Vähän pitkänä, vähän poissaolevana

Keskiviikkona meillä oli Vaken kanssa Pian estevalmennus. En ollut itse mitenkään parhaassa mahdollisessa mielentilassa tiukkoihin estetreeneihin, sillä keskittyminen käsillä oleviin asioihin oli yllättävistä muun elämän tapahtumista johtuen tänään onnettoman huonoa. Naureskelinkin vähän etukäteen, että mitähän ratsastuksesta mahtaa tulla, kun sattui nyt tällainen tilanne päälle. Ensimmäisenä unohdinkin laittaa kannukset jalkaan, mutta kävin hakemassa ne vielä tallista, ja sen jälkeen osasin ihme kyllä jopa ratsastaa aina oikealle esteelle.

Tänään kiinnitettiin huomiota erityisesti tilankäyttöön, eli kulmiin ja päätyihin ratsastamiseen. Aloitimme tehtävällä, jossa ylitimme lävistäjäesteitä (kavaletti, pysty ja okseri) kulmaa kohti, ratsastimme aina esteen jälkeen suoraan kulmaa kohti ja pysäytimme hevosen sinne. Näin pyrittiin kitkemään kaarteiden oikomista esteiden jälkeen, mikä on erityisesti Vaken pahe. Äkkiä Vake hoksasikin jutun juonen, ja jarrutti ja pysähtyi käytännössä ihan itsekseen. Kulmaa kohti ratsastaminen ilman kaartamisaikeita kuitenkin aiheutti sen, että laukat jäivät lävistäjäesteillä vaihtumatta, mikä ei yleensä ole ongelmamme.

Pysähdykset kulmissa jätettiin sitten pois, mutta edelleen oli tarkoitus ratsastaa huolellisesti suoraan ja oikomatta esteiden jälkeen. Hyppäsimme lyhyempinä pätkinä radan osia ja sitten kokonaisen pitkän radan. Tehtäviin kuului yksittäisten lävistäjähyppyjen lisäksi noin 21 metrin ja 23 metrin suorat linjat, kaareva linja sekä pieni innarisarja. Estekorkeus oli pääsääntöisesti noin 80 senttiä. Vakella oli ensin pieniä käynnistymisvaikeuksia, sillä edelleenkin se taisi odottaa pysähtymiskäskyjä esteiden jälkeen, ja huolellisemmat, oikomattomat kaarteet valitettavasti vähän söivät energiaa. Periaatteessa laukka oli ihan ok, mutta viimeinen imu estettä kohti ehkä puuttui, joten paikat jäivät helposti hieman kauas, ja kaukaa lähtevissä hypyissä Vake pääsi venymään turhan pitkäksi ja matalaksi. Erityisesti tämä pitkäksi pääseminen näkyi kokopitkällä 11 esteen radalla. Päästiin silti ihan asiallisesti kaikkien esteiden yli, eli ei ollut mitään kohtuutonta köntystelyä, ja loppua kohti poni myös syttyi laukkaamaan terävämmin. Vähän enemmän Vake olisi kuitenkin saanut olla takaosansa päällä ja pohkeen edessä, eikä niin, että ajoin vaan koko ajan ponia pidemmäksi eteen. Laukan sujuvuudesta kertoo se, että 23 metrin linja meni kuudella askeleella eikä tehnyt edes tiukkaa. Ehkä parhaiten sujui aivan lopuksi hyppäämämme lyhyempi pätkä esteillä 2-6. Tässä vaiheessa tuntia Vakella oli jo mukava energia, ja viiden esteen mittaisella pätkällä paketti pysyi paremmin kasassa ilman kovin pitkäksi venymistä.

Lähtökohdat huomioon ottaen selvittiin kuitenkin ihan hyvin. En ollut itse tänään parhaimmillani, mikä näkyi joissakin asioissa, mutta silti sujui ihan asiallisesti. Onhan se positiivista, että hyppääminen sujuu myös pienten henkisten häiriötekijöiden alaisena kohtalaisen hyvin ja ongelmitta.