Vähän helpompia laukkalävistäjiä

Keskiviikon tunnille sain toista kertaa peräkkäin Peran, jonka kanssa oli mukava päästä jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Menimme siis myös tällä kertaa koulua, ja harjoittelimme tänään lävistäjien ratsastamista keskiaskellajeissa. Koko tunnin ajan menimme lävistäjäkahdeksikkoa, ja päätyihin tehtiin lisäksi ympyrät.

Aloitimme tunnin käynnissä, ja tehtävänä oli ratsastaa lävistäjillä keskikäyntiä. Peran pitkä ja keinuttava käynti hämäsi luulemaan että askellus oli riittävän energistä, vaikka oikeasti Pera vain lompsi menemään löysästi. Merkkinä puutteellisesta aktiivisuudesta oli tietenkin se, ettei Pera tullut kunnolla tuntumalle saati tasoittunut pyöreäksi. Käynnin ratsastaminen olikin tällä tunnilla kaikkein vaikein pala, enkä siihen toimivaa kaavaa löytänyt. Yritykseni puskea pohkeella eteen ja naputella välillä raipalla olivat tuloksettomia, ja ilman riittävää terävyyttä jäi myös pyöreys puuttumaan käynnistä.

Jatkoimme lävistäjien ja ympyröiden merkeissä ravityöskentelyä. Ensin mentiin keventäen, ja lävistäjille tehtiin pienet temponlisäykset. Ravissakin kaiken perusta oli tietenkin riittävä aktiivisuus, eli ei kädellä ratsastusta vaan pohkeita ja vielä lisää pohkeita. Pätkittäin Pera liikkui varsin asiallisesti, mutta ei vielä kovin tasaisesti vaan etenkin lävistäjillä pyöreys katosi. Ope huomautteli taas siitä että varsinkin oikea polvi puristi satulaan ja lonkat piti avata paremmin. Kun olimme verryttelleet ravissa jonkin aikaa otettiin lävistäjille keskiravia. Pera lähti kyllä eteen, mutta koin ongelmaksi että se puski lävistäjällä lapaa uuteen menosuuntaan eikä näin ollen pysynyt täysin suorana. Kun hevonen ei ollut suora ei liike myöskään lähtenyt venymään eteen niin hyvin kuin olisi voinut. Tuskailin tämän kanssa aikani, kunnes lopulta älysin asettaa lävistäjälle kääntyessä hieman ulos eli uuden suunnan puolelle ja vanhasta suunnasta poispäin. Näin sain sivulle liiraavan lavan haltuun, ja Pera ravasi lävistäjällä mielestäni suorempana. Nyt oli ravia myös mukavampi ratsastaa pidemmäksi, kun ei heppa ollut karkaamassa linjalta sivuun. Ope kehotti vielä antamaan kädellä enemmän tilaa lisäykseen, eli ei saanut jäädä kädellä pitämään nenää alhaalla vaan pää sai nousta jos oli noustakseen. Tällä korjauksella keskiravi parani myös.

Laukka oli tänäänkin kaikkein mukavinta ratsastaa. Vasen laukka sujui parhaiten, ja Pera tuntui liikkuvan mukavasti takaa tuntumaa kohti. Koetin pitää mielessä edelliskerran neuvot sisäohjan hellittämisestä ja käsien kantamisesta. Ulkopohje sai olla aika vahva ympyröille kääntyessä ja taivuttaessa. Aluksi laukkasimme lävistäjiä ilman temponmuutosta, mutta Pera yritti jo vähän ennakoida ja mennä lävistäjällä liian lujaa. Napakammalla laukan kasassa pitämisellä se kuitenkin jätti kiihdyttelyn pian pois. Keskilaukkaan Pera sitten lähtikin aika mukavasti, ja laukkasi nätisti uralle asti. Toki vielä olisi ollut pientä parantamisen varaa laukan kiinniottamisessa ja raviin siirtymisessä, sillä ravissa laukan jälkeen Pera tuntui aina hieman juoksevan alta. Opelta ei juuri tullut kommentteja keskilaukkalävistäjiin, mikä lienee merkki siitä että ne sujuivat ihan mukiinmenevästi.

Olin iloinen, että sain Peran ratsukseni näihin lävistäjäharjoituksiin. Laukassa oli aika mainiota, mutta vielä pitäisi sitten keksiä miten Peran raviin ja käyntiin saisi yhtä hyvän otteen. Ihan itsekseen Perakaan ei tietysti mennyt, mutta sillä oli kuitenkin huomattavan helppo ratsastaa laukkalävistäjät verrattuna Vakeen. Kivaa, että joskus saa mennä lävistäjiä vähän vähemmällä hikoilemisella.

Kouluratakurssin avaus

Ei kesää ilman kouluratakurssia. Onneksi päätin jatkaa perinnettä myös tänä kesänä, sillä kurssiviikosta tulikin viimeinen viikko jolloin saamme nauttia meidän ihanan "kouluopen" tunneista ennen kuin puikoissa jatkaa uusi ope. Kolmipäiväisellä kurssilla treenataan A-merkin kouluohjelman tehtäviä ja viimeisenä päivänä on rataharjoitus. Toivoin kurssihevoseksi tietenkin Jussia, eli senkin puolesta pysyttelin vahvasti perinteissä. En ole Jussilla lähiaikoina mennyt, ja olihan se taas pitkästä aikaa iso möhkäle ja valtamerilaiva. Muuten nauratti, mutta lonkkiin kyllä sattui koko tunnin ja eihän se istuminen helppoa ollut. En päässyt koko tunnin aikana yli siitä tuntemuksesta, että ratsuni on aivan valtava jättiläinen (onhan se Jussi varmaan jopa 160-senttinen!).

Aloitimme ratsastaen pituushalkaisijaa ja siinä pysähdyksiä, sekä pitkälle sivulle voltteja. Aluksi tehtävää mentiin käynnissä, missä Jussi oli kovin unelias. Ei se paljon pohjetta tai pidätettä kuunnellut, ja korvatkin osoittivat ihan muualle kuin kohti ratsastajaa. Ope käski herätellä ja herkistää Jussia naputtelemalla sen raipalla pari kertaa käynnistä raviin. Näin saatiin Jussi älyämään että tätäkin kuskia pitää kuunnella, vaikka pohkeet vähän tavallista ylempänä ovatkin. Kun jatkoimme tehtävää ravissa oli Jussi paljon paremmin kuulolla pohkeelle, mutta pysähdyksissä se vähän vyöryi ja oli etupainoinen ja raskas. Toistojen myötä pysähdykset paranivat jonkin verran.

Harjoittelimme tänään myös muutamat keskiravipätkät pitkää sivua pitkin. Nämä otin suosiolla keventäen, sillä Jussin ravi pomputti muutenkin aika paljon. Jussi lähti keskiraveihin aika mukavasti ja tahdikkaasti. Hankalinta keskiraveissa oli saada etuosa pysymään ryhdikkäänä, etenkin siirtymisissä alaspäin. Askeleen pidentäminen tuntui kuitenkin yleisesti parantavan Jussin ravia letkeämpään suuntaan. Jussi olisi kyllä saanut työskennellä ravissa vielä pyöreämpänä selästä, minkä huomasi siitä että ravi ei ollut kovin helppoa istua. Mielestäni olen päässyt istumaan Jussilla joustavammassa ja pehmeämmässäkin ravissa, jolloin istunnan kanssa ei ole ollut näin kauhean työlästä.

Laukassa ratsastimme ensin voltteja harjoituslaukkatempossa, ja erikseen keskiympyröitä keskilaukassa. Laukka oli ainakin istumisen puolesta helpompaa ratsastaa kuin ravi, ja laukassa Jussi liikkui ehkä myös selästä pyöreämpänä. Ope käski tavoitella laukkaan "muhkeutta", ja ohjeisti pitämään sisäkäden volteilla ja ympyröillä kevyenä jotta Jussi saattoi laukata irtonaisesti. Keskilaukkaa piti hieman avustaa raipalla, jotta Jussi lähti kunnolla kasvattamaan askelta. Emme esittäneet mitään hurjan lennokasta keskilaukkaa, mutta oli siinä kuitenkin selvä ero harjoituslaukkaan ja samalla hyvä tahti ja pyöreys.

Loppuraveissa sain ohjeeksi vaihdella muotoa lyhyemmän ja pidemmän välillä, ja näin voimistella myös hevosen selkää paremmin pyöreäksi. Tässä tunnin lopuksi Jussi taisikin työskennellä selästä paremmin, sillä ravi muuttui vähän joustavamman oloiseksi ja harjoitusravissa istuminen olisi ollut jo mukavampaa. Lisää pehmeyttä ja keveyttä olisi liikkumiseen kaivattu koko tunnin ajan. Voi toki olla, että Jussi tuntuu raskaalta ja vähän jähmeältäkin siksi kun olen viime kuukaudet ratsastanut lähes yksinomaan pienillä ketterillä poneilla. Se on kyllä turhauttavaa, kun tuntuu että tätä hevosta olisi niin helppo ratsastaa paljon paremmaksikin jos vaan kykenisin istumaan sen selässä järkevästi. Rungon leveys ja vähän isompi, pomputtavampi askel kuitenkin tekevät hommasta haastavampaa, kun kiristää ja sattuu ja pohje ei pysy vakaana saati veny hevosen ympärille kylkien puoliväliä pidemmälle. Näillä rajoitteilla nyt kuitenkin mennään.

Hienoja hetkiä koko tunnin edestä

Sunnuntain tunnilla jatkettiin Jussin kanssa siitä mihin viikko sitten jäätiin. Tunnin tehtävät painottuivat jälleen B-merkin ohjelman suuntaan, sillä tänään mukana oli väistöjä, ravivoltteja, laukkaympyröitä, keskikäyntiä ja askeleen pidennystä ravissa ja laukassa.

Tunti oli Jussille päivän ensimmäinen, joten aluksi se oli taas kankean puoleinen mutta vertyi suhteellisen pian. Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä ratsastaen pitkille sivuille noin 5-10 m pitkät väistöpätkät etuosa uraa seuraten. Ensimmäisissä väistöissä Jussi oli raskas ohjalla ja jyräsi etupainoisena pidätettä vastaan vaikka väistikin ihan hyvillä ristiaskeleilla. Korjauksena oli tietenkin kunnolla pidätteitä etenkin ulko-ohjasta, ja open ohje oli että hevonen saa oikein mielellään nousta hetkellisesti ylös avoimempaan muotoon kunhan tämä yhdistyy etuosan kohoamiseen ja kevenemiseen. Kun pidätteet menivät läpi niin väistöjä olikin oikein miellyttävä ja helppo ratsastaa, ja niiden kautta sain Jussia käynnissäkin pyöristymään ja lyhenemään. Yleensä käynti on se askellaji jossa en Jussia saa pyöreäksi vaan jäädään mönkimään uneliaasti kaula pitkällä ja selkä alhaalla, mutta väistöt ovat tähän tilanteeseen hyvä apukeino.

Kun päästiin ravihommiin asti liikkui Jussi jo aika mukavasti. Oikeaan kierrokseen menin ensin keventäen ja vasempaan harjoitusravissa. Hevosen raami pysyi hyvänä lähes itsestään, ja tuntuma oli hyvällä tavalla kevyt muttei tyhjä. Jussilla oli tänään kivasti eteenpäinpyrkimystä, mitä nyt volteilla sai välillä ratsastaa askelta pontevammaksi. Opeltakin tuli kommenttia että Jussi liikkuu hyvällä energialla. Harjoitusravissa pyrin viime viikon havaintojen pohjalta istumaan lantio ja istuinluut pystyssä antaen samalla jalkojen mennä vähän edemmäs. Kun kerran jalat ei voi olla oikealla paikalla samalla kun lantio on oikeassa asennossa niin olkoon jalat sitten tässä vaiheessa siten kuin ovat. Tällä taktiikalla tuntuikin istuntaan löytyvän hieman enemmän napakkuutta ja jäntevyyttä, joten kuvittelisin että olin oikeilla jäljillä.

Laukassa työskenneltiin ratsastaen pääty-ympyröitä sekä pitkille sivuille askelta pidemmäksi kohti keskilaukkaa. Jussi oli laukassakin tänään oikein hyvä. Tuntumaan tuli hieman ylimääräistä jännitettä raviin verrattuna, mutta pääsääntöisesti muoto ja raami pysyi hyvänä ja välillä Jussi suorastaan keveni etuosastaan. Ei lainkaan hullumpaa laukkaa! Laukassakin löysin istuntaan ja liikkeeseen mukautumiseen sellaista luontevuutta ja vakautta mikä on usein ollut hukassa, tosin lopulta taisi vatsalihakset vähän väsähtää niin etten pitkähkön laukkajakson lopulla enää jaksanut pitää istuntaa aivan niin hyvin paketissa vaan istuinluut pääsivät kääntymään takaviistoon ja ylävartalo alkoi hieman keinua. Pitkille sivuille sain laukkaa ratsastettua ihan mukavasti eteen, mutta kiinniottaminen lyhyempään laukkaan oli hankalampaa. Joko ei tullut kunnollista terävää siirtymää takaisin harjoituslaukkaan tai sitten Jussi putosi pidätteestä raville asti. Tämä varmaankin kertoo siitä että laukassa hevonen ei ole ihan tarpeeksi takaosalla vaan vielä kaadutaan liikaa etuosan päälle.

Loppuraveissa laukan jälkeen Jussilla oli älyttömän hyvä energia, ja askeleeseen tuli sellaista elastisuutta ja irtonaisuutta jota en kovin monesti ole Jussilla päässyt tuntemaan. Tästä oli tietysti hyvä lähteä tekemään keskiraveja pitkille sivuille, ja hienostihan se askel venyikin niin että selässä kyllä tunsi liikkeen joustavuuden ja askeleen lennokkuuden. Mahtava fiilis olla selässä kun hevonen liikkuu näin! Myös ope kehui hienoa irtonaista keskiravia. Varsinkin viimeinen pitkä sivumme lennokkaine raveineen oli hieno päätös kaikin puolin oikein mukavasti sujuneelle tunnille. Näin hyviä tunteja ei todellakaan usein satu kohdalle, joten kyllä siitä sitten nauttii kun kerrankin homma sujuu tähän malliin!

Kouluratakurssi, päivä 2: keskiaskellajeja ja siirtymisiä

Kouluratakurssin toisena päivänä jatkoimme Jussin kanssa A-merkin ohjelman tehtävien parissa. Vaihdoin siis suoraan estetunnilta Eetun satulasta Jussin selkään. Jussi puolestaan tuli tallista, ja tunnin alussa sen liikkumisessa olikin enemmän jähmeyttä ennen kuin hevonen lämpeni. Itsekin olin eilistä pahemmin jumissa, sillä en tänään ehtinyt venytellä ennen tuntia vaan jouduin tulemaan tallille aika kiireellä töiden jälkeen. Alkukäynnit toki hyödynsin taas mahdollisimman huolelliseen lonkkien venytykseen. Siitä huolimatta tänään kävi niin että en saanut polvia tarpeeksi irti satulasta vaan ne puristivat satulan melko massiivisia polvitukia vasten. Vasempaan polveen tuli pieni hiertymän alku ja oikea polvi kipeytyi muuten niin että lopputunnista kipu alkoi jo häiritä harjoitusravissa istumista. Ei näin vaan ole aiemmin käynyt, vaikka ainahan minun on ollut Jussin kyydissä hankala olla kun hevonen on niin mahdottoman leveä ja koulusatulassa on vielä ne paholaisen keksimät polvituetkin.

Tunti aloitettiin ratsastaen voltteja ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa. Jussin askel oli tosiaan vielä aika pientä ja jäykkää, ja ope kehotti aktivoimaan ravia pidemmäksi ja letkeämmäksi sekä hevosen vatsa- ja selkälihaksia käyttöön. Ideana oli että takaosaa ja koko kroppaa aktivoimalla saataisiin Jussi kantamaan itsensä paremmin ja näin ollen myös ryhdikkäämmäksi ja lyhyempään raamiin. Melko etupainoinen Jussi tietysti oli, mutta ei mielestäni niin raskas kädelle kuin eilen eikä painunut niin korostetusti kuolaimen alle. Ravi lähti pikkuhiljaa pehmenemään ja askel joustamaan vähän paremmin niin että harjoitusravissakin pystyi istumaan. Edelleen ope toivoi liikkeeseen lisää lennokkuutta, mutta arastelin ratsastaa ravia kovin paljon isommaksi kun istuminen oli jo muutenkin sen verran haastavaa.

Tänään harjoiteltiin A-merkin radan laukkakuviota ratsastaen pitkälle sivulle voltti ja tämän jälkeen saman tien keskiympyrä keskilaukassa. Jussi oli aluksi raskaan oloinen laukassa, mutta paransi menoa kerta kerralta. Silti meille jäi etupainoisuusongelma jonka vuoksi keskilaukasta kiinniottaminen ja askeleen lyhentäminen harjoituslaukkaan oli vaikeaa. Kun hevosen oli keskilaukkavaihteelle kerran saanut niin sehän puksutti eteenpäin kuin juna. Ihan hyvää laukkaa sinänsä, mutta keski- ja harjoituslaukan välille olisi pitänyt saada selvempi ero. Pari kertaa kävi niin että pidätteestä Jussi putosikin raville sen sijaan että olisi lyhentänyt laukkaa. Ope ohjeisti istumaan laukkaa lyhentäessä lantiosta hiljempaa, eli että en istunnalla ikään kuin jatkaisi isompaa laukkaa vaan liioitellun lantion liikkeen sijaan pitäisin laukan yllä pohkeella. Perusongelma kuitenkin pysyi samana, eli hevosen olisi pitänyt liikkua paremmin takaosan päällä jotta siirtymisistä lyhyempään laukkaan olisi saatu sujuvia ja kevyitä.

Kun laukkakuviota oli harjoiteltu molempiin suuntiin työskenneltiin loppuaika vielä ravissa. Harjoitusravissa ratsastettiin pituushalkaisijaa suoruuteen pyrkien, ja pitkillä sivuilla tehtiin ravista pysähdyksiä. Jussi liikkui ravissa nyt mukavan kevyenä etuosasta, ja miellyttävä, sopiva ohjastuntuma pysyi hyvin tasaisena. Ope kehui että raami oli nyt hyvä. Meno oli myös tahdikasta ja pituushalkaisijalla suoraa. Vaikka etuosa olikin nyt vähän kevyempi niin siirtymiset alaspäin tuottivat edelleen ongelmia. Pysähdyksissä Jussi oli yksinkertaisesti liian hidas pidätteelle, enkä saanut pysähdystä koskaan tehtyä tarkasti kirjaimen kohdalle vaan aina ajauduttiin ohi. Otettiin lopuksi vielä pari keskiravilävistäjää, ja polviparkaani ajatellen kevensin nämä ihan suosiolla. Varsinkin viimeisellä lävistäjällä Jussi venytti askelta mielestäni oikein hyvin ja energisen oloisesti painumatta raskaaksi edestä. Tällaista keskiravia kun vaan pääsisi joskus kisoissakin esittämään.

Kokonaisuudessaan ihan ok menoa tänäänkin. Selvästi suurimmat vaikeudet kouluradan ratsastamista ajatellen liittyvät alaspäin siirtymisiin, sillä Jussi on vieläkin turhan etupainoinen ja käy siirtymisissä helposti kovin raskaaksi edestä. Kaikista suurin haaste tässä suhteessa ovat siirtymiset laukan sisällä, sillä laukka askellajina ei ylipäänsä kuulu Jussin vahvuuksiin ja löytyy niitä heikkouksia tietysti oman istunnankin puolesta. Hevosen painoa pitää vaan sitkeästi yrittää saada etuosalta takaosalle niin aika moni ongelma ratkeaa.

Vielä lisää B-merkin tehtäviä

Otin ylimääräisen tunnin perjantai-illalle viimeisiä kisavirityksiä varten, ja toivoin tietenkin Jussia. Ratsaille pääsy auttoikin unohtamaan kisajännitykset (koulukisat ei toki jännitä mutta esteet senkin edestä!), ja teki myös hyvää päästä Jussin selkään koulusatulaan venyttämään lonkkia ennen huomisaamun koulukisakoitosta. Tunnin piti yllätyksekseni sijaisope, mutta eipä se menoa haitannut sillä opetus oli oikein kelpoa. B-merkin radan tehtäviin painottui tämäkin tunti, eli ohjelma oli hyvin samankaltainen kuin edelliskerroilla.

Aloitettiin ratsastaen huolellisia kulmia sekä kulmavoltteja käynnissä ja harjoitusravissa. Jussi oli mennyt edellisellä tunnilla, joten se oli jo lämmin ja niinpä ravikin lähti melko notkeasti liikkeelle. Jussi oli kyllä kaulasta pyöreä, mutta selkä ei kuitenkaan ollut vielä aivan kunnolla mukana sillä ravi oli tässä vaiheessa vielä melko pomputtavaa. Niinpä hytkyin satulassa aika lailla vaikkei tämä toki ollut läheskään pahinta selkä alhaalla juoksemista. Volteilla sorruin taas hieman sisäohjaan tarrautumiseen, ja tämä on mahdollisesti yksi syy siihen että Jussi sukelteli ajoittain kuolaimen alle.

Seuraavana vuorossa oli käyntiväistöjä pitkällä sivulla, laukannostot päädyssä ja keskiympyrät laukassa. Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan väistöt olivat hiukan nihkeitä ja oikeaa lapaa sai jarrutella. Laukannostot käynnistä Jussi teki taas oikein napakasti, ja laukka rullasi mukavan pyöreänä. Laukassa Jussi ei myöskään ollut niin taipuvainen painumaan liian syvään muotoon kuin ravissa. Vieläkin pehmeämpi olisi tuntuma saanut laukassa olla, sillä käsi pääsi vähän jännittymään.

Samat väistöt sekä laukannostot ja laukkaympyrät tehtiin vielä vasemmalle. Nyt ympyrällä oli tarkoitus ratsastaa laukkaa eteen keskilaukan suuntaan. Tämä suunta oli väistöjen kannalta tuttuun tapaan helpompi, joskin asetus tuppasi kääntymään välillä menosuuntaan vasemmalle. Poikitusta tahtoi tulla välillä jopa liikaa. Nostot ja laukkaympyrätkin sujuivat mukavan mutkattomasti, mutta ympyrältä uralle palatessa oli laukkaa hieman hankala saada tarpeeksi kiinni Jussin jäädessä jyräämään pidätettä vastaan. Pientä vyörymistä oli havaittavissa myös laukasta raviin siirtymisissä, ja jouduin tekemään siirtymisen liian voimakkaasti kädellä. Siirtymisiä lukuunottamatta Jussi kuitenkin oli niin laukassa kuin ravissakin varsin kevyt edestä, ja laukka toimi mielestäni aivan yhtä hienosti kuin keskiviikkona. Toki ajoittain sitä keveyttä oli liikaakin eli Jussi harrasti pientä pidätteen välttelyä vetämällä niskaa liian linkkuun.

Ehdittiin mennä vielä kunnon loppuravit ja siinä sivussa pari keskiravilävistäjääkin. Jussilla oli hyvä energia, mutta keskiraveissa se pääsi painumaan liian matalaksi. Ravin elastisuudesta tunsi selvästi kuinka hevosella oli nyt koko kroppa käytössä selkää ja takajalkoja myöten, eli alkutunnin pomppuravi oli vaihtunut oikealla vaihteella liikkumiseen. Korjattavana vaan olisi ollut se ajoittainen liian syvään muotoon painuminen niin että niska olisi pysynyt korkeimpana kohtana. Toki lopuksi annoin Jussin venyttääkin hieman pidempään ja matalampaan muotoon.

Oikein kivasti Jussi meni tänäänkin, vaikkei ollutkaan niin valmiiksi viritelty kuin keskiviikkona. Istuntaan en löytänyt tällä kertaa aivan kunnollista otetta vaan jäin liikaa etukumaraan ja ratsastelemaan lonkat suljettuina. Jussin liikkumisessa olisin voinut aktiivisemmin korjailla sitä kuolaimen alle painumista. Kokonaisuudessaan homma toimii Jussin kanssa nyt niin hyvin että kyllä kelpaa kisoihin lähteä.

Letkeää ja mukavaa

Kisoja silmälläpitäen sain mennä jälleen Jussilla. Edeltävän tunnin ratsastaja oli tehnyt Jussin kanssa todella hienoa työtä, ja niinpä Jussi oli suorastaan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa heti alusta alkaen. Alkutunnista tuntui jopa siltä että mikä tahansa mitä teen veisi hevosta vain huonompaan suuntaan, mikä tietysti oli vähän lannistava ajatus.

Tunti aloitettiin työskentelemällä käynnissä ja kevyessä ravissa. Jussi oli nyt tosiaan varsin kevyt edestä ja tavallista suorempi, ja ravissa oli joustoa ja letkeyttä. Muistin ottaa istunnan mukaan pidätteisiin, ja Jussi jopa kuunteli istunnalla tekemiäni pidätteitä ihan mukavasti. Jäin kuitenkin ensin ratsastamaan liian pientä ravia käsijarru päällä pelätessäni että muutoin meno muuttuisi taas etupainoiseksi lavoille vyörymiseksi. Ope kehotti ympyrällä ratsastaessamme aktivoimaan ravia isommaksi ja askelta pidemmäksi, ja Jussihan lähti pyydettäessä ravaamaan oikein muhkean tuntuista ravia eteen. Kyllä Jussin ravista näköjään niitä vaihteita löytyy vaikkei se varsinaisesti mikään liikeihme olekaan. Pidätekin itse asiassa toimi hyvin aktiivisemmasta etenemisestä huolimatta, sillä Jussi liikkui nyt ryhdikkäänä ja paino takaosalla. Jussin liikkuessa näin hienosti ainoa merkittävä ongelma tuntui löytyvän omasta kropasta, sillä hirvittävässä jumissa olevia lonkkia särki ja kiristi siitä hetkestä alkaen kun Jussin satulaan nousin. Näin ollen istunta ravia keventäessä oli aluksi jotain aika kamalaa. Ope antoi tutut ohjeet ojentaa selkää, vetää lapaluita taakse ja yhteen, painaa takareidet kiinni hevoseen ja laittaa etureidet venymään. Hartioiden kääntäminen taakse parempaan ryhtiin oli ainoa istunnan korjaus joka ei nykinyt ja repinyt lonkissa.

Myös tänään harjoiteltiin B-merkin radan laukannostoja harjoitusravista pääty-ympyrällä. Jussi liikkui siinä määrin oikein päin ja läpi selän että harjoitusravissa oli suhteellisen helppo istua. Jussi myöskin reagoi apuihin tavallista herkemmin ja eteenpäinpyrkimystä oli tarpeeksi, joten laukannostot oli helppo ratsastaa. Harjoitusravissa vaan pääsi käymään etenkin vasemmassa kierroksessa niin että jäin liikaa roikkumaan sisäohjaan, ja niinpä Jussi oli laukannostotehtävän aikana hieman levoton edestä. Toisaalta pyrkiessäni keventämään sisäkättä heitin ohjan liian löysäksi. Myöhemmin tunnin aikana Jussin muoto kuitenkin tasoittui ja tuntumaongelmat ratkesivat. Oikeassa kierroksessa tehtiin laukannostoja käynnistä lyhyellä sivulla, ja pitkällä sivulla mentiin keskilaukkaa. Jussi toimi edelleen todella mukavasti, ja ihan kivaa keskilaukkaakin siltä irtosi. Myös laukan kiinniotto lisäyksen jälkeen onnistui aika hyvin istunnalla jarruttaen. Laukasta raviin siirtymisissä Jussi kuitenkin pääsi usein lösähtämään etupainoiseksi lavoille, ja tällöin siirtymisestä tuli töksähtävä.

Lopuksi työskenneltiin harjoitusravissa ratsastaen kymmenen metrin voltteja. Jussi ravasi nyt todella pehmeästi, ja muoto ja tuntuma pysyivät erittäin tasaisina. Ohjalla ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin kevyesti asettaa volteille sekä ajoittain kohottaa niska ylemmäs mikäli Jussi lähti sukeltamaan liian syvään muotoon. Omat lonkkani olivat päässeet venymään tunnin mittaan sen verran että pääsin jo vähän paremmin istumaan hevosen ympäri ilman että lonkat nykivät vastaan joka askeleella. Kaksi keskiravilävistäjääkin ehdittiin vielä ottaa, ja Jussihan venytti ravia hyvin mutta itse pompin satulassa aivan hillittömästi. Toisella keskiravilävistäjällä Jussi nosti ensin vahingossa laukan. Ohjeena laukan välttämiseksi oli tehdä lävistäjälle parempi suoristus ja pitää molemmat ohjat tasaisemmin tuntumalla. Harvemminhan Jussi erehtyy keskiraveissa laukalle rikkomaan, nyt vaan taisi olla tavallista säpäkämmässä mielentilassa ja reagoi epämääräisiin eteenajaviin apuihin herkemmin.

Olipa oikein mainiota menoa tänään, Jussi teki todella hienosti hommia ja ihan hetkeen se ei ole näin hyvä ollut. Tokihan sain sen alleni valmiiksi tällaiseen moodiin ratsastettuna eli en voi ottaa kunniaa itselleni. Niin usein ratsastus on aivan kamalan vaikeaa että onhan se tervetullutta vaihtelua kun homma onkin joskus näin helppoa.

Viimeiset kisavalmistelut

Keskiviikon tunti toimi viimeisenä treeninä Jussin kanssa ennen sunnuntain kisoja. Odotetusti ei viime viikon kaltaista superolotilaa tänään saavutettu, mutta siinä määrin mukavasti tunti kuitenkin sujui että ihan hyvillä mielin voi näiltä pohjilta kisoihin lähteä.

Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä väistättäen ympyröillä takaosaa ulos. Meno oli käynnissä kohtalaisen sujuvaa, ja pyöreyttäkin löytyi sekä etuosaan keveyttä mikä ei todellakaan tässä askellajissa ole itsestäänselvyys. Oikean pohkeen väistössä etuosan hallinta ulkopohkeella sekä ulko-ohjan pidätteillä jäi vielä vähän keskeneräiseksi, mutta vasemman pohkeen väistö onnistui paremmin ja auttoi Jussin suoristamisessa. Erityisen tärkeää oli nimenomaan ulkopohkeesta tapahtuva etuosan kääntäminen kohti ympyrän keskustaa ja riittävät pidätteet ulko-ohjalla samalla kun sisäohja pysyi kevyenä.

Ravissa verryteltiin keventäen uralla ja ympyröillä, ja tavoitteena oli hakea tässä vaiheessa muotoa vähän pidemmäksi ja matalammaksi sekä tätä kautta pyöreyttä läpi selän. Jussi liikkui alusta alkaen sinänsä aika mukavassa raamissa, mutta eteen-alas-venytykseen sitä joutui jopa vähän houkuttelemaan. Ope vinkkasi ratsastamaan ensin pohkeesta eteen ja hevosen reagoidessa tarjoamaan ohjaa hieman eteenpäin. Tällä idealla Jussi lähtikin venyttämään pyöreänä enemmän eteen ja alas, ja tässä muodossa jatkettiin ympyrällä keskiravipätkiä jotta saatiin heräteltyä selkä ja takaosa kunnolla käyntiin. Tällainen verryttely tuntuikin johtavan hyvään selän ja takaosan työskentelyyn niin että kun ohjia keräsi lyhyemmäksi ja Jussin raamia lähti edestä lyhentämään oli tuloksena varsin mukavassa muodossa ja letkeästi liikkuva hevonen. Tässäpä voisi olla hyvää ideaa kisaverryttelyynkin jos meinaa käydä niin että Jussin liikkuminen on aluksi kovin jähmeää.

Jatkettiin seuraavaksi käynti- ja laukkatyöskentelyä vuorotellen. Kentän keskellä mentiin käynnissä sulkutaivutuspätkiä ympyrällä, ja uralla sekä pääty-ympyröillä laukattiin. Jussi oli edelleen käynnissä jopa poikkeuksellisen hyvä, mitä nyt vähän hidas, ja laukannostot käynnistä onnistuivat mukavan napakasti kun hevonen oli hereillä ja edestä lyhyenä. Yleensä muutama ensimmäinen laukka-askel noston jälkeen tuntuivat oikein hyviltä, mutta sitten homma vähän levähti ja tuntumasta katosi pehmeys. Vasempaan laukkaan löytyi kuitenkin parempaa fiilistä kunhan hoksasin keventää sisäohjaa ja parantaa ulko-ohjan tuntumaa sekä oman ulkokyljen tukea. Samalla vielä piti korjata istuntaa niin että lantio kääntyi laukan mukana paremmin lantion alle ja ylävartalon soutaminen väheni. Näillä säädöillä vasen laukka rullasi ajoittain aika mukavankin oloisesti kohtalaisen hyvässä pyöreässä muodossa ja pehmeämmällä tuntumalla. Ratsukko kerrallaan mentiin vasemmassa laukassa vielä tehtävä jossa ratsastettiin ensin lyhyempää laukkaa voltilla ja siirryttiin tästä isommalle ympyrälle keskilaukassa. Voltilla sain paketin hyvin kasaan ulkoavuilla, ja keskilaukkaan askel venyi mukavan oloisesti ja pyöreyden säilyttäen. Tällä laukkapätkällä alkoi jo tuntua että löysin omat vatsalihaksetkin oikeaan työskentelymoodiin.

