Keskiviikon tunnilla oli jälleen koulua ja Jussi edelleen ratsunani. Sunnuntain supertunnin jälkeen ei suunta oikein voi olla kuin alaspäin, joten olin melko varma että tällä kertaa ei tulisi olemaan yhtä hienoa (ai miten niin väärä asenne?). Ehkä tästä tulikin itseään toteuttava ennuste.
Tällä kertaa ratsastettiin voltteja oikein koko rahan edestä, eli voltteja käynnissä, voltteja ravissa ja voltteja laukassa. Teemana oli samaan aikaan tuntuma ja myötäys siten että ohjasta pidettiin tarvittaessa vastaan nyrkkiä kiinni puristamalla ja myödättiin sormia rentouttamalla. Tätä juttua en tainnut saada toimimaan ihan tarkoitetulla tavalla, sillä nyrkkiä kiinni puristaessa tuntui koko käsivarsi jännittyvän ja lukittuvan niin että tuntumaan tuli pientä vetoa. Sormien rentoutus hevosen myödätessä onnistui paremmin ja pääsin tällä tavalla palkitsemaan etuosan kevenemisestä ja niskan rentoutumisesta.
Jussilla ei ollut mielestäni tänään niin hyvää eteenpäinpyrkimystä ja työskentelyintoa kuin sunnuntaina, mikä sitten heijastui vähän kaikkeen. En osaa sanoa ratsastinko tänään itse huonommin vai oliko hevosella vain huonompi päivä. Meno oli nyt etupainoisemman oloista niin että välillä tuntuma oli turhan raskas, ja kyllähän sen selvästi tunsi että hevonen vähän "kaatui" lavoilleen kaikissa askellajeissa. Yritin tilannetta korjailla kohottavilla ja lyhentävillä pidätteillä, ja kyllä etuosaa aina hetkellisesti sai kevenemään ja painoa hieman enemmän taakse, mutta hyvin helposti taas lösähdettiin takaisin kyntömoodiin. Toisaalta ongelmana oli se että tehdessäni puolipidätteitä ja pidätteitä saattoi Jussi vain vetää kaulaa lyhyemmäksi ja niskaa linkkuun kuolamen alle jatkaen samaa etupainoista puksutusta pidätettä kuuntelematta. Välillä tuli tosiaan niitä hetkiä kun huomasin niskan sukeltavan aivan liian alas, ja kävipä ravissa jossain kohtaa niinkin että tuntuma hävisi aivan olemattomaksi Jussin painuessa kuolaimen taakse. Toki tunnin aikana mentiin ajoittain ihan hyvässäkin muodossa ja raamissa, mutta se ei tällä kertaa pysynyt niin helposti ja automaattisesti kuin edellisillä kerroilla.
Laukassa tilanne oli ehkä parempi kuin ravissa, sillä laukassahan Jussi ei yleensä niinkään mene kuolaimen alle ja kadota tuntumaa. Laukassa vaan piti koko ajan jatkaa painon ratsastamista etuosalta takaosalle. Uralla laukatessa tämä onnistui niin että laukka tuntui välillä mielestäni oikeinkin hyvältä ja kootulta, mutta volteille kääntyessä koko hevonen valahti pitkäksi ja etupainoiseksi eikä enää samalla lailla kantanut itseään. Tämä oikein korostui vasemmassa laukassa, joka on tosiaan Jussin heikompi laukka ja vasen takajalka on sillä huono tulemaan alle. Ope totesi että vielä olisi tarvittu enemmän tukea ja kohottavia ulko-ohjan pidätteitä laukkavolteilla niin että ryhti ja etuosan keveys olisi paremmin säilynyt myös voltin aikana.
En tosiaan ole varma siitä mikä aiheutti tänään sen että Jussi oli huomattavasti etupainoisempi ja raskaampi kuin sunnuntaina. Toisaalta kisoissa luultavasti tällaiset hienosäädöt kuin niskan korkeus menettävät vähän merkitystään kun pääasiaksi nousee se liikkuuko hevonen radalla eteen vai jumittuuko taas ihan täysin. Toki niskan korkeus ja muoto ovat yhteydessä jumittamiseen siten että aktiivisuuden ja energian puute heijastuvat kuolaimen takana pilkkimiseen ja etupainoisena röhnöttämiseen, joiden seurauksena taas liike hyytyy entistä enemmän. Onhan sitä tietysti kaikilla hevosilla parempia ja huonompia päiviä, jopa tällaisilla vanhemmilla ruunaherroilla. Vitsi onkin sitten siinä
miten tällaisena päivänä saisi hevosen aktivoitua yhtä hyvään
työskentelymoodiin ja kantamaan itsensä yhtä hyvin kuin parempina
päivinä, sillä ilmaiseksi ei tällöin saa kyllä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti