keskiviikko 31. elokuuta 2016

Hidas käynnistyminen ja virtaisat vastalaukat

Artsin valmennus osui tällä kertaa keskiviikolle, ja Vake oli taas väliviikon jälkeen mukana menossa. Edellisiltana sillä oli ollut mukavaa pontevuutta liikkumisessa, mutta tänään tunti alkoi vähän laiskemmin. Ravi ei edennyt yhtä hyvin omalla moottorilla, ja etuosakin oli hieman raskaamman oloinen. Pikkuhiljaa verryttelyn edetessä ravi notkistui, ja Vake alkoi liikkua paremmin kuolaimella. Muoto olisi saanut olla vähän ryhdikkäämpikin, ja ohjeena olikin pyytää lisää aktiivisuutta raviin, jotta niskaan tulisi notkeutta ja etuosaan keveyttä.

Päivän tehtävinä oli avotaivutuksia ja voltteja. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia, joiden välillä tehtiin avotaivutusta uraa pitkin ravissa. Aloitussuunta oli vasen. Volteilla Vake taipui ja ravasi ihan mukavasti, mutta avotaivutukseen siirtyessä homma muuttui nihkeämmäksi. Aluksi käänsin liiaksi kaulaa mutkalle. Tämä saatiin korjattua, mutta minulla oli vaikeuksia hahmottaa, milloin mentiin kunnolla kolmella uralla. Ravi meinasi avotaivutuksessa hyytyä vaivihkaa, mikä oli syynä siihen, että Vake ei pysynyt luontevasti tuntumalla ja pyöreänä. Kaulan ylitaivuttamisen sijaan tarvittiin siis lisää pohjetta viemään liikettä paremmin eteenpäin. Pitkän sivun jälkimmäinen avotaivutus onnistui yleensä paremmin, ja lopulta jo ihan kelvollisesti, vaikka vähän työläältä tuntuikin. Tehtävän ulkopuolella Vake kyllä liikkui oikeinkin pehmeästi ja hyvässä raamissa, mutta sama sujuvuus ja keveys eivät oikein säilyneet avoissa.

Oikeassa kierroksessa avotaivutuksissa oli sama ongelma, eli en hahmottanut kolmella uralla liikkumista tarpeeksi selvästi. Tässä suunnassa energia säilyi avoissa paremmin, mutta sen sijaan volteilla meinasi tulla hyytymistä. Volteilla tuppasi nimittäin etuosa karkaamaan ulos ja ulko-ohjan tuntuma katoamaan, mitä korjattiin hetkellisellä vasta-asetuksella. Tällä konstilla sain ulkolapaa paremmin hallintaan. Tämä ulko-ohjaa kohti liikkuminen olisi vaan pitänyt saada toteutumaan paremmin myös avotaivutuksissa.

Laukan osalta harjoittelimme tälläkin kerralla vastalaukkaa. Kuviona olivat loivat kiemurat pitkille sivuille, mikä tarkoitti isolla ulkokentällä varsin helppoa vastalaukkatehtävää. Ensin vuorossa oli oikea laukka. Tein ensimmäisen kiemuran hieman liian kunnianhimoisesti ratsastaen pituushalkaisijalle asti, jolloin paluukaarteesta tuli turhan jyrkkä ja Vake pääsi putoamaan raville. Tämän jälkeen kiemura tehtiin vähän loivempana, jolloin tasapaino säilyi paremmin ja Vaken oli helppo säilyttää vastalaukka uralle asti. Laukassa Vakella olikin ihan kohtuullinen energia, ja se yritti jopa vähän villiintyä lähtien ympyrältä lapaliirtoa pää alhaalla. Kuskia vain nauratti. Vasemmassa laukassa Vake oli vielä pörhäkämpänä, joten näkyihän siinä tänäänkin pientä lomavirtaa. Kiemuroilla poni meinasi kammeta liian jyrkästi oikealle lavalle uraa kohti, joten ohjaamiseen piti ihan keskittyä. Mukavaa, että Vake oli virtaisa, mutta tämä olisi pitänyt saada kanavoitua paremmin laukan pyörimiseen ja kantamiseen pöhköilyn sijaan. Vastalaukat kuitenkin pysyivät yllä aika vaivattomasti, mikä on aina plussaa.

Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelle löytyi moottoria myös raviin, ja se venytteli loppuraveissa mukavassa eteen-alas-muodossa. Ainakin tunti loppui reippaammissa merkeissä kuin alkoi. Vake ei tällä tunnilla ollut aivan niin innokas töihin kuin eilen, vaan sitä joutui enemmän patistelemaan, enkä ehkä itsekään ratsastanut tänään niin kovin hyvin. Ainakin minulla tuntui olevan vimma vääntää kaulaa mutkalle jos johonkin suuntaan sen sijaan, että olisin muistanut aktivoida liikettä tarpeeksi eteenpäin. Toki varsinkin ravissa tuli ihan kelvollista menoa, ja jos meidän ei-niin-hyvä päivä on tällainen, niin eivät asiat ole lainkaan hullummalla tolalla. Joka tunti vaan ei tule niitä aivan superelämyksiä.

tiistai 30. elokuuta 2016

Reippaana takaisin töihin

Menin tiistaina ylimääräiselle tunnille, ja sain sinne Vaken, joka palaili hommiin oltuaan viime viikolla lomalla ja kävelytunneilla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ja pelkäsin Vaken olevan loman jälkeen laiska ja jähmeä. Olin onneksi väärässä, eli Vake olikin harvinaisen innokkaan oloinen. Jo käynnissä se askelsi mukavasti eteenpäin, ja ravissa sillä tuntui olevan ihan oma moottori. Liikkuminen oli myös kohtalaisen ryhdikästä, ja asetuksilla tuli niskaan pyöreyttä alusta alkaen.

Ratsastimme ensin kevyessä ravissa, ja käänsimme välillä kentän poikki siirtyen keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Vake tosiaan ravasi mukavasti eteenpäin, ja ope kehui menoa rennon näköiseksi. Siirtymiset olivat kuitenkin aluksi tyypillisen töksähtäviä. Kun sain niihin enemmän ajatusta eteenpäin, päästiin käyntiin sujuvammin, mutta pyöreys ei siirtymisissä aivan kunnolla säilynyt. Heti raviin palatessa liike tuli taas hyvin tuntumaa kohti.

Jatkoimme siirtymisteemalla ottaen mukaan pohkeenväistöt. Väistöä harjoiteltiin ensin käynnissä pitkältä sivulta kentän keskelle, ja tämän sujuessa väistö aloitettiin ravissa, josta siirryttiin käyntiin väistön jatkuessa siirtymisen läpi. Myöhemmin siirtymisiä tehtiin väistön sisällä myös käynnistä raviin, ja mahdollisuuksien mukaan vielä takaisin raviin jatkaen väistöä koko lävistäjän matkalta. Ehdimme mennä väistöjä lähinnä oikealle, ja lopuksi muutaman kierroksen myös vasemmalle. Oikea olikin meille se sujuvampi väistösuunta. Eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä piti kuitenkin huolehtia ja varoa, ettei Vake lähtenyt liiankin voimakkaasti sivulle. Siirtyessä raviväistöstä käyntiin hukkasin ensin poikituksen, ja samalla aloin kallistella aivan liikaa vasemmalle. Toistojen myötä sain väistön jatkumaan siirtymisen läpi paremmin, mutta pehmeämminkin se olisi saanut sujua. Siirtyminen käynnistä raviin onnistui väistön sisällä odotettua paremmin, mutta edelleen kallistelin jonkin verran vasemmalle. Väistölävistäjän päättyessä tuli ratsastaa vielä voltti vasemmalle, ja tässä Vake esitti aina mukavan ryhdikkäitä pätkiä, kun sisätakajalka oli väistössä saatu aktivoitua.

Vasemmalle väistäessä palikat eivät pysyneet yhtä nätisti hallussa, ja ponin nenä nousi ylös. Sivulle mentiin, mutta jokin puuttui. Volteilla oikealle ope muistutteli pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla. Se pääsikin helposti unohtumaan, kun keskityin kääntämään ja avaamaan kroppaani voltin suuntaan sekä vetämään sisähartiaa taakse. Montaa kierrosta ei tämän suunnan väistöjä ehdittykään tehdä, joten niihin jäi vielä aika paljon petrattavaa.

Lopuksi työskentelimme vielä molempiin suuntiin laukassa lähinnä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla ratsastettiin hieman eteen ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Vakella oli laukassa tosi kiva energia. Niinpä pääsin istumaan laukan mukana melko eleettömästi, kun ei syntynyt mitään puskemisefektiä. Etuosa oli jopa melko ryhdikäs, ja laukkaa pystyi kivasti ratsastamaan pyöreäksi tuntumaa kohti. Tuntuma jäi kuitenkin hieman epätasaiseksi, ja ope ohjeistikin parantamaan kyynärkulmaa joustavamman tuntuman löytämiseksi. Oikeassa laukassa minulla oli kiusaus ratsastaa pitkät sivut ulos asettaen, mutta kun aloinkin sen sijaan hakea asetusta sisään, suoristui Vake paremmin. Päädyissä mentiin vähän oikoen ja kulmia kantaten, mikä lähinnä hymyilytti. Vake oli niin pörhäkkään innokkaana menossa, että se kurvaili aivan kuin esteradalla.

Vaken paluu lomalta sujui mukavammissa merkeissä kuin osasin odottaakaan. Työmotivaatio vaikutti tavallista paremmalta, joten työskentely onnistui hyvässä yhteisymmärryksessä. Ponin kantaessa itseään tuli ratsastajallekin ryhdikkäämpi olo, ja ajatus tuntumaa kohti ratsastamisesta toteutui hyvin, kun poni eteni täysin omaehtoisesti. Voi kun Vakella olisi aina tällainen oma moottori!

maanantai 29. elokuuta 2016

Rohkeasti, reippaasti ja rennosti

Urani pikkuponiratsastajana jatkui katkeamatta, kun sain maanantain tunnille jälleen Aasian. Tällä kertaa oli ohjelmassa esteitä. Aloitimme kuitenkin kaikessa rauhassa puomitehtävillä laukan säätelyn parissa. Maapuomit olivat sinisiä eli Aasian inhokkiväriä, mutta tänään se suhtautui niihin mutkattomasti ja rennosti.

Menimme siis kolmen puomin suoraa linjaa, jossa etäisyydet puomien välillä olivat 17 metriä. Ensin välit ratsastettiin viidellä laukalla, sitten kuudella laukalla, ja lopuksi ensimmäinen väli kuudella ja jälkimmäinen viidellä. Suuntaakin vaihdettiin välillä, ja vetosuunta oli selkeästi oikeassa laukassa tien päädystä tarhoille päin. Tähän suuntaan laukan lyhentäminen oli huomattavasti vaikeampaa, ja aluksi jopa viidellä askeleella ei meinattu mahtua väleihin. Eteen ei siis ainakaan tarvinnut ratsastaa. Sen sijaan vasemmassa laukassa Aasialla ei ollut yhtä kova imu, vaan puomit ylittyivät paljon rauhallisemmin. Tähän suuntaan sain suhteellisen helposti laukan jopa lyhennettyä, ja kuusi askelta mahtui molempiin väleihin. Kaikkein mukavimmin onnistui kierros, jolla ensimmäiseen väliin tuli maltilliset kuusi laukkaa ja sitten eteenratsastus viiteen askeleeseen heti perään. Aasia sekä lyhensi, että lähti ihanan napakasti eteen. Oikeassa laukassa lyhentäminen oli työläämpää, ja Aasia pyrki juoksemaan kättä vasten. Ope muistutteli istumaan tiiviimmin satulassa, jottei kättä olisi tarvinnut niin paljon. Saatiin sullottua ne kuusikin askelta väleihin, mutta se ei onnistunut yhtä maltillisesti ja odottaen kuin vähemmän vetävään suuntaan.

Esteiksi kentälle tuli neljä noin 60 senttiä korkeaa pystyä, joista kaksi oli pitkällä suoralla linjalla ja kaksi lävistäjillä. Yhden esteen alla oli punavalkoinen porttikin. Ensin hyppäsimme neljän esteen pätkän, eli suoran linjan sekä kaarevan linjan. Aasia laukkasi aika mukavasti edeten, mutta ei kiirehtinyt liikaa. Esteisiin se suhtautui tyynesti, eikä yrittänyt liirailla mihinkään suuntaan. Ponnistuspaikat eivät joka esteellä olleet aivan täydelliset, mutta yli mentiin epäröimättä. Porttipystykään ei aiheuttanut mitään tuijottelua, ja sen Aasia jopa kolautti alas hypättyään ihan juuresta. Ei haitannut, vaan rohkea esteiden ylitys oli pääasia.

Seuraavaksi menimme kuuden esteen pätkän, johon kuului yksittäinen lävistäjäpysty, kaareva linja, suora linja, ja vielä uudestaan lävistäjäpysty toisesta suunnasta. Tehtävän aloittava este oli sininen, ja odotin tuijottelua ja jarruttelua. Vaan vielä mitä, Aasiaa ei olisi esteen väri voinut vähempää kiinnostaa, ja se hyppäsi reippaasti tämänkin. Seuraavilla kahdella esteellä sorruin jo ahnehtimaan ja yritin tuupata Aasian hyppyyn kaukaa, mutta hyvästä laukasta huolimatta se ei aivan rohjennut venyttää. Vaikka tulikin tuuppaus ja töpöaskel, niin poni hyppäsi edelleen kiltisti. Viimeiset kolme estettä menivät mukavan sujuvasti, kun maltoin odottaa paremmin. Olipas varmaa ja vakaata hyppäämistä Aasialta! Ei tuijottelua tai epäröintiä, vaan hyvällä imulla estettä kohti ja sen yli. Nämä hypyt riittivät, kun olimme suoriutuneet näin hienosti.

Olimme tietysti oikein tyytyväisiä, kun Aasia hyppäsi tänään näin mukavalla asenteella. Osasin itsekin olla rennolla mielellä liikkeellä, ja tänään en mielestäni jäänyt puristamaan reisillä laukassa (ainakaan kovin paljon). Jostain syystä Aasialla oli välissä epävarmempi kausi, mutta nyt esteet sujuvat taas kivasti. Hienoa, että asiat kehittyvät tähän suuntaan.

lauantai 27. elokuuta 2016

Samat maisemat eri ponilla

Tuutilla on maailman söpöimmät korvat!
Vake sai tänään lepäillä, joten lähdin ulkoiluttamaan sen sijaan Tuuttia viikonloppumaastoon. Tuutti on vähintään yhtä turvallinen maastoponi kuin Vake, ja samanlainen porukan viimeisenä kulkeva rauhallinen tallustelija. Luvassa oli siis leppoisaa lenkkiseuraa.

Lauantaille oli luvattu sadetta ja myrskyä, joten ennakkoon maastosää näytti erittäin huonolta. Vaan eipä aamupäivällä sitten loppujen lopuksi satanutkaan, eikä tuulikaan ollut vielä myrskylukemissa, vaan saimme retkellemme kauniin aurinkoisen sään. Suuntasimme polkuja ja tietä pitkin kankaalle, missä laukattiin kotoa poispäin. Hiekkapohja oli sateen kastelema ja sellaisena mukavan pitävä sekä pölyämätön, joten polulla oli harvinaisen hyvä laukata. Tuutti laukkasi mukavan tarmokkaasti mutta kevyellä tuntumalla muiden perässä.

Palasimme kankaiden halki myös takaisin nauttien maisemista rauhallisempaa vauhtia. Poikkesimme vielä kotimatkalla vesipolulla kahlaamassa. Tuutti oli todellakin turvaponi numero 1, ja sen satulassa sai todella rentoutua näin tuulisenakin päivänä. Oikein kiva maasto!

perjantai 26. elokuuta 2016

Laukan työstöä koko rahan edestä

Artsin valmennuksessa menin tällä kertaa Aasialla. Edellisestä kerrasta olikin aikaa, joten eipä tässä voi sanoa, että Aasian kanssa olisimme viime aikoina suuremmin edistyneet. Ratsastimme kentällä pitkän kouluradan mukaisella alalla, ja tunnin aiheena oli kisaradan tehtäviä.

Verryttelimme aluksi pääty-ympyröillä ja lävistäjillä ravissa sekä laukassa. Aasia liikkui alkuun jähmeästi takaa ja potkien takajaloilla rungon taakse. Tässä tilanteessa se ei tietysti tasoittunut kunnolla kuolaimellekaan. Sain ohjeeksi ratsastaa etenkin vasemmalla pohkeella lisää aktiivisuutta vasempaan takajalkaan, minkä seurauksena Aasia tulisi paremmin myös vasemman ohjan tuntumalle. Toisen ohjan ollessa tyhjä tarvitaan siis lisää aktiivisuutta saman puolen takajalkaan. Liikkeen herättely pohkeella tuottikin parempia tuloksia kuin pelkkä ohjalla ratsastus. Vasemmassa kierroksessa piti myöskin huolehtia kaulan suoruudesta ulko-ohjalla ja hakea jopa vähän vasta-asetusta. Muutaman laukkaympyrän jälkeen takaosa ja selkä alkoivat toimia ravissa paljon paremmin, ja poni alkoi kuulemma kantaa myös häntäänsä tavalla, joka kertoi paremmasta selän käytöstä.

Harjoittelimme jälleen S-kiemuroiden ratsastusta ravissa. Aasian kanssa näissä riittikin harjoiteltavaa. Vasemmalle kääntyvillä puolivolteilla hukkasin sekä oman että ponin ulkokyljen, joten kaaduimme liikaa sisäänpäin eikä suoristuminen tapahtunut kahdelle ohjalle. Myös oikealle kääntyessä piti muistaa ulkopuolen avut, sillä tähän suuntaan Aasian etujalat jäivät tyypillisesti ulommalle reitille. Jouduin käyttämään apukeinona katseen kääntämistä ulospäin, jotta sain vasemmalle kallisteluni hallintaan. Kiemuran reitin sain ratsastettua aika tarkaksi, mutta olisin halunnut suoristuksesta ja taivutuksista vielä pehmeämmän ja sujuvamman oloiset. Nyt niiden kanssa meinasi tulla vähän kiire.

Laukassa tulikin sitten oikein tehotyöskentelyä. Laukkasimme kouluradalla yksi ratsukko kerrallaan, ja harjoittelimme pitkällä sivulla ratsastettavaa askeleen pidennystä. Laukkaa pidennettiin ainoastaan yhden kirjainvälin pätkälle, ja ennen sekä jälkeen pidennykseen piti luonnollisestikin lyhentää mahdollisimman paljon. Aasian kanssa laukan säätely on tietenkin vielä varsin alkeistasolla, ja saimme tehdä hieman helpotettua versiota, jossa pidennyksen päätyttyä käännyttiin voltille. Koska laukan lyhentäminen eteenratsastuksen jälkeen on se vaikea pala, oli ideana varsinaisen lyhentämisen sijaan vain lopettaa eteenratsastus ja antaa voltin jarruttaa laukkaa itsestään. Lyhyen sivun läpi tuli sitten ratsastaa lyhyttä normaalilaukkaa, josta tehtiin taas seuraavalle pitkälle sivulle uusi pidennys kirjainvälin verran. Tai näin siis teoriassa.

Aloitimme vaikeammasta eli vasemmasta laukasta. Tässä suunnassa Aasia oli helpommin pudottamassa raville. Eteen se kyllä lähti, mutta ei tullut takaisin, joten mennä porhallettiin koko ajan melko lujaa. Välillä haettiin tasapainoa ja kontrollia myös pääty-ympyrällä. Ympyrällä ja volteilla piti päästä suoristamaan kaulaa sekä tekemään pidätteitä ulko-ohjalla, ja ohjeena olikin tavoitella vasta-asetusta. Pääty-ympyrällä haettiin myös ajatusta monikulmiosta suorine pätkineen, jotta sekä poni että kuski malttaisivat olla kaatumatta sisään. Jopa oli vaikeaa! Lopulta laukassa kuitenkin tuli muutamia parempia pätkiä, jolloin sisälle kaatuminen hellitti ja Aasia alkoi pysyä paremmin tasapainossa ja poissa etuosansa päältä. Tällöin tietenkin laukka rullasi maltillisemmin ja kiireettömämmin sekä pehmeämmällä tuntumalla.

Oikeassa laukassa työskentely ei ollut helppoa sekään, mutta onnistuneempaa kuin vasemmassa laukassa. Tähän suuntaan sain jopa pari kertaa näppärästi lyhennettyä laukkaa ennen pidennystä, ja tällaisesta takaosalle kasatusta laukasta Aasia lähti ihanan energisesti pidennykseen. Kiinniottaminen toki tapahtui taas voltin avulla jos sittenkään, ja eteen posottaminen jäi usein aika pahasti päälle. Ongelmana oli erityisesti se, etten saanut istuttua kunnolla satulassa, vaan keikuin penkistä irti ja pienessä etukumarassa. Tällöin poni sai vietyä minua miten tahtoi, eikä se myöskään saanut säilytettyä tasapainoaan, kun ei ratsastaja kyennyt istunnalla pitämään hommaa paketissa. Tasapainon heittäessä tuli sitten sitä eteenpäin kaahaamista. Välillä kuitenkin pääsin ympyröillä istumaan paremmin satulassa, ja ero oli tällöin kuin yöllä ja päivällä. Kun sain reidet rentoutettua irti ja olin syvällä satulassa puristamatta ja liikkeen mukana, tuli laukkaan tasapainoa, tahtia ja pyöreyttä. Tämä vaan vaati hurjan paljon voimaa keskivartalosta, jotta istunta mukaili laukkaa muttei antanut liikkeen heittää irti satulasta. Tavoitin siis välillä hyvin tunteen siitä, millaista laukkaamisen kuuluisi olla, mutta en kyennyt sitä jatkuvasti pitämään yllä. Välillä vain ratkesin nauramaan, kun poni porhalsi rakettina eteenpäin eikä omassa kropassa "pito" riittänyt.

Kylläpä oli tehokas tunti. Laukkahommat menivät selvästi mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta suurista haasteista huolimatta laukkaan löytyi välillä jotain tolkkuakin. Ei se laukkatyöskentely oikein kehity muuten kuin laukkaamalla, ja kun mentiin laukassa pitkiä pätkiä yhtäjaksoisesti, niin yllättäen siihen löytyi lopulta ideaakin. Kun ei poni aivan omin nokkinensa pysy tasapainossa tulee istunta aivan hirmuisen tärkeään rooliin. Kaiken holtittomuuden keskellä pienet hyvät pätkät kuitenkin ilahduttivat paljon, ja selvää muutosta kyllä tapahtui, jos vaan kykenin ohjeita noudattamaan. Aasialla on niin mukavasti omaa energiaa, ja kun tämän saa valjastettua askeleen lyhentämiseen takaosan päälle sekä sen jälkeiseen lisäykseen, niin tunne on kerrassaan mainio.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Yllättävän sujuvaa hyppelyä

Tämän viikon estetunnilla menin Hilimalla. Tämä oli vasta toinen hyppykertani Hilimalla, mutta edelliskerta sujui oikein näppärästi, joten lähdin positiivisella mielellä uudestaan esteille Hiliman kanssa. Alkuverryttelyssä meinasin kyllä hetken jo epäillä tunnin sujumista, kun Hilima otti pientä painetta muiden laukkaamisesta ja kävi vähän kiireiseksi ja sählääväksi.

Ensimmäinen hyppytehtävämme oli kavaletin ylitys ja saman tien jatko lävistäjälle, jolla oli yhden askeleen sarja. Esteet olivat ihan pikkuisia ja sarjavälissä vielä maapuomi apuna. Hilima eteni reippaasti, ja hurautti sarjan yli oikein sujuvasti. Laukankin se vaihtoi nokkelana hevosena aina oikein. Harjoittelimme laukanvaihtoa vielä toiseen suuntaan ratsastamalla lävistäjällä kavaletin ja pystyn sarjan. Pystyllä olikin jo 80 senttiä korkeutta, mutta sujuvasti mentiin edelleen ja Hilima osasi huolehtia vaihdosta myös tähän suuntaan.

Näiltä pohjilta saimmekin sitten hypätä saman tien radan, ja korkeuskin oli heti alkajaisiksi 80 senttiä. Vaikka jouduinkin melko kylmiltään hyppäämään ihan esteen kokoisia esteitä suhteellisen vieraalla hevosella, niin luotin Hilimaan. Etukäteen kävin näyttämässä sille kolmosesteen, jolla oli vastavaloon hypättävä umpinainen portti. Rata alkoi aika sopivalla energialla, mutta keilasimme heti ensimmäisen esteen alas, kun paikka meni hieman lähelle. Alkuradasta tuli useammalla esteellä töpöaskel, kun Hilima ei aivan rohjennut venyttää hyppyihin kauempaa. Tämä on sille hyvin tyypillistä. Kaikesta kuitenkin mentiin varmasti yli, myös vastavaloportista. 21 metrin linja kolmoselta neloselle meni viidellä ja puolella laukalla, eli tässäkään ei ihan venytty tarpeeksi. Sarjalla tuli sitten toinenkin pudotus. Radan loppupuolella löytyi parempi rytmi, ja kolmelle viimeiselle esteelle tuli jo oikein sujuvat hypyt. Korjattavaa radassa oli erityisesti suhteutettu linja, johon piti siis saada selkeämmin joko viisi tai kuusi laukkaa. Ensisijainen suunnitelma seuraavalle kierrokselle oli kuusi askelta.

Toinen ratakierros alkoi sujuvasti. Kakkosesteelle tuli töpöaskel, mutta se jäikin sitten radan ainoaksi. Olin ratsastamassa suhteutetulla linjalla kuuteen askeleeseen, joten en tuupannut yhtään eteen, ja saadessaan laukata rauhassa Hilima ponkaisikin isompaan hyppyyn jo viidennen askeleen jälkeen. Nyt se siis todellakin uskalsi hypätä kauempaa! Sarjaväli oli tällä kierroksella pidempi eli hevosmittainen, ja se oli Hilimalle hieman hankala. Urheasti se kuitenkin lähti b-osalle ilman lisäaskelta, vaikka hypystä tulikin vähän jännä. Kolme viimeistä estettä sujuivat taas oikein kauniisti, ja tällä radalla ei otettu yhden yhtä puomia alas. Töpöaskeleet saatiin karsittua varsin onnistuneesti pois ja rytmi oli sujuva, joten oikein onnistunut suoritus kokonaisuudessaan.

Olin oikein tyytyväinen yhteistyöhön Hilima kanssa. Hilima ei ole kaikkein kokenein konkari esteillä, mutta se on hyvin rehti ja yritteliäs. Vaikka kyseessä onkin aivan erilainen hevonen kuin millaisilla olen tottunut hyppäämään, niin Hiliman kanssa säädöt löytyivät melko helposti ja 80 sentin rata meni sujuvammin kuin olisin osannut odottaakaan. Vaihtelu todellakin virkistää, ja Hilimalla oli ennen kaikkea tosi kivaa hypätä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Suurimmaksi osaksi hallinnassa

Maanantairatsu oli jälleen Aasia, ja tunnin aiheena sekä koulua että puomiharjoituksia. Tällä kertaa mentiin sateen takia maneesissa.

Aloitimme loivan kiemuran sekä volttien parissa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ehkä juuri ratsastusta edeltänyt pilatestunti oli tehnyt tehtävänsä, sillä löysin nyt jotenkin tosi napakan ja ryhdikkään istunnan. Hartiat pysyivät pystyssä ja kyynärpäissä oli kulma, ja korsetti piti koko pakettia kasassa. Käynnissä Aasia kulki oikein mukavalla tuntumalla pyöreänä ja tasaisena. Ravissa taivutusten vaihto suunnasta toiseen ei sujunut aivan yhtä pehmeästi, vaan etuosa lipsahti kiemuran kaarilla välillä omille teilleen. Ravivoltit vasemmalle sujuivat aika nätisti, mutta oikealle oli asetuksen kanssa työläämpää. Ope kehottikin käyttämään apuna hienovaraista takaosan väistätystä oikealla pohkeella, jos ei oikeaan puoleen meinannut saada voltille kääntyessä otetta. Aasia tarjosi kyllä mukavia pätkiä myös ravissa, ja olin erityisen tyytyväinen kun istunta pysyi näin mukavasti kasassa koko ajan.

Mukaan otettiin hetken päästä myös puomeja ja laukkaa. Toisella pitkällä sivulla jatkettiin loivan kiemuran ja volttien ratsastusta ravissa, ja toisen pitkän sivun suuntaisella linjalla ylitettiin kolme maapuomia 14 metrin eli neljän laukka-askeleen väleillä. Ensimmäisellä kerralla vastaan tulevat puomit olivat Aasialle ihmetyksen aihe, ja se oikein loikkasi ensimmäisen puomin yli sekä kiemurteli ja tuijotteli seuraavilla. Tehtävän käydessä tutuksi puomit ylittyivät rohkeasti ja vauhdikkaasti. Neljä laukkaa sopi väleihin varsin mukavasti. Laukkatehtävän myötä Aasia tietenkin vähän kuumui, joten ravikuviolla sitä joutui nyt rauhoittelemaan huomattavasti enemmän.

Tulimme puomilinjaa vielä toisesta suunnasta eli oikeassa laukassa, ja nyt haluttiin ensimmäiseen väliin lyhyempää laukkaa eli viisi askelta. Aasia mennä porhalsi linjan läpi kuin juna, joten ajatus viidennen askeleen sullomisesta mukaan tuntui ensin ihan mahdottomalta. Ponilta nimittäin katosi jarrut puomilinjalle kääntyessä. Aloin sitten ratsastaa linjalle niin, että nostin käynnistä laukan vasta juuri lyhyeltä sivulta puomeja kohti kääntyessä, ja näin vauhti ei ennen puomeja ehtinyt vielä kiihtyä liikaa vaan sain jonkinlaisen kontrollin säilytettyä. Tämän kikan avulla sain kuin sainkin ratsastettua ensimmäisen välin viidellä laukalla ja toisen neljällä, kuten tehtävänanto kuului.

Lopuksi ratsastimme vielä "puomiradan", johon kuului kaarevia linjoja määrittelemättömillä askelmäärillä, suora kolmen laukan linja sekä kentän poikki ylitettävä laukanvaihtoeste, jolla siis puomi oli ehkä 30 cm irti maasta. Ensimmäinen ratakierros alkoi aika mukavasti. Aasia imi eteenpäin, mutta oli vielä tasapainossa eikä liian kiireinen. Tällaisella laukalla askel osui puomeille nätisti, ja pikkuesteelle tuli näppärä hyppy ja laukanvaihto. Loppua kohti vauhti alkoi sitten kiihtyä ja meno muuttua etupainoiseksi, ja jäin puristamaan reisillä ilman kunnon mahdollisuuksia vaikuttaa laukkaan. Kolmen askeleen väliin ei sitten oikein mahduttukaan kunnolla. Menimme samaa tehtävää vielä toisen kierroksen. Aasia tuntui edelleen hieman vyöryvän eteenpäin, joten askel puomeille osui vähän tuurilla jos osui. Ohjaus kuitenkin toimi ja kaikki ylittyi reippaasti, eli siltä osin oli asiallista.

Tunnista jäi ihan kiva mieli, koska sileän osuus alussa meni oikein mukavasti ja puomeillakin välähteli hyviä pätkiä. Pääsin laukassakin istumaan jo ajoittain paremmin, ja silloin meno olikin hallitumpaa. Pidempien puomiratojen aikana istunta pääsi välillä pettämään, mikä näkyi heti kiireisempänä "eteenpäin kaatumisena" ponin osalta. Parhaimmillaan olimme kuitenkin puomeilla oikein päteviä. Kun vaan en könötä ja purista reisillä, niin ponikin malttaa ja alkaa löytää tasapainoa.

lauantai 20. elokuuta 2016

Nappiin onnistunut kisareissu

Päästiinpä pitkästä aikaa kisareissulle kotipihan ulkopuolelle! Kyseessä olivat oman seuramme LidRid Teamin järjestämät 1-tason estekisat Kiimingin Ratsastuskeskuksella, missä oli ihan isojen kisojen tunnelmaa lähtöjen määrän ollessa päivän aikana yli 130. Vaken kanssa hyppäsimme rutiinikorkeudet 70 ja 80 senttiä, joissa arvosteluina olivat ensimmäisessä A.0.0 ja jälkimmäisessä ihanneaika-arvostelu. Onnistuin kasaamaan ihanneaika-arvostelusta hirmuiset paineet itselleni, kun ihanneaikaan osuminen oli harjoituksissa onnistunut niin mukavasti. Onneksi alle tuli se 70 sentin luokka, jossa pääasiallisena tavoitteenani oli saada käsitys Vaken temposta näissä olosuhteissa. Sen tiedon perusteella pystyisin sitten arvioimaan mahdolliset hienosäädöt tempoon ja ratsastettavaan tiehen ihanneaikaluokassa.

© Emmi Erkkilä
70 sentin rataa varten verryttelin Vaken säästeliäästi. Aluksi poni taisi olla hieman unessa, sillä ensimmäisen verryttelypystyn se kolautti ihan reilusti alas. Tämän jälkeen meno oli jo skarpimpaa. Montaa hyppyä ei otettukaan, ja sitten oli aika lähteä radalle. Edellisen ratsukon ollessa liikkeellä ehdin käydä näyttämässä Vakelle radan jännimmät esteet eli muuripalapystyn sekä mustan lankun, vaikken toki uskonutkaan sen katsovan mitään estettä. Liikkeelle lähdettiin ihan terävästi. Vake oli hereillä, muttei villinä. Tällaisella laukalla esteet tulivat vastaan hyvässä rytmissä, ja laukka eteni tasaisesti. Saatoin suorastaan rentoutua radalla. Kuutonen oli se kiintiöeste, jolle osui vähän töpömpi askel lähelle, mutta muuten ei paljon ollut kauneusvirheitä. 21 metrin linja meni kuudella askeleella, eli ei tässä varsinaisesti lennetty eteenpäin, mutta eteneminen oli kuitenkin riittävän sujuvaa alusta loppuun asti. Siisti ja helppo puhdas rata.



Anne kellotti avuliaasti suoritusajaksemme noin 55 sekuntia. Radan pituus oli tässä luokassa 290 metriä, ja tämän perusteella laskin tempomme olleen 316 m/min. 80 sentin ihanneaikaluokan tavoitetempoksi oli asetettu 300 m/min, joten olettaen Vaken tempon pysyvän toisella radalla samana piti kaarteisiin suunnitella aavistuksen verran lisää tilaa. 80 sentin radan pituudeksi oli ilmoitettu 330 metriä, joten laskin, että kaarteisiin pitäisi periaatteessa saada noin 20 metrin verran lisämatkaa "ihannetiehen" verrattuna, jottei laukkaa tarvitsisi alkaa jarrutella. Tässä oli se matematiikkaosuus, ja loput olisikin sitten ratsastuksellisista asioista kiinni. Osasin kyllä odottaa, että Vaken perustempo saattaisi toisella radalla olla hiukan ensimmäistä sujuvampi.

© Emmi Erkkilä
Luokkien välissä oli melko reilusti aikaa, joten Vake sai seisoskella ja syödä hetken sillä aikaa kun minä viilasin ihanneaikaratsastuksen strategiaa. Radan kävelyyn käytin vähän enemmän aikaa suunnitellen kaarteet huolella. Luokassa oli melko monta ponia, joten meidän starttivuoromme ei ollutkaan aivan ensimmäisten joukossa eikä verryttelyyn ollut hoppua. Myös tämä verryttely tuli ratsastettua aika lyhyesti. Yritin viritellä Vakea vähän villimmäksi, ja pientä kipinää tuntuikin löytyvän.

Pääsimme taas radalle edellisen ratsukon suorituksen ajaksi, ja tällä kertaa käytin ajan esittelemällä Vakelle sarjaesteen. Sarjalla oli kiltti kahden laukan väli, mutta aina se on hyvä Vakelle näyttää ettei sarja ainakaan tule yllätyksenä. Lähtömerkistä starttasimme sujuvassa ja mukavan energiseltä tuntuvassa laukassa kohti lähtölinjaa. Asiat eivät olisi voineet rataa aloittaessa paljon paremmin olla, vaan sittenpä tulikin se odottamaton tekijä peliin. Muutaman metrin päässä edessämme kevyt tuulenpuuska kaatoi ison koristepuskan kumoon, ja ymmärrettävästi Vakekin sellaiseen reagoi. Poni jarrutti ja kiepsahti menosuuntaan, ja hetkeksi menetin tasapainoni. Onneksi Vaken reaktio oli näinkin hillitty, joten en keikahtanut satulasta, ja onneksi emme vielä olleet ylittäneet lähtölinjaa! En uskaltanut lähteä ottamaan uutta vauhtia pitkältä matkalta, sillä en missään nimessä halunnut suoritusajan ehtivän alkaa ennen lähtölinjan ylitystä. Niinpä käänsin Vaken pienesti ympäri ja nostin laukan käytännössä estelinjalle kohti ensimmäistä estettä. Tuli siinä kuitenkin 8-10 askelta laukkaa alle, ja Vake oli ottanut säikähdyksestä sen verran kipinää, että lähti suorastaan lentäen liikkeelle. Ensimmäinen este ylittyi sujuvasti ja hyvällä energialla, ja näin rata lähti käyntiin pienestä sählingistä huolimatta.

© Emmi Erkkilä
Vake oli tosiaan ottanut kipinää pelottavasta puskasta, ja alkuradan ajan se vaikutti hieman jännittyneeltä ja virittyneeltä. Ainakin laukka sujui mukavalla energialla, ja kakkosesteelle tulikin oikein iso loikka kaukaa. Sarjan a-osan vieressä oli se äskettäin kaatunut puska, mutta onneksi Vake oli niin fiksu ettei ollut jäänyt sitä pelkäämään, vaan meni sarjallekin rohkeasti. Alkuradan hypyt olivat oikein sujuvia, mutta kaarteissa Vake koetti puskea hieman sisään ja sain toppuutella sitä pienentämästä kurveja liikaa. Nelosesteen jälkeen molemmat taisivat jo vähän huokaista ja rentoutua, ja meno muuttui hieman rauhallisemmaksi. Arvioin alkuradan menneen vähän liiankin sujuvasti ihannetempoon nähden, joten radan loppupuoliskolla pyrin hieman verkkaisempaan etenemiseen. Käytännössä tämä tarkoitti laajahkoja kaarteita, joissa en lennättänyt Vakea eteenpäin. Viitosesteelle tuli tällä kertaa se huonompi kiintiöhyppy läheltä. 21 metrin linja mentiin jälleen kuudella askeleella, joskin hiukan ahtaasti, ja myös viimeisen pienehkön kaarteen kasille ratsastin tasaista laukkaa oikomatta milliäkään. Näin tulimme maaliin puhtaalla radalla pienestä alkudraamasta huolimatta.



Rytmi ei tällä radalla pysynyt aivan tasaisena alun ollessa sen verran virittyneempää menoa, ja pelkäsin tämän sotkeneen arviotani ihanneaikaan ratsastamisesta. Vaan niinpä sitten olin kuitenkin onnistunut ratsastamaan sopivasti tilannetta kompensoiden, ja tuloksena oli 66,5 sekunnin suoritusaika ihanneajan ollessa 66 sekuntia! Ihan yhtä lähelle siis päästiin kuin kotitreeneissä. Vaken tasaisuus on tällaisessa luokassa tietenkin valttia, vaikka kaatunut puska tekikin radasta tällä kertaa hieman epätasaisemman. Näin tarkka aika oli varsin kovaa valuuttaa, ja kun lähemmäksi ihanneaikaa osui vain kaksi ratsukkoa, oli lopullinen sijoituksemme 42 startin luokassa kolmas. Vaatimattomana tavoitteenani tänään oli ollut osuminen sekunnin sisään ihanneajasta ja sijoitus, ja tavoite siis toteutui hienosti. Kylläpä tuli onnistuminen mukavaan paikkaan. Hyvä me!

perjantai 19. elokuuta 2016

Tuttuja koulukuvioita

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, ja samalla tämä tunti toimi kisanalusliikutuksena. Niinpä tänään ei puristettu ratsukosta viimeisiä mehuja irti, mutta treenattiin kuitenkin pari pätkää tutusta kouluohjelmasta eli FEI:n lasten esiohjelma B:stä.

Alkuverryttelyn ratsastimme käynnissä ja ravissa ympyräkahdeksikolla. Asetuksilla ja taivutuksilla Vake lähti myötäämään mukavasti niskasta jo käynnissä, mutta en kuitenkaan hoksannut ensin ratsastaa käyntiä riittävän aktiiviseksi eteenpäin. Artsi sitten huomauttikin, ettei käynti keinunut kunnolla selän läpi ja eikä ollut aivan nelitahtista. Sain tilanteen korjattua melko helposti aktivoimalla käyntiä ja antamalla kaulan venyä enemmän eteen ja alas kevyellä tuntumalla. Käynnin tahti tuli kuntoon, ja selkäkin alkoi toimia kivasti. Ravissa oli vähän sama juttu, eli olin ihan tyytyväinen Vaken liikkuessa nätisti kuolaimella, mutta raviin haluttiin kuitenkin vielä parempaa jalkojen koukistusta ja pyrkimystä eteenpäin. Taas kevyttä aktivointia, ja myös muoto ja tuntuma tulivat paremmiksi Vaken alkaessa ravata suuremmin eteen.

Harjoittelimme sitten tuttua S-kiemuraa, eli 10 metrin puolivoltteja ja niiden välistä suoristusta harjoitusravissa. Pienen käyntitauon jälkeen Vakea piti hieman herätellä takaisin hommiin, joten ensimmäinen kierros oli vielä hieman työläs. Ravin energia säilyi paremmin vasemmalle kaartuvilla puolivolteilla, kun taas oikealle kaartaessa piti ravia aktivoida jo ennakoiden, jottei askel alkanut hyytyä. Ravin hyytyessä Vake pääsi nimittäin myös kaatumaan helpommin sisäänpäin, jolloin ensimmäinen puolivoltti lipsahti helposti liian pieneksi eikä osuttu aivan täsmällisesti pituushalkaisijalle. Saimme esitettyä kelvolliset kuviot asiallisilla taivutuksilla, mutta ryhtiä ja energiaa ponissa olisi saanut olla vähän enemmänkin.

Siirryimmekin pian jo laukkakuvioiden pariin. Nostimme ensin pitkälle sivulle oikean laukan ja teimme ohjelman mukaisen keskiympyrän myödäten ohjaa ensimmäisellä puolikkaalla kolmen askeleen ajaksi. Tämän jälkeen matka jatkui vielä täyskaarrolla vastalaukkaan pitkää sivua pitkin. Ensimmäisellä kierroksella olin aivan liian huolimaton, mikä johti kasautuviin ongelmiin. Unohduin myötäämään tuntumaa pois liian monen askeleen ajan, jolloin koko poni vähän lässähti, ja sen seurauksena myös jälkimmäisestä ympyränpuolikkaasta tuli turhan oikaistu ja hutiloitu. Kun ympyrästä tuli vähän litteä soikio, en myöskään ehtinyt ratsastaa Vakea tuntumalle ja taipumaan. Täyskaarto laukassa hyytyi hieman uraa kohti, mutta sain kuin sainkin Vaken pitämään vastalaukan ilman vaihtoa. Laukan laatu vaan meni aika huonoksi, kun vauhti loppui uralle aivan täysin. Toinen tehtäväkierros sujui ainakin ympyrän osalta jo paljon paremmin. Tein lyhyemmän myötäyksen ja venytin ympyrää sivuille suuremmaksi, jolloin sain laukkaa ratsastettua kaikessa rauhassa tuntumaa kohti. Vastalaukkaan tullessa Vake jarrutteli taas, joten tahti kärsi vaikka laukka pysyi.

Menimme vielä yhden kierroksen laukkakuviota siten, että aloitimme oikeassa laukassa samasta täyskaarrosta ja vastalaukasta, ja raviin siirtymisen jälkeen nostimme vasemman laukan sekä teimme ohjelmaa mukaillen pienen pätkän askeleen pidennystä sekä lävistäjän ja vastalaukkaa uralle. Oikea vastalaukka onnistui nyt kolmannella yrityksellä parhaiten, ja siinä oli jo jonkinlainen tahti vaikkei toki pyöreänä mentykään. Vasemmassa vastalaukassa oli vähän sama juttu, eli pyöreyttä pitäisi olla enemmän, mutta nyt tehtävän idea kuitenkin toteutui laukan laadun kärsimättä. Ei tarvinnut edes pahemmin puskea vaan kuviot menivät melko eleettömästi, joten tämä oli Vakeksi sangen kelpo suoritus.

Loppuraveissa Vake venytteli oikein antaumuksella eteen ja alas. Muutoinkin se tuntui tänään hakeutuvan mielellään pyöreään mutta aika matalaan muotoon. Mukavaa, että se liikkuu tällä lailla rennosti, mutta lisäryhti ei olisi paikoin pahitteeksi. Siihen vaadittaisiinkin sitten parempaa aktiivisuutta, jota ei tänään ihan niin hyvin löytynyt. Rentous ja pehmeys ovat kuitenkin varsin hyvät lähtökohdat, joten ihan oikeilla jäljillä tässä ollaan.

torstai 18. elokuuta 2016

Mukava peruslenkki

Torstai oli tämän viikon maastopäivä. Teimme Vaken kanssa rauhallisen lenkin kolmen muun ratsukon seurassa. Kaikissa askellajeissa mentiin, mutta hevosia säästellen kun edessä oli kisaviikonloppu.

Alkumatkan kuljimme niin sanottua lentokentän reittiä puskien läpi pellonreunaan. Pahimmassa paikassa oli hieman märkää ja upottavaa, mutta läpi pääsi hyvin. Tämä olikin siitä kiva reittivaihtoehto, ettei tarvinnut mennä soratietä koko matkaa kankaalle asti. Kankaalla ratsastettiin tavanomaista reittiä ensin hieman hiekkakuopassa kiipeillen, ja alapolulla otettiin lyhyt ja melko rauhallinen laukkapätkä. Vake olisi selvästi halunnut mennä vaikka lujempaakin. Ravasimme alapolun loppupätkän reipasta vauhtia, ja koukkasimme kotimatkalla lopuksi vesipolun kautta. Näin muodostui mukavan monipuolinen reilun tunnin lenkki. Lentokentän reittiä kannattaakin varmasti hyödyntää myös jatkossa, niin ei tarvitse puksuttaa niin pitkiä pätkiä tietä pitkin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

325 metriä minuutissa

Olin Vaken kanssa taas keskiviikkona estetunnilla, jolla jatkoimme harjoittelua ihanneaika-arvostelua varten. Tänään tavoiteltavana tempona olikin 325 m/min, eli edellisviikon treeneihin verrattuna piti liikkua hieman liukkaammin.

Sileän verryttelyssä Vake liikkui mukavan pyöreästi ja rentona, vaikkei toki ollutkaan erityisen reipas. Verryttelytehtävänä menimme kavaletteja isommalla ja pienemmällä ympyrällä. Vaken laukka vaikutti tässä vaiheessa hieman hitaalta, ja sorruin ajamaan sitä liiankin kiireisesti kohti kavaletteja. Parempi rytmi löytyi, kun lopetin turhan ajamisen ja annoin laukan rullata rauhassa omaa tahtiaan.

Seuraavaksi hyppäsimmekin jo ensimmäisen kierroksen kahdeksan esteen mittaisella radalla. Estekorkeutena oli näin aluksi 60 senttiä. Radan pituus oli 325 metriä, joten ajaksi haluttiin mahdollisimman tarkasti 60 sekuntia. Arvioin, että Vake saisi laukata aika lailla normaalitempossaan, eikä kaarteita tarvitsisi erityisemmin suurentaa tai pienentää. Tällaisella peruslaukalla hurautimme radan läpi, ja ajaksi tuli 59,15 sekuntia. Varsin tarkkaa siis, mutta aavistuksen liian nopeasti mentiin.

Hyppäsimme radan vielä toisen kerran, nyt 80 sentin korkuisena. Toiselle radalle Vake lähtikin terävämmässä ja reippaammassa laukassa. Paras energia kantoi kolmen ensimmäisen esteen yli, mutta niiden jälkeenkin eteneminen oli varsin sujuvaa, ja niinpä ratsastin kaarteet nyt hieman edellistä rataa laajempina. Hypyistä tuli oikein mukavia, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake venytti esteen yli suuremmalla loikalla harkitsematta mitään miniaskelia. Tässä radassa oli hyvä meininki, ja tempo ja tie osuivat niin hyvin yksiin, että ajaksi tuli 59,41 sekuntia. Tästäpä ei enää paljon voinut tarkkuutta parantaa, ja myös rytmi oli erittäin tasainen.

Ihanneaikaan ratsastaminen luonnistui siis tänäänkin oikein näppärästi, vaikka tavoitetempo olikin eri kuin viime viikolla. Vaken valttina on tasaisuus, mikä tietysti auttaa oikeaan tempoon tähtäämistä. Yleensä muutama ensimmäinen este tuntuu menevän vähän sujuvammalla energialla ja niiden jälkeen saa laukkaa jo hieman ratsastaa kaarteissa eteen, mutta isoa rytmin muutosta ei tästä kuitenkaan synny. Ihanneaikaratsastus vaikuttaa siis ainakin parien treenien perusteella olevan ihan meidän juttu.

maanantai 15. elokuuta 2016

Vaihteet hukassa

Maanantain tunnilla oli tällä kertaa puomeja, ja sain Aasian. Myös Aasia vaikutti syksyn lähestyessä muuttuneen entistäkin virkeämmäksi, ja sillä oli tänään jonkinmoinen tuijottelupäivä. Muun muassa kentän reunalla oleva rekvisiitta oli tuijottelun kohteena. Ratsastin tarkoituksella maapuomien yli jo käynnissä, mutta siitä huolimatta Aasia vähän katsoi ja jännitti jokaista puomia niiden tullessa ensimmäistä kertaa vastaan ravissa. Kun puomin yli oli kerran ravattu, oli se sen jälkeen tuttu ja turvallinen. Laukassa toistui taas sama juttu. Hassu poni.

Ravi- ja laukkaverryttelyn jälkeen menimme ensin puomitehtävää ympyrällä. Tehtävänä oli ratsastaa ison ympyrän kaarella kolmen laukan puomiväli suuremmassa laukassa, ja sen jälkeen lyhentää laukkaa pienelle voltille, jolla ylitettiin yksittäinen puomi. Aasialla oli viitosvaihde päällä, ja kolmen laukan väli meni suorastaan lentäen. Ongelmaksi muodostui tietenkin laukan lyhentäminen. Sain kyllä ponin kääntymään voltille, mutta se meni liian lujaa eikä voltti ollut millään lailla hallittu ja tasapainoinen. Pidäte ei siis mennyt alkuunkaan läpi, eikä tämä ollut ihmekään, sillä en saanut istuttua kiinni satulassa vaan ponin kiikuttaessa roikuin ohjissa ja puristin polvilla. Otin Aasian käyntiin, ja koetin muutaman kerran lähteä uudestaan laukkaan säilyttäen kontrollin ja tiiviin istunnan. Lopulta sain istuttua paremmin satulassa polvilla puristamatta, ja sain istunnalla laukkaa jarrutettua. Näin laukkavoltti onnistui jo huomattavasti rauhallisemmin ja kontrolloidummin. Kun vaihdoimme suuntaa vasempaan, kuunteli Aasia pikkuvoltilla jo paljon paremmin. Tässä suunnassa vaikeampi oli oikeastaan iso ympyrä, jolla Aasia lähti vauhtia kiihdyttäen kaatumaan sisälle päin. Tämän seurauksena askeleen sovittaminen kaarteesta lähestyttävälle puomille kävi hankalaksi.

Seuraavassakin tehtävässä tarvittiin säätövaraa laukkaan. Kuvioon kuului kolmen laukan suora linja sujuvassa laukassa, heti perään kuuden laukan kaareva linja hieman lyhentäen, ja vielä samaan putkeen ympyrän kaarella sujuva neljän laukan väli. Tätä mentiin ensin vasemmassa laukassa, ja sitten oikeassa laukassa toisesta päästä aloittaen. Aasialla oli laukassa hyvä imu eteenpäin, ja tehtävä alkoikin yleensä kivasti. Loppua kohti vauhti kuitenkin pääsi kiihtymään ja tasapaino heikkenemään, ja varsinkin kaarevat linjat vasemmalle menivät aivan liikaa sisään kaatuen. Hyvää oli se, että Aasia meni puomien yli reippaasti ja epäröimättä, suorastaan innokkaasti. Laukassa vaan ei ollut kovin montaa vaihdetta, joten lyhentäminen ja kiinniottaminen ei kyllä onnistunut enää siinä vaiheessa, kun edellinen puomiväli oli menty vauhdikkaammin. Puomikuvio onnistui mukavammin oikeasta laukasta, jolloin kaarevat linjat olivat vuorossa ensimmäisenä eli siinä vaiheessa kun laukka oli vielä hanskassa. Otinkin ensimmäisen kaarteen hillitymmin viidellä askeleella, mikä onnistui varsin kivasti. Tässä suunnassa poni ei lähtenyt kaatumaan niin pahasti sisäänpäin, joten kaarteet oli helpompi ratsastaa.

Kuten osasin odottaa, laukan säätely ei Aasialla onnistunut aivan viimeisen päälle näppärästi. Jonkinlainen rytmi puomien ylitykseen kuitenkin aina hetkittäin löytyi, vaikka ennen pitkää homma levisikin eteenpäin vyörymiseksi. Minun täytyy vain istua sitkeästi pystyssä ja napakasti satulassa, vaikka se niin vaikealta tuntuukin ponin käydessä kiireiseksi. Hyvä huomio oli, että puristan huomaamattani polvilla, ja tämä saa paitsi istunnan irtomaan myös ponin juoksemaan alta. Helpotti kummasti, kun sain polvet rentoutettua irti satulasta. Kiinni ei saisi tarrata myöskään vauhdin kiihtyessä ja ponin käydessä etupainoiseksi, vaikka juuri niinhän siinä tuppaa aina käymään.

perjantai 12. elokuuta 2016

Asioiden ytimessä istuntatunnilla

Artsin valmennus jäi tältä viikolta väliin, mutta oma ope piti meille korvaavan kahden ratsukon tunnin, jossa ratsastin Vakella. Tunnin teemana oli vain ja ainoastaan istunta, mikä olikin pitkästä aikaa oikein tervetullutta. Vake pääsi tänään helpolla, mutta minä sain sen sijaan keskittyä ihan tosissani.

Teimme ensin lyhyen alkuverryttelyn kevyessä ravissa. Vake ravasi mukavan letkeästi ja rennosti venyttäen takajalan askelta kohtuullisen hyvin etujalan merkkiin. Puskea ei tarvinnut. Alkuhölkän jälkeen aloimme työskennellä istunnan parissa. Ensimmäisenä asiana oli reisien ja polvien rentouttaminen irti satulasta. Apuharjoituksena toimi polvien ja reisien nostaminen hetkellisesti liioitellun irti satulasta, mitä teimme hetken aikaa ilman jalustimia sekä käynnissä että harjoitusravissa. Myöhemmin tunnin aikana sain myös jalustimet jalassa välillä kehotuksen toistaa saman liikkeen, jos olin taas huomaamattani alkanut puristaa polvella tai jalka nousi ylös.

Harjoitusravissa ratsastaminen jalustimet jalassa sujui jalkojenirrotusharjoituksen jälkeen tosi luontevasti, ja jalkani venyivät oikein mukavasti Vaken ympäri. Ei tunnu enää ollenkaan siltä, että istuisin liian paksun ponin selässä jalat spagaatissa sivuille. Olo oli muutenkin varsin ryhdikäs ja jäntevä, mitä varmasti edesauttoi se, että Vake liikkui mukavasti itseään kantaen ja selkää käyttäen. Ope kehuikin istuntani parantuneen viime aikoina paljon, ja paljon paremmalta se tuntuu nyt omasta mielestänikin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö korjattavaa vielä olisi, ja ettenkö aina välillä lipsahtaisi vanhoihin virheisiin. Käsien kantaminen ja kyynärkulma olivat asialistalla seuraavana. Sain ohjeeksi pidentää ohjaa hieman, jotta käsivarsia ei tarvinnut pitää suorana, ja etenkin oikea kyynärpää piti saada pysymään kyljen vieressä sekä oikea olkapää takana. Ohjien pidentäminen tuntui ensin tyhmältä, mutta tuntuma ja Vaken muoto paranivatkin ennen pitkää, kun sain kyynärkulman kautta rennomman ja joustavan napakan otteen ohjaan.

Lopputunnin keskityimme etenkin istunnan suoruuteen niin oikealle kuin vasemmalle ratsastaessa. Tiedossa oli, että kierryn aina liikaa vasemmalle suunnasta riippumatta. Ensin käveltiin ja ravattiin keskiympyrällä oikeaan kierrokseen. Koko yläkroppaa piti saada kierrettyä paremmin menosuuntaan ja samalle linjalle hevosen etuosan kanssa, kuitenkin samalla ulkokyljen napakkuuden säilyttäen. Olennaista oli vetää oikeaa olkapäätä taakse ja edelleen oikeaa kyynärvartta kyljen viereen. Onnistuin tässä, ja kylläpä oli jäntevä ja suora olo, kun todella käänsin itseäni tällä lailla hallitusti oikealle! Vaikutukset näkyivät myös Vaken suoruudessa ja kääntymisessä, eli se alkoi kääntyä oikealle paljon paremmin eikä etuosa enää liirannut ympyrältä ulos, kun ikään kuin "avasin" oikean kylkeni ja käteni oikealle. Samalla tietysti piti avata myös oikeaa lonkkaa, mutta tämä tuli yläkropan mukana melkein ilmaiseksi. Vasemmassa kierroksessa piti tietenkin korjata tilannetta päinvastoin, eli estää liiallinen sisään "avautuminen" sekä säilyttää oikeassa kyljessä ja kyynärvarressa edelleen sama napakkuus, joka oli oikeassa kierroksessa löytynyt. Suunnasta riippumatta minun täytyy siis ajatella hieman oikeaa olkapäätä ja kylkeä taaksepäin. Vake ravasi nyt molempiin suuntiin todella pehmeästi ja rennosti hyvällä tuntumalla, eikä minun tarvinnut siihen juurikaan vaikuttaa. Siinä vain istuin rennosti ja hallitusti ponin ympärillä, ja molemmat olivat tyytyväisiä oloonsa.

Laukka olikin sitten vähän toinen juttu. Vasen laukka oli odotetusti hankalaa, kun pääsin ympyrällä jatkuvasti kiertymään sisälle ja pieneen etunojaan. Vaken laukka ei vasemmalle tahtonut pyöriä ollenkaan, ja kun poni kaiken lisäksi koetti liirailla ympyrältä ulos, niin istuntani petti aina. Hetkittäin sain ulkokyljestäni otteen ja kroppaa suoristettua, mutta heti kun tuli seuraava kääntöpiste jossa poni lähti vähän raiteiltaan, keikahdin vasemmalle kieroon ja pieneen etunojaan. Yritin korjata tilannetta kääntämällä katsetta ulospäin, mutta nyt en vain saanut laukkaa rullaamaan ja ponin ulkolapaa kääntymään kunnolla ympyrälle. Ehkä Vake hermostui kaikkeen siihen säätämiseeni istunnan kanssa, eikä oikein tiennyt miten päin olisi pitänyt olla. Oikeassa laukassa tuli huomattavasti sujuvampia hetkiä ja Vake hakeutui jopa pyöreäksi, mutta sain kyllä taistella sitkeästi etunojaa vastaan joka ikisellä askeleella. Sisähartian ja -kyljen "avaamisesta" oli tähän suuntaan apua myös laukassa.

Olipa hyvä istuntatunti! Olin oikein tyytyväinen siihen, miten hyvin istuin käynnissä ja ravissa ilman perinteisiä virheitäni. Tuntui siltä, kuin olisin ollut parikymmentä senttiä pidempi niin jaloista kuin yläkropastakin, ja liikkeeseen mukautuminen oli eleettömän jäntevää. Vinoudestakin sain näissä askellajeissa niskalenkin, ja tiedän nyt, mitkä korjaukset minun tulee etenkin ympyröillä ja kulmissa muistaa. Laukka on vielä ainakin Vaken kanssa hankalaa, ja siinä vanhat virheet ovat sitkeästi mukana. Sekin varmasti vaikuttaa asiaan, ettei Vake toimi laukassa niin hyvin kuin käynnissä ja ravissa. Tiedän, mitä pitäisi korjata, mutta kroppa ei tottele ja poni vetää minut laukassa mukanaan vanhoihin tuttuihin virheasentoihin. Vaan onhan se istunnan kehittäminen onnistunut jo ravissa, joten miksipä se ei onnistuisi lopulta myös laukassa.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

300 metriä minuutissa

Keskiviikkona olin Vaken kanssa estetunnilla. Tällä kertaa harjoittelimme radan ratsastusta ihanneaika-arvostelua silmällä pitäen eli tavoitellen määrättyä tempoa. Tempoasioita ei aikaisemmin ole tullutkaan sen tarkemmin mietittyä, mutta reilun viikon päästä olemme osallistumassa ihanneaikaluokkaan. Periaatteessa ihanneaika-arvostelu sopii Vakelle varmasti oikein hyvin, sillä nopeudesta kilpailtaessa se ei koskaan tule olemaan voittaja, mutta tarkasti tavoitetempossa ratsastaminen vaatii tietenkin ensin harjoittelua. Tänään tavoitteena oli 300 m/min.

Tänään hypättiin edellisten kisojen perusrata eli esteet 1-7.
Teimme sileän verryttelyt lyhyesti, ja otimme sitten pari verryttelyhyppyä sekä pystylle että okserille. Vake ei ollut vielä aivan terävimmillään, mutta venyi kuitenkin hyppyihin eikä ottanut miniaskeleita. Pian pääsimme itse asiaan, eli hyppäämään rataa ajanotolla. Rata oli jälleen sama kuin sunnuntain kisoissa 80 sentin luokassa, sillä samat esteet olivat edelleen kentällä. Estekorkeus oli nyt suurimmaksi osaksi noin 70 senttiä. Hyppäsimme 7 esteen mittaisen perusradan, jonka pituudeksi oli mitattu melko tarkalleen 300 metriä lähtö- ja maalilinjojen ollessa hieman lähempänä estettä kuin kisoissa. Ihanneaika radalta oli siis tarkalleen 60 sekuntia, ja jotain osviittaa antoi se, että kisoissa suoritusaika Vakella oli ollut noin 54 sekuntia. Sain myös katsoa muiden tuntilaisten suoritukset ennen omaa vuoroani, ja niidenkin perusteella oli selvää, että 300 m/min vaatisi varsin rauhallista menoa sekä hieman suurempia teitä.

Vake laukkasi mielestäni aika keskimääräisessä treenitempossaan. Etenemisessä ei ollut yhtä hyvää energiaa kuin viimeisimmällä kisaradallamme, mutta ei Vake ollut erityisen tahmeakaan. Sarjaväli jäi kuitenkin tällä kertaa aika pitkäksi, mikä kertoi siitä, ettei laukassa ollut aivan parasta imua ja sujuvuutta. Ratsastin muilta osin melko lailla samaa reittiä kuin mitä pitkin rata oli mitattu, mutta sarjan jälkeen kiersin päädyssä olevan pystyn ulkopuolelta, kun taas mitattu reitti kulki sisäpuolelta. Ajaksi kellotimme noin 57,5 sekuntia, eli olimme reilut kaksi sekuntia liian nopeita. 300 m/min tempovaatimus oli siis meillekin melko matala.

Hyppäsimme rataa vielä toisen kierroksen, ja pääsimme näin ollen säätämään tempoa ja tietä ensimmäiseltä radalta saadun tiedon mukaisesti. Vake liikkui toisella kierroksella ehkä hieman ensimmäistä terävämmin, mutta sarjan b-osalle se joutui taas venymään melkoisesti. Trippelin edessä hukkasin toisen jalustimen, ja hypystä tuli omituinen räpiköinti esteen juuresta, mutta muuten meno oli ihan sujuvaa. Halusin säilyttää laukan sujuvana enkä hidastella liikaa, jotta hypyistä tuli hyviä. Niinpä lähdin hakemaan puuttuvia sekunteja kaarteita suurentamalla. Sarjalle ratsastin kaukaa päädyn kautta kaartaen, ja myös radan viimeiselle esteelle otin tien ajan kanssa melkein päätyä nuollen. Näillä tiemuutoksilla sain ajan hyvin tarkasti oikeaksi, ja kello pysähtyi 59,56 sekuntiin. Tuuria tai ei, mutta eipä siihen tavoiteaikaan olisi voinut kovin paljon tarkemmin osua.

Tempoasiaa ehditään toivottavasti harjoitella ennen kisoja vielä toinenkin kerta. 300 m/min temposta ja sen vaatimista säädöistä on nyt jonkinlainen käsitys, mutta luultavaa on, että kisoissa tavoitetempo on kuitenkin jonkin verran korkeampi. 300 m/min on todellakin aika vähän, ja Vaken edetessä normaalisti se vaatii hieman suurempien teiden ratsastusta. 325-350 m/min olisi ehkä sellainen tempo, johon pääsisi aika mukavasti ratsastamalla ohjeelliset tiet. Kaikki riippuu toki myös siitä, onko Vakella reipas vai laiska päivä. Eihän se vaan joka kerta etene samalla tavalla, ja kisatilanteessa se saattaa toisinaan olla selvästi reippaampi. Joka tapauksessa minulla tulisi olla tuntuma eri tempoista niin, että tilannetta voi kompensoida vaikkapa sitten tietä suurentamalla tai pienentämällä.

tiistai 9. elokuuta 2016

Syksy lähestyy ja poni reipastuu

Tiistaina menimme Annen kanssa arkimaastoon Vakella ja Pavella. Tuuria oli sikäli, että juuri ennen lähtömme satoi oikein kunnolla, mutta lenkin saimme tehdä täysin kastumatta. Sää oli kuitenkin aika tuulinen, ja se sai ainakin Vaken vähän tavallista valppaammaksi. Kesähelteiden vaihtuminen syksyn enteiksi ja viileämmäksi sääksi tuntuu herättäneen ponin kesähorroksestaan, ja meno maastossa on nyt selvästi virkumpaa.

Alkumatkasta Hangaksentietä ravatessamme rauhaa rikkoi matalalla pörräävä helikopteri. Vake jännittyi kopterin lentäessä matalalta suoraan ylitse, mutta reaktio rajoittui onneksi tähän. Loppumatkan saimmekin onneksi olla rauhassa kopterilta. Kiersimme ensin pikkulenkin Hangaksentien eteläpuolella, ja sitten suuntasimme alapolkua pitkin kankaan halki. Alapolulla otettiin laukkaa, ja hevoset olivatkin mukavan innokkaasti menossa. Pave asetti vauhdin, eikä Vakea tarvinnut eteen käskeä vaan se tuli perässä polkien töppöjaloillaan oikein tarmokasta laukkaa eteenpäin. Ihana energia ja mukavasti vauhdin hurmaa! Laukka jatkui reippaalla tempolla polun loppuun asti, missä jarruttelimme ravin kautta käyntiin.

Loppumatkan kuljimme suorinta reittiä eli tietä pitkin tallille. Tiellä oli aivan poikkeuksellisen paljon liikennettä ja erityisesti poikkeuksellisen paljon peräkärryllisiä autoja. Vakea ei onneksi hetkauttanut oikein mikään, mutta eräs aivan liian kovaa ohitsemme kaahaava kuski sai Paven tolaltaan. Loppumatkan kuljimme käynnissä, kun Pave jännitti kaahailijan jälkeen kaikkia ohitse meneviä autoja. Onneksi Vake pysyi koko ajan vakaana ja rauhallisena, joten se oli hyvä kaveri Paven turvaksi. Mukava lenkki päättyi siis vähän ikävissä merkeissä yhden ajattelemattoman autoilijan vuoksi.

maanantai 8. elokuuta 2016

Hyppyjä Hilimalla

Maanantain tunnilla oli vastoin odotuksia heti uudestaan esteitä, ja tällä kertaa jokeriratsuna Hilima. Hilimalla en ollutkaan aikaisemmin hypännyt. Tunnin aluksi mentiin kuitenkin vähän koulua ja verryteltiin hevosia pohkeenväistöjen parissa. Väistöä ratsastettiin parissa portaassa uralta kentän keskustaa kohti, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hilima oli näin alkutunnista mukavan malttavainen, ja liikkui pyöreällä niskalla näppärästi tuntumalla. Yritin pitää tuntuman omalta osaltani pehmeänä ja kevyenä, jottei Hilima naksahtaisi juoksemaan ohjaa vastaan. Käyntiväistöissä tuntuma kävi turhan vahvaksi Hiliman hieman jyrätessä, mutta ravissa väistö onnistui yllättäen rauhallisemmin. Hilima ei erityisen jyrkästi osaa väistää, mutta tunnollisesti se meni sivulle sen verran kuin pystyi. Vasemmalle väistäminen oli selvästi hankalampaa, ja sainkin olla tarkkana, että takaosa todella lähti poikitukseen. Ulko-ohjalla jarruttamalla tilanne korjaantui.

Laukkasimme hetken aikaa uraa pitkin, ja Hilima pysyi edelleen melko asiallisesti kontrollissa. Laukassa nenä alkoi nousta ylös, mutta ope käski ratsastamaan Hiliman edelleen pyöreäksi. Kun laukka alkoi tuntua toimivalta, hyppäsimme verryttelyesteenä pientä pystyä hieman kaarevalla tiellä lähestyen. Aluksi taisin tuoda Hiliman esteelle vähän liikaa pitäen, ja hypyt menivät aika lähelle estettä. Kun hoksasin antaa Hiliman laukata esteelle vähän isommin ja vapaammin tuli lähestymisestä ja hypystä paljon sujuvampi. Yhteinen rytmi alkoi vähitellen löytyä.

Seuraavaksi tulimme suoran linjan pystyltä okserille noin 25-26 metrin etäisyydellä. Hilimalle suositeltava askelmäärä oli seitsemän eli sama, minkä Vake otti kisoissa tähän samaan väliin oikein sujuvalla laukalla. Hilimaa ei tarvinnut eteen käskeä vaan se meni aivan omalla energialla, ja tehtäväkseni jäi vähän toppuutella sen intoa. En kuitenkaan jäänyt liikaa pitelemään ja hyvä niin, sillä seitsemään askeleeseen sai Hilimakin laukata varsin sujuvasti. Laskin askeleet ääneen, ja tehtävä onnistui oikein tasaisessa rytmissä. Hyppäsimme yksittäisenä tehtävä myös kertaalleen sarjan, joka onnistui myös ongelmitta. Hilima meni reippaasti, mutta varsin tasaisesti, joten helppoahan tämä oli.

Lopuksi hyppäsimme radan, joka oli sama kuin eilisissä kisoissa 80 sentin luokan perusrata täydennettynä toisen vaiheen ensimmäisellä esteellä. Estekorkeutena minulle ja Hilimalle oli turvallinen 60 senttiä. Hilima tietysti eteni reippaasti koko radan, mutta missään vaiheessa minulla ei ollut sellainen olo, että se olisi liikaa vienyt. Ensimmäisellä esteellä jäi laukka vaihtumatta, enkä saanut sitä korjattua kun ei Hilima suostunut jarruttamaan, mutta selvisimme kaarteesta seuraavalle esteelle väärästä laukasta huolimatta. Muilta osin meno oli varsin näppärää, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät sujuvasti. Toiseksi viimeisellä esteellä ajauduimme aavistuksen lähelle, ja Hilima otti puomin alas. Tämä ei kuitenkaan ollut mikään iso virhe. Kokonaisuutena rata oli oikein asiallinen, ja tuntui, että esteet olisivat saaneet olla vaikka vähän korkeampiakin.

Hilimalla olikin yllättävän kiva ja helppo hypätä. Ainakin tällä kerralla se pysyi varsin rauhallisessa mielentilassa eikä alkanut säheltää, joten meno pysyi tasaisena ja esteille oli helppo tulla Hiliman hyvällä energialla. Tiedä sitten, miten olisi käynyt, jos puomit olisivat olleet korkeammalla, mutta ainakin 60 sentin esteillä yhteispeli Hiliman kanssa toimi mainiosti. Eteen ei tätä hevosta tarvinnut ratsastaa, vaan sen selässä saattoi jäädä vain rauhassa odottamaan. Saisipa Hilimalta lainattua palan energiaa niille laiskemmillekin otuksille!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kisat paremmin kuin hyvin

Erinäisten vaiheiden jälkeen en päässyt lauantaina suunnitellulle kisareissulle, mutta onneksi pääsin Vaken kanssa sunnuntaina Tallinmäen omiin 1-tason kisoihin. Siellä sitten hyppäsimmekin kaksi luokkaa, sillä Vakella ei ollut tänään muita ratsastajia.

Ensimmäinen luokkamme oli 70 senttiä arvostelulla 367.1. Lähtövuoro oli neljäntenätoista, ja hain Vaken tallista vasta rataan tutustumisen päätyttyä. Pyrin säästelemään Vaken voimia ja innostusta kahteen kisasuoritukseen, joten pidin ravailut ja laukkailut verryttelyssä mahdollisimman minimissä. Verryttelyhyppyjä taisi kuitenkin tulla yhteensä neljä. Ennen omaa vuoroa jäi vielä vähän turhan paljon aikaa seisoskella odottamassa, eli olin sittenkin ollut verryttelemässä jo hieman liian aikaisin.

Ensimmäisen radan ensimmäinen este. © Emmi Erkkilä
Radalla Vake lähti mukavasti liikkeelle, ja ekalle esteelle tuli mukavan topakka hyppy. Vaken alkuenergia ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle, ja kohta olikin sellainen olo, että sain alkaa ratsastaa eteen. Ei meno ollut varsinaisesti tahmeaa, mutta kaikkein paras imu ja into laukasta puuttui. Kakkosesteen jälkeen rytmi hieman katkesi, kun yritin ennen kaarretta korjata väärää laukkaa pois. Jarruttelun jälkeen Vake korjasi lopulta kaarteessa itse myötälaukkaan, ja pääsimme kolmosesteelle tasapainossa. Tämän jälkeen ratsastin laukkaa taas uudestaan eteen. Neloselle tuli vähän turha töpöaskel, mikä kertoi terävyyden puutteesta. Suora 25 metrin linja viitoselta kuutoselle mentiin rauhallisesti kahdeksalla askeleella, ja vielä seiskankin ylityttyä puhtaasti jatkui matka toiseen vaiheeseen. Käänsin suunnittelemani oikoreitit, jotka onnistuivat ihan asiallisesti. Laukkaa olisi saanut edelleen olla enemmän, eli eteneminen oli toisessakin vaiheessa aika rauhallista. Esteet ylittyivät kuitenkin hyvässä rytmissä ja enimmäkseen ihan sujuvista ponnistuspaikoista. Kympille tosin tuli taas hassu töpöaskel, kun lähestymislinja oli liian vinossa ja laukka hyytynyttä. Puksutimme maaliin tasaisen varmasti, eikä aikakaan ollut oikoreittien ansiosta huonoimmasta päästä.



Rata oli ihan ok ja kiva, mutta jäin kaipaamaan vielä energisempää ja terävämpää laukkaa. Ilmeisesti Vake olisi pitänyt verryttelyssä herätellä ja innostaa tehokkaammin. Tämä jäi siis tavoitteeksi päivän toiselle radalle. Puhtaalla suorituksella sain jännittää myös mahdollista sijoittumista, ja lopulta olimmekin luokassa kuudensia eli kutsu palkintojenjakoon tuli. Näin oli päivä avattu asiallisella radalla ja sijoituksella, ja kaikki kisajännitykset olivat tässä vaiheessa haihtuneet aika tehokkaasti.

80 sentin luokkaa varten sain opetella uuden radan. Radan kävelyn jälkeen teimme Vaken kanssa pikaverryttelyn, sillä lähtövuoro oli kolmantena. Pari kierrosta ravia, pari kierrosta laukkaa ja pari onnistunutta hyppyä. Villitsin Vakea vähän lisää, ja verryttelyesteille mentiinkin jo mukavaa energiaa puhkuen. Hyvältä vaikutti!


Vake olikin toisella radalla selvästi virkeämpi, ja sen kyllä huomasi heti liikkeelle lähtiessä. Tohinoissaan poni nosti väärän laukan, jota pois jarrutellessani Vake sopivasti "kuumui" lisää. Laukka lähti eteen hyvin omalla moottorilla, ja ponissa oli nyt juuri sitä säpinää, mitä olin ekalla radalla kaivannut. Ei paljon haitannut, vaikka ensimmäinen este oli maksimikorkea tasaokseri. Näin hyvällä energialla oli helppo lähestyä, ja itse hypyissäkin tuntui olevan nyt enemmän potkua. Rata ei olisi voinut juuri sujuvammin alkaa, ja esteet ylittyivät ihanan vaivattomasti. Neloseste oli kahden askeleen sarja, eikä sarjaväli jäänyt tällä kertaa lainkaan pitkäksi kun Vake laukkasi näin sujuvalla askeleella. Sarjan a-osalla tuli radan ainoa kosketus puomiin, mutta ei pudotusta. Suora 25 metrin linja meni tällä kertaa oikein sujuvasti seitsemällä laukalla, eli edelliseen rataan verrattuna jäi yksi askel pois.

© Emmi Erkkilä
Seitsemäs este oli perusvaiheen viimeinen, ja sen jälkeen matka jatkui kaarevalla linjalla toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle. Tällä linjalla sössin tien ratsastuksen, ja Vakelle meinasi olla ensin epäselvää, minne ollaan menossa. Tästä tuli radan ainoa huonompi hyppy, kun ajauduttiin epämääräisellä tiellä aivan pohjaan. Rytmi ei kuitenkaan kärsinyt, ja seuraavat hypyt olivat taas oikein sujuvia. Käänsin oikoreitit, mutta en ottanut mitään varsinaisia riskejä. Laukka sujui mukavasti eteen radan loppuun asti, ja sujahdimme vielä viimeisenkin esteen yli vähän kauempaa ponnistaen. Olipa kerrassaan mainio rata! Laukka tuntui nyt oikein hyvältä, Vakella oli mukava energia ja hypyt olivat sujuvia. Olin tähän suoritukseen erittäin tyytyväinen.

© Emmi Erkkilä


Taas sain jännittää sijoituksia luokan loppuun asti, mutta vein Vaken kuitenkin jo pesupaikan kautta tarhaan. Se oli tälle päivälle hoitanut työnsä erittäin hyvin. Olin jo muutenkin tosi iloinen onnistuneesta radasta, ja kaiken kruunuksi tuli sitten vielä ruusuke tästäkin luokasta. Olimme nimittäin lopputuloksissa neljänsiä, mikä oli paremmin kuin olisin osannut uskoa. Niin sitä vaan olemme Vaken kanssa alkaneet sijoittua 80 sentin luokissakin, kun laukka on saatu etenemään radoilla reippaammin ja kuskille on kertynyt enemmän rutiinia. Harjoittelun tuloksena on siis paitsi parempia ratoja myös parempia sijoituksia. Kylläpä sain loppupäivän myhäillä tyytyväisenä Super-Vakeen!

Videoista kiitokset Noralle ja Annulle!

lauantai 6. elokuuta 2016

Kevyt kävely ja itsenäinen tunti

Perjantaina kävin liikuttamassa Vaken maastokävelyllä muutaman yksityishevosen seurassa. Kävimme kiertämässä Kotakankaan pikkulenkin käynnissä, ja Vake vaikutti suorastaan erityisen reippaalta. Käynti keinui oikein mukavasti eteenpäin. Lenkin päätteeksi kävin vielä ravaamassa maneesissa eteen-alas parin kierroksen verran, ja Vake vaikutti täälläkin kivan letkeältä. Tämän kevyen liikutuksen oli tarkoitus toimia valmisteluna lauantain kisareissulle, mutta matkaan tulikin sellainen mutka, että emme lauantaiaamuna päässeet kisoihin lähtemään. Päätin kuitenkin ratsastaa Vakella vielä lauantaina itsenäisesti, sillä sunnuntaina meillä oli luvassa kisat kotitallilla.

Lauantaina päädyin ratsastamaan maneesiin kentän ollessa kostean puoleinen. Maneesissa oli kolmen ratsukon tunti, joten menin joukon mukana ratsastaen etupäässä samoja tehtäviä. Tunnilla ratsastettiin taivutuksia volteilla ja loivalla kiemuralla, ja näiden lisäksi tein muutaman omatoimisen pohkeenväistön. Laukkaa otettiin isoilla ympyröillä.

Mielentilani ja keskittymiseni olivat aluksi aika huonot, sillä kisareissun peruuntuminen harmitti. Vakekin taisi huomata, etten ollut aivan "normaali" tänään. Onneksi pääsin kuitenkin pikkuhiljaa kiinni nykyhetkeen, ja ratsastus veti minut pois omista ajatuksistani. Vakehan oli edelleen varsin hyvä, ja taipui kaareville teille notkeasti. Ravissa meno oli oikein kelpoa, vaikka en itse ihan parhaimmillani ollutkaan. Vake tulee nykyään niin nätisti pyöreäksi, ja olen päässyt melko hyvin eroon eteen puskemisesta. Istuntakin on mielestäni parantunut, kun Vake on alkanut liikkua paremmin itseään kantaen ja eteenpäin.

Missioni tänään oli löytää myös laukkaan samanlaista pyöreyttä ja letkeyttä. Vasemmassa laukassa tämä onnistuikin aika kivasti, mutta laukka ei aina jaksanut pyöriä aivan tarpeeksi. Unohdin tietysti siirtää painoa ulkotakajalan päälle, mutta ensi kerralla pidän sen sitten mielessä. Oikeassa laukassa Vake ei lähtenyt kiilaamaan etuosaa kovin voimakkaasti ulos, mutta ei se aivan täysin suorakaan ollut. Varmistin ulko-ohjan toimivuuden vasta-asetuksilla, ja pyöreitä hetkiä tuli tähänkin suuntaan. Tavoite oli siis saavutettu ainakin osittain.

Itsenäisellä ratsastuksella tulee harvoin niitä upeimpia elämyksiä, mutta ihan mukavastihan se Vake kulki tänäänkin aiemman työskentelyn pohjalta, vaikka oma ratsastus olikin ehkä vähän sinne päin. Toivottavasti Vaken saisi nyt pysymään näin hyvänä. Tällä hetkellä sen kanssa on ilo mennä myös koulua!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Melkein kuin kouluratsukko

Artsin valmennuksessa ratsunani oli jälleen Vake. Vaken pidettyä välissä muutaman kevyemmän päivän pääsin nyt todella nauttimaan viimeviikkoisen kurssin hedelmistä. Poni liikkui heti alkuverryttelystä asti oikein notkeasti ja pehmeästi hyvällä tuntumalla, joten lähtökohdat tunnille olivat kerrassaan hyvät. Mukavaa huomata, kuinka paljon paremmin Vake nyt toimii, ja vielä mukavampaa, kun tietää tämän olevan omalla ratsastuksella aikaansaatua. Koska asiat olivat nyt näin mallillaan, niin harjoittelimmekin tänään astetta vaativampia tehtäviä eli sulkutaivutuksia sekä vastalaukkaa.

Sulkutaivutusta ratsastettiin aina maneesin toisella pitkällä sivulla, ja aloitimme tehtävän vasemmasta kierroksesta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sivun alkuun tehtiin tehtävän tueksi voltti ravissa, ja sulkutaivutuksen päätteeksi tuli kulmaan toinen voltti. Vasen oli meille periaatteessa helpompi suunta sulkutaivutusta ajatellen. Epähuomiossa vaan aloin usein asettaa ja taivuttaa liikaa, jolloin Vaken nenä ei osoittanutkaan enää pitkää sivua eteenpäin vaan uran sisäpuolelle. Tällaisesta asennosta ei voinut tulla kunnollista poikitustakaan. Kun korjasin nenän oikeaan suuntaan pääsi takaosa tulemaan uran sisäpuolelle, ja pikkuhiljaa alkoi sulkutaivutus löytyä. Ohjeena oli pyytää poikitusta ja asetusta aina vuorotellen, ja liikkeen hyytyessä eteen ratsastava apu oli sisäpohje. Käynnissä Vake tahtoikin jumittua liikaa, mutta ravi kuljetti paremmin eteenpäin ja helpotti tehtävän ratsastamista. Ihan helpon ja luontevan oloista ei sulkutaivutuksesta tullut, mutta oli siellä ainakin muutama askel kerrallaan oikein.

