Sunnuntain tunnille sain Eetun. Teemana olivatkin juuri sopivasti asetukset ja suoristaminen, eli ne asiat joissa Eetun kanssa on erityisen paljon työstämistä. Käynnissä sekä ravissa mentiin kolmikaarista kiemurauraa, ja käynnissä avuksi otettiin myös takaosan väistätykset kaarilta ulos. Väistö kaarevalla uralla on se liike minkä kautta oman kokemukseni mukaan Eetulla on yleensä saanut asetuksen läpi ja ponin notkeammaksi.
Käynnissä homma alkoikin ihan hyvin Eetun lähtiessä väistöissä pyöristymään. Kaaret oikealle olivat helpompia ratsastaa kuin kaaret vasemmalle, sillä vasemmalle asettaessa ulko-ohjan tuntuma tuppasi mystisesti häviämään ihan kokonaan. Yleinen ongelma oli molempiin suuntiin se että asetus meni överiksi ja kaula linkkuun, enkä tämän linkkuuntumisen voimakkuutta edes täysin hahmottanut ennen kuin katsoin menoamme videolta. Luulen syyn yliasettamiseen ja kaulan ylitaivuttamiseen olevan siinä että kun ei poni asetuksesta myötää ja pyöristy niin alan epätoivoisesti vain asettaa entistä voimakkaammin. Vasemmassa kierroksessa Eetu tuntui myös purevan sisäpuolelta kiinni kuolaimeen samalla kun kuitenkin käänsi päätä asetuksen suuntaan. Kun tunne näin ollen oli että poni jäkittää asetuksessa vastaan niin jälleen seurauksena oli kaulan vetämistä sisäohjalla mutkalle. Kaulan linkkuuntuminen sitten tietenkin johtaa siihen että ulkolapa karkaa kokonaan ja hevonen liikkuu entistäkin vinompana. Jostain pitäisi löytää se tasapaino asettavan ohjan ja kaulan suorassa pitävän ulko-ohjan välille.
Oikeassa kierroksessa oli niin käynnissä kuin ravissakin hyvät hetkensä, jolloin sain oikean idean ulko-ohjan tuntumasta ja sen kautta kaulan ja etuosan suoristamisesta. Näillä hetkillä Eetu sitten asettuikin pehmeästi ja pyöristyi. Silloin kun jokin niin sanotusti loksahti oikeaan asentoon ja Eetu liikkui pyöreänä kahden ohjan välissä tuntui homman idea aika selkeältä, mutta kun poni tästä taas kääntyi väärinpäin niin punaisen langan löytäminen olikin taas kovin vaikeaa. Vasempaan kierrokseen ulko-ohja roikkui monesti aivan toimettomana, enkä vain hahmottanut millä korjauksilla olisin saanut epämääräisen vinon Eetun suoristumaan niin että ulko-ohjalle olisi saanut tuen ja sisäohjaa pehmeämmäksi. Ope muistutteli moneen kertaan kaulan suorana pitämisestä ulko-ohjalla, mutta oma virheellinen tunne oli se ettei oikeaa ohjaa voi pitää kunnolla kädessä jos aikoo saada vasemmalle asetuksen. Vikaa oli myös siinä että asetuksessa ei taaskaan ollut riittävän selkeää vastaanpitämisen ja myötäämisen systeemiä, vaan asettava käsi oli liian levoton ottaen ja päästäen melkolailla summamutikassa.
Laukassa en saanut asetukseen otetta senkään vertaa kuin käynnissä ja ravissa. Toki sama ulko-ohjan sääntö päti edelleen, mutta asettavan käden rentona pitäminen oli hankalaa ja koko laukka oli aika nelitahtisen ja kiireisenkin oloista. Ehkä pohkeella olisi saanut ratsastaa lisää pyörivyyttä, ja toisaalta ope myös ohjeisti hidastamaan etujalkoja niin ettei etuosa kipittäisi liian kiireisenä. Oikeassa laukassa sain kaulaa vähäsen suoristettua ja sisäkäden pidettyä pehmeämpänä, jolloin Eetu ei jäkittänyt vastaan yhtä pahasti kuin vasemmassa laukassa. Varsinaiset oivalluksen hetket jäivät laukasta kuitenkin puuttumaan.
Loppuraveissa Eetu oli joka tapauksessa melko rento ja hieman jopa venyttikin kaulaa. Open kannustava kommentti oli että Eetu oli tänään mukavasti läsnä eikä lähtenyt vain jäkittämään ratsastajaa vastaan. Totesinkin tähän että Eetu kyllä tänään toimi heti kun vaan onnistuin itse tekemään jotain oikein. Se oikeiden asioiden tekeminen vaan tahtoo olla niin kamalan hankalaa varsinkin kun poni on näin kovin vino ja jäykkä ja vaatii ratsastajalta todella paljon työtä ja tarkkuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti