sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Suurin kurpitsa eli halloween-teemakisat

Vake-o'-lantern. Huomaa sinivalkoinen ruusuke!
Tänäkin sunnuntaina oli kisat, sillä nyt ratsastettiin Tallinmäellä LidRid Teamin seuracupin toinen osakilpailu. Ensimmäinen osakilpailu pidettiin siis maaliskuussa, jolloin vierailimme Kiimingin ratsastuskeskuksella osallistumassa sekä koulu- että esteosuuteen. Idea oli myös Tallinmäellä järjestettävässä cup-osakilpailussa sama, eli yhden päivän aikana mentiin sekä koulua että esteitä, ja ajankohtainen pukeutumisteemakin oli kisassa mukana. Luonnollisestikin pyhäinpäiväviikonlopun naamiaiskisojen teemana oli halloween.

Kisapäivä aloitettiin esteosuudella, jossa osallistuimme Vaken kanssa 80 sentin luokkaan. Käytössä oli ihanneaika-arvostelu, ja meillehän se kyllä passasi. Tempovaatimuskin oli taas se mukava 300 m/min. Rata oli tällä kertaa varsin simppeli, vain seitsemän esteen mittainen ja suoraviivainen. Mukana oli kahden laukan sarja, mutta se oli selvästi alle maksimikorkeuden. Maneesin ikkunoista silmiä häikäisevä aamuaurinko kuitenkin asetti omat haasteensa, ja auringon häikäisyvaikutuksen vuoksi ainakin kolmoseste oli jätetty vähän pienemmäksi. Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja Vake vaikutti verryttelyssä ihan pörhäkkäältä ja vähän pomppuisaltakin näin pakkaspäivän kunniaksi. Etenkin katsomopäädyssä tahtoi tulla lapaliirto-oikomista. Verryttelyhypyt sujuivat joka tapauksessa ihan napakasti. Tykkäsin Vaken energiasta, mutta tiesin, että oikomisen kanssa saisi radalla olla kyllä aivan erityistarkkana.

Odottelimme maneesissa kun ryhmän ensimmäiset ratsukot suorittivat ratansa. Sitten oli meidän vuoro. Lähtökiihdytyksiin ei ollut valtavasti tilaa, mutta Vake porhalsi ensimmäiselle esteelle oikein kunnon imulla. Laukassa oli kivaa ponnekkuutta. Kakkosesteelle tuli ikkunoista pientä valoefektiä, ja sitä Vake katsoikin hypyn aikana vähän tarkemmin. Kolmoselle tultiin päädystä vähän lapa edellä, mutta ihan sujuvasti. Reilun 21 metrin linjalla koetin ratsastaa hieman kiinni, ja saatiinkin kuusi laukkaa mahtumaan tähän aika mukavasti. Linjan jälkeen olisi vaan sitten pitänyt lähteä lentämään saman tien eteen, sillä seuraava este oli sarja. Sarjalle ei tultu ihan niin hyvällä imulla, ja pientä mutkitteluakin lähestymisessä tapahtui. Eipä sattunut tulemaan oikein sujuvaa ponnistuspaikkaa, vaan a-osalle tuli aika laiska hyppy läheltä, ja niinpä sarjaväliin ei sitten kunnolla venytty. En lähtenyt pahasti tuuppaamaan, vaan annoin Vaken ottaa ylimääräisen miniaskeleen. Tällä kertaa ei siis sarjalle tullut onnistumista vaan mönkiminen, mutta selvitettiin se silti puhtaasti. Seuraavalle esteelle päästiin taas kiinni rytmiin, ja radan päättävä 17 metrin linja meni asiallisesti viidellä laukalla.



Rata oli aika kiva. Lapa edellä puskemiset toivat suoritukseen pientä epätasaisuuden tunnetta, mutta Vake oli mukavasti hereillä ja terävänä. Sarjalla tuli sitten hyytyminen, mutta tämä on tämä tavanomainen sarjaongelma, että jos ei a-osalle tule sujuvaa ponnistuspaikkaa josta päästään lentämään eteen niin sitten ei ilman lisäaskelta helposti selvitä. Yritin ratsastaa kaarteet rauhassa ja oikomatta, jotta emme liikaa alittaisi ihanneaikaa. Nytpä aikaan ratsastus sitten menikin aivan nappiin, sillä aikamme oli 45,90 sekuntia ihanneajan ollessa 46 sekuntia. Siitä on hankala enää paremmaksi laittaa, ja niinhän siinä kävi, että voitimme koko luokan. Tämä oli ensimmäinen voitto meille 80 sentin tasolla!

Esteosuus ei siis olisi voinut paljon paremmin mennä, ja iltapäivän kouluradalle lähdinkin tämän jälkeen leppoisalla mielellä. Ratana oli Helppo C EB Special. Odotukset eivät tietenkään olleet suuret tämän lajin osalta, mutta Vake oli aamulla vaikuttanut ihan pirteältä, joten toivoin energiaa riittävän vielä vähän kouluradallekin. Verryttelyn ratsastin aika lyhyesti, enkä ottanut siinä ollenkaan laukkaa, sillä ulkokenttä oli hieman kova. Vake liikkuikin ravissa ihan näppärässä muodossa ja rennosti. Energiaa saisi liikkumisessa aina olla enemmänkin, mutta meno oli ihan toimivaa. Radalle mennessä ja raipan jäädessä pois oli odotettavissa vähintäänkin jonkinlaista hidastumista, mutta onneksi Vake ei jumahtanut nyt mitenkään totaalisesti. Maneesissa otin vielä lyhyesti laukkaa alle, ja sitten olimme valmiit aloittamaan radan.

Alkuradan ravitehtävät sujuivat ihan asiallisesti. Alkutervehdyslinjasta tuli mukavan suora, ja raviympyrällä Vake ravasi ihan tahdikkaasti. Energia vaan oli sen verran puutteellista, että nenä tuppasi painumaan liiankin alas, eli ryhtiä tähän pitäisi saada lisää. Askeleen pidennyksessä etuosa ryhdistäytyikin paremmin, mutta jarrutuksesta lävistäjän lopussa tuli vähän töksähtävä. Pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa esitettävän laukannoston tiesin vaikeaksi, ja vaikka kuinka yritin muka antaa avut ajoissa, myöhästyi nosto silti reilusti, sillä Vake vastasi niin hitaasti. Laukassa meno oli tavanomaisen nihkeää. Käyntiosuudella Vake puolestaan liikkui ihan ryhdikkäästikin, mutta jälleen askellus olisi saanut olla eloisampaa. Myös toinen laukannosto myöhästyi, ja oli ihan hilkulla, ettei noussut väärä laukka Vaken jäädessä vähän vinoksi kulman jälkeen. Vasemman laukan ympyrällä tuli pieni tahtirikko Vaken koettaessa siirtyä raviin, eli tämäkään laukka ei pyörinyt oikein minkäänlaisella energialla. Lopputervehdyslinja onnistuikin sitten ihan hyvin ja suoraan.



Rata oli tietysti taas aika hidas ja energiaton, mutta oli tämä liikkuminen edellisiä koulukisoja parempaa. Vake ei tällä kertaa sulkeutunut kuoreensa aivan täysin, joten ei mennyt pahaksi puskemiseksi. Kyllähän se energian puute sitten näkyy siinä, että ravissa nenä lähtee helposti pilkkimään liian alas eikä etuosa pysy ryhdissä, ja tuntuma on monessa kohtaa vähän heppoinen. Vähän myös harmitti se, etten muistanut radalla juntata olkavarsia kylkien viereen, vaan päästin käsivarret liian suoraksi ja siten tuntumankin karkaamaan. Paljon parempi fiilis jäi kuitenkin kuin edellisistä koulukisoista, eli taas voi todeta tämän olevan mataliin odotuksiin nähden ihan ok rata. Tasaisuus ja täsmällisyys olivat toki ratamme hyvät puolet, ja pisteitä tuli 65,95 %:n edestä, kun arvostelu oli näissä kisoissa aika ystävällistä. Ei luonnollisestikaan sijoitusta, mutta ei oltu aivan jumbojakaan.

Kisapäivä oli hauska, ja eihän tällaisissa oman seuran pikkukisoissa osannut oikeastaan jännittääkään yhtään. Sekään ei tietysti haitannut, että menestystäkin tuli eikä edes kouluosuus ollut mikään täyskatastrofi. Varsinainen hyvän mielen kisapäivä!

Kuvasta ja estevideosta kiitos Annelle, kouluvideosta kiitos Päiville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti