perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tasaisen varmaa

Kouluratsastusviikon päätteeksi pääsimme sentään vähän esteillekin. Pian valmennus jäi tällä kertaa väliin, mutta menimme perjantaiaamuna oman open pitämän estetunnin. Ratsastin Vakella, enkä ollut yllättynyt, että poni oli tänään hieman nahkean oloinen urakoituaan ansiokkaasti kolme päivää koulukurssilla. Tunti oli onneksi kevyemmän puoleinen, eli mahdollisimman lyhyt verryttely, pari verryttelyhyppyä ja sitten lyhyt rata.

Hyppäsimme ensin muutaman kerran laatikkopystyä sekä sitten okseria lävistäjällä. Näille verryttelyesteille löytyi ihan napakka laukka, vaikka jonkin verran sainkin ratsastaa eteen. Lävistäjäesteelle tullessa piti varoa oikaisemista, sillä Vake yritti vasemmassa laukassa kurvata kaarteet hieman varastaen, ja kuskillakin meinasi olla liian kiire kääntää esteelle. Okserille saatiin joka tapauksessa oikein napakoita ja reippaita hyppyjä.

Muihin esteisiin emme tutustuneet erikseen, vaan saman tien verryttelyhyppyjen jälkeen mentiin kuuden esteen rata. Korkeutena oli noin 80 cm. Sain omaan vuoroon valmistautuessa "kuumennettua" Vakea niin, että se lähti oikein energisesti liikkeelle. Paras energia ei kuitenkaan oikein kantanut ensimmäistä estettä pidemmälle, vaan sen jälkeen sain alkaa ratsastaa uudestaan eteen. Rytmi pysyi tasaisena, mutta olisin kaivannut laukkaan vähän lisäpotkua ja enemmän omaa imua. Ponnistuspaikat löytyivät kuitenkin aika luontevasti. Kolmosesteellä odotin miniaskelta, mutta Vake valitsikin hypätä kauempaa, kun en alkanut puskea vaan lähestyin estettä rauhassa. Radan päättävällä kaarevalla linjalla meno hieman hyytyi, ja Vake "vyöryi" eteenpäin vastaamatta kunnolla pohkeeseen. Niinpä kuuden laukan etäisyydelle otettiin ylimääräinen miniaskel. Tämän linjan saimme uusia. En kuitenkaan tehnyt riittävää muutosta linjan ratsastuksessa sen enempää kaarteen koon kuin laukan etenemisenkään suhteen, joten edelleen otettiin seitsemäs askel mukaan. Tällä kertaa laukka pysyi kuitenkin tehtävässä terävämpänä ja viimeisestä hypystä tuli parempi.

Lopuksi harjoittelimme parit uusintatiet. Hyppäsimme ensin pystyn oikeasta laukasta vasempaan vaihtaen, ja sen jälkeen erikseen okserin vasemmasta laukasta oikeaan vaihtaen. Esteille tultiin nyt tiukemmilla kaarteilla, ja myös niiden jälkeen piti kääntää mahdollisimman nopeasti. Vakea sai tiukoissa kaarteissa vähän nohitella eteen, mutta se säilytti rytmin ja tempon varsin hyvin eikä laukka sammunut kaarteisiin. Kääntyminen oli myös varsin näppärää. Jos haluaisi olla aivan supernopea, niin uusintakaarteisiin pitäisi saada selvästi tätä sujuvampi tempo, mutta kyllä meiltä pienet tiet sinänsä onnistuvat.

Vaken meno ei ollut tänään niin reipasta ja sujuvaa kuin edellisessä estevalmennuksessa, mutta pieni nahkeus oli tänään aika ymmärrettävää. Aina ei voi olla se kaikkein paras vire, mutta myös tällaisena päivä hyppääminen sujui kuitenkin tasaisen varmasti ja rutinoituneesti.

Videoista kiitos Annulle!


torstai 28. heinäkuuta 2016

Kurssin päätös rataharjoituksella

Kolmen päivän koulukurssimme päättyi rataharjoitukseen, jossa siis suoritimme FEI:n Lasten esiohjelma B:n. Tämä on ehdottomasti vaikein ohjelma, mitä olemme Vaken kanssa menneet, mutta oli meillä sentään taustalla kolme päivää onnistunutta treeniä. Radan sai myös ratsastaa raippa kädessä, mikä oli minulle suuri helpotus. Koska olimme ratsastaneet jo aamulla, oli verryttely rataa varten tarkoituksenmukaista ratsastaa mahdollisimman lyhyenä. Enintään 15 minuuttia oli ohjeellinen verkka-aika. Saimme kukin tarkat lähtöajat, joten verryttely oli ainakin helppo ajoittaa. Minun ja Vaken osalle lankesi kisojen viimeinen lähtövuoro.

Verryttelyssä ratsastin ensin maneesissa kevyttä ravia sekä hieman oikeaa laukkaa. Vinkkinä oli ollut säästellä hevosen parasta vireystilaa itse suoritukseen, eikä kaivaa kaikkein hienointa tekemistä esille vielä verryttelyssä. Siinäpä hienosäädettävää! Vake oli verryttelyssä vähän tahmean oloinen, ja yritin välttää pohkeella puskemista. Pyöreää ja melko rentoa menoa, mutta energiaa olisi ollut suotavaa olla enemmän. Ennen pitkää saimmekin siirtyä ulos ja kisaradalle, missä sain vielä halutessani valmistautua muutaman minuutin. Vasemman laukan verryttely jäi ulkona suoritettavaksi, ja koetin hakea laukkaan sekä pyöreyttä että energiaa. Onneksi oli se raippa, jolla saattoi hipsiä aktiivisuutta takajalkoihin. Laukkailun jälkeen olikin jo korkea aika aloittaa rata. Vake ei tuntunut niin hyvältä ja energiseltä kuin olisin toivonut, mutta näillä mentiin.

Yritin ratsastaa suoran ja tarkan alkutervehdyslinjan, mutta en tässä aivan onnistunut. En osunut aivan täsmälleen linjalle, ja varsinkin pysähdyksessä Vaken etuosa kenotti oikealla. Seuraavana vuorossa olevat S-kiemurat tsemppasin sitten tarkemmin, ja joko tuurilla tai taidolla onnistuin ratsastamaan näihin oikein täsmälliset tiet. Vake ravasi pyöreänä ja taipui melko notkeasti, mutta edelleen haikailin parempaa pyrkimystä eteenpäin. Onneksi ravi näytti loppujen lopuksi letkeämmältä kuin miltä se tuntui. Kiemuroiden jälkeisellä lyhyellä sivulla Vake ravasi melko ryhdikkäänä, ja sain sen valmisteltua askeleen pidennykseen asiallisesti. Keskityin siirtymisiin, ja ratsastin eteen maltillisesti tahdin ja tuntuman säilyttäen. Tämä osoittautuikin oikeaksi taktiikaksi, vaikkei pidennyksestä tietenkään tullut mitenkään lennokasta.

Valitettavasti raviohjelma päättyi siihen, ja vuorossa olivat kammoksumani laukkaosuudet. Vake nousikin laukassa pois kuolaimelta, eli en saanut laukkaa riittävän aktiiviseksi ja tuntumalle vaikka hipsuttelin raipalla lisää liikettä takaosaan. Laukkaympyrä onnistui reitin puolesta ihan hyvin, ja ohjia myödätessä Vake säilytti saman laukan. Sitten vuorossa olivat täyskaarto ja vastalaukka. Yritin saada laukkaan tarpeeksi energiaa alle, mutta hyydyimme jo siinä vaiheessa, kun Vake ei kääntynyt kunnolla vaan täyskaarto venähti liian laajaksi. Varsin pian Vake potkaisi puolikkaan vaihdon, mutta onni onnettomuudessa oli se, että rikko tapahtui näin aikaisessa vaiheessa. Ehdin korjata oikean laukan takaisin ennen uralle tuloa, ja sain sen nipin napin säilytettyäkin, joten ala-arvoinen numero tuli vain yhdestä arvostelukohdasta, kun uralla sekä siirtymisessä meillä oli se laukka kuin pitikin. Vastalaukka siis meni odotetusti rikki, mutta selvittiinpä siitä sentään minimaalisella vahingolla.

Vasemmassa laukassa saatoin hengittää vähän vapaammin, ja yritin istua pystyssä ja hiljaa. Vake oli edelleen hieman tahmea ja poissa kuolaimelta, mutta puksutimme kuviot läpi ilman rikkoja. Vastalaukan osalta tuli jopa kehuja hyvästä tahdista. Raviin siirtymisen jälkeen olin liian herpaantunut enkä saanut esitettyä niin kaunista ravipätkää kuin olisin halunnut. Käyntiosuudelle tullessa tapahtui sama kuin aamulla tunnilla, eli Vake nukahti ja nousi pois tuntumalta. Tiesin mitä tehdä, eli hain pyöreyden takaisin ulko-ohjan avulla, ja pääsin esittämään lävistäjällä pyöreää keskikäyntiä kohti tuntumaa. Idea oli aivan oikea, ja Vake askelsi yllättäen varsin hyvällä aktiivisuudella. Raviin tultiin taas mukavan pyöreänä, mutta lopputervehdyslinjalle en taaskaan osunut aivan nappiin, ja huomasin sen kyllä itsekin. Muistin sentään vähän hymyillä tuomarille.


Rata ei ollut mikään täyskatastrofi, enkä ollut pettynyt, mutta vaisultahan tämä tuntui siihen verrattuna, miten hyvin Vake oli aikaisempina kurssipäivinä liikkunut. En siis ollut erityisen tyytyväinenkään. Pidin kuitenkin mielessä sen, että kouluradalla pystyy harvemmin sitä kaikkein parastaan esittämään, ja Vake taisi myös olla jo hieman väsynyt tehokkaiden kolmen päivän jälkeen. Siihen nähden tämä oli ihan kelvollinen suoriutuminen. Pisteiksi odotin jotain 57-58% luokkaa. Pian kuitenkin sain arvostelupaperin käsiini, ja hämmästyin tuloksen ollessa huima 64,166%! Todellakin siis näytti paremmalta kuin tuntui, vaikka toki tässä käytettiin ystävällistä 1-tason arvosteluskaalaa. Sijoitukseni epävirallisessa kurssikisassa oli neljäs voittajan saadessa reilut 65%.

Pöytäkirja
Arvostelupöytäkirjan lisäksi saimme Artsilta vielä suullisen palautteen radasta. Sain kehuja erityisen hienoista S-kiemuroista, joilla tiet olivat osuneet ihan nappiin. Numeroiksi näistä tulikin 7 ensimmäisestä ja peräti 7,5 toisesta kiemurasta. Raviohjelma oli sangen kelpoa menoa, mutta laukassa tietenkin on vielä enemmän tehtävää, jotta se sujuisi yhtä lailla pyöreänä. Käynnin hoidimme tällä kertaa hienosti, ja keskikäyntilävistäjästä tuli seiska. Yliastunta ei ole kovin suurta, mutta riittävää, ja käynnissä oli sopivasti aktiivisuutta ja pyöreyttä. "Helppo" korjattava asia olisi pituushalkaisijalinjojen tarkkuus. Tällä kertaa molemmat keskilinjat menivät vähän mönkään, vaikka yritin muka tähdätä ne tarkasti suoraan. Tätä vaan pitää harjoitella vielä lisää, jottei asia ole tuurin varassa. Oikea vastalaukka on ja pysyy vaikeana, mutta tällä kertaa siitä selvittiin aika pienellä rikolla ja pisteiden menetyksellä eli yhdellä nelosella, kun sain oikean laukan nostettua saman tien takaisin. Loppujen lopuksi olinkin kai rataan ihan tyytyväinen, sillä olihan siinä paljonkin hyvää ravi- ja käyntiohjelmien osalta. Verrattuna aikaisempaan suoritustasoomme tämä ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus, vaan jopa hyvä.

Kokonaisuudessaan kurssi onnistui suorastaan yli odotusten. Minut saatiin ratsastamaan paremmin, ja sain Vaken toimimaan paremmin kuin olisin osannut odottaakaan. Kurssin jälkipuoliskolla tapahtui pieni hyytyminen, vaikka tunnit olikin suunniteltu siten, että hevoset jaksaisivat kaksi treenikertaa päivässä. Parhaimmillaan Vake kuitenkin oli tämän viikon aikana todella hyvä. Käteen jäi myös monta hyvää työkalua ja periaatetta parantaa ponin liikkumista ja ratsastettavuutta, sekä parempaa ymmärrystä siitä, miten mikäkin asia vaikuttaa ja miksi mitäkin tehdään. Lopuksi ratsastetulla kouluradallakin melkeinpä ylitimme itsemme, sillä en olisi etukäteen uskonut meneväni Vakella FEI:n helppoa B:tä reilusti yli 60% tuloksella. Kyllä kolmen päivän aikana ehti hyvän valmentajan opissa tapahtua varsin mukavaa edistystä!

Kouluvalmennuskurssi, 5. tunti: koulurata osissa

Viimeisen kurssipäivän aamuna keskityimme harjoittelemaan iltapäivällä ratsastettavan kurssikisaradan tehtäviä. Kurssikisoissa ratsastettava rata oli niin minulla ja Vakella kuin suurimmalla osalla muistakin ratsukoista FEI:n Lasten esiohjelma B, eli pitkällä radalla ratsastettava helppo B -tason ohjelma, joka sisältää myös vastalaukat. Siinäpä pientä haastetta Vaken kanssa mentäväksi, mutta mikäpä sen parempi tilanne harjoitella vähän haastavampaa ohjelmaa kuin kurssin päätteeksi ratsastettava rataharjoitus.

Alkuverryttelyssä Vake tuli ravissa mukavasti pyöreäksi, mutta liikkuminen tuntui aikaisempia päiviä tahmeammalta. Ohjeena oli, että Vaken ollessa pyöreä sitä ei tule painostaa pohkeella tai raipalla, mutta nenän noustessa ylös voi ja pitää alkaa vaatia parempaa aktiivisuutta. Laukkaverryttely mentiin jälleen ympyröillä. Oikeassa laukassa tarvittiin kunnon tuntuma ulko-ohjaan, ennen kuin Vake alkoi pyöristyä. Vasemmassa laukassa palaset loksahtivat hyvin kohdilleen, ja Vake laukkasi hyvällä tuntumalla pyöreänä. Samalla löysin mukavan jäntevän istunnan, joka oli liikkeen mukana ja ratsasti laukkaan rytmiä, mutta ei tuupannut tai häirinnyt. Tältä sen kuuluu tuntua!

Ratakuvioiden harjoittelu aloitettiin ohjelman S-kiemuroista, eli pitkältä sivulta ja pituushalkaisijalta käännettävistä puolivolteista. Artsi painotti erityisesti tarkan tien ratsastusta ja huolellista kolmen askeleen suoristusta pituushalkaisijalle, sillä nämä ovat niitä ohjelman tehtäviä, joissa voi tarkkuudella voittaa paljon ja huolimattomuudella vastaavasti menettää pisteitä. Ensimmäisten yritysten jälkeen palautteena oli, että keskilinjalle pitää malttaa suoristaa kokonaan ennen kuin alkaa kääntää asetusta uuteen suuntaan. Oman katseen piti myös mennä edeltä ja varmistaa täsmällinen osuminen pituushalkaisijalle, eli sattuman varaan ei kuvion onnistumista saanut jättää. Sain parin harjoituskierroksen jälkeen tiet hyvin kuntoon, ja Vake taipui ja suoristui kiitettävästi. Ravin olisi kuitenkin pitänyt olla energisempää, eli moottori ei toiminut aivan kunnolla.

Ehdimme harjoitella pari kertaa myös askeleenpidennyslävistäjää ravissa. Ohjeena oli panostaa Vaken kanssa selkeisiin siirtymisiin, sillä itse pidennys sillä jää väkisinkin hyvin vaatimattomaksi. Varovaisuutta tarvittiin, sillä jos alassiirtymissä otin vähänkään liikaa ohjasta, oli Vake jo töksähtämässä käyntiin asti. Heti ravin lyhentämisen ja jarruttamisen jälkeen piti myös olla ratsastamassa uudestaan eteen, sillä heti seuraavan kirjaimen kohdalla oli vuorossa laukannosto, johon piti saada tarpeeksi energiaa alle.

Laukkakuviot olivat odotetusti murheenkryyni. Vakella ei tahtonut tänään energia riittää, ja ensimmäinen yritelmämme laukkaympyrän ja täyskaarron sekä vastalaukan pätkästä oli varsin surkea esitys aina lötköstä nostosta alkaen. Laukka ei pyörinyt ollenkaan, joten vastalaukkakaarteen lähestyessä Vake vain tipahti raville. Sisuunnuin ja ratsastin hetken aikaa uraa pitkin kunnolla liikkeelle herätellen. Vake esittikin nyt varsin mukavaa oikeaa laukkaa, ja seuraava kierros varsinaisella tehtävällä sujui jo paljon energisemmässä laukassa. Laukkaympyrä ja sillä suoritettava ohjien myötäys onnistuivat asiallisesti, mutta vastalaukkaan tullessa Vake nakkasi nyt äkäisen vaihdon. Kolmas kerta toden sanoi, eli seuraavalla yrityksellä sain viimein vastalaukan onnistumaan, mutta ei se mitään nättiä ja sujuvaa ollut, vaan kauheaa tuuppausta. Heti perään jatkettava vasen laukka askeleen pidennyksineen meni sekin istunnalla heiluen ja eteen puskien. Ilmeisesti minulle iski epätoivo runnoa laukkakuviot läpi vaikka väkisin, joten pokka ei pitänyt ja taannuin vanhaan tuttuun istunnalla tuuppimiseen. Noottia tuli ja aiheesta.

Kun olimme selvittäneet vasemman vastalaukan, joka odotetusti oli helpompi, jatkoimme vielä ohjelman käyntiosuudelle. Laukan jälkeen Vake tuli käyntiin nenä ylhäällä, mutta uraa pitkin ratsastaessa oli aikaa pyytää se takaisin pyöreälle niskalle ja peräänantoon oikealla ohjalla. Kun pyöreys oli hoidettu uralla kuntoon, pystyi lävistäjällä esittämään rentoa keskikäyntiä pyöreästi kaulaa venyttäen. Tämä onnistui yllättävän hyvin, eli kun olin saanut ponin kuolaimelle, lähti käynti työntämään eteenpäin ihan mukavasti. Askel takaa ei toki venynyt kuin etujalan merkkiin tai hieman sen yli, mutta tämä oli riittävää ja Vakeksi varsin kelvollista keskikäyntiä.

Sainpa taas huomata, että kouluradan ratsastaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Vaikka kuinka hevonen kulkisi muuten hyvin, niin kyllä homma helposti leviää käsiin siinä vaiheessa, kun pitäisi ratsastaa ohjelman mukaisesti tehtävä toisensa perään ja vieläpä tarkasti ja täsmällisesti. Siksipä tätä onkin tärkeää harjoitella. Iltapäivän rataharjoitusta varten tuli hyviä tärppejä, ja ainakin tiedän nyt, miten laukkatehtävillä EI tule ratsastaa. Oikean vastalaukan suhteen ei jäänyt mitenkään luottavainen ja varma olo, mutta jos yksi tehtävä menee rikki, niin sitten menee. Tarkkuudella ja huolellisuudella voi ohjelmasta kuitenkin pelastaa monta korvaavaa lisäpistettä, joten siihen on panostettava etenkin vahvimman osuutemme eli raviohjelman aikana.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kouluvalmennuskurssi, 4. tunti: vinous ja suoristus

Toisen kurssipäivän teoriatunnilla käsiteltiin hevosen vinoutta ja suoristamista, jotka olivat luontevasti teemana myös iltapäivänä ratsastustunnilla. Jäin teorian pohjalta hieman hämmentyneeksi sen suhteen, onko Vake vino oikealle vaiko vasemmalle. Perinteisesti olen ajatellut vasemman puolen olevan sillä heikompi ja helpommin taipuva puoli, kun taas oikea on vaikuttanut olevan jäykkä ja vahva puoli, mutta itse asiassa tilanne taitaakin olla juuri päinvastainen.

Seikkoja, jotka puoltavat Vaken vinoutta oikealle (eli heikompaa oikeaa takajalkaa):
  • Oikeassa laukassa vasen lapa ja koko poni karkaavat ulos, kuten on kahden ensimmäisen kurssipäivän aikanakin selvästi nähty.
  • Kaula taipuu ns. liikaa oikealle, kun taas etujalat kulkevat oikeassa kierroksessa ulkona ympyrän uralta.
  • Vasemmassa laukassa Vake hieman "makaa" sisälavan päällä.
  • Esteillä Vake oikoo kaarteita vahvasti sisälapa edellä nimenomaan vasemmalle (ja karkaa radan portille aina vasemman lavan kautta!)
  • Harja on suurimmaksi osaksi taipunut kaulan oikealle puolelle.
Toisaalta on myös seikkoja, jotka puoltavat Vaken olevan vino vasemmalle:
  • Vasen laukka on Vakella rytmittömämpää.
  • Maastossa Vake suosii selvästi vasenta laukkaa.
  • Useimmilla muilla ratsastajilla Vake karkaa nimenomaan vasemmassa laukassa ulos ympyrältä, ja aikaisemmin tilanne oli tämä myös minun kanssani.
  • Vake vaihtaa erityisen mielellään oikeasta laukasta vasempaan, eli ei halua pitää vasenta takasta vastalaukan tukijalkana.
  • Minusta on aina tuntunut, että Vake on helpompi ratsastaa ulko-ohjan tuntumalle vasemmassa kierroksessa, ja vasen sisäohja jää helposti jopa tyhjäksi.
Epäilen myös, että oman lantioni vinous saattaa sotkea tilannetta. Toisaalta Vake ei ole läheskään niin vino ja jäykkä kuin moni muu hevonen, vaan suhteellisen hyvin ratsastettavissa molempiin suuntiin. Artsi totesi Vaken olevan ennemmin oikealle vino, joten sen mukaisesti lähdettiin toteuttamaan suoristamista. Vake oli kuulemma myös tunnin hevosista kaikkein symmetrisin ja vähiten vino.

Työskentelimme suuren osan tunnista ympyrällä suuntaa vaihdellen, ja vinoutta luonnollisestikin korjattiin eri suuntiin eri tavalla. Vasemmassa kierroksessa ohje Vaken ratsastamiseen oli vanha tuttu mutterikuvio, eli ympyrän ratsastaminen monikulmiona vuoroin suoristaen ja vuoroin kääntäen. Painoa haluttiin pois sisäetujalan päältä, eli vasen ohja pyysi ponia "ylös" sekä suuntautui hieman säkää kohti. Kun Vake ryhdistäytyi ja keveni vasemmalta, vasen ohja myötäsi ja vasemmalla kädellä myös vähän taputettiin. Ponia kehuessa minun piti kuitenkin varoa, etten itse romahtanut sisään ja eteenpäin. Laukassa istuttiin taas kohti ulkotakajalkaa. Vasen laukka tuntui mielestäni välillä sylttäävän, mutta laukka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan huonolta vaan Vake työskenteli asiallisesti.

Oikean kierroksen ympyröillä tavoitteena oli etuosan tuominen vasemmalta oikealle eli ulkoa takaosan eteen. Ensin piti kuitenkin saada lisää aktiivisuutta laiskaan sisätakajalkaan, jotta sisäohjaan tuli tuntuma ja sillä pystyi etuosaa kääntämään. Sisätakajalan aktivoinnilla Vake tuli myös pyöreämmäksi, kun sisäohja ei jäänyt tyhjäksi. Kehuminen tapahtui nyt ulkokädellä. Laukassa tehtävä oli kaikkein haastavin, sillä laukassa Vake pyrki kaikkein voimakkaimmin heittämään ulkolavan ulos raiteilta. Ohjeena oli käyttää laukassa vasta-asetusta, mutta samalla täytyi myös saada tuntuma sisäohjalle, eli taas aktivoitiin sisätakajalkaa. Kaiken kaikkiaan oikean kierroksen ratsastaminen oli mielestäni selvästi hankalampaa kuin vasemman kierroksen ratsastaminen.

Lopuksi vaihdoimme ympyrätyöskentelyn pituushalkaisijoihin, joita ratsastettiin ensin pelkästään ravissa ja sitten pysähdyksen kera. Tässä pohjustettiin jo huomista kouluradan ratsastusta, joten harjoittelimme täsmällistä suoralle linjalle ohjaamista. Vake oli ollut jo alkutunnista vähän hyytyneempi kuin aamulla, ja nyt lopussa se alkoi tosissaan menettää energiaansa. Ravin aktiivisuus ei tahtonut pysyä yllä, ja poni kävi vähän raskaaksi ohjalle. Pituushalkaisijoillakin avainsana oli aktiivisuus, jota tarvittiin lisää, mikäli Vake alkoi vaivihkaa mutkitella. Pysähdyksissä Vake nousi ylös kuolaimelta, eli tässäkään se ei ollut oikein aktiivinen ja "läsnä".

Vinouteen ja suoristamiseen liittyen jäi monta uutta asiaa mietittäväksi, ja sain hyviä ohjeita suoristamisen toteuttamiseen. Ainakin kuvittelen hahmottaneeni nyt entistä selkeämmin, mitä suoristamisessa halutaan kussakin kierroksessa tapahtuvan. Vaken liikkumisesta ei jäänyt tällä kertaa niin hienoa fiilistä kuin päivän ensimmäisellä tunnilla, mutta onhan se toki ihan ymmärrettävää, että tässä vaiheessa kurssia voi paras vireys Vakelta jo hieman hiipua ja askel alkaa painaa.

Videoklipistä kiitos Hannalle!


Kouluvalmennuskurssi, 3. tunti: aina vaan parempaa

Toisen kurssipäivän aamuna työskentely jatkui taivutusteemalla. Herättelimme hevoset parilla käyntiväistöllä, ja aloitimme raviverryttelyn ratsastaen keskiympyröitä. Eilisten harjoitusten ansiosta Vake oli heti alusta alkaen oikein hyvä ratsastaa. Ravi eteni heti verryttelyssä varsin hyvällä energialla, ja etenkin vasemmassa kierroksessa löytyi myös kivasti pyöreyttä ja ryhtiä. Tilanteen mukaan myödättiin ja kehuttiin joko sisä- tai ulkokädellä, ja kehumaan tosiaan pääsikin, kun Vake tarjosi niin hyvää menoa.

Laukkaverryttely tehtiin myöskin keskiympyröillä. Tilanne oli laukan osalta melko lailla eilisen kaltainen, eli oikeassa kierroksessa Vake pyrki liiraamaan ulos ja suurentamaan ympyrää. Vasempaan laukkaan oli helpompi päästä käsiksi, ja tässä suunnassa korjattiin erityisesti sisälavan päälle nojaamista. Sain taas keskittyä siirtämään omaa painoani paremmin ulkotakajalan päälle, missä apuna toimi katseen kääntäminen ulos. Samalla piti aktivoida sisätakajalkaa raipalla, asettaa ja kääntää sisäohjalla, sekä myödätä ja kehua sisäkädellä laukan alkaessa pyöriä ylöspäin ja Vaken hakeutuessa pyöreäksi. Samat toimenpiteet toistettiin aina uudestaan heti, kun laukka alkoi jumittua.

Päätehtävänä työskentelimme kuviolla, joka alkoi pitkän sivun päättävään kulmaan ratsastettavalla voltilla. Voltin jälkeen käännyttiin pituushalkaisijalle, josta lähti pohkeenväistö kohti uraa. Uralle tullessa väistöstä vaihdettiin avotaivutukseen kohti pitkän sivun loppua, johon ratsastettiin jälleen voltti. Kaikki tämä tapahtui harjoitusravissa, ja suunta vaihtui joka kierroksella eli väistö ja avo tehtiin vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Ohjeena avotaivutukseen oli kuljettaa liikettä eteenpäin sisäpohkeella sekä "avata" etuosaa uran sisäpuolelle sisäohjalla. Yläkroppaa käännetään samaan suuntaan kuin minne hevosen etuosan kuuluisi kääntyä, kun taas katse tuli kiinnittää liikkeen suuntaan eli kohti pitkän sivun loppua.

Tänäänkin pohkeenväistö vasemmalle oli nihkeämpi, ja tämän seurauksena myös saman suunnan avotaivutus oli hankalampi ratsastaa. Väistönhän oli tarkoitus ikään kuin valmistella hevonen avoa varten. Ohjeena väistöön oli asettaa oikealle, myödätä oikea ohja antamaan tilaa sisäetujalan liikkeelle, sekä kuljettaa etuosaa väistättävällä pohkeella eteen ja sivulle. Toistojen myötä paransimme suoriutumista tämän hankalamman suunnan väistöstä ja avosta, ja onnistunut väistö tosiaankin tuki sujuvampaa avotaivutuksen ratsastamista. Voltilla oikealle ohjeena oli kääntää ponin silmät menosuuntaan, sillä kaulan kääntymisestä huolimatta Vake jäi helposti pälyilemään ulos vasemmalle. Samoin piti kääntää myös omaa katsetta, ja myötäys tapahtui ulko-ohjalla.

Oikealle väistöt sujuivat oikein mukavasti, ja avotaivutus tapahtui sekin luontevammin ja helpommin tähän suuntaan. Koko tehtävän ratsastus sujui suorastaan mallikelpoisesti. Volteilla vasemmalle ohjeena oli estää sisälavalle kaatumista, enkä saanut myöskään epähuomiossa kaatua itse sisäänpäin. Taas siis haluttiin ratsastajan painoa enemmän ulkotakajalalle, ja sisäohja toimi hieman nostavana apuna. Sisäohja oli myös se, joka tämän suunnan volteilla myötäsi.

Vake oli tällä tunnilla tosi hyvä! Sen liikkuminen tuntuu paranevan kurssin edetessä koko ajan, ja tällä tunnilla ravi oli oikeinkin notkeaa ja letkeää. Muotokin oli mukavan vakaa ja kevyt, eikä Vake ainakaan pahemmin nojaile ohjaan vaan jopa kantaa itseään. Vaikka toinen väistösuunta ei ollut aivan niin helppo, niin olin kokonaisuutena tosi tyytyväinen tuntiin. Vakella oli jopa mukavasti energiaakin, eli se liikkui hyvin itse eteenpäin. Ainakin tähän asti kurssin harjoitukset ovat siis tehonneet meihin paremmin kuin olisin osannut odottaakaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kouluvalmennuskurssi, 2. tunti: väistöjä ja nostoja

Lepotauon jälkeen ratsastimme iltapäivällä toisen kurssitunnin. Koska menimme samoilla hevosilla kuin aamulla, ei nyt tarvittu mittavia alkuverryttelyjä, vaan pääsimme varsin jouhevasti jatkamaan aamun harjoitusten pohjalta eteenpäin. Kävimme toki ensin kaikki askellajit läpi. Vakea sai taas ensin hieman herätellä ja notkistella, mutta vasemmassa kierroksessa se alkoi varsin pian liikkua mukavan pyöreänä tuntumalla. Oikealle mennessä oli vielä enemmän tehtävää taipumisen ja suoruuden kanssa, eli kaula kääntyi liikaakin kun taas etujalat seikkailivat ulkona. Pidin saman linjan kuin aamulla, eli yritin pitää pohkeella ratsastamisen minimissä ja pyysin lisää liikettä kevyellä raipalla.

Laukkaverryttelyn teimme keskiympyrällä. Teoriatunnilla oli ollut puhetta siitä, että laukassa pitäisi pyrkiä istumaan erityisesti "ulkotakajalan päälle" sekä aktivoimaan sisätakajalkaa, joka yhdessä ulkoetujalan kanssa huolehtii laukan ponnistamisesta. Niinpä hain nyt painoa erityisesti "taakse-ulos", ja sain vinkiksi käyttää vasemmassa laukassa apukeinona katseen kääntämistä ulos sivulle. Toimi! Laukan rytmi ja rullaavuus paranivat tällä pienellä painopisteen siirrolla. Vasemmassa laukassa tulikin mukavan pyöreitä pätkiä. Oikeassa laukassa sen sijaan taisteltiin edelleen liiraavan ulkolavan sekä liikaa kääntyvän kaulan kanssa. Nyt minun tuli kääntää ylävartaloani enemmän ympyrän suuntaan, joten keskityin viemään oikeaa hartiaa taaksepäin. Tämä auttoi Vaken kääntämisessä. Vahva ulko-ohjan tuki oli oikeassa laukassa avain pyöreyden säilyttämiseen. Hämmästyttävästi Vake myös laukkasi itse eteenpäin, vaikka välillä toki piti raipalla muistutella.

Jatkoimme sitten samaa porrasväistötehtävää kuin aamulla. Nyt työstimme väistöjä ensin vasemmalle, mutta teimme lopuksi vielä väistöjä molempiin suuntiin. Vasemmalle väistäminen olikin Vakella vähemmän sujuvaa, eikä se tullut yhtä helposti ulko-ohjalle tämän suunnan väistöissä. Sivulle kyllä mentiin, mutta tuntui vähän työläältä eikä poni rentoutunut niskasta, eli jokin palanen pelistä puuttui. Ainakin tarvittiin lisää ajatusta eteenpäin niin väistöissä kuin niiden välilläkin, joten keskityin suoristuspätkillä erityisesti eteen ratsastamiseen. Työskentely väistäen ja suoristaen teki pikkuhiljaa tehtävänsä, ja pari kertaa Vake väistikin vasemmalle jo oikein nohevasti ristiin astuen ja ulko-ohjan tuntumalla. Liike meinasi väistökuviolla sammua, joten sitä piti vaan muistaa ratsastaa eteen, muttei edelleenkään puskien tai tuupaten. Vake teki kyllä hyvin töitä, mutta ihan helppoa tämä ei tainnut sille olla.

Lopuksi lisäsimme mukaan laukannostot väistöjen päätteeksi. Nyt väistöä jatkettiin mahdollisuuksien mukaan keskeytyksettä pituushalkaisijalle asti, ja tässä nostettiin väistättävän pohkeen puoleinen laukka. Laukassa jatkettiin päädystä seuraavalle pitkälle sivulle, johon tuli voltti. Väistön päätteeksi Vake teki ehdottomasti napakimmat ja parhaiten takaosalta ponnistavat nostot pitkiin aikoihin, ja pääsin jopa nostamaan melko lailla ilman pohjetta ja vain lantiota keinauttaen. Vasemman laukan nostot olivat parempia, mikä oli yhteneväistä sen kanssa, että vasemmasta pohkeesta väistö onnistui jouhevammin. Laukka itsessään olisi saanut edetä vielä paremmin, eli Vake jäi vähän paikoilleen, mutta ryhtiä ja pyöreyttä oli aika mukavasti.

Tälläkin tunnilla työskentely oli varsin onnistunutta. Erityisen tyytyväinen olin laukannostoihin, ja raviväistöjen sujuminen rennosti ja kuuliaisesti on sekin iloinen asia. Tällä tunnilla päästiin Vakea monestikin kehumaan, kun se hakeutui itse mukavaan muotoon ja liikkui läpi selän. Matalaa ja maahan sidottua tämä meno toki on, mutta ei Vakelta voi enempää vaatia kuin mihin sillä on edellytykset. Kyllä se kuitenkin parhaansa mukaan työskentelee, kun sitä ratsastaa järkevästi eikä tapa sen työmotivaatiota puskemisella ja päällekkäisillä avuilla.

Kouluvalmennuskurssi, 1. tunti: lopetetaan puskeminen

Tämän viikon ohjelmassa oli tehokuuri kouluratsastusta, sillä Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen valmennuskurssi. Kurssipäiviin kuului kaksi ratsastustuntia, ja olin suunnitellut ratsastavani näistä toisen Vakella ja toisen Aasialla. Artsi kuitenkin suositteli ratsastamaan koko kurssin yhdellä ponilla, sillä ohjelma oli rakennettu sen mukaisesti. Päädyin sitten valitsemaan kurssiratsuksi Vaken. Ajattelin, että on mielenkiintoista nähdä, kuinka Vaken liikkumista ja ratsastettavuutta saa tällaisella intensiivikurssilla parannettua. Aasian kanssa minun on vielä aika hankala tehdä mitään laukkatehtäviä, joten sen puoleen kokeneempi ja osaavampi Vake tuntui varmemmalta valinnalta.

Aloitimme ensimmäisen tunnin verryttelemällä oikein pitkän kaavan mukaan, ja ehdimme sen jälkeen ratsastaa pohkeenväistöharjoitusta toiseen suuntaan. Toinen väistösuunta jätettiin iltapäivätunnin tehtäväksi. Aivan ensimmäisenä ratsastimme hetken käyntiä hakien aktiivista askellusta ja selän käyttöä. Pohkeella puskeminen oli nyt kokonaan kielletty, ja jos käynti ei keinunut läpi selän niin aktiivisuutta pyydettiin raipan avulla. Verryttelyä jatkettiin ravissa ratsastaen päätyihin ympyrät. Myös ravissa sain mennä lähes kokonaan ilman pohjetta, ja hakea aktiivisuutta sekä omalla moottorilla liikkumista sen sijaan raipalla naputellen tai kutitellen. Vake odottaa, että sitä puskettaisiin ja työnnettäisiin, mutta tällä viikollapa näin ei tulla tekemään. Huomaamattani työnsin eteenpäin myös liian tarmokkaalla kevennyksellä, joten minun tuli rauhoittaa kevennys eleettömäksi ja vain sen korkuiseksi, kuin ponin liike heittää. Eipä siinä kauan mennytkään ennen kuin Vake tuntui jo liikkuvan helpommin, ihan vain sen ansiosta että lopetin kaiken pohkeella ja istunnalla työntämisen. Istuntakin tuntui pysyvän parempana, kun jalka sai olla hiljaa ja rentona.

Otimme ympyröillä myös verryttelylaukkaa. Säännöt olivat edelleen samat, ei yhtään pohkeella puskemista vaan raipalla aktiivisuutta. Vakea sai kyllä aktiivisuudesta muistutella, mutta kun takaosaan tuli lisää energiaa niin poni alkoi hakeutua laukassa pyöreäksi. Aktiivisuuden lopahtamisen huomasi heti tuntuman ja pyöreyden katoamisesta. Laukassa minun oli erityisen paljon keskityttävä istunnan rauhoittamiseen, sillä olen tottunut yliratsastamaan niin paljon istunnalla soutaen ja hartioilla tuupaten. Oikeassa laukassa meitä vaivasi ympyrältä liiraaminen, mitä sain jonkin verran korjattua ulko-ohjalla ja kevyellä vasta-asetuksella. Jotenkin vaan pitäisi saada poni pysymään ympyrällä myös sisälle asettuen.

Pitkässä verryttelyssä Vake tuli jo melko hyväksi, ja etenkin laukan jälkeen se toimi paremmin. Tästä oli hyvä lähteä työstämään pohkeenväistöjä. Kertasimme pohkeenväistön olevan irrottava ja rentouttava liike, joka parantaa etenkin lapojen ja ristiselän toimintaa. Jotta väistö ajaisi asiansa, tulee sen tapahtua rennosti ja helposti eikä väkisin puskemalla. Lähestymistapanamme oli väistöjen ratsastaminen portaittain uralta pituushalkaisijaa kohti siten, että aina väistön tuntuessa vähänkään hankalalta suoristettiin pois väistöstä ja korjattiin palaset suoralla pätkällä ennen uusia väistöaskelia. Näin pystytään pitämään avut väistössä yksinkertaisina, kun esimerkiksi ulko-ohjan ongelmat ratkaistaan väistön ulkopuolella.

Väistöjä ratsastettiin tällä tunnilla vain oikealle, eli vasenta pohjetta väistäen. Vaken kanssa korjattavaa oli erityisesti eteenpäinpyrkimyksen säilymisessä väistön aikana. Vakehan lähtee tyypillisesti menemään mekaanisesti sivulle unohtaen etenemisen kokonaan, ja tällainen väistö ei tietenkään irrota tai rentouta yhtään mitään. Väistön porrastaminen ja ristiaskelten sekä suoristamisen vuorottelu saivat Vaken hyvin kuulolle, ja se alkoi tehdä väistöä paremmin ulko-ohjaa kohti. Pääsin myötäämään ja pitämään vasemman ohjan mukavasti kevyenä, ja Vake lähti vasemmasta pohkeesta hyvin sivulle. Meno alkoi tuntua jo ihan ristiaskellukselta, eikä vain kylkimyyryltä. Väistöjen kautta Vaken muotokin parani koko ajan, ja etuosaan tuli ryhtiä. Aktiivisuudesta ja etenemisestä piti huolehtia edelleen, mutta Vake vastasi apuihini ja tuntui nyt varsin palvelualttiilta ja yhteistyöhaluiselta. Harvoin on väistöt tuntuneet näin helpoilta.

Ei ollenkaan hullumpi aloitus kurssille! Sain erinomaisen hyviä ohjeita, joita seuraamalla Vake todellakin alkoi toimia paremmin. Eihän se puskemalla liiku, mutta silti sitä tulee aina puskettua enemmän kuin huomaakaan. Kun jätin kaiken sen tuuppaamisen pois, tuli ratsastuksesta selkeämpää ja tarkoituksenmukaisempaa, ja Vake alkoi uskoa minulla olevan jotain oikeaa sanottavaakin. Kevyt hipsuttelu raipalla on varmasti sillekin mukavampi apu kuin jatkuva pohkeella ja kantapäällä nyhjääminen, joka kaiken lisäksi vetää ratsastajan istunnan jumiin. Nyt liikkuminen tuntui jo omaehtoisemmalta, ja väistöjen ratsastaminen ajatuksen kanssa toi poniin lisää letkeyttä. Tästä on oikein hyvä jatkaa kurssiviikkoa eteenpäin.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tutustumistunti Equi-Ouluun

Tartuimme Annen ja Noran kanssa uuden ratsastuskoulun Equi-Oulun tutustumistarjoukseen, ja kävimme uteliaisuuttamme irtotunnilla. Etukäteen meiltä oli kyselty, millaisista hevosista kukin tykkää, ja sen perusteella sain ratsuksi eestinhevostamma Toinin. Toinista minulla oli jo valmiiksi jotain taustatietoja, sillä vähän aikaa sitten se oli harkinnassa tuntihevoseksi myös Tallinmäelle. Ope kertoi Toinin olevan tallin ainoa varsinaisesti laiska hevonen, mutta jos sen herättelee alkutunnista topakasti osaa se kuulemma mennä oikein näppärästi.

Ohjat kerätessä Toini tuli mukavasti pehmeälle tuntumalle, ja liikkui saman tien varsin kevyenä edestä ja pyöreällä niskalla. Tässä suhteessa se oli ainakin oikein helppo ja miellyttävä ratsastaa. Pohkeella sai kyllä ratsastaa, jotta liike eteni. Tutustuimme heti käynnissä tunnin aiheena olevaan kuvioon, joka oli lyhyeltä sivulta ratsastettava kiemuraura. Lyhyen sivun aloittavaan kulmaan käännettiin täyskaartoa muistuttava tie suuntaa ohjaavan puomin vierestä. Tästä jatkettiin puoliympyrällä kentän poikki, ja toiseen kulmaan tultiin vastakaarrolla myöskin apupuomia sivuten. Käynnissä Toini taipui ihan notkeasti, ja kaikki meni mukavasti, kun vaan jaksoin muistutella käynnin aktiivisuudesta. Heti jos nukahdin, sammui käynti ja poni alkoi laahustaa.

Kevensimme hetken aikaa ravia pyöritellen pääty-ympyröitä, ja sitten jatkoimme samaa kiemurakuviota ravissa ratsastaen siirtymiset käyntiin apupuomien kohdalla. Ravissa Toinin tahmeus näkyi selvemmin, ja sorruin puskemaan sitä pohkeella liian paljon. Sain ponin aina pätkittäin liikkumaan asiallisesti eteen, mutta pitkälle ei omaehtoinen liikkuminen jatkunut, vaan meno hyytyi taas. Ope muistutteli ensin pitämään käden pehmeänä ja keskittymään pohkeella ratsastamiseen. Toinin kanssa ei tosiaan tarvinnut ohjalla juuri mitään tehdä, vaan se kyllä kulki pehmeästi nyökyssä kunhan vaan takajalat työnsivät vähänkään eteenpäin. Kiemuralle taipumisessa oli aluksi hiottavaa, mutta huolellisemmalla ratsastuksella kaaret alkoivat sujua notkeammin. Keventäessä taisin jarruttaa ponia istunnalla enemmän, sillä harjoitusraviin istuessa meno muuttui mielestäni luontevammaksi. Ope korjasi istunnastani erityisesti oikeaa olkapäätä taakse ja oikeaa olkavartta kiinni kylkeen. Pääasiallisena ongelmana pysyi ravin aktiivisuuden löytäminen ja säilyttäminen etenkin kaarteisiin tullessa. Välillä kuvittelin ravin olevan jo ihan kelvollista, mutta ope halusi takajaloja vielä aktiivisemmiksi, ja olihan se totta, ettei Toini aivan omalla moottorilla edennyt missään vaiheessa.

Lopuksi kiemurakuviolle otettiin mukaan laukannostot. Laukka nostettiin käynnistä ensimmäisen puomin kohdalla, laukattiin puoliympyrä seuraavalle puomille, ja palattiin tässä ravin kautta käyntiin. Minulla oli jo valmiiksi sellainen olo, että näinköhän Toini lähtee laukkaan, sillä se ei todellakaan ollut pohkeen edessä. Eipä se sitten lähtenytkään. Tuskastuin alta aikayksikön, ja aloin heittäytyä nostossa eteenpäin. Ei tietenkään auttanut. Yritin istua hiljaa, mutta nostin kuitenkin käsiä ylöspäin yrittäessäni tuupata ponia laukalle. Toini ei tällaisiin temppuihin vastannut, joten laukannosto jäi edelleen haaveeksi. Ohjeena oli ratsastaa nostoon oikein lyhyttä ja aktiivista käyntiä, joten naputtelin raipalla takajalkoja hereille edeltävässä kaarteessa. Paha vaan, että kaikki eteen ajavat avut tuli käytettyä jo energisen käynnin saavuttamiseen, joten laukannostoon ei enää jäänyt oikein mitään tehokkaampaa apua jäljelle. Ope avusti seisomalla piiskan kanssa nostokohdan vieressä, ja tällä tavoin saatiin Toini lopulta laukalle. Jotain sekin, mutta aika laihaksi jäivät onnistumiset laukan osalta.

Laukannostoista jäi lannistunut olo, ja loppupalautteessa totesimme open kanssa yksissä tuumin, että Toini olisi alusta alkaen pitänyt herätellä vielä napakammin liikkeelle. Jäin puskemaan pohkeella aivan liikaa sen sijaan, että olisin tehnyt homman alusta alkaen ponille selväksi. Aika alkeellinen virhe päätyä puskemaan, mutta näköjään olin vaan liian varovainen ja niin siinä sitten kävi. Muuten Toini oli kyllä mukava poni, kivasti itsensä kantava sekä edestä kevyt ja helposti pyöreä. Jos sen vaan saisi ratsastettua pohkeen eteen ja liikkumaan itse eteenpäin, niin elämä olisi sen kanssa varmasti oikein mukavaa.

Samoilulenkki

Maanantain vakiotunti jäi tällä kertaa väliin, mutta sen sijaan kävimme päivällä maastossa kolmen ratsukon voimin. Lenkkiseuralaisekseni lähti Vake. Ötököiden määrä oli vähentynyt huomattavasti, joten tänään pystyi mukavasti ratsastelemaan kaikessa rauhassa myös käynnissä. Päätimmekin mennä alkumatkan "vanhoja polkuja" pitkin, eli niitä reittejä, joita kuljimme usein maastoon vanhalta tallilta. Näillä poluilla hevoset saivat jumpata itseään tehokkaammin epätasaisilla alustoilla juurien ja kivien lomassa askeltaessaan, ja olihan tämä mukavaa vaihtelua tasaista tietä pitkin jumputtamiseen. Tänään minimoimme tieosuudet ja maksimoimme puskaosuudet.

Ennen pitkää pääsimme kankaalle, missä laukkasimme alapolun lähes koko matkalta. Vauhti pysyi laukassa hyvin rauhallisena. Kankaan toisessa reunassa käännyimme takaisin, ja samoilimme käynnissä ristiin rastiin ala- ja yläpolun välillä. Otimme missioksi etsiä sen pienen lammikon, jossa kävimme viime kesänä kerran kuumana päivänä kahlaamassa. Lammikon tarkka sijainti ei meillä ollut muistissa, mutta minulla oli suurpiirteinen idea suunnasta. Siinäpä tulikin ratsasteltua montaa sellaista polunpätkää, joita harvemmin tulee kuljettua. Lopulta löysimme lupaavalta näyttävän kuopan, ja sen toiselle puolelle kierrettyämme löysimme kuin löysimmekin etsimämme lätäkön. Kävimme siellä seisomassa ja syömässä vesikasveja (hevoset siis), ja sitten olimme valmiit palaamaan suorinta tietä kotiin.

Paluumatkalla otettiin vielä lyhyt laukkapätkä, jossa hevosilla oli selvästi paremmin imua. Laukan jälkeen tuli vastaan "maastoeste", eli noin 50 sentin korkeudella oleva ohut koivunrunko polun poikki. Otimme pari laukka-askelta alle ja loikkasimme esteen yli. Hevoset suorastaan innostuivat tästä, ja Vakelta melkein katosivat jarrut sen pinkaistessa esteen yli. Saman tien se tuli toki takaisin kontrolliin, ja hetkellinen pieni kipinä nauratti minua kovasti. Hauskaa, että Vakekin joskus ihan innostuu.

Palasimme tallille vesipolkua ja tietä myöten. Vesipolun lammikot tosin olivat nyt kuivuneet, joten ei päästy kahlaamaan. Loppukäynnit tiellä talutin maasta käsin, ja samalla tarkkailin Vaken liikettä. Ainakin tässä vaiheessa takajalat astuivat ihan mukavasti etujalkojen merkin yli. Muutenkin ponin liikkuminen tuntui tänään aivan normaalilta, ja jos jotain jumia on ollut, niin tällainen käyntipainotteinen lenkki vaihtelevassa maastossa oli varmasti erinomaista jumppaa. Kun ei ollut kiire mihinkään eivätkä ötökät kiusanneet, niin oli kiva tutkia polkuja ja katsella kangasta ihan ajan kanssa.

Lauantaina otettuja kuvia meistä, äiti oli kuvaajana.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Höntsäilyä helteessä kuvien kera

Lauantaiaamupäivästä kävin ratsastamassa itsenäisesti Aasialla. Vanhempani olivat mukana vierailemassa tallilla, joten sain vähän kuviakin tällä kertaa. Edelleen oli tosi kuuma ilma, ja sekä minä että poni olimme vähän nuutuneita. Aasia ei tänään ollut juurikaan kiireinen, vaan pikemminkin se olisi saanut liikkua aktiivisemmin. Oma keskittymiseni ei ollut aivan priimaa, joten höntsäilyn puolelle meni aika vahvasti.

Kentällä oli sopivasti maapuomi toisella pääty-ympyrällä sekä puomikasa toisessa päädyssä, joten mielenvirkistyksenä ratsastelin näiden yli ravissa ja laukassa. Enää Aasia ei sentään tuijottele maapuomeja, ja kolmen puomin pyramidikin ylittyi oikein reippaasti jalkoja nostellen. Oikeassa laukassa tuli puomeille mukavia lähestymisiä ja sujuvat ylitykset, tosin kierros kierrokselta ponin vauhti laukassa kiihtyi. Kun se ei oikein saa itseään kannettua tasapainossa, on sen ratkaisuna vauhdin lisäys. Kuskilta pitäisi tietenkin saada paremmin tukea ja apua tasapainottamiseen. Vasemmassa laukassa askel oli hankalampi saada osumaan puomeille oikein, sillä nyt kaaduttiin aika paljon sisäänpäin.



Suurimman osan ajasta työskentelin ravissa ratsastaen jonkin verran siirtymisiä käyntiin sekä ympyräkuvioita pyöritellen. Menin jonkin aikaa myös ilman jalustimia hakien tuntumaa syvällä satulassa istumisesta. Aasian takaosaa olisi ehkä pitänyt aktivoida ja jumpata vielä paremmin, sillä se taisi jäädä ravaamaan melko jäykillä takasilla. Kovin etupainoiselta ja alamäkeen menevältäkin liikkuminen tuntui, mutta teinkö asialle oikeastaan mitään? No en. Yritin treenata siirtymisiä pehmeämmiksi ja istunnalla tapahtuviksi, ja jossain määrin tässä onnistuinkin. Ohjalla jarruttamisen tarve väheni, ja Aasia alkoi tulla käyntiin paremmin istunnalla. Ravissa oli aika hyvin kontrolli, mutta nyt olisikin pitänyt uskaltaa ratsastaa liikkumiseen lisää energiaa pikkusievän hissuttelun sijaan. Menimme myös turhan paljon kaula mutkalla, eli näennäisesti taivuttelin ponia, mutta todellisuudessa se ei taipunut kunnolla pohkeiden väliin vaan ulkolapa seilasi aina omilla teillään. Tasaisempi tuntuma ja muoto olisivatkin vaatineet paitsi enemmän liikettä takaa myös parempaa suoruutta.

Hetkellinen ryhdistäytyminen.

Tuntuma!

Kädet ylös!

Hieman puolivillaista ja puolitehoista tekemistä tänään, mutta tulipahan taas pientä tuntumaa Aasiaan ja ainakin tuli monta kehityskohdetta mielen päälle jatkoa ajatellen. Napakkuutta ja määrätietoisuutta tarvitaan ainakin paljon lisää koko touhuun.


Kaikki kuvat ovat isäni ottamia.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Uittoreissu merelle


Sopivasti hellepäivän kunniaksi saimme järjestettyä retken merelle uittamaan. Pakkasimme siis hevoset autoon ja ajoimme Äimäraution varikolle, mistä ei ollut pitkä matka hevosten uittopaikalle. Minä en Äimäraution uittopaikalla ollut aikaisemmin käynyt, mutta Vake toki monestikin. Ranta on hyvin loiva ja pitkälle matala, mutta löytyy sieltä myös sopiva syvänne, jossa pääsee kätevästi ihan uimaan asti. Matalassa puolestaan on mukava kahlata kaikissa askellajeissa hyvällä pohjalla, eli ei paljon parempi voisi ranta olla.

Näin kuumalla säällä hevoset menivät veteen todella mielellään, ja Vake kahlasi syvänteeseenkin aivan omasta tahdostaan. Vesi oli lämmintä, mutta toki helteisenä päivänä mukavasti viilentävää, ja näissä olosuhteissa Vake kyllä tykkäsi uida. Pitkiä pätkiä emme menneet kaviot irti pohjasta, mutta pari selvää uintipätkääkin Vake sentään otti. Lisäksi kahlasimme matalalla, missä innostin Vaken välillä ravaamaan ja laukkaamaan. Vedessä laukkaaminen oli sen mielestä turhan raskasta puuhaa, mutta ravissa polskittiin menemään innokkaammin. Välillä taas käytiin pulahtamassa syvemmällä niskaa myöten. Vedessä hauskaa pitäessä aika meni nopeasti, oltaisiinkohan ehkä tunti oltu rannalla ennen kuin ratsastimme takaisin autolle.

Olipa kaikin puolin hurjan kiva reissu, kannatti lähteä Äimärautiolle asti! Sääkin oli aivan täydellinen vesileikkeihin, ja hevoset tuntuivat myös tykkäävän tällaisesta hauskanpidosta. Kyllä tällainen pitää kokea vähintään kerran kesässä.


Kuvista kiitos Sirpalle ja Iitalle!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Varaponilla valmennuksessa

Pian estevalmennuksessa menin tällä kertaa Kingillä. Vake on tosiaankin liikkunut aika huonosti takaosastaan, joten sitä säästeltiin nyt rankemmalta hyppäämiseltä. Kingillä on aina mukava päästä hyppäämään, mutta pieni huoli Vakesta hieman häiritsi ajatuksiani valmennuksen aikana. Onneksi on näitä kivoja "varaponeja", ja ratsun vaihteleminen tekee joka tapauksessa aina hyvää.

Verryttely oli ponin herättelyä. Yritin pitää pohkeet tiiviisti ponin ympärillä, mutta Kingi ei tällä kertaa lähtenyt pyöristymään näin helpolla. Laukassa usvatin ensin eteen, ja laukan käynnistyttyä sain ohjeeksi tehdä siirtymisiä, jotta Kingi saisi sopivasti lisää kipinää ja reaktionopeutta. Tempon muutokset ja siirtymiset ovat loppujen lopuksi tehokkaampia kuin tasaisen tappava eteen paahtaminen.

Ylitimme verryttelytehtävänä kolmen puomin sarjaa ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Ravissa sain jopa vähän jarrutella ja lyhentää Kingiä, jottei se vain juossut tehtävän läpi vaan nosteli kinttunsa kunnolla puomien yli. Sisäpohjetta vastaan kaatuminen oli huomattavin ongelma molempiin suuntiin, ja vasemmalle vielä korostuneempaa. Sisäkättä ei saisi tässä tilanteessa viedä sään yli ulos, vaan sen sijaan täytyisi sisäpohjetta käyttää tehokkaammin. Myös laukassa puomeille piti tulla tarpeeksi maltilla ja lyhyenä, mutta samalla laukkaan piti kuitenkin saada tarpeeksi pyörivyyttä ja energiaa. Oikeassa laukassa puomit ylittyivät asiallisesti, mutta vasemmassa laukassa ei askel meinannut millään osua oikein. Syynä olivat selvästi riittämätön laukan energia ja sisälle kaatuminen.

Seuraavana verryttelytehtävänä menimme kolmen matalan esteen jumppasarjaa. Kingi hyppeli mukavan näppärästi, mutta suoruutta olisi pitänyt vielä parantaa. Kaula jäi linjalla oikealle taipuneeksi, ja pahinta oli, etten edes itse huomannut ja hahmottanut tätä, vaan kuvittelin ponin olevan suora.

Jatkoimme hyppyjä kolmen esteen tehtävällä. Päädystä kaarrettiin täyskaarrolla pienelle pystylle, jolla piti saada laukka vaihtumaan. Tästä matka jatkui lyhyellä viidellä laukalla (17,5 m) kaarevasti okserille, jolta puolestaan tuli kuuden laukan kaareva linja pystylle. Jälkimmäisellä linjalla piti laukan venyä isommaksi, eli koko tehtävää ei voinut puksuttaa samalla askelpituudella. Tässä vaiheessa en saanut laukkaan riittäviä eroja aikaan, vaan otimme rauhalliset viisi laukkaa ensimmäiselle kaarelle ja yhtä rauhalliset seitsemän toiselle kaarelle. Myötälaukat sentään tulivat ihan kätevästi. Harjoittelimme kertaalleen vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä jumppasarjalle, ja tämä sujui tehtävänannon mukaisesti kuudella laukalla. Hyppäsimme myös kerran porttipystyn yli, ja sitten kaikki tehtävät yhdistettiin radaksi.

Radan teemana olivat kaarevat linjat. Ensimmäisinä vuorossa olivat jo harjoitellut lyhyen viiden laukan kaarre sekä sujuvampi kuuden laukan kaarre. Nyt päätin ratsastaa Kingin siihen kuuteen laukkaan, joten okserin jälkeen läpäytin raipalla pohkeen taakse. Näin sain Kingin lähtemään vähän paremmin eteen, ja kuusi laukkaa onnistui. Loppurata sujuikin mukavasti etenevällä laukalla, ja olisin saanut jopa vähän jarrutellakin jumppasarjalle tullessa. Kun laukka oli nyt käynnistynyt paremmin, niin hyppääminen oli oikein sujuvaa. Olin myös päässyt alkutunnin kohellusten jälkeen paremmin kiinni Kingin rytmiin, ja nyt oli hyvä tekemisen meininki. Laukat myös vaihtuivat näppärästi, joten meno oli kaikin puolin asiallista.

Tunnin estekorkeudet olivat tähän asti pysyneet 70 sentissä ja sen alle, mutta lopuksi saimme tulla ensimmäisen kolmen esteen linjan vielä uudestaan siten, että okseri ja jälkimmäinen pysty olivat noin 80 sentissä, pysty ehkä vähän korkeampikin. Vaikka esteet olivat isompia, sain ratsastettua okserille kaikessa rauhassa pientä laukkaa ja hakien tilaa riittävän laajalla kaarteella. Okseri ylittyi hyvin, ja sen jälkeen poni lähti sopivasti eteen pelkällä pohkeella. Pystylle tullessa Pia käski jo vähän rauhoittuakin viimeisillä askelilla, eli loppuun asti ei tarvinnut mennä sata lasissa. Ainoa kauneusvirhe hypyssä oli väärään laukkaan laskeutuminen, mikä johtui ehkä ylenpalttisesta vasemmalle kiertymisestäni hypyn aikana.

Kingistä puuttuu se tuttuus, mikä Vakessa on, mutta onhan sillä muuten tosi helppo hypätä. Alussa oli hieman nahkeaa, mutta laukan käynnistyttyä kunnolla meno sujuvoitui loppua kohti koko ajan. Välillä olin jopa ehkä hieman huolimaton, kun alla oli helppo poni ja esteet pieniä. Loppupalaute oli, että en saa unohtua ratsastamaan ponia koko ajan enemmän ja enemmän eteen, vaan sitten kun laukka rullaa, pitää jäädä estettä kohti odottamaan ja ratsastamaan laukkaa takaosan päälle. Sama juttu siis kuin Vakenkin kanssa, eteenajo ei saa jäädä päälle.

Videoista kiitos Annelle!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Pientä jyräilyä

Keskiviikkoiseen Artsin valmennukseen osallistuin tällä kertaa Aasian kanssa. Ratsastimme ulkona kentällä, johon oli rajattu pitkää koulurataa vastaava alue. Harjoittelimmekin tänään hieman kouluratakuvioita, jotka olivat ilmeisesti jostain helppo A -tason ohjelmasta. Vaikka olemme ratsukkona kaukana tuosta tasosta (olimme Artsin kanssa yksimielisiä siitä, että ravissa meno on suunnilleen helppo B -tasolle sopivaa, mutta laukan vaikeuksien vuoksi Aasialle sopiva kisataso on tällä hetkellä helppo C), on kuitenkin kehittävää harjoitella myös vaativamman tason tehtäviä. Vastalaukkatehtävää teimmekin toki helpotettuna versiona.

Ehdimme tehdä lyhyen itsenäisen alkuverkan. Sanotaanko, että oli aikamoista humputtelua. Aasia tuntui tällä kertaa olevan lähtökohtaisesti huonommin avuilla, kiireinen ja jäykkä. Tästä oli suunta tunnin aikana vain ylöspäin. Verryttelyjen jälkeen aloitimme saman tien väistö- ja volttikuviolla. Pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta väistettiin ravissa pituushalkaisijalle keskipisteeseen, ja väistön päättyessä tästä käännyttiin puolivoltilla uralle. Uraa pitkin ravattiin seuraavaan kirjaimeen asti, johon tuli puolestaan kokonainen voltti. Ravityöskentelyyn otin taas jalustimet kaulalle, sillä muuten en tuntunut saavan istunnalla "kiinni" Aasian ravista. Omaa tehtävävuoroa odotellessa pyrin ratsastamaan siirtymisiä ravin ja käynnin välillä, jotta Aasia olisi alkanut kuunnella pidätteitä paremmin.

Pohkeenväistö oli nihkeää ja vastustelevaa etenkin vasemmasta pohkeesta väistäessä. Oikeaa pohjetta Aasia väisti paremmin sivulle, mutta rento ja tasainen tuntuma ei tämänkään suunnan väistössä säilynyt. Poni olisi täytynyt saada kuuntelemaan paremmin ulko-ohjan pidätteitä pienen jyräämisen sijaan. Myös volteilla ulkolapa pääsi helposti karkuun, etenkin oikeassa kierroksessa. Artsi kehotti ratsastamaan tehtävät kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä yhtään itse, eli sain ihan luvan kanssa hissutella. Puolivolteilla Aasia pääsi väistöjen jälkeen vielä vähän kuskaamaan, mutta kokovolteille sain sen jo paremmin hyppysiin. Piti vaan muistaa nojata napakasti taakse, eikä antaa ponin vetää mukanaan eteen. Ravivolteista tulikin kehuja ja ne saivat valmentajalta arvosanaksi 7, kun taas puolivoltti ja väistö olivat parhaimmillaan 6,5 ja 6.

Seuraava kuviomme oli laukkatehtävä, ja otin nyt jalustimet takaisin jalkaan. Vuoroa odotellessa ehdin työskennellä taas omatoimisesti ravissa sekä siirtymisten parissa, ja harjoitusravissa istuminen jalustimet jalassa sujui mielestäni kohtuullisen hyvin ja napakasti. Omalla tehtävävuorolla ratsastimme ravissa lyhyelle sivulle, jonka keskeltä nostettiin laukka. Kulman jälkeen jatkettiin lyhyelle lävistäjälle kohti vastakkaisen pitkän sivun keskipistettä, jossa tuli loiva kaarros uralle ja vastalaukkaa noin seuraavaan kirjaimeen asti. Aasia teki nyt napakat, hyvät laukannostot, mutta laukassa juostiin liian kiireisenä eteenpäin. Liiallinen vauhti tietysti haittasi vastalaukkakaarteen tasapainoa, joten Aasia pudotti laukan helposti pois. Jos taas yritin lävistäjällä jarrutella, pudotti Aasia raville jo siinä. Vastalaukkatehtävä saatiin onnistumaan, kun ratsastin kaarteen uralle riittävän loivana enkä pyrkinyt tekemään liian jyrkkää kulmaa. Uralla laukka kannatti ottaa ajoissa pois, ennen kuin poni oli omia aikojaan levinnyt pois kontrollista. Rauhallisella ja harkitulla ratsastuksella tehtävä onnistui, vaikka Aasialla vähän liikaa vauhtia olikin, ja laukasta raviinkin päästiin parhaimmillaan melko hyvässä järjestyksessä.

Paremminkin on mielestäni mennyt, sillä tänään Aasia jäi aika kiireiseksi. Pidäte on ollut paremminkin läpi ja poni rauhallisempi ja rennompi. Ehkä pieni askel taaksepäin, mutta toki Aasia tänäänkin esitti parhaimmillaan oikein asiallisia ravipätkiä, kunhan vaan malttoi kuunnella. Tunnin aikana oli kuitenkin aika paljon omatoimista vuoron odottelua, ja ehkä en siinä ratsastanut aivan niin keskittyneesti ja tehokkaasti asioita läpi. Napakampi istunta auttaisi aina, mutta sitähän tässä yritetään harjoitella. Onneksi meille on ensi viikolla luvassa oikein tehotreenit kolmipäiväisen valmennuskurssin muodossa.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tukkoinen takaosa

Tiistaina kävin ratsastamassa Vakella itsenäisesti. Koska viime viikolla olimme menneet kaksi hyvää koulutreeniä, odotin Vaken olevan tänään kohtuullisen notkea ja hyvä ratsastaa. Vaan vielä mitä, ponihan oli pikemminkin todella jähmeä. Ravi tuntui alussa kovalta ja jopa tahdittomalta, ja ennen kaikkea se ei edennyt minnekään. Mietin jo vähän, oliko liike puhdastakaan, mutta onneksi ope kävi kentän laidalla ja totesi, ettei Vake kuitenkaan epäpuhdas ollut. Takaosa vaan tuntui aivan kuolleelta, ja askel oli lyhyttä.

Toivoin laukkaverryttelyn auttavan liikkeen irrottamisessa. Vasen laukka pyöri selvästi oikeaa huonommin, mikä oli yhtenevää sen kanssa, että vasen takajalka tuntui ravissakin olevan huonoiten toimiva osa. Varsinkin jos yritin lyhentää ja kasata laukkaa meni se nelitahtiseksi mökellykseksi. Paras ideani oli kevyessä istunnassa laukkailu, ja tällöin vasen laukka lähtikin rullaamaan huomattavasti paremmin ja rennommin. Oikeassa laukassa koetin ratsastaa ympyrällä hieman samaa lyhennys- ja pidennystehtävää kuin Artsin tunnilla, mutta tätä häiritsi Vaken pyrkimys liirata lapa edellä ulos ympyrältä.

Ehdin ratsastuksen aikana kokeilla useita tuttuja tehtäviä, eli pelkkään tasaiseen ympyröiden pyörittelyyn en onneksi jumittunut. Huono takaosan toiminta häiritsi kovasti, ja yritin parhaani mukaan jumpata ja työstää Vakea paremmaksi. Tänään ei kyllä mitään tullut ilmaiseksi, vaan poni oli todella tukkoisan ja nahkean oloinen. Yksi onnistuneemmista kokeiluistani oli ympyrätyöskentely ravissa vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksen välillä. Asetukset saivat Vaken mukavasti notkistumaan ja pyöreälle niskalle. Aivan kunnolliselle, kevyelle tuntumalle tuleminen olisi kuitenkin vaatinut enemmän aktiivisuutta takaosasta. Ravi oli edelleen hidasta ja lyhyttä, joten pyöreydestä ja näennäisestä notkeudesta huolimatta oli edelleen melko työlästä. Ratsastin asetusten lomassa myös jonkin verran temponvaihteluita ravissa, eli lyhensin ja kokosin ja ratsastin tästä taas ravia eteen. Lyhentäminen kyllä onnistui, mutta eteen Vake lähti nihkeästi eikä askel kovinkaan paljon venynyt.

Lopulta keksin herätellä vasenta takasta töihin ratsastamalla pohkeenväistöjä. Työskentelin hetken aikaa kuviolla, jossa käänsin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, väistätin kohti uraa ja tein väistön jälkeen voltin ennen seuraavaa päätyä, josta tehtävä alkoi alusta. Tässä vaiheessa Vake oli vertynyt sen verran, että lähti ravissa väistämään vasenta pohjetta yllättävänkin kuuliaisesti. Väistöhän sitten teki kuin tekikin tehtävänsä, ja vasen takanen alkoi toimia paremmin. Ravi parani väistöjen parissa työskennellessä todella paljon ja oli lopulta jo paljon letkeämmän ja pehmeämmän oloista, "normaalilta" ravilta tuntuvaa. Symmetrian vuoksi tein toki parit väistöt myös oikealla pohkeella, mutta pääpaino oli vasemmalla pohkeella väistättämisellä. Työskentely päättyi kevyessä ravissa loppuverryttelyyn, ja jos ei tänään voinut olla muuhun tyytyväinen, niin sentään edes ravissa tapahtuneeseen muutokseen. Ei Vake tietysti vieläkään kauhonut menemään kovin lennokkaasti ja irtonaisesti, mutta takaosa oli jo mukana liikkeessä ja askelta pystyi jo venyttämään hieman minitöpötystä pidemmäksi. Liikkumisessa oli nyt paremmin letkeyttä, joustoa ja rentoutta, vaikka kovin ryhdikäs ja kevyt ei Vake ollut edelleenkään.

Jäi kyllä mietityttämään, miten Vaken liikkuminen oli nyt näin kehnoa. Jotenkin jumissa se kyllä on. Onneksi sentään löytyi oikea työkalu ongelmaan eli pohkeenväistöt. Aivan turhaan yritin ensin muita taikatemppuja, sillä kyllä väistöt olivat tässä tilanteessa paras mahdollinen tehtävä. Oma ratsastuskin tuntui tänään huonolta, mutta en sentään antanut täysin periksi vaan hain ratkaisuja liikkumisen parantamiseen. Vaken nihkeillessä en vaan osaa istua napakasti, ja ratsastan ehdottomasti liikaa kädellä yrittäessäni "notkistella" jähmeästi liikkuvaa ponia. Toisaalta pohkeella ei missään nimessä pidä ajaa Vakea liian kiireiseksi ja pois tahdista, sen olen sentään jo oppinut. Kun takaosa ei toimi ja paino makaa etuosalla, saa liika eteen painostaminen askeleen vain jännittyneeksi ja entistä lyhyemmäksi. Tilanne on aivan toinen niillä tahmatassuilla, joilla liikekapasiteettia riittää ja joiden kaikki ongelmat ratkeavat napakalla moottorin käynnistelyllä eli raivoisalla liikkeelle patistelulla. Vakelta sen sijaan pidempää ja isompaa ravia voi pyytää vasta sitten, kun ponia on saanut hieman pois etuosansa päältä ja lavoistaan ja takaosastaan irtonaisemmaksi.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Tavoitteena selkeä apu ja selkeä reaktio

Artsin valmennuksen minulle oli jaettu tällä kertaa Vake, joten jatkoimme sen kanssa eilisen treenin pohjalta. Iltapäiväkuurojen vuoksi menimme tällä kertaa maneesissa. Ehdimme verrytellä hevoset omatoimisesti. Vaken ravi oli vielä aika hidasta ja pientä, mutta liikkuminen rentoa. Työmaata kuitenkin riitti, joten valmennustunti Vakella tuli hyvään saumaan.

Artsin ohjauksessa aloitimme työskentelyn väistötehtävällä, joka kulki mukana suurimman osan tunnista. Pitkillä sivuilla väistätettiin takaosaa uralta sisään käynnissä siten, että jo yhden tai kahden väistöaskeleen jälkeen suoristettiin hetkeksi. Ideana oli hioa pohkeeseen reagoimisen nopeutta niin takaosan väistöön lähtemisen kuin suoristumisenkin osalta. Pian mukaan lisättiin ravia väistöjen väliin, eli käynnissä väistöaskel, heti suoristus ja raviin, taas käyntiin ja heti väistöaskel jne. Kun tämä onnistui, pyrittiin siirtyminen raviin tekemään väistön sisällä. Vake lähti väistämään kuuliaisesti, mutta liike usein tyssäsi ihan kokonaan eli väistö jäi paikoilleen. Tehtävä kuitenkin treenasi sitä etenemään eikä jäämään jumiin väistöön, ja väistöihin ja suoristamisiin keskittyessä tuli niskaankin pyöreyttä ihan itsestään.

Raviin siirtyminen väistön sisällä tuotti vaikeuksia. Oikeassa kierroksessa tämä vielä onnistui kohtuullisesti, mutta vasemmassa kierroksessa ei sitten millään. Kun annoin pohkeita, yritti Vake vain jyrätä väistöstä ulos, ja lopulta se tuntui suorastaan hätääntyvän, kun nenää ohjattiin seinää kohti samalla kun pohkeella käskettiin enemmän ja enemmän eteen. Niinpä päädyin sitten helpottamaan tehtävää, ja annoin Vaken suoristua väistöstä ennen raviin siirtymistä. Tästä sitten pyysin uudestaan väistöä, jolloin saatiin vähän raviväistöäkin tehtyä. Pidäte meni ravissa väistäessä huonommin läpi, joten ohjeena oli myödätä ja kiittää ulkokädellä silloin, kun Vake otti pidätteen vastaan ja jäi väistämään yhtään jyräämättä.

Jatkoimme edelleen uralla väistöaskelten ratsastusta, mutta mukaan lisättiin pääty-ympyrällä työskentelyä laukassa. Myös laukassa haettiin nopeita ja selkeitä reaktioita yksittäisiin apuihin. Niinpä laukkaa vuoroin lyhennettiin ja pidennettiin, ja pelkistettynä lyhentäminen tapahtui ulko-ohjalla, kun taas eteen ratsastus sisäpohkeella ja samalla ulko-ohjaa myödäten. Lyhentäessä ohjeena oli pitää pohje passiivisena ja käyttää aktivointiin tarvittaessa vain raippaa tai ääntä. Työntää ei saanut yhtään, vaan ponin piti laukata itse ja vastata selkeisiin, toisistaan erotettuihin apuihin. Ei siis pohjetta ja ohjaa yhtä aikaa missään tilanteessa, ja kuten Artsi sanoi, Vakea on elämänsä aikana niin paljon työnnetty eteenpäin, ettei sitä tällä tavoin ainakaan saa liikkumaan mihinkään. Liikettä ei tule avuilla ylläpitää, vaan pohje lähettää eteen ja sen jälkeen laukan tulisi sujua samanlaisena myös pohkeen hellittäessä. Sama periaate myös ohjan kanssa, eli lyhyessä laukassa piti päästä myötäämään niin, että hevonen laukkasi edelleen lyhyenä.

Oikeassa laukassa oli ongelmana Vaken liiraaminen ympyrältä ulospäin, mikä häiritsi etenkin eteen ratsastusta kun annoin ulko-ohjan pois. Ulko-ohjan myötäämisestä huolimatta olisi ulkolavan kontrolli täytynyt saada säilytettyä, mutta istuinpa itsekin aivan vinossa ja paino ulkona, joten se siitä. Vasemmassa kierroksessa pääsin laukkaan paremmin käsiksi, ja Vake esitti ihan mukavia pätkiä. Lyhentäessä laukan pyörivyys kärsi, mutta Vake kuitenkin piti laukan melko hyvin ja liikkui pyöreällä niskalla. Eteen ratsastaessa piti puolestaan vähän tehostaa pohjetta raipalla, jotta Vake lähti laukkaamaan tarpeeksi sujuvasti. Pyöreällä kaulalla eteen laukatessa meno tuntui kaikkein parhaalta, ja tällöin laukka rullasi jopa joustavan tuntuisesti.

Olipa työteliäs tunti! Vake jäi välillä vähän jumittamaan ja kuskilla varsinkin taisi homma jumittua parissa kohdassa oikein kunnolla, mutta teimme kuitenkin ihan hyvää työtä. Molempien pitäisi olla vielä nopeampia ja minun apujen käytössäni selkeämpi, mutta tällainen tehojumppaaminen on meille varmasti oikein kehittävää. Epätasaisuuksilta ei voinut välttyä kun tehtäviä oli paljon koko ajan, mutta välissä oli oikein hyviäkin pätkiä. Laukkatyöskentelyn muovautuminen pyöreämmäksi edes askel kerrallaan on aina positiivista. Yksi apu kerrallaan ja selkeä reaktio selkeään apuun ovat hyviä muistisääntöjä, mutta kyllä tälläkin tunnilla sain itseni monta kertaa kiinni ylimääräisten ja päällekkäisten apujen latelemisesta. Määrä kun ei korvaa laatua, vaan pikemminkin päinvastoin.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Onnistuneesti vastalaukan alkeita

Kesälomaratsastukset jatkuivat neljän ratsukon lisätunnilla Vaken kanssa. Ehdimme aloitella itsenäistä raviverryttelyä kentällä, mutta sen jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesiin, jossa oli viileämpää ja suojaa paarmoilta.

Aluksi jakaannuimme kahden ratsukon pääty-ympyröille, joiden avoimella sivulla ratsastettiin pätkä vasta-asetuksessa ja muualla myötäasetuksessa. Tämä oli Vakelle oikein toimiva aloitustehtävä, jossa sai niskaa notkisteltua ja kenties vähän etuosaa suoristettua. Asetuksen vaihtelun kautta Vake alkoi varsin pian pyöristyä ja liikkua mukavasti kuolaimella. Sain ohjeeksi säilyttää molemmissa asetuksissa vielä paremman tuntuman ulko-ohjalla, mikä auttoikin saavuttamaan tasaisemman pyöreyden etenkin asetusta vaihtaessa. Lisäksi sain muistaa katsoa vasta-asetusta ratsastaessa ympyrää menosuuntaan, jotta en ollut omalla kropalla vihjaamassa kääntymistä ulos ympyrältä vaan poni ohjautui luontevasti oikeaan suuntaan. Vaken ravi oli vielä aika hitaan ja pienen oloista, mutta liikkuminen oli rentoa ja pehmeää. Etenkin myötäasetusten aikana yritin välillä ratsastaa ravia isommaksi eteen, mutta en kuitenkaan tehnyt tätä rentouden kustannuksella.

Otimme hieman verryttelylaukkaa oikeassa kierroksessa, ja sen jälkeen aloimme ahertaa tunnin varsinaisen haasteen eli vastalaukkojen parissa. Vastalaukka on ja on aina ollut Vaken kanssa hirmuisen vaikeaa, koska se vaihtaa niin helposti eikä ilmeisesti ole oikein tajunnut koko vastalaukan ideaa. Tehtävä rakennettiinkin siten, että se palveli mahdollisimman hyvin minua ja Vakea. Lyhyeltä sivulta kulmaan tullessa nostettiin vastalaukka käynnistä, ja kaarrettiin saman tien lävistäjälle. Vastalaukan nostaminen kaarrokseen oli tietysti haastavaa, mutta homman juju oli siinä, että vaikea kohta tuli ensin ja siitä selvittyään sai laukata mukavasti lävistäjällä, jossa laukka muuttuikin myötälaukaksi.

Parilla ensimmäisellä kerralla sainkin nostettua vastalaukan yllättävän helposti, ja pysyimme laukassa läpi kaarroksen lävistäjälle. Kun tehtävä kävi tutuksi, aloimme sekä minä että Vake valmistautua nostoon liian antaumuksella eikä vastalaukka tullut enää "vahingossa ja ilmaiseksi". Vake pääsi puskemaan helposti takaosaa sisään, jolloin tietenkin nousi väärä laukka. Apua oli raipan siirtämisestä sisäkäteen, jolloin sain paremmin ratsastettua takaosaa ulos. Tiesin, että vastalaukka nousisi parhaiten ns. vastasulkutaivutuksen kautta, eli etuosa sisään ja takaosa ulos, asetus ja taivutus ulos nostettavan laukan puolelle ja tästä laukka-avut. Saman vinkin antoi myös ope, eli olin ihan oikeilla jäljillä. Ongelmaksi vaan koitui noston täsmällisyyden ja terävyyden puute, eli Vake ei oikein nostanut heti avusta vaan ehti karata pari askelta eteen ennen kuin oltiin laukassa. Tällöin se tietenkin pääsi luiskahtamaan pois oikeasta asennosta ja nostikin väärän laukan. Virheellisen noston jälkeen pyrin kuitenkin aina nostamaan halutun laukan lävistäjälle. Harhayritysten jälkeen sain kuitenkin monta onnistunutta nostoa molempiin suuntiin, ja kun vastalaukka oli noussut, säilytti Vake sen yleensä myös kaarroksen läpi lävistäjälle. Vain kerran taisi tulla perinteinen pomppuvaihto.

Muut ratsukot menivät vielä toista vastalaukkatehtävää, jonka me skippasimme, sillä Vaken kanssa se olisi ollut liian ylivoimainen haaste. Olimme onnistuneet tekemään hyvin vastalaukkaa edellisessä tehtävässä, ja se oli ehdottomasti jo iso saavutus. Niinpä ehdin vielä hetken työskennellä ravissa ja ratsastaa Vakea pyöreäksi ja rennoksi. Se liikkuikin ihan mukavasti kuolaimella, mutta edelleen olisin kaivannut raviin vähän lisää aktiivisuutta. Päivän treeneihin saattoi olla ihan tyytyväinen, sillä tsemppasimme Vaken kanssa varsin hyvin. Olikohan peräti ensimmäinen kerta, kun vastalaukkaharjoitukset päättyivät ihan hyvillä mielin?

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Aihetta tyytyväisyyteen

Keskiviikkona olimme Vaken kanssa Pian estevalmennuksessa. Poni tuli juuri sisälle laitumelta, ja vaikutti olevan laidunpöhössä vaipumaisillaan aamupäivätorkuille. Pelkäsin pahinta eli lötköä ja uneliasta menoa valmennuksessa, mutta onneksi Vake jaksoi valpastua huomatessaan olevansa estetunnilla. Verryttelyssä se laukkasi jo mukavan reippaasti ja lähti pohkeesta eteenpäin topakasti.

Aloitimme hyppäämisen jumppasarjalta, jossa oli neljä estettä yhden laukan väleillä ja jokaisessa estevälissä maapuomi. Joka toinen este oli oikeasta ja joka toinen vasemmasta päästä ylempänä ohjaamassa linjaa keskelle esteitä. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että Vaken olisi hankala venyä väleihin, jotka olivat meille samat kuin muillekin tunnin hevosille. Niinpä otin oikein kunnon kiihdytyskierroksen uralla ja ratsastin sarjalle mahdollisimman sujuvalla laukalla. Vakella oli hyvä imu eteen, ja sarjavälithän olivatkin pikemminkin lyhyet kuin pitkät! Seuraavilla kierroksilla ja etenkin esteiden noustua saimme siis tulla sisään vähän rauhallisemmin ja malttaen. Energinen, mutta levollinen laukka oli se tavoiteltava juttu. Vakekin pääsi vähän jumppaamaan itseään, kun jumppasarjavälit olivat kerrankin jopa hieman ahtaat.

Seuraava tehtävämme oli lähestyminen vesimatto-okserille, jonka edessä oli kolmen laukan päässä maapuomi. Etäisyyttä säädettiin hevoskohtaisesti, joten Vakellakin piti puomilta okserille ratsastaa tarpeeksi lyhyessä laukassa. Vake pyrki laukassa hyvin eteen, joten sain aika pitkälti istua ja odottaa. Ensimmäisellä hyppykierroksella Vake katsoi vesimattoa sen verran, että veti hypyssä nenän erityisen alas tarkistaakseen tilanteen. Puomin ja esteen välisen etäisyyden vaatiessa malttia ja lyhyempää laukkaa en saanut energiaa säilymään ehkä aivan riittävästi, ja hypyissä olisi saanut olla vähän enemmän terävyyttä. Pohjetta olisi siis pitänyt käyttää ponnistuksen hetkellä napakammin. Yhtään puomia ei otettu alas, mutta Vake ei juuri ylimääräistä hypännyt vaan meni yli melko lailla estettä nuollen. Okseri nousi lopulta noin 90-95 senttiin, ja viimeisessä hypyssä olin varsin tyytyväinen omaan mukautumiseeni.

Kolmas tehtävämme oli kolmen esteen suhteutettu linja, johon kuului viiden laukan kaareva linja okserilta pystylle sekä tästä neljän laukan suora linja toiselle pystylle. Okserille kaartaessa laukka pääsi sammumaan ehkä aavistuksen verran, eikä sen jälkeen ollut ajatus tarpeeksi eteenpäin. Niinpä emme ihan onnistuneet venymään viiteen askeleeseen kaarevalla linjalla. Suora linja sentään meni neljällä. Toisella yrityksellä okserille tulikin pienempi hyppy, jonka jälkeen kuusi oli jo oikein luonteva askelmäärä ensimmäiseen väliin.

Seuraavaksi hyppäsimme radan, johon kuului ensin tehtävä maapuomilta vesimatto-okserille, tästä kaarros äskeiselle kolmen esteen suhteutetulle linjalle, sekä lopuksi uutena esteenä hypättävä tynnyrieste ja tästä pitkä kaareva tie pystylle. Esteiden korkeudet vaihtelivat arviolta 70-90 sentin välillä, ja isoimman okserin ylitimmekin heti ensimmäisenä. Vake laukkasi mukavasti eteen imien omalla moottorilla, joten lähtökohdat olivat kerrassaan hyvät. Vesimatto-okserille saimme nyt tunnin parhaan hypyn, sillä muistin käyttää pohjetta oikeaan aikaan ja Vake ponnisti hyppyyn vähän topakammin. Matka jatkui hyvässä rytmissä seuraavalle okserille ja kaarevalle linjalle, joka menikin nyt viidellä laukalla vähän niin kuin vahingossa. Vake sai venyttää hyppyihin hieman kauempaa yltääkseen linjoilla haluttuihin askelmääriin, mutta pienillä pystyillä se teki tämän ketterästi. En muista, että olisimme koskaan aikaisemmin hypänneet kyljellään olevan tynnyrin yli, mutta este, jonka alla tynnyri oli, ei kummastuttanut Vakea lainkaan. Tynnyrillekin tuli hyvä hyppy vähän kauempaa, ja loiva kaarre viimeiselle esteelle oli mukavan tasainen ja sujuva. Oikein mainio rata hyvässä rytmissä, ja tässä petrasimme vielä tehtävien ratsastusta alkutuntiin verrattuna.

Lopuksi tulimme kolmen esteen linjan vielä toisesta suunnasta, eli ensin suora linja pystyltä toiselle ja sitten kaarros okserille. Vake jo vähän villiintyikin ja kampesi edeltävässä päädyssä omia aikojaan sisään, mutta kun sain sen tällä energialla ohjattua linjalle, niin välit hujahtivat neljällä ja viidellä laukalla kuin vettä vaan. Hyvä!

Olin tosi tyytyväinen poniin ja itseeni. Homma oli kyllä varsin hyvin hanskassa. Vake laukkasi hyvin eteen koko tunnin ajan, joten ei tarvinnut puskea tai hätistellä yhtään, vaan sain jopa vähän rauhoittaa menoa joissain kohdin. Kun ei tarvitse yhtään ajaa eteen, niin löytyy hyvä rytmi. Rytmi ja varmuus olivat mukana koko ajan, ja aivan kuin istuntanikin olisi ollut vähän napakampi. Juuri tältä hyppäämisen kuuluu tuntua! Totta kai Vaken laukkaa voisi vielä parantaakin säädeltävyyden osalta, ja myös Vaken kanssa voin tavoitella vielä parempia ja terävämpiä hyppyjä muistamalla pohkeen esteen edessä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut peruslaukassa, ja oma otteeni touhuun on tullut koko ajan varmemmaksi ja rutinoituneemmaksi. Kyllä tässä alkaa huomata, että Vaken kanssa on aikamoinen määrä yhteisiä estetreenejä takana.

Videoista kiitos Noralle!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Maastossa jälleen

Tiistaiaamun tunnin jälkeen lähdimme Annen ja Noran sekä kolmannen kaverin kanssa vielä maastoon. Maastoratsukseni lähti Vake. Oli lämmintä ja paarmaista, mutta kun tallin pihasta oli päästy pidemmälle niin paarmataso pysyi onneksi yllättävänkin matalana. Ratsastimme alkumatkan rauhallista vauhtia käynnissä ja ravissa, ja otimme määränpääksi kuntoradan. Kuntoradan osuuden laukkasimme semirauhallista vauhtia, eikä hevosilla tänään ollutkaan intoa mennä erityisen lujaa. Kotia kohti käännyttyämme ja junaradan yli palattuamme koukkasimme vielä pikkulenkin tieltä metsään. Täällä otettiin kaksi aivan lyhyttä laukkapätkää kun oli niin hyväpohjainen ja houkutteleva polku. Loppumatka sujui Hangaksentietä pitkin kaikessa rauhassa.

Tämä oli mukava kesälenkki laukkasuorineen ja metsäosuuksineen, eikä mitään yllättävää sattunut kohdalle. Vake ei onneksi enää vaikuta epätavallisen kiusaantuneelta hyönteisistä, eli nyt se vain silloin tällöin kevyesti ravistelee paarmoja loitommalle. Turpaverkko ja korvahuppu saavat kuitenkin olla kesämaastoissa varmuuden vuoksi mukana, niin Vakella on mukavampi olla.

Istunnasta se kaikki lähtee

Tiistaiaamuna ratsastin ylimääräisen koulutunnin, jolla ratsunani oli Aasia. Keskityimme tänään erityisesti istuntani parantamiseen, sillä tämä on se seikka, mistä kaikki muukin kiikastaa. Istuntaan pitäisi saada lisää napakkuutta, jotta saisin Aasian kulkemaan vielä hallitummin ja tasaisemmin. Kertarysäyksellä ei tällainen muutos tietenkään tapahdu, mutta asia vaatii jatkuvaa huomiota ja päättäväistä harjoittelua.

Tehtävät olivat osin eiliseltä tuttuja, sillä aloitimme venytetyllä keskiympyrällä ja sen kaarilla ratsastettavilla väistöillä. Aasia ei tehnyt väistöjä aivan yhtä sujuvasti kuin Palle, mutta käynnissä tehtävä luonnistui ihan asiallisesti. Etuosan kääntäminen uran sisäpuolelle oli vähintään yhtä tärkeää kuin takaosan pyytäminen ulos, joten ulkoapuja ei saanut unohtaa. Ravissa väistäminen oli nihkeämpää, ja johti helposti Aasian jännittymiseen. Oikea kierros oli myös tämän ponin kanssa hankalampi, mutta molempiin suuntiin olisi takaosa pitänyt saada väistämään jouhevammin. Väistöjen ulkopuolella Aasia liikkui pyöreällä kaulalla, vähän pitkänä mutta tuntumalla ja kuolaimella kuitenkin. Jonkin verran poni yritti vaivihkaa vetää minua etukenoon, ja ope ohjeisti keskittymään vahvaan ja pystyyn istuntaan. Kantapäitäkin piti saada alas ja jalkaa pitkäksi, joten tässähän alkoi olla jo liiankin monta juttua yhtä aikaa hallittavaksi.

Vaikutti siltä, että jalustimet jalassa ei tahtonut löytyä riittävän syvää ja pitävää istuntaa, joten päätin jälleen kerran käyttää oikoreittinä jalustimien ylös nostamista. Jatkoimme työskentelyä harjoitusravissa ratsastaen pituushalkaisijaa, jonka puolesta välistä käännettiin voltti ulos ja päätyyn tullessa vaihtui aina suunta. Edelleen keskityttiin istuntaan, eli eteen ei saanut nojata milliäkään, jalat piti pitää jäntevästi kiinni kyljissä ja kädet piti kantaa. Aasia esitti ihan kivojakin pätkiä, mutta edelleen olisin kaivanut parempaa istunnalla vaikuttamista etenkin pidätteiden osalta. Oikealle kääntyvällä voltilla ulkolapa karkasi helposti, joten kaartamisen kanssa piti olla huolellinen. Päätyyn tullessaan Aasia puolestaan olisi mielellään juossut kulman läpi sisälapa edellä, joten tässä otettiin käyttöön pidätteet sekä napakka sisäpohje.

Ratsastimme pituushalkaisijaa vielä laukassa. Tehtävä oli tuttu, eli ensimmäinen kolmannes laukassa, siirtyminen raviin ja uuden suunnan laukka viimeiselle kolmannekselle. Aasia laukkasi tuttuun tapaansa reippaasti, mutta laukka tuntui pysyvän vähän aiempaa paremmin yllä. Linjalle tultiin kuitenkin turhan kiireisesti, joten siirtyminen ei ollut koskaan kovin hallittu, enkä saanut ravia riittävän nopeasti ja pehmeästi kontrolliin. Tämä asia meiltä onnistui edellisellä Artsin tunnilla paremmin, eli nyt homma ei toiminut niin nätisti istunnalla. Vasen laukka nousi linjalla napakasti, mutta oikea vaati enemmän valmistelua onnistuakseen. Päätyyn tullessa pitikin taas nojata aivan vimmatusti taakse Aasian laukatessa kulman läpi hieman holtittomasti.

Tänään ei mennyt ihan niin mukavasti kuin parhailla valmennuskerroilla, mutta ravissa ja käynnissä toki ihan nätisti. Kun olen ratsastanut vaihteeksi parilla paremmin ylämäkeen liikkuvalla hevosella, niin Aasian etupainoisuuden huomasi nyt selvemmin. Sekin asia korjaantuisi tietysti ennen muuta istunnan kautta, eli minun täytyisi itse päästä paremmin ponin takaosan päälle. Istunnalla olisi myös päästävä vaikuttamaan paremmin pidätteiden osalta, jotta ohjaa ei tarvitsisi käyttää niin paljon. Aikaisemmin olen jo tässä asiassa päässyt vähän paremminkin jyvälle ja saanut ponin kuulolle myös laukan jälkeen. Onneksi meillä on luvassa lisää treenitunteja asian parissa.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Sujuu kuin tanssi

Maanantain tunnille oli mukavaa saada pitkästä aikaa Palle. Einola-viikon aikana olikin tullut sopivasti kokemusta parin saman tyyppisen hevosen ratsastamisesta.

Aloitimme tunnin ratsastaen keskiympyrästä venytetyllä soikiokuviolla, jonka kaarilla väistätettiin takaosaa pienissä pätkissä ulos. Inhokkitehtäväni ei Pallen kanssa ollutkaan inhokki, sillä sen kanssa väistöt onnistuivat helposti ja vaivattomasti. Etenkin käynnissä Palle tarjosi väistöjä hyvin pienin avuin, ja pääsin kerrankin tuntemaan, millaisia ympyräväistöt ovat silloin, kun hevonen ei yhtään vastusta eikä etuosa karkaa minnekään. Sain ratsastettua käyntiin jonkin verran aktiivisuutta käyttämällä napakkaa pohjetta, ja Palle liikkui ihan tasaisessa pyöreässä muodossa, vaikka takaosa ei aivan 100% teholla vielä toiminutkaan. Sama tehtävä jatkui ravissa. Väistöt ravissa olisivat takuulla olleet Pallelle aivan yhtä helppoja, mutta tässä olikin kuskifaktori mutkistamassa tilannetta. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat kyllä kohtuullisen hyvin ja tekivät tehtävänsä, eli auttoivat ratsastamaan sisäpohkeella ulko-ohja kohti. Oikea kierros oli selvästi nihkeämpi väistösuunta, ja syynä oli luultavasti jokin istunnan vinous ja väärä painon jakautuminen. Sain Pallen kuitenkin ravissa etenemään melko hyvin, mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys näin alkutunnista. Suurimmat vaihteet eivät vielä olleet käytössä, mutta hevonen kuitenkin ravasi ja tuli tuntumalle eikä hissutellut aivan paikoillaan.

Seuraavaksi keskityimme suoruuteen ja ulkoavuilla kääntämiseen laukkaamalla kentän päädyssä neliöllä. Kulmat piti ratsastaa mahdollisimman terävinä, ja suoralle pätkälle kentän poikki haluttiin mahdollisimman monta laukka-askelta suoralla hevosella. Sain myös laukan rullaamaan kohtuullisen aktiivisesti eteen, joten meno oli pyöreää ja parani koko ajan Pallen moottorin käynnistyessä yhä paremmin. Ensin sain petrata kulmia ja suoristaa ulkoavuilla paljon tehokkaammin, jotta kentän poikki mentiin aivan viivasuorana. Kun keskityin tähän tosissaan niin ulkoapujen tuki parani selvästi. Laukan aktiivisuuden lisääntyessä sitä saattoi myös koota lyhyemmäksi ja takaosan päälle, jolloin kulmiin oli helpompi tulla ja sain kikkailtua kentän leveyssuunnassa ylittävälle pätkälle vielä enemmän askeleita. Paras tuloksemme oli kahdeksan askelta aivan suoraan kulmien välillä.

Lopuksi työskentelimme vielä ravissa ratsastaen nelikaarista kiemurauraa. Nyt olikin mukava ravailla ja taivutella, kun Palle liikkui hyvin eteen ja kauniissa muodossa. Vasemmalle Palle asettui ja taipui pehmeästi, mutta oikealle kaartaessa sain vielä vähän korjailla sisäpohjetta läpi. Ravityöskentely oli nyt oikein nautittavaa, enkä olisi malttanut lopettaa ratsastusta tuntiajan tullessa päätökseen. Mikä lie syynä siihen, että tällä kertaa sain Pallen näinkin helposti liikkeelle ja etenemiseen energiaa. Joko Palle nyt vaan oli energisemmällä tuulella, tai leiriviikolta oli tarttunut pohkeen käyttöön ja paikallaan leijailevien ratsujen käynnistelemiseen oikeanlaista napakkuutta. Koulusatulassa istuminenkaan ei tuntunut aivan mahdottomalta, joten en myöskään istunnalla kauhean pahasti estänyt hevosen liikkumista. Heti, kun Pallella oli liikkeissä tarpeeksi aktiivisuutta, tuli kaikki muu melkein ilmaiseksi, ja sain nauttia hienoista hetkistä hyvän hevosen selässä. Ihanaa!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Reippaat kisaponit vauhdissa

Viikonloppu jatkui vielä sunnuntaina estekisoilla. Tallinmäen 1-tason estekisat olivat ennätyssuuret, sillä päivässä oli noin 130 starttia. Oma osuuteni sisälsi kaksi starttia 80 sentin luokassa, jonka menin sekä Vakella että Kingillä. Vakella ratsastin heti luokan alussa ja Kingillä puolestaan luokan lopussa, jolloin sarjaväli lyhennettiin uudestaan poneille. Ennen ensimmäistä rataa jännitti vähäsen, vaikka olinkin tutun ja turvallisen Vaken selässä. Verryttely maneesissa sujui reippaasti, ja Vake oli kivasti hereillä, vaikka kyseessä olikin sille jo päivän kolmas rata.

Radalla Vake oli edelleen mukavan menevän oloinen. Liikkeelle lähdettiin oikein topakassa ja sujuvassa laukassa. Olikohan Vake jopa vähän kiireisenkin oloinen? Ensimmäinen este oli hieman matalampi pysty lävistäjällä, ja tulimme tähän hyvällä imulla. Paikka jäi vähän kauas, mutta selvää oli, että Vake hyppää tästä kun laukka eteni niin hyvin. Ilmeisesti Vake oli sitten niin tohinoissaan, ettei huomannut nostaa etujalkojaan aivan tarpeeksi, ja hieman kaukaa lähtevässä hypyssä etukaviot pyyhkäisivät puomin alas. Ekan esteen pudotus, ei mikään tyypillinen virhe meille! En jäänyt kuitenkaan harmittelemaan asiaa, vaan ratsastin hyvällä fiiliksellä eteenpäin, sillä Vakella oli kerrassaan mainio energia.

© Ronja Vekki
Heti ekan esteen jälkeen päätyyn kaartaessa tuli seuraava yllätys, sillä Vake säikähti tai "säikähti" jotain kulmassa ja koukkasi nopeasti sisäänpäin. Sain pysäytettyä kampeamisen ja vietyä Vaken päätyä kohti sen verran, että pääsimme kakkosesteelle. Jopas poni oli nyt aivan villinä! Tämän jälkeen rata eteni tasaisesti ja ilman rikkoja. Vake eteni sujuvaa laukkaa omalla moottorilla, joten esteille oli helppo tulla. Hypyt lähtivät ennemmin vähän kaukaa kuin läheltä. Kahden askeleen sarjaväli oli aavistuksen pitkä kuten aina, mutta selvitimme sen ihan näppärästi. Noin 21-22 metrin suora linja puolestaan mentiin luontevasti kuudella laukalla. Meno tuntui koko ajan tosi hyvältä, ja vähän harmittelin siinä vaiheessa, kun tulimme viimeiselle esteelle ja tiesin leikin loppuvan perusvaiheen maaliin. Pudotuksesta huolimatta olin todella tyytyväinen rataan, sillä Vake oli ihanan energinen ja hyppääminen tuntui varmalta ja vaivattomalta. Tällaisena hieman "villinä" Vake on ehdottomasti parhaimmillaan, tosin samalla siitä tulee hieman virheherkempi, sillä se saattaa epähuomiossa hypätä vähän laakana ja ottaa puomin tai keksiä jotain omia kuvioitaan. Joka tapauksessa hyppään ehdottomasti mieluiten näin reippaalla villi-Vakella.

© Emmi Erkkilä



Kun päivä oli avattu mukavalla suorituksella, niin toinen rata ei enää jännittänytkään. Minulla oli vakaa luotto myös Kingiin, vaikka sen kanssa ei yhteistä treenipohjaa kovin paljon olekaan. Verryttelyhyppyjä ei otettu montaa, sillä Kingikin oli jo urakoinut tänään pari rataa. Myös Kingi eteni verryttelyssä hyvää laukkaa, ja radalle päästessään poni oli jopa vähän "kuumana". Ennen lähtömerkkiä aloin vielä säätää ohjien päitä solmuun, sillä ohjat olivat niin pitkät, että meinasivat mennä ikävästi jalan alle. Eihän siitä meinannut tulla mitään, sillä Kingi oli koko ajan ampaisemassa liikkeelle, mutta lopulta sain ohjien päät jonkinlaiseen nippuun. Sitten lähdimmekin liikkeelle, ja poni tuntui mukavasti eteen pyrkivältä.

Rata alkoi mukavasti ja hyvällä imulla. Kakkos- ja kolmosesteille ratsastin ehkä hieman varovaisesti ja otin ponnistuksen vähän lähelle, sillä taisin olla vielä Vaken säädöillä liikkeellä. Sitten sain paremmin Kingin rytmistä kiinni, ja ponnistuspaikoista tuli vielä sujuvampia. Sarjalle tullessa tiesin, että väli tulisi olemaan Kingille pikemminkin ahdas kuin pitkä, joten tähän ei kannattanut posottaa liian suurella paineella. Sarja ylittyikin mallikelpoisen sujuvasti, ja matka jatkui hyvässä rytmissä. Viitos- ja kuutosesteiden linja meni Kingillä samalla kuudella laukalla kuin Vakella, ja Kinginkin kanssa tähän askelmäärään piti ratsastaa hieman eteen. Tulimme viimeiselle esteelle eli trippelille, ja pääsy toiseen vaiheeseen varmistui.

© Emmi Erkkilä
© Emmi Erkkilä
Trippeliltä alas tullessa oli Kingillä väärä laukka ainoan kerran koko radan aikana, mutta siitä huolimatta tiukempi kaarre toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle onnistui ihan asiallisesti. Pitkällä linjalla kasilta ysille ratsastin eteen, ja väliin otettiin yksi askel vähemmän kuin ensimmäisellä vaiheella. Tulimme sitten sarjalle toistamiseen, ja nyt ratsastin sisään vähän liian reippaasti ja huonosti suoristaen eli pienellä riskillä. A-osan ponnistus meni lähelle, ja Kingi kolautti puomia hieman. Tässä vaiheessa minulle jäi epäselväksi, tuliko pudotusta. Sarjan jälkeen olisin voinut kääntää viimeiselle esteelle vielä vähän tiukemmin, mutta ainakin laukka säilyi kaarteessa hyvin ja pääsimme oikein sujuvasti myös viimeisen esteen yli. Maalissa oltiin, eikä kuulemma tullut pudotusta. Hyvä, sujuva, kaikin puolin mainio nollarata!


Olin myös Kingin rataan supertyytyväinen, ja jäin odottelemaan tietoa sijoittuneista, sillä luokka oli loppumaisillaan. Palkintojenjakoon meitä ei kutsuttu, mutta tuumasin, että pääasia oli kaksi hyvää, sujuvaa rataa vaikkei sijoitusta tullutkaan. Vietyäni Kingin tallin kautta tarhaan sain kuitenkin kuulla, että tulosten tarkastamisen jälkeen olimme sittenkin sijoittuneiden joukossa, eli aika riitti 26 lähtijän luokassa seitsemänteen sijaan. Näin sain lopulta vielä ruusukkeenkin, mistä olin tietysti iloinen. Kisapäivästä jäi huippuhyvä fiilis, sillä molempien ponien meno oli aivan loistavaa. Minulla oli radoilla varma olo, ja yhteistyö ponien kanssa pelasi. Tehokas treeniviikko leirillä saattoi sekin osaltaan siivittää hyviin suorituksiin, vaikka eri ratsuilla leirillä hyppäsinkin. Mukava huomata harjoittelun tuottaneen tulosta.

Videoista kiitos Iitalle ja kuvista kiitos Ronjalle sekä Emmille!