Jatkoa siirtymisten parissa

Artsin valmennus oli tällä viikolla poikkeuksellisesti torstaiaamuna. Kun olin myös poikkeuksellisesti ratsastanut Vakella keskiviikkoiltana niin pääsin valmennukseen kerrankin omilta jäljiltä olevalla ponilla. Alkuverryttelyssä Vake olikin harvinasen hyvä. Oikea kylki ei puskenut sisään, vaan myös oikealle Vake oli valmiiksi notkea eikä suoristamista ja työstämistä tarvittu läheskään siinä määrin kuin yleensä. Niinpä itsenäiset verryttelyt sujuivat mukavan pehmeästi ja rennosti pyöreänä liikkuen. Tuli oikein hyvä mieli, kun huomasin että Vake oli näin hyvä nimenomaan oman ratsastukseni jäljiltä.

Kyllä se kaikkivoipaisuuden tunne siitä karisi, kun aloimme työskennellä päivän varsinaisten tehtävien parissa. Nyt nimittäin ei sievä ravi riittänyt, vaan tänään Vaken haluttiin olevan pyöreällä niskalla myös käynnissä ja pysähdyksissä sekä siirtymisten yli. Käynnissähän Vake on perinteisesti ollut kaikkein vaikein saada pyöristymään, sillä käynnissä se jää aina niin hitaaksi eikä moottoria löydy. Ratsastimme aluksi pysähdyksiä käynnistä sekä uralla että pituushalkaisijalla. Jos käynnissä niskan saikin hetkellisesti myötäämään, niin pysähdyksissä Vake ikään kuin siirtyi tuumailutauolle nenä pitkällä ja kiinnitti huomionsa muualle kuin ratsastajaan. Pienillä asetuksilla ja kuolaimen liikutteluilla palautettiin sen ajatuksia takaisin kuskin suuntaan, ja asettavaa ohjaa myötäämällä sekä kaulaa silittämällä sain sen rentoutumaan pyöreälle kaulalle kunhan vaan ensin oli vähän herätelty huomiota.

Ratsastimme edelliskertojen tapaan paljon siirtymisiä sekä lyhensimme askelta siirtymisiä valmistellessa. Kun siirtymiset alkoivat sujua uralla mentiin niitä myös pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla koin suoruuden säilyttämisen erityisen hankalaksi, etenkin laukassa. Uralla seinän tuki auttoi siirtymisissä, kun taas pituushalkaisijalla Vake kampeutui helposti oikealle. Jos pyöreys meinasi pituushalkaisijalla kadota oli ohjeena ottaa avuksi pieni asetus (yleensä vasemmalle). Vake väläytteli etenkin ravissa oikein hienoja pätkiä ryhdikkäässä muodossa näppärästi kahden ohjan välissä. Välillä kuitenkin homma lässähti matalaryhtiseksi mönkimiseksi.

Laukannostoja tehtiin tänään paljon. Yritin taas tehdä noston pelkästään istunnalla eli lonkkaa keikauttamalla, mutta sorruinpa liioittelemaan ja keikauttamaan koko ylävartaloa. Vake kyllä luki ajatuksiani, mutta kuskin heijatessa se ei ollut nostoissa tietenkään niin täsmällinen ja ponteva. Malttia siihen vartalon käyttöön! Toki mukaan mahtui myös oikein onnistuneita laukannostoja, joissa olin saanut kerättyä alle riittävän energian ja onnistuin antamaan selkeän mutta pienen merkin. Hyvän noston jälkeen ensimmäiset laukka-askeleet pyörivät oikein hyvin ja ryhdikkäästi. Kun laukka alkoi tästä hyytyä aloin taas tuupata vaivihkaa istunnalla ja laukka meni tietenkin vain huonommaksi. Sainkin ohjeeksi ottaa laukan pois heti kun tuntui että pitää alkaa tuupata, ja tehdä ravista välittömästi uuden noston. Tämä toimi samalla Vakelle tehokkaana voimisteluna, kun nostoja tuli monta peräjälkeen. Takaosa tuntuikin tekevän hyvin töitä kun teimme tällaisia nopeasti toistuvia laukka-ravi-laukka-siirtymisiä ympyrällä, ja poni ponnisti nostoihin oikein napakasti.

Lopuksi yritimme ratsastaa vielä kevyessä ravissa muutamia reilumpia askeleenpidennyksiä uralla, mutta kovin kummoisia eroja en Vaken raviin saanut ratsastettua. Tässä vaiheessa tuntia laukkatyöskentelyn jälkeen poni oli ehkä jo menettänyt parasta energiaansa ja ryhtiään. Pidennyksiin haluttiin joka tapauksessa pyöreyttä, joten eteen ratsastettiin vain sen verran kuin oli mahdollista pyöreällä niskalla ja selkä ylhäällä vaikka liike jäikin vielä kovin vaatimattomaksi. Vakelle askeleen pidentäminen ei tokikaan ole helppoa, mutta ehkä se sieltä vielä joku päivä tulee. Aivan lopuksi haettiin vielä käynnissä energistä askellusta sekä asetuksella myötäys pyöreälle niskalle ennen kuin annettiin pitkät ohjat.

Enpä voi sanoa, että tässä oltaisiin oltu aivan mukavuusalueella runsaiden siirtymisten ja käynnin työstämisen parissa. Kai se on onnistuneen valmennuksen merkki, että koko ajan ei ole helppoa mutta silti mukaan mahtuu myös onnistuneita pätkiä. Tunti myös linkittyi mukavasti pariin edelliskertaan ja niillä hoksattuihin asioihin. Käynnin runsaampi työstäminen oli "uudempi" juttu, mutta hyvä että siihenkin paneudutaan. Monesti sitä vaan haluaisi luovuttaa ja unohtaa käynnin ratsastamisen Vakella kokonaan, kun se tuntuu niin hankalalta. Sitkeydellä kuitenkin käyntiin löytyi edes välillä pyöreyttä, vaikka toki siihen vaadittaisiin terävyyttä vielä lisää ja haasteena ovat etenkin hetket alassiirtymisten jälkeen. Hyvä huomio on myös se, että Vake täytyy opettaa olemaan pysähdyksissäkin kuulolla sen sijaan että se pitäisi niitä luvallisina henkisen poissaolon hetkinä.

Toimivia pätkiä ja tuijottelupätkiä

Keskiviikon tunnilla sain treenailla Peralla koulukisoja varten. Sunnuntaina olisi siis tarkoitus mennä A-merkin kouluohjelma. Vähän kyllä epäilyttää mitä siitäkin mahtaa tulla, mutta yhtä lailla Pera jaksaa tuijottaa ja kauhistella tuomaria oli luokan vaikeustaso mitä hyvänsä. Tänään sainkin jo pientä esimakua Peran mahdollisista tuijotteluista, sillä katsomopääty ja etenkin sen toinen nurkka olivat tänä iltana epäilyttäviä.

Aloitimme kuviolla, jossa mentiin molemmista päädyistä käynnissä keskihalkaisijalle ja siitä pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti. Tästä siirryttiin raviin ja käännyttiin keskiympyrälle. Myöhemmin otettiin ympyrällä myös laukkaa. Väistö oikeassa kierroksessa lähti kulkemaan kohtuullisen hyvin, ja asteittain siihen tuli pientä pyöristymistäkin. Vasemman kierroksen väistöissä poikitus oli sen sijaan nihkeää, ja syynä tähän oli kuulemma erityisesti se että olin kiinni sisäohjassa. Hellittämällä sisäohjan ja ratsastamalla pidätteet paremmin ulkoa tuli ehkä jotain parannusta, mutta kovin letkeää ja sujuvaa väistöä ei saatu tehtyä. Ravi lähti liikkeelle odotetun nahkeasti, sillä takaosa ei ollut vielä läheskään hereillä. Oikeassa kierroksessa sisälapa puski vinoon aika paljon, ja koko hevonen oli kiemurana kun sisäpohje ja asetus eivät olleet alkuunkaan läpi. Vasemmassa kierroksessa pääsin ratsastamaan ravia paremmin tuntumaa kohti, ja hevonen alkoi löytyä ulko-ohjalle. Raviin tuli imua ja letkeyttä pikkuhiljaa lisää. Laukassa meno olikin sitten oikein mukavaa, ja muoto varsin tasainen.

Tunnin toisessa kuviossa ratsastettiin pituushalkaisijalle ravissa ja pysähdyttiin kentän keskelle. Pysähdyksestä nostettiin suoraan laukka, ja uralla pitkän sivun alussa tehtiin kulmaan laukkavoltti. Voltin jälkeen siirryttiin raviin, ja pitkällä sivulla ratsastettiin keskiravia. Pera alkoi taas hyvin pian ennakoida pysähdyksiä, joten pysähdykseen tullessa nenä nousi ylös vaikka muuten pituushalkaisijalle päästiin hyvässäkin muodossa. Laukan myötä Pera alkoi olla paremmin hereillä, ja se näkyi nyt ravissakin. Laukannostoissa meinasi loppua vähän usko kesken, kun ne piti tehdä suoraan pysähdyksestä. Niinpä sorruin kallistelemaan etunojaan, mutta silti Pera nosti laukat aika kuuliaisesti. Kannuksista oli varmasti paljon apua tässä kohtaa. Sain myös ongelmitta nousemaan aina haluamani puolen laukan, vaikka nyt oltiinkin kentän keskellä ilman tukea suuntaan tai toiseen. Pituushalkaisijalta päätyyn tullessa Peralla alkoi aina tuijottelu, ja juuri tuijotuskulmaan oli tarkoitus tehdä laukkavoltit. Niinpä voltilla sai ratsastaa ihan topakasti pohkeella, jotta Pera ei jähmettynyt tai alkanut puskea päädystä poispäin. Käsi olisi saanut volteilla olla varmasti pehmeämpi, sillä Peran höpsöillessä päädyin rajoittamaan sitä ohjalla vähän liikaakin. Keskiravin suhteen ohjeena oli tehdä lisäys vähitellen ravia kasvattaen sekä pitää ulko-ohja tukena. Kovin liitävää tai suurta keskiravia en Perasta löytänyt, mutta se kuitenkin pidensi askelta melko hyvin tuntumalla. Kun pyöreys säilyi eikä hevonen jännittynyt niin keskiravissa pystyi kohtuullisesti istumaankin.

Loppuraveissa huomasin ilokseni, että oikea puoli oli nyt läpi ja Pera tuntui suoralta. Niinpä tuntuma oli mukavasti kahdella ohjalla ja hevonen niiden välissä, mikä ei todellakaan ollut tilanne vielä tunnin alkupuolella. Vasta ollessaan suorempi Pera alkoi liikkua ravissa tasaisen pyöreänä, ja toki tähän vaadittiin myös aktiivisuutta takaosassa. Tänään siis tuntui siltä, että alan saada ravinkin ratsastamiseen edes välillä jotain ideaa. Silti en kyllä tiedä itkisikö vai nauraisiko ajatukselle helppo A -radan suorittamisesta kisoissa.

Siirtymisiä ilman vetoa

Keskiviikon tunnilla oli jälleen koulua, ja ratsuksi tuli vanha tuttu Jussi. Tunnin aiheena olivat pysähdykset ja siirtymiset, mitkä ovat minulle olleet Jussin kanssa perinteisesti niitä hankalimpia tehtäviä. Siirtymisiin haluttiin kevyttä kättä ja vatsalihasten käyttöä, joten siinä tälle illalle haastetta.

Siirtymisiä ratsastettiin pituushalkaisijalla, ja lisäksi pitkille sivuille tehtiin 10 metrin voltteja. Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja sitten ravista pituushalkaisijan keskipisteessä. Aluksi turvauduin ohjiin aivan liikaa, eli kun Jussi tuntui hitaalta pysähtymään sorruin vetämään ohjista. Tämä ei nyt käynyt päinsä. Ilman ohjilla kiskomista jarrutusmatka oli ensin pidempi, mutta kun aloimme molemmat saada juonesta paremmin kiinni sujui pysähdys käynnistä pian oikein asiallisesti istunnalla pidättäen ja kevyellä ohjalla. Jussi liikkui kyllä käynnissä pitkänä puikulana ja huonosti selkäänsä käyttäen, mutta edistystä sekin ettei se pysähdyksissä vain vyörynyt vaan pääsin vaikuttamaan pienemmillä avuilla.

Ravista pysähtymisessä oli aluksi samat ongelmat, eli jarrutusmatka oli pitkä ja en keksinyt muuta keinoa kuin vetää ohjasta hevosen seis. Ope kuitenkin totesi, ettei pari käyntiaskelta väliin haittaa vaan ne ovat vain Jussin keino asetella jalkansa pysähdykseen tasan. Kun aloin olla jarrutuksessa kärsivällisempi ja pyrin vain istumaan vetämättä ohjasta Jussi paransi pysähdyksiä koko ajan. Pysähtyminen oli vähän etupainoisen oloista, mutta ohjastuntuma pysyi kuitenkin kohtuullisen kevyenä, eli kun en vetänyt hevosta ei sekään vetänyt takaisin. Muutoinkin koetin ratsastaa kevyellä kädellä ilman vetokilpaa. Jussi olisi saanut olla lyhyemmässä ja pyöreämmässä raamissa, mutta kun ei sinne ilman vahvaa ohjaa nyt päästy niin menin sitten ihan tyytyväisenä vähän pidemmällä hevosella enkä alkanut yrittää Jussin paketoimista edestä. Ravityöskentelyn lopulla liikkuminen alkoi tuntua jo mukavammalta ja selästä pyöreämmältä, niin että pääsin vähän paremmin istumaan harjoitusravissakin. Tällöin myös pysähdyksistä tuli pehmempiä ja täsmällisempiä.

Lopuksi mukaan tuli vielä laukka. Pituushalkaisijalla siirryttiin ensin ravista käyntiin, käynnistä laukannosto ja laukkavoltti pitkälle sivulle, pitkän sivun keskelle siirtyminen laukasta käyntiin ja uudestaan laukkaan. Myös pituushalkasijalle otettiin muutama siirtyminen laukasta käyntiin siinä vaiheessa kun homma alkoi olla paremmin hanskassa. Jussi nosti laukat hyvin, mutta siirtyminen käyntiin jäi ongelmalliseksi. Laukka ei ollut tarpeeksi takaosalla ja lyhyenä niin että siirtyminen olisi tullut pehmeästi ja luontevasti. Raviaskeleita tuppasi aina tulemaan mukaan enemmän tai vähemmän. Olisin myös halunnut laukan pyörimään vähän ilmavammalla askeleella. Oikea laukka rullasi paremmin, mutta vasemmassa laukassa ongelmana tuntui olevan vinous ja ulkokyljelle puskeminen. Molempiin suuntiin ope käski kääntää volteilla paremmin ulkopohkeella ja hellittää sisäohjasta. Oikeassa laukassa sain mielestäni tehtyä ihan asiallisia voltteja joilla muotokin jo vähän lyheni, mutta vasemmassa kierroksessa ulkolapa jäi auttamatta karkuteille.

Siirtymisten parissa tuli tänään pieniä onnistumisia, mutta muutoin tuntui etten saanut Jussiin tällä kertaa ihan kunnolla otetta. Enimmäkseen se jäi liikkumaan aika pitkänä puikulana, ja läpi tunnin vaivasi vinous jota en saanut korjattua. Paremminkin on Jussi kulkenut, mutta hyvää oli sentään se että maltoin ratsastaa tänään kevyellä kädellä myös siirtymiset enkä alkanut kiskoa ohjista. Vetoon ja vahvaan käteen on Jussin kanssa niin helppo sortua, kun se sellaista sietää ja saattaa vieläpä palkita vetämällä kaulaa kaarelle. Mennään mielummin vähän pitkänä kuin lähdetään vahvan käden tielle.

Ratsasta ajatuksen kanssa

Tiistain tunnilla oli jälleen koulua, ja harjoittelimme tällä kertaa yleisiä kouluradan teitä ja tehtäviä. Vaken kanssa olemme menossa parin viikon päästä kotikisoissa näillä näkymin K.N. Specialin. Siinä kyllä on haastetta ihan riittämiin, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Raviverryttelyn aikana ratsastimme pääty-ympyröitä sekä muutamat askeleenpidennykset pitkillä sivuilla. Kevyessä ravissa Vake puksutteli ensin laiskana pötkylänä, ja ratsastus meni liikaa pohkeilla tuuppimiseksi ja jatkuvaksi maiskutteluksi vailla selkeää päämäärää. Kun istuin alas harjoitusraviin loksahti Vake ihan eri moodiin, jolloin ravista tuli etenevämpää ja tahdikkaampaa sekä pyöreää. Ilmeisesti pääsin taas satulassa istuen vaikuttamaan paremmin, ja tässä vaiheessa aloin myös ratsastaa asetukset määrätietoisemmin. Niin kauan kun nyhräsin sisäohjalla epämääräisesti vailla selkeää ideaa ei asetus tietenkään tullut läpi, mutta kun rauhoituin ja pidin asettavasta ohjasta vähän tasaisemmin vastaan ja myötäsin vasta oikealle hetkellä alkoi homma toimia. Tässä vaiheessa meno oli ravissa aika mukavaa erityisesti sen suhteen että Vake askelsi ihan itse eteenpäin sopivalla aktiivisuudella eikä sitä tarvinnut vaivihkaa tuuppia. Askeleenpidennyksiinkin se lähti ihan asiallisesti eteen, ja ennen kaikkea pysyi pyöreällä niskalla ja sopivalla tuntumalla myös askeleenpidennyksen aikana. Ei yhtään hassumpaa.

Seuraavaksi menimme laukkalävistäjiä sekä molempiin päätyihin laukkaympyrät. Oikean laukan päädyssä nosto tapahtui ravista lyhyen sivun keskellä, ja vasemman laukan päädyssä nosto tehtiin K.N. Specialin mukaisesti kentän keskellä. Vake laukkasi isoilla pääty-ympyröillä huomattavasti paremmin kuin viime viikon valmennuksen pikkuvolteilla. Pyöreys olisi saanut olla parempi, mutta laukka rullasi kuitenkin suhteellisen pehmeästi ja takajalatkin laukkasivat laahustamatta. Välillä aktivoin takaosaa hieman raipalla, ja Vake vastasi tähän jännittymättä tai pukittamatta. Sisäkäden rentouttaminen oli laukassa jälleen se juttu, mutta varmaan vähempikin sisäohjan myötääminen olisi riittänyt sillä nyt ohja pääsi välillä roikkumaan.

Lävistäjä vasemmassa laukassa onnistui asiallisesti laukan säilyttäen, ja pääsin jopa ratsastamaan uraa pitkin muutaman askeleen vastalaukkaa ennen raviin siirtymistä. Tässä on tullut pientä edistystä. Lävistäjän alussa olisin kuitenkin saanut kääntää ulkopohkeella paremmin, niin ettei Vake olisi kääntynyt lävistäjälle oikealle liiraten ja vasemmalle taipuneena. Oikean laukan lävistäjän kanssa oli tuttuun tapaan vaikeuksia. Vake alkoi lävistäjän loppua kohti jarruttaa, ja jos en tehnyt mitään (tai jos aloin tuupata istunnalla) pudotti se raville. Jos taas käytin pohjetta, ääntä tai raippaa nakkasi se laukanvaihdon joko pienellä pukilla tai ilman. Ope ohjeisti näissä ongelmatilanteissa nostamaan uralle tultua uudestaan oikean eli vastalaukan, jotta Vake saataisiin pikkuhiljaa hoksaamaan oikean laukan säilyttämisen idea. Yllätyksekseni vastalaukan nostaminen jopa onnistui jos vaan sain tilanteen nopeasti nollattua ja annettua järkevät nostoavut. Vielä ei saatu onnistunutta laukkalävistäjää tähän suuntaan tehtyä, mutta jatketaan harjoituksia tällä periaatteella että uralla nousee uudestaan oikea laukka jos se ei ole lävistäjällä säilynyt.

Lopuksi menimme vielä harjoitusravissa ja ratsastimme pituushalkaisijaa pysähdyksillä. Sain Vaken tuotua pituushalkaisijalle hyvin suorassa, ja se myös pysähtyi oikein täsmällisesti ja suorana. Pysähdyksissä se vaan veti aina kaulan suoraksi eteen niin ettei mistään pyöreästä muodosta ollut tietoakaan. Jos pysähdyksiin haluaisi pyöreyttä joutuisi niissä luultavasti asettamaan johonkin suuntaan, mutta sekään ei oikein kouluradalla käy päinsä. Tietysti pyöreys tulisi siitä että pysähdykseen tultaisiin paremmin paino takaosalla eikä etuosalle lösähtäen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Tänään jäi ratsastukseen monessa kohtaa liikaa tuuppaamisen tuntua. Alkutunnista löytyi raviin ensin sujuvuutta ja helppoutta, mutta se tunne pääsi laukkalävistäjiä ährätessä katoamaan. Parin viime viikon aikana minua tuntuu vaivanneen erityisesti epämääräinen sisäohjan käyttö. En ihan muista ratsastaa asetuksia huolella ja ajatuksen kanssa loppuun, ja sitten touhu helposti meneekin puolihuolimattomaksi ohjilla nysväämiseksi ja tehottomaksi pohkeella tuuppamiseksi. Vähän määrätietoisuutta, järkevyyttä ja keskittymistä peliin niin Vakekin alkaa kummasti kulkea paremmin. Toisinaan Vake on väläytellyt joitain hienojakin pätkiä ja niitä haluaisin saada joka tunnille, mutta ei voi odottaa että ponista sellaisia irti saa jos ratsastus on vähän mitä sattuu.

Kouluratakurssin avaus

Ei kesää ilman kouluratakurssia. Onneksi päätin jatkaa perinnettä myös tänä kesänä, sillä kurssiviikosta tulikin viimeinen viikko jolloin saamme nauttia meidän ihanan "kouluopen" tunneista ennen kuin puikoissa jatkaa uusi ope. Kolmipäiväisellä kurssilla treenataan A-merkin kouluohjelman tehtäviä ja viimeisenä päivänä on rataharjoitus. Toivoin kurssihevoseksi tietenkin Jussia, eli senkin puolesta pysyttelin vahvasti perinteissä. En ole Jussilla lähiaikoina mennyt, ja olihan se taas pitkästä aikaa iso möhkäle ja valtamerilaiva. Muuten nauratti, mutta lonkkiin kyllä sattui koko tunnin ja eihän se istuminen helppoa ollut. En päässyt koko tunnin aikana yli siitä tuntemuksesta, että ratsuni on aivan valtava jättiläinen (onhan se Jussi varmaan jopa 160-senttinen!).

Aloitimme ratsastaen pituushalkaisijaa ja siinä pysähdyksiä, sekä pitkälle sivulle voltteja. Aluksi tehtävää mentiin käynnissä, missä Jussi oli kovin unelias. Ei se paljon pohjetta tai pidätettä kuunnellut, ja korvatkin osoittivat ihan muualle kuin kohti ratsastajaa. Ope käski herätellä ja herkistää Jussia naputtelemalla sen raipalla pari kertaa käynnistä raviin. Näin saatiin Jussi älyämään että tätäkin kuskia pitää kuunnella, vaikka pohkeet vähän tavallista ylempänä ovatkin. Kun jatkoimme tehtävää ravissa oli Jussi paljon paremmin kuulolla pohkeelle, mutta pysähdyksissä se vähän vyöryi ja oli etupainoinen ja raskas. Toistojen myötä pysähdykset paranivat jonkin verran.

Harjoittelimme tänään myös muutamat keskiravipätkät pitkää sivua pitkin. Nämä otin suosiolla keventäen, sillä Jussin ravi pomputti muutenkin aika paljon. Jussi lähti keskiraveihin aika mukavasti ja tahdikkaasti. Hankalinta keskiraveissa oli saada etuosa pysymään ryhdikkäänä, etenkin siirtymisissä alaspäin. Askeleen pidentäminen tuntui kuitenkin yleisesti parantavan Jussin ravia letkeämpään suuntaan. Jussi olisi kyllä saanut työskennellä ravissa vielä pyöreämpänä selästä, minkä huomasi siitä että ravi ei ollut kovin helppoa istua. Mielestäni olen päässyt istumaan Jussilla joustavammassa ja pehmeämmässäkin ravissa, jolloin istunnan kanssa ei ole ollut näin kauhean työlästä.

Laukassa ratsastimme ensin voltteja harjoituslaukkatempossa, ja erikseen keskiympyröitä keskilaukassa. Laukka oli ainakin istumisen puolesta helpompaa ratsastaa kuin ravi, ja laukassa Jussi liikkui ehkä myös selästä pyöreämpänä. Ope käski tavoitella laukkaan "muhkeutta", ja ohjeisti pitämään sisäkäden volteilla ja ympyröillä kevyenä jotta Jussi saattoi laukata irtonaisesti. Keskilaukkaa piti hieman avustaa raipalla, jotta Jussi lähti kunnolla kasvattamaan askelta. Emme esittäneet mitään hurjan lennokasta keskilaukkaa, mutta oli siinä kuitenkin selvä ero harjoituslaukkaan ja samalla hyvä tahti ja pyöreys.

Loppuraveissa sain ohjeeksi vaihdella muotoa lyhyemmän ja pidemmän välillä, ja näin voimistella myös hevosen selkää paremmin pyöreäksi. Tässä tunnin lopuksi Jussi taisikin työskennellä selästä paremmin, sillä ravi muuttui vähän joustavamman oloiseksi ja harjoitusravissa istuminen olisi ollut jo mukavampaa. Lisää pehmeyttä ja keveyttä olisi liikkumiseen kaivattu koko tunnin ajan. Voi toki olla, että Jussi tuntuu raskaalta ja vähän jähmeältäkin siksi kun olen viime kuukaudet ratsastanut lähes yksinomaan pienillä ketterillä poneilla. Se on kyllä turhauttavaa, kun tuntuu että tätä hevosta olisi niin helppo ratsastaa paljon paremmaksikin jos vaan kykenisin istumaan sen selässä järkevästi. Rungon leveys ja vähän isompi, pomputtavampi askel kuitenkin tekevät hommasta haastavampaa, kun kiristää ja sattuu ja pohje ei pysy vakaana saati veny hevosen ympärille kylkien puoliväliä pidemmälle. Näillä rajoitteilla nyt kuitenkin mennään.

Onni löytyy oikeasta kierroksesta

Keskiviikkona mentiin viimeiset kisatreenit Jussin kanssa, maneesissa tälläkin kertaa. Nyt kun olen mennyt Jussilla monta kertaa peräkkäin niin olen kiinnittänyt huomiota siihen että tämä hevonenhan on eri päivinä aivan erilainen ratsastaa, vaikka se onkin periaatteessa niin kovin "tasainen" tyyppi. Tänään olikin jälleen erilainen päivä verrattuna edelliskertoihin.

Teemana olivat edelleen tuntuma ja siirtymiset, mutta nyt mukaan otettiin myös kisaohjelman pätkiä. Tunnin alussa tehtiin myös toiveestani pysähdyksiä ravista. Parissa edellisissä kisoissa pysähdykset ovat olleet Jussin kanssa vähän hankalia, sillä se ei ole oikein tahtonut seisoa paikoillaan vaan on joko lähtenyt ottamaan askeleen taakse tai yrittänyt hötkyillä liikkeelle ennen aikojaan. Nyt pysähdyksissä ilmeni jonkin verran näitä samoja ongelmia. Open ehdotus oli että kannattaa olla oikein huolellinen sen suhteen että istuinluut pysyvät pystyssä eikä istunta pääse pysähdyksessä kippaamaan hieman etukenoiseksi. Istuinluiden kääntyminen taaksepäin kuin viestittää Jussille peruutusta. Pohdin myös sitä että koska pysähdyksiin tullaan yleensä enemmän tai vähemmän etupainoisena ja "valuen" jää ohjaan ehkä veto päälle liian pitkäksi aikaa enkä ehdi myödätä niin nopeasti ettei Jussi ottaisi askelta taakse heti pysähdyttyään.

Ravissa mentiin ensin vasempaan kierrokseen ympyröitä ratsastaen. Jussi liikkui aika pitkässä raamissa ja oli kammottavan vino. Ope ohjeisti suoristamaan ulko-ohjalla ja ulkopohkeella koko etuosaa oikealta vasemmalle ja kaulaa symmetriseksi kahden ohjan väliin. Tämä tosiaan vaati aika lailla korjaamista ulkoavuista ja riittävää sisäohjan hellittämistä. En tiedä oliko suoristamisen ansiota, mutta kun suuntaa vaihdettiin oikeaan kierrokseen muuttui Jussin liikkuminen hurjan paljon paremmaksi. Etuosa keveni ja raami lyheni, ja koko hevosen ryhti parani huomattavasti. Ravi alkoi myös olla todella hyvää istua.

Sitten vuorossa oli taas ikävämpi vasen kierros, jossa edettiin uralla ravissa ja tehtiin ympyröillä laukannostoja. Jussi oli nyt vasemmalle ravatessa kummallisen epätasainen edestä, ja varsinkin jos tein vasemmalla ohjalla jotain vetäisi se usein pään ylös ja sukelsi samantien alas. Sama toistui myös yrittäessäni valmistella laukannostoja puolipidätteellä - hidastus ja reilu pään nyökkäys ylös ja alas. Tästä oli aika hankala saada nättejä nostoja tehtyä. Laukasta raviin siirtyessä oli valmistelujen ja siirtymisen ajoituksen kanssa ongelmia, sillä siirtyminen tapahtui aina vähän töksähtäen askeleen ennen kuin olin suunnitellut. Laukkaa ei siis saanut oikein lyhennettyä ja koottua kunnolla kun Jussi oli heti pudottamassa raville. Pohkeiden olisi varmaan pitänyt olla vielä paremmin mukana ja mielellään tietysti hevosen suora. Lisäksi siirtymisissä kävi aina niin että Jussi pääsi valumaan etupainoiseksi ottamatta takaosaa siirtymiseen alle, ja sai vedettyä minut mukanaan. Ope tsemppasi pitämään vatsalihaksilla oikein jämäkästi vastaan, mutta ei vaan mitenkään saatu aikaiseksi hienoa siirtymistä takaosan päälle.

Jatkettiin vielä vasemmalle ja mentiin kisaohjelman mukaista kuviota sisältäen laukannoston pääty-ympyrällä ravista, lävistäjän keskilaukkaa sekä siirtymisen harjoituslaukan kautta raviin. Samat ajoitusongelmat siirtymisissä ja etuosan levottomuus jatkuivat, ja keskilaukasta en lävistäjän lopussa saanut lyhennettyä harjoituslaukkaan kun Jussi jo pudotti raville. Ylipäänsä laukassa sai olla aika varovainen puolipidätteiden kanssa, sillä Jussi tosiaan reagoi niihin liikaa jarruttaen ja helposti raville pudottaen. 

Suunta vaihtui sitten oikeaan kierrokseen, ja ai että olikin taas ihanaa! Jussi ravasi hyvällä energialla ja tasaisessa hyvässä muodossa, ja oli oikein letkeän ja notkean oloinen. Harjoitusravissa oli suorastaan nautinto istua, ja se on jo aikamoinen saavutus ottaen huomion millaista tuskaa Jussin ravissa istuminen on minulle aina ollut. Väittäisin että istunnassa on jokin palanen loksahtanut kohdilleen, ja toki Jussi nyt liikkuikin niin elastisesti ja oikeinpäin että ravi oli helpompaa. Oikealle mentiin kuviota johon kuuluivat laukannosto käynnistä, keskiympyrä laukassa ja lävistäjä harjoituslaukassa. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin ja tehtiin siirtymisiä, ja kuten sanottua nyt ratsastaminen oli todella miellyttävää. Myös oikeassa laukassa Jussi liikkui oikein hyvin, ja laukassa oli energiaa jota saattoi vähän koota ja ratsastaa "ylöspäin". Myös laukkalävistäjä oli tähän suuntaan luontevampi ratsastaa hevosen ollessa suorempi, mutta siirtyminen raviin tuli edelleen askeleen verran liian aikaisin. Sain kuitenkin vähän paremmin istuttua siirtymisen läpi vatsalihaksilla vastaan pitäen, joten nyt saatiin tehtyä tunnin parhaat laukasta raviin siirtymiset.

Onpa kyllä outoa miten suuri puoliero vasemmassa ja oikeassa kierroksessa tänään ilmeni. Oikealle liikkuminen oli todella hyvän oloista, irtonaista ja vaivatonta, kun taas vasemmalle vinous pääsi esiin ja oli epätasaisuutta ja töksähtelyä puolipidätteiden seurauksena. En tiedä voisiko olla kyse siitä että Jussi ei oikein pystynyt ottamaan vasenta takajalkaa kunnolla alle? Vai olenko vain itse niin tolkuttoman vino? Nähtäväksi jää millainen Jussi ratsastettavakseni sattuu kisapäivänä, ja ennen kaikkea miten osaan sitä siinä tilanteessa ratsastaa - jos saisin tästä päivästä ne parhaat hetket mukaan kisaradalle niin olisi asiat jo aika hyvin.

Istunnalla vaikuttamista

Kisojen jälkeen jatkettiin iltapäivällä harjoituksia normaalin vakiotunnin merkeissä. Ratsuvalinta hieman hymyilytti, sillä sain Elmon eli tänään oli minulla selvästikin laiskojen hevosten teemapäivä. Tunnin aiheena oli istunnalla vaikuttaminen hevoseen.

Työskentely aloitettiin kevyessä ravissa, ja tehtävänantona oli vuoroin hidastaa ravin tahtia pelkän kevennyksen avulla ja vuoroin ratsastaa pohkeesta eteen. Elmo piti tietenkin ensin saada ravaamaan reippaasti eteenpäin ennen kuin oli mielekästä alkaa tehdä hidastuksia istunnan kautta. Luonnollisestikaan Elmo ei ollut mikään superreipas, mutta ei aivan mahdoton tahmakaan vaan reagoi kyllä pohkeesta eteenpäin vaikka perusravi olikin hidasta mönkimistä. Istunnalla hidastusta Elmo kuunteli todella hyvin alusta alkaen, joten tämä tehtävä onnistui meiltä oikein hyvin. Hidastuksen jälkeen Elmo vastasi myös yleensä ihan mukavasti eteen. Vaikutti siis että poni oli ihan kuulolla ja tehtävän tasalla, ja yritin pitää kaiken muun vaikuttamisen aika lailla minimissä keskittyen selkeään vuorotteluun hidastavan istunnan ja eteenpäin ratsastavan pohkeen välillä. Ope kehotti lisäksi taivuttelemaan oikealle ja tätä kautta hakemaan liikkumiseen pyöreyttä. Elmo tunki oikeaa lapaa sisään ja pureutui oikealta kiinni kuolaimeen, mihin vinkkinä oli liikutella hieman oikean käden sormia. Yhdistämällä pieniin temponvaihteluihin oikean puolen pehmittäminen alkoi meno hetkittäin tuntua ihan mukavalta. Elmo ravasi paremmin tuntumaa kohti eikä vain hangoitellut vastaan selkä alhaalla. Toistaiseksi oli vältytty siltä kinaamiselta ja puskemiselta mihin Elmolla ratsastaminen usein ajautuu.

Lopputunti työskenneltiin enimmäkseen ympyröillä jatkaen istunnalla jarruttamista siirtymisten merkeissä. Aloitettiin käynnissä ratsastaen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Elmo kuunteli istuntaa edelleen todella herkästi, ja pysähtyi nätisti heti kun aloin aavistuksen istua liikettä vastaan ja ajatella pysähdystä. Ohjalla ei pidätteitä tarvittu lainkaan. Haasteellisempi osuus oli saada Elmo reagoimaan yhtä herkästi myös eteen. Kuten ope oli ohjeistanut yritin välttää pohkeella puskemista ja pitää avut selkeinä ja yksinkertaisina. Käynnin hidastuessa pohje antaa merkin, ja jos ei mitään tapahdu napautetaan raipalla. Käynnin edetessä pohje on hiljaa eikä turhaan vaikuta vähän koko ajan. Elmon käynti ei ollut mitään kovin aktiivista, mutta ainakin vältettiin pahimmat puskemistilanteet ja pysähdyksestä liikkeelle lähdettiin ihan kuuliaisesti pohkeen merkistä.

Seuraavaksi jatkettiin samalla idealla tehden lyhyitä käyntisiirtymiä harjoitusravista. Elmo kuunteli edelleen istuntaa, mutta siirtymiset olivat aluksi kovin töksähtäviä. Ope selitti että Elmo pääsee siirtymisessä valahtamaan liian matalaksi ja pitkäksi edestä. Ohjeena oli säilyttää niska korkealla myös siirtymisen hetkellä silläkin uhalla että muoto ei ollut niskasta pyöreä vaan hyvinkin avoin. Etuosan ryhdistä huolehtimalla siirtymisistä tulikin pehmeämpiä ja Elmo lähti etenemään siirtymisestä paremmassa käynnissä. Edelleen systeemi oli se että en ihan kamalasti Elmolta vaatinut, mutta se mitä vaadin piti myös mennä läpi.

Pysyteltiin edelleen ympyröillä ja otettiin mukaan laukka-ravisiirtymiset ratsastaen puolikas ympyrä laukkaa ja toinen puolikas harjoitusravia vasemmasta kierroksesta aloittaen. Elmo oli laukannostoissa kovin hidas, ja aloin tuupata ja heijata istunnalla jotta sain sen nostamaan. Ei siis alkuunkaan hyviä nostoja. Raviin oli tarkoitus päästä laukan hidastuksen kautta, mutta Elmon kanssa en kovin huikeita eroja päässyt laukkaan tekemään. Laukka pyöri aika kehnosti, ja ope kehotti aktivoimaan ensin takajalat mukaan ja laukan puhtaasti kolmitahtiseksi. Yritin edelleen välttää liiallista pohkeella puskemista ja sen sijaan naputella raipalla laukkaa hereille. Laukassa istuminen onnistui mielestäni tänään aika hyvin niin etten soutanut ylävartalolla vaan sain istunnan pidettyä suht hiljaa. Tähän tuli kiinnitettyä huomioita koska yleensä Elmon hieman tasapainoton laukka provosoi heijaamaan ja soutamaan. Elmoon saatiin lisää puhtia kun ope tuli meidän ympyrän keskelle ohjaamaan ja vähän maiskuttamaan Elmolle vauhtia, ja löytyi sieltä sitten reippaampaa ja pyörivämpääkin laukkaa ainakin pätkissä. Ulko-ohjalle sai ottaa vähän parempaa tuntumaa ja kontrolloida kaulan suoruutta, kun taas vasemmalla sisäkädellä kannatti vähän hellittää jotta Elmo pääsi laukkaamaan paremmin. Pari pientä hidastusta ja eteenratsastustakin saatiin open läheisyydessä tehtyä, mutta helposti Elmo tipahti raville heti kun tein istunnassa pieniäkään muutoksia.

Oikeassa laukassa oli vähän sama meininki, ja nostot olivat aluksi todella nihkeitä. Open läsnäolo ja ääniavut auttoivat terävöittämään Elmoa, ja huomasin että nostossa auttoi myös se että vein ulkopohjetta selkeästi taaksepäin ja annoin kevyen merkin myös sillä. Pelkällä sisäpohkeella nostaessa Elmo lähti vain tunkemaan kieroon ja juoksemaan ravissa alta. Myös oikeaa laukkaa sain ratsastaa pohkeella ja raipalla reilusti aktiivisemmaksi, ja ohjeena oli pitää etuosa samalla ryhdissä ja kevyenä. Mieluitenhan Elmo painuisi edestä matalaksi ja samalla kuolaimen alle. Reippaastakin laukasta tuli helposti tippuminen raville, sillä Elmo herkästi ennakoi siirtymisen siinä vaiheessa kun aloin vasta suunnitella laukan hidastamista. Vähän tasapainottoman ja epämääräisen oloisiksi jäivät niin laukka kuin laukasta raviinsiirtymisetkin, enkä pystynyt ratsastamaan yhtä hienovaraisin avuin kuin käynnissä ja ravissa. Edelleenkin istuin mielestäni keski- ja ylävartalon suhteen ihan hyvin ja jämäkästi, jalat vaan lähtivät jännittymään ylös aina pohjetta käyttäessä.

Loppuravit jäivät aika lyhyiksi, mutta ehdin niiden aikana todeta että tunnin työskentely oli ollut ainakin jossain määrin hyödyllistä. Elmo reagoi pohkeesta eteen jo paljon herkemmin niin että ravia pääsi ratsastamaan takaa eteen. Ravi oli myös pehmeää ja helposti istuttavaa. Muoto ei toki ollut vielä mikään kovin edistynyt, vaan Elmo tahtoi painua edestä liian matalaksi. En voi sanoa että mitään varsinaista ylämäki-ideaa olisin saanut raviin ratsastettua, mutta ainakin yritin vähän kohentaa etuosaa ylemmäs vaikka turpa polviin pyöristyminen tuntuikin niin kovin houkuttelevalta sallia.

Ihan mukava tunti Elmon kanssa, vaikka paljon parannettavaa tietysti jäikin. Käynnissä ja ravissa oli ihan hyvää ideaa yksinkertaisilla ja "mustavalkoisilla" avuilla vaikuttamisesta, ja kun homma pysyi näin selkeänä niin Elmo kuunteli ihan mukavasti. Laukkahommissa pakka pääsi leviämään ja mukaan tuli enemmän epätoivoista pusertamista. Ainakin tällä kertaa tuli hyvin selväksi se miten todella herkästi Elmo kuuntelee istuntaa ja vastaa nimenomaan istunnan jarruvaikutukseen. Varmasti Elmolle tulee annettua paljon tahattomia jarrutusmerkkejä ylimääräisillä istunnan jännittymisillä, epävakaisuudella tai huomaamattomilla asennon muutoksilla. Täydellinen oman kehon hallinta varmasti auttaisi saamaan Elmon liikkumaan paremmin eteen, mutta kun ei täydellisyys ole realistinen tavoite niin pitää pyrkiä vähentämään edes niitä tiedossa olevia tekijöitä jotka istunnassa voivat liikettä hidastaa. Elmon lisäksi tulee mieleen pitkä lista tuttuja hevosia joille istunnan epämääräisyyksillä voi olla iso jarruvaikutus.

Päämääränä ryhti ja keveys

Kiirastorstain iltana oli B-tunnilla sopivasti tilaa, ja niinpä otin ylimääräisen treenikerran pääsiäisloman alun kunniaksi. Ratsukseni sain seuraavia kisoja silmälläpitäen Jussin. Päästiinkin hieman kertailemaan viime viikolla harjoiteltuja asioita pysähdysten ja peruutusten parissa.

Pysähdyksiä ratsastettiin pitkillä sivuilla käynnistä ja päädyissä työskenneltiin ympyröillä ravissa ja myöhemmin laukassa. Pysähdyksestä mentiin askel tai pari peruutusta aina tarpeen mukaan, eli mikäli etuosa tuntui kaipaavan parempaa ryhtiä ja pidäte tehokkaampaa läpimenoa. Usein kehotuksena oli hakea pysähdyksessä vain kevyt niiaus takaosan päälle, ja ratsastaa tästä eteen ennen kuin hevonen lähti varsinaisesti peruuttamaan. Pysähdykset Jussin kanssa eivät olleet kovin kevyitä, vaan yleensä tultiin enemmän tai vähemmän kättä vasten eikä hevonen todellakaan pysähtynyt istunnalla. Pysähdyksessä olikin sitten tarpeen pyrkiä saamaan painoa pois etuosalta, ja ainakin joitain kertoja onnistuin "niiauttamaan" Jussia takaosalle. Välillä otin ihan peruutusaskeleitakin, mutta Jussi oli tänään huomattavasti viimeviikkoista nihkeämpi peruuttamaan. Ainakaan Jussi ei nyt ennakoinut pakitusta, mutta liikaa jouduin peruutuksiinkin ottamaan kädellä. Ratsastus tuntui näin ollen sisältävän epämiellyttävän paljon ohjasta kiskomista.

Vaikka pysähdyksissä pidätteen läpimeno olikin kehnoa, ei Jussi silti ravissa ollut tänään kovinkaan raskas kädelle. Suhteellisesta keveydestä huolimatta liikkuminen olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti ryhdikkäämpää ja muoto lyhyempi ja korkeampi sen sijaan että hevonen röhnötti lavoillaan etupainoisena. Ope kehotti tekemään kohottavia pidätteitä painon siirtämiseksi takaosalle, ja ryhdistäytymisen tapahtuessa ratsastamaan ravia isommaksi eteen. Tarkkana sai olla myös ettei Jussi painunut liian syvään muotoon kuolaimen alle vaan säilytti niskan korkeimpana kohtana. Etenkin tunnin alussa kevennellessä tätä pilkkimistä tapahtui turhan paljon ja ravi oli todella selättömän oloista. Kun Jussi oli hieman lämmennyt ja notkistunut alkoi liike tuntua paremmalta, ja harjoitusravissa työskennellessä muotokin alkoi kohentua ryhdikkäämpään suuntaan. Lopulta raami oli ravissa mielestäni ihan ok, ja kun ope kyseli miltä nyt tuntuu vastasin että sopivan kevyeltä mutta vielä ravi pompottaa turhan paljon. Ravin pomputtavuutta pidin merkkinä siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän.

Laukan suhteen tänään oli huonompi päivä. Nostoja tehtiin viime viikon tapaan suoraan peruutuksesta, eikä niissä ollut ihmeempiä ongelmia, mutta oikea laukka oli aluksi kammottavan kankeaa. Hevosen pää vispasi puolelta toiselle niin kuin se oikeassa laukassa Jussilla tapaa usein tehdä, ja tuntumalta puuttui kaikki pehmeys ja keveys. Laukka-askelkin oli lyhyttä ja tökkivää. Ope auttoi hoksaamaan että Jussi tosiaan meni vähän pää vinossa niska oikealla ja nokka vasemmalla, ja tavoitteena oli saada Jussi asettumaan rehellisesti pää suorassa. Asettavan käden piti tietenkin olla vakaa eikä edestakaisin ottava ja myötäävä, ja kokeilinkin ratsastaa hieman johtavalla ohjalla säilyttäen samalla ulko-ohjan huolellisesti tuntumalla. Ope kehotti aktivoimaan samalla ulkotakajalkaa, ja istumaan oma painopiste hevosen takaosan päällä ja jalat pitkänä etureidet rentouttaen. Yritin myös saada kättä rentoutettua ja kevennettyä vaikka Jussi roikkuikin ohjalla. Tästä kovan yrityksen sekamelskasta oikeat nappulat lopulta löytyivätkin, vaikka en ole ihan varma mitkä ne olivat. Jussi suoristui ja lakkasi vispaamasta päätä sivusuunnassa, laukan laatu parani heti rullaavammaksi ja muoto tuli pyöreäksi ja tuntuma kevyemmäksi. En voinut olla huomaamatta tätä selkeää eroa Jussin liikkumisessa, ja ope kehui että nyt hevonen todella suoristui, mutta hieman hämärän peittoon jäi kuinka sen suoristamisen loppujen lopuksi onnistuin tekemään.

Vasemmassa laukassa Jussi oli jo hiukan pehmeämmän oloinen, mutta painoa olisi edelleen pitänyt saada paremmin takaosalle. Mentiin pyöreänä mutta liikaa lavoille kaatuen. Pysähdykset alkoivat kuitenkin näin tunnin lopuksi onnistua hiukan paremmin niin että Jussi oikeasti kuunteli pidätettä. Ope kehotti etsimään laukassakin tunnetta takaosan niiauksesta samaan tapaan kuin pysähdyksissä. Jälleen tarvittiin siis paljon kohottavia pidätteitä, ja taisi sieltä joku pieni niiaus jossain välissä tullakin. Pidemmäksi aikaa en kuitenkaan saanut Jussia jäämään takaosalle, vaan kohta valuttiin takaisin etupainoiseksi. Loppuraveissa jatkettiin vielä etupainoisuuden vähentämistä ja saman niiausidean haeskelua. Sain ajoittain tunteen painon siirtymisestä paremmin takaosalle, ja tästä hetkestä aktivoin liikettä isommaksi eteen. Aika loppui kuitenkin vähän kesken juuri kun tekemisessä alkoi olla ideaa.

En ollut menoomme tänään kovin tyytyväinen, sillä toivotunlaista ryhtiä ei ihan löytynyt vaan liikkuminen oli kautta linjan hiukan liian etupainoista. Esimerkiksi viime viikolla sain Jussin mielestäni parempaan raamiin. Pidätteiden läpimenossa oli ongelmia, ja laukka oli tänään aika huonoa. Ravissa toki esitimme ihan kelvollista liikkumista, mutta vielä ahkerammin saisin tehdä niitä kohottavia pidätteitä. Ehkä en vaan ollut tänään tarpeeksi skarppina ja napakkana. Oikeassa laukassa toki tapahtui merkittävä vinouden korjaus jonka vaikutukset olivat ainakin hetkellisesti tuntuvat. Ei ihan parasta Jussia tänään, mutta joskus sitä on vaan huonompia päiviä.

Viimeiset viritykset kisoihin

Lauantai oli oikein tehopäivä kun kävin aamupäivän estetunnin lisäksi myös ylimääräisellä koulutunnilla tehdäkseni Elmon kanssa viimeiset viritykset huomisiin kisoihin. Päästiinkin vielä treenailemaan kisaohjelman tehtäviä.

Aloitettiin ratsastamalla pysähdyksiä käynnistä pituushalkaisijalla ja pitkät sivut kevyttä ravia vapaamuotoisilla lisäkuvioilla. Jälleen tunnin alkupuoli meni aika lailla tahmailuksi. Ope muistutteli käyttämään nopeaa ja terävää pohjetta turhan kaivamisen sijaan. Silloin kun Elmo lähti eteen ja aktiivisuus parani löytyi heti myös pyöreyttä. Positiivista että eteenratsastus kanavoituu nyt kohti tuntumaa eikä pää ylös ja selkä alas -tyyppiseen kipitykseen. Kun vaan saisi herkistettyä Elmon eteenajaville avuille, mutta sepä ei nykyisellä huolimattomalla systeemilläni onnistu. Raippaankin Elmo tuppaa reagoimaan niin kovin huonosti silloin kun on pahin tahmavaihde päällä. Onneksi Elmo sentään aina jossain vaiheessa tuntia reipastuu ja herää kuten tänäänkin lopulta kävi. Pysähdykset käynnistä sujuivat asiallisesti pienin avuin ja Elmo olisi malttanut seistä aloillaan vaikka kuinka kauan. Pituushalkaisijalla vinoiden kyllä tunsi taas oikein korostuneesti eli takaosa oli koko ajan vähän vasemmalla.

Ravattiin pieni hetki vapaamuotoisesti jolloin ratsastin lähinnä ympyröitä saadakseni Elmoa vähän taivuteltua. Meno tuntui paranevan kun istuin alas harjoitusraviin, joten ehkä taas olin keventäessä liikaa etukenossa ja lonkkakulma kiinni. Harjoitusravissa sain sekä tässä vaiheessa tuntia että pariin otteeseen myöhemmin aika hyvän tunteen istuntaan, pohkeen käyttöön sekä tuntumaan niin että istuin ensinnäkin tarpeeksi pystyssä sekä sain jalat pitkäksi kiinni kylkiin (ei kantapäällä kaivamista) ja ohjalla pidettyä etuosaa ryhdissä niin että koko ratsukon painopiste tuntui siirtyvän hieman taaksepäin. Samalla Elmo tuntui heti toimivan kevyemmällä pohkeella. Harmi vaan että tämä ei ole itselleni se luonteva ja automaattinen asento, joten heti muiden asioiden viedessä keskittymistä pääsi istunta tästä herpaantumaan. Tällöin opelta tulikin kommenttia että istu paremmin takaosan päällä, mikä mielikuvana vastaa hyvin sitä tunnetta joka hyvillä hetkillä ratsastuksessa oli.

Kouluradan kuvioita hiottiin vielä tehtävällä johon kuului loiva kiemura ravissa (tässä tapauksessa hieman jyrkempänä kuin radalla ratsastettava), terävät kulmat ennen ja jälkeen kiemuran, sekä lävistäjällä askeleen pidennystä kohti keskiravia. Tiukoissa kaarteissa sai Elmon aktiivisuudesta huolehtia toden teolla, ja asetuksen sekä taivutuksen vaihdot kiemuralla olivat myös haastavia. Selvästikin oikealle asettaessa päästiin parempaan suoruuteen sekä luontevammin kahdelle ohjalle, kun taas vasemmalle ei samaa fiilistä  kiemuralla saatu. Kovasti kyllä yritin Elmon suoruutta tarkkailla läpi koko tunnin ja etenkin vasemmassa kierroksessa tuoda etuosaa sisään takaosan eteen kuten viimeksi oli puhetta. Niillä hetkillä kun etuosa suoristui oikean pohkeen ja ohjan vaikutuksesta oli poni saman tien pyöreänäkin. Ympyröillä ja volteilla tämä oli helpointa tehdä, kun taas suorat linjat ja loivan kiemuran kaltaiset tiet olivat hankalampia. Keskiravilävistäjille ei saatu kovin hienoja pidennyksiä Elmon ollessa edelleen pohkeen takana. Rohkeampaa eteenratsastusta olisi kaivattu mutta jäin hissuttelemaan kun tuntui että istunta leviää täysin ponin nostaessa pään ylös ja kiihdyttäessä vauhtia. Pidennä asteittain kuului ohje, mutta varsinaiselle hienosäätötasolle ei keskiravin suhteen kyllä päästy.

Loivan kiemuran kaveriksi yhdistettiin vielä oikean laukan nosto ravista lyhyellä sivulla, ympyrä tai pari ja laukkalävistäjä. Elmo nosti laukan oikein näppärästi kunhan vaan alla oli riittävä energia ja kunhan myös vähän valmistelin. Laukka ei ihan aina tahtonut pysyä yllä, mutta reilusti aktivoimalla löytyi lopulta ihan hyvää laukkaa joka rullasi ympyrällä pyöreänä eteenpäin. Elmoa ei kuitenkaan voinut unohtaa oman onnensa nojaan, vaan piti tarkkailla että energia myös säilyi. Lävistäjällä pudottiin aluksi raville jo aikaisessa vaiheessa, ja ihmekö tuo kun lähdin laukan mukana omalla vartalolla soutamaan. Kun maltoin istua hiljempaa onnistuttiin lopulta tekemään lävistäjä oikeassa laukassa uralle asti. Ilman raippaa ei laukka kyllä varmaankaan olisi pysynyt näin hyvin.

Lopuksi otettiin muutamaan kertaan samaa nosto+ympyrä+lävistäjä-kuviota vasemmassa laukassa. Vasen laukka oli taas helpompi säilyttää lävistäjällä, mutta nostot olivat tähän suuntaan jostain syystä hankalampia. Harmillisesti tunnin loppuun jäikin pari epäonnistunutta nostoa joissa Elmo oli kovin haluton lähtemään laukkaan ja itsekin sössin lahjakkaasti yrittämällä ylävartalolla soutaen hoputtaa Elmon laukkaan oikein kunnon alkeiskurssityylillä. Valopilkkuna sain vasemmassa laukassa Elmon pariin otteeseen etuosasta suoremmaksi niin että lopuksi mentiin ympyrän verran jo suunnilleen pyöreänä ja reippaasti edeten.

Loppuraveissa olisi päässyt taas fiilistelemään reippaammin liikkuvan Elmon kyydissä, mutta ei ehditty mennä kuin aivan hetki nätisti tuntumaa kohti venyttäen sillä sitten alkoi maneesissa ratatalkoot. Jostain syystä Elmon mielestä oli kovin pelottavaa kun pitkän sivun uralla kumarteli haravien kanssa useampi ihminen jonossa (vaikka samaa haravahommaa oli ope tehnyt yksinään koko tunnin ajan), joten sitten alkoi jännittäminen ja tuijottelu. Tulipa ainakin vähän säpinää liikkeeseen vaikka samalla hävisikin ratsastajaan keskittyminen sekä rentous. Kun oli kerran päästy haravoijat tarkistamaan lähietäisyydeltä (silti Elmoa vielä vähän epäilytti koko touhu) niin ope käski ottaa vastakkaisella pitkällä sivulla keskiravia. Ravattiin päädyn läpi tosi hyvällä energialla, ja pitkälle sivulle Elmo venytti askelta oikein hienosti ja läpi selän pyöreänä. Näin päästiin vähän hyödyntämään Elmon kiihtynyttä mielentilaa, sillä eipä se näin hienoja keskiraveja normaalisti esitä koskaan. Pitää vaan toivoa että huomenna kisoissa arjesta poikkeavat asiat tuovat Elmoon juuri sopivalla tavalla lisää säpinää ja valppautta niin että liikeeseen löytyy tällainen energia, mutta ettei kuitenkaan lipsahdeta liikaa jännittämisen ja tuijottelun puolelle. Sinänsä Elmon reaktio haravajengiin vähän yllätti, sillä yleensähän se ei mitään pahemmin ihmettele tai pelkää. Eihän näitä hevosten aivoituksia tietenkään osaa ikinä täysin ennustaa.

Kouluratakurssi, 2. päivä: tehoannos A-merkin kuvioita

Kurssin toisena päivänä jatkettiin Jussin kanssa valmistautumista A-merkin kouluohjelmaa varten, tällä kertaa useampiakin radan tehtäviä treenaillen. Tänäänkin mentiin maneesissa kentän ollessa sateiden jäljiltä turhan märkä.

Tunti aloitettiin ympyröillä ratsastaen käynnissä sulkutaivutusta ja vastasulkutaivutusta. Sulkutaivutus osoittautuikin hyväksi liikkeeksi saada Jussi käynnissä lyhenemään ja kokoamaan. Avotaivutukset ja pohkeenväistöt eivät tässä tarkoituksessa toimi läheskään yhtä hyvin. Ope rohkaisi ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja naputtelemaan raipalla aktiivisuutta takajalkoihin. Sulkujen välissä ympyrän keskelle tunkeminen paljasti että edelleenkään ei aktiivisuus ollut riittävää vaikka sulkutaivutuksen kautta Jussin sainkin pyöristymään ja lyhyempään raamiin.

Ravissa verryteltiin ratsastaen pääty-ympyröillä keventäen ja askelta hieman pidentäen, kun taas pitkille sivuille pyöräytettiin 10 metrin voltit harjoitusravissa. Aktiivisuudessa oli edelleen toivomisen varaa ja Jussi oli hitaahko pohkeelle, mutta muoto oli aika kiva ja mielestäni Jussi pysyi nyt ryhdikkäämpänä kuin eilisen tunnilla. Volteilla ravia sai patistella eteen jottei energia sammunut ihan täysin. Ope muistutteli pitämään sisäkäden volteilla vakaampana.

Seuraavaksi lisättiin ravivolttien kaveriksi lyhyiden sivujen keskipisteeseen käyntiinsiirtyminen tai pysähdys ja peruutus. Siirtymiset ja pysähdykset paljastivat Jussin etupainoisuuden, sillä etenkin alkuun siirtymä alaspäin oli aika hidas ja kädelle raskas. Toistojen myötä kuitenkin paransimme niin että pysähdyksistä tuli kevyempiä ja napakampia. Siirtymä/pysähdystehtävä varmasti auttoikin saamaan Jussia hereille ja edestä tasapainoon, sillä ravissa meno alkoi olla oikein mukavan oloista, mitä nyt vielä sitä lennokkuutta olisi saanut tietenkin olla lisää. Peruutukset Jussi teki hyvin, mutta ope vinkkasi että peruutukseen voin vähän taittaa lantiota alaspäin eli työntää istuinluilla edestä taaksepäin. Peruutuksen lähtiessä hieman vinoon takaosan valuessa vasemmalle ohjeena oli korjata ennemmin etuosaa takaosan eteen kuin epätoivoisesti estellä vasemmalla pohkeella takaosaa tulemasta vasemmalle.

Laukassa harjoiteltiin tänään A-merkin ohjelman kuviota johon kuului 10 metrin voltti pitkällä sivulla harjoituslaukassa ja välittömästi tämän jälkeen jatko keskiympyrällä keskilaukassa. Kuviota suoritettiin yksi ratsukko kerrallaan muiden työskennellessä käynnissä pääty-ympyrällä. Kuten arvata saattaa oli käyntityöskentelymme taas aikamoista jumimista ja tahmailua. Väistöillä ja sulkutaivutuksilla sain hiukan ryhtiä hommaan ja parempaa pyöreyttä, mutta helposti näissäkin Jussi oli hidas pohkeelle ja oma ratsastukseni liian junnaavaa. Sulkutaivutus oikealle osoittautui varsin näppäräksi liikkeeksi muodon lyhentämiseen ja pyöreyden tarkistamiseen, ja tätä sitten hyödynsinkin tunnin mittaan sekä käynnissä että ravissa suoristavana liikkeenä niin että kulmassa tai ympyrällä pyysin takaosaa aivan aavistuksen verran sisään oikealle parin askeleen ajan samalla oikealle asettaen ja ulko-ohjan tuen säilyttäen.

Laukannostoissa Jussi oli tänään jos mahdollista tavallistakin hitaampi. Laukka nousi, mutta samalla nousi myös hevonen hetkellisesti pois pyöreästä muodosta, ja jokseenkin poikkeuksetta nosto tapahtui noin kolmen askeleen viiveellä avusta jolloin ehdin jo alkaa epätoivoisesti soutaa ylävartalolla. Laukkavoltilla ope muistutteli kääntämään huolellisesti ulkoavuilla sekä pitämään Jussi edestä lyhyenä. Keskilaukkaan olisi vielä kaivattu vähän lisää venymistä eteen, ja omasta puolestani rauhallista istuntaa ja pohkeella vaikuttamista istunnalla eteen tuuppimisen sijaan. Oikeassa laukassa kädet myötäsivät pään liikettä hieman eritahtisesti eli hevosen pää heilui puolelta toiselle. Laukassa Jussi pääsi sen verran pitkäksi että raviinsiirtymiset eivät tulleet tarpeeksi takaosalle. Ope muistutteli pitämään keskivartalon napakkana ja omista lavoista tuen siirtymisessä jotta pysyisin tiiviisti satulassa eteen keikkaamatta. Vasemmassa laukassa Jussi oli hieman kevyempi edestä etenkin volteilla,  ja oikeastaan vasta keskilaukan aikana alkoi tuntua siltä kuin kädellä olisi liikaa hevosta. Ilmeisesti meno näytti kevyemmältä kuin tuntui, sillä viimeisten kierrosten kohdalla Jussi ei kuulemma näyttänyt ulospäin lainkaan raskaalta keskilaukan tai siirtymisen aikana vaikka se itsestäni siltä vähän tuntuikin.

Lopuksi treenailtiin vielä hieman keskiravilävistäjiä. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin pääty-ympyröillä joilta kukin vuorollaan lähti lävistäjälle, ja tässä vaiheessa tuntia harjoitusravissa olikin oikein hyvä meininki. Muoto oli aika lailla kohdillaan (eli ei ihan matala ja pitkä) ja etuosa oli kevyen oloinen, ja ravissa oli aktiivisuuttakin ihan kohtuullisesti. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä mietiskellä taas istuntapalikoita kohdilleen kun ei hevosen suhteen tarvinnut niin paljon säätää mitään. Keskiraviin Jussi lähti myös aika mukavasti, askel kyllä venyi vaikka enemmänkin olisi toki voinut irrota. Luultavasti tämä olisi kuitenkin vaatinut satulassa istumisen sijaan keventämistä, sillä uskoisin alasistuessani rajoittavani Jussin keskiravia istunnan hölskynnällä ja puristamisella. Nytkin jalat jännittyivät ylös ja polvet ja reidet puristuivat satulaan, mutta kehuja tuli siitä että keskiravin aikana lantio pysyi vartalon alla ja ylävartalo hiljaa. Parannusta siis tuli edes joihinkin istunnan osa-alueisiin, vaikkei kaikkea kerralla pystykään korjaamaan! Hyvää keskiraveissa oli kuulemma myös tasaisena säilyvä muoto ja tahti. Tällaisia keskiraveja kun onnistuisi esittämään kisoissakin niin olisinpa tyytyväinen, kyllä nämä hyvinkin olisivat kuuden ja puolen pisteen arvoisia.

Ravityöskentelyn osalta jäi tällä kertaa oikein positiiviset tunnelmat, Jussi oli nyt mielestäni muodon ja ehkä aktiivisuudenkin puolesta parempi kuin eilen. Käynnissä ja laukassa sitä työmaata vaan riittää. Huomenna olisi tarkoitus laittaa Jussille kanget ja kokeilla löytyisikö niiden kanssa parempaa ryhtiä ja keveyttä – ja ennen kaikkea miten itse osaan kankien kanssa toimia, sillä koskaan aiemmin en kankisuitsituksella ole ratsastanut.

Maltti olisi valttia laukannostoissa

Ope oli arvannut ihan oikein että Jussillahan sitä taas meinaan kisoihin mennä, joten Jussi oli ratsuni tänään ja tunnin ohjelmassa K.N. Specialin tehtäviä liippaavia kuvioita.

Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, joten osasin odottaa alkuun jäykänpuoleista menoa ja sellaistahan se oli. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalla pysähdyksiä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tarkoituksena oli saada pysähdyksessä hevonen myötäämään niskasta. Tätähän ei Jussi tehnyt, ja ohjeistus oli pitää sinnikkäästi ohjasta vähän vastaan ja odottaa myötäystä. Jussi vaan seisoi paikoillaan kuulostellen että aha, ohjalla on painetta. Seuraava neuvo oli hieman puristella ohjia sormilla jotta ohjalla makaava Jussi saataisiin hoksaamaan homman idea. Edelleenkään ei muuta reaktiota kuin pientä korvien liikahtelua. Lopulta se konsti millä löytyi painoa takaosalle ja myötäys niskasta oli muutaman askeleen peruutus. Joka pysähdyksessä jouduttiin sitten peruutukseen turvautumaan. Ope ohjeisti vielä selkeyttämään hevoselle esitettyjä pyyntöjä ja pitämään koko ajan selvänä sekä itselle että hevoselle mikä on homman tavoite.

Pysähdysten välillä yritin vähän notkeuttaa menoa taivuttelemalla ympyröillä sekä parin askeleen pohkeenväistö- ja avotaivutuspätkillä. Tämä tuottikin pikkuhiljaa tulosta, ja kun pysähdysharjoitusten jälkeen työskentelimme hetken aikaa pidempään ravissa oli Jussin liikkuminen jo kohtuullisen mukavan oloista. Mentiin tasaisen pyöreänä ja rentona, ja tuntuma oli kevyen oloinen vaikka toki muoto olikin matalanpuoleinen.

Lopputunti hiottiin K.N. Specialin tyyliin kaartoja kentän poikki, ensin käynnissä ja sitten ravissa keskittyen huolelliseen tiehen ja erityisesti käännöksiin "kulmissa" niin että kääntäminen tapahtui yksinomaan ulkoavuilla sisäohjan pitäessä kevyen asetuksen. Lopuksi lisättiin vielä kentän keskelle laukannosto ravista. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, joka olikin kääntämisen kannalta simppelimpi. Ulkoapujen tuki kentän poikki kääntäessä auttoi ulkolavan kontrolliin saamisessa ja sitä myötä Jussin suoruus parani. Ope muistutteli vielä pitämään oman oikean kyljen napakampana ja "kainalon piilossa", ja tätä kautta estämään myös Jussia pullahtamasta oikeasta kyljestään liian pitkäksi. Tien täsmällisyyttä piti ensin hieman zuumailla niin etten aloittanut kääntämistä liian myöhään ja näin ajautunut hiukan sivuun kirjaimesta kirjaimeen kulkevalta linjalta. Ihan ei ravissa ollut liikkuminen niin sujuvaa kuin olisin toivonut, ja luulen ettei Jussi aivan kunnolla vielä käyttänyt selkäänsä, sillä sen verran väkinäisen ja jäykänkin oloista tämä oli verrattuna siihen miltä meno parempina päivinä tuntuu. Muodossa oli jonkin verran epätasaisuutta, sillä heti kun aloin enemmän vaatia esimerkiksi syvemmälle kulmaan ravaamista oli seurauksena helposti pientä jännittymistä. Kuskissakin oli aivan liikaa liikkuvia osia eikä harjoitusravissa istuminen tuntunut täysin luontevalta.

Laukannostoissa ongelmana oli tuttuun tapaan Jussin hitaus reagoida apuun, ja tämän seurauksena kuskin panikoituminen, ohjan poisheittäminen ja vartalolla heiluminen. Jotenkin ei vaan hermot pidä siinä vaiheessa kun hevonen lipuu ohi pisteestä laukkaa nostamatta, ja sitten homma leviää täysin kun on pakko saada laukka nousemaan nythetijustäkkiä. Laukassa ohjastuntuma oli hieman jähmeän oloinen, ja ope kehotti ryhdistämään koko ratsukkoa alkaen ratsastajan suoristautumisesta pystympään sekä hevosen etuosan kohottamisesta ylöspäin. Pyöreyttä oli kuulemma riittävästi, mutta seuraava askel olisi ollut painon saaminen paremmin etuosalta takaosalle.

Oikeassa kierroksessa käännökset kentän poikki eivät olleet ihan yhtä sujuvia, sillä asettamisessa ja taivuttamisessa oli enemmän haastetta ja sen seurauksena Jussi helposti jännittyi ylös. Myös laukannostojen ennakointi ravin aikana aiheutti jännittymistä, mutta tuskin voi Jussia syyttää siitä jos se ei aina tiedä haluaako kuski ehkä kohta laukata kun ylimääräinen heiluminen on sen verran runsasta. Pätkittäin päästiin kyllä menemään tasaisen pyöreänä, ja tällöin ope patisteli kohottamaan hevosen niskaa ja etuosaa ulko-ohjalla tehtävillä puolipidätteillä. Idea oli siis sama kuin laukassa eli hevosen liikkuessa ongelmitta pyöreänä voidaan edetä ratsastamaan muotoa korkeammaksi ja painoa takaosalle. Hetkellisesti tässä hieman onnistuinkin, ja keskeisessä roolissa oli nimenomaan se ulko-ohja. Taitaa olla vähän niin että helposti tyydyn jäämään Jussin kanssa mukavuusalueelle eli puksuttelemaan ravia pyöreänä mutta pitkässä ja matalassa muodossa, sillä tällöin ohjalla on yleensä pehmeä tuntuma ja päästään etenemään tasaisen mukavasti ilman ylimääräisiä jännittymisiä. Tästä "ihan kivasta" paremmaksi laittaminen vaatii sitten sitä että aluksi harmonia saattaa vähän rikkoutuakin ja koko ajan ei olekaan ihan yhtä leppoisaa.

Oikean laukan nostot olivat edelleen hitaita, eikä hyviä nostoja tehty kyllä yhtäkään. Keskittymällä sain käden pidettyä nostossa hiljempaa ja ohjaa pois heittämättä, mutta samalla ei enää onnistunut heilumatta istuminen. Miten se onkin niin hankalaa vain antaa yksinkertainen merkki pohkeella ja luopua yrityksistä nostaa laukkaa kädellä ja istunnalla ajaen. Joku kamala "entä jos tämä ei nosta" -paniikki iskee päälle vaikkei ole edes kisatilanne. Toisaalta en oikein hoksannut miten Jussi pitäisi nostoon tullessa valmistella niin että se olisi hereillä ja kuulolla nostamassa heti kun nostoapu tulee, mutta samalla ei kuitenkaan jännittyisi ja kääntyisi selästä väärinpäin.

Ei ihan parhaita Jussi-tunteja, vaikkei toki kaikkein huonoimpiakaan. Ennen kisoja pitäisi kyllä vielä päästä treenailemaan ainakin noita laukannostoja. Onhan tässä onneksi vielä pari tuntia jäljellä. Lisää huomiota pitää niin tunneilla kuin kisoissakin kiinnittää siihen etten tyydy Jussin pitkänä ja etupainoisena liikkumiseen vaan aktiivisesti ratsastan muotoa ylemmäs ja ryhdikkäämmäksi. Helpottuu se siirtymisten ja teiden ratsastaminenkin jos saa hevosta lyhyemmäksi ja enemmän takajalkojen päälle.

Kaksi vinoa luontokappaletta

Koulutunnille ratsuksi tuli Eetu, ja ihan positiivisin odotuksin lähdin tunnille kun pari edellistä Eetu-kertaa syksyllä sujuivat melko mukavasti. Kylmähkön kelin (-15 °C) vuoksi harkitsin hetken aikaa satulan pois jättämistä, mutta olin sitten niin tosikko että mentiin ihan satulan kanssa. Hiki tuli joka tapauksessa.

Tunnin aiheena tänään olivat siirtymiset, ja ensimmäisenä tehtävänä pysähdykset käynnistä istunta-apuja painottaen. Eetu tapansa mukaan kuunteli herkästi ratsastajaa, joten istunnalla pysäyttäminen onnistui varsin näppärästi. Paikoillaan Eetu ei vaan olisi malttanut seistä. Tehtävän lomassa pyrin hieman asettelemaan ja taivuttelemaan jotta Eetu olisi tullut pyöreämmäksi, mutta heikolla menestyksellä. Ponin liikkuessa selkä alhaalla yritin sentään itse vältellä notkoselkäisyyttä istunnassa. Ope kuitenkin kehotti hakemaan lantion vielä paremmin vartalon alle sekä avaamaan molempia lonkkia ajatellen polvia vielä enemmän irti satulasta ja kontaktia satulaan takareisillä.

Siirtymisharjoituksia jatkettiin siirtymillä harjoitusravin ja käynnin välillä. Eetu suoritti nämä jopa vieläkin herkemmin kuin äskeiset pysähdykset, ja siirtyminen käyntiin onnistuikin parhaimmillaan jopa pelkällä pitkällä uloshengityksellä ja pienellä istunnan tiivistämisellä. Myös käynnistä raviin siirtyessä ohjeena oli ajoittaa siirtyminen uloshengitykseen. Sain myös kehotuksen välttää istunnalla ennakoimista eli pitää lantion hiljaa kunnes hevonen todella lähtee ravamaan. Eetu liikkui edelleen totaalisen väärinpäin, joten siirtymisissäkään ei tietysti ollut halutunlaista pyöreyttä ja rentoutta vaikka täsmällisiä olivatkin. Eetu oli juuri niin vino kuin se pahimmillaan on, eli pyrki liikkumaan koko ajan pää oikealle kääntyneenä ja vasen lapa ulos pullahtaneena. Asetusta ja taivutusta vasemmalle oli hyvin vaikea pyytää, ja tämä vaati varsin vahvaa otetta vasemmasta ohjasta. En malttanut pitää vasemmalta vastaan riittävän pitkään, vaan myötäsin aina ennen aikojaan ja näin päädyttiin tilanteeseen jossa vasen ohja ottaa ja päästää ja ainoa vaste on ponin pään heiluminen puolelta toiselle. Ravailujen myötä Eetu sentään lopulta alkoi rentoutua ja ravi tuli vähän pehmeämmän oloiseksi, mutta pyöreyttä ei liikkumiseen löytynyt vieläkään.

Lopputunti vietettiin ympyröillä laukka-ravisiirtymisiä hioen. Tehtävänä oli väistättää takaosaa ravissa ympyrältä sisään muutaman askeleen ajan, ja tästä nostaa laukka. Aloituskierros oli oikea. Tähän suuntaan takaosan väistätys oli hieman nihkeää, ja Eetu tietysti jännittyi vaan entistä enemmän kun apujenkäyttö ei pysynyt enää aivan rentona. Takaosa kyllä väisti pohkeesta hieman sisään, mutta samalla tuntui etuosan kontrolli häviävän täysin (jos sellaista nyt varsinaisesti oli ollutkaan), eli vasen ulkolapa oli edelleen omilla teillään eikä näin ollen oikealle taipuminen ollut ihan rehellistä. Asetusta oikealle ei päässyt oikein ratsastamaan kun ponin nenä kenotti jo valmiiksi oikealla. Toki Eetu edelleen kuunteli tarkkaan kaikkea mitä tein, ja varmasti yritti parhaansa mukaan noudattaa kaikkia epämääräisiä pyyntöjä. Laukka nousikin väistöstä oikein näpsäkästi, eli ainakin laukka-avut onnistuin antamaan siinä määrin selvästi että ne erottuivat siitä kaikesta muusta mössöstä.

Jos ei oikeassa kierroksessa tullut oikein valmista pakettia niin eipä tullut vasemmassakaan. Takaosan väistätyksen kannalta tämä oli sekä minulle että Eetulle luontevampi suunta, mutta vasemmasta kyljestä taipumisen suhteen Eetu oli edelleen todella jäykkä. Vieläkään en onnistunut kaivamaan esiin konsteja tilanteen ratkaisemiseksi, joten väistöissä Eetu vain tunki vasen lapa edellä sisäänpäin ja vastusti asettavaa sisäohjaa. Ope kehotti pitämään vasemman ohjan lyhyempänä ja vain pitämään kärsivällisesti vastaan odottaen että Eetu myötää ensin. Pito vaan taisi lipsahtaa liikaa vedoksi, ja sisäohjaan keskittyessäni ulko-ohja unohtui tietysti ihan täysin. Eipä siis näillä eväillä ollut oikein toivokaan saada ponia jäämään tasapainoisesti ja pehmeästi kahdelle ohjalle. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös oma vinouteni vasemman kyljen linkkuuntuessa kasaan ja ulkokyljen jäntevyyden puuttuessa. Ope muistutteli taas "hengittämään vasemmalla keuhkolla", ja huomasin kyllä että oman ulkokyljen kontrollointi helpotti hieman myös hevosen suoremmaksi hakemista, mutta siinä monen huomioitavan asian palapelissä en tätä onnistunut koko ajan muistamaan. Taisinpa kuitenkin olla vain liian fiksoitunut siihen vasempaan ohjaan, vaikka pelkän siinä roikkumisen olin jo ainakin 45 minuutin ajan saanut havaita toimimattomaksi. Olisi varmaan kannattanut samalla hartaudella pyrkiä oman kropan suoristamiseen. Paha se on yrittää saada hevosta suoristumaan kun itse on ihan vino.

Pieni palasten paikoilleen loksahtaminen koettiin siinä siirtymätehtävässä ympyrällä vasemmalle ravatessa, kun keskityin pitämään ulkokyljen napakkana ja oikean ohjan tuntumalla, ja samalla vielä kallistin ylävartaloa hieman taakse niin että tuntui kuin olisin ollut hieman enemmän "työntämässä" ravia istuinluilla eteen. Tässä kohtaa Eetu myötäsi asetukseen vasemmalle ja pyöristyi tuntumalle mukavasti. Harmi vain että tämä hetki ei kestänyt kuin muutaman askeleen ajan, sillä kun lähdin pyytämään takaosaa väistöön pakka levisi uudestaan. Yritin vielä uudestaan löytää samaa fiilistä jossa istuntapalikat ikään kuin luiskahtavat paikoilleen ja ulkopuoli on kasassa samalla kun vasen ohja asettaa sopivan napakasti, ja ehkä pari tämänsuuntaista hetkeä vielä lopputunnin aikana löytyikin sekä siirtymätehtävän aikana että loppuverryttelyssä. Liiaksi kuitenkin jumiuduin epätoivoisesti toistamaan samaa vasempaan ohjaan keskittyvää nysväystä.

Tämä oli nyt sitten taas vuorostaan tällainen kerta Eetun kanssa kun sen vinoudesta ja jäykkyydestä ei vaan päästy yli (puhumattakaan siitä kuskin vinoudesta). Näin jälkeenpäin ajateltuna taisin lähteä ratkaisemaan asiaa aivan liian voimakkaalla kädellä, kun taas Eetun kanssa tie rentouteen käy ainoastaan hyvin kevyen ja rennon tuntuman kautta. Toisaalta vasemmasta ohjasta täytyy pystyä myös hieman vahvemmin pitämään jos aikoo vasemmalle asetuksen jumpata läpi, mutta se pito vaan minulla menee liian helposti vedoksi jolloin Eetu vain jännittyy entistä enemmän. Kuten tunnin ainoat onnistuneet hetket osoittivat, Eetu-palapelissä olennaisia palasia ovat myös istunta ja oman kropan suoruus. Lantion asento, keskivartalolla liikkeeseen joustaminen sekä ulkokyljen ja vartalon kiertymisen kontrollointi ovat oman analyysini mukaan niitä tekijöitä jotka olisi pitänyt saada paremmin kohdilleen jotta olisin voinut Eetun liikkumista tästä parantaa. 

Koulukurssi entisellä kotitallilla - 1. päivä

Kesälomani ensimmäisellä viikoilla ohjelmassa on vierailu vanhempien luokse ja sopivasti paikkakunnalla ollessani osallistuminen entisen kotitallini kesäkurssille. Kymmenisen vuotta siis on aikaa siitä kun kyseisessä paikassa säännöllisesti ratsastin, joten nykyiset hevoset ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Tuttu opettajakaan ei tätä kurssia ole pitämässä. Viiden päivän kurssilla on ohjelmassa iltaisin yksi tunti kouluratsastusta.

Ensimmäiselle kurssipäivälle ratsukseni oli laitettu puoliveritamma Doza. Ehdin katsella Dozan menoa edellisellä tunnilla, ja se vaikutti mukavan kuuliaiselta hevoselta jolla kuitenkin on ikävä tapa roikuttaa kieltään ulkona. Kieli lerpatti ulkona koko edellisen tunnin kuin myös minunkin tuntini ajan, ja aivan samalla tavalla vielä tunnin jälkeen karsinassakin joten en ottanut sitä henkilökohtaisena palautteena huonosta ratsastuksesta.

Tunti aloitettiin puoli-itsenäisellä verryttelyllä kevyessä ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Doza kuunteli mukavasti niin eteenajavia kuin pidättäviäkin apuja, mutta asettumiseen ja taipumiseen jäi toivomisen varaa. Doza vaikutti mukavalta ratsulta, rauhalliselta mutta ei laiskalta ja herkältä mutta ei sätkyltä. Dozalla oli käytössä thiedeman-apuohja, ja tämä tuntui jonkin verran häiritsevän ratsastustani kun en moiseen ylimääräiseen viritykseen ole tottunut. Thiedeman teki ohjan niin raskaan oloiseksi että huomaamatta ohja saattoi välillä olla turhan löysänä ja tuntuma kadota, ja toisaalta jäin helposti vetämään liikaa missä nyt sinänsä ei ole mitään normaalista poikkeavaa eikä mene vain apuohjan piikkiin. Alusta lähtien ja läpi koko tunnin opettaja sai muistutella ylävartalon ryhdistä, sillä meinasin jatkuvasti kallistua liikaa etukumaraan. Samoin sanomista tuli tuttuun tapaan kyynärkulmasta. Lisäksi kuulemma käteni tuppaavat olemaan eri tasossa siten että vasen käsi menee oikeaa edemmäksi. Näitä tyyppivirheitä sitten korjailtiinkin koko tunnin ajan kun eivät osaset tahtoneet pysyä oikeilla paikoillaan (eiväthän ne tyyppivirheitä olisikaan jos ne noin vain korjaantuisivat).

Hauskaa oli.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitettiin käynnissä ratsastaen pituushalkasijaa ja sille kaikkiaan kolme pysähdystä. Doza olisi saanut kävellä energisemmin, mutta tämä johtui ehkä lähinnä siitä että nuokuin itse enkä pyytänyt hevosta liikkumaan paremmin. Doza kyllä reipastui pohkeesta kunhan vain muistin pyytää. Pysähdykset sujuivat pääsääntöisesti hyvin käyttäen istuntaa ja aivan kevyitä pidätteitä ohjalla. Muutamassa pysähdyksessä tosin steppailtiin hieman, mutta yleensä Doza malttoi seistä paikoillaan. Jossain kohtaa opettaja huomautti että ohjassa oli liikaa vetoa mistä johtuen Doza hieman puisteli päätään, ja tuntuman keventäminen saikin hevosen ehkä liikkumaan rennommin.

Tehtävää jatkettiin harjoitusravissa tehden pituushalkaisijalle kolme siirtymistä käyntiin ja myöhemmin vielä pysähdykset. Ravi-käynti-ravi-siirtymiset sujuivat ihan mukavasti kevyillä avuilla, käyntiin päästiin etupäässä istuntaa käyttäen. Harjoitusravissa tuli kehotus jäntevöittää vatsa- ja selkälihakset ja myödätä liikeeseen vain lantiosta, mutta en sitten ihan käytännön tasolla saanut tähän otetta. Pysähdyksiin ravista sai jo ottaa hieman enemmän pidätettä ohjilla, ja ehkäpä tässä kohtaa nimenomaan olisi ollut apua napakammasta keskivartalosta jotta olisi saanut istuttua hevosen ihan pysähdykseen asti turvautumatta niin paljon ohjaan.

Pituushalkaisijatehtävän jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely ensin oikeassa ja sen jälkeen vasemmassa kierroksessa. Laukkaa ratsastettiin pääty-ympyrällä josta kukin vuorollaan ratsasti pitkää sivua pitkin vastakkaiseen päätyyn, kulmasta täyskaarto ja uraa pitkin vastalaukkaa parikymmentä metriä. Doza tuntui laukassa kaikkein miellyttävimmältä ratsastaa, laukka pyöri ihan mukavasti vaikka välillä opettaja toivoikin lisää tarmokkuutta, ja edestä hevonen tuntui pehmeämmältä kuin käynnissä ja ravissa. Vastalaukkatehtävä onnistui ilman suurempia ongelmia halutun laukan säilyessä molempiin suuntiin, tosin istunnasta tuli taas tutut huomautukset. Kyynärkulman korjaus ja käsien nostaminen ylemmäs johti muutamia kertoja raville tippumiseen, kun Doza tulkitsi käden asennon muutoksen pidätteeksi eikä kuski ollut hereillä pohkeen kanssa.

Hoplaa. Kyynärpäät on taas tönkkösuorana.

Ratsun kieli lerppuu laukassa(kin) ja kuskin jalat vinksottaa.

Loppuverryttely eteen-alas. Kuski ainakin on hienossa etukönössä.

Lopuksi vielä kevennettiin hetki antaen hevosten venyttää eteen-alas. Doza ei kylläkään missään vaiheessa koko tunnin aikana liikkunut pyöreänä, vaan lähinnä kaula pitkällä edessä. Suustaan se tuntui aika jähmeältä, mutta ehkäpä tämä oli vain heijastetta ratsastajan jähmeästä kädestä. Varmaankin myös ulkona roikkuva kieli johtaa siihen että kuolain ei toimi suussa ihan halutulla tavalla. Annetut tehtävät toki hoituivat ihan mallikkaasti hevosen tehdessä kiltisti mitä kuski pyysi, joten mukavahan tällaisella sopivan reippaalla ja kuuliaisella hevosella oli ratsastaa. Mitään sen kummempia uusia oivalluksia en tänään saanut, istuntanihan on ihan hirveä mutta se oli tiedossa jo entuudestaan. Aiemmin tosin ei ole taidettu huomauttaa käsien eri tasoilla olemisesta, joten siinäpä taas yksi huomioitava palikka lisää. Eipä sitä voi odottaa hevoseltakaan oikein päin kulkemista ennen kuin kuski istuu oikein päin.

Kuvaajana oli äiti.

Kisatreeni siirtymisillä

Onneksi pääsin vielä eilisen epäonnistumisen jälkeen ottamaan uusintayrityksen Jussin kanssa ennen huomisia kisoja. Tunnin aiheena olivat toiveeni mukaisesti siirtymiset, sillä nämähän ovat K.N. Specialissa varsin suuressa roolissa. Lisäksi erityishuomiota kiinnitettiin tänään istuntaan, etenkin lantion oikeaan asentoon ja käyttöön eri askellajeissa. Opettaja olikin vastikään käynyt ratsastuspilateksessa imemässä vaikutteita.

Tunti aloitettiin tekemällä käynnistä pysähdyksiä, ja tavoitteena oli ratsastaa pysähdykset mahdollisimman pitkälti istunnalla. Vaikka Jussi kulkikin selkä alhalla ja pää ylhäällä reagoi se apuihini hyvin kunhan vaan keskityin ratsastamaan nimenomaan istunnalla ja ihan kevyillä ohjas- ja pohjeavuilla. Pidäte istunnalla ja kevyt puristus ohjista riitti pysäyttämään hevosen, ja ihan kevyellä pohkeiden kosketuksella lähdettiin taas liikkeelle. Tämä alkutunnin harjoitus oli hyvä muistutus siitä että kyllä Jussikin ne pienet avut sekä kuulee että niihin reagoi kunhan ratsastaja ei heti vain lähde liian ronskisti junttaamaan.

Alkuverryttelyä jatkettiin kevyessä ravissa ympyröitä ja voltteja ratsastaen, ja meno muistutti huolestuttavasti eilistä. Oikealle ei Jussia meinannut saada kunnolla taipumaan, ja ohjastuntuman säilyttäminen pehmeänä oli jälleen vaikeaa. Tuntui että olin itsekin vinossa paino koko ajan vasemmalla, ja itse asiassa oikea jalustinhihna osoittautuikin olevan pari senttiä lyhyempi. Pidensin sitä yhdellä reiällä jolloin puolestaan vasen jäi luultavasti hieman lyhyemmäksi, mutta ehdottomasti parempi näin päin kun minulla on taipumus nimenomaan sinne vasemmalle valua. Tämän pienen muutoksen jälkeen tuntuikin heti paljon paremmalta istua ja taisi hevosenkin liikkuminen parantua kun kuski hieman suoristui.

Verryttelyn jälkeen jatkettiin siirtymisillä harjoitusravin ja käynnin välillä. Käyntiin siirtymiset alkoivatkin sujua ihan hyvin ja nimenomaan istumalla (vrt. eilinen jolloin Jussi vaan meinasi hiippailla ravissa eteenpäin pidätteistä huolimatta), mutta siirtymisissä takaisin raviin hevonen jäi vähän hitaaksi pohkeelle. Joka tapauksessa tuntui että siirtymistehtävät saivat Jussin paremmin kuulolle. Ajoittain se jopa tuli pyöreälle kaulalle ja oli hetkittäin mukavan kevyt ratsastaa, eli pieniä välähdyksiä siitä mitä menomme on joskus ollut saatiin, mutta harmillisen lyhyiksi ne jäivät. Tänäänkin esiintyi jonkin verran pään ylös nykäisemistä jos jäin vetämään vasemmasta ohjasta, ja käteni olivat taas aivan liian levottomat, etenkin se vasen. Pohkeilla en kuitenkaan tänään jäänyt mielestäni niin paljon kaivamaan ja puristamaan, vaan sillä saralla meno oli nyt järkevämpää. Kyynärkulman säilyttämisestä tuli taas huomautusta, samoin hartioiden rentona pitämisestä ja ylävartalon hiljaa säilyttämisestä. Kuten opettaja huomautti, ylävartaloni pysyi paljon paremmin paikoillaan heti kun rauhoitin käsiäni. Molempiin suuntiin oli edelleen onglemia oman suoruuden kanssa etenkin ympyröillä, ja ope kehottikin jälleen ajattelemaan itsensä kääntämistä ympyrän suuntaan pelkästään rintakehästä lantion pysyessä suorassa. Vasempaan kierrokseen ongelmana oli hevosen ulkokyljen pullahtaminen turhan pitkäksi, ja ratkaisuna tähän oli lyhentää oikeaa puolta ulkopohkeella.

Lopuksi treenattiin vielä siirtymisiä harjoitusravin ja -laukan välillä, ja muutamia laukasta käyntiin siirtymisiäkin tehtiin. Laukannostot sujuivat mielestäni tänään ihan hyvin, enimmäkseen riittävän napakasti ja nopeasti ja osasin välttää suurempia ylimääräisiä vartalonheijauksia. Toki ongelmaksi jäi vielä hevosen pään nouseminen ylös nostossa silloinkin kun siihen suunnilleen pyöreänä tultiin. Myös laukkaympyröillä sain taas jatkuvasti korjata itseäni suoremmaksi lantiosta, ja tämä korjaus tuntuikin parantavan hevosen liikkumista jonkin verran. Siirtymiset raviin sujuivat ihan hyvin ja tasapainoisesti istunnalla sekä kevyehköillä ohjasavuilla. Käyntiin siirtymiset tulivat enimmäkseen parin raviaskeleen kautta ja Jussi sai niissä vähän kiskaistua kuskia etukumaraan, mutta verrattuna siihen miten joskus aiemmin meillä on laukka-käyntisiirtymiset menneet aikamoiseksi jyräämiseksi ja ratsastajan eteenpäin horjahtamiseksi sujui nämä nyt ihan mukiinmenevästi. Sain myös ratsastettua ainakin yhden oikein hyvän käyntiinsiirtymisen jossa ravia ei tullut kuin korkeintaan yksi askel ja takaosa tuntui tulevan hyvin alle. Luullakseni tämän onnistuneen siirtymisen salaisuus oli napakka ja ryhdikäs laukka jossa hevonen juuri sillä hetkellä liikkui pyöreänä, ja selkeä istunnalla pidättäminen yhdistettynä sopivaan pidätteeseen ohjalla. Tätä kokonaisuutta en vaan saanut enää sitten valitettavasti toistettua. Neuvona oli ajoittaa hevosen raviin tai käyntiin siirtyminen hetkeen jolloin ratsastaja hengittää ulos, mutta itse ainakin tunnuin laukassa hengittävän ihan liian nopeasti erottaakseni kunnolla milloin hengitän ulos ja kun tätä yritin ruveta tarkkailemaan en taas pystynyt enää keskittymään muuhun kuten tiiviiseen ja jämäkkään istunnalla pidättämiseen, mistä seurauksena oli vain huonompia siirtymisiä.

Loppuraveissa Jussi tuntui ihan suhtellisen hyvältä ja liikkui ainakin enimmäkseen rentona ja pyöreällä kaulalla, tosin en sitä taaskaan osannut jättää rauhaan vaan värkkäsin ihan huomaamattanikin vasemmalla kädellä koko ajan. Opettaja kehotti minua vielä lopuksi ratsastamaan Jussia irtonaisempaan ja pidempään raviin aktivoimalla takaosaa pienillä raipannaputuksilla, ja saimmekin pätkän oikein hienoa lennokasta ravia yhden pitkän sivun verran. Tuollaisen keskiravin kun saisi kisaradalla esitettyä niin kyllä kelpaisi...

Yleisesti ottaen parannusta eiliseen tuntiin tuli paljonkin. Luulisin että suurelta osin ongelmani Jussin kanssa johtuvat niistä lukuisista istuntavirheistäni kuten vinoudesta sekä levottomasta ylävartalosta ja käsistä. Tänään sain näiden korjaamisen erittäin hyviä ohjeita, ja tuntui että korjaukset omassa asennossa ja istunnassa heijastuivat nopeasti hevoseen mikä erittäin hyvin havainnollistaa kuinka merkittäviä nämä muutokset olivat. Pääsin nyt mielestäni myös paremmin istumaan hevosen ympärillä polvilla ja reisillä puristamatta. Kuitenkin nyt jäätiin vielä kauas siitä miten hyvin Jussin olen vielä kuukausi sitten saanut kulkemaan, paljon mentiin myös jännittyneenä pää ylhäällä ja selkä alhaalla eikä sellaista kunnollista etuosan kevenemistä tullut oikein missään vaiheessa. Varsinaisella voittajafiiliksellä ei huomisiin kisoihin siis voi lähteä, mutta ehkä kuitenkin vähemmän lannistuneena kun nyt sentään jotain tolkkua tähän touhuun tänään saatiin. Pitää vaan yrittää säilyttää oma rentous huolimatta pienestä kisajännityksestä ja siitä ettei hevonen välttämättä kulje niin hyvin kuin olisi toivonut. Verryttelyyn taidan ottaa paljon siirtymisiä (jos vain siinä pienessä tilassa pystyn ilman että kukaan ajaa päälle), sillä ne tuntuivat tänään saavan hevosen (ja kuskin) hyvin kuulolle. Jos saan tästä K.N.Specialista pisteitä 55% niin olen tyytyväinen.