Einolan leiri, 15. tunti: hyvän mielen esterata

Leirimme päätöksenä ratsastettiin leikkimieliset estekisat. Ratsua sai toivoa vapaasti, ja kullekin ratsukolle valittiin kolmesta vaihtoehdosta sopivin estekorkeus. Olin arponut hevostoivettani Harrin ja Myrän välillä, ja lopulta päädyin Harriin, koska halusin hypätä sillä vielä toisen kerran tämän leirin aikana. Estekorkeuden päätin pitää mukavuusalueella eli menin kisat 75 sentin tasolla. Kisat ratsastettiin tyyliarvostelulla mutta ensisijaisesti virhepisteet huomioiden. Tavoitteenani oli asiallinen ja sujuva rata, josta jäisi hyvä mieli.

Kisat päästiin onneksi ratsastamaan ulkona, sillä leiri päättyi huomattavasti aurinkoisemmassa säässä kuin alkoi. Kenttä oli joiltain osin vähän pehmeä ja märkä, joten senkin puoleen olin tyytyväinen, että valitsin ennemmin pienemmän kuin isomman estekorkeuden. Verryttelyt ratsastettiin tiiviin tehokkaasti ja hevosia turhaan väsyttämättä. Hyppäsimme verryttelyesteenä lyhyen sivun suuntaisesti hypättävää pystyä, joka oli radalla este numero 6. Este ylitettiin pari kertaa molemmista suunnista, ja Harri meni mutkattomasti. Oikeassa laukassa se tuntui enemmän kaatuvan sisälapa edellä, mikä teki hyppäämisestä hieman jännittävää kun en esteelle ehtinyt oikein suoristaa. Varmistin, että Harri oli riittävästi hereillä, mutta en sen kummemmin alkanut työstää. Kohta menimmekin maneesiin odottamaan omaa vuoroa kisojen alkaessa.

Piirroksesta kiitos Annelle!

Rata oli sama eri korkeuksilla hyppääville ratsukoille, ja starttasimme 75 sentin porukasta ensimmäisenä. Otin uraa pitkin sujuvan laukan alle, ja ratsastin huolellisen tien ensimmäiselle esteelle. Harri imaisi esteelle hyvin, ja rata lähti sujuvasti käyntiin. Heti ensimmäiseltä esteeltä pitikin ratsastaa kaareva linja, joka oli noin 21 metriä. Tämä etäisyys meni suunnitelman mukaisesti viidellä laukalla Harrin edetessä hyvin. Kolmosesteelle tuli myös hyvä lähestyminen ja sujuva hyppy, ja ponnistuspaikat löytyivät todellakin kivasti Harrin lähtiessä helposti pohkeesta eteen. Laukkakin vaihtui lävistäjäesteellä, joten matka jatkui hyvässä rytmissä nelosesteelle eli lainelankulle. Jälleen hyvä hyppy, mutta ei ehkä aivan suorassa ja laukka vaihtui vääräksi. Tässä olikin pitkä suora korjata laukka, ja päädyin tekemään tämän ravin kautta. Myöhemmin hoksasin, että Harrihan taitaa nykyään vaihtaa myös lennosta, mutta vanhasta muistista otin sen ehkä turhaan raviin. Pääsimme kuitenkin rytmiin helposti takaisin, ja seuraavalle lävistäjäokserille tuli taas oikein sujuva hyppy. Kuutoseste oli se lyhyen sivun suuntaisesti ylitettävä pysty, ja tälle tuli radan ainoa huonompi lähestyminen. Askel ei oikein sopinut, ja tiukasta kaarteesta en uskaltanut lähettää Harria eteen vaan toin varmistellen pohjaan. Puomiin tuli kosketus, mutta ei pudotusta. Sitten laukkasimme vielä viimeiselle okserille, jolle tuli yhtä mukava hyppy kuin muillekin radan oksereille.

Tavoite oli saavutettu, eli rata oli asiallinen, sujuva ja jätti hyvän mielen. Laukka sujui eteen hyvässä rytmissä, paikat löytyivät näppärästi ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että homma on hanskassa ja tämä kyllä osataan. Juuri tältä kuuluu esteradalla tuntua. Radalta kerätyt tyylipisteet olivat hyvää keskitasoa, ja yhdistettynä virhepisteettömään suoritukseen lopputuloksena oli kisan neljäs sija. Mukavasti onnistunut esterata oli hyvä päätös leirille, ja olin iloinen, että pääsin superkivalla Harrilla vielä tämän leirin aikana hyppäämään.

Leirikisan palkintojenjaon jälkeen oli ohjelmassa vielä todistusten jako, eli saimme kirjallisen tiivistelmän opettajien tekemistä huomioista. Omassa paperissani luki: "Sinulla on siisti istunta ja selkeä ajatus mitä teet ratsastuksessa. Apujenkäyttösi on tehokasta ja kuitenkin sopivan huomaamatonta. Hae vielä lisää ryhtiä hartioihin, lapaluut lähemmäs toisiaan. Silloin kannat kädet vielä paremmin ja ohjastuntuma paranee entisestään. Kun käännät hevosta, ota lantiokin mukaan kääntämiseen, Varo ettei jalka nouse kun joudut käyttämään pohjetta enemmän." Ei varsinaisesti siis mitään yllättävää, tosin ei istuntaani ole aiemmin taidettu siistiksi kehua. Joka tapauksessa on oikein hyvä saada tällainen selkeä yhteenveto kotiin vietäväksi. Mukaan leiriltä lähti todistuksen ja leirikisaruusukkeen lisäksi myös monta mukavaa muistoa tehokkaasta ja kivasta viikosta, joka oli alkuviikon haastavasta säästä huolimatta oikein onnistunut. Einolaan uudestaan!

Video leirikisaradasta tulossa myöhemmin!