keskiviikko 29. elokuuta 2012

Hiljaa istumisen vaikeus

Koulutunnille sain tällä kertaa Epperin. Edelliskerta Epperillä ei sujunut kovin hyvin ja osasin odottaa ainakin omalta osaltani hikistä tuntia.

Tunti aloitettiin hieman epätavallisella verryttelyllä, sillä heti lyhyen käyntityöskentelyn jälkeen verryteltiin hevoset ravin sijasta laukassa. Laukassa käytettiin vaihdellen perus- ja kevyttä istuntaa pyrkien saamaan hevoset käyttämään kunnolla myös selkäänsä. Käynnissä Epper pyöristyi saman tien ja oli melko kevyen oloinen ohjalla vaikka toki suhteellisen etupainoisena liikuttiinkin. Yritin säilyttää tämän alun mukavan olotilan pitämällä apujenkäytön kevyenä, mutta ennen pitkää ajauduin kantapäillä kaivamiseen ponin tahmaillessa pohkeen takana.

Tästä aloitettiin. Epper hakeutui pyöreälle kaulalle heti alusta lähtien, mutta haasteena oli saada muoto vähemmän etupainoiseksi ja ennen kaikkea poni pohkeen eteen.

Laukassa pehmeä ohjastuntuma ja pyöreys eivät säilyneet, ja edelleen sain olla jatkuvasti pyytämässä Epperiä eteenpäin pohkeella ja raipalla. Ope muistutteli jalan pitkänä alhaalla säilyttämisestä ja lonkkien avaamisesta. Kyllähän Epper taisi vähän paremmin liikkuakin kun en puristanut reisillä kiinni satulaan ja nostanut kantapäitä nälkäkuoppaan asti pohjetta käyttäessä.  Kevyeeseen istuntaan nouseminen tuntui myös hieman auttavan asiaa ja saavan laukkaan lisää tarmoa. Verryttelyn loppupuolella laukka rullasikin jo paremmin ja ympyröillä saatiin ihan pyöreitäkin hetkiä.


Laukkaverryttelyä kevyessä istunnassa. Kevyt istunta koulujalustimilla ei näytä ihan optimaaliselta.

Molempiin suuntiin laukattuamme siirryttiin tunnin varsinaiseen tehtävään eli pohkeenväistöihin ja ravisiirtymiin. Väistöä tultiin käynnissä uralta pituushalkaisijalle, ja väistöstä siirryttiin lopuksi raviin. Myöhemmin raviin siirtyminen oli tarkoitus tehdä väistön sisällä. Käynnissä Epper kulki mukavasti pyöreänä, mutta väistöissä pyöreys ja rentous ei säilynyt. Ilmiselvä syy tähän oli istuntani ja apujenkäyttöni jännittyminen väistöön tullessa, vaikka Epperin kanssa tämä jännittyminen ei ollutkaan aivan yhtä korostunutta kuin monilla muilla hevosilla ratsastaessani. Epper kun väisti varsin helposti (ennakoi väistöön ihan itsekseen kun näki muiden hevosten menevän edellä) eikä juossut alta pois, ja näin ollen oli ratsastajallakin aikaa vähän rentoutua ja antaa väistöavut kaikessa rauhassa. Siltikin mukaan jäi vielä liikaa epämääräistä puristusta ja tönköllä kädellä ohjista vetämistä. Vaikeuksia oli erityisesti tehdä pidätteitä sekä säilyttää kaula suorana ulko-ohjalla mutta samalla asettaa toisella ohjalla pois liikkeen suunnasta, kaikki tämä vieläpä rennolla ja pehmeällä tuntumalla. Oikean ja vasemman käden yhteispeli ei oikein toiminut, ja ponin pää heiluikin puolelta toiselle kun yritin vuoroin pidättää ulko-ohjalla ja vuoroin asettaa sisäohjalla. Olin myös helposti hoputtamassa Epperiä väistössä liikaa eteenpäin, ope ohjeisti että voi kävellä ihan kaikessa rauhassa ja mielellään saisi Epperin käyntiä vähän lyhentääkin väistöön jotta ehditään ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Kiire ei väistössä ole mihinkään.

Käynnissä edettiin mukavan pyöreänä kunhan vaan muisti olla tuuppimatta lantiolla ponia eteen ja ratsastaa sen sijaan pohkeella.
Väistöissä ei rentous ja pyöreys säilynyt. Ulkopohje jännittyy eteen.

Aina väistön jälkeen Epper taas pyöristyi, mutta raviin siirtymiset olivat aikamoisen hitaita. Tässä kohtaa lähdin omaa lantiota heijaamalla tuuppimaan ponia eteen, mikä ei tietenkään asiaa auta vaan pikemminkin päinvastoin. Keskityttiinkin sitten erityisesti istunnan hiljaa pitämiseen ja keskivartalon jäntevyyden säilyttämiseen siirtymisessä. Tämä oli yllättävän vaikeaa, sillä heti jos poni ei välittömästi reagoinut pohkeeseen lähti lantioni automaattisesti heilumaan ees taas. Välillä onnistuin tarkkaan keskittymällä istumaan siirtymisissä paremmin hiljaa, ja silloin ravi käynnistyikin paremmin vaikka toki hieman hitaasti edelleen. Läheskään täydellisesti siirtymiset eivät onnistuneet, mutta jotain parannusta sain sentään aikaan. Selvää on että istunnalla tuuppiminen vain häiritsee ja hidastaa Epperiä, joten sille linjalle ei pidä sortua vaan kärsivällisesti pyytää eteen pohkeella ja tarvittaessa raipalla. Sama ilmiö näkyi jo alkutunnista laukannostoissa, jotka menivät ihan pipariksi silloin kun erehdyin epätoivoisesti heijaamaan vartaloa laukan toivossa kun taas hiljaa istuen laukan kyllä sai nousemaan napakalla sisäpohkeella.

Tunnin parhaat hetket mahtuivat harjoitusravipätkille väistöjen väliin. Lonkat vaan vielä paremmin auki ulkokiertoon niin että saa  jalat pitkäksi alas sekä polven ja reiden irti satulasta.

Ravipätkät väistöjen välissä olivat tunnin parasta antia, Epper liikkui hienosti pyöreänä kunhan maltoin istua hiljaa ja ilman jatkuvaa eteen puskemista. Ope kehotti lyhentämään ohjia sekä ajattelemaan liikettä ylämäkeen ja niskaa ylöspäin (alakaulaa pyöreämmäksi), ja kun tein näin sainkin Epperin liikkuman ryhdikkäämmässä muodossa. Tämä oli yllättävän helppoa, onnistumisen ainekset olivat rento jäntevä istunta ilman ylimääräistä tuuppimista (Epperillä onkin periaatteessa helppo istua hiljaa koska sillä on niin tasaiset liikkeet), pohkeet pitkänä ja rentona kylkiä pitkin ja nopeat selvät pohjeavut ravia aktivoimassa ilman kantapään jännittämistä ylös, polvi/reisi irti satulasta ja kädet hiljaa kannettuna ponin niskaa hienovaraisesti ylöspäin nostaen. Toisin sanoen poni tulee jättää enimmäkseen rauhaan ja vain antaa sen ravata tasaisella tuntumalla pyytäen pohkeella hieman pidempää ja tarmokkaampaa askelta.

Lopuksi otettiin vielä hetki kevyttä ravia. Epper tuntui jälleen hirmuisen hitaalta reagoimaan pohkeeseen ja kevennykseni meni ylitarmokkaaksi tuuppimiseksi. Kädet värkkäsivät ihan liikaa ohjista, joten ratsastajassa ei oikein muuta ollutkaan kuin heiluvia osia. Kun istuin alas harjoitusraviin oli taas helpompi pitää paketti kasassa, ja taisipa Epperkin heti liikkua paremmin eteen sekä säilyttää pyöreyden ilman jatkuvaa ohjien värkkäystä. Ratsastinkin loppuun vielä harjoitusravia ympyräkierroksen verran jolloin päästiin lopettamaan työskentely hyvään hetkeen.

Tämä oli ehkä paras tunti mitä olen Epperillä koskaan mennyt, ja päällimmäiseksi jäi ihan kiva fiilis. Epper on kömpelöstä ja laiskanpulskeasta olemuksestaan huolimatta yllättävän mukava ratsu, ja kun vaan ratsastaa ajatuksella ja välttää pahimpia ylimääräisiä heilumisia ja pohkeella kaivamisia toimii tämä poni aika kivasti. Haasteena vaan olisi saada Epper herkistettyä paremmin pohkeen eteen ja reippaampaan liikkumiseen. Tunti oli ainakin hyvä muistutus siitä kuinka tärkeää on lantiolla heijaamisen ja tuuppimisen välttäminen tällaisella hitaalla hevosella ratsastaessa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

70 cm kisarata puhtaasti läpi

Syyskauden ensimmäiset seurakisat käytiin vielä mukavan kesäisessä säässä. Eetu verrytteli hyppäämällä kaksi 50 cm rataa ja minä puolestani liputtamalla kyseisen luokan. Sitten esteet nousi 70 cm:iin ja parin esteen alle kannettiin silmäniloksi portit. Verryttely tapahtui ryhmissä kentällä, ja kun Eetulla tosiaan oli jo kaksi rataa alla niin mentiin ihan minimiverryttely eli yksi hyppy pystylle ja kaksi ristikko-okserille. Eetu oli oma itsensä eli hyppäsi erittäin luotettavan oloisesti vaikka ensimmäisessä verryttelyhypyssä jäinkin hieman jälkeen hypyn lähtiessä kaukaa. Kisatunnelma tuntui saavan poniin pientä lisäenergiaa mikä ei ollut lainkaan huono juttu.

Ensimmäinen verkkahyppy oli vähän hassu.

Omaa vuoroa odotellessa jännitti, mutta ei pelottanut sillä esteet eivät vaikuttaneet lainkaan liian isoilta ja luotin vakaasti ratsuuni. Jännitys ei siis ollut juurikaan hyppyjännitystä vaan samanlaista suoritusjännitystä kuin saatan tuntea kouluradalle lähtiessäni. 


Ratapiirros. 1. vaihe 1-7, 2. vaihe 8-11.








Rata alkoi lävistäjäesteellä jolla olisi pitänyt saada laukka vaihtumaan vasemmasta oikeaksi. No eipä vaihtunut (yllätys yllätys), ja Eetulla oli sen verran meno päällä ettei se halunnut vaihtaa ravin kautta. Ei ollut aikaa jäädä säätämään kun piti ehtiä seuraavalle esteellekin, joten melko jyrkkä kaarre kakkosesteelle mentiin iloisesti ja tietoisesti väärässä laukassa. Kakkoseste olikin heti "pelottava" dominopalamuuri, ja Eetu katseli sitä puoli sekuntia vähän ihmeissään, mutta yli mentiin ongelmitta.

Radan ensimmäinen este.

Kakkoseste oli dominopalamuuri.

Dominopalan jälkeen saatiinkin sitten jatkaa pidemmän aikaa vasemmassa laukassa joten ei tarvinnut myötälaukoista stressata. Kolmosesteelle tuli iso hyppy, joten 20 m linja neloselle jäi kuudella askeleella ahtaaksi kun en älynnyt ruveta ottamaan ponia kiinni (tai eteen viiteen askeleeseen), ja askeleiden laskeminenkin siinä hötäkässä unohtui täysin... Summassa vaan neloselle ja miniaskel esteen juureen.

Viidentenä esteenä oli okseri valkoisella portilla varustettuna, ja lisähaastetta toi suoraan esteen takaa kirkkaasti paistava aamuaurinko. Tätäkin estettä Eetu hieman tuijotteli ja ehkä vähän kiemurteli lähestymisessä, mutta rohkaisu pohkeella ja maiskutuksella riitti kannustamaan sen esteen yli.

Sarjalla rämmittiinkin sitten aika lahjakkaasti, sillä tultiin sisään pienellä hypyllä a-osan juuresta ja 6.5 m väli jäi auttamatta pitkäksi yhdellä askeleella. Eetu ei halunnut hypätä jättiloikkaa b-osalle joten se otti vielä nopeasti miniaskeleen esteen eteen. Tässä vaiheessa alkoi suorituksen taso jo nolottaa.

Viitosesteessä haasteena oli valkoinen portti sekä vasta-aurinko, mutta ilman suurempaa epäröintiä ylittyi tämäkin.

Hyppy sisään sarjalle. Jotenkin onnistuttiin kömpimään yhden askeleen väli yhdellä ja puolella.

Sarjan jälkeen jatkettiin vasemmassa eli väärässä laukassa, mutta nyt Eetu suostui vaihtamaan ravin kautta. Ensimmäisen vaiheen viimeinen este oli okseri joka hypättiin jälleen melko juuresta. Tässä kohtaa tuntui kuin ponin vauhti olisi alkanut hyytyä, joten toiseen vaiheeseen kurvattiin kantapäillä kaivaen ja ankarasti maiskuttaen. 20 m väli kasilta ysille oli nyt juuri sopiva kun sisään tultiin pienellä hypyllä. Kaarteet seiskalta kasille ja ysiltä kympille olisivat varmasti voineet olla pienempiäkin, vaikka itsestäni tuntuikin että en kovin laajoja kurveja tehnyt. Video paljastaa kuitenkin muuta. Hyppyyn kympille olin oikein tyytyväinen, tultiin sopivasti vähän vinottain niin että jo hypyssä oltiin kääntymässä oikealle ja hyppypaikkakin osui nappiin. Tässä oli jo sellaista fiilistä kuin esteratsastuksessa kuuluu ollakin. Taas vaan kaarre kympin jälkeen oli pikkaisen turhan laaja, tosin siellä korjailtiin ristilaukkaakin pois (sain sentään Eetun vaihtamaan hypyssä etupään oikeaan laukkaan, edistystä!) mikä myös vei hieman ylimääräistä aikaa. Viimeisenä esteenä vuorossa olevalle dominopalalle saatiin sujuva ja hyvä hyppy. Taisi tosiaan käydä niin että loppua kohti jännitys haihtui jolloin sähellys jäi pois, ja näin radan kolme viimeistä hyppyä olivat myös parhaimmat.

Ensimmäisen vaiheen viimeinen este.

Kasille tultiin juureen.

Kympille hyppy osui nappiin, ja jo esteen päällä oltiin kääntymässä oikealle.

Radan jälkeen oli vähän sellainen fiilis että hienoa kun päästiin puhtaasti läpi mutta kyllä se oli poni jota onnistumisesta voi kiittää kun taas ratsastaja sähläsi minkä ehti. Harmittamaan jäivät useampi esteen juureen ajautunut ponnistuspaikka, ja sarjaeste oli tietysti pohjanoteeraus. Olin kuitenkin koko radan ajan hyvin mukana juonessa niin että en sukeltanut vaikka tultiinkin vielä puolikkaalla askeleella lähelle, enkä jäänyt jälkeen silloin kun hypättiin kauempaa. Eetu on kyllä niin mahtava kaveri kun se tuo ratsastajansa kiltisti maaliin asti kaikista tumpeloinneista huolimattakin.

Toisen vaiheen ajan puolesta ei ylletty sijoituksille asti, vaan oltiin neljänsiä yhdeksän ratsukon luokassa jossa nähtiin kuusi nollarataa (Anne ja Potter muuten voittivat luokan). Jotta olisi voinut palkinnoista haaveilla olisi toisessa vaiheessa pitänyt kääntää tiukemmin niin kasille, kympille kuin yhdelletoistakin, ja laukka olisi varmaan saanut myös sujua hitusen paremmin eteen. Sillä ei kuitenkaan ole niin väliä ettei sijoitusta tullut, ja ei tällaisella ratsastuksella ruusuketta oikein ansaitsisikaan. Olen tyytyväinen siihen että 70 cm luokassa uskalsin startata ja selvisin vieläpä puhtaasti läpi. Seuraavalla kerralla voi sitten yrittää ratsastaa nätimmän radan ja nopeampaa aikaa, vaikka aikaisemmin lupailinkin jo että kun kertaalleen olen tämän 70 cm kisoissa hypännyt niin voin eläköityä estekisailuista lopullisesti... Kivaa oli myös huomata että 70 cm ei enää tuntunut yhtään liian isolta vaan pikemminkin oli mukavaa kun esteet ei olleet ihan maahankaivettuja.

Loppuun vielä video radasta. Ei näytä läheskään yhtä pahalta kuin tuntui. Mutta huomatkaapa kuinka alkaa kädet huitoa kuin kapellimestarilla silloin kun iskee paniikki liian kauas jäävästä ponnistuspaikasta (esteet 3 ja 5 ainakin). Tätä samaa tein jo yli kymmenen vuotta sitten ja silloiselta opelta tuli asiasta kovasti noottia. Jännä että tällä vuosikymmenellä ei asiasta ole vielä huomautettu vaikka itse sen kyllä videoilta usein bongaan. Kyllähän tuollaisen täytyy hevosta jonkin verran häiritä.



Videosta kiitokset Noralle!

torstai 23. elokuuta 2012

Vartalon kiertymiset tehotarkkailussa

Olipas mukavaa saada pitkästä aikaa tunnille Dille. Dille on saanut hieman lihaa luiden päälle sekä kohentanut kuntoaan, ja sivusta seurattuna se on näyttänyt liikkuvan tunneilla viime aikoina oikein näppärästi. Karsinassakin se vaikutti nyt paljon rauhallisemmalta ja levollisemmalta kuin keväällä, eikä yrittänyt enää karkailla.

Ohjelmassa oli istuntatunti. Kiinnitettiin erityishuomiota kulmien ratsastamiseen kaikissa askellajeissa sekä pyöriteltiin ympyröitä ja hieman ravi-käyntisiirtymisiä. Dille oli oikein mukava ratsastaa, liikkui pitkässä ja matalassa muodossa mutta rennon oloisena ja sopivan reippaasti. Tuntui että poni jaksoi jo kantaa itseään paremmin niin että ajoittain sitä tuntui saavan pikkaisen lyhennettyä ja koottuakin. Puolipidätteet istunnalla toimivat tässä tarkoituksessa hyvin mutta niitä muistin tehdä ihan liian vähän. Sekä ponin nenä että takaosa tahtoivat vinksottaa koko ajan vasemmalle, enkä tiedä missä määrin tämä johtui kuskin vinoudesta.

Etenkin alkutunnista esiintyi päänravistelua, ja kuulemma tämä oli Dilleltä ihan normaalia. Ravistelun syynä olivat mahdollisesti ötökät, sekä säkään osuvat ohjan päät sillä Dille on säästään hurjan herkkä kaikelle kosketukselle. Ravistelu helpottikin hieman kun älysin laittaa ohjanperät niin etteivät ne koskeneet säkään.

Käynnissä saattoi ylävartalo mennä vahingossa jopa takanojaan.

Selän notkoutumista sai jälleen varoa.

Ravissa meno oli sujuvinta. Poni hakeutui itsekseen luotiviivalle kunhan vaan pidin tasaista rentoa tuntumaa ja pyysin riittävän aktiivista liikkumista. Ravissa ohjastuntuma oli suhteellisen helppo pitää rentona ja joustavana, mutta laukassa tuntui käsi jäävän aivan liian tönköksi ja ohjaan tuli vetoa. Laukassa mentiin keskiympyröitä, ja Dille tahtoi oikeassa kierroksessa liirata ulospäin niin voimakkaasti että muutaman kerran oltiin aika lähellä kolaroida pääty-ympyröitä tekevien ratsukoiden kanssa kun ponin kääntäminen ei ollut lainkaan hanskassa. Toivotulle ympyräuralle kääntäminen tuntui kuitenkin helpottuvan kuin taikaiskusta kun open ohjeiden mukaan suoristin vartaloani kiertämällä itseäni hieman oikealle samalla oikeaa lonkkaa paremmin avaten. Ulos liirailun syy taisi siis löytyä satulan päältä. Vasemmassa laukassa ei vastaavaa ongelmaa ollut vaan poni kääntyi vaivattomasti. Laukassa olin ensin vähän tuuppimassa ponia eteen vartaloa heijaamalla mikä johti liikkeen sammumiseen ja helposti myös raville tippumiseen. Ohjeena oli että vartalo hiljaa ja eteen pohkeella tai raipalla.

Kädet on helppo kantaa kun poni tahtoisi vetää nenää turhankin alas. Vartalon asento näyttää tilannekuvassa hyvältä, hienoinen etunoja sallittaneen kun tässä on kevennys menossa.

Kantapää ja polvi nousevat niin kovin helposti ylös pohjetta käyttäessä. Lonkat pitäisi saada paremmin auki niin tämäkin ongelma helpottaisi.

Tänään oli jälleen yleisellä tasolla puhetta lantion asennosta, mutta en juurikaan saanut nyt omakohtaisia kehotuksia kääntää lantiota pystympään tai paremmin vartalon alle. En sitten tiedä oliko tämä palikka nyt paremmin kohdillaan, mutta joka tapauksessa ykköskorjattavana olivat sen sijaan vartalon vinoudet ja kiertymiset sekä oikean lonkan avaaminen paremmin ulkokiertoon. Kaikkia neuvoja asennon korjaamisesta en aina ehkä hahmottanut ihan oikein. Tuttua oli kuitenkin se että vartalo kiertyy vasemmalle ja vasen kylki on kasassa, ja tätä pitäisi korjata vetämällä vasenta kylkeä pitkäksi sekä vartaloa hieman oikealle kiertäen. Olen tottunut istumaan niin vinossa että kun tunnen istuvani kierossa oikealle olenkin oikeasti suorassa. Oikea kylki tulisi pitää jäntevämpänä; nyt oikea kylki vaan humputtelee lötkönä mukana jolloin vartalo pääsee kiertymään vasemmalle. Osa ongelmaa on myös se että oikea lonkka ei aukea tarpeeksi, vaan oikea polvi jää kiinni satulaan ja nousee ylös sekä pohje menee liian eteen (paitsi silloin kun kaivan kantapäällä heittäen sen liian taakse). Lonkan korjaus ulkokiertoon tulisi toteuttaa reiden takaosan lihaksilla, ei pakaralihaksia jännittämällä

Ope totesi tunnin lopuksi että ilmeisesti minulla on vasen puoli aika lailla vahvempi kuin oikea ja kyseli olenko kenties vasenkätinen. Ihan oikeakätinen kyllä olen, joten tiedä sitten mistä tämä vinous tulee. Yhdeksi mahdollliseksi syyksi epäilen tuhansia ja tuhansia kilometrejä kaksipotkuista luisteluhiihtoa koskaan puolta vaihtamatta. Se jos mikä on epäsymmetristä ja toispuoleista hommaa kun tosiaan hallitsee tekniikan vain toiselle puolelle. Pitäisi oikeasti varata aika hyvälle nikamanniksauttajalle kun ei tämä kroppa taida ihan kotikonstein suoristua.

Tunnilta on kuvien lisäksi runsaasti videomateriaalia, josta istuntaa ja kiertymisiä on hyvä bongailla.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sähellystä mukavuusalueen ulkopuolella

Pääsinkin vielä kisojen alle hyppäämään kun myös keskiviikkoillan omalla tunnilla oli esteitä. En kuitenkaan mennyt kisaratsullani Eetulla vaan Rappenilla. Ehdin jo ennen tuntia olla huolissani että hevosjaossa ei toiveeni Eetusta ollut toteutunut vaan kisaratsukseni olisi laitettu Rappen, mutta ope vahvisti että Eetulla saan kisoissa hypätä. Tälle kerralle ope oli fiksusti laittanut minulle hevosen jolla hypätessä en ole ihan mukavuusalueellani, ja pohdinkin jo ennen tuntia että kun nyt saan shokkihoitoa hyppäämällä kisakorkeutta Rappenilla niin sunnuntaina ei Eetun selässä ole huolen häivää. Rappen on kyllä ihan rehti hyppääjä, mutta hankaluuksia sen kanssa tuottaa laukan laadun (tai ylipäänsä laukan) säilyttäminen sen alkaessa hätäillä ja kiirehtiä. Vauhtiakin Rappenilta löytyy esteillä sen verran että tätä tätiä melkein hirvittää, kerran aiemmin olen Rappenilla pikkuesteitä hypännyt ja silloin hevonen vei ja minä vikisin.

Rappen jatkoi suoraan edeltävältä estetunnilta jolla se näytti menevän 50 cm esteitä oikein nätisti. Mentiin alkuun lyhyet ravi- ja laukkaverryttelyt. Ravailut meni humputteluksi ajatusten ollessa jo esteissä, mutta laukassa Rappen toimi etenkin vasempaan kierrokseen tosi kivasti. Tehtävänanto oli laukkailla kevyessä istunnassa, ja sielläpä vaan seisoskelin jalustimilla kun hevonen laukkasi mukavan pyöreänä ja hyvää pyörivää kolmitahtista laukkaa.

Verryttelyhyppyinä mentiin ensin pientä puomia/ristikkoa ja pystyä (n. 50 cm). Ihan ensimmäisellä kierroksella Rappen tiputti raville ennen puomia ja kuulemma tämä johtui siitä että käteni lukittui liikaa lähestymisessä. Seuraavalla kierroksella ristikolla rentoutin tietoisesti kättä ja mentiin sujuvasti yli laukassa. Tultiin vielä kolmas kierros pystyesteenä ja nyt sukelsin lahjakkaasti Rappenin ottaessa miniaskeleen ihan esteen juureen. Siinä kun olisi kieltänyt niin olisipa käynyt hassusti. Osasin kyllä sitten myöhemmin tunnin aikana odottaa ylävartalon kanssa kun olin tämän muistutuksen heti alkutunnista saanut. 

Hypättiin yksittäistehtävinä vielä kaareva linja sekä suora linja 50 cm esteillä, molemmat 6-7 askeleen väleillä. En ehtinyt askeleita laskea mutta kuudella taisi tulla molemmat. Koko ajan oli sellainen olo että ponnistuspaikan arviointi oli hirmu vaikeaa enkä yhtään päässyt hevosta oikeaan paikkaan ratsastamaan. Ei siis muuta kuin summassa kohti estettä luottaen siihen että jos ei askel sovi niin hevonen klaaraa tilanteen miten parhaimmaksi näkee. Monesti otettiinkin esteen alle joku epämääräinen raviaskel kun Rappen asetteli jalkansa sopivaan hyppypaikkaan, mutta yli mentiin kaikesta ja olin mielestäni ihan hyvin tilanteen tasalla ja hypyissä mukana lähdettiinpä hyppyyn sitten lähempää taikka kauempaa. Johtamisia en ehtinyt miettiä yhtään, kaarevan linjan jälkimmäisellä esteellä piti vaihtaa laukka mutta en muista vaihtuiko tässä kohtaa. Kaikenkaikkiaan tuntui koko ajan olevan kunnon sähellysmeininki päällä. 

Ratapiirros kopioitu Annelta.
Tultiin lopuksi lyhyt rata kahteen kertaan. Menin radan kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä vaikka hetken harkitsinkin nynnyilyä ja matalamman radan hyppäämistä kun verkkahyppyjen jälkeen oli niin epävarma olo. Sitten tuumasin että ei muuta kuin reippasti nyt "iso" rata alle niin ei kisoissa pelota niin paljon. Kyllähän Rappen empimättä hyppäsi sen 70 cm radankin. Sähläysmeininki jatkui, joten en saanut kovin hyvää laukkaa pidettyä yllä vaan meno oli vähän epämääräistä kaahailua. Ponnistuspaikat oli taas mitä sattuu jolloin Rappen otti helposti raviaskeleen tai pari ennen hyppyä. Tosi hankala tehdä lähestymisiä kun hevonen niin helposti tiputtaa raville jos yhtään erehtyy liikaa ottamaan ohjasta. Kaikesta kuitenkin könyttiin yli kiitos Rappenin kiltteyden. Kolmoseste hypättiin raviaskeleella pohjasta jolloin puomi kolahti alas, ja jouduttiin ennen vitos-kutoslinjaa tekemään ympyrä että ope ehti nostaa esteen. Laukat luullakseni vaihtui oikein sekä kakkosella että nelosella, mutta tämä lienee lähinnä hevosen ansiota. Vauhtia ei tuntunut olevan liikaa mutta radan jälkeen oli hankaluuksia pysäyttää hevonen.

Toinen kierros samalla radalla (video) sujui jo vähemmän hermostuneissa merkeissä, sillä 70 cm:n selvittäminen kertaalleen läpi toi luottoa ainakin hevoseen jos ei itseeni. Taas mentiin osa esteistä ravilähestymisellä, eli olin uskoakseni liikaa ohjassa kiinni pohkeiden unohtuessa. Ope myös kommentoi että Rappen alkoi olla jo vähän väsynyt jolloin se ei enää jaksanut tsempata kunnon laukassa. Kakkoseste ylittyi hyvällä isolla hypyllä laukan vaihtuessa oikein, mutta kaareva linja rämmittiin ravilähestymisillä. Suoralle linjalle sisään tuli hyvä hyppy mutta en älynnyt ottaa laukkaa tarpeeksi kiinni joten väli kävi ahtaaksi ja viimeisestä hypystä tuli ihmeellinen räpellys jossa tulin vähän nyppäisseeksi hevosta suusta refleksieni ollessa liian hitaat. Voi surku. Saatiin tulla vielä tämä viimeinen linja uudestaan, ja hetken aikaa hain sopivaa laukkaa ympyrällä. Uusintayritys linjalle olikin sitten ehkä tunnin sujuvin suoritus, molemmat hypyt tultiin ihan rehellisesti laukassa sopivista paikoista ja kun otin vähäsen kiinni ensimmäisen esteen jälkeen oli väli juuri sopiva kuudella askeleella. Päästiinpä ainakin lopettamaan ihan onnistuneeseen suoritukseen.


En voi olla kovin tyytyväinen ratsastukseeni tänään, sillä hermoilin ja sähläsin liikaa. Tämä sitten tarttui ehkä hevoseenkin ja sai sen kiirehtimään. Lisäksi käteni ei ollut tarpeeksi rentona enkä saanut tuotua Rappenia oikeisiin hyppypaikkoihin, mistä seurauksena raviaskeleet esteen alla. Onneksi Rappen on niin ihanan rehti ja reilu että menee tämän kokoisista esteistä yli kaikesta huolimatta. Kommentoin opelle että itselläni oli koko ajan tosi epävarma olo, mutta kuulemma tämä ei näkynyt ulospäin vaan pystyin ratsastamaan ja tekemään ratkaisuja enkä vain matkustanut kauhusta jäykkänä mukana. Joka tapauksessa tunti myös varmasti palveli tarkoitustaan shokkihoitona kisoja ajatellen, sillä tämän jälkeen Eetun kanssa kaikki tuntuu varmaan oikein helpolta ja huolettomalta. Kuten sanottua kannattaa uskaltaa välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Plussaa oli myös se että 70 cm ei tuntunut kummoiseltakaan korkeudelta, joten kaipa olen sitten ihan oikeaan luokkaan menossa.

lauantai 18. elokuuta 2012

Haparoiva estekisatreeni

Tungimme Annen kanssa junnujen C-B -ryhmään kuokkimaan kun ope lupasi että päästäisiin hyppäämään. Estekisoihin on enää viikko aikaa ja treenipohja on ainakin allekirjoittaneella aika hatara. Tällä kertaa olisi aikomus hypätä kisoissa peräti 70 cm rata, ja päädyin jälleen laittamaan hevostoiveeksi Eetun. Tänään sitten pääsin pitkästä aikaa hyppäämään Eetulla, edelliskerta olikin tasan kolme kuukautta sitten edellisissä kisoissa. 

Alkuun mentiin raviverryttely itsenäisesti. Tein Eetun kanssa voltteja, eteenratsastuksia ja kiinniottamisia sekä pohkeenväistöjä. Kaikki toimi periaatteessa ihan hyvin, paitsi että asetukset eivät menneet kunnolla läpi eikä Eetu tietenkään myödännyt niskasta lainkaan. Seuraavaksi tultiinkin jo laukkaverryttelynä soikioympyrää jolla ylitettiin pikkuinen ristikkokavaletti sekä kaksi puomia yhden laukka-askeleen välillä. Tehtävä sujui molempiin suuntiin ilman suurempia ongelmia, tosin jäin kaarteissa liiaksi kiinni sisäohjaan unohtaen ulkoavut, joten puomeja lähestyttiin liiaksi kaula mutkalla. Ope ohjeistikin kääntämään enemmän ulkopohkeella, ja myös ulko-ohjalla voi kääntämistä avittaa painamalla sitä kaulaa vasten. Eetun laukka tuntui paremmin kolmitahtiselta ja pyörivältä kuin keskiviikon koulutunnilla.


Ranteet menee mutkalle jopa 10 cm kavaletilla.

Kurvailua puomi-kavalettitehtävässä.

Ranteen koukistus on tässä kuskissa oletusasetuksena. Seurauksena raippa kääntyy vaakatasoon.

Seuraavaksi hypättiin tehtäviä noin 50 cm pikkuesteillä. Aloitettiin suorasta 17 metrin linjasta, joka ensin tultiin ristikolla ja pystyllä ja sitten pystyllä ja okserilla. Sopivaksi askelmääräksi näillä estekorkeuksilla arvioitiin viisi askelta. Ensimmäisellä kierroksella tultiin ekalle esteelle vähän juureen, ja välissä ratsastin turhan reippaasti eteen jolloin myös jälkimmäisellä esteellä oltiin hieman liian lähellä. Toinen kierros sujui paremmin ja viisi askelta toivat nyt sopivaan ponnistuspaikkaan okserille. Harmillisesti Eetu vaihtoi aina toisella esteellä laukan vasemmaksi eli vääräksi, enkä tiedä johtuuko tämä omista vinouksistani vai preferoiko eetu vasenta laukkaa niin paljon että vaihtelee siihen jatkuvasti omia aikojaan.

Seuraava tehtävä oli pieni pystyeste lävistäjällä ja laukan vaihtaminen hypyssä oikeasta vasemmaksi. Perään tultiin vielä kaarre kavaletille samaan tapaan kuin verryttelyn puomitehtävässä. Tämä oli meille se helppo suunta joten toki laukka vaihtui vasemmaksi ilman sen suurempia ponnisteluja. Haastetta tulikin lisää kun vuorossa oli toisella lävistäjällä porttieste ja laukka olisi pitänyt vaihtaa vasemmasta oikeaan. Tiesin että tässä kohtaa tarvitaan kunnon johtaminen jotta laukka vaihtuu, ja yritystä oli mutta johtava käsi ei sitten mennytkään toivotusti sivulle vaan nousi ylös. Tuttu virhe, mutta sorruinpa siihen taas. Eipä siinä poni olisi voinut oikeassa laukassa laskeutua kun näin rajoitettiin kaulaa oikealta.

Johtamista EI TEHDÄ NÄIN. Väärässä laukassa tultiin alas ja se oli tunarikuskille ihan oikein.



Nyt oli menty päivän tehtävät läpi yksittäin joten yhdistettiin ne loppuun vielä radaksi. Tässä vaiheessa esteet nousivat sieltä kavalettikorkeuksista kisakorkeuteen eli 70 cm:iin, ja johan meinasi tätiin iskeä rimakauhu kun yhtäkkiä olisikin pitänyt ruveta oikeasti hyppäämään. Tiedetään, 70 cm on naurettavan pieni este ja osa esteistä radalla taisi olla vähän sen allekin, mutta ei minulla taaskaan ole sitä hyppyrutiinia mitenkään liikaa alla. Eetu taisi huomata kuskin pienoisen jännityksen koska se muuttui tässä vaiheessa hieman säpäkämmän oloiseksi mikä ei ollut lainkaan huono juttu.

Tultiin radalla siis ensin se 17 metrin suora linja pysty-okseri, okserilta kaareva tie oikeassa laukassa pystylle jolta alas vasempaan laukkaan ja kaarre pikkukavaletille. Loppuun vielä porttipysty ja vaihto takaisin oikeaan laukkaan. Ratapiirrosta en jaksa tehdä kun rata näkyy videolla. Liikkeelle lähdettiin hieman haparoiden, Eetu kompuroi kaarteessa mikä häiritsi lähestymistä linjalle. Pystyn jälkeen poni vaihtoi lennosta laukan vasemmaksi. Yritin ratsastaa välin nyt neljällä askeleella kun esteet olivat korkeampia, mutta en ollut riittävän ajoissa hereillä ja laukanvaihtokin tietysti hankaloitti tilannetta joten viidellä tultiin viimeisen askeleen jäädessä lyhyemmän puoleiseksi. Onneksi Eetu näppäränä ponina osasi viime hetkellä sen verran lyhentää ettei ajauduttu ihan juureen vaan okserista päästiin ihan hyvällä hypyllä yli. Kuskista ei kyllä ollut ponnistuspaikan etsinnässä mitään apua vaan pelkkää häiriötä.

Asennosta päätellen kuvittelen hyppääväni ainakin 120 cm okseria.

Okserin jälkeen oltiin edelleen siinä vasemmassa laukassa joten puksuteltiin kaareva tie väärässä laukassa. Taas tultiin mihin sattuu ponnistuspaikkaan ja Eetu ratkaisi tilanteen ponkaisemalla vähän kauempaa. Jäin pikkaisen jälkeen hypyssä. Vasemmassa laukassa jatkettiin, kavaletti hieman läheltä samoin kuin porttipysty. Portilla oli nyt jo parempaa johtamisen yritystä, ja etujalat vaihtoivatkin oikeaan laukkaan takajalkojen jäädessä vasempaan.


Johtaminen näyttää jo vähän paremmalta, mutta ranne on mutkalla ja vieläkin käsi nousee turhan ylös.

Tämän kohelluksen jälkeen saatiin käsky tulla heti sama rata uudestaan. Toisella kierroksella meno oli jo sujuvampaa ja vähemmän hermostunutta. Suoralla linjalla laukka vaihtui taas vasemmaksi, tällä kertaa jo ensimmäisessä hypyssä. Taas yritin ratsastaa väliä neljällä mutta ei ollut tarpeeksi kierroksia laukassa vaan tultiin viidellä ja vähän lähelle okseria. Laukka jäi vasemmaksi joten taas tultiin väärässä laukassa kaareva linja, mutta lävistäjäpystylle saatiin kaikesta huolimatta hyvä hyppy. Kavaletti ylittyi siinä ohimennen ja porttipystyllä saatiin vihdoin onnistunut vaihto oikeaan laukkaan.

Kuski on menossa oikealle mutta poni vaan tykkää laskeutua vasempaan laukkaan.

Johtamisen unohtuessa ylävartalon myötäys ei ole enää niin överi. Tästä hypystä tosin tuli tunnin ainoa onnistunut vasemmasta oikeaan laukkaan vaihto, joten suunnan tiedotus taisi sittenkin onnistua.



Lopuksi tultiin vielä kolmen esteen "uusintarata". Nyt aloin olla jo vapautuneemmalla mielellä liikkeellä, ja kaikille esteille tuli hyvät sujuvat hypyt. Porttipystyllä vaan ei laukka taas vaihtunut oikeaksi joten jouduin korjaamaan ravin kautta, ja muutenkin kaarteet olivat sen verran isoja ja rauhallisia että ei tällaisella suorituksella oikein uusinnassa aikaa vastaan pärjäisi.

Iso hyppy pystylle "uusintaradalla".



En ollut suorituksiini tänään kovin tyytyväinen, sillä ratsastuksessa oli esteiden noustessa ihan liikaa hermostuneisuutta ja haparointia. Meno kyllä näytti videoilla paremmalta kuin itsestä tuntui. Eetu toki hoiti oman osuutensa mallikkaasti pelastaen kauhusta jähmettyvän kuskin silloin kun oltiin tulossa epäoptimaaliseen ponnistuspaikkaan. Iso kompastuskivi ovat edelleen ne johtamiset ja laukanvaihdot, ja Eetun kanssa jopa oikean laukan säilyttäminen näyttää tuottavan vaikeuksia. Kisoissa ei tavoitteeni joka tapauksessa ole metsästää ruusukkeita vaan ainoastaan selvitä se jätti-iso 70 cm rata kunnialla läpi. Jos toiveeni Eetusta kisaratsuna toteutuu niin voin ainakin luottaa siihen että ratsu tekee parhaansa tuodakseen minut maaliin asti toheloinneistani huolimatta.

Videoista kiitos Noralle!

torstai 16. elokuuta 2012

Positiivinen yllättäjä Poku

Hieman yllättäen sain tunnille Pokun. Muistaakseni olen mennyt Pokulla vain kahdesti aikaisemmin ja nekin kerrat esteitä tai kavaletteja. Näiden aiempien kertojen perusteella en ollut saanut minun ja Pokun yhteistyöstä kovin hyvää vaikutelmaa, vaan muistikuvissani oli lähinnä hitaasti pohkeen takana ravia hissutteleva Poku ja pitkää nelitahtista, vailla säätelymahdollisuuksia olevaa laukkaa rymistelevä Poku. En siis lähtenyt tunnille kovin suurin odotuksin, mutta kuitenkin uteliaana kun edellisestä kerrasta Pokulla oli jo useita kuukausia aikaa ja onhan Poku kuitenkin oikein sympaattinen suokki.

Tunnin alussa tavoitteena oli saada hevoset kulkemaan käynnissä ja ravissa rentona ja pyöreänä pitkähkössä muodossa eikä lähteä liikaa niitä edestä paketoimaan. Pitkälle sivulle open eteen tehtiin aina voltti, ja muutenkin sai volteilla ja ympyröillä hevosia omaan tahtiin taivutella. Alku ei ollut Pokun kanssa kovin lupaava, sillä en saanut sitä volteilla asettumaan ja taipumaan vaan hevonen vain tunki sisäkylki edellä menemään. Pohkeeseenkaan ei Poku tuntunut kunnolla reagoivan vaan laahustettiin veltosti eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa sitten ratsastukseni tahtoi mennä jatkuvaksi pohkeella kaivamiseksi ja ohjasta nyppimiseksi. 

Hevonen oli alkuun hieman nukuksissa ja kuskia meinasi jo huolestuttaa.

Kun siirryttiin ravamaan alkoi homma pelittää paremmin. Asetukset ja taivutukset alkoivat mennä paremmin läpi ja rupesin saamaan touhuun vähän enemmän otetta. Poku pyöristyikin jonkin verran asetusten myötä, ja kuljettiinpa ainakin tehtävänannon mukaisessa pitkässä ja matalassa muodossa. Ope kommentoikin jossain välissä että ihan hyvässä raamissa menee. Hevonen oli kyllä edelleen aika pahasti pohkeen takana eikä meno ollut kovin lennokasta. Vieläkin jäin liikaa hiertämään pohkeilla. Raipalla naputtelemalla raviin sai ainakin hetkellisesti parempaa aktiivisuutta. Vasemmassa kierroksessa niin kuski kuin hevonenkin tahtoivat roikkua aika voimakkaasti sisäohjassa. Ope kehottikin ottamaan unohtamani ulko-ohjan paremmalle tuntumalle jotta sisäohjalla asetuksesta myödätessä hevosella olisi jotain minkä varaan jäädä. Ope myös toivoi apujenkäyttööni lisää johdonmukaisuutta ja loogisuutta ja niin varmaan toivoi Pokukin.

Ravissa alkoi meno olla jo sujuvampaa.

Hapsuviritys turvan päällä antaa Pokulle rauhan ötököiltä.

Alun pitkästä ja matalasta muodosta siirryttiin sitten kokoamaan ja lyhentämään hevosia laukkavoltilla. Ensimmäisenä vuorossa oli oikea kierros. Laukka nostettiin aina käynnistä lyhyeltä sivulta ja haettiin laukka hyvin pyöriväksi pääty-ympyrällä. Tästä jatkettiin pitkälle sivulle mihin tehtiin jo tutuksi käynyt voltti. Voltilla tarkoitus oli koota hevosta ja ratsastaa mahdollisimman lyhyttä mutta aktiivista laukkaa. Poku nosti laukan kuuliaisesti mutta veltosti ja heti noston jälkeen laukka tahtoi olla nelitahtista ja vetelää. Pohkeella punkeminen ei tuonut toivottua tulosta, mutta raipalla naputtelu sai Pokun laukkaamaan aktiivisemmin. Ope muistutti pitämään ylävartalon hiljaa vaikka kuinka tekisi mieli tuuppia hevosta eteen laukan hyytyessä. Kun takaosaa saatiin paremmin liikkeelle pyöristyi Poku laukkaympyröillä oikein kivasti.

Suoralla uralla laukka meinasi vähän levitä mutta voltilla laukka oli taas parempaa. Alkuun ratsastin liian pitkällä ohjalla, ja ope kehottikin lyhentämään ohjat ja siten nostamaan vähän hevostakin ylöspäin sekä odotuttamaan etuosaa paremmin. Toisaalta kädet olivat jälleen liian levottomat ja tuntumassa oli tarpeetonta nykimistä. Kovin hyviä lyhennyksiä tai kokoamisia ei tässä kierroksessa nähty, mutta muutoin kyllä ihan mukavia pyöreitä laukkapätkiä jolloin liikkeen nelitahtisuus tuntui helpottuvan. Olin jo tässä vaiheessa aika yllättynyt siitä kuinka hyvin Poku toimi laukassa, sillä olin etukäteen ajatellut nimenomaan laukan olevan se katastrofiaskellaji tämän ratsun kanssa. Jostain syystä tällä hetkellä näyttäisi siltä että lähes hevosella kuin hevosella palaset loksahtelevat ratsastuksessani parhaiten paikoilleen juuri laukassa, kun taas ravityöskentely tuottaa enemmän ongelmia. Laukassa löydän ainakin lantion paremmin kohdilleen ja istuminen tuntuu luontevammalta, kun taas varsinkin kevyessä ravissa on keskivartalon käyttö ihan hukassa.

Poku menee piaffea! No ei sentään, mutta kuski istuu nätisti (!!) eikä hevonenkaan näytä hassummalta kunhan vaan keksisin mikä askellaji tässä on kyseessä. Kenties laukasta raviin siirtyminen.

Laukannosto ja perinteinen etukenoon heilahdus. Laukka nousi parhaiten pienillä ja rauhallisilla avuilla.

Käyntityötä laukkapätkien välissä.

Vasen laukka on Pokulla ilmeisestikin oikeaa parempi, ja kierroksen vaihtuessa vasempaan tuntui laukan laatu ja säädeltävyys parantuvan. Ympyrällä ja voltilla esitimme oikein nättejä pätkiä, eikä tarvinnut oikeastaan muuta tehdä kuin aktivoida takaosaa pohkeella ja raipalla niin Poku keveni edestä hakeutuen pyöreälle kaulalle ja laukka muuttui pyörivämmäksi. Videolta katsottuna kyllä meno näyttää edelleen vähän nelitahtiselta mutta selkään en tätä tuntenut.

Laukkavoltilla saatiin hyviä pätkiä etenkin vasemmassa kierroksessa.

Voltilla sain laukkaa myös toivotusti lyhennettyä ja koottua, ja tunnin hienoimmat hetket osuivatkin tähän kohtaan. Viimeinen laukkavolttimme tallentui videollekin (alla). Laukka näyttää vielä hiukan nelitahtiselta, eli ei nyt ihan gp-tason suoritus mutta huomioiden sen millainen Pokun laukka yleisesti ottaen on tämä oli nappisuoritus. Hevonen otti selvästi takaosaa alle, laukka lyheni ja hevonen keveni edestä. Hieno Poku! Tähän oli hyvä lopettaa laukkatyöskentely ja Poku sai kiitokseksi kävellä pitkin ohjin muiden ratsukoiden vielä viimeistellessä tehtävää.




Loppuun verryteltiin vielä hetki kevyessä ravissa. Poku oli saanut jonkun virtapiikin laukkatehtävästä, sillä kun keräsin ohjat käteen lähtikin se jo ryntäämään raviin. Tai ehkä Poku ajatteli että hoidetaan nyt nämä loppuhölkät äkkiä alta pois ja mennään jo talliin. Kun Poku oli näin aktiivisena liikkeellä niin saatiin heti loppuverkan alkuun oikein kivan oloinen pätkä jossa hevonen liikkui tarmokkaasti ja eteen-alas venyttäen. Tästä pikkuhiljaa meno hieman hyytyi, mutta kuitenkin Poku liikkui nyt paremmin pohkeen edessä eikä laahustanut yhtä pahasti kuin tunnin alussa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin saanut loppuravissa keskittyä vielä aktivoimaan lisää liikettä takaosaan sen sijaan että huomio oli ohjissa ja hevosen kaulan asennossa.

Loppuravia.


Työskentely Pokun kanssa sujui tänään siis yllättävän hyvin, ja tämä mainio kaveri kyllä moninkertaisti pisteensä minun silmissäni. Kiva hevonen, kiva tunti.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Selät notkolla ja rentoudesta ei tietoakaan

Oman tallin hevosten palattua kesälomalta oli vuorossa ensimmäinen talviaikataulun mukainen vakiotunti. Ohjelmassa oli koulutreeniä ja ratsuna Eetu. Eetu on tallin hevosista ykkössuosikkini esteillä, mutta kouluratsuna Eetu on aika haastava. Tekee kyllä kaiken mitä pyydetään mutta todella hankala saada kulkemaan rentona ja pyöreänä. Kuskin tulisi olla täysin rento ja ohjastuntuman pehmeä ja kevyt mutta tasainen jotta Eetun saisi kulkemaan jotenkin muuten kuin selkä armottomassa notkossa yläkautta silmiin katsoen.

Tunnin tehtävänä olivat avo- ja vastataivutukset. Toinen pitkä sivu mentiin alkuun kokonaan avoa, ensin käynnissä ja sitten muutama kerta ravissa. Myöhemmin lisättiin mukaan asetuksen vaihto liikkeen aikana menosuuntaan eli  avotaivutuksen vaihtaminen vastataivutukseksi. Vastataivutustehtävää tultiin vain käynnissä joten tunti sisälsi aika paljon käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin aina iso voltti / pieni keskiympyrä ravissa tai laukassa vuorotellen myötä- ja vasta-asetusta.

Avotaivutukset aloitettiin vasemmasta kierroksesta ja en ensin meinannut saada Eetun etuosaa lainkaan siirrettyä uran sisäpuolelle. Olin vähän hukassa että millä avuilla tämä olisi pitänyt toteuttaa kun ohjalla johtaminen tai ulkopohkeella punkeminen ei tuntunut toimivan. "Apua tää ei mee" -syndrooma iski päälle ja koko istunta jännittyi avotaivutuksessa, mistä luonnollisesti seurauksena oli poninkin jännittyminen. Eetu ei jännittyessään varsinaisesti juokse pois alta mutta muuttuu ihan sahapukiksi. Yritä siinä sitten jotain avoa vääntää. Ope neuvoikin että älä ajattele että pakko onnistua vaan rentoudu ja lähde vain ihan rauhassa tunnustelemaan apujenkäyttöä ja ponin reaktioita. Apuliikkeenä ope kehotti tekemään voltteja ja väistättämään takaosaa ulos jotta saataisiin vasenta kylkeä pehmenemään.

Avotaivutusyritelmä. Ei ihme jos ei poni hoksaa että keula pitäisi siirtää vasemmalle kun  kuskin paino roikkuu näin lahjakkaasti oikealla

Väistätys voltilla.

Kun suunta vaihtui oikealle keulan siirto uran sisälle onnistuikin paljon helpommin. Mitä luultavimmin omilla vinouksillani on asian kanssa paljonkin tekemistä, varsinkin kun Eetulla kuulemma vasemman pitäisi olla se helpompi suunta. Kun vaihdettiin takaisin vasempaan kierrokseen alkoi etuosan siirto toimia jo paremmin, ehkäpä poni (tai kuski) alkoi hitusen notkistua ja älytä homman ideaa. Jännittyneenä mentiin edelleen niin satulan alla kuin päälläkin. Ravissa tehtävä ei ainakaan helpottunut ja Eetu oli avossa turhan kiireinen. Vaikka suoralla uralla saatoinkin saada itseäni hieman rennommaksi oli avotaivutus väkinäistä vääntämistä jossa ei rentoudella ollut sijaa. Erityisesti avoa ratsastaessa selkäni painui hurjaan notkoon (seurauksena sitten ponikin vetää selkänsä entistä pahemmin notkolle), mutta kuten kuvat todistavat esiintyi notkoselkäisyyttä kyllä muutoinkin. Ryhtini oli periaatteessa parempi kuin tavallisesti, eli en niinkään kenottanut etukumarassa ja hartiat lysyssä, mutta sen sijaan asennosta tuli sitten erittäin notkoselkäinen. Ohjastuntumaan en saanut ollekaan pehmeää ja joustavaa fiilistä. Voisi kai sanoa että oikein mikään ei toiminut paitsi että poni liikkui eteenpäin ilman punkemista.

Selkä notkolla. Molemmilla.

Vastataivutuksiin siirryttäessä jatkuivat samat ongelmat saavuttamattoman rentouden kanssa. Periaatteessa kyllä etu- ja takaosan sai eri urille ihan näppärästi ja asetuksenkin toivottuun suuntaan, mutta enpä usko että koko tunnin aikana mentiin ihan korrektisti kolmea uraa saati että liikkeellä olisi ollut toivotunlainen kokoava ja suoristava vaikutus. Takaosa poikitti välillä liiankin kanssa joten liike oli ehkä pikemminkin epämääräistä pohkeenväistöä. Poni jäkitti pää taivaissa mutta eipä tällaisella ratsastuksella voi muuta odottaakaan.  

Mukamas vastataivutus vasemmalle. Näyttää kyllä pohkeenväistöltä. Täti kuitenkin istuu suorassa.

Laukkaa mentiin lähinnä vaihtelevan kokoisella ympyrällä. Tarkoitus olisi ollut tehdä laukassakin vasta-asetuksia mutta eipä ne myötäasetuksetkaan onnistuneet kovin hyvin. Laukka oli lyhyttä ja nelitahtista, ja yritin parantaa liikettä rullaavammaksi ratsastamalla eteen mutta tämä johti vain liian kiireiseen menoon edelleen nelitahtisena. Open ohjeistus oli ajatella ratsastavansa ponin etu- ja takaosaa lähemmäksi toisiaan; odotuttaa etuosaa ja tuoda pohkeella takaosa mukaan. Kovin hyvin en tätä ajatusta onnistunut toteuttamaan. Ihan tunnin lopussa Eetu alkoi laukassa hieman rentoutua. Kun sain vielä itseäni suoristettua open ohjeesta oikeaa lonkkaa paremmin avaamalla saatiin laukkaan pari ihan pientä hetkeä jolloin Eetu myötäsi niskasta aavistuksen verran ja hakeutui oikeammansuuntaiseen muotoon eteen ja alas. Laukka vaan ei edelleenkään pyörinyt oikein kunnolla.

Laukka oli nelitahtista, mutta meno oli rennompaa kuin ravissa.

Loppuraveissa Eetu kulki vähän rennompana kun annoin sille pidempää ohjaa. Sekin varmaan auttoi että matkustaa humputtelin vaan kyydissä sen sijaan että olisin enää erityisemmin yrittänyt saada ponista mitään irti. Pari kertaa ympyrällä Eetu venytti kaulaa hieman eteen ja alas.

Eteen-alas. Yksi niistä tunnin muutamasta sekunnista kun poni rentoutui ja pyöristyi edes vähäsen.

Olipahan kokonaisuudessaan aika masentava tunti. Istunnan ja apujenkäytön jännittyminen ovat toki ongelmani lähes hevosella kuin hevosella, mutta Eetun kanssa tämän huomaa aivan korostuneen selvästi. Tiedän että Eetu ei ole helpoimmasta päästä kouluratsuja mutta silti tämä sujui nyt ihan kohtuuttoman huonosti. Kertaalleen olen päässyt Eetulla koulutunnilla ratsastamaan ihan toimivan kymmenminuuttisen jolloin liikuttiin rentona ja pyöreänä, ja tämä tapahtui viime joulun aikoihin ilman satulaa -tunnilla. Ehkäpä satulatta ratsastaessa energia meni niin suurelta osin kyydissä pysymiseen että ei ollut suuremmin aikaa jännittyä tai yliratsastaa ponia. Eetusta ei voi olla tykkäämättä kun se on kuitenkin tottelevainen poni joka koko ajan kuuntelee ratsastajaa ja pyrkii parhaansa mukaan tekemään mitä pyydetään. Rennoksi sitä vaan ei pysty käskemään vaan se on tila joka pitää ansaita rennolla ja pehmeällä ratsastuksella. Toisaalta jotain pitäisi pystyä ponilta vaatimaankin koska pelkkä rennosti ja pehmeästi matkustelu ei ole oikotie onneen sekään.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Lisää laukanvaihtoharjoituksia kavaleteilla

Onneksi Anne järjesti meille taas tunnin Tallinmäelle niin ei mennyt viikonloppu kokonaan ilman heppailuja. Kahden viikon päästä olevia estekisoja silmällä pitäen mentiin kavalettitehtäviä, ihan kunnolla hyppäämään ei päästy kun hevosilla oli jo tälle viikolle niin paljon hyppelyitä alla. Ratsukseni sain jälleen Ässän ja mielelläni sen kanssa harjoituksia jatkoinkin.

Aloitettiin tuttuun tapaan volttikahdeksikoilla käynnissä ja ravissa taivutellen hevosia ja väistättäen takaosaa hieman ulos. Vasempaan kierrokseen oli normaalit väistöongelmat, ja nyt on oikein demokuvakin siitä miten alan vääntää itseäni vinoon kun pitäisi tähän kierrokseen tehdä pohkeenväistöä.

Vasemman pohkeen väistätys näyttää tältä. Kiertymistä, vinoutta ja eteen lentävä ulkopohje. Ei ihme että tähän suuntaan väistöt aina takkuaa ratsusta riippumatta.
Uskoakseni tässä väistetään oikeaa pohjetta. Paremmalta näyttää tähän suuntaan.

Väistöissä keskittyessäni takaosan siirtoon alkoivat kädet nyplätä ja sahata ohjaa aivan huomaamatta, ja tästä tulikin opelta noottia. Keskityttiin siinä sitten aivan erityisesti käden pehmeänä ja hiljaa pitämiseen. Ohjeena oli että kun poni myötää ja pyöristyy pitää lopettaa ohjalla vaikuttaminen ja vain jättää kevyt tasainen tuntuma. Tässä vaiheessa nyplääminen tai liika veto ohjasta saa Ässän vain vetäytymään kuolaimen alle. Sitten taas kun nenä nousee ylös voi ohjalla vaikuttaa enemmän mutta nytkin tasaisella kädellä eikä nyppien, ja pääsääntönä ratsastus pohkeella takaa eteen eikä ohjalla edestä taakse. Olin selvästikin liian hidas reagoimaan kädellä muuttuviin tilanteisiin, sillä ponin pyöristyessä jäi ohjaan helposti liikaa painetta (pitäminen menee helposti vetämiseksi) tai liikettä, kun taas ponin pään noustessa ylös jäi ohja lerppumaan liiankin pitkänä. Tämä sitten näkyikin muodon epätasaisuutena. Yritin ratsastaa sillä asenteella että ihan sama missä asennossa ponin pää on kunhan ei nyt nypitä ohjasta, vaikka Ässä nypläyksestä tai vetämisestä palkitseekin kaulaa kaarelle vetämällä.

Käden tasaisuuteen keskittyminen vei tehokkaasti huomion pois muista asioista, joten istuin taas hienosti etukumarassa ja vinossa, ja pohjetta käyttäessä polvi ja kantapää nousivat ylös. Huomion siirtäminen näihin taas johti siihen että käsi alkoi nyplätä ohjaa. Raviverryttelyn loppua kohti meno kuitenkin näytti open mukaan jo tasaisemmalta.

Oikeaan kierrokseen ei hassumpaa (ainakaan tästä kuvakulmasta, mitä nyt kädet levällään)...

...mutta voltti vasemmassa kierroksessa paljastaa vartalon vinouden ja painon tippumisen oikealle.

Oikealle tuli helposti liikaa taivutusta kaulaan. Ulko-ohja ois kova sana.

Ei todellakaan menty koko ajan pyöreänä. Kuski kyllä pyöristää selkää mutta se nyt ei ole ehkä ihan mitä haluttiin.

Otettiin vielä ihan pienet pätkät laukkaa molempiin suuntiin ennen kuin aloitettiin kavalettitehtävät. Ei niin yllättäen laukassa kaikki toimi jälleen paremmin kuin ravissa. On se kumma miten laukassa osaan istua niin paljon paremmin kuin (kevyessä) ravissa.


Kivan näköinen hetki laukassa. Nasse-setä hyökkii kimppuun takavasemmalta.

Sitten päästiin kavalettitehtävien pariin. Olin tyytyväinen kun kuulin että mentäisiin tänään johtamisia ja laukanvaihtoja, sillä nehän eivät edellisellä yrityksellä Ässän kanssa ottaneet onnistuakseen. Ihan ensimmäisenä tultiin kuitenkin kentän keskellä pientä ristikkoa kaarevalla uralla, ja kohta lisättiin perään kaarre toiselle kavaletille. Laukkoja ei siis tässä kohtaa vaihdeltu ja tehtävä sujuikin ongelmitta molempiin suuntiin. Vaikka miniristikolla tai kavaletilla ei niin nuukaa olekaan "ponnistuspaikan" suhteen niin tuntui että tänään osuttiin paremmin sopivaan paikkaan kuin viimeksi ristikkoa Ässällä hyppiessä jolloin oltiin aina juuressa. Tänään Ässä oli ehkä paremmin pyrkimässä eteen ja lähti mieluusti ponnistamaan ristikon yli vähän kauempaakin ilman ylimääräistä miniaskelta.

Seuraavana vuorossa oli vanha tuttu kahdeksikko ristikon yli eli suunnan ja laukan vaihto joka hypyn aikana. Tämähän oli se tehtävä jossa viikko sitten tunaroin ihan täysin. Nyt aloitettiin samoilla sävelillä, eli laukka ei vaihtunut kumpaankaan suuntaan. Ope kehotti johtamaan kädellä sen sijaan että liioitellusti kippaa vartaloa menosuuntaan. Vähän johtamista sitten sainkin ujutettua mukaan, tosin nyt ohjaan tuli helposti liikaa vetoa ja ranne ei tahtonut pysyä jämäkkänä vaan koukistui mutkalle. Saatiin kuitenkin vaihto onnistumaan molempiin suuntiin joten joko suunnan tiedotus oikeasti parani tai sitten Ässä älysi tehtävän juonen.

Laukanvaihtoharjoituksia jatkettiin tulemalla kahden kavaletin suora linja lävistäjällä ja niiden jälkeen kaareva linja ja kolmas kavaletti (piirroksessa 2-4). Laukan oli siis tarkoitus vaihtua lävistäjällä viimeistään toisella kavaletilla jotta kaareva tie tulisi myötälaukassa. Selvitimme tämä tehtävän oikein nätisti heti ensimmäisellä yrityksellä, laukka vaihtui toisella kavaletilla siitäkin huolimatta että vaihto tuli vasemmasta oikeaan laukkaan eli Ässän hankalampaan suuntaan. Vastaava tehtävä tultiin vielä toiseen suuntaan mutta nyt aloittaen hypyllä matalan portin yli ja kaartaen kahden kavaletin lävistäjälinjalle jossa laukanvaihto jommassa kummassa hypyssä (piirroksessa 5-7). Ensimmäisellä kierroksella muuten hyvä mutta takapää jäi vaihtamatta ja tultiin lävistäjältä ulos ristilaukassa. Toisella yrityksellä suunnan tiedotus ja johtaminen onnistui paremmin jolloin laukka vaihtui toivotusti jälkimmäisellä kavaletilla.

Ranteet mutkalla.

Lopuksi tultiin kavalettirata piirroksen mukaan. Rata sisälsi siis kaikkiaan neljä laukanvaihtoa, ja kuin ihmeen kaupalla nämä osuivatkin meillä kohdilleen. Ensimmäisellä lävistäjälinjalla tultiin vähän liian kovaa ja kavalettien juureen, eikä laukka vaihtunut vielä lävistäjällä vaan vasta kaarevan tien jälkeen kolmannella kavaletilla. Muutoin oikein hyvä suoritus (video alla) ja olin tietysti tyytyväinen kun tänään vaihdot onnistuivat näin hyvin. Enää pitäisi saada sama tehtyä puomien noustessa kavalettikorkeudesta ylöspäin ja keskittymisen siirtyessä ponnistuspaikan sihtaamiseen sekä hengissä esteen yli selviämiseen.



Loppuverkkaan saatiin vielä vähän jännitystä kun kentälle oli ehtinyt luikerrella kyykäärme. Ravasin Ässällä pahaa aavistamatta lyhyttä sivua ja vasta ohittaessamme kyyn noin 20 cm päästä tajusin että siinä todella on ihan oikea käärme. Kyy se tosiaan oli sahalaitakuvioineen, onneksi ei kerinnyt purra Ässää jalkaan vaikka niin läheltä mentiinkin. Huh huh. Rohkeasti kuitenkin käytiin vielä "puskailemassa" loppukäynnit eikä näkynyt käärmeitä tai muita villieläimiä.

Loppuverkka eteen mutta ei alas.
Loppukäynnit käveltiin maastossa.