Mönkien mutta maaliin

Nora muisti kuvata ratapiirroksen.

Kisaviikonloppu jatkui vielä sunnuntaina pienemmillä kisoilla, eli O-Ri:n 1-tason estekisoilla. Menin näissä siis jokeriratsu Epperillä, jolla päädyin keskiviikon hyppyjen perusteella ilmoittautumaan oikein 80 sentin luokkaan. Yhdistelmä Epper, 80 cm ja vain yksi treenikerta tarkoitti sitä että en ollut kovin vakavalla mielellä kilpailemassa. Epper ei ole kasikympin luokassa kisannut pariin vuoteen, ja tuskin se on tällä korkeudella ratoja kovin paljon hypellyt tunneillakaan, mutta luotin silti siihen että tasaisen luotettava ja järkevä Epper toisi meidät kyllä maaliin. Sen kanssa ei huolettanut lähteä hyppäämään.

Epper meni alle kaksi pienempää luokkaa, joten yritin verrytellä mahdollisimman säästeliäästi jotta poni jaksaisi ja viitsisi uurastaa vielä yhden radan. En laukannut pitkiä pätkiä, vaan annoin Epperin kävellä hyppyjen välillä. Hereille se piti kuitenkin saada, ja raipalla piti hoputella ihan topakasti jotta Epper lähti kunnolla liikkeelle. Pari hyppyä pystylle onnistuivat asiallisesti, mutta ensimmäinen hyppy okserille tapahtui esteen eteen jarruttaen ja paikoiltaan. Niinpä jouduin ottamaan vielä uuden hypyn okserille, ja kun hoputin Epperin kunnolla vauhtiin hyppäsi se oikein sujuvasti. Ennen radalle menoa hyppäsimme vielä kerran pystyn.

Vaikka verryttelyssä meno oli tuntunut ihan asialliselta lähti Epper radalla kovin tahmeasti liikkeelle. Laukkasin uraa pitkin ympäri ja läpäytin pari kertaa raipalla taakse ihan napakasti, mutta Epper reagoi tähän valitettavan huonosti. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut ottaa vaikka ympyrä ja käyttää enemmän aikaa Epperin vauhtiin saamiseen. Nyt tulimme ensimmäiselle esteelle pahasti pohkeen takana, ja Epper hidasti estettä kohti vaikka napautin raipalla lavalle. Hyppy lähti kovin laiskasti melkein paikoiltaan, ja Epper oli kompastua pikkuokserin takapuomiin. Näin rysäytimme heti ykkösesteen matalaksi, ei ollenkaan hyvä alku! Patistelin Epperiä eteen, mutta kakkosesteelle ei ehditty saada kummoista laukkaa. Möngimme kuitenkin yli ilman kolisteluja. Tämän jälkeen Epper tuntui onneksi lähtevän vihdoin paremmin eteen.

Kolmosesteelle otettiin miniaskel, mutta Epper hyppäsi kuitenkin skarpisti okserin yli eikä kolistellut. Suoralle linjalle kolmoselta neloselle tuli seitsemän askelta eli yksi enemmän kuin olin suunnitellut. Vaikutti kuitenkin siltä, että nyt oli saatu jonkinlaisesta rytmistä kiinni ja Epper mennä puksutti tasaisesti esteiden yli. Nelos- ja viitosesteiden välillä napautin raipalla pohkeen taakse, jotta laukkaan tuli vähän parempaa imua. Viitoseste ylittyi hyvin, mutta kaarteessa kuutoselle päästin Epperin vähän liikaa oikaisemaan. Kuutonenkin ylittyi silti ilman ongelmia, ja tämän esteen jälkeen Epper laukkasi jo melko sujuvan oloisesti. Kaarsin viimeiselle suoralle linjalle hyvällä fiiliksellä, kun laukka tuntui viimein siltä kuin pitikin. Sitten kävi kuitenkin niin huono tuuri, että Epperin piti alkaa kakkaamaan. Poni oli sitä mieltä että kasikympin okseria ei vaan voi hypätä samalla kun kakkaa, joten se jarrutti ja ja pysähtyi esteen eteen. Totesin tilanteen ja pysähdyksen välittömän syyn, mutta päätin kuitenkin varmistella ettei toista kieltoa missään nimessä otettaisi. Niinpä herättelin Epperin taas napakasti raipalla kunnon vauhtiin, ja nyt este ylittyi muitta mutkitta. Tällekin suoralle linjalle otettiin yksi askel suunniteltua enemmän eli kuusi laukkaa, mutta viimeisenkin esteen yli päästiin kunnialla. Olin lopulta ihan tyytyväinen siihen että pääsimme hyväksytyllä tuloksella maaliin ja Epper ansaitsi tässä kohtaa taputukset.



Eihän tämä nyt kauhean hienosti mennyt kun otimme sekä pudotuksen että kiellon ja vielä kaksi aikavirhettäkin, eli yhteensä 10 virhepistettä. En silti osannut olla kovinkaan pettynyt. Periaatteessa tämä olisi voinut olla vaikka nollaratakin, jos vaan olisin hoksannut paremmin herättää Epperin jo ensimmäiselle esteelle ja jos ei ponille olisi iskenyt kakkahätä juuri kriittisellä hetkellä. On ihan ymmärrettävää, ettei Epper enää päivän kolmannella radalla ollut kaikkein reippaimmillaan, mutta estekorkeus ei tuntunut olevan sille mikään ongelma. Olisi vaan pitänyt saada se liikkumaan paremmin eteen. Minulla oli kaikesta huolimatta jopa ihan hauskaa, ja olin heti sitä mieltä että ensi kerralla mennään 80 senttiä Epperin kanssa uudestaan. Epper on sellainen hassu möhkö etten ole aiemmin oikein osannut ajatellakaan sitä pätevänä kasikympin kisaratsuna. Mukavan varmasti se kuitenkin puksuttaa ja pienellä lisävauhdilla olisi varmasti oikein näppäräkin. Jos se minusta riippuu niin yhteinen taipaleemme esteillä ei pääty tähän!

Kisaratsun testaus

Oman seuran syyskausi alkaa ensi sunnuntaina estekisoilla. Kisoihin oli hinku päästä mukaan, ja se tarkoitti sitä että Saaran tallin hevosista piti keksiä itselleni kisaratsu. Keskiviikon ryhmällämme ei ole ollut kunnon estetuntia moneen kuukauteen, joten millään näistä hevosista en ole viime aikoina oikein hypännyt. Päätin toivoa kisahevoseksi Epperiä, vaikka en ole sillä hypännyt kuin kerran ihan pientä. Epper ei ehkä ole hyppyhevosena kaikkein suosituimpia, sillä onhan se yleensä aika hidas ja laiska. Epper on kuitenkin luotettava ja tasainen mönkijä, joten se tuntui aika turvalliselta vaihtoehdolta. Olenhan minä hitaita eestiläisiä tottunut ratsastamaan, vaikka täytyy myöntää että Epperiin verrattuna Vake on kyllä hyvinkin ketterä ja säpäkkä. En ollut varma pääsisinkö hyppäämään Epperillä kertaakaan ennen kisoja, joten jo senkin puolesta ilmoittauduin tarpeeksi pieneen eli 60-70 sentin luokkaan. Tänä keskiviikkona meillä sitten oli kuin olikin estetunti, joten pääsin onneksi vähän harjoittelemaan Epperin kanssa. Tämä oli samalla ensimmäinen tunti uuden opettajamme pitämänä.

Teimme tiiviin verryttelyn ravipuomeja ylittäen, ja laukkaa otettiin pitkillä sivuilla. Epper oli odotetusti vähän hidas, mutta ei mahdoton tahma. Yritin pitää keulaa ylhäällä ja sitä kautta saada liikettä reippaaksi. Ope käski kiinnittää huomiota suoruuteen, niin että ympyröillä kääntyessä ei ulkolapa päässyt vaivihkaa karkuun ja kaula pysyi suorana. Ensimmäisenä estetehtävänä hyppäsimme kahdeksikkokuviolla ristikkoa vaihtaen hypyissä suuntaa ja laukkaa. Ensimmäisessä hypyssä Epper oli vielä unessa ja kolisteli koko ristikon maahan, mutta sen jälkeen se skarppasi ja hyppy lähti jo napakammin ilman miniaskelta. Laukan Epper vaihtoi lennosta välittömästi esteen jälkeen ellei laukka vaihtunut jo hypyssä.

Harjoittelimme seuraavaksi suhteutettuja linjoja, joista ensimmäinen oli 17 metrin suora linja ja toinen 20 metrin kaareva linja. Epper oli vielä vähän nihkeä, ja 17 metrin linjalle se mönki ensin kuusi laukkaa. Ongelmana tuntui olevan estettä kohti hyytyminen, jolloin mukaan tuli ylimääräinen askel esteen juureen. Vaikutti siltä, että Epper mielellään otti vielä sen viimeisen askeleen ja meni lähelle mikäli en muuta pyytänyt, mutta kun aloin napakasti pyytää hyppyä vähän kauempaa Epper alkoi ponnistaa ilman turhaa viimeistä askelta. 20 metrin kaarevalla linjalla kävi vielä samanlainen estettä kohti hyytyminen ja väliin tuli seitsemän laukkaa, mutta tämän jälkeen 17 metrin linjalla sain Epperin lähtemään jo eteen niin että väli meni mukavasti viidellä laukalla.

Hyppäsimme lopuksi seitsemän esteen radan, johon kuului jo hypättyjen linjojen lisäksi 22 metrin kaareva linja. Epperin kanssa saimme mennä radan 70 sentin korkeudella. Hoputtelin Epperin liikkelle, ja koetin varmistella että laukka oli tarpeeksi sujuvaa. Ensimmäisellä esteellä Epper ei ollut tarpeeksi terävänä, vaan tikkasi vielä jarruttavan miniaskeleen esteen juureen. Sisuunnuin tästä sen verran että seuraaville esteille ratsastin pohkeet napakammin mukana. Vastaavia miniaskeleita ei lopuilla esteillä enää otettukaan. 17 metrin linja meni viidellä laukalla, jopa aavistuksen ahtaasti. Radan neljäs este oli korkea ristikko, jonka tarkoituksena oli saada etujalat nousemaan kunnolla. Tämän esteen Epper selvitti tosi pätevästi jalkoja nostaen. 20 metrin kaareva linja meni helposti kuudella laukalla, ja samalla tasaisella rytmillä jatkaen ponnistuspaikka löytyi hyvin myös kuutosesteelle. Päädyin ratsastamaan 22 metrin kaarevan linjan hieman vinottain viimeistä pystyä kohti, ja Epper oli hetken aikaa siinä luulossa että olemme menossa esteen ohi. Sain sen kuitenkin korjattua kohti estettä, ja pääsimme yli. Tämä väli meni seitsemällä askeleella, mutta ehkä hieman vähemmällä kaaren oikaisulla väli olisi ollut vielä optimaalisempi tälle askelmäärälle.

Rata ei ehkä ollut kaikkein taidokkain tyylinäyte, mutta Epper kuitenkin heräsi liikkumaan ihan kohtuullisesti eikä 70 sentin esteet tuottaneet mitään vaikeuksia. Muutamassa hypyssä pohkeeni tuntuivat heilahtavan turhan paljon taaksepäin, joten saisin kiinnittää huomiota siihen että en yhtään sukella Epperin hitaan hypyn edelle. Laukanvaihdot Epper huolehti oikein näppärästi itse, joten niiden osalta sen kanssa pääsee helpolla. Eipä tämä Epperillä hyppääminen ole tosiaankaan mitään rakettitiedettä, vaan täytyy ainoastaan ratsastaa poni kunnolla liikkeelle ja sitten hyppääminen kyllä sujuu. Eteneminen olisi saanut olla sujuvampaakin kuin mitä nyt esitimme, mutta ei Epper kuitenkaan ollut enää ihan unessa ja tällä laukalla löytyi jo järkevät ponnistuspaikat. Kisoissa sitten koetan herätellä ponin vielä paremmin. 70 sentin rata meni joka tapauksessa sen verran helposti, että jäin vielä pohtimaan luokkavalintaani. Päädyin lopulta sille kannalle että hyppäämmekin Epperin kanssa 80 sentin luokan. Epper oli hitaudesta huolimatta oikein hauska ja sympaattinen, ja luotan siihen että se puksuttaa kasikympinkin samalla tasaisuudella ja varmuudella.

Huoletonta ja hupaisaa

Tällä viikolla jopa pääsin sunnuntain vakiotunnilleni, joka olikin tälle viikolle ensimmäinen ratsastuskertani alkuviikon mentyä flunssan kourissa. En etukäteen tiennyt mitä tunnin ohjelmassa olisi luvassa, joten otin turvaliivin varuilta mukaan ja esteitä meillä sitten olikin. Tänään tunnin piti tuuraava ope, joka oli jakanut minulle Epperin. Ihan hauskaa, sillä Epperillä olen ylipäänsä mennyt tosi harvoin ja hypännyt en ole sillä koskaan. Epperihän ei ole mikään vauhtihirmu mutta tasaisen tunnollisesti kömpii esteiden yli, joten lähdin ihan positiivisin mielin kokeilemaan estetuntia siitäkin huolimatta että koulutunneilla on toisinaan ollut vaikeuksia saada Epperiä edes laukkaan. Arvelin kuitenkin että kovin isoja esteitä ei tänään hypättäisi, ja oikeassa olin eli ohjelmassa oli tekniikkatehtäviä korkeuksien ollessa ristikosta noin 50 senttiin.

Verryttelimme ensin hetken ravissa ja laukassa. Epper oli tavanomaisen rauhallinen ja hidas, ja yritin melko tuloksettomasti hätistellä sitä terävämpään raviin. Laukka kuitenkin nousi onneksi ihan mukisematta, ja puksuteltiin menemään kevyessä istunnassa. Laukka eteni mielestäni ihan hyvin, mutta ryhtiä olisi saanut ponissa olla paljon enemmän. Nyt mennä vyöryttiin kaula pitkällä ja matalalla, mutta pääasia että laukassa oli edes jonkinlaista meininkiä sen sijaan että olisi pahasti jumittu. Ympyröillä ei Epper kummoisesti taipunut, mistä tulikin noottia. Kieltämättä olisi varmaan ollut kovin hyödyllistä saada Epper edestä ylös ja ryhtiin ja taipumaan kunnolla, sillä tällöin olisi liikekin ollut varmaan aktiivisempaa.

Päivän harjoituksena oli askelpituuden säätelyä, mitä harrastettiin kaarevilla linjoilla. Aloitimme ratsastaen kaarevat linjat ravissa ja ylittäen näillä ravipuomisarjat. Ratsastimme kahta kaarevaa linjaa ikään kuin kahdeksikkona, ja molemmat linjat alkoivat 3-4 puomin sarjalla jolla raviaskeleen tuli venyä pidemmäksi. Näiltä puomeilta kaarrettiin kahden puomin sarjalle, jolle ravia taas piti hieman lyhentää. Epperiä sai ensin käskeä ihan topakasti eteen jotta ravi oli riittävä pidempiin puomiväleihin, mutta alkuherätyksen jälkeen askel venyi väleihin ihan riittävästi (mitä nyt hieman kolisteltiin). Askelta lyhentäessä taas olisi etuosa pitänyt saada ryhdikkäämmäksi, sillä nyt möngerrettiin koko tehtävä kovin etupainoisena ja matalana vaikka askelpituudet kyllä passasivatkin.

Puomisarjojen paikoille tuli seuraavaksi yksittäiset esteet, ja kaarevia linjoja hypeltiin nyt laukassa kukin ratsukko ainakin pari kierrosta putkeen. Ensin molemmat linjat oli tarkoitus ratsastaa viidellä laukalla. Tämä olikin aika luonteva askelmäärä Epperille, mutta jälleen sain ensin herätellä sen liikkeelle sillä ensimmäisellä kierroksella möngittiin miniesteiden yli niin läheltä että välitkin meinasivat jäädä pitkiksi. Kun otin topakamman asenteen ja patistelin Epperin laukkaamaan kunnolla sujuivat linjat viidellä askeleella helposti. Laukkoja en hypyistä saanut vaihtumaan, mutta Epper vaihtoi ne tosi kätevästi lennosta esteiden jälkeen. Tämä näppäryys vaihdoissa on kyllä ehdoton bonusominaisuus Epperissä.

Seuraavana versiona oli ratsastaa ensimmäinen kaareva linja katsomolta peilille viidellä askeleella, ja toinen samanmittainen linja peililtä katsomolle päin neljällä askeleella. Tehtävän helpottamiseksi neljän askeleen linja alkoi pienellä okserilla. Jälleen aloitimme tehtävän aivan liian laiskasti mönkien 6+5 askelta, mutta kun sain Epperin etenemään reippaammin onnistuimme menemään linjat viidellä ja neljällä askeleella useaankin kertaan. Itse asiassa neljä askelta alkoi olla helpompi siinä vaiheessa kun olin saanut Epperin hereille, eli lyhentäminen laukan terävyyden säilyttäen jäi suurimmaksi haasteeksi. Vyöryttiin niin pitkänä ja matalana että säädeltävyys ei ollut ihan huippuluokkaa vaan viiden askeleen väli kävi hieman ahtaaksi. Kaarteissa Epper oikoi kaatuen sisäpohjetta vastaan, mutta silti päästiin kääntymään esteille sopivilla reiteillä ja laukatkin Epper taas korjaili nohevasti lennosta. Pikkaisen oli sellainen matkustajaolo ratsun puksuttaessa eteenpäin, mutta positiivista että Epper liikkui nyt ihan mukavasti eteen ja suoritti tehtävän reippaalla asenteella.

Ei tämä ollut mikään malliesitys laukan säätelystä, mutta selvitimme Epperin kanssa vaaditut askelmäärät ja minulla oli ihan hauskaa. En suuremmin stressannut yksityiskohdista, vaan mennä köröttelimme Epperin kanssa aika huolettomalla asenteella. Epperillä ratsastaessani minua on tainnut joka kerta joko itkettää tai naurattaa, ja tämä kerta meni onneksi sinne naurun puolelle. Voisin ottaa Epperin pienille esteille uudestaankin, sillä vaikka sen hitaus pohkeelle ja raipalle onkin vähän tuskastuttavaa niin tällaisissa hyppelyissä se on ihan hauska kaveri ja tuntuu liikkuvankin esteillä vähän paremmin kuin koulukuvioiden parissa.

Tahmeaa ja hankalaa

Epper oli vähän yllätysheppa koulutunnille, sillä edellisen kerran olen sillä mennyt elokuussa 2012. Yhteistyömme ei ole koskaan ollut erityisen loistavaa, joten kovin suurin odotuksin en tunnille lähtenyt vaikka muistelinkin Epperin olevan periaatteessa ihan kiva ratsastaa.

Verryteltiin aluksi itsenäisesti 5 minuuttia molempiin suuntiin. Ratsastin lähinnä kevyttä ravia ja lopuksi hieman vasenta laukkaa yrittäen enimmäkseen vain herätellä Epperiä reippaaseen liikkeeseen. Epper nimittäin vaikutti tuskastuttavan hitaalta eikä reagoinut pohkeeseen tai raippaankaan juuri lainkaan. Tiedostin ongelmaksi sen että annoin aina lopulta periksi eli en ihan loppuun asti vaatinut reaktiota josta olisin päässyt Epperin palkitsemaan. Itsenäiset verkkailut sujuivat näin ollen alkeistuntimeiningillä ratsastajan puskiessa pohkeella ja huitoessa tehottomasti raipalla samalla kun poni totesi parhaaksi olla välittämättä yhtään mistään. Laukka oli vielä hankalampaa, ja kun lopulta Epperin sain laukalle hätisteltyä mentiin tosi pitkänä ja etupainoisena kyntäen. Alkoi olla sellainen olo että eihän tästä tule yhtään mitään.

Lopputunti ratsastettiin kuviota johon kuului pohkeenväistöt käynnissä ja harjoitusravissa uralta keskelle ja takaisin, sekä toiselle pitkälle sivulle voltit alkuun ja loppuun ja näiden välillä askeleen pidennystä kohti keskiaskellajeja. Aloitimme käynnissä, ja vaikka Epper olikin väistöissä aika tahmea alkoi se niiden myötä olla paremmin kuulolla niin että etuosa tuli parempaan ryhtiin. Volteilla ja suoralla uralla kaula pyöristyi tasaisesti kevyelle tuntumalle, ja hetken aikaa tuntui että apuja pääsi rauhoittamaan. Väistöissä pyöreys ei säilynyt, enkä saanut niiden aikana kättä pidettyä tarpeeksi rentona ja pehmeänä vaan istunnan hieman jännityessä tuli pidätteistä turhan kovia. Ope myös muistutteli ratsastamaan ulkopohkeella hieman eteen ja estämään painon kaatumista väistössä ulkolavalle. Sivuliikettä Epper kyllä aina mönki, mutta ihan priimaväistöjä nämä eivät olleet vaan runko sekä kaula tahtoivat mennä hieman mutkalle.

Ravissa väistöt olivat aluksi sitä että Epper suostui joko väistämään tai ravaamaan mutta ei molempia yhtä aikaa. Tästä ongelmasta päästiin yli ja jonkinlaisia hitaita raviväistöjäkin taaperrettiin, mutta taisi olla edelleen niin että ratsastin väistöissä liikaa käsijarru päällä ja ylipäänsä onnistuin tekemään tehtävästä vaikeamman kuin se olikaan. Volteilla sain asetuksen kautta Epperin taas pyöristymään, ja tällöin oli ravia helpompi myös ratsastaa aktiivisemmaksi eteen kun ei röhnötetty aivan kuonollaan pitkänä ja etupainoisena. Hoksasin myös että auttaa kun istuu itse pystyssä ja jopa vähän takanojaa ajatellen niin etten vahingossakaan kenota etukumarassa, sillä etukeno oli varma jarruttaja Epperille. Itse asiassa ravissa oli kyllä pieniä välähdyksiä ihan toimivasta menosta jolloin Epper eteni pyöreänä pehmeällä tuntumalla ja saatoin jäädä enemmän vain istumaan jatkuvan puskemisen sijaan. Tällöin pääsin mukavasti venyttämään jalat alas Epperin kylkiä pitkin ja istumaan vaivattomasti mukautuen sen pehmeässä ravissa. Väistöihin tullessa pakka kuitenkin aina hajosi ja yhteistyö alkoi rakoilla.

Laukkaaminen oli hirvittävän hankalaa. Oikeaan kierrokseen nostot tehtiin ravista, ja tapahtuivat aina enemmän tai vähemmän ajamalla kun en saanut Epperiä kunnolla vastaamaan laukka-apuihini. Laukan ylläpito oli myös melko työlästä, ja aina pitkän sivun lopussa voltilla Epper alkoi olla sitä mieltä että eiköhän tämä laukkaaminen jo riitä. Ope muistutteli kääntämään paremmin ulkoavuilla välttäen liiallista taivutusta. Laukassa kynnettiin taas hurjan pitkänä ja matalana, ja eihän Epper tällöin voinut kovin laadukasta laukkaa esittää. Vasemmalle laukkahommat oli vielä vaikeampia. Nostot oli tarkoitus tehdä käynnistä lyhyellä sivulla, mutta yleensä laukka nousi meillä vasta jossain pitkän sivun puolivälin paikkeilla. Laukkavolttia en koskaan saanut tehtyä pitkän sivun alkuun kun ei siinä vaiheessa vielä oltu laukassa. Onnistuin epätoivoisilla nostoyrityksilläni ajamaan Epperin siihen tilaan jossa se "sulkeutui" ja alkoi laukkaan hoputeltaessa vain jäkittää selätöntä passikäyntiä. Lopulta kymmenien metrien tuuppaamisen ja käskemisen jälkeen käynnistysnappi aina löytyi ja laukka nousi. Laukka oli aika nelitahtisen oloista ja etuosa oli vinossa oikealla kaulan ylitaipuessa vasemmalle. Volteilla laukka alkoi pysyä paremmin yllä kun huolehdin paremmasta ulkopuolen tuesta ohjalla ja pohkeella niin ettei ponin vinous estänyt sitä laukkaamasta kunnolla.

Olipahan kamalan hankalaa, ja jäi aika paha mieli paitsi siitä miten onnettomaksi tunariksi tunsin itseni myös ennen kaikkea siitä miten huonoa ratsastusta Epper joutui sietämään. Laukannostot olivat sille varmasti tosi epämiellyttäviä, ja muutenkin säädin ohjalla ja pohkeella aivan liikaa ilman tarpeeksi selkeää ja ennen kaikkea palkitsevaa systeemiä. Ei ole ihme ettei Epper oikein motivoitunut työntekoon. Ope kannusti että käynnissä ja ravissa oli niitä pieniä hyviä pätkiä jolloin liikkuminen näytti siltä kuin pitääkin, mutta kuulemma Epperin laukka on ylipäänsä ollut nihkeää viime aikoina. Tästä nihkeydestä ei vaan sitten minun taidoillani päästy mitenkään yli, vaan olisi tarvittu etevämpi kuski työstämään laukkaa paremmalle mallille. Laukannostot on kyllä itselleni se ikuinen kompastuskivi ja välillä ylitsepääsemätönkin ongelma silloin jos alla on hevonen jonka kanssa ne ovat syystä tai toisesta vähän hankalia. Epper ei valitettavasti ole ensimmäinen hevonen jonka olen saanut laukannostoissa jumittumaan ja "hermostumaan" ihan täysin. 

Hiljaa istumisen vaikeus

Koulutunnille sain tällä kertaa Epperin. Edelliskerta Epperillä ei sujunut kovin hyvin ja osasin odottaa ainakin omalta osaltani hikistä tuntia.

Tunti aloitettiin hieman epätavallisella verryttelyllä, sillä heti lyhyen käyntityöskentelyn jälkeen verryteltiin hevoset ravin sijasta laukassa. Laukassa käytettiin vaihdellen perus- ja kevyttä istuntaa pyrkien saamaan hevoset käyttämään kunnolla myös selkäänsä. Käynnissä Epper pyöristyi saman tien ja oli melko kevyen oloinen ohjalla vaikka toki suhteellisen etupainoisena liikuttiinkin. Yritin säilyttää tämän alun mukavan olotilan pitämällä apujenkäytön kevyenä, mutta ennen pitkää ajauduin kantapäillä kaivamiseen ponin tahmaillessa pohkeen takana.

Tästä aloitettiin. Epper hakeutui pyöreälle kaulalle heti alusta lähtien, mutta haasteena oli saada muoto vähemmän etupainoiseksi ja ennen kaikkea poni pohkeen eteen.

Laukassa pehmeä ohjastuntuma ja pyöreys eivät säilyneet, ja edelleen sain olla jatkuvasti pyytämässä Epperiä eteenpäin pohkeella ja raipalla. Ope muistutteli jalan pitkänä alhaalla säilyttämisestä ja lonkkien avaamisesta. Kyllähän Epper taisi vähän paremmin liikkuakin kun en puristanut reisillä kiinni satulaan ja nostanut kantapäitä nälkäkuoppaan asti pohjetta käyttäessä.  Kevyeeseen istuntaan nouseminen tuntui myös hieman auttavan asiaa ja saavan laukkaan lisää tarmoa. Verryttelyn loppupuolella laukka rullasikin jo paremmin ja ympyröillä saatiin ihan pyöreitäkin hetkiä.

Laukkaverryttelyä kevyessä istunnassa. Kevyt istunta koulujalustimilla ei näytä ihan optimaaliselta.

Molempiin suuntiin laukattuamme siirryttiin tunnin varsinaiseen tehtävään eli pohkeenväistöihin ja ravisiirtymiin. Väistöä tultiin käynnissä uralta pituushalkaisijalle, ja väistöstä siirryttiin lopuksi raviin. Myöhemmin raviin siirtyminen oli tarkoitus tehdä väistön sisällä. Käynnissä Epper kulki mukavasti pyöreänä, mutta väistöissä pyöreys ja rentous ei säilynyt. Ilmiselvä syy tähän oli istuntani ja apujenkäyttöni jännittyminen väistöön tullessa, vaikka Epperin kanssa tämä jännittyminen ei ollutkaan aivan yhtä korostunutta kuin monilla muilla hevosilla ratsastaessani. Epper kun väisti varsin helposti (ennakoi väistöön ihan itsekseen kun näki muiden hevosten menevän edellä) eikä juossut alta pois, ja näin ollen oli ratsastajallakin aikaa vähän rentoutua ja antaa väistöavut kaikessa rauhassa. Siltikin mukaan jäi vielä liikaa epämääräistä puristusta ja tönköllä kädellä ohjista vetämistä. Vaikeuksia oli erityisesti tehdä pidätteitä sekä säilyttää kaula suorana ulko-ohjalla mutta samalla asettaa toisella ohjalla pois liikkeen suunnasta, kaikki tämä vieläpä rennolla ja pehmeällä tuntumalla. Oikean ja vasemman käden yhteispeli ei oikein toiminut, ja ponin pää heiluikin puolelta toiselle kun yritin vuoroin pidättää ulko-ohjalla ja vuoroin asettaa sisäohjalla. Olin myös helposti hoputtamassa Epperiä väistössä liikaa eteenpäin, ope ohjeisti että voi kävellä ihan kaikessa rauhassa ja mielellään saisi Epperin käyntiä vähän lyhentääkin väistöön jotta ehditään ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Kiire ei väistössä ole mihinkään.

Käynnissä edettiin mukavan pyöreänä kunhan vaan muisti olla tuuppimatta lantiolla ponia eteen ja ratsastaa sen sijaan pohkeella.

Väistöissä ei rentous ja pyöreys säilynyt. Ulkopohje jännittyy eteen.

Aina väistön jälkeen Epper taas pyöristyi, mutta raviin siirtymiset olivat aikamoisen hitaita. Tässä kohtaa lähdin omaa lantiota heijaamalla tuuppimaan ponia eteen, mikä ei tietenkään asiaa auta vaan pikemminkin päinvastoin. Keskityttiinkin sitten erityisesti istunnan hiljaa pitämiseen ja keskivartalon jäntevyyden säilyttämiseen siirtymisessä. Tämä oli yllättävän vaikeaa, sillä heti jos poni ei välittömästi reagoinut pohkeeseen lähti lantioni automaattisesti heilumaan ees taas. Välillä onnistuin tarkkaan keskittymällä istumaan siirtymisissä paremmin hiljaa, ja silloin ravi käynnistyikin paremmin vaikka toki hieman hitaasti edelleen. Läheskään täydellisesti siirtymiset eivät onnistuneet, mutta jotain parannusta sain sentään aikaan. Selvää on että istunnalla tuuppiminen vain häiritsee ja hidastaa Epperiä, joten sille linjalle ei pidä sortua vaan kärsivällisesti pyytää eteen pohkeella ja tarvittaessa raipalla. Sama ilmiö näkyi jo alkutunnista laukannostoissa, jotka menivät ihan pipariksi silloin kun erehdyin epätoivoisesti heijaamaan vartaloa laukan toivossa kun taas hiljaa istuen laukan kyllä sai nousemaan napakalla sisäpohkeella.

Tunnin parhaat hetket mahtuivat harjoitusravipätkille väistöjen väliin. Lonkat vaan vielä paremmin auki ulkokiertoon niin että saa  jalat pitkäksi alas sekä polven ja reiden irti satulasta.

Ravipätkät väistöjen välissä olivat tunnin parasta antia, Epper liikkui hienosti pyöreänä kunhan maltoin istua hiljaa ja ilman jatkuvaa eteen puskemista. Ope kehotti lyhentämään ohjia sekä ajattelemaan liikettä ylämäkeen ja niskaa ylöspäin (alakaulaa pyöreämmäksi), ja kun tein näin sainkin Epperin liikkuman ryhdikkäämmässä muodossa. Tämä oli yllättävän helppoa, onnistumisen ainekset olivat rento jäntevä istunta ilman ylimääräistä tuuppimista (Epperillä onkin periaatteessa helppo istua hiljaa koska sillä on niin tasaiset liikkeet), pohkeet pitkänä ja rentona kylkiä pitkin ja nopeat selvät pohjeavut ravia aktivoimassa ilman kantapään jännittämistä ylös, polvi/reisi irti satulasta ja kädet hiljaa kannettuna ponin niskaa hienovaraisesti ylöspäin nostaen. Toisin sanoen poni tulee jättää enimmäkseen rauhaan ja vain antaa sen ravata tasaisella tuntumalla pyytäen pohkeella hieman pidempää ja tarmokkaampaa askelta.

Lopuksi otettiin vielä hetki kevyttä ravia. Epper tuntui jälleen hirmuisen hitaalta reagoimaan pohkeeseen ja kevennykseni meni ylitarmokkaaksi tuuppimiseksi. Kädet värkkäsivät ihan liikaa ohjista, joten ratsastajassa ei oikein muuta ollutkaan kuin heiluvia osia. Kun istuin alas harjoitusraviin oli taas helpompi pitää paketti kasassa, ja taisipa Epperkin heti liikkua paremmin eteen sekä säilyttää pyöreyden ilman jatkuvaa ohjien värkkäystä. Ratsastinkin loppuun vielä harjoitusravia ympyräkierroksen verran jolloin päästiin lopettamaan työskentely hyvään hetkeen.

Tämä oli ehkä paras tunti mitä olen Epperillä koskaan mennyt, ja päällimmäiseksi jäi ihan kiva fiilis. Epper on kömpelöstä ja laiskanpulskeasta olemuksestaan huolimatta yllättävän mukava ratsu, ja kun vaan ratsastaa ajatuksella ja välttää pahimpia ylimääräisiä heilumisia ja pohkeella kaivamisia toimii tämä poni aika kivasti. Haasteena vaan olisi saada Epper herkistettyä paremmin pohkeen eteen ja reippaampaan liikkumiseen. Tunti oli ainakin hyvä muistutus siitä kuinka tärkeää on lantiolla heijaamisen ja tuuppimisen välttäminen tällaisella hitaalla hevosella ratsastaessa.

Hävettävän huonoa ratsastusta

Olen varmasti ratsastanut yhtä huonosti ellen huonomminkin vaikka kuinka usein, mutta joka tapauksessa teki mieli otsikoida tämän päivän tuntianalyysi näin sillä tällainen olo tunnista jäi.

Ratsunani oli Epper ja eipä siinä mitään, Epper on ihan hauska ja olihan siitä jo aikaa kun viimeksi sillä ratsastin. Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä ja kevyessä ravissa ympyräkahdeksikkoa siten että asetus pidettiin koko ajan vasemmalla, eli näin ollen toiselle ympyrälle tuli myötä- ja toiselle vasta-asetus. Myötäasetukseen oli tarkoitus saada hevosia venyttämään hieman eteen-alas kun taas vasta-asetukseen yhdistettiin hevosen lyhentäminen ja kokoaminen. Kun otin ohjat tuntumalle ja hain asetuksen vasemmalle Epper tuli aika mukavasti pyöreälle kaulalle, ja opettaja kommentoikin jossain kohtaa että Epper liikkuu ihan hyvässä raamissa. No, tämä hyvä raami oli ennen kuin olin ehtinyt vielä juurikaan tehdä mitään ja pilata Epperin liikkumista etupainoiseksi kyntämiseksi. Pohkeen takana poni kyllä oli koko ajan ja meno oli aikamoista matelua. Asetustehtävä taisi vieläpä harhauttaa ratsastukseni aivan liian ohjapainotteiseksi niin että se pieninkin eteenpäinpyrkimys sammui. Sanomista tuli jälleen käsien levottomuudesta sekä myötäämisestä ennenaikaisesti, ja toisaalta taas en monessakaan kohtaa älynnyt myödätä silloin kuin oikeasti olisi ollut sen aika. Asetus vaihdettiin vielä oikealle, ja oikealle asettaen tehtävä toimi ehkä paremmin, ainakin ulko-ohjan tuntuma oli jotenkin helpompi säilyttää kuin vasemmalle asettaessa. Vaikka väliin sattui joitakin parempia hetkiä niin kyllä isoja ongelmia olivat edelleen väärin ajoitettu myötääminen (tai sen puute) asetuksesta, sekä ratsun toivottoman hidas liikkuminen ja pohkeeseen reagoimattomuus johon en riittävän napakasti puuttunut jäädessäni näpertämään ohjien pariin.

Seuraavana tehtävänä oli ympyrän pienentäminen takaosakäännöstä ajatellen, ja hevosten saaminen kokoamaan itseään automaattisesti tämän liikkeen avulla. Isolta ympyrältä siis ajateltiin etuosaa sisälle johtaen ja sisäpuolelle asettaen, ja samanaikaisesti takaosaa kontrolloiden niin etteivät takajalat lähtisi väistämään ulos ympyrän kaarelta. Ikään kuin hyvin laajan piruetin ratsastamista siis. Tehtävä aloiettiin käynnissä siihen minulle hankalampaan suuntaan eli vasemmalle. Kompastuskiveksi tehtävässä koituivat apujenkäyttöjeni jännittyneisyys (liikaa vetämistä ja puristamista), ja Epper tahtoi pienentää ympyrän  turhan nopeasti aivan pieneksi voltiksi takaosan väistäessä samalla ulos. Käynti meinasi helposti sammua myös. En siis oikein kunnolla saanut palasia loksahtamaan tässä paikoilleen niin että tehtävä olisi sujunut toivotulla tavalla.

Pian samaa harjoitusta jatkettiin vasemmassa laukassa ja tässähän se paketti sitten levisi viimeistään ihan täysin. Epper lähti laukkaan enemmän tai vähemmän ajamalla, ja laukan sisällä tuntui että koko ajan sai olla ajamassa täysillä eteen jotta ei tipahdettaisi raville. Välillä kyllä tipahdettiin. Yritä siinä sitten pienentää ympyrää piruettimaisesti kun hevonen puksuttaa kilometrin mittaisena kiireiseksi ajettua mutta vetelää laukkaa - jooei. Äkkiä pudottiin raville jos yritin ruveta ympyrää tehtävänannon mukaisesti pienentämään. Opettaja kehotti ratsastamaan ensin isolla ympyrällä laukan lyhyeksi ja teräväksi pidätteitä ja pohjetta vuorotellen, mutta helpommin sanottu kuin tehty tämäkin. Meno oli sitten sitä että kuski roikkuu jännittyneellä kädellä ponin suussa ja paukuttaa samalla pohkeilla lisää vauhtia oikean askellajien säilyttämiseksi. Ihan alkeistuntimenoa jälleen kerran. Hetkellisesti liike tuntui muuttuvan parempaan suuntaan napakammaksi ja lyhyemmäksi, mutta kun yritin lähteä tästä ympyränpienennystä ratsastamaan oltiinkin taas pian ravilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna omassa ratsastuksessani oli ihan liikaa hosumista ja rauhattomuutta niin istunnan kuin apujenkäytönkin suhteen joten ei ihme jos ei kulje. Facepalm.

Onneksi homma sentään toimi edes vähän paremmin oikeaan kierrokseen. Otettiin pari ympyränpienennystä käynnissä oikealle ja sitten jatkettiin oikeassa laukassa. Oikea laukka tuntui alunalkaenkin toimivan paremmin, ja kun opettaja vielä ohjeisti istumaan rauhallisesti ja jättämään heijaukset pois (eli ei yritetä liikkua hevosen puolesta vaan laitetaan hevonen liikkumaan ratsastajalle) niin alkoi jo melkein sujuakin. Laukka oli hallitumman oloista ja tuntui että sitä sai ratsastettua jopa vähän ylöspäinkin eikä vain eteenpäin. Sain ohjastuntuman nyt rentoutettua samalla kun rauhoitin istumisen, ja verrattuna vasempaan kierrokseen meno oli jo ihan asiallista vaikka pohkeella saikin pyytää aika voimakkaasti eteen. Sain jopa kerran-pari nätisti pienennettyä ympyrän pieneksi voltiksi rauhallisilla avuilla ja laukan säilyessä vaikka ehkä ihan toivotunlaista etuosan siirtoa ja kokoamista siihen ei vielä tullutkaan. Tässä kohtaa siis tuli jonkinmoinen oivallus siitä miten pitäisi ratsastaa jotta laukka ei olisi sellaista kuin vasempaan kierrokseen tänään: rauhallisesti paikoillaan istuen vaikka hevonen tekisi mitä (=yrittäisi tippua koko ajan raville), nopeita ja napakoita tarkoituksenmukaisia apuja käyttäen ja ei mitään älytöntä vetämistä ja puristamista vaan pienet avut ja jos ne ei riitä niin heti perään voimakkaammin. Itsestäänselvää, mutta tarvitsin demonstraation jotta meni perille.

Lopuksi kevennettiin hetki ravissa tehden myötä- ja vasta-asetuksia ympyrällä. Epper ravasi hetken aikaa laukan jälkeen ihan mukavan oloisesti mutta kohta meno taas hyytyi turhan paljon. Pyöreällä kaulalla kuljettiin ainakin pääsääntöisesti ja Epper myötäsi asetuksiin aika hyvin. Ei pöllömpää tässä kohtaa mutta eteenpäinpyrkimystä olisi vielä kaivattu paljon lisää samoin kuin kuskin käsiin rauhallisuutta.

Vasemman laukan räpellykset jäivät kummittelemaan mieleen siinä määrin että jäi jokseenkin epäonnistunut fiilis tunnista. Eipä se meno toki muiltakaan osin ollut niin kovin loisteliasta. Seuraavan kerran kun saan Epperin kannattaa varmaan suosiolla jättää satula pois, pari ratsastajaa ryhmästäni nimittäin huomautti että Epper on paljon parempi ratsastaa ilman satulaa, ja onhan sillä mukavan pyöreä selkä ja pehmeät liikkeet.