Kun ei niin ei

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Elmon, tällä kertaa koulutunnille. Ohjelmassa oli voltteja sekä siirtymisiä. Aloitimme ratsastaen kummallekin pitkälle sivulle kaksi volttia, toisen käynnissä ja toisen harjoitusravissa. Lisäksi työskenneltiin pääty-ympyrällä hakien ravissa venytystä eteen ja alas. Pääty-ympyrällä otettiin myös laukkaa, ja lopuksi mukaan tulivat siirtymiset käynnin ja laukan välillä sekä 10 metrin laukkavoltit.

Heti alkuun ope selitti miten asetus tuli volteilla ratsastaa: ensin asetus sisään, sitten asettavalla ohjalla pieni myötäys ja samalla pohkeesta eteen. Tätä periaatetta lähdin sitten Elmonkin kanssa koettamaan, mutta törmäsin saman tien useampaan perustavanlaatuiseen ongelmaan. Elmo oli hidas, eikä vastannut sen enempää pohkeeseen kuin raipan napautuksiinkaan. Päädyin puskemaan sitä eteenpäin koko ajan, mikä oli tietysti erittäin huono ratkaisu. En vaan nähtävästi raaskinut käyttää niin ronskeja apuja, että Elmo olisi ihan oikeasti alkanut reagoida eteen. Poni oli myöskin jäykkä kuin mikä, ja ravi tuntui aluksi aivan mahdottomalta töksötykseltä. Isolla pääty-ympyrällä Elmo suostui liikkumaan hieman paremmin, mutta pienille volteille se hyytyi täysin. Ope muistutteli että sisäohjassa ei saa roikkua, mutta kun päästin sisäohjan pois niin mentiin vaan nenä ulos kääntyneenä. Tosi vaikea oli hallita istuntaakaan kun Elmo mennä juputti kulmikasta ravia väärinpäin ja etenemättä askeltakaan omaehtoisesti.

Laukka pääty-ympyrällä oli sekin kauhean laahaavaa ja vastentahtoista. Ope patisteli edelleen myötäämään sisäkädellä jotta Elmo saisi vapautta laukata. Kun heitin sisäohjan pois ei Elmo sitten meinannutkaan kääntyä ympyrälle, eli ulkoavut eivät olleet tarpeeksi vahvat. Laukka ei lähtenyt yhtään rullaamaan, mutta silti muutama kierros laukkaympyrällä sai Elmon käynnistymään niin että ravi alkoi sujua hieman paremmin eteen. Samalla niska alkoi myödätä, ja ravissa oli sentään joitain parempia pätkiä Elmon liikkuessa hieman pehmeämmin ja pyöreämmin. Tällöin kuitenkin muoto tahtoi painua aivan liian matalaksi ja syväksi. Pohkeillahan se niska ja etuosa olisi pitänyt nostaa ryhdikkäämmäksi, mutta eipä Elmo edelleenkään reagoinut pohkeesta yhtään eteen.

Laukka oli päivän toivottomin askellaji, joten käynti-laukka-käyntisiirtymiset ja laukkavoltit eivät kuulostaneet kovin helpolta tehtävältä. Laukannostoissa Elmo tahmasi, ja lähti helposti vain raville. Yritin tuupata sitä istunnalla, ja samalla nostin tahattomasti sisäkättä ylös. Sisäkättä piti siis taas rentouttaa, ja ope neuvoi jopa asettamaan vähän ulos. Laukannostot käynnistä onnistuivat aina vasta toisella yrittämällä, eli ensin käytiin ravissa ja vasta kun jarruttelin takaisin käyntiin sain annettua topakammat avut joilla päästiin laukkaan asti. Laukkavoltit sain juuri ja juuri käännettyä, mutta ei niillä voinut oikein muuta kuin tuupata ponia pysymään laukassa eikä asetuksia sun muita hienouksia ehtinyt ajatellakaan.

Eipä ollut mikään mieltäylentävä tunti. Parempiakin kertoja on Elmon kanssa nähty, ja yleensä se sentään jossain vaiheessa herää liikkumaan paremmin. Nyt ei ollut sellaisesta tietoakaan. Ainoa positiivinen muutos mikä tunnin aikana tapahtui oli että poni alkoi kävellä väli- ja loppukäynneissä pitkin ohjin sujuvasti (alkukäynneissä se liikkui vielä kuin liisterissä). Opekin tuumasi että olipas Elmo vastahankainen tänään, ja arveli jopa että voisiko poni oireilla vastikään tehtyä madotusta. Kaikki olisi lähtenyt siitä että olisin saanut Elmon liikkumaan jollain konstilla itse eteenpäin ilman jatkuvaa työntämistä, mutta jäi keksimättä miten sen olisin tehnyt. Kyllä Elmo vaan sunnuntaina estekisoissa esitti mukavan sujuvaa, kolmitahtista laukkaa ja liikkui ihan itse. Mitenkähän sen saisi syttymään samalla lailla sileällä?

Ohjaus toimii... välillä

O-Ri:n viimeiset estekisat tälle vuodelle käsittivät omalta osaltani 60-70 cm luokan Elmolla. Luokka oli jaettu erikseen junioreille ja senioreille, ja senioreiden sarjassa meitä oli viisi. Elmon kanssa yhteinen harjoituspohja oli varsin ohut kun vasta tällä viikolla pääsin sillä pitkästä aikaa hyppäämään, mutta esteet olivat toki pieniä.

Verryttely tapahtui maneesissa ohjatuissa ryhmissä. Onneksi verkka-aikaa annettiin melko väljästi, sillä Elmon lämpiäminen ja herääminen otti aikansa. Aluksi poni oli aivan uskomattoman tahmea, ja niin ravi kuin laukkakin oli laahaavaa ja kulmikasta. Ehdin olla jo vähän epätoivoinen, sillä ei tällaisesta laukasta olisi pystynyt mitään hyppäämään, mutta pikkuhiljaa Elmo sitten heräsi ja laukka alkoi rullata sujuvammin. Hyppäsimme ensin muutaman kerran ristikkoa, ja sitten pystyä sekä okseria. Hypyissä ei ilmennyt mitään erityistä vaan meno oli ihan mutkatonta nyt kun Elmo oli alkanut liikkua.

Verryttelyn jälkeen odottelimme hetken ja sitten oli oma vuoro. Yllätyksekseni Elmo olikin kisaradalle päästessään pörhäkämpänä hereillä ja alkoi vähän painaa ohjille. Laukkaa en kuitenkaan meinannut ensin saada nousemaan kun poni mutkitteli ja kiemurteli. Kulmasta sain laukan nostettua, ja tunsin että Elmolla oli nyt selkeästi enemmän imua eteen kuin verryttelyssä. Ykkösesteelle tultiin ihan sujuvasti, mutta paikka otettiin harkitusti hieman lähelle eli en alkanut tuuppailla estettä kohti. Hyvältä vaikutti, ja tässä hypyssä Elmo jopa teki halutun laukanvaihdon (mikä jäikin ainoaksi onnistuneeksi vaihdoksi koko radan aikana). Esteen jälkeen poni oli kuitenkin menossa päättäväisesti porttia kohti ja liirasi sinne kaula mutkalla ja ohjia kiskoen. Voi kun vaan olisin tässä saanut istuttua jämäkästi satulassa, mutta saihan se Elmo kiskottua minut etunojaan ja sitä myötä pääsi liiraamaan miten tahtoi. Portilla tuli pysähdys, mutta olin tarkkana ettei Elmo päässyt ottamaan yhtään askelta taakse. Niinpä tästä ei tullut tottelemattomuusvirhettä, ja matka jatkui metkuilujen jälkeen eteenpäin.

Kakkoseste ylittui tasaisesti, mutta kun päädystä kaarrettiin vetosuuntaan päin eli sisääntuloa kohti niin Elmo lähti taas suuremmalla imulla eteen. Kolmoselta neloselle oli suora 17 metrin linja, ja olin suunnitellut tähän viisi askelta mikäli Elmo laukkaisi pienesti ja neljä mikäli se olisi pyrkimässä eteen. Imua oli, joten annoin Elmon laukata. Hetken se taisi harkita ylimääräistä miniaskelta, mutta loikkasi sitten neljännestä askeleesta ison hypyn. Tämä oli sen tyylin loikka millaiset ovat minua muinoin Elmon selästä horjuttaneet, mutta nyt olin mukana ongelmitta. Porttia kohti tultiin siis mukavan sujuvasti ja energisesti, mutta kun seuraavaksi piti edetä portilta pois päin alkoi laukka hyytyä. Lävistäjäokserille tultiin jarruttaen ja kiemurtaen, mutta puskin Elmon siitä yli. Muuten hyvä, mutta menin tilanteessa aivan kamalaan etukumaraan.

Rytmi rikkoutui jälleen ravin kautta laukkaa korjatessa, ja seuraavaan päätyyn tullessa Elmo kiskoi ohjia kovasti haluten mennä pitkänä ja etupainoisena. En mahtanut sille taaskaan oikein mitään, vaan irtosin penkistä etukenoon. Sitten tultiin toiselle suoralle linjalle kohti sisääntuloa, ja tiesin Elmon lähtevän taas linjalla eteen. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen, että se lähti linjan ensimmäisen esteen jälkeen painamaan ohjille ja liiraamaan päättäväisesti oikealle uraa kohti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olimme hypänneet samaa linjan sisääntuloestettä verryttelyssä siten, että siitä jatkettiin viistosti uralle ohi seuraavan esteen (muutakaan tievaihtoehtoa ei oikein ollut, kun linjan toista estettä ei mahtunut hyvin ohittamaan sisäpuolelta). Varmaankin Elmolla oli tämä opittu reitti muistissa, ja kun se niin kätevästi sai taas jallitettua kuskin irti satulasta pystyi se menemään minne tahtoi. Niinpä luisuimme ohi radan toiseksi viimeisestä esteestä.

Ratsastin esteelle uuden lähestymisen ja naputtelin raipalla pari kertaa oikealle lavalle muistutuksena siitä että liirailu ei ole ok. Tulimme esteelle nyt pienemmässä laukassa, ja kun ei Elmo päässyt rymyämään etupainoiseksi ylittyi este ilman ohimenoaikeita. Sitten jatkoimme vielä kaarteen viimeiselle esteelle, jolle päästiin rennosti ja asiallisesti lähestyen. Vielä maalilinjan jälkeenkin Elmo painoi ohjille sen verran että en heti saanut sitä jarruttamaan laukkaa pois. Ei se kovaa mennyt, mutta pääsi taas hetken kuskailemaan.

Meno ei ollut helppoa tai nättiä, mutta rymyttiinpä rata silti läpi. Sanotaanko näin että ohjaamisessa ja ponin hallinnassa oli hieman puutteita. Selvähän se, että satulaan pitäisi päästä istumaan jämäkästi ja pysyä siellä vaikka Elmo kuinka kiskoisi. Kun menin ponin kiskomana näin pahasti etunojaan niin ohjattavuus katosi heti. Kaikesta huolimatta olin iloinen siitä, että hypyissä tuntui helpolta olla mukana ja olo oli sen puoleen luottavainen. Toisenkin vaiheen olisin halunnut tänään hypätä, mutta harmi kun ei sinne päästy ohimenon vuoksi jatkamaan. Hingun kyllä ehdottomasti hyppäämään Elmolla lisää, sillä metkuiluista huolimatta tällä ponilla on tosi hauska hypätä silloin kun se tällä lailla vähän innostuu. Jos kuski istuisi napakammin satulassa ja pitäsi ponille paremmin jöötä niin Elmossa olisi potentiaalia hyvinkin näppärään menoon. Parasta tässä on se, ettei Elmolla hyppäämiseen liity enää mitään peikkoja vaan oloni oli sen selässä ihan reipas ja rohkea. Kisojen jälkeen oli tosi huojentunut ja vapautunut fiilis, kun turhien epävarmuuksien kanssa tuli tehtyä tilit näin selväksi.

Onnistunut revanssi

Keskiviikon ryhmällämme oli pitkästä aikaa estetunti. Sain toiveeni mukaisesti Elmon, jolla olin ilmoittautunut myös viikonlopun estekisoihin 60-70 sentin luokkaan. Kisoihin paukkaaminen Elmolla tuntui sikäli vähän hassulta idealta, että edellisen kerran olen hypännyt Elmolla maaliskuussa, ja silloin tunti oli täyskatastrofi kun kuumetaudin heikentämänä yritin miten kuten roikkua ponin kyydissä. Siltä tunnilta oli mieleen jäänyt kaikkien näiden kuukausien ajaksi peikko nimeltä "en osaa hypätä Elmolla", ja toki aikaisemminkin olen kokenut vaikeuksia pysyä Elmon joskus yllättävän suurissa hypyissä mukana. Onneksi pääsin nyt viimein ottamaan revanssin estetunnista Elmolla. Jännitti kyllä, kun mielessä pyörivät kaikki aikasemmat vaikeudet.

Verryttelimme vähän ravissa, ja sitten aloitimme hyvin pian verryttelyesteen hyppäämisen. Hyppelimme muutaman kerran pienen ristikon ja pystyn yli, ja toistaiseksi kaikki vaikutti ihan hyvältä. Elmo lähti laukkaamaan jumittamatta pahasti, ja pikkuesteelle päästiin ihan sujuvasti. Hypyt tuntuivat helpoilta. Sitten saimmekin saman tien hypätä useamman esteen pätkän, joka alkoi pystyltä ja jatkui kahden askeleen sarjalle sekä tästä kaarevalla linjalla okserille. Esteet olivat edelleen ihan pieniä, joten lähdin melko luottavaisin mielin matkaan. Elmo meni edelleen sujuvasti, ja helpotuksekseni ponnistuspaikat oli helppo löytää. Lävistäjällä olevalla sarjalla tosin ei saatu laukanvaihtoa, joten kaareva linja okserille meni väärässä laukassa. Sarjavälissä sekä sitä seuraavalla linjalla olin kyllä aika irti satulasta ja etunojassa, mikä kertoi pienestä jännityksestä. Elmon laukka on myös sen verran hankalaa istua, että on helpointa unohtua leijailemaan satulan yläpuolelle. Silloin tietysti kontrolli- ja ohjaamismahdollisuudet heikkenevät.

Rata 1

Hyppäsimme seuraavaksi jo ensimmäisen radan, korkeutena 60 senttiä. Ensimmäisellä esteellä yritin vähän hypätä ennen ponia, ja ope käski ennemmin tuoda Elmon lähelle estettä kuin yrittää tuupata kovin kaukaa. Parille esteelle tultiinkin sitten vähän pohjaan yhteisellä päätöksellä. Esteet ylittyivät melko mutkattomasti, mutta laukat eivät kyllä vaihtuneet silloin kun olisi pitänyt, ja ravin kautta korjailu rikkoi rytmiä. Kaarevalla linjalla sarjalta okserille ratsastin liikaa eteen, ja väli jäi siksi vähän ahtaaksi. Ei ehkä kaikkein tyylikkäintä menoa, mutta selvisimme suhteellisen helpon oloisesti tästä radasta ja minulla oli varma olo tämän kokoisilla esteillä. Ei tullut yhtään hyppyä jossa minun olisi ollut mitenkään hankala olla mukana, eikä ponnistuspaikoista ollut epäselvyyksiä vaikkei paikka aina täydellinen ollutkaan.

Rata 2

Saimme tulla vielä toisenkin, hieman erilaisen radan ja esteet nousivat 70 senttiin. Näin "korkeaa" rataa en ole Elmolla ennen hypännytkään. Ekalle esteelle tuuppasin Elmon hyppyyn aika kaukaa, ja ope muistutteli taas että ennemmin saisi tulla lähelle. Sarjalle käänsin hieman myöhässä niin että tultiin vähän vinoon, mutta sain linjan korjattua viime tipassa ja matka jatkui sujuvasti. Neloseste oli tarkoitus hypätä pääty-ympyrällä, ja tässä käänsin ehkä epämääräisen tien. Kun ei askelkaan oikein sopinut liirasi Elmo hyvin päättäväisesti oikealta ohi ilman että minulla oli mitään mahdollisuuksia sitä estää. Huolellisemmalla lähestymisellä ja oikean pohkeen kiinni pitäen este ylittyi uudella yrityksellä hyvin. Seuraavat hypyt tulivat vähän pohjaan, ja kaarevalla linjalla Elmo alkoi vaihtaa laukkaa ravin kautta minkä seurauksena kuutosesteelle räpellettiin ilman selkeää rytmiä. Kuutoselta seiskalle kääntyessä sai halutessaan tehdä laukanvaihdon ravin kautta, ja päätin sen tehdä jotta sain Elmoa vähän paremmin kiinni eikä se päässyt rymyämään pitkää lähestymistä liian pitkäksi valahtaen. Tälle okserille päästiinkin sitten asiallisella lähestymisellä. 

Olin oikein tyytyväinen, kun hypyt Elmon kanssa sujuivat tänään näinkin hyvin. Eihän tämä järin tyylikästä ollut kun keikuin suurimman osan aikaa aivan etunojassa ja tuli se yksi ohimenokin, mutta pääasia että ei tuntunut kohtuuttoman vaikealta tai siltä että en pysy hypyissä mukana. Päinvastoin, Elmon hypyt tuntuivat suorastaan helpoilta. Okseritkin ylittyivät varmalla otteella, vaikka olen perinteisesti kokenut Elmon suhteen "okserikammoa". Itseluottamus nousi monta pykälää, kun sain huomata että kyllähän minä Elmolla kykenen hyppäämään aivan hyvin ja jopa 70 sentin radasta selvitään. Aikaisempien kokemusten perusteella sitä saattaa jäädä virheelliseen uskomukseen että ei johonkin pysty, vaikka tämä ei pitäisikään enää nykyisillä taidoilla paikkaansa. Tällaisessa tapauksessa on kiva todeta olleensa väärässä.

Ei hassumpi Elmo

Ilahduin, kun sain pitkästä aikaa tunnille Elmon. Jostain syystä sen kanssa on aina kiva lähteä koulutunnille, vaikka suurin osa yhteisistä tunneistamme meneekin kaikkea muuta kuin hienosti. Tänään luvassa oli avo- ja sulkutaivutuksia sekä laukannostoja.

Verryttelimme ensin kevyessä ravissa, ja ohjeistuksena oli hakea rentoutta sekä venytystä pidempään ja matalampaan muotoon. Tämän toteutus onnistui Elmon kanssa yllättävänkin hyvin. Annoin ohjan olla aika pitkä mutta kuitenkin tuntumalla, ja ratsastin pohkeella eteen sekä tarkkailin lapojen suoruutta. Elmo myötäsi niskasta helposti, ja hakeutui mielellään pitkään ja matalaan muotoon. Nenä nousi ylös ja selkä tipahti alas niinä hetkinä kun ulkolapa pääsi liirailemaan vinoon tai ravi pääsi sammumaan liikaa. Open ohjeistus oli, että pyöreyden kadotessa ei pidä liikaa näpertää kädellä vaan ratsastaa nimenomaan pohkeella eteen kohti tasaista tuntumaa. Tämä tuntui toimivan, ja suurimman osan alkuverryttelystä Elmo liikkui mukavan pyöreänä ja rentona. Ope toivoi kuitenkin liikkumiseen vielä lisää energiaa ja aktiivisuutta.

Seuraavaksi aloimme työskennellä avo- ja sulkutaivutusten parissa. Toinen pitkä sivu aloitettiin avotaivutuksella käynnissä, puoliväliin tehtiin voltti ja pitkän sivun loppu mentiin sulkutaivutusta. Avotaivutukset olivat oikeastaan sulkutaivutuksia hankalammat molempiin suuntiin, ja etuosaa olisi pitänyt saada johdettua vielä enemmän pois uralta. Sulkutaivutuksen ratsastus oli helpompi hahmottaa, ja etenkin oikeaan kierrokseen nämä onnistuivat ihan mukavasti kolmella uralla. Tässä minulla oli kuitenkin taipumusta kiertää ylävartaloa liiankin paljon liikkeen suuntaan, jolloin paino pääsi valahtamaan ulos vasemmalle. Ope kehotti kääntämään ylävartalon suuntaa hieman enemmän seinää kohti, jolloin pääsin istumaan paremmin keskellä hevosta. Vasemman kierroksen sulkutaivutuksissa oikea lapa jäi hieman ulos liikkeestä eikä ulkotakajalka astunut aivan kunnolla vartalon alle. Ohjeena oli kääntää asetus hetkellisesti liikkeestä poispäin ja muuttaa liike pohkeenväistöksi. Kun ulkotakajalka ja ulkolapa tulivat mukaan liikkeeseen niin asetus ja taivutus käännettiin taas vasemmalle sulkutaivutukseen. Kaikissa taivutusväistöissä ope kehotti pyrkimään ryhdikkäämpään ja kevyempään etuosaan sen sijaan että Elmo pääsi painumaan liian syvään muotoon. Jotta tämä olisi kunnolla onnistunut olisi käyntiin pitänyt saada lisää aktiivisuutta.

Avo- ja sulkutaivutustehtävän ohella mentiin toisella pitkällä sivulla laukkaa ja tehtiin voltit molempiin kulmiin. Laukannosto tapahtui lyhyen sivun keskeltä. Oikea laukka nousi pari kertaa ihan kohtuullisen napakasti, joskin liikaa istunnalla tuupaten. Vasemman laukan nostot puolestaan menivät höpöksi, sillä Elmo pääsi pukkaamaan oikeaa lapaa ulos ja näin ollen nosto vaikeutui ponin ollessa vino. Kun ei nosto oikein tuntunut lähtevän niin hermostuin ja aloin ennakoida istunnalla heiluen. Tämä tietysti vain mutkisti tilannetta, mutta jotenkin epämääräisesti sinne laukkaan aina päästiin. Suurin ongelma oli siis oma malttamattomuus nostoissa. Laukannostot ovat aina olleet Elmon kanssa niin hankalia että jo lähtökohtaisesti odotan niiden epäonnistuvan, ja niinpä nostot tulee aina tehtyä kovalla tuuppauksella ja epätoivolla sen sijaan että istuisin kaikessa rauhassa ja antaisin napakat ja selkeät avut.

Laukassa Elmo pysyi hyvin, mutta varmistelin ehkä turhaan ja ajoin laukkaa liian hätäiseksi ja pitkäksi. Enemmän olisi tarvittu tasapainotusta puolipidätteillä. Volteilla tuli joitakin parempia hetkiä kun laukka tuntui vähän lyhenevän ja jäävän enemmän takaosalle. Koin laukan hieman hankalaksi istua, enkä saanut ylävartaloa ja kättä riittävän rauhallisiksi. Vasemmassa laukassa etuosa oli volteilla aika voimakkaasti ulkona, ja korjailin tätä ulkopohkeella sekä -ohjalla. Samalla ope ohjeisti rentouttamaan sisäkättä ja antamaan sillä tilaa laukata.

Loppuraveissa Elmo oli vähän epätasainen. Välillä löytyi ihan mukava pyöreä muoto ja hyvä raami, mutta hetkittäin pyöreys katosi ja poni kääntyi väärinpäin. Pääasiallinen syy tähän tuntui olevan oikean lavan karkaaminen ulos vasemmassa kierroksessa, ja vasta-asetuksista oli tähän apua. Ope totesi lopuksi että Elmo oli näyttänyt tänään oikein kivalta ravissa, mutta tähän raamiin pitäisi vielä saada yhdistettyä lisää pontevuutta ja energiaa. Omasta puolestani olin tähän kertaan Elmolla ihan tyytyväinen, etenkin juuri ravityöskentelyyn. Paljon kehnomminkin on tämän ponin kanssa mennyt, kun taas tänään Elmo liikkui laukkaa lukuunottamatta enimmäkseen pyöreänä eikä pahemmin tahmaillut. Pieniä vinouden korjauksiakin sain ihan nokkelasti tehtyä. Tämän tunnin voi ehdottomasti laskea niihin onnistuneisiin Elmo-kertoihin, joiden jälkeen ei tarvitse ihmetellä että miksi tästä ponista tykkäsinkään.

Voimatonta ja holtitonta kohellusta esteillä

Keskiviikon tunnilla oli esteitä ja sain Elmon. Tämä tunti oli minulle toinen urheilusuoritus viime viikolla sairastamani influenssan jälkeen, ja tuli hieman yllätyksenä kuinka alas oli sairastaminen oman kunnon tipauttanut. Lähdin tunnille sillä odotuksella että tässähän jatkettaisiin siitä mihin ennen sairastumista jäätiin, mutta ei se nyt ihan niin mennyt. Elmolla hyppääminen tuppaa olemaan aika rankkaa terveenäkin, sillä tätä ponia joutuu joka askeleella ratsastamaan ja satulassa istumisen eteen saa tehdä todella töitä. Tämänhetkisessä tilanteessani kävi sitten niin että kunto ja voimat loppuivat aika lailla alkuunsa, mikä tuli yllätyksenä kun olen tottunut olemaan aina hyvässä kunnossa. Jo alkuverryttelyssä jouduin toteamaan että onpas tämä rankkaa.

Verryttelyt mentiin aivan lyhyesti, joten en ollut vielä aivan henkihieverissä siinä vaiheessa kun aloitettiin hypyt. Ensin hyppäsimme lävistäjällä yksittäistä estettä, aluksi pienenä pystynä ja sitten okserina. Näissä ensimmäisissä hypyissä ongelmana oli se että yritin tuoda Elmon aina liian lähelle estettä ja ratsastin lähestymisen jossain määrin käsijarru päällä. Niinpä hypyistä ei tullut kaikkein sujuvimpia vaan Elmo joutui jarruttamaan esteen edessä. Laukkakaan ei vaihtunut, ja niinpä päädyssä kaahattiin aina tasapainottomasti väärää laukkaa tai kiitoravia Elmon kiskoessa minua irti satulasta.

Seuraavaksi ratsastimme kahden pystyn suoraa linjaa. Nyt Elmo alkoi herätä ja pyrkiä hyvällä energialla eteenpäin, mutta samalla se kiskoi ohjia todella voimakkaasti ja pyrki painumaan todella pitkäksi ja etupainoiseksi. Minulla ei voimat riittäneet alkuunkaan pitää istunnalla vastaan, vaan takamus pääsi irtoamaan satulasta. Linjalla olisi pitänyt esteiden välissä saada ponia hieman kiinni jotta väliin olisi kuusi askelta mahtunut nätisti. Nyt kävi niin että toiselle esteelle mentiin aina todella lähelle ja seurauksena oli omituisia hyppyjä. Laukkakin vaihtui vääräksi niin että päätyyn kurvattiin todella tasapainottomasti ja päätä alas kiskoen. Tällainen oli tilanne kun Elmo yhtäkkiä näki päädyssä pieniä vihreitä miehiä ja loikkasikin äkkiä sivulle päätä alas kiskoen. En tiedä tekikö se pientä pukkiakin, mutta kun olin jo valmiiksi etunojassa irti satulasta niin ponin oli todella helppo kiskaista minut lopullisesti pois tasapainosta poukatessaan äkkiä sivulle pakoon. Roikuin sitkeästi Elmon kaulassa kiinni, mutta ponin pysähtyessä en päässyt tästä kipuamaan takaisin satulaan vaan hetken harkinnan jälkeen jouduin laskeutumaan maahan kiivetäkseni uudelleen kyytiin. En nyt tiedä lasketaanko tätä varsinaisesti putoamiseksi kun jalkautuminen tapahtui hyvässä järjestyksessä omalla päätöksellä, mutta ärsytti kovasti silti. Taisi tänään olla myös reaktiokykyni tavallista matalampi. Jatkossa olin päätyyn ratsastaessa sitten tarkempi ettei Elmo päässyt uudelleen yllättämään.

Annelle kiitos piirroksesta.

Pari kertaa suoraa linjaa hypeltyämme siirryttiin jo hyppäämään rataa. En tiedä oliko fiksuin veto lähteä rataa hyppäämään kun koko alkutunnin ajan oli otteeni touhuun ollut täysin hukassa: en nähnyt ponnistuspaikkoja, en kyennyt tekemään järkeviä ratkaisuja ja olin jo tässä vaiheessa aivan voimaton ja jaksamaton ratsastamaan Elmoa kunnolla. Ensimmäisellä ratakierroksella estekorkeus oli onneksi pieni eli maksimissaan 60 cm. Alku oli ihan lupaava, sillä okserille tultiin nyt kasassa pysyen ja hyvään paikkaan, ja laukkakin vaihtui. Seuraaalle lävistäjäpystylle tullessa tein sitten virhearvion. Näin että askel ei sopinut, ja tein virheratkaisun pyytäen Elmoa ottamaan esteen juureen pikkuaskeleen sen sijaan että olisin lähtenyt hyppyyttämään sitä kaukaa. Päädyimme niin kiinni esteeseen että Elmolla ei ollut enää tilaa hypätä, ja yllätyksekseni se stoppasi. Hetken luulin putoavani kaulan yli, mutta päädyin istuskelemaan kaulalle satulan eteen. En päässyt takaisin satulaan omin voimin, mutta ope kävi ystävällisesti vähän tuuppaamassa polvesta niin etten joutunut käymään taas maan kautta. Virheeni oli siis ollut tuoda Elmo aivan liian lähelle estettä, joten uudella yrityksellä ratsastin rohkeammin eteen ja valitsin ponnistuspaikan kauempaa. Näin esteen yli päästiin sujuvasti ja varmasti, ja ponnistuspaikkakin oli lopulta sopiva vaikka minusta se näytti jäävän liian kauas. Taisinpa siis yrittää ratsastaa Vake-säädöillä huomattavasti pitkälaukkaisempaa ponia.

Otin kiellosta opikseni, ja aloin ratsastaa hyppypaikkoja kauemmaksi ja periaatteella ennemmin kaukaa kuin lähelle. Loput 60 cm radasta selvisimme kohtuullisesti, tosin suoralla linjalla poni pääsi taas lähtemään lapasesta niin että kuusi askelta kävi kovin ahtaaksi. Viimeinen kaareva linja pystyltä okserille onnistui kuitenkin varsin mallikkaasti. Kiellon ja kaulalla istuskelun myötä ei radasta tietenkään jäänyt mikään varma ja hyvä fiilis, mutta siitä huolimatta ei käynyt mielessäkään antaa periksi vaan lähdin hyppäämään saman radan uusiksi korotettuna. Pystyt nousivat noin 70 senttiin, eli eivät esteet vielä mitään valtavia olleet.

Toinen rata alkoi erikoisella hypyllä okserille. Paikka jäi taas epämääräiseksi, ja en uskaltanut tehdä muuta ratkaisua kuin viedä Elmon aivan pohjaan. Kuvittelin tästä tulevan kiellon, mutta kiltisti Elmo pomppasi viime tipassa esteen yli vaikken oikein ehtinytkään hyppyyn mukaan. Kakkosesteellä oma ajatus oli hyvin eteen, joten lävistäjäpysty ylittyi sujuvasti. Kaarteessa rytmi rikkoutui kun jouduin vaihtamaan laukan ravin kautta. Kolmosesteelle tuli iso hyppy kaukaa, ja en ehtinyt tämän jälkeen istumaan ajoissa takaisin satulaan. Niinpä Elmo pääsi laukkaamaan välin liian pitkänä, ja nelosesteellä oltiin taas aivan pohjassa. Siitä tuli sitten toinen kielto, ja omat fiilikset olivat tässä vaiheessa jo aika epätoivoiset. Rytmi oli täysin hukassa ja olin itse aivan poikki, ja Elmokin taisi olla kovasti hämmentynyt kun en osannut sitä yhtään auttaa. Otimme linjalle uuden yrityksen. Nyt sisäänhyppy jäi pieneksi, ja tein täysin älyvapaan ratkaisun ratsastaa välissä ETEEN jotta saisin Elmon hyppäämään jälkimmäisen pystyn. Siinähän kävi niin että Elmo teki työtä käskettyä, ja loikkasi jättihyppyyn viiden laukan jälkeen. En ehtinyt tähän valtavaan loikkaan ollenkaan mukaan, vaan lensin hypyn voimasta kaaressa ponin kaulalle. Elmo laukkasi päätyyn ovelle ja pysähtyi sinne, ja sain tällä kertaa hilauduttua omin voimin takaisin satulaan. Jo kolmas kerta saman tunnin aikana kaulalla tippumaisillaan, eli ei tämä kovin vahvasti mennyt!

Ope olisi laittanut jatkamaan rataa vitosesteestä, mutta halusin väkisin tulla linjan vielä uudestaan kunhan vaan sain hetken aikaa vetää henkeä. Kroppa oli tässä tilanteessa niin äärirajoilla ettei käsissä ja jaloissa saati vatsalihaksissa tuntunut olevan enää hitustakaan voimia jäljellä. Sain kuitenkin uusintayrityksellä istuttua satulassa sen verran että kuusi laukkaa juuri ja juuri mahtui linjalle ja päästiin esteiden yli. Sitten meinasinkin unohtaa radan enkä kääntänyt ajoissa vitosesteelle. Viime hetkessä ohjasin Elmon esteelle vinottain, ja hypystä tuli jopa ihan onnistunut. Laukkaa piti kuitenkin taas korjailla päädyssä. Kuutosesteelle saatiin myös hyvä hyppy, mutta viimeiselle esteelle eli okserille lähdin aivan päättömästi sukeltamaan hyppyyn ennen ponia. Tässä oli sellainen tilanne että olisi pitänyt ratsastaa vähän pohkeella eteen, mutta kun en enää yksinkertaisesti jaksanut käyttää jalkojani tai istua satulassa kiinni niin yritin vain viimeisillä voimillani heittäytyä hyppyyn. Niinpä Elmo joutui ottamaan vielä pikkuaskeleen esteen eteen, vaikka paikka olisikin ollut alunperin ihan hyvä. Elmo kuitenkin hyppäsi esteen kiltisti paikoiltaan, vaikka tästä olisi taas voinut tulla kieltokin.

Lopuksi saimme ottaa vielä yhden hyvän mielen hypyn lävistäjäpystylle eli kakkosesteelle. "Älä ajattele liikaa" oli open ohje, ja tätä noudattaen lähetin Elmon rohkeasti hyppyyn vähän kauempaa. Näin saimme sentään lopuksi onnistuneen suorituksen kaiken kohelluksen jälkeen. Sain kyllä tunnin aikana ideaa siitä mitä esteen edessä pitää Elmon kanssa tehdä jotta hyppy onnistuu, eli periaatteessa kyllä opin tekemistäni lukuisista virheistä ja niiden seurauksista. Koko tunnin aikana ei kuitenkaan löytynyt tasaista luontevaa rytmiä, ja pääongelma tuntui olevan se etten yksinkertaisesti jaksanut ratsastaa kunnolla. Elmo kiskoi minua irti satulasta todella voimakkaasti, ja en jaksanut pitää lähes lainkaan vastaan vaan olin veltto kuin makaroni. Niinpä esteille tultiin vailla rytmiä ja aivan liian pitkänä ja etupainoisena, jolloin tietenkin tuli suuria ongelmia ponnistuspaikan kanssa. Aivan kuin olisin menettänyt ratsastustaitoni kokonaan, mutta kuvittelisin tämän pääosin johtuvan siitä että olin niin tolkuttoman huonossa kunnossa kovan taudin jälkeen. Arvioin siis oman kuntoni ja jaksamiseni väärin, eikä tässä tilanteessa olisi vielä kannattanut estetunnille lähteä. Onhan se nähty ennenkin että jos yritän puolikuntoisena hypätä niin teen vain tyhmiä ratkaisuja ja putoamisriski kasvaa heti. Jospa jatkossa malttaisin antaa kunnon palautua paremmin ennen esteille kiirehtimistä, sillä tämänkertainen kokemus ei todellakaan tehnyt hyvää minulle eikä Elmolle. Tällainen tunti kasvattaa vain epävarmuutta, joten olisi ollut parempi jos tämän olisi jättänyt kokonaan väliin. Pakko vain on yrittää uskoa siihen että kunhan omat voimat ja reaktiokyky palautuvat niin hyppääminen alkaa Elmonkin kanssa sujua taas vähän paremmin enkä ole ihan joka hetki tippumassa.

Laukka hallintaan ja askeleet sopimaan

Keskiviikon tunnilla jatkettiin toinen kerta putkeen esteitä, ja toiveeni mukaisesti sain jatkaa Elmolla. Ohjelmassa oli saman teeman mukaisia harjoituksia kuin viimeksi, eli suoria linjoja ja oikeiden askelmäärien ratsastamista.

Aloitimme hypyt viime viikolta tutulla 17 metrin linjalla ristikolta toiselle oikeassa laukassa. Tähän olisi haluttu näin aluksi kuusi laukkaa, eli lyhentää olisi pitänyt aika reilusti. Elmon kanssa oli ihan samaa ongelmaa kuin viimeksi eli laukkaa ei oikein saanut lyhennettyä ja koottua ilman että poni pudotti raville. Yksi tekijä tässä oli selkeästi vinous, sillä kun onnistuin open ohjeiden mukaisesti pitämään oikean lavan suorassa oikealle asettaen ja oikeaa ohjaa kaulaa vasten painaen pääsimme linjan kuudella askeleella ja laukassa pysyen. Harmillisesti vaan en saanut tätä onnistunutta suoritusta enää toistettua, vaan Elmo pääsi linjalla vinoksi ja seurauksena oli viisi laukka-askelta tai ei laukkaa ollenkaan.

Seuraavana vuorossa oli 14 metrin linja neljällä askeleella. Tämänkin kuvittelin vaativan laukan lyhentämistä, mutta kun esteet olivat vasta ristikoita eikä hypätty vetosuuntaan ei asia ollutkaan ihan näin. Viideskin askel tuppasi väkisin tulemaan mukaan joka kerta, mutta ei kuitenkaan ajauduttu liian lähelle jälkimmäistä estettä. Ensin en siis saanut laukkaa kiinni ja sitten en puolestaan eteen, höh. Kun esteet nostettiin pieniksi pystyiksi ja linjaa tultiin toiseen suuntaan eli tallille päin alkoi Elmo imeä laukassa eteen, ja neljä askelta onnistuikin jo helposti.

Seuraavaksi pääsimme jo hyppäämään viiden esteen pätkän, eli 17 metrin linjan, lävistäjäesteen ja 14 metrin linjan yhteen putkeen. Kaikki esteet olivat pieniä pystyjä. Elmo oli nyt kovasti pörhäkkänä menossa, ja jo estelinjalle kääntyessä se alkoi kiskoa edestä pidätteitä vastustaen. Ope kehotti ratsastamaan laukkaa takajalkojen päälle ja edestä kevyeksi, sekä istumaan napakasti satulassa eteen sukeltelematta. En kuitenkaan hoksannut lähteä ratsastamaan laukkaa "kasaan" läheskään tarpeeksi päättäväisesti, vaan annoin Elmon rymytä menemään aivan liian etupainoisena ja niinpä se pääsi molemmilla linjoilla leviämään pitkäksi. Energiaa ponilla riitti nyt ihan kiitettävästi, ja tällaisella imulla molemmat linjat jäivät toivottoman ahtaiksi. Annoin vaan ponin mennä posottaa mielensä mukaan enkä muka mitenkään ehtinyt ottaa sitä väleissä kiinni ja laukkaa kasaan. Saimme sakkokierroksen 14 metrin linjalle, mutta edelleen Elmo joutui välissä kiemurtelemaan vinoon jotta neljäskin askel mahtui jotenkin mukaan.

Hyppäsimme vielä saman tehtävän pidennettynä versiona johon lisättiin loppuun 17 metrin linja toisesta suunnasta. Nyt otin onkeeni open ohjeista siinä määrin että keskityin tosissani pitämään Elmon kasassa ja lyhyenä, ja istua napotin satulassa tuoden ponnistuspaikat rauhassa lähelle estettä. Jotain muutosta Elmon laukassa nyt tapahtui, sillä viisi askelta mahtui ensimmäiselle 17 metrin linjalle oikein nätisti ja suorana. Lävistäjäpystyllekin tultiin hallitusti ja maltilla, ja Elmopa vaihtoi nyt hypyssä hienosti laukankin. Hankalalla 14 metrin linjalla laukka pysyi edelleen sen verran lyhyenä ja kuski päättäväisenä että ei tullut ahdasta ollenkaan. Viimeisessä kaartessa poni pääsi sitten jotenkin leviämään käsistä niin että viimeisellä linjalla valuttiin taas pitkäksi ja etupainoiseksi, ja laukkakin pääsi vaihtumaan vinosti roiskaistussa hypyssä vääräksi. Tällaisella menolla tuli välistä heti ahdas. Harmi, että muuten hyvin sujuneen radan päätteeksi tuli vielä tällainen huonompi linja. Saimme kuitenkin onneksi uusia tämän viimeisen linjan. Ratsastin koko matkan ensimmäiselle esteelle painoa taakse ja etuosaa ylös tavoitellen, ja nyt onnistuin yhdistämään pidätteen ja pohkeen niin että Elmo laukkasi tasapainoisesti ja hallitusti suorat viisi askelta esteeltä toiselle hyvään paikkaan ja jatkoi vielä viivasuoraan esteen jälkeenkin. Näin saatiin tunnin päätteeksi ihan nappionnistuminen.

Tunnin tärkeä opetus oli siis se että Elmoa täytyy vaan uskaltaa pitää vähän vastaan eikä antaa sen rymytä holtittomasti etupainoisena. Laukan ratsastaminen on esteillä todellakin kaiken perusta ja tavoite on hyvin pitkälti sama kuin koulutunnillakin eli painon kokoaminen takaosalle. Tänään kyllä huomasin selkeän eron siinä millaista oli meno kun lopulta sain Elmon laukkaamaan paremmin takaosan päällä ja edestä ryhdikkäämpänä. Onpa kyllä mainiota että Elmo on tätä nykyä näinkin virkeä, eli kun se esteillä innostuu niin enemmän saa pidellä kuin puskea eteenpäin. Kun energiaa kerran löytyy omasta takaa niin laukkaa pystyy hieman kokoamaankin. Vielä loppuverryttelyssäkin Elmo oli niin pörheää ponia että kyllä se oli todellakin saanut hyppäämisen riemusta pienen virtapiikin. Tänään oli siis kivaa niin ratsastajalla kuin ponillakin.

Laukan säätövaraa etsimässä

Keskiviikon tunnilla oli yllätyksekseni esteitä. Koska olin varautunut koulutuntiin ei turvaliivi sattunut mukaan, mutta sepä ei lopulta haitannut sillä tänään ei menty ristikoita isompaa. Ratsu oli estehommiin juuri se oikea eli Elmo.

Elmo oli tänään yllättävänkin reippaalla päällä ja liikkui ravissa alusta alkaen mukavalla energialla. Painoa olisi kuitenkin pitänyt saada vielä reilusti pois etuosalta jotta poni olisi myös alkanut liikkua pyöreämpänä. Laukkaverryttely hoidettiin ensimmäisen puomitehtävän yhteydessä. Tämä käsitti 17 metrin suoran linjan pikkukavaletilta toiselle, ja tavoitteena oli saada väliin ensin viisi ja myöhemmin kuusi laukkaa. Aloituskierros oli oikea, ja Elmo lähti laukkaamaan hyvin eteen mutta kovin pitkänä. Heti ensimmäisen puomin jälkeen laukka kuitenkin putosi yllättäen pois. Näitä ravilleputoamisia tuli puomilinjalla vielä monta kertaa lisää, ja pääsimme koko linjan läpi laukassa vain jos posotimme menemään pitkänä eteenpäin. Tämä oli sitä sujuvaa viiden askeleen laukkaa, mutta jos yritin yhtään lyhentää laukkaa kuuteen askeleeseen pudotti Elmo raville saman tien. Myös kulmissa poni oli herkästi putoamassa raville, ja kun patistelin sitä raipalla pysymään laukassa tuli vastaukseksi napautukseen vähän pukkiakin. Ope ohjeisti tekemään pidätteet ja lyhentämään laukkaa istunnan avulla eikä niinkään ohjalla, mutta loppujen lopuksi ei oikeassa laukassa onnistuttu menemään puomiväliä kuudella askeleella. Ope tuumasi Elmon olevan kovin herkkä sille jos ratsastajan paino keikahtaa vähänkään oikealle, eli ehkä oikean kierroksen ongelmissa oli pohjimmiltaan kyse tästä.

Vasemmassa laukassa Elmo pysyi paremmin, ja saimme mentyä saman 17 metrin linjan sekä viidellä että lopulta kuudellakin laukalla. Kuusi laukkaa onnistui heti kun maltoin istua satulassa loppuun asti enkä lähtenyt ollenkaan heittäytymään ponin edelle siinä vaiheessa kun viimeinen askel alkoi näyttää ahtaalta. Tähän suuntaan vaan laukka pääsi helposti vaihtumaan vääräksi mikäli Elmo loikkasi kavaletin yli kovin kaukaa.

Jatkoimme laukan säätelyn parissa myös lopputunnin. Hyppäsimme vielä kolmen ristikon linjaa, jolla välit olivat 17 metriä (viisi laukkaa) ja 14 metriä (neljä laukkaa). Vitsi oli siinä että viiden laukan väli oli hieman ahtaampi kuin neljän, eli ensimmäiseen väliin piti ottaa kiinni ja jälkimmäiseen väliin taas piti laukan hieman venyä eteen. Kierros oli nyt oikea, mutta Elmo ei enää pudotellut raville vaan laukassa oli koko ajan mukava imu eteen ja poni oli nyt mielestäni lyhyemmän ja ryhdikkäämmänkin oloinen. Viiden askeleen väliin olisi laukkaa voinut lyhentää vielä hiukan lisää, mutta noin muutoin suoritimme tehtävän oikein mallikkaasti. Neljän laukan väli oli helppo ratsastaa kun sai antaa Elmon sujua eteen. Haastavammaksi homma  muuttui kun vaihdettiin suuntaa, sillä linja alkoi nyt neljän askeleen välillä jonka jälkeen laukkaa piti saada lyhennettyä. Saimme kyllä toivotut askelmäärät joka kerta lukuunottamatta yhtä 5+5 askeleen kierrosta, mutta viimeiselle esteelle mentiin ahtaasti pohjaan ja lisäksi kiemurtelulla tilaa hakien, eli laukkaa piti saada vielä paremmin kiinni ja lyhenemään. Yritettiin tätä aika monen toiston verran, mutta vasta aivan viimeisellä kierroksella laukka oli sellaista että viideskin askel mahtui mukaan luontevan oloisesti.

Laukkaa ei siis Elmon kanssa päässyt varsinaisesti hienosäätämään, mutta täytyy olla tyytyväinen siihen että nihkeän alun jälkeen jonkinlainen lyhentäminenkin onnistui ja vaihteita löytyi lopulta enemmänkin kuin yksi. Elmo meni esteille kivan reippaasti, joten varsinaista laiskuutta ei tänään ponissa ollut vaan sillä oli aivan oikea tekemisen meininki. Vaikka tällä kertaa alku olikin vähän kankea ja hankala niin käynnistyttyään meno oli varsin mainiota, joten tunnin jälkeen olin jälleen vannoutunut Elmo-fani. On se vaan niin kiva!

Nihkeät nostot

Torstain tunnille sain tällä kertaa Elmon. Tunnilla oli vain neljä ratsukkoa, ja tehtävinä oli avotaivutuksia ja siirtymisiä.

Aloitimme käynnissä ratsastaen pitkien sivujen alkuun voltit ja jatkaen tästä avotaivutusta uraa seuraten. Pitkän sivun puolivälissä siirryttiin raviin ja ravissa tehtiin päätyihin ympyrät. Avotaivutuksissa oli Elmon kanssa tekemistä jotta etuosan sai siirtymään uralta mutta liike ei kuitenkaan muuttunut väistöksi vaan mukaan tuli riittävä taivutus. Varsinkin oikeaan kierrokseen oli vaikeuksia löytää kunnon taivutusta, kun taas vasemmalle kaula meni liikaakin mutkalle mutta oikea lapa ei tullut kunnolla pois uralta. Ope vinkkasi että silloin kun pitää saada etuosaa enemmän uran sisäpuolelle käytetään johtavaa kättä, ja kun taas halutaan lisätä asetusta ja taivutusta tuodaan sisäkättä säkää kohti ja ohjaa kaulaa vasten. Tällä ohjasotteen suunnan vaihtelulla sainkin aika hyvin tehtyä tarvittavia korjauksia. Elmo kyllä yritti parhaansa, mutta avotaivutuksen idea ei ollut sille täysin selvä joten ponille oli tarkasti ja selkeästi kerrottava mitä oli tarkoitus tehdä. Avotaivutus alkoi usein vähän kiemurrellen ja haparoiden, mutta sopivien korjailujen ja säätöjen jälkeen päästiin menemään ainakin joitakin askeleita korrektisti etuosa uran sisäpuolella ja sisäkyljestä taipuneena. Positiivista oli että sain molempiin suuntin hallittua oman kroppani suoruuden aika hyvin, eli en lähtenyt kallistelemaan vinoon vaikka avotaivutuksen ratsastaminen menikin välillä vähän puskemiseksi. Yritin toki kaiken muun lomassa huomioida myös istuntapalikat ja toteuttaa ratsastuspilateskurssin uusia oppeja. Ehkä yritykseni pitää ylävatsan tuki auttoi välttämään pahimmat vinoon kiertymiset ja kallistelut.

Ravia mentiin tosiaan lyhyissä pätkissä ympyröillä ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa istuen. Elmon eteenpäinpyrkimys oli huono, ja ponneton ravi taisikin olla suurin syy siihen ettei kunnollista tasaista pyöreyttäkään saavutettu. Suuri virheeni oli jälleen kerran jatkuva pohkeella puskeminen sen sijaan että olisin tehokkaammin herätellyt Elmon vastaamaan apuihin. Raipalla toki koetin naputella liikkeeseen lisää energiaa, mutta en ollut pohkeen ja raipan käytössä läheskään tarpeeksi johdonmukainen. Keventäessä en tainnut nyt oikein löytää lantiota alle, mutta harjoitusravissa onnistuin mielestäni istuman melko jäntevästi. Elmon ravissahan on istunnalle huomattavasti enemmän haastetta kuin Vaken tasaistakin tasaisemmassa köpötyksessä, joten istuntaoivallusten siirtäminen ponilta toiselle ei ollut aivan suoraviivaista. Ope tuumi että vasen jalkani pysyi nyt hyvin paikoillaan, mutta oikealla puolella näkyi enemmän kireyttä ja sen myötä jalkakin oli epävakaampi.

Lopputunti työskenneltiin pääty-ympyröillä ratsastaen toinen puolisko käynnissä vasta-asettaen sekä nostaen avoimella puoliskolla pituushalkaisijan kohdalla laukka puolikkaan ympyrän ajaksi. Laukannostot ilman seinän tukea osoittautuivat mahdottoman vaikeiksi siitäkin huolimatta että nosto tehtiin kaarevalla uralla. Yritin antaa napakat nostoavut ja istua hiljaa, mutta Elmo kaatui vain raville eteenpäin. Seinän viereen päästyämme laukka kyllä nousi suhteellisen helpostikin, mutta kentän keskellä ei. Yritin saada noston onnistumaan niin hiljaa istuen kuin epätoivoisesti tuupatenkin, sekä huolellisesti valmistellen ja käyntiä kunnolla aktivoiden, mutta yhtä ainoaakaan kertaa en saanut laukannostoa tapahtumaan halutussa pisteessä. Lopulta tuskastuin niin että noston paikkaa lähestyessä olikin aikamoinen puristus ja tuuppaus päällä. Ope neuvoi vähentämään ulkopohkeen käyttöä nostossa ja antamaan avut selkeämmin pelkällä sisäpohkeella. Tästä oli aavistuksen verran apua nostojen napakoittamisessa kun Elmon ei tarvinnut jäädä pohdiskelemaan taakse lentävän ulkopohkeen merkitystä. Lopuksi laukkasimme vielä ympyrällä hieman pidemmän pätkän, ja kun laukassa sitten oltiin niin Elmo kyllä liikkui ihan tasapainoisesti ja hakeutui pyöreäksikin. Samoin loppuravien aikana Elmo haki pyöreää muotoa ja liikkui paremmin takajalkojaan ja selkäänsä käyttäen kuin alkutunnista.

Laukannostojen hankaluus ei ole Elmon kanssa mitään uutta, mutta luonnollisestikin jäi silti harmittamaan miten näinkin simppeli tehtävä osoittautui aivan ylivoimaiseksi. Joku vinousjuttu tässä on taustalla, sillä ikinä en Elmolla saa laukannostoja tehtyä suoralla uralla vaan vasta kulmassa tai kaarevalla uralla. Nyt oli kaareva ura, mutta näköjään vaaditaan jostain syystä lisäksi se seinän tuki. Ehkä tämä on Elmolle sen verran hankalaa ettei se viitsi nähdä vaivaa ellei ratsastaja tosissaan osaa sitä auttaa tasapainoisen noston suorittamisessa. Epätoivoisesti tuuppaava ja heiluva kuski ei tätä ainakaan tee.

Lisää esteitä super-Elmolla

Keskiviikon tunnilla oli heti putkeen toinen kerta esteitä, ja pääsin jatkamaan hyppäämistä Elmolla kuten olin viimeksi toivonut. Saimmekin nyt hieman kerrata viime viikon tehtäviä, sillä tälläkin kerralla menimme kavaletteja ympyröillä sekä lyhyehköä kolmen askeleen linjaa.

Verryttelimme ensin ylittäen kavaletteja ravissa ja laukassa. Elmo oli nyt ehkä hieman tahmeampi kuin viikko sitten, ja jouduin sitä vähän herättelemään raipalla jottei liikkuminen jäänyt aivan lötköksi. Yhteisverryttelyn jälkeen aloimme ratsastaa yksi kerrallaan tehtävää, johon kuului kavaletti pääty-ympyrällä, kahden ristikon suora linja kolmella askeleella ja vielä toisessa päädyssä kaksi kavalettia ympyrällä. Nämä selvitimme Elmon kanssa aika helposti, ja opelta tuli ohjeita lähinnä istuntaan eli jälleen piti malttaa istua satulassa menemättä liikaa "esteistuntaan" tai liikkeen edelle. Elmon ollessa nyt vähän hitaammalla tuulella piti myös muistaa välttää istunnalla tuuppaamista.

Pääty-ympyrät kavaletteineen olivat mukana vielä seuraavassakin tehtävässä, johon kuului myös yksittäinen pieni pysty lävistäjällä. Edelleen meno oli muuten ihan asiallista, mutta laukkaa en saanut lävistäjäesteellä vaihtumaan. Tultuaan väärässä laukassa alas Elmo lähti lävistäjän loppua kohti vetämään itseään pitkäksi ja matalaksi joko laukassa jatkaen tai raville pudottaen, ja sai kiskottua minut täydellisen irti satulasta niin etten saanut menoa lainkaan tasapainotettua. Laukan vaihtaminen ravin kautta ei näin ollen sujunut mitenkään kovin vaivattomasti. Jälleen olisi siis pitänyt päästä istumaan satulassa jämäkämmin eikä antaa ponin kiskoa meitä molempia nokallemme.

Seuraavaksi hyppäsimme viime viikolta tuttua kolmen askeleen pysty-pysty-linjaa. Tätä tultiin aluksi vetosuuntaan eli ovelle päin, ja ongelma oli aivan sama kuin viimeksi eli en ehtinyt tehdä välissä kunnollista pidätettä niin ettei väli olisi jäänyt ahtaaksi. Elmo oli nyt hieman herännytkin liikkumaan paremmalla imulla, ja muutoin hyppääminen oli sujuvaa ja helppoa. Olin vain yksinkertaisesti liian hidas reagoimaan välissä. Lähinnä pyrin istumaan hiljaa ja odottamaan, mutta lisäksi olisi vaadittu selvä pidäte viimeistään välin toisella askeleella.

Suora linja hypättiin vielä toisesta suunnasta eli ovelta poispäin, ja tästä jatkettiin vielä lävistäjäpystylle. Puomitkin nousivat niin että linja oli n. 70 cm  ja lävistäjäpysty jo 75-80 cm korkea. En kuitenkaan alkanut suuremmin jännittää. Suora linja oli tähän suuntaan helpompi, eli kolme laukka-askelta mahtuivat nyt väliin aika sopivasti. Vetosuunta-efekti oli siis aika selvä. Nyt kuitenkin laukka pääsi linjalla vaihtumaan vääräksi, eli hyppyjen suoruuteen jäi vielä korjattavaa. Lävistäjäpystylle näin paikan hyvissä ajoin, mutta ratsastin sille hieman pohkeella ja istunnalla tuupaten kun Elmo jäi hidastelemaan. Pääsimme joka tapauksessa katsomaani hyvään paikkaan, mutta menin heittäytymään hyppyyn liian innokkaasti niin että olin hypyssä hiukan edellä ja turhan litteänä kaulalla. Luultavasti tästä johtuen Elmo kolautti etukavioitaan kevyesti puomiin. Laukka kuitenkin vaihtui ja jatkoimme esteen jälkeen tasapainoisen kaarteen, eli ei hassumpaa.

Tulimme linjan+lävistäjän vielä toistamiseen näin päin, ja ope nosti esteitä edelleen. Linja oli ehkä 75-80 cm ja lävistäjäpysty ainakin 85 cm jos nyt ei ihan ysikymppiä. Mahanpohjaa kutitteli vähäsen, mutta ei hirvittänyt. Kolmen laukan linjalle saimme nyt ehkä parhaimman suorituksemme tähän asti. Näin taas ponnistuspaikan hyvissä ajoin, ja kolme laukka-askelta mahtui väliin luontevasti. Harmillisesti vaan laukka pääsi vaihtumaan tälläkin kertaa, mutta se korjaantui päädyssä ravin kautta melko nopeasti. Lävistäjäpystylle maltoin ratsastaa puskematta ja ajamatta, ja näin ollen ehdin nähdä paikankin kaikessa rauhassa. Aavistuksen lähelle ponnistuspaikka nyt meni, mutta koska olin sen jo hyvissä ajoin hahmottanut pääsimme laukkaamaan tasaisessa rytmissä loppuun asti eikä esteelle siis tullut mitään miniaskelta. Elmo hyppäsi esteen yli todella helposti ja rutinoituneesti niin kuin tämä korkeus ei olisi sille temppu eikä mikään. Itse tosin varustauduin Elmon taloudellista ylitystä suurempaan hyppyyn, joten ylävartalon mukautuminen oli taas hieman liioiteltu. Joka tapauksessa sujuva suoritus koko kolmen esteen pätkä, ja tähän voi kyllä olla oikein tyytyväinen ottaen huomioon että esteillä oli jo ihan korkeuttakin.



Estetunnista Elmon kanssa jäi vielä viime viikkoakin paremmat fiilikset. Kyllä tämä vaan on niin mahdottoman kiva poni esteille! Ei meno täydellistä ollut, mutta aika helpon ja varman oloista hyppäämistä kuitenkin ja ainahan se nostattaa tunnelmaa kun onnistuneesti ylittää vähän totuttua isompia esteitä. Vielä pari kuukautta sitten olin sitä mieltä että maksimikorkeus mitä Elmolla uskallan hypätä on 60 cm. Nyt sitten yhtäkkiä hyppelenkin sillä kasikympin esteitä tai jopa vähän isompaakin, eikä pelota lainkaan!

Sujuvasti super-Elmolla

Keskiviikon tunnilla oli pitkästä aikaa esteiden vuoro, ja ratsu oli oikein mieluinen eli Elmo. Edellisen kerran Elmolla hypätessä tunti sujui mukavasti, ja oli myös kiinnostavaa päästä kokeilemaan Elmon uuden satulan toimivuutta esteilläkin. Viime viikollahan Elmon laukka tuntui uuden satulan ansiosta pyörivän paljon paremmin, joten oletin että satulanvaihdoksella voisi olla hyppäämisenkin kannalta positiivisia vaikutuksia.

Raviverryttely hoidettiin melko nopeasti ja sen jälkeen aloitimme kavalettien parissa ympyrällä. Tehtävänantona oli yksinkertaisesti ravata ensimmäisen pikkukavaletin yli pääty-ympyrän avoimella puoliskolla, nostaa laukka ja jatkaa kulman kohdalla olevan kavaletin yli laukassa. Toisena variaationa oli molempien kavalettien ylitys laukassa. Elmo liikkui ihan kohtuullisen hyvin eteen, ja nosti laukat ongelmitta. Kavaleteille löytyi sopivat ponnistuspaikat, mutta jälleen harrastin aluksi liiallista "hyppyyn" heittäytymistä eli heitin puomilla itseni liikkeen edelle. Kavaletithan olivat siis ehkä 15 cm korkeita, joten aika lailla satulassa siellä olisi voinut istua. Elmo laukkasi mukavan vaivattoman ja sujuvan oloisesti, ja laukka tuntui sellaiselta millä kelpaa esteillekin lähteä.

Päivän toinen tehtävä oli kahden pystyn suora linja 11 metrin eli kolmen askeleen välillä. Ensin tulimme tätä vasemmassa laukassa ristikoilla. Elmolla oli esteitä kohti hyvä eteenpäinpyrkimys, ja väli oli kolmella askeleella oikein sopiva. Vain sillä kierroksella kun ensimmäiselle esteelle tuli pieni hyppy jouduin ratsastamaan välissä eteen, mutta tähänkin Elmo vastasi terävästi ja selvitti välin helposti kolmella laukalla. Tämä oli helppoa ja mukavaa!

Vaihdoimme vielä suuntaa ja tulimme samaa linjaa oikeassa laukassa. Esteet nousivat pieniksi pystyiksi, ja kun nyt hypättiin vieläpä vetosuuntaan alkoi väli käydä jo ahtaaksi. Elmolla oli oikein hyvä imu laukassa, ja ohjeeksi tuli että välissä pitäisi ottaa puolipidäte ja laukkaa hieman kiinni jottei jälkimmäiselle esteelle ajauduttaisi liian pohjaan. Lisäksi piti malttaa istua ja pitää ohjat kädessä eikä lähteä yhtään ennakoimaan hyppyä jotta Elmon pysyi lyhyenä loppuun asti. Sain mielestäni ihan hyvin istuttua ja odotettua ylävartalolla, mutta en ollut ensimmäisen esteen jälkeen tarpeeksi nopea ottamaan kiinni ja niinpä menimme aina enemmän tai vähemmän pohjaan jälkimmäisellä esteellä. Tähän vaikutti myös se millainen ensimmäisestä hypystä tuli, eli jos lähdettiin kauempaa ja vauhdikkaammin niin en tosiaan ehtinyt tehdä mitään vaan ahdasta tuli. Joka tapauksessa Elmo teki koko ajan oikein hyvää työtä. Viimeiset kierrokset hypättiin noin 70 cm korkeudella, ja meno oli oikein sujuvaa ja sanoisin jopa helppoa. Ponnistuspaikka ensimmäiseen hyppyyn oli helppo katsoa nyt kun Elmolla oli riittävä energia estettä kohti. Enpä muista onko se ollut koskaan ennen näin hyvä hypätä!

Tunnista jäi tosi hyvä mieli kun Elmo oli näin kiva, ja jäi myös nälkä päästä hyppäämään sillä enemmän. Luonnollisestikin toivoin Elmoa myös ensi viikon estetunnille. Uusi satula ja sen myötä huomattavasti parantunut laukka todellakin tekevät hyppäämisestä aivan eri sujuvaa, ja tällaisella Elmolla hyppääminen on ihanaa! Muistinpa taas miksi tästä ponista niin kovasti tykkään.

Tahmeaa ja epätasaista

Keskiviikon tunnille ratsukseni sattui Elmo. Elmo on niin hyvä tyyppi että se on aina mukavaa saada tunnille. Tästä kerrasta vaan valitettavasti tuli sellainen ettei ponin kanssa ihan parasta yhteistyötä löytynyt, vaan jouduin palaamaan maan pinnalle (onneksi vain kuvainnollisesti) sen suhteen mitä ne omat ratsastustaitoni oikein ovatkaan. Kivaa kuitenkin oli se että Elmo oli saanut uuden satulan, joka vaikutti niin ponin kuin ratsastajankin kannalta vanhaa lättänäpenkkiä paremmalta.

Tänään keskityimme aivan perusjuttuihin eli volttien ja siirtymisten ratsastamiseen. Voltteja tuli yksi kullekin sivulle ja uralla tehtiin siirtymisiä askellajista toiseen. Aluksi teimme myös pysähdyksiä käynnistä sekä peruutuksia tavoitteena saada painoa siirtymään paremmin takaosalle. Elmo peruutti hieman nihkeästi ja vinoon, ja näin ei idea etuosan kevenemisestä ihan toteutunut kun poni jäi röhnöttämään lavoilleen. Ope ohjeistikin alusta alkaen ratsastamaan Elmoa edestä ylöspäin ja pitämään sen tarpeeksi lyhyenä. Keskeiseksi ongelmaksi jäi joka tapauksessa se ettei liikkumisessa ollut riittävää energiaa ja aktiivisuutta, ja näin ollen ei ollut mitään mitä olisi alkeellisestikaan voinut koota. Elmo oli edestä kovin epätasainen, ja etenkin harjoitusravissa koin vaikeuksia pitää tuntuman tasaisena ja vakaana. Volteilla lavat karkailivat milloin minnekin ja poni oli kaikkea muuta kuin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Epätasaisuus- ja tuntumaongelmiinkin olisi parempi eteenpäinpyrkimys varmasti auttanut paljon. Olisinkin saanut paljon topakammin ratsastaa eteenpäin ja ottaa raipankin avuksi jotta Elmon olisi saanut hereille ja etenemisvaihteelle.

Laukkaa mentiin isommilla pääty-ympyröillä tehden laukannosto aina lyhyen sivun keskeltä harjoitusravista. Elmon nostot lähtivät vähän viiveellä ja ensin ravissa eteenpäin juosten, ja syytän tästä sitä etten onnistunut nostoissa pitämään istunnalla pakettia kasassa. Pari nostoa tuli tehtyä käynnistäkin, ja ne lähtivät kyllä ihan napakasti. Laukka sai Elmon vähän reipastumaan ja heräämään niin että pitkillä sivuilla ravatessa sillä oli jo ihan hyväkin energia, mutta laukkaa sai kyllä silti ratsastaa pohkeella aktiiviseksi. Vasemmassa laukassa poni liiraili kovasti ympyrältä ulos, ja ope kehotti olemaan ulkoapujen kanssa todella napakka. Ulko-ohjaa sai tuoda kaulaan kiinni ja pientä vasta-asetustakin kokeilin. Laukassakaan ei oikein löytynyt pyöreää ja tasaista muotoa, mutta joka tapauksessa laukassa pystyi ihan kohtuullisen hyvin istumaan. Kuten ope asian ilmaisi ei laukka ollut niin kovin kulmikasta kuin Elmolla on usein ollut, ja tämä oli mahdollisesti satulanvaihdon aikaansaama muutos.

Loppuraveissa Elmo liikkui paremmin kuin koko tunnin aikana tähän asti, eli eteni paremmin omalla moottorilla ja pysyi edestä tasaisempana.Vähän pyöreämmäksikin se haki matalaan muotoon, ja ravasi aika rennon oloisena. Vinous seurasi silti edelleen mukana, joten eipä tunnin aikana oltu päästy oikein mihinkään. Jäi jossain määrin turhautunut olo kun ei tänään homma Elmon kanssa tahtonut toimia. Paremminkin olen sillä mielestäni ratsastanut, enkä ole varma mikä mätti tänään. Ainakin olin turhan varovainen ja tehoton aktivoimaan liikettä eteenpäin alusta alkaen, ja koin hankaluuksia istunnan ja käsien vakauden suhteen.

Istu, istu, istu

Keskiviikon tunnilla hypättiin, mutta tasapuolisuuden nimissä kisaheppa Lore piti tällä kertaa antaa Annelle. Niinpä olin esittänyt toivomuksena mennä tänään jollakin e-kirjaimella alkavalla ponilla, ja tästä e-ponien kolmikosta ope oli valinnut minulle Elmon. Elmolla en ollutkaan hypännyt pitkään aikaan.

Alkuverryttelyssä Elmo yllätti positiivisesti, sillä se liikkui melko hyvin eteenpäin ihan itse eikä ollut kovin puskettava. Vino se kyllä oli kuten aina, ja toki laukka olisi saanut pyöriä vielä tarmokkaamminkin. Lyhyehkön verryttelyn jälkeen ratsastettiin ensin kahden ristikon suoraa linjaa, jonka metrimäärä jäi arvoitukseksi mutta ohjeena oli 5-6 laukkaa. Elmon kanssa luonteva ratkaisu näin pienillä esteillä oli kuusi askelta. Väli jäi tällä askelmäärällä aavistuksen ahtaaksi, ja jälkimmäisellä esteellä lähdin istunnalla ennakoimaan hyppyä liikaa eli kumartumaan irti satulasta esteen edessä. Ope patistelikin istumaan tiiviimmin satulassa loppuun asti. Sama linja hypättiin vielä toisesta suunnasta esteiden ollessa nyt pieniä pystyjä. Tämä sujui ihan luontevan ja sujuvan oloisesti, ja maltoin ehkä jo istuakin paremmin satulaan. Elmo vaan otti molemmilla kierroksilla hieman pidemmän hypyn ensimmäiselle esteelle ja pääsi vaihtamaan siinä laukan oikeasta vasemmaksi. Nämä kaukaa lähtevät hypyt eivät kuitenkaan päässeet minua yllättämään tai horjauttamaan.

Yksittäin hypättiin vielä kertaalleen pieni portti lävistäjällä. Elmo ei tietenkään portista välittänyt mitään, mutta laukanvaihtoa ei tällaisesta pikkuhypystä saatu tehtyä. Seuraavana vuorossa olikin neljän esteen pätkä jolla korkeudet olivat noin 50-60 cm. Tämä korkeus oli Elmon kanssa vielä ihan mukavuusalueella, etenkin kun alkutunti oli sujunut mukavasti. Ensimmäinen este oli ristikko-okseri lävistäjällä. Elmo lähti hyvin liikkeelle ja okserille tullessa sain tehdä jopa pieniä pidätteitä jotta poni pysyi tarpeeksi lyhyenä. Vähän lähelle mentiin, mutta parempi niin kuin huolimaton roikaisu kaukaa kuten Elmo välillä tekee. Lavat kiemurtelivat lähestymisessä vähän minne sattuu, ja hypyssä oli tunkua oikealle niin että laukkaa ei ollut toivoakaan saada hypyssä vaihtumaan. Elmo korjasikin laukan ravin kautta välittömästi alastulon jälkeen. Jatkoimme pysty-pysty-linjalle, joka onnistui nyt aivan nappiin ja oikea laukkakin säilyi. Tehtävä päättyi vielä portin ylitykseen lävistäjällä, mikä meni myös asiallisesti lukuunottamatta laukan vaihtumattomuutta. Ei ollenkaan hassumpi pätkä tämä.

Tultiin neljän esteen pätkä vielä uudestaan vaihtaen järjestykseksi okseri-portti-suora linja. Okserille tultiin aika samalla lailla kuin äsken, ja laukan joutui taas korjaamaan ravin kautta. Portille lähestymisessä istuin ja maltoin mielestäni hyvin, Elmo vaan puski vasenta kylkeä hypyssä ulos niin ettei laukanvaihtoa saatu edelleenkään aikaiseksi. Suoralle linjalle tullessa ohjalla oli vähän painetta eli Elmo hieman kiskoi edestä, ja linjan ensimmäiselle pystylle se loikkasi kaukaa sen sijaan että olisi menty pikkuaskeleella lähelle. Tämän isomman loikan jälkeen en ehtinyt saada ponia enää oikein kiinni, vaan se jatkoi samalla meiningillä toiselle esteelle niin että nyt väli meni viidellä askeleella ja kaukaa roikaistiin linjan jälkimmäinenkin osa. Saimme tietenkin sakkokierroksen linjalle. Nyt onnistuin tuomaan Elmon paremmin ensimmäiselle esteelle niin että se malttoi tulla järkevämpään ponnistuspaikkaan. Otin laukkaa sitten hieman kiinni jotta kuusi askelta mahtuisi, ja rytmi hieman katosi hetkeksi Elmon siirtyessä melkein raville. Lopulta kuitenkin oltiin kuudella askeleella hyvässä ponnistuspaikassa vaikka laukka välissä vähän lötköksi menikin, joten tämä riitti tällä kertaa.

Tärkeimpänä oppina tänään oli että pitää malttaa istua satulassa eikä lähteä ennen aikojaan kippaamaan ylävartaloa eteenpäin. Näin käy helposti silloin jos en ole varma ponnistuspaikasta vaan yritän varautua mahdolliseen kaukaa lähtevään hyppyyn. Elmo oli tänään kyllä oikein kiva, liikkui ihan itse ja hyppäsi järkevästi. Ei ollut ollenkaan sellaista epätoivoista puskemista kuin Elmon kanssa on toisinaan ollut, vaan tänään poni oli menossa ihan reippaalla asenteella. Lopuksi tuntui siltä että olisin voinut hypätä vaikka aavistuksen korkeampiakin esteitä, ja jäi myös sellaiset fiilikset että Elmolla voisin mielelläni hypätä vastaisuudessakin.

Takajalkojen herättely-yritys

Kisa-aamun (ja päivänokosten) jälkeen piti vielä jaksaa takaisin tallille ja koulutunnille ahkeroimaan. Onneksi sain mieluisan ratsun eli Elmon. Tuntuukin että viime aikoina on kunnon koulutreeniä tullut aivan säälittävän vähän, joten onhan se aikakin palata ruotuun tämän asian osalta.

Tunnin tavoitteena oli takajalkojen aktivointi väistöjen ja siirtymisten kautta. Aloitettiin pääty-ympyröillä väistättäen takaosaa ulos lyhyissä pätkissä kerrallaan. Aloituskierros oli oikea, ja tähän suuntaan väistöt olivatkin oikein hyvä työkalu Elmon avuille saamiseksi. Elmohan nimittäin tunki taas voimakkaasti oikealle lavalle eikä ulko-ohjaan näin ollen tahtonut saada mitään kunnollista tuntumaa, mutta kun hetken aikaa tehtiin väistöjä alkoi oikea pohje mennä läpi ja sisälapa olla paremmin hallinnassa. Tätä kautta Elmo vähän pyöristyikin väistöissä, mutta vielä olisi takajalat pitänyt saada polkemaan paljon aktiivisemmin ja etuosa ryhdikkäämmäksi ja kevyemmäksi. Väistöihin lisättiin pian raviin siirtymiset niin että hyvästä väistöaskeleesta oli tarkoitus päästä aktiivisella ja pyöreällä hevosella raviin. Meidän kohdallamme tämä ei onnistunut kovin hyvin, sillä en saanut siirtymisiä tarpeeksi nopeiksi vaan Elmo pääsi ensin leviämään väistöstä ja kadottamaan pyöreyden.

Kun väistö- ja siirtymistehtävää oli menty molempiin suuntiin ravattiin hetken aikaa ilman väistöjä ja pidennettiin ympyröillä hieman askelta. Elmo ravasi ainakin hetkittäin pyöreänä, eikä ravi tuntunut aivan niin kammottavan selättömältä kuin aivan tunnin aluksi. Silti poni olisi saanut olla vielä paljon paremmin pohkeen edessä ja ryhdikkäämpi edestä, sillä nyt mentiin kovin matalana ja luultavasti enemmän tai vähemmän kuolaimen alla.

Väistöjuttuja jatkettiin vielä ympyröillä siten että käynnissä väistätettiin takaosaa loivasti sisään sulkutaivutuksen tapaan, ja hevosen ottaessa tässä takaosaa alle nostettiin laukka. Elmon kanssa takaosan sisään väistätys tuntui jopa helpommalta kuin ulos väistätys, mutta tarkkana sai olla että ulkolapa ei päässyt pullahtamaan ja kaula ylitaipumaan. Tässäkin liikkeessä askel hyytyi liikaa niin että väistöstä tuli hidasta mönkimistä, mihin varmasti yhtenä suurena syynä on oma "jumittumiseni" väistöissä tosi tönköksi istunnan ja apujen osalta. Jumittumisen ja puskemisen sijaan apuun tuleekin ottaa raippa naputtelemaan takajalkoja aktiivisempaan käyntiin väistön aikana. Laukannostoissa oli hankaluuksia, kun ponin energia väistöissä oli tosiaan aika huono ja liike pohkeen takana. Asiaa ei yhtään auttanut se etten osannut noston hetkellä istua hiljaa vaan aloin istunnalla tuupata ja heilua laukannoston vauhdittamiseksi. Laukan noustua ympyrällä saatiin kuitenkin mentyä muutamia ihan mukavankin oloisia pyöreitä ja sujuvia askeleita.

Vähän kesken tämä homma tänään jäi moneltakin osin. Ope totesi lopuksi että kaikista tärkeintä olisi tosiaan saada Elmo kohottamaan etuosaansa ja siirtämään painoa hieman takajaloille. Niin kauan kuin tämä ei onnistu on meno juuri tällaista taaperrusta, meni poni sitten hirvimoodissa tai näennäisen pyöreänä. Itse taas tuskailin ympyräväistöjen iänikuista vaikeutta, sillä tässä liikkeessä menen aina itse jotenkin niin jumiin ja tukkoon että hevonenkin jumittuu ja jämähtää aivan täysin. Rennommalla ja tehokkaammalla ratsastuksella nämä väistöt tietenkin olisivat erinomaisen hyvä työkalu hevosen kuin hevosen kanssa.

Kauheaa rämpimistä

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja sain ratsuksi Elmon. Aiheena tällä kertaa oli hypyssä johtaminen. Pienen raviverryttelyn jälkeen johtamisteemaa pohjustettiin jo laukkaverryttelyn aikana, sillä laukassa käännettin lyhyeltä sivulta hieman kaarevasti kulman sisäpuolella olevan puomin yli sisäkädellä kevyesti johtaen. Elmo laukkasi mielestäni ihan kohtuullisen hyvällä energialla, eli ei tarvinnut puskea vaikka laukkaa mentiinkin kierrostolkulla putkeen. Puomin ylitys sujui aluksi monta kertaa ihan hyvin, tosin sisäkäsi olisi voinut selkeämminkin johtaa. Sitten Elmo keksi alkaa "tuijotella" ulos lyhyellä sivulla, eikä yhtään keskittynyt tehtävään vaan kampesi sisäpohjetta vastaan voimakkaasti. Hyvä ettei mokoma kompastunut omiin jalkoihinsa tai siihen puomiin kun ei keskittynyt ollenkaan.

Seuraavaksi johtamisia harjoiteltiin ympyrän kaarella kulman kohdalla olevilla kavaleteilla sekä lävistäjäkavaleteilla. Kuvioon kuului ensin kavaletti ympyrällä oikeassa laukassa sekä ympyrän jälkeen lävistäjä ja kavaletilla laukanvaihto. Tätä tultiin pari kierrosta. Elmo lähti nyt suorastaan innokkaan pörhäkkänä laukkaan, ja ensimmäinen ympyräkavaletti hypättiin aika kaukaa minkä seurauksena ratsukon tasapaino kärsi ja Elmo pudotti raville hypyn jälkeen. Lävistäjäkavaletilla keikautin itseni aivan liian vinoon heittäytyen voimakkaasti vasemmalle eli halutun laukan puolelle. Tällaisella heittäytymisellä ei vaihto tietenkään onnistu, vaan sen sijaan Elmo pudotti väärän laukan heti pois ja kaahasimme tasapainottomassa ravissa päätyyn. Toisella kierroksella ympyräkavaletti onnistui johtamisineen hyvin, mutta lävistäjällä tein ihan saman vasemmalle heittäytymisen sen sijaan että olisin istunut paino keskellä hevosta ja yksinkertaisesti johtanut kädellä. Sekin varmaan auttaisi ettei kavaletin ylityksessä jäisi katsomaan alas ja vasemmalle, vaan pitäisi katseen ylhäällä ja suoraan eteenpäin lävistäjän loppua kohti.

Kuviota tultiin vielä pidennettynä neljän kavaletin versiona, johon kuului ympyrä oikealle, lävistäjä, ympyrä vasemmalle ja toinen lävistäjä. Elmo liikkui jälleen kivalla energialla ensimmäiselle kavaletille asti, mutta sen jälkeen se ei enää viitsinyt pitää pörhäkkää menoa yllä vaan lösähti hitaaksi. Liian lötköstä laukasta ei vaihto lävistäjäkavaletilla tietenkään onnistunut, ja sitten Elmo pääsikin vähän kiikuttamaan kiitoravissa kiskoen nenää alas ja kuskia irti satulasta. Ehdin juuri saada laukan takaisin, mutta päädystä Elmo yritti taas tunkea sisään ja melkein kompastuttiin ympyrän kavalettiin. Viimeinen lävistäjä olisi edelleen vaatinut parempaa laukan energiaa, ja vaihto jäi onnistumatta tässäkin. Lopuksi tultiin vielä kertaalleen lävistäjät ilman ympyröitä, ja vaikka kuinka yritin saada edes tähän loppuun onnistuneempaa suoritusta eivät vaihdot onnistuneet vieläkään ja Elmo tippui etupainoiselle ryysäysraville heti kavalettien jälkeen. Eipä voisi meno juuri kehnompaa olla.

Suurimmat ongelmat tänään taisivat olla se etten laittanut Elmoa laukkaamaan tarpeeksi napakasti, ja se kuinka lävistäjillä keikautin kroppaa epämääräisellä kiertoliikkeellä uuden laukan puolelle niin että koko ratsukko joutui pois tasapainosta. Elmo vaikutti lähtevän aina niin hyvällä imulla liikkeelle että hämäännyin enkä ratsastanut tarpeeksi eteen vaikka eteenpäinpyrkimys sammuikin heti ensimmäisen kavaletin jälkeen. Kyllähän näin pienistä kavaleteista pääsee yli vaikka miten hitaasti mönkien, mutta vaihdot vaatisivat napakampaa laukkaa. Ehkä se älytön vinoon heittäytyminenkin vähenisi jos hypyt olisivat sujuvampia (pahiten heittäydyin silloin kun mentiin pohjaan ja taaperrettiin kavaletin yli hitaalla minihypyllä). Elmon kanssa on toisinaan ollut tosi kivaa mennä kavalettiharjoituksia, mutta tämän kerran sähläyksissä iski lähinnä epätoivo.

Laukkatuskailua ja onnistumisen iloa

Sunnuntaina mentiin huonon kelin vuoksi maneesissa. Ohjelmassa oli koulutunti, ja sain Elmon.

Aivan aluksi haettiin hevosia kuulolle ja asetusta läpi ratsastamalla käynnissä väistöä ympyröillä. Ensin väistettiin vasemmassa kierroksessa takaosa ulos ja toisena versiona takaosa sisään sulkutaivutuksen kaltaiseen väistöön. Elmo tulikin väistöissä kivasti apujen väliin niin että lavat suoristuivat, asetus meni läpi ja niska myötäsi pyöreäksi. Välillä sai olla jopa varovainen ettei Elmo alkanut väistää liian jyrkästi ja näin ollen hidastua liikaa. Käynnissä tuli välillä hyytymisiä, mutta eteen pyytäessä Elmo vastasi yleensä ihan hyvin niin että puskemaan ei tarvinnut jäädä. Väistöissä ope kehotti Elmonkin kanssa tarkkailemaan etuosan ryhtiä niin että paino siirtyisi lavoilta taaksepäin ja etuosa pääsisi hieman kohoamaan. Ulko-ohja oli tässä tehtävässä tärkeässä roolissa, ja muutamissa väistöaskelissa sainkin Elmoa kevenemään etuosasta halutulla tavalla.

Käyntiväistöjen jälkeen verryteltiin vasemmassa laukassa. Laukassa meno oli huomattavasti nihkeämpää. Jo laukannostot olivat niin kammottavia että kyllä hävetti. Enemmän tai vähemmän ajamalla ja istunnalla soutamalla sain Elmon jotenkuten tuupittua laukkaan. Ympyröillä laukatessa laukka pysyi ihan hyvin yllä, mutta energia oli kuitenkin sen verran huono ja koko poni vinossa että laukkailtiin selkä alhaalla laiskotellen. Pitkillä sivuilla suoraan laukatessa Elmon tasapaino tuntui onnettoman huonolta, ja koko laukka levisi etupainoiseksi räpellykseksi josta yleensä pudottiin raville ennen päätyä. Valitettavasti istuntani ei ollut tarpeeksi vakaa ja jämäkkä jotta olisin voinut Elmoa laukassa tasapainottaa ja auttaa, ja niinpä laukka jäi kaikin puolin todella huonoksi.

Samat käyntiväistöt ja laukkaverryttely tehtiin vielä oikeaan kierrokseen. Väistöissä lavat tulivat taas ihan hyvin kontrolliin, mutta laukassa tilanne oli toinen. Oikeassa laukassa Elmo tunki lapa edellä sisäänpäin niin että ympyrät uhkasivat koko ajan pienentyä, enkä laukassa saanut varmaan kertaakaan asetettua oikealle vaan ponin nenä osoitti ulospäin. Lapa edellä tunkeminen väheni kuitenkin hieman kun vaihdoin raipan sisäkäteen ja painoin sen lapaa vasten mikäli Elmo lähti "kaatumaan" sisälle. Laukat menivät siis tänään aika höpöksi, mutta mitä muuta voi odottaakaan kun sekä poni että ratsastaja ovat vinoja, huonossa tasapainossa ja kaikkea muuta kuin jänteviä.

Lopputunti jatkettiin enemmän mukavuusalueellamme eli käynti- ja ravihommia. Käynnissä ratsastettiin päätyihin voltit liikettä kooten, ja lävistäjillä venytettiin askelta keskikäyntiin. Käynnissä Elmon energia oli vielä aika puutteellista, joten kokoamisesta ei tullut oikein mitään vaan askel lähinnä hidastui volteilla. Ravissa poni alkoi liikkua jo ihan omalla moottorilla ja pohkeen edessä, eikä tarvinnut enää lainkaan puskea. Tämä on sitä parasta Elmoa! Ravi oli ihanan helppoa istua, ja tuntui että pääsin todellakin istumaan ponin ympäri. Muoto pysyi tasaisen pyöreänä, vaikka toki Elmo jonkin verran nojaili käteen ja olisi siis saanut olla kevyempi ja ryhdikkäämpi edestä. Ope kannustikin etuosan keveyden parantamiseen, ja ajatuksen kanssa ratsastamalla sain välillä toivottua kohoamista ja kevenemistä aikaan. Kohottavat puolipidätteet, jämäkkä istunta ja pohje toimivat yhdessä kohti tätä tavoitetta. Ohjan kanssa sai vähän varoa etten vetänyt taaksepäin, sillä tämä sai Elmon vetämään kaulaa liian linkkuun.

Jatkoimme ravissakin lävistäjillä ratsastaen siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Siirtymisissä ope painotti edelleen etuosan ryhdin tärkeyttä. Painoa ei siis saanut päästää romahtamaan lavoille ja niskaa painumaan alas siirtymisen hetkellä. Näillä ohjeilla saimme tehtyä muutamat siirtymiset kohtalaisen pehmeästi ja "takaosalla". Lopuksi otettiin lävistäjillä vielä keskiravia. Ei Elmo nyt sentään lentoon lähtenyt, mutta ihan kivaa venytystä se esitti ja varsinkin lävistäjän alku tuntui usein energiseltä ja ryhdikkäältä. Lävistäjän loppua kohti päästin kuitenkin usein etuosan valahtamaan liian pitkäksi, ja liike kärsi tästä heti. Venyteltiin vielä hetki eteen ja alas keventäen. Elmo venytteli ohjan päässä oikein mukavasti, ja liike tuntui selästä todella pyöreältä. Hyvä Elmo!

Mukavasti sujunut ravityöskentely jätti hyvän mielen. Näköjään osasin tänään keskittyä onnistumisiin, ja annoin laukan kammottavuuksien painua taka-alalle. Laukassa kyllä selvästi tunsi miten koko ratsukko on niin vino ja huonossa tasapainossa ettei mikään voi toimia. Ravissa ja käynnissä pääsin Elmon vinoutta aika hyvin korjaamaan, ja ravissa nähtiin se että kun Elmon oma moottori käynnistyy ja suoruus paranee niin meno on heti oikein kivaa. Pakko hihkua jälleen kerran että minä niin tykkään Elmosta!

Istunnalla vaikuttamista

Kisojen jälkeen jatkettiin iltapäivällä harjoituksia normaalin vakiotunnin merkeissä. Ratsuvalinta hieman hymyilytti, sillä sain Elmon eli tänään oli minulla selvästikin laiskojen hevosten teemapäivä. Tunnin aiheena oli istunnalla vaikuttaminen hevoseen.

Työskentely aloitettiin kevyessä ravissa, ja tehtävänantona oli vuoroin hidastaa ravin tahtia pelkän kevennyksen avulla ja vuoroin ratsastaa pohkeesta eteen. Elmo piti tietenkin ensin saada ravaamaan reippaasti eteenpäin ennen kuin oli mielekästä alkaa tehdä hidastuksia istunnan kautta. Luonnollisestikaan Elmo ei ollut mikään superreipas, mutta ei aivan mahdoton tahmakaan vaan reagoi kyllä pohkeesta eteenpäin vaikka perusravi olikin hidasta mönkimistä. Istunnalla hidastusta Elmo kuunteli todella hyvin alusta alkaen, joten tämä tehtävä onnistui meiltä oikein hyvin. Hidastuksen jälkeen Elmo vastasi myös yleensä ihan mukavasti eteen. Vaikutti siis että poni oli ihan kuulolla ja tehtävän tasalla, ja yritin pitää kaiken muun vaikuttamisen aika lailla minimissä keskittyen selkeään vuorotteluun hidastavan istunnan ja eteenpäin ratsastavan pohkeen välillä. Ope kehotti lisäksi taivuttelemaan oikealle ja tätä kautta hakemaan liikkumiseen pyöreyttä. Elmo tunki oikeaa lapaa sisään ja pureutui oikealta kiinni kuolaimeen, mihin vinkkinä oli liikutella hieman oikean käden sormia. Yhdistämällä pieniin temponvaihteluihin oikean puolen pehmittäminen alkoi meno hetkittäin tuntua ihan mukavalta. Elmo ravasi paremmin tuntumaa kohti eikä vain hangoitellut vastaan selkä alhaalla. Toistaiseksi oli vältytty siltä kinaamiselta ja puskemiselta mihin Elmolla ratsastaminen usein ajautuu.

Lopputunti työskenneltiin enimmäkseen ympyröillä jatkaen istunnalla jarruttamista siirtymisten merkeissä. Aloitettiin käynnissä ratsastaen pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Elmo kuunteli istuntaa edelleen todella herkästi, ja pysähtyi nätisti heti kun aloin aavistuksen istua liikettä vastaan ja ajatella pysähdystä. Ohjalla ei pidätteitä tarvittu lainkaan. Haasteellisempi osuus oli saada Elmo reagoimaan yhtä herkästi myös eteen. Kuten ope oli ohjeistanut yritin välttää pohkeella puskemista ja pitää avut selkeinä ja yksinkertaisina. Käynnin hidastuessa pohje antaa merkin, ja jos ei mitään tapahdu napautetaan raipalla. Käynnin edetessä pohje on hiljaa eikä turhaan vaikuta vähän koko ajan. Elmon käynti ei ollut mitään kovin aktiivista, mutta ainakin vältettiin pahimmat puskemistilanteet ja pysähdyksestä liikkeelle lähdettiin ihan kuuliaisesti pohkeen merkistä.

Seuraavaksi jatkettiin samalla idealla tehden lyhyitä käyntisiirtymiä harjoitusravista. Elmo kuunteli edelleen istuntaa, mutta siirtymiset olivat aluksi kovin töksähtäviä. Ope selitti että Elmo pääsee siirtymisessä valahtamaan liian matalaksi ja pitkäksi edestä. Ohjeena oli säilyttää niska korkealla myös siirtymisen hetkellä silläkin uhalla että muoto ei ollut niskasta pyöreä vaan hyvinkin avoin. Etuosan ryhdistä huolehtimalla siirtymisistä tulikin pehmeämpiä ja Elmo lähti etenemään siirtymisestä paremmassa käynnissä. Edelleen systeemi oli se että en ihan kamalasti Elmolta vaatinut, mutta se mitä vaadin piti myös mennä läpi.

Pysyteltiin edelleen ympyröillä ja otettiin mukaan laukka-ravisiirtymiset ratsastaen puolikas ympyrä laukkaa ja toinen puolikas harjoitusravia vasemmasta kierroksesta aloittaen. Elmo oli laukannostoissa kovin hidas, ja aloin tuupata ja heijata istunnalla jotta sain sen nostamaan. Ei siis alkuunkaan hyviä nostoja. Raviin oli tarkoitus päästä laukan hidastuksen kautta, mutta Elmon kanssa en kovin huikeita eroja päässyt laukkaan tekemään. Laukka pyöri aika kehnosti, ja ope kehotti aktivoimaan ensin takajalat mukaan ja laukan puhtaasti kolmitahtiseksi. Yritin edelleen välttää liiallista pohkeella puskemista ja sen sijaan naputella raipalla laukkaa hereille. Laukassa istuminen onnistui mielestäni tänään aika hyvin niin etten soutanut ylävartalolla vaan sain istunnan pidettyä suht hiljaa. Tähän tuli kiinnitettyä huomioita koska yleensä Elmon hieman tasapainoton laukka provosoi heijaamaan ja soutamaan. Elmoon saatiin lisää puhtia kun ope tuli meidän ympyrän keskelle ohjaamaan ja vähän maiskuttamaan Elmolle vauhtia, ja löytyi sieltä sitten reippaampaa ja pyörivämpääkin laukkaa ainakin pätkissä. Ulko-ohjalle sai ottaa vähän parempaa tuntumaa ja kontrolloida kaulan suoruutta, kun taas vasemmalla sisäkädellä kannatti vähän hellittää jotta Elmo pääsi laukkaamaan paremmin. Pari pientä hidastusta ja eteenratsastustakin saatiin open läheisyydessä tehtyä, mutta helposti Elmo tipahti raville heti kun tein istunnassa pieniäkään muutoksia.

Oikeassa laukassa oli vähän sama meininki, ja nostot olivat aluksi todella nihkeitä. Open läsnäolo ja ääniavut auttoivat terävöittämään Elmoa, ja huomasin että nostossa auttoi myös se että vein ulkopohjetta selkeästi taaksepäin ja annoin kevyen merkin myös sillä. Pelkällä sisäpohkeella nostaessa Elmo lähti vain tunkemaan kieroon ja juoksemaan ravissa alta. Myös oikeaa laukkaa sain ratsastaa pohkeella ja raipalla reilusti aktiivisemmaksi, ja ohjeena oli pitää etuosa samalla ryhdissä ja kevyenä. Mieluitenhan Elmo painuisi edestä matalaksi ja samalla kuolaimen alle. Reippaastakin laukasta tuli helposti tippuminen raville, sillä Elmo herkästi ennakoi siirtymisen siinä vaiheessa kun aloin vasta suunnitella laukan hidastamista. Vähän tasapainottoman ja epämääräisen oloisiksi jäivät niin laukka kuin laukasta raviinsiirtymisetkin, enkä pystynyt ratsastamaan yhtä hienovaraisin avuin kuin käynnissä ja ravissa. Edelleenkin istuin mielestäni keski- ja ylävartalon suhteen ihan hyvin ja jämäkästi, jalat vaan lähtivät jännittymään ylös aina pohjetta käyttäessä.

Loppuravit jäivät aika lyhyiksi, mutta ehdin niiden aikana todeta että tunnin työskentely oli ollut ainakin jossain määrin hyödyllistä. Elmo reagoi pohkeesta eteen jo paljon herkemmin niin että ravia pääsi ratsastamaan takaa eteen. Ravi oli myös pehmeää ja helposti istuttavaa. Muoto ei toki ollut vielä mikään kovin edistynyt, vaan Elmo tahtoi painua edestä liian matalaksi. En voi sanoa että mitään varsinaista ylämäki-ideaa olisin saanut raviin ratsastettua, mutta ainakin yritin vähän kohentaa etuosaa ylemmäs vaikka turpa polviin pyöristyminen tuntuikin niin kovin houkuttelevalta sallia.

Ihan mukava tunti Elmon kanssa, vaikka paljon parannettavaa tietysti jäikin. Käynnissä ja ravissa oli ihan hyvää ideaa yksinkertaisilla ja "mustavalkoisilla" avuilla vaikuttamisesta, ja kun homma pysyi näin selkeänä niin Elmo kuunteli ihan mukavasti. Laukkahommissa pakka pääsi leviämään ja mukaan tuli enemmän epätoivoista pusertamista. Ainakin tällä kertaa tuli hyvin selväksi se miten todella herkästi Elmo kuuntelee istuntaa ja vastaa nimenomaan istunnan jarruvaikutukseen. Varmasti Elmolle tulee annettua paljon tahattomia jarrutusmerkkejä ylimääräisillä istunnan jännittymisillä, epävakaisuudella tai huomaamattomilla asennon muutoksilla. Täydellinen oman kehon hallinta varmasti auttaisi saamaan Elmon liikkumaan paremmin eteen, mutta kun ei täydellisyys ole realistinen tavoite niin pitää pyrkiä vähentämään edes niitä tiedossa olevia tekijöitä jotka istunnassa voivat liikettä hidastaa. Elmon lisäksi tulee mieleen pitkä lista tuttuja hevosia joille istunnan epämääräisyyksillä voi olla iso jarruvaikutus.

Tehtäviä pituushalkaisijalla (+bonusvideo)

Pysäytyskuvan illuusio. Näytti se tältä ainakin 0,3 sekuntia!

Koulutunnille oli kiva saada pitkästä aikaa Elmo. Osasin odottaa vinoutta ja hidastelua, ja hyvä aikomukseni oli olla sortumatta pohkeella puskemiseen ja kaivamiseen. Arvaahan sen miten tässä kuitenkin kävi: pohje jumputti tehottomana aivan ensi minuuteilta lähtien.

Tänään tehtiin paljon erilaisia juttuja pituushalkaisijalla, aloittaen siksak-väistöistä. Käynnissä väistettiin pituushalkaisijalta muutama askel vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle pujotellen pituushalkaisijalle sijoitettujen kartioiden välistä. Elmo kuunteli väistättävää pohjetta aika mukavasti ja väisti mukisematta molempiin suuntiin. Samalla vaan liike olisi saanut sujua paljon reippaammin eteenpäin sen sijaan että jäätiin möngertämään ristiaskeleita etanavauhtia. Taisipa olla taas liikaa puserrusta kaikkien apujen suunnalta niin että Elmo vain hidastui entisestään. Vasenta pohjetta väistäessä Elmo lähti helposti poikittamaan takaosa edellä, ja korjauksena tähän ope varoitti viemästä väistättävää pohjetta liian taakse.

Alkupalaväistöjen jälkeen jatkettiin hetken aikaa kevyessä ravissa molempiin suuntiin verrytellen. Ratsastin lähinnä ympyröitä ja koetin etsiä ratkaisua Elmon vinouteen ja tahmeuteen. Asettava käsi oli aivan liian levoton, eli asetukseen ja myötäykseen en saanut luotua riittävän selkeää ja palkitsevaa systeemiä. Elmo vänkäsi vastaan niin eteenliikkumisen kuin ohjastuntumankin suhteen, mutta kun sain tuntumaa hieman rauhoitettua ja keskityin enemmän pohkeella ratsastamiseen meno tasoittui ja Elmo haki ajoittain jo hieman pyöreämpään matalaan muotoon. Voi olla että etuosaa olisi pitänyt saada parempaan ryhtiin jotta koko poni ei olisi vain röhnöttänyt lavoillaan, mutta tyydyin siihen että Elmo lönkytteli etupainoisena suunnilleen pyöreänä eikä vängännyt vastaan selkä aivan notkolla.

Seuraavaksi työstettiin pituushalkaisijalla asetuksia vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Asetustehtävä mentiin käynnissä, ja pitkillä sivuilla otettiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Vasemmalle Elmo asettui helposti, mutta oikealle asettumisessa oli haasteita. Elmon luonnollinen liikkumistapahan on nokka vasemmalle kääntyneenä ja oikea lapa karkuun liiraten. Kun asetuksen sai oikealle läpi niin johan suoruus parani ja poni pyöristyi, mutta ennen kuin tähän päästiin sai asetusta tosissaan houkutella ja samalla tukea lapojen suoruutta oikealla pohkeella sekä ulko-ohjalla. Uralla ratsastettavissa siirtymisissä Elmo oli aluksi kovin hidas ja lötkö. Asetukset kuitenkin auttoivat saamaan ponin pyöreämmäksi tuntumalle, ja sen myötä tuli siirtymisiinkin lisää tarkkuutta ja pehmeyttä. Lopulta saatiin tehtyä pari varsin mukavaa siirtymää ravista käyntiin istunnalla pidättäen ja Elmon säilyessä rentona tuntumalla.

Asetustehtävästä siirryttiin ratsastamaan pituushalkaisijalla laukannostoja käynnistä. Joka toisella kierroksella nostettiin vasen ja joka toisella oikea laukka, ja päätyyn pyöräytettiin kulmaan iso voltti. Oikean laukan nouseminen vähän epäilytti, sillä Elmon kanssa on usein ollut hankala nostaa oikeaa laukkaa muutoin kuin kaarevalla uralla. Yllätyksekseni Elmo kuitenkin nosti molemmat laukat, eikä kertaakaan tullut väärää laukkaa tai kovin rumaa ravin kautta ajamista. Aluksi nostot kyllä olivat hitaita ja pari raviaskeltakin tuli mukaan, mutta toistojen myötä nostoista tuli hieman terävämpiä. Tärkeää oli tulla nostoon riittävän energisessä käynnissä ja ennen kaikkea malttaa pitää istunta hiljaa sen sijaan että keikautin ylävartaloa nostossa eteenpäin. Laukkaan lähdettiin pystypäisenä ja jännittyneenä, mutta volteilla Elmo pyöristyi ihan nätisti. Pitkille sivuille sain laukkaan ratsastettua lisää lennokkuutta, mutta meno oli niin etupainoista että raviin siirtymisistä tuli aika kammottavia pudottautumisia. Laukassa pyrin nojaamaan taakse ja välttämään istunnalla soutamista, mutta ihan riittävän vakaaksi en istuntaa saanut niin että olisin omasta puolestani helpottanut Elmon tasapainoa. Laukkavolteille ope toivoi vielä reilumpaa asetusta ja taivutusta, ja kehotti antamaan ulko-ohjalla hieman paremmin tilaa asettua sisäänpäin. Kevyt hölläys ulkoa paransikin Elmon liikkumista ja muotoa.

Lopuksi työskenneltiin vielä ravissa pidentäen pituushalkaisijalla askelta keskiravia kohti. Laukan jälkeen Elmo liikkui huomattavasti paremmin eteen, eikä pohkeella tarvinnut enää niin paljon puskea. Muotokin oli tällöin pyöreämpi, joskin hieman epätasainen sillä edelleen käteni olivat liian levottomat ja huomaamattanikin sisäohja hieman veivasi kevennyksen tahdissa. Joka tapauksessa poni ei enää jäkittänyt selästä niin notkolla kuin alkutunnista, ja pituushalkaisijalla askel jopa venyi ihan mukavasti. Mitään kovin häikäisevää keskiravia emme esittäneet, mutta Elmo lähti pohkeesta eteen eikä kiihdyttänyt tahtia vaan ihan oikein pidensi askelta. Olisihan se liikkuminen saanut tapahtua ryhdikkäämmässä muodossa ja paremmin takaosan päällä, mutta en saanut Elmoa sellaiseen moodiin edes pienissä pätkissä. Taisipa poni olla jo vähän väsynytkin mentyään kaksi tuntia putkeen, ja vähän puolivaloilla ratsastelin myös itse.

Aika perus-Elmoa tänään. Ei mitään superhienoa, mutta ei nyt jäänyt huonokaan fiilis kun lopussa kuitenkin liikuttiin jo paremmin ja laukannostotkin onnistuivat ilman suurta tuskaa. Liikaa tosiaan junnasin pohkeella, ja kädet on aina Elmolla mennessä ärsyttävän epävakaat. Elmon meno peilaa oikein hyvin tätä lötköä ja epämääräistä ratsastustyyliäni, joten istuntaa ja tuntumaa vakauttamalla sekä pohkeenkäyttöä selkeyttämällä ja tehostamalla saisi varmasti ihmeitä aikaan.

Kuvaaja oli paikalla vain tunnin lopulla, joten videomateriaalia löytyy viimeisestä laukkapätkästä ja lopun ravailuista.




Loppukevennyksenä pieni bonusvideo liittyen Facebookissa kiertäneeseen hevoshaasteeseen. Anne haastoi meikäläisen mukaan, joten pitihän sitä kokeilla jotain mitä ei tähän ikään ollut vielä ehtinyt.

Reippaampaa hyppäämistä mutta ongelmia suoruudessa

Sunnuntaina jatkettiin hyppyhommia Elmon kanssa. Keskiviikon nihkeän tunnin jälkeen epäilin että tästä saattaisi tulla katastrofi, mutta toisaalta oli hyvä päästä saman tien paikkailemaan edellisen kerran epäonnistumisia. Olin taas salaa vähän helpottunut kun ei tullut oksereita, vaan maneesiin kasattiin kolmen pystyn suora linja sekä "erikoisesteiksi" kasaan taitettu vesimatto ja parilla muuripalikalla koristeltu pysty. Kävelimme Elmon kanssa vesimattorullan yli heti alkukäyntien aikana, ja luonnollisestikaan Elmo ei välittänyt matosta sen enempää kuin tavallisesta maapuomista. Pari pöhköä puoliveristä piti mattoa aluksi hyvinkin epäilyttävänä ja välteltävänä, mutta Elmon kanssa vain naureskelimme moiselle. Kyllä tämä vaan on ihanan järkevä poni.

Vesimattorullaa sekä muuripalikoiden ympäröimää maapuomia ylitettiin vielä raviverryttelynkin aikana. Elmo oli mielestäni vähän viime kertaa tarmokkaampi ja vastasi paremmin pohkeesta eteen. Toki yritin varoa tarpeetonta puskemista ja huolehtia että pohje myös tehosi. Laukassa jatkettiin muutaman ratsukon ryhmissä ylittäen vesimaton ja maapuomin suoraa linjaa. Elmo olisi voinut laukata pirteämminkin, mutta kun en lähtenyt pahemmin soutamaan ja tuuppaamaan istunnalla niin laukka pysyi ihan hyvin yllä. Suora linja vesimatolta puomille onnistui ilman pahempia liirailuja, ja opelta tuli ihan kehujakin siitä miten suorassa ja edestä lyhyenä Elmo laukkasi.

Sitten tultiin muutama kerta kolmen esteen linjaa pieninä ristikkoina vasemmassa laukassa. Molemmat välit olivat 15 metriä, ja näin aluksi oli tarkoitus ottaa viisi lyhyttä laukka-askelta. Niinpä Elmoakaan ei tarvinnut tällä kertaa patistella eteenpäin, vaan laukattiin ihan kaikessa rauhassa. Hiljaa istuen laukka myös pysyi yllä vaikka askel olikin lyhyt. Elmo myös malttoi mennä ristikoille lähelle eikä lähtenyt loikkimaan kaukaa, joten suoritimme tämän lyhyen laukan tehtävän oikein näppärästi ja mallikelpoisesti.

Seuraavaksi vaihdettiin oikeaan kierrokseen ja tultiin samaa linjaa pieninä pystyinä. Nyt tavoitteena oli neljä askelta molempiin väleihin, joten laukkaa sai ratsastaa jo huomattavasti isommaksi. Elmo lähti ihan mukavan pirteästi liikkeelle, mutta välit olivat silti hieman pitkät ja sain ratsastaa koko linjan ajan eteen. Elmo valui vähän turhan pitkäksi ja etupainoiseksi, vaikka muuten meno olikin ihan asiallista ja sujuvaa. Tuumin että en oikein uskaltanut ottaa Elmoa edestä lyhyemmäksi ja ylöspäin pelätessäni ettei se tällöin venyisi väleihin. Toinen hyppykierros mentiin samaan tyyliin ihan hyvin eteen sujuen mutta aika pitkänä. Sisäänhyppy lähti nyt niin kaukaa etten aivan täysin kerinnyt mukaan ja laukka pääsi vaihtumaan vääräksi. Linja tultiin vielä kolmannen kerran yhdistäen perään maneesin toisella sivulla olevat muuripalikkapysty ja vesimattorulla. Muuripalikalle sorruin tuuppaaman vähän liikaa, mutta Elmo hyppäsi tästä huolimatta hyvin ja liikkui muuripalikka-vesimattolinjan oikein mukavasti eteen niin että pääsin jopa ottamaan laukkaa vähän edestä kasaan.

Kun Elmon energia vaikutti näinkin hyvältä oli tunnin päätteeksi mukava lähteä hyppäämään kolmen esteen linjaa vielä hieman korotettuna vasemmassa laukassa. Kun esteet nyt kasvoivat ja lisäksi tultiin vetosuuntaan niin kävivät välit ensin jopa ahtaiksi. Ensimmäinen väli oli vielä ihan ok, mutta kolmannelle pystylle ajettiin ihan pohjaan siitäkin huolimatta että Elmo haki lisätilaa pienellä kiemurtelulla. Olin näköjään ihan nukuksissa kun en älynnyt ottaa laukkaa yhtään kiinni vaan posottelin tyytyväisenä aivan pohjaan. Sen verran oli suoruusongelmaa että laukka vaihtui toisella esteellä vääräksi.

Sama ongelma kiemurtelun ja laukan vaihtumisen kanssa toistui myöhemmillä hyppykierroksilla, enkä uusintayrityksistä huolimatta saanut itseäni ja Elmoa niin suoraksi että linjalta olisi päästy ulos myötälaukassa. Oikea lapa pääsi pullahtamaan karkuun heti ensimmäiseltä esteeltä alkaen, ja viimeiseltä esteeltä kurvasimme vasemmalle aivan liian pian. Yritin siis saada Elmon myötälaukkaan kääntämällä menosuuntaan jo esteen päällä, mutta parempi ratkaisu olisi ehkä kuitenkin ollut mennä maltilla suoraan. Vasemmalle kääntyessähän minulla tuppaa paino putoamaan ulos oikealle, ja niin kävi tälläkin kertaa. Vasemmalle linkussa olin toki muutenkin joka hypyssä, eli aivan kuten Elmokin annoin oikean kylkeni valua hypystä ulos. Väärän laukan ja liian nopean kaarroksen vuoksi linjan jälkeinen kaarre vasempaan meni aina tasapainottomaksi ravissa kaahottamiseksi. Suoruuden lisäksi oli linjaa hypätessä tarkkailtavana ponnistuspaikat eli laukan säätö tarpeen mukaan eteen tai taakse, mikä söi vähän liikaa huomiotani. Viimeiseen hyppykierrokseen olin lopulta semityytyväinen kun sain laukan molempiin väleihin juuri sopivaksi ja ponnistuspaikat näin ollen optimaalisiksi. Linja tuntui nyt myös hieman suoremmalta sillä päästiin keskelle esteitä, mutta vinous oli edelleen siinä määrin ongelma että laukka vaihtui vieläkin vääräksi ja linjan jälkeisestä kaarteesta tuli sen seurauksena ravisotkua.



Elmolla oli tänään ihan oikea meininki ja olin poniin oikein tyytyväinen. Hienoa että meno oli keskiviikkoon verrattuna näin pirteää. Hyppääminen on heti paljon helpompaa ja hauskempaa kun Elmolta löytyy parempaa eteenpäinpyrkimystä. Omaan ratsastukseeni en ollut niinkään tyytyväinen, sillä vinossa keikkumiseni ja hyppyihin kantapäät nousten sukelteluni on aika turhauttavaa. Pääasia kuitenkin että Elmon kanssa oli tänään kiva hypätä, ja pieniä onnistumisiakin tunnilla koettiin. Pystyin myös hyppäämään aika varmalla ja rauhallisella mielellä ilman jännittämisiä.

Hiljaa istumisen käsittämätön vaikeus

Keskiviikkona oli estetunnin vuoro ja Elmo tuli ratsuksi. Tunnin aihe eli istunta ja lähestymiset kuulosti oikein hyvältä, sillä näissä ovat Elmon(kin) kanssa keskeisimmät ongelmani. Alkuverryttelyssä Elmo ei vaikuttanut kovin lupaavalta vaan oli melko tahmea ja tunki hurjasti oikealle vetäen päätä vinoon vasemmalle. Ope muistutteli kääntämään takareisiä kiinni hevoseen, mutta lyhyillä estejalustimilla tämä oli vieläkin hankalampaa kuin koulutunnilla.

Laukkaverryttely tehtiin oikeaan kierrokseen hypäten samalla pientä ristikkoa muutaman kerran. Elmo vaikutti liikkuvan laukassa kohtalaisen hyvin, ja ristikolle päästiin ihan sujuvasti sekä helposti oikeaan ponnistuspaikkaan. Ope muistutteli istumaan laukassa hiljaa ja ratsastamaan eteen pelkällä pohkeella, sillä ikuisuusongelmani eli Elmon laukassa edestakaisin soutaminen ja tuuppaaminen tuli jälleen vääjäämättä esille. Onnistuin hieman rauhoittamaan ylävartaloa silloin kun Elmo sujui laukassa eteen, mutta heti kun jouduin käyttämään pohjetta yhtään napakammin pääsi istunta leviämään.

Seuraavaksi hypättiin kolmen esteen tehtävää aloittaen ristikolla (1) ja jatkaen lävistäjäesteille laukanvaihtoineen (2 ja 5). Elmo lähti ihan kivasti liikkeelle ja onnistuin istumaankin siinä määrin asiallisesti että ristikko ylittyi näppärästi ja hidastelematta. Kaarteessa aloin taas soutaa enemmän, ja lävistäjäesteille oli ponnistuspaikat jotenkin hankalampi hahmottaa. Otettiin molemmille lävistäjäesteille pienet hypyt läheltä, ja näin laiskoissa ylityksissä ei laukan vaihtumisesta ollut oikein toivoakaan.

Seuraava hypättävä kuvio alkoi pystyillä 1 ja 2, joiden jälkeen tultiin kolmen esteen jumppasarja oikeassa laukassa (3). Jumppasarjan välit olivat lyhyehköt yhden askeleen välit. Ensimmäisellä pystyllä ponnistuspaikka jäi epäselväksi, ja Elmo loikkasi kaukaa päästen hieman yllättämään kuskin. Onneksi näin pienellä esteellä ei ollut mitään kyydissäpysymisvaikeuksia. Tässähän se ongelma on että kun en Elmon laukkaa oikein kykene säätelemään niin ponnistuspaikat vedetään arvalla. Lävistäjäpystyllä ponnistuspaikka sitten sattui (ehkä tuurilla) ihan nappiin, ja näin onnistuneesta hypystä Elmo vaihtoi laukankin ihan oma-aloitteisesti. Hyvä Elmo! Myös sarjalle päästiin tarpeeksi reippaasti, ja kun välit olivat tällä kertaa juuri sopivat Elmolle niin sarjalla oli helppo olla mukana hypyissä. Laukka vaan vaihtui vääräksi Elmon kaatuessa sisäänpäin oikea lapa edellä.

Tunnin osatehtävät yhdistettiin vielä radaksi, jonka tehtäviin siis kuuluivat yksinkertaiset lähestymiset suoralla ja lävistäjillä sekä jumppasarja. Esteitä nostettiin hieman, mutta alle 70 sentin jäätiin ja hyvä niin. Esitimme nimittäin jo näilläkin korkeuksilla aikamoista rämpimistä. Perusongelma löytyi tietenkin taas istunnasta, eli kun en saanut kroppaani rauhoitettua vaan heijasin laukan mukana edestä taakse tuli Elmon liikkeeseen heti lisää jarrua. Ope yritti kovasti tsempata vakauttamaan istunnan vatsalihasten avulla ja välttämään taaksepäin nykäisevää yläkropan liikettä. Hetkellisesti onnistuin istuntaa rauhoittamaan, ja huomasin eron kyllä selvästi. Sitten kun ei voima ja/tai keskittyminen riittänyt hiljaa istumiseen niin soutaminen ja heiluminen alkoi taas ja söi Elmolta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen. Radan ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät vähän laiskasti ja läheltä, mutta tässä vaiheessa istunta oli vielä suunnilleen hallinnassa. Jumppasarjan a-osalle Elmo hyppäsi vähän kaukaa, mutta näin matalalla sarjalla ei tästä tullut vaikeuksia. Sitten Elmo tuumasikin että eiköhän tämä tehtävä lopu tähän ja alkoi jarrutella. Samalla aloin taas tuupata ja heilua satulassa, joten tuli pieni ravishow väliin kun yritin saada ponin takaisin laukkaan. Lopulta päästiin tuupaten kohti nelosestettä, ja taas mentiin pohjaan ja laiskasti yli. Viitosesteelle tullessa Elmo tunki kovasti lapa edellä oikealle, ja taisinpa jäädä liikaa oikeaan ohjaan kiinni esteelle kurvatessa. Joka tapauksessa tultiin esteelle niin vinossa ettei Elmo halunnut lähteä tästä hyppäämään vaan väisti oikealle esteen sivuun. Hieman yllättävä kielto, mutta luulen että vinous ja tasapainottomuus yhdistettynä holtittomasti heiluvaan ratsastajaan olivat Elmolle liikaa. Uudella lähestymisellä Elmo yritti samaa liirausta, mutta nyt olin hereillä ja ohjasin sen esteen yli. Sitten laukattiin vielä heiluen ja soutaen radan päättävälle jumppasarjalle, joka loppujen lopuksi ylittyi ihan sujuvasti.

Tunnin päätteeksi saatiin ottaa vielä vapaavalintainen uusintaeste. Valintani oli lävistäjäpysty vasemmasta oikeaan laukkaan (2), ja tavoitteena oli sujuva, reipas hyppy sekä laukanvaihto. Valitettavasti tavoite ei täyttynyt, vaan heiluin ja tuuppasin edelleen liikaa ja pohjaan ajauduttiin taas. Veltosti Elmo hilasi itsensä esteen yli pudottaen alastulossa raville. Ei mikään mieltäylentävä lopetus, mutta tiivisti aika hyvin tunnin ongelmakohdat.



Olin aika synkkänä tunnin päättyessä kun meno oli tänään näin kehnoa, ja kun en onnistunut ratsastustani korjaamaan virheiden tiedostamisesta huolimatta. Todella surkea esitys omalta osaltani, ja loppukäyntien ajan mietin vain mihin maneesin nurkkaan kaivaisin itselleni kolon johon voisin piiloutua häpeämään. Kuten ope niin moneen otteeseen selitti, laukkaisi Elmo paljon paremmin jos lakkaisin häiritsemästä sitä istunnalla heiluen. Hiljaa istuminen ei vaan tästä tiedosta huolimatta onnistunut, vaan alitajuisesti aloin tuupata ja soutaa heti Elmon hidastaessa. Tuntuu kuin en osaisi käyttää pohjetta ilman että istunta levähtää samalla tuuppaamisen puolelle. Elmon laukka on toki sellainen että heiluttaa helposti edes ja taakse, mutta tämähän on pelkkä tekosyy kun vatsalihasten pito ja lantion jousto olisi saatava sille mallille että hiljaa istuminen onnistuu. Hetkittäin sain kyllä rauhallisen ja jämäkän istunnan tunteesta kiinni, mutta heti kun aloin säätää muuta eli keskittyä ponnistuspaikkaan palattiin heilumiseen. Osa ongelmaa on ehkä se, että Elmon kanssa hieman jännitän ponnistuspaikkojen suhteen, ja tällöin ei maltti riitä hiljaa istumiseen kun este lähestyy. Luulenpa että voisi olla hyödyllistä treenata Elmon kanssa laukkaamista koulu- ja etenkin puomitunneilla jolloin ei ponnistuspaikasta tarvitse panikoida.