkin ongelmakohdassa kumarruin heti etukenoon, mikä tietenkin vain pahensi asiaa. Ohjeena oli nojata taakse ja vielä enemmän taakse, ratsastaa pohkeella eteen ja asettaa oikein reilusti laukan puolelle. Kun ei tehtävä ottanut onnistuakseen vaihdettiin lävistäjän suuntaa vetosuuntaan eli kaveripäätyä kohti. Vake tiesi tehtävän jo niin hyvin että alkoi ennakoida vaihtoa heti lävistäjän alussa, enkä saanut ponia enää millään eteen kun se alkoi lyhentää laukkaa vaihtoa varten. Avuksi otettiin voltit oikealle. Ratsastin siis ensin lävistäjälle mutta käänsinkin lävistäjältä voltin oikealle juuri kun Vake alkoi harkita vaihtoa. Sitten mentiin taas pätkä lävistäjää kunnes jouduin tekemään vielä uuden voltin, ja näin saatiin Vake lopulta huijattua pysymään oikeassa laukassa lävistäjän loppuun asti. Ei tämä sujuvaa ollut vieläkään vaan kovin työlästä puskemista, mutta päästiin sentään oikeassa laukassa sinne uralle asti.

Kyllä nämä helppo C -ohjelmankin kuviot osaavat olla vaikeita, ei voi muuta sanoa. Tämä treeni tuli juuri oikeaan kohtaan, sillä Artsilta sai hyvät täsmävinkit radan ratsastamiseen. Päivän opetus oli että tilanteiden ja hevosen reaktioiden ennakointi on kouluradalla se ratkaiseva tekijä. Vaken kanssa etenkin täytyy muistaa että liikkeen hyytymiset ennakoimalla ja ennaltaehkäisemällä voi luoda vaikutelman tasaisesti ja "itsestään" eteen sujuvasta liikkumisesta. Toinen juttu on sitten se etten tiukoissa paikoissa saa alkaa kippuroida etukumarassa vaan muistan istua takaosan, en etuosan päällä. Toivotaan että lähiaikoina saamme Artsin taas uudestaankin meitä opettamaan, sillä nämä tunnit tuntuvat todella hyödyllisiltä.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kivoja väistöjä kivalla Eetulla

Keskiviikon tunnille sain Eetun, mikä oli mukava sattuma sillä Eetu on ollut minulla harkinnassa yhtenä vaihtoehtona vappuviikonlopun koulukisojen ratsuksi. Tunnin aiheena olivat pohkeenväistöt, joita ratsastettiin pituushalkaisijalta uralle niin käynnissä kuin ravissakin. Lisäksi pitkille sivuille ratsastettiin voltteja. Suurimman osan tuntia menin ilman jalustimia.

Aloitimme vasemmassa kierroksessa, eli väistö tapahtui vasenta pohjetta väistäen oikealle. Eetu väisti herkästi ja jopa välillä ennakoiden, ja sain keskittyä lähinnä säätelemään poikitusta ulkoavuilla sekä hienosäätämään niskan asetusta. Välillä meinasi lipsahtaa joko etu- tai takaosa edelle, mutta kun osasin ajoittaa ja mitoittaa ulkopohkeen ja -ohjan käytön oikein onnistui väistö todella mukavasti. Väistöissä Eetu pyöristyi niskastaan ja ope kehui hyvää raamia. Väistöjen ulkopuolella pyöreys ei kunnolla säilynyt vaan poni siirtyi taas enemmän hirvimoodiin. Ravissa meno oli sutjakkaampaa ja Eetu liikkui tuntumalla rennomman oloisena.

Oikea kierros oli väistöjen suhteen hankalampi. Eetu astui kyllä ristiin, mutta ei asettunut ihan rehellisesti ja niinpä muoto jäi jännittyneeksi. Loppujen lopuksi väistö onnistui tähän suuntaan paremmin ravissa, jossa asetus alkoi olla rehellisempi ja poni myödätä niskasta. Volteilla ope neuvoi asettamaan sitkeämmin niin etten epähuomiossa myödännyt sisäohjasta ennenaikaisesti. Samalla huolehdin kaulan suoruudesta ulko-ohjalla ja käänsin etuosaa voltille aika napakalla ulkopohkeella. Ulkoapujen puolesta ratsastin siis samalla reseptillä kuin Vakella eilen, ja sehän tuntui toimivan myös Eetun kanssa. Eetu pyöristyi volteilla oikein kivaan muotoon ja taipui oikealle pehmeästi.

Jatkoimme vielä hetken väistöjen parissa vaihtaen suunnan takaisin vasempaan kierrokseen. Nyt väistöt tehtiin käynnissä, ja uralla nostettiin laukka väistön päättyessä sekä tehtiin laukassa suuri voltti ennen kulmaa. Jostain syystä väistöihin ei nyt enää löytynyt sellaista pyöreyttä ja rentoutta kuin aluksi, ja käynti tuntui sammuvan paikallaan jäkittämiseksi. Laukan Eetu nosti kuuliaisesti ja terävästikin, mutta vähän eteen kaatuen eikä niinkään takaosalla ponnistaen. Laukassa ope kehotti rauhoittamaan istunnan ihan paikoilleen niin etteivät istuinluut yhtään liikkuisi edestakaisin. Menin tosiaan laukassakin ilman jalustimia, ja istunnan vakauttaminen oli hieman hukassa. Yritin pinnistellä vatsalihaksilla parhaani mukaan.

Laukkasimme vielä oikeassa kierroksessa pidemmän pätkän ratsastaen päätyihin ympyröitä. Edelleen ope ohjeisti pysäyttämään istuinluut ja istumaan hiljaa. Myös Eetun laukka oli tahdiltaan vähän kiireistä, ja sitä olisi pitäyt päästä ohjaamaan istunnalla rauhallisemmaksi ja pyörivämmäksi. Sain tehtyä istunnalla sekä ulko-ohjalla puolipidätteitä sen verran että hetkittäin laukkaan tuli pientä muutosta, ja pienellä vasta-asetuksella Eetu tuli myös vähän pyöreämpään muotoon. Lopulta älysin myös rentouttaa käsiä ja nostaa niitä kannetummaksi ylös, ja jotenkin tätä kautta Eetun laukka alkoi vihdoin pyöriä kolmitahtisemmin ja letkeämmin. Tuntuma pehmeni myös ja koko poni tuntui laukkaavan nyt paljon pyöreämpänä. Olin tosi tyytyväinen siihen että lopulta laukkaan löytyi tällainen uusi vaihde, mutta en ole aivan varma mikä oli se ratkaiseva tekijä tähän pääsemiseksi. Kai sillä oli jotain tekemistä sen kanssa että aloin kantaa käsiä paremmin ja ratsastaa laukkaa edestä ylös sen sijaan että yritin kädet alas painamalla saada myös ponin nenän pysymään alhaalla.

Loppuraveissa Eetu liikkui pyöreällä kaulalla mutta ravi oli vielä vähäsen kiireistä kipitystä. Ope toivoi lapoihin irtonaisempaa liikettä. Harjoitusraviin istumalla sain ratsastettua paremmin puolipidätteitä, ja aivan lopuksi Eetun ravi muuttui tahdiltaan rauhallisemmaksi. Liike tuntui nyt pehmeämmältä ja letkeämmältä, ja en olisi malttanut lopettaa kun poni alkoi juuri tuntua näin hyvältä. Olin tämän päivän työskentelyyn aika tyytyväinen, sillä ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys saada Eetu liikkumaan tähän malliin pyöreänä. Ravi tuntui olevan helpoin askellaji ratsastaa, kun taas käynnissä jäätiin helposti jumimaan ilman riittävää ajatusta eteen. Laukassa olin aluksi hukassa, mutta lopulta jokin loksahti kohdilleen niin että Eetun laukassa tapahtui ihan selvä muutos ja se oli kyllä palkitsevaa. Sen verran monta tuntia olen aikojen saatossa Eetun kanssa hakannut päätä seinään että on hienoa kun vihdoin huomaa osaavansa ratsastaa tätä ponia edes vähän paremmin.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Suoristamisen ideasta kiinni

Tiistain tunnilla mentiin tavalliseen tapaan koulua Vaken kanssa. Pidin mielessä Artsin opit viime torstailta ja keskityin aluksi ratsastamaan Vaken reippaaksi eteen. Ponilla vaikuttikin olevan tänään reipas päivä ja se marssi käynnissä eteen suhteellisen oma-aloitteisesti. Menimme alkutunnista pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta pitkää sivua kohti. Vake väisti hyvin molempiin suuntiin, mutta ei vielä lähtenyt kunnolla pyöristymään.

Ravissa verryttelimme ympyröitä ratsastaen, ja keskityin suoristamaan Vakea Artsilta saamieni ohjeiden mukaisesti. Valmennuksessa hoksasin ponin vinoudesta ja sen korjaamisesta uusia asioita, ja näitä muutaman päivän mielessä sulateltuani pääsin suoristamisesta jyvälle aiempaa paremmin. Nyt pyrin oikeassa kierroksessa ratsastamaan etuosaa nimenomaan vasemmalta oikealle enkä päinvastoin, ja tarkkailin kaulan suoruutta huolellisemmin. Otin avuksi vasta-asetuksen ulos vasemmalle, ja sitä kautta alkoi kaula suoristua ja ulko-ohjaan löytyä parempi tuntuma. Ravissa oli hyviä pätkiä, ja jotain onnistuin tekemään suoristamisen suhteen oikein sillä kun hetken päästä jatkoimme työskentelyä käynnissä alkoi Vake liikkua kivasti pyöreällä niskalla ja edestä kevyempänä.

Suoruutta testattiinkin seuraavassa tehtävässämme, sillä ratsastimme neliökahdeksikkoa vaihtaen suuntaa suoraan kentän poikki kääntäen. Kentän poikki kääntyessä käytettiin apuna väistöaskelia kulman jälkeen käännöksen puolelle, mikä esti hevosen ulospäin puskemista. Lisäksi kentän päädyissä tehtiin kulmiin voltit. Käynnissä Vake liikkui nyt kivassa pyöreässä raamissa, ja asettui hyvin molempiin suuntiin. Toki olisin voinut vielä tehokkaammin pyytää siltä aktiivista liikkumista. Ravissa etenkin voltit tuntuivat syövän liikkeen energiaa aika paljon, ja jäin tuttuun tapaan puskemaan pohkeilla liikaa.

Jatkoimme kentän poikki kääntymisiä vielä laukassa, tosin ensin laukkasimme neliöitä ilman suunnanvaihtoja ja päätyvoltit jätettiin tässä vaiheessa pois. Vake rupesi ensin ketkuilemaan, ja vasemmassa laukassa se yritti karata neliön avoimelta sivulta ulos oikealle pariinkin kertaan. Vake saa tätä ulosliiraustemppua harrastaa lasten kanssa aika paljon, joten hyvin helposti se sitä aina yrittää. Sain ponin karkumatkan pysäytettyä aina nopeasti, ja ulkoavut sai ottaa todella napakasti käyttöön jotta pysyttiin haluamallani suoralla reitillä. Aluksi ratsastin tien kentän poikki kaarevasti kun en luottanut Vaken pysyvän ruodussa suoralla linjalla, mutta lopulta sain ratsastettua myös tehtävänannon mukaiset suorat tiet kentän poikki ilman että poni riistäytyi karkuun ulospäin.

Seuraavaksi tulimmekin varsinaista neliökahdeksikkoa laukassa vaihtaen kentän poikki ratsastaessa laukan lennosta. Päätyihin tuli taas voltit, jotka olivat Vaken kanssa vähän tuskaa laukan hyytyessä. Takapää oli tänään siinä määrin keveä että raipalla huomauttelu laukkavolteilla sai aikaan pieniä potkuja. Tämän seurauksena käy aina valitettavasti niin että ajaudun puskemaan pohkeella ja tuuppaamaan istunnalla sen sijaan että ottaisin raipan avuksi tarpeeksi usein. Voltilta uralle päästessä Vake lähti sujuvammassa laukassa eteen, ja vaihdot kentän keskellä se teki tunnollisesti joskin usein ennakoiden. Aluksi pyrin vaihtoa varmistellakseni kääntämään liian aikaisin uuteen menosuuntaan niin ettei pysytty linjalla suorassa, mutta kun aloin rohkeasti ratsastaa suoraan huomasin että poni vaihtaa kyllä vaikkei saa puskea tai luisua mihinkään suuntaan. Oli aika mainion tuntuista kun pystyi oikeasti ratsastamaan ponin suoraa linjaa pitkin kumpaankaan suuntaan liirailematta, ja vaihto tapahtui ponin ollessa rungosta ja kaulasta suhteellisen suora! Vielä kun vaan vaihdon saisi tapahtumaan täsmällisemmin annetusta merkistä eikä niin että Vake vaihtaa enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti ja ennakoidenkin.

Loppuraveissa sain vielä tehdä hommia ympyröillä etuosan ja kaulan suoristamiseksi, mutta kun tämä onnistui niin Vake pyöristyi hyvin ja olin lopulta varsin tyytyväinen siihen miten hyvin se lopuksi ravissakin liikkui. Vähään aikaan ei Vake ole kulkenut niin kivasti kuin se tänään välillä käynnissä ja ravissa meni, ja laitan tämän edistyksen Artsin valmennuksessa saamieni oivallusten piikkiin. Ulkoavut olivat nyt järkevämmin käytössä, ja olin jollain tasolla saanut paremman idean kaulan ja etuosan vinouksien luonteesta. Kyllähän tästä kasvaa motivaatio kun tajuaa jonkin jutun aiempaa paremmin ja sen seurauksena saa ponin kulkemaan heti edes vähän paremmin!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Henkisen taistelun kisapäivä

Kajaanissa oli 2-tason estekisat, joista löytyi myös minulle ja Vakelle sopivat 1-tason luokat eli 70 cm ja 80 cm. Niinpä ajelimme Kajaaniin asti kisakokemusta kartuttamaan. Edellisen kerran olemme olleet kisoissa helmikuun alussa, ja sen puoleen tietysti vähän jännitti vaikka treenit ovatkin sujuneet ihan mukavasti. Jännitys kasvoi kun näin kisapaikalla radan, sillä mukana oli useita erikoisesteitä joista pelottavimmilta näyttivät valko-oranssi plussapalloeste sekä etenkin harmaa muuriokseri. Ajattelin kuitenkin ettei tässä pitäisi olla suurempaa hätää kun Vakelle ei erikoisemmat esteet ole yleensä olleet ongelma. Teiden puolesta rata oli varsin helppo ja tavanomainen, vaikka tietenkin maneesissa esteet tulevat vastaan melko tiuhaan tahtiin ja totesin että yhtään ei saa päädyissä oikoa jos aikoo saada järjelliset lähestymiset. Arvosteluna 1-tason luokissa oli A.1.0.

Verryttely tapahtui toisessa maneesissa kuin missä kisarata oli. Verryttelymme 70 cm luokkaan oli aivan kaamea. Vake oli todella hidas ja poissaoleva, eikä reagoinut sen enempää pohkeeseen kuin raippaankaan. En tiedä oliko pidemmällä kuljetuksella osuutta asiaan, sillä muistan ponin olleen tällainen myös Haapaveden kisoissa. Oman jännitykseni keskellä en sitten osannut ratsastaa mitenkään järkevästi, vaan heiluin ja tuuppasin tuloksetta. Ope yritti antaa hyviä neuvoja, mutta eivät ne tässä mielentilassa oikein perille menneet. Myös hypyt olivat kovin nahkeita. Menimme ensin ristikkoa, ja kun ratsastin ensimmäistä kertaa pystylle meinasi Vake stopata esteen eteen jäädessään ihmettelemään esteen alla olevia muuripaloja. Paikaltaan se vielä meni yli ja jäin tietysti suuhun kiinni. Lopuissakin verryttelyhypyissä Vake aina jarrutti esteen edessä ja meni pohjaan, enkä saanut sitä venyttämään hyppyihin ollenkaan. Vauhdin puute lienee tähän suurin syy. Sitten tulikin jo aika lähteä kisamaneesia kohti.

70 cm ratapiirros Ronjan kuvaamana.
Kun pääsimme kisaradalle kävin ensin nopeasti näyttämässä Vakelle jännimmät esteet eli plussapallon ja muuriokserin. Eipä niitä kauan ehditty ihmetellä kun lähtömerkki tuli saman tien, mutta ravasin kuitenkin vielä rauhassa katsomopäätyyn jotta Vake sai hieman tutustua uuteen ja outoon maneesiin. Laukka nousi nahkeasti, eikä lähtenyt oikein rullaamaan vaikka läpsäytin raipalla lavalle. Ensimmäinen este oli helppo okseri lävistäjällä, ja Vake hyppäsi sen hyvin vaikka tuuppasinkin istunnalla estettä kohti aika voimakkaasti. Päädyn kautta laukatessa yritin hoputella laukkaa reippaammaksi, mutta turhaan. Kakkoseste oli jo se pelottava plussapallo, ja tulimme sille edelleen mönkimisvauhtia. Niinpä Vakella oli aikaa jäädä katsomaan estettä, ja vauhti loppui kokonaan kesken eli pysähdyimme esteen eteen. Open ohjeistuksen mukaan napautin raipalla kahdesti pohkeen taakse, ja tulimme esteelle uudestaan. Nyt Vake möngersi esteen yli vaikka ottikin sen eteen pikkuaskeeleen. Sitten tuli taas kovaa tuuppausta eteen kun jatkoimme suoraa linjaa kolmosesteelle. Kolmonen ja nelonen ylittyivät epäröimättä, vaikka laukkaa ei edelleenkään ollut tarpeeksi. Viitoseste oli muuriokseri, ja sehän minua huoletti kun poni oli täysin pohkeen takana. Heiluin ja tuuppasin estettä kohti, mutta Vake ei vastannut eteen vaan jäi tuijottamaan okserin seassa lymyilevää muuria. Toinen stoppi ja sehän tarkoitti sitä että matka päättyi. Kyselin saisiko radan hypätä loppuun, ja asiaan selvyyttä odotellessa tein niin tyhmästi että jäin kävelemään. Vake sai kiellosta näin ikään kuin palkkion eli pienen lepotauon. Rataa ei saanut mennä loppuun, joten muuriokseri jäi tällä erää hyppäämättä. Hyppäsimme sallitun yhden esteen, joka oli radan ykköseste.



