Käynnissä ei käynnisty

Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Pallen. Hienona ajatuksenani oli ratsastaa Palle kunnolla liikkelle jo tunnin alkupuolella, mutta toteutus ei niin loistavasti sujunutkaan. Palle ravata humputteli kyllä pyynnöstäni pidemmällä askeleella, mutta aktiivisuus ja terävyys puuttuivat eikä takaosa ollut todellakaan hereillä. Palle oli kuitenkin tasaisempi edestä kuin joskus aikaisemmin, vaikka moottori olikin sammuksissa ja takajalat tallissa. Ope halusi pohkeiden pysyvän kyljissä vakaammin.

Alkuverryttelyjen jälkeen jatkoimme käyntityöskentelyllä, ja aloimme ratsastaa neliökahdeksikkoa. Kuvion jokainen kulma oli tarkoitus ratsastaa takaosakäännöksen tapaisesti kääntäen, ja myöhemmin käännöstä vielä jalostettiin enemmän oikean takaosakäännöksen suuntaan. Tässä vaiheessa olisi ollut oikein kiva, jos olisin onnistunut jo vauhdikkaammissa askellajeissa herättelemään Pallen liikkelle. Käynnissä se oli sitten vieläkin vaikeampaa. Pohkeilla puristaessa Palle alkoi helposti tarjota vain espanjalaisen käynnin askeleita, kun taas nopeampia pohjeapuja tai raippaa naputellessa se tarjosi piaffea. Aktiivista, terävää käyntiä en saanut esiin minkäänlaisilla avuilla. Niskaan kyllä tuli pyöreyttä, mutta näköjään piaffekin oli hempompaa kuin takaa työskentely käynnissä. Myös itse kulmakäännöksissä Palle tarjosi herkästi sirkustemppuja, jos pyysin käännöstä epäselvillä tai liian voimakkailla avuilla. Käännös takaosan ympäri onnistui hyvin pienin ja kevyin avuin ohjaamalla, mutta aina en onnistunut Pallea näin hienovaraisesti ratsastamaan. Oikealle tuli ihan mukaviakin käännöksiä silloin kun kaikki osui nappiin, ja käännös auttoi suoristaamaan paremmin kahdelle ohjalle. Vasemmalle olikin vaikeampaa, ja jälkikäteen pohdittuna luulen, että painoni kenotti taas jossain vikasuunnassa niin ettei Palle oikein hoksannut tehtävän ideaa.

Kulmatehtävän lomassa otettiin hetki ravia kahdeksikolla, joten pääsin treenailemaan myös vähän harjoitusravissa istumista. Koulusatulassa istuminen tuntui tänään jopa vähän helpommalta, joten ehkä lukuisat satulassa istutut tunnit viikonlopun aikana olivat vähän aukaisseet lonkkia? Ravissa tuli joitakin kivoja pätkiä, mutta lopullinen moottorin käynnistyminen ja kunnollinen liike takaa tuntumaa kohti jäivät puuttumaan. Lopuksi vielä laukattiin hieman, ja tarkoitus oli lyhyillä sivuilla lyhentää sekä pitkillä sivuilla pidentää laukkaa. Laukassa tuli erinomaisen hyvin esiin se, ettei Palle ollut yhtään pohkeen edessä eikä aktiivinen. Kun laukasta puuttui energia, niin paha siinä oli lähteä lyhentämään. Pidentäminenkin oli laiskaa ja etupainoista humputusta.

Voi että, kun Palle todella osaa liikkua niin ihanan lennokkaasti silloin, kun sen saa hereille ja liikkeelle. Tänään moottori oli ja pysyi sammuksissa, joten niistä kevyen ilmavista huippuhetkistä saattoi vain haaveilla. Edelleen minulle on arvoitus, miten Pallen saa liikkumaan takaa tällaisina päivinä, kun sen vastaus pohjeapuihin on pelkkää piaffeen jumittumista. Tunsinpa taas oloni avuttomaksi, kun alla on hevonen josta olisi vaikka mihin, mutta en saa siihen toimivaa keskusteluyhteyttä.

Einolan leiri, tunti 10: Vetokilpa ei kannata

Torstain iltapäivätunti oli koulua, ja tällä tunnilla olisi saanut mennä kangilla. En kuitenkaan kankia halunnut, sillä en kaivannut nyt kankikokeilua ja tuumasin kädessä ja tuntumassa olevan minulla vielä sen verran kehitettävää ettei kangilla ratsastus tässä vaiheessa olisi välttämättä kovin mielekästä. Sain tunnille sympaattisen Nuppu-vuonohevosen, jolla siis tiistaina ratsastin uittomaaston.

Tunnilla mentiin helppo A -tason tehtäviä eli takaosakäännöksiä ja vastalaukkaa loivilla kiemuroilla. Raviverryttelyssä ratsastimme serpentiinikiemuroita pitkän sivun vieressä olevien esteiden lomitse. Alkutunnista koin meillä olevan Nupun kanssa pientä vetokilpaa. Poni oli reipas, ja puolipidätteet eivät aivan kunnolla menneet läpi. Tuntumasta puuttui pehmeyttä, ja Nuppu puri ehkä vähän kiinni kuolaimeen. Samaa ongelmaa esiintyi takaosakäännöksissä, eli Nuppu ei ottanut pidätettä kunnolla vastaan ja niin käännökset olivat hieman jyrääviä. Laukka Nupulla oli mukavan tahdikasta ja pyörivää, ja vastalaukat poni suoritti todella asiallisesti. Pidin vastalaukkakiemuroilla ulkopohjetta vähän taaempana varmistamassa laukan säilymistä, ja Nupulla ei vaikuttanut olevan mitään ongelmia pitää tasapaino vastalaukassa.

Jossain vaiheessa tunnin loppupuolella Nuppu loksahti kevyemmäksi edestä. Luultavasti olin vihdoin hoksannut itse keventää kättä ja Nuppu vastasi siihen. Tässä vaiheessa huomasin kuinka älyttömän kiva Nuppu oli heti kun ohjasta ei vedetty vaan tuntumaan tuli keveyttä ja pehmeyttä. Nyt pääsin tekemään istunnalla puolipidätteitä, ja ympyröillä Nuppu myötäsi kivasti pyöreäksi. Luultavasti Nuppu olisi kulkenut alusta asti yhtä hyvin jos vaan olisin alkanut ratsastaa pidätteitä istunnalla sen sijaan että roikuin ohjissa. Ohjilla ratsastus oli jälleen se laiskan kuskin ratkaisu kun ei istunnassa tuntunut olevan riittävää jämäkkyyttä. Onneksi edes lopputunnista koin tällaisen pienen oivalluksen ja Nuppu pääsi hieman näyttämään kuinka kevyt ja mukava se oikeasti onkaan. Vetokilpailu ei vaan koskaan kannata ja se olisi syytä muistaa. Siinä vaiheessa kun tekisi mieli käyttää ohjaa kannattaa yleensä käyttää istuntaa ja pohjetta.  

Kaikkea ei korjata kerralla

Keskiviikon tunnilla mentiin koulua ja sain ratsuksi Jukan. Ohjelmassa oli jumppaa asetusten ja takaosakäännösten parissa. Ratsastin Jukalla viimeksi pari kertaa joitakin viikkoja sitten, joten nyt oli ihan kiva päästä jatkamaan tämän ponin kanssa vaikka tiesinkin että helpolla en tunnista tulisi pääsemään.

Aloitimme ratsastaen pääty-ympyröillä vasta-asetuksia niin käynnissä kuin ravissakin. Jukka oli oma nihkeä itsensä, ja liikkui kovin tahmeasti. Asetukseen se ei oikein lähtenyt myötäämään, ja yritin kompensoida tilannetta kääntämällä vain kaulaa enemmän mutkalle. Eihän se sillä lailla tietenkään toiminut. Ope kehotti pitämään myös vastakkaisen ohjan paremmin mukana asetuksessa ja huolehtimaan sen avulla kaulan suoruudesta. Pienet oikein ajoitetut puolipidätteet sisäohjalla (eli asetukseen nähden ulko-ohjalla) auttoivatkin niin että Jukka hetkittäin hieman suoristui ja myötäsi niskasta millin verran. Ohjeena oli palkita poni pienistäkin oikeansuuntaisista reaktioista, joten sain olla tosi tarkkana jotta edes huomasin milloin oli kevyen myötäyksen ja rentoutumisen paikka. Usein se tietenkin jäi minulta huomaamatta, ja yritin vaatia ehkä vähän liikaa kerralla. Raviverryttelyn lopussa koin pienen oivalluksen hetken. Koetin ratsastaa hetken aikaa vähän rennommalla otteella ja vähensin pohkeilla puskemista ja liiallista asetuksen vääntämistä. Kas kummaa, tässä kohtaa Jukka alkoikin selvästi pehmetä ja pyöristyä ja liikkua paremmin eteen pohkeesta. Olin siis ilmeisesti yliyrittänyt ja puskenut ja vängännyt aivan liikaa, ja kun onnistuin hieman hellittämään niin poni lähtikin kulkemaan paremmin.

Juuri kun oltiin päästy Jukan kanssa vähän lähemmäs yhteistä aallonpituutta oli käyntitauon vuoro, ja sen jälkeen aloitettiin taas nollasta. Nyt jakaannuimme parin ratsukon ympyröille ratsastamaan takaosakäännöksiä. Äskeisistä havainnoista huolimatta en päässyt enää takaisin siihen tilaan jossa olisin ratsastanut tarpeeksi mutta en liikaa, ja käyntityöskentely meni aikamoiseksi jumimiseksi. Puskin ja puskin mutta Jukka vain hidasteli, ja varsinkin takaosakäännöksissä oli kova työ saada minkäänlainen liike säilytettyä. Ope tosin totesi että ponin hitaus käännöksissä johtui sen jäykkyydestä eikä ollut kurittomuutta. Jotta käännös tapahtui oikein tuli olla tarkkana ettei takaosa päässyt kiepsahtamaan liikkeestä ulos vaan runkoon tuli rehellinen taivutus liikkeen suuntaan. Tässä tarvittiin sisä- ja ulkopohkeella annettujen apujen vuorottelua oikeassa rytmissä, ja sain parissa käännöksessä tästä ideasta kiinni. Monesti kuitenkin sisäpohje unohtui passiiviseksi ja irti kyljestä. Vasemmassa kierroksessa piti saada etuosaa kääntymään vielä paremmin oikealta vasemmalle, ja ope vinkkasi käyttämään raippaa aivan kevyesti oikealle lavalle. Jukka kääntyi ja välillä vähän myötäsikin niskasta, mutta kaikki tapahtui niin toivottoman hi-taas-ti että epätoivo meinasi iskeä liikkeen jumittuessa täysin paikoilleen. Ponin tahmaillessa minulla oli sitten aivan liikaa aikaa säätää ja nysvätä ohjalla ja pohkeella kaikkea mahdollista, joten ei ihme että reagointi apuihin vain hidastui hidastumistaan. Istuntakaan ei sitten enää pysynyt hiljaa vaan alkoi vaivihkaa tuuppia ponia eteenpäin, mikä tietenkin vain pahensi tilannetta.

Takaosakäännösten lomassa otettiin ympyröillä laukkapätkiä. Kunhan vaan sain sen kaiken apujen sekamelskan keskellä Jukan tajuamaan että piti lähteä laukkaamaan niin nosto tapahtui ihan kuuliaisesti. Laukka itsessään oli aika nelitahtisen oloista, enkä onnistunut istumaan kovin jäntevästi liikkeen mukana. Pohkeella ja raipalla yritin vähän herätellä takajalkoja jotta laukka olisi alkanut rullata kolmitahtisempana, ja pari askelta kerrallaan Jukka vähän tsemppasikin. Vasta-asetus tuntui laukassa hyvältä idealta, ja sen kautta sain Jukkaa hieman pyöristymään. Oli tämä eteen laukkaaminen ainakin kivempaa ja sujuvampaa kuin käynnissä jumittaminen, ja Jukka oli varmaan samaa mieltä. Open palautteessa tunnin lopuksi nousi positiivisena asiana esiin se että laukka oli Jukaksi ihan hyvää ja poni oli laukassa melko suora. Kun viimeisen laukkapätkän jälkeen siirryttiin keventämään ravissa jaksoi Jukka liikkua hetken aikaa paremmin eteen, ja alkutuntiin verrattuna se oli pehmeämmän oloinen. Pienillä vasta-asetuksilla ulos oikealle se lähti pyöristymään ihan mukavasti kunhan samalla ratsastin tietoisesti etuosaa oikealta vasemmalle. Pian ravista alkoi jo paras energia hiipua, mutta sain sentään pienen hetken fiilistellä vähän pyöreämmin liikkuvan Jukan satulassa.

Onnistumisen hetket olivat tällä tunnilla selvässä vähemmistössä verrattua jumituksen ja turhan puskemisen hetkiin, mutta oli niitäkin sentään pari. Lopuksi ope totesi Jukan olevan siinä mielessä hyvin opettavainen poni että se jumittaa ja hidastaa heti jos ratsastaja yhtään tuuppaa istunnalla. Keskustelimme myös siitä että Jukan kanssa parhaaseen tulokseen pääsee kun ottaa yhden korjattavan asian ja keskittyy päämäärätietoisesti sen työstämiseen. Tein tänään ehdottomasti sen virheen että en aina oikein itsekään tiennyt mitä olin ponilta pyytämässä ja avuissa määrä korvasi laadun, etenkin käynnissä työskennellessä. Pyrkimys korjata kaikki epäkohdat kerralla saa aikaan vain epämääräistä nysväämistä joka ei johda oikein mihinkään. Jukka kyllä alkaa toimia jos ratsastaja osaa pyytää oikein, mutta ilmaiseksi se ei anna vahingossakaan mitään. Siksipä sen kanssa on opettavaista ja mielenkiintoista työskennellä vaikka välillä turhautuminen pääseekin iskemään.

Vastalaukka-angsti

Uudenvuodenpäivän kunniaksi olin maaston jälkeen ratsailla vielä toistamiseen, sillä illalla oli vielä vakiotunti. Luulin saavani uudestaan Rapen, mutta sain sittenkin Peran. Naureskelin etukäteen että ainakin laukkaamisen pitäisi olla helpompaa kuin Rapella, mutta siinähän kävikin niin että ohjelmassa oli vastalaukkaa ja sen kanssa kävi sitten aika köpelösti.

Aloitimme tunnin loivilla takaosakäännöksillä ratsastaen käynnissä ympyröiden pienennystä sulkutaivutuksen kaltaisesti. Minä ja Pera saimme tehtävän ideasta yllättävänkin hyvin kiinni. Onnistuin istumaan satulassa vinoon kallistelematta, ja niin Pera pystyi esittämään hyvät käännökset takaosan ympäri. Pienenä hienosäätönä ope kehotti pitämään sisäkäden lähellä kaulaa sen sijaan että lähdin johtamaan kädellä sivulle, ja näin sain estettyä sisälapa edellä käännökseen kaatumisen. Pera oli aluksi hieman jännittynyt käännösten aikana eikä aivan pehmeästi myödännyt niskasta. Vika löytyi tietenkin ohjan toisesta päästä, eli kädet jännittyivät käännöksissä liikaa. Kun rentoutin tuntumaa alkoi Pera liikkua käännöksissä pyöreämmällä ja rennommalla niskalla.

Takaosakäännösten jälkeen työskenneltiin hetki ravissa. Peralla oli tänään melko hyvä energia, liekö peruja jännittävästä eilisillasta raketteja kuunnellen. Tämän energian ansiosta ravia oli oikein mukava ratsastaa, vaikka Peralla olikin samalla myös nurkkien tuijottelupäivä. Oikeassa kierroksessa jäin vahingossa liian kiinni sisäohjaan, mutta vasemmalle ravatessa palikat loksahtivat paikoilleen kuin itsestään ja Pera liikkui todella kivassa tasaisessa muodossa. Aika harvinaista että joku hevonen toimii minulla vasempaan kierrokseen paremmin kuin oikeaan! Tätä ravia olisi voinut fiilistellä pidempäänkin, mutta ravityöskentely jätettiin tänään aika pieneen rooliin.

Sitten päästiin "itse asiaan" eli laukannostoihin, joita tehtiin ympyrällä. Siihen loppui helppous. Aloitimme oikeassa kierroksessa myötälaukannostoilla nostaen laukan käynnistä ja laukaten maksimissaan puolikkaan ympyrän ennen paluuta käyntiin. Tässä vaiheessa tuli ilmi että Pera oli loppujen lopuksi aika pahasti pohkeen takana, sillä se lähti laukkaan vitkutellen eikä tarpeeksi terävästi. Niinpä pyöreys katosi nostoissa, ja itse laukkakin oli aika löysää. Laukasta käyntiin Pera kyllä siirtyi oikein näppärästi ilman raviaskelia. Kohta tehtävän vaikeusastetta lisättiin nostamalla vuoroin myötä- ja vuoroin vastalaukka. Vastalaukannosto ympyrällä, iiks! Eipä sen niin vaikea tehtävä olisi pitänyt olla kun alla oli kuitenkin Peran kaltainen osaava hevonen, mutta silti vastalaukka ei oikeassa kierrroksessa noussut yhtikäs millään. Suurin ongelma oli se että nostot eivät lähteneet terävästi pohkeen merkistä, vaan Pera jäi aina vähän jumimaan ja pääsi "leviämään" huolellisen valmisteluni jälkeen. Yritin aktivoida käyntiä, mutta nostot jäivät edelleen sen verran hitaiksi ja nostoapuni sen verran epämääräiseksi tuuppaamiseksi että Pera pääsi aina nostamaan myötälaukan. Lopulta helpotimme tehtävää niin että nostin vastalaukan suoralle uralle pitkän sivun alusta. Valmistelin noston ratsastamalla kulman jälkeen pari askelta vastataivutusta, ja sitten annoin vasemmalla pohkeella nostoavun. Valmistelu onnistui nappiin, ja nyt Pera teki tunnin parhaan laukannoston hienosti painoa takaosalle ottaen. Näin saatiin se yksi onnistunut vastalaukka edes suoralle uralle.

Samoja laukannostoja tehtiin ympyrällä myös vasemmassa kierroksessa. Nyt Pera liikkui myötälaukassa kuin unelma, ja teki nostotkin jo täsmällisemmin ja pyöreämmin. Vastalaukat valmistelin oikein huolella ratsastaen ympyrällä vastataivutusta, ja sain kuin sainkin vastataivutuksesta nostettua vastalaukan vaikka edelleen Pera viivytteli nostossa. Tyytyväisyyteni haihtui kuitenkin hyvin pian, sillä noston jälkeen olisi vielä pitänyt saada hevonen laukkaamaan ympyrällä vastalaukkaa tasapainoisesti. Meidän vastalaukkamme oli kaikkea muuta, eli epämääräistä sisälapa edellä kaatumista josta Pera aina tipautti raville vähän ennen aikojaan. Yritin aina uudestaan ja uudestaan, mutta Pera alkoi tiputtaa laukan pois vieläkin aiemmin, ja teki usein niin että meni vastalaukkaa vain pari askelta ja vaihtoi sitten nopeasti ravin kautta. Turhauttavinta oli se, että syy oli aika ilmiselvä mutten pystynyt sille mitään tekemään. Vastalaukan noustua en nimittäin saanut istuttua suorassa ja tasapainossa, vaan kallistuin hurjasti vasemmalle ja koko istunnan vakaus ja jäntevyys katosi aivan täysin. Ei voi oikein vaatia että hevonen esittäisi mukisematta kauniin vastalaukkaympyrän kun selässä istuu heiluva ja vino perunasäkki. Tarrauduin myös liiaksi ulko-ohjaan niin että käänsin asetuksen liian vahvasti ulos, ja ope kehottikin antamaan ulko-ohjalla enemmän tilaa oikean etujalan laukata. Tästä en kuitenkaan apua saanut, vaan Pera pikemminkin tiputti laukan pois heti kun noston jälkeen hölläsin ulko-ohjaa. Vastalaukan vaikeus sai minut turhautumaan niin että meno muuttui loppua kohti jo epätoivoiseksi tuuppaamiseksi. Pisteet Pera-paralle kärsivällisestä yrittämisestä. Lopuksi otimme vielä tähänkin kierrokseen onnistuneemman suorituksen nostamalla vastalaukan pitkälle sivulle. Heti kun saimme mennä suoraa uraa niin pystyin istumaan suorassa ja vakaasti, ja vastalaukka uralla oli aivan eri helppoa verrattuna ympyrällä menoon.

Eipä paljon lohduttanut että kaikki muu kuin vastalaukka sujui tänään mukavasti. Vastalaukat olivat nimittäin suuremman luokan katastrofi, ja jälleen kerran saa syyttää istuntaa siitä ettei hevonen pysty suorittamaan haluttuja asioita. Tämä oli jo kolmas tunti peräkkäin kun minulla on eri hevosten kanssa ollut jokin merkittävä laukkaongelma: Elmo ei nostanut laukkaa, Rappe ei pysynyt laukassa ja Peraa en saanut menemään ympyrällä asiallista vastalaukkaa. Kaikkien näiden takana lienevät epäilemättä samat perusongelmat ratsastuksessani.

Pitkästä aikaa koulusatulassa

Muutaman hevosettoman päivän jälkeen aloin hinkua taas satulaan, joten varasin irtotunnin ABC:lle. Ykköstoiveeni olisi tietenkin ollut Sulo, mutta koska Sulo ei tälle päivälle ollut vapaana sovimme puhelimessa ratsukseni Pupen. Ne muutamat kerrat kun olen Pupella ratsastanut olen tästä hevosesta kyllä pitänyt, vaikka onhan se vähän höpsö ja omalaatuinen persoona. Ehkä siinä piileekin Pupen viehätys. Muistelin tosin Pupen olevan pieni hevonen, joten yllätyin kun vastassa olikin valtava vuori. Eihän Puppe toki ole kuin 162 cm korkea, mutta kun viime aikoina olen päässyt tottumaan pienempiin ratsuihin niin Puppe oli pitkästä aikaa ensimmäinen oikean hevosen kokoinen ilmestys. Selästä käsin Puppe ei tosin tuntunut isolta vaan aika mukavan kokoiselta, ja koulusatulaankin asetuin ihan ongelmitta vaikken taas vähään aikaan ollut sellaisessa istunutkaan.

Menimme tuttuun tapaan vapaamuotoisen alkuverryttelyn kaikissa askellajeissa. Puppe lähti liikkumaan ihan reippaasti, eikä mitään puskemisfiilistä päässyt syntymään. Muistin kyllä että Pupen kanssa ei kannata alkaa liikaa säätää ja sählätä, joten lähdin ratsastamaan selkeisiin apuihin keskittyen. En tässä vaiheessa stressannut yhtään etuosan muodosta, vaikkei Puppe pyöreänä vielä mennytkään. Ykkösasiana hevonen piti saada taipumaan oikealle, mihin suuntaan Puppe oli tapansa mukaan jäykkä. Vasemmalle mennessä puolestaan sain huolehtia etten kallistellut itse sisäänpäin. Laukkaverryttelyn osalta ohjeena oli tehdä paljon nostoja ja laukata lyhyet pätkät kerrallaan. Meidän nostomme olivat etenkin aluksi aivan kammottavan lötköjä, ja ope huutelikin napakkuutta laukka-apuihin. Osa ongelmaa oli se etten tohtinut käyttää raippaa, sillä tiesin Pupen tällöin pukittavan. Vieläkin suurempi ongelma oli kuitenkin se etten onnistunut istumaan hiljaa, vaan noston pitkittyessä aloin soutaa ja heijata perinteiseen alkeistuntityyliin. Ei näin! Kun laukka sitten aina tavalla tai toisella nousi rullasi liike ihan mukavasti eteenpäin, ja vasemmassa laukassa Puppe alkoi jo vähitellen keventyä ja pyöristyä. Samoin ravipätkillä laukan välillä Puppe kulki kevyellä tuntumalla oikein mukavan ja rennon oloisena, ja ope kehuikin sitä että Puppe työskenteli tyytyväisen näköisenä.

Verryttelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisen tehtävän parissa. Käytössä oli koko pitkä maneesi, ja kuvioon kuului monta eri tehtävää. Toisessa päädyssä ratsastettiin pitkää sivua edeltävässä kulmassa 90 asteen verran takaosakäännöstä, ja jatkettiin harjoitusravissa uraa pitkin. Pitkän sivun keskelle tuli ravivoltti, ja seuraavaan päätyyn tullessa siirryttiin käyntiin. Käynnistä nostettiin laukka, ja toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin koko maneesin pituudelta loiva kiemuraura vastalaukassa. Tämän jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ja uusi kierros alkoi takaosakäännöksellä. Takaosakäännökset sujuivat oikeaan kierrokseen ihan mukavasti, tosin asetus jäi helposti vasemmalle ja askellus olisi saanut olla reippaampaa. Vasempaan kierrokseen takaosakäännös meni aluksi "läpikävelyksi", ja ope ohjeisti johtamaan etuosaa enemmän ohjalla käännöksen suuntaan. Paremmalla johtamisella saatiin lopulta asiallisia käännöksiä, mutta tähänkin suuntaan olisi asetus saanut olla selkeämpi. Laukannostot olivat edelleen se haastavin tehtävä. Saatiin koko tunnin aikana yksi nosto joka ei ollut kamalan lötkö ja venyvä, ja en vain onnistunut rauhoittamaan istuntaa vaan yritin heilunnallani tuupata hevosen laukalle. Kun laukkaan päästiin ei loiva vastalaukkakiemura tuottanut ongelmia, ja laukka sujui ihan hyvin eteen. Kiemuralta uralle palatessa sai tosin olla tarkkana ettei Puppe yrittänyt ennakoida raviin siirtymistä. 

Ravivolteilla oikealle jatkoin taivutuksen parissa tuskailua, ja ensimmäisillä kierroksilla Puppe menikin sellaisena lankkuna että ihan nauratti. Sisäpohjetta tarvittiin paremmin mukaan sen sijaan että yritin vain roikkua sisäohjassa. Vasemmallekin asetuksen ja taivutuksen sai ratsastaa ihan huolella, mutta kun tämä onnistui pyöristyi Puppe volteilla mukavasti. Kun tunti alkoi lähestyä loppuuan ja siirryimme loppuverryttelemään kevyessä ravissa oli Puppe jo sen verran notkistunut että ravi eteni kahden ohjan ja pohkeen välissä ja energisesti eteenpäin. Parhaat minuutit osuivatkin tunnin loppuun Pupen liikkuessa tasaisen pyöreänä ja molempiin suuntiin kohtuullisen hyvin taipuen, enkä olisi millään malttanut lopettaa ravailua kun hevonen tuntui vihdoin näin kivalta.

Laukannostoista tuli siis tänään pitkä miinus, mutta muilta osin olimme open kanssa sitä mieltä ettei meno ollut yhtään pöllömpää. Ope myös huomautti että vaikka vanhat virheet ovatkin osittain nähtävissä niin istuin tänään varsin hyvin. Koulusatulassa oli tänään tosiaan harvinaisen irtonainen olo niin että tuli suorastaan tunne hevosen ympärillä istumisesta, ja ylävartalo pysyi paremmin ryhdissä. Toki Pupen koulusatula on istunnan kannalta huomattavasti armollisempi kuin esimerkiksi Sulon satula, mutta voi olla että kun olen kesän aikana ratsastanut tavallista useammin niin paikat ovat pysyneet sen ansiosta paremmin auki. Jäi ihan hyvä mieli tästä tunnista, ja mukavaa oli Pupella pitkästä aikaa ratsastaa.

Kehonhallintaa väistöissä ja käännöksissä

Istuntakurssin kolmannella tunnilla ratsunani oli edelleen Lore, jonka kyytiin siis vaihdoin suoraan edelliseltä tunnilta Lennin satulasta. Jatkettiin eilen aloitetulla teemalla, eli väistöissä ja käännöksissä istuminen oli myös tänään harjoittelun kohteena. Tehtävät vaikeutuivat eilisen helpohkoista väistöistä sillä mukaan otettiin takaosakäännökset.

Pienen raviverryttelyn jälkeen alettiin ratsastaa lävistäjiä käynnissä, aluksi siten että edettiin suoraan lävistäjän puoliväliin ja jatkettiin loppumatka uralle pohkeenväistöä. Vitsinä oli nimenomaan kääntää oman rintakehän suuntaa väistön alkaessa, eli aluksi lävistäjän suuntaan osoittanut rintakehä kääntyikin väistössä suoraan kohti lyhyttä sivua. Askellajina oli tosiaan vain käynti, ja sainkin aika hyvin hahmotettua rintakehän suunnan sekä istuttua keskellä hevosta väistön aikana. Jopa vaikeampi suunta eli vasemman pohkeen väistö meni ilman suurempaa istunnan jännittymistä ja vinoon linkkuuntumista. Apukeinona käytin katseen kohdistamista sopiviin kiintopisteisiin niin suoraan lävistäjällä edetessä kuin väistössäkin. Lore väisti ihan kuuliaisesti, mutta pientä jännittyneisyyttä oli mukana eli avut olisivat ehkä saaneet olla vielä pehmeämmät. Hyvästä ristiastunnasta huolimatta asetus ei ollut ihan täysin läpi, ja ope varoitteli väistämästä liian jyrkästi eli riittävästä etenemisestä piti huolehtia myös. 

Väistöjä jatkettiin seuraavaksi koko lävistäjän mitalla. Edelleen Lore väisti hyvin ja hallitsin käynnissä istuntani kylkien pysyessä molemmilta puolilta jämäkkänä. Pohjetta voisi käyttää vielä enemmän "takareiden kautta" niin että samalla takareisistä tulee tuki koko istunnalle. Päädyissä lävistäjien välillä mentiin ympyröillä harjoitusravia, ja Lore alkoi nyt toimia paremmin kuin alkuverryttelyssä. Tuntuma oli pehmeämpi ja kyllä Lore vähän pyöristyikin. Istuminen helpottui hevosen liikkuessa rentona, mutta lonkkia en vieläkään saanut tarpeeksi auki vaan polvi ja reisi puristivat.

Tehtävään otettiin mukaan vielä takaosakäännökset, joita ratsastettiin suoraan väistöstä lävistäjän puolivälin kieppeillä. Käännöksen oli tarkoitus pyörähtää 360 astetta ympäri väistön suuntaisesti, ja tämän jälkeen väistö jatkui lävistäjää pitkin. Käännös vasemmalle onnistui jopa yllättävänkin hyvin, apuja piti kuitenkin käyttää vähän voimakkaammin kuin väistössä. Käännöksemme olivat kuulemma teknisesti ihan korrekteja, pientä jännitystä vaan tuli istuntaan eikä Lorekaan ollut oikein rento. Enpäs kuitenkaan kallistellut pahemmin vinoon. Oikea pohje sai ulkopuolella vahtia tarkkana jottei takaosa luiskahtanut käännöksestä ulos. Takaisin väistöön siirtyminen onnistui hyvin, sain kohdistettua istunnan suunnan oikein sekä pidettyä omat kyljet kontrollissa.

Takaosakäännöksistä oikealle ei aluksi tullut yhtään mitään. Lore lähti poikittamaan takaosaa kovasti vasemmalle eli aivan vikasuuntaan, ja selvästi hermostui hankalan ja/tai huonosti ohjeistamani tehtävän edessä. Jossain vaiheessa ei oikein mikään apu mennyt perille vaan Lore poikitteli omia aikojaan kovin paineisen oloisena. Ei auttanut muu kuin yrittää ratsastaa mahdollisimman pehmeästi ja kevyesti takaosaa vasemmalta oikealle houkutellen. Lopulta käännös onnistui kun tultiin sisään sulkutaivutuksenomaisessa väistössä menosuuntaan asettaen. Tästä liikkeestä käännös oli luontevampi aloittaa, ja Lore teki käännöstä tosi hyvin lähes koko kierroksen. Aivan käännöksen lopussa Lore vähän hermostui ja pääsi heittämään takaosansa poikitukseen vasemmalle. Tästä ei taas meinannut enää väistökään lähteä oikealle.

Päädyissä työstettiin käännösten ja väistöjen rinnalla myös laukkaa. Takaosakäännösten ansiosta laukan laatu parani, ja etenkin vasen laukka tuntui nyt paljon paremmalta. Lore tuntui laukkaavan edes vähän ylämäkeen ja oli edestä pehmeämpi ja ryhdikkäämpi. Pääsin istumaan tähän laukkaan aika hyvin ja nyt sisäkäsikin pysyi rentona. Oikea laukka oli edelleen keikkaavampi, mutta siinäkin löysin ainakin pätkittäin hyvän otteen istuntaan niin etten heijannut aivan holtittomasti edestakaisin.

Tämän päivän tehtävät olivat huippuhyviä niin istunnan koordinaatiota ajatellen kuin myös hevosen liikkumisen parantamiseksikin. Lore tsemppasi ja polki takaosakäännöksissä hyvin, mikä sitten heijastui liikkumiseen ravissa ja laukassa. Itse sain tsempattua sen verran että istuin edes kohtuullisen suorassa vaikka kuinka olisi ollut houkutus vääntyä vinoon. TÄMÄ on se tunne mitä väistöihin pitää hakea!

Möhlintää koulutunnilla

Tiistain tunnille veikkailin ratsuksi joko Suloa tai Hassea, ja Hassenpa sitten sainkin. Alku oli erittäin lupaava, sillä Hasse oli tänään karsinassa oikein kilttinä ja otti kuolaimetkin suuhun ihan helposti. Alkukäynnit käveltiin niin reippaan oloisesti että uumoilin tästä tulevan hyvä tunti Hassen kanssa. Vaan eipä arveluni olisi voinut mennä enempää pieleen.

Ongelmat alkoivat heti kun otin ohjat käteen ja pyysin Hassea pohkeella raviin. Hevonen lähti kampeamaan kylkimyyryä kentän keskelle ja viis veisasi eteen käskevästä pohkeesta. Kun lopulta sain kiemurtelijan suoristettua uralle ja pamautin pohkeilla napakammin päästin vihdoin eteenpäin pientä mummoravia. Raippa olisi ollut paikallaan kun ei pohkeelle minkäänlaista reaktiota tahtonut saada, mutta en rohjennut raippaa juurikaan käyttää sillä pienestäkin napautuksesta Hasse jarrutti ja köyristi selkää pukittaakseen. Heppa ei meinannut pysyä ravissa vaan kiemurteli ja jarrutteli, ja ope totesi että nyt se näköjään testailee oikein kunnolla että onko tänään pakko tehdä mitään. Ohje oli käynnissä taivuttaa reilusti ja pyytää takaosaa väistämään oikealle, ja samalla naputella raipalla takajalkoja hereille. Ideana oli että taivutettuna Hasse ei voi pukittaa ja pääsen näin ollen raipalla huomauttamaan että kyllä, minulla on auktoriteettia käskeä. Kun oli hetki poikitettu ja raipalla naputettu niin Hasse oli jo hiukan suostuvaisempi ravaamaan. Ihan kamalaa matelemista se ravi vaan oli, jumputin pohkeella hiki hatussa mutta hevonen liikkui kuin täi tervassa. Kun rohkaistuin napauttamaan raipalla niin sitten tulikin pukkia protestiksi. Kaiken lisäksi istuin niin vinossa että Hasse liiraili ihan miten sattuu, ja hyvin mahdollisesti myös tahmailu ja nihkeily oli osaksi vinoudestani johtuvaa.

Mentiin alkuverryttely aika laukkapainotteisesti. Ihme ja kumma Hasse kyllä nosti laukan ihan hyvin, mutta meno oli aivan yhtä hidasta kuin ravissa. Kauhea puskeminen pohkeella että hevonen ylipäänsä pysyi laukassa. Raipalla herättely olisi todellakin ollut paikallaan, mutta en vaan uskaltanut sitä käyttää pientä hipaisua enemmän kun Hasse alkoi heti protestoida. En luottanut siihen että pysyisin kyydissä mikäli Hasse alkaisi pukitella enemmän, ja joka tapauksessa Hasse luultavasti ”voittaisi” kisan eli saisi raipan naputuksen loppumaan aikansa protestoituaan. Niinpä sitten möngittiin eteenpäin Hasse miniaskelein ja minä niin kovati pohkeella puskien kuin ikinä pystyin. Ei millään lailla mielekäs tilanne kummankaan kannalta.

Laukan jälkeen Hassessa tapahtui jokin käsittämätön muutos, ja hetken aikaa se jopa liikkui eteenpäin ihan asiallisesti. Työskenneltiin hetki ravissa, ja nyt liikkumistamme saattoi jo raviksi kutsuakin. Aika ajoin piti vähän pohkeella muistutella, mutta jatkuva puskeminen jäi pois ja Hasse ihan reagoikin pohkeesta eteen. Tässä vaiheessa aloin kuvitella että Hassen pullikoinnista oli päästy yli ja se oli päättänyt totella tätäkin kuskia. Ajoittain löytyi jo vähän tasaisempaa tuntumaa ja asetuksen kautta pyöreyttäkin, ja pääsin keskittymään oman kropan suoristamiseen hevosen liikkuessa itse eteenpäin. Tänään oli nimittäin taas sellainen päivä että kiersin itseäni aivan hurjasti vasemmalle ja istuin täysin kierossa, jolloin Hasse tietysti peilasi tätä kieroutta omassa liikkumisessaan. Itseäni suoristamalla sain Hassenkin suoremmaksi ja liikkumaan paremmin. Takaosan moottoriin olisi kuitenkin vielä kaivattu lisää aktiivisuutta jotta muoto olisi jäänyt tasaisen pyöreäksi. Hasse kyllä hakeutuu helposti pyöreään muotoon heti kun liikkeessä on riittävä energia (ja ratsastajan käsi edes jotenkuten tasainen), mutta kompastuskivenä tuppaa olemaan nimenomaan tämän riittävän energian saavuttaminen.

Lopputunti harjoiteltiin takaosakäännöksiä. Näitä tehtiin kentän keskellä ilman seinän tukea, aloittaen pienellä voltilla sulkutaivutuksenomaisesti ja tästä liikettä oikeaan takaosakäännökseen pienentäen. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin vapaamuotoisesti eri askellajeissa. Käyntitauon jälkeen Hassen reippaampi menofiilis oli valitettavasti taas tiessään, ja jatkettiin tahmaillen ja jumittaen. En vaan hoksaa mikä ratkaisi sen että yhdessä hetkessä Hasse liikkui ihan hyvin ja kohta taas nihkeili. Toki turrutin sen pohkeelle jatkuvalla puskemisellani, mutta miksi välissä oli parempi jakso jolloin pohje toimi ja Hasse liikkui? Hevosen ollessa näin huonosti avuilla ei asetelma tietysti ollut mitenkään ihanteellinen takaosakäännöksiä ajatellen. Käännöksiä ratsastettiin ensin oikealle, ja tähän suuntaan ne sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin. Hasse kääntyi takaosan ympäri oikein mukavasti, mutta tuntui tekevän käännökseen aika lailla omaan tahtiinsa eikä suinkaan apujeni tahdittamana. Ope kaipaili käännökseen lisää nopeutta ja terävyyttä, ja itse kaipailin sitä että hevonen olisi kuunnellut paremmin ja että olisin päässyt käännöksen aikana selvästi rytmittämään pohkeen käyttöä askelten tahtiin. Nyt avut olivat yhtä mössöä, mutta siitä huolimatta Hasse suoritti päällisin puolin korrektin takaosakäännöksen kun tajusi mitä temppua oli tarkoitus suorittaa.

Käännösten suunta vaihdettiin sitten vasempaan, ja tästähän riemu repesi. Onnistuin taas vetämään vasemman kylkeni kasaan ja pudottamaan painon oikealle heti kun vain ajattelinkin takaosakäännöstä, ja arvatkaahan siirtyykö hevosen takaosa vasemmalle ja pysyy siinä käännöksen ajan kun ratsastajan paino roikkuu aivan päinvastaisessa suunnassa... Täsmälleen sama virhe jonka sain sulkutaivutuksia tehdessä viime viikolla korjattua, mutta nyt en vaan mitenkään saanut omaa kehoani hallintaan. Kovasti keskittymällä onnistuin ratsastamaan muutaman askeleen sulkutaivutusta pikkuvoltilla, mutta heti kun yritin siirtyä tästä kunnolliseen takaosakäännökseen niin paino putosi oikealle ja samaan suuntaan kiepsahti myös hevosen takaosa ja liike alkoi pyöriä "napakäännöksenä" hevosen keskiosan ympäri. Hasse vaikutti taas vähän ärsyyntyvän lisää kun säädin ja sähläsin eikä se selvästikään voinut käsittää millaiselle solmulle yritin sitä ratsastaa. Varmasti se olisi tähänkin suuntaan tehnyt nätit käännökset jos vaan olisin onnistunut antamaan edes suunnilleen ymmärrettävät ohjeet. Kroppa ei vaan totellut. Kun ei takaosakäännöksistä mitään tullut ja aikakin jo loppui kesken niin tyydyttiin lopulta siihen että sain hieman väistätettyä Hassen takaosaa vasemmalle. Tämäkin meinasi olla hankalaa, mikä oli aika erikoista ottaen huomioon että alkutunnista Hasse oli liiraamassa takaosaansa vasemmalle ihan väen vängällä.

Tämmöistä tämä nyt sitten oli tällä kertaa. Hassen kanssa on edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavastikin ja yhteistyö jopa toiminut pienen alkujumituksen jälkeen, mutta tänään oli sukset pahemman kerran ristissä ja siihen päälle vielä kommunikaatiovaikeuksia. Ei vaan päästy mitenkään yli Hassen nihkeilyistä kun en osannut olla tarpeeksi jämäkkä ja motivoiva, ja kaiken lisäksi vielä sössin takaosakäännökset ihan itse kun en vaan osannut ratsastaa pätkän vertaa. Tuli vähän paha mieli Hassen puolesta takaosakäännösten suhteen kun hevonen ei ollenkaan käsittänyt mitä kummaa pohkeella kaivava, ohjista kiskova ja vinossa kenottava ratsastaja yrittää siltä pyytää. Eikä kyllä hurja pohkeella jumputus ravissa ja laukassa ollut sekään mitään hevosystävällistä ja kivaa ratsastusta. Asioiden selvittäminen napakasti raipalla heti alkutunnista olisi ollut hevosen kannalta reilumpaa, mutta en uskaltanut ryhtyä näin isoon konfliktiin Hassen kanssa. Nyt sitten kinattiin läpi koko tunnin. Jos joskus kuvittelee osaavansa edes vähän ratsastaa niin kyllä tällaiset tunnit pudottavat rytinällä takaisin maanpinnalle.