Oikeassa kierroksessa sulkutaivutus oli odotetusti hankalampaa. Vake ei ikään kuin osannut antaa periksi oikeasta lavasta, vaan tahtoi pukata sen liikkeessä edelle. Tässä suunnassa ongelma oli siis se, etteivät pää ja etuosa kääntyneet tarpeeksi ja Vake olisi halunnut poikittaa vain suoralla rungolla. Vasemman pohkeen väistäminen meillä on sujunut niin näppärästi, mutta kun mukaan olisi pitänyt saada asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, niin yhtäkkiä ei enää pystyttykään menemään takaosa uran sisäpuolella. Alkutunnin mukava rentous ja pehmeys uhkasivat nekin tässä tehtävässä kärsiä. Lopulta mentiin suunnilleen korrektissa asennossa sivulle, vaikka täysin notkealta ei oikea kylki tuntunut vieläkään, enkä saanut ratsastettua sisäpohkeesta ravia tarpeeksi eteenpäin. Vake oli kuitenkin jo hoksannut, mitä siltä yritin pyytää, joten tehtävä onnistui paremmassa yhteisymmärryksessä.

Lopputunti vierähti vastalaukkojen parissa. Aloitimme vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta nostaen pitkille sivuille oikean laukan. Ennen kulmaan tuloa palattiin raviin. Aluksi sähläsin nostoissa niin, etten ollut saada Vakea mitenkään oikeaan laukkaan. Avuksi otettiin pienen polvekkeen ratsastaminen uran sisäpuolelle, jolloin vastalaukan pääsi nostamaan luontevammin uraa kohti. Parin noston jälkeen Vake hoksasi idean ja myös virittyi paremmin kuulolle, jolloin vastalaukan nostaminen alkoi sujua jo oikein asiallisesti. Raviin tuli laukkapätkien välillä mukavaa energiaa Vaken ottaessa haastavasta tehtävästä sopivasti pientä kipinää, ja vastalaukkatehtävän lomassa tulikin varmasti tunnin parhaita pätkiä Vaken ravatessa oikein energisesti ja hienolla kaulalla. Laukassa ei pyöreys oikein säilynyt, mutta nostot lähtivät parhaimmillaan mukavasti ylämäkeen.

Kun nostot pitkille sivuille oli saatu kuntoon, jatkoimme vastalaukkaa vielä lyhyiden sivujen ympäri ratsastaen päädyt puoliympyröiksi pyöristettyinä. Tämähän oli Vaken kanssa todella haastava tehtävä, mutta ihme ja kumma pääsimme kyllä melko helposti aina noin lyhyen sivun puoleen väliin asti. Sitten loppui usko ja pudottiin raville, mutta jo näinkin pitkälle pääseminen vastalaukassa oli ihan saavutus. Paljon ei puuttunut, että olisin saanut pidettyä laukan loppuun asti. Lopulta mukaan otettiin apukuvio, eli sain kääntää vastalaukkakaaren puolivälissä myötälaukkavoltin ulos kaarelta ennen kuin matka jatkui taas vastalaukassa seuraavaa pitkää sivua kohti. Vake alkoi jo hyytyillä, ja kerran siitä irtosi napakka protestipukki käskiessäni raipalla pitämään laukan yllä. Apuvoltin kanssa päästiin kuitenkin viimein vastalaukassa seuraavalle pitkälle sivulle asti, joten se etappi oli saavutettu.

Vasen vastalaukka oli huiman paljon helpompaa. Sain Vaken ratsastettua taas hyvään, aktiiviseen raviin, josta lähti oikein mukavia nostoja pitkille sivuille. Vasempaan laukkaan tuli helpommin vähän pyöreyttäkin. Vastalaukkakaarilla reitti ei pysynyt aivan hallussa ja nenäkin nousi ylös, mutta mennä rämpytimme kuitenkin vastalaukassa pysyen. Tasapainoa ja ohjausta voisi parantaa vielä huimasti, mutta ainakin vastalaukan idea oli nyt Vakelle selvä.

Suluissa ja vastalaukoissa on vielä haasteensa, mutta tunnissa oli niin monta onnistumisen elementtiä, että olin tosi tyytyväinen ja kehuja tuli myös Artsilta. Vake oli nyt oikein hyvin ratsastettavissa, ja liikkui vastalaukkaa lukuun ottamatta hyvässä muodossa. Koko ajan oli mukava tekemisen meininki, ja olimme kurssin jälkeen paremmassa tikissä kuin ikinä. Edes vaativammat tehtävät eivät saaneet pakkaa täysin sekaisin, vaan niitäkin pystyi mielekkäästi työstämään. Jopa vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui Vakeksi harvinaisen hyvin. Monella osa-alueella on otettu iso harppaus eteenpäin, ja siitä on syytä olla iloinen. Kunpa vaan tämä sama fiilis löytyisi jokaisella ratsastuskerralla!

tiistai 2. elokuuta 2016

Reippaammat hypyt

Tiistaina oli taas estetunti, tällä kertaa Vaken kanssa ja eilistä isommilla esteillä. Esteet olivat kentällä, mutta reippaan sadekuuron sattuessa kohdalle menimme verryttelyn maneesissa. Maneesissa ylitimme ensin ravissa ja sitten laukassa puomilinjaa, jolla oli kolme puomia neljän laukan etäisyyksillä. Vake tuntui keränneen voimia muutaman kevyemmän päivän aikana, ja viimeviikkoisen Artsin kurssin hyödyt alkoivat nyt näkyä toden teolla. Poni liikkui mukavan reippaasti sekä pehmeästi tuntumalla, ja pyöreyttäkin löytyi aika kivasti. Laukassa oli hyvä energia, joten puomit ylittyivät myös hyvin.

Sade hellitti juuri sopivasti, kun tuli aika siirtyä ulos hyppäämään. Heti alkajaisiksi hyppäsimme noin 70 sentin korkeudella kolmen esteen pätkän (piirroksessa 1-3). Ensimmäisellä hyppykierroksella Vake oli vielä vähän unessa, ja lävistäjäpystyllä jäi laukka vaihtumatta. Ehdin kuitenkin korjata sen ennen kaarretta kolmosesteelle. Toisella hyppykierroksella Vake heräsi etenemään kunnolla, ja meno oli jo paljon napakampaa. Hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä vielä kahden askeleen sarjan, joka ylittyi helposti ja sujuvasti Vaken laukatessa pontevasti hyvällä imulla.

Sitten hyppäsimmekin jo radan, joka muistutti osittain eilisen tunnin rataa. Mukana oli yksi kavaletti ja muut esteet olivat noin 80 sentissä. Vake laukkasi edelleen tasaisen reippaasti, joten mukavastihan se rata sujui. Erityisen kivasti onnistui sarja. Kiintiönä tietysti joka radalla tulee yksi huonompi hyppy, ja tällä kertaa se osui kuutosesteelle, jolla ajauduttiin vähän lähelle. Laukka vaihtui hypyssä vääräksi, joten pitkä ja loiva kaareva linja seiskalle mentiin väärässä laukassa. Tästä huolimatta selvitimme esteen asiallisesti. Pieni kauneusvirhe vain, joten eipä tätä lähdetty uusimaan vaan hypyt riittivät.

Siinä missä viime viikon lopulla oli Vakelta puhti pois, oli se nyt palautunut hyvin ja meno reipastunut. Artsin kurssin jäljiltä Vake tuntui myös edelleen irtonaisemmalta ja pehmeämmältä, ja kyllähän sellainen heijastuu hyppäämiseenkin. Poni toimii nyt kaikin puolin oikein mukavasti niin sileällä kuin esteilläkin. Hyvin menee mutta menköön!

maanantai 1. elokuuta 2016

Tuijottelusta sujuvuuteen

Maanantain tunnilla olikin yllättäen esteitä. Vähemmän yllättäen ratsuni oli Aasia. Estekorkeus pysyi turvallisessa noin 50 sentissä, mutta olihan siinäkin meille ihan riittävästi haastetta. Alkuverryttelyt mentiin aika lyhyesti ravissa ja laukassa, joissa molemmissa tarkistettiin kevyt istunta. Kevyessä istunnassa laukkaaminen sopi Aasialle hyvin, ja laukka tuntui mielestäni tällä tavoin tasapainoisemmalta ja kiireettömämmältä.

Aloitimme hypyt puoliympyrän kaarella, jolla ylitettiin kavaletti ja minipysty 14 metrin etäisyydellä. Väliin haluttiin tasaiset neljä askelta. Aasia laukkasi mukavan reippaasti eteen ja hyppäsi pikkuesteiden yli ennakkoluulottomasti, joten tehtävä onnistui varsin mukavasti. Vasemmassa kierroksessa kaarre sujui luontevammin, joskin hieman sisään puskien, kun taas oikeassa laukassa piti kääntää tehokkaammin jottei kaarre lipsahtanut liian suureksi.

Seuraavaksi jatkoimme neljän laukan kaarelta toisessa päädyssä lyhyen sivun suuntaisesti hypättävälle pystylle sekä lävistäjällä olevalle hainhammasportille. Aasia meni puomiesteille edelleen reippaasti ja epäröimättä, joten en ennakoinut kohtuuttomia ongelmia myöskään porttiesteelle, vaikka olinkin valmistautunut rohkaisemaan ponia enemmän. Portti oli kuitenkin jostain syystä Aasian mielestä liian epäilyttävä, ja se stoppasi hyvin päättäväisesti vaikka ponnistuspaikka olisi ollut oikein sopiva. Useamman kiellon jälkeen sain Aasian menemään esteen yli paikoiltaan käskettynä, sillä korkeuttahan portilla oli vain noin 45 cm. Tämän jälkeen ylitimme esteen vielä pari kertaa vetohevosen imussa, eikä Aasia enää kieltänyt, mutta kyllä se joka hypyssä tuijotti estettä.

Menimme vielä pätkän, johon kuuluivat puoliympyrä, lävistäjäokseri sekä laatikkopysty. Porttiesteen kanssa taistelu oli saanut Aasian epäluuloisempaan mielentilaan, joten nyt se tuijotteli tavallista okseriakin jarrutellen, mutta sain sen kannustettua saman tien yli. Laatikkopysty sen sijaan ylittyi hienosti naama peruslukemilla. Ennen radan hyppäämistä treenasimme yksittäistehtävänä vielä kahden askeleen sarjaa, jolle tuli ensiyrityksellä kielto Aasian liiratessa sivuun, mutta topakammalla ratsastuksella ja vasemmalle puskemisen estämällä sain sarjan menemään heti seuraavalla yrityksellä mukavasti.

Lopuksi hyppäsimme noin 50 senttiä korkean radan. Aasia oli hieman kierroksilla ja sille naksahti oikein menovaihde päälle. Tämä oli sikäli hyvä, että nyt ei esteitä kohti jarruteltu vaan poni meni kuin juna. Säädeltävyys toki ei ollut kovin hyvää, eli joillakin esteillä vyöryttiin turhan pohjaan, mutta näin pienillä esteillä se ei ollut iso ongelma. Laatikkopystyn eli kakkosesteen pudotimme juurikin siksi, että tultiin liian lähelle. Mukaan mahtui kyllä oikein kivojakin hyppyjä, ja parhaimmillaan meno tuntui oikein sujuvalta. Paikan jäädessä vähän kauas lähti Aasia hyppyihin rohkeasti ja epäröimättä. Hainhammasportti oli meitä varten siirretty nyt pois esteen alta, joten radalla ei ollut sitäkään mörköä kompastuskivenä eikä esteitä tarvinnut ollenkaan tuijotella.

Rataa hypätessä Aasia kyllä näytti, että estehomma sujuu siltä parhaimmillaan oikein hyvin. Erikoisemman näköiset esteet vaan saavat sen helposti kokeilemaan, että onkohan nyt ihan oikeasti pakko hypätä. Oikeaan mielentilaan päästessään poni sitten meneekin reippaasti ja kyselemättä. Ratsastajan puolelta toki saisi tulla vielä parempaa tasapainotusta ja tukea. Aasian kanssa joudun myös väkisinkin harjoittelemaan tiiviimpää ja pystympää istumista lähestymisissä, sillä ponin epäröidessä ei tietenkään auta keikkua yhtään etunojassa. Onhan tämä minullekin aivan erilaista, kun ratsu on sellainen, joka ei minua esteellä auta vaan jota joudun itse auttamaan.