Radalta tullessa päässä risteili monenlaisia negatiivisia tunteita vaihdellen hylätyn suorituksen aiheuttaman suuren harmituksen ja edessäolevan kasikympin aikaansaaman jännityksen ja ahdistuksen välillä. Ajatus siitä että tältä pohjalta pitäisi lähteä hyppäämään vielä kasikympin luokka tuntui lähes mahdottomalta. Analysoin open kanssa mikä meni pieleen, ja asiahan oli täysin selvä: en alkuunkaan herätellyt ponia liikkumaan ja reagoimaan, vaan luotin siihen että se kiipeäisi esteiden yli millaisella laukalla tahansa niin kuin se on aina ennenkin pikkuesteillä tehnyt. Kuten ope totesi, jossain tulee raja vastaan. Vakelle se raja tuli näköjään siinä kun umpisurkea ratsastus yhdistettiin näin jännittäviin esteisiin. Uskon, että tavalliset puomiesteet Vake olisi hypännyt tälläkin ratsastuksella epäröimättä. Useinhan meillä on varsinkin vieraskisoissa ensimmäinen rata ollut juuri tälläistä nihkeää matelua mutta maaliin on päästy puhtaasti koska esteet ovat pieniä ja poni on niin kiltti. Olen oppinut Vakeen luottamaan siinä määrin että olen alkanut kuvitella sen hyppäävän ihan mitä vain ja millaisella ratsastuksella vain, mutta eihän mikään hevonen loputtomiin niin tee. Selvää oli että seuraavaan luokkaan olisi saatava aivan erilainen meininki päälle jos haluaisin tänään saada edes yhden hyväksytyn suorituksen. Katselin kasvavan ahdistuksen vallassa kuinka radan esteitä nostettiin ja okserit alkoivat näyttää valtavilta, ja epäilin pystyisinkö tästä tehtävästä mitenkään suoriutumaan.

Verryttelyyn lähdettiin herättämään poni kunnolla liikkeelle, ja sain onneksi lainaan tylpät ponikannukset pohjetta tehostamaan. Vaadittiin useampi napakka näpäytys raipalla pohkeen taakse, mutta pikkuhiljaa Vake heräsi horroksestaan ja alkoi liikkua. Verryttelyesteetkin ylittyivät nyt jarruttelematta. Itse olin tässä vaiheessa vähän "tiloissa" enkä ihan tarkalleen muista mitä kaikkea päässä liikkui. Jännitti ja ehkä jopa pelotti, mutta kuitenkin jostain nousi esiin päättäväisyys joka auttoi ratsastamaan jännityksestä huolimatta kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ollut. Ope ohjeisti että radalle mennessä olisi ensin varmistettava että laukka on kunnossa, meni miten paljon aikaa tahansa. Omaa vuoroa ulkona odotellessa sain lisäksi tehtäväksi ratsastaa tiellä reippaita ravipätkiä edestakaisin Vaken hereillä pitämiseksi.

Tästä myös kiitos Ronjalle.
Radalle saapui nyt aivan eri ratsukko kuin edellisessä luokassa. Vake oli herätetty, ja myös kuski oli aivan toisella asenteella liikkeellä. Varmistin ensin laukan kuntoon uralla ja napautin vielä raipalla pari kertaa lavalle. Vake vähän potkaisi protestina, mikä oli merkki siitä että poni oli terävänä. Ensimmäiselle esteelle ratsastin hieman liikkeen edelle hätäillen, mutta sen jälkeen maltoin istua paremmin niin kaarteissa kuin lähestymisissäkin. Esteiden järjestys oli eri kuin ekassa luokassa, ja kolme ensimmäistä estettä ylittyivät oikein sujuvasti. Kakkosesteen jälkeen Vake pääsi hieman puskemaan oikealle niin että kaarre kolmoselle jäi vähän pieneksi. Kolmoseste ylittyi silti näppärästi. Sitten edessä oli plussapalloeste, enkä ollut ehkä tarpeeksi varuillani kun alkurata oli sujunut niin hyvin. Vake puski viime hetkellä vasemmalle yrittäen esteen ohi, ja kieltohan siitä tuli mutta onneksi en päästänyt ponia ohittamaan estettä. Uudessa lähestymisessä olin tarkempana, ja raipankin vaihdoin vasempaan käteen. Nyt Vake meni mukisematta esteen yli.

Kiellon jälkeen tekeminen nousi vielä seuraavalle tasolle, eli ratsastin entistäkin päättäväisempänä ja poni vastasi siihen laukkaamalla hyvin eteen. Viitoseste oli pelottavan isolta näyttänyt tasaokseri, mutta en lähtenyt panikoimaan tai ajamaan esteelle vaan odotin hyppyä kaikessa rauhassa vaikka vähän lähelle ajauduttiinkin. Kuutoseste oli jo aivan helppoa kauraa, ja matka jatkui suoraa linjaa kohti muuriokseria. Nyt oli niin hyvä imu päällä ettei Vake epäröinyt tai tuijotellut estettä hetkeäkään, vaan muuriokseri ylittyi sujuvasti ja helposti. Tässä vaiheessa teki jo mieli hihkua riemusta, ja viimeinen pysty ylittyi varmasti ja rennosti. Laukkasimme maaliin ja taputtelin Vakea hurjan tyytyväisenä.



Vaikka emme puhdasta rataa saaneetkaan niin olin älyttömän tyytyväinen siihen että sain kuin sainkin itsestäni irti sen mikä vaadittiin että ensimmäisen luokan jälkeen meno muuttui näin radikaalisti ja pääsimme kasikympissä maaliin. Kaiken lisäksi rata tuntui minusta oikein sujuvalta ja kieltoa lukuun ottamatta hyvältä suoritukselta. Vake toden totta oli hereillä ja liikkui eteen, ja tällä laukalla tämän kokoiset esteet ylittyivät oikein helpon oloisesti. Voi olla, että homma meni lopulta vähän överiksi niin että hätistelin Vakea radalla välistä turhaankin, mutta toisaalta plussapalloesteellä olisin kyllä saanut olla vielä jämympikin. Vaken herättely liikkumaan kunnolla ja sitä myötä hyppäämään kunnolla ei varsinaisesti ole mitään rakettitiedettä, mutta haaste tässä oli se että sain muutettua ahdistuksen ja yhyy en mä pysty -asenteen päättäväisyydeksi jonka myötä aloin ratsastaa niin kuin pitääkin. Itse minä itselleni tämän kuopan kaivoin ensimmäisessä luokassa, mutta lopulta olin myös tarpeeksi vahva itseni sieltä pois nostamaan. Tällainen henkinen voitto teki sen että jälkimmäisestä radasta jäi yhdestä kiellosta huolimatta onnistumisen tunne ja hieno fiilis. Ensimmäisen luokan tavattoman huono ratsastus jäi tietysti harmittamaan, mutta jos ei muuta niin oli tämä kokonaisuutena ainakin harvinaisen opettavainen kisapäivä. Jatkossa ei sitten todellakaan suvaita mitään riittämätöntä laukkaa, vaan poni herätetään verryttelyssä aina kunnolla eikä yhtäkään estettä hypätä ennen kuin liikutaan oikeasti eteen.

Videoista kiitos Hanskille.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Perusmaasto ja viimeistelyhypyt

Lauantaiaamupäivästä kävimme Vaken kanssa ensin maastolenkillä Anne ja Jetti seuranamme, ja maastosta palatessa poikkesimme vielä hetkeksi kentälle ottamaan parit hypyt valmisteluna huomisiin kisoihin. Maastossa menimme tällä kertaa leppoisasti Jetin perässä, eikä Vakella todellakaan ollut mikään kiire tänään vaan kaikissa askellajeissa välimatka Jettiin pääsi venähtämään. Teimme tutun peruslenkin ottaen sekä meno- että paluumatkalla rauhalliset laukkapätkät. Matkan varrella pientä jännitystä tuotti tienposkeen pystytetty piknik-pöytä ja nuotiopaikka. Kun tutulla tiellä tulikin yhtäkkiä vastaan tällainen uusi juttu ja lisäksi puskissa liikkui väkeä niin hevoset olivat kyllä ihmeissään. Vake oli kaksikosta rohkeampi ja sai mennä edeltä jännän paikan ohi. Onneksi paikalla oli ystävällinen rouva joka tarjosi hevosille palat leipää, mutta silti samaa kohtaa piti vielä hieman jännittää paluumatkallakin. Muutoin lenkki sujui leppoisissa merkeissä.

Tallille palatessa jatkoimme tosiaan vielä kentälle, missä yritin herätellä Vakea kunnolliseen estelaukkaan. Tässä vaiheessa Vakea ei enää työnteko suuremmin innostanut, ja laukassa jäätiin puskemisvaihteelle. Hyppelimme ensin muutaman kerran ristikon ja kavaletin yli. Oikeassa kierroksessa Vake pääsi kavaletilla puskemaan sisäkyljelle niin että laukka vaihtui vääräksi, mutta muutoin pikkuhypyt sujuivat ihan asiallisesti.

Piirroksesta kiitos Annelle.
Verryttelyhyppyjen jälkeen menimme viiden hypyn radan, jossa oli kavaletin ja ristikon lisäksi kolme noin 80 cm pystyä. Aloitimme kavaletista, jolta tuli jälleen alastulossa väärä laukka. Kun ei eteneminen ollut ihan tarpeeksi terävää niin en ehtinyt saada kaarteessa laukkaa vaihtumaan, ja posottelimme väärässä laukassa kakkosesteelle. Molemmilta lävistäjäesteiltä tulikin sitten myötälaukat. Viimeisenä kaarsimme ristikon ja upouuden aurinkoportin suoralle linjalle. Aurinkoportti oli Vakelle täysin uusi este, mutta eipä se sitä hämmästellyt vaan hyppäsi kuin minkä tahansa esteen. Radanpätkämme oli periaatteessa ihan asiallinen, mutta eteneminen olisi saanut olla selvästi sujuvampaa ja paremmin pohkeen edessä sen sijaan että koko ajan oli pieni tuuppausfiilis. Halusin vielä lopuksi hypätä yksittäisenä lävistäjäpystyn vasemmassa laukassa. Ponnistuspaikka meni aavistuksen lähelle, mutta olin tyytyväinen siihen että maltoin odottaa hyppyä ja antaa Vaken ottaa rauhassa viimeinen laukka-askel esteen eteen.

Onnistuneet, helpon oloiset hypyt toivat varmuuden tunnetta kisoja ajatellen, joten hyvä että saimme niitä tänään ottaa. Huomasin toki jääväni laukassa aivan liikaa puskemaan ja tuuppaamaan sen sijaan että olisin kunnolla herättänyt ponin liikkeelle. Vaken kohdalla ei tosiaan päde ainakaan se että maaston jäljiltä liikkuminen olisi kentällä reippaampaa.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Artsin valmennuksessa

Tänään tuli täyteen tasan 100 ratsastuskertaa Vakella (alkaahan se poni jo tuntua tutulta!), ja sattui niin sopivasti että merkkipäivän kunniaksi meillä oli aivan erityistä ohjelmaa: pääsimme osallistumaan Tallinmäellä vierailevan Artsi Heinon valmennukseen. Artsia on valmentajana kehuttu niin paljon että olin odottanut tätä tilaisuutta tosi paljon. Hienoa, että tunti saatiin järjestymään, ja mahdollisesti valmennuksia voi tulla jatkossa lisää. Kovasti tässä Vaken kanssa tarvitaan koulupuolenkin treeniä, joten mikäs sen parempaa kuin saada siihen apua oikein kunnon valmentajalta. Tunti mentiin kolmen ratsukon ryhmässä.

Vake oli valmentajalle entuudestaan tuttu tapaus, ja niinpä heti ensimmäinen ohje oli laittaa poni ensiaskeleista asti hereille ja työskentelyvaihteelle. Pitkin ohjin kävellessäkään ei suvaittu hidastelua, vaan eteenpäin piti mennä ja ilman jatkuvaa pohkeella työntämistä. Raipalla piti siis kutitella heti vähän terävyyttä askeleeseen. Ravissa verrytellessä jatkui sama meno, eli eteen piti liikkua tarmokkaasti ja tehottomasta pohkeilla puskemisesta tuli sanomista. Kun kuskin raippakäsi oli vähän tavallista herkempänä ja pohkeelle vaadittiin oikeasti reaktio niin ei kestänyt kauankaan kun Vake jo liikkui huomattavasti paremmin itse eteenpäin. Sain myös ohjeeksi keventää hieman isommin ja selkeämmin, ja näin houkutella raviin enemmän ilmaa.

Ravissa ratsastimme ensin suuria ympyröitä, ja sain vinkkejä asettamiseen ja ponin suoristamiseen. Vasemmassa kierroksessa Artsi huomautti etuosan pyrkivän ympyrältä ulos ja ponin nenän kääntyvän myös ulospäin. Etuosan pyrkimisen oikealle olen toki aina huomannut itsekin ja yrittänyt sitä työstää, mutta sitäpä en ole hoksannutkaan että myös nenä kääntyy oikealle. Korjauksena tilanteeseen Artsi ohjeisti ratsastamaan ympyrällä vuoroin suoristaen ja vuoroin asettaen, ikään kuin monikulmiolla jossa vuoroin ratsastetaan pieni pätkä suoraan hakien kaulaa ja etuosaa takaosan eteen, ja vuoroin taas vähän käännetään ja asetetaan vasemmalle. Hyvä ohje oli myös "horjauttaa" etuosaa välillä oikealta vasemmalle, ja aina sekunnin ajan tuntui siltä että nyt poni vähän suoristui. Oikeassa kierroksessa puolestaan kaula oli aivan liikaa oikealla ja etujalat jälleen ulkona eli vasemmalla. Tässäkin olen ollut vähän virheellisessä käsityksessä ja kuvitellut Vaken puskevan etuosaa oikeassa kierroksessa sisään, vaikka tosiasiassa kaula on se joka kenottaa oikealle ja muutoin etuosa onkin vasemmalla! Heti kun asiasta sanottiin niin tajusin että näinhän se onkin. Piti siis ratsastaa kaulaa suoraksi ulko-ohjalla ja samalla tuoda etujalkoja vasemmalta oikealle. Vasta-asetus toimi tässä apuna. Täsmäohjeena oli asettaa hetki kevyesti ulos, johtaa sitten oikealla kädellä etuosaa oikealle ja koskettaa heti perään raipalla ravin aktivoimiseksi. Näitä seurasi välittömästi kiitos sisäkädellä taputtaen.

Verryttelimme vielä laukassa, jossa ensimmäinen ohje oli jälleen hakea liikkeeseen lisää energiaa. Raipalla siis vähän kutiteltiin laukassakin, ja alkoi vähitellen tuntua siltä että Vake eteni ihan puskematta ja hyvässä laukan rytmissä. Vaikka laukka tuntui minusta hyvältä niin tuuppasin kuulemma liikettä ylävartalolla eli ylävartalo heilui liikaa edestakaisin. En kuulemma ole vielä kiikkustuoli-ikäinen, joten en saa keinua laukassa näin. Ylävartalon rauhoittamiseksi paikoilleen piti tehdä ihan ajatuksen kanssa töitä. Varmaan tämä on osaltaan taas sitä keskivartalon heikkoutta että ei onnistu automaattisesti istumaan aivan hiljaa liikkeen mukana.

Kun askellajit oli käyty läpi niin siirryttiin pohkeenväistöjen pariin. Teoriakertaus oli että pohkeenväistö on ennen kaikkea irrottava liike sekä taka- että etuosalle, ja jotta se täyttää tehtävänsä tulee myös etujalkojen astua ristiin. Ei siis jäädä vain tuuppaamaan takaosaa sivulle ja väistätetä perä edellä, vaan ratsastetaan myös etuosaa. Jotta väistö onnistuu tulee pidätteen mennä läpi etenkin ulko-ohjalla ja etuosan hidastaa vauhtia niin että hevonen ehtii astua ristiin. Hyvä muistutus, kun usein sitä keskittyy nimenomaan väistättämään takaosaa.

Ensin teimme väistöjä käynnissä ja ravissa ratsastaen pitkältä sivulta täyskaarron ja tehden väistön viistosti uraa kohti. Tässä kuviossa ulko-ohja löytyi väistöön vähän helpommin koska väistön ulko-ohja oli ensin toiminut voltin puolikkaalla sisäohjana. Joka tapauksessa ulko-ohjalla sai tehdä selkeät pidätteet ennen kuin Vake alkoi väistää kunnolla. Vasemmalle väistö lähti aika helposti, mutta oikealle väistäessä piti pidätteeseen kiinnittää erityistä huomiota ja raipalla hieman vahvistaa väistättävää pohjetta. Aluksi väistö oikealle oli nahkea, mutta toistojen myötä tämäkin alkoi sujua. Muotokaan ei enää lopulta ollut väistössä aivan turpa taivasta kohden, vaan kun pidäte meni läpi niin poni tuli tuntumalle pehmeämmän oloisena. Etenkin raviväistöt onnistuivat lopulta harvinaisen kivasti eli niin että ravissa jopa säilyi jonkinlainen tahti. Raviväistö meillä on monesti ollut väkinäistä puskemista jossa etuosa karkaa ja ravi sammuu. Nyt kun kiinnitettiin huomiota siihen että etuosa odottaa niin homma alkoikin onnistua!

Lopuksi teimme vielä väistöpätkiä ympyrällä. Käynnissä väistätettiin takaosaa ulos ympyrältä pari askelta kerrallaan, ja väistöstä nostettiin laukka. Vake väisti hetkittäin aika kivasti, ja nyt se alkoi väistöissä pyöristyäkin ihan kunnolla. Toisaalta välillä väistössä vähän jumituttiin, ja varsinkin jos etuosa pysähtyi niin takaosa väistikin jo liian jyrkästi. Tässä vaiheessa en ehtiyt saada kovin paljon täsmäohjeita. Laukka nousi väistöstä yllättävänkin helposti, ja Vake oli nyt hereillä ja terävänä niin että laukka nousi ehkä jopa vähän ylämäkeen. Ainakin nämä olivat harvinaisen napakan ja hyvän tuntuisia nostoja, jopa pyöreitäkin, ja lyhyet laukkapätkät ympyrällä tuntuivat aika mainioilta kun poni ei puskenutkaan laukassa sellaista kylkimyyryä kuin yleensä.

Loppuraveja ei Vaken kanssa ehditty mennä kuin reilu ympyräkierros, sillä poni jatkoi vielä alkeistunnille kevyeeseen loppuhölköttelyyn. Ehdin kuitenkin todeta että kyllä meno tuntui huomattavasti parantuneen alkuverryttelyn verrattuna. Ei me tänään mitenkään mahtavan hienosti menty, mutta sain todella hyviä täsmäohjeita joita toteuttamalla tuntui heti tapahtuvan oikeansuuntaisia muutoksia. Olin suorastaan hämmästynyt siitä miten hyvin raviväistöt ja laukannostot onnistuivat, ja hoksasin nyt Vaken vinouksista ja niiden korjaamisesta uusia juttuja. Vaken ratsastaminen liikkeelle ja hereille on tietenkin itsestäänselvyys, mutta yleensä en ole sen suhteen tarpeeksi topakka ja johdonmukainen vaan tarvitaan ulkopuolinen valmentaja kertomaan että poni on ihan oikeasti heräteltävä ennen kuin tehdään mitään muuta, oltiin sitten koulu- tai estetunnilla. Koin tämän valmennuksen ehdottoman hyödyllisenä, ja jos Artsin opetukseen päästään jatkossakin niin uskon että pikkuhiljaa voidaan Vaken kanssa ihan kehittyäkin omalla vaatimattomalla tasollamme.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hienosäätöä lähestymisiin

Keskiviikon tunnilla oli tällä kertaa esteitä, ja ratsu oli siihen hommaan mieluinen eli Lore. Tulevien estekisojen vuoksi piti hevosia hieman säästellä muiden kuin kisoihin osallistuvien ratsastajien kohdalla, joten esteiden korkeus pidettiin tänään tasolla hyvin matala. Ehkä näin oli ihan hyvä myös sen puoleen että Lorella en ole pitkään aikaan hypännyt ja onhan se kovin erilainen ratsu kuin millaisilla olen tottunut hyppäämään. Miniesteisiin viriteltiin ekstraksi porttia ja lankkua, mutta se ei toki millään lailla vaikuttanut Loren menoon.

Lyhyiden ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen hypeltiin ensin ihan yksittäisiä esteitä lävistäjällä ja pitkän sivun suuntaisesti. Esteiden olemattomasta koosta huolimatta jännitin vähän sitä osaisinko tuoda Loren sopiviin ponnistuspaikkoihin, mutta aika kivasti paikat löytyivät näillä yksittäisesteillä. Ohjeena oli istua lähestymisissä ylävartalo pystyssä ennakoimatta yhtään ja vain odottaa laittamatta hevoseen mitään ylimääräistä painetta. Lore liikkui hyvällä energialla mutta kuitenkin maltillisella mielellä, joten laukassa oli oikein hyvä säädeltävyys. Lävistäjäesteellä ei laukanvaihto onnistunut kertaakaan, sillä hypyissä johtaminen jäi aika onnettomaksi.

Otimme vielä muutamat tutustumishypyt päivän lopuille kahdelle esteelle. Meno oli oikein asiallista, mutta ope olisi toivonut Loren laukkaan vielä vähän letkeyttä ja "askeleessa viipymistä" sen sijaan että laukka tapahtui aavistuksen kiireisesti ja suorilla jaloilla. Seuraavaksi hyppäsimme neljän esteen pätkän, johon kuului kaksi lävistäjäestettä ja kaksi estettä pitkän sivun suuntaisesti. Ensimmäisellä lävistäjäesteellä tuli hassu laakahyppy, sillä laitoin Loreen liikaa painetta esteen edessä ja tuuppasin sen hyppäämään kaukaa. Tässä hypyssä tuli tunnin ainoa onnistunut laukanvaihto, mutta se taisi olla puhdas vahinko. Tehtävän loppua kohti Lore kävi hieman kiireisemmäksi esteiden edessä niin että hypyt ajautuivat vähän turhan lähelle estettä. Ope kommentoi että pidäte ei mennyt ihan kunnolla läpi esteen edessä. Hyppäsimme vielä toisen neljän esteen pätkän hieman eri järjestyksessä. Tämä oli mielestäni lähestymisten osalta parempi, eli malttia oli kuskilla ja hevosella hiukan enemmän. Näin pienet esteet joka tapauksessa ylittyivät sujuvasti paikasta kuin paikasta ja Lorella oli edelleen oikein sopiva energia.

Lopuksi otimme pari yksittäishyppyä porttiesteelle, jota oli nostettu jopa huimaan 60 senttiin (tämä oli tosiaan päivän korkein este). Tähän yksittäishyppyyn sai keskitttyä tekemään kaikessa rauhassa oikein hyvän lähestymisen, ja ensimmäinen lähestymisemme menikin aivan nappiin. Maltoin ja odotin tuuppaamatta Lorea vahingossakaan yhtään eteenpäin, ja katsoin hyppypaikan kaikessa rauhassa. Saimme tulla vielä uusiksi, mutta mallisuoritus ei nyt toistunut vaan paikan jäädessä vähän epäselväksi hätäännyin ja lähdin ennakoimaan hyppyä. Lore otti ennakoivan kuskin kanssa tietenkin vielä viime hetken miniaskeleen, vaikka fiksummalla ratsastuksella se olisi jopa voinut venyttääkin kauempaa. Tulimme sitten vielä kolmannen hypyn, joka onnistui taas hyvin.

Vaikka esteet olivat pieniä ja tehtävät niin yksinkertaisia kuin olla voi niin tähän tuntiin toi mielenkiintoa se että pääsi harjoittelemaan lähestymisiä vaihteeksi ihan erilaisella hevosella. Ope kommentoikin lopuksi että tekee hyvää hypätä välillä hevosella jolla on hyvä laukka ja jonka kanssa pääsee todella hienosäätämään, ja olin ehdottomasti samaa mieltä. Vielä olisi tarvittu ripaus lisää malttia ja rentoutta omaan ratsastukseen niin etten missään tilanteessa olisi kiirehtinyt estettä kohti, mutta sain kyllä tuntumaa myös onnistuneisiin lähestymisiin. Olin tyytyväinen siihen että tällä kertaa sain ratsastettua Lorea kohtalaisen rennolla kädellä enkä alkanut liikaa jarrutella ja rajoittaa sen laukkaa lyhyeksi niin kuin tämän hevosen kanssa usein tuppaa käymään. Ainakin tämä kerta virkisti muistiani sen suhteen että Lore on ehdottomasti tallin kivoimpia estehevosia, ja hyppäisihän sillä mielellään vaikka useamminkin.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ensimmäiset hypyt ulkona

Hevostelupääsiäinen jatkui vielä maanantaina, sillä vaihdoin tiistain tunnin tällä kertaa maanantaille kuullessani että tänään luvassa olisi puomeja ja kavaletteja. Niinpä päädyin Vaken satulaan peräti neljäntenä päivänä peräkkäin. Kentän kunto oli jo aivan erinomainen, joten kyllä sinne kelpasi mennä kevään ensimmäiselle ulkoestetunnille. Vake ehti köpsytellä alle kevyen alkeistunnin, ja kun pääsin sen kyytiin aloitimme saman tien reippaalla ravi- ja laukkaverryttelyllä. Laukassa ratsastimme suunnanvaihtoja lävistäjillä, ja Vake vaihteli laukat varsin sujuvasti kunhan vain huolehdin että liikuttiin jarruttelematta eteen koko lävistäjän ajan. Kerran jopa pyysin vaihtoa epähuomiossa sisäpohkeella, mutta Vake teki pokkana hyvän vaihdon siitä huolimatta.