Perustyötä suoristamisen parissa

Ehdinpä nippa nappa mennä vuoden 2013 aikana vielä Lorellakin. Edellisen kerran olin tämän hevosen selässä viime vuoden heinäkuussa eli johan tuosta oli tovi. Lore oli karsinassa aika kiukkuisella päällä mutta ratsastaessa se oli mukavampi kuin muistinkaan. Ehkä on mahdollista että joko hevonen tai minä tai jopa molemmat ovat kehittyneet tämän puolentoista vuoden aikana.

Tunnin aluksi työskenneltiin ensin pidempi rupeama käynnissä. Pysyteltiin pääty-ympyröillä ja tehtiin laajoja "takaosakäännöksiä" joissa ideana oli kääntää pieni voltti takaosan kulkiessa etuosaa sisempänä. Eli käytännössä sulkutaivutuksen tyyppistä liikettä pienellä voltilla, ja tehtävän tarkoituksena oli saada hevoset lyhenemään ja ottamaan painoa takaosalle. Aloitettiin oikeasta kierroksesta, mihin suuntaan Lore teki käännökset aika mukavasti ja suuremmin jännittymättä. Takaosan tuominen oikealle oli Lorelle luontevaa samoin kuin oikeasta kyljestä taipuminen. Ope kehui sitä miten rauhassa Lore malttoi tehtävää suorittaa, mutta toisaalta meno kävi jo melkein liian rauhalliseksi sillä välillä käynti meinasi sammua käännöksen aikana ihan kokonaan. Ajoittain Lore myötäsi niskasta pyöreäksi, ja ulko-ohjalle löytyi hyvä tuki. Käännösten välillä olisi kuitenkin pitänyt saada käyntiä venymään rennompana ja letkeämpänä eteenpäin. Vasemmalle käännökset olivat astetta hankalampia sillä takaosa luikahti helposti oikealle karkuun jos en ollut tarkkana. Apujenkäyttöön taisi tulla myös enemmän puristusta ja sekavuutta, sillä Lore oli näissä käännöksissä jännittyneempi.

Käynnissä tehtyjen lyhentämisten ja kokoamisten jälkeen oli ravissa tehtävänantona keventää ja ratsastaa hevoset pidempään ja matalampaan muotoon. Tämä toteutettiin pääty- ja keskiympyröitä pyöritellen. Loren kanssa meillä oli hyvät hetkemme jolloin tuntuma "toimi" ja hevonen venytti kaulaa pyöreäksi alas. Välillä kuitenkin mentiin jännittyneempänä. Istunnan kanssa sai taas olla skarppina etten nyökähtänyt etukumaraan sillä hetkellä kun hevonen pyöristyi. Pyöreys löytyi parhaiten silloin kun sain Lorea hieman suoristettua. Lore tuntui oikeastaan molempiin suuntiin kulkevan ympyröillä etuosa takaosaa ulompana, ja kun tämän ilmiön tunnistin niin oli selvää että etuosan siirtäminen takaosan linjalle oli tärkeimpiä toimenpiteitä. Tässä vaiheessa tuntia Lore jäi helposti vielä hiippailemaan ravissa niin että liikuttiin lyhyellä askeleella ja "paikallaan". Ravin aktivointi takaa eteen oli näin ollen myös yksi korjaustoimenpiteistä, mutta eteenratsastus johti helposti siihen että Lore hieman jännittyi.

Laukassa jatkettiin pääty- ja keskiympyröitä, ja nyt tehtävänantona oli keskittyä enemmän suoristamiseen ja vähemmän siihen kuinka lyhyessä tai pitkässä raamissa liikutaan. Aloituskierros oli vasen. Loren laukka ei ollut niin hankalaa istua kuin olin muistellut, mutta kun laukkaa työstettiin varsin pitkä pätkä yhtä soittoa niin kävihän se istuminen aika rankaksi. Istunnan kanssa kamppailu ja ylimääräinen heilunta aiheutti sen etten saanut tuntumaa täysin pehmeäksi ja rauhalliseksi, mutta pätkittäin myös laukassa mentiin ihan mukavan pyöreänä. Edelleen suoruus oli avaintekijä. Lore tuntui yhtä aikaa kulkevan sekä sisälavalle nojaten että etuosa takaosaa ulompana (onko tällainen edes mahdollista?). Ope kehotti käyttämään ajoittaista vasta-asetusta, ja tätä kautta onnistuin ainakin hieman vähentämään sisäohjassa roikkumista sekä ehkä myös ylenmääräistä sisäänpäin kiertymistä. Vatsalihasten riittämättömyys pitää istunta vakaana ja jäntevänä Loren keinutuslaukassa oli selvästi keskeinen ongelma, sillä parhaat laukkapätkät koettiin heti laukannoston jälkeen siinä vaiheessa kun jaksoin vielä pitää paketin kasassa. Pidempään laukatessa istunta pääsi levähtämään ja sitten oli liikaa liikkuvia osia.

Pitkän laukkapätkän jälkeen levähdettiin hetki pitkin ohjin. Kun palattiin tuntumalle oli meno hiukan jännittynyttä. Tässä vaiheessa hoksasin open huomautuksesta että Loren asetus oikealle ei tullut ihan oikeaoppisesti "niskan saranasta" vaan alempaa kaulasta niin että niska vähän pullotti oikealle. Ohjeena oli korjata tilannetta väistättämällä ympyrältä takaosaa ulos asetuksen yhteydessä. Ei siinä asetuksessa tainnut mitään merkittävää parannusta tapahtua, mutta väistöjen kautta Lore pyöristyi vähän paremmin. Kun jatkettiin oikeassa laukassa oli Lore aluksi hyvinkin levoton edestä eli nyökki päällä ylös ja alas. Pyrin ratkaisemaan tätä ratsastamalla hieman eteen ja pitämällä etuosan ryhdissä mutta mahdollisimman tasaisella kädellä. Pikkuhiljaa Lore sitten rauhoittui niin että hetkittäin löytyi oikein hyvä tasainen tuntuma ja nyökkiminen jäi kokonaan pois. Suoristusta kaivattiin tähänkin suuntaan, ja taas avuksi tuli ottaa vasta-asetus. Hyviä toimivia pätkiä koettiin oikeassakin laukassa, mutta en yleensä saanut näitä kestämään ympyräkierrosta tai paria pidempään kun taas tuli vastaan se tosiasia että keskivartalon pito petti.

Laukasta siirryttiin keventämään loppuraveja eteen-alas. Lore oli aluksi kiireinen ja hirveksi jännittynyt, mutta sitten löytyi oikeat napit ja Lore pyöristyi nätisti sekä venytti eteen ja alas. Tunnin loppuminuuteilla meillä oli itse asiassa oikein hyvä meininki Loren liikkuessa tasaisen rentona ja pyöreänä sekä varsin vaivattomasti taipuen, ja raviaskel tuntui nyt pidemmältä ja pehmeämmältä kuin alkutunnista.

Tämän tunnin jälkeen voi lähteä joulutauolle ihan hyvillä mielin. Loren kanssa oli mukava työskennellä, sillä se teki kyllä parhaansa mukaan mitä pyydettiin. Meillä molemmilla on fyysiset rajoitteemme sillä Lorea ole tehty ihan kouluratsun muotilla eikä minua kouluratsastajan muotilla, mutta näissä rajoissa menimme kuitenkin ihan kivasti. Loren laukka muistutti taas armotta siitä että oman keskivartalon hallintaa ja jäntevyyttä pitäisi kovasti kehittää, mutta onneksi olenkin ilmoittautunut tammikuussa alkavalle pilateksen alkeiskurssille. Kun nyt en vaan lataisi liian suuria odotuksia siihen miten paljon ja miten nopeasti tämä uusi "harrastus" pystyy istuntani ongelmia ratkomaan...   

Tasaisempaa menoa ja takaosakäännöksiä

Sulo oli hukannut kengän joten se ei osallistunut tänään tunneille. Tämä oli tietysti harmi, mutta onni onnettomuudessa oli että pääsinkin sitten jatkamaan Pupen kanssa siitä mihin viime viikolla jäätiin. Toinen kerta Pupella heti putkeen ei ollut lainkaan pahitteeksi.

Viime viikosta viisastuneena lähdin ratsastamaan vähemmällä säätämisellä ja hiillostamisella sekä tarpeettomia apuja välttäen. Tavoitteenani oli pitää Puppe hyvällä tuulella ja yhteistyöhaluisena. Kappas vaan kun tuntuma pysyi ravissa verkatessa tasaisena eikä Puppe viskellyt päätä lainkaan. Huomattavaa parannusta! Puppe tuntui myös etenevän ihan kohtuullisen hyvin niin ettei syntynyt jumitusfiilistä vaikka pohkeella saikin välistä hoputella eteenpäin. Pariin kertaan yritin raipalla kevyesti aktivoida Pupen takajalkoja mutta reaktiona oli jälleen pientä takapään nakkelua. Aika pitkänä ja matalana mentiin, ja ensimmäinen askel olisi ollut saada oma kroppa pystyyn ja ryhtiin. Tuntui että sekä satula että hevonen vetivät istuntaa etukenoon ja takamusta irti satulasta. Niinhän sitä taitaa polvituellisessa koulusatulassa käydä jos lonkat kiristää.

Laukassa löysin tuntumaan luontevamman otteen ja Puppe lähti pyöristymään. Pyöreys tosin tässä tapauksessa tarkoitti hyvin matalaa muotoa jossa hevonen veti päätä liian alas, ja sen myötä kuskia irti satulasta. Hiki tuli kun yritin pitää vatsalihaksilla vastaan ja istua napakasti pystyssä. Ope vinkkasi että raippaa voi kevyesti käyttää lavalle jos hevonen vetää edestä alas. Tämä niksi tuntui toimivan, ja hetkellisesti sain etuosaa hiukan kevyemmäksi. Ajoittain laukassa olikin ihan hyvä meininki, vaikkakin liikkeessä olisi saanut olla enemmän energiaa. Vasemmassa laukassa taisin jäädä liikaa kiinni sisäohjaan, sillä tässä kohtaa Puppe teki ensimmäiset niskojen nakkelut koko tunnin aikana.

Verryttelyjen jälkeen alettiin ratsastaa takaosakäännöksiä. Tehtävänä oli ratsastaa 90 asteen käännökset jokaiseen kulmaan ja väleissä reipasta käyntiä eteenpäin. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ja lähdettiin Pupen kanssa liiankin reippaasti liikkeelle niin että ekat käännökset vain juostiin läpi. Sitten aloin pidätteillä kasata menoa jotta Puppe ehtisi asetella kinttunsa käännökseen. Tähän suuntaan ongelmaksi kuitenkin koitui takaosan karkaaminen ulos oikealle niin että tehtiin lähinnä napakäännöksiä. Ulkopohje oli aivan liian tehoton takaosan kontrolloinnissa, ja hevonen pääsi liikaa mutkalle rungosta niin että koko oikea puoli lavasta häntään hävisi hyppysistä. Pari onnistuneempaa käännöstä tehtiin kun sain pidettyä rungon ja kaulan suorempana ja samalla pidätteet ulko-ohjalla läpi niin ettei käännöksessä ollut kiire. Kulmakäännösten onnistuessa tyydyttävästi tahkottiin vielä hetki 180 asteen käännöksiä kentän keskellä. Takaosa karkaili edelleen oikealle, mutta lopulta tilanne korjaantui kun ope neuvoi tuomaan takaosaa vasemmalle jo käännöstä valmistellessa. Tällä konstilla takaosa pysyi oikean pohkeen hallinnassa koko käännöksen läpi. Olisin tietysti voinut jo aikaisemminkin keksiä tätä kokeilla, mutta näköjään kävin tänään vähän hitaalla.

Takaosakäännökset oikealle sujuivat paljon vaivattomammin. Puppe kääntyi takaosan ympäri oikein helposti ja mielellään, ja tehtävän tietäessään se alkoi lähes itsestään suorittaa käännöstä heti kun tein ensimmäisen valmistelevan pidätteen. Korjattavaksi kuitenkin jäi vielä etuosan ryhti ja keveys, sillä Puppe kävi käännöksissä kovin raskaaksi ohjalle. Eteenpäin se ei yrittänyt jyrätä vaan veti päätä alas liioitellun syvään muotoon. Oli kaula kaarella joo, mutta ei tämä nyt kyllä aivan korrekti muoto ole. Taas ohjeena oli käyttää raippaa kevyesti ulkolavalla hevosen kiskoessa eteen ja alas, ja tällä keinolla Puppe käännöksen aikana hiukan ryhdistäytyikin.

Käännösten jälkeen loppuverryteltiin vielä hieman laukaten ja ravaten. Vasemmassa laukassa ohjalla roikkuminen ja etuosan levottomuus vähenivät kun älysin hellittää sisäohjaa. Vetokilpailuun ei Pupen kanssa tosiaankaan kannata ryhtyä. Lähes tunnin koulusatulassa istuttuani alkoi lonkat olla aavistuksen irtonaisemmat niin että pääsin jo vähän paremmin istumaan syvälle satulaan ja hevosen ympäri. Tunti loppui jälleen ihan kesken, sillä olisin mielelläni jatkanut ravityöskentelyä vielä jonkin aikaa nyt kun istunta antoi hieman periksi ja Puppekin liikkui reippaasti ja enimmäkseen pyöreänä, joskin edelleen matalana ja turhan raskaana edestä.

Työstettävää tietenkin jäi, mutta olin ihan tyytyväinen siihen miten tunti tänään sujui. Olin selvästi ottanut opikseni edelliskerrasta, ja näin homma lähti Pupen kanssa toimimaan alusta asti paremmassa yhteisymmärryksessä. Pään viskelyä esiintyi nyt paljon vähemmän, mikä tarkoittaa että Pupella oli vähemmän aihetta ilmaista tyytymättömyyttä tuntumaan. Takaosakäännökset oikealle onnistuivat oikein mukavasti, ja käynnissä löytyi välillä ihan kelvollinen pyöreä muoto joka ei ollut niin kovin matala ja raskas. Ei lainkaan hassumpaa kun kyseessä oli vasta toinen tunti tämän hevosen kanssa. 

Tehotonta ja epämääräistä

Koulutreenit Sulon kanssa jatkuivat tälläkin viikolla. Viimekertaisten pienten onnistumisten jälkeen taisi odotukset olla turhan korkealla ja jouduin hieman pettymään kun tunti ei erityisen ihanasti mennytkään.

Tavalliseen tapaan tehtiin kunnon alkuverryttely itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Ensin yritin saada juonen päästä kiinni käynnissä, mutta se ei kyllä lähtenyt sujumaan lainkaan. Unohduin keskittymään hevosen liikkumiseen ja muotoon sen sijaan että päähuomio olisi ollut istunnassa eli siellä missä sitä tällä hetkellä eniten tarvitaan. Sulo oli vähän nihkeä ja hidas pohkeelle, ja nihkeytyi entisestään kun jäin epämääräisesti kaivamaan pohkeella ja värkkäämään ohjista. Kun ei käynnissä madellen päästy puusta pitkään niin siirryttiin ravaamaan. Kevyessä ravissa meno olikin mukavampaa, eteneminen oli aktiivisempaa ja oma ratsastus rennompaa. Ympyröillä löytyi välillä pyöreyttäkin, ja niinä hetkinä Sulon liikkuminen tuntui melko kivalta. Tasaisen mutta rennon ulko-ohjan tarjoaminen oli avainasemassa samoin kuin ravin aktiivisuudesta huolehtiminen Sulon ollessa tänään hitaammalla päällä. Hevosen pyöristyessä lähdin kallistumaan mukana eteen ja alas, mistä tuli taas noottia. Ryhti ja kyynärkulma eivät ylipäänsä tahtoneet säilyä, lantio ei ollut riittävästi alla ja jalka nousi liikaa ylös eli sitä perussettiä istunnan osalta. 

Laukkaverryttely oli jälleen tunnin mukavimpia ja helpoimpia vaiheita. Oikeassa laukassa vaan palaset loksahtaa aina kohdalleen ja niin alkaa Sulon liikkuminen kuin satulassa istuminenkin tuntua siltä kuin pitääkin. Vasemmassakin laukassa taisi ajoittain olla ihan kohtuullisen sujuvaa ja pyöreää menoa. Mietiskelin verryttelyn päättyessä että minulla on kyllä käynnissä ja ravissa pahemmanlaatuinen tuntumaongelma, sillä tuntuma ei tahdo mitenkään pysyä kevyenä ja pehmeänä ilman että ohja meneekin ihan pyykkinaruksi. Vedon ja roikkuvan ohjan väliltä ei oikein löydy sopivaa välimuotoa. Ja Sulohan ei ainakaan rentoudu jos ohjassa on vetoa ja jännitystä.

Päivän harjoiteltava tehtävä olivat takaosakäännökset, joita ratsastettiin vuoroin kumpaankin suuntaan uralla 180 astetta kääntäen. Käyntihommat eivät meillä toimineet vieläkään vaan hevonen jumitti selkä alhaalla ja kuski ei saanut koottua itseään edes istumaan hyvin saati ratsastamaan mitenkään järkevästi. Näistä lähtökohdista ei tietysti käännöksiin ollut kaikkein helpointa lähteä, mutta optimistisesti ajattelin että jospa tehtävän kautta alkaisi yhteistyö rullata paremmin. Koko harjoituksen ajan taisi kuitenkin ratsukon molempien osapuolien tunnetilana olla lähinnä turhautuminen. Käännökset olivat aluksi liian laajoja ja käytännössä lähinnä pikkuvoltteja. Pienten pidätteiden kautta sain käännöstä pienennettyä, mutta ongelmaksi muodostui takaosan kiepsahdus ulos käännöksestä aina muutaman hyvin alkaneen askeleen jälkeen. Takaosaa kontrolloidessa taas koko käännös kävi hyvin hitaaksi kun kuski mietiskeli apujaan ja Sulo sai pähkäillä mihin sitä jalkansa pitäisi asettaa. Käännösten välillä koetin ravissa tuloksetta löytää jotain otetta touhuun. "Tehotonta ja epämääräistä" kuvaa hyvin sekä omaa ratsastustani että sen seurauksena Sulon liikkumista. Heppa liikkui hirvenä ja satulan päällä istunta levisi kuin jokisen eväät. Laiha lohtu oli että loppuun saimme molempiin suuntiin hieman onnistuneemman käännöksen jossa takaosa ei täysin karannut ja aktiivisuus säilyi paremmin. Näistä Sulo sitten pyöristyikin merkkinä siitä että jotain meni oikein.

Loppuverryttelyksi ehdittiin ravata hetki keventäen, ja turhautumisen ja epäonnistumisen fiiliksiä hieman lievitti se että tässä vaiheessa Sulo yllättäen lähtikin liikkumaan oikein kivasti venyttäen pyöreänä tuntumalle ja ravaten energisesti eteenpäin. Reipas liike eteenpäin taisi tehdä hyvää ratsukon molemmille osapuolille hankalan käyntinyhertämisen jälkeen.

Tästä sitten taas ensi kerralla yritetään pala palalta eteenpäin. Eipä sitä tietenkään voi odottaa että kaikki vaan taikaiskusta alkaisikin yhtäkkiä toimia, vaan ensin pitää opetella ratsastamaan. Kärsivällisesti tulisi nyt keskittyä ensisijaisesti istunnan korjaamiseen ja jättää hevosen säätäminen vähemmälle. Hyvä että sentään välillä on välähdyksiä siitä mitä menon tulisi olla, ja että tiedossa on vielä ainakin muutama kerta putkeen Sulon kanssa harjoittelua.

Sivuhuomiona tänään muuten oli "vuosipäivä", eli tuli päivälleen kaksi vuotta siitä kun aloitin ratsastuksen toista kertaa - ja samalla tulee myös kuluneeksi lähestulkoon päivälleen 20 vuotta siitä kun aloitin ratsastuksen ensimmäistä kertaa (kuva vuodelta 1993)!

Jotain hyvää, liikaa huonoa

Näillä näkymin viimeisellä kisoja edeltävällä tunnilla pääsin jatkamaan toimivamman yhteistyön etsintää kisaratsuni Jussin kanssa. Harjoituksen vuoksi laitoin taas kannukset jalkaan.

 

Tuntiin aloitettiin täsmälleen samoilla tehtävillä kuin supersunnuntaina jolloin meillä vielä Jussin kanssa synkkasi yhteen. Keskityttiin siis kulmien ratsastamiseen kääntämällä lyhyet sivut kentän poikki reilusti kaviouran sisäpuolelta, ja pyöräytettiin lyhyille sivuille voltit. Pitkillä sivuilla pidennettiin askelta kohti keskikäyntiä ja –ravia. Mentiin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Alku oli jokseenkin sama kuin parilla edelliskerralla, eli Jussi ei liikkunut mitenkään automaattisesti pyöreänä. En kuitenkaan (vielä) panikoitunut kun olin osannut tätä odottaa. Kevensin ravissa ja yritin saada asetukset läpi. Jussi oli edelleen hieman epätyypillisen levoton edestä, eli välillä nyökkäsi kaulaa pyöreäksi alas ja kohta taas nykäisi ylös. Luultavasti tämä oli vastetta ratsastajan levottomaan käteen. Oppiipahan kuski olemaan kun hevonen ei ”palkitse” rumasta ohjankäytöstä rullaamalla kaulaa kaarelle. Etenkin vasemmassa kierroksessa esiintyi pään ylös kiskaisuja jos unohduin liiaksi roikkumaan sisäohjaan. Ope kehotti taas huolehtimaan että hevonen ei pääse pitkäksi ja etupainoiseksi vaan nousee rintakehästä ja kaulasta kunnolla ylös. Ohjaa siis lyhyemmäksi ja asetetaan näin hevosen muodolle rajat pitämällä tuntuma ilman vetoa. Vedoksihan se kuitenkin tahtoi helposti lipsahtaa.

Ravityöskentelyn loppua kohti alkoi tekemiseen jo löytyä parempaa virettä. Resepti oli sama kuin supersunnuntaina eli hevosen suoristus ja oikean lavan haltuunotto. Tämä onnistui vasemmassa kierroksessa hyvin volteilla kun asetin kevyesti ulospäin ja samalla käänsin ulkopohkeella. Tästä seurauksena oli välittömästi hevosen löytyminen molempien pohkeiden väliin ja pyöristyminen. Samalla kun aktivoin lisää liikettä takaosasta ja rentoutin oman käden tuntuman säilyttäen niin se oli siinä. Saatiin oikein kivoja ravipätkiä pyöreällä ja joustavasti liikkuvalla hevosella jota oli helppo taivutella ja kääntää volteissa ja kulmissa. Kokeilin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä sekä keventäen että satulassa istuen, ja esitimme ihan kelvollista joskin vielä vaatimatonta keskiravia. Keskiravissa tosin Jussi nousi usein niskasta ylös, ja tästä syytän oman istuntani jännittymistä (polven puristuminen satulaan) sekä tuntuman tasaisuuden häviämistä kun pohkeella eteenratsastuksen vastapainona alan vahingossa värkätä kädellä. Joka tapauksessa alkoi pikkuhiljaa olla sellainen olo että tästä taitaa tänään tullakin jotain.

Lopputunnin tehtävät olivatkin sitten laukkaa ja käyntiä, joissa sama hyvä tatsi ei säilynyt. Mentiin kuviota jossa laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä, tehtiin voltti pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa, uralla pitkä sivu keskilaukkaa josta siirtyminen harjoituslaukkaan ennen viimeistä kirjainta, ja loppuun vielä toinen laukkavoltti. Tunnilla oli sen verran paljon ratsukoita että omaa vuoroa tehtävän suorittamiseen sai odotella aika lailla, ja nämä välit käytin käyntityöskentelyyn sen mitä siellä kentän toisella puoliskolla muiden odottelijoiden seassa mahtui. Käyntihommat oli muutoin tavanomaisen jähmeitä, mutta kun älysin tehdä takaosakäännöksiä (kuten ope oli aikaisemmin vinkannut kisaverryttelyyn takaosan alle ratsastamiseksi) niin sain Jussin aika kivasti kokoamaan ja pyöristymään. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka näppärästi takaosakäännökset sujuivat molempiin suuntiin, hevonen ei jyrännyt alta pois vaan oli helposti pyöriteltävissä takaosan ympäri molempiin suuntiin rennolla pohkeella ja istunnalla tuntuman säilyessä kevyenä.

Laukassa oli tuttuun tapaan vaikeuksia saada käsi rennoksi, ja nyt huomasin itsekin kuinka voimakkaasti kädet myötäsivät laukan mukana vuorotellen niin että hevosen pää heilui puolelta toiselle. Volteilla meno oli jotenkin jäykkää ja väkinäistä, ulkopohje ei onnistunut kääntämään yhtä hyvin kuin ravissa ja töksöteltiin menemään pää ylhäällä milloin mikäkin lapa karkuteillä. Ei taidettu saada yhtään laukkavolttia johon olisin ollut varsinaisesti tyytyväinen. Istunta tuntui leviävän täysin, keskivartalo ei vaan toiminut oikein. Keskilaukassa puolestaan saatiin ihan mukavia ja rentoja pätkiä, Jussi lähti kivasti eteen isompaan laukkaan ja liike tuli ainakin jossain määrin läpi selän niin että meno oli pyöreähköä. Ope muistutteli säilyttämään hevosen kaulasta riittävän lyhyenä. Keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen oli kinkkisempi juttu, sillä Jussi tipahti helposti raville. Ope neuvoi välttämään oman selän jännittämistä notkolle, sillä tämä johti vääjäämättä raville putoamiseen. Taisinpa myös unohtaa pohkeet ja keskittyä liikaa pelkkään jarrutteluun. Laukka säilyi varmimmin jos en erityisemmin lähtenyt pidättämään vaan ikään kuin vain lopetin ratsastamasta keskilaukkaa eteen. Viimeinen laukkapätkämme taisi olla tunnin onnistunein, harjoituslaukkakin tuntui jo vähän joustavammalta ja lennokkaammaalta ja ope totesi että keski- ja harjoituslaukan välillä näkyi selvä ero. Tällaista laukkaa kuulemma kelpaisi jo kisaradallakin esittää.

Loppuraveissa hevosen muoto oli taas epävakaa samoin kuin omat käteni jotka yrittivät sitä houkutella pyöristymään. Ravi ei kyllä tuntunut nyt pomputtavalta vaikkei täysin oikeinpäin ehkä liikuttukaan. Tultiin parit keskiravit lävistäjillä keventäen, mutta näissä ei askel ihan toivotusti venynyt vaan ennemmikin hevonen jännittyi ylös ja kiihdytti tahtia.  Aivan loppuun hain ympyrällä parempaa fiilistä ja tasaisempaa pyöreyttä ennen kuin siirsin hevosen käyntiin, joten päästiin lopettamaan hieman parempaan hetkeen jossa Jussi ravasi pyöreänä suunnilleen molempien pohkeiden välissä ja kevyellä tuntumalla.

Tunnin jälkeen oli taas vähän huonot fiilikset vaikka jälkeenpäin ajateltuna oli paljon hyviäkin pätkiä. Jäi sellainen olo että tein aivan liikaa (käsi värkkää, vetää, tekee jotain koko ajan ja pohje jumputtaa) ja ajattelin liian vähän. Hevonen varmaan säilyisi tasaisemmassa muodossa kun keskittyisin pitämään kädet hiljaa ja ratsastamaan takaa aktiivisempaan liikkeeseen. Tuntuu myös siltä kuin istunnan kanssa olisin viime aikoina ottanut monta pykälää takapakkia eli reisi puristaa koko ajan satulaan ja vartalo kenottaa etukumarassa. Kiva mennä tällaista esittelemään koulutuomarille. Luulisin myös että tänäänkin takaraivossa kutitteli pieni kisapaniikki joka johtaa rentouden puuttumiseen ja väkinäiseen vääntämiseen. Mitenkähän sitä saisi naksautettua itsensä sellaiseen oikein rentoon ja iloiseen mielentilaan kisapäiväksi? Kisasuorituksen onnistuminen kun on uskoakseni hyvin pitkälti kiinni siitä kuinka rento, tyyni ja keskittynyt onnistun olemaan sen sijaan että ajaudun kireään ”nyt tämän on PAKKO mennä hyvin” mielentilaan ja väkisin yrittämiseen.

Ulkoavuilla onneen

Aamun kisojen jälkeen ehdin huokaista hetken ennen kuin lähdin takaisin tallille vakiotunnilleni. Kannatti jaksaa lähteä, sillä sain mennä Jussilla. Syksyn ekat koulukisathan on jo kahden viikon päästä, eikä varmaan ollut open vaikea arvata että Jussilla olen niihin aikeissa osallistua. Kilpailukutsun ollessa vielä julkistamatta ei luokasta ole tällä erää tietoa, mutta eiköhän se ole joku B-ohjelma mitä mennään. K.N.Specialia toivoisin.

Tunnin teemana oli hevosten suoristaminen ja kulmien ratsastus. Tätä työstettiin katkaisemmalla kenttä päädyistä niin että lyhyitä sivuja ei puksuteltu valmiiksi kulutettua uraa pitkin vaan käännettiin radan poikki jo aikaisemmin. Kulmissa oli tarkoitus kääntää hevosia takaosakäännöstä ajatellen ulkoavuilla ja johtavalla ohjalla. Idea oli siis päästä rehellisesti kääntämään hevosta ulkoa sisäänpäin sen sijaan että yritetään tuuppia sitä kulmaan sisältä ulospäin. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin noin 15 metrin voltit, ja pitkillä sivuilla haettiin vähän askeleenpidennystä keskiaskellajien suuntaan.

Oma olotilani oli jokseenkin unelias kisahulabaloon ja lyhyiden yöunien ansiosta. Ehkäpä tästä oli hyötyä sen suhteen että en sortunut niinkään yliratsastamiseen ja liikaan säätämiseen kuin mitä Jussin kanssa yleensä helposti käy. Jussikin oli alkuun nukuksissa, ja käynnissä meno oli aika jähmeän oloista. Jussi kyllä reagoi eteen pohkeesta, mutta käynti tuntui menevän vain lyhyeksi ja kiireiseksi pitkän ja tarmokkaan sijaan. Pohkeella eteen ratsastaessa Jussi veti ajoittain kaulaa kaarelle, mutta tunsin kyllä itsekin ettei liikuttu mitenkään läpi selän oikein päin. Ravissa meno oli kuten tavallista huomattavasti sujuvampaa. Ohje oli että oman harkinnan mukaan voi mennä joko kevyessä tai harjoitusravissa. Jussi kyllä liikkui kaulasta pyöreänä, mutta selvästikin aivan selkä alhaalla joten kevensin vielä tässä vaiheessa. Mentiin ensin vasemmassa kierroksessa, joten Jussi kyllä taipui ja asettui volteilla liiankin kanssa mutta ulkolapa tahtoi olla pullahtamassa karkuun. Ope neuvoi asettamaan ensin aavistuksen ulospäin eli oikealle, sekä ottamaan ulkopohkeella oikean lavan kontrolliin. Olinpa taas lahjakkaasti unohtanut ulkoavut ja keskittynyt vain taivuttamaan sisäohjalla ja -pohkeella, mutta kun sain sitten näillä vinkeillä hevosen kunnolla ulko-ohjalle sekä ulkolavan kuriin niin jopas Jussi suoristui ja muoto ja liikkuminen paranivat heti.

