Koulukurssi entisellä kotitallilla - 1. päivä

Kesälomani ensimmäisellä viikoilla ohjelmassa on vierailu vanhempien luokse ja sopivasti paikkakunnalla ollessani osallistuminen entisen kotitallini kesäkurssille. Kymmenisen vuotta siis on aikaa siitä kun kyseisessä paikassa säännöllisesti ratsastin, joten nykyiset hevoset ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuttu opettajakaan ei tätä kurssia ole pitämässä. Viiden päivän kurssilla on ohjelmassa iltaisin yksi tunti kouluratsastusta.

Ensimmäiselle kurssipäivälle ratsukseni oli laitettu puoliveritamma Doza. Ehdin katsella Dozan menoa edellisellä tunnilla, ja se vaikutti mukavan kuuliaiselta hevoselta jolla kuitenkin on ikävä tapa roikuttaa kieltään ulkona. Kieli lerpatti ulkona koko edellisen tunnin kuin myös minunkin tuntini ajan, ja aivan samalla tavalla vielä tunnin jälkeen karsinassakin joten en ottanut sitä henkilökohtaisena palautteena huonosta ratsastuksesta.

Tunti aloitettiin puoli-itsenäisellä verryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Doza kuunteli mukavasti niin eteenajavia kuin pidättäviäkin apuja, mutta asettumiseen ja taipumiseen jäi toivomisen varaa. Doza vaikutti mukavalta ratsulta, rauhalliselta mutta ei laiskalta ja herkältä mutta ei sätkyltä. Dozalla oli käytössä thiedeman-apuohja, ja tämä tuntui jonkin verran häiritsevän ratsastustani kun en moiseen ylimääräiseen viritykseen ole tottunut. Thiedeman teki ohjan niin raskaan oloiseksi että huomaamatta ohja saattoi välillä olla turhan löysänä ja tuntuma kadota, ja toisaalta jäin helposti vetämään liikaa missä nyt sinänsä ei ole mitään normaalista poikkeavaa eikä mene vain apuohjan piikkiin. Alusta lähtien ja läpi koko tunnin opettaja sai muistutella ylävartalon ryhdistä, sillä meinasin jatkuvasti kallistua liikaa etukumaraan. Samoin sanomista tuli tuttuun tapaan kyynärkulmasta. Lisäksi kuulemma käteni tuppaavat olemaan eri tasossa siten että vasen käsi menee oikeaa edemmäksi. Näitä tyyppivirheitä sitten korjailtiinkin koko tunnin ajan kun eivät osaset tahtoneet pysyä oikeilla paikoillaan (eiväthän ne tyyppivirheitä olisikaan jos ne noin vain korjaantuisivat).

Hauskaa oli.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin käynnissä ratsastaen pituushalkasijaa ja sille kaikkiaan kolme pysähdystä. Doza olisi saanut kävellä energisemmin, mutta tämä johtui ehkä lähinnä siitä että nuokuin itse enkä pyytänyt hevosta liikkumaan paremmin. Doza kyllä reipastui pohkeesta kunhan vain muistin pyytää. Pysähdykset sujuivat pääsääntöisesti hyvin käyttäen istuntaa ja aivan kevyitä pidätteitä ohjalla. Muutamassa pysähdyksessä tosin steppailtiin hieman, mutta yleensä Doza malttoi seistä paikoillaan. Jossain kohtaa opettaja huomautti että ohjassa oli liikaa vetoa mistä johtuen Doza hieman puisteli päätään, ja tuntuman keventäminen saikin hevosen ehkä liikkumaan rennommin.

Tehtävää jatkettiin harjoitusravissa tehden pituushalkaisijalle kolme siirtymistä käyntiin ja myöhemmin vielä pysähdykset. Ravi-käynti-ravi-siirtymiset sujuivat ihan mukavasti kevyillä avuilla, käyntiin päästiin etupäässä istuntaa käyttäen. Harjoitusravissa tuli kehotus jäntevöittää vatsa- ja selkälihakset ja myödätä liikeeseen vain lantiosta, mutta en sitten ihan käytännön tasolla saanut tähän otetta. Pysähdyksiin ravista sai jo ottaa hieman enemmän pidätettä ohjilla, ja ehkäpä tässä kohtaa nimenomaan olisi ollut apua napakammasta keskivartalosta jotta olisi saanut istuttua hevosen ihan pysähdykseen asti turvautumatta niin paljon ohjaan.

Pituushalkaisijatehtävän jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely ensin oikeassa ja sen jälkeen vasemmassa kierroksessa. Laukkaa ratsastettiin pääty-ympyrällä josta kukin vuorollaan ratsasti pitkää sivua pitkin vastakkaiseen päätyyn, kulmasta täyskaarto ja uraa pitkin vastalaukkaa parikymmentä metriä. Doza tuntui laukassa kaikkein miellyttävimmältä ratsastaa, laukka pyöri ihan mukavasti vaikka välillä opettaja toivoikin lisää tarmokkuutta, ja edestä hevonen tuntui pehmeämmältä kuin käynnissä ja ravissa. Vastalaukkatehtävä onnistui ilman suurempia ongelmia halutun laukan säilyessä molempiin suuntiin, tosin istunnasta tuli taas tutut huomautukset. Kyynärkulman korjaus ja käsien nostaminen ylemmäs johti muutamia kertoja raville tippumiseen, kun Doza tulkitsi käden asennon muutoksen pidätteeksi eikä kuski ollut hereillä pohkeen kanssa.

Hoplaa. Kyynärpäät on taas tönkkösuorana.

Ratsun kieli lerppuu laukassa(kin) ja kuskin jalat vinksottaa.

Loppuverryttely eteen-alas. Kuski ainakin on hienossa etukönössä.

Lopuksi vielä kevennettiin hetki antaen hevosten venyttää eteen-alas. Doza ei kylläkään missään vaiheessa koko tunnin aikana liikkunut pyöreänä, vaan lähinnä kaula pitkällä edessä. Suustaan se tuntui aika jähmeältä, mutta ehkäpä tämä oli vain heijastetta ratsastajan jähmeästä kädestä. Varmaankin myös ulkona roikkuva kieli johtaa siihen että kuolain ei toimi suussa ihan halutulla tavalla. Annetut tehtävät toki hoituivat ihan mallikkaasti hevosen tehdessä kiltisti mitä kuski pyysi, joten mukavahan tällaisella sopivan reippaalla ja kuuliaisella hevosella oli ratsastaa. Mitään sen kummempia uusia oivalluksia en tänään saanut, istuntanihan on ihan hirveä mutta se oli tiedossa jo entuudestaan. Aiemmin tosin ei ole taidettu huomauttaa käsien eri tasoilla olemisesta, joten siinäpä taas yksi huomioitava palikka lisää. Eipä sitä voi odottaa hevoseltakaan oikein päin kulkemista ennen kuin kuski istuu oikein päin.

Kuvaajana oli äiti.