Toiveeni mukaisesti sain estetunnille taas Elmon. Huomispäivän kisoja (joihin en itse ole menossa) ajatellen säästeltiin hevosia ja pidettiin estekorkeudet matalana, maksimissaan noin 50 cm:ssä. Rehellisesti sanottuna ei tämänpäiväisillä esityksilläni olisi isompia kannattanut kokeillakaan.
Toisin kuin parilla edellisellä kerralla, oli Elmolla nyt "tuoreet jalat" eli päivän ensimmäinen ja ainoa tunti. Tämä näkyi mielestäni reippaampana liikkumisena ja parempana tsemppaamisena tunnin loppuun asti, mutta toisaalta alkutunnista Elmo oli tosi jäykän oloinen. Verryteltiin hetki ravissa, ja lähinnä poni vaan kaatui sisäpohjetta vasten molempiin suuntiin. Kyljistä taipuminen ympyröillä jäi haaveeksi. Sisäpohjetta vastaan tunkeminen koituikin sitten myöhemmin ongelmaksi, joten asia olisi mielellään pitänyt saada ratkaistua jo verryttelyn aikana.
Aloitettiin hyppäämällä muutama kierros noin 40 cm pystyä lävistäjällä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen. Vaihto ei onnistunut, ja Elmo tykkäsi tiputtaa väärän laukan pois heti esteen jälkeen. Tahmeutta oli ilmassa ja hyppy söi vauhtia turhan paljon pois. Itse lähdin liiankin innokkaasti ylävartalolla hyppyyn mukaan siihen nähden kuinka pikkuruinen este oli.
Seuraava tehtävä oli kahden ristikon muodostama yhden askeleen sarja oikeassa laukassa. Tässä sattui tunnin pahin kämmi, sillä jotenkin en taas osannut uskoa että Elmo tosiaan voi hypätä vähän kauempaa. Olin ihan varma että vielä tähän otetaan pikkuaskel, ja olin ponia vähän jarruttelemassakin esteen edessä kun Elmo ottikin isomman hypyn ja kiskaisi sillä kuskin pois tasapainosta. Heilahdin hienoon etukenoon valmiina syöksymään ponin korvien välistä alas, mutta Elmo pelasti tilanteen jatkamalla sujuvasti sarjan toisenkin osan yli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tässä kohtaa taisi aina niin kärsivällinen opekin jo kurtistella kulmiaan hölmöilyilleni joita sitten poniparka sai paikkailla parhaansa mukaan.
Seuraavaksi tultiin viiden esteen tehtävä aloittaen oikeassa laukassa samalta ristikkosarjalta, jatkaen lävistäjäpystyllä oikeasta vasempaan laukkaan vaihtaen ja tästä vasemmassa laukassa 21(?) metrin linjalle joka näillä korkeuksilla oli passeli noin kuudelle askeleelle. Armoton tumpelointini jatkui edelleen. Sarjalla oltiin nyt yksimielisiä ponnistuspaikasta joten ei isompia ongelmia siinä, mutta laukka vaihtui vääräksi ja sitä sain sitten korjailla kaarteessa ravin kautta. Lävistäjäesteelle tullessa ei vasen lapa ollut edelleenkään kontrollissa vaan Elmo tunkemassa vasenta pohjetta vasten, ja näin ei laukka tietenkään taas vaihtunut kun poni oli hypyssä kaulasta ja kyljestä banaanina oikealle. Sisäänhyppy linjalle jäi pieneksi ja hitaaksi, joten sain käskeä Elmoa välissä kunnolla eteen. Silti jäätiin kakkososasta eli okserista kuudella askeleella kauas, ja taas Elmo pääsi yllättämään kuskin pidemmällä loikalla jossa sitten horjahdin pois tasapainosta. Laukkakin vaihtui vääräksi ja kaarre okserin jälkeen puksuteltiin ravissa sisälle kaatuen sekä ponin että ratsastajan könöttäessä etupainoisina. Tässä vaiheessa alkoi olla aika epätoivoinen olo kun ei tänään tuntunut yksinkertaisinkaan tehtävä onnistuvan.
Onneksi meno alkoi tästä parantua loppua kohden. Seuraavana tehtävänä tultiin kolme kierrosta samaa kuuden askeleen linjaa mutta nyt toiseen suuntaan eli ovipäädystä peilille okserilla aloittaen. Elmo oli vähän sen oloinen että yksinäisestä ovipäädystä olisi ollut kiva lähteä reippaamminkin takaisin kavereiden luokse, ja pieni röhkiminen laukkaa nostaessa kertoi siitä että nyt alkoi poniin tulla hieman lisää säpäkkyyttä. Ohjalla oli jopa painetta okserille tullessa eikä tarvinnut niinkään tuupata ponia eteen. Ponnistuspaikkakin sattui aika hyvin kohdilleen joka kierroksella, joten sisäänhyppy oli sujuva. Silti ei mukautumiseni ollut ihan parasta mahdollista vaan jäin puristamaan polvilla jolloin pohkeet heilahtivat hypyssä irti hevosesta. Sen verran oli taas vinoutta että Elmo vaihtoi okserilla laukan vääräksi, ja ope neuvoikin painamaan vasenta ohjaa hypyssä kaulaa vasten jotta poni pysyisi suorempana. Nyt oli laukassa siinä määrin imua että kuusi askelta pystylle meinasi käydä jopa ahtaaksi. Viimeisellä kierroksella Elmo lähti ovipäädystä korvat tötteröllä menemään, ja lisävauhdin ansiosta suoruuskin parani jolloin oikea laukka säilyi okserilla. Okserin jälkeenkin Elmolla riitti eteenpäinpyrkimystä niin että sai ottaa jo ihan kiinnikin, ja väli hurahti viidellä askeleella oikein helposti. Kyllä Elmolta näköjään laukkaa löytyy kunhan se vaan vähän innostuu.
Lopuksi tultiin yksinkertaista rataa viiden ja seitsemän esteen versioina. Ensimmäinen ratamme oli jo itse asiassa varsin näppärää tekemistä. Aloitus tapahtui äskeisellä linjalla okserilta pystylle, ja nyt okserille tultiin valitettavasti aika pohjaan. Laukka kuitenkin säilyi linjalla oikeana, joten kaarre peilipäädyssä oli sujuvampi kun ei tarvinnut korjailla ravin kautta. Toki Elmo oli edelleen pullauttamassa vasenta lapaa ulos, ja ope huutelikin painamaan vasenta ohjaa kaulaa vasten myös tässä. Suunnanvaihto oikeasta vasempaan lävistäjäpystyllä onnistui nappiin, ehkä vähän puolivahingossakin, niin että Elmo vaihtoi hienosti laukan hypyn aikana. Näin jatkettiin sujuvasti vielä viimeinen kaarre radan päättävälle ristikkosarjalle. Sarjakin hypättiin ihan nätisti mutta nyt laukka vaihtui vääräksi, ja tässä tilanteessa Elmo tiputti taas raville heti viimeisen esteen jälkeen ja puski voimakkaasti sisään vasemmalle. Poni sai kiskottua kuskin irti satulasta etukenoon niin että kaarteessa kesti hyvin pitkään ennen kuin pääsin ravia pidätteellä tasapainottamaan ja nostamaan laukan takaisin. Ope kehottikin suoristautumaan nopeammin ennen kaarretta. On se vaan onnetonta miten sitä ei hypyn jälkeen pääse takaisin satulaan vaan on ponin vietävissä kuin räsynukke. Tätä lopetusta lukuunottamatta rataamme saattoi kuitenkin olla ihan tyytyväinen.
Viimeisenä ratana tultiin vielä samat viisi estettä, ja sarjan jälkeen jatkettiin vielä vasemmassa laukassa takaisin pysty-okseri-linjalle. Tämä rata ei ollut ihan yhtä hyvä kuin edellinen, sillä aloituslinjalla laukka vaihtui vääräksi ja jouduin sitten korjailemaan päädyssä ravin kautta Elmon painaessa kaula ulospäin mutkalla sisäpohjetta vasten. Lävistäjäpystyllä hyppy oli muuten hyvä, mutta olin oikeassa ohjassa niin paljon kiinni ettei laukka vaihtunut. Taas ravailtiin vähän tasapainottomasti kuski irti satulasta keikkuen, ja ope huuteli suoristautumaan todeten että helpompi Elmon on kääntyä kun ratsastaja ei könötä paino etuosan päällä. Ristikkosarja oli nyt oikein mallikas suoritus, lähestyminen ja suoruus olivat kohdallaan joten vasen laukka säilyi ja päästiin sujuvasti jatkamaan viimeiselle suoralle linjalle. Linja oli muuten ok mutta taas laukka vaihtui okserilla vääräksi ja näin painallettiin kaarre ravissa sisälle kaatuen. Edelleen kesti aivan liian kauan ennen kuin sain etukumaraltani ponin kontrolliin ja takaisin laukkaan.
Jälleen kerran oli tunnin jälkeen päällimmäisenä epäonnistumisfiilikset, ja mielessä pyöri kysymys miksi tämä on näin älyttömän vaikeaa. Videon näkeminen muutti tunnelmiani hieman parempaan suuntaan, sillä meno ei näyttänyt lainkaan niin kamalalta kuin tuntui. Lopputunnin tekeminenhän oli itse asiassa jo ihan asiallista jos ei lasketa niitä sisälle kaatuvia ravikaarteita joissa poni vie ja meikäläinen vikisee. Elmo kyllä ansaitsee jälleen isot kehut, sillä se yritti parhaansa säheltävästä kuskista huolimatta ja paikkailikin ratsastajan virheitä hienosti vaikkei niin kovin rutinoitunut menijä vielä olekaan. Elmon liikkuminen oli tänään tosiaan reippaampaa kuin edelliskerroilla, ja tämä toki vähän helpotti asioita. Silti olin vaikeuksissa jo näillä miniesteillä, joten nöyränä tässä saa olla kun tietää että kyllä Elmo helposti hyppää 70-80 cm radatkin kunhan vaan kuski osaa asiansa. Minä en selvästikään vielä osaa, joten se on ankaran treenin paikka tässäkin. Jatkossakin kyllä mielelläni Elmon kanssa treenailisin, sillä on se vaan niin hurjan mukava tapaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti