Pitkästä aikaa koulusatulassa

Muutaman hevosettoman päivän jälkeen aloin hinkua taas satulaan, joten varasin irtotunnin ABC:lle. Ykköstoiveeni olisi tietenkin ollut Sulo, mutta koska Sulo ei tälle päivälle ollut vapaana sovimme puhelimessa ratsukseni Pupen. Ne muutamat kerrat kun olen Pupella ratsastanut olen tästä hevosesta kyllä pitänyt, vaikka onhan se vähän höpsö ja omalaatuinen persoona. Ehkä siinä piileekin Pupen viehätys. Muistelin tosin Pupen olevan pieni hevonen, joten yllätyin kun vastassa olikin valtava vuori. Eihän Puppe toki ole kuin 162 cm korkea, mutta kun viime aikoina olen päässyt tottumaan pienempiin ratsuihin niin Puppe oli pitkästä aikaa ensimmäinen oikean hevosen kokoinen ilmestys. Selästä käsin Puppe ei tosin tuntunut isolta vaan aika mukavan kokoiselta, ja koulusatulaankin asetuin ihan ongelmitta vaikken taas vähään aikaan ollut sellaisessa istunutkaan.

Menimme tuttuun tapaan vapaamuotoisen alkuverryttelyn kaikissa askellajeissa. Puppe lähti liikkumaan ihan reippaasti, eikä mitään puskemisfiilistä päässyt syntymään. Muistin kyllä että Pupen kanssa ei kannata alkaa liikaa säätää ja sählätä, joten lähdin ratsastamaan selkeisiin apuihin keskittyen. En tässä vaiheessa stressannut yhtään etuosan muodosta, vaikkei Puppe pyöreänä vielä mennytkään. Ykkösasiana hevonen piti saada taipumaan oikealle, mihin suuntaan Puppe oli tapansa mukaan jäykkä. Vasemmalle mennessä puolestaan sain huolehtia etten kallistellut itse sisäänpäin. Laukkaverryttelyn osalta ohjeena oli tehdä paljon nostoja ja laukata lyhyet pätkät kerrallaan. Meidän nostomme olivat etenkin aluksi aivan kammottavan lötköjä, ja ope huutelikin napakkuutta laukka-apuihin. Osa ongelmaa oli se etten tohtinut käyttää raippaa, sillä tiesin Pupen tällöin pukittavan. Vieläkin suurempi ongelma oli kuitenkin se etten onnistunut istumaan hiljaa, vaan noston pitkittyessä aloin soutaa ja heijata perinteiseen alkeistuntityyliin. Ei näin! Kun laukka sitten aina tavalla tai toisella nousi rullasi liike ihan mukavasti eteenpäin, ja vasemmassa laukassa Puppe alkoi jo vähitellen keventyä ja pyöristyä. Samoin ravipätkillä laukan välillä Puppe kulki kevyellä tuntumalla oikein mukavan ja rennon oloisena, ja ope kehuikin sitä että Puppe työskenteli tyytyväisen näköisenä.

Verryttelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisen tehtävän parissa. Käytössä oli koko pitkä maneesi, ja kuvioon kuului monta eri tehtävää. Toisessa päädyssä ratsastettiin pitkää sivua edeltävässä kulmassa 90 asteen verran takaosakäännöstä, ja jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin. Pitkän sivun keskelle tuli ravivoltti, ja seuraavaan päätyyn tullessa siirryttiin käyntiin. Käynnistä nostettiin laukka, ja toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin koko maneesin pituudelta loiva kiemuraura vastalaukassa. Tämän jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ja uusi kierros alkoi takaosakäännöksellä. Takaosakäännökset sujuivat oikeaan kierrokseen ihan mukavasti, tosin asetus jäi helposti vasemmalle ja askellus olisi saanut olla reippaampaa. Vasempaan kierrokseen takaosakäännös meni aluksi "läpikävelyksi", ja ope ohjeisti johtamaan etuosaa enemmän ohjalla käännöksen suuntaan. Paremmalla johtamisella saatiin lopulta asiallisia käännöksiä, mutta tähänkin suuntaan olisi asetus saanut olla selkeämpi. Laukannostot olivat edelleen se haastavin tehtävä. Saatiin koko tunnin aikana yksi nosto joka ei ollut kamalan lötkö ja venyvä, ja en vain onnistunut rauhoittamaan istuntaa vaan yritin heilunnallani tuupata hevosen laukalle. Kun laukkaan päästiin ei loiva vastalaukkakiemura tuottanut ongelmia, ja laukka sujui ihan hyvin eteen. Kiemuralta uralle palatessa sai tosin olla tarkkana ettei Puppe yrittänyt ennakoida raviin siirtymistä. 

Ravivolteilla oikealle jatkoin taivutuksen parissa tuskailua, ja ensimmäisillä kierroksilla Puppe menikin sellaisena lankkuna että ihan nauratti. Sisäpohjetta tarvittiin paremmin mukaan sen sijaan että yritin vain roikkua sisäohjassa. Vasemmallekin asetuksen ja taivutuksen sai ratsastaa ihan huolella, mutta kun tämä onnistui pyöristyi Puppe volteilla mukavasti. Kun tunti alkoi lähestyä loppuuan ja siirryimme loppuverryttelemään kevyessä ravissa oli Puppe jo sen verran notkistunut että ravi eteni kahden ohjan ja pohkeen välissä ja energisesti eteenpäin. Parhaat minuutit osuivatkin tunnin loppuun Pupen liikkuessa tasaisen pyöreänä ja molempiin suuntiin kohtuullisen hyvin taipuen, enkä olisi millään malttanut lopettaa ravailua kun hevonen tuntui vihdoin näin kivalta.

Laukannostoista tuli siis tänään pitkä miinus, mutta muilta osin olimme open kanssa sitä mieltä ettei meno ollut yhtään pöllömpää. Ope myös huomautti että vaikka vanhat virheet ovatkin osittain nähtävissä niin istuin tänään varsin hyvin. Koulusatulassa oli tänään tosiaan harvinaisen irtonainen olo niin että tuli suorastaan tunne hevosen ympärillä istumisesta, ja ylävartalo pysyi paremmin ryhdissä. Toki Pupen koulusatula on istunnan kannalta huomattavasti armollisempi kuin esimerkiksi Sulon satula, mutta voi olla että kun olen kesän aikana ratsastanut tavallista useammin niin paikat ovat pysyneet sen ansiosta paremmin auki. Jäi ihan hyvä mieli tästä tunnista, ja mukavaa oli Pupella pitkästä aikaa ratsastaa.

Tehoannos väistöjä

Tiistain koulutunnille veikkailin ratsuksi Puppea, jonka olisin saanut viime viikolla ellei oltaisi vaihdettu koulutreeniä maastoiluun. Puppe sieltä sitten tulikin, ja oli ihan kivaa ja mielenkiintoista päästä pitkästä aikaa tämän hevosen selkään.

Tavalliseen tapaan verryteltiin ensin kaikissa askellajeissa molempiin suuntiin. Puppe liikkui aika pitkänä ja matalana, ja etuosa oli kovin raskaan oloinen. Varsinkin oikealla ohjalla oli koko ajan vetokilpa menossa, sillä Puppe olisi tahtonut kulkea nokka vasemmalla. Välillä ravi tahmasi, ja välillä Puppe taas lähti kipittämään ihan reipasta kyytiä. Ravin sujuessa eteen en kuitenkaan saanut Puppeen yhtään sen parempaa otetta, vaan se mennä puksutti kuuntelematta mitään puolipidätteitä. Ravissa ei siis ollut kuin kaksi vaihdetta, tahmailu tai jyrääminen. Kun aloin tosissani hakea keulaa ylös alkoi tulla vähän parempiakin pätkiä jolloin Puppe jopa kuunteli ja pehmeni. Vasemmalle mentiin vaan toivottoman ylitaipuneena, ja oikealla ohjalla oli turhan voimakas "tuki". Suoruutta olisi siis pitänyt työstää enemmän.

Vasemmassa laukassa jatkui tahmailu ja vetokilpailu ohjalla. Laukka olisi pitänyt saada rullaamaan paljon energisemmin, ja puskin aika hurjasti pohkeella mutta raippaa en pukkien pelossa tohtinut käyttää kuin hyvin kevyesti. Tuli aika hiki kun yritin saada Puppea liikkumaan. Myös oikeassa laukassa jumitettiin aluksi, ja lisäksi Puppe viskeli päätään aika paljon. Ope kommentoi että pään viskely oli merkki liian laiskasta ja lötköstä liikkumisesta. Lopulta onnistuin olemaan niin ponteva että sain Pupen hereille. Kun Puppe oli vihdoin havahtunut horroksestaan alkoi se sujua eteen oikein kivasti eikä tarvinnut enää puskea. Tässä laukassa pyöreyttäkin alkoi löytyä hyvin, ja sain vihdoin asetuksen oikealta läpi ja myötäyksen oikealle ohjalle. Muoto olisi kyllä saanut olla ryhdikkäämpi, eli mentiin aika matalana ja pitkänä, mutta ei Puppe aivan täysin etupainoinen voinut olla sillä niin näppärästi ja pehmeästi se siirtyi suoraan laukasta käyntiin.

Tänään harjoiteltavana tehtävänä olivat pohkeenväistöt. Näitä mentiinkin varsin haastavalla kuviolla, eli kokonaiset lävistäjät väistöä molempiin suuntiin, ja kun käytössä oli vain puolikas maneesi niin väistöjen piti olla melko jyrkkiä päästäksemme koko kentän halki ennen päätyä. Etukäteen epäilin kovasti ettemme Pupen kanssa onnistuisi millään esittämään riittävän jyrkkää väistölävistäjää. Aloitettiin onneksi käynnissä. Puppe mateli taas pohkeen takana, mutta lähti kuitenkin väistämään kohtuullisen kuuliaisesti. Etuosa meinasi välillä vähän karata ja takaosa jäädä jälkeen, joten väistöihin tuli kiemurtelua. Päästiin kuitenkin väistämään riittävällä poikituksella niin että ehdittiin uralle ennen kulmaa. Jossain vaiheessa Puppe tuntui ikään kuin hoksaavan homman idean (tai ehkä se hoksaaja olin minä), ja oikean pohkeen väistö lähti sujumaan tosi nätisti. Enää ei ollut vastustelua, vaan pystyin pitämään tuntuman rentona ja pehmeänä ja väistättävä pohje antoi rentoja merkkejä joihin Puppe reagoi sujuvasti sivulle. Onnistuinpa myös istumaan keskellä satulaa, mikä tietenkin oli edellytys toimivalle väistölle. Vasemman pohkeen väistö ei valitettavasti toiminut yhtä hyvin, ja suurin syy tähän lienee se etten osannut istua tähän suuntaan suorassa vaan kierryin kropasta ja paino putosi minne sattuu. Kyllä Puppe tähänkin suuntaan väisti sen mitä pystyi, mutta meno ei ollut niin helppoa ja rentoa.

Myös ravissa oikean pohkeen väistö oli helpompi. Ravissa kuitenkin vänkkyröin itseni taas vinoon ja aloin pusertaa, joten molemmat väistöt olivat nihkeämpiä kuin käynnissä ja aluksi mentiinkin pelkkää kylkimyyryä. Väistäessä ravin tahti hiipui lähes olemattomiin, sillä niin kovasti hidastin Puppea omalla jännittymiselläni. Oikean pohkeen väistöä saatiin lopulta tehtyä joku semionnistunut lävistäjä jolla ehdittin uralle asti ja otettiin korrekteja ristiaskeleitakin, mutta vasenta pohjetta väistäessä etuosa karkaili liikaa ja ikinä ei päästy väistämään tarpeeksi jyrkästi vaan jouduttiin oikaisemaan kulma. Kun tunti läheni loppuaan ja jatkettiin uraa pitkin loppuverrytellen alkoi Puppe liikkua ravissa yllättävänkin kivasti. Etuosa oli nyt vähän kevyempi ja pehmeäpi kuin alkutunnista, ja muoto melko tasaisen pyöreä vaikkakin edelleen aika matala. Aktivoin vielä raviin vähän lisää energiaa, ja annoin lopuksi Pupen venyttää eteen ja alas. Kivalta ja sujuvalta tuntui meno, ja opekin kommentoi että näyttää hyvältä.

Ihan positiiviset fiilikset jäi tästä Puppe-tunnista. Käyntiväistö lähti sujumaan niin hyvin että harvemmin väistöissä saan tällaista tunnetta, ja oikeassa laukassa ja lopputunnin raveissa löytyi Pupen kanssa yhteinen sävel sen verran hyvin että pakko olla niihin hetkiin tyytyväinen. Tämä oli kolmas kertani Pupella, ja uskoisin että tähänastisista paras. Puppe on ihan hauska polle kunhan sen kanssa pääsee vähänkään samalle aaltopituudelle.

Tasaisempaa menoa ja takaosakäännöksiä

Sulo oli hukannut kengän joten se ei osallistunut tänään tunneille. Tämä oli tietysti harmi, mutta onni onnettomuudessa oli että pääsinkin sitten jatkamaan Pupen kanssa siitä mihin viime viikolla jäätiin. Toinen kerta Pupella heti putkeen ei ollut lainkaan pahitteeksi.

Viime viikosta viisastuneena lähdin ratsastamaan vähemmällä säätämisellä ja hiillostamisella sekä tarpeettomia apuja välttäen. Tavoitteenani oli pitää Puppe hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisena. Kappas vaan kun tuntuma pysyi ravissa verkatessa tasaisena eikä Puppe viskellyt päätä lainkaan. Huomattavaa parannusta! Puppe tuntui myös etenevän ihan kohtuullisen hyvin niin ettei syntynyt jumitusfiilistä vaikka pohkeella saikin välistä hoputella eteenpäin. Pariin kertaan yritin raipalla kevyesti aktivoida Pupen takajalkoja mutta reaktiona oli jälleen pientä takapään nakkelua. Aika pitkänä ja matalana mentiin, ja ensimmäinen askel olisi ollut saada oma kroppa pystyyn ja ryhtiin. Tuntui että sekä satula että hevonen vetivät istuntaa etukenoon ja takamusta irti satulasta. Niinhän sitä taitaa polvituellisessa koulusatulassa käydä jos lonkat kiristää.

Laukassa löysin tuntumaan luontevamman otteen ja Puppe lähti pyöristymään. Pyöreys tosin tässä tapauksessa tarkoitti hyvin matalaa muotoa jossa hevonen veti päätä liian alas, ja sen myötä kuskia irti satulasta. Hiki tuli kun yritin pitää vatsalihaksilla vastaan ja istua napakasti pystyssä. Ope vinkkasi että raippaa voi kevyesti käyttää lavalle jos hevonen vetää edestä alas. Tämä niksi tuntui toimivan, ja hetkellisesti sain etuosaa hiukan kevyemmäksi. Ajoittain laukassa olikin ihan hyvä meininki, vaikkakin liikkeessä olisi saanut olla enemmän energiaa. Vasemmassa laukassa taisin jäädä liikaa kiinni sisäohjaan, sillä tässä kohtaa Puppe teki ensimmäiset niskojen nakkelut koko tunnin aikana.

Verryttelyjen jälkeen alettiin ratsastaa takaosakäännöksiä. Tehtävänä oli ratsastaa 90 asteen käännökset jokaiseen kulmaan ja väleissä reipasta käyntiä eteenpäin. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ja lähdettiin Pupen kanssa liiankin reippaasti liikkeelle niin että ekat käännökset vain juostiin läpi. Sitten aloin pidätteillä kasata menoa jotta Puppe ehtisi asetella kinttunsa käännökseen. Tähän suuntaan ongelmaksi kuitenkin koitui takaosan karkaaminen ulos oikealle niin että tehtiin lähinnä napakäännöksiä. Ulkopohje oli aivan liian tehoton takaosan kontrolloinnissa, ja hevonen pääsi liikaa mutkalle rungosta niin että koko oikea puoli lavasta häntään hävisi hyppysistä. Pari onnistuneempaa käännöstä tehtiin kun sain pidettyä rungon ja kaulan suorempana ja samalla pidätteet ulko-ohjalla läpi niin ettei käännöksessä ollut kiire. Kulmakäännösten onnistuessa tyydyttävästi tahkottiin vielä hetki 180 asteen käännöksiä kentän keskellä. Takaosa karkaili edelleen oikealle, mutta lopulta tilanne korjaantui kun ope neuvoi tuomaan takaosaa vasemmalle jo käännöstä valmistellessa. Tällä konstilla takaosa pysyi oikean pohkeen hallinnassa koko käännöksen läpi. Olisin tietysti voinut jo aikaisemminkin keksiä tätä kokeilla, mutta näköjään kävin tänään vähän hitaalla.

Takaosakäännökset oikealle sujuivat paljon vaivattomammin. Puppe kääntyi takaosan ympäri oikein helposti ja mielellään, ja tehtävän tietäessään se alkoi lähes itsestään suorittaa käännöstä heti kun tein ensimmäisen valmistelevan pidätteen. Korjattavaksi kuitenkin jäi vielä etuosan ryhti ja keveys, sillä Puppe kävi käännöksissä kovin raskaaksi ohjalle. Eteenpäin se ei yrittänyt jyrätä vaan veti päätä alas liioitellun syvään muotoon. Oli kaula kaarella joo, mutta ei tämä nyt kyllä aivan korrekti muoto ole. Taas ohjeena oli käyttää raippaa kevyesti ulkolavalla hevosen kiskoessa eteen ja alas, ja tällä keinolla Puppe käännöksen aikana hiukan ryhdistäytyikin.

Käännösten jälkeen loppuverryteltiin vielä hieman laukaten ja ravaten. Vasemmassa laukassa ohjalla roikkuminen ja etuosan levottomuus vähenivät kun älysin hellittää sisäohjaa. Vetokilpailuun ei Pupen kanssa tosiaankaan kannata ryhtyä. Lähes tunnin koulusatulassa istuttuani alkoi lonkat olla aavistuksen irtonaisemmat niin että pääsin jo vähän paremmin istumaan syvälle satulaan ja hevosen ympäri. Tunti loppui jälleen ihan kesken, sillä olisin mielelläni jatkanut ravityöskentelyä vielä jonkin aikaa nyt kun istunta antoi hieman periksi ja Puppekin liikkui reippaasti ja enimmäkseen pyöreänä, joskin edelleen matalana ja turhan raskaana edestä.

Työstettävää tietenkin jäi, mutta olin ihan tyytyväinen siihen miten tunti tänään sujui. Olin selvästi ottanut opikseni edelliskerrasta, ja näin homma lähti Pupen kanssa toimimaan alusta asti paremmassa yhteisymmärryksessä. Pään viskelyä esiintyi nyt paljon vähemmän, mikä tarkoittaa että Pupella oli vähemmän aihetta ilmaista tyytymättömyyttä tuntumaan. Takaosakäännökset oikealle onnistuivat oikein mukavasti, ja käynnissä löytyi välillä ihan kelvollinen pyöreä muoto joka ei ollut niin kovin matala ja raskas. Ei lainkaan hassumpaa kun kyseessä oli vasta toinen tunti tämän hevosen kanssa. 

Älä sählää tai heppa suuttuu

Tällä kertaa ei tiistai-illan ratsunani ollutkaan Sulo, vaan vaihtelun vuoksi oli pakkaa sekoitettu ja niinpä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Puppea. Pupesta minulle oli muodostunut sellainen mielikuva että on eteenpäin patisteltavaa sorttia, ja ope vahvisti käsitykseni toteamalla tunnin alkuun että Puppea saa ihan tosissaan ratsastaa. Varoitti myös että Puppe on herkkä niin istunnan kuin tuntuman tasaisuudenkin suhteen, ja antaa kyllä palautetta päätä viskomalla jos näissä esiintyy puutteita.

Lähdin Pupen kanssa liikkeelle ihan väärällä asenteella eli "tehokkaasti ratsastamaan", mikä tarkoitti että kaikenlaista ylimääräistä säätämistä ja tuuppaamista oli aivan liikaa. Tästähän Puppe ei tykännyt yhtään. Käynnissä Puppe pyöristyi ensin nätisti, mutta kun ei käsi pysynyt vakaana niin alkoi niskojen nakkelu. Ravissa oli sama ongelma eli en saanut tuntumaa pidettyä napakkana mutta rentona. Vaihtoehtoina oli joko veto tai epävakaa ja lörppyvä ohja. Puppe ravasi hissutellen, ja unohduin puskemaan tehottomasti pohkeilla. Raipalla yritin välillä herätellä, mutta kovin herkästi en raippaan lähtenyt turvautumaan sillä Pupella oli taipumusta hieman heittää takapäätä protestina raippaan. Jotenkin siis Puppe olisi pitänyt saada heräteltyä töihin, mutta tavalla johon ei olisi kuulunut epäjohdonmukaista tuuppaamista. Istuntakin varmaan hidasti menoa, sillä kallistuin aina huomaamatta etukumaraan. Puppe myös kävi välillä raskaaksi edestä ja oikein veti kuskia irti satulasta. Hidastelu, pään viskonta ja ajoittainen potkiminen kertoivat kaikki selvästi ettei Puppe ollut yhtään tyytyväinen sähläävään kuskiin.

Laukassa oli ihan samat ongelmat kuin ravissa, kovin ponnetonta ja velttoa oli liike ja en saanut itseäni pidettyä napakasti satulassa Pupen kiskoessa ohjista eteen ja alas. Raippaa en laukassa uskaltanut käyttää kun Pupen takapää vaikutti olevan niin kovin pomppuherkkä, vaikka tuskin se mitään isoja pukkeja olisi tehnyt. Vasemmassa laukassa meno oli lopulta hieman sujuvampaa Pupen herättyä laukkaamaan aktiivisemmin, ja hetken aikaa onnistuin pitämään tuntumankin tasaisempana ilman vetoa. Laukan jälkeen yritettiin vielä käynnissä hetken aikaa löytää aktiivisuutta sekä sopivaa tuntumaa. Naputtelin varovaisesti raipalla takajalkoja liikkeelle, mutta melko tehottomaksi jäi aktivointiyritykseni. Jäykälle puolelle eli oikealle asettaen ja taivuttaen sain Pupen hetkellisesti myötäämään niin että tuntuma oli vihdoin tasainen mutta kevyt. Tätä tilannetta en vaan saanut pitkään säilytettyä, sillä heti kun tuntuman sisällä tapahtui jotain ylimääräista teki Puppe jälleen moshausliikkeen ja homma alkoi alusta. Oli hankalaa erottaa milloin Puppe rehellisesti myötäsi niskasta ja milloin taas aikomuksena oli vain nykäistä päätä alaspäin, ja niinpä myötäystä oli hankala ajoittaa oikeaan hetkeen. Olin kaikin puolin aivan liian pihalla Pupen reaktioista, sekä ratsastin edelleen vailla punaista lankaa periaatteella "mä nyt tässä vaan teen kaikenlaista vaikken yhtään tiedä mitä".

Pidettiin pieni tauko pitkin ohjin kävellen ja siinä analysoin ongelman olevan nimenomaan epäloogisissa ja epätarkoituksenmukaisissa avuissa joista Puppe veti herneet nenään. Totesin että tuskin menee enää huonompaan suuntaan jos kokeilen heittäytyä vähän enempi matkustelemaan. Lopputunti jatkettiin harjoitusravissa työskennellen ja ratsastaen kolmikaarista kiemuraa jonka suorilla osilla oli ravipuomit aktiivisuuden tarkistamiseksi. Vähemmän on enemmän -strategia osoittautui heti toimivaksi, sillä Puppe alkoi nyt liikkua sopivan reippaasti ihan ilman pohkeilla puskemista ja vaikutti kaikinpuolin tyytyväisemmältä. Ravia pääsi jopa vähän kasaamaan pienillä pidätteillä kun eteenpäinpyrkimys oli kohdallaan. Kiemuran kaarilla aktiivisuuden säilyttämisestä sai välillä muistutella, mutta puomit Puppe ylitti oikein pirteästi jalkoja nostellen. Apuihin alkoi saada paljon parempaa vastinetta kun niitä käytti vain tarpeen mukaan ja yksi kerrallaan eikä koko ajan ollut hevosen kimpussa niin pohkeella kuin ohjallakin. Edelleen toki tuntuman sisällä tapahtui virheitä joihin Puppe vastasi moshauksella, mutta etuosan levottomuus väheni kuitenkin huomattavasti. Taivutuksiin jäi vielä haastetta, sillä oikealle Puppe oli jäykkä kuin rautakanki. Yritin ratkaista tätä liikaa ohjalla asettaen, ja ope totesikin että suurin ongelma on siinä ettei oikea pohje ole läpi. Loppua kohti sain Pupen taipumaan oikeallekin vähän paremmin, mutta aivan kunnolliseen oikean lavan hallintaan ja ulko-ohjalle tukeutumiseen ei päästy.

Loppuverryttelyksi ratsastettiin vielä jokunen minuutti omia kuvioita harjoitusravissa sekä keventäen. Nyt oli Pupen kanssa päästy alkuhankaluuksien jälkeen sille asteelle että puhuttiin jo  yhteistyöstä, ja niinpä Puppe kuunteli apuja oikein mukavasti todettuaan että kuski oli luopunut turhanpäiväisestä ja mitään tarkoittamattomasta räpellyksestä. Harjoitusravissa oli tunne että tässä on palaset juuri loksahtamassa kohdilleen. Viime hetkellä tapahtui kuitenkin aina jotain - luultavasti ylimääräinen liike kädellä tai tuntuman myötääminen pois - niin että lopulta ei ihan päästy "rajan yli". Tästä kun olisi voinut jatkaa vielä toisen tunnin niin ehkä se viimeinen ahaa-elämys olisi tapahtunutkin. Joka tapauksessa olin tyytyväinen että oltiin Pupen kanssa samalla aaltopituudella eikä meno ollut yhtään hassumman oloista.

Tarinan opetus siis oli että ei pidä hyökätä hevosen kimppuun epämääräisellä ohjalla ja pohkeella säätämisellä, eikä varsinkaan kannata alkaa riidellä hevosen kanssa. Selkeästi ja asia kerrallaan pyytäen pääsee paljon pidemmälle. Puppe oli kyllä juuri oikea hevonen tämän oppitunnin antamaan, sillä niin selkeästi se ilmaisi mielipiteensä huonosta ratsastuksesta mutta toisaalta taas muuttui kuuliaiseksi ja jopa reippaasti liikkuvaksi ratsuksi siinä vaiheessa kun sen kanssa alkoi keskustella asiallisesti. Uutta suosikkia ei Pupesta tullut mutta menisin sillä kyllä joskus ihan mielelläni uudelleenkin jatkaakseni orastavan yhteistyön hiomista tästä eteenpäin.