Ilahduttavasti sain jälleen tunnille Jussin ja vielä ilahduttavammin harjoituksena oli täsmälleen sama tehtävä kuin edellisellä tunnilla sunnuntaina, joten pääsin nyt yrittämään ei-niin-hyvin sujunutta ympyränpienennys-kokoamistehtävää helpommalla ratsulla.
Tunti alkoi siis sunnuntain tapaan ympyräkahdeksikolla myötä- ja vasta-asettaen vasemmalle. Aluksi mentiin tehtävää käynnissä, ja kuten niin tavallista käyntityöskentely ei meillä Jussin kanssa ottanut oikein sujuakseen. Minulla oli käynnissä hankaluuksia säilyttää tasainen tuntuma myötäillen hevosen pään liikettä mutta pitäen kyynärpäät kylkien vieressä (ravissahan kaikki on niin paljon helpompaa kun hevosen pää ei liiku), ja ohjasotteet menivät helposti vetämiseksi. Jussihan on vasemmalle asettuneena jokseenkin defaulttina (ollaan kyllä Jussin kanssa just hyvä pari kun molemmat on taipuneet kyljestä vasemmalle ihan banaanina), mutta samalla tuntui että se ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein rehellisesti myödännyt asetukseen enkä sitten päässyt itsekään kädellä myötäämään. Luultavasti kyse oli siitä että Jussin myötääminen jäi minulta huomaamatta jolloin ajauduttiin siihen hassuun tilanteeseen että asetus oli kyllä oikeaan suuntaan mutta silti ei tullut oikein sopivaa myötäyshetkeä. Toki vasemmalle oli ongelmana myös kaulan taipuminen mutkalle niin ettei asetus tullut oikeaoppisesti vain niskasta, ja kun taas yritin korjata asiaa ulko-ohjalla meni sekin jännittyneeksi vetämiseksi. Käynnissä meno oli myöskin aikamoista laahustusta, ja en saanut Jussia samanaikaisesti asettumaan JA kävelemään tarmokkaasti koska tunnetustihan kaltaiseni insinööri ei osaa kävellä ja syödä purkkaa yhtä aikaa. Helposti ajauduin myös hetkuttamaan istunnalla lisää vauhtia pohkeen takana olevaan ratsuun mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu.
Onneksi kohta saatiin lupa jatkaa tehtävää kevyessä ravissa ja johan elämä helpottui kummasti. Ohjastuntuma tuli heti miellyttävämmäksi niin kuskin kuin hevosenkin päästä, ja asetukset sujuivat paremmin vaikka vähän hakemista oli vieläkin. Edelleen olisi myös kaivattu tarmokkaampaa liikkumista, Jussi ei selvästikään ollut tänään reippaimmalla tuulellaan. Olin ennen tuntia päättänyt että tänään teen parhaani pitääkseni kädet hiljaa mutta toki aina välillä yllätin itseni verekseltään ota-päästä-nyplää-tilanteesta. Ehkä kuitenkin päätös hieman auttoi välttämään pahimpia värkkäämisiä. Asetus vaihdettiin vielä oikealle ja itse asiassa oikealle asettaen sainkin sitten Jussin kanssa parempia hetkiä kuin vasemmalle. Ravityöskentelyn lopuksi satuimme ympyrälle vasempaan kierrokseen oikealle vasta-asettaen, ja tässä totesin että jossain kohtaa palaset olivat päässeet loksahtamaan paikoilleen sillä homma toimi jo ihan kivasti. Jussi kulki niskasta kevyesti ulos asettuneena ja ihan ryhdikkäällä pyöreällä kaulalla. Opettaja kommentoikin että meno näyttää hyvältä, ja alas harjoitusraviin istuminen paljasti että hevosen selkäkin taisi olla oikeinpäin kun ei niin pomputtanut. Opettaja kehotti vielä ratsastamaan raviin lisää tarmokkuutta ja lennokkuutta, ja sain aktivoitua Jussia hieman parempaan liikeeseen ennen kuin otettiin pätkä käyntiä pitkin ohjin.
Lopputunti työskenneltiinkin sitten edelliskerralta tuttujen ympyränpienennysten parissa laukassa. Idea oli siis pienentää ympyrä vähitellen 10 metrin voltiksi johtaen etuosaa sisälle ja hakien tätä kautta laukan kokoamista. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, ja isolla ympyrällä laukka tuntui ihan toimivalta. Tuntuma oli helppo säilyttää pehmeänä, laukka rullasi mukavasti vaikka ehkä vielä sitä energiaa olisi hieman kaivattu, ja istuminen tuntui luontevalta. Ainakin ajoittain liikuttiin pyöreänä. Ympyrää sai kyllä pienennettyä voltiksi, tosin pohkeen kanssa sai olla aika vahvana ettei laukka sammunut, ja pienennys ei toiminut ihan tarkoitetulla tavalla etuosaa sisälle johtaen vaan ongelmana oli hevosen ulkolavan ja -kyljen pullahtaminen ulos karkuun. Vasen ulkopohkeeni oli tätä ilmiötä vastaan voimaton, ja ehkäpä jäin myös liiaksi kiini sisäohjaan. Sellaista kokoavaa piruettimaista kääntymistä ei siis tähän kierrokseen oikein onnistuttu tekemään.
Vasemmassa laukassa ympyränpienennykset onnistuivatkin sitten oikein mukavasti. Etuosa oli hyvin kontrolloitavissa ja laukan lyhentäminen istunnalla toimi, ja hyvin tasapainossa olevana hevosena Jussi toki hoitaa tällaisen tehtävän niin kuin ei mitään kunhan vaan kuski osaa antaa suunnilleen oikeat avut. Tuli siinä kääntäessä mieleen että tämä on varmaan niin lähellä laukkapiruettia kuin tällainen puska-ö -ratsastaja voi päästä. Korjaamisen varaa kyllä jäi ainakin vasempaan sisäkäteen, jonka huomasin pienennyksissä jännittyvän liikaa. Vasempaan kierrokseen Jussi tuntui laukkaavan reippaammin kuin oikeaan, ja kivoja pätkiä mahtui siis tähänkin askellajiin.
Loppuun vielä kevennettiin ympyrällä hetki vasempaan kierrokseen vuorotellen asetusta sisälle ja ulos. Jussi kulki tässä vaiheessa hyvässä muodossa ja yritin taas muistutella itseäni käsien rauhallisena pitämisestä. Opettajan palaute oli että meno loppuravissa oli vaivattoman näköistä, tosin itse olisin toivonut vielä lisää lennokkuutta ja paremmin pohkeen edessä liikkuvaa hevosta.
Loppukaneettina en osaa todeta oikein muuta kuin että Jussin kanssa on aivan ihana työskennellä, myös tällaisina päivinä kun sen eteenpäinpyrkimys on vähän huonompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti