perjantai 29. kesäkuuta 2012

5. kurssipäivä: Jotain edistystä

Menin vielä viimeiselläkin kurssitunnilla Kallella. Toisaalta olisi ollut kiva päästä kokeilemaan kurssin aikana useampaakin tallin poneista, mutta oikeastaan oli juuri optimaalista että sai mennä melkein koko viikon samalla ratsulla johon pääsi sitten tutustumaan vähän paremmin.

Kalle tuli nyt tunnille tallista, mutta aiemmin päivällä se oli mennyt ainakin yhden estetunnin. En tiedä mitä muuta sillä oli ollut tänään ohjelmassa, mutta jostain syystä Kalle oli tänään rauhallisemmalla tuulella ja näin ollen yhteistyömme lähti alusta alkaen toimimaan paremmin. Ehdin ottaa pari volttia ja pysähdystä käynnissä ennen kuin aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen volttikahdeksikkoa sekä kolmikaarista kiemurauraa. Ihme ja kumma Kalle ravasi ihan maltillisesti ja sopivan rauhallisessa tempossa, jolloin ei kuskikaan ajautunut ylettömästi kiskomaan ohjista. Oma ylävartaloni tahtoi edelleen itsepäisesti mennä etukenoon, ja sen suoristaminen auttoi ehkä edelleen rauhoittamaan ponin liikkumista. Vasemmalle Kalle asettui ja taipui hyvin, kun taas voltit ja kaarteet oikealle tuottivat hankaluuksia ponin kaatuessa lapa edellä sisäänpäin. Yhtään tomerammat yritykset asettaa oikealla ohjalla ja taivuttaa oikeaa kylkeä sisäpohkeella johtivat vauhdin kiihtymiseen. Asetusta pyytäessä oikea käteni tahtoi jännittyä liikaa, ja opettajan vakiofraaseja tunnin aikana olikin paitsi "ylävartalo pystympään" myös "käsi pehmeänä".

Alkuverryttelyn päätteeksi otettiin vielä laukkaa suoraa uraa pitkin. Laukassa säilyi sama rento fiilis kuin ravissa, ja varsinaiselta kaahaukselta vältyttiin tänään. Ajoittain meinasi laukassa vauhti mennä turhan kovaksi, mutta Kalle oli nyt paremmin kontrolloitavissa ja edelleen onnistuin välttämään pahimmat ohjasta kiskomiset käyttäen ennemmin istuntaa ja pienempiä pidätteitä ulko-ohjalla. Edelleenkään en saanut laukkaa varsinaisesti lyhennettyä vaan aika pitkällä askeleella Kalle eteni silloinkin kun se otti pidätteet vastaan, ja siirtymiset raviin eivät olleet niitä kaikkein tasapainoisimpia.

Käveltiin pitkin ohjin ihan pieni hetki ja jatkettiin avotaivutuksilla. Pitkän sivun alkuun ja keskelle ratsastettiin voltit, ja pitkä sivu avoa ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Kalle pysyi edelleen rauhallisena ja kuulolla jopa ravissa, joten tehtävä onnistui ihan kohtuullisesti. Tultiin ensin vasemmassa kierroksessa, johon Kalle oli toki helppo saada asettumaan ja taipumaan mutta etuosa ei alkuun ihan kunnolla siirtynyt uran sisäpuolelle. Tämä oli myös se suunta johon oma istuntani ja apujenkäyttöni jännittyi pahiten, mutta kunhan vain sain Kallelle tarpeeksi selvästi viestitettyä mitä siltä oikein haluttiin tuli sieltä pätkiä ihan kelvollistakin avoa. Oikeaan kierrokseen voltit ja avot sujuivat oikein kivasti, sain nyt Kallea paremmin taivutettua volteilla myös tähän hankalampaan suuntaan ilman että se yritti juosta alta, ja avoissakin se malttoi ravata riittävän hitaasti joten avot onnistuivat ihan kivasti. Enpä olisi vielä tiistaina uskonut että perjantaina teemme Kallen kanssa hallittuja avotaivutuksia ravissa. Ajoittain Kalle tuntui tulevan mukavasti pyöreäksi, tokihan sillä oli thiedeman-ohja avustamassa nenää alas läpi tunnin mutta ne pyöristymisen hetket kyllä erotti siitä kun poni keveni edestä ja tuli rennommalle kaulalle eikä vain roikkunut apuohjan varassa tai sitä vastaan. Selkäkin oli ehkä siinä määrin pyöreänä ja rentona että ravissa oli nyt helpompi istua. En voi väittää että missään oikeassa peräänannossa olisi kuljettu kovin suurta osaa tunnista (jos lainkaan), mutta olin tyytyväinen siihen että Kalle liikkui nyt enimmän aikaa rentona ja kuulolla eikä aivan selkä notkolla jännittyneenä. Jossain välissä vaihdettiin suuntaa nelikaarisen kiemurauran kautta ja silloin opettajalta tuli kehuja hyvästä muodosta ja ravin tahdista (mutta edelleen korjausta ylävartalon ja käsien asentoon).

Laukassa ei sentään onneksi tehty avoja, mutta ratsastettiin 10 metrin voltteja. Vasempaan kierrokseen toimi kivasti, oikealle oli taas vaikeuksia Kallen tunkiessa oikea lapa edellä sisään. Ajoittain laukka tahtoi mennä turhan vahvaksi, ja silloin rauhoittelin menoa ympyröillä istumalla tiiviimmin alas satulaan ja pienillä pidätteillä ohjasta. Volteilla olisi helposti tipahdettu raville jos en olisi ollut riittävän hereillä pohkeiden kanssa. Lopuksi tehtiin parit laukasta raviin siirtymiset poikittaishalkaisijalla kentän keskellä, ja näissä oli vielä liikaa ohjaa mukana kun ei keskivartalossa ollut ihan tarpeeksi jäntevyyttä siirtää Kalle laukasta rauhalliseen raviin.

Lopuksi kevyessä ravissa Kalle tahtoi hieman kiirehtiä laukan jälkihöyryissä, mutta se oli kuitenkin rento ja venytti kaulaa pyöreänä eteen-alas. Taivuteltiin hevosia ympyröillä, ja sain sitten pikkuhiljaa vähän menoa rauhoitettua hidastamalla kevennystä, korjaamalla etukenosta pystympään ja tekemällä pidätteitä erityisesti ulko-ohjalla. Ajoittaisen kiirehtimisen väliin mahtui siis ihan kivoja pätkiä jolloin poni oli mukavan kuulolla ja pehmeällä tuntumalla rennosti ravaten. Tähän oli hyvä päättää kurssiviikko Kallen kanssa.

Tänään siis parhaat hetket tulivat ilahduttavasti ravissa, joka edellisillä kerroilla tuntui olevan minulle se vaikein askellaji Kallen kanssa. Tämä viimeinen tunti Kallella sujui paljon paljon paremmin kuin ensimmäinen tunti tiistaina, joten vaikka meno oli vielä kaukana täydellisestä tai edes kovin hyvästä ratsastuksesta olen tyytyväinen siihen miten paljon yhteistyömme parani viikon mittaan. Tällä tunnilla ei päädytty enää oikeastaan kertaakaan varsinaiseen poni kaahaa ja kuski vetää -tilanteeseen, vaan Kalle liikkui rentona ja suunnilleen kontrollissa koko tunnin, jolloin myös ohjastuntuman saattoi pitää niin pehmeänä kuin se näillä käsillä suinkin onnistuu. Kurssiviikon suurin anti oli siis ehkä jonkinlainen oivallus siitä miten tällaisen kuumemmanpuoleisen ratsun kanssa toimitaan, ja olihan Kallen kanssa paitsi opettavaista myös mukava työskennellä. Melkein tuota hassua tupsujalkaotusta tulee ikävä.

torstai 28. kesäkuuta 2012

4. kurssipäivä ja rauhallisempi Kalle

Edelleen jatkoin kurssilla Kallen kanssa työskentelyä. Ope oli nyt eri kuin edellisinä päivinä.

Kalle oli juuri ennen tuntiani noin vartin verran läpiratsastettavana, joten sain sen alleni hyvin "viriteltynä". Kyllähän sen eron huomasi hyvin selvästi kun sai ponin suoraan taitavamman ratsastajan käsistä, Kalle nimittäin oli huomattavasti rauhallisempi ja kuuliaisempi pidätteille kuin aikaisempia päivinä. Tunti aloitettiin kevyessä ravissa loivaa kiemurauraa ja voltteja ratsastaen, ja Kalle ravasi oikein tyynen oloisena kiirehtimättä. Enpä oikein uskaltanut tehdä muuta kuin istua kyydissä mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä jottei Kalle taas ottaisi kierroksia, joten hieman matkusteluksi meni mutta ehkä parempi niin. Kallen liikkuessa sopivan rauhallisesti ja kuulolla oli helppo pitää ohjastuntuma kevyenä inlman vetoa, ja näin ponikin säilyi rauhallisena. Jälleen tuli huomautusta ylävartalon ryhdistä, ja vähän helpompi siihen oli nyt keskittyäkin kun ei tarvinnut vahtia milloin poni karkaa alta. Mukavahan tällaisella Kallella oli ratsastella, harmi vaan että en itse sitä tällaiseksi osaa ratsastaa vaan pikemminkin oli täysi työ saada poni säilytettyä siinä hyvässä vastaanottavaisessa tilassa johon minua osaavampi ratsastaja oli sen saanut.

Verryttelyn lopuksi otettiin laukkaa keskiympyrällä. Kallen rauhallisuus säilyi myös laukassa, toki se liikkui energisesti ja reippaasti mutta ratsastajaa kuunnellen ja rennon oloisena. Ei ollut kaahotusta nyt, ja opettaja kehuikin kauniista laukasta. Vaihdettiin suuntaa lävistäjän kautta ja Kalle laukkasi nätisti uralle asti mutta tipahti sitten kiitoraville. Ongelmana siis tahtoi olla se ettei laukkaa oikein päässyt lyhentämään. Kuitenkin vielä toiseen suuntaan ympyrälle saatiin hyvää rentoa laukkaa. Oikeaan kierrokseen tosin oli ongelmia asetuksen kanssa, Kallella tahtoi olla pää kääntyneenä enempi vähempi vasemmalle koko ajan. Huomasin nyt myös erittäin selvästi sen mistä ensimmäisten kurssipäivien ope huomautteli, eli vasen käsi tahtoi koko ajan mennä paljon edemmäs kuin oikea. En tiedä korostuuko tämä virhe nimenomaan Kallella ratsastaessa, mutta täytyypä kiinnittää asiaan huomiota jatkossakin.

Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pohkeenväistöillä. Tultiin ensin käynnissä väistöä uralta pituushalkaisijalle, aloittaen oikean pohkeen väistätyksellä. Kalle ei nyt ryysinyt väistöistä karkuun yhtä pahasti kuin tiistaina, mutta edelleen oli vaikeuksia pidätteen läpimenossa jolloin ei kunnon ristiaskeleita ehditty ottaa. Toki ydinongelmana oli oma jännittymiseni ja ohjasta vetämään jäämiseni, mikä puolestaan oli tietysti omiaan hermostuttamaan Kallen. Sitten kun Kalle vihdoin ymmärsi mitä kaikella häsläämiselläni oikein siltä pyysin löytyi sieltä ihan mukavia ristiaskeleitakin. Yleensä väistön alku meni säätäessä ja loppuun saatiin pari askelta onnistuneempaa väistöä. Kovakätiset pidätteet väistöissä taisivat kuitenkin taas saada Kallen hermostumaan siinä määrin että se alkoi kipittää ja kaahottaa ravissa. Raviväistöt ei sitten kovin kummoisesti onnistuneetkaan.

Vaihdettiin ravissa suuntaa lävistäjällä tehden 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ja eipä se siirtymä kovin pehmeästi tullut vaan suoraan sanottuna kiskomiseksi meni taas. Homma alkoi siis pahemman kerran levitä käsistä. Kalle olisi pitänyt saada rauhoitettua istumalla tiiviisti syvälle satulaan ja pidättäen liikettä vastaan istumalla, mutta eipä siinä jännittyneessä kipitysravissa tämä täti taas onnistunut istumaan ollenkaan. Tuhannen taalan kysymys tässä kohtaa onkin puuttuuko minulta edelleen riittävä keskivartalon lihaksisto (kun nyt kuitenkin vasta vajaan vuoden verran olen taas näitä ratsastuslihaksia harjoittanut) vai ainoastaan kyky käyttää näitä lihaksia oikein.

Otettiin samat väistöt vielä oikeaan kierrokseen eli vasenta pohjetta väistättäen. Käynnissä sain Kallea taas vähän hallintaan ja rauhallisemmaksi, ja itse asiassa onnistuttiin jopa tekemään ihan siedettävää käyntiväistöä. Jäin taas liikaa vetämään ohjasta, mutta Kalle sieti sen nyt hyvin ja väisti kiltisti ja pahemmin kiirehtimättä. Saatiin jopa ravissa ainakin joku hyvä väistöaskel, vaikka muutoin ravi olikin taas kiireistä kipitystä josta tuntui rentous kadonneen.

Lopuksi tehtiin vielä laukka-ravi-siirtymisiä suoraa uraa ratsastaen niin että laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, laukattiin neljänneskierros pitkän sivun keskelle missä harjoitusraviin ja uusi nosto taas lyhyen sivun keskeltä. Laukat nousi pääsääntöisesti ihan hyvin, tosin pari yritystä tuli jolloin en ollut tarpeeksi valmistellut ja epämääräisillä laukka-avuilla yllätetty Kalle lähtikin vain kiitämään ravissa. Ihme kyllä laukka sujui edelleen suhteellisen hyvässä tempossa vaikka ravissa mentiinkin nyt ihan liian kovaa. Ongelmallisia olivat laukasta raviin siirtymiset, jotka helposti vähän venähtivät ja kovin tasapainoiseen raviin ei laukasta päästy vaan kiitämistä se oli. Ope kehotti tekemään siirtymisen istunnalla jarruttaen ja käden aivan kevyenä säilyttäen, ja tulihan sieltä loppuun joku siirtyminen jossa ei tarvinnut juuri ohjasta ottaa mutta kiitämistä ravi oli edelleen. Pakko myöntää että ravipätkillä turvauduin taas voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen kun en istumallakaan osannut ponia hidastaa. Pyrin tosin välttämään tasaista molemmilla ohjilla vetoa ja tekemään pidätteen enemmän ulko-ohjalla, ja tämä ehkä toimikin vähän paremmin. Jossain kohti oli joku kiva lyhyt pätkä missä sain hieman juonen päästä kiinni istunnan kanssa ja onnistuin hetkeksi saamaan Kallen kuulolle istumalla sitä hitaammaksi sekä pienillä ulko-ohjan pidätteillä, mutta harmittavan lyhyt hetki se oli ja sitten taas kaahattiin.

Kevennettiin vielä hetki loppuun ja ei siitä sen enempää kuin että valitettavan kiireinen Kalle oli edelleen. Se kyllä venytti kaulaa hieman eteen-alas jos annoin sille tilaa ja oli ehkä jokseenkin rento, mutta vauhtia oli liikaa ja pidätteet ei edelleenkään menneet läpi. Opettaja ohjeisti rauhoittamaan kevennystä ja keventämään hevosen liikettä hitaammin, ja tästä oli ehkä pientä apua.

Tämmöistä tänään. Olin hieman pettynyt kun en onnistunut yhteistyötä Kallen kanssa nyt viemään oikein eteenpäin. Toki alkutunti sujui ihan kivasti, mutta se ei ollut omaa ansiotani vaan Kallen läpiratsastajan. Tietysti voin vähän kehua itseäni siitä että onnistuin sentään säilyttämään Kallen rennossa ja rauhallisessa mielentilassa ainakin vartin ajan, mutta enpä kuitenkaan onnistunut säilyttämään lopputuntia vaan sitten kun ruvettiin enemmän jotain tekemään pilasin koko homman. Positiivista oli että laukka oli tänään rauhallisempaa kuin aiemmilla kerroilla eikä laukassa kaahattu juuri ollenkaan. Ongelmat siis tulivat enimmäkseen ravissa ja eritoten harjoitusravissa. Juttu taitaa olla vähän niin että käynnissä ja laukassa minun on helppo istua hiljaa ja pitää kädet pehmeinä, kun taas harjoitusravissa Kallen vähänkään kipittäessä ei rento ja tiivis istuminen enää onnistu vaan jännittämiseksi ja hölskymiseksi menee jolloin Kalle jännittyy ja alkaa juosta karkuun. Keventäminenkään ei auta enää siinä vaiheessa kun kaahotusvaihde on jo naksahtanut päälle ja ohjasta joutunut ottamaan kovempaa. Kallen kanssa tuntuisi homma olevan koko ajan vähän veitsenterällä jonka toisella puolella on positiivinen kierre (rento ja pieniin pidätteisiin vastaava poni - rennosti hiljaa istuva ja kevyitä ohjasotteita sekä istuntaa käyttävä ratsastaja) ja toisella negatiivinen kierre (jännittynyt ja kipittävä/kaahaava poni - jännittynyt ja kovalla kädellä ohjasta vetävä ratsastaja).

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

3. kurssipäivä: Jarrut löytyy hetkittäin

Kolmantena kurssipäivänä jatkettiin jarrujen etsintää Kallen kanssa. Mentiin tällä kertaa maneesissa ja Kalle tuli minulle suoraan edelliseltä tunnilta.

Aloitettiin taaskin ravi- ja laukkaverryttelyllä molempiin suuntiin. Jätin tosin Kallen kanssa laukkailut välistä kun en ravissakaan saanut pidätteitä läpi, ja olihan tuo jo laukannut edellisellä tunnilla. Tässä kohtaa meno oli vielä toivotonta kaahotusta jokseenkin eilisen tapaan, kamala hätä ja kiire oli ponilla taas johonkin. Ei siellä meinannut kärsiä edes keventää vaan pakko oli istua alas satulaan jotta sai edes vähän hidastettua menoa.

Verkan jälkeen aloitettiin avotaivutuksilla uraa pitkin käynnissä oikeaan kierrokseen. Pitkien sivujen alkuun tehtiin voltit ja siitä jatkettiin sitten avoa. Yllättäen sain Kallen kävelemään ihan rauhallisesti ja kuulolla kun lähdin ratsastamaan mahdollisimman pienillä ja kevyillä avuilla ja pehmeällä kädellä. Käynnissä oli helppo istua itse hiljaa ja rauhallisesti, ja kun ei ohjasta jäänyt vetämään rauhoittui Kallenkin meno. Aivan kuten jo eilen arvelin, Kalle juoksee vetoa karkuun ja ratkaisu kaahailuun ei ole kiskoa ohjasta niin kovaa kuin jaksaa. Kummasti vaan Kallekin kuunteli pidätteitä istunnalla ja kevyesti ohjalla kunhan vaan oli päästy sopivan tyyneen mielentilaan. Avoissa pystyi jopa pyytämään pohkeilla taipumista ja poikitusta ilman että poni vain kiihdytti vauhtia. Ihan kelvollisia avoja saatiinkin, tosin alkuun opettaja sai vaatia parempaa poikitusta ja etuosaa paremmin uran sisäpuolelle, mutta lopulta mentiin ihan nätisti kolmella uralla kunhan vaan uskalsin Kallelta sitä pyytää pelkäämättä rauhallisen fiiliksen katoamista. Pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien vierekkäin pitämisestä sai ope jälleen muistutella läpi tunnin, tosin nyt onnistuin hetkittäin korjaamaan asentoani tehokkaammin ja jossain kohtaa tuli jopa kehu sopivasta ryhdistä.

Samoja avotaivutuksia jatkettiin vielä ravissa, ja kun rauhallisesta käynnistä päästiin siirtymään raviin kulki Kalle ravissakin ihan sopivassa tempossa ja pidätteitä kuunnellen. Olipas siellä eri mukava istua kyydissä kun poni ravasi energisesti ja reippaasti mutta kiirehtimättä ja kuulolla. Eipä enää niin pompottanutkaan, eli päästiin ainakin hetkeksi positiiviseen kierteeseen jossa hevosen rentous ja pehmeys mahdollisti rennon istunnan ja pehmeän käden sekä päinvastoin. Parit avotkin saatiin ihan nätisti ravissa, tosin poikitus taisi jäädä hieman puutteelliseksi. Sitten Kalle alkoi taas hermostua kun en enää ravissa saanut itseäni pidettyä tarpeeksi rentona avotaivutusta ratsastaessani, ja taas se yritti lähteä juoksemaan alta. Siinä vaiheessa kun jouduin turvautumaan voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen (=vetämiseen) tiesin että peli oli taas menetetty tältä erää ja avot vaan juostiin läpi jännittyneenä. Kohta kuitenkin vaihdettiin ravissa suuntaa ratsastamalla lävistäjä keskiravissa, ja ai että Kallesta irtosi sitä keskiravia. Enpä ole näin lennokkasta keskiravia päässytkään ratsastamaan pitkään aikaan. Toki sitten uralle päästessä oli "hieman" vaikeuksia ottaa poni taas kiinni ja palata harjoitusraviin.

Mentiin avot vielä vasempaan kierrokseen ja sävelet oli aikalailla samat kuin oikealle, eli käynnissä saatiin tilanne rauhoitettua ja oikein kivoja hetkiä ja hyviä avoja ilman että kuskin ja ratsun tarvitsi riidellä vauhdin määrästä, mutta ravissa en taas saanut rentoutta säilytettyä niin ettei Kalle olisi lähtenyt kiirehtimään. Vasemmalle asettaminen ja taivuttaminen oli helpompaa kuin oikealle, ja tunnin hienoimmat avot saatiin käynnissä vasemmalle.

Avojen jälkeen otettiin lyhyt lepokäynti ennen kuin siirryttiin keskiympyrälle vasempaan kierrokseen harjoitusravissa ja nostettiin laukka. Laukka meni taas enimmäkseen kaahaamiseksi ja oli todellakin sellainen olo että poni vie ja kuski vikisee. Ylävartalon eteenkallistumista sai taas varoa, sillä kuten ope huomautti minulla oli taipumusta mennä etunojaan etenkin silloin kun Kalle lähti menemään liian kovaa. Ei mennyt pidätteet läpi laukassa, ja enpä saanut käsiä rennoiksi vaan liian kovalla kädellä yritettiin taas kiskoa ponilta vauhtia pois. Ehkä pari pientä hetkeä sain Kallen ottamaan pidätteen vastaan niin että saatoin myödätä. Tehtiin ympyrällä muutamia kertoja siirtymisiä laukan ja ravin välillä sekä keskilaukkaa. Kalle lähti luonnollisestikin hyvin keskilaukkaan, mutta siitä kokoaminen takaisin harjoituslaukkaan ei taas sitten mennytkään ihan putkeen. Ravi laukkojen välillä oli myös aikamoista matalalentoa, mutta ainakin laukannostot olivat taas oikein teräviä ja lennokkaita. Lopuksi jatkettiin ympyrältä uralle ja tultiin suunnanvaihto lävistäjällä keskilaukassa. Lävistäjälle kun päästin Kallen laukkaa pidentämään niin mentiin jo niin kovaa että alkoi lähestyvä kulma ihan hirvittää. Laukka säilyi hyvin lävistäjän loppuun asti ja olipahan taas lennokasta, ja selvittiin siitä kulmastakin hengissä kiitoravilla.

Laukattiin ja ravattiin samalla lailla keskiympyrällä oikeaan kierrokseen ja meno oli samaa kuin vasemmallekin. Oikealle tosin ongelmana oli myös se etten saanut Kallea oikein asettumaan ympyrän suuntaan, vaan pikemminkin se tahtoi asettua ulos ja kaatua lapa edellä sisälle. Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas keskilaukkalävistäjä jonka jälkeen siirryttiin keventämään hevosia eteen-alas. Yllättäen Kalle toimi loppuverryttelyssä ihan kivasti, toki kipitystä ja kiirehtimistä oli jonkin verran mutta jotenkin meno tuntui rennommalta ja ravi joustavammalta, ja Kalle venyttikin kaulaa hieman eteen-alas kun annoin sille tilaa. Tähän saumaan sattui mukava pieni hetki jolloin koko ohjastuntuma tuntui mukavan kuminauhamaiselta, jolloin niin asetukset kuin pidätteetkin saattoi tehdä pehmeällä ja joustavalla kädellä. Kauan ei ravailtu, ja Kalle jopa siirtyi käyntiin lähes kokonaan istunnalla. Hyppäsin kyydistä irrottamaan thiedeman-ohjat jotta Kalle sai loppukäynnissä venyttää kunnolla kaulaansa. Väsyneeltähän se poni jo vaikutti kun taluttelin sitä käynnissä, ja ihmekös tuo kun oli juossut kaksi tuntia putkeen täydellä höyryllä.

Tänään siis pääsin Kallen kanssa jo hieman paremmin samalle aallonpituudelle ja hommassa oli ajoittain ihan oikeaa otettakin vaikka paljon sitä älytöntä kaahausta mahtui vielä mukaan. Kun vaan onnistuisin ravissa ja laukassa (sekä sivuttaisliikkeissä) saavuttamaan saman rentouden ja eleettömyyden sekä pehmeän käden kuin käynnissä niin Kallehan toimisi oikein kivasti. Mukava kaveri tämä Kalle on, ja kyllähän se kuuntelee jos nätisti osaa ratsastaa, mutta reaktio ratsastajan jännittymiseen tai kovaan käteen on aina alta pois juokseminen. Ja kun poni tarpeeksi kiitää niin ei minulla ole enää muita keinoja sen pysäyttämiseksi kuin väkivalloin kiskoa ohjasta, myötääminen ja istunnalla pidättäminen ei siinä tilanteessa enää oikein auta. Mielenkiintoista ja toivottavasti opettavaistakin tällaisella hevosella ratsastaminen kyllä on, ja onneksi Kalle on niin pieni että sen kanssa ei pelota vaikka vauhti vähän kiihtyykin. Samanlainen kaahaus 170 cm puokilla olisi jo pelottavaa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

2. kurssipäivä: Missä tässä on jarrut?

Toiselle koulukurssin tunnille sain ratsuksi hauskan tupsujalkaotuksen nimeltä The Gaels eli tutummin Kalle. Kalle on 6-vuotias, noin 140 cm korkea ja suvultaan tuntematon, mutta sen ulkomuoto viittaa kovasti tinkeriin. Mikään pulla-tinker Kalle ei ainakaan ole, tallin sivuilla ponia kutsuttiin kuuma-Kalleksi ja ennen tuntia tallilla vastaan tullut vanha tuttu tiesi kertoa että Kallella on aina täysi hönkä päällä. Karsinassa Kalle ainakin oli oikein kiltti ja mukava otus. Varustukseen kuului Kallellakin thiedeman-apuohja ja vieläpä varsin kireälle vedettynä.

Tunti aloitettiin tänäänkin puoli-itsenäisellä alkuverryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Myöskin eilisen tapaan opettaja sai alusta lähtien muistutella pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien kantamisesta vierekkäin. Kallella oli odotusten mukaisesti vitosvaihde päällä ja sitä sai olla koko ajan jarruttelemassa. Lisäksi Kalle tahtoi molempiin suuntiin tunkea aika voimakkaasti sisäpohjetta vastaan volteilla ja ympyröillä, ja heti kun yritin työntää sitä sisäpohkeella isommalle uralle oli reaktiona vain vauhdin lisäys. Oikeastaan Kallen reaktio mihin hyvänsä apuun taisi olla vauhdin lisäys... Yritin välttää vetämään jäämistä ja myödätä ohjasta heti ponin hidastaessa, mutta thiedeman varmaan teki sen myötäyksen aika hitaaksi.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin pohkeenväistöillä käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ensin oikeassa kierroksessa eli oikeaa pohjetta väistättäen. Lisäksi vastakkaiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kymmenen metrin voltti. 

Näin vedämme apuohjilla ponin pakettiin ja luotiviivan taakse, osa 1: käynti.
Kalle tahtoi olla käynnissäkin kiireinen eikä se reagoinut pidätteisiin istunnalla juuri mitenkään. Ehkä mulla vaan loppui tässä kohti keskivartalon lihasjäntevyys ihan kesken. Pikkuhiljaa sain käyntiä kuitenkin rauhoitettua ainakin hetkittäin niin että opeltakin tuli kehu hyvästä käynnistä. Väistöihin tullessa Kalle kuitenkin tuppasi jännittymään ja juoksemaan pois alta. Taipumukseni jännittyneeseen apujenkäyttöön väistöissä ei tietysti auttanut asiaa yhtään, joten väistöt menivät sitten lähinnä kaavalla poni kiirehtii alta, kuski vetää epätoivoisesti vauhdin hidastamiseksi molemmista ohjista ja heti jos ajatteleekaan pyytävänsä pohkeella sivulle poni vaan sinkoaa eteen entistä kiireisemmin. Kohta jatkettiin samaa tehtävää harjoitusravissa, missä väistö oli tietysti vieläkin hankalampi. Ravissa en saanut oikein missään kohtaa rauhoitettua Kallen menoa ja pidätteitä läpi. Tämä olisi epäilemättä vaatinut oikein rentoa ja jämäkkää istuntaa, mutta sellaiseen ei tämä täti pysty varsinkaan ponin kiitäessä mahanalus jalkoja täynnä ja jännittyneenä selkä alhaalla pompottaen kyydissä istujaa kuin popkornia.

Ei se ope suotta muistutellut ryhdistä.
Kun väistötehtävän suunta vaihdettiin vasemmalle, saimmekin yllättäen jopa pari kohtuullisen onnistunutta käyntiväistöä aikaiseksi. Kalle malttoi odottaa ja hidastaa väistössä niin että ihan kunnon ristiaskeleitakin mahtui mukaan. Ravissa ei sitten valitettavasti enää sama onnistunut, vaan ryysittiin taas väistöt läpi pidätteen läpimenosta tapellen. Opettaja kommentoi että väistössä minun pitäisi saada itseni rennoksi koska nyt poni jännittyy niin kovasti kuskin jännittyessä, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Pohkeenväistöyritystä ravissa, pidätteitä.

Voltilla maltettiin jopa hieman rauhoittua.

Erinomainen demokuva kuskin vasemmalle kallistumisesta. Näitä kenotuskuvia oli PALJON.
Pienen lepokäynnin jälkeen jatkettiin laukkatehtävillä. Tänäänkin mentiin vastalaukkaa, tällä kertaa loivalla kiemurauralla, ja lisäksi tehtiin toiselle pitkälle sivulle tötteröiden rajaama kymmenen metrin voltti. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, ja toki laukassakin Kallella oli kaahotusmeininki päällä mutta laukassa oli kuitenkin paljon helpompi istua rennosti alas satulaan. Enpä muuten olekaan pitkään aikaan ratsastanut yhtä säpäköitä laukannostoja kuin tänään. Kiemuraura hujahti liian reippaassa vauhdissa, mutta siitäkin huolimatta vasen laukka säilyi ainakin jotenkuten tasapainoisesti. Voltille oli aluksi hankaluuksia mahtua, ja pidätteet voltilla johtivat alkuun kiitoraville tippumiseen, mutta lopulta sain jonkinlaisen balanssin pidätteille, laukkaa ylläpitäville pohkeille ja kääntäville avuille niin että laukkaa sai hieman hidastettua ja lyhennettyä ja voltti pyörähti onnistuneesti merkkien sisään. Välillä laukan tempo oli rauhallisempi etenkin ympyröillä ja välillä taas kaahotettiin. Opettaja saikin toistaa varmaan kymmeniä kertoja tunnin aikana saman litanian "Hidasta/Ei niin kovaa - Nojaa taakse - Kädet vierekkäin". Ois voinut alkutunnista nauhoittaa tuosta pari eri muunnelmaa ja pistää lopputunniksi repeatilla soimaan.

Vasenta laukkaa. Toistuvat muistutukset käsien kantamisesta vierekkäin olivat myös erittäin aiheellisia.

Tiukka kallistus vasemmalle myös laukassa. Ei näin.
Oikeaan kierrokseen sävelet oli aikalailla samat: kaahotusta, voltilla ja ympyröillä hieman parempaa kontrollia ja voltit ihme kyllä mahtuivat tötteröiden väliin. Oikealle vastalaukka tuotti alkuun hankaluuksia, sillä Kalle lähti aina kiemurauralle kääntäessä tykittämään oikein kunnolla ja vetäisi laukanvaihdon kentän keskelle kiemuran kaarteeseen. En tiedä oliko esim. oman painoni jakautumisella jotain tekemistä sen kanssa että vasemmalle vastalaukka säilyi ongelmitta mutta oikealle tuli herkästi vaihto. Loppuviimeksi sain ratsastettua yhden kiemuran ehkä asteen hitaammassa temmossa ja oikean laukan säilyttäen.

Vau, kuski näyttää melkein ryhdikkäältä. Poni taisi juuri vaihtaa laukan vääräksi loivalla kiemuralla.
Laukan jälkeen ehdin ottaa loppuverryttelyksi vain noin kierroksen verran kevyttä ravia (joka oli aikamoista kiitämistä), sillä Kalle jatkoi vielä hetkeksi "läpiratsastukseen" pro-kuskille.


Etukeno loppuverryttelyssä. Poni kiitää.
Tunti oli kyllä ihan hauska ja ainakin vauhdikas - toisinaan kun on joidenkin ratsujen kanssa manaillut niiden moottorin puutetta niin Kallella niitä moottoreita olikin sitten useampia. Kädellä ratsastamiseksi ja ohjasta vetämiseksihän tämä pitkälti meni, ja aivan varmasti tällainen kuuma hevonen ottaa kierroksia siitä että kuski ei vaan osaa olla rento ja pehmeä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin kyllä rentouttamaan kättä ja myötäämään ohjasta, mutta pidätteitä sai vaatia läpi ihan tosissaan niin että esimerkiksi ravista kokonaan käyntiin siirtymiseen saattoi mennä kokonainen ympyränkierros. Eipä minulta siis oikein löytynyt toimivia keinoja tämän ponin jarruttelemiseen.

Kuvaajana oli tällä kertaa isä.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Koulukurssi entisellä kotitallilla - 1. päivä

Kesälomani ensimmäisellä viikoilla ohjelmassa on vierailu vanhempien luokse ja sopivasti paikkakunnalla ollessani osallistuminen entisen kotitallini kesäkurssille. Kymmenisen vuotta siis on aikaa siitä kun kyseisessä paikassa säännöllisesti ratsastin, joten nykyiset hevoset ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuttu opettajakaan ei tätä kurssia ole pitämässä. Viiden päivän kurssilla on ohjelmassa iltaisin yksi tunti kouluratsastusta.

Ensimmäiselle kurssipäivälle ratsukseni oli laitettu puoliveritamma Doza. Ehdin katsella Dozan menoa edellisellä tunnilla, ja se vaikutti mukavan kuuliaiselta hevoselta jolla kuitenkin on ikävä tapa roikuttaa kieltään ulkona. Kieli lerpatti ulkona koko edellisen tunnin kuin myös minunkin tuntini ajan, ja aivan samalla tavalla vielä tunnin jälkeen karsinassakin joten en ottanut sitä henkilökohtaisena palautteena huonosta ratsastuksesta.

Tunti aloitettiin puoli-itsenäisellä verryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Doza kuunteli mukavasti niin eteenajavia kuin pidättäviäkin apuja, mutta asettumiseen ja taipumiseen jäi toivomisen varaa. Doza vaikutti mukavalta ratsulta, rauhalliselta mutta ei laiskalta ja herkältä mutta ei sätkyltä. Dozalla oli käytössä thiedeman-apuohja, ja tämä tuntui jonkin verran häiritsevän ratsastustani kun en moiseen ylimääräiseen viritykseen ole tottunut. Thiedeman teki ohjan niin raskaan oloiseksi että huomaamatta ohja saattoi välillä olla turhan löysänä ja tuntuma kadota, ja toisaalta jäin helposti vetämään liikaa missä nyt sinänsä ei ole mitään normaalista poikkeavaa eikä mene vain apuohjan piikkiin. Alusta lähtien ja läpi koko tunnin opettaja sai muistutella ylävartalon ryhdistä, sillä meinasin jatkuvasti kallistua liikaa etukumaraan. Samoin sanomista tuli tuttuun tapaan kyynärkulmasta. Lisäksi kuulemma käteni tuppaavat olemaan eri tasossa siten että vasen käsi menee oikeaa edemmäksi. Näitä tyyppivirheitä sitten korjailtiinkin koko tunnin ajan kun eivät osaset tahtoneet pysyä oikeilla paikoillaan (eiväthän ne tyyppivirheitä olisikaan jos ne noin vain korjaantuisivat).

Hauskaa oli.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin käynnissä ratsastaen pituushalkasijaa ja sille kaikkiaan kolme pysähdystä. Doza olisi saanut kävellä energisemmin, mutta tämä johtui ehkä lähinnä siitä että nuokuin itse enkä pyytänyt hevosta liikkumaan paremmin. Doza kyllä reipastui pohkeesta kunhan vain muistin pyytää. Pysähdykset sujuivat pääsääntöisesti hyvin käyttäen istuntaa ja aivan kevyitä pidätteitä ohjalla. Muutamassa pysähdyksessä tosin steppailtiin hieman, mutta yleensä Doza malttoi seistä paikoillaan. Jossain kohtaa opettaja huomautti että ohjassa oli liikaa vetoa mistä johtuen Doza hieman puisteli päätään, ja tuntuman keventäminen saikin hevosen ehkä liikkumaan rennommin.

Tehtävää jatkettiin harjoitusravissa tehden pituushalkaisijalle kolme siirtymistä käyntiin ja myöhemmin vielä pysähdykset. Ravi-käynti-ravi-siirtymiset sujuivat ihan mukavasti kevyillä avuilla, käyntiin päästiin etupäässä istuntaa käyttäen. Harjoitusravissa tuli kehotus jäntevöittää vatsa- ja selkälihakset ja myödätä liikeeseen vain lantiosta, mutta en sitten ihan käytännön tasolla saanut tähän otetta. Pysähdyksiin ravista sai jo ottaa hieman enemmän pidätettä ohjilla, ja ehkäpä tässä kohtaa nimenomaan olisi ollut apua napakammasta keskivartalosta jotta olisi saanut istuttua hevosen ihan pysähdykseen asti turvautumatta niin paljon ohjaan.

Pituushalkaisijatehtävän jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely ensin oikeassa ja sen jälkeen vasemmassa kierroksessa. Laukkaa ratsastettiin pääty-ympyrällä josta kukin vuorollaan ratsasti pitkää sivua pitkin vastakkaiseen päätyyn, kulmasta täyskaarto ja uraa pitkin vastalaukkaa parikymmentä metriä. Doza tuntui laukassa kaikkein miellyttävimmältä ratsastaa, laukka pyöri ihan mukavasti vaikka välillä opettaja toivoikin lisää tarmokkuutta, ja edestä hevonen tuntui pehmeämmältä kuin käynnissä ja ravissa. Vastalaukkatehtävä onnistui ilman suurempia ongelmia halutun laukan säilyessä molempiin suuntiin, tosin istunnasta tuli taas tutut huomautukset. Kyynärkulman korjaus ja käsien nostaminen ylemmäs johti muutamia kertoja raville tippumiseen, kun Doza tulkitsi käden asennon muutoksen pidätteeksi eikä kuski ollut hereillä pohkeen kanssa.

Hoplaa. Kyynärpäät on taas tönkkösuorana.


Ratsun kieli lerppuu laukassa(kin) ja kuskin jalat vinksottaa.


Loppuverryttely eteen-alas. Kuski ainakin on hienossa etukönössä.
Lopuksi vielä kevennettiin hetki antaen hevosten venyttää eteen-alas. Doza ei kylläkään missään vaiheessa koko tunnin aikana liikkunut pyöreänä, vaan lähinnä kaula pitkällä edessä. Suustaan se tuntui aika jähmeältä, mutta ehkäpä tämä oli vain heijastetta ratsastajan jähmeästä kädestä. Varmaankin myös ulkona roikkuva kieli johtaa siihen että kuolain ei toimi suussa ihan halutulla tavalla. Annetut tehtävät toki hoituivat ihan mallikkaasti hevosen tehdessä kiltisti mitä kuski pyysi, joten mukavahan tällaisella sopivan reippaalla ja kuuliaisella hevosella oli ratsastaa. Mitään sen kummempia uusia oivalluksia en tänään saanut, istuntanihan on ihan hirveä mutta se oli tiedossa jo entuudestaan. Aiemmin tosin ei ole taidettu huomauttaa käsien eri tasoilla olemisesta, joten siinäpä taas yksi huomioitava palikka lisää. Eipä sitä voi odottaa hevoseltakaan oikein päin kulkemista ennen kuin kuski istuu oikein päin.

Kuvaajana oli äiti.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Vanhaa videokuvaa

Nytpä on sitten diginä vanhaa videokuvaakin 90-luvun heppailuista. Videoiden laatu ei ole ihan parasta HD:tä, mutta se lienee ymmärrettävää huomioiden milloin ne on kuvattu. Kahdessa ekassa videossa on enemmän menoa ja meininkiä, ja loput on sitten tylsiä koulurata- ja palkintojenjakopätkiä joilla on nostalgia-arvoa allekirjoittaneelle sekä mahdollisesti muille kyseisiä hevosia tunteneille.

Ensimmäisenä video on estetunnilta marraskuulta 1996 (varoitus kornista musiikista). Ratsuna pitkäaikaisin luottoponini, pikkuinen (130 cm) welsh-ruuna Dani jolla ratsastelin jo kesällä 1994 ponin ollessa vasta kolmivuotias, ja kun Dani ei onneksi koskaan käynyt minulle pieneksi niin hyppäsinpä sillä vielä "urani" viimeisissä estekisoissakin 2002. Dani oli hieman arka mutta hurjan kiltti ja piti kovasti hyppäämisestä. Sopivan pienellä kuskilla ylittyivät helposti metrin radat ja kotikentällä Dani oli oikea ruusukehai (oman pihan ulkopuolella ponia sitten pelotti niin paljon että esteiden ylityksestä ei tullut mitään). Videolla tosiaan allekirjoittanut posottaa menemään 12-vuotiaan innolla, esteet on taitoihin nähden turhan korkeita ja muksahdetaanhan sieltä alaskin, mutta lopulta tehtävä sujuu ihan mallikkaasti.



Seuraavilla kahdella pätkällä esiintyy vuoden 1998 alkupuolen kisaratsuni, virtahepo pikkusuokki nimeltä Pirtelö. Tarinan mukaan ruunan nimeksi piti tulla Gigolo, mutta koska samana vuonna oli jo syntynyt yksi sen niminen varsa vaihtui nimi Pirtelöksi joka totteli lempinimeä Gigo (savolaisittain Kiko). Gigo oli rehti hevonen, joskin hieman laiskanpulskea luonteeltaan. Hyppykykyä löytyi, tosin isommilla esteillä tulivat puomit helposti mukana jos ei kuski saanut puttea sopivan lyhyeksi ja teräväksi. Hoidettaessa Gigo oli mukava mussukka mutta maastossa siltä löytyi taipumusta reippaaseen pukitteluun. Ensimmäinen klippi on ystävänpäivän estekisoista 1998 Kimmon tallilta Kuvansista, luokka oli 70 cm ja muistan vieläkin kuinka tällä suorituksella jäimme ruusukkeesta sekunnin sadasosan päähän ja kyllä harmitti. Ihan siistin näköistä ratsastusta, vaikka hevonen liikkuukin tavoilleen uskollisen pitkänä ja lähtee pari kertaa pitkään laakahyppyyn. Oma istuntani hypyissä ja niiden välillä näyttää vakaammalta ja rutinoituneemmalta kuin nyt tuplasti vanhempana...



Toinen Gigo-pätkä on kuvattu myös Kimmon tallilla, tällä kertaa koulukisoissa 11.4.1998. Gigo liikkuu tällä radalla yllättävänkin reippaasti ja lennokkaasti (ainakin ravissa). Toki takajalat tulevat kilometrin päässä perässä ja minkäänlaista peräänantoa ei ole nähtykään, mutta hei, tämä onkin helppo C. Kaisa 14 v istuu tässäkin siistimmin kuin Kaisa 28 v.



Seuraavaa videota katsoin suunnilleen tippa linssissä, sillä siinä esiinnymme yhdessä rakkaan Lumimarjan kanssa. Lumimarja tuli tallille vuonna 1998 6-vuotiaana, lihaksettomana ja koulutuksen puolesta raakana sen jälkeen kun tämän hyväsukuisen ponin ura siitostammana oli tyssännyt ensimmäisen varsomisen jälkeen puhjenneeseen vaikeaan kesäihottumaan. Minun valmentautumis- ja kisakaverikseni Lumppari tuli vuoden 1999 vaihteessa ja yhteistyömme jatkui seuraavat kaksi vuotta. Lumimarja oli yksi ihmisystävällisimmistä ja sosiaalisimmista poneista joita olen tavannut, varsinainen sylikoira joka rapsutteli harjaajan olkapäätä varovaisesti turvallaan. Kun ponille oli saatu hieman lisää oppia ja lihaskuntoa kehkeytyi siitä mukava ja reipas esteponi, eikä se hassumpi ollut koulupuolellakaan ainakaan minua taitavampien kuskien alla.

Video on siis vuoden 1999 seuranmestaruuskilpailuiden palkintojenjaosta sen jälkeen kun olimme Lumimarjan kanssa juuri suorittaneet kaikkien aikojen parhaan kouluratamme.



Viimeisenä vielä toinen palkintojenjakovideo vuodelta 1999 estekisoista (itse asiassa äskeistä videota seuraavalta päivältä) joissa sijoituin Danin kanssa toiseksi ja Lumimarjan kanssa samassa luokassa kuudenneksi. Itse suoritukset eivät valitettavasti tallentuneet nauhalle, mutta Dani edustaa palkintojenjaossa niin nättinä että pakkohan se oli tämäkin pätkä laittaa esille.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Uusintayritys ympyränpienennyksiä

Ilahduttavasti sain jälleen tunnille Jussin ja vielä ilahduttavammin harjoituksena oli täsmälleen sama tehtävä kuin edellisellä tunnilla sunnuntaina, joten pääsin nyt yrittämään ei-niin-hyvin sujunutta ympyränpienennys-kokoamistehtävää helpommalla ratsulla.

Tunti alkoi siis sunnuntain tapaan ympyräkahdeksikolla myötä- ja vasta-asettaen vasemmalle. Aluksi mentiin tehtävää käynnissä, ja kuten niin tavallista käyntityöskentely ei meillä Jussin kanssa ottanut oikein sujuakseen. Minulla oli käynnissä hankaluuksia säilyttää tasainen tuntuma myötäillen hevosen pään liikettä mutta pitäen kyynärpäät kylkien vieressä (ravissahan kaikki on niin paljon helpompaa kun hevosen pää ei liiku), ja ohjasotteet menivät helposti vetämiseksi. Jussihan on vasemmalle asettuneena jokseenkin defaulttina (ollaan kyllä Jussin kanssa just hyvä pari kun molemmat on taipuneet kyljestä vasemmalle ihan banaanina), mutta samalla tuntui että se ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein rehellisesti myödännyt asetukseen enkä sitten päässyt itsekään kädellä myötäämään. Luultavasti kyse oli siitä että Jussin myötääminen jäi minulta huomaamatta jolloin ajauduttiin siihen hassuun tilanteeseen että asetus oli kyllä oikeaan suuntaan mutta silti ei tullut oikein sopivaa myötäyshetkeä. Toki vasemmalle oli ongelmana myös kaulan taipuminen mutkalle niin ettei asetus tullut oikeaoppisesti vain niskasta, ja kun taas yritin korjata asiaa ulko-ohjalla meni sekin jännittyneeksi vetämiseksi. Käynnissä meno oli myöskin aikamoista laahustusta, ja en saanut Jussia samanaikaisesti asettumaan JA kävelemään tarmokkaasti koska tunnetustihan kaltaiseni insinööri ei osaa kävellä ja syödä purkkaa yhtä aikaa. Helposti ajauduin myös hetkuttamaan istunnalla lisää vauhtia pohkeen takana olevaan ratsuun mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu.

Onneksi kohta saatiin lupa jatkaa tehtävää kevyessä ravissa ja johan elämä helpottui kummasti. Ohjastuntuma tuli heti miellyttävämmäksi niin kuskin kuin hevosenkin päästä, ja asetukset sujuivat paremmin vaikka vähän hakemista oli vieläkin. Edelleen olisi myös kaivattu tarmokkaampaa liikkumista, Jussi ei selvästikään ollut tänään reippaimmalla tuulellaan. Olin ennen tuntia päättänyt että tänään teen parhaani pitääkseni kädet hiljaa mutta toki aina välillä yllätin itseni verekseltään ota-päästä-nyplää-tilanteesta. Ehkä kuitenkin päätös hieman auttoi välttämään pahimpia värkkäämisiä. Asetus vaihdettiin vielä oikealle ja itse asiassa oikealle asettaen sainkin sitten Jussin kanssa parempia hetkiä kuin vasemmalle. Ravityöskentelyn lopuksi satuimme ympyrälle vasempaan kierrokseen oikealle vasta-asettaen, ja tässä totesin että jossain kohtaa palaset olivat päässeet loksahtamaan paikoilleen sillä homma toimi jo ihan kivasti. Jussi kulki niskasta kevyesti ulos asettuneena ja ihan ryhdikkäällä pyöreällä kaulalla. Opettaja kommentoikin että meno näyttää hyvältä, ja alas harjoitusraviin istuminen paljasti että hevosen selkäkin taisi olla oikeinpäin kun ei niin pomputtanut. Opettaja kehotti vielä ratsastamaan raviin lisää tarmokkuutta ja lennokkuutta, ja sain aktivoitua Jussia hieman parempaan liikeeseen ennen kuin otettiin pätkä käyntiä pitkin ohjin.

Lopputunti työskenneltiinkin sitten edelliskerralta tuttujen ympyränpienennysten parissa laukassa. Idea oli siis pienentää ympyrä vähitellen 10 metrin voltiksi johtaen etuosaa sisälle ja hakien tätä kautta laukan kokoamista. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, ja isolla ympyrällä laukka tuntui ihan toimivalta. Tuntuma oli helppo säilyttää pehmeänä, laukka rullasi mukavasti vaikka ehkä vielä sitä energiaa olisi hieman kaivattu, ja istuminen tuntui luontevalta. Ainakin ajoittain liikuttiin pyöreänä. Ympyrää sai kyllä pienennettyä voltiksi, tosin pohkeen kanssa sai olla aika vahvana ettei laukka sammunut, ja pienennys ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla etuosaa sisälle johtaen vaan ongelmana oli hevosen ulkolavan ja -kyljen pullahtaminen ulos karkuun. Vasen ulkopohkeeni oli tätä ilmiötä vastaan voimaton, ja ehkäpä jäin myös liiaksi kiini sisäohjaan. Sellaista kokoavaa piruettimaista kääntymistä ei siis tähän kierrokseen oikein onnistuttu tekemään.

Vasemmassa laukassa ympyränpienennykset onnistuivatkin sitten oikein mukavasti. Etuosa oli hyvin kontrolloitavissa ja laukan lyhentäminen istunnalla toimi, ja hyvin tasapainossa olevana hevosena Jussi toki hoitaa tällaisen tehtävän niin kuin ei mitään kunhan vaan kuski osaa antaa suunnilleen oikeat avut. Tuli siinä kääntäessä mieleen että tämä on varmaan niin lähellä laukkapiruettia kuin tällainen puska-ö -ratsastaja voi päästä. Korjaamisen varaa kyllä jäi ainakin vasempaan sisäkäteen, jonka huomasin pienennyksissä jännittyvän liikaa. Vasempaan kierrokseen Jussi tuntui laukkaavan reippaammin kuin oikeaan, ja kivoja pätkiä mahtui siis tähänkin askellajiin.

Loppuun vielä kevennettiin ympyrällä hetki vasempaan kierrokseen vuorotellen asetusta sisälle ja ulos. Jussi kulki tässä vaiheessa hyvässä muodossa ja yritin taas muistutella itseäni käsien rauhallisena pitämisestä. Opettajan palaute oli että meno loppuravissa oli vaivattoman näköistä, tosin itse olisin toivonut vielä lisää lennokkuutta ja paremmin pohkeen edessä liikkuvaa hevosta.

Loppukaneettina en osaa todeta oikein muuta kuin että Jussin kanssa on aivan ihana työskennellä, myös tällaisina päivinä kun sen eteenpäinpyrkimys on vähän huonompaa. 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hävettävän huonoa ratsastusta

Olen varmasti ratsastanut yhtä huonosti ellen huonomminkin vaikka kuinka usein, mutta joka tapauksessa teki mieli otsikoida tämän päivän tuntianalyysi näin sillä tällainen olo tunnista jäi.

Ratsunani oli Epper ja eipä siinä mitään, Epper on ihan hauska ja olihan siitä jo aikaa kun viimeksi sillä ratsastin. Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja kevyessä ravissa ympyräkahdeksikkoa siten että asetus pidettiin koko ajan vasemmalla, eli näin ollen toiselle ympyrälle tuli myötä- ja toiselle vasta-asetus. Myötäasetukseen oli tarkoitus saada hevosia venyttämään hieman eteen-alas kun taas vasta-asetukseen yhdistettiin hevosen lyhentäminen ja kokoaminen. Kun otin ohjat tuntumalle ja hain asetuksen vasemmalle Epper tuli aika mukavasti pyöreälle kaulalle, ja opettaja kommentoikin jossain kohtaa että Epper liikkuu ihan hyvässä raamissa. No, tämä hyvä raami oli ennen kuin olin ehtinyt vielä juurikaan tehdä mitään ja pilata Epperin liikkumista etupainoiseksi kyntämiseksi. Pohkeen takana poni kyllä oli koko ajan ja meno oli aikamoista matelua. Asetustehtävä taisi vieläpä harhauttaa ratsastukseni aivan liian ohjapainotteiseksi niin että se pieninkin eteenpäinpyrkimys sammui. Sanomista tuli jälleen käsien levottomuudesta sekä myötäämisestä ennenaikaisesti, ja toisaalta taas en monessakaan kohtaa älynnyt myödätä silloin kuin oikeasti olisi ollut sen aika. Asetus vaihdettiin vielä oikealle, ja oikealle asettaen tehtävä toimi ehkä paremmin, ainakin ulko-ohjan tuntuma oli jotenkin helpompi säilyttää kuin vasemmalle asettaessa. Vaikka väliin sattui joitakin parempia hetkiä niin kyllä isoja ongelmia olivat edelleen väärin ajoitettu myötääminen (tai sen puute) asetuksesta, sekä ratsun toivottoman hidas liikkuminen ja pohkeeseen reagoimattomuus johon en riittävän napakasti puuttunut jäädessäni näpertämään ohjien pariin.

Seuraavana tehtävänä oli ympyrän pienentäminen takaosakäännöstä ajatellen, ja hevosten saaminen kokoamaan itseään automaattisesti tämän liikkeen avulla. Isolta ympyrältä siis ajateltiin etuosaa sisälle johtaen ja sisäpuolelle asettaen, ja samanaikaisesti takaosaa kontrolloiden niin etteivät takajalat lähtisi väistämään ulos ympyrän kaarelta. Ikään kuin hyvin laajan piruetin ratsastamista siis. Tehtävä aloiettiin käynnissä siihen minulle hankalampaan suuntaan eli vasemmalle. Kompastuskiveksi tehtävässä koituivat apujenkäyttöjeni jännittyneisyys (liikaa vetämistä ja puristamista), ja Epper tahtoi pienentää ympyrän  turhan nopeasti aivan pieneksi voltiksi takaosan väistäessä samalla ulos. Käynti meinasi helposti sammua myös. En siis oikein kunnolla saanut palasia loksahtamaan tässä paikoilleen niin että tehtävä olisi sujunut toivotulla tavalla.

Pian samaa harjoitusta jatkettiin vasemmassa laukassa ja tässähän se paketti sitten levisi viimeistään ihan täysin. Epper lähti laukkaan enemmän tai vähemmän ajamalla, ja laukan sisällä tuntui että koko ajan sai olla ajamassa täysillä eteen jotta ei tipahdettaisi raville. Välillä kyllä tipahdettiin. Yritä siinä sitten pienentää ympyrää piruettimaisesti kun hevonen puksuttaa kilometrin mittaisena kiireiseksi ajettua mutta vetelää laukkaa - jooei. Äkkiä pudottiin raville jos yritin ruveta ympyrää tehtävänannon mukaisesti pienentämään. Opettaja kehotti ratsastamaan ensin isolla ympyrällä laukan lyhyeksi ja teräväksi pidätteitä ja pohjetta vuorotellen, mutta helpommin sanottu kuin tehty tämäkin. Meno oli sitten sitä että kuski roikkuu jännittyneellä kädellä ponin suussa ja paukuttaa samalla pohkeilla lisää vauhtia oikean askellajien säilyttämiseksi. Ihan alkeistuntimenoa jälleen kerran. Hetkellisesti liike tuntui muuttuvan parempaan suuntaan napakammaksi ja lyhyemmäksi, mutta kun yritin lähteä tästä ympyränpienennystä ratsastamaan oltiinkin taas pian ravilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna omassa ratsastuksessani oli ihan liikaa hosumista ja rauhattomuutta niin istunnan kuin apujenkäytönkin suhteen joten ei ihme jos ei kulje. Facepalm.

Onneksi homma sentään toimi edes vähän paremmin oikeaan kierrokseen. Otettiin pari ympyränpienennystä käynnissä oikealle ja sitten jatkettiin oikeassa laukassa. Oikea laukka tuntui alunalkaenkin toimivan paremmin, ja kun opettaja vielä ohjeisti istumaan rauhallisesti ja jättämään heijaukset pois (eli ei yritetä liikkua hevosen puolesta vaan laitetaan hevonen liikkumaan ratsastajalle) niin alkoi jo melkein sujuakin. Laukka oli hallitumman oloista ja tuntui että sitä sai ratsastettua jopa vähän ylöspäinkin eikä vain eteenpäin. Sain ohjastuntuman nyt rentoutettua samalla kun rauhoitin istumisen, ja verrattuna vasempaan kierrokseen meno oli jo ihan asiallista vaikka pohkeella saikin pyytää aika voimakkaasti eteen. Sain jopa kerran-pari nätisti pienennettyä ympyrän pieneksi voltiksi rauhallisilla avuilla ja laukan säilyessä vaikka ehkä ihan toivotunlaista etuosan siirtoa ja kokoamista siihen ei vielä tullutkaan. Tässä kohtaa siis tuli jonkinmoinen oivallus siitä miten pitäisi ratsastaa jotta laukka ei olisi sellaista kuin vasempaan kierrokseen tänään: rauhallisesti paikoillaan istuen vaikka hevonen tekisi mitä (=yrittäisi tippua koko ajan raville), nopeita ja napakoita tarkoituksenmukaisia apuja käyttäen ja ei mitään älytöntä vetämistä ja puristamista vaan pienet avut ja jos ne ei riitä niin heti perään voimakkaammin. Itsestäänselvää, mutta tarvitsin demonstraation jotta meni perille.

Lopuksi kevennettiin hetki ravissa tehden myötä- ja vasta-asetuksia ympyrällä. Epper ravasi hetken aikaa laukan jälkeen ihan mukavan oloisesti mutta kohta meno taas hyytyi turhan paljon. Pyöreällä kaulalla kuljettiin ainakin pääsääntöisesti ja Epper myötäsi asetuksiin aika hyvin. Ei pöllömpää tässä kohtaa mutta eteenpäinpyrkimystä olisi vielä kaivattu paljon lisää samoin kuin kuskin käsiin rauhallisuutta.

Vasemman laukan räpellykset jäivät kummittelemaan mieleen siinä määrin että jäi jokseenkin epäonnistunut fiilis tunnista. Eipä se meno toki muiltakaan osin ollut niin kovin loisteliasta. Seuraavan kerran kun saan Epperin kannattaa varmaan suosiolla jättää satula pois, pari ratsastajaa ryhmästäni nimittäin huomautti että Epper on paljon parempi ratsastaa ilman satulaa, ja onhan sillä mukavan pyöreä selkä ja pehmeät liikkeet.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Heppa hieno, kuski ei niinkään

Kesäillan koulutunnille sattui ratsuksi Jussi ja mikäpäs sen kivempaa. Tuntui kuin olisi jo ehtinyt vierähtää pidempikin aika edellisestä Jussi-tunnista mutta eipä siitä ollut vielä kahta kuukauttakaan. Jussia vaan tulee äkkiä ikävä.

Työskentely aloitettiin käynnissä pääty-ympyröillä väistättäen takaosaa ulos ja samalla johtaen etuosaa hieman sisälle. Tehtävä aloitettiin vasemmassa eli siinä minulle vaikeammassa kierroksessa. Väistöt onnistuivat ihan siedettävästi, tosin pidätteen läpimenossa oli hankaluuksia niin että hevonen meinasi ryysiä väistöstä hieman karkuun. Väistöihin en saanut siis kättä rentoutettua vaan vetokilpailuksi tahtoi mennä, ja Jussihan palkitsee ohjasta vetämisestä rullaamalla kaulan kaarelle. Oikeaan kierrokseen väistöt olivat helpommat johtuen arvatenkin siitä että painon jakaminen satulassa tulee minulla oikealle niin paljon luontevammin.

Väistöjen jälkeen siirryttiin verryttelemään kevyessä ravissa ympyröillä. Jussin ravi tuntui ponnettomalta ja hoputtelin sitä eteenpäin, mutta huomasin pian että hevonen itse asiassa jo kipitteli turhankin kiireisenä mutta silti olin vielä vaatimassa lisää vauhtia. Ongelma taisi olla siis pikemminkin askeleen lyhyydessä. Vasemmassa kierroksessa olin taas ihan kamalassa kippurassa vasemmasta kyljestä, tuntuu melkein kuin ongelma vain pahenisi mutta toivottavasti kyse on siitä että huomaan asian nykyään paremmin. Jussi ravasi mukavasti pyöreällä kaulalla ja oli kevyehkön oloinen edestä joten omaa kättä oli suhtellisen helppo rentouttaa. Kyynärpäät sain mielestäni nyt paremmin säilytettyä kylkien vieressä vaikka käsi ehkä välillä turhan alas painuikin. Sorruin kuitenkin taas yliratsastamiseen ja opettaja sai jälleen kehottaa "matkustelemaan" hevosen kulkiessa hyvin.

Verryttelyn jälkeen vaihdettiin pääty-ympyrät puolen kentän kokoisiksi neliöiksi joilla ratsastettiin kulmat käynnissä takaosakäännöstä ajatellen. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, johon kulmakäännökset sujuivatkin paremmin kuin oikealle. Olin ehkä oman keskittymiseni kanssa vähän ulapalla tässä kohtaa ja häsläsin käännökset miten sattuu. Jussi teki ne kyllä nätisti jos vain sain korrektit avut annettua. Monesti jännityin itse käännöksissä liikaa ja hätiköin liikaa apujen kanssa käskyttäen hevosta ennen kuin se oli ehtinyt edes reagoida edellisiin apuihin. Etenkin kättä olisi pitänyt rauhoittaa, opelta tuli jossain vaiheessa kommenttia että käännöksessä tuli ainakin viisi ylimääräistä ohjasotetta.

Seuraavaksi otettiin laukkaa samoilla neliöillä, tavoitteena laukan kokoaminen lyhyeksi ja teräväksi. Ensin vasenta laukkaa jossa minulla oli vaikeuksia saada kädet rennoksi. Ehkä olinkin liikaa käsijarru päällä sillä laukka tuntui turhankin lyhyeltä ja töksähtelevältä. Pikkuhiljaa sain laukkaa rullaavamman oloiseksi, tosin opelta tuli jossain kohtaa kommenttia että koko ratsukko kulki ajoittain liiaksi alamäkeen. Ylimääräistä (ohjas)apujenkäyttöä esiintyi laukassakin, toisaalta olisin voinut varmaan enemmän tehdä istunnalla kokoamisia siellä Jussi tuntui reagoivan niihin oikein hyvin. Oikeaan laukkaan sattui joitain oikein mukavia hetkiä kun pyysin ulkopohkeella laukkaan lisää terävyyttä samalla istunnalla hevosta kooten, ja tästä pääsin kättäkin rentouttamaan. Jussi pyöristyi hyvin näissä hetkissä ja koko ratsukko tuntui liikkuvan mukavan ryhdikkäästi. Ainakin siis laukkatyöskentely tuntui paranevan loppua kohden.

Loppuraveissa Jussi tuntui todella hyvältä, se liikkui energisen ja notkean oloisesti sekä kevyellä tuntumalla pyöreänä. Taisi kulkea ihan selästäkin pyöreänä sillä ravi ei tuntunut enää töksähtelevältä kuten alkutunnista, ja kun ratsastin ennen käyntiin siirtymistä pari ympyrää harjoitusravissa tuntui liike mukavan joustavalta istua. Siinä ravissa olisikin voinut leijailla vaikka kuinka pitkään tai lähteä vaikka kouluradalle. Jussi oli siis hieno mutta ratsastajassa oli taas sanomista, kädet nimittäin nypläsivät ohjia itsekseen aivan liikaa. Mikä siinä on niin vaikeaa pitää ne kädet hiljaa värkkäämättä ja häiritsemättä hevosta silloin(kin) kun se kulkee hyvin?!

Yhteenvetona Jussi oli siis tänään todella mukava ratsastaa. Käynnissä oli sitkasta eikä palaset loksahtaneet oikein paikoilleen mutta ravissa kulki hyvin ja laukassakin ainakin välillä. Voi kun vaan saisin a) korjattua itseni suoraan ja b) rentoutettua ja rauhoitettua apujenkäytön niin jopa ois hyvä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Valokuvamuistoja

Ei muuta kuin skanneri laulamaan ja vanhat heppakuvat digitaalisiksi. Oi niitä aikoja...

Maastoon lähdössä welsh-tamma Beanut Colombinen kanssa 21.8.1994. Ajanmukaiseen ratsastusasuun kuuluivat Ma-Nu:n ratsastushoust, kumiset Aigle-saappaat, Wembleyn "turva"kypärä ja psykedeelinen tuulitakki.

Ekoissa kisoissa 28.1.1995. Ratsuna sh-tamma V.M.Vikkeri.

Uittamassa 22.6.1995. Pv-tamma Little Cate.

Koulukisoissa 24.3.1996. Nf-tamma Kate Girl.

Connemararuuna Hagens Lorimer 21.3.1998. Kuskilla jalassa 90-luvun lopun kuuminta hottia eli hapsulliset minichapsit.

Sh-ruuna Pirtelö, Villivarsa-Cupin seurakarsinnat 28.3.1998.

Hevosen Viikon kulkue Siilinjärven keskustassa 21.5.2000. Edustusratsuna Korholan Lumimarja.

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut Lahden Takkulassa 12.8.2001, 90 cm juniorimestaruusluokka ja ratsuna Hornet. Huono kuva mutta tyylikkään näköistä menoa. Turvaliivit oli jo keksitty.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Kisatilastot vuosilta 1995-2002

Sainpa vihdoin naputeltua sähköiseen muotoon koko kisahistoriikkini ratsastusharrastukseni ensimmäiseltä kierrokselta. Onneksi jaksoin aikanaan tunnollisesti kirjata kaikki kisatiedot ruutupaperitaulukkoon, sieltä ne oli helposti siirrettävissä Exceliin. Koko taulukko löytyy nyt täältä:

Kisatulokset 1995-2002 (Google spreadsheet)

Aika hurjaa oli huomata että kisastartteja ehti noina vuosina kertyä kaikkiaan 125. On sitä tullut rata jos toinenkin hinkutettua läpi. Estepuolella startteja tuli 64 ja koulupuolella 61, joten aika tasan menee kisailut lajien välillä. Aluetasolla startteja on 75, seuratasolla 29 ja harjoituskisoissa 21. Ennen vanhaanhan aluetasolle pääsi kisaamaan kuka vain, aluelupajärjestelmää ei tainnut esim. 1997 vielä olla olemassakaan ja sitten kun luvat tuli käyttöön lupa myönnettiin jokaiselle joka osallistui tunnin mittaiselle sääntökurssille. Niinpä sitten pikkutytöt puksutti tyytyväisenä aluekisoissa HeB:tä vaikka alla oli hädin tuskin hyväksytty tulos seuratason HeC:stä. Toki myös aluekisoissa oli tuolloin helpompia luokkia, alarajoja ei tainnut olla vaan myös helppo C ja 60 cm voitiin järjestää alueluokkana.

Lisäksi tulostilastoista nähdään että olen aina ollut jokseenkin surkea kouluratsastajana: 60%:iin yltäviä tuloksia löytyy vain kolme! Sen sijaan alle 50% tuloksia on peräti kymmenen kappaletta. Sijoituksia löytyy 27 (aluetasolta 15) eli noin joka viidennestä startista tuli ruusuke. Koulupuolelta sijoituksia on 7 (aluetasolta 3) ja esteiltä 20 (aluetasolta 12). Estepuolelta tuli kolmeen kertaan seuranmestaruuspronssia ja kerran aluemestaruuspronssi. Koulupuolen mitalit jäivät yhteen seuranmestaruushopeaan.

Hylkyjä on vain 4 kappaletta, joten ei hullumpaa sen suhteen. Toki tuolloin kisattiin vielä säännöillä joiden mukaan vasta kolmannesta kiellosta hylättiin, kun taas ensimmäisestä kiellosta tuli 3 virhepistettä ja toisesta 6 virhepistettä. Vain yksi hylky kautta aikain tuli satulasta putoamisen vuoksi, joten aika apina olen ollut kyydissä roikkumaan ottaen huomioon että estestartteja on noinkin paljon.

Enkä muuten suotta tituleeraa itseäni poniratsastajaksi, sillä 125 startista vain neljä on ratsastettu hevoskokoisella ratsulla - Samantha II (149 cm) 1 startti, Diiva 2 starttia ja Nero 1 startti. Muutoin kisasin aina poneilla ja ponikokoisilla suokkiputeilla.

Kisaratsut Sukupostissa:
V.M. Vikkeri
Kate Girl (ei kuvaa)
Alexander
Samantha II (ei kuvaa)
Ruskelan Dundee
S.V. Sunday Girl
Apache II
Pirtelö
Japatso
Kilroy
Baronet
Korholan Lumimarja
Wind
Sandy Lou
Korholan Usva
Hornet
Béla
Diiva

torstai 7. kesäkuuta 2012

Liiku poni liiku

Koulutunnille sattui ratsuksi pitkästä aikaa Jukka. En ollut mitenkään erityisen riemuissani, sillä aiempien kokemusteni perusteella Jukka on eteenpäin puskettavaa mallia joka pohkeesta ja raipasta reipastaa liikkumistaan kahden askeleen ajaksi ja sitten palaa takaisin mateluvauhtiin. Hikinen tunti oli siis luvassa.

Yritin pitää heti tunnin alusta lähtien mielessä periaatteen että puristamaan ja punkemaan ei jäädä vaan käytetään raippaa jos ei poni reagoi pohkeeseen. Enpä tosin voi väittää että tätä erityisen hyvin olisin onnistunut noudattamaan. Kun aloitimme raviverryttelyn opettaja ohjeisti minua ratsastamaan ihan ensimmäisenä vain pari kierrosta kenttää ympäri oikein reippaassa ravissa. Hoputtelin Jukkaa ravaamaan niin paljon kuin ponista lähtee mikä ei ollut tässä tilanteessa kovin paljon. Kyllähän se reagoi, mutta aika voimakkaita apuja sai käyttää. Opettaja muistutteli pohkeen säilyttämisestä "pitkänä" eli välttämään polvien ja kantapäiden nousua pohjeapuja käyttäessä. Kun oli saatu ponia hieman hereille ja liikkeelle otettiin ohjalla napakampaa tuntumaa jota kohti ratsastaa pohkeella. Opettajan ohjeistus oli että Jukka vaatii jämäkän mutta tasaisen tuntuman jolla otetaan etuosaa pakettiin niin ettei koko poni vain karkaa etukautta pitkäksi vasteena pohkeeseen. Periaatteessa hyvin yksinkertaista: kädet hiljaa ja koko ajan kunnon tuntuma suuhun, ja sitten vaan poni liikkumaan niin että hippulat vinkuu. Käytännössä ei niin yksinkertaista, sillä a) miten pidät ne luonnostaan levottomat kädet hiljaa silloinkin kun pitäisi keskittyä muihin asioihin (ja silloin kun pitäisi käyttää raippaa yhtään voimakkaammin); b) mitäs kun napakka tuntuma muuttuukin hyvin helposti jännittyneellä kädellä vetämiseksi; c) raippaa ei muista käyttää niin systemaattisesti että ponin saisi herkistettyä pohkeelle; d) raippaa ei raaski käyttää niin paljon että oikeasti saataisiin poni lentämään eteen. Kaiken lisäksi olin taas aika kamalan vinossa siellä satulassa, vasen kylki aivan linkussa. Äh ja pöh.

Tunnin varsinainen tehtävä olivat kulmavoltit. Jokaiseen neljään kulman ratsastettiin noin 10 metrin voltit, toiseen päätyyn käynnissä ja toiseen harjoitusravissa. Volteilla tahtoi Jukan vauhti hiipua entisestään ja siinähän sitä oli tekemistä yrittää yhtäaikaa asettaa, laittaa ponia liikkumaan ja pitää oma istunta kasassa. Jukan ravi on jotenkin hankala istua vaikkei se isosti liikukaan, mutta ihmekös tuo kun heppa puksuttaa menemään pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Jännitin liikaa ylävatsalihaksia (tai pidätin hengitystä) sillä ne tahtoivat kipeytyä harjoitusravia pompotellessa. Hetkittäin liikuttiin hieman paremmin silloin kun onnistuin noudattamaan ohjeita tasaisesta tuntumasta ja saamaan Jukkaa liikkumaan eteen, mutta olihan se vähän sellaista jatkuvaa pohkeella runttaamista. Ulko-ohja tahtoi volteilla unohtua liiaksi, ja muistuttelinkin itseäni ulkokyynärpään vetämisestä paikoilleen kyljen viereen. Ope kehotti muutamaan otteeseen ottamaan ohjaa lyhyemmäksi.

Kulmavoltteja ratsastettiin loppuun vielä laukassa molempiin suuntiin. Edelleen tultiin toiseen päätyyn voltit käynnissä, minkä jälkeen laukannosto käynnistä jossain kohtaa pitkää sivua ja toisen päädyn voltit laukaten. Jukka oli tyylilleen uskollisesti nelitahtinen, ja ohjeena oli jälleen naputtaa pohkeella ja raipalla lisää terävyyttä liikkeeseen. Ei kovempaan vauhtiin vaan nimenomaan terävämmällä ja energisemmällä askeleella jotta laukka tulisi pyörivämmäksi ja kolmitahtisemmaksi. Kuin ihmeen kautta laukka hieman paranikin kun kuski jaksoi sitkeästi vaatia, ja saatiin ihan hyviä kolmitahtisia ja hyvin pyöriviä laukkapätkiä. Olihan siellä paljon helpompi myös istua hiljaa ja heilumatta kun laukka alkoi rullata paremmin. Sitten taas väliin tuli niitä nelitahtilompsuttelupätkiä homman herpaantuessa hetkeksi. Enpä älynnyt keskittyä tekemään laukassa pidätteitä istunnalla ponin kasaamiseksi ja ryhdistämiseksi, vaan enimmäkseen mentiin samalla "ohja tuntumalla ja pohkeella lisää terävyyttä" -kaavalla.

Loppuun ravissa keventäessä yritettiin vielä vähän vääntää ponia myötäämään niskasta asetusten kautta. Mitään varsinaista pyöristymistä ei nähty mutta pieniä asetukseen myötäämisiä saatiin kunhan maltoin pitää asettavan ohjasotteen loppuun asti enkä itse myödännyt ennenaikaisesti. Tässä vaiheessa jo liikuttiin jos nyt ei lennokkaasti niin edes hieman tarmokkaammin kuin tunnin alkupuoliskolla, tosin ei Jukka pohkeen edessä ollut vieläkään. Ope kommentoi että tästä kohtaa vois Jukan kanssa oikeastaan vasta aloittaa työskentelyn. Oli kuulemma ihan siinä ja hilkulla että kohta naksahtaisi toimimaan kun vaan kuski vaatisi vielä vähän rohkeammin.

No joo. Tällaista tämä taas oli Jukka-jumin kanssa. Voi kun sillä vaan olisi jonkinlainen oma moottori. Pakko sanoa että jos ratsastus olisi aina tällaista niin enpä kyllä tätä lajia harrastaisi.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Kivaa pikkuponeilua

Koska ensi viikonloppuna en pääse kummallekaan tunnilleni (sain kesälle vakiotuntipaikat lauantaille ja sunnuntaille) anopin 60-vuotispäivien vuoksi, tungin tänään mukaan korvaavalle tunnille jo etukäteen. Kannatti tunkea, sillä hevoslistasta löytyi minulle hauska yllätysratsu: Osku! Osku on noin 135 cm korkea pikku söpöläinen, ja vaikka olenkin sen toisinaan nähnyt myös pienimpien aikuisten ratsuna olin jostain syystä aina ajatellut sen itselleni turhan pieneksi. Tosin ratsastinhan minä koko teini-ikäni Oskun kokoisilla ja pienemmilläkin poneilla sen jälkeen kun 13-vuotiaana saavutin 157 cm:n aikuispituuteni. Painoa toki on nykyään kymmenen kiloa enemmän kuin tikkulaihoina teinivuosina, mutta nelosella se vielä (juuri ja juuri) alkaa joten eipä kai tässä senkään suhteen olisi syytä luokitella itseään täysin ulos pikkuponeilta. Maneesin peilistä pääsinkin toteamaan että olimme Oskun kanssa ihan sopusuhtainen ratsukko eivätkä jalkani lainkaan roikkuneet ponin mahan alla.
 
Osku osoittautui mukavan reippaaksi poniksi, tai oikeastaan vähän turhankin kiireiseksi ja hätäiseksi. Eteenpäin ei tarvinnut hoputella koko tunnin aikana vaan lähinnä ponia sai olla jarruttelemassa. Aloitimme tunnin pohkeenväistöillä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle sekä loivalla kiemurauralla vastakkaisella pitkällä sivulla. Tehtävää ratsastettiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Osku väisti pohjetta kuuliaisesti ja väistöissä oli ihan hyvä poikitus, mutta kaula tahtoi vasenta pohjetta väistäessä mennä mutkalle vasemmalle kun taas oikeaa pohjetta väistäessä ei meinannut löytyä kunnollista asetusta oikealle. Etuosan ja kaulan asennon kanssa oli siis tekemistä vaikka takaosa hyvin väistikin. Pyrkimyksenä oli päästä istunnalla hidastamaan käyntiä/ravia väistön aikana sekä ulkoavuilla kontrolloida etuosa takaosan eteen. Ihan hyviä väistöaskeleita sieltä saatiinkin molempiin suuntiin, tosin väistöihin en saanut ponia pyöristymään vaan mentiin hieman jännittyneesti pää ylhäällä. 

Ravi oli Oskulla helpoin askellaji ratsastaa, sen pienissä ja hyvin tasaisissa liikkeissä oli helppo istua ja ravissa oli ponin kiireisyyttä helpoin kontrolloida. Välillä meinattiin kipittää mutta istunnalla sai menoa jonkin verran rauhoitettua. Asetusten kautta Osku tuli hetkittäin pyöreälle kaulalle, ja mukaan mahtui pätkiä jolloin poni kulki ihan mukavan oloisesti sekä kuski sai kättä rentoutettua. Havaitsin Oskun olevan vino samalla tavalla kuin Jussi eli sekä nenä että takaosa tahtoivat koko ajan olla hieman vasemmalla kun taas oikealle taipuminen oli kankeaa. Oikealle sai asetuksen läpimenoa vaatia ihan topakasti, mutta kun ponin sai oikealle asettumaan myötäsi se myös niskasta hyvin. Usein syyllistyin itse myötäämään ohjasta liian aikaisin eli ota-päästä-syndrooma oireili jälleen. Asettava oikea käsi tahtoi painua kiinni oikeaan reiteen eli käsien asennossa ja kantamisessa oli kyllä taas sanomista. Opettaja muistuttelikin kyynärkulman säilyttämisestä.

Väistöjen jälkeen käveltiin hetki ennen kuin aloitettiin laukkatehtävä kolmikaarisella kiemurauralla. Kiemura tehtiin koko maneesin pituudelle siten että ensimmäinen kaari ja viimeinen kaari myötälaukassa olivat kapeammat ja keskimmäinen kaari vastalaukassa tuli isompana ja loivempana. Aloitettiin oikeasta laukasta, ja Oskulta ei ainakaan vauhtia puuttunut. Laukka oli kiireistä kaahotusta ja ehkä hieman nelitahtistakin. Pääty-ympyröillä sain laukkaa hieman rauhoitettua sekä ponia pyöristymäänkin, tosin laukan hidastamisyritykset johtivat helposti raville tippumiseen. Istunnalla tuntui olevan tärkeä rooli laukan rauhoittamisessa ja kasaamisessa. Opettaja muistutti olemaan liikuttamatta lantiota laukan mukana satulassa ees ja taas, eli painopisteen tulisi pysyä yhdessä kohtaa. Kiemurauralla Osku tahtoi kiihdytellä vastalaukkaan, mutta kiireisestä temposta huolimatta vastalaukkakaari saatiin suoritettua ihan kohtuullisen tasapainoisesti oikean laukan säilyessä. Viimeinen kiemuraura oikeaan laukkaan onnistui aivan nappiin - olin saanut juuri ympyrällä Oskua rentoutumaan ja pyöristymään, joten ensimmäiselle kaarelle tultiin ihan hallitusti ja sen jälkeen sitten saatiin esitettyä oikein hieno vastalaukkakaari. Selkeästi tunsin satulaankin kuinka kaikki osui siinä hetkessä kohdilleen, ja laukka alkoi tuntua ihan erilaiselta kuin Oskun peruskaahotus ponin laukatessa kaaren läpi hienosti pyöreänä ja tasapainoisena. Opettaja kehui että siinä saatiin ponia jo ihan oikeasti suoristumaan. Palkkioksi Osku sai kävellä hetken pitkin ohjin.

Sama kiemura vastalaukkoinen tultiin lopuksi vielä vasemmassa laukassa. Laukka meni taas kiirehtimiseksi ja kaahotukseksi, ja oikeassa laukassa koettua onnistumista ei saatu enää toistettua. Vasen laukka olikin vastalaukkana hankalampi säilyttää, ja mentiin ensin muutama epäonnistunut yritys ristilaukkaan vaihtaen tai raville tiputtaen. Luulen näiden vaikeuksien johtuneen siitä että Oskun on hankala saada vasenta kylkeään venytettyä kuten kaarre oikealle vasemmassa laukassa vaatisi, olinhan havainnut koko alkutunnin ajan sen olevan vasemmalle linkussa. Epäilen myös että oman painoni jakautumisella ja istunnan vakaudella oli asian kanssa paljonkin tekemistä. Saatiin kuitenkin pari kertaa tultua vastalaukka ihan onnistuneesti vasemman laukan säilyessä koko kaaren ajan vaikka poni olikin kiireinen.

Lopuksi kevenneltiin vielä hetki kolmikaarisella kiemurauralla sekä ympyröillä. Itse tosin unohduin välillä istumaan harjoitusraviin sillä alas istumalla sai Oskun ravin tahtia kontrolloitua paljon paremmin. Oskulla oli laukan jälkeen kipitysvaihde päällä ja se oli hieman juoksemassa alta pois. Ympyröillä taivuttelemalla ponia sai hieman pyöristymään eteen ja alas, tosin vasemmalle kaula taipui turhankin linkkuun kuskin unohtaessa riittävän ulko-ohjan tuen. 

Tunnista jäi hyvä fiilis sillä Oskulla oli tosi hauska ratsastaa, ja mahtuihan sinne niitä pieniä onnistumisen hetkiäkin. Juuri Oskun kaltaisilla poneilla ratsastin paljon Silloin Kun Olin Nuori, joten ihana paluu lapsuuteen -nostalgiaolo tässä tuli väistämättä. Menen kyllä Oskulla oikein mielelläni toistekin.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Rentouttava kavalettitunti

Vuorossa oli kavalettiharjoituksia ja mikäpäs siinä, varsinkin kun ratsuksi sattui uljas musta nimeltä Pera - tuo heppa siis jonka kanssa pompin pystyestettä tuossa sivupalkin kuvassa. Peralla tulee mentyä sen verran harvoin että siinä välissä ehtii aina melkein unohtaa kuinka ihana hevonen se onkaan.

Alkuun verryteltiin käynnissä sekä kevyessä ravissa ratsastaen pitkälle sivulle voltit alkuun, keskelle ja loppuun. Tavoitteena oli hevosten liikkuminen lyhyenä mutta aktiivisena. Pera harppoi ravia vähän velton oloisena, mutta opettajan ohjauksella sain sen liikettä aktivoitua raipan naputuksilla ja löytyihän sieltä sitten ihan kunnollista ravia mistä pystyi sitä lyhentämistäkin yrittämään. Käsiini olisi taaskin kaivattu rauhallisuutta ja vakautta - Peran kanssa todella helposti unohtuu ottamaan ja päästämään sisäohjasta jatkuvasti. Onhan se kiva värkätä ohjalla kun hevonen vetää heti kaulaa kaarelle, mutta ei sillä hyvän ratsastuksen kanssa ole mitään tekemistä. Yritin miettiä lantion asentoa aina kun vain ehdin, ja jostain syystä en nyt havainnut painon valuvan niin voimakkaasti vasemmalle kuin yleensä. Opettaja neuvoi jälleen keventämään pienemmin ja rauhallisemmin. Pera asettui ihan mukavasti molempiin suuntiin ja pyöristyi volteilla. Raviverryttelyn lopussa kun Pera oli saatu kunnolla liikkeelle ja paremmin pohkeen eteen oli se oikein miellyttävä ja kevyt ratsastaa.

Hetken käveltyämme jatkettiin volttien ratsastusta sekä lisättiin tehtävään laukkapuomit pitkän sivun suuntaisella suoralla linjalla vasempaan kierrokseen. Puomeja oli kolme ja väleihin tuli kolme laukka-askelta. Puomilinja sujui ilman suurempia ongelmia, tosin välit tahtoivat välillä käydä hieman ahtaiksi kun en saanut Peran laukkaa ihan riittävästi lyhennettyä. Pientä vinoutta ja kiemurtelua oli myös havaittavissa, ja ope muistuttelikin ulkoavuista puomien välissä. Pera toimi laukassakin volteilla ihan mukavasti, mutta askeleen pituuteen olisin toivonut pääseväni vielä paremmin käsiksi.

Seuraavaksi puomit nostettiin pikkuruisiksi ristikoiksi ja tultiin samaa linjaa nyt oikeassa laukassa. Ristikkolinja sujui meiltä myös ihan nätisti, mahduttiin väleihin kolmella askeleella ja opettajan mukaan laukka oli tehtävään nähden oikein sopiva. Pääsääntöisesti oli sellainen olo että ihmeempiä ei satulassa tarvinnut tehdä vaan saattoi vain rentoutua ja nauttia menosta.

Lopuksi tultiin vielä samaa ristikkolinjaa jatkaen toiselle samanlaiselle kolmen kavaletin linjalle vastakkaisella pitkällä sivulla. Näitä linjoja mentiin ympäri kahden kierroksen verran oikeassa laukassa pyrkien tasaisen rytmin säilyttämiseen, ja Peran kanssa homma sujui edelleen varsin mallikkaasti. Opettajan palaute oli että suoritus oli varsin asiallinen ja hyvä että maltoin odottaa väleissä istunnan kanssa menemättä liian aikaisin etukumaraan.

Ehdittiin tulla samaa kahden linjan rytmitehtävää vielä vasempaan kierrokseen, ja tässä kohtaa kostautui se että olin jo liiaksi tuudittautunut tehtävän sujumiseen omalla painollaan ja ratsastajan skarppaamatta. Ensimmäiselle kavaletille tultiin aivan liian juureen, hevonen pääsi sen jälkeen liian pitkäksi eikä kunnollista rytmiä ja tasapainoa löytynyt enää oikein koko linjan aikana. Toista linjaa lähestyessä Pera puolestaan ponkaisikin ensimmäiselle kavaletille aivan liian kaukaa, jäin hieman jälkeen ja taas rämmittiin koko linja aivan epämääräisesti. Saatiin tästä hyvästä jatkaa suoraan sakkokierrokselle missä ensimmäinen linja ylittyi taas oudoista ponnistuspaikoista sähläten ja hevosen karatessa liian pitkäksi. Vasta neljännelle linjalle saatiin lopulta kohtuullisen sujuva ja tasapainoinen suoritus mihin saattoi hyvillä mielin lopettaa. Hieman jäi harmittamaan tämä lopputunnin tunarointi, kun Peran kanssa tällaisen kavalettitehtävän nyt oikeasti pitäisi olla ihan piece of cake. Ilmeisesti vaan nukahdin satulaan ihan täysin ja unohdin että ratsastaakin pitäisi eikä vain olettaa että Pera automaattisesti tekee nappisuorituksen kuskin puuttumatta asiaan.

Lopun kompurointia lukuunottamatta oli kyllä oikein rentouttava tunti, teki hyvää poikkeuksellisen stressaavan työviikon sekä keskiviikkoisen Hilanterin kanssa vänkäämisen jälkeen. Vaikka tehtävät eivät 100% täydellisesti sujuneetkaan niin Peran kanssa ratsastus tuntui ihanan helpolta ja kevyeltä. Hitsit että se on mukava hevonen.