Suomenputte ja eestinputte koulukisoissa

Tallinmäellä pidettiin kilpailuharjoitukset kouluratsastuksen merkeissä, ja tällä kertaa olin mukana peräti kahdella ratsulla eli Vakella ja Ellulla. Luokkana oli molempien ratsujen kanssa C-merkin kouluohjelma. Ellun kohdalla huolena oli ennakkoon ettei se pysähdy ja Vaken kanssa puolestaan totaalihyytyminen radalle, eli oli ainakin vähän erityyppiset tapaukset ratsastettavana.

Ensin oli Ellun vuoro ja starttasimmekin heti luokan ensimmäisenä ratsukkona. Verryttelyaika jäi hiukan lyhyeksi, mutta eiköhän siinä ehtinyt olennaiset tehdä. Ratsastin askellajit läpi, mutta laukkaa otin melko lyhyet pätkät sillä Ellulla ei laukka yleensä kierrosten myötä ainakaan parane. Ravissa Ellu meni ihan hyvin ja tahdikkaasti pyöreänä. Yritin välttää vetokisaan ajautumista, mutta pari pysähdystä ja siirtymistä meni aika pitkäksi Ellun kiskoessa pidätettä vastaan.

Radalla ehdin vielä ennen lähtömerkkiä ratsastella ympäriinsä, ja yllätyksekseni Ellu meinasi jopa vähän hyytyä aitojen sisälle päästyään. Ehkä pieni hyytyminen oli vain hyvästä, sillä nyt pysähdykset oli helpompi ratsastaa. Sain alkutervehdyksen asiallisesti pisteeseen ja Ellu malttoi seistä paikoillaan. Lupaava alku! Ravissa Ellu tosiaan oli vähän pohkeen takana mutta eteni kuitenkin aika asiallisessa perustempossa. Lävistäjällä esitetyssä 4 askeleen käyntiinsiirtymisessä hätäilin itse liikaa niin että ajoin Ellun takaisin raviin liian kiireisesti. Hyvin Ellu kuitenkin teki ravista käyntiin siirtymiset eikä liikaa kiskonut vastaan. Ensimmäinen laukka nousi vähän ravin kautta, ja laukka oli kovin kiireistä ja nelitahtista. Sain juuri ja juuri laukan pidettyä yllä haluttuun pisteeseen, mutta sitten Ellu tipahti kiireiseen raviin. Sain sen tästä melko nopeasti kiinni, ja ravi jatkui rauhallisempana. Toisen laukan nostoa en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi hyvin ja lähdin kaiken lisäksi heilumaan nostossa ylävartalolla, jolloin Ellu vain ryntäsi raville. Laukkaan päästiin vasta pahasti myöhässä, ja laukka oli edelleen aikamoista räpellystä. Loppuohjelman ravikuviot Ellu kulki ihan nätisti, ja oli hämmästyttävästi vähän eteen puskettava. Olin ohjelmaan raviosuuksiin melko tyytyväinen, sillä Ellu liikkui ihan mukavassa tahdissa ja pyöreänä. Kiireinen ja nelitahtinen laukka oli ehdottomasti tämän radan heikko kohta, varsinkin kun menin itse mokaamaan toisen noston ihan täysin. Minimitreenillähän tähän suoritukseen lähdettiin ja vastoin odotuksia Ellu jopa pysähtyi, joten ei huonosti.

Ehdin radan jälkeen lukea paperista tuomarin kommentit ennen kuin oli aika hypätä Vaken satulaan. Tuomari huomautti etunojassa istumisesta, eli vaikka olin mielestäni yrittänyt istua pystyssä radan aikana niin en ollut siinä onnistunut. Niinpä päätin että toisella radalla keskittyisin vielä tiukemmin istunnan ryhdikkäänä pitämiseen sekä siihen etten Vaken hidastuessa alkaisi kallistua eteenpäin ja puristaa reisillä. Ellun kanssa muuten tuli pistesaldoksi 67,78%, sillä tuomarilla oli käytössä hieman tavallista kiltimpi skaala.



Sitten olikin Vaken vuoro. Vaken kanssa ehdin verkkailla aika sopivan ajan, ensin pikkukentällä ja sitten kisakentän verkkapäädyssä. Vaken mielestä koulukisat oli tyhmin juttu ikinä. Kun menimme kisaradan verkkapäätyyn yritti poni aluksi oikein päättäväisesti karkailla kohti poistumispäätyä, ja kun en antanut sen livistää alkoi se tänttäröidä ja pukitella. Parin kierroksen ajan kinattiin aina samassa kohdassa, mutta sitten Vake luovutti. Tämänkin jälkeen oli kyllä takapää kevyenä, eli laukassa ei paljon raipalla passannut kutitella tai tuli pientä pukkia. Pukkiponi kuitenkin tasoittui ja alkoi liikkua ihan pyöreänäkin kun ratsastin askellajit läpi ja taivuttelin molempiin suuntiin. Toki olisin saanut ratsastaa sen vielä terävämmäksi ja paremmin hereille, pukitteli tai ei.

Aitojen sisälle siirryttyämme Vake hyytyi heti. Vannon että en ehtinyt edes alkaa sitä tuupata. Hoin itselleni "nojaa taakse, rentouta reidet" ja yritin olla pahentamatta ponin jumitusta istunnallani. Siitä sitten lähdettiin tahkoamaan ohjelmaa läpi. Alussa Vake liikkui vielä vähän eteenkin, joten kun askeleenpidennys oli heti ohjelman alussa onnistui se kohtuullisesti. 4 askeleen käyntiinsiirtyminen lävistäjällä onnistui puolestaan oikein hyvin ja täsmällisesti. Sitten oli jo laukan vuoro, ja yritin turhaan kerätä Vakeen energiaa. Laukka nousi laiskasti eikä pyörinyt kunnolla eteen, mutta sain kuin sainkin puskettua niin että laukka pysyi yllä vaaditut kuviot eikä pudonnut pois kesken kaiken. Aikamoista pohkeenkäyttöä tässä tarvittiin ja jalkani pääsivät sen seurauksena nousemaan laukassa aika rumasti. Toiseen suuntaan ei laukka ollut sen reippaampaa, ja Vake yritti myös lähteä liirailemaan ympyrältä ulos. Kunnon pamautus ulkopohkeella piti sen kuitenkin ympyrällä sekä laukassa. Ravi oli ohjelman loppua kohti kovin maahansidottua ja sain puskea eteen ihan tosissani, mutta urheasti taapersimme radan täsmällisesti loppuun asti.

Puskemiseksihan se meni taas, ja harmittelin sitä etten taaskaan ratsastanut Vakea verryttelyssä oikein kunnolla hereille. Selvää parannusta edelliskertaan eli ABC:n kisoihin verrattuna oli se että poni nosti laukat ja pysyi laukassa pudottelematta (jee!), sekä se että istuin paremmin pystyssä kun muistin nyt sen suhteen oikein tsempata. Pystyssä istumisen lisäksi olisi ehkä pitäyt välillä muistaa rentouttaa jalkoja enemmän ja lakata puskemasta pohkeella aivan koko ajan. Jatkuva pohkeella vaikuttaminen kun taitaa olla se mikä vain entisestäään hidastaa Vakea ohjelman edetessä. Hyvää radassa oli täsmällisyys ja se että raviosuudet Vake liikkui suunnilleen pyöreänä. Tuomarin kommenteissa toivottiin tietenkin lisää aktiivisuutta, ja vieläkin huomautettiin pienestä etunojasta. Lisäksi oma paino pääsi valumaan vasemmalle, minkä huomasin videolta selvästi itsekin.



Hieman yllättäen Vake nappasi hidastelustaan huolimatta vähän Ellua paremmat pisteet eli 69,17%. Suurempi yllätys oli se että minut kutsuttiin palkintojenjakoon, sillä Vaken tulos ylsi 13 lähdön luokassa neljännelle sijalle. Ajatella, että Vake sijoittui koulukisoissa, olkoonkin että kyseessä oli vain kilpailuharjoitus! Jäi näihin ratoihin tietysti paljon parannettavaa ja korjattavaa molempien hevosten kanssa eikä näihin suorituksiin voi supertyytyväinen olla, mutta on kuitenkin sellainen olo etteivät nämä radat täysin penkin alle menneet. Varsinkin Vaken kanssa minulla oli nyt mielestäni ihan kunnon yritystä, sillä koko radan läpi mietin istuntaa enkä päästänyt itseäni niin pahaan etunojaan. Oli varmasti hyödyllistä että sain mennä kaksi rataa, sillä pääsin toisella radalla paikkailemaan ensimmäiseltä radalta harmittamaan jääneitä asioita siltä osin kuin ne eivät olleet hevoskohtaisista tekijöistä riippuvia. Se antaa pienen onnistumisen tunteen kun pystyy aikaisempaan verrattuna korjaamaan edes jotain.

Videoista kiitos Annelle!

Taistelu etunojaa vastaan jatkuu

Helatorstain toisella estetunnilla ratsunani oli Ellu. Alkuverryttelyssä koetin keskittyä sekä omaan että hevosen ryhtiin. En saanut Ellua tänään kovin hyvin taipumaan, vaan molemmissa suunnissa se tuntui enemmän tai vähemmän kaatuvan lapa edellä sisään. Tilanne tietenkin korostui kun aloimme hypätä kavaleteilla verryttelytehtävää. Soikiokuviolla laukatessa meinasi jo vähän hirvittää kun Ellu tuntui lähes kirjaimellisesti kaatuvan sisäänpäin. Lyhyemmillä estejalustimilla sain kuitenkin painon pysymään paremmin jalustimilla ja näin istunnan vähän tukevammaksi kuin koulutunnilla.

Hyppäsimme samoja tehtäviä kuin edellistunnilla, eli 14 metrin linjaa kavaletilta okserille, okseri-pysty-sarjaa sekä kentän poikki laukanvaihtoestettä. Itse hypyt sujuivat Ellun kanssa varmasti ja ongelmitta, mutta kaarteet ennen ja jälkeen esteiden olivat pulmallisempia kun meno tosiaan tuppasi olemaan etupainoista kouhotusta lapa edellä. Sarjaväli oli Ellulle helppo nakki, myös silloin kun hyppy a-osalle lähtikin vähän kauempaa. Laukanvaihtoeste oli sininen portti ja käsittääkseni uusi este Ellulle, mutta tämä tammahan ei mitään tuijottele. Ratsastin tälle esteelle vähän turhankin viistot tiet, mutta Ellu hyppäsi vinollakin lähestymisellä hyvin ja vaihtoi laukat näppärästi molempiin suuntiin. Kaarteissa esteiden välillä ope muistutteli koko ajan istumaan pystyssä, ja nojailin taaksepäin sen minkä pystyin. Kaarteet eivät ainakaan tuntuneet niin pahoilta kun en päästänyt itseäni kenottamaan edessä.

Annelle kiitos piirroksesta.

Radan hyppäsimme Ellun kanssa 70 sentin korkeudella. Radan alku oli varsin hyvä, sillä laukka oli vielä ihan kasassa ja ponnistuspaikat osuivat molemmille oksereille nappiin. Ykkös- ja kakkosesteiden välinen kaarros päädyn kautta onnistui yllättävänkin asiallisesti. Kakkosesteen jälkeen homma pääsi hieman leviämään niin kuin siinä aina käy, ja ope huuteli kovasti "ulos taakse" sillä aloin taas olla etunojassa ja sisään vasemmalle kallistuneena. Tuulessa en ensin saanut ohjeista selvää, joten käänsin ennen sarjaa ympyrälle kuunnellakseni mitä opella oli sanottavaa. Sarja ylittyi hienosti, ja sitten piti taas nojailla taakse ja ulos. Laukanvaihtopystylle tuli myös hyvä lähestyminen ja hyppy, mutta pitkässä lähestymisessä viitosesteelle laukka pääsi valahtamaan pitkäksi ja nelitahtiseksi. Askel ei ihan osunut tästä laukasta vaan hyppy meni lähelle, minkä seurauksena Ellu kolisteli puomia muttei kuitenkaan pudottanut. Ennen viimeistä estettä laukka oli levinnyt jo niin huonoksi että Ellu pudotti raville, ja katsoin parhaaksi ottaa taas ympyrän ja ratsastaa laukan uudestaan kuntoon ennen esteelle suuntaamista. Näin saimme vielä ihan asiallisen suorituksen viimeisellekin esteelle.

Eipä mitään uutta Ellun kanssa, vaan jatkan edelleen sitä pystyssä istumisen opettelua. Kuten totesin maanantaina koulutunnilla, pystyssä istuva kuski auttaa Ellun tasapainoa ja pitää laukan paremmin kasassa. Sain huomata saman myös hypätessä, sillä ratsastus esteiden välillä sujui kyllä ehdottomasti paremmin silloin kun vastustin etunojaan painumista ja yritin oikein nojata taakse. Kaikki muu kuin istuntaan keskittyminen on nyt oikeastaan sivuseikka, sillä itse esteissä ei ole mitään vaikeuksia vaan Ellu kyllä hyppää hienosti kaiken mitä eteen laitetaan. Kontrollin, tasapainon, ohjattavuuden, laukan laadun ja ylipäänsä kaiken esteiden välisen elämän kannalta istunta on vaan ratkaisevan tärkeä, joten sitä nyt työstetään.

Koulutunti jokerihevosella

Halusin osallistua Tallinmäen omiin koulukisoihin Vaken lisäksi myös reippaammalla kakkosratsulla, ja tästä syystä menin treenaamaan ylimääräiselle kahden ratsukon tunnille jokerihevosella. Ainoana kriteerinä hevosvalinnalle oli "joku reipas", ja oli ihan hauskaa arvailla etukäteen minkä tallin suokeista ope minulle laittaisi. Yllätysratsu oli sitten Ellu, mikä ei lopulta ollut niin suuri yllätys. Ellulle ei vielä ollut kisoihin kuskia, ja olihan se minulle jo entuudestaan tuttu parilta estetunnilta.

Tunnilla keskityttiin perusratsastukseen ympyröillä ja suoralla uralla. Omalla kohdallani erityistarkkailussa oli istunta. Minulla on ollut lapsesta asti taipumus etukumaraan istuntaan, ja Ellun kaltaisella vahvalla ja etupainoisella hevosella tämä tietenkin korostuu. Niinpä sain alusta asti keskittyä tosissani istumaan kunnolla pystyssä eli "nojaamaan taakse". Lisäksi Ellun kanssa näyttää korostuvan myös taipumukseni kallistua vasemmassa kierroksessa sisäänpäin. Mielenkiintoista että Ellulla vasen kierros tuntui kuitenkin helpommalta ratsastaa, vaikka yleensä toispuoleisuuteni takia oikea kierros on se helpompi suunta lähes kaikkien hevosten kanssa. Vasemmalle ravatessa Ellu asettui ja taipui melko letkeästi, ja ulko-ohjaan löytyi tuki. Oikeassa kierroksessa puolestaan sisälapa tuntui puskevan hyvin voimakkaasti enkä saanut tammaa niin pehmeästi taipumaan. Ellu kyllä pyöristyi ihan hyvin, mutta oli välillä aika vahva ohjalla eikä pidäte mennyt kaikkina hetkinä kunnolla läpi. Yritin saada tuntuman säilymään kevyenä niin etten ajautuisi vetokilpaan pidätteen läpiviemiseksi, sillä vetokisan Ellu voitti aina. Välillä kuitenkin sinne vetämisen puolelle lipsahdettiin ja silloin ei ainakaan jarrut toimineet.

Ravissa sain istunnan korjattua pystyyn kun vaan muistin siihen keskittyä, mutta laukassa tehtävä oli hankalampi. Laukkaa mentiin ympyräkahdeksikolla vaihtaen muutaman ympyräkierroksen välein suuntaa käynnin kautta. Aluksi laukka tuntui aivan mahdottomalta, sillä Ellu lähti kouhottamaan nelitahtisesti ja tasapainottomasti kiskoen minut irti satulasta etukenoon. Tällainen laukka ei tietenkään pysynyt pitkään yllä vaan putosi aina hallitsemattomasti raville. Tuntui etteivät voimani mitenkään riittäneet satulassa istumiseen vaan pohkeet lensivät taakse, kroppa keikahti eteen ja Ellu sai viedä minua miten tahtoi. Sinnikkäästi poljin kantapäitä alas ja eteen ja yritin nojata taakse. Vähitellen alkoi istunta pysyä paremmin tasapainossa, ja niin löytyi myös Ellun laukkaan parempi tasapaino. Paino ei oikein pysynyt jalustimilla, mutta sain silti pidettyä istunnan sen verran jämäkkänä kasassa että laukkaan tuli jokin tolkku ja hallittavuus. Ratti alkoi toimia ja sain laukan pidettyä nyt ongelmitta yllä molempiin suuntiin. Pystyssä istumisen lisäksi haasteena laukassa oli vasemmalle kallistelu, mutta tähän sain helpotusta jälleen kerran vanhasta tutusta konstista eli aloin tarkoituksella kääntää ympyrällä katsetta ulospäin. Tämän avulla sain sisäänpäin kallistumisen hallintaan.

Yritin open ohjeistamana työstää laukkaan vielä lisää ryhtiä ja kolmitahtisuutta pohkeella ja pidätteellä, ja pieninä hetkinä laukka tuntuikin paremmalta. Ellun laukka on luonnostaan aika huono, mutta kuulemma sen pystyy kyllä ratsastamaan huomattavasti paremmaksi jos vaan osaa. Nyt sain ainakin vähän tuntumaa siitä että mikäli istunnan saa pidettyä kasassa niin Ellun laukka toimii heti paremmin. Mikäli hevonen tuppaa olemaan etupainoinen ja tasapainoton niin kummasti auttaa asiaa kun ratsastaja puolestaan ei ole etupainoinen ja tasapainoton. Ellulla ratsastaminen on minulle kyllä siinä mielessä oikein terveellistä että saan tosissani taistella etunojaa vastaan ja pääsen erityisen hyvin huomaamaan miten paljon paremmin hevonen menee kun istun pystyssä. Sama pystyssä istumisen haaste koskee niin koulu- kuin esteratsastustakin.

Pidä paketti kasassa

Perjantain estetreenit jatkuivat Vaken jälkeen vielä Ellun satulassa. Tämä oli kolmas hyppykertani Ellulla, ja tuntui siltä kuin alkuraveissa olisin saanut sen ratsastettua nyt hieman ryhdikkäämmäksi. Ympyröillä taivutellessa Ellu ihan pyöristyikin. Laukassa menimme ensin puomitehtäviä hakien sopivia teitä ja oikeita askelmääriä kolmen puomin kuviolla. Yritin myös laukassa pitää Ellun edestä ylhäällä ja lyhyenä, ja kohtuullisen asiallista laukkaa mielestäni menimmekin. Kääntäminen ja laukan säätäminen eivät vain toimineet ihan niin helposti kuin Vakella, vaan viiden askeleen etäisyydeksi tarkoitettu väli lipsahti kuudella laukalla mikäli käännös puomilta toiselle pullahti liian laajaksi, ja jos taas laukka pääsi lähtemään liikaa eteen mentiinkin jo neljällä askeleella.

Aloitimme hypyt 16-17 metrin linjalla. Esteiden ollessa pieniä oli tavoitteena mennä tämä ensin viidellä laukalla. Ellua joutui ottamaan ihan kunnolla kiinni ja lyhyeksi, mutta hienosti se vastasi lyhennyspyyntööni ja mahtui kuin mahtuikin menemään viidellä laukalla ihan asiallisesti. Ainoa vaihtoehto ei siis aina olekaan eteenkaahotus, vaan Ellunkin kanssa voi mennä myös lyhyempää laukkaa. Tämän jälkeen saimme mennä linjaa neljällä askeleella, mikä onnistui Ellulta myös oikein helposti ja sujuvasti.

Hyppäsimme edellistunnilta tutun radan kahteen kertaan. Ensin rata mentiin noin 60-senttisenä. Ellu toimi oikein mainiosti, ja varsinkin alkuradasta se pysyi oikein hyvin kasassa ja ryhdikkäänä. Ensimmäinen este oli aurinkoportti jota Ellu ei ollut aikaisemmin hypännyt, mutta eipä se porttia edes vilkaissut. Radan hankalin kohta oli kaarre kolmosesteeltä neloselle, sillä kolmoselle sai ratsastaa hieman eteen minkä jälkeen kaarteeseen kurvattiin vauhdilla ja aika etupainoisena. Tämä oli sellainen kohta missä päädyin taas kenottamaan kovassa etunojassa Ellun kaatuessa tasapainottomasti kaarteen läpi. Nelosesteen jälkeen sain hieman kasattua itseäni ja hevosta, ja radan loppu sujui taas mukavasti.

Toisella ratakierroksella esteet olivat 70-senttisiä. Ensimmäiset kolme estettä ja niiden välit sujuivat oikein nätisti. Ei posoteltu vielä liian etupainoisena ja ponnistuspaikat löytyivät hyvin. Kolmosesteeltä Ellu pääsi jälleen leviämään, ja kaarteesta neloselle tuli aika kammottavaa etupainoista sutimista. En saanut enää tämän jälkeen itseäni ja hevosta kunnolla edestä ylös, joten loppuradan meno oli vähemmän hallitun oloista.

Ellu hyppäsi 70-senttisenkin radan varmasti ja sujuvasti, mikä oli tietysti mainiota, mutta vielä pitäisi saada paketti pysymään kasassa koko radan läpi. Selkeästi ensimmäisillä esteillä meno on oikeinkin hyvää, mutta sitten homma lätsähtää sekä kuskin että hevosen osalta parin esteen jälkeen. Ehkä kyse on lähinnä siitä kuinka kauan onnistun istumaan pystyssä ja jäntevästi etukenoon painumatta. Yksittäisillä esteillä tai parin esteen tehtävillä onnistuu ryhdikäs laukan säätelykin, mikä oli tänään kiva huomata. Ellu on ihan näppärä estepolle, vaikka sen laukassa onkin omat rajoitteensa. Kivaa ja huoletonta tämän tamman kanssa treenailu ainakin on.

Kivat kisat kahdella ratsulla

Kisaviikonloppu jatkui sunnuntaina Tallinmäen 1-tason estekisoilla. Alunperin maneesiin suunnitellut kisat siirrettiinkin ulkokentälle, mistä olin oikein iloinen. Sääkin oli ulkona hyppäämisen aivan täydellinen sillä aurinkoa ja lämpöä riitti. Tälle päivälle minulla oli ohjelmassa peräti kolme starttia, kun eilinen kokeilu mainion Ellu-suokin kyydissä johti siihen että päätin hypätä sillä 60 cm luokan. Vaken kanssa puolestaan menimme perinteiset 70 cm ja 80 cm luokat.

Ellu oli siis ensimmäinen ratsuni, ja hypättävänä oli 60 cm rata arvostelulla A.0.0. Seitsemän esteen perusrata oli sama kaikissa luokissa. Kun otin Ellun tallista ja lähdimme kävelemään Annen ja Hiliman kanssa vaikutti tamma uteliaan kiinnostuneelta kun kentällä olikin vähän tavallista enemmän säpinää. Kyllä varmaan vanha kisaratsu tiesi että nyt on tosi kyseessä. Kun tuli oman ryhmämme vuoro mennä kentälle verryttelemään vaikuttikin Ellu vähän eilistä säpäkämmältä ja oikein hypähti liikkeelle. Äkkiä se siitä ravissa tasoittui, mutta liikkui nyt vähän ryhdikkäämpänä edestä. Tamma taisi kisatunnelmasta virittyä juuri sopivalla tavalla kuulolle. Verryttelyesteinä hypeltiin pystyä ja okseria muutama kerta. Ellulla oli kovasti imua esteelle ja välillä hypättiin aika kaukaakin.

Verryttely päättyi ja hetken huokaisun jälkeen tuli meidän vuoromme. Ellu lähti liikkeelle aika mukavassa laukassa, ja lähtölinjalle kaartaessa tuntui että hevonen oli edestä ryhdissä ja kuunteli pidätettä. Ensimmäiset kaksi estettä menivätkin oikein näpsäkästi. Ellu oli hyvin hanskassa ja tultiin harkinnalla hyviin paikkoihin. Hienoa! Kolmoselle kaarrettiin ihan nätisti, mutta nyt aloin jo hieman painua etunojaan. Kolmosella ei laukka vaihtunut, joten menimme kaarevan tien väärässä laukassa. Se vähän häiritsi tasapainoa, ja nelosesteelle ajauduttiin hätäisesti lähelle. Okserin etupuomi putosi sen seurauksena alas. Viitosesteen jälkeen olinkin taas Ellun kiskomana irti satulasta, ja kuutoselle mentiin kovin etupainoisena ratsukkona. Tämän hypyn jälkeen taistelin itseni vielä pahasta etukenosta pystympään ja viimeinen este ylittyi ihan nätisti. Näin olimme maalissa yhdellä pudotuksella. Ei pudotus jäänyt oikeastaan harmittamaan, vaan olin kuitenkin ihan tyytyväinen rataan. Selkeästi tässä oli sama ongelma kuin eilen eli annoin Ellun kiskoa itseni etunojaan ja niin homma lähti vähän leviämään loppua kohti, mutta alkurata oli kyllä oikein kiva. Oikein mukava polle tämä Ellu! Aika vauhdikkaalta se tuntuu Vakeen verrattuna, mutta ei suomenhevosen kyydissä pelota.



Sitten oli Vaken vuoro. Voi kuinka kevyeltä ja helpolta ratsastettavalta se nyt tuntuikaan Ellun jälkeen! Vakekin otti kisatunnelmasta selvästi pientä virtaa, ja verryttelyn alussa se yritti tehdä jopa pieniä pöllöilypomppuja. Tämä osoitti että poni oli nyt hereillä ja säpäkkänä, ja se oli hyvä juttu se. Ei tarvittu minkäänlaista raippaherätystä, vaan tänään Vake oli ihan omalla moottorilla menossa. Poni oli myös mukavan ryhdikäs ja lyhyt edestä, ja laukka tuntui tosi hyvältä. Verryttelyhypyt sujuivat tässä moodissa todella helposti ja sujuvasti. Oli aika varma olo lähteä radalle kun Vake oli tällaisessa mielentilassa.

Yhtä hyvällä laukalla Vake lähti liikkeelle myös lähtömerkin saatuamme. Ykköseste ylittyi sujuvasti. Kakkoseste oli tänään luultavasti radan hankalin, sillä se hypättiin kirkkaaseen vasta-aurinkoon joka langetti porttiokserin eteen jännittävän varjon. Uudet mustavalkoiset puomit myös kiilsivät aika lailla. Napautin lähestymisessä varmuuden vuoksi raipalla lavalle. Vake jäi katsomaan varjoa esteen edessä sen verran että jarrutti ja otti miniaskeleen, mutta hyppäsi yli ilman empimistä. Tämän jälkeen loppurata olikin varsin helppoa kauraa, sillä Vake liikkui tosi hyvin ja oli harvinaisen ryhdikäs. Hyvät ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat. Kohta jo sujahdimmekin näppärästi perusradan viimeisen esteen yli, ja lähdin toiseen vaiheeseen ratsastamaan vähän tiukempia teitä. Sama sujuva meno jatkui toisessa vaiheessa, ja yritin kääntää aikaa säästäen missä vain oli mahdollista tekemättä kuitenkaan mitään riskialttiita miniteitä. Vake laukkasi samalla hyvällä energialla maaliin asti ja olin tähän rataan hurjan tyytyväinen. Ei Vake voisi paljon parempi olla, ja tämä oli ehdottomasti yksi parhaista kisaradoistamme kautta aikain. Niin sujuvaa, niin helppoa!



Kovin nopeaa ja matkaavoittavaa ei Vaken liikkuminen tietenkään ikinä ole, mutta tällä energialla ja näillä kääntämisillä aikamme riitti 14 osallistujan luokassa neljänteen sijaan. Olihan se tosi mukavaa kun hyvin menneestä suorituksesta sai vielä ruusukkeenkin! Kärkisijoihin ei Vaken kanssa olla mitenkään tarpeeksi nopeita, mutta näitä muita sijoituksia voidaan hyvänä päivänä kuitenkin napata.

70 cm luokan palkintojenjaossa.

Kahden radan jälkeen alkoi kuskista olla jo paras lataus poissa. Edessä oleva kasikymppi ei juuri jaksanut jännittää kun Vake oli ollut ekalla radalla näin superhyvä, ja päivän kolmanteen suoritukseen ei vaan enää riittänyt niin hyvää keskittymistä ja jaksamista. Vakestakin hiipui se kaikkein paras terävyys, mutta kyllä se kasikympin verryttelyssä laukkasi ja hyppäsi ihan napakasti. Montaa hyppyä ei tässä välissä enää otettukaan vaan säästeltiin puhtia radalle.

Kasikympin radalle lähdin tosiaan vähän liiankin huolettomalla asenteella ja rentoutuneella mielellä. Vakeen kyllä saattoi tässä vaiheessa luottaa 100%:sti, mutta pienellä omalla tsemppauksella olisi radasta voinut saada vielä sujuvamman. Ihan kelpo menoa oli tämäkin, ja Vake liikkui edelleen eteen ihan hyvin. Se paras energia oli kuitenkin nyt poissa, ja kun en itsekään kovin tarkkaan ratsastanut ponnistuspaikkoja niin mukaan tuli myös sellaisia hyppyjä joissa esteen eteen otettiin miniaskel. Ensimmäiset neljä estettä menivät oikein hienosti, mitä nyt kakkosesteen edessä olevaa varjoa katsottiin taas sen ylimääräisen askeleen verran. Sitten meno hiukan lässähti ja alettiin mennä etupainoisempana ja ottaa joillekin esteille niitä miniaskeleita. Parilla esteellä odotin puomin tulevan alas kun mentiin sen verran lähelle, mutta Vake keräsi näppärästi etujalkansa puomien yli eikä edes kolistellut. Puhtaalla radalla jatkoimme kakkosvaiheeseen, jossa ratsastin samanlaiset tiet kuin edellisessä luokassa. Jotain laukan terävyydestä ehkä kertoo se että aikamme oli nyt puolitoista sekuntia hitaampi kuin ekalla radalla. Vake kuitenkin hyppeli kaikki esteet varmaan tyyliin, ja viimeiselle okserille se hienosti vielä venytti positiivisella askeleella kun pyysin menemään. Olisi varmaan venyttänyt useammallekin esteelle jos olisin jaksanut ratsastaa enkä vain matkustaa. Tulimme taas maaliin puhtaalla radalla, ja olin tähänkin rataan ihan tyytyväinen vaikkei se niin napakka ollutkaan kuin ensimmäinen suorituksemme. Pääasia että meno tuntui tosi varmalta. Aika ei nopeiden ratsukoiden luokassa riittänyt toki mihinkään, mutta se oli odotettavissa.



Kaksi hienoa rataa tehnyt Vake sai oikein kovasti kehuja ja rapsutuksia. Minä säteilin loppupäivän kilpaa auringon kanssa, sillä niin kivat tunnelmat jäi näistä kisoista. Vake oli niin hyvä ja Ellunkin kanssa oli hauskaa, ja nappasihan se Vake sen ruusukkeenkin. Näin varman oloiset radat nostavat kyllä kummasti itseluottamusta, joten nyt on hyvä jatkaa intoa puhkuen tuleviin koitoksiin.

Videoista kiitos Eevalle, Tuiskulle ja Tonille, ja kuvasta kiitos Teijalle!

Hyppelyä uudella suokkitammalla

Kisa-aamun jälkeen pääsimme palaamaan Tallinmäelle varsin hyvissä ajoin, mutta ei päivä suinkaan ollut vielä ohi. Ope houkutteli mukaan kolmanneksi ratsastajaksi estetunnille kun nyt siinä satuin paikalla olemaan. Halusin varman ja luotettavan esteratsun ihan jo siitäkin syystä ettei turvaliivi ollut matkassa, ja niinpä sain mennä suomenhevostamma Tähti-Gabriellalla eli Ellulla. Ellu on Tallinmäellä vielä varsin uusi tulokas, ja siltä löytyy aiempaa kokemusta myös esteillä kisaamisesta. Oikein mielelläni lähdin tällaista suokkia kokeilemaan.

Verryttelyssä totesin että Ellulla oli jonkin verran taipumusta kaatua sisäpohjetta vastaan ja painaa kädelle. Jos ohjasta yritti ruveta kiskomaan pidätettä niin tamma kyllä kiskoi takaisin eikä takuulla jarruttanut. Aika perinteinen suomenhevonen siis tässä suhteessa että vetokilpailuun ei kannattanut alkaa vaan käyttää hallintaan hienovaraisempia otteita. Ravissa menimme maapuomeja, joille ratsastaessa Ellu malttoi kuunnella pidätettä ihan mukavasti. Laukassa meno tuntui ensin kovin hankalalta, sillä sisälapa edellä kaatuminen paheni ja kaarteissa Ellu sai minut kiskottua naurettavan helposti etunojaan. Niinpä laukan tasapaino kärsi kulmissa ja kaarteissa eikä laukka sitten aina pysynyt yllä. Sisäpohje olisi jollain konstilla pitänyt saada läpi ja ennen kaikkea olisi pitänyt pystyä istumaan napakasti satulassa ja ylävartalo pystyssä. Ellu vaan tuntui olevan liian vahva enkä saanut siihen tällaista otetta vaan keikuin mukana kuin heppoinen nukke.

Pidemmittä puheitta aloitimme sitten hypyt. Ensin menimme kavaletin ja pienen okserin suoraa linjaa molemmista suunnista. Ellu eteni reipasta laukkaa, ja estelinjalla imi eteenpäin. Esteiden väli oli 16 metriä, mikä passasi Ellulle hyvin neljällä askeleella kun annoin sen laukata luontevasti. Tuntui että Ellu venytti hyppyihin välillä hurjan kaukaa, mutta se taisi johtua lähinnä siitä että oma etäisyyssilmä oli viritetty Vake-säädöille. Huomattavasti pidempilaukkaisella Ellulla etäisyydet olivat tietenkin aivan erilaiset, ja silloin kun Vaken laukalla olisi esteen eteen otettu vielä kaksi askelta meni Ellun laukalla kepoisasti vain yksi.

Hyppelimme vielä kaarevaa linjaa kavaletilta okserille sekä lävistäjällä suoraa linjaa. Esteet pysyivät pieninä eli noin 60 sentissä ja kavaletteina. Ellu mennä puksutti oikein reippaasti kaikesta yli. Edelleen minulla oli vähän sellainen olo että hevonen vie ja minä vikisen voimatta täysin vaikuttaa vauhtiin, mutta ei Ellu mitenkään liian kovaa oikeasti mennyt. Kaarteissa tulin edelleen kiskotuksi etukumaraan ja irti satulasta.

Lopuksi menimme radan noin 60 sentin esteillä ja kavaleteilla. Radan alussa paketti pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, mutta mitä pidemmälle etenimme sitä enemmän alkoi tuntua siltä että Ellu vain mennä posotti vähät välittämättä pidätteistäni. Viitosesteen jälkeen oli vaikeuksia saada laukkaa tasapainotettua tiukempaan käännökseen kuutosesteelle, ja tämä tietysti johtui siitä että leijailin taas jossain hevosen kaulalla. Hieman Ellun jalat siinä käännöksessä sutivat, mutta päästiin kuin päästiinkin kuutosesteelle. Viimeiselle kavaletille tullessa Ellu mutkitteli ja oli hetken aikeissa kiilata vasemmalle ohi ilmeisesti jonkinlaisesta ohjauskatkoksesta johtuen, mutta sain reitin tästä korjattua kohti kavalettia ja sen yli. Saimme vielä uusia radasta kolme viimeistä estettä. Nyt kaarros uralta kuutosestelle onnistui hieman hallitummin ja vähemmällä sutimisella, mutta menihän sen edelleen siellä hevosen kaulalla könöttäen.

Ihan ei kaikki hallintalaitteet olleet kunnossa, mutta Ellu kuitenkin mennä puksutti innokkaasti ja tasaisen varmasti kaikesta yli ja vaikutti luottopollelta. Oli hauskaa hypellä välillä täysin erilaisella hevosella kuin Vake, ja open mielestä ei menomme näyttänyt ollenkaan niin höpöltä kuin se minusta itsestäni välillä tuntui. Eipä siinä muuta kuin että satulassa pitäisi pystyä kaarteissa istumaan jotta voi istunnalla pidättää ja tasapainottaa. Vatsalihaksia, vatsalihaksia! Ellu oli niin hauska tyyppi että hetken mielijohteesta kysyin voisinko mennä sillä huomisissa kotikisoissa 60 cm luokan. Lupa tuli ilman muuta, joten näin löytyi kisoihin yllättäen kakkosratsu. Kivaa!