Oikeaan kierrokseen vaihdettaessa Jussi oli jo siinä määrin suora että sitä pääsin tähänkin suuntaan ihan kääntämään ulkoavuilla ilman että kaaduttiin oikea lapa edellä sisään. Ope vinkkasi myös että jos hevonen meinaa tunkea sisäpohjetta vastaan voltilla niin voi siirtää aavistuksen verran molempia nyrkkejä vasemmalle (oikeaa kättä hieman sään yli). Tämä tuntuikin olevan varsin toimiva kikka suoruuden hakemisessa. Tässä vaiheessa Jussi liikkui jo todella kivan oloisesti, selkäkin oli nyt pyöreämpänä niin että harjoitusravissa oli hyvä istua. Pitkillä sivuilla ratsastin hieman askelta pidemmäksi, ja tällöin kevensin ihan suosiolla. Ihan mukavasti Jussi tuntuikin pidentävän, meno ei ollut kipi-kipi-kiirehtimistä vaan ravi tuntui varsin letkeältä ja elastiselta pidennyksissä ja liike tuli uskoakseni hyvin läpi selän. Pidennyksestä oli myöskin helppo lyhentää ja koota istumalla alas ja pidättämällä kevyesti ohjalla. Ohjastuntuma oli kaikin puolin aika mukavan oloinen, ei vetoa kummankaan taholta. Käteni olivat ehkä vielä ajoittain liikaa liikkeessä turhaan varmistelemassa hevosen muotoa, mutta ei niin pahasti kuin monesti muulloin ja aika tasaisella tuntumalla edettiin. Kädet sain myös pidettyä hyvin kannettuna hevosen liikkuessa vakaassa pyöreässä muodossa. Pohkeen käytöstä ope muistutteli läpi tunnin, eli ei kantapään nostamista ylös hevosen kylkeen vaan jalka pitkänä ja rentona ja puristus hevosen kylkeen pohkeen sisäsyrjällä. Muita istuntakorjauksia tänään olivat ryhdin parantaminen tuomalla lapaluita enemmän yhteen, sekä harjoitusravissa vartalon jousto enemmän ylhäätä alas "putoillen" kuin edestä taakse liikkuen. Oikeaa kylkeä sai taas itsekin jäntevöittää samalla kun pyrki kontrolloimaan hevosen oikeaa kylkeä.

Laukassa työskenneltiin ensin vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan ei päästy ihan samanlaiseen rentoon ja tasaiseen ohjastuntumaan ja vaivattomaan menoon kuin ravissa, vaan laukka oli hieman lyhyttä ja töksähtelevää. Pitkillä sivuilla askelta pidentäessä saatiin paremman oloisia pätkiä jolloin laukka tuntui elastisemmalta. Tuntui että näissä onnistuin jotenkin käyttämään istuntaa oikein liikkeen aktivoimiseen ja kulmassa taas kokoamiseen, ja näin esitimme oikein hyviäkin laukka-askeleita. Voltilla meno oli jännityneempää, mutta kokonaisuudessaan parani loppua kohti. Oikeassa kierroksessa laukkatyöskentely oli varsin toimivaa, ja opelta tulikin kehuja hyvästä muodosta. Istunta, pohje ja ohja tuntuivat pelaavan hyvin yhteen. Laukka oli aika mukavasti säädeltävissä niin pidempään askeleeseen kuin kootummaksikin. Tuntumakin säilyi varsin kevyenä, mikä ei laukassa yleensä Jussin kanssa oikein toteudu. Loppua kohti Jussi teki muutaman kerran oman tulkintansa pidättävistä avuista ja pudotti raville jos en ollut samalla riittävän hereillä pohkeen kanssa.

Lopuksi vielä kevennettiin hetki ravissa, ja meno oli edelleen varsin vaivattoman oloista. Kunhan vaan itse vähän ryhdistin istuntaa ja aktivoin ravia pohkeella tuntui meno todella hyvältä. Ihan kamalasti en kuitenkaan enää viitsinyt Jussia prässätä vaan annoin sen ravata hieman eteen-alas venyttäen.

Opelta tuli loppuun kehuja että meno näytti oikein mukavalta. Mukavalta se tuntuikin, alkukankeuksien jälkeen kun palaset loksahtivat paikoilleen niin meno oli jo tunnin alkupuoliskolla yhtä hyvää kuin mitä tavallisesti pääsen Jussin kanssa kokemaan loppuraveissa koko tunnin työstämisen jälkeen. Käyntityöskentelyssä oli edelleen ongelmia, mutta laukassa sujui varsinkin oikeaan kierrokseen jopa yhtä hyvin kuin ravissa. Onnistumisen avaimia oli uskoakseni ulkoapujen hoksaaminen alkutunnista ja sitä kautta hevosen suoristuminen ja kummankin ohjan ja pohkeen väliin löytyminen. Ehkä tosiaan myös oma raukea olo karsi yliyrittämisen ja yliratsastamisen sekä auttoi rentouden löytämisessä. Ope kommentoikin että kädet olivat tänään paljon paremmin hiljaa, ja avut olivat enimmäkseen tarkoituksenmukaisia eli olin saanut selvästi vähennettyä ylimääräistä pohkeella kaivamista ja ohjasta nypläämistä. Minun kannattaisi siis ilmeisesti nousta hevosen selkään aina tällaisessa "väsynyt mutta onnellinen" -olotilassa sen tavanomaisen "väsynyt ja ylikierroksille stressaantunut" -olotilan sijaan.

Eipä siis ollut ollenkaan hassumpi ratsastuspäivä kun ensin sai hypätä kisoissa hienolla Peralla ja sitten vielä kokea koulutunnilla onnistumisen elämyksiä hienon Jussin kanssa.

Heppa hieno, kuski ei niinkään

Kesäillan koulutunnille sattui ratsuksi Jussi ja mikäpäs sen kivempaa. Tuntui kuin olisi jo ehtinyt vierähtää pidempikin aika edellisestä Jussi-tunnista mutta eipä siitä ollut vielä kahta kuukauttakaan. Jussia vaan tulee äkkiä ikävä.

Työskentely aloitettiin käynnissä pääty-ympyröillä väistättäen takaosaa ulos ja samalla johtaen etuosaa hieman sisälle. Tehtävä aloitettiin vasemmassa eli siinä minulle vaikeammassa kierroksessa. Väistöt onnistuivat ihan siedettävästi, tosin pidätteen läpimenossa oli hankaluuksia niin että hevonen meinasi ryysiä väistöstä hieman karkuun. Väistöihin en saanut siis kättä rentoutettua vaan vetokilpailuksi tahtoi mennä, ja Jussihan palkitsee ohjasta vetämisestä rullaamalla kaulan kaarelle. Oikeaan kierrokseen väistöt olivat helpommat johtuen arvatenkin siitä että painon jakaminen satulassa tulee minulla oikealle niin paljon luontevammin.

Väistöjen jälkeen siirryttiin verryttelemään kevyessä ravissa ympyröillä. Jussin ravi tuntui ponnettomalta ja hoputtelin sitä eteenpäin, mutta huomasin pian että hevonen itse asiassa jo kipitteli turhankin kiireisenä mutta silti olin vielä vaatimassa lisää vauhtia. Ongelma taisi olla siis pikemminkin askeleen lyhyydessä. Vasemmassa kierroksessa olin taas ihan kamalassa kippurassa vasemmasta kyljestä, tuntuu melkein kuin ongelma vain pahenisi mutta toivottavasti kyse on siitä että huomaan asian nykyään paremmin. Jussi ravasi mukavasti pyöreällä kaulalla ja oli kevyehkön oloinen edestä joten omaa kättä oli suhtellisen helppo rentouttaa. Kyynärpäät sain mielestäni nyt paremmin säilytettyä kylkien vieressä vaikka käsi ehkä välillä turhan alas painuikin. Sorruin kuitenkin taas yliratsastamiseen ja opettaja sai jälleen kehottaa "matkustelemaan" hevosen kulkiessa hyvin.

Verryttelyn jälkeen vaihdettiin pääty-ympyrät puolen kentän kokoisiksi neliöiksi joilla ratsastettiin kulmat käynnissä takaosakäännöstä ajatellen. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, johon kulmakäännökset sujuivatkin paremmin kuin oikealle. Olin ehkä oman keskittymiseni kanssa vähän ulapalla tässä kohtaa ja häsläsin käännökset miten sattuu. Jussi teki ne kyllä nätisti jos vain sain korrektit avut annettua. Monesti jännityin itse käännöksissä liikaa ja hätiköin liikaa apujen kanssa käskyttäen hevosta ennen kuin se oli ehtinyt edes reagoida edellisiin apuihin. Etenkin kättä olisi pitänyt rauhoittaa, opelta tuli jossain vaiheessa kommenttia että käännöksessä tuli ainakin viisi ylimääräistä ohjasotetta.

Seuraavaksi otettiin laukkaa samoilla neliöillä, tavoitteena laukan kokoaminen lyhyeksi ja teräväksi. Ensin vasenta laukkaa jossa minulla oli vaikeuksia saada kädet rennoksi. Ehkä olinkin liikaa käsijarru päällä sillä laukka tuntui turhankin lyhyeltä ja töksähtelevältä. Pikkuhiljaa sain laukkaa rullaavamman oloiseksi, tosin opelta tuli jossain kohtaa kommenttia että koko ratsukko kulki ajoittain liiaksi alamäkeen. Ylimääräistä (ohjas)apujenkäyttöä esiintyi laukassakin, toisaalta olisin voinut varmaan enemmän tehdä istunnalla kokoamisia siellä Jussi tuntui reagoivan niihin oikein hyvin. Oikeaan laukkaan sattui joitain oikein mukavia hetkiä kun pyysin ulkopohkeella laukkaan lisää terävyyttä samalla istunnalla hevosta kooten, ja tästä pääsin kättäkin rentouttamaan. Jussi pyöristyi hyvin näissä hetkissä ja koko ratsukko tuntui liikkuvan mukavan ryhdikkäästi. Ainakin siis laukkatyöskentely tuntui paranevan loppua kohden.

Loppuraveissa Jussi tuntui todella hyvältä, se liikkui energisen ja notkean oloisesti sekä kevyellä tuntumalla pyöreänä. Taisi kulkea ihan selästäkin pyöreänä sillä ravi ei tuntunut enää töksähtelevältä kuten alkutunnista, ja kun ratsastin ennen käyntiin siirtymistä pari ympyrää harjoitusravissa tuntui liike mukavan joustavalta istua. Siinä ravissa olisikin voinut leijailla vaikka kuinka pitkään tai lähteä vaikka kouluradalle. Jussi oli siis hieno mutta ratsastajassa oli taas sanomista, kädet nimittäin nypläsivät ohjia itsekseen aivan liikaa. Mikä siinä on niin vaikeaa pitää ne kädet hiljaa värkkäämättä ja häiritsemättä hevosta silloin(kin) kun se kulkee hyvin?!

Yhteenvetona Jussi oli siis tänään todella mukava ratsastaa. Käynnissä oli sitkasta eikä palaset loksahtaneet oikein paikoilleen mutta ravissa kulki hyvin ja laukassakin ainakin välillä. Voi kun vaan saisin a) korjattua itseni suoraan ja b) rentoutettua ja rauhoitettua apujenkäytön niin jopa ois hyvä.