Yllätysmöhkön satulassa

Keskiviikon tunnille sain todellisen yllätysratsun: Aten! Atella olen kautta aikain ratsastanut vain kahdesti, ja edellisen kerran yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Atte-mammutti on sympaattinen muhkea suomenhevosruuna, ja jostain syystä sitä ei minulle ole tunneille useammin laitettu. Ehkä syynä on juuri se että Atte on tällainen hieman suurempi möhkö kun taas itse olen lähinnä ponikokoa. Olikin ihan hauskaa päästä pitkästä aikaa kokeilemaan tällaista vähän vieraammaksi jäänyttä ratsua.

Tunti alkoi käynnissä ja ravissa kolmikaarista kiemurauraa ratsastaen, ja kiemuran kaarien sisälle pyörytettiin vielä voltitkin. Atte lähti helposti pyöristymään kaulastaan ja liikkui rennon oloisena myödäten asetukseen molempiin suuntiin. Oikealle se oli kuitenkin notkeampi, kun taas vasemmalle asetuksen kanssa sai olla tarkempi. Käynnissä oli tehtävänantona käyttää tarpeen mukaan asetuksen tukena loivaa takaosan väistätystä. Yritinkin vasemmassa kierroksessa väistättää takaosaa ulos oikealle, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Atte vain jyräsi pidätettäni vastaan sen sijaan että takaosa olisi lähtenyt lainkaan väistöön. Väistöyritys meni näin ollen väkinäiseksi kinaamiseksi, ja ope totesi että koska Atte kuitenkin asettuu vasemmalle suhteellisen vaivattomasti voi väistöt jättää toiseen kertaan niin ettei tarvitse alkaa tapella hevosen kanssa. Ilman väistöjä päästiinkin menemään paljon rennommin ja paremmin asetukseen keskittyen. Volteilla Atte malttoi ravata hyvin, mutta suoralla pitkällä sivulla se pääsi välillä rymyämään eteenpäin pidätettä vasten ja etupainoiseksi valuen. Volteilla puolestaan olisi kuulemma saanut ratsastaa pohkeella enemmän, jotta raviin olisi tullut parempaa pontevuutta ja selkä ja takaosa reilummin käyttöön tällaisen letkeän lötkeän lompisimisen sijaan. Pohkeella ratsastushan se tuppaa usein unohtumaan silloin kun alla on tällainen eteenpäinpyrkivä hevonen.

Laukassa työskenneltiin pääty-ympyröillä, ja tehtävänä oli vaihdella myötä- ja vasta-asetuksen välillä odottaen että hevonen myötää asetukseen ja vaihtaen tämän jälkeen asetus rauhallisesti toiselle puolelle. Laukka on Atella heikko askellaji, ja oikeaan kierrokseen menimmekin aikamoista nelitahtihumputusta. Ohjan, pohkeen ja napakan istunnan yhteistyöllä olisi jotenkin pitänyt saada laukka tasapainotettua rullaamaan kolmitahtisempana, mutta en vain päässyt yhtään kärryille siitä kuinka tämän olisin saanut tehtyä. Kaiken lisäksi Atte puski sisäänpäin niin että ympyrämme uhkasi pienentyä, ja tilan loppuessa laukka putosi helposti pois. Ope neuvoi tauottamaan laukkaa välillä käyntiin sillä Atte ei kovin pitkissä pätkissä jaksa esittää kunnon laukkaa. Minun kanssani se ei kyllä esittänyt oikeaa laukkaa kunnolla niissä lyhyissäkään pätkissä.

Vasen laukka olikin onneksi jo ihan eri maailmasta. Tähän suuntaan laukka pyöri paljon kolmitahtisemmin ja paremmassa rytmissä ja tasapainossa niin että liikkeessä oli jonkinlaista kantoakin eikä vain eteenpäin kaatumista. Nyt Attea sai itse asiassa ratsastaa pohkeella ihan kunnolla jotta laukka pysyi tarpeeksi aktiivisena, ja pohkeella laukkaa sai kivasti ratsastettua myös ylöspäin eikä vain eteenpäin kiireiseksi. Muoto oli tasaisen pyöreä, mutta sain kuitenkin varoa ettei Atte päässyt painumaan liian matalaksi. Samalla toki sain ajatuksen kanssa pitää itsenikin pystyssä, sillä edestä hieman raskas Atte sai muutoin huomaamatta vedettyä kuskinkin etukenoon.

Loppuraveissa Atte ensin kaahasi etupainoisena laukan jäljiltä, mutta kun sain menoa ympyröillä rauhoitettua alkoi pidätekin mennä taas läpi ja hevonen malttaa paremmin. Jälleen sain olla tarkkana että pysyin ennen kaikkea itse pystyssä enkä lähtenyt valumaan hevosen mukana eteen. Lopulta löytyi hyvä ravi jossa Atella ei ollut kiire minnekään, ja kun jyrääminen loppui alkoi sujua myös korrekti eteen-alas-venytys jossa etuosa pysyi kevyenä ja pidäte läpi siitä huolimatta että muoto oli pidempi ja matalampi. Tunti päättyi näin ollen oikein hyvän oloiseen raviin.

Tunti Aten satulassa oli oikein mukava kokemus. Atte on rehti, reipas ja lupsakka joten kivaahan tällaisella hevosella on ratsastaa. Voisin kyllä jatkossa mennä tällä symppisruunalla useamminkin kuin parin vuoden välein!

Muuten hyvä mutta jarrut puuttuu

Tänään olikin treeneissä hieman eri kuviot, sillä tunnin piti sijaisope (toki entuudestaan tuttu sellainen) ja ratsunakin oli pitkästä aikaa joku muu kuin Jussi. Vaihtelu virkistää ja itse asiassa olinkin ihan tyytyväinen että näin kisoja edeltävänä päivänä en mennyt kisaratsullani Jussilla. Jussin kanssa kun on nyt alla useampi varsin onnistunut kerta, niin parempi jättää asia silleen eikä enää viimeisenä päivänä ruveta viime hetken vääntöön pakko-onnistua-huomenna-kisat -paniikkiasenteella. Ratsukseni oli siis tällä kertaa merkitty rehti ja reipas suokkiputte, syksyllä tallille saapunut Atte (Atesta ei ole vielä esittelyä tallin sivuilla mutta Sukupostista löytyy muutama kuva), joka on kuuleman mukaan startannut aikaisemmin jopa helppo A -tasolla. Atella olinkin ehtinyt ratsastaa vasta kerran aikaisemmin, tammikuun alussa, ja siltä kerralta hevosesta jäi ihan positiivinen kuva vaikka sillä onkin taipumusta olla hieman "jyrä" ja pääsin kokemaan sen kanssa myös niitä Vermon takasuoralla -fiiliksiä. Hurjan vino Atte myös oli ainakin vielä tammikuussa, silloin se painoi niin vahvasti vasemmalle ohjalle koko tunnin että sain sormuksestani hiertymän vasempaan nimettömään. Tällä kertaa harkitsin vahingosta viisastuneena sormuksen laittamista taskuun (tai oikeaan käteen) tunnin ajaksi, mutta jätinpä sen kuitenkin paikoilleen ihan piruuttanikin.

Tuttuun tapaansa Atte harppoi jo alkukäynnit innokkaan reippaasti ja pitkällä askeleella niin että maneesi meinasi käydä ahtaaksi kahdeksan ratsukon ryhmässä. Ohjia käteen kootessa ruuna olisikin ollut jo rientämässä heti raviin. Alkuverryttely kevyessä ravissa meni kuskilta vähän matkustaessa ja humputellessa, mutta olin kuitenkin huomaavinani että Atte tuntui edestä kevyemmältä ja vähemmän toispuoleiselta kuin edellisellä kerralla. Opettaja huomautti että keventäessä ylävartaloni kierähti voimakkaasti vasemmalle (myös oikeaan kierrokseen ympyrällä ratsastaessa, mikä on jo vähän huolestuttavaa), ja huomasin kyllä eron selvästi itsekin kun korjasin kevennyksen ja istunnan suoraan. Läpi tunnin sain myös kehotuksia kantaa käteni paremmin sekä ottaa ohjat vähän lyhyemmäksi jotta kädet pysyisivät oikealla kohdallaan ja jotta saisin hevosta kasattua etukenosta vähän ryhdikkäämmäksi.

Tunnin varsinainen tehtävä oli viisikaarinen kiemuraura, jonka avuksi keskihalkaisijalle oli asetettu jokaiselle kaarelle kaksi puomia joiden väliin tuli hevosen suoristus. Kiemuran ratsastus aloitettiin käynnissä ja jatkettiin pian joka toinen kaari harjoitusravissa. Sain Aten kanssa ihan kivoja hetkiä sekä käynnissä että ravissa kun se taipui molempiin suuntiin ja tuntui olevan pidätteillekin jopa ihan kuulolla. Toki ravista käyntiin siirtymiset Atte jyräsi välillä vähän pitkiksi ja ne tulivat hyvin voimakkaasti ohjalla vaikka yritin kyllä istunnallakin siirtymiset ratsastaa. Siirtymisten välillä tuli sitten niitä mukavia pätkiä jolloin pystyin ratsastamaan kevyellä kädellä ja hevonen liikui suht pyöreänä ja rentona.

Seuraavaksi siirryimmekin ratsastamaan kiemurauralla laukka-käynti-siirtymisiä (tämän kuullessani meinasin jo parkaista "voi ei", sillä Aten mahduttaminen laukassa viisikaariselle kiemurauralle ja laukasta käyntiin siirtäminen kuulosti jokseenkin... haastavalta). Laukkaa ratsastettiin aina joka toinen kaari ja joka toinen mentiin käynnissä. Vaikeudeksi osoittautui paitsi se piiiiitkä jarrutusmatka jonka Atte vaati laukan ja käynnin välillä, myös kunnolliseen laukkaan pääsemisen hitaus. Laukannostosta siis lähdettiin etenemään pitkää nelitahtista laukkaa jossa takajalat raahasi mukana jossain kilometrin päässä puoliksi ravaten, ja ennen kuin ehdin laukkaa saada tästä kuntoon tulikin jo vastaan käyntiin siirtyminen joka odotettavasti ei sitten sujunutkaan niin kovin hyvin... Otin myös tilan salliessa muutaman pidemmän laukkapätkän pääty-ympyrällä, ja tällöin saimmekin ihan hienoja pätkiä jolloin Atte laukkasi ryhdikkäämmin ja napakan kolmitahtisesti, jopa pyöreänä. Lopulta sain myös kiemurauralle molempiin suuntiin muutamia ihan napakoita nostoja (avaintekijä tuntui olevan ainakin pidätteiden läpimeno juuri ennen nostoa ja ennen kaikkea oman ylävartalon pysyminen nostossa paikallaan - ei heijaamista nostoon!!), ja näistä pääsin ratsastamaan seuraavalle kaarelle hyvää tasapainoista laukkaa josta olisi periaatteessa ollut mahdollista saada käyntiin siityminen edes jotenkin järkevästi suoritettua. Kaarevalla uralla huomasin jälleen kuinka tärkeää on antaa sisäohjalla hevoselle tilaa laukata sen sijaan että jää vahingossa siihen roikkumaan. Käyntiin siirtymiset sujuivat aika vaihtelevalla menestyksellä, välillä tuli 15 metriä ravia ja välillä vain 5 metriä, mutta tuo 5 m taisikin jäädä ennätykseksi... Opettaja ohjeisti käyttämään seinää apuna eli ratsastamaan siirtymisen kirjaimellisesti seinää päin, mutta tämäkään ei kovin hyvin onnistunut sillä mielikuva seinästä läpi juoksevasta Atesta rupesi naurattamaan minua niin paljon että ei siinä hihitellessä voinut pitää enää omaa keskivartaloa kovin jämäkkänä. Tyydyttiin siis tänään niihin "vähän parempiin" siirtymisiin vain 5 metrin ravilla.

Lopuksi kevyessä ravissa Atte liikkui taas ihan mukavasti, välillä meinasi iskeä jyrävaihe päälle mutta pidätteet ravin sisällä menivät perille sekä istunnalla että suht kevyillä ohjasavuilla. Jos siis laukasta käyntiin siirtymiset jäivät tänään onnistumatta niin paljon positiivistakin tunnista jäi mieleen. Kaikkiin kolmeen askellajiin mahtui hyviä hetkiä jolloin hevonen kulki pyöreänä ja tahdikkaasti. Atte myös taipui molempiin suuntiin eikä tänään ollut enää havaittavissa niin voimakasta toispuoleisuutta - en saanut hiertymiä vasempaan nimettömään vaikka sormuksen siinä tunnin aikana pidinkin! Oikein mielelläni menen kyllä Atella uudelleenkin, kiva hevonenhan se on.

Kirjaanpa tähän loppuun vielä lyhyesti tavoitteeni huomisiin kisoihin. Sekä ohjelma (Helppo C:1) että tuomari ovat samat kuin viime kerralla marraskuussa, jolloin tuloksemme Jussin kanssa oli varsin mukavat 61%. Tavoitellaan siis tällä kertaa vähintään 62% tulosta, ja kun viimeksi kaikista yleisvaikutelmakohdista sain numeron 6 niin pyritään tällä kertaa saamaan kaikista näistä (tai vähintäänkin istunnasta) 6.5. Lisäksi tavoitteena olisi hevosen liikkuminen energisemmin, viimeksi meno oli aika kammottavan tahmeaa ja askeleenpidennykset eivät tahtoneet irrota sitten millään. Ja jospa sitä tällä kertaa ei tarvitsisi kuskin olla niin jännittyneen kankea siellä radalla, viimeksi kun tuli todistettua itselleen että kyllä sitä vielä kisoistakin selvitään ihan kunnialla niin tällä kertaa vois vaikka vähän jo rentoutua.