Maanantain tunnille odottelin yllätysratsua, ja sehän olikin sitten Elviira. Olipa mukavaa päästä kokeilemaan tätä kaikkien kivaksi kehumaa hevosta myös tunnilla. Kaiken lisäksi meitä oli tunnilla vain kaksi ratsukkoa, joten saatiin oikein pienryhmäopetusta. Huippua!
Elviira oli minulle juuri oikea hevonen korjaamaan viime aikoina esiin nousseita tuntuma- ja kyynärkulmaongelmia. Heti alkajaisiksi ope ohjeisti, että Elviiralla tulee pitää mahdollisimman tasainen tuntuma ilman mitään turhia ohjan värkkäilyjä tai kuolaimen liikutteluja tai suuria myötäämisiäkään. Tällainen tuntuma ei tietenkään ole mahdollinen, jos käsivarret ojentuvat suoriksi. Nyt siis piti aivan ehdottomasti pitää kyynärkulma ja säilyttää käsivarret kylkien vieressä. Aluksi tietenkin ratsastin tavallisia virheitä toistaen, eli kädet suoristuivat aina huomaamatta eteenpäin, enkä meinannut "uskaltaa" tasoittaa kättä vaan oli pakottava tarve tehdä aivan aiheettomia "myötäyksiä" ja huomaamatta näpeltää ohjaa. Silloin Elviira vain veti kaulaa pitkäksi eikä alkanut millekään.
Ratsastimme verryttelyksi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja ensin aloin löytää tasaista tuntumaa käynnissä. Apukeinona toimi myös tarvittaessa pysähdys ja peruutus, joiden kautta Elviira helpoiten lyheni ja pyöristyi. Tämän hevosen kanssa tosiaan toimi aika suoraviivainen takaa kohti tuntumaa -ajattelu, ja näin se alkoi pyöristyä kun vaan käsi tasoittui ja tarjosi raamit. Pohjeavut saivat olla hyvinkin pieniä, sillä Elviira kyllä reagoi jalkaan herkästi. Ravissa tuntuma oli aluksi hukassa, ja taipumisessakin oli toivomisen varaa. Siirtymisten ratsastaminen kuitenkin auttoi, eli kun pääsin siirtämään hyvällä tuntumalla käynnistä raviin niin pyöreys alkoi pikkuhiljaa säilyä ravissakin. Tuntuma tuli nyt myös joustavamman oloiseksi, eli Elviira alkoi olla jo paremmin läpi.
Jatkoimme siirtymisten parissa myös laukkatehtävässä. Jakaannuimme omille pääty-ympyröille, joilla nostettiin käynnistä laukka. Pienen laukkapätkän jälkeen piti päästä suoraan laukasta käyntiin, ja tämän siirtymän tueksi otettiin ympyrän pienentäminen. Laukassa siis pienennettiin ympyrää spiraalimaisesti ja piruettiajatuksella. Laukan haluttiin tätä kautta lyhenevän ja tulevan takaosalle, niin että pienellä ympyrällä siirtyminen käyntiin tapahtuisi kuin itsestään. Elviiran laukka oli hieman joustamattoman oloista, mutta pyöreää. Sain tuntuman pysymään hyvin, ja laukka tuntui myös lyhenevän kivasti. Ope muistutteli vielä kantamaan kädet korkeammalla, etenkin siinä vaiheessa kun aloin pienentää ympyrää ja koota laukkaa. Elviira tuli käyntiin lähestulkoon ilman raviaskeleita, kunhan vaan muistin istua mahdollisimman tiiviisti alas satulaan ja hakea tunnetta takajalkojen päällä istumisesta. Toki siirtyminen olisi saanut tulla vielä kevyemmällä kädellä.
Loppuverryttelyksi ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa ja ympyröitä päätyihin. Lävistäjien lopussa otettiin tuttuun tapaan pohkeenväistöä, joka varmisti sisäpohkeen läpimenon ennen kulmaa. Tässä vaiheessa Elviira liikkui ravissa tosi mukavasti, ja minulla oli myös oikein luonteva olo satulassa. Tuntuma ei ollut raskas eikä tyhjä, vaan sopivan napakka ja rennon joustava. Rennon joustavalta tuntui myös ravi, ja tahti oli hyvä. Taipuminenkin oli parempaa näin tunnin lopuksi. Väistö vasemmalle ravissa onnistui varsin helposti, mutta oikealle Elviira ei niin helposti alkanut poikittaa. Tässä voi olla kyse ihan omasta puolierostani, sillä säännönmukaisesti vasemman pohkeen väistö on minulle hankalampi hevosella kuin hevosella. Tämäkin väistö parani hieman, kun valmistelin sen huolellisemmin ja aloitin sen jo vähän aikaisemmin ennen kuin ura veti liikaa puoleensa.
Tunti oli aivan loistava, ja Elviira vieläkin ihanampi kuin osasin odottaa: osaava ja helppo hevonen, joka oli paras mahdollinen ratsu vakaan tuntuman opettamiseen. Kun pääsin jyvälle käden tasaisena pitämisestä ja sain kyynärkulman säilymään, niin Elviira kyllä palkitsi. Vain tasainen tuntuma ja eleettömät avut tarpeen mukaan ilman kommervenkkejä, siinä oli kaiken salaisuus. Yleensä sitä tulee touhuttua ja puuhattua hevosen selässä niin kamalasti koko ajan, mutta Elviiran satulassa kannatti rauhoittua ja olla vähemmän touhukas. Eivät ne muutkaan hevoset ainakaan paremmin kulje kaiken turhan säätämisen kanssa, mutta Elviira jos kuka demonstroi selkeästi, että vähemmän on todellakin enemmän. Mukavia onnistumisen elämyksiä!
Elviira oli minulle juuri oikea hevonen korjaamaan viime aikoina esiin nousseita tuntuma- ja kyynärkulmaongelmia. Heti alkajaisiksi ope ohjeisti, että Elviiralla tulee pitää mahdollisimman tasainen tuntuma ilman mitään turhia ohjan värkkäilyjä tai kuolaimen liikutteluja tai suuria myötäämisiäkään. Tällainen tuntuma ei tietenkään ole mahdollinen, jos käsivarret ojentuvat suoriksi. Nyt siis piti aivan ehdottomasti pitää kyynärkulma ja säilyttää käsivarret kylkien vieressä. Aluksi tietenkin ratsastin tavallisia virheitä toistaen, eli kädet suoristuivat aina huomaamatta eteenpäin, enkä meinannut "uskaltaa" tasoittaa kättä vaan oli pakottava tarve tehdä aivan aiheettomia "myötäyksiä" ja huomaamatta näpeltää ohjaa. Silloin Elviira vain veti kaulaa pitkäksi eikä alkanut millekään.
Ratsastimme verryttelyksi siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, ja ensin aloin löytää tasaista tuntumaa käynnissä. Apukeinona toimi myös tarvittaessa pysähdys ja peruutus, joiden kautta Elviira helpoiten lyheni ja pyöristyi. Tämän hevosen kanssa tosiaan toimi aika suoraviivainen takaa kohti tuntumaa -ajattelu, ja näin se alkoi pyöristyä kun vaan käsi tasoittui ja tarjosi raamit. Pohjeavut saivat olla hyvinkin pieniä, sillä Elviira kyllä reagoi jalkaan herkästi. Ravissa tuntuma oli aluksi hukassa, ja taipumisessakin oli toivomisen varaa. Siirtymisten ratsastaminen kuitenkin auttoi, eli kun pääsin siirtämään hyvällä tuntumalla käynnistä raviin niin pyöreys alkoi pikkuhiljaa säilyä ravissakin. Tuntuma tuli nyt myös joustavamman oloiseksi, eli Elviira alkoi olla jo paremmin läpi.
Jatkoimme siirtymisten parissa myös laukkatehtävässä. Jakaannuimme omille pääty-ympyröille, joilla nostettiin käynnistä laukka. Pienen laukkapätkän jälkeen piti päästä suoraan laukasta käyntiin, ja tämän siirtymän tueksi otettiin ympyrän pienentäminen. Laukassa siis pienennettiin ympyrää spiraalimaisesti ja piruettiajatuksella. Laukan haluttiin tätä kautta lyhenevän ja tulevan takaosalle, niin että pienellä ympyrällä siirtyminen käyntiin tapahtuisi kuin itsestään. Elviiran laukka oli hieman joustamattoman oloista, mutta pyöreää. Sain tuntuman pysymään hyvin, ja laukka tuntui myös lyhenevän kivasti. Ope muistutteli vielä kantamaan kädet korkeammalla, etenkin siinä vaiheessa kun aloin pienentää ympyrää ja koota laukkaa. Elviira tuli käyntiin lähestulkoon ilman raviaskeleita, kunhan vaan muistin istua mahdollisimman tiiviisti alas satulaan ja hakea tunnetta takajalkojen päällä istumisesta. Toki siirtyminen olisi saanut tulla vielä kevyemmällä kädellä.
Loppuverryttelyksi ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa ja ympyröitä päätyihin. Lävistäjien lopussa otettiin tuttuun tapaan pohkeenväistöä, joka varmisti sisäpohkeen läpimenon ennen kulmaa. Tässä vaiheessa Elviira liikkui ravissa tosi mukavasti, ja minulla oli myös oikein luonteva olo satulassa. Tuntuma ei ollut raskas eikä tyhjä, vaan sopivan napakka ja rennon joustava. Rennon joustavalta tuntui myös ravi, ja tahti oli hyvä. Taipuminenkin oli parempaa näin tunnin lopuksi. Väistö vasemmalle ravissa onnistui varsin helposti, mutta oikealle Elviira ei niin helposti alkanut poikittaa. Tässä voi olla kyse ihan omasta puolierostani, sillä säännönmukaisesti vasemman pohkeen väistö on minulle hankalampi hevosella kuin hevosella. Tämäkin väistö parani hieman, kun valmistelin sen huolellisemmin ja aloitin sen jo vähän aikaisemmin ennen kuin ura veti liikaa puoleensa.
Tunti oli aivan loistava, ja Elviira vieläkin ihanampi kuin osasin odottaa: osaava ja helppo hevonen, joka oli paras mahdollinen ratsu vakaan tuntuman opettamiseen. Kun pääsin jyvälle käden tasaisena pitämisestä ja sain kyynärkulman säilymään, niin Elviira kyllä palkitsi. Vain tasainen tuntuma ja eleettömät avut tarpeen mukaan ilman kommervenkkejä, siinä oli kaiken salaisuus. Yleensä sitä tulee touhuttua ja puuhattua hevosen selässä niin kamalasti koko ajan, mutta Elviiran satulassa kannatti rauhoittua ja olla vähemmän touhukas. Eivät ne muutkaan hevoset ainakaan paremmin kulje kaiken turhan säätämisen kanssa, mutta Elviira jos kuka demonstroi selkeästi, että vähemmän on todellakin enemmän. Mukavia onnistumisen elämyksiä!