Oikeassa laukassa meno oli paljon jähmeämpää ja hirvimäisempää. Laukka ei rullannut sujuvasti eteen ja tuntumaan ilmaantui vetokilpailua Jussin roikkuessa ohjalla ja minun pitäessä (vetäessä) hampaat irvessä vastaan. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan ympyrällä laukkaa eteen aktivoiden ja samalla sisäohjaa keventäen. Sisäohjassa roikkuminen tuntuikin olevan tänään keskeisiä virheitäni, ja oikeassa laukassa tämä korostui aivan erityisesti. Open ohjeistuksella lähdin etsimään ulko-ohjan tuntumaa vasta-asetuksen kautta sekä samanaikaisesti sisäkädellä myötäämällä ja kaulalle taputtamalla. Näillä eväillä Jussi alkoi pikkuhiljaa hakeutua edes hieman pyöreämmäksi ja laukka alkoi tuntua sujuvammalta. Välissä ratsastin käynnissä sulkutaivutuksia oikealle, mikä ilmeisesti auttoi saaamaan jotain "auki" sillä palattuamme uudestaan oikeaan laukkaan alkoi meno olla jo toimivampaa. Laukka oli notkeamman oloista ja pyöreys sekä tuntuman pehmeys paranivat, ja ope kehuikin että hetkittäin laukka näytti mukavan "muhkealta".

Loppuraveissa ope laittoi allekirjoittaneen vielä pinnistelemään käsien rauhoittamiseksi sekä vierekkäin pitämiseksi. Tämä toteutettiin laittamalla raippa vaakatasoon molempien peukaloiden alta, ja hiljaa vaakatasossa sen myös kuului pysyä. Läheskään kohtisuorassa ei raippa kyllä koko aikaa pysynyt, mutta pakotti kädet sentään pysymään vähän hiljempaa niin ettei sisäkäsi lähtenyt elämään kevennyksen tahdissa. Samalla tuli huomattua kuinka paljon ylimääräistä kädellä normaalisti tekeekään sen sijaan että painottaisi avut oikeaoppisesti pohkeisiin ja istuntaan - nyt oli nimittäin pakko ottaa pohkeet paremmin käyttöön asetuksissa ja taivutuksissa kun käsien toimintaa oli rajoitettu! Mukava oli huomata että meno oli kuitenkin ihan toimivaa (vaikkakin itselle paljon vaikeampaa ja kovempaa keskittymistä vaativaa) vaikka käsillä ei voinutkaan totuttuun tapaan ratsastaa. Suunnilleen tällä lailla paikoillaan ja vierekkäinhän kädet tulisi pitää myös ilman "pakkokeinoja", joten siinäpä hieman ajattelemisen aihetta...

Super-Jussi

Koulukisoihin valmistautuminen Jussin kanssa jatkui keskiviikon tunnilla. Sain Jussin suoraan edeltävältä tunnilta ja huomattavasti itseäni taitavammalta ratsastajalta, jonka jäljiltä Jussi olikin aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa. Eron huomasin heti käynnissä ohjat käteen kerättyäni kun Jussi hakeutuikin helposti pyöreään ja ryhdikkääseen muotoon normaalin hirvikävelyn sijaan. Myös pohkeeseen reagointi oli tavallista parempaa.

Aloitettiin työskentely käyntiväistöillä keskihalkaisijalta uraa kohti. Väistöissä meno tahtoi olla liiankin kiireistä. Jussi kyllä lähti sivulle jopa apuja ennakoiden, mutta samalla kiirehti eteen ja sivulle malttamatta astua rauhassa ristiin ja vastata pidätteisiin. Pidätteet etenkin vasemmalla ohjalla saivat Jussin jännittymään ja vastustelemaan, jolloin koko väistöt menivät aluksi ihan männikköön. Hieman epätavallista Jussilta että pidätettä näin vastustelee viskomalla päätä ylös, mutta samaa muistan tapahtuneen vasemman ohjan kanssa viime talvena. Toki oma käsi meni väistöissä aivan liian jännittyneeksi ja pidäte kovaksi, normaalisti vaan Jussi ei siihen näin reagoi vaikka se ehkä aiheellista olisikin. Lopulta saatiin oikeaan kierrokseen vasenta pohjetta väistäen pari onnistunutta suoritusta, joissa Jussi rauhoittui väistössä kuuntelemaan istunnalla sekä oikealla ulko-ohjalla tekemiäni pidätteitä ilman jännittymistä.

Väistöjen väleissä sekä jälkeen työskenneltiin ravissa ympyröillä ja volteilla. Jussin muoto oli mukavan ryhdikäs ja pyöreä, vaikka aluksi hieman tuntuikin että selkä oli etenkin raviinsiirtymisissä alhaalla. Vasemmassa kierroksessa esiintyi ajoittaista pään viskontaa jos unohduin roikkumaan sisäohjassa, joten sisäohjaan ei nyt vaan passannut tarrautua ja ehkä hyväkin niin. Kevyellä ja pehmeällä sisäkädellä Jussi liikkui oikein kauniisti. Väistötehtävän jälkeen ratsastettiin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä, joissa Jussi lähti mukavasti eteen askelta venyttäen. Selkä pysyi pyöreänä jolloin keskiraveissa saattoi jopa istua satulassa ilman suurempia ongelmia. Paluu harjoitusraviin oli itse asiassa eteen lähtemistä hankalampaa, mutta kun vaan sain istunnalla ja ohjalla ravin taas kasaan hyvän energian samalla säilyttäen tuli harjoitusravista lisäysten ansiosta todella hyvää. Raami pysyi sopivasti lyhyenä ja ryhdikkäänä, ja kaikin puolin meno oli juuri sellaista kuin pitääkin. Pientä vinoutta oli toki havaittavissa, ja volteilla yritin tätä hienovaraisesti korjailla etuosaa vasemmalle ja takaosaa oikealle siirtäen. Ope muistutteli pitämään oikean kyynärpään napakasti kyljen vieressä ja oikean hartian takana jotta ulkokyljelle tuli paremmin tukea.

Päivän laukkakuvio sisälsi noston käynnistä lyhyellä sivulla, laukan työstämistä voltilla päädyssä ja/tai pitkän sivun alussa ja pitkällä sivulla keskilaukkaa. Erityistä huomiota kiinnitettiin keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan siirtymiseen ja tästä edelleen raviin siirtymiseen. Myös laukassa Jussi toimi tavallista paremmin ja liikkui pyöreänä kohtalaisen hyvässä raamissa. Nostot tapahtuivat napakasti pohkeen merkistä, jolloin oli helppo malttaa istua hiljaa. Oikeassa laukassa ei liikkeeseen myötääminen kädellä ollut ihan kunnossa mikä aiheutti pientä pään huojuntaa puolelta toiselle. Joka tapauksessa laukka rullasi mukavasti ja jopa notkean oloisesti. Keskilaukkaan Jussi lähti oikein hyvin venyttämään askelta pysyen samalla pyöreänä, ja tuntui tosiaan siltä että selkä ja takaosa olivat hevosella kunnolla käytössä. Siirtymässä harjoituslaukkaan en aluksi älynnyt pitää pohkeita matkassa, ja niinpä tipahdettiin raville. Myöhemmillä yrityksillä keskilaukasta harjoituslaukkaan palaaminen onnistui hyvin, joskin tätä seuraava raviinsiirtyminen tuli usein hieman ennakoiden mutta kuitenkin tasapainoisesti. Korjauksena opelta tuli vielä pitää siirtymisissäkin lantio vartalon alla sen sijaan että lähtee keikauttamaan lantiota taakse ja selkää notkoon.

Myös laukkatyöskentelyn jälkeen Jussi liikkui ravissa todella hienosti ryhdikkäänä ja aktiivisena. Koko hevonen tuntui tavallista korkeammalta kun ei maannutkaan etupainoisena lavoillaan. Loppuverryttelyyn hain muodon vielä hiukan pidemmäksi ja pyysin parilla pitkällä sivulla pientä askeleen pidennystä. Tältä illalta ei ratsastusta olisi malttanut lopettaa lainkaan, mutta kahden tunnin verran parastaan antanut Jussi oli todellakin ansainnut jo päätöksen työpäivälleen ja suuret kehut.

Enpä ole ainakaan ihan äskettäin ollut tilanteessa jossa hevonen toimii allani näin hyvin. Jussi pääsi näyttämään minulle aivan uusia ulottuvuuksia itsestään, vaikka toki olen sivustakatsojana nähnyt siltä vastaavaa menoa. Ihana, hieno hevonen! Pakko antaa kredittiä Jussilla edellistunnin ratsastaneelle joka sen näin hyvään kuosiin laittoi. Vaikken itse vielä osaa Jussia näin hyväksi ratsastaa on kuitenkin positiivista huomata että pystyn koko tunnin ajan ainakin säilyttämään sen tässä supermoodissa. Seurava askel on sitten opetella pääsemään yhtä hyvään tilanteeseen silloin kun Jussia ei ole siihen valmiiksi viritelty. Epäilemättä on erittäin hyödyllistä päästä kokeilemaan miltä tuntuu kun hevonen liikkuu oikein ja tavoitellulla tavalla. Näin osaa kohti oikeaa tunnetta ja päämäärää lähteä työskentelemään silloinkin kun meno on aluksi nihkeämpää.

Kouluratakurssi, 3. päivä: ekaa kertaa kangilla

Kouluratakurssin kolmantena päivänä koitti se hetki kun kokeilin ensimmäistä kertaa kankisuitsilla ratsastusta. Jussi olikin mitä mainioin ratsu tätä kokeilua varten, sillä sille vaikuttaisi olevan herttaisen yhdentekevää onko suussa yhdet vaiko kahdet kuolaimet. 

Huomatkaa Jussin hieno tukka (stylistinä toimi Jenni)! Open hevoselta lainatut kankisuitset kruunaavat kokonaisuuden.

Etukäteen pelkäsin käsieni olevan niin epävakaat ettei kangilla ratsastaminen olisi kovinkaan hevosystävällistä touhua, mutta tämä taisi olla loppujen lopuksi turha huoli. Sen sijaan ongelmana kangissa oli se että suurin osa huomiostani meni kahden ohjan sopivan mittaisena pitämiseen. Kankiohja oli tarkoituskin pitää löysänä (tosin ei tietenkään niin roikkuvana kuin millaiseksi se väistämättä tahtoi valua), ja suurin haaste liittyi nivelohjaan joka pääsi jatkuvasti valumaan aivan liian pitkäksi. Ohjat olivat nahkaiset ja paksuhkot, joten ne oli hankalampi pitää kädessä kuin tutummat kangasohjat, ja tietenkin myös käteen ”ylimääräisenä” tuleva kankiohja hankaloitti käden sulkemista niin etteivät ohjat olisi löystyneet. Niinpä sitten en onnistunut pitämään Jussia edestä tarpeeksi lyhyenä vaan se sai lönkötellä menemään pitkässä ja matalassa, välillä hyvin avoimessakin muodossa. Pitkänä liikkuminen tietenkin aiheutti sen että hevonen oli hidas ja hankalasti ohjattavissa, mikä vaikeutti kaikkien tehtävien suorittamista. Istuntakin levisi ihan täysin kun ei huomiota riittänyt kunnolla muualle kuin ohjien kädessä pitämiseen. Yhteenvetona siis kankikokeilusta voin todeta että hyvä kun tuli kokeiltua eikä tuo vaikuttanut hevoselle haittaa tuottavan, mutta selvästi kahden ohjan kanssa ratsastamista pitäisi harjoitella paljon lisää jotta kankien käytöstä saisi ratsastukseen jotain hyötyä sen sijaan että ne ovat vain suorituksen tasoa laskeva häiriötekijä. Koska en saanut Jussia kangilla menemään läheskään yhtä hyvin kuin nivelsuitsituksella oli helppo päättää että huomisen koulurataharjoituksen menen nivelillä. Elämäni ensimmäisessä helppo A -radassa on haastetta muutenkin tarpeeksi, joten harjoitellaan kangilla ratsastamista lisää jossain otollisemmassa yhteydessä. 

Ihan ok muoto käyntiin, vaikka voisihan se lyhyempikin olla.

Tämän päivän treeni sisälsi edelleen A-merkin ohjelman tehtäviä, jotka aloitettiin keskihalkaisijalta noin 5 m kohti uraa ratsastettavilla pohkeenväistöillä käynnissä sekä ravissa. Oikean pohkeen väistö sujui melko vaivattomasti, ja väistön kautta sain Jussia myös vähän lyhenemään muuten kovin pitkästä muodostaan. Käynnissä ope kommentoi että muoto oli tilanteeseen ihan ok, mutta ravissa olisi raami pitänyt saada lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi (eli ohjat käteen tuntumalle pitkillä ohjilla humputtelun sijaan). Vasemman pohkeen väistäminen oli odotetusti hankalampaa ja poikitus tuppasi jäämään etenkin ravissa turhan loivaksi. Väistöjen välillä työstettiin ravia uralla ja volteilla, ja tässä tunnin alkuvaiheissa hevosen muoto oli kyllä parhaimmillaan kun taas loppua kohti valuttiin aina vain pidemmäksi ja matalammaksi. Ehkä sormeni väsyivät puristamaan kovia nahkaohjia niin että ne löystyivät käsistä aina vain helpommin ja helpommin?

A-merkin radasta päästiin yksi kerrallaan harjoittelemaan lähes koko raviosuus eli alkutervehdys, 10 metrin voltit ja S:n muotoinen vaihtoura voltilta toiselle, väistöt ravissa pituushalkaisijalta 5 metrin verran molempiin suuntiin sekä keskiravi pitkällä sivulla. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin itsenäisesti toisessa päädyssä, ja näistä hetkistä ei ole oikein muuta sanottavaa kuin että hevonen oli pitkä, etupainoinen ja hidas. Aika lailla sama meininki jatkui myös radanpätkän suorituksessa, ja suurin puute tehtävien aikana taisi olla nimenomaan liian pitkä ja avoin muoto. Pysähdys alkutervehdykseen meni aika pipariksi Jussin kompuroidessa takaosallaan juuri pidätteen hetkellä, ja ei se pitkänä kyntäminenkään varmasti pysähdyksen onnistumista edesauttanut. Kentän ollessa leveämpi kuin 20 metriä oli kuvioiden kokoa hieman hankala hahmottaa ja voltit taisivat pyörähtää turhan isoiksi. S-kiemuraa varten ope vinkkasi että keskihalkaisijalle kannattaa suoristaa hevonen kaikessa rauhassa kolmen askeleen ajaksi ennen kuin lähtee taivuttamaan uuteen suuntaan. Väistö vasemmalle oli kelvollinen mutta väistö oikealle jäi hyvin vaatimattomaksi. Eipä tuohon radanpätkään siis kokonaisuutena voinut erityisen tyytyväinen olla.

Harjoiteltiin vielä kukin vuorollaan ohjelman laukkaosuutta eli jo eiliseltä tuttua kuviota voltti harjoituslaukassa + keskiympyrä keskilaukassa. Ei ollut laukassakaan meno hääppöistä ja Jussi oli sekä voltilla että keskiympyrällä liiraamassa kovasti ulospäin. Ei siis ollut heppa pohkeiden välissä eikä aktiivisuutta takaosassa tarpeeksi. Ehdittiin ottaa myös muutamia vastalaukkapätkiä pitkillä sivuilla. Vastalaukassa sinänsä ei ollut onglemaa koska Jussihan nostaa ihan minkä vaan laukan pyytää, mutta nostot olivat hitaita ja myös raviinsiirtyminen pitkän sivun päätteeksi oli ongelmallinen johtuen mistäs muustakaan kuin kyntämisestä laukassa aivan liian pitkänä.

Ravissa ei ohjat pysyneet käsissä joten Jussi valui pitkäksi ja matalaksi.

Loppukeventelyiden aikana kokeiltiin vielä pari keskiravipätkää, ja tässä vaiheessa alkoi viimein Jussin liikkumiseen löytyä kunnon energiaa kun keventäen pyysin sitä eteen sekä uralla että ympyröillä. Vielä paremmin vaan olisi pitänyt pystyä tämä energia keräämään ohjalla ylöspäin.

Se oli sitten sellainen kankikokeilu. Ehkä tässä ei pidä olla liian ankara itselleen kun kyseessä kuitenkin oli ihkaensimmäinen kankikerta, ja voin lohduttautua sillä että saan Jussin kulkemaan näitä esityksiä paremmin kun palaamme tuttuun nivelsuitsitukseen. Kangilla ratsastamisessa sitten harjoittelun myötä toivottavasti kehityn tästä aikanaan eteenpäin.

Kouluratakurssi, 2. päivä: tehoannos A-merkin kuvioita

Kurssin toisena päivänä jatkettiin Jussin kanssa valmistautumista A-merkin kouluohjelmaa varten, tällä kertaa useampiakin radan tehtäviä treenaillen. Tänäänkin mentiin maneesissa kentän ollessa sateiden jäljiltä turhan märkä.

Tunti aloitettiin ympyröillä ratsastaen käynnissä sulkutaivutusta ja vastasulkutaivutusta. Sulkutaivutus osoittautuikin hyväksi liikkeeksi saada Jussi käynnissä lyhenemään ja kokoamaan. Avotaivutukset ja pohkeenväistöt eivät tässä tarkoituksessa toimi läheskään yhtä hyvin. Ope rohkaisi ottamaan ohjia lyhyemmiksi ja naputtelemaan raipalla aktiivisuutta takajalkoihin. Sulkujen välissä ympyrän keskelle tunkeminen paljasti että edelleenkään ei aktiivisuus ollut riittävää vaikka sulkutaivutuksen kautta Jussin sainkin pyöristymään ja lyhyempään raamiin.

Ravissa verryteltiin ratsastaen pääty-ympyröillä keventäen ja askelta hieman pidentäen, kun taas pitkille sivuille pyöräytettiin 10 metrin voltit harjoitusravissa. Aktiivisuudessa oli edelleen toivomisen varaa ja Jussi oli hitaahko pohkeelle, mutta muoto oli aika kiva ja mielestäni Jussi pysyi nyt ryhdikkäämpänä kuin eilisen tunnilla. Volteilla ravia sai patistella eteen jottei energia sammunut ihan täysin. Ope muistutteli pitämään sisäkäden volteilla vakaampana.

Seuraavaksi lisättiin ravivolttien kaveriksi lyhyiden sivujen keskipisteeseen käyntiinsiirtyminen tai pysähdys ja peruutus. Siirtymiset ja pysähdykset paljastivat Jussin etupainoisuuden, sillä etenkin alkuun siirtymä alaspäin oli aika hidas ja kädelle raskas. Toistojen myötä kuitenkin paransimme niin että pysähdyksistä tuli kevyempiä ja napakampia. Siirtymä/pysähdystehtävä varmasti auttoikin saamaan Jussia hereille ja edestä tasapainoon, sillä ravissa meno alkoi olla oikein mukavan oloista, mitä nyt vielä sitä lennokkuutta olisi saanut tietenkin olla lisää. Peruutukset Jussi teki hyvin, mutta ope vinkkasi että peruutukseen voin vähän taittaa lantiota alaspäin eli työntää istuinluilla edestä taaksepäin. Peruutuksen lähtiessä hieman vinoon takaosan valuessa vasemmalle ohjeena oli korjata ennemmin etuosaa takaosan eteen kuin epätoivoisesti estellä vasemmalla pohkeella takaosaa tulemasta vasemmalle.

Laukassa harjoiteltiin tänään A-merkin ohjelman kuviota johon kuului 10 metrin voltti pitkällä sivulla harjoituslaukassa ja välittömästi tämän jälkeen jatko keskiympyrällä keskilaukassa. Kuviota suoritettiin yksi ratsukko kerrallaan muiden työskennellessä käynnissä pääty-ympyrällä. Kuten arvata saattaa oli käyntityöskentelymme taas aikamoista jumimista ja tahmailua. Väistöillä ja sulkutaivutuksilla sain hiukan ryhtiä hommaan ja parempaa pyöreyttä, mutta helposti näissäkin Jussi oli hidas pohkeelle ja oma ratsastukseni liian junnaavaa. Sulkutaivutus oikealle osoittautui varsin näppäräksi liikkeeksi muodon lyhentämiseen ja pyöreyden tarkistamiseen, ja tätä sitten hyödynsinkin tunnin mittaan sekä käynnissä että ravissa suoristavana liikkeenä niin että kulmassa tai ympyrällä pyysin takaosaa aivan aavistuksen verran sisään oikealle parin askeleen ajan samalla oikealle asettaen ja ulko-ohjan tuen säilyttäen.

Laukannostoissa Jussi oli tänään jos mahdollista tavallistakin hitaampi. Laukka nousi, mutta samalla nousi myös hevonen hetkellisesti pois pyöreästä muodosta, ja jokseenkin poikkeuksetta nosto tapahtui noin kolmen askeleen viiveellä avusta jolloin ehdin jo alkaa epätoivoisesti soutaa ylävartalolla. Laukkavoltilla ope muistutteli kääntämään huolellisesti ulkoavuilla sekä pitämään Jussi edestä lyhyenä. Keskilaukkaan olisi vielä kaivattu vähän lisää venymistä eteen, ja omasta puolestani rauhallista istuntaa ja pohkeella vaikuttamista istunnalla eteen tuuppimisen sijaan. Oikeassa laukassa kädet myötäsivät pään liikettä hieman eritahtisesti eli hevosen pää heilui puolelta toiselle. Laukassa Jussi pääsi sen verran pitkäksi että raviinsiirtymiset eivät tulleet tarpeeksi takaosalle. Ope muistutteli pitämään keskivartalon napakkana ja omista lavoista tuen siirtymisessä jotta pysyisin tiiviisti satulassa eteen keikkaamatta. Vasemmassa laukassa Jussi oli hieman kevyempi edestä etenkin volteilla,  ja oikeastaan vasta keskilaukan aikana alkoi tuntua siltä kuin kädellä olisi liikaa hevosta. Ilmeisesti meno näytti kevyemmältä kuin tuntui, sillä viimeisten kierrosten kohdalla Jussi ei kuulemma näyttänyt ulospäin lainkaan raskaalta keskilaukan tai siirtymisen aikana vaikka se itsestäni siltä vähän tuntuikin.

Lopuksi treenailtiin vielä hieman keskiravilävistäjiä. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin pääty-ympyröillä joilta kukin vuorollaan lähti lävistäjälle, ja tässä vaiheessa tuntia harjoitusravissa olikin oikein hyvä meininki. Muoto oli aika lailla kohdillaan (eli ei ihan matala ja pitkä) ja etuosa oli kevyen oloinen, ja ravissa oli aktiivisuuttakin ihan kohtuullisesti. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä mietiskellä taas istuntapalikoita kohdilleen kun ei hevosen suhteen tarvinnut niin paljon säätää mitään. Keskiraviin Jussi lähti myös aika mukavasti, askel kyllä venyi vaikka enemmänkin olisi toki voinut irrota. Luultavasti tämä olisi kuitenkin vaatinut satulassa istumisen sijaan keventämistä, sillä uskoisin alasistuessani rajoittavani Jussin keskiravia istunnan hölskynnällä ja puristamisella. Nytkin jalat jännittyivät ylös ja polvet ja reidet puristuivat satulaan, mutta kehuja tuli siitä että keskiravin aikana lantio pysyi vartalon alla ja ylävartalo hiljaa. Parannusta siis tuli edes joihinkin istunnan osa-alueisiin, vaikkei kaikkea kerralla pystykään korjaamaan! Hyvää keskiraveissa oli kuulemma myös tasaisena säilyvä muoto ja tahti. Tällaisia keskiraveja kun onnistuisi esittämään kisoissakin niin olisinpa tyytyväinen, kyllä nämä hyvinkin olisivat kuuden ja puolen pisteen arvoisia.

Ravityöskentelyn osalta jäi tällä kertaa oikein positiiviset tunnelmat, Jussi oli nyt mielestäni muodon ja ehkä aktiivisuudenkin puolesta parempi kuin eilen. Käynnissä ja laukassa sitä työmaata vaan riittää. Huomenna olisi tarkoitus laittaa Jussille kanget ja kokeilla löytyisikö niiden kanssa parempaa ryhtiä ja keveyttä – ja ennen kaikkea miten itse osaan kankien kanssa toimia, sillä koskaan aiemmin en kankisuitsituksella ole ratsastanut.

Kisatreeniä

Kevään ensimmäinen koulukisastartti on vuorossa ensi sunnuntaina. Odotukset oman suoritukseni suhteen eivät ole järin korkealla etenkin kun ohjelmana on haastavaksi kokemani Helppo B:0. Onneksi kuitenkin pääsin vielä harjoittelemaan ohjelman tehtäviä kisaratsullani Jussilla.

Alkuun työskenneltiin hetki käynnissä etsien pyöreää muotoa ja letkeän joustavana eteen sujuvaa käyntiä. Lisäksi tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Takaosan väistätys ympyrältä ulos samalla sisälle asettaen osoittautui toimivaksi keinoksi ratsastaa Jussi pitkästä ja jähmeästä kamelista pyöreänä ja notkeana liikkuvaksi hevoseksi, ja olin jopa yllättynyt siitä kuinka hyviä käyntipätkiä tänään esitimme tavanomaiseen verrattuna. Suoralla uralla en kuitenkaan onnistunut hyvää otetta säilyttämään vaan homma luiskahti takaisin lähtötilanteeseen. Sekä pysähdykset että peruutukset onnistuivat näppärästi pienin avuin, tosin näissäkin pyöreys pääsi helposti katoamaan. Peruutukset Jussi teki todella reippaasti, ja tehtävänäni oli lähinnä vahtia vasemmalla pohkeella ettei peruutus luisunut vinoon.

Ravissa verryteltiin ympyröillä taivutellen ja samalla ratsastettiin ravi-käynti-ravi-siirtymisiä. Jussi liikkui ravissa mukavasti pyöreänä joskin ehkä taas turhan matalana ja etupainoisena, minkä seurauksena pääsi käyntiinsiirtymisissä helposti vetämään kuskia hiukan etukumaraan. Käyntiinsiirtymiset sinänsä onnistuivat aika täsmällisesti ja kevyin avuin, mutta kuten ope huomautti jäin siirtymisessä jännittämään etureisiä ja polvia kiinni satulaan (ilmeisestikin estääkseni eteenpäin keikahduksen). Kun sitten keskityin välttämään tätä virhettä pääsi istunta puolestaan muutoin jännittymään rautakangeksi siirtymän hetkellä. Varmaankin pitäisi siis saada sekä Jussi siirtymisiin ryhdikkäämmäksi edestä että oma keskivartalo siinä määrin paremmin hallintaan että istunnan voisi säilyttää jämäkkänä ilman ylimääräistä jännitystä. Positiivista oli se että ravissa koettiin hyviä pätkiä jolloin Jussi liikkui oikein mukavan oloisesti ja omassa istunnassa palikat loksahtelivat kohdilleen niin että meno tuntui senkin puoleen luontevalta. Vielä kun vaan saisi alapohkeen rauhallisemmaksi.Toisaalta työskentelyä leimasi tietty epätasaisuus Jussin jännittyessä ja kääntyessä väärinpäin heti jos vasempaan ohjaan jäi vahingossa yhtään kiinni. Jokin ongelma vasempaan ohjaan nyt selvästi liittyy, vaikka kuulemma raspaaja oli tarkastanut Jussin eikä löytänyt minkäänlaista vikaa.

Lopuksi hiottiin vielä kukin vuorollaan kisaohjelman laukkakuvioita aloittaen oikeasta kierroksesta, jossa ratsastettava pätkä käsitti laukannoston käynnistä lyhyellä sivulla, laukkavoltin pitkälle sivulle, lävistäjän keskilaukassa uralle raviin siirtyen sekä päätteeksi vielä pysähdyksen ja peruutuksen lyhyelle sivulle. Omaa vuoroa odotellessa ehdin hieman lämmitellä Jussin laukkaa toisessa päädyssä. Viime perjantain opit vakaasta ulkokädestä olisi pitänyt pitää paremmin mielessä, sillä nyt ajauduttiin taas tilanteeseen jossa ulko-ohja seilasi liikaa ees taas ja hevosen pää sen mukana. Laukka kyllä eteni ihan aktiivisen oloisena pohkeen edessä, ja pätkittäin löytyi tuntumaankin hieman parempaa vakautta ja pehmeyttä. Käynnissä laukannostopisteeseen saapuessa Jussi pääsi nukahtamaan, ja reaktio laukka-apuihin oli todella hidas ja tahmea. Jotenkin siinä pääsee aina käymään niin että Jussin ollessa kuuro laukannostoyritykselleni joudun jotenkin "paniikkiin" ja sitten homma menee viimeistään läskiksi kun alan epätoivoisesti pusertaa pohkeella ja heilua ylävartalolla. Laukkavolteilla päästin Jussin venymään turhan pitkäksi mikä hankaloitti kääntämistä ja taivutusta. Open keskeisin palaute laukkatehtävässä olikin että Jussi tulee pitää edestä ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Laukkalävistäjälle kääntämisen kanssa tahtoi tulla kiire etenkin kun rajattu "koulurata" oli ehkä hieman normaalia 40 metriä lyhyempi. Keskilaukkaan Jussi lähti hyvin eteen, mutta pitkäksi valuminen aiheutti sen että siirtyminen raviin ja seuraava kulma menivät etupainoiseksi jyräämiseksi ja pysähdys myöhästyi pisteestä.

Vasemmassa kierroksessa ratsastettiin laukannosto ravista pitkän sivun alkuun, laukkavoltti ja keskilaukkalävistäjä. Vasen laukka yleisesti ottaen toimi oikeaa paremmin niin että verryttelypäädyssä meno oli ajoittain aika pyöreääkin. Itse tehtävässä ei samaan letkeyteen ja pehmeyteen päästy. Nosto ravista oli helpompi kuin käynnistä mutta silti hitaanpuoleinen. Voltilla ja lävistäjällä oli edelleen samat sävelet eli keulaa ylös ja hevosta lyhyemmäksi. Keskilaukka kyllä lähti hyvin eteen mutta raviinsiirtymisen joutui ottamaan voimakkaasti kädellä. Lävistäjän jälkeinen kulma ravissa sentään oli nyt hiukan tasapainoisempi reilun pidätteen ansiosta.

Loppuverryttelyssä ratsastettiin keventäen vielä muutama keskiravipätkä. Jussi liikkui hyvin pohkeen edessä ja venytti hienosti keskiraviin, mutta päänvaivaa aiheutti edelleen muodon epätasaisuus Jussin reagoidessa vasemman ohjan virheisiin jännittymällä välittömästi. Sinänsä hyvä jos hevonen antaa palautetta pienistäkin epätäydellisyyksistä, mutta ikävän rikkonaista tahtoo meno silloin olla.

Tämänpäiväinen ei suuremmin kasvattanut itseluottamusta kisojen suhteen, vaikka toki hyviäkin hetkiä tuntiin mahtui. Open neuvot kisapäivän varalle keskittyivät hevosen lyhyeksi ja ryhdikkääksi ratsastamiseen. Jos Jussi pääsee valumaan pitkäksi muuttuu niin siirtymisten kuin volttienkin ratsastaminen heti moninkertaisesti vaikeammaksi. Itse tuumin että taisin tänään helposti päästää Jussin turhan matalaksi koska jännittymisen ja pyöreyden häviämisen pelossa pyrin pitämään tuntuman mahdollisimman kevyenä ja välttämämään liikoja vaatimuksia Jussille silloin kun liikkuminen oli rentoa ja pyöreää. Sunnuntaiksi pitäisi ratsastukseeni jostain löytää sopiva kombinaatio jämäkkyyttä ja rentoutta. Toisaalta lupaavaa on se miten reippaasti Jussi on viime aikoina tunneilla liikkunut. Toivotaan että tämä vaihde säilyy kouluaitojen sisälläkin niin että kerrankin esittäisimme kisoissa jotain muuta kuin pelkkää jumimista.

Jotain hyvää, liikaa huonoa

Näillä näkymin viimeisellä kisoja edeltävällä tunnilla pääsin jatkamaan toimivamman yhteistyön etsintää kisaratsuni Jussin kanssa. Harjoituksen vuoksi laitoin taas kannukset jalkaan.

 

Tuntiin aloitettiin täsmälleen samoilla tehtävillä kuin supersunnuntaina jolloin meillä vielä Jussin kanssa synkkasi yhteen. Keskityttiin siis kulmien ratsastamiseen kääntämällä lyhyet sivut kentän poikki reilusti kaviouran sisäpuolelta, ja pyöräytettiin lyhyille sivuille voltit. Pitkillä sivuilla pidennettiin askelta kohti keskikäyntiä ja –ravia. Mentiin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Alku oli jokseenkin sama kuin parilla edelliskerralla, eli Jussi ei liikkunut mitenkään automaattisesti pyöreänä. En kuitenkaan (vielä) panikoitunut kun olin osannut tätä odottaa. Kevensin ravissa ja yritin saada asetukset läpi. Jussi oli edelleen hieman epätyypillisen levoton edestä, eli välillä nyökkäsi kaulaa pyöreäksi alas ja kohta taas nykäisi ylös. Luultavasti tämä oli vastetta ratsastajan levottomaan käteen. Oppiipahan kuski olemaan kun hevonen ei ”palkitse” rumasta ohjankäytöstä rullaamalla kaulaa kaarelle. Etenkin vasemmassa kierroksessa esiintyi pään ylös kiskaisuja jos unohduin liiaksi roikkumaan sisäohjaan. Ope kehotti taas huolehtimaan että hevonen ei pääse pitkäksi ja etupainoiseksi vaan nousee rintakehästä ja kaulasta kunnolla ylös. Ohjaa siis lyhyemmäksi ja asetetaan näin hevosen muodolle rajat pitämällä tuntuma ilman vetoa. Vedoksihan se kuitenkin tahtoi helposti lipsahtaa.

Ravityöskentelyn loppua kohti alkoi tekemiseen jo löytyä parempaa virettä. Resepti oli sama kuin supersunnuntaina eli hevosen suoristus ja oikean lavan haltuunotto. Tämä onnistui vasemmassa kierroksessa hyvin volteilla kun asetin kevyesti ulospäin ja samalla käänsin ulkopohkeella. Tästä seurauksena oli välittömästi hevosen löytyminen molempien pohkeiden väliin ja pyöristyminen. Samalla kun aktivoin lisää liikettä takaosasta ja rentoutin oman käden tuntuman säilyttäen niin se oli siinä. Saatiin oikein kivoja ravipätkiä pyöreällä ja joustavasti liikkuvalla hevosella jota oli helppo taivutella ja kääntää volteissa ja kulmissa. Kokeilin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä sekä keventäen että satulassa istuen, ja esitimme ihan kelvollista joskin vielä vaatimatonta keskiravia. Keskiravissa tosin Jussi nousi usein niskasta ylös, ja tästä syytän oman istuntani jännittymistä (polven puristuminen satulaan) sekä tuntuman tasaisuuden häviämistä kun pohkeella eteenratsastuksen vastapainona alan vahingossa värkätä kädellä. Joka tapauksessa alkoi pikkuhiljaa olla sellainen olo että tästä taitaa tänään tullakin jotain.

Lopputunnin tehtävät olivatkin sitten laukkaa ja käyntiä, joissa sama hyvä tatsi ei säilynyt. Mentiin kuviota jossa laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä, tehtiin voltti pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa, uralla pitkä sivu keskilaukkaa josta siirtyminen harjoituslaukkaan ennen viimeistä kirjainta, ja loppuun vielä toinen laukkavoltti. Tunnilla oli sen verran paljon ratsukoita että omaa vuoroa tehtävän suorittamiseen sai odotella aika lailla, ja nämä välit käytin käyntityöskentelyyn sen mitä siellä kentän toisella puoliskolla muiden odottelijoiden seassa mahtui. Käyntihommat oli muutoin tavanomaisen jähmeitä, mutta kun älysin tehdä takaosakäännöksiä (kuten ope oli aikaisemmin vinkannut kisaverryttelyyn takaosan alle ratsastamiseksi) niin sain Jussin aika kivasti kokoamaan ja pyöristymään. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka näppärästi takaosakäännökset sujuivat molempiin suuntiin, hevonen ei jyrännyt alta pois vaan oli helposti pyöriteltävissä takaosan ympäri molempiin suuntiin rennolla pohkeella ja istunnalla tuntuman säilyessä kevyenä.

Laukassa oli tuttuun tapaan vaikeuksia saada käsi rennoksi, ja nyt huomasin itsekin kuinka voimakkaasti kädet myötäsivät laukan mukana vuorotellen niin että hevosen pää heilui puolelta toiselle. Volteilla meno oli jotenkin jäykkää ja väkinäistä, ulkopohje ei onnistunut kääntämään yhtä hyvin kuin ravissa ja töksöteltiin menemään pää ylhäällä milloin mikäkin lapa karkuteillä. Ei taidettu saada yhtään laukkavolttia johon olisin ollut varsinaisesti tyytyväinen. Istunta tuntui leviävän täysin, keskivartalo ei vaan toiminut oikein. Keskilaukassa puolestaan saatiin ihan mukavia ja rentoja pätkiä, Jussi lähti kivasti eteen isompaan laukkaan ja liike tuli ainakin jossain määrin läpi selän niin että meno oli pyöreähköä. Ope muistutteli säilyttämään hevosen kaulasta riittävän lyhyenä. Keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen oli kinkkisempi juttu, sillä Jussi tipahti helposti raville. Ope neuvoi välttämään oman selän jännittämistä notkolle, sillä tämä johti vääjäämättä raville putoamiseen. Taisinpa myös unohtaa pohkeet ja keskittyä liikaa pelkkään jarrutteluun. Laukka säilyi varmimmin jos en erityisemmin lähtenyt pidättämään vaan ikään kuin vain lopetin ratsastamasta keskilaukkaa eteen. Viimeinen laukkapätkämme taisi olla tunnin onnistunein, harjoituslaukkakin tuntui jo vähän joustavammalta ja lennokkaammaalta ja ope totesi että keski- ja harjoituslaukan välillä näkyi selvä ero. Tällaista laukkaa kuulemma kelpaisi jo kisaradallakin esittää.

Loppuraveissa hevosen muoto oli taas epävakaa samoin kuin omat käteni jotka yrittivät sitä houkutella pyöristymään. Ravi ei kyllä tuntunut nyt pomputtavalta vaikkei täysin oikeinpäin ehkä liikuttukaan. Tultiin parit keskiravit lävistäjillä keventäen, mutta näissä ei askel ihan toivotusti venynyt vaan ennemmikin hevonen jännittyi ylös ja kiihdytti tahtia.  Aivan loppuun hain ympyrällä parempaa fiilistä ja tasaisempaa pyöreyttä ennen kuin siirsin hevosen käyntiin, joten päästiin lopettamaan hieman parempaan hetkeen jossa Jussi ravasi pyöreänä suunnilleen molempien pohkeiden välissä ja kevyellä tuntumalla.

Tunnin jälkeen oli taas vähän huonot fiilikset vaikka jälkeenpäin ajateltuna oli paljon hyviäkin pätkiä. Jäi sellainen olo että tein aivan liikaa (käsi värkkää, vetää, tekee jotain koko ajan ja pohje jumputtaa) ja ajattelin liian vähän. Hevonen varmaan säilyisi tasaisemmassa muodossa kun keskittyisin pitämään kädet hiljaa ja ratsastamaan takaa aktiivisempaan liikkeeseen. Tuntuu myös siltä kuin istunnan kanssa olisin viime aikoina ottanut monta pykälää takapakkia eli reisi puristaa koko ajan satulaan ja vartalo kenottaa etukumarassa. Kiva mennä tällaista esittelemään koulutuomarille. Luulisin myös että tänäänkin takaraivossa kutitteli pieni kisapaniikki joka johtaa rentouden puuttumiseen ja väkinäiseen vääntämiseen. Mitenkähän sitä saisi naksautettua itsensä sellaiseen oikein rentoon ja iloiseen mielentilaan kisapäiväksi? Kisasuorituksen onnistuminen kun on uskoakseni hyvin pitkälti kiinni siitä kuinka rento, tyyni ja keskittynyt onnistun olemaan sen sijaan että ajaudun kireään ”nyt tämän on PAKKO mennä hyvin” mielentilaan ja väkisin yrittämiseen.

3. kurssipäivä: Jarrut löytyy hetkittäin

Kolmantena kurssipäivänä jatkettiin jarrujen etsintää Kallen kanssa. Mentiin tällä kertaa maneesissa ja Kalle tuli minulle suoraan edelliseltä tunnilta.

Aloitettiin taaskin ravi- ja laukkaverryttelyllä molempiin suuntiin. Jätin tosin Kallen kanssa laukkailut välistä kun en ravissakaan saanut pidätteitä läpi, ja olihan tuo jo laukannut edellisellä tunnilla. Tässä kohtaa meno oli vielä toivotonta kaahotusta jokseenkin eilisen tapaan, kamala hätä ja kiire oli ponilla taas johonkin. Ei siellä meinannut kärsiä edes keventää vaan pakko oli istua alas satulaan jotta sai edes vähän hidastettua menoa.

Verkan jälkeen aloitettiin avotaivutuksilla uraa pitkin käynnissä oikeaan kierrokseen. Pitkien sivujen alkuun tehtiin voltit ja siitä jatkettiin sitten avoa. Yllättäen sain Kallen kävelemään ihan rauhallisesti ja kuulolla kun lähdin ratsastamaan mahdollisimman pienillä ja kevyillä avuilla ja pehmeällä kädellä. Käynnissä oli helppo istua itse hiljaa ja rauhallisesti, ja kun ei ohjasta jäänyt vetämään rauhoittui Kallenkin meno. Aivan kuten jo eilen arvelin, Kalle juoksee vetoa karkuun ja ratkaisu kaahailuun ei ole kiskoa ohjasta niin kovaa kuin jaksaa. Kummasti vaan Kallekin kuunteli pidätteitä istunnalla ja kevyesti ohjalla kunhan vaan oli päästy sopivan tyyneen mielentilaan. Avoissa pystyi jopa pyytämään pohkeilla taipumista ja poikitusta ilman että poni vain kiihdytti vauhtia. Ihan kelvollisia avoja saatiinkin, tosin alkuun opettaja sai vaatia parempaa poikitusta ja etuosaa paremmin uran sisäpuolelle, mutta lopulta mentiin ihan nätisti kolmella uralla kunhan vaan uskalsin Kallelta sitä pyytää pelkäämättä rauhallisen fiiliksen katoamista. Pystymmästä ylävartalosta ja paremmasta ryhdistä sekä käsien vierekkäin pitämisestä sai ope jälleen muistutella läpi tunnin, tosin nyt onnistuin hetkittäin korjaamaan asentoani tehokkaammin ja jossain kohtaa tuli jopa kehu sopivasta ryhdistä.

Samoja avotaivutuksia jatkettiin vielä ravissa, ja kun rauhallisesta käynnistä päästiin siirtymään raviin kulki Kalle ravissakin ihan sopivassa tempossa ja pidätteitä kuunnellen. Olipas siellä eri mukava istua kyydissä kun poni ravasi energisesti ja reippaasti mutta kiirehtimättä ja kuulolla. Eipä enää niin pompottanutkaan, eli päästiin ainakin hetkeksi positiiviseen kierteeseen jossa hevosen rentous ja pehmeys mahdollisti rennon istunnan ja pehmeän käden sekä päinvastoin. Parit avotkin saatiin ihan nätisti ravissa, tosin poikitus taisi jäädä hieman puutteelliseksi. Sitten Kalle alkoi taas hermostua kun en enää ravissa saanut itseäni pidettyä tarpeeksi rentona avotaivutusta ratsastaessani, ja taas se yritti lähteä juoksemaan alta. Siinä vaiheessa kun jouduin turvautumaan voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen (=vetämiseen) tiesin että peli oli taas menetetty tältä erää ja avot vaan juostiin läpi jännittyneenä. Kohta kuitenkin vaihdettiin ravissa suuntaa ratsastamalla lävistäjä keskiravissa, ja ai että Kallesta irtosi sitä keskiravia. Enpä ole näin lennokkasta keskiravia päässytkään ratsastamaan pitkään aikaan. Toki sitten uralle päästessä oli "hieman" vaikeuksia ottaa poni taas kiinni ja palata harjoitusraviin.

Mentiin avot vielä vasempaan kierrokseen ja sävelet oli aikalailla samat kuin oikealle, eli käynnissä saatiin tilanne rauhoitettua ja oikein kivoja hetkiä ja hyviä avoja ilman että kuskin ja ratsun tarvitsi riidellä vauhdin määrästä, mutta ravissa en taas saanut rentoutta säilytettyä niin ettei Kalle olisi lähtenyt kiirehtimään. Vasemmalle asettaminen ja taivuttaminen oli helpompaa kuin oikealle, ja tunnin hienoimmat avot saatiin käynnissä vasemmalle.

Avojen jälkeen otettiin lyhyt lepokäynti ennen kuin siirryttiin keskiympyrälle vasempaan kierrokseen harjoitusravissa ja nostettiin laukka. Laukka meni taas enimmäkseen kaahaamiseksi ja oli todellakin sellainen olo että poni vie ja kuski vikisee. Ylävartalon eteenkallistumista sai taas varoa, sillä kuten ope huomautti minulla oli taipumusta mennä etunojaan etenkin silloin kun Kalle lähti menemään liian kovaa. Ei mennyt pidätteet läpi laukassa, ja enpä saanut käsiä rennoiksi vaan liian kovalla kädellä yritettiin taas kiskoa ponilta vauhtia pois. Ehkä pari pientä hetkeä sain Kallen ottamaan pidätteen vastaan niin että saatoin myödätä. Tehtiin ympyrällä muutamia kertoja siirtymisiä laukan ja ravin välillä sekä keskilaukkaa. Kalle lähti luonnollisestikin hyvin keskilaukkaan, mutta siitä kokoaminen takaisin harjoituslaukkaan ei taas sitten mennytkään ihan putkeen. Ravi laukkojen välillä oli myös aikamoista matalalentoa, mutta ainakin laukannostot olivat taas oikein teräviä ja lennokkaita. Lopuksi jatkettiin ympyrältä uralle ja tultiin suunnanvaihto lävistäjällä keskilaukassa. Lävistäjälle kun päästin Kallen laukkaa pidentämään niin mentiin jo niin kovaa että alkoi lähestyvä kulma ihan hirvittää. Laukka säilyi hyvin lävistäjän loppuun asti ja olipahan taas lennokasta, ja selvittiin siitä kulmastakin hengissä kiitoravilla.

Laukattiin ja ravattiin samalla lailla keskiympyrällä oikeaan kierrokseen ja meno oli samaa kuin vasemmallekin. Oikealle tosin ongelmana oli myös se etten saanut Kallea oikein asettumaan ympyrän suuntaan, vaan pikemminkin se tahtoi asettua ulos ja kaatua lapa edellä sisälle. Lopuksi otettiin vielä yksi vauhdikas keskilaukkalävistäjä jonka jälkeen siirryttiin keventämään hevosia eteen-alas. Yllättäen Kalle toimi loppuverryttelyssä ihan kivasti, toki kipitystä ja kiirehtimistä oli jonkin verran mutta jotenkin meno tuntui rennommalta ja ravi joustavammalta, ja Kalle venyttikin kaulaa hieman eteen-alas kun annoin sille tilaa. Tähän saumaan sattui mukava pieni hetki jolloin koko ohjastuntuma tuntui mukavan kuminauhamaiselta, jolloin niin asetukset kuin pidätteetkin saattoi tehdä pehmeällä ja joustavalla kädellä. Kauan ei ravailtu, ja Kalle jopa siirtyi käyntiin lähes kokonaan istunnalla. Hyppäsin kyydistä irrottamaan thiedeman-ohjat jotta Kalle sai loppukäynnissä venyttää kunnolla kaulaansa. Väsyneeltähän se poni jo vaikutti kun taluttelin sitä käynnissä, ja ihmekös tuo kun oli juossut kaksi tuntia putkeen täydellä höyryllä.

Tänään siis pääsin Kallen kanssa jo hieman paremmin samalle aallonpituudelle ja hommassa oli ajoittain ihan oikeaa otettakin vaikka paljon sitä älytöntä kaahausta mahtui vielä mukaan. Kun vaan onnistuisin ravissa ja laukassa (sekä sivuttaisliikkeissä) saavuttamaan saman rentouden ja eleettömyyden sekä pehmeän käden kuin käynnissä niin Kallehan toimisi oikein kivasti. Mukava kaveri tämä Kalle on, ja kyllähän se kuuntelee jos nätisti osaa ratsastaa, mutta reaktio ratsastajan jännittymiseen tai kovaan käteen on aina alta pois juokseminen. Ja kun poni tarpeeksi kiitää niin ei minulla ole enää muita keinoja sen pysäyttämiseksi kuin väkivalloin kiskoa ohjasta, myötääminen ja istunnalla pidättäminen ei siinä tilanteessa enää oikein auta. Mielenkiintoista ja toivottavasti opettavaistakin tällaisella hevosella ratsastaminen kyllä on, ja onneksi Kalle on niin pieni että sen kanssa ei pelota vaikka vauhti vähän kiihtyykin. Samanlainen kaahaus 170 cm puokilla olisi jo pelottavaa.

Pallo hukassa ja lantio vinossa

Nimeni oli tänään jäänyt jonkin sekaannuksen vuoksi pois tuntilistasta, ja pääsin sitten valitsemaan jäljellä olevista ratsuista koulutunnille mieluisimman eli Roosan. Vitsihän tässä on se että tykkään Roosasta tosi paljon mutta en osaa sillä ratsastaa pätkääkään. Roosan lisäksi olen muuten aikojen saatossa ratsastanut kahdella muullakin falconilaisella ponilla, ja pakko todeta että Roosa muistuttaa sisaruksiaan Aasia ja Sandya ainakin siinä mielessä että ei ole sieltä helpoimmasta päästä ratsuja, mutta jokin näissä poneissa vaan on kovasti minun mieleeni.

Aiemmilla kerroilla Roosan kanssa olin päässyt kokemaan saman ponin kaksi eri puolta eli sekä jumi-Roosan (voi esiintyä etenkin koulutunnin alkupuolella) että raketti-Roosan (näytä ponille maapuomi niin jo mennään), mutta tänään ei jumeista ollut tietoakaan vaan vitosvaihde oli päällä heti tunnin alusta lähtien. Liekö vaikutusta sillä että sain Roosan tänään suoraan edelliseltä tunnilta hyvin verryteltynä. Tunnin aiheena olivat ensi viikonlopun kisoja silmälläpitäen voltit ja keskiaskellajit. Tunti aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen peilipäätyyn volttia jonka kokoa ohjaamassa olivat muovitötteröt niin että tötteröiden sisälle muodostui oikeaoppinen 10 metrin voltti ja ulkopuolelle luonnollisestikin hieman isompi voltti. Samalla aloiteltiin jo temponvaihteluiden ratsastamista ravin sisällä. Pian jatkettiin harjoitusravissa ratsastaen 10 metrin volttia hitaassa ja lyhyessä ravissa ja sen ympärille isompaa volttia tai pääty-ympyrää keskiravia ajatellen. Ravin pidennykset kyllä lähti helposti mutta niistä kiinniottaminen ja lyhentäminen eivät toimineet ainakaan kovin rennosti ja nätisti, sillä ponilla oli tosiaan se vitosvaihde päällä. Roosa oli myös välillä epätasainen edestä, vetäisi nopeasti niskan linkkuun kuolaimen alle ja saman tien taas pään ylös. En oikein tiedä mistä tämä johtuu ja miten siihen puuttua, ehkä oma käsi oli liian levoton ja/tai jännittynyt. Volteilla käänsin lantiota ihan liikaa sisäänpäin, ja ohjeistuksena olikin "jakaa kroppa kahteen osaan" niin että lantio pysyy suorassa ja vain ylävartalo kääntyy menosuuntaan. Lisäksi sain kehotuksen varoa pohkeiden työntymistä liian eteen ja ylävartalon kallistumista taakse (!!!), mikä on sinänsä mielenkiintoista että tyyppivirheenihän ovat nimenomaan etukenossa könötys ja pohkeiden lentäminen taakse. Ilmeisesti tämä kuitenkin riippuu siitä minkä hevosen kyydissä sattuu olemaan, ja tulihan tuo todettua myös ihan itse peilistä että pohkeet tuppasi olemaan turhan edessä (ihan kuin kuskille olisi jäänyt issikkavaihde päälle sunnuntailta). Tämä johtuu kyllä varmasti satulan mallista (sekä siitä että Roosaa ei tarvitse olla koko ajan punkemassa pohkeilla eteen). Korjattavaa oli tuttuun tapaan myös kyynärkulmassa ja sain myös useampaan otteeseen kehotuksen vetää lapaluita enemmän yhteen. Tunnin ainoa siedettävä paras hetki tuli ravitehtävien loppuun, kun olin ehkä vähän saanut korjattua noita istuntaseikkoja ja Roosa tuntui parin ympyräkierroksen ajan olevan harjoitusravissa mukavasti rentona, pyöreänä ja kuulolla. Tämän jälkeen kuitenkin käveltiin hetki pitkin ohjin ja paluuta siihen hyvään hetkeen ei enää ollut.

Lopputunti jatkettiin laukassa samaa voltti-temponvaihtelutehtävää (pienellä voltilla laukkaa kooten, ympyrällä keskilaukkaa). Laukkatehtävää ratsastettiin yksi kerrallaan muiden työskennellessä itsenäisesti käynnissä. Itsenäinen käyntityöskentely oli omalla kohdallani aika onnetonta ja päämäärätöntä nysväämistä, yritin ratsastaa avoja ja sulkuja mutta ne menivät enimmäkseen ponin jäkittämiseksi ja ratsastajan jännittymiseksi ja ohjista vetämiseksi ratsun karatessa alta. Laukannostot sujuivat yhtä nihkeästi kuin Roosan kanssa aikaisemminkin, ja en ole ihan varma onko Roosa nostoissa pelkästään hidas pohkeelle vai eikö se kunnolla ymmärrä epämääräisiä laukka-apujani. Roosa on kyllä toisaalta niin herkkä poni että laukannostovaikeudet johtuvat varmasti myös kaikesta siitä ylimääräisestä häsläämisestä mitä laukannoston aikana teen niin istunnalla kuin kädelläkin. Sitten kun laukkaan oli päästy niin ongelmana oli ajoittain raville tiputtaminen; edelleen, Roosa on todella herkkä ja reagoi pieniin istunnan muutoksiin tai hiemankin liian voimakkaisiin puolipidätteisiin näin. Keskilaukasta en saanut kertaakaan lyhennettyä ja koottua takaisin harjoituslaukkaan vaan joka kerta Roosa tipautti tässä kohtaa raville vaikka kuinka yritin pitää avut pieninä ja samalla pohkeet kiinni. Voltilla ja ympyrällä laukatessa tuli kuitenkin joitain ihan hyviä pätkiä kunhan sain pidettyä ylävartalon juuri oikeassa asennossa ja hipihiljaa, sekä kättä rentoutettua. Laukassa tuli edelleen muistutusta kyynärkulman säilyttämisestä ja käsien kantamisesta.

Tunnista olisi ehkä jäänyt parempi fiilis ilman noita epämääräisiä itsenäisiä käyntinysväämisiä. Olisi varmaan ollut parempi vaan kävellä pitkin ohjin. Ravissa ja laukassa homma toimii paremmin varmaankin siksi että vauhdikkaammissa askellajeissa ei ole niin paljon aikaa jäädä nysväämään ja vetämään ohjasta / kaivamaan pohkeella. Tunnilla oli tänään täydet yhdeksän ratsukkoa joten ymmärrettävästi opettajalta ei ehtinyt saada ihan niin paljon ohjeistusta kuin olisi pallon hukannut ratsastaja tarvinnut. Pitäisi varmaan joskus mennä yksityistunti Roosalla niin ehkä löytyisi parempi ote touhuun. Kaikesta huolimatta ei kuitenkaan voi sanoa muuta kuin että Roosa on aivan mainio, opettaa kyllä ratsastajaa koko rahan edestä kun sakottaa istunta- ja apujenkäyttövirheistä armottomasti.