Suurin kurpitsa eli halloween-teemakisat

Vake-o'-lantern. Huomaa sinivalkoinen ruusuke!

Tänäkin sunnuntaina oli kisat, sillä nyt ratsastettiin Tallinmäellä LidRid Teamin seuracupin toinen osakilpailu. Ensimmäinen osakilpailu pidettiin siis maaliskuussa, jolloin vierailimme Kiimingin ratsastuskeskuksella osallistumassa sekä koulu- että esteosuuteen. Idea oli myös Tallinmäellä järjestettävässä cup-osakilpailussa sama, eli yhden päivän aikana mentiin sekä koulua että esteitä, ja ajankohtainen pukeutumisteemakin oli kisassa mukana. Luonnollisestikin pyhäinpäiväviikonlopun naamiaiskisojen teemana oli halloween.

Kisapäivä aloitettiin esteosuudella, jossa osallistuimme Vaken kanssa 80 sentin luokkaan. Käytössä oli ihanneaika-arvostelu, ja meillehän se kyllä passasi. Tempovaatimuskin oli taas se mukava 300 m/min. Rata oli tällä kertaa varsin simppeli, vain seitsemän esteen mittainen ja suoraviivainen. Mukana oli kahden laukan sarja, mutta se oli selvästi alle maksimikorkeuden. Maneesin ikkunoista silmiä häikäisevä aamuaurinko kuitenkin asetti omat haasteensa, ja auringon häikäisyvaikutuksen vuoksi ainakin kolmoseste oli jätetty vähän pienemmäksi. Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja Vake vaikutti verryttelyssä ihan pörhäkkäältä ja vähän pomppuisaltakin näin pakkaspäivän kunniaksi. Etenkin katsomopäädyssä tahtoi tulla lapaliirto-oikomista. Verryttelyhypyt sujuivat joka tapauksessa ihan napakasti. Tykkäsin Vaken energiasta, mutta tiesin, että oikomisen kanssa saisi radalla olla kyllä aivan erityistarkkana.

Odottelimme maneesissa kun ryhmän ensimmäiset ratsukot suorittivat ratansa. Sitten oli meidän vuoro. Lähtökiihdytyksiin ei ollut valtavasti tilaa, mutta Vake porhalsi ensimmäiselle esteelle oikein kunnon imulla. Laukassa oli kivaa ponnekkuutta. Kakkosesteelle tuli ikkunoista pientä valoefektiä, ja sitä Vake katsoikin hypyn aikana vähän tarkemmin. Kolmoselle tultiin päädystä vähän lapa edellä, mutta ihan sujuvasti. Reilun 21 metrin linjalla koetin ratsastaa hieman kiinni, ja saatiinkin kuusi laukkaa mahtumaan tähän aika mukavasti. Linjan jälkeen olisi vaan sitten pitänyt lähteä lentämään saman tien eteen, sillä seuraava este oli sarja. Sarjalle ei tultu ihan niin hyvällä imulla, ja pientä mutkitteluakin lähestymisessä tapahtui. Eipä sattunut tulemaan oikein sujuvaa ponnistuspaikkaa, vaan a-osalle tuli aika laiska hyppy läheltä, ja niinpä sarjaväliin ei sitten kunnolla venytty. En lähtenyt pahasti tuuppaamaan, vaan annoin Vaken ottaa ylimääräisen miniaskeleen. Tällä kertaa ei siis sarjalle tullut onnistumista vaan mönkiminen, mutta selvitettiin se silti puhtaasti. Seuraavalle esteelle päästiin taas kiinni rytmiin, ja radan päättävä 17 metrin linja meni asiallisesti viidellä laukalla.



Rata oli aika kiva. Lapa edellä puskemiset toivat suoritukseen pientä epätasaisuuden tunnetta, mutta Vake oli mukavasti hereillä ja terävänä. Sarjalla tuli sitten hyytyminen, mutta tämä on tämä tavanomainen sarjaongelma, että jos ei a-osalle tule sujuvaa ponnistuspaikkaa josta päästään lentämään eteen niin sitten ei ilman lisäaskelta helposti selvitä. Yritin ratsastaa kaarteet rauhassa ja oikomatta, jotta emme liikaa alittaisi ihanneaikaa. Nytpä aikaan ratsastus sitten menikin aivan nappiin, sillä aikamme oli 45,90 sekuntia ihanneajan ollessa 46 sekuntia. Siitä on hankala enää paremmaksi laittaa, ja niinhän siinä kävi, että voitimme koko luokan. Tämä oli ensimmäinen voitto meille 80 sentin tasolla!

Esteosuus ei siis olisi voinut paljon paremmin mennä, ja iltapäivän kouluradalle lähdinkin tämän jälkeen leppoisalla mielellä. Ratana oli Helppo C EB Special. Odotukset eivät tietenkään olleet suuret tämän lajin osalta, mutta Vake oli aamulla vaikuttanut ihan pirteältä, joten toivoin energiaa riittävän vielä vähän kouluradallekin. Verryttelyn ratsastin aika lyhyesti, enkä ottanut siinä ollenkaan laukkaa, sillä ulkokenttä oli hieman kova. Vake liikkuikin ravissa ihan näppärässä muodossa ja rennosti. Energiaa saisi liikkumisessa aina olla enemmänkin, mutta meno oli ihan toimivaa. Radalle mennessä ja raipan jäädessä pois oli odotettavissa vähintäänkin jonkinlaista hidastumista, mutta onneksi Vake ei jumahtanut nyt mitenkään totaalisesti. Maneesissa otin vielä lyhyesti laukkaa alle, ja sitten olimme valmiit aloittamaan radan.

Alkuradan ravitehtävät sujuivat ihan asiallisesti. Alkutervehdyslinjasta tuli mukavan suora, ja raviympyrällä Vake ravasi ihan tahdikkaasti. Energia vaan oli sen verran puutteellista, että nenä tuppasi painumaan liiankin alas, eli ryhtiä tähän pitäisi saada lisää. Askeleen pidennyksessä etuosa ryhdistäytyikin paremmin, mutta jarrutuksesta lävistäjän lopussa tuli vähän töksähtävä. Pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa esitettävän laukannoston tiesin vaikeaksi, ja vaikka kuinka yritin muka antaa avut ajoissa, myöhästyi nosto silti reilusti, sillä Vake vastasi niin hitaasti. Laukassa meno oli tavanomaisen nihkeää. Käyntiosuudella Vake puolestaan liikkui ihan ryhdikkäästikin, mutta jälleen askellus olisi saanut olla eloisampaa. Myös toinen laukannosto myöhästyi, ja oli ihan hilkulla, ettei noussut väärä laukka Vaken jäädessä vähän vinoksi kulman jälkeen. Vasemman laukan ympyrällä tuli pieni tahtirikko Vaken koettaessa siirtyä raviin, eli tämäkään laukka ei pyörinyt oikein minkäänlaisella energialla. Lopputervehdyslinja onnistuikin sitten ihan hyvin ja suoraan.

Rata oli tietysti taas aika hidas ja energiaton, mutta oli tämä liikkuminen edellisiä koulukisoja parempaa. Vake ei tällä kertaa sulkeutunut kuoreensa aivan täysin, joten ei mennyt pahaksi puskemiseksi. Kyllähän se energian puute sitten näkyy siinä, että ravissa nenä lähtee helposti pilkkimään liian alas eikä etuosa pysy ryhdissä, ja tuntuma on monessa kohtaa vähän heppoinen. Vähän myös harmitti se, etten muistanut radalla juntata olkavarsia kylkien viereen, vaan päästin käsivarret liian suoraksi ja siten tuntumankin karkaamaan. Paljon parempi fiilis jäi kuitenkin kuin edellisistä koulukisoista, eli taas voi todeta tämän olevan mataliin odotuksiin nähden ihan ok rata. Tasaisuus ja täsmällisyys olivat toki ratamme hyvät puolet, ja pisteitä tuli 65,95 %:n edestä, kun arvostelu oli näissä kisoissa aika ystävällistä. Ei luonnollisestikaan sijoitusta, mutta ei oltu aivan jumbojakaan.

Kisapäivä oli hauska, ja eihän tällaisissa oman seuran pikkukisoissa osannut oikeastaan jännittääkään yhtään. Sekään ei tietysti haitannut, että menestystäkin tuli eikä edes kouluosuus ollut mikään täyskatastrofi. Varsinainen hyvän mielen kisapäivä!

Kuvasta ja estevideosta kiitos Annelle, kouluvideosta kiitos Päiville!

Pötkylä ja putkula

Vuorossa olivat 1-tason koulukisat kotikentällä. Luokkavaihtoehdot olivat helppo C -tasoinen harrasteluokan ohjelma sekä helppo B -tasoinen lasten esiohjelma A. Näiden välillä oli tehtävä valinta sekä Vaken että Aasian osalta, ja viime aikoina hyvin sujuneiden treenien perusteella päädyin Vaken kanssa esiohjelma A:han. Tämä oli mukavasti Vakelle sopiva ohjelma, sillä rataan ei kuulu ollenkaan keskiravia tai -laukkaa eikä myöskään loppuun asti ratsastettavia laukkalävistäjiä. Artsin suosittelemana valitsin lopulta saman ohjelman myös Aasialla ratsastettavaksi, vaikka tämän viikon valmennuksen jälkeen harkitsinkin vielä pitkään ja hartaasti helpompaan luokkaan vaihtamista laukkaongelmien takia.

Vake oli tällä kertaa ensimmäisenä vuorossa. Yritin välttää liian pitkää verryttelyä sekä pitää mielessä sen, ettei kaikkein parasta virettä kannata kaivaa vielä verryttelyssä esiin, koska Vake ei siellä "huipulla" kauan pysy. Verryttely maneesissa menikin oikeastaan ihan mukavasti. Pienen alkujähmeyden jälkeen Vake alkoi toimia kun otin ensin hieman laukkaa alle. Toki se olisi saanut olla paremminkin pohkeen edessä, mutta ravissa meno ei ollut yhtään hassumpaa eikä hävettänyt olla siellä helppo B -luokan verryttelyssä hienompien hevosten joukossa, kun Vake kuitenkin meni pätevän näköisesti.

Pysyin maneesissa aivan viime tippaan, jottei raipasta tarvinnut luopua kuin juuri ennen omaan suoritukseen siirtymistä. Aitojen sisään mennessä Vake hieman pällisteli ympärilleen ja jopa tuijotti tuomaria. Samalla se muuttui selvästi kuurommaksi avuilleni ja hidastui huolestuttavasti. Lähtömerkki tuli melkein saman tien, ja aloitin radan aika pahasti pohkeen takana hiippailevalla ponilla. Tulimme alkutervehdykseen suorassa, mutta juuri kun olin pysäyttämässä Vakea, se säikähti kentän portin kohdalla yhtäkkiä riehuvia lapsia. Ei näin, ihmiset hyvät! Vake hyppäsi pysähdyksestä sivuun, ja aloitus meni siis höpöksi. Valitettavasti säikähdys ei tuonut Vakeen yhtään lisää energiaa, vaan pikemminkin se liikkui entistä varautuneemmin ja hitaammin. Sen huomio tuntui olevan enemmän ympäristössä kuin ratsastajassa, ja kuurous pohkeelle oli aika totaalista. Kun ei ravissa ollut yhtään aitoa energiaa, oli tuntumakin aika heppoinen ja Vake pilkki edestä liian matalalla ja vähän kuolaimen takanakin. Taapersimme ravikuviot täsmällisesti läpi, ja energian puuttuessa paperiin tuli tasainen rivistö numeroa 5,5.

Laukassa meno oli melkein vieläkin tahmeampaa, eikä laukka pyörinyt yhtään. Taas tuuppasin kuviot läpi, mutta se oli ainoa asia, mitä pystyin tekemään. Ihme, että laukat sentään nousivat. Ohjelman lopussa esitettävistä keskikäyntipätkistä tuli sentään kuutoset, sillä käynnin tahti oli puhdasta. Lopputervehdys meni onneksi alkutervehdystä paremmin.

Tuloksemme oli 55,385 %. Ilman säikähdystä oltaisiin päästy 56 %:iin, hiphei. Ei tosiaankaan hyvät pisteet, mutta eipä ollut ratakaan hyvä, vaan tällä kertaa tapahtui taas pahemmanlaatuinen hyytyminen. Ulospäin Vake ei varmasti näytä siltä, että se jännittää, mutta ainakin tällä kertaa hitaus ja kuurous tuntuivat minusta johtuvan pienestä jännittämisestä ja varauksellisesta suhtautumisesta ympäristöön. En vaan tiedä, miten voisi välttää nämä tilanteet, joissa Vake käpertyy radalla kuoreensa ja muuttuu superhitaaksi. Se sentään lohduttaa, ettei ihan jokainen kisarata ole aivan näin pahaa tahmailua, vaan paremminkin on mennyt. Ehkä sitäkin asiaa voi pitää positiivisena, että saan sentään verryttelyssä Vaken toimimaan ihan hyvin. Pohjatyöt on tehty sen verran hyvin, että verryttelyssä ei tarvitse alkaa läpiratsastaa vaan homma on siellä valmiiksi hallussa. Radalla hyytyminen on kuitenkin aika toivotonta.

Päivä oli sentään vielä pelastettavissa toisen ponin kanssa. Aasian kanssa ei onneksi tarvinnut pelätä hyytymistä, mutta sen osalta jännitin laukan tasapainottomuutta ja raville putoamisia. Verryttelyssä Aasia liikkui taas ensin aika tönkösti ja tuntumaa pakoillen, mutta laukka teki ihmeitä tällekin ponille. Kaiken lisäksi laukka pysyi verkassa mukavan maltillisena ja rauhallisena. Laukan jälkeen pääsin sitten ratsastamaan ravia paremmin auki, ja Aasia alkoi tulla tuntumalle. Loppujen lopuksi verryttelyssä tuli oikein kivoja, ryhdikkäitä ravipätkiä. Käyntisiirtymisillä tarkistin kontrollia, ja Aasia liikkuikin aika mukavasti ohjan ja pohkeen välissä. Oikealta se kuitenkin välillä pureutui kuolaimeen kiinni ja koetti vetää itseään pitkäksi, mihin auttoivat oikean takajalan aktivointi sekä ne siirtymiset.

Radalla lähtömerkkiä odotellessa päätin ottaa vielä vähän laukkaa liikkumisen sujuvoittamiseksi. Aasia kuitenkin kompastui laukassa jalkoihinsa, ja hetken oltiin vähän pasmat sekaisin. Sain onneksi paketin takaisin kasaan, ja pääsimme aloittamaan ihan hyvässä järjestyksessä. Aasia oli hieman pitkän oloinen ja vänkäsi vähän tuntumaa vastaan, ja alkutervehdyslinjaan lipsahti pieni mutka. Lähdimme etenemään ravitehtäviä tahdikkaasti, mutta Aasia oli edelleen vähän pitkä eikä täysin rehellisesti kuolaimella. Nelikaarisella kiemuralla keskityin tarkkoihin teihin, sillä olin etukäteen oikein laskenut ja suunnitellut huolellisesti kaarien kääntöpisteet. Kaarteissa olisi kuitenkin pitänyt myös muistaa säilyttää parempi energia, ja olisin voinut ratsastaa rohkeammin pohkeella tuntumaa kohti, jotta kiskominen oikealta olisi loppunut ja poni myödännyt paremmin.

Sitten tulikin pelättyjen laukkatehtävien aika. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka rauhallisena ja tasapainoisena laukka pysyi! Pyöreämpää olisi meno saanut olla, mutta Aasia ei lähtenyt kiirehtimään ja kiikuttamaan, vaan pysyi maltillisena. Laukka pysyi ongelmitta yllä voltin ja pitkän sivun ajan, mutta kulmasta lyhyelle sivulle tullessa tapahtui se perinteinen pitkäksi venähtäminen, ja Aasia putosi päädyssä hetkellisesti raville. Harmillisesti tämän rikon takia koko arvostelukohta meni neloseksi, ja koska kertoimena oli kaksi, tuli tämä lipsahdus kalliiksi eli 3-4 pistettä rokottavaksi. Vielä seuraavassakin tehtävässä tuli rikko, sillä Aasia ehti lävistäjällä vaihtaa laukan vääräksi juuri ennen raviin siirtymistä. En ollut tiennytkään, että se osaa vaihtaa!

Vasen laukka nousi terävästi, ja pitkälle sivulle tullessa Aasia oli jopa mukavasti kuolaimella. Pyöreys katosi voltille kääntyessä, mutta vasen laukka pysyi hämmästyttävän hyvin yllä eikä rikkoja enää tullut. Esitimme vielä loppuun keskikäynnin, jossa Aasia edelleen oli puiseva oikealle ohjalle. Lopputervehdykseen ravattiin sievästi, mutta pysähdyksessä Aasia taas kiskoi hieman vastaan ja lipsahdettiin vähän vinoon.

Emme esittäneet Aasiankaan kanssa tänään ihan parasta menoamme. Ravissa se on kulkenut paljon paremminkin kuin nyt. Oli tämä kuitenkin paljon mielekkäämpi rata kuin Vaken kanssa, kun poni sentään eteni. Ehdoton valopilkku oli laukan pysyminen kasassa paljon paremmin kuin osasin odottaa. Vaikeampi vasen laukka ei mennyt edes rikki, eikä laukassa menty holtittomasti eteen kiitäen, vaan kaikessa rauhassa ja tasapainossa. Ihan oikeassa luokassa siis epäilyksistäni huolimatta olimme. Ennustin tällä suorituksella prosenteiksi 58, ja osuin tässä erittäin oikeaan, sillä saimme 58,077%. Itse asiassa jäimme sijoituksesta kolme pistettä, jotka menetettiin sinä yksittäisessä laukan rikkomisessa, joka tapahtui kertoimellisessa arvostelukohdassa. Olisipa se laukka pysynyt! Mukava joka tapauksessa tietää, että Aasialla pystyy mainiosti menemään helppoa B:tä ja itse asiassa sillä pystyy tällä tasolla jopa ihan pärjäämäänkin. Siinäpä motivaattoria seuraaviin kisoihin.

Videoista kiitokset Noralle ja Päiville!

Koulukisoissa voi pienestäkin olla iloinen

Tulossa alkutervehdykseen. © Emmi Erkkilä

Vielä alkukeväästä uhosin, että Vaken kanssa ei kyllä lähdetä omalta tontilta minnekään koulukisoihin. Sittemmin pyörsin päätökseni, kun poni alkoikin toimia valmennuksissa taas paremmin. Nyt oli sitä paitsi kyseessä oman seuran eli LidRid Teamin järjestämät kisat, joten pitihän sinne mennä jo ihan kannatuksen vuoksi. Niinpä Vake joutui kuin joutuikin lähtemään koulukisoihin Kiiminkiin, ja nämä olivat meille tänä vuonna toiset oman tallin ulkopuoliset koulukisat. Sopivaksi katsomani luokka oli Helppo C EB Special. Kyytijärjestelyjen vuoksi päivästä tuli pitkä vaikka menimmekin vain yhden luokan, mutta sää oli onneksi hyvä.

Vaken verryttely oli tarkoitus pitää mahdollisimman lyhyenä, mutta pokka ei loppujen lopuksi kuitenkaan riittänyt aivan tarpeeksi lyhyeen verryttelyaikaan. Niinhän siinä pääsi käymään, että huippukohta verryttelyssä saavutettiin jo reilu 5 minuuttia ennen radalle menoa, ja kaikkein paras vireystila ei enää pysynyt yllä sen jälkeen. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, etten verryttelyssä sortunut kovin pahaan panikointiin ja yliratsastamiseen, vaan pystyin ratsastamaan melko rennosti ja järkevästi stressaamatta siitä, ettei Vake ollut heti ensimmäisellä minuutilla valmis ja nyökyssä. Kyllä se pyöreys ja liikkumisen sujuvuus sieltä pikkuhiljaa löytyi, vaikka toki olisin voinut herätellä Vaken vielä paljon energisemmäksikin. Laukkaa patistellessa tuli parit pukit, joten olipa verryttelyssä jotain villimeininkiäkin.

Taktikoin ratsastamalla verryttelyn mahdollisimman pitkälti maneesissa, missä sai olla raippa kädessä. Ulos raipattomalle alueelle siirryin vasta viime tipassa, ja lähes saman tien sainkin jo mennä aitojen sisälle. Näin pyrin ehkäisemään Vaken hyytymisen ja pohkeella puskemisen ennen suorituksen aloittamista. Energisesti ei ratamme alkanut, mutta ei kuitenkaan aivan toivottomissa merkeissä. Vake ravasi pyöreällä niskalla ja sain ratsastettua pituushalkaisijalle täsmällisesti ja suorassa. En tiedä, miksi alkutervehdyksen numero oli vain 6, mutta ehkä pisteitä laski hidas liikkeelle lähtö pysähdyksestä. Seuraava tehtävä oli raviympyrä, jossa tavoitteena oli Artsin ohjeiden mukaisesti esittää reipasta ja letkeää ravia. Olisihan se Vake kyllä tarmokkaamminkin saanut liikkua, mutta ravi oli tahdikasta. Energian puute näkyi siinä, että nenä pilkki liian alas, vaikka poni olikin kuolaimella ja pyöreä. Ennen askeleen pidennystä lävistäjällä yritin saada Vakeen parempaa ryhtiä ja energiaa, mutta vaatimattomaksi pidennys tietenkin jäi. Lävistäjän loppuun sain kuitenkin tehtyä ihan näkyvän siirtymisen.

Raviympyrää esittämässä. © Emmi Erkkilä

Sitten alkoikin ahdistaa, sillä vuorossa oli hankala laukannosto kulman jälkeen pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa. Lyhyt sivu meni vähän nyhjätessä ja epämääräisesti valmistellessa, ja laukka nousi tosi lötkösti. Laukka ei lähtenyt kunnolla pyörimään ja nenäkin nousi laukassa tietysti ylös, mutta keskityin tästä huolimatta ratsastamaan täsmällisen ympyrän. Onneksi tässä ohjelmassa ei laukkaa tarvinnut mennä pitkästi, vaan seuraavaksi saatiin hengähtää ravissa ja käynnissä. Siirtyminen ravista käyntiin oli mielestäni aika jees eikä töksähtänyt pahasti. Käynti olisi saanut työntää tarmokkaammin eteenpäin, ja siksipä muoto ei tahtonut pysyä aivan tasaisena. Käynti oli kuitenkin puhdasta ja tahdikasta, ja pysähdys lävistäjällä osui hyvin pisteeseen. Vake jopa yllätti niksauttamalla pysähdyksessä kaulan pyöreäksi. Siirtyminen takaisin raviin sekä laukannosto kulman jälkeen olivat hitaita ja tahmeita, eikä vasen laukka pyörinyt oikeaa paremmin. Lopputervehdykseen tullessa oltiin muuten suorassa linjalla, mutta enpä tajunnut Vaken olevan vähän oikealle asettunut. Loppupätkä pituushalkaisijalla esitettiin käyntiä, jossa sain ratsastaa pohkeella aika paljon eteen, mutta siihen ohjelma sitten onneksi päättyikin ennen kuin mentiin tämän pahemmin puskemisen puolelle.

Rata oli mielestäni "ihan ok". Odotukset eivät olleet korkealla, ja tämä suoritus kyllä täytti tai jopa ylitti ne. Kuten osasin odottaa, laukka oli nihkeää ja nostot pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa kompastuskivemme. Ravissa oli hyvätkin hetkensä, ja ravista ja käynnistä tulikin kautta linjan parempia numeroita kuin laukasta. En päätynyt pahemmin puskemaan pohkeilla, enkä puristanut reisillä tai könöttänyt häiritsevästi etukumarassa. Vake ei ollut energinen eikä lennokas, mutta se kuitenkin kuunteli ja teki tehtävät eikä sulkeutunut kokovartalojumitukseen. Kokonaisuudessaan tämä ei ollut ainakaan huonoimmasta päästä ratojamme, vaan tässä oli monta juttua, joissa on tapahtunut edistystä! Positiivisen puolelle siis meni, vaikkei vielä mikään hieno suoritus ollutkaan. Paperissa oli kiitosta täsmällisesti ratsastetuista teistä mutta toivottiin tietenkin energisempää ja tarmokkaampaa menoa. Tuloksena oli tasan 60%, joten pääsin tavoitteeseeni myös sen osalta, sillä olin asettanut tavoiteprosentin kutosella alkavaksi. Muiden suoritusten perusteella luokan skaala vaikutti sitä paitsi melko tiukalta, eli pisteitä ei jaettu tänään ilmaiseksi eikä lepsusti, joten siihen suhteutettuna tulos oli ihan hyvä. Myös paikkamme tuloslistalla oli selvästi odotettua parempi, sillä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Ei siis yhtään hullummin siltäkään osin, ja osaan olla iloinen näinkin pienestä onnistumisesta.

Videosta kiitos Veeralle!

Odotusten mukaiset kouluradat

Leirin jälkeen ei kauan ehtinyt kotona huokaista, sillä heti lauantaina oli ohjelmassa koulukisat Tallinmäellä. Ratsastin sekä Aasialla että Vakella C-merkin kouluohjelman. Vakella osallistumisen mielekkyys kyllä hieman mietitytti, kun en kisanalusviikolla päässyt ponilla itse ratsastamaan. Paljon en Vakelta odottanut, vaan uumoilin sen olevan kammottavan laiska ja etupainoinen. Aasian rata oli se kiinnostavampi osuus, sillä treenit ovat sen kanssa sujuneet ihan mukavastikin, vaikka toki laukassa on vielä paljon haasteita. Lähtöjärjestyksen osalta minulla oli vähän huono tuuri, sillä menin Aasian kahdesta ratsastajasta ensimmäisenä ja Vaken kolmesta ratsastajasta viimeisenä, eli juuri vähemmän optimaalisella paikalla molemmilla poneilla. Tiedä sitten, oliko tällä loppupeleissä mitään suurempaa merkitystä.

Ensin tosiaan vuorossa oli Aasia. Kisat ratsastettiin maneesissa, mutta verryttely oli ulkona. Aasia vaikutti varsin mukavalta ratsastaa heti alusta lähtien, ja se olikin ollut viime päivinä osaavissa käsissä. Ravissa mentiin ihan pyöreänä, mutta rentoutta ja pidätteeseen vastaamista olisi vielä voinut hioa. Aioin juuri alkaa laukata, kun meidät pyydettiinkin jo maneesiin, sillä edeltä oli jäänyt pois ratsukko, joka olisi startannut meidän edellämme sekä perusmerkissä että C-merkissä. Niinpä meidän piti mennä perusmerkin ainoan ratsukon seuraksi odottamaan maneesin päätyyn. Laukkasin hätäisesti yhden pääty-ympyrän, ja harmitti vähän, kun verryttelyajasta hävisi yhtäkkiä tärkeitä minuutteja ja kunnolla laukkaaminen jäi tekemättä.

Aasia oli radalla ensin hiukan jännittynyt, mutta kävimme tutkimassa tuomaripäädyn, ja kaikki oli sen jälkeen hyvin. Ravailin hetken hakien poniin vielä rentoutta, ja aloittaessani ohjelman Aasia liikkui melko pyöreänä. Koko aikaa en saanut tuntumaa säilymään, ja toiveissa olisi ollut vielä paremmin pohkeen ja ohjan välissä olevan ratsu. Alkutervehdyksessä oli pientä kiemurtelua. Teimme mielestäni ihan asiallisen askeleen pidennyksen, mutta tässä kuulemma tahti kiihtyi liikaa. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä sen sijaan onnistuivat pehmeästi. Sitten olikin jo laukannoston vuoro, ja pelkäsin ohjelman leviävän hyvän alun jälkeen tähän. Aasia nosti laukan topakasti, ja laukkaympyröillä se tuntui vähän kiikuttavan. Onneksi laukka pysyi yllä, mutta meno oli vähän liian kiireistä. Laukasta raviin siirtyminen tuli oikeaan pisteeseen, mutta sen jälkeen Aasia juoksi jonkun matkaa kiireisenä. Täyskaartoon sain jo ravin rauhoitettua, ja sitten esitimme ihan kauniin pätkän ravissa sekä käynnissä. Toinen laukannosto ja laukkaympyrät olivat jo rennompia. Tuudittauduin siihen, että laukka pysyisi nyt itsestään yllä, enkä ollut tarkkana, kun tulimme laukassa kulmaan ja siitä pitkälle sivulle. Varoittamatta Aasia sitten pudottikin laukan pois niin kuin se vasemmassa laukassa usein tekee, joten siirtyminen raviin ja sen jälkeinen raviosuus menivät tietysti höpöksi. Täyskaarron aikanakin olivat pasmat vielä vähän sekaisin. Sitten oli onneksi aikaa rauhoittaa tilanne uraa pitkin ravaten. Pysähdykseen kentän keskelle tultiin vastustaen, mutta lopputervehdyslinjasta sain tsempattua hyvin suoran, ja tässä myös pysähdys onnistui paremmin.

Radassa oli monia hyviä kohtia, mutta ne kiirehtimisen sotkemat kohdat vähän harmittivat. Ei tämä huono ollut, mutta jäi kuitenkin vähän alisuorittamisen maku. Etenkin laukasta raviin putoaminen oli harmillinen, koska en vaan ollut tässä kohdassa tarpeeksi valppaana. Sekin otti päähän, etten muistanut keskittyä nojaamaan taakse. Radalla vaan tapahtui niin paljon, etten muistanut ajatella istuntaa. Hetkittäin varsinkin ravissa Aasia rentoutui ja tasoittui tosi kivasti, joten kyllä tämä tuntui erittäin kehityskelpoiselta menolta. Ihan parasta osaamistamme ei mielestäni radalla näytetty, mutta ainahan valmennuksissa menee paremmin kuin kisoissa. Paremmin meni nyt kuin viime kerralla ensimmäisissä yhteisissä koulukisoissamme. Tuntuma pysyi tällä kertaa tasaisempana, vaikka toki siinä olisi vielä parannettavaa. Istunnalla olisi päästävä paremmin tasapainottamaan etenkin laukkaa sekä tekemään pidätteitä. Tulos oli ihan asiallinen 63,333%, ja jäimme lopulta sijoituksesta hyvin niukasti. Ilman sitä rikkoa laukasta raville olisi tainnut ruusuke tulla. Ensi kerralla tsemppaan sitten vielä lisää.

Aasian radan jälkeen päätin, että Vaken kanssa en sitten alisuorita vaan teen ihan kaikkeni ratsastaakseni hyvän radan. Vake oli ollut edeltävillä ratsastajilla aika laiska, niin kuin se koulukisoissa aina on. Lähdin yrittämään mahdottomalta tuntuvaa tehtävää, eli Vaken herättelyä liikkeelle ja reagoimaan pohkeeseen. Leiriltä oli tarttunut ratsastukseen kenties uudenlaista napakkuutta, ja aluksi tämä tuntuikin tehoavan. Aloitin verryttelyn herkistäen Vakea pohkeelle, eli en välittänyt muusta kuin siitä, että poni reagoi kunnolla eteen. Jos ei lähtenyt pohkeesta niin heti tuli muistutus raipalla. Sain Vaken säikäytettyä liikkeelle jo parilla oikea-aikaisella raipan napautuksella, eikä todellakaan mennyt kauan kun se alkoi lähteä pohkeesta eteen. Siinäpä oli vaan se kääntöpuoli, että Vake kävi suorastaan hätäiseksi eikä rentoutunut. Pohkeesta se lähti eteen, mutta kipittäen ja poissa tuntumalta. Paneuduin seuraavaksi ratsastamaan poniin notkeutta ja rentoutta, ja oli meillä verryttelyssä hetkellinen huippukohta, jolloin Vake sekä taipui ja tuli pyöreäksi että liikkui aktiivisesti. Pari minuuttia oli mukava ryhti, mutta sitten taas lösähdettiin. Vake oli joko rennompi, mutta samalla hidas, tai pohkeeseen reagoiva, mutta jähmeästi kipittävä. Voi olla, että yritykseni herätellä Vake napakasti liikkeelle olivat jopa vähän liikaa ponille, ja rentous pääsi siksi katoamaan. Kun ei ollut pyöreyttä, niin pidemmän päälle myös liike kuoli vyöryessään etuosan päälle. Ehkä verryttely vaan oli liian lyhyt aika ratkaista koko ongelmavyyhteä, sillä Vake oli lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin pehmeä, motivoitunut ja vastaanottavainen.

Kun en ollut saanut Vakea ratsastettua kunnolla pyöreäksi ja samalla pohkeen eteen, niin kyllähän se sinne radalle hyytyi. Kävi juuri niin kuin olin odottanut, eli poni oli kauhean tahmea ja hidas. Vaikka verryttelyssä olin saanut Vake jopa kiireiseksi ja hätäiseksi, käpertyi se radalla normaaliin suojakuoreensa eli hidasteluun. Sepä oli sitten siinä. Ratsastin ohjelman tyynesti läpi, vaikka koko ajan sai puskea eteen ja laukassa jo vähän pamautinkin pohkeella kun ei mitään reaktiota kuulunut. Ei rikkoja, mutta olipa kovin tahmeaa mönkimistä. Ohjelman lopulla ravatessa Vake tuntui jo vähän kevyemmältä edestä ja alkoi hieman pyöristyäkin, mutta kunnolla tuntumalle tuleminen olisi vaatinut paljon enemmän liikettä takaa. Sain tehtyä tehtävät melko täsmällisesti, mikä oli ehkä ratamme ainoa ansio.

Olin harmissani, mutta en varsinaisesti pettynyt. Tällaista olin Vakelta odottanut, kun emme olleet edes treenanneet yhdessä koulua yli kahteen viikkoon ja olihan tämä tosiaan Vakelle jo päivän kolmas koulurata putkeen. Näistä lähtökohdista ei voi ehkä vaatia, että Vake olisi yhtäkkiä hirmuisen notkea, lennokas, innokas ja hyvin avuilla liikkuva kouluratsu. En tiedä, olisiko joku toinen lähestymistapa verryttelyssä ollut toimivampi, esimerkiksi ensin pyöreyden ja rentouden hakeminen ja sitten kunnolla liikkeelle herättely. Vaan eipä lyhyessä kisaverryttelyssä ihmeisiin pysty, eli kyllä onnistunut koulurata jopa helppo C -tasolla vaatii taustalleen pitkäjänteisemmän hevosen valmistelun, etenkin ottaen huomioon Vaken kouluratsuominaisuudet tai pikemminkin niiden puutteen. Silti jäi tästäkin radasta vähän alisuorittamisen fiilis, koska onhan me hyvänen aika paljon paremminkin Vaken kanssa menty. Tulos oli 60,833%, jota ei varsinaisesti tarvitse hävetä, mutta eipä tämä mikään mielekäs kisasuoritus ollut kenenkään kannalta. Ensi kerralla toivottavasti paremmin molempien ponien kanssa.

Videoista kiitokset Eevalle ja Annelle!

Helatorstain koulukisat: onnistumisia omalla tasolla

Helatorstaina oli taas kisat, tällä kertaa kouluratsastusta kotikentällä, ja minä olin ilmoittautunut mukaan peräti kolmella ponilla. Ratoja tuli kuitenkin vain yksi per poni, eli Aasialla harrasteluokan kouluohjelma ja Vakella sekä Kingillä Helppo C:1. Tiedossa oli siis varsin touhukas aamupäivä.

Ihana Aasia! © Eeva

Ensimmäinen ratsu oli siis Aasia, jonka kanssa mentiin se kaikkein helpoin luokka. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja etenkin laukkaosuudet olivat suuri kysymysmerkki. Jännitettävää riitti siinä, saisinko Aasian nostamaan laukat asiallisesti sekä laukan myös ylläpidettyä. Yhteisiä treenejä oli tosiaan takana vasta kaksi kappaletta, enkä myöskään tiennyt, oliko Aasia ollut koskaan aikaisemmin kouluaitojen sisällä. Eipä tässä kuitenkaan ollut mitään menetettävää, joten ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan.

Verryttely meni aluksi humputellen. Maneesissa Aasia keskittyi ensin huonosti, mutta kun päästiin myös laukkailemaan niin poni tuli pikkuhiljaa paremmin kuulolle ja tuntumalle. Ravissa Aasia alkoi pyöristyäkin ihan nätisti, ja lopun verryttelyn pääasiallinen tavoite oli saada se liikkumaan riittävän rauhallisesti ja malttaen. Ennen omaa vuoroa päästiin kentälle odottamaan, ja siellä saatiin kiertää kisa-areena aitojen ulkopuolelta. Aasia ei kummeksunut sen enempää kouluaitoja kuin tuomaripöytääkään, vaan se oli tilanteessa kuin kotonaan. Aitojen sisälle päästiin siis rennossa mielentilassa, ja ehdin siellä hetken aikaa ravailla ennen lähtömerkkiä.

Poni pääsi valahtamaan vähän pitkäksi ja pois parhaalta tuntumalta, mutta aloitimme ihan tahdikkaassa ja sopivan reippaassa ravissa. Kuten olin ennustanut, bravuurimme oli ohjelman alussa tehtävä raviympyrä, joka esitettiin onneksi vasemmalle eli Aasian notkeampaan suuntaan. Tässä Aasia pyöristyi ja taipui nätisti, ja saimme arvosanaksi kahdeksikon. Käyntipätkä lävistäjällä oli siirtymisten puolesta ihan kelpo, mutta tuntuma ja muoto turhan epätasaisia. Sitten päästiin niihin vaikeampiin osuuksiin, eli ensimmäiseen laukannostoon. Tulin tuupanneeksi laukkaan istunnalla, mutta Aasia kuitenkin nosti kohtuullisen täsmällisesti. Laukkaympyrällä mentiin hieman sisälapa edellä ja nenä ulkona, ja tuomari toivoikin selkeämpää taivutusta. Laukka kuitenkin onneksi pysyi yllä koko ympyrän ajan. Raviin siirtymisen jälkeen juostiin kulman läpi jännittyneenä, mutta askeleen pidennykseen lävistäjälle tuli mukava energia. Sitten sainkin jo jarrutella huolellisesti, jotta poni oli kuulolla ennen seuraavaa laukannostoa. Taas sorruin istunnalla tuuppaukseen, mutta Aasia nosti laukan napakasti. Vasemman laukan ympyrällä taivutuskin onnistui paremmin. Siirtyminen raviin tuli hieman pudottaen, ja siinä hässäkässä sitten kulman jälkeen tuleva siirtyminen käyntiin myöhästyi pisteestä. Käynnissä muoto oli taas epätasainen, varsinkin kun poni yritti aluksi kiskoa ohjia pitkäksi. Lopputervehdyslinjalle meno kuitenkin taas tasoittui.

Aasian pöytäkirja

Olin rataan ihan tyytyväinen, sehän meni odotuksiin nähden jopa varsin kivasti! Laukat nousivat ja pysyivät yllä, mistä olin kovasti helpottunut, ja ravissa saatiin esitettyä vähän kauniimpaakin menoa. Tuomarin palautteessa kehuttiin tahdikkuutta ja letkeyttä, kun taas parannettavaa on tuntuman tasaisuudessa ja liikkumisessa rehellisesti tuntumaa kohti. Näin helposta luokasta kun oli kyse, niin pisteitäkin tuli varsin anteliaasti eli 65,53%. Tällä tuloksella päädyttiin vielä kaiken lisäksi luokan voittoon, joten olipas sangen onnistunut kisadebyytti Aasialta! Palkintojenjakoon Aasia ei kuitenkaan päässyt, vaan käväisin siellä Vakella, jonka kanssa olin siinä vaiheessa menossa verryttelyyn.

Vaken rataan latautuivat kaikkein suurimmat paineet ja odotukset. Sen kanssa on jo niin paljon yhteistä historiaa, että parasta osaamista haluaisi todellakin esittää myös kisoissa. Henkisesti helpompaa tästä teki kuitenkin se, että olin jo yhden radan ratsastanut ja päivä oli Aasian kanssa alkanut onnistuneesti. Niinpä pääsin verryttelyyn aika rennolla mielellä, ja Aasian jälkeen Vake tuntui niin ihanan tutulta ja tasaiselta. Ensin Vakea piti vähän herätellä, mutta kun oli hieman laukattu niin se liikkui jo ihmeen hyvin eteen. Ei puskemista, ei taistelua, vain mukavan pyöreänä etenevä Vake. En tiedä, miten tämä näin hyvin tällä kertaa onnistui, mutta kerrankin oli verryttelyn pohjalta edellytykset kohdillaan onnistuneeseen rataan Vake-pötkylän kanssa. Nyt vain pää kylmänä!

Lopulta kävi vielä pieni onni sen suhteen, että luokan ensimmäinen ratsukko olikin siirtynyt luokan loppuun, ja kun meidän oli ollut tarkoitus startata toisena niin starttivuoro tulikin eteen yllättäen ilman sen pidempiä odotteluja. En siis ehtinyt pyöriä Vaken kanssa ollenkaan kisakentän päässä, missä ei raippaa saanut enää pitää, joten eipä tullut sitä viime hetken hyytymistä vaan päästiin kutakuinkin suoraan maneesista radalle. Tuomari kysyi, tarvitsisinko vielä lisäaikaa, mutta vastasin, että aloitetaan nyt äkkiä ennen kuin poni hyytyy. Uskomatonta mutta totta, pääsin aloittamaan ohjelman Vakella joka ei ollut vielä aivan hyytynyt ja jumittava vaan eteni hyvin. Älä puske, älä puske, älä puske, hoin mielessäni. Alkuradan ravikuviot menivätkin varsin kivasti. Askeleen pidennykset eivät meillä koskaan ole riittävät, mutta taipuminen oli letkeää ja ravi eteni asiallisessa tahdissa sekä pyöreänä. Jee!

© Eeva

© Eeva

Laukkaohjelmassa alkoi meno hyytyä, ja ratsastin pohkeella melko paljon. Laukassa ei sitten pyöreyskään säilynyt, mikä oli odotettavissa. Ensimmäistä laukkaympyrää kehuttiin kuitenkin jopa pontevaksi. Oikean laukan lävistäjällä pudottiin raville aivan liian aikaisin, niin kuin siinä aina käy. Vasemman laukan lävistäjää varmistelin ja yliratsastin aika paljon, joten tuomari kommentoi sitä työlääksi, vaikka loppuun asti päästiinkin. Ravissa Vake palasi taas pyöreämmäksi, tosin nyt loppuradasta se alkoi pilkkiä liian matalalla eikä pysynyt yhtä ryhdikkäänä kuin ohjelman alussa. Ravivoltista ja lopputervehdyslinjasta tuli silti vielä seiskat.

Vaken pöytäkirja

Vaikka tässä ollaan kaukana täydellisestä, niin olin tähän suoritukseen todella tyytyväinen. Tämä oli ehdottomasti paras kouluratamme Vaken kanssa kautta historian, ja kerrankin Vake ei täysin hyytynyt radalle vaan liikkui ihan asiallisesti! Tämän eteen on tehty töitä pitkään ja hartaasti, ja vihdoin saatiin esitettyä jopa jollain tapaa onnistunut koulurata. Pätkittäin meno tuntui jopa hyvältä, eikä vain älyttömältä puskemiselta. Ihanaa! Kiitosta tuli tuomarilta arvattavasti tasaisuudesta sekä hyvistä taivutuksista ravissa, mutta samalla toivottiin vielä hieman lisää energiaa sekä parempaa taipumista laukassa. Tulos oli ihan mukava 63,25%, ja jäin jännityksellä odottamaan, riittäisikö tämä sijoituksiin. Osallistujakaarti oli nimittäin helppo C -luokaksi varsin tasokasta, sillä kyseessä oli samalla Powercupin karsintaluokka ja mukana oli jopa aluetason ratsukoita.

Suurimman henkisen latauksen rata oli siis ohi, mutta ei tämä vielä ollut kokonaan tässä. Vielä oli jäljellä rata Kingin kanssa. Kingiä yritin verryttelyssä taivutella ja saada myötäämään, mutta kun ei se oikein onnistu treeneissäkään niin eipä tietysti kisaverkassakaan. Poni jäi rautakangeksi ja pystypäiseksi, mutta mentiinpä humputtelemaan rata läpi. Koetin keskittyä täsmällisyyteen ja hyviin teihin sekä tasaisen reippaaseen etenemiseen. Eipä tästä suorituksesta jäänyt suuremmin kerrottavaa jälkipolville sen enempää hyvässä kuin pahassakaan. Kingi meni niin kuin Kingi menee, jäykkäniskaisena mutta tehtävät suorittaen. Joitakin irtopisteitä olisi ehkä voinut kerätä vielä keskittyneemmällä ja tarkemmalla ratsastuksella. Esimerkiksi peruutukseen tuli liikaa askelia, ja toisella laukkaympyrällä päästin ponin vähän oikaisemaan lopussa. Taivutukset yritin tehdä niin hyvin kuin oli mahdollista, mutta luonnollisestikin tuomari toivoi taipuisuutta lisää niin ravissa kuin laukassakin. Tasaisuus oli tämänkin radan valtti, eikä varsinaisia rikkoja tullut. Suorituksen päättyessä ei ollut niinkään hieno fiilis juuri tästä radasta, mutta olin iloinen kun päivän kisaurakka oli onnistuneesti pulkassa.

Kingin pöytäkirja

Kingin kanssa tulos oli 62% eli muutaman pisteen Vakea huonompi, ja tämä oli päivän suorituksista selkeästi se vähiten onnistunut. Luokka oli pitkä ja jatkui vielä hyvän tovin, mutta sen loppuessa jäimme Vaken kanssa edelleen sijoittuneiden joukkoon; sija oli 29 startin luokassa seitsemäs. Voi että helpon C:n vihreästä ruusukkeesta voikin olla iloinen! Tämä tuntui Vaken kanssa todellakin ansaitulta. Aasiankin rata ja voitto olivat tietysti iloinen asia, mutta kyllä se oli Vake, jonka kanssa koin tänään suurimman onnistumisen. Harvoin jää näin mukava mieli koulukisoista, ja olihan tämä oikein hauska päivä kolmen ponin kanssa.

Kuvista kiitos Eevalle  ja videoista sekä poninhoitoavusta kiitos Annelle ja Noralle!

Kahden ponin ja yhden ruusukkeen koulukisat

Valmennustunnin jälkeen alkoivat kisat maneesissa lähes saman tien. Vake oli tullut verryteltyä Artsin silmien alla perusteellisesti, ja vein sen talliin syömään iltapäiväheiniä. Ehdin tässä välissä juuri letittääkin Vaken, ennen kuin minun oli aika hypätä Kingin satulaan. Kingi meni ensin toisen ratsastajan kanssa päivän ensimmäisessä luokassa, ja näin kätevästi sain sen valmiiksi laitettuna ja lämmiteltynä, eikä tarvinnut puunata kuin yksi poni kisakuntoon. Valkoista huopaa en valitettavasti ehtinyt Kingille laittaa. Menin molemmilla poneilla luokan helppo C:1, jossa starttasi 18 ratsukkoa. Kingillä olin vuorossa heti toisena ja Vakella luokan loppupäässä, joten Vake ehti pari tuntia ladata akkuja valmennuksen jälkeen.

Hyppäsin siis Kingin satulaan, ja lähdin verryttelykentälle. Verryttelyolosuhteet olivat tänään haastavat, sillä ulkokenttä oli sula mutta todella märkä. Pohja oli siis aikamoista liejua. Olosuhteet olivat toki kaikille samat, ja osa ratsukoista näkyikin verryttelevän ihan reippaasti liejusta huolimatta. Kingi ei kuitenkaan suostunut liikkumaan kentällä yhtään mihinkään. Ehdin jo ihmetellä, miten yleensä niin tottelevainen Kingi ei vastannut mihinkään apuihin eikä mennyt pohkeesta lainkaan eteenpäin. Sitten aloin pohtia, että poni varmaan oikeasti juuttui kavioistaan kiinni imukuppiliejuun. Kingillä on kengättömät ja syvän kuppimaiset kaviot, jotka varmaan imeytyivät liejuun hyvin tiukasti. Totesin, että ponihan oli jo mennyt yhden radan, joten se oli liikkunut alle kaikissa askellajeissa. Poistuin kentältä, ja ratsastelin käynnissä pihalla tarhojen ympäri. Kingi alkoikin heti kävellä paljon reippaammin ja vastata taas pohkeeseen. Poni ei kuitenkaan ollut erityisen hyvin kuulolla, joten ratsastin pysähdyksiä ja testasin peruutukset, joita en Kingin kanssa ollut aiemmin tehnytkään. Hyvä tarkistaa, että poni lähtee myös taaksepäin, kun ohjelmassa peruutuskin oli. Asetuksilla ja taivutuksilla Kingi tuli jopa pyöreälle kaulallekin.

Verryttelyaikaa ei meillä ollut onneksi liikaa, ja kohta päästiin maneesiin. Hyödynsin hetken radalla ennen pillinvihellystä tekemällä "laukkaverryttelyn". Muutama kierros reipasta laukkaa pääty-ympyrällä, ja sitten oltiin valmiita aloittamaan. Kingi mennä köpötti nenä pitkällä ja pää pystyssä, mutta osasin suhtautua tilanteeseen varsin rennosti. Lähdin suoritukseen jopa vähän hälläväliä-asenteella, mutta osasin kuitenkin keskittyä ratsastamaan tehtävät niin hyvin, kuin tässä tilanteessa oli mahdollista. Alku olikin varsin mallikas, sillä Kingi ravasi reippaasti ja suoraan pituushalkaisijalla, ja pidensi ensimmäisellä lävistäjällä ravia napakasti. Heti tuli kaksi seiskaa paperiin. Kolmikaarisella kiemuralla ei Kingi juuri taipunut, mutta keskityin silti ratsastamaan mahdollisimman korrektin tien. Seuraava temponlisäys oli vähän nihkeämpi. Pysähdys L:ään onnistui melko pehmeästi, mutta peruutus oli vastahakoinen.

Laukassa Kingi ei edennyt ihan niin napakasti kuin ravissa, joten sain varmistella pohkeella että laukka pyöri. Ympyröillä ei taipumisen eteen ollut paljon tehtävissä, mutta yritin parhaani mukaan tehdä tarkan ja oikean kokoisen kuvion. Oikean laukan lävistäjällä aloin ehkä liikaa varoa tahdin kiihtymistä, ja Kingi pääsikin sen sijaan hyytymään. Harjoituksissa laukkalävistäjät ovat olleet bravuurimme, mutta nyt laukka putosi pois liian aikaisin. Vasemman laukan lävistäjällä olin sitten tarkempi, että laukka ei päässyt sammumaan ja putoamaan ennen aikojaan, ja päästiin loppuun asti. Sitten oli vuorossa vielä ravivoltti, jolla Kingi oli laukkaosuuden jälkeen yllättävänkin pehmeä. Tässä kohdassa tuomari jopa kiitteli hyvää taivutusta! Lopuksi vielä ravattiin reippaasti ja suoraan lopputervehdykseen.

Odotuksiin nähden rata ei ollut yhtään huono. Tiesin etukäteen, että Kingi ei tule liikkumaan pyöreänä eikä taipumaan, ja tämä oli ehdottomasti juuri niin hyvä rata kuin näistä lähtökohdista oli mahdollista esittää. Olipas mukavaa, kun poni ei jumittanut radalla, vaan liikkui varsinkin ravissa ihan itse! Tuomarin palautteessa kehuttiin tarkkuudesta, mutta toivottiin selkeyttä siirtymisiin askellajin sisällä sekä parempaa taipumista. Yllätyin, kun pistesaldona oli 64,5%, mutta tokihan tämä oli vain helppo C -rata. Tällä tasolla hyvät pisteet kerää tarkalla ja täsmällisellä sekä reippaan tasaisella suorituksella, ja tämä rata oli juuri sitä. Ihan jees, tietysti tahtoisin ponin liikkuvan nätimmässä muodossa, mutta yhteisen treenin määrän huomioiden voi olla ihan hyvällä mielellä tämän radan osalta.

Jonkin ajan kuluttua oli vielä Vaken vuoro. Artsi oli ohjeistanut tekemään hyvin lyhyen mutta tehokkaan verkan, eli viitisen minuuttia herättelyä reippalla ravilla ja laukalla. Nyt kun tiesin verryttelyolosuhteet, niin jouduin luopumaan tästä suunnitelmasta. Liejukentällä ei kyllä laukattu, ja ajattelin mutaan juuttuvan Vaken puskemisen kääntyvän vain itseään vastaan. Otin kentällä pari ravipätkää, ja sitten päätin taas lähteä paremmalle alustalle tekemään käyntiverryttelyä. Tässä vaiheessa olin hyvin iloinen, että olin Artsin tunnille päättänyt osallistua, ja olin näin ollen saanut Vaken lämmiteltyä ravissa ja laukassa. Olemattomaksi jäävä verryttely juuri ennen rataa ei näin ollen ollut niin kohtalokasta, kun Vake oli jo saanut tänään liikkua kunnolla. Käyntiverryttelyssä en kyllä saanut mitään kunnollista aikaiseksi, enkä varsinkaan heräteltyä Vakea liikkeelle. Tiesin, että radalla tulisi vaikeaa.

Kun päästiin aitojen sisäpuolelle, niin käytin valmistautumisminuutit häpeilemättä hyväkseni. Hoputin Vaken reippaaseen laukkaan, maiskutin ja suhisin koko tulevan radankin edestä. Tässä vaiheessa on ääniavut vielä sallittu, joten otetaan siitä hyöty irti! Raippa olisi kyllä ollut erittäin tarpeellinen apu tässä vaiheessa, mutta nyt oli selvittävä ilman. Vake ei edelleenkään vaikuttanut tarpeeksi villiltä, mutta taisi sentään vähän havahtua horroksestaan. Ohjautuminen tuntui kuitenkin huonolta, ja tunsin kyllä, kuinka poni oli taas ajautunut siihen mielentilaan, jossa sitä ei vaan huvita totella mitään. Pienestäkin puskemisesta Vake alkaa mennä jurnutustilaan, ja siihen oltiin hyvää vauhtia päätymässä. Lähtömerkki tuli kuitenkin nyt, joten ei muuta kuin menoksi.

Päätin kääntyä pituushalkaisijalle vasemmalta, mikä oli ehkä huono valinta, sillä Vake puski kaarteesta hieman ulos. Alkutervehdykseen päästiin joten kuten suorassa, mutta liikkeelle lähtiessä Vake alkoi poikittaa. Niin ärsyttävää, kun ei pohkeesta voi lähteä eteen vaan aina sivulle! Ensimmäiseen temponlisäykseen Vake lähti vielä asiallisesti ja esitti hieman suurempaa ravia. Lävistäjän päättyessä koetin saada aikaan selkeän eron ja hidastaa ravia, mutta Vake yrittikin jo siirtyä käyntiin. Ups. Tästä sisuuntuneena nojasin taakse, käskin kannuksilla eteen, ja sain kuin sainkin Vaken hetkellisesti ravaamaan paremmin sekä hakemaan pyöreämpään muotoon. Kolmikaarisella kiemuralla Vake päristeli runsaasti ja tukeutui kuolaimeen notkeasti taipuen, mutta ravi alkoi kuvion loppua kohti hiipua pahasti. Seuraava tempolisäys meni tuloksetta puskien, mutta pysähdys onnistui hyvin pisteessä. Peruutuskin oli ihan asiallinen eikä pahasti vinossa, ja Vake lähti peruutuksesta liikkeelle paremmin takaosan päällä. Lävistäjällä ravattiin sinänsä asiallisesti, mutta kunnon ero harjoitusraviin nähden jäi taas esittämättä.

Laukassa meno oli vieläkin nihkeämpää. Puskemiseksi meni, enkä tietenkään noudattanut Artsin neuvoa taakse nojaamisesta ja sitä kautta eteen ratsastamisesta. Ei, sen sijaan kippuroin edessä ja puskin pohkeilla. Sain tehtyä asiallisen kokoisen ympyrän, mutta uralla Vake pudotti oikeasta laukasta raville. Sopivasti tämä sattui arvostelukohtien katvealueelle, ja sain patisteltua Vaken takaisin laukkamöngerrykseen. Lävistäjällä laukka sitten putosi taas puolessa välissä pois, vaikka harjoituksissa oikean laukan lävistäjä on jo alkanut sujua paremmin. Nyhjäisin Vaken takaisin laukkaan, joka tietenkin nousi vääränä, mutta eipä sen niin väliä kunhan oli laukkaa. Vasemman laukan nosto oli tahkea, mutta nousi kuitenkin. Täsmällisestä laukkaympyrästä sain hidastelusta huolimatta seiskan. Vasemman laukan lävistäjä onnistuikin sitten suurin piirtein loppuun asti laukassa. Vielä piti puskea ravivoltti, jolle sain tarkasti oikean koon ja kivan taivutuksen, mutta kyllähän Vake tässä vaiheessa jo jumitti ja laahusti pahasti. Pituushalkaisijalle kääntyessä ravi meinasi jo sammua kokonaan, ja kun ei edetty niin tuli vielä kiemurteluakin. Selvittinpä kuitenkin maaliin asti, vaikka tuskaisaa olikin.

Niinhän siinä kävi, ettei Vake liikkunut yhtään aiempia ratoja paremmin. Käyntiverryttely ilman mahdollisuuksia reippaaseen herättelyyn oli meille tietysti ihan myrkkyä, mutta tiedä häntä, olisiko parempi verkka loppujen lopuksi johtanut kovin paljon parempaan lopputulokseen. Ainahan se harmittaa, kun Vake hyytyy ja jumittuu radalle, eikä tunnu kivalta puskea sitä kannuksilla eteenpäin. Voi kun joskus se voisi liikkua edes sillä lailla kuin tavallisesti tunnilla, ja tästä loputtomasta koulukisajumituksesta päästäisiin eroon! Tällä kertaa kyllä syyllistyin puskemaan pohkeilla aivan liikaa, mikä varmasti vain pahensi tilannetta. Tuomarikin kirjoitti paperiin, että pohjetta pitäisi käyttää tehokkaammin ja täsmällisemmin jatkuvan kaivamisen sijaan. Tämänkin radan vahvuuksia olivat kuitenkin täsmällisyys ja tarkat tiet, ja Vakehan kyllä taipui notkeasti. Tulos oli 61%, mikä oli taas enemmän kuin olin osannut odottaa.

Ponien lopulliset sijoitukset luokassa eivät olleet lainkaan huonot: Kingin kanssa olimme toisella sijalla, yhden pisteen päässä luokan voittaneista Annesta ja Pavesta. Vaken kanssa puolestaan olimme kuudensia eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita, myöskin pisteen päässä seuraavasta eli viidenneksi sijoittuneista Norasta ja Hempasta. Helpon C:n kakkossijalla ei voi vielä ihan mahdottomasti paukutella henkseleitä, mutta oli tämä ihan kiva onnistuminen näin niin kuin omalla tasolla. Vaikka Vaken rataan jonkin verran pettynyt olinkin, niin osasin olla angstaamatta siitä sen suuremmin. Kisapäivä (tai -ilta) oli touhukas ja hauska, ja taas tuli lisää kouluratarutiinia.

Videoista kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Pauliinalle!

Kaverikuvassa luokan 1., 2. ja 5.

Talviurheilua koulu- ja estekisojen merkeissä

Teemaan heittäytymistä.

Vuoden ensimmäiset kisat kotitallin ulkopuolella olivat Kiimingin Ratsastuskeskuksella järjestetyt 1-tason kilpailut oman seuramme jäsenille. Näissä karkeloissa oli saman päivän aikana sekä koulu- että esteosuus, jotka tuli ratsastaa samalla hevosella. Meidän piti siis Vaken kanssa mennä koulukisat vähän pakkopullana, mutta onneksi kyseessä oli vain helppo C -tasoinen rata eli tutustumisluokan kouluohjelma 2016. Esteosuuden puolestaan suoritimme 80 sentin tasolla. Toinen seuracupin osakilpailu on sitten loppuvuodesta, jolloin selviävät myös kokonaiskilpailun lopputulokset. Näissä kisoissa oli hiihtolomaviikon kunniaksi teemana talviurheilu, jonka mukaista pukeutumista toivottiin. Jonkinlainen naamiaisasu tulikin sitten ideoitua viime tipassa kisoja edeltävänä päivänä. Kisa-aamu alkoi aikaisin, ja itse asiassa olimme Annen kanssa tallilla yötä niin ettei tarvinnut herätä aivan pikkutunneilla. Hevosten siistiminen ja letitys vei oman aikansa, ja vähän kahdeksan jälkeen oltiin Kiimingissä. Minä ja Vake olimme heti ensimmäisessä verryttelyryhmässä, joten saman tien lähdettiin kävelemään.

Kouluverryttely ratsastettiin maneesissa kisaradalla. Tämä oli hyvä juttu siltä kannalta, että kisa-areena tuli ainakin tutuksi eikä itse suorituksen aikana ympäristön katselu syönyt hevosen keskittymistä. Pienessä ruudussa kouluaitojen sisällä en kuitenkaan saanut Vakea kunnolla liikkeelle, vaan se vaikutti kovin vastahankaiselta. Nyt en mielestäni tehnyt sitä virhettä, että olisin saman tien alkanut juntata Vakea väkisin pyöreälle kaulalle, vaan totesin, että ihan sama vaikka menisi nenä pitkällä kunhan liikkuu eteen ja vastaa pohkeeseen. Silti Vakea kiukutti, ja verryttelyn aikana se teki muutamat pään alas kiskaisut ja nopeat suunnanvaihdot pukitellen. Laukkaaminen sai ponin kroppaa vähän paremmin auki, ja ravissa mentiin lopulta paremmin tuntumalla. Pohkeeseen ei Vake kyllä kunnolla vastannut, joten tiesin, että kovin lennokasta suoritusta ei olisi luvassa. Yhteisverryttelyn jälkeen odottelimme yhden ratsukon ajan maneesin päädyssä, jossa sai ratsastaa vain käyntiä. Käynnissä Vake juurtui ihan täysin, joten totesin turhaksi yrittääkään enää vääntää mitään, ja niin otimme tämän hetken levon kannalta.

Radan sisällä suoritukseen valmistautuessa Vake vaikutti uneliaan tahmealta, mutta otti kuitenkin vielä yhdet pukit. Ehdin jo toivoa, että nyt se villiintyi, mutta ei sentään. Eipä siinä auttanut muu, kuin lähteä ratsastamaan ohjelmaa nahkeasti pitkänä pötkylänä liikkuvalla ratsulla. Kokemus on kuitenkin (vihdoin) opettanut minulle sen, että puskeminen ja puristaminen kouluradalla vain pahentaa tilannetta. Niinpä keskityin istumaan satulassa rennosti ja puristamatta, ja annoin Vaken edetä omaa vauhtiaan. Kun en puristanut, niin ei syntynyt tilannetta jossa Vake olisi alkanut jumittaa entistä pahemmin. Kai tätä voi kutsua jonkinlaiseksi pelasta mitä pelastettavissa on -taktiikaksi. Kun liikkuminen ja pohkeeseen reagointi oli hidasta ja poni pitkänä pötkylänä, niin ei liikkeiden esittäminen tietenkään kovin hienoa ollut. Sain kuitenkin ratsastettua kohtuullisen täsmälliset tiet, ja Vake meni joka kohdassa halutussa askellajissa. Keskiravilävistäjästä tuli jopa paras numeromme eli 6,5, mikä oli vähän yllättävää, mutta hyvä tahti ja jonkinlainen ero perusraviin verrattuna auttoivat vaikka liike ei suuresti kasvanutkaan. Laukat nousivat laiskasti, mutta nousivat kuitenkin, ja laukka pysyi yllä. Pystyin luottamaan siihen, että kun en purista, niin Vake kyllä pysyy laukassakin. Vasemman laukan lävistäjän Vake teki hyvin, mutta oikean laukan lävistäjällä se putosi raviin heti alkutaipaleella. Yritin pelastaa tilannetta nostamalla vielä uuden laukan, mutta se nousi tietenkin vääränä. Tämä kohta oli ohjelman ainoa varsinainen rikko, numerona 4. Muuten paperiin tuli numeroita tasaisesti väliltä 5,5-6,5.



Eipä ollut häävi eikä kehumisen arvoinen rata, mutta onhan meillä joskus vielä surkeamminkin mennyt. Tulos oli 58,1%. Tämähän on ihan asiallinen verrattuna kauden avauskisoihin viime vuonna, jolloin Vake ei nostanut eikä pitänyt laukkaa ja saimme helposta C:stä 51%. Pitää olla iloinen pienestä eli siitä, että osasin nyt olla puristamatta radan aikana. Sen ansiosta Vake sitten taapersi menemään edes vähän kuuliaisemmin, eikä lyönyt hanskoja aivan tiskiin. Olisi kyllä niin kiva, jos keksisin, miten Vaken saisi kouluverryttelyssä liikkumaan eteenpäin ja tuntumalle samalla lailla kuin kotona. Jotenkin se tuntui olevan taas valmiiksi täysin kuurossa mielentilassa, enkä osannut sitä sieltä verryttelyn aikana innostaa liikkumaan iloisesti eteenpäin pohjetta kuunnellen. Liika kovistelu raipalla tai kannuksilla tuntuu saavan Vaken vain vastustelevaksi, ja sitten alkaa kiemurtelu ja ohjaamisvaikeudet. Juu, ei kyllä ole ihan meidän laji nämä koulukisat.

Kouluosuuden jälkeen oli pitkä odottelu edessä, sillä esteosuuden vuoro oli vasta iltapäivällä. Onneksi saimme hevosille päiväkarsinat, joten ne pääsivät talliin ottamaan rennosti ja syömään heinää tuntien odottelun ajaksi. Olin ollut jo etukäteen huolissani siitä, miten Vake innostuisi liikkumaan esteradalla sen jälkeen, kun aamulla jurnutettiin ensin koulurata läpi. Yleensä kun Vake tuntuu menevän koulukisoista niin kauhean huonolle tuulelle, eikä tämänkertainen unelias suorituksemme tietenkään ollut suurta luottamusta herättävä.

Esteluokkana hyppäsimme siis 80 senttiä arvostelulla 367.1. Rataan tutustuessa arvioin vaikeimmiksi paikoiksi viitosesteen, jolle ratsastaessa piti päästä huolella kulmaan oikomatta, sekä tietenkin pysty-okseri-sarjan, joka hypättiin sekä 1. että 2. vaiheessa. Verryttely oli taas ryhmissä maneesissa. Ilokseni huomasin, että Vake muuttui heti toiseksi poniksi kun maneesissa oli kouluaidat vaihdettu värikkäisiin puomeihin. Jo loppui jumittaminen ja huono ohjattavuus! Laukka lähti eteenpäin hyvällä imulla, ja verryttelyhypyt menivät tosi sujuvasti kun laukassa oli mainio energia alla. Saimme hypätä ensin ristikkona sitä vaikeaksi arvioimaani viitosestettä, joten sille lähestymistä tuli jo vähän harjoiteltua. Lisäksi otettiin parit hypyt pystylle ja okserille, ja kun nämä onnistuivat tosi näppärästi niin enempää verryttelyä ei tarvittu.

Luokka alkoi, ja pian olikin jo meidän vuoromme. Vake lähti ihanan sujuvasti liikkeelle, eli hyvältä vaikutti. Ensimmäiset kolme estettä ylittyivät oikein hyvässä rytmissä ja sujuvassa laukassa, josta ponnistuspaikat löytyivät helposti. 2. ja 3. esteen välisen linjan olin mitannut noin 24 metrin mittaiseksi, ja se meni luontevasti kuudella laukalla. Nelonen oli trippeli, ja niin kuin trippelillä usein käy, en löytänyt parasta mahdollista ponnistuspaikkaa vaan mentiin vähän liiankin pohjaan. Tässä hypyssä sukelsin kaulalle makaamaan ennen aikojaan. Viitonen ja kuutonen menivät asiallisesti, mutta sarjalle kaartaessa laukan paras puhti alkoi ehkä hieman hiipua. Sarjalle tultiin hieman puutteellisella energialla, ja Vake joutui venymään selvittääkseen välin yhdellä askeleella.

Sarjan jälkeen alkoi toinen vaihe, ja ehdin hyvin kääntää oikotien seuraavalle esteelle, vaikka sarjalla ajatus pääsikin hetkeksi herpaantumaan. Lyhyt tie hieman jarrutti hyppyä, ja tämän seurauksena 24 metrin linjalle tuli nyt 7 askelta. Linjan jälkeisen kaarteen ratsastin turhankin laajana, mutta seuraava este oli trippeli enkä halunnut sille liian tiukkaa tietä. Olisi tässä voinut kyllä hieman oikaista lähestymisen kärsimättä. Trippelin jälkeen otin oikoreitin, ja 11. esteelle tultiin aika pienesti ja vinottain. Tässä Vake oli tosi hyvin juonessa mukana ja ponnisti hyppyyn hienosti, vaikka esteelle lähestyttiin vinottain ja reunaan. Sitten jäljellä oli enää sarja, jolle tultiin tällä kertaa paremmin sisään, mutta silti väli jäi pitkäksi. Vake kuitenkin venytti taas uhrautuvasti b-osan yli.



Rata oli varsin asiallinen ja siihen voi olla tyytyväinen. Vake liikkui kivasti, ja meno tuntui sujuvalta. Toisessa vaiheessa tuli onnistuneet oikotiet, vaikka paria kaarretta olisi voinut vielä pienentää ja tempo olisi saanut olla radan loppupuolella hieman reippaampi. Valitettavasti taannuin könöttämään liikaa edessä, eli vieläkin saisin keskittyä olemaan lähestymisissä pystymmässä. Hyvä kokonaisuus kuitenkin, ja varsinkin alkuradan energia ilahdutti. Loppujen lopuksi jäätiin sijoituksestakin hyvin niukasti, eli oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain 0,7 sekunnin erolla kolmanneksi sijoittuneeseen. Näin sitä Vakellakin pystyy tätä nykyä ihan tosissaan kamppailemaan sijoituksista myös 80 sentin luokissa, ainakin silloin kun radalla on edes jotain oikoreittimahdollisuuksia. Tämähän on oikein motivoivaa, sillä vaikka Vaken kanssa estekorkeudet pysyvätkin samoina ja paperilla näyttää, että homma junnaa vain paikoillaan, niin kyllä huomaa selvästi, että kehitystä on tapahtunut. Verrattuna vaikkapa vuoden takaiseen Vake liikkuu radalla paljon, paljon paremmin ja meno on siten kaikin puolin sujuvampaa.

Pitkä mutta hauska kisapäivä oli sitten pulkassa, ja esterata pelasti päivän niin että loppujen lopuksi oli hyvä mieli myös omasta suorituksesta. Olipa oikein hyvä reissu ja kivat kisat välillä vähän erilaisella kaavalla.

Videoista kiitos Annulle ja asukuvasta kiitos Annelle!

Henkinen kykenemättömyys (mutta silti rata läpi)

Syyskauteen mahtui vielä yhdet O-Ri:n koulukisat, ja vihdoin ja viimein toteutin suunnitelmani mennä joskus koulukisoissa Peralla. Kunnianhimoisesti ensimmäinen yhteinen koulukisaratamme oli A-merkin kouluohjelma, vaikka ehkä helpon B:n startti olisi ollut vähän pehmeämpi aloitus. Nivelkuolaimilla kuitenkin mentiin, kuten tunneillakin.

Alkukäynnit Pera-raukka joutui menemään kentällä aivan yksin, ja sitä kyllä meinasi tilanne epäilyttää ja jännittää. Katsoin parhaaksi työskennellä käynnissä tuntumalla ja yrittää pitää hevosen huomion itsessäni. Parhaiten tämä onnistui, kun höpisin koko ajan niitä näitä ja Peran korvat kääntyivät pikkuhiljaa kuuntelemaan juttujani. Näin rentouduimme molemmat. Sitten pääsimme maneesiin, missä menimme hetken verryttelypäädyssä käyntiä ja ravia. Laukat saatiin ottaa yhteisverryttelynä aitojen sisällä, joten pelottava tuomaripääty päästiin onneksi tarkistamaan jo etukäteen. Verryttelypäädyssä Pera ei ollut enää niin jännittynyt, mutta huomio oli kuitenkin enemmän ympäristössä ja ravi eteni todella nihkeästi. Ajattelin, että laukkailu tilavammalla alueella rentouttaisi ja saisi moottorin käyntiin.

Aitojen sisällä tapahtuva verryttelyhetki meni kuitenkin puihin, sillä Pera tuijotteli niin kovasti tuomaripöytää sekä jopa toisenkin päädyn nurkkia. En saanut sitä mitenkään etenemään kunnolla pohkeesta enkä liikkumaan aitojen viertä päätyyn asti. Epätoivo alkoi iskeä, kun hevoseen ei ollut oikein minkäänlaista otetta. Enhän minä saanut sitä edes kymmentä metriä lähemmäs kulmia! Sain otettua hieman laukkaa molempiin suuntiin, mutta ei siitä paljon apua ollut. Palasimme vielä verryttelypäätyyn yhden edeltävän suorituksen ajaksi, mutta Peran ravi oli edelleen jähmettyneen nihkeää vaikka yritin mitä. Voin kyllä ottaa täysin pieleen menneestä verryttelystä syyt omalle kontolleni. Pera kyllä jännitti, mutta jos olisin pysynyt itse rauhallisena ja rennon jämäkkänä olisi sen varmasti saanut ratsastettua kuulolle ja yhteistyöhön. Sen sijaan sorruin epämääräiseen runttaamiseen ja junttaamiseen, joten ei ihme jos Peralla oli epävarma olo!

Lopulta taisin jo luovuttaa ja todeta että olkoon, pieleen menee mutta käydään nyt radalla kääntymässä. Ehkä tämä luovuttaminen ja siitä seurannut rentoutuminen lopulta pelastivat tilanteen. Menimme radalle pyörähtämään vielä tuomarin edessä ennen lähtömerkkiä, ja nyt Pera meni päätyyn paljon tyynemmin. Otin pari laukkaympyrää, ja Pera liikkui jo huomattavasti paremmin eteen sekä tuli tuntumalle. Jostain ihmeellisestä syystä yhtäkkiä löytyikin pieni yhteinen sävel. Sain tästä uutta uskoa, ja aloitin radan vähän vähemmän epätoivoisena.

Raviohjelma meni siten kuin ehkä realistisesti saattoi odottaa. Todella suuri plussa oli se, ettei Pera tuijotellut ja jännittänyt enää oikeastaan yhtään. Jäimme kuitenkin pieneen hiippailuraviin jossa ei ollut läheskään tarpeeksi moottoria, ja siksipä ei sitten muotokaan ollut kovin pyöreä kuin korkeintaan hetkellisesti. Mennä puksutimme tätä hissutteluravia, ja koska muoto oli täysin riittämätön niin paperiin tuli tasaisesti 5,5 lähes joka kohdasta vaikka ratsastinkin periaatteessa ihan täsmälliset tiet. Väistöistä tuli 5,0 molemmista, sillä en saanut näihin takaosaa mukaan. Ehkä kaikesta paistoi tässä vaiheessa tietynlainen yrittämisen puute. Olin helpottunut kun raviohjelma oli tahkottu läpi, sillä tiesin että laukassa meno olisi luontevampaa. Keskikäynnistä tuli ensimmäinen kuutonen, sillä siinä Pera pyöristyi jo hieman ja pääsi esittelemään laadukkainta askellajiaan.

Vastalaukat nostin varmuuden vuoksi hieman uran sisäpuolelta, ja tuomari huomauttikin vinoudesta. Muuten vastalaukka meni hyvin, ja siitä jatkettiin sujuvasti ravin kautta myötälaukkaan. Oikeassa laukassa meno oli vielä vähän turhan varovaista, vaikka Pera liikkuikin nyt paljon pyöreämpänä. Kuvittelin ratsastaneeni jonkinmoista keskilaukkaa ympyrällä, mutta todellisuudessa ero jäi aivan olemattomaksi. Kun siirryttiin takaisin raviin oli laukka tehnyt tehtävänsä, ja Pera liikkui jo paljon paremmin tuntumaa kohti sekä sujuvammin eteen. Niinpä muoto tasoittui pyöreäksi myös ravissa. Keskiravilävistäjälle kuvittelin taas tulevan jotain eroa, mutta tuomari ei sellaista nähnyt. Oikeastaan taisimme esittää lävistäjällä sellaista sujuvaa harjoitusravia, jota meidän olisi pitänyt mennä koko ohjelman alkupuoli.

Toiseen vastalaukkaan tuli taas vähän liikaa valmistelua ja nosto myöhästyi, mutta muuten laukat vasemassa kierroksessa olivat ehdottomasti radan paras osuus. Vasen laukka nousi ravista terävästi, ja voltilla oli hyvä energia ja pyöreys. Sekä Pera että minä olimme nyt rentoutuneet, ja saatoimme alkaa suorittaa normaalisti. Hissuttelusta päästiin nyt eroon, ja keskilaukkaympyrälle sain jo aikaiseksi selvemmän eron sekä paperiin arvosanan 6,5. Muotokin alkoi olla kohdillaan. Laukkalävistäjän ratsastin hyvillä fiiliksillä kun hevonen liikkui energisesti ja pyöreänä, ja numeroksi tuli vielä toistamiseen 6,5. Lopputervehdykseen Pera ravasi sujuvasti ja pyöreänä, ja harmittelin ettei meno ollut tällaista jo raviohjelman aikana. Ensimmäisenä tunteena oli kuitenkin helpotus ja tyytyväisyys, kun aivan katastrofaalisen verryttelyn jälkeen radasta selvittiin kuitenkin läpi paremmin kuin osasin odottaa. Laukkaohjelmasta ja radan lopusta ylipäänsä jäi jo oikein hyvät tunnelmat. Taputtelin Peraa kovasti kiitokseksi, kun se kaameasta verkkasähläyksestäni huolimatta kuitenkin suoritti näinkin asiallisesti.

Selvittiinhän tästä hengissä, mutta ei tämä toki rehellisesti arvioituna ollut oikein helppo A -radan vaatimusten mukainen esitys. Laukassa väläyttelimme parempaa ja sujuvampaa menoa, mutta siihenpä se jäi. Tulos oli 56,67% ja tuomarin palaute oli odotetunlaista, eli "laukassa sujuvaa, ravissa saisi olla pyöreämpi niskasta ja liikkua tarmokkaammin". Minulle jäi olo että parempaankin olisin pystynyt, mutta niin on aina helppo ajatella jälkikäteen. Teknisesti ehkä olisin pystynyt, mutta henkisesti en. Kun Pera oli jännittynyt ja poissaoleva niin en kyennyt ratsastamaan sitä järkevästi ja rauhallisesti, vaan menin mukaan sen tunnelmiin ja aloin sählätä itsekin. Onneksi radan loppua kohti päästiin rentoutumaan ja sain edes hieman tunnetta siitä miltä radan ratsastus voisi tuntua jos sen pääsisi tekemään oikeassa mielentilassa rennosti ja keskittyneesti. Tuntuu siltä, että Peran kanssa olisi kyllä aika huimasti potentiaalia parantaa suoritusta (toisin kuin esimerkiksi Jussilla, joka aina vain hyytyy ja jonka selässä en ikikuuna päivänä kykene istumaan riittävän asiallisesti). Kokemuksena tämä oli sikäli arvokasta, että jos toiste menen Peralla koulukisoissa niin tiedän miten se asioihin reagoi ja radalla toimii, eikä minun tarvitse hätäillä kun tiedän ettei Pera kummempaa tee vaikka ensin vähän tuijottelisikin. Sanotaanko, että näistä kisoista jäi kova polte päästä parantamaan suoritusta ja näyttämään mihin Peran kanssa parhaimmillamme pystyttäisiin!

Hidasta mutta tiet kunnossa

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina koulukisoilla. Yöpakkasten ja kovan kentän vuoksi kisat siirtyivät naapuriin maneesille, joten samalla tästä tuli maneesikauden avaus. Menin koulukisoissa vain yhden luokan eli K.N. Specialin Vakella.

Maneesille ratsastus toimi hyvänä alkulämmittelynä, ja paikan päällä verryttelyaikaa jäi kerrankin juuri sopivasti. Usein koulukisaverkat ovat Vaken kanssa olleet liiankin pitkiä, mutta tällä kertaa letityksen ja puunauksen kanssa meni sen verran tiukille ettei ehditty tehdä ylipitkää verkkaa. Hyvä niin. Verkka oli tilavalla ulkokentällä, ja hyödynsin tämän ottamalla heti alkajaisiksi reipasta laukkaa kunnon esteverryttelymeiningillä. Tämän pienen irrottelun jälkeen saatoinkin alkaa ratsastaa Vakea ravissa pyöreäksi. Ihan mukavalta ja notkealta meno tuntuikin, mutta olisin kyllä saanut ratsastaa ponin vielä paljon terävämmäksi ja villimmäksi. Rentous ja pyöreys olivat kuitenkin se mihin olin nyt tyytyväinen, ja näillä eväillä lähdettiin ovelle odottelemaan omaa vuoroa.

Kun päästiin sisälle maneesiin ja radalle niin Vake odotetusti vähän jäätyi. Ponin huomio eksyi ympäristön töllistelyyn, ja vaikkei se kovasti jännittynyt kävi se hitaammaksi ja kuurommaksi avuille. Tämä oli odotettavissa. Ehdimme valmistautua ennen radan aloittamista sen verran että sain Vaken palaamaan hieman kuulolle. Muoto oli ravissa ihan hyvä, mutta eihän se poni oikein liikkunut. Olin kuitenkin niin osannut odottaa tätä hyytymistä ja hitautta, että en mennyt siitä paniikkiin ja osasin kerrankin olla sortumatta hurjaan puskemiseen ja pusertamiseen. Lähdettiin mönkimään ohjelman alkua ravissa, ja pidin kirkkaana mielessä Artsin neuvot loivan kiemuran ratsastamisesta. Koska viime kisoissa tein kiemurat liian pieninä olin nyt myös ekstratarkka siitä että käytiin pituushalkaisijalla asti. Keskiravia ei Vake tietysti oikein esittänyt, mutta sen paikkaamiseksi yritin panostaa seuraavaan volttiin. Ravi oli voltilla turhan tahmeaa, mutta taivutuksesta tuli asiallinen. Myös toisen loivan kiemuran ratsastin oikein huolella, ja tässä olin erityisen tyytyväinen myös Vaken muotoon ja ryhtiin. Lävistäjä käyntiin siirtymisellä sekä toinen voltti olisivat kaivanneet edelleen reippaampaa ravia, mutta muutoin ne onnistuivat suhteellisen täsmällisesti. Vahvin osuutemme eli raviohjelma oli sitten siinä. Muodon ja teiden puolesta asiallista, mutta energiaa olisi kovasti kaivattu lisää.

Käynti ja laukka eivät tuottaneet yllätyksiä, vaan olivat nihkeämpiä ratsastaa kuin ravi ja pyöreyskään ei oikein säilynyt. Ensimmäinen laukannosto onnistui kuitenkin mukavan täsmällisesti, kun osasin ennakoida ja antaa avut sopivasti ennen pistettä. Näin ei tullut kiirettä ja paniikkia. Oikean laukan lävistäjällä koetin kovasti pitää kaulaa mutkalla oikealle, mutta Vakella oli niin huono energia että se putosi lävistäjän loppupuoliskolla raviin ja nosti tästä väärän laukan. Tämä lävistäjä meni siis mönkään, mutta siihenkin olin varautunut enkä jäänyt sitä harmittelemaan. Vasen laukka kentän keskellä nousi kovin nahkeasti, koska Vake pääsi liiraamaan nostosta ulospäin. Suoruus auttaisi kovasti, mutta tämä nosto on paikan puolesta aina niin hankala. Laukan olisi pitänyt pyöriä paremmin, mutta vasemman laukan lävistäjän sain ratsastettua loppuun asti. Käyntiin Vake tuli aika näppärästi, mutta käynnissä olisi pitänyt sitten sujua paljon paremmin eteen. Rata oli tässä, eli tulipa taas luotsattua tahmatassu lopputervehdykseen asti.

Rata ei tietenkään ollut kovin upea ja sujuva, vaan olihan tämä tahmeaa. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että homma ei mennyt kovin pahaksi puskemiseksi vaan maltoin istua ja rentoutua aiempia ratoja paremmin. Tuskastuminen radalla kun ei ainakaan auta mitään. Raviohjelma oli jopa ihan jees, mutta käynti ja laukka ovat aina vaan niin hankalia ratsastaa. Pisteet olivat jopa yllättävänkin korkeat, eli saimme 59% joka tarkistuslaskennan jälkeen vielä nousi 59,8%:iin. Melkein 60% Vakella helposta B:stä! Raviohjelman keskiarvo olisi ollut noin 63%, ja molemmista loivista kiemuroista tuli seiskat kehujen kanssa. Myös yleisarvosana teistä oli 7, ja vielä lopussa kehuttiin loivia kiemuroita. Tähän olin tosi tyytyväinen, sillä edellisissä kisoissa sorruin erityisen huolimattomiin teihin ja etenkin loivien kiemuroiden koosta tuli silloin sanomista. Nyt sain hyvin korjattua tämän epäkohdan, eli kiemuroihin panostainen kannatti! Muuten tietysti palautteena oli toive paremmasta aktiivisuudesta ja terävämmästä pohkeen käytöstä. Tuloksellamme oltiin jopa aika lähellä sijoituksia eli vain vaivaisen kahden pisteen päässä. Kun vaan radalle saisi hitusen lisää energiaa niin ruusuke helpossa B:ssä tämän tason kisoissa olisi Vakella siis ihan mahdollista. Vaikka koulurata aina menee tahmaamiseksi ja hidasteluksi niin on tässä kuitenkin selvästi edistytty kesän ja syksyn aikana, ja suoritus paranee pieni pala kerrallaan joka kisoissa.

Videosta kiitos Hannakaisalle!

Paljon parannettavaa ja jotain hyvääkin

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi perjantai-iltana 1-tason koulukisojen merkeissä. Säätila tosin laittoi kisoille kovasti hanttiin, sillä vettä satoi koko päivän niin että kenttä oli täynnä lammikoita ja suurin osa radoista mentiin reippaassa sateessa. Onneksi Tallinmäen kenttä ei vedestä huolimatta mene upottavaksi tai liukkaaksi, joten kouluradan pystyi näissäkin olosuhteissa ratsastamaan vaikkei se tietysti sateessa niin mukavaa ollutkaan. Vaken kanssa menimme pitkästä aikaa ihan helppo B -tasoisen ohjelman eli K.N. Specialin.

Verryttely venyi (taas) suunniteltua pidemmäksi, kun en ollut osannut huomioida luokkien välistä taukoa ja luokan alkuun tuli vielä ylimääräinen ratsukkokin. Ainakin tuli poni lämmiteltyä kunnolla. Menimme ensin pikkukentällä, missä ratsastin lähinnä ympyröitä ja lävistäjiä ravissa. Pienen alkunihkeilyn jälkeen Vake lähti liikkumaan ravissa yllättävänkin hyvin eteen, eikä tarvinnut puskea vaan saatoin istua rennosti kyydissä. Tänään sain jalatkin venymään mukavasti ponin ympäri, joten verryttely sujui harvinaisen hyvissä ja ei-väkinäisissä merkeissä. Vake pyöristyi kivasti ja meno ei ollut yhtään hassumpaa. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa piti siirtyä kisakentälle, ja täällä ei verryttelyalueella saanut enää olla raippaa. Heti alkoi ahdistaa! Onneksi Vake jatkoi liikkumista aika hyvin, ja laukkasikin ihan reippaasti. Laukassa se ei oikein pyöristynyt, mutta pääasia että laukka sujui eteen ja ravissa meno oli hyvinkin letkeän oloista. Vake ei edes kertaakaan yrittänyt karata verryttelyalueelta, mitä se yleensä koulukisoissa harrastaa. Tämä oli hyvä merkki siitä että verryttely sujui hyvässä hengessä ja ilman junttaamista eikä ponia alkanut kiukuttaa. Ilman raippaa liikkuminen alkoi kuitenkin vähitellen menettää parasta terävyyttä, ja kun menimme radalle ei Vake ollut enää niin hyvä kuin se oli verryttelyn aikana parhaimmillaan ollut.

Aloitimme ohjelman siis hieman pohkeen takana, mutta vielä ihan asiallisesti edeten. Alkutervehdykseen päästiin melko suorassa. Tämän jälkeen keskityin liikaa eteenpäin tuuppaamiseen, ja sen herpaannuttamana tein loivan kiemuran liian pienenä käymättä keskihalkaisijalla asti. Huomasin asian, mutta sille ei ollut enää siinä kohtaa mitään tehtävissä. Päädyn läpi Vake ravasi ihan nätin pyörenä, mutta olin hieman huolissani sen tahmeudesta. Keskiravilävistäjällä sain ravin vähän reipastumaan eteen, mutta eteenratsastus olisi saanut olla vielä paljon rohkeampi. Enpähän ainakaan liikaa punkenut ja pusertanut. Ravivoltti oikealle onnistui nätisti taipuen, ja nyt keskityin paremmin kuvion oikeaan kokoon. Ravi olisi kuitenkin saanut olla tarmokkaampaa. Seuraavalle loivalle kiemuralle Vake lähti edelleen nätisti pyöreänä, ja olin tyytyväinen siihen miten hyvän taivutuksen sain tehtyä vasemmalle, mutta toistin äskeisen virheen ja ratsastin huolimattomasti liian pienen kuvion. Argh!

Vake kävi tämän jälkeen tahmaisemmaksi, ja käyntiinsiirtyminen lävistäjällä oli nihkeä. Käyntiaskeleita tuli liikaa, ja poni oli liian hidas pohkeelle. Paikkasin tilannetta tekemällä nätin ravivoltin myös vasemmalle. Seuraavassa käyntiinsiirtymisessä pohkeet olisivat saaneet olla paremmin mukana, sillä siirtymisestä tuli tavanomaisen töksähtävä. Käynnissä ei ollut energiaa, ja niinpä myös pyöreys katosi. Pysähdys oli asiallinen, vaikkakin nenä ylhäällä. Käynnistä raviin palatessa Vake oli edelleen kovin hidas pohkeelle, mutta yllätyksekseni se nosti laukan täsmällisesti avusta. Tässä vaiheessa huokaisin vähän helpotuksesta. Pääty-ympyrän sain ratsastettua oikean kokoisena, ja laukkakin pysyi yllä pahemmin puskematta. Lävistäjälle tullessa alkoi vähän ahdistaa, sillä tämä oli se vaikeampi suunta laukan säilyttämiselle. En voinut välttyä pieneltä istunnalla tuuppaukselta, ja lävistäjän puolivälissä aloin käyttää kannuksia laukan säilyttämiseksi. Vake nakkasi protestina pienen "pukin", ja en ehtinyt huomata vaihtoiko se laukan. Myöhemmin selvisi, että laukka säilyi oikeana, mutta putosi kuitenkin hieman liian aikaisin.

Jäin ehkä vielä liikaa pohtimaan äskeisen lävistäjän tapahtumia, tai sitten olin muuten vaan kuutamolla, sillä käänsin ravissa tien radan poikki laukannostoon aivan liian aikaisin. Tajutessani virheen pasmat menivät hieman sekaisin, ja annoin laukka-avut huolimattomasti. Vake pääsi karkaamaan hieman ulos niin ettei laukka noussut kunnolla, ja siinä vaiheessa hermo petti niin että aloin heilua epätoivoisesti istunnalla saadakseni Vakena mahdollisimman pian laukkaan. Menimme hyvän matkaa jotain ravin ja laukan sekoitusta ennen kuin laukka lähti kunnolla käyntiin, ja ei voi muuta sanoa kuin että tulipa taas möhlittyä nosto oikein perinteiseen tyyliin. Laukkaympyrällä meno oli kovin nihkeää, ja nyt ajauduin puskemisen puolelle. Laukkalävistäjälle Vake lähti onneksi vähän sujuvammin, ja sain laukan pidettyä loppuun melko hyvin. Käyntiin päästiin aika asiallisesti, ehkä yhden raviaskeleen kautta. Käynti jäi hitaaksi mönkimiseksi, mutta tässä vaiheessa ei minulla ollut enää paniikkia tuupata Vakea eteen vaan annoin sen tallustella kaikessa rauhassa lopputervehdykseen.

Olin hieman pettynyt suoritukseen, sillä taas pääsi käymään niin että Vake hyytyi radalle vaikka verryttelyssä se oli liikkunut oikeinkin hyvin. Myös verrattuna siihen millaista meno on ollut tunneilla tämä oli selvästi alisuorittamista. Möhlitty laukannosto harmitti erityisesti, samoin se että olin tänään aivan käsittämättömän huolimaton teiden suhteen. En ollut tyytyväinen, ja kieltämättä ärsytti se että olin möyrinyt koko illan tallilla sateessa, mudassa ja liejussa eikä tämän vaivannäön huipennuksena ollut edes tämän parempaa rataa. Mielipiteeni suorituksesta muuttui hieman, kun näin radan videolta. Sehän näytti taas paremmalta kuin tuntui! Tietenkin Vake olisi saanut olla paljon tarmokkaampi, mutta raviohjelma näytti kuitenkin ihan asialliselta ja poni liikkui ravissa aika tasaisen pyöreänä. En edes alkanut puskea ja tuupata ihan niin hurjasti kuin aikaisemmin on kouluradoilla käynyt. Ei tämä vielä huikean hyvä rata ollut, mutta niin paljon huonompiakin olemme tehneet että tässä näkyy jo pientä kehitystä. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vaikka Vaken liikkuminen radalla edelleen hyytyy ei sen ravi enää kuitenkaan mene sellaiseksi kaameaksi nitkutukseksi kuin muinoin vaan siinä säilyy tahti ja jonkinlainen letkeys. Pisteetkin olivat paremmat kuin osasin odottaa, eli tasan 58%. Ei hullummin helposta B:stä ottaen huomioon koulukisahistoriamme! Tällä tuloksella jäätiin vaivaisen puolen pisteen päähän sijoituksesta, eli jos olisin hieman panostanut teiden ratsastukseen ja tehnyt edes toisen loivan kiemuran huolellisemmin niin olisimme olleet heittämällä palkinnoilla tässä kisassa. Toisaalta en kyllä olisi tällä suorituksella ihan kokenut ruusuketta ansainneeni. Joka tapauksessa ensi kerralla on syytä olla skarpimpana teiden ratsastuksen suhteen. Paljon jäi parantamisen varaa, mutta koska koulukisauramme näyttää jossain määrin nousujohteiselta niin eteenpäin voi jatkaa ihan motivoituneena.

Videosta kiitos Teijalle!

Kehitystä koulukisasuorituksessa

Voi tuota Vaken ilmettä!

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina harjoituskoulukisoilla. Menin Vakella luokan helppo C:1, joka oli jaettu a- ja b-osioihin tunti- ja yksityisratsukoille (me siis olimme tuntiratsukoiden sarjassa). Luokassa sai olla joko raippa tai kannukset, ja valitsin tällä kertaa raipan jättäen kannukset pois.

Verryttely ei mennyt aluksi kauhean lupaavasti. Vake oli pienellä verryttelykentällä tosi nihkeä, enkä saanut sitä oikein mitenkään lähtemään eteen. Niska kyllä pyöristyi asetusten ja vasta-asetusten kautta, mutta koko ajan tuntui puskemiselta. Tajusin että eihän tällaisesta lähtökohdasta voi lähteä radalle missä poni jumiutuu vaan entisestään, ja päätin vähän napakoitua. Kisakentän verryttelypäädyssä oli paremmin tilaa, ja otin siellä laukkaa. Laukan jälkeen Vake eteni onneksi vähän sujuvammin, ja pääsin jo eroon pahimmasta puskemisesta. Hetken aikaa Vake liikkui ravissa aika lupaavan oloisesti ryhdikkäänä ja paremmin pohkeen edessä. Tämä tapahtui noin viisi minuuttia ennen radalle menoa, ja siinä välissä ehti meno jo hieman lössähtää ja Vake käydä edestä pidemmäksi ja raskaammaksi.

Aitojen sisällä ehdin vielä tehdä viime hetken virityksiä ravissa ja laukassa. Raippa oli mukava olla kädessä, sillä saatoin sillä hieman naputella terävyyttä lisää. Kannuksilla olisin vain turhaan hiertänyt poniparan kylkiä. Raippa oli kuitenkin ennen kaikkea henkinen tuki minulle, sillä sen ollessa mukana ei päässyt iskemään perinteinen "nyt tämä jumittui eikä lähde enää mihinkään" -epätoivo joka saa minut radalla tuuppaamaan ja puskemaan niin ettei poni tosiaankaan liiku enää ollenkaan. Raippa kädessä ohjelman saattoi aloittaa ilman että pipo kiristi, ja alkutervehdykseen kaartaessa Vake liikkui kohtuullisen napakasti ja pyöreänä. Kun linjakin meni melko suoraan niin tämä oli hyvä aloitus. Ensimmäinen temponlisäys lävistäjällä tuli sekin ihan selvästi esitettyä! Kolmikaarisella kiemuralla tuntui siltä että ravi meinasi hyytyä, ja aloin vähän jo tuupata. Videolta tarkistettuna ravi oli kiemurauralla ihan hyvää ja sujuvaa, eli jokin vauhtisokeus tässä kuskille iski.

Temponlisäys harjoitusravissa kärsi lennokkuuden puutteesta. Diagnoosini on että liikaa tuuppausta jo ennen lisäystä. Pysähdys lyhyellä sivulla oli hieman myöhässä, ja peruutuksessa tuli pieni paniikki kun pelkäsin Vaken pakittavan vinoon ja ulos aidoista. Tuomari toivoikin peruutukseen lisää pehmeyttä. Seuraava temponlisäys oli taas melko vaisu, samoin laukannosto. Laukka nousi kuitenkin ajallaan. Laukassa napautin pari kertaa kevyesti raipalla ulkokädellä. En muistanut nojata tarpeeksi taakse, mutta laukka pysyi kuitenkin yllä. Lävistäjän keskellä tuli vaihto aivan kuten eilen tunnilla, mutta koska olin osannut tätä odottaa en hämmentynyt tilanteesta vaan ratsastin eteen niin että lävistäjä mentiin loppuun asti laukassa. Parempi näin kuin raviin pudottaen. Vasemmassa laukassa oli myöskin etunojaisuutta istunnassa, mutta ympyrällä Vake taipui ihan hyvin. Ajattelin että kerrankin ei tule sanomista puutteellisesta taivutuksesta, mutta kommentti olikin sitten "muista ulkotuki" eli kaula oli liikaakin mutkalla. Vasemman laukan lävistäjä mentiin loppuun asti myötälaukassa, ja oli tuomarin mielestä hyvin ratsastettu. Ravivoltilla meno oli jo vähän hyyvähtänyttä. Pituushalkaisijalla Vake jaksoi vielä pyöristyä, mutta jäi vähän vasemmalle asettuneeksi.

Olin rataan ensin vähän pettynyt, sillä minusta tuntui että Vake pääsi taas hyytymään radalle niin että meno oli samaa laahustusta kuin aiemmillakin radoillamme. Enkä edes muistanut nojata taakse laukassa! Myöhemmin piti kuitenkin videon katsottuani muuttaa mielipidettä sen verran että kyllähän Vake varsinkin ravissa liikkui nyt paremmin eikä näyttänyt jumittavan. Olisi liikkumisessa voinut olla enemmänkin tarmokkuutta, mutta oli tässä parannusta aiempiin kisasuorituksiin. Kaikki tehtävät tuli tehtyä aika täsmällisesti, ja ainoa rikko oli laukanvaihto lävistäjällä. Tuomarikommenttina oli "muista hellittää avut", eli todellakin puskin ja tuuppasin pohkeella tarpeettomasti. Oli paperissa myös kehuja, ja kokonaistulos oli 70,25%! Tokihan meidän harjoituskisatuomarilla on aina vähän tavallista kiltimpi skaala, joten ehkä tuosta voisi ottaa kymmenisen prosenttiyksikköä pois niin vertautuisi tavanomaiseen skaalaan. Joka tapauksessa pisteet olivat tuntiratsukoiden sarjan korkeimmat, joten vaikka en heti radan jälkeen olisi sijoitukseen ihan uskonut niin olimmekin luokan voittajia! Niin se vaan Vake nappasi koulukisoista sinivalkoisen. Vaikka suoritus ei vielä ollut hurraahuutojen arvoinen niin tärkeintä on että jotain pientä edistystä on kuitenkin tapahtunut. Ensi kerralla sitten taas pykälän verran paremmin.

Videosta ja kuvasta kiitos Noralle!