Tunnin kouluratsastusosuus sisälsi harjoitusravissa kouluradan kuvioita eli voltteja, loivaa kiemurauraa ja askeleen pidennystä pitkällä sivulla. Vake tuntui jäävän vielä aika lailla sinne alkeistuntimoodiin, eli puksutteli edestä matalana ja vähän ohjalla roikkuen. Yritin saada sitä pikkuhiljaa ryhdistäytymään ja kevenemään mutta suhteellisen vaatimattomin tuloksin. Jotain väistöä tai kokoavaa liikettä olisi varmaan tarvittu avuksi. Sen sijaan keskityin taivuttelemaan kaarevilla urilla ja säilyttämään ravin tarpeeksi reippaana. Volteilla ope kehotti ratsastamaan ulkopohkeella napakasti eteen jottei liike päässyt vaivihkaa hiipumaan voltin aikana.

Seuraavaksi päästiinkin kavalettihommien pariin. Menimme tuttua tehtävää, jossa yksittäistä kavalettia ylitettiin laukassa ensin isolla ympyrällä ja sitten pienemmällä voltilla. Vake lähti sujumaan melko tarmokkaasti eteen, ja kavaletti ylittyi ihan letkeässä laukassa. Askel sopi ja kääntäminen toimi, taipua toki olisi voinut vielä paremmin. Myös pienempi ympyrä kavaletin ylityksineen onnistui vaivattomasti.

Jatkoimme pikkuhypyillä ratsastaen nyt kavaletin ja kolmen ristikon eli nejän hypyn "radan". Tässä oli tarkoitus löytää vain sujuva rytmikäs laukka hyvässä ratatempossa. Vake jatkoi edelleen ihan hyvällä energialla, tosin kaarteissa sain hieman hoputella laukkaa säilymään. Voi myös olla että ulkokentällä minulle iskee helpommin vauhtisokeus ja alan ratsastaa eteen silloinkin kun laukkaa on jo ihan tarpeeksi. Joka tapauksessa pikkuristikot ylittyivät helpolla rutiinilla ja Vake vaihteli lävistäjäesteillä laukat ilmaiseksi. Samat esteet hypeltiin vielä toiseen kertaan, nyt pystyiksi nostettuna. Viimeinen este oli päälle 70-senttinen eli jo hypättävän kokoinen. Jatkoimme samaa hyvää menoa, ja nyt muistin myös kiinnittää kaarteisiin ja teihin parempaa huomiota niin etten antanut Vaken liikaa oikoa saati lähtenyt itse ratsastamaan tarpeettomia oikoreittejä. Sujuvaa ja kivaa menoa.

Kyllä olikin kiva päästä hyppelemään talven jälkeen taas ulkona! Tilavalla ulkokentällä touhussa on vaan eri fiilis kuin ahtaassa maneesissa. Tästä tunnista jäi ennen kaikkea hirmuisen kiva mieli, joten on mukava jatkaa tästä treenejä kohti kevään ulkokisoja. Kentällä laukkaan löytyi mielestäni varsin hyvä rytmi melkeinpä itsestään: mentiin sujuvasti mutta kiirehtimättä eteen, ja tällä laukalla lähestymiset onnistuivat luontevasti. Sama tunne pitää vaan saada säilytettyä sitten siinäkin vaiheessa kun edessä on kokonainen rata hieman korkeampia esteitä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen pitkä maasto

Pääsiäissunnuntain sää oli täydellinen maastoretkeä ajatellen, sillä aurinko paistoi ja oli keväisen lämmintä. Lähdimme Vaken kanssa matkaan tutulla paikalla jonon viimeisenä. Ravasimme enimmäkseen sulaa tietä pitkin junaradalle päin ja otimme menomatkalla pienen laukkapätkänkin. Ylitimme junaradan, minkä olemme viimeksi tehneet kesällä uittoreissulla. Radan ylitys on ollut Vakelle joskus jännä paikka, mutta turvallisesti turpa Jetin hännässä tasoristeys ylittyi ponin lotkauttamatta korvaakaan. Radan takana käännyttiin viime kesältä tutulle pitkälle laukkabaanalle, mutta tämä oli toki vielä sohjoisen lumen peitossa ja niinpä tämä osuus taittui käynnissä. Kotiinpäin kääntyessä piti vielä ylittää rata toisessa tasoristeyksessä. Tässä oli ensimmäistä kumisevampi alusta, joten Vake hieman pälyili jalkoihinsa ylityksessä mutta selvitti tämänkin rohkeasti.

Kotimatkalla tietä pitkin päästiin ottamaan muutama pidempi laukkapätkä. Vake liikkui kotia kohti ihan reipasta laukkaa, vaikka välimatka toisiin lopulta hieman venyikin. Oli hurjan kivaa posotella laukassa pitkästä aikaa sulaa, hyvää alustaa pitkin! Kotisuoralla kärkijoukko liiteli sellaista ravia että Vaken kanssa piti vielä karauttaa laukalla perässä välimatkan kuromiseksi. Tällä lenkillä tuli ponille ihan hiki.

Matkaa kertyi mittaukseni mukaan reilut 10 kilometriä, ja aikaa meni noin tunti ja vartti. Oli oikein piristävää käydä pitkästä aikaa aivan eri reitillä kuin tavanomaisissa talvimaastoissamme, ja teki hyvää kun pitkästä aikaa pääsi maastossa oikein kunnolla laukkaamaan. Iloinen mieli oli tämän retken jälkeen taattu koko loppupäiväksi.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kyljen vaihtoja voltilta väistöön

Minun ja Vaken pääsiäisviikonloppu jatkui lauantaina Aira Toivolan ohjauksessa. Olimme jälleen jaetulla tunnilla Annen ja Jetin kanssa. Toiveaiheeni tunnille olivat väistöt tai avotaivutukset, ja sen myötä päästiin kertaamaan viimeksi harjoiteltua kylkien käyttöä. Väistöjä ja avoja mentiin uralla pitkää sivua pitkin, ja pitkien sivujen alkuun tehtiin aina voltti. Näin ollen päästiin "vaihtamaan kylkeä" kun voltilla ylävartaloa kierrettiin ensin ulkokyljen kautta sisäänpäin ja uralle tullessa pitikin vaihtaa ylävartalon suuntaa ja samalla äskeinen sisäkylki ulkokyljeksi. Kun tehtävään lisättiin vielä toinen voltti pitkän sivun keskelle niin kylkiä sai olla vaihtamassa varsin tiuhaan.

Väistö- ja volttitehtävä onnistui minulta helpommin oikeaan kierrokseen. Aluksi Aira kehotti kääntämään yläkroppaa volteilla reilummin oikealle ja säilyttämään ulkokyljen tuen paremmin, ja kun sain tästä kiinni niin volteilla meno tuntui mukavalta. Toistojen myötä pääsin omasta mielestäni aika hyvin kärryille nimenomaan kyljen vaihtamisesta voltilta väistöön siirtyessä, ja tämän seurauksena Vake parhaimmillaan aloitti väistön käynnissä lähes pelkästään istunnan kautta. Tämän koin tunnilla merkittävimmäksi onnistumiseksi: ei tarvinnut pohkeella puskea ja ohjalla kiskoa saadakseen väistön aikaiseksi vaan muutos oman kropan suunnassa ja sen myötä tapahtunut painon siirto riitti!

Vasemmassa kierroksessa väistö oli paljon nihkeämpää eikä takaosa tahtonut poikittaa kunnolla. En hahmottanut kyljen käyttöä ja ylävartalon kääntämistä väistöön lähtiessä ollenkaan niin luontevasti kuin oikeassa kierroksessa, ja ongelmana tuntui olevan mikäs muukaan kuin vaikeus avata oikeaa lonkkaa. Ravissa väistöt olivat nihkeitä myös oikeassa kierroksessa, joten ehkä ravissa en sitten saanut kylkiäni hallintaan samalla tavalla kuin käynnissä. Väistöä puskiessa ravi hiipui onnettomaksi mönkimiseksi, mikä saattoi johtua siitä että päästin vatsapuolen ojentumaan ja selän notkolle, eli ylävartalo ja lantio eivät pysyneet linjassa. Ulkopohkeesta tuli samat huomiot kuin edelliskerralla, eli väistössä ulkopohje usein seikkailee aivan irti hevosesta eikä näin ollen pääse tukemaan ja säätelemään liikettä. Avotaivutukset sujuivat väistöjä helpommin, joten niitä ei tehty kuin muutama. Avotaivutuksessa korjauksena oli sisäpohkeen siirtäminen hieman edemmäs satulavyön kohdalle, ja näin sain Vaken taipumaan vielä vähän paremmin.

Volttien ja väistöjen parissa työskennellessä Vake notkistui ihan mukavasti ja lähti vähän pyöristymäänkin. Tuumin että kun keskityin nyt vain ja ainoastaan kääntämiseen ja kylkiini niin en lähtenytkään säätämään kädellä liikaa vaan Vaken pyöreys tuli sitä kautta kun kääntelin, taivuttelin ja väistättelin ponia enimmäkseen istuntaa ja pohkeita käyttäen. Näinhän sen pitääkin mennä. Tunnin puolenvälin paikkeilla olin hetkittäin jo varsin tyytyväinen siihen miten Vake meni ja miten löysin volteilla omat ulkokyljet käyttöön sekä sitä myötä poninkin ulkopuolta hallintaan. Myöhemmin iski ehkä pieni väsymys ja kyllästyminen Vaken osalta, ja volteilla ravaaminen ja väistäminen alkoi mennä jumittamiseksi ja tunnin loppua kohti tuli selkeää takapakkia parhaista hetkistä.

Laukkaa työstettiin tunnin lopuksi. Ratsastimme ravissa pituushalkaisijaa, jolta käännettiin vuoroin kumpaankin suuntaan ja nostettiin kulmassa laukka. Laukassa tehtiin pitkän sivun alkuun ja loppuun voltti, eli harjoiteltiin kyljen kautta kääntämistä myös laukassa. Omalta osaltani päähuomio meni laukan ratsastamiseen, sillä Vake oli tässä vaiheessa kamalan tahmea eikä taipunut volteilla pätkän vertaa. Niinpä en päässyt kunnolla keskittymään kylkiini. Kun yritin vasemmassa laukassa hoputella voltille reippaampaa laukkaa raipan kanssa heitti Vake ihan kunnon pukin ja yritti voltilta omille teilleen. Ratsastin tämän jälkeen vielä pari volttia, mutta sitten katsoimme parhaaksi laukata vain uraa pitkin hetken aikaa kun poni nyt näin protestoi laukkavolteilla työskentelyä. Ehkä sillä tosiaan mitta täyttyi kun oli jo pitkän aikaa väännetty voltteja ja väistöjä mikä oli sille varmaan melko rankkaa.

Kertausharjoitukset kylkiin keskittyen olivat ainakin sikäli hyödylliset että tällä kertaa ulkokyljen käyttö väistössä vihdoin valkeni minulle paremmin, vaikkakin lähinnä vain oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Viimeksi en tätä oivallusta vielä kokenut, mutta nyt parhaissa väistöissä tunsin selvästi kuinka kroppa oli sellaisessa asennossa että paino vaikutti väistössä oikeaan suuntaan. Väistö vasemmalle on Vaken kanssa ollut tyypillisesti haastavampi (siitäkin huolimatta että Vake puskee muuten takaosaa aina vasemmalle), ja tänään hoksasin sen johtuvan hyvin pitkälti siitä etten saa omia kylkiä toimimaan näin päin halutulla tavalla. Olen vuosien varrella tottunut vääntelemään itseäni väistöissä mitä erikoisimmille mutkille, joten ei ihme jos kestää hetken että hahmotan miten kylkien tulee oikeasti mennä.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Rentous kadoksissa

Pitkänperjantain aamuna suuntasimme Vaken kanssa maneesille estetunnille. Saa nähdä jääkö tämä kevään viimeiseksi maneesitunniksi, sillä kenttä on hyvää vauhtia sulamassa hyppykuntoon. Alkuverryttelyssä sain Vaken lähtemään laukassa ihan mukavasti eteen. Menimme lävistäjillä muutamat suunnanvaihdot, ja laukka vaihtui vasemmasta oikeaksi varsin sujuvasti. Oikeasta vasempaan vaihdossa tuli aluksi aivan liikaa jarrutusta ja turhaa paikoillaan pomppimista, joten tätä piti ottaa pari toistoa ennen kuin vaihto onnistui juohevammin.

Verryttelyhyppyinä menimme ensin pysty-kavaletti-pysty-linjaa. Vake laukkasi edelleen mukavan reippaasti, joten nämä pikkuhypyt menivät näppärästi. Tulimme linjan sitten vielä toisesta suunnasta ja jatkettiin tämän jälkeen kaarevalle linjalle portilta kavaletille. Nyt mukaan tuli pientä räpellystä, sillä emme kaikilla esteillä olleet Vaken kanssa hyppäämässä ihan yhtä aikaa ja meno oli hieman töksähtelevää. Kaarevalle linjalle tuli kavaletin eteen ylimääräinen pikkuaskel, ja kavaletin jälkeen laukka vaihtui epämääräisen pomppimisen kautta. Uusintakierroksella ratsastin pohkeella paremmin eteen, ja kavaletin edestä saatiin turha miniaskel pois. Hyppäsimme ennen ratatehtäviä vielä portin (este 4), kahden askeleen sarjan (5a-b) ja viuhkaesteen (6) pätkän. Sarjaväli oli noin 9 metriä, mikä oli Vakelle hieman pitkä etenkin kun esteet olivat vielä varsin matalia. Pääsimme kuitenkin sujuvalla laukalla jarruttamatta sisään, ja niin Vake venyi b-osalle hyvin kahdella laukalla.

Annelle kiitos tästä.
Koko radan hyppäsimme kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat noin 70-senttisiä. Jostain syystä oloni oli hieman epävarma tehtävään lähtiessä, vaikka alkutunnista ei mitään isompia ongelmia ollut esiintynyt ja esteetkin olivat pieniä. Vake lähti etenemään hyvällä energialla, ja ensimmäisellä kaarevalla linjalla ykkösesteeltä kakkoselle ei tarvinnut eteen ratsastaa. Tällä imulla ponnistuspaikat löytyivät hyvin. Kolmoseste oli pienempi kavalettiviritelmä, ja sen ylitimme vähän puolihuolimattomasti. Oikea kylki pääsi puskemaan ulos niin ettei laukka vaihtunut, ja kaareva linja okserille mentiin väärässä tai ristilaukassa. Niinpä ei kaarteesta tullut oikein tasapainoista ja sujuvaa, ja lähestyminen okserille meni pipariksi. Vake ratkaisi ponnistuspaikkaongelman hyppäämällä kaukaa, ja olin hypystä hieman jäljessä. Sitten vaan paketti takaisin kasaan ja vähän kaasua sarjalle kaartaessa, ja sarja menikin jälleen oikein sujuvasti. Kaarteessa viuhkaesteelle laukka säilyi hyvin vaikkakin esteelle tultiin vähän vasemmalle kyljelle puskien. Viimeiselle pystylle jäätiin vähän kauas, ja sorruin tuuppaamaan Vakea istunnalla pitkään hyppyyn. Kiltisti poni lähti hyppyyn kuten olin pyytänyt, mutta pyörittelin kyllä silmiäni tälle tuuppausratkaisulle. Tätä päivitellessäni ope totesi että pitäisi vaan vielä enemmän luottaa hevoseen ja sen kykyyn selvittää este huonommastakin paikasta. Kasikymppi saati sitä pienemmät esteet kun eivät ole vielä Vakenkaan äärirajoilla (ponihan on sinnitellyt aluemetrin maaliin), joten ei tarvitse hätääntyä vaikka ponnistuspaikka olisikin epäoptimaalinen. Jos ei hevosta osaa esteen edessä auttaa niin kannattaa edes olla häiritsemättä sitä ja antaa sen selvittää este rauhassa.

Toinen ratakierros hypättiin 80 cm korkeudessa. Edelleen minua vaivasi pieni epävarmuus, ja ehkä se oli tunnin aikana tarttunut Vakeenkin niin ettei se ollut täysin rento. Kun käännyimme ensimmäistä estettä kohti näin ponnistuspaikan hyvin ja laukassa oli imua, mutta sitten odottamatta Vake säikähti jotain takanaan ja lähti ryntäämään estettä kohti. Pysty ylittyi vauhdilla, ja ohjasin sen jälkeen suoraan eteenpäin pysäyttääkseni pakolaukan. Onneksi Vake jarrutti melko nopeasti, joten tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Eipä meille tällaista ole ennen käynyt. Kävimme sitten pakenemisen aiheuttaneessa kulmassa hieman pyörähtämässä ennen kuin aloitimme radan alusta.

Olin varuillani mahdollisen uuden ryntäyksen varalta, mutta tällä yrityksellä pääsimme ensimmäiselle esteelle asiallisesti ja jatkoimme sujuvassa mutta hallitussa laukassa kaarteen kakkosesteelle. Tämä ensimmäinen linja oli varsin hyvä. Seuraavassa kaarteessa muistin hieman rentouttaa käsiä ja höllätä tuntumaa ohjissa. Kolmosesteellä kävi sama kuin viimeksi, eli laukka jäi vaihtumatta ja okserille tultiin taas huonossa tasapainossa vailla rytmiä. Tällä kertaa esteen yli kömmittiin pohjasta. Hoputtelin laukan uudelleen käyntiin, ja sarjan sujahdimme tälläkin kertaa hyvin. Viimeisille kahdelle esteelle ei ponnistuspaikka osunut oikein kohdilleen, ja menimme molemmilla vähän pohjaan. En ollut tähänkään rataan täysin tyytyväinen, ja saimme ottaa uusiksi vielä kaarevan tien kavaletilta okserille. Tällä kertaa varmistelin oikealla pohkeella ja ohjalla oikean laukan kavaletilta, ja kaarteesta tuli heti parempi kun se mentiin myötälaukassa. En myöskään lähtenyt panikoimaan ja ajamaan okseria kohti, vaan maltoin odottaa ja antaa ponnistuspaikan löytyä ajallaan. Kuulemma laukka olisi saanut olla vielä sujuvampi, mutta oli tämä ainakin huomattavasti asiallisempi suoritus kuin aikaisemmat yritelmämme tällä linjalla.

Jostain syystä tänään mukana kulki pieni häiritsevä epävarmuuden tunne, enkä tiedä mistä se nyt tarttui. Ehkä oma mielentilani oli se mikä sai Vakenkin tänään vähän jännittyneeksi ja varuilleen. Vaikka itse hypyt sujuivatkin ilman ongelmia niin ratsukon yleismielentila ei ollut tarpeeksi rento ja luottavainen. Kun hyppäsimme maneesilla viimeksi kaksi viikkoa sitten oli rentous ja varmuus vielä kohdillaan. Ehkä tähän ei nyt kannata kuitenkaan takertua liikaa, vaan suhtautua asiaan ohimenevänä pikku notkahduksena. Lisää vaan hyppyjä alle.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Hienosäätöä ja turhaa säätöä

Koulutunnille sattui ratsuksi tällä kertaa Pera, mikä oli ihan piristävää vaihtelua poniratsastajan arkeen. On se vaan niin erilaista ratsastaa tällaisella hevosella verrattuna Vakeen, Jukkaan ynnä muihin pikku töppöjalkoihin. Tunnin teemana oli istuntaan keskittyminen sekä hevosen liikkumisen tunnustelu ja siihen oikea-aikaisesti vaikuttaminen.

Työskentelimme aluksi hetken käynnissä tavoitellen rentoa mutta riittävän tarmokasta askellusta. Ope kehotti etsimään Peran käyntiin energiaa pienen kokoamisen kautta. Pera nimittäin lompsi menemään pitkää laadukasta käyntiään reilulla yliastunnalla, mutta liian löysästi ja ponnettomasti. Ohjeena oli hieman hidastaa etujalkojen liikettä, lyhentää askelta samalla terävämpään liikkeeseen aktivoiden, ja koota etuosaa ryhdikkäämmäksi. Tämä tapahtui ratsastamalla istunnalla ja ohjalla pieniä puolipidätteitä ja pohkeella aktivoiden. Kun Peraa sai tällä tavoin paremmin hereille alkoikin se kantaa itseään paremmin.

Teimme käynnistä myös muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Myös peruutuksissa tuli pyrkiä saamaan etuosa ryhtiin ja hevonen niiamaan painoa enemmän takaosalle. Puolihuolimattomasti ratsastetussa peruutuksessa Pera askelsi etuosa alhaalla ja takaosa ylhäällä hieman jäykän oloisesti. Tilannetta korjatakseni otin peruutukseen pohkeet paremmin mukaan ja pyrin ohjalla ratsastamaan etuosaa ylöspäin. Olin ehkä oikeilla jäljillä, sillä Pera esitti väliin joitakin ryhdikkäämpiä ja selästä pyöreämpiä peruutusaskeleita. Ainakin havaitsin selvän eron siinä miltä tuntui lavoilla maaten esitetty peruutus verrattuna niihin askeliin joissa Pera pikkaisen niiasi takaosaa alle ja kohotti etuosaa.

Verryttelimme seuraavaksi kevyessä ravissa uralla ja ympyröillä. Sain edelleen samansuuntaisia ohjeita ratsastaa Peraa edestä ylös ja ravia terävämmäksi. Kädet tahtoivat painua ravissa turhan alas ja sen myötä alas meni myös hevosen pää, mutta kun nostin kädet kannetuiksi nousi myös muoto paremmaksi. Ope käski pitää muodon ryhdikkäänä ja lyhyenä ja ratsastaa pohkeilla raviin lisää eloa - ei niinkään isompaa liikettä eteen vaan tarmokkaampaa askellusta. Ihan hienoa ravia Peralta sitten irtosikin, ja mitä vähemmän ratsastin kädellä sen parempi. Riittävä liikkeen aktiivisuus oli se mikä rauhoitti muodon tasaisen pyöreäksi.

Seuraavaksi jakaannuimme kahden ratsukon ympyröille, ja ratsastimme siirtymisiä käynnin ja harjoitusravin välillä. Käynnissä työskentely meni Peran kanssa nahkeaksi tuuppaamiseksi ja vääntämiseksi, sillä nyt en enää osannutkaan ratsastaa hevosta kootummaksi ja aktiivisemmaksi niin kuin äsken ravissa. Kättä oli ainakin liikaa ja pohkeeseen Pera vastasi huonosti. Apuja taisi ylipäänsä tulla ihan liikaa, ja jotenkin kaikki oli kamalan väkinäistä. Ravissa homma sujui aivan eri malliin. Ravissa onnistuin rentouttamaan apuja ja annoin Peran vain liikkua pehmeästi eteen. Tuntumaan löytyi ihana keveys ja pehmeys, ja tuntui että Pera kuunteli hyvin jokaista pikkurillin liikautusta. Sanoisin jopa että melko harmonisen oloista työskentelyä. Miten voikin käynnin ja ravin välillä olla näin valtavan suuri ero siinä miten yhteistyö toimi!

Ympyröillä otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin. Laukassa oli samoja ongelmia kuin käynnissä eli vinouksia ja tuntumalla turhia jännitteitä. Sisäkäsi usein jännittyi niin ettei Peralla ollut tilaa liikkua rennosti. Yritin kyllä aktivoida pohkeilla laukkaan energiaa, mutta Pera taisi sitten vähän "törmätä" käteen joka ei hengittänyt tarpeeksi. Lapojen suoristamiseksi ope käski vuorotella vasta- ja myötäasetuksen välillä. Olin kuitenkin vähän liian hidas myötäämään asetuksiin, ja asetusta vaihtaessa Pera usein jännittyi niskasta ylös merkkinä siitä ettei käsi ollut tarpeeksi pehmeä.

Loppuraveissa löytyi tuntumaan taas rentoutta, ja totesin viimeistään tässä vaiheessa että ravi oli tällä kertaa askellajeista ehdottomasti toimivin ja helpoin ratsastaa. Mielenkiintoista oli, että nyt ope kehotti minua keventämään hieman nopeammin jotta en olisi hevosen liikkeestä koko ajan vähän jäljessä. Viime aikoina olen oikein ajatuksen kanssa opetellut keventämään rauhallisesti ja hillitysti sekä eroon taipumuksesta ylikeventää, joten nyt vaikutti siltä että kevennys oli lipsahtanut ylikevennyksestä ikään kuin toiseen ääripäähän. Toki nytkään ei haluttu kevennystä korkeammaksi tai eteen tuuppaavaksi, vaan ainoastaan hieman reippaampaan tahtiin.

Peran kanssa oli, kuten aina, miellyttävää työskennellä. Pera tarjosi hyviä demonstraatioita siitä miltä hevonen tuntuu ryhdikkäässä, hyvässä muodossa ja aktiivisesti polkien liikkuessaan verrattuna siihen kun mennään vähän lavoilla maaten, niska liian alhaalla ja pitkällä laiskalla askeleella. Opettavaista päästä välillä tällä lailla hienosäätämään! Käynnissä ja laukassa tosin jäätiin huomattavasti karkeamman säätämisen asteelle ja rentouden puute käsissä heijastui selkeästi hevoseen. Mahtoikohan tässä olla pientä yliyrittämistä mukana kun hetkittäin muka osasin ratsastaa ja kohta taas en?