sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Puoliunessa palkinnoille

Keltainen ruusuke!
Sunnuntaina herätyskello soi klo 5.00 ja ennen auringonnousua oli tehtävänä puunata paksun mutakuorrutuksen alle piiloutuneesta Vakesta edustuskelpoinen kisaponi. Seitsemän maissa olivat ponit trailerissa ja edessä oli 125 km ajomatka Haapavedelle. Perillä meitä odottivat alue-estekisat, joissa Vaken kanssa menin 70 cm (367.1) seuraluokan. Vake sai kisapaikalla ensin vähän kävellä ja minä kävin sillä aikaa tutustumassa rataan. Rataan kuului seitsemän esteen ensimmäinen vaihe ja neljän esteen toinen vaihe. Ei sarjaa, erikoisesteitä tai suhteutettuja linjoja. Toisessa vaiheessa oli joka esteellä hyvät mahdollisuudet kääntää pienet tiet.

Verryttely tapahtui maneesissa. Vake oli alusta alkaen hyvin hitaan ja tahmean oloinen, eikä vastannut kunnolla pohkeeseen. Madeltiin ensin ravia ja sitten laukkaa ja muutamia hyppyjä. Poni ei herännyt oikein esteillekään, vaan sitä joutui puskemaan ja työntämään eteenpäin. Verryttelyesteet kyllä ylittyivät, mutta hyvin uneliaan oloisesti. Tässä kohtaa tein sen vakavan virheen että en tosissani herätellyt Vakea horroksestaan, vaan jäin puskemaan ja ajattelin että kyllä se sitten radalla herää ja alkaa liikkua. Tämä oli nyt seitsemäs estestarttini Vakella, ja kaikissa aiemmissa kisoissa se on radalla syttynyt liikkumaan hyvällä omalla energialla. Siihen luotin tälläkin kertaa, mutta ei todellakaan olisi kannattanut.


Odottelimme kisakentän nurkassa edellisen ratsukon suorituksen ajan, ja sen jälkeen ehdin ravata näyttämään Vakelle myös kentän toisen päädyn. Eipä sitä tuntunut mikään pahemmin kiinnostavan. Sitten tuli lähtömerkki, ja yritin herätellä Vaken liikkeelle laukkaamalla ensin lähes koko kentän ympäri. Olisi ehdottomasti kannattanut käyttää raippa ihan napakasti pohkeen taakse ja laittaa laukka sujumaan kerrasta kunnolla, mutta en tätä tohtinut tehdä sillä muistin kuinka Aaltokankaan kisoissa Vake säikähti pohkeen taakse käyttämääni raippaa ja otti vähän ylimääräisiä pomppuja. Olisi kyllä pitänyt ottaa se riski, sillä tilaahan oli ylimääräisillekin kuvioille ennen lähtölinjaa. Tyydyin kuitenkin tehottomasti napauttelemaan raippaa lavalle ja puskemaan pohkeilla.

Laukka käynnistyi sen verran että ensimmäiset kolme estettä menivät ihan asiallisesti ja sujuvasti. Neloselle tullessa alettiin kaarteessa hidastua ja esteelle tulikin sitten pellehyppy kun Vake ei oikein tiennyt ottaisiko miniaskeeleen vai ei. Tämän jälkeen alkoi hyytyminen ja eteenpäinpuskeminen. Kaarteissa laukka pääsi sammumaan aivan täysin, ja esteitä kohti jouduin sitten työntämään ja ajamaan mikä ei ollut hyvä juttu. Kun ei laukassa ollut energiaa eivät vaihdotkaan onnistuneet lennosta vaan Vake vaihtoi väärät laukat ravin kautta. Selvisimme kuitenkin tällä puskemistyylillä ensimmäisen vaiheen läpi ilman virhepisteitä ja jatkoimme toiseen vaiheeseen. Heti kahdeksannelle esteelle ratsastamani kaarre oli sen verran tiukka että laukka kuoli kokonaan ja poni jäi täysin nukuksiin pohkeen taakse. Kaarteesta ehdittiin kyllä ottaa monta laukka-askelta estettä kohti, mutta kun ei Vake lähtenyt ollenkaan eteen niin hyppy tuli lähes paikoiltaan. Vauhti loppui hypystä täysin kesken ja okserin takapuomi tuli rymisten alas. Voihan rähmä! Jatkoimme etenemistä hitaasti ja tahmeasti, mutta käänsin mahdollisimman pienet tiet ja loput esteet ylittyivät ilman kolinoita.

Harmittelin kovasti sekä pudotusta että radan yleistä huonoa sujuvuutta. En oikein ymmärrä miten Vake oli tänään näin nukuksissa ja laiska, eikä esteille ollut sitten minkäänlaista imua toisin kuin aiemmissa kisoissa. Tunneillakin hypätään yleensä paljon reippaammalla asenteella. Omaa tyhmyyttä oli se että en hoksannut herättää Vakea tomerasti jo verryttelyn aikana vaan annoin sen jäädä tällaiseksi tahmatassuksi.



Luokan edetessä alkoi kuitenkin näyttää siltä että puhtaat radat olivat tänään harvassa radan näennäisestä helppoudesta huolimatta. Tuplanollan sai 17 startin luokassa yllättäen vain kolme ratsukkoa, ja kun sijoittuneet kuulutettiin palkintojenjakoon kirkastui ilmeeni kun meidät kutsuttiin mukaan viimeisenä sijoittuneena eli viidentenä. Ilman pudotusta sijoitus olisi ollut kolmas. Vaikka pudotus tulikin eikä rata ollut sujuvuuden tyylinäyte niin olihan se kuitenkin tosi kivaa saada kerrankin ruusuke. Palkintojenjako oli päivän kohokohta, sillä sisääntulon ja kunniakierroksen aikana soi Star Wars -tunnari joka ainakin itselleni kolahti palkintojenjakomusiikkina ihan täysin. Mikä mukavinta saimme vieläpä olla seremoniassa Annen ja Jetin seurassa sillä he nappasivat neljännen sijan. Minua myös nauratti karvapalloponi Vaken olemus kun palkintojenjaossa kaikki muut ratsut olivat komeita isoja puoliverisiä.

Vähän kaksijakoiset fiilikset jäi tästä kisasta. Ei tämä nyt ihan pieleen mennyt kun sijoituttiinkin, mutta eipä tämä sellainen suoritus ollut että voisi olla älyttömän tyytyväinen. Ensi kerralla tiedän sitten sen että Vake on ihan oikeasti heräteltävä topakammin jos sillä sattuu olemaan tällainen lötköpäivä. Onneksi seuraavia kisoja ei tarvitse kauan odottaa, vaan revanssi päästään ottamaan heti ensi viikonloppuna.

Videosta kiitokset Riikalle!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Tuulinen mutta kiva maasto

Perjantain ohjelmassa oli jälleen maasto Vaken kanssa. Sää oli kovin tuulinen ja pilvinen, mutta sade alkoi vasta lenkin loppupuolella eikä silloinkaan rankasti. Lenkkimme kulki tänään tuttuja perusreittejä, aluksi polkuja pitkin ja sänkipellolla ravaten. Kankaalle päästyämme kuuden ratsukon seurue jakaantui kahteen ryhmään, laukkajengiin ja rauhallisemman menon porukkaan. Menimme Vaken kanssa laukkaryhmässä, jossa ei siinäkään vauhti ollut kova vaan meidän mittapuullamme oikein sopiva. Laukkaa kuitenkin jatkui ja jatkui pitkän matkaa, arvioni mukaan yli kilometrin verran tällä ihanalla mäntykankaalla. Vauhti oli tosiaan sellainen että pysyimme hyvin muiden mukana, joten meno oli hyvin leppoisaa ja mukavaa. Käännyttyämme kotiinpäin laukattiin vielä toista väylää pitkin lähes yhtä pitkä pätkä. Näiden kunnonkohotuslaukkojen jälkeen Vake kulki loppumatkan korvat lerppuen ja erittäin rauhallisen oloisena, ja hikikin sille näytti tulleen joten kyllä se taisi tällä lenkillä tehdä ihan töitä. Niin Vake kuin muutkin hevoset käyttäytyivät tänään todella asiallisesti, joten tämä oli pitkine laukkoineen todella kiva reissu. Eipä siinä tuuli ja pieni sadekaan haitannut mitään.

torstai 25. syyskuuta 2014

Rentous ennen kaikkea

Uusi hieno muuri jota tänään hypättiin, korkeus 70 cm.
Torstain tunnilla oli tälläkin viikolla esteitä. Pääsenkin Vaken kanssa sunnuntaina kisoihin Haapavedelle, joten nyt oli hyvä ottaa vähän valmistautumishyppyjä vaikkei kisakorkeutemme tällä kertaa olekaan kuin 70 cm.

Tänään ei aikaa käytetty kovin paljon sileän juttuihin, mutta ravissa verrytellessä tehtiin kuitenkin pohkeenväistöjä. Ope käski keventää väistöjenkin ajan, ja näin sain Vaken väistämään vähän rennommin ja paremmin eteen sujuen kuin satulassa istuen ja istunnalla jarruttaen. Vielä paremminkin olisi kyllä saanut takaosa väistää, eikä minulla taaskaan ollut kuin lyhyt esteraippa kädessä. Ope painotti nyt tunnin alusta asti minulle ohjastuntuman keveyden ja pehmeyden merkitystä, ja käski ratsastaa mahdollisimman rennolla kädellä. Käden rentouteen palattiinkin sitten myöhemmin hyppyjen yhteydessä.

Laukassa verryteltiin ylittäen kahden kavaletin suoraa linjaa. Väli oli noin 20 metriä, ja aluksi ratsastettiin kuudella ja sitten seitsemällä askeleella. Näin tuli mukavasti pientä laukan säätelyä mukaan päivän tehtäviin. Molemmat askelmäärät onnistuivat Vaken kanssa helposti. Kuuteen tarvittiin pieni eteenratsastus estelinjalle ja sen jälkeen annoin vaan laukan sujua eteen. Seitsemän askeleen kierroksilla jäin istumaan tiiviimmin satulaan ja jätin eteenratsastuksen pois. Helppoa ja sujuvaa.

Seuraavaksi mentiin vielä kavalettitehtävää hypäten kavaletti ensin ympyrällä ja sitten sama kavaletti kääntäen ympyrältä ulos lävistäjämäisesti ja laukkaa vaihtaen. Kuvioon kuului ympyrät ja laukanvaihdot molemmissa päädyissä. Tämänkin tehtävän suoritimme aika näppärästi ja laukat vaihtuivat, tosin nyt Vake vähän liirasi ympyröillä sisälapa edellä niin että kavaleteille ei päästy kovin suorana.

Ratapiirros by Anne.
Lopuksi hypättiin lyhyt rata kahteen kertaan, korkeutena 70 cm. Radalla oli mukana aivan upouusi muuri, jota Vake ei ollut vielä aikaisemmin hypännyt. En tiedä jännittikö se muuri vai mikä oli syynä, mutta ratsastuksessani oli nyt liikaa ylimääräistä puristusta ja sähläyksen makua. Tuli vääriä laukkoja, kaarteissa kammettiin lapa edellä eivätkä ponnistuspaikat tahtoneet sattua kohdilleen. Vake laukkasi aika pitkän ja etupainoisen oloisena ja omat mukautumiseni hyppyihin olivat vähän sitä sun tätä. Muurille tultiin vähän huonoon paikkaan ja Vake katsoi outoa estettä sen verran että halusi lähestymisessä painaa päätä alemmas. Hetkeäkään se ei epäröinyt, mutta aikamoinen kömpimishyppy siitä tuli kun mentiin kaula pitkällä aivan pohjaan. Sarjalla ei tahtonut laukan energia riittää vaan väli jäi pitkäksi, joten kömpimistä oli sarjankin ylitys. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa kun rata oli näin surkea esitys.

Saatiin onneksi hypätä rata vielä toisen kerran. Ope totesi että rentous on nyt pahasti hukassa ja on liikaa yliratsastamisen makua, ja käski pitää kädet koko ajan aivan rentoina ja antaa Vakelle pidempää ohjaakin. Ohjeena oli ottaa taas se huoleton ponityttö -asenne ja posotella esteitä kohti ponnistuspaikoista stressaamatta ja kaikkea turhaa puristusta ja säätämistä välttäen. Työnjaon tulisi olla se että Vake hyppää ja minä vain ohjaan oikealle esteelle. Ratsastin siis nyt rentoon tuntumaan keskittyen, ja kun höllasin ohjaa niin hypyt sujuivatkin paremmin. Kun sormet ja nyrkit olivat rentoina pääsi ohja myös tarvittaessa valumaan sormien välistä pidemmäksi silloin kun Vake tarvitsikin kaukaa hypätessä enemmän tilaa venyttää kaulaa.Yksittäiset puomiesteet selvitimme nyt ihan asiallisesti, mutta muurista mentiin taas vähän kömpien yli kun ei Vake sitä tohtinut kovin kaukaa hypätä. Sarjalle olisi tarvittu sujuvampaa laukkaa ettei väli olisi taas jäänyt liian pitkäksi, mutta yhdellä askeleella ähkäistiin se silti. Ei tämä vieläkään ollut niin sujuvaa ja hyvää hyppäämistä kuin olisin toivonut, mutta selkeä parannus edelliseen kierrokseen verrattuna kuitenkin. Huomasin myös että saadessaan vapaamman tuntuman Vake oli kaarteissa parempi, eli ei kiilannut lapa ja kylki edellä sisään niin kuin sillä usein on tapana. Mielenkiintoinen havainto!

Olipa nyt jotenkin hankalaa verrattuna esimerkiksi viime viikkoon jolloin hyppääminen sujui todella vaivattomasti ja sujuvasti. Ei se vaan joka kerta onnistu yhtä hyvin. Kaikista esteistä päästiin yli, ei siinä mitään, mutta usein aika kamalalla tyylillä. Täytyy vaan harjoitella lisää sitä rentoutta ja ratsukon molemminpuolista luottamusta ja harmoniaa. Yliratsastamisella ja liialla paineella Vake käy tietyllä tavalla vähän höselöksi. Paremmin sujuu kun teen selässä mahdollisimman vähän ja ratsastan rennolla, hyvin kevyellä tuntumalla vaikka poni sitten vähän pitkäksi ja matalaksi menisikin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tolkusti väistöjä

Keskiviikon tunnin ratsusta en ollut etukäteen yhtään iloinen. Sain nimittäin Dillen, ja vaikka Dille onkin periaatteessa kiva ratsastaa niin minua vaan aina jännittää sillä mennä koska Dillellä tunnetusti on välillä kaikenlaisia omia viirauksia. Nyt en ollutkaan pitkään aikaan ollut Dillen kyydissä, ja open mukaan se oli viime aikoina mennyt tunneilla todella asiallisesti. Karsinassa Dille käyttäytyi tänään oikein siivosti, vaikka joskus se on ollut hyvinkin kiukkuinen ja hankala.

Turhat jännitykset karisivat mielestäni onneksi aika nopeasti, kun ruvettiin maneesissa hommiin ja Dille tuntui menevän oikein tolkusti. Se ei lainkaan tuijotellut kulmia tai päätyjä eikä välittänyt kovassa tuulessa paukkuvasta maneesista (korvahuppu varmaan auttoi tässä), ja keskittyi hyvin käsillä oleviin tehtäviin. Ratsastimme suurimman osan tunnista pohkeenväistöjä, ensin käynnissä ja ravissa siten että pitkien sivujen alkuun tuli voltit ja tästä jatkettiin uraa pitkin pohkeenväistöä. Dille väisti käynnissä aika kivasti, ja sain istuttua keskellä satulaa kippaamatta painoa jommalle kummalle puolelle. Asetus oli se mitä käyntiväistöissä vielä vähän hienosäädettiin, ja väistöjen kautta Dille alkoi välillä keventyä etuosasta. Tärkeää olikin tarkkailla etuosan keveyttä ja ryhtiä, sillä Dillehän helposti menee kovin etupainoisena ja vähän ohjalla maaten.

Ravissa väistöt eivät onnistuneet ollenkaan näin vaivattomasti. Takaosaa oli hankala saada väistämään kunnolla, ja ajauduttiin siihen että Dille vähän jyräsi pidätettä vastaan väistöyritysten läpi. Samalla en onnistunut enää istumaan suorassa, ja siinä vaiheessa onkin aika mahdotonta saada väistöä onnistumaan kun kuski kenottaa milloin minnekin vinossa. Sain ehkä muutamia parempia väistöaskeleita onnistumaan silloin kun päästiin aloittamaan väistö kevyellä etuosalla ja läpimenneestä pidätteestä sekä siten että en saman tien päästänyt itseäni vinoon. Ravissa Dillen liikkuminen jäi joka tapauksessa turhan etupainoiseksi ja muoto matalaksi. Olisin varmaan saanut ratsastaa paljon ahkerammin kohottavia puolipidätteitä.

Tunnin loppupuolella työskenneltiin vielä laukassa. Vasemmassa kierroksessa mentiin edelleen pätkä väistöä käynnissä toisella pitkällä sivulla, ja tämän jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin ympyrät molempiin päätyihin sekä toinen pitkä sivu. Dillellä oli laukassa varsin mainio energia, mutta se ei kuitenkaan tähän suuntaan tuntunut käyvän liian raskaaksi edestä. Painoa olisi kuitenkin pitänyt saada vielä edestä taakse niin että laukka olisi tullut enemmän ylämäkeen. Pitkällä sivulla laukka pääsi leviämään turhan pitkäksi, mutta ympyröillä sitä sai paremmin kasaan. Oikeassa laukassa työskenneltiin pidempi yhtenäinen pätkä uralla ja ympyröillä. Tähän suuntaan Dille oli jotenkin huonommin hanskassa ja kävi vähän vahvaksi edestä. Aluksi oli sellainen olo että ihan joka hetki ei poni ole täysin kontrollissa ja kuulolla pidätteille, mutta sitten meno tasoittui. Oikea lapa tunki sisään, eli etuosa olisi pitänyt saada suoristettua kunnolla. Aika lailla sama juttu siis kuin Oskun kanssa sunnuntaina, mutta nyt en laukassa onnistunut tilannetta korjaamaan.

Laukan jälkeen kevennettiin loppuraveja, ja jatkoin suoristusyrityksiä oikeassa kierroksessa. Ope neuvoi että pitäisi saada nimenomaan kaulan tyvi siirtymään oikealta vasemmalle niin että kaula tulisi aidosti kahden ohjan väliin. Aikani yritettyäni sain kuin sainkin tämän tapahtumaan, vaikka taaskaan en tarkalleen osaa sanoa mikä oli se ratkaiseva juttu. Tämän jälkeen oikea lapa oli siellä missä pitikin ja asetus ja taivutus tulivat rehellisesti. Juuri niin kuin Osku sunnuntaina alkoi Dille tämän korjauksen jälkeen liikkua aivan eri tavalla, eli nyt rehellisesti ja tasaisesti pyöreänä ja edestä kevyen oloisena. Näin saatiin aivan tunnin loppuun todella mukava ja toimiva ravipätkä, ja olikin vähän harmillista lopettaa juuri siihen kun poni alkoi kulkea näin kivasti.

Dille olikin sitten ennakko-odotuksistani huolimatta oikein kiva. Niinhän se kyllä yleensä on ollut silloin kun ei vaan keksi mitään ylimääräisiä pöllöilyjä. Ehkä se on välillä ihan hyvä mennä hieman pois omalta mukavuusalueelta ja ratsastaa muillakin kuin niillä kaikkein varmimmilla turvaratsuilla.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Se yksi hieno minuutti

Kisa-aamun jälkeen oli sunnuntai-iltapäivänä vielä normaali vakiotunti. Kun tiesin kuka tunnin pitää niin arvasin saavani jonkun hauskan pikkuponin, ja oikeassa olin sillä ratsuni oli ikinuori Osku. Ei tästä ponista kyllä mitenkään arvaisi että ikää on jo 21 vuotta. Osku oli kuulemma ollut kesäloman jälkeen lyhyellä sairaslomalla ja mennyt sen jälkeen lähinnä jatkotason tunteja, joten olihan se vähän rautakanki. Omat ajatukseni pyörivät vielä aivan liikaa aamun kisasuorituksen analysoinnissa, joten keskittymiseni käsillä olevaan tehtävään eli Oskun jonkinsorttiseen läpiratsastamiseen oli aika huonoa.

Tunnin tehtäviin kuului siirtymisiä sekä askelpituuden vaihteluita askellajien sisällä. Lisäksi pyöriteltiin ympyröitä ja voltteja. Oskun kanssa haasteena tosiaan oli rehellinen asettuminen ja taipuminen, ja aika vinostikin se liikkui niin että takaosa liirasi vasemmalle etuosa oikealle. Näitä asioita yritin työstää läpi koko tunnin vaihtelevalla menestyksellä. Ongelmana oli että en malttanut pitää asettavalla ohjalla vastaan tarpeeksi pitkään, vaan myötäsin ilman kunnon syytä. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeaa löytää ulko-ohjaan kunnollista tuntumaa. Kun Osku sitten hieman myötäsi niskasta asetuksen vaikutuksesta sorruin siihen virheeseen että heitin ohjaa pois eteenpäin (ja päästin koko ylävartaloni kumartumaan eteenpäin) sen sijaan että olisin tehnyt myötäyksen tuntuman sisällä ja näin ollen estänyt ponia valahtamasta aivan etupainoiseksi myötäyksen hetkellä.

Ravissa liike jäi usein vähän turhan säästeliääksi hiippailuksi, sillä vaikka Osku on periaatteessa reipas niin kyllä sitäkin pitää muistaa pohkeella ratsastaa. Askel olisi siis saanut olla pidempi ja energisempi, mikä olisi varmaankin auttanut myös tuntuman ja pyöreyden löytämisessä. Laukassa oli tässä suhteessa asiat paremmin, sillä laukassa Osku eteni oikein hyvällä energialla, välillä tosin jopa vähän kiireisen oloisena. Oikeassa laukassa ympyrällä työskennellessä Osku kiirehti ensin eteenpäin tunkien samalla voimakkaasti oikeaa lapaa sisään. Ope ohjeisti suoristamaan niin että oikea lapa tulisi sisäpohkeen "ympäri" ja takaosaa sai samalla ajatella tuotavaksi sisäänpäin. En ole aivan varma mitä siinä sitten onnistuin tekemään oikein, mutta jokin vain loksahti yhtäkkiä kohdilleen niin että oikea lapa lakkasi tunkemasta sisälle ja poni suoristui kahden ohjan väliin kuin taikaiskusta. Samalla löytyi pyöreä muoto ja poni alkoi hienosti kantaa itseään. Laukattiin siinä joitakin ympyröitä tällä hienolla fiiliksellä. Enpä ole kyllä koskaan ennen saanut Oskua esittämään näin hyvää laukkaa!

Hienon laukkahetken jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuraveihin. Yritin ravissa etsiä samaa oivallusta ja loksahdusta kuin äsken laukassa, mutta sitä ei enää oikein löytynyt. Jännä miten kuitenkin yhdestä onnistuneesta minuutin tai parin pätkästä voi jäädä näin mainio fiilis, vaikka muilta osin tunti oli aika tuloksetonta yritystä. Ainakin nähtiin taas kerran se että kun vinona liikkuvan hevosen saa rehellisesti suoristettua niin samantien alkaa kaikki muukin toimia. 

Henkimaailman kisajuttuja

Oman seuran koulukisat ja Jussin kanssa jälleen helppo B -startti, tällä kertaa luokkana B-merkin kouluohjelma. Yleensä ei koulukisat jännitä ollenkaan mutta nyt vähän jännitti, sillä olin onnistunut kasaamaan itselleni liikaa paineita. Tunneilla Jussi on mennyt viime viikkoina tosi hyvin, ja tiesin että mikäli lähellekään samalle tasolle pääsisimme kisoissa niin tultaisiin kyllä pärjäämään hienosti. Toisaalta mielessä kummitteli se mahdollisuus että Jussi jälleen kerran hyytyisi radalle pahemman kerran, kuten on niin monesti käynyt ja viimeksi juuri edellisissä kisoissamme keväällä. "Pakko ratsastaa sunnuntaina hyvin" takoi mielessä monta päivää etukäteen, joten ei kai ihme jos ei olotila kisa-aamuna ollut kaikkein rennoin ja leppoisin. Päivän saavutuksiin lukeutui kuitenkin se että onnistuin väkertämään Jussin harjaan oikein siistin ja nätin ranskanletin, vaikka yleensä olen ihan tumpelo ranskanletin teossa.

Lähdimme Jussin kanssa kentälle verryttelemään hyvissä ajoin mutta ei liian aikaisin. Huomasin että jännitys ei oikein helpottanut satulassakaan, eli en saanut itseäni rennoksi. Jussi kuitenkin liikkui aika mukavasti, eteenpäinpyrkimystä oli sopivasti ja tuntuma pysyi kevyenä. Pientä kuolaimen alle painumista välillä mutta ei sitäkään pahasti. Vaikka Jussi ei ollut tänään vielä aiemmin liikkunut niin liike tuli aika pian irtonaisen ja letkeän oloiseksi. Laukassa varsinkin oli mainio energia. Koska en ollut kropastani tarpeeksi rento niin en edes yrittänyt istua alas harjoitusraviin, vaan keventelin ja pyysin askelta pidemmäksi ja lennokkaammaksi. Verkan perusteella Jussi oli tänään oikein hyvä, mutta tiesin vallan mainiosti että radalla saattaisi jumittuminen silti iskeä.

Edellisen ratsukon suorituksen ajan olimme maneesissa valmistautumisalueella, jossa sai ainoastaan kävellä. Olin vähän huolissani siitä jumittuisiko Jussi näin pitkän käyntipätkän aikana kokonaan kun raippakin piti jättää ovelle. Tein vähän väistöjä ja pysähdyksiä. Käynnissä Jussi oli vähän hidas, mutta kun päästiin aitojen sisälle vastasi se edelleen pohkeeseen ja ravissa oi ihan hyvä aktiivisuus. Ratsastin vielä vähän kohottavia pidätteitä ja sitten ravia eteen, ja lähtömerkkiä odottaessa Jussi liikkui oikein hyvin. Kun lähtömerkin jälkeen istuin alas harjoitusraviin en valitettavasti vieläkään onnistunut olemaan rento, joten reidet jännittyivät ylös ja istunta meni kippuroinniksi. Tällainen istunta tietenkin söi Jussin liikkeestä hienoimman terän. Alkutervehdyslinja (6, pys. vinossa) sekä ensimmäinen voltti (6,5) sujuivat kuitenkin vielä ihan hyvässä ravissa ja ryhdikkäässä raamissa. Tämän jälkeen pääsi ratsukko lösähtämään etupainoisemmaksi ja liike alkoi hyytyä. Toisella voltilla (5,5) koin kauhunhetkiä kun tuntui että nyt todellakin hyydytään. Onneksi tämän jälkeen Jussi lähti taas vähän paremmin eteen, ja muistin ratsastaa voltin jälkeen selkeän suoristuksen pituushalkaisijalle (7). Temponlisäys jäi vaisuksi, mutta tasaisesta tahdista irtosi sentään kuutonen. Tämän jälkeen päästiinkin käyntiin eli pahin istunnalla puristaminen loppui. Siirtyminen oli aika pehmeä ja saatiin seiska.

Pohkeenväistö vasemmassa kierroksessa ei ollut hassumpi (6,5), mutta käynti oli kuitenkin vähän ponnetonta ja muoto valui matalaksi. Raviinsiirtymisessä ja suunnanvaihdossa radan poikki (5,5) oli taas energiasta puutetta, vaikka ravipätkän loppua kohti sainkin mielestäni takajalkoja aktivoitua. Toinen väistö oli ehkä vähän tahmeampi (5,5). Käynnissä oli kuitenkin sellainen tunne että tästä päästään kyllä helposti laukkaan, ja nosto onnistuikin hyvin ja ilman puskemista (6,5). Oikea laukka oli kaikin puolin radan paras osuus. En puristanut istunnalla laukassa niin paljon kuin ravissa, joten liike sujui paremmalla energialla eteen ja muoto pysyi mukavan ryhdikkäänä. Olin tyytyväinen niin laukkaympyrään kuin lävistäjäänkin, ja seiskat niistä tulikin paperiin. Vasemman laukan noston sitten munin pahasti. En tiedä mikä nukahdus tässä kohtaa tapahtui, mutta en alkuunkaan vamistellut nostoa vaan nyhjäisin jotain epämääräistä pohkeilla. Jussi ei tietysti tästä lähtenyt mihinkään, joten nosto onnistui vasta toisella yrityksellä pisteestä myöhässä (5). Tämä kämmäys olikin pistesaldoa ja sijoitusta ajatellen lopulta aika ratkaiseva. Miten tyhmä virhe! Sisuuntuneena ratsastin kuitenkin topakasti keskilaukkalävistäjän (6,5), mutta raviinsiirtymisen jälkeen Jussi hidasti yllättäen käyntiin asti. Pamautin sen takaisin raviin vähemmän kauniilla pohjeavulla. En tiedä jäikö tämä käyntiaskel tuomarilta kokonaan huomaamatta, sillä siitä ei tullut mitään huomautusta eikä pisteissäkään rike näkynyt. Lopputervehdyksestä tuli vielä seiska.



En ollut rataan supertyytyväinen, sillä eihän tämä ollut lainkaan sellaista menoa kuin mihin periaatteessa pystyisimme. En siis saanut itsestäni parasta osaamista irti, vaan turhalla jännityksellä sabotoin omaa suoritusta. Toisaalta kukapa sitä kisoissa yhtä hyvin menee kuin treeneissä, ja tämä oli kuitenkin ihan ok rata sillä nyt ei hyydytty kovinkaan pahasti. Ainakin edellisten kisojen esitykseemme verrattuna parannus oli huima. Jussi oli tänään hyvässä iskussa, ja se olin sitten minä joka homman vähän sössi. Huomasin kyllä erityisen selkeästi kuinka hevosen liike hiipui sillä hetkellä kun istuin harjoitusraviin ja aloin puristaa istunnalla. Kaikki hyytyminen tänään menee täysin istunnalla jännittämisen piikkiin, sillä niin selkeä syy-seuraussuhde oli havaittavissa. Harmillista, kun parilla edellisellä tunnilla olen juuri päässyt istumaan Jussin ravissa vaivattoman oloisesti. Kisapaine teki kuitenkin tepposet niin että istunta meni taas samaksi vanhaksi kippuraksi ja hytkymiseksi rennon jäntevyyden sijaan. Onneksi laukassa tämä ongelma ei ollut niin suuri, ja raviohjelmassakin oli niitä parempia osuuksia. Menee tämä kuitenkin minun ja Jussin kisaratojen top 3:een vaikka tässä huonosta ratsastuksesta nurisenkin.

Pistesaldo oli ihan kohtuullinen, 62,6%. Tuomari kehui tasaisuudesta ja tasaisesta muodosta, mutta toivoi lisää energisyyttä ja ryhtiä ratsukon molempiin osapuoliin (heh). Siirtymiset olivat kuulemma ajoittain kättä vasten, ja niissähän meillä on tunnillakin ollut sitä etupainoisuusongelmaa. Näillä pisteillä olimme luokassa viidensiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain puolikkaan pisteen erolla neljänteen sijaan. Niin pienestä kiinni! Tämä tietysti vähän harmitti. Tosin ehkä tällaisella istunnalla ja laukannoston hutiloinnilla ei olisi oikein sijoitusta ansainnutkaan, eli jos niitä ruusukkeita haluaa saada niin pitää vaan opetella ratsastamaan paremmin - myös siellä kisaradalla.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Tuttujen työkalujen soveltamista

Perjantaina ratsastin Vakella itsenäisesti kentällä. Tunneilla on viime aikoina löytynyt montakin hyvää työkalua Vaken ratsastamiseen, joten pääsin nyt soveltamaan näitä omatoimisesti.

Aloitin hyväksi havaitulla väistötehtävällä ratsastaen käynnissä kulmien jälkeen muutaman askeleen pohkeenväistöjä. Näin sain Vaken alusta asti työmoodiin ja aktivoimaan takajalkojaan - ainakin teoriassa, sillä riittävä aktiivisuus jäi kyllä käyntiväistöistä puuttumaan. Läpi koko treenin käytin erilaisia väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin ponin kuulolle palauttamiseen ja pyöreyden hakemiseen. Yleensä väistöt ajoivatkin asiansa ihan hyvin. Lisäksi ratsastin ravissa voltti- ja ympyräkahdeksikkoja, ja ylipäänsä pyrin vaihtelemaan suuntaa aika paljon. Ravissa Vake toimi oikeaan kierrokseen aika kivastikin, pyöristyi ja taipui rehellisesti niin että ulko-ohjalla oli hyvä tuki. Tällöin pystyi raviakin vähän ratsastamaan eteen ja isommaksi. Usein vaan pääsi käymään niin että en muistanut huolehtia liikkeen aktiivisuudesta tarpeeksi, vaan meno pääsi vaivihkaa palaamaan säästövaihteelle jolloin pyöreyskin alkoi hävitä. Vasen kierros oli tänäänkin paljon hankalampi. Vasemmalle en saanut Vakea kunnolla suoristettua niin että ulko-ohjaan olisi saanut hyvän tuntuman ja sisäohjasta päässyt hellittämään. Sisäohjassa roikuinkin tähän suuntaan taas aivan liikaa. Etuosa kulki ympyröillä vähän ulkorataa, enkä saanut sitä sieltä kunnolla tuotua takaosan eteen. Tämä oli päivän keskeneräiseksi jäänyt asia nro 1.

Laukassa innostuin ratsastamaan lävistäjiä ja laukanvaihtoja. Tämä olikin siitä hyvä tehtävä että sai Vaken hereille ja laukan sujumaan itsestään eteenpäin. Vasemmassa laukassa esiintyi niin lapa edellä kaatumista kuin takaosan liirailua sisälle, mutta oikeassa laukassa vinous oli vähemmän häiritsevää. Pyöreyttä ei oikein laukassa löytynyt samaan tapaan kuin ravissa, mutta oli sentään kohtuullinen energia. Tuumasin että olen ehkä vähitellen oppinut istumaan Vaken laukan mukana eleettömämmin.

Ihan järkeviä juttuja sain itsenäisestikin tehtyä, vaikka istunnan puolesta olisi kyllä saanut olla joku huutamassa koko ajan. Tuntuu että alan päästä Vakesta pikkuhiljaa kärryille niin että saan sitä ratsastettua liikkumaan edes hieman enemmän oikeinpäin. Vanhat tutut suoruus ja aktiivisuushan ne ovat Vakenkin tapauksessa ratkaisevia tekijöitä. Vasemman kierroksen vaikeus verrattuna oikeaan tuntuu kyllä olevan sen verran universaali ongelma että sen syyt taitavat aika pitkälti löytyä omasta eivätkä hevosen vinoudesta.

torstai 18. syyskuuta 2014

Ihania hyppyjä iltahämärässä

Torstain tunnilla oli vuorossa esteitä. Pari viikkoa ehtikin vierähtää ilman kunnon estetuntia, joten oli jo suorastaan korkea aika päästä taas vähän hyppelemään ja mikäs sen kivempaa kuin tehdä se luottoratsu Vaken kanssa. Alkutunnista mentiin kuitenkin huolellinen sileän verryttely, tavoitteena jumpata hevoset liikkumaan pyöreänä oikeinpäin. Työkaluna tässä käytettiin tehtävää, jossa 10 metrin volttia suurennettiin pääty-ympyräksi spiraalimaisesti ulospäin väistättäen. Väistöt olivat jälleen kerran hyvä keino Vaken jumppaamiseksi ja avuille saamiseksi, ja kun väistötehtävää mentiin sekä käynnissä että ravissa alkoi poni pyöristyä mukavasti. Pyöristymisen ja etuosan kevenemisen myötä parani myös pohkeesta eteenpäin ravaaminen. Väistöihin olisin kuitenkin kaivannut terävämpää ja aktiivisempaa takaosan askellusta, ja pitkä kouluraippa olisi tässä ollut oikein hyödyllinen apu. Lyhyt raippa kädessä päädyttiin vain tilanteeseen jossa jouduin puskemaan pohkeella aivan liikaa. Voisi varmaan ottaa aina estetunneillekin alkuverkan ajaksi pitkän raipan niin ettei tarvitsisi puskea.

Kun väistöjen avulla oli saatu hevoset työskentelemään pyöreämpinä jatkettiin laukassa uraa pitkin. Samalla ylitettiin kolmen kavaletin jumppasarjaa. Vaken eteenpäinpyrkimys parani heti kun päästiin estehommien pariin, ja kavaleteille mentiin hyvällä imulla. Sain jopa tehdä kevyitä pidätteitä lähestymisessä. Laukkaverryttelyn jälkeen vuorossa oli kääntämistehtävä, johon kuuluivat äskeinen kavalettisarja, kaareva tie pienelle pystylle, kaarros takaisin kavalettisarjalle toisesta suunnasta ja tästä jälleen kaareva tie toiselle pikkupystylle. Ratapiirroksessa esitettynä tämä siis vastaa esteitä 1, 2, 3 ja 4 siten että ykkösesteen paikalla oli kavalettisarja, ja samaa kuviota jatkettiin yhteen putkeen tarvittava määrä kierroksia. Vake liikkui edelleen hyvin ja tehtävä meni pääsääntöisesti ihan näppärästi. Kaarevat linjat eivät olleet ihan samanmittaisia, ja siinä missä vasemmassa laukassa löytyi helposti oikea askelmäärä ja ponnistuspaikka mentiin oikeassa laukassa esteelle nro 4 aina turhalla miniaskeleella pohjaan.

Seuraavaksi siirryttiin hetkeksi jumppasarjan pariin. Tämä käsitti ristikko-pysty-okseri-kolmoissarjan yhden askeleen väleillä, ja edessä oli vielä ponnistuspuomi apuna. Aloituskierroksen jälkeen esteet nousivat sen verran että pysty oli ehkä 70 cm ja  okseri n. 80 cm. Vake hyppeli sarjaa sujuvasti ja sain keskittyä istuntaan ja myötäyksiin. Ope huuteli pitämään kädet pehmeinä niin lähestymisissä kuin hypyissäkin ja antamaan ohjan jopa olla vähän löysä esteille tullessa. Innostuin varsinkin okserilla liioittelemaan myötäystä niin että heitin hyppyyn käsiä nopeasti eteen, mikä ei toki ollut se haluttu tyyli vaan sen sijaan tarkoitus oli antaa käden mukailla pehmeästi ja eleettömästi hevosen venyttäessä kaulaa hyppyyn. Sain tämän sitten onnistumaankin kun tajusin että ohjien viskaaminen eteen ei ollut yhtä kuin "pehmeä käsi".

Lopuksi hypättiin kuvassa esitetty kuuden esteen pätkä 70-75 cm korkeuksilla. Ope muistutteli edelleen pitämään kädet pehmeinä ja välttämään tarpeetonta eteenpäin ajamista. Vake liikkui todella hyvällä energialla, ja esteille oli helppo tulla. Sain katseen käännettyä hyvin menosuuntaan, joten oikeat reitit löytyivät luontevasti. Meno oli tosi sujuvaa ja ainoana pienenä miinuksena oli että kolmoselta neloselle ei väli taaskaan passannut vaan otettiin turha pikkuaskel esteen eteen. Muilla esteillä oltiin hyvissä paikoissa, ja hyppyihin mukautuminenkin sujui aika vaivattoman oloisesti. Tämä pätkämme oli niin hyvä että uusintoja ei turhaan lähdetty ottamaan vaan hyppelyt oli hyvä päättää tähän. Kylläpä jäikin hyvä mieli kun pienen hyppytauon jälkeen pääsi taas tositoimiin ja meno oli näin mukavaa ja sujuvaa. Tämä oli myös ensimmäinen tunti ulkokentällä tänä syksynä kun tunnin aikana ehti tulla jo ihan kunnolla pimeää, eli keinovalaistuksessa mentiin iltahämärän keskellä. Tämä ei kuitenkaan tuntunut Vakeen vaikuttavan millään lailla, eikä pimeys ja tihkusade häirinnyt itseänikään.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Onni löytyy oikeasta kierroksesta

Keskiviikkona mentiin viimeiset kisatreenit Jussin kanssa, maneesissa tälläkin kertaa. Nyt kun olen mennyt Jussilla monta kertaa peräkkäin niin olen kiinnittänyt huomiota siihen että tämä hevonenhan on eri päivinä aivan erilainen ratsastaa, vaikka se onkin periaatteessa niin kovin "tasainen" tyyppi. Tänään olikin jälleen erilainen päivä verrattuna edelliskertoihin.

Teemana olivat edelleen tuntuma ja siirtymiset, mutta nyt mukaan otettiin myös kisaohjelman pätkiä. Tunnin alussa tehtiin myös toiveestani pysähdyksiä ravista. Parissa edellisissä kisoissa pysähdykset ovat olleet Jussin kanssa vähän hankalia, sillä se ei ole oikein tahtonut seisoa paikoillaan vaan on joko lähtenyt ottamaan askeleen taakse tai yrittänyt hötkyillä liikkeelle ennen aikojaan. Nyt pysähdyksissä ilmeni jonkin verran näitä samoja ongelmia. Open ehdotus oli että kannattaa olla oikein huolellinen sen suhteen että istuinluut pysyvät pystyssä eikä istunta pääse pysähdyksessä kippaamaan hieman etukenoiseksi. Istuinluiden kääntyminen taaksepäin kuin viestittää Jussille peruutusta. Pohdin myös sitä että koska pysähdyksiin tullaan yleensä enemmän tai vähemmän etupainoisena ja "valuen" jää ohjaan ehkä veto päälle liian pitkäksi aikaa enkä ehdi myödätä niin nopeasti ettei Jussi ottaisi askelta taakse heti pysähdyttyään.

Ravissa mentiin ensin vasempaan kierrokseen ympyröitä ratsastaen. Jussi liikkui aika pitkässä raamissa ja oli kammottavan vino. Ope ohjeisti suoristamaan ulko-ohjalla ja ulkopohkeella koko etuosaa oikealta vasemmalle ja kaulaa symmetriseksi kahden ohjan väliin. Tämä tosiaan vaati aika lailla korjaamista ulkoavuista ja riittävää sisäohjan hellittämistä. En tiedä oliko suoristamisen ansiota, mutta kun suuntaa vaihdettiin oikeaan kierrokseen muuttui Jussin liikkuminen hurjan paljon paremmaksi. Etuosa keveni ja raami lyheni, ja koko hevosen ryhti parani huomattavasti. Ravi alkoi myös olla todella hyvää istua.

Sitten vuorossa oli taas ikävämpi vasen kierros, jossa edettiin uralla ravissa ja tehtiin ympyröillä laukannostoja. Jussi oli nyt vasemmalle ravatessa kummallisen epätasainen edestä, ja varsinkin jos tein vasemmalla ohjalla jotain vetäisi se usein pään ylös ja sukelsi samantien alas. Sama toistui myös yrittäessäni valmistella laukannostoja puolipidätteellä - hidastus ja reilu pään nyökkäys ylös ja alas. Tästä oli aika hankala saada nättejä nostoja tehtyä. Laukasta raviin siirtyessä oli valmistelujen ja siirtymisen ajoituksen kanssa ongelmia, sillä siirtyminen tapahtui aina vähän töksähtäen askeleen ennen kuin olin suunnitellut. Laukkaa ei siis saanut oikein lyhennettyä ja koottua kunnolla kun Jussi oli heti pudottamassa raville. Pohkeiden olisi varmaan pitänyt olla vielä paremmin mukana ja mielellään tietysti hevosen suora. Lisäksi siirtymisissä kävi aina niin että Jussi pääsi valumaan etupainoiseksi ottamatta takaosaa siirtymiseen alle, ja sai vedettyä minut mukanaan. Ope tsemppasi pitämään vatsalihaksilla oikein jämäkästi vastaan, mutta ei vaan mitenkään saatu aikaiseksi hienoa siirtymistä takaosan päälle.

Jatkettiin vielä vasemmalle ja mentiin kisaohjelman mukaista kuviota sisältäen laukannoston pääty-ympyrällä ravista, lävistäjän keskilaukkaa sekä siirtymisen harjoituslaukan kautta raviin. Samat ajoitusongelmat siirtymisissä ja etuosan levottomuus jatkuivat, ja keskilaukasta en lävistäjän lopussa saanut lyhennettyä harjoituslaukkaan kun Jussi jo pudotti raville. Ylipäänsä laukassa sai olla aika varovainen puolipidätteiden kanssa, sillä Jussi tosiaan reagoi niihin liikaa jarruttaen ja helposti raville pudottaen. 

Suunta vaihtui sitten oikeaan kierrokseen, ja ai että olikin taas ihanaa! Jussi ravasi hyvällä energialla ja tasaisessa hyvässä muodossa, ja oli oikein letkeän ja notkean oloinen. Harjoitusravissa oli suorastaan nautinto istua, ja se on jo aikamoinen saavutus ottaen huomion millaista tuskaa Jussin ravissa istuminen on minulle aina ollut. Väittäisin että istunnassa on jokin palanen loksahtanut kohdilleen, ja toki Jussi nyt liikkuikin niin elastisesti ja oikeinpäin että ravi oli helpompaa. Oikealle mentiin kuviota johon kuuluivat laukannosto käynnistä, keskiympyrä laukassa ja lävistäjä harjoituslaukassa. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin ja tehtiin siirtymisiä, ja kuten sanottua nyt ratsastaminen oli todella miellyttävää. Myös oikeassa laukassa Jussi liikkui oikein hyvin, ja laukassa oli energiaa jota saattoi vähän koota ja ratsastaa "ylöspäin". Myös laukkalävistäjä oli tähän suuntaan luontevampi ratsastaa hevosen ollessa suorempi, mutta siirtyminen raviin tuli edelleen askeleen verran liian aikaisin. Sain kuitenkin vähän paremmin istuttua siirtymisen läpi vatsalihaksilla vastaan pitäen, joten nyt saatiin tehtyä tunnin parhaat laukasta raviin siirtymiset.

Onpa kyllä outoa miten suuri puoliero vasemmassa ja oikeassa kierroksessa tänään ilmeni. Oikealle liikkuminen oli todella hyvän oloista, irtonaista ja vaivatonta, kun taas vasemmalle vinous pääsi esiin ja oli epätasaisuutta ja töksähtelyä puolipidätteiden seurauksena. En tiedä voisiko olla kyse siitä että Jussi ei oikein pystynyt ottamaan vasenta takajalkaa kunnolla alle? Vai olenko vain itse niin tolkuttoman vino? Nähtäväksi jää millainen Jussi ratsastettavakseni sattuu kisapäivänä, ja ennen kaikkea miten osaan sitä siinä tilanteessa ratsastaa - jos saisin tästä päivästä ne parhaat hetket mukaan kisaradalle niin olisi asiat jo aika hyvin.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tuntuma ja siirtymiset

Sunnuntaina ratsunani oli jälleen Jussi. Kisakuvioita ei tällä kertaa kuitenkaan harjoiteltu, vaan keskityttiin "perusratsastukseen", tarkemmin sanottuna tuntumaan ja siirtymisiin. Pitkästä aikaa mentiin maneesissa, sillä näin varmistettiin ettei open ääni aivan hukkunut ulkona reippaasti puhaltavaan tuuleen.

Aloitimme samalla harjoituksella kuin viimeksi, eli käynnissä kokeiltiin tuntuman sisällä paineen lisäämistä ja myötäämistä sormia yhteen puristamalla ja hellittämällä. Tällä kertaa sain tämän toimimaan jo vähän paremmin, sillä nyt sain nyrkkiä suljettua ilman koko käsivarren jännittymistä niin ettei tuntumaan tullut ylimääräistä vetoa. Jussi ei aluksi tuntunut kovinkaan noteeraavan näitä pieniä ohjasotteita, mutta vähitellen se sitten hoksasi jutun juonen ja alkoi vastata näihin pieniin merkkeihin tuntumassa kun myötäyksestä aina palkittiin sormien rentoutuksella.

Kun myötäys käynnissä alkoi sujua jatkettiin kevyessä ravissa verrytellen, edelleen samalla idealla sormien sulkemisesta ja rentouttamisesta tuntuman sisällä. Vaikka Jussi oli enempi tai vähempi etupainoinen ja pitkässä raamissa pysyi tuntuma kuitenkin tänään aika mukavana, ja nyt ei Jussi myöskään lähtenyt sukeltelemaan liian syvään muotoon vaan niska pysyi hyvin ylhäällä ja nenä luotiviivalla. Ope kehotti ratsastamaan rintakehää ja säkää vielä ylöspäin eli painoa edestä taakse kohottavilla pidätteillä, ja etuosan keventyessä sitten ravia eteen. Tehdessäni pidätteitä ohjeiden mukaan tunsin kyllä selvästi kuinka aina hetkellisesti etuosa kohosi ja ravi muuttui samalla irtonaisemman oloiseksi. Näitä kohotuksia vaan olisi pitänyt tehdä vielä paljon ahkerammin aina uudestaan ja uudestaan sen sijaan että unohduttiin puksuttelemaan mukavuusalueella pyöreänä mutta turhan etupainoisena.

