Viikonlopun ohjelmassa oli Artsin pitämä valmennuskurssi, eli samanlainen kolmipäiväinen tehopaketti kuin minkä menimme heinäkuussa. Tämänkin kurssin ratsastin Vakella. Kurssi alkoi perjantaina, jolloin ratsastimme yhden tunnin, kun taas lauantaina ja sunnuntaina ratsastuskertoja oli kaksi päivässä.
Aloitustunnilla keskityimme perusratsastukseen eli tehtävinä oli väistöjä ja siirtymisiä. Verryttelevänä tehtävänä toimivat väistöt, joita ratsastettiin viimekertaisen valmennuksen tapaan pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle. Käynnissä minun piti saada Vake väistämään loivemmin ja enemmän eteen, mutta ravissa sopiva poikituksen aste oli helpompi löytää. Väistöt oikealle sujuivat taas varsin mukavasti ja pehmeästikin. Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan työläämpää, ja korjauksena käytettiin asettamista väistön suuntaan. Nenä vasemmalle käännettynä Vake sitten lähtikin vähän parempaan ristiastuntaan.
Väistöjen parissa verrytellessä Vake muokkaantui liikkumaan ravissa oikein kivasti, ja meno vain parani, kun nakkasin toppahanskat syrjään ja vaihdoin ohuemmat hanskat käteen. Tuntuman pitäminen helpottui heti, ja Vake tasoittui tosi hyvin pyöreäksi. Siinä se vaan pysyi hyvällä tuntumalla "itsestään" ja pääsin rauhoittamaan kädet hyvin. Oikeastaan vain pohkeella tarvitsi ajoittain pyytää eteenpäin, ja muuten homma kulki omalla painollaan. Ponin ollessa näin hyvin avuilla oli helppo lähteä ratsastamaan seuraavaa tehtävää, eli lyhyitä käyntiin siirtymisiä lävistäjillä. Siirtymiset onnistuivatkin oikein kivasti. Jarrutus tehtiin taas "polvia sulkemalla" eli ohjaa ei tarvinnut käyttää yhtään, ja tällä tavoin pyöreä niska ja pehmeä tuntuma säilyivät läpi siirtymisen eikä Vake töksähtänyt siirtymisessä ollenkaan. Siirtymisen jälkeen piti ensin pyytää käyntiä aktiiviseksi eteenpäin, sitten antaa hetkeksi rauha ponille reagoida tähän pyyntöön, ja sitten vasta annettiin avut raviin siirtymiseen. Näin vältettiin käynnin aktivoinnin ja raviin siirtämisen sekoittuminen yhdeksi ja samaksi mössöksi eli yhtäjaksoiseksi eteen patisteluksi.
Siirtymistehtävään otettiin mukaan vielä laukka niin, että lävistäjällä siirryttiin ensin ravista käyntiin ja nostettiin käynnistä uuden suunnan laukka. Laukan tullessa mukaan kuvioihin ei meillä säilynyt enää aivan sama vaivattomuus ja suoraviivaisuus kuin ravin ja käynnin välillä työskennellessä, vaan Vake alkoi vähän kiemurtaa ja jännittyä. Tarvittiin siis enemmän ajatusta eteenpäin läpi kaikkien siirtymisten, ja käyntiin siirtyminen piti ratsastaa aivan yhtä rennosti kuin äsken ilman laukannostoa, jottei Vake alkanut töksähdellä tai poikittaa. Itse nostoissa Artsi muistutteli nojaamaan taakse ja istumaan ihan hiljaa, vaikka Vake reagoisikin apuihin vähän viiveellä. Käynnistä laukkaa nostaessa tämä onnistuikin aika hyvin, eli en lähtenyt pahemmin heilumaan ja heittäytymään vaikka poni nosti laukan aika pitkillä piuhoilla. Näin nostoista tulikin ihan asiallisia.
Laukkaa ei tällä kertaa menty enempää kuin lyhyet pätkät nostotehtävän yhteydessä. Sen sijaan lopuksi jatkettiin vielä ravityöskentelyä, ja tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin vielä kolmikaarisella kiemuralla. Siirtymiset tapahtuivat siis aina maneesin poikki ratsastaessa. Tällä kuviolla siirtymiset olivat hankalampia kuin lävistäjillä, sillä tässä poni oli vaikeampi pitää suorana kahden ohjan välissä siirtymisten tullessa niin nopeasti vastaan käännöksen jälkeen. Tässä tehtävässä ei eteenpäinpyrkimys säilynytkään yhtä hyvin, ja varsinkin käyntiaskelten aikana meno oli nihkeää.
Lopuksi ravasimme uraa pitkin ja teimme lisäyksiä pitkillä sivuilla. Hetkeksi nuupahtanut eteenpäinpyrkimys löytyi nyt uudestaan, ja ravi kuljetti oikein mukavasti eteenpäin yhtään puskematta. Harvoin tulee Vaken selässä ihan tällaisia "istu ja nauti menosta" -hetkiä! Poni oli nyt mukavan irtonainen ja kuulolla, joten askeleen pidentäminenkin onnistui aivan poikkeuksellisen hyvin. Tahti ja pyöreys säilyivät, eikä tarvinnut työntää hiki hatussa, vaan pienestä pyynnöstä Vake lähti hieman pidentämään ravia ja yhtä nätisti ja tahdissa se tuli pidennyksestä takaisin. Ravi ihan oikeasti kasvoi, ja tämä tuntui jo aivan "oikealta" ravilta eikä töpötykseltä.
Olipa hieno aloitus kurssille! Tänään päästiin hetkellisesti suorastaan uuteen ulottuvuuteen yhteistyössä, ja parhaimmillaan meno tuntui tosi harmoniselta. Tiedä sitten, miksi tänään vaan onnistui niin hyvin, mutta tähän malliin sen kommunikaation pitää pelata! Parhaimmillaan Vake tosiaan kuuntelee hyvin herkällä korvalla mitä siltä pyydetään, kunhan en sekoita sen päätä aivan liiallisella informaatiotulvalla tai ristiriitaisilla avuilla. Kun huomaa, miten herkästi ponin saa jarruttamaan istunnalla, niin pakostakin tulee mieleen, että niitä tahattomiakin jarrutusmerkkejä tulee varmasti annettua paljon. Kunpa siellä selässä osaisikin aina tehdä juuri oleelliset asiat mutta ei mitään ylimääräistä. Tänään onnistuin tässä harvinaisen hyvin!
Aloitustunnilla keskityimme perusratsastukseen eli tehtävinä oli väistöjä ja siirtymisiä. Verryttelevänä tehtävänä toimivat väistöt, joita ratsastettiin viimekertaisen valmennuksen tapaan pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle. Käynnissä minun piti saada Vake väistämään loivemmin ja enemmän eteen, mutta ravissa sopiva poikituksen aste oli helpompi löytää. Väistöt oikealle sujuivat taas varsin mukavasti ja pehmeästikin. Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan työläämpää, ja korjauksena käytettiin asettamista väistön suuntaan. Nenä vasemmalle käännettynä Vake sitten lähtikin vähän parempaan ristiastuntaan.
Väistöjen parissa verrytellessä Vake muokkaantui liikkumaan ravissa oikein kivasti, ja meno vain parani, kun nakkasin toppahanskat syrjään ja vaihdoin ohuemmat hanskat käteen. Tuntuman pitäminen helpottui heti, ja Vake tasoittui tosi hyvin pyöreäksi. Siinä se vaan pysyi hyvällä tuntumalla "itsestään" ja pääsin rauhoittamaan kädet hyvin. Oikeastaan vain pohkeella tarvitsi ajoittain pyytää eteenpäin, ja muuten homma kulki omalla painollaan. Ponin ollessa näin hyvin avuilla oli helppo lähteä ratsastamaan seuraavaa tehtävää, eli lyhyitä käyntiin siirtymisiä lävistäjillä. Siirtymiset onnistuivatkin oikein kivasti. Jarrutus tehtiin taas "polvia sulkemalla" eli ohjaa ei tarvinnut käyttää yhtään, ja tällä tavoin pyöreä niska ja pehmeä tuntuma säilyivät läpi siirtymisen eikä Vake töksähtänyt siirtymisessä ollenkaan. Siirtymisen jälkeen piti ensin pyytää käyntiä aktiiviseksi eteenpäin, sitten antaa hetkeksi rauha ponille reagoida tähän pyyntöön, ja sitten vasta annettiin avut raviin siirtymiseen. Näin vältettiin käynnin aktivoinnin ja raviin siirtämisen sekoittuminen yhdeksi ja samaksi mössöksi eli yhtäjaksoiseksi eteen patisteluksi.
Siirtymistehtävään otettiin mukaan vielä laukka niin, että lävistäjällä siirryttiin ensin ravista käyntiin ja nostettiin käynnistä uuden suunnan laukka. Laukan tullessa mukaan kuvioihin ei meillä säilynyt enää aivan sama vaivattomuus ja suoraviivaisuus kuin ravin ja käynnin välillä työskennellessä, vaan Vake alkoi vähän kiemurtaa ja jännittyä. Tarvittiin siis enemmän ajatusta eteenpäin läpi kaikkien siirtymisten, ja käyntiin siirtyminen piti ratsastaa aivan yhtä rennosti kuin äsken ilman laukannostoa, jottei Vake alkanut töksähdellä tai poikittaa. Itse nostoissa Artsi muistutteli nojaamaan taakse ja istumaan ihan hiljaa, vaikka Vake reagoisikin apuihin vähän viiveellä. Käynnistä laukkaa nostaessa tämä onnistuikin aika hyvin, eli en lähtenyt pahemmin heilumaan ja heittäytymään vaikka poni nosti laukan aika pitkillä piuhoilla. Näin nostoista tulikin ihan asiallisia.
Laukkaa ei tällä kertaa menty enempää kuin lyhyet pätkät nostotehtävän yhteydessä. Sen sijaan lopuksi jatkettiin vielä ravityöskentelyä, ja tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin vielä kolmikaarisella kiemuralla. Siirtymiset tapahtuivat siis aina maneesin poikki ratsastaessa. Tällä kuviolla siirtymiset olivat hankalampia kuin lävistäjillä, sillä tässä poni oli vaikeampi pitää suorana kahden ohjan välissä siirtymisten tullessa niin nopeasti vastaan käännöksen jälkeen. Tässä tehtävässä ei eteenpäinpyrkimys säilynytkään yhtä hyvin, ja varsinkin käyntiaskelten aikana meno oli nihkeää.
Lopuksi ravasimme uraa pitkin ja teimme lisäyksiä pitkillä sivuilla. Hetkeksi nuupahtanut eteenpäinpyrkimys löytyi nyt uudestaan, ja ravi kuljetti oikein mukavasti eteenpäin yhtään puskematta. Harvoin tulee Vaken selässä ihan tällaisia "istu ja nauti menosta" -hetkiä! Poni oli nyt mukavan irtonainen ja kuulolla, joten askeleen pidentäminenkin onnistui aivan poikkeuksellisen hyvin. Tahti ja pyöreys säilyivät, eikä tarvinnut työntää hiki hatussa, vaan pienestä pyynnöstä Vake lähti hieman pidentämään ravia ja yhtä nätisti ja tahdissa se tuli pidennyksestä takaisin. Ravi ihan oikeasti kasvoi, ja tämä tuntui jo aivan "oikealta" ravilta eikä töpötykseltä.
Olipa hieno aloitus kurssille! Tänään päästiin hetkellisesti suorastaan uuteen ulottuvuuteen yhteistyössä, ja parhaimmillaan meno tuntui tosi harmoniselta. Tiedä sitten, miksi tänään vaan onnistui niin hyvin, mutta tähän malliin sen kommunikaation pitää pelata! Parhaimmillaan Vake tosiaan kuuntelee hyvin herkällä korvalla mitä siltä pyydetään, kunhan en sekoita sen päätä aivan liiallisella informaatiotulvalla tai ristiriitaisilla avuilla. Kun huomaa, miten herkästi ponin saa jarruttamaan istunnalla, niin pakostakin tulee mieleen, että niitä tahattomiakin jarrutusmerkkejä tulee varmasti annettua paljon. Kunpa siellä selässä osaisikin aina tehdä juuri oleelliset asiat mutta ei mitään ylimääräistä. Tänään onnistuin tässä harvinaisen hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti