Kisa-aamun (ja päivänokosten) jälkeen piti vielä jaksaa takaisin tallille ja koulutunnille ahkeroimaan. Onneksi sain mieluisan ratsun eli Elmon. Tuntuukin että viime aikoina on kunnon koulutreeniä tullut aivan säälittävän vähän, joten onhan se aikakin palata ruotuun tämän asian osalta.
Tunnin tavoitteena oli takajalkojen aktivointi väistöjen ja siirtymisten kautta. Aloitettiin pääty-ympyröillä väistättäen takaosaa ulos lyhyissä pätkissä kerrallaan. Aloituskierros oli oikea, ja tähän suuntaan väistöt olivatkin oikein hyvä työkalu Elmon avuille saamiseksi. Elmohan nimittäin tunki taas voimakkaasti oikealle lavalle eikä ulko-ohjaan näin ollen tahtonut saada mitään kunnollista tuntumaa, mutta kun hetken aikaa tehtiin väistöjä alkoi oikea pohje mennä läpi ja sisälapa olla paremmin hallinnassa. Tätä kautta Elmo vähän pyöristyikin väistöissä, mutta vielä olisi takajalat pitänyt saada polkemaan paljon aktiivisemmin ja etuosa ryhdikkäämmäksi ja kevyemmäksi. Väistöihin lisättiin pian raviin siirtymiset niin että hyvästä väistöaskeleesta oli tarkoitus päästä aktiivisella ja pyöreällä hevosella raviin. Meidän kohdallamme tämä ei onnistunut kovin hyvin, sillä en saanut siirtymisiä tarpeeksi nopeiksi vaan Elmo pääsi ensin leviämään väistöstä ja kadottamaan pyöreyden.
Kun väistö- ja siirtymistehtävää oli menty molempiin suuntiin ravattiin hetken aikaa ilman väistöjä ja pidennettiin ympyröillä hieman askelta. Elmo ravasi ainakin hetkittäin pyöreänä, eikä ravi tuntunut aivan niin kammottavan selättömältä kuin aivan tunnin aluksi. Silti poni olisi saanut olla vielä paljon paremmin pohkeen edessä ja ryhdikkäämpi edestä, sillä nyt mentiin kovin matalana ja luultavasti enemmän tai vähemmän kuolaimen alla.
Väistöjuttuja jatkettiin vielä ympyröillä siten että käynnissä väistätettiin takaosaa loivasti sisään sulkutaivutuksen tapaan, ja hevosen ottaessa tässä takaosaa alle nostettiin laukka. Elmon kanssa takaosan sisään väistätys tuntui jopa helpommalta kuin ulos väistätys, mutta tarkkana sai olla että ulkolapa ei päässyt pullahtamaan ja kaula ylitaipumaan. Tässäkin liikkeessä askel hyytyi liikaa niin että väistöstä tuli hidasta mönkimistä, mihin varmasti yhtenä suurena syynä on oma "jumittumiseni" väistöissä tosi tönköksi istunnan ja apujen osalta. Jumittumisen ja puskemisen sijaan apuun tuleekin ottaa raippa naputtelemaan takajalkoja aktiivisempaan käyntiin väistön aikana. Laukannostoissa oli hankaluuksia, kun ponin energia väistöissä oli tosiaan aika huono ja liike pohkeen takana. Asiaa ei yhtään auttanut se etten osannut noston hetkellä istua hiljaa vaan aloin istunnalla tuupata ja heilua laukannoston vauhdittamiseksi. Laukan noustua ympyrällä saatiin kuitenkin mentyä muutamia ihan mukavankin oloisia pyöreitä ja sujuvia askeleita.
Vähän kesken tämä homma tänään jäi moneltakin osin. Ope totesi lopuksi että kaikista tärkeintä olisi tosiaan saada Elmo kohottamaan etuosaansa ja siirtämään painoa hieman takajaloille. Niin kauan kuin tämä ei onnistu on meno juuri tällaista taaperrusta, meni poni sitten hirvimoodissa tai näennäisen pyöreänä. Itse taas tuskailin ympyräväistöjen iänikuista vaikeutta, sillä tässä liikkeessä menen aina itse jotenkin niin jumiin ja tukkoon että hevonenkin jumittuu ja jämähtää aivan täysin. Rennommalla ja tehokkaammalla ratsastuksella nämä väistöt tietenkin olisivat erinomaisen hyvä työkalu hevosen kuin hevosen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti