Ope oli arvannut ihan oikein että Jussillahan sitä taas meinaan kisoihin mennä, joten Jussi oli ratsuni tänään ja tunnin ohjelmassa K.N. Specialin tehtäviä liippaavia kuvioita.
Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, joten osasin odottaa alkuun jäykänpuoleista menoa ja sellaistahan se oli. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalla pysähdyksiä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tarkoituksena oli saada pysähdyksessä hevonen myötäämään niskasta. Tätähän ei Jussi tehnyt, ja ohjeistus oli pitää sinnikkäästi ohjasta vähän vastaan ja odottaa myötäystä. Jussi vaan seisoi paikoillaan kuulostellen että aha, ohjalla on painetta. Seuraava neuvo oli hieman puristella ohjia sormilla jotta ohjalla makaava Jussi saataisiin hoksaamaan homman idea. Edelleenkään ei muuta reaktiota kuin pientä korvien liikahtelua. Lopulta se konsti millä löytyi painoa takaosalle ja myötäys niskasta oli muutaman askeleen peruutus. Joka pysähdyksessä jouduttiin sitten peruutukseen turvautumaan. Ope ohjeisti vielä selkeyttämään hevoselle esitettyjä pyyntöjä ja pitämään koko ajan selvänä sekä itselle että hevoselle mikä on homman tavoite.
Pysähdysten välillä yritin vähän notkeuttaa menoa taivuttelemalla ympyröillä sekä parin askeleen pohkeenväistö- ja avotaivutuspätkillä. Tämä tuottikin pikkuhiljaa tulosta, ja kun pysähdysharjoitusten jälkeen työskentelimme hetken aikaa pidempään ravissa oli Jussin liikkuminen jo kohtuullisen mukavan oloista. Mentiin tasaisen pyöreänä ja rentona, ja tuntuma oli kevyen oloinen vaikka toki muoto olikin matalanpuoleinen.
Lopputunti hiottiin K.N. Specialin tyyliin kaartoja kentän poikki, ensin käynnissä ja sitten ravissa keskittyen huolelliseen tiehen ja erityisesti käännöksiin "kulmissa" niin että kääntäminen tapahtui yksinomaan ulkoavuilla sisäohjan pitäessä kevyen asetuksen. Lopuksi lisättiin vielä kentän keskelle laukannosto ravista. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa, joka olikin kääntämisen kannalta simppelimpi. Ulkoapujen tuki kentän poikki kääntäessä auttoi ulkolavan kontrolliin saamisessa ja sitä myötä Jussin suoruus parani. Ope muistutteli vielä pitämään oman oikean kyljen napakampana ja "kainalon piilossa", ja tätä kautta estämään myös Jussia pullahtamasta oikeasta kyljestään liian pitkäksi. Tien täsmällisyyttä piti ensin hieman zuumailla niin etten aloittanut kääntämistä liian myöhään ja näin ajautunut hiukan sivuun kirjaimesta kirjaimeen kulkevalta linjalta. Ihan ei ravissa ollut liikkuminen niin sujuvaa kuin olisin toivonut, ja luulen ettei Jussi aivan kunnolla vielä käyttänyt selkäänsä, sillä sen verran väkinäisen ja jäykänkin oloista tämä oli verrattuna siihen miltä meno parempina päivinä tuntuu. Muodossa oli jonkin verran epätasaisuutta, sillä heti kun aloin enemmän vaatia esimerkiksi syvemmälle kulmaan ravaamista oli seurauksena helposti pientä jännittymistä. Kuskissakin oli aivan liikaa liikkuvia osia eikä harjoitusravissa istuminen tuntunut täysin luontevalta.
Laukannostoissa ongelmana oli tuttuun tapaan Jussin hitaus reagoida apuun, ja tämän seurauksena kuskin panikoituminen, ohjan poisheittäminen ja vartalolla heiluminen. Jotenkin ei vaan hermot pidä siinä vaiheessa kun hevonen lipuu ohi pisteestä laukkaa nostamatta, ja sitten homma leviää täysin kun on pakko saada laukka nousemaan nythetijustäkkiä. Laukassa ohjastuntuma oli hieman jähmeän oloinen, ja ope kehotti ryhdistämään koko ratsukkoa alkaen ratsastajan suoristautumisesta pystympään sekä hevosen etuosan kohottamisesta ylöspäin. Pyöreyttä oli kuulemma riittävästi, mutta seuraava askel olisi ollut painon saaminen paremmin etuosalta takaosalle.
Oikeassa kierroksessa käännökset kentän poikki eivät olleet ihan yhtä sujuvia, sillä asettamisessa ja taivuttamisessa oli enemmän haastetta ja sen seurauksena Jussi helposti jännittyi ylös. Myös laukannostojen ennakointi ravin aikana aiheutti jännittymistä, mutta tuskin voi Jussia syyttää siitä jos se ei aina tiedä haluaako kuski ehkä kohta laukata kun ylimääräinen heiluminen on sen verran runsasta. Pätkittäin päästiin kyllä menemään tasaisen pyöreänä, ja tällöin ope patisteli kohottamaan hevosen niskaa ja etuosaa ulko-ohjalla tehtävillä puolipidätteillä. Idea oli siis sama kuin laukassa eli hevosen liikkuessa ongelmitta pyöreänä voidaan edetä ratsastamaan muotoa korkeammaksi ja painoa takaosalle. Hetkellisesti tässä hieman onnistuinkin, ja keskeisessä roolissa oli nimenomaan se ulko-ohja. Taitaa olla vähän niin että helposti tyydyn jäämään Jussin kanssa mukavuusalueelle eli puksuttelemaan ravia pyöreänä mutta pitkässä ja matalassa muodossa, sillä tällöin ohjalla on yleensä pehmeä tuntuma ja päästään etenemään tasaisen mukavasti ilman ylimääräisiä jännittymisiä. Tästä "ihan kivasta" paremmaksi laittaminen vaatii sitten sitä että aluksi harmonia saattaa vähän rikkoutuakin ja koko ajan ei olekaan ihan yhtä leppoisaa.
Oikean laukan nostot olivat edelleen hitaita, eikä hyviä nostoja tehty kyllä yhtäkään. Keskittymällä sain käden pidettyä nostossa hiljempaa ja ohjaa pois heittämättä, mutta samalla ei enää onnistunut heilumatta istuminen. Miten se onkin niin hankalaa vain antaa yksinkertainen merkki pohkeella ja luopua yrityksistä nostaa laukkaa kädellä ja istunnalla ajaen. Joku kamala "entä jos tämä ei nosta" -paniikki iskee päälle vaikkei ole edes kisatilanne. Toisaalta en oikein hoksannut miten Jussi pitäisi nostoon tullessa valmistella niin että se olisi hereillä ja kuulolla nostamassa heti kun nostoapu tulee, mutta samalla ei kuitenkaan jännittyisi ja kääntyisi selästä väärinpäin.
Ei ihan parhaita Jussi-tunteja, vaikkei toki kaikkein huonoimpiakaan. Ennen kisoja pitäisi kyllä vielä päästä treenailemaan ainakin noita laukannostoja. Onhan tässä onneksi vielä pari tuntia jäljellä. Lisää huomiota pitää niin tunneilla kuin kisoissakin kiinnittää siihen etten tyydy Jussin pitkänä ja etupainoisena liikkumiseen vaan aktiivisesti ratsastan muotoa ylemmäs ja ryhdikkäämmäksi. Helpottuu se siirtymisten ja teiden ratsastaminenkin jos saa hevosta lyhyemmäksi ja enemmän takajalkojen päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti