Lomajumissa ratsaille

Joulunvieton jälkeen oli jo korkea aika päästä takaisin satulaan, joten varasin irtotunnin Lapinjärven ratsastuskoululle missä kävin ratsastamassa myös vuosi sitten joululomalla. Ilokseni sain tutun ratsun eli eestiläisruuna Rusinan, jonka viime kerralla totesin oikein mukavaksi pikkuhevoseksi. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten maneesissa oli väljää ja 27 euron irtotuntihinta oli varsin kohtuullinen vaikka tallin varsinainen opettaja olikin nyt joululomalla ja tunnin piti tuuraaja. Joulukiireiden ja -lomailun keskellä olin laiminlyönyt venyttelyt parin viikon ajalta, ja niinpä olin lonkista ihan poikkeuksellisen jumissa. Ennen tuntia tein pientä ensiapuvenyttelyä ja onneksi Rusinalla oli kannaltani armollinen yleissatula, mutta kyllä jumit ja kireydet istunnassa näkyivät. Muutenkaan en joulutauon jälkeen ollut ehkä ihan parhaassa terässä, mutta onneksi Rusina vähän paikkaili omia puutteitani.

Aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen toiselle pitkälle sivulle kulmavoltit ja toiselle loiva kiemuraura. Mentiin ensin vasemmalle, joka osoittautui kenties omasta vinoudestani johtuen hankalammaksi kierrokseksi vaikka Rusina vasemmalle olikin notkeampi. Pääongelma oli aktiivisuuden puute, sillä Rusina tahtoi alkuun olla hidas ja pohkeen takana. Ope evästikin että moottori käyntiin ja aktiivisuus kuntoon heti alkajaisiksi niin alkaa oikea muotokin löytyä ja kaikki on paljon helpompaa. Raippa käyttöön heti jos ei hevonen vastaa pohkeeseen. Tästä huolimatta unohduin ratsastamaan liikaa käsijarru päällä eli yritin ohjalla hakea pyöreyttä samalla kun pohje jäi junnaamaan tehottomasti. Jäin varsinkin kädellä liikaa tappelemaan hevosen kanssa, joten meno oli aika nihkeää ja väkinäistä vaikka ajoittain mukaan mahtui parempia pätkiä jolloin sain myödättyä asetukseen ja ratsastettua korrektimmin takaa eteen. Muoto ei vaan tainnut olla vielä kovinkaan rehellinen eikä Rusinalla selkä käytössä.

Oikeaan kierrokseen jatkettiin samat voltit ja kiemurat kevyessä ravissa, ja nyt palaset loksahtivat jo paremmin kohdalleen. Sain Rusinan reippaammin liikkeelle, ja vihdoin älysin myös rentouttaa kättä ja lopettaa ohjalla taakse nysväämisen. Tuntuma muuttui mukavan pehmeäksi ja elastiseksi, ja Rusina alkoi liikkua tyytyväisenä tasaisen pyöreänä. Volteilla ravin aktiivisuus tahtoi välillä sammua ja tällöin myös pyöreys hetkellisesti katosi, joten piti vähän tarkkailla ettei Rusina alkanut hidastella. Oikealle sai asettaa reilummin ja tällöin ulko-ohjan tuki ei aina pysynyt riittävänä. Kun aktiivisuus ja ulko-ohjan tuntuma vaan olivat kunnossa niin meno tuntui oikein mukavalta ja vaivattomalta.

Seuraavaksi jatkettiin hetki harjoitusravia pääty-ympyrällä, ja vaikka lonkkien kireyden vuoksi pohkeet heiluivatkin niin ravissa oli varsin helppo istua mikä viitannee siihen että Rusina liikkui hyvin selkä pyöreänä. Tuntuma oli mukavan kevyt muttei kuitenkaan tyhjä. Työskenneltiin ympyrällä vielä hetki oikeassa laukassa, ja ope ohjeisti ratsastamaan laukan ensin oikein aktiiviseksi takaosasta ennen kuin alkaa työstää asetusta ja muotoa. Hyvä ohje sen puoleen että muutoin olisin taas unohtunut ratsastamaan mummolaukkaa edestä taakse. Myös laukassa Rusina liikkui kohtuullisen pyöreänä, mutta kävi raskaammaksi edestä ja hieman roikkui ohjalla. Jäin sisäohjaan kiinni pieneen vetokilpailuun. Pohkeella ja raipalla sai ihan ratsastaa, mutta kyllä laukka sitten lähtikin sujumaan paremmin eteen. Tuntumaan vaan olisi vielä kaivattu samanlaista pehmeyttä ja keveyttä kuin ravissa.

Käveltiin hetki pitkin ohjin ja laukattiin sitten ympyrällä vasemmalle. Tauon jälkeen Rusina oli taas nihkeämpi, ja vasemmalle oli hankala mennä suorana sillä etuosa liikkui ulompaa ympyrää ja sisälapa vähän kaatui menosuuntaan. Vasemmassa laukassa ei oikein yhteistyö toiminut sillä en saanut vinoutta korjattua enkä laukkaa rullaamaan tarpeeksi sujuvasti eteen. Oma vasemmalle kallistelu taisi myös aika lailla häiritä Rusinaa ja hankaloittaa suoristamisyrityksiäni.

Lopuksi mentiin vielä pituushalkaisijaa harjoitusravissa. Pituushalkaisijalle käännyttiin vasemmasta kierroksesta, ja käännös vasempaan oli jostain syystä niin hankala että tässä tahtoi aina ravi sammua ja pyöreys kadota sekä etu- ja takaosa liirailla minne sattuu. Ope neuvoi pitämään pituushalkaisijallakin selkeästi toisen ohjan ulko-ohjana tukemassa ja toisen hieman elävämpänä sisäohjana, mutta ennen kaikkea ratsastamaan molemmista pohkeista eteen tuntumaa kohti. Rusina tuntui kulkevan etuosa oikealla ja itse kuulemma kenotin taas vasemmalle. Lopulta saatiin pari onnistuneempaa suoritusta niin ettei pituushalkaisijalle kääntyminen mennyt aivan ihmeelliseksi kiemurteluksi vaan aktiivisuus ja pyöreys säilyivät. Edelleen taisin sortua ratsastamaan liikaa ohjalla edestä taakse sen sijaan että olisin vain pitänyt käden rentona ja pitänyt pyöreyttä yllä pohkeella. Loppuraveissa annoin sitten Rusinalle pidempää ohjaa, ja se venyttikin mielellään eteen-alas sekä tuntui ajoittain mukavan pyöreältä läpi selän vaikka edelleen sain takaosan aktiivisuudesta hieman muistutella. Keventäessä elämä oli helpompaa siinäkin mielessä ettei lonkkien kireys päässyt pilaamaan koko istuntaa vaan jalkoja sai paremmin pitkäksi hevosen ympäri.

Taisinpa ratsastaa itse tänään aika huonosti mutta onneksi alla oli näin kiva ja osaava hevonen joka pelasti tunnin. Rusina on tasainen tyyppi jota saa kyllä töihin patistella, mutta se vaikuttaisi olevan varsin notkea ja helppo ratsastaa pyöreäksi heti kun takaosa käynnistyy kunnolla. Taitaa olla niin että Rusina antaa ratsastajalle turhankin paljon anteeksi, mutta palkitsee kyllä liikkumalla oikein heti kun ratsastaja saa homman onnistumaaan edes sinne päin. Oikeaan kierrokseen ravatessa oli hetkittäin varsin makeaa menoa kunhan vaan ratsastin itse nätisti ja osasin olla Rusina-parkaa liikaa häiritsemättä. Kyllähän tällä hevosella menisi mielellään useamminkin kuin kerran vuodessa, ja joskus olisi tietysti kiva päästä tälle tallille myös pääopettajan oppiin eli tunnille muulloin kuin joululoma-aikaan.

Testitunti Lapinjärvellä

Rusina ja virnuileva kuski.

Ratsastusvarusteet lähti joululomalle mukaan ja pitihän niitä päästä pyhien jälkeen vihdoin ulkoiluttamaankin. Niinpä varasin irtotunnin Lapinjärven Ratsastuskoululle Maaningalle. Tunnilla oli kaikkiaan viisi ratsukkoa, joten hienossa tilavassa maneesissa mahtui ratsastamaan mukavan väljästi. Tallin pääasiallinen opettaja oli parhaillaan lomalla, joten tänään mentiin apuopen ohjauksessa. Ratsuksi minulle oli jaettu 8-vuotias eestinhevosruuna Ruts II eli "Rusina", joka tallin sivuilla mainitaan helppo A -tasoiseksi ja noin 150 cm korkeaksi. Karsinassa Rusina nuokkui kiltisti paikoillaan kun harjasin ja varustin sen tunnille.

Väistö kevyessä ravissa oikealle.

Tunti aloitettiin kevyessä ravissa, jossa käännettiin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja ratsastettiin pohkeenväistöä takaisin uralle. Rusina oli sopivan herkkä ja reagoi hyvin sekä pohkeeseen että pidätteeseen. Vaikka Rusina ei varsinaisesti tahmaillut, ope sai moneen otteeseen tunnin mittaan kehottaa minua ratsastamaan ravin reippaammaksi eteen, sillä en aina oikein hoksannut menon olevan hiippailua ja siten pyytää Rusinaa liikkumaan hieman aktiivisemmin. Väistöt Rusina teki ihanan helposti, ei tarvinnut juuri muuta kuin ajatella väistöä ja pyytää kevyesti pohkeella niin jo väistettiin näppärästi. Ulkopohkeella sai hieman olla toppuuttelemassakin jottei poikituksesta olisi tullut liiallista. Varsinkin väistössä ravi tahtoi huomaamatta hiipua, mutta myös tähän ratkaisuna oli ulkopohje. Vaikka väistöt sujuivatkin Rusinan kanssa vaivattomasti, apujenkäyttöni jännittyi sen verran että aluksi väistöissä myös hevonen jännittyi ylös. Kun kierros vaihtui vasemmasta oikeaksi, onnistuin rentoutumaan tehtävässä jo siinä määrin että pari oikean pohkeen väistöä sujuivat pyöreämpänä.

Väistöä vasemmalle.

Muutoinkin Rusina alkoi ajoittain pyöristyä kaulasta, mutta selkä taisi olla vielä enemmän tai vähemmän notkolla. Se open peräänkuuluttama aktiivisempi ravi ja ratsastus pohkeesta kohti ohjaa olisi varmasti auttanut asiaa paljon. Nyt unohduin vain liiaksi ratsastamaan edestä taakse. Ohjastuntuman kanssa olin vähän kuutamolla niin että välillä ohja pääsi löystymään liikaa ja välillä taas oli jopa vetoa. Tasainen mutta kevyt ja rento tuntuma löytyi tunnin mittaan hetkittäin, ja tällöin meno tuntuikin oikein kivalta, mutta kovin pitkiä yhtenäisiä pätkiä ei näin päästy menemään.

Keventäessä tuli tältäkin opelta samat tutut korjaukset eli ylävartaloa ja hartioita pystympään, kevennyksessä ajatus enemmän napaa eteen ja ylös. Hevosen liikkuessa selkä notkolla lähdin siis itse pyöristämään selkääni liiankin kanssa niin että lopputuloksena oli aivan lysyssä istuva ratsastaja.

Ei ihme että ylävartalon asennosta tuli sanomista...

Alkuverryttelyn jälkeen käveltiin hetki, ja otettiin samalla jalustimet kaulalle. Kotona ei tule juurikaan ilman jalustimia mentyä, mutta ajattelin toiveikkaasti että ehkäpä en voisi ilman jalustinten tukea istua yhtä vinossa kuin tavallisesti. Vaan vielä mitä, pikemminkin se oli se vinouden korjaaminen mikä muuttui hankalammaksi. Huomasin myös jääväni harjoitusravissa helposti puristamaan reisillä. Tähän auttoi kun ope muistutteli jälleen ylävartalon asennosta ja kehotti nojaamaan ihan reilusti taaemmas niin että sain painon kohtisuoraan istuinluille. Pystymmässä istuen ei enää tarvinnutkaan puristaa reisillä tukea. Ilman jalustimia ratsastaminen siis ainakin demonstroi hyvin sen kuinka paljon helpompaa raviin on mukautua kun vartalon asento on kohdillaan eikä kenoteta miten sattuu istuinluiden etuosalla.

Mitenkäs nuo pohkeet lähti leijumaan heti kun jalustimista luovuttiin?

Tehtävänä oli ratsastaa harjoitusravissa voltti pitkän sivun alkuun, ja ravata uraa pitkin sivun keskipisteeseen missä laukannosto ja laukassa uraa seuraten aina lyhyen sivun kirjaimeen missä siirtyminen takaisin raviin. Kulman jälkeen taas sama kuvio toiselle pitkälle sivulle. Volteilla meno oli aika nihkeää, en oikein saanut Rusinaa ihan rehellisesti asettumaan ja taipumaan. Käsittääkseni keskityin liikaa sisäohjaan ja unohdin ulkoavut aina ratkaisevalla hetkellä. Sen sijaan suoralla uralla voltin jälkeen meno oli vaivattoman oloista, ja Rusina pyöristyi tuntumalle mukavasti. Sama koettiin oikeastaan joka kierroksella, ja pääsin näissä hetkissä hyvin ratsastamaan pohkeesta kohti kevyttä tuntumaa. Kun vielä muistin pitää itseni pystyssä kallistumatta etukumaraan, niin ainakin kuvittelin Rusinan näissä kohdissa pyöristäneen vähän selkäänsäkin.

Volteilla palaset eivät ihan loksahtaneet kohdilleen. Ilman jalustimia selkä notkoutuu tavallistakin helpommin.

Uralla nostoon ravatessa meno oli toimivaa.

Myös laukannostot olivat Rusinan kanssa ilahduttavan helppoja. Pieni puolipidäte ennen nostoa sai hevosen hyvin kuulolle (tosin kuulemma ravi hidastui tällöin liikaa ennen nostoa), ja yksinkertainen sisäpohkeen painallus riitti nostamaan laukan. Tuttuun tapaani meinasin aina nostossa heijata vartaloa eteenpäin, mutta ope oli tämän kanssa tarkkana ja loppua kohti onnistuinkin tekemään nostot paremmin ilman ylimääräisiä heilumisia. Laukassa ohjeet oli samat kuin ravissa eli nojaa taakse ja pyydä pohkeella reippaampaa liikkumista. Vasemmassa kierroksessa istuin aivan toivottoman linkussa vasemmasta kyljestäni niin ravissa kuin laukassakin, enkä tätä onnistunut ilman jalustimia korjaamaan senkään vertaa kuin tavallisesti asian huomatessani. Tämä on varmasti ainakin osasyy siihen että Rusina liikkui mielestäni paremmin oikeaan kierrokseen kuin vasempaan.

Laukassakin meinasi tulla pientä etukumaraa.

Suunnan vaihto käynnissä ja selkä ihastuttavasti notkolla.

Rusina ravaa pirteän näköisenä.

Ei sinne vasemmalle tarvitsisi ihan noin paljon kallistua...

Loppuverryttelyyn otettiin jalustimet jalkaan ja kevenneltiin hetki molempiin suuntiin. Ope kehotti antamaan pidempää ohjaa ja ratsastamaan Rusinan ravissa eteen ja alas, mutta tämä ei ihan ottanut onnistuakseen. Aluksi pyöreys ylipäänsä oli hukassa ja hevonen liikkui toivottoman notkoselkäisesti. Rusina kyllä myötäsi välillä niskasta, mutta ei venyttänyt alas eikä liike tullut läpi selän. Kuten ope huomautti, tuntuman vakaudessa oli jälleen ongelmia. Ohja kävi välillä aivan löysänä, ja välillä taas kerin ohjat liian lyhyeksi. Resepti olisi siis ollut kevyt mutta tasainen tuntuma hieman pidemmällä ohjalla, ja napakka ratsastus takaa eteen käyttäen pohjetta satulavyön kohdalla, ei taaksevedettynä. Jotenkin se toteutus vaan takkuili. Lopulta oikeassa kierroksessa löytyi pyöreämpää liikkumista ja ehkä jopa pientä ideaa eteen ja alas.

Loppukeventelyä vasemmalle...

...ja oikealle.

Eteen-alas -idea toteutui lopulta jo vähän paremmin.

Tunti tuntui loppuvan kesken, sillä homma jäi minulla Rusinan kanssa vähän vaiheeseen. Välillä olin pääsevinäni vähän paremmin kärryille ja meno oli sujuvampaa, mutta sitten taas tipahdin sieltä kärryiltä uudestaan. Monesti oli sellainen olo että palaset olivat lähellä loksahtaa kohdalleen mutta ei ihan. Rusina oli periaatteessa varsin helpon oloinen hevonen, joten tunsin itseni vähän alisuoriutujaksi tänään. Oikein mukava Rusinalla oli kyllä ratsastaa, se oli kuuliainen hevonen joka teki juuri mitä pyydettiin ja reagoi pieniinkin apuihin, mutta osasi suodattaa silloin kun ratsastaja osaamattomuuttaan laittoi liikaa painetta. Tällä lomalla en ehdi Rusinan kanssa ottaa uusintaa, mutta kunhan taas paikkakunnalla seuraavan kerran olen niin mielelläni suuntaan tälle tallille uudestaankin.