Tunnin loppupuolisko ratsastettiin siirtymisiä siten että uralla käveltiin ja keski- ja pääty-ympyrät mentiin ensin harjoitusravissa ja sitten laukassa. Jussi liikkui edelleen ihan hyvässä muodossa painumatta kuolaimen alle tai tyhjäksi, ja minä puolestani jatkoin yrityksiä saada etuosa kevyemmäksi ja painoa takaosalle kaikissa askellajeissa. Siirtymiset käynnin ja ravin välillä sujuivat aika kivasti, varsinkin siinä vaiheessa kun ope oli muistutellut istumaan raviin siirtyessä aivan hiljaa ja istuinluut paikoillaan. Jussi vastasi siirtymisessä kuuliaisesti pohkeeseen, ja käyntiinsiirtymisetkään eivät olleet mitenkään kovin etupainoisia tai töksähtäviä vaan ihan pehmeitä ja kevyitäkin. Harjoitusravi oli sen verran mukavaa ja pomputtamatonta istua että ei hevonen ainakaan täysin väärin voinut liikkua.

Laukka puolestaan ei ollut tänään kovinkaan hyvää. Laukka-askeleeseen ei oikein löytynyt ilmaa ja pyörivyyttä, vaan laukkaaminen oli jotenkin kankean oloista. Ehkä laukassa sitten kostautui se että en ollut vieläkään saanut Jussia oikein suoristettua vaan takaosa tuppasi olemaan vinossa vasemmalla ja asetus oikealle heikommin läpi. Energia ja eteenpäinpyrkimyskin laukasta tuntui puuttuvan, ja tuntumaan tuli liikaa jännitystä ja raskautta. Ope kehotti laukassakin hakemaan etuosaa ylös ja kevyemmäksi, mikä kyllä meni sitten monesti liikaa vetokilpailuksi vahvalla tuntumalla. Jos siis ravissa oli jatkuva työ etuosan keveyden hakemisessa niin laukassa työtä oli vieläkin enemmän. Vasemmassa laukassa oli myös tärkeää rentouttaa sisäkäsi ja antaa näin tilaa laukata samalla kun ulko-ohja suoristi kaulaa ja pyysi etuosaa nousemaan ylöspäin. Laukannostot sujuivat kyllä oikein hyvin, keskityin istumaan hiljaa paikallaan laukkapohkeita antaessa ja näin tuli tosi asiallisia napakoita nostoja. Vasemmasta laukasta onnistuivat myös siirtymiset käyntiin ilman että koko ratsukkoa valahti aivan nenälleen, mutta oikeasta laukasta käyntiin siirtyessä Jussi kiskaisi itsensä aina todella etupainoiseksi ja minut siinä mukana kaulaa kohti. Tämä kyllä vääjäämättä paljasti sen että laukka itsessään oli liian etupainoista ja keskivartalon pito siirtymisessä riittämätön.

Vaikka ravissa meno oli ihan ok niin loppujen lopuksi jäi tunnista jonkinlainen harmitus päälle kun laukka oli niin kehnoa. Edellisillä tunneilla laukkatyöskentely on sujunut siihen malliin että olen kuvitellut vihdoin osaavani ratsastaa Jussia vähän laukassakin, mutta enpä sitten tiedä. Hyvää kuitenkin oli se että tällä kertaa ei sukelleltu kuolaimen alle kuten viimeksi, ja tuntuma ravissa oli hyvä. Jatkuvasti vaan pitäisi muistaa ja jaksaa ratsastaa Jussin etuosaa ylös ja kevyeksi, eikä tyytyä "ihan kivaan" jolkotteluun mukavuusalueella.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Hyvästä verryttelystä hyytymiseen

Tällä kertaa Tallinmäellä kisattiin harjoituskoulukisojen merkeissä aurinkoisessa syyskelissä. Vaken kanssa tahkosimme läpi B-merkin kouluohjelman. Odotukset eivät olleet suuret, mutta ainakaan näissä kisoissa ei tarvinnut jännittää. Olin miettinyt pääni puhki kuinka estäisin Vakea hyytymästä radalla yhtä pahasti kuin viimeksi, mutta enpä siihen sen kummempaa ratkaisua keksinyt kuin yrittää verryttelyssä viritellä poni mahdollisimman teräväksi.

Kävimme ensin hieman pellolla kävelemässä, ja sitten menimme verkkakentälle tekemään hommia. Otin aluksi käynnissä hieman pohkeenväistöjä kuten viime tunnilla hyväksi olin havainnut, ja samalla herättelin Vakea vastaaman pohkeeseen ja askeltamaan reippaasti. Kun tämän pienen kuulolle herättelyn jälkeen jatkoin ravissa olikin Vake hämmästyksekseni oikein skarppina liikkeellä. Kun liikkumisessa oli tarpeeksi terävyyttä niin tuntumakin löytyi helposti, ja ympyröillä taivutellen Vake pyöristyi hyvin. Enpä muista Vaken monestikaan toimineen näin hyvin kuin tänään verryttelyn aikana. Laukkakin rullasi ihan reippaasti, mutta ravissa oli erityisen hyvä meininki. Totta kai Vakea sai välillä hieman muistutella pohkeella, sillä eihän se miksikään superreippaaksi tietenkään muuttunut, mutta eteni ilman työntämistä ja puskemista ja vastasi mukavasti pohkeeseen. Raipan sai pitää kädessä vielä radan vieressä olevalla valmistautumisalueellakin, joten tässäkään ei vielä tullut mitään pahaa jumiutumista vaikka se kaikkein paras energia alkoikin oman vuoron lähestyessä hiipua.

En tiedä aiheuttiko aitojen sisäpuolelle siirtyminen kenties omassa ratsastuksessani ratkaisevan muutoksen esimerkiksi rentouden osalta, mutta siinä lähtömerkkiä odotellessa jouduin harmikseni toteamaan ettei Vake enää vastannutkaan pohkeeseen kovin hyvin ja oltiin luisumassa puskemisvaihteelle. Eteenpäinpyrkimyksen lopahtaessa ja liikkeen hyytyessä katosi tietenkin myös pyöreys. Valitettavasti paluuta verryttelyssä koettuihin tunnelmiin ei tässä vaiheessa enää ollut, joten aloitimme radan melko laiskasti mönkien. Sellaisena meno sitten jatkuikin, ja tahmeus ja hitaus leimasi pahasti koko suoritusta. Vake kyllä suoritti kaikki pyydetyt tehtävät, mutta liike oli kovin laahaavaa ja ponnetonta. Itse aloin tässä tilanteessa puskea niin että jalat jännittyivät ylös, eli siinä missä ponin jalka ei oikein tahtonut nousta niin kuskin kintut kyllä nousivat siitäkin edestä. Tällainen istunta varmaankin jarrutti liikettä entisestään, ja niinhän siinä aina käy että puskemalla ja työntämällä vain pahentaa tilannetta. Enemmän eteen, aktiivisuutta lisää, terävämmin, kuuluivatkin tuomarin kommentit useimmissa arvostelukohdissa.



En tietenkään ollut ohjelmaan kovin tyytyväinen, mutta kun vähän tällaista olin osannut odottaakin niin en ollut pettynytkään. Loppujen lopuksi jäi varovaisen positiiviset fiilikset kun sentään verkassa poni tuntui suorastaan hyvältä. Enää pitäisi jollain taikatempulla siirtää se hyvä meininki valkoisten aitojen sisäpuolelle. Vähintäänkin pitäisi oppia olemaan puskematta ja istumaan rennosti silloin kun hevonen alkaa hyytyä, sillä kovin vähän on tuuppaamisella ja punkemisella pelastettavissa.

Tuomarin arvostelu oli tällä kertaa ihan hauska, sillä harjoituskisojen luonteen mukaisesti skaala oli reilusti "tavallista" korkeampi, Niinpä tuloksemme prosentteina oli hienolta kuulostava 63,5%, mutta tämä täytyy tietenkin suhteuttaa päivän yleiseen skaalaan. Tällä tuloksella olimme luokassa häntäpäässä eli sijalla 8/10 voittajan saadessa yli 77% tuloksen. Pistemäärällä ei tietysti ketään hämätä ja kaikista vähiten minua itseäni, eli suorituksen heikkoudet ovat ja pysyvät vaikka prosenteissa pientä harjoituskisojen hyvänmielenlisää olikin.

Videoista kiitos Teijalle!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Pusikkoratsastajat vauhdissa

Perjantaina olin jälleen maastossa Vakella. Sää olikin mitä hienoin maastolenkkiä ajatellen. Ei menty tällä kertaa sitä tavanomaisinta reittiä, vaan alkumatka kuljettiin voimalinjojen alla olevien pusikoiden keskellä. Alkukesästä täällä oli hyvin upottavia osuuksia, ja edelleen parissa kohtaa oli kovin pehmeää ja mutaista. Vieraammalla reitillä hevoset taisivat olla enemmän hereillä, ja aivan alkumatkasta Vake vähän säikähti puskassa ääntelevää lintua. Kun rämetaipaleelta päästiin metsään muuttui maasto mukavammaksi. Kauniilla metsäteillä ravattiin ja laukattiinkin pieni pätkä leppoisaa vauhtia. Tämän jälkeen könyttiin alas matalan hiekkamontun rinnettä, ja montun pohjalla oli hyvä jämäkkä alusta laukata taas jonkin matkaa. Tämän osuuden jälkeen maastot muuttuivat tutummiksi, ja otettiin vielä tutulla laukkapolulla kolmas laukkapätkä. Tässä osa hevosista innostui hieman liikaa, ja yhden kuskin pudottua tuli matkaan luonnollisestikin pieni viivästys jonka jälkeen tallille palattiin oikoreittiä syksyisen sänkipellon halki. Loppumatka sujui onneksi rauhallisesti ilman välikohtauksia. Vakea voi jälleen kiitellä siitä että se käyttäytyi varsin mallikkaasti koko reissun ajan, jopa siinä vaiheessa kun edellä menevä poni alkoi laukassa hölmöillä.

torstai 11. syyskuuta 2014

Estetunniksi kääntynyt koulutunti

Torstain Tallinmäen tunnilla suunnitelmana oli koulutreenit viimeistelynä lauantain kisoja varten. Tuntilaisten toiveesta/kinuamisesta johtuen noin puolet tunnista vietettiin kuitenkin pienten esteharjoitusten parissa. Minulle ja Vakelle käy tietysti kaikki, joten tämähän oli ihan hauska ja hyödyllinen tunti jolla ehdittiin tehdä monenlaista.

Tunnin alkupuoli mentiin siis sileän harjoituksia. Verryteltiin ravissa ja reippaassa laukassa, ja sen jälkeen jatkettiin kulmien ja väistöjen parissa. Tavoitteena oli saada Vakekin käyttämään takaosaansa ja liikkumaan pyöreänä oikeinpäin, sillä valitettava tosiasiahan on että tällä hetkellä poni tekee enimmäkseen aloittelevien ratsastajien tunteja ja on saanut tottua liikkumaan laiskana pötkylänä säästöliekillä. Osaamista ja kykyä kantaa itsensä Vakelta kyllä löytyy eli siitä ei homma jää kiinni. Ope selitti kaiken lähtevän siitä että saadaan takaosa työskentelemään paremmin, ja sitä kautta sitten tuntuma ja pyöreyskin löytyy. Takaosan herättelemiseksi otettiin avuksi pohkeenväistöt. Kuviona oli "neliökahdeksikko", jolla ratsastettiin tarkat kulmat huolellisesti taivuttaen ja kääntäen, ja välittömästi jokaisen kulman jälkeen väistettiin pari-kolme askelta uran sisäpuolelle. Ope lupasi että tämän harjoituksen kautta alkaa hevonen varmasti ottaa ulkotakajalkaa paremmin alle ja pyöristyä, ja niinhän siinä toden totta kävikin. Ensin tehtävää mentiin käynnissä, ja kun vaan olin herätellyt Vaken reagoimaan väistättävään pohkeeseen nopeasti ja askeltamaan väistössä terävästi niin poni alkoi pian ryhdistäytyä etuosastaan ja pyöristyä. Väistöaskelten jälkeen pääsin näin ollen suoristamaan ja ratsastamaan käyntiä eteen pyöreänä liikkuvalla ponilla, ja jos ponin hereilläolo alkoi herpaantua niin seuraava kulma ja väistö palauttivat sen taas kuulolle. Aivan älyttömän hyvä tehtävä, jota varmasti tulen käyttämään myös itsenäisesti ratsastaessa!

Samaa kahdeksikkokuviota kulmineen ja väistöineen mentiin vielä harjoitusravissa. Ravissa en valitettavasti saanut tehtävän hyötyjä irti, sillä oman apujenkäytön nopeus ei oikein tahtonut riittää kulmien tullessa vastaan niin nopeassa tahdissa. En saanut Vakea lähtemään väistöihin tarpeeksi nopeasti ja terävästi, jolloin koko idea vähän kärsi. Homma meni omalta osaltani epämääräiseksi sähläämiseksi ja tuuppaamiseksi, joten meno oli varmasti Vaken näkökulmasta kovin sekavaa ja ravin energiakin hyytyi sitten ihan kokonaan. Ehkä helpotettu versio jossa väistö tulee esimerkiksi joka toisen kulman jälkeen voisi sopia meille paremmin niin etten menisi näin solmuun apujeni kanssa.

Tunnin loppupuolisko vietettiinkin sitten esteratsastuksen parissa. Menimme tekniikkatehtäviä kavaleteilla ja maksimissaan noin 50-60 cm esteillä, eli korkeudet pysyivät tänään hyvin maltillisina eikä turvaliiviä tullut sen vuoksi edes ikävä. Ensin laukattiin ympyröillä yksittäisten kavalettien yli, ja Vake tuntui selvästi heräävän liikkumaan omalla energialla päästessään ylittämään puomeja.

Seuraavassa tehtävässä ylitettiin ympyrällä kaksi ristikkoa noin viiden laukan välillä, eli harjoiteltiin kääntämistä edelliseltä tekniikkatunnilta tutulla kuviolla. Ympyrän jälkeen jatkettiin vielä kahden esteen lävistäjälle, eli nyt piti linjan ensimmäisellä esteellä selkeästi tiedottaa matkan jatkuvan suoraan eteenpäin eikä enää ympyrälle. Oikeassa laukassa ympyrän kaarella kääntäminen onnistui ihan hyvin, tosin roikuin ehkä turhan paljon sisäohjassa sen sijaan että olisin kääntänyt tarpeeksi ulkopohkeella. Vasemmassa laukassa ympyrän kaarella pysymisessä oli ensin hieman hankaluuksia, sillä Vake puski ensimmäiselle esteelle lähestyessä kovasti sisäänpäin ja näin en saanut lähestymislinaa suunnattua sopivaksi ajatellen välitöntä esteeltä kaartamista. Lisäksi otettiin reipas pitkä hyppy kaukaa, ja näin ajauduttiin kaarelta aivan liian ulos. Aivan nipin napin sain vielä käännettyä ympyrän toiselle esteelle mielenkiintoisella tiellä. Sakkokierroksella sain lähestymisen ensimmäiselle esteelle järkevämmäksi, jolloin ehdittiin kaartaa hallitummin seuraavalle esteelle.

Lopuksi hypättiin tekniikkarata, johon kuuluivat kuvan mukaisesti oikeassa laukassa kavaletti pienellä ympyrällä, kahden esteen kaareva linja isolla ympyrällä kuten äsken (nyt mukaan tuli okseri ympyrän toiseksi esteeksi), kahden esteen linja lävistäjällä, ja sitten nämä samat kuviot vielä vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä ympyrällä pystyltä okserille tuli taas vähän kiire kääntää, sillä keskityin liikaa miettimään ponnistuspaikkaa pystylle sen sijaan että olisin koko ajan suunnitellut kääntämistä. Pääsimme vielä viime tipassa okserille, mutta saimme ottaa tämän ympyrän uusintana. Loput tehtävästä meni ihan kohtalaisen mallikkaasti, ja fiilistelin sitä miten hyvä rytmi laukkaan löytyi tehtävän aikana. Kun esteet olivat näin pieniä en sortunut tarpeettomaan tuuppaamiseen ja varmisteluun, vaan annoin laukan edetä tasaisessa rytmissä. Pientä kiirettä tuli kääntymiseen molemmilla kahden esteen ympyröillä, ja kavaletille nro 6 kääntäessä Vake luuli hetken aikaa meidän suuntaavan esteelle nro 7. Vielä siis tarvittaisiin selkeämpää suunnan tiedotusta ja ennen kaikkea tulevan reitin suunnittelua ajoissa omalta osaltani. Nyt tuppaa käymään niin että aloitan kääntymisen valmistelun vasta esteeltä alas tultuamme, ja silloin on jo liian myöhäistä sillä hevonen ehtii sillä aikaa jo edetä pari laukka-askelta väärään suuntaan. Pitäisi siis itse olla kääntymässä jo hypyn aikana ja katseen olla käännettynä aikaisemmin oikeaan suuntaan. Näin sitä sitten kisoissakin vältyttäisiin arvokkaiden sekuntien tuhlaamiselta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Etupainoisuusongelma

Keskiviikon tunnilla oli jälleen koulua ja Jussi edelleen ratsunani. Sunnuntain supertunnin jälkeen ei suunta oikein voi olla kuin alaspäin, joten olin melko varma että tällä kertaa ei tulisi olemaan yhtä hienoa (ai miten niin väärä asenne?). Ehkä tästä tulikin itseään toteuttava ennuste.

Tällä kertaa ratsastettiin voltteja oikein koko rahan edestä, eli voltteja käynnissä, voltteja ravissa ja voltteja laukassa. Teemana oli samaan aikaan tuntuma ja myötäys siten että ohjasta pidettiin tarvittaessa vastaan nyrkkiä kiinni puristamalla ja myödättiin sormia rentouttamalla. Tätä juttua en tainnut saada toimimaan ihan tarkoitetulla tavalla, sillä nyrkkiä kiinni puristaessa tuntui koko käsivarsi jännittyvän ja lukittuvan niin että tuntumaan tuli pientä vetoa. Sormien rentoutus hevosen myödätessä onnistui paremmin ja pääsin tällä tavalla palkitsemaan etuosan kevenemisestä ja niskan rentoutumisesta.

Jussilla ei ollut mielestäni tänään niin hyvää eteenpäinpyrkimystä ja työskentelyintoa kuin sunnuntaina, mikä sitten heijastui vähän kaikkeen. En osaa sanoa ratsastinko tänään itse huonommin vai oliko hevosella vain huonompi päivä. Meno oli nyt etupainoisemman oloista niin että välillä tuntuma oli turhan raskas, ja kyllähän sen selvästi tunsi että hevonen vähän "kaatui" lavoilleen kaikissa askellajeissa. Yritin tilannetta korjailla kohottavilla ja lyhentävillä pidätteillä, ja kyllä etuosaa aina hetkellisesti sai kevenemään ja painoa hieman enemmän taakse, mutta hyvin helposti taas lösähdettiin takaisin kyntömoodiin. Toisaalta ongelmana oli se että tehdessäni puolipidätteitä ja pidätteitä saattoi Jussi vain vetää kaulaa lyhyemmäksi ja niskaa linkkuun kuolamen alle jatkaen samaa etupainoista puksutusta pidätettä kuuntelematta. Välillä tuli tosiaan niitä hetkiä kun huomasin niskan sukeltavan aivan liian alas, ja kävipä ravissa jossain kohtaa niinkin että tuntuma hävisi aivan olemattomaksi Jussin painuessa kuolaimen taakse. Toki tunnin aikana mentiin ajoittain ihan hyvässäkin muodossa ja raamissa, mutta se ei tällä kertaa pysynyt niin helposti ja automaattisesti kuin edellisillä kerroilla.

Laukassa tilanne oli ehkä parempi kuin ravissa, sillä laukassahan Jussi ei yleensä niinkään mene kuolaimen alle ja kadota tuntumaa. Laukassa vaan piti koko ajan jatkaa painon ratsastamista etuosalta takaosalle. Uralla laukatessa tämä onnistui niin että laukka tuntui välillä mielestäni oikeinkin hyvältä ja kootulta, mutta volteille kääntyessä koko hevonen valahti pitkäksi ja etupainoiseksi eikä enää samalla lailla kantanut itseään. Tämä oikein korostui vasemmassa laukassa, joka on tosiaan Jussin heikompi laukka ja vasen takajalka on sillä huono tulemaan alle. Ope totesi että vielä olisi tarvittu enemmän tukea ja kohottavia ulko-ohjan pidätteitä laukkavolteilla niin että ryhti ja etuosan keveys olisi paremmin säilynyt myös voltin aikana.

En tosiaan ole varma siitä mikä aiheutti tänään sen että Jussi oli huomattavasti etupainoisempi ja raskaampi kuin sunnuntaina. Toisaalta kisoissa luultavasti tällaiset hienosäädöt kuin niskan korkeus menettävät vähän merkitystään kun pääasiaksi nousee se liikkuuko hevonen radalla eteen vai jumittuuko taas ihan täysin. Toki niskan korkeus ja muoto ovat yhteydessä jumittamiseen siten että aktiivisuuden ja energian puute heijastuvat kuolaimen takana pilkkimiseen ja etupainoisena röhnöttämiseen, joiden seurauksena taas liike hyytyy entistä enemmän. Onhan sitä tietysti kaikilla hevosilla parempia ja huonompia päiviä, jopa tällaisilla vanhemmilla ruunaherroilla. Vitsi onkin sitten siinä miten tällaisena päivänä saisi hevosen aktivoitua yhtä hyvään työskentelymoodiin ja kantamaan itsensä yhtä hyvin kuin parempina päivinä, sillä ilmaiseksi ei tällöin saa kyllä mitään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Hienoja hetkiä koko tunnin edestä

Sunnuntain tunnilla jatkettiin Jussin kanssa siitä mihin viikko sitten jäätiin. Tunnin tehtävät painottuivat jälleen B-merkin ohjelman suuntaan, sillä tänään mukana oli väistöjä, ravivoltteja, laukkaympyröitä, keskikäyntiä ja askeleen pidennystä ravissa ja laukassa.

Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, joten aluksi se oli taas kankean puoleinen mutta vertyi suhteellisen pian. Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä ratsastaen pitkille sivuille noin 5-10 m pitkät väistöpätkät etuosa uraa seuraten. Ensimmäisissä väistöissä Jussi oli raskas ohjalla ja jyräsi etupainoisena pidätettä vastaan vaikka väistikin ihan hyvillä ristiaskeleilla. Korjauksena oli tietenkin kunnolla pidätteitä etenkin ulko-ohjasta, ja open ohje oli että hevonen saa oikein mielellään nousta hetkellisesti ylös avoimempaan muotoon kunhan tämä yhdistyy etuosan kohoamiseen ja kevenemiseen. Kun pidätteet menivät läpi niin väistöjä olikin oikein miellyttävä ja helppo ratsastaa, ja niiden kautta sain Jussia käynnissäkin pyöristymään ja lyhenemään. Yleensä käynti on se askellaji jossa en Jussia saa pyöreäksi vaan jäädään mönkimään uneliaasti kaula pitkällä ja selkä alhaalla, mutta väistöt ovat tähän tilanteeseen hyvä apukeino.

Kun päästiin ravihommiin asti liikkui Jussi jo aika mukavasti. Oikeaan kierrokseen menin ensin keventäen ja vasempaan harjoitusravissa. Hevosen raami pysyi hyvänä lähes itsestään, ja tuntuma oli hyvällä tavalla kevyt muttei tyhjä. Jussilla oli tänään kivasti eteenpäinpyrkimystä, mitä nyt volteilla sai välillä ratsastaa askelta pontevammaksi. Opeltakin tuli kommenttia että Jussi liikkuu hyvällä energialla. Harjoitusravissa pyrin viime viikon havaintojen pohjalta istumaan lantio ja istuinluut pystyssä antaen samalla jalkojen mennä vähän edemmäs. Kun kerran jalat ei voi olla oikealla paikalla samalla kun lantio on oikeassa asennossa niin olkoon jalat sitten tässä vaiheessa siten kuin ovat. Tällä taktiikalla tuntuikin istuntaan löytyvän hieman enemmän napakkuutta ja jäntevyyttä, joten kuvittelisin että olin oikeilla jäljillä.

Laukassa työskenneltiin ratsastaen pääty-ympyröitä sekä pitkille sivuille askelta pidemmäksi kohti keskilaukkaa. Jussi oli laukassakin tänään oikein hyvä. Tuntumaan tuli hieman ylimääräistä jännitettä raviin verrattuna, mutta pääsääntöisesti muoto ja raami pysyi hyvänä ja välillä Jussi suorastaan keveni etuosastaan. Ei lainkaan hullumpaa laukkaa! Laukassakin löysin istuntaan ja liikkeeseen mukautumiseen sellaista luontevuutta ja vakautta mikä on usein ollut hukassa, tosin lopulta taisi vatsalihakset vähän väsähtää niin etten pitkähkön laukkajakson lopulla enää jaksanut pitää istuntaa aivan niin hyvin paketissa vaan istuinluut pääsivät kääntymään takaviistoon ja ylävartalo alkoi hieman keinua. Pitkille sivuille sain laukkaa ratsastettua ihan mukavasti eteen, mutta kiinniottaminen lyhyempään laukkaan oli hankalampaa. Joko ei tullut kunnollista terävää siirtymää takaisin harjoituslaukkaan tai sitten Jussi putosi pidätteestä raville asti. Tämä varmaankin kertoo siitä että laukassa hevonen ei ole ihan tarpeeksi takaosalla vaan vielä kaadutaan liikaa etuosan päälle.

Loppuraveissa laukan jälkeen Jussilla oli älyttömän hyvä energia, ja askeleeseen tuli sellaista elastisuutta ja irtonaisuutta jota en kovin monesti ole Jussilla päässyt tuntemaan. Tästä oli tietysti hyvä lähteä tekemään keskiraveja pitkille sivuille, ja hienostihan se askel venyikin niin että selässä kyllä tunsi liikkeen joustavuuden ja askeleen lennokkuuden. Mahtava fiilis olla selässä kun hevonen liikkuu näin! Myös ope kehui hienoa irtonaista keskiravia. Varsinkin viimeinen pitkä sivumme lennokkaine raveineen oli hieno päätös kaikin puolin oikein mukavasti sujuneelle tunnille. Näin hyviä tunteja ei todellakaan usein satu kohdalle, joten kyllä siitä sitten nauttii kun kerrankin homma sujuu tähän malliin!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Kevyesti maastossa ja kentällä

Alkuviikon ratsastukset jäivät harmillisesti väliin pienen sairastumisen takia, mutta lauantaina oli aika kiivetä takaisin satulaan. Tämä tapahtuikin sopivan kevyissä merkeissä, eli kävimme Vaken kanssa rauhallisen käynti- ja ravimaaston lauantai-aamun ryhmän mukana ja sen jälkeen menin hetken kentällä itsenäisesti. Maastolenkkiin meni noin 50 minuuttia, ja sen jälkeen olikin alla hyvin verrytelty ratsu kentällä työskentelyä varten. Vake tosin oli sitä mieltä että pelkkä maastoköpöttely olisi riittänyt, eikä olisi millään suostunut lähtemään tallinpihasta vielä alas kentälle.

Kentällä työskentelimme puolisen tuntia, ja jätin tänään laukat kokonaan pois keskittyen hyvään ravityöskentelyyn. Ajatuksena oli myös olla rasittamatta itseäni tänään liikaa ja jättää laukkaamiset senkin puolesta ensi kertaan. Muutoin minulla ei taas oikein kunnollista suunnitelmaa ollutkaan, mutta laadin sellaisen pikaisesti ja otin tavoitteeksi ratsastaa Vaken liikkumaan ravissa reippaasti ja rennosti mahdollisimman oikeinpäin. Aluksi otin herättelyksi ja huomion saamiseksi (Vake katseli vähän poissaolevana kentän ulkopuolisia tapahtumia) parit väistöt käynnissä, ja sen jälkeen taivuttelin ponia ympyröillä kevyessä ja harjoitusravissa.

Kun vaan sain Vaken tarpeeksi kuulolle ja keskittymään niin tänään oli kyllä niitäkin hetkiä kun poni tuntui liikkuvan pyöreämpänä. Periaatteessa homma vaikuttaa varsin simppeliltä: liike tarpeeksi tarmokkaaksi eteen (mutta ei jatkuvaa puskemista), ulko-ohjalla vakaa tuki ja sisäohjalla selkeät asetukset ilman jatkuvia pieniä nyppimisiä. Ongelma tuntuu monesti olevan se etten pidä varsinkaan ulko-ohjalla kunnollista luotettavaa tuntumaa vaikka niin kuvittelenkin ehkä tekeväni, ja Vaken kaula menee asettaessa mutkalle ja ulkolapa karkaa. Kun keskityin pitämään ulko-ohjan kädessä samalla kun asetin ja taivutin ympyrälle niin tuntumaan alkoi välillä löytyä ihan oikeanlaista otetta. Ei vetoa, mutta tasainen, pehmeä yhteys hevoseen. Kun tällainen hyvä tuntuma on olemassa niin sitten keskitytäänkin vaan pohkeilla ratsastamiseen eikä värkätä kädellä mitään ylimääräistä. Pitäisi olla helppoa, mutta aina vaan hukkaan sen ulko-ohjan uudestaan ja uudestaan ja alan kokeilla josko sittenkin sisäohja olisi oikotie onneen vaikkei se sitä koskaan ennenkään ole ollut. Ulkoapujen tuen löytämisessä auttoivat tällä kertaa suunnanmuutokset ympyräkahdeksikolla, sillä asetusta ja menosuuntaa kahdeksikolla vaihtaessa poni jäi nätisti ulko-ohjalle kuin itsestään. Ehkä myös vasta-asetuksia voisi joskus kokeilla työkaluna?

Puolen tunnin minitreenissä omin päin ei tietenkään saa ihmeitä aikaan, mutta oletettavasti jatkamme ensi torstaina sileän treenien parissa tunnilla. Viikon päästä onkin sitten oman tallin harjoituskoulukisat, ja totesimme open kanssa että helppo B (B-merkin kouluohjelma) on tällaisissa pienimuotoisissa harjoituskisoissa minulle ja Vakelle oikea luokka. Harjoittelun määrä on tietysti edelleen surkean olematon, mutta harjoittelemaanhan sinne kisoihinkin mennään.