sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kolmen laukan välit

Esteratsastusviikkoni jatkui vielä sunnuntaina, ja kuten olin aavistellut sain tunnille jälleen Peran. Pera jatkoi edelliseltä tunnilta joten se oli ainakin hyvin verrytelty. Ryhmässä oli tänään yhdeksän ratsukkoa (Anne mukaanlukien).

Tehtiin melko minimaalinen alkuverryttely ravissa, ohjeena oli ratsastaa laajoja ympyröitä vasta-asettaen ja pyrkien kääntämään pelkillä ulkoavuilla. Pera asettuikin mukavasti molempiin suuntiin ja tuntui kääntyvän ulkopohkeesta vaivattomasti. Eteenpäinpyrkimyksessä oli toivomisen varaa, ja sain ihan ahkerasti pyytää aktiivisempaa ravia. Erillistä laukkaverryttelyä ei tehty vaan siirryttiin ratsastamaan kolmen puomikasan suoraa linjaa jossa kumpikin väli oli 13 metriä. Ohje oli tulla neljällä laukka-askeleella, mikä tarkoitti sitä että Peran sai pitää melko pienessä laukassa. Pera olikin tässä vaiheessa vielä vähän hitaalla vaihteella, ja tehtävään sopiva lyhyt ja rauhallinen laukka löytyi helposti. Itse asiassa Pera tuntui puomilinjalla olevan pohkeen takana eikä reagoinut eteen siinä vaiheessa kun olisin sitä hieman halunnut aktivoida. 13 metrin välit sujuivat kuitenkin juuri sopivasti neljällä askeleella tässä pikkulaukassa. Ekalla kierroksella Pera liirasi linjalla oikealle, mutta toisella kierroksella olin paremmin hereillä ohjaamassa puomien keskelle.


Seuraavaksi puomikasat muuttuivat 60 cm pystyiksi, ja tultiin kuvan mukaista tehtävää joka alkoi vinolla lähestymisellä vasemmassa laukassa pituushalkaisijan suuntaiselle pystylle, hypyssä vaihto oikeaan laukkaan ja päädyn kautta kolmen esteen linjalle jossa 13 metrin välit oli nyt tarkoitettu kolmelle laukka-askeleelle. Seitsemän ensimmäisen ratsukon suorituksia seuratessa arvioin että välit olisivat Peralle näillä korkeuksilla sopivat kolmeen laukkaan ilman isompaa säätämistä. Oman vuoron koittaessa herättelin Peraa hieman aktiivisempaan laukkaan alkutunnin torkkuvaiheesta. Vinopystylle lähestymisessä Pera tunki vasemmalle, ja hyppypaikka ei sattunut ihan nappiin vaan jäi kauas, enkä ihan kunnolla päässyt hyppyyn mukaan. Laukka kuitenkin vaihtui toivotusti. Kolmen pystyn linja puolestaan sujui oikein nätisti, ja välit olivat sopivat kolmella askeleella kun otin laukkaa aavistuksen verran kiinni hypyn jälkeen ja annoin sen jälkeen sujua itsekseen seuraavalle esteelle.

Seuraava muunnelma tehtävästä oli aloitus samalle vinon lähestymisen pystylle vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaen, oikeassa laukassa uraa pitkin ja vino lähestyminen toiselle pystylle jolla vastaavasti vaihto vasempaan laukkaan, ja lopuksi kolmen esteen linja nyt toiseen suuntaan. Linjan eka osa muuttui nyt tasaokseriksi. Suoriuduimme vinopystyistä ongelmitta, ja laukat vaihtuivat molempiin suuntiin. Pera taisi aika hyvin arvata mitä tehtävässä haetaan, joten tiesi vaihtaa vaikken juuri johtanutkaan. Mielestäni sain ratsastettua myös ihan järkevät, sopivan vinot tiet esteille. Suora linja oli ihan sujuva, tosin nyt sisäänhyppy okserilla aiheutti sen että välit kävivät ahtaamman oloisiksi. Vähän paremmin olisin voinut ottaa kiinni niin että ponnistuspaikat olisivat ollet hiukan kauempana.

Tätä tehtävää tultiin vielä toinen kierros korotetuilla esteillä eli 70 cm korkeudessa. Tässä vaiheessa alkoi hieman huolestuttaa välien ahtaus, vaikkei sen 10 cm lisää korkeudessa niin merkittävä kai pitäisi olla. Vinopystyt tultiin tälläkin kierroksella onnistuneesti laukat vaihtaen, tosin ensimmäisellä esteellä Pera kuulemma teki vaihdon jo ennen hyppyä. Esteiden jälkeen jäin tutusti keikkumaan irti satulasta, vaikka tänään Pera ei pahemmin matalaksi painunutkaan. Laukka sujui vähän liiankin hyvin eteen, ja linjalle tullessa ope käski tasapainottamaan menoa. Päädyttiin kuitenkin linjalle vähän turhan isossa laukassa, ja kun sisäänhyppy okserilla oli melko iso ja laukassa imua, jäivät molemmat välit aika ahtaaksi. Ajauduttiin siis sekä kakkos- että kolmososalle liian juureen kun en ehtinyt siinä kolmen askeleen aikana ottaa riittävästi kiinni. Pera kyllä nousi hyvin hyppyyn esteen juurestakin, nämä korkeudet kun eivät ole sille vielä oikein mitään. Selvitettiin siis linjakin ihan kunnialla, mutta jäi harmittamaan oma hitaus minkä vuoksi en saanut ajoissa Peraa kiinni ja lyhennettyä. Nyt jäi vähän sellainen olo että matkustelin vaan kyydissä ja annoin hevosen selvitä miten selviää. Selvää on että tällaisessa kolmen askeleen välissä minun on hankala ehtiä tehdä riittävä kiinniotto kun perusongelmani on että hypyn jälkeen en pääse nopeasti istumaan tiiviisti satulaan vaan jään haahuilemaan etukenoon. Mitä korkeampi este sen korostuneemmin tämä tietysti ilmenee. Taisinpa myös vähän heittää liikaa ohjaa pois hypyssä niin että välit sitten lallateltiin menemään löysällä ohjalla ilman mahdollisuuksia kunnon kontrolliin.

Vaikka tänään laukanvaihdot sujuivat hyvin eikä muutekaan ollut isoja ongelmia, jäi tunnista harmittava tumpelo-olo. Ehkä se oli se viimeinen linja joka jäi kaihertamaan kun ei ollut niin sujuva kuin olisi voinut olla, samoin kuin se yleisfiilis että tehtävistä selvittiin vain koska esteet oli pieniä ja koska hevonen armeliaasti paikkaili ratsastajan virheitä. Lisätreeniä tarvittaisiin siis kovasti, mutta valitettavasti pääsen työmatkan vuoksi seuraavan kerran ratsaille vasta kahden viikon päästä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Käännä, käännä ja ole hypyssä mukana

Saimme Annen ja Noran kanssa järjestymään kolmen hengen estetunnin Heli Pensonille. Olimme keskenämme jakaneet käytettävissä olevat ratsut jo etukäteen, ja minä siis pääsin (uskaltauduin) vihdoin kokeilemaan Suloa esteillä. Etukäteen olin huolissani Sulon taipumuksesta esittää toisinaan salamannopeita kieltoja, ja kysyinkin opelta heti tunnin alkuun mitä minun tulisi kieltojen ehkäisemiseksi välttää. Kuulemma tärkeintä on että ratsastaja ei jätä Suloa yksin esteelle tullessa, sillä Sulo ei hyppää jos sillä on liian orpo olo. Lähestymisissä siis ohja tuntumalla ja pohkeet kiinni Suloa tukemassa niin ei pitäisi olla hätää.

Aloitettiin verryttelemällä hevoset kaikissa askellajeissa pyrkien rentouteen satulan molemmin puolin sekä pyöreänä liikkumiseen. Ohjeena oli käyttää vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksia. Sulo oli käynnissä vähän hitaan oloinen, mutta liikkui ravissa mukavan aktiivisesti. Ei tarvinnut paljon eteenpäin pyydellä. Ravissa löytyi asetusten kautta pikkuhiljaa myös toivottua pyöreyttä eteen ja alas. Lähdin siinä vaan itsekin taas kallistumaan etukumaraan hevosen mukana, ja käsky kävi istua pystymmässä. Myös laukassa Sulo liikkui sopivan reippaasti, mutta en saanut sitä kunnolla pyöreäksi. Ope huomautti että (sisä)käsi ei ihan kunnolla seuraile laukan liikettä, minkä seurauksena ohja käy vuoroin löysänä ja vuoroin kiristyy. Tästä johtuen hevosen pää hieman heiluu puolelta toiselle, eikä se oikein pysty jäämään rauhassa tuntumalle. 

Estetehtävät aloitettiin ravilähestymisillä. Tultiin kuviota jossa ravattiin pituushalkaisijalla kahden ravipuomin yli (puomien väli oli melko pitkä joten sai olla tarkkana että ravi oli riittävän isoa), puomien jälkeen kaarrettiin oikealle uraa pitkin ja uralta käännettiin lävistäjäristikolle jolta laskeutuminen vasemmassa laukassa. Sulon ravi tahtoi vähän hyytyä ristikolle ja ekat pari kierrosta ylitettiin ristikko varsin veltosti. Tämän seurauksena ei päästy myötälaukkaankaan. Myös oma painoni tahtoi hypyssä keikahtaa oikealle - olin kyllä kääntymässä keskivartalosta vasemmalle mutta tämän seurauksena paino valahtikin oikealle lonkalle. Kolmannella yrityksellä pidin open neuvosta katseen huolellisesti esteen jälkeisessä menosuunnassa, eli etuviistossa vasemmalla maneesin seinässä sen sijaan että olisin vain herkeämättä tuijottanut estettä, ja nyt Sulo laskeutuikin vasemmassa laukassa. Tultiin täysin vastaavat ravilähestymiset vielä toiseen suuntaan toiselle ristikolle, eli nyt lävistäjäesteeltä piti saada oikea laukka. Tämä suunta olikin jotenkin luontevampi, ja molemmat kaksi kierrosta laukka sattui kohdilleen. Ehdin jopa johtaa kädellä.

Seuraavaksi ravipuomien paikalle pituushalkaisijalle tuli pieni pystyeste, ja lävistäjäristikot nostettiin myös pystyiksi. Tehtävänanto oli hypätä este pituushalkaisijalla vasemmasta laukasta lähestyen, esteen jälkeen nopeasti tarkistaa kummassa laukassa ollaan, kiepauttaa laukan puolelta mahdollisimman pieni käännös takaisin tulosuuntaan ja hypätä sama este toisin päin. Hypystä piti saada oikea laukka, jota jatkettiin lävistäjäpystylle missä vaihto vasempaan. Kaksi ensimmäistä kierrosta tultiin pienemmillä korkeuksilla, ja suoriuduimme Sulon kanssa ihan mukavasti. Laukka säilyi pituushalkaisijalla koko ajan vasempana. Ekalla kierroksella ei laukka vaihtunut toisessa hypyssä oikeaksi, eli suunnan tiedotus ei ollut vielä aivan kohdallaan. Toisella kierroksella vaihtui jo, ja lävistäjäesteeltä saatiin vasen laukka joka kierroksella. Kun esteet nousivat hiukan korkeammiksi (ehkä 65-70 cm:iin) otettiin yksi sähellyskierros jolloin en ollut pituushalkaisijalla ihan kunnolla mukana hypyssä. Sulo vaihtoi laukan oikeaksi, mutta en tätä ehtinyt huomata vaan käänsin vanhasta tottumuksesta vasemmalle. Saatiin käsky aloittaa alusta, ja suoritettiinkin tehtävä uusintayrityksellä varsin onnistuneesti. Suunnanmuutossilmukkamme pituushalkaisijalla tosin olivat kautta linjan turhan laajoja, Sulon olisi kyllä varmasti saanut päättäväisemmällä otteella kääntymään paljon pienemminkin. Ope muistutteli katseen sekä ulkoapujen merkityksestä käännöksessä.

Täysin sama kuvio tultiin vielä kahdesti toiseen suuntaan. Nyt siis tultiin sisään oikeassa laukassa, jonka Sulo myös pituushalkaisijan esteellä säilytti niin että päästiin tekemään silmukat tällä kertaa oikealle. Ekalla kierroksella oli hyppypaikat vähän pielessä mutta silti laukat vaihtuivat toivotusti sekä pituushalkaisijalla että lävistäjällä. Pääsin myös toteamaan että minun on hankala pysyä Sulon hypyssä mukana silloin kun se lähtee vähän kauempaa. Toinen kierros tähän suuntaan oli varsin asiallinen lukuunottamatta puomin alas kolautusta pituushalkaisijalta ulos hypätessä.  

Lopuksi hypättiin yksittäisenä pituushalkaisijan pysty hieman korotettuna. Näytti melko isolta mutta oli ilmeisestikin "vain" 85 cm. Saatiin esteen eteen avuksi ponnistuspuomi, jonka jälkeen ennen estettä mahtui yksi laukka-askel. Näin ei ponnistuspaikkaa tarvinnut jännittää kuin puomille, ja itse hypyssä olisi pitänyt pystyä keskittymään vasemmalle johtamiseen niin että laukka olisi vaihtunut oikeasta vasemmaksi. En sitä johtamista kuitenkaan ehtinyt tarpeeksi ajatella, joten laukka ei esteellä vaihtunut. Ensimmäisellä yrityksellä olin hypyssä vähän huonosti mukana. Oma tulkintani on että lähdin itse hyppäämään vähän turhankin isoa estettä, jolloin paino katosi jalustimilta, pohje heilahti vähän taakse ja hypystä laskeutumisesta tuli näin ollen aika töksähtävä. Saatiin tulla vielä uudestaan, ja kun nyt sain istunnan ja myötäämisen paremmin kohdilleen oli suoritus ihan asiallinen lukuunottamatta sitä ettei päästy haluttuun laukkaan. 


Open palaute tunnin jälkeen oli että ei hassumpaa menoa, mutta suoristaudun usein hypyn jälkeen liian aikaisin niin etten ole loppuun asti ihan kunnolla hevosen mukana. Toisaalta taas esteen jälkeiset laukka-askeleet jään helposti könöttämään etukumarassa ja irti satulasta. Itseäni jäikin harmittamaan se että mukautumiseni hyppyihin oli välillä hieman kömpelön oloista. Jatkossa on siis syytä kiinnittää huomiota siihen että en omalta osaltani lopeta hyppyä turhan aikaisin.

Sulo oli hyppykaverina oikein mainio, ja luotto siihen ettei se kiellä kasvoi tunnin mittaan. Aloin suorastaan hinkua uudestaan estetunnille sen kanssa (ja koulutunnille toki myös). 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kolme varttia jumitusta ja yksi sujuvampaa menoa

Viime aikoina olen saanut tottua vähän liian hyvälle kun kisojen ansiosta on ratsuvalikoimani koulutunneilla ollut ihanan Jussi-painotteinen. Vaan jottei totuus ratsastustaidoistani (tai siis niiden puutteesta) pääsisi unohtumaan, sain tänään ratsuksi astetta jos toistakin haastavamman tapauksen eli Mortin. Mortilla olen ratsastanut vain kahdesti aikaisemmin, ja niillä kerroilla ei ole todellakaan koettu onnistumisen elämyksiä. Tänään olin siis ylimääräisellä tunnilla kuuden ratsukon ryhmässä, jossa mukana oli myös Anne.

Olin Mortin erityispiirteistä siinä määrin perillä että esitin tunnin alussa opelle toiveen laukan sisällyttämisestä heti alkuverkkaan. Mortilta kun ei oikein saa liikettä auki muuten kuin laukan kautta. Toiveeni tuli huomioduksi siten että alkuverkka saatiin mennä omavalintaisessa askellajissa tilanteen ja hevosen mukaan. Yritin ensin ottaa pätkän ravia mutta eihän siitä mitään tullut joten ei kun laukkaan vaan saman tien. Aloituskierros oli oikea, ja ihme kyllä Mortti lähti laukassa liikkumaan ihan siedettävästi eteen. Toki sai pohkeella ratsastaa melko vahvasti. Ope kehotti käyttämään kevyttä istuntaa ja näin aluksi teinkin. Oikea laukka rullasi kohtalaisen hyvin, mutta vasempaan kierrokseen oli meno hitaampaa. Ope käski ottaa pitkällä sivulla eteen niin paljon kuin hevosesta lähtee, ja kun tarpeeksi usutin niin kyllähän se Mortti ihan reilusti eteen lähtikin. Tämä energia vaan olisi sitten pitänyt saada kiinnioton jälkeen kanavoitua oikein niin että hevonen olisi liikkunut pyöreänä kohti tuntumaa, mutta en tässä onnistunut. Laukattiin siis reippaasti mutta pää ylhäällä ja selkä alhaalla.

Verryttelyn jälkeen alettiin ratsastaa pituushalkasijalta voltteja vuoroin oikeaan ja vuoroin vasempaan niin että pituushalkaisijalle mahtui kaikkiaan neljä volttia. Tultiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Laukkaverkasta huolimatta Mortti oli ihan käsittämättömän nihkeä, eikä reagoinut pohkeeseen eikä raippaan oikeastaan lainkaan. Kaivoin epätoivoisesti pohkeella ja ope varoittikin heijaamasta pohjetta koko ajan ees taas, eli pikemminkin vain "tönäistään" hevosta eteenpäin sen jälkeen jätetään pohje hiljaa. Kuulemma Mortin saa toimimaan kun vaan pitää tasaisen tuntuman jota kohti ratsastaa hevosen liikkumaan kunnolla, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä olisi näin varmasti toiminutkin jos vain jollain ilveellä olisin saanut hevosen aktivoitua liikkumaan. Kaikki ne muut ongelmat mitä tässä volttitehtävässä esiintyi (selkä notkolla ja pää taivaissa jäkittäminen, vaikeudet asettaa niskasta kaulan ylitaipumatta, omat istuntavaikeudet) olivat oikeastaan vain johdannaista tästä ydinongelmasta eli matelevasta liikkumisesta sekä hevosen täydestä reagoimattomuudesta eteenajaville avuille. Todella turhauttavaa oli työntää jumivaa hevosta tuloksetta eteenpäin.

Tunnin loppupuoli olikin onneksi taas laukkapainotteinen. Jatkettiin volttien hiomista, mutta nyt kukin pysytteli laukassa omalla voltillaan jonka kokoa oli tarkoitus muunnella. Puolet ratsukoista laukkasi voltteja aina toisen puolikkaan odotellessa vuoroa. Aloituskierros oli vasen, ja laukka oli vielä vähän eteenpuskettavaa vaikka toki Mortti liikkuikin paljon paremmin kuin ravissa. Kun yritin ratsastaa pienempää volttia tahtoi laukka sammua, ja pari kertaa tipahdettiinkin raville (mistä taas uusi nosto tahtoi mennä rumaksi ajamiseksi). Ulkoavut olivat voltille kääntäessä erittäin tarpeen jottei Mortti lähtenyt luisumaan ulospäin karkuun. Ope neuvoi pitämään sisäpuolen polven rennompana irti satulasta jotten polvella puristamalla estäisi hevosen kääntymistä voltin uralle, sekä kehotti aktivoimaan laukkaa ulkopohkeella eteen. Silloin kun oli tilaa sain kehotuksen ratsastaa Mortilla vähän isompaa ympyrää, ja tällöin laukka lähti rullaamaan paremmin.

Vasemmassa kierroksessa voltilla laukatessa Mortti alkoi toimia jo ihan mukavasti. Laukka eteni nyt ilman jatkuvaa punkemista, ja homman idea alkoi todellakin olla "pohkeesta kohti tuntumaa". Liike parani myös sen myötä kun open ohjeesta pyrin pyytämään Mortin takaosaa aavistuksen ulospäin ja vastaavasti kääntämään etuosaa sisään takaosan eteen. Näin saatiin töihin myös vasen takajalka jota Mortti kuulemma yrittää säästellä heittämällä takaosaa sisään vasemmalle. Mortti liikkui ainakin kaulasta ihan nätisti pyöreänä, ja tuntui olevan molemmilla ohjilla niin että asetus sisälle ulko-ohjan tuntuman säilyttäen oli helppoa. Mukavahan siinä oli laukata kun Mortti eteni ihan vapaaehtoisesti pehmeää keinuhevoslaukkaansa ja myötäsi niskasta tuntumalle ilman erityisempää houkuttelua.

Loppuravissa Mortti oli kuin eri hevonen alkutuntiin verrattuna. Laukan jälkeen vauhtia oli vähän liikaakin ja sain ensin hieman jarrutella ennen kuin Mortti malttoi pyöristyä tuntumalle. Vasempaan kierrokseen liikuttiin oikein mukavan oloista reipasta ravia pyöreänä, ja enää ei Morttia tosiaan tarvinnut puskea eteenpäin lainkaan. Oikeaan kierrokseen mentiin alkuun vähän liiaksi kaula mutkalla jolloin sisälavan kunnollinen liike estyi. Open ohjeesta ratsastin hetken vasta-asettaen, ja tätä kautta sain Mortin liikkumaan suorempana ja sitä myötä myös pyöreämpänä sekä letkeämmin etenevää ravia. Erittäin nihkeästi alkanut tunti päättyi siis lopulta ihan mukaviin tunnelmiin.

Alkutunti oli tosiaan juuri niin kamalaa kuin olin osannut odottaakin (ellei vielä kamalampaa), mutta kun Mortti oli vihdoin ja viimein noin 45 minuutin kohdalla lämmennyt riittävästi muuttuikin meno paljon sujuvammaksi. Tällaista se taitaa Mortin kanssa olla oikeastaan aina. Nyt kuitenkin viimeinen vartti oli sen verran mukava että seuraavan kerran Mortin sattuessa kohdalle saatan lähteä tunnille hieman positiivisemmin odotuksin.

Videolla ensimmäinen puolikas nihkeilyä ja toinen puolikas lopputunnin parempia hetkiä.

torstai 15. marraskuuta 2012

Yllätysestetunti

Otin etukäteisrästitunnin torstain B-ryhmässä, ja kuvittelin meneväni koulutunnille mutta yllätyksekseni ohjelmassa olikin esteitä. Sehän toki sopi minulle oikein mainiosti. Kun vielä sain oikein kivan hyppyhevosen eli Peran ja tunnilla oli vain viisi ratsukkoa niin aina parempi. Anne oli myös kuokkimassa tällä tunnilla.

Alkuverkkailtiin omaan tahtiin molempiin suuntiin kevyessä ravissa. Pera asettui ja taipui ihan hyvin sekä oikealle että vasemmalle, mutta liikkeen aktiivisuudessa oli toivomisen varaa. Jäin vähän turhan paljon puristamaan pohkeella saamatta hevoselta kunnollista reaktiota. Verryteltiin myös laukassa kevyessä istunnassa pyrkien vaihtelemaan askelpituutta. Laukassakin Pera oli vielä vähän eteenpäintyönnettävä, mutta alkoi pikkuhiljaa herätä verryttelyn loppua kohti jolloin saatoin jättää sen enemmän liikkumaan rauhassa itsekseen. Ope kehotti pitämään kevyessä istunnassa pohkeet paremmin paikoillaan sekä nostamaan hevosen keulaa ylös. Pera tahtoikin laukassa painua melko matalaan muotoon.

Verryttelyhyppyinä tultiin pitkän sivun suuntaista jumppalinjaa jossa ylitettiin innariväleillä puomi, kavaletti, toinen puomi ja ristikko. Ohjeena oli tulla sisään melko rauhallista laukkaa kevyessä istunnassa ja pysytellä samassa kevyessä istunnassa koko linjan yli. Tultiin tätä kolme kierrosta, ja Pera laukkasi puomien ja pikkuesteiden oikein sujuvasti. Laukassa ei vielä ollut kovin paljon kierroksia mutta se oli juuri tehtävään sopivaa. Ekalla kierroksella ope kehotti varomaan polvilla satulaan puristamista ja ottamaan paremmin painoa jalustimille. Seuraavilla kierroksilla yritinkin keskittyä pitämään polvia irti. Tunnin muihin tehtäviin siirryttyämme oli huomio sitten taas siinä määrin muissa asioissa että taisinpa jälleen unohtua polvilla puristamaan.

Seuraavana vuorossa oli päivän laukanvaihtoharjoitus, eli lävistäjäesteillä ratsastettu "kahdeksikko" (kuvassa esteet 3 ja 4). Ensin hypätiin ristikko vaihtaen vasemmasta oikeaan laukkaan, ja kaarrettiin pienelle okserille vaihtaen oikeasta vasempaan. Ensimmäisellä kierroksella kumpikaan vaihto ei onnistunut, vaan saatiin esteiden jälkeisissä kaarteissa paikkailla vaihtaen ristilaukan kautta. Ihmekös tuo kun tuttuun tapaan unohdin johtamisen ihan kokonaan. On se kumma miten näin pikkuruisillakin esteillä menee kaikki huomio ponnistuspaikan sihtaamiseen niin ettei suunnan tiedotus hypyssä ole riittävää. Tultiin vielä toinen kierros samaa tehtävää, ja kun Pera nyt tiesi homman juonen kiepsahti se ristikolta oikealle melko tiukasti ja tekipä hypyssä sen vaihdonkin. Okserilla ei vaihto onnistunut edelleenkään. Vaihto tuntuu olevan helpompaa silloin kun esteen jälkeen saa heti kääntyä uuteen suuntaan (kuten nyt ristikolta), kun taas jos este on pitkällä lävistäjällä niin että hypyn jälkeen pitäisi jatkaa vielä hyvän matkaa suoraan on tehtävä paljon haastavampi. Yritin kyllä ajatella okserin lähestymistä hieman kohti oikeaa reunaa jotta pääsisin johtamaan vasemmalle, mutta siinä kiireessä ei taas johtava käsi ehtinyt ajoissa mukaan.

Tultiin yksittäistehtävänä vielä kahden pystyn suora linja (kuvan 1-2), johon ohjeena oli näillä noin 50-60 cm korkeuksilla mahduttaa kuusi askelta. Pyrin esteiden välissä hieman jarruttelemaan Peraa jottei kuusi askelta kävisi ahtaaksi. Ensimmäinen kierros oli ihan sujuva mutta ope varoitteli ottamasta laukkaa liikaa kiinni kun Pera oli muutenkin vielä vähän hitaan oloinen. Toinen kierroksemme linjalla oli oikein sujuva, otin pidätteen heti ensimmäisen hypyn jälkeen ja tämän jälkeen saatoin vain antaa Peran laukata sujuvasti sopivaan ponnistuspaikkaan.

Lopuksi yhdistettiin tehtävät radantyngäksi, joka siis näkyy yllä kuvassa. Ope vähän kyseli millä korkeudella kukakin menee, ja minä halusin mennä "vähän isompana". Linja sekä okseri nousivat meille sitten 70 cm:iin ristikoiden pysyessä ristikoina. Tässä vaiheessa tuntia Pera oli jo mukavasti hereillä ja laukassa oli hyvää imua. Linjalle tultiin sisään pienehköllä hypyllä melko läheltä, ja kun ohje oli ollut ratsastaa väli nyt esteiden noustua viidellä askeleella lähdin ratsastamaan ihan reilusti eteen. Viisi askelta oli juuri passeli mutta ajauduttiin linjan toiselle osalle aika lailla oikeaan reunaan. Linjan jälkeen oli laukassa vähän liikaa menoa ja meininkiä ja ope käski rauhoittaa. Hyvin Pera tulikin pitkällä sivulla kiinni ja ristikolle saatiin hyvä lähestyminen. Jälleen Pera kiepsahti ristikolta nopeasti oikealle ja vaihtoi hypyssä laukan. Kaarteessa oli taas pientä kontrollin puutetta Peran vetäessä päätä alas ja kuskia etukenoon. Ehdin hieman tasapainottaa ennen okseria, mutta edelleen jäi tällä esteellä laukka vaihtumatta. Häsellettiin vaihto etupää ensin -periaatteella kaarteessa, ja oltiin lähestymässä viimeisenä olevaa kontrollitehtävää eli jumppalinjaa vähän turhan isossa ja reippaassa laukassa. Otin vähän liikaa pidätettä jolloin Pera tipautti askeeleen ajaksi raviin, mutta päästiin äkkiä takaisin laukkaan ja ongelmitta sisään puomisarjalle. Vauhtia oli vielä sen verran että välit tuntuivat jäävän hieman ahtaiksi, mutta Pera taituroi yli ihan näppärästi.

Open palaute tunnin loppuun oli että lähestymiset näyttivät aika hyviltä, mutta ratkaisemattomaksi jäi vielä vasempaan laukkaan vaihtaminen. Itse olin ihan tyytyväinen siihen että kaikki hypyt olivat tänään mukavan sujuvia, eli ei yhtään ihan juuresta rämpimistä eikä kaukaa roiskaisua. Johtamis- ja vaihtovaikeudet jäivät tietysti vähän harmittamaan, kuten myös se kuinka ajauduin taas etukumaraan hevosen vietäväksi. Lopputunnista etenkin ratatehtävän aikana Perassa oli tosiaan mukavasti virtaa ja energiaa, mutta tällöin se saa minut kiskottua liiaksi irti satulasta esteiden jälkeen. Siinä hevosen painaltaessa pää alhaalla ja kuskin könöttäessä irti satulasta ei isoa pukkia tarvittaisi niin se olisi hellurei. Onneksi Pera ei pahemmin pukittelua harrasta (koputetaan puuta).

Mukavaa oli joka tapauksessa hypätä, eikä pahemmin tänään jännittänytkään vaikka hyppelyt on viime aikoina jääneet melko vähiin. 70 cm korkeus ei tällä kertaa näyttänyt eikä tuntunut kovin kummoiselta, joten ilmeisesti tänään sattui "oikeat lasit" päähän.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Helpompi puomitreeni

Myös keskiviikon tunnilla oli vuorossa puomitehtäviä. Ratsuksi sain huomattavasti edelliskertaa helpomman kaverin eli Eetun.

Alkuun verryteltiin kevyessä ravissa ratsastaen pääty-ympyrän kaarelle asetellun kolmen puomin sarjan yli molemmissa päädyissä. Puomien väleihin mahtui yksi raviaskel. Meno oli aika eetumaista eli ihan näpsäkästi liikuttiin eteen ja ylitettiin puomit suhteellisen sujuvasti, mutta kovin rentona ja pyöreänä en Eetua saanut kulkemaan. Alkuun ohjasin puomisarjalle liiaksi sisäreunaan kuvitellen jostain syystä että Eetun askeleessa ei muuten riitä pituus, mutta paremmassa ravissa päästiin etenemään kun älysin ylittää puomit keskempää. Jossain vaiheessa ravi tuntui vähän huonosti etenevältä, mutta kun hoputtelin Eetua reippaampaan liikkumiseen tuli ravin tahti heti liian kiireiseksi ja ope kehotti pyrkimään rauhallisempaan mutta pidempään raviin. Omaa kevennystä rauhoittamalla ravin hätäisyys vähenikin saman tien. Ohjeena oli myös antaa Eetun venyttää puomeilla kaulaa vähän pidemmäksi.

Tässä vaiheessa tuntia sattui Nora kameroineen olemaan paikalla, joten ravipuomien ylityksestä jäi lyhyt pätkä todistusaineistoa (guest starring: talikko-Anne):


Seuraavaksi tultiin samat kaarevan uran puomisarjat laukassa. Laukattiin ensin innarivälipuomit ympyrällä katsomopäädyssä, mistä jatkettiin kevyessä istunnassa toiseen päätyyn pyöräyttämään vielä toinen ympyrä puomeineen. Tultiin tehtävää pari kertaa molempiin suuntiin. Aloituskierros oli vasen, ja Eetun laukka tuntui tässä vaiheessa vielä aika ponnettomalta. Puomit kyllä ylittyivät ongelmitta, mutta ponia sai hieman hoputella eteenpäin. Pientä tunkua oli havaittavissa sisäpohjetta vastaan niin että oltiin helposti ajautumassa puomisarjan sisäreunaan turhan lyhyille väleille. Tämä ajautuminen oli kuitenkin suhteellisen helposti kontrolloitavissa. Askeleen sopiminen puomeille ei myöskään aiheuttanut minkään valtakunnan ongelmaa, vaan Eetu kyllä näppärästi lyhensi tai pidensi niin että puomisarjalle päästiin aina nätisti sisään. Ope toivoi laukkaan selvempää liitovaihetta. Suunnan vaihtuessa oikeaksi Eetu sai virtapiikin ja laukka oli nyt huomattavasti energisempää. Tässä vaiheessa saikin olla jo oikeastaan pidättelemässä menoa. Puomit ylittyivät edelleen sujuvasti, ja pitkällä sivulla esitettyä laukkaa ope kehui mukavan rullaavaksi. Oikeaan kierrokseen tunku sisäpohjetta vastaan puomisarjalla oli ehkä hieman voimakkaampaa, ja kertaalleen saatiinkin mennä sakkokierros ympyrällä ohjeena sisäpohkeen ratsastaminen paremmin läpi. Pysyttelin enimmäkseen kevyessä istunnassa koko tehtävän ajan, ja ohjeena oli ottaa kevyessäkin istunnassa lantiota paremmin vartalon alle.

Lopuksi tultiin vielä laukanvaihtotehtävää kolmikaarisella kiemurauralla. Aina kaaren vaihtuessa kentän keskellä ylitettiin puomikasa jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka. Lisäksi kaikkien kolmen kaaren pohjukkaan pyöräytettiin laukkavoltti. Ensimmäinen vaihto oli oikeasta laukasta vasempaan ja jälkimmäinen vasemmasta oikeaan. Ehdittiin tulla kaksi kierrosta. Eetu alkoi tässä vaiheessa tosissaan innostua "estetehtävistä" ja laukassa oli oikein mukavasti imua. Volteilla menoa sai vähän toppuutella kun Eetu olisi kiirehtinyt liiaksikin eteen. Eka vaihto vasempaan laukkaan oli odotetusti helppo, sillä vasemman laukanhan Eetu tahtoo aina ottaa jos vain on mahdollisuus. Ei tarvittu muuta kuin ajatus vasemmalle kääntymisestä ja laukka vaihtui tuosta vaan. Oikeaan laukkaan vaihtamiseen pitikin keskittyä vähän enemmän. Ensimmäisellä kierroksella ei askel oikein sopinut puomikasalle ja taidettiin ponkaista aika kaukaa. Silti laukka vaihtui ylityksessä oikeaksi. Toisella kierroksella vaihto vasempaan oli oikein hyvä, Eetu ponnisti puomien yli melko kaukaa ja vaihto oli mukavan lennokas. Myös toiselta puomikasalta jäätiin kauas, ja ylitettiin se pitkähköllä loikalla jossa oli ajatusta oikealle sen verran että etupää vaihtoikin oikeaan laukkaan mutta takapää ei ehtinyt mukaan ja tuloksena siis ristilaukka. Enpä kyllä tainnut kummallakaan kierroksella muistaa käyttää kunnolla johtavaa ohjaa, vaan keskityin vain olemaan itse kääntymässä haluttuun suuntaan.

Tänään siis puomitehtävät sujuivat melko vaivattomasti. Automaatti-Eetun kanssa on elämä helppoa tällaisten tehtävien parissa. Laukanvaihdot toki saattavat toisinaan olla hieman haastavia, mutta tänään ei näissäkään tuntunut olevan isompia vaikeuksia. Vaihdot vasemmasta oikeaan olisin tietysti saanut ratsastaa vielä huolellisemmin ja paremmin johtaen jotta laukka olisi vaihtunut sujuvammin (vähemmän tuurilla ja enemmän taidolla) ja ilman ristilaukan kautta räpiköintiä. Harmi ettei vaihtotehtävää ehditty ottaa tämän useampaa toistoa. Eetu oli tunnin loppupuolen tehtävissä mukavan reipas ja innokas, ja haaveilinkin siinä että voi kun olisi tänään päässyt sen kanssa kunnolla hyppäämään.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sähläystä puomeilla

Kisa-aamupäivän jälkeen ehdin kääntyä pikaisesti kotona ennen kuin palasin tallille omalle vakiotunnilleni. Ohjelmassa oli pitkästä aikaa puomeja, ja ratsuna niin ikään pitkästä aikaa Rappen.

Tunti jakautui tehtävien puolesta kolmeen osaan. Ensimmäinen osa koostui työskentelystä ravipuomisarjoilla, joilla oli tarkoitus saada hevonen liikkumaan pyöreänä sekä lyhyttä aktiivista ravia "ylöspäin". Tehtävä ei onnistunut ihan toivotulla tavalla, sillä vaikka hetkellisesti saatoin saada Rappenin pyöristymään asetusten kautta voltilla tai ympyrällä oli puomisuoralla pyöreys auttamattomasti kateissa. Lönkyteltiin toki puomien yli mutta eipä siinä ravissa ollut oikein sitä toivottua aktiivisuutta. Rappen tuntui olevan vähän hitaalla vaihteella vielä tässä vaiheessa tuntia, ja kuski itse oli liikenteessä kisojen jälkeisellä hälläväliä-asenteella. Ope neuvoi pyytämään ympyröillä erityisesti sisäpohkeella eteen ja aktivoimaan sisätakajalkaa. Oikeaan kierrokseen Rappen oli kovasti tunkemassa lapa edellä sisälle, ja napakka sisäpohje auttoikin yhtäaikaa sekä tähän että aktiivisuuden puutteeseen.

Ravipuomitehtävän ohessa verryteltiin myös hieman laukassa nostaen laukka puomisarjan jälkeiseltä lyhyeltä sivulta ja laukaten pitkän sivun alkuun ja loppuun voltit. Kierros oli vasen, mikä laukka onkin Rappenilla muistaakseni vahvempi. Volteilla laukka tuntui ihan toimivalta ja hallitulta, mutta pitkä sivu siinä välissä meni vähän kiireiseksi ja nelitahtiseksi.

Seuraava harjoitus oli tunnin varsinainen "esteratsastustehtävä", jossa kaarrettiin pitkältä sivulta laukassa kentän keskellä olevan puomin yli. Puomin yli ratsastettiin kumpaankin kierrokseen sekä puoliympyrän kaltaisella tiellä jatkaen samaan kierrokseen, sekä vinommalla lähestymisellä vaihtaen suunta ja laukka puomin päällä. Tultiin ensin oikeassa kierroksessa, jossa ongelmaksi koitui Rappenin puskeminen sisäpohjetta vastaan niin että ajauduttiin aivan puomin oikeaan reunaan. Vasta kun älysin ruveta kääntämään uralta puomille hieman myöhemmin ja vähemmän kaarevasti päästiin paremmin keskelle puomia. Vasemmassa kierroksessa lähestyminen oli hieman helpompaa. Vaikeutena oli myös hieman kiireisen mutta samalla löysän oloinen nelitahtisählälaukka josta puuttui kunnon liitovaihe. Tästä laukasta Rappen pudotti helposti kiitoraville heti jos ei askel sopinut puomille juuri nappiin, ja välillä jopa silloinkin kun askel olisi osunut nappiin. Olisin saanut olla paremmin hereillä pohkeen kanssa puomin edessä pitääkseni laukan yllä. Kaiken keskittymisen mennessä ponnistuspaikan kyttäämiseen sekä raville tippumista jännätessä en ehtinyt kunnolla kiinnittää huomiota johtamiseen ja puomilla uuteen suuntaan kääntämiseen silloin kun näin olisi pitänyt tehdä, joten silloinkin kun laukka säilyi puomilla jäi se aina vaihtumatta. Nämä johtamistehtävät on minulle aina vaikeita, ja sitten kun yhtälössä on mukana ratsu jolla ei puomille pääse tulemaan tasapainoista ja kolmitahtista laukkaa niin eipä se siitä ainakaan helpommaksi muutu. Kovin montaa toistoa ei tehtävän eri variaatioita (kaareva tie ilman vaihtoa, suunnanmuutos laukanvaihdolla sekä näiden kahden eri yhdistelmät mm. kahdeksikkona) ehditty tulla, ja kertaakaan en saanut laukkaa vaihtumaan puomilla. En vaan joko ehtinyt johtaa, tai sitten nykäisin kättä lähinnä ylöspäin sivulle viemisen sijaan. Lähimpänä onnistumista oltiin viimeisellä yrityksellä, jolloin suunta vaihtui vasemmasta oikeaan ja onnistuin johtamaan sen verran että Rappen vaihtoi etujalat oikeaan laukkaan, mutta takaosan jäädessä kyydistä jatkettiin puomin jälkeen ristilaukassa.

Loppuverryttelyssä tehtävänä oli saada hevoset venyttämään ravissa läpi selän mahdollisimman pitkälle eteen ja alas. Tähän pyrittiin ratsastaen melko pitkällä ohjalla ja sisäkädellä asetukseen johtaen. Tämä onnistui meiltä päivän tehtävistä parhaiten, sain aina hetkellisesti Rappenin venyttämään toivotulla tavalla pyöreänä eteen ja alas. Tasaisesti se ei siellä pysynyt, vaan nousi aina välillä ylemmäs. Tässäkin kohtaa liikuttiin aika ponnetonta ravia, ja ope neuvoikin ratsastamaan takaosaa aktiivisemmaksi jotta Rappen myös säilyisi pyöreänä alhaalla. Pohkeesta siis ravia eteen heti hevosen myödättyä eteen-alas eikä vasta siinä vaiheessa kun se on jo noussut sieltä pois. Sain myös ohjeeksi varoa menemästä itse liikaa "eteen-alas" eli keventämästä liian etukenossa. Hevosen hakeutuminen eteen ja alas ja itsensä kantaminen tässä muodossa vain hankaloittuu jos ratsastaja siirtää omaa painopistettä liiaksi eteen ja heilauttaa koko ratsukon sitä myötä turhan etupainoiseksi.

Kyllä sai huomata että viime aikoina on tullut harrastettua todella vähän mitään esteratsastusta etäisesti muistuttavaakaan. Olin aika ulalla lähestymisissä laukkapuomille puhumattakaan niistä laukanvaihtoyrityksistä. Rappenin pitäisi kuulemma olla melko näppärä tällaisissa laukanvaihtotehtävissä, mutta toisaalta ei tällaisia harjoituksia ole kuulemma ylipäänsä juuri viime aikoina tunneilla tehty. Enpä ole kyllä oikein koskaan saaanut Rappenin kanssa yhteistyötä toimimaan este- tai puomiharjoituksissa, tällä hevosella kun on tosiaan laukassa ja sitä myötä lähestymisissä vähän omat haasteensa joita en ole onnistunut ratkomaan. Tukea pitäisi olla ohjalla riittävästi jotta Rappen jaksaa kantaa laukkaa kunnolla, mutta jos taas ohjaan jää yhtään liikaa kiinni ollaankin puomin tai esteen edessä äkkiä ravilla. Samalla pitäisi pohkeesta ratsastaa laukkaa riittävän aktiiviseksi ylöspäin ilman että lähdetään vain mukeltamaan mahanalus jalkoja täynnä kovaa eteenpäin. Tänään sain laukan hetkittäin ihan hallitun ja kolmitahtisesti rullaavan oloiseksi ympyröillä laukatessa, mutta puomille lähtiessä paketti hajosi täysin. Jäi harmittamaan että ei puomia ylitetty kuin muutama kerta kunnolla laukassa ja että ne vaihdot jäivät kokonaan esittämättä.

K.N. Special, toinen sija ja päiväni murmelina

Poseeraus suorituksen jälkeen.
Vuoden viimeisissä kisoissa menin siis Jussilla K.N. Specialin. Luokassa oli erikseen a- ja b-osat junioreille ja senioreille, ja seniorisarjassakin oli mukavasti kuusi osallistujaa kun mukana olivat lisäkseni Anne Peralla, Nora Valmalla, kolmas leirikaveri sekä pari yksityisratsukkoa naapurista. Jussi meni alle junnusarjassa yhden radan, ja ehti sen jälkeen levätä hetkisen tallissa. Kisapäivän sää oli ikävän sateinen, ja olin hieman huolissani siitä kuinka pahasti ehtisin kastua ja paleltua kentällä alkukäyntejä kävellessä. Tämän suhteen tuuri oli kuitenkin tänään puolellani, sillä sade lakkasi juuri kun tuli aika lähteä ulos kävelemään. Onnistuin myös ajoittamaan verryttelyn sopivasti niin että ehdimme kävellä ulkona juuri passelisti vajaan 10 minuuttia ja sitten päästiin maneesiin verkkailemaan kunnolla.

Verryttelyssä Jussi oli varsin lupaavan oloinen (ja kymmenen kertaa parempi kuin kisaverkassa viimeksi). Liikkui ihan reippaasti ja hakeutui alusta asti pyöreäksi, ja myös oikealle asettaminen ja taivuttaminen luonnistui melko helposti. Alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti ravasin ensin keventäen pari kierrosta ja sitten otin heti oikeaa laukkaa kevyessä istunnassa. Näin laukka lähtikin rullaamaan ihan mukavasti. Muutoin verkassa ratsastin siirtymisiä, erityisesti laukasta käyntiin sekä ravi-käynti-ravi, ja ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin taivutellen. Pääsääntöisesti meno oli varsin miellyttävää, eikä isompia ongelmia ilmennyt. Pientä keskiravinpoikastakin onnistuin houkuttelemaan esiin. Kokonaisuudessaan ehdittiin siis verkata kahden edellisen ratsukon suoritusten ajan, ja tänään ainakin se oli oikein riittävä aika.

Verryttelyn sujuvuudesta huolimatta Jussin liike alkoi hyytyä siinä vaiheessa kun tuomari antoi lähtömerkin. Suoritukseen mahtui sekä hyvää että huonoa. Olin ehkä hieman pettynyt hyvän verkan jälkeen mutta toisaalta iloinen siitä että rata oli parempi kuin edelliskisoissa. Tarkempi analyysi suorituksesta alla videon jälkeen. Tuloksemme oli 144,5 pistettä eli 57,8%, mihin olin toki vähän pettynyt. Tulos oli itse asiassa prikulleen sama kuin minkä saimme huhtikuussa samasta ohjelmasta samalta tuomarilta, ja kun keväällä hävisimme Annelle ja Peralle 2,5 pistettä sijoittuen sennusarjassa toiseksi, jäimme tänään Annesta ja Perasta 2 pistettä ja päädyimme jälleen kakkossijalle. Kieltämättä tuli hieman Päiväni murmelina -olo, etenkin kun tämä kuvio missä Anne ja Pera voittaa ja me Jussin kanssa ollaan toisena on toistunut tässä viimeisen vuoden aikana jo aika monta kertaa.



Mihin olin tyytyväinen:

Meno tuntui paljon paremmalta ja sujuvammalta kuin viimeksi! Jussi ei juminut niin pahasti eikä sitä tarvinnut koko ajan työntää eteen (paitsi käynnissä). Pystyin siis keskittymään paremmin mm. huolellisten teiden ratsastamiseen. 

Jussi liikkui tasaisen pyöreänä läpi radan. Erityisesti laukassa muoto oli myös kivan ryhdikäs ja lyhyt, ja ohjelman loppuosan nähnyt ope kehuikin jälkikäteen että muoto näytti hyvältä.

Hevonen liikkui selästäkin oikein päin siinä määrin että ravissa oli helppo istua.

Raviohjelma oli mielestäni varsin mukava. Keskiraviinkin tuli edes pieni ero (vaikkei se vielä riittävä ollutkaan).

Laukasta käyntiin siirtyminen onnistui hyvin ja tasapainoisesti. Saatiin tästä radan vaikeimmasta(?) tehtävästä peräti kutonen mistä olin todella iloinen. Viimeinen laukkalävistäjä oli muutenkin hyvä.

Uskoakseni muistin tällä kertaa olla maiskuttamatta radalla (ainakaan tuomari ei asiasta mitään maininnut). 

Paria kämmäiltyä kohtaa (ks. alla) lukuunottamatta ohjelma oli kokonaisuutena mielestäni ihan ok. 

Ruusukesija on aina kiva! Yllätyin iloisesti kun tajusin olevani luokassa toinen, sillä pisteet kuultuani olin ensin ihan varma että ei sijoituttu.


Mikä jäi kaivelemaan:

Jussi olisi saanut liikkua vielä aktiivisemmin ja paremmin pohkeen edessä laukassa ja ravissa.

Käynnissä oli todella tahmeaa, ja takaisin raviin siirtyminen oli myös aika työlästä.

Oiottiin kulmista.

Videolta suorituksen nähtyäni jäin miettimään painuuko Jussi ravissa ajoittain turhan matalaksi ja jopa kuolaimen alle?

Vasemman laukan nosto I:ssä meni täysin pipariksi. Jussi lähti liiraamaan oikealle karkuun ja nosto myöhästyi todella pahasti. Tuli pieni paniikkihetki kun tarkoitus olisi mennä laukassa vasemmalle mutta hevonen häviääkin ravissa oikealle. Olisi ilmeisesti pitänyt jo aikaisemmin valmistella nosto herättelemällä Jussi kunnolla. Laukannostot jännitti ohjelmassa etukäteen eniten ja ei näköjään suotta.

Tein tosiaan verkassa paljon laukasta käyntiin siirtymisiä. Jussi ilmeisesti oli päätellyt että tämä on se mitä tänään halutaan, ja kiltisti tarjosi käyntiä heti ensimmäisen laukkalävistäjän jälkeen. Harmi vaan että siirtymä olisi ohjelman mukaan tullut raviin. Käveltiin siis kulma ja menetettiin piste tai puolikas. Olisi varmaan riittänyt pienempikin pidäte siinä siirtymisessä.

Viimeksi kisoissa tein pysähdykset myöhässä pisteestä joten nyt keskityin oikein tarkkaan katsomaan ne kohdilleen. Silti kaikki kolme pysähdystä olivat edelleen myöhässä. En vaan osaa.

Prosentit oli huonommat kuin viime kisoissa B:0:sta vaikka omasta mielestäni tänään meni paljon paremmin (ja tuomarikin oli sama). Masentavaa.

Jussi otti toisella kuskilla samasta ohjelmasta junnusarjassa kolme pistettä (eli 1,2 prosenttiyksikköä) enemmän, enkä tietenkään voi olla ajattelematta että minun olisi pitänyt pystyä Jussin kanssa samaan tulokseen. Toisaalta sijoittuminen tällä minun tuloksella tuntuu vähän tyhmältä, kun junnujen sarjassa (tai yhdistetyssä kaikkien sarjassa) näillä pisteillä ei olisi ollut asiaa palkinnoille. Ikätasoitus rules - tai sitten ei.


Kisaamisten pariin palataan kevätpuolella, ja sitä odotellessa voisi talven aikana yrittää opetella nostamaan laukan ratsastamaan.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ahdistuksesta ihan kivaan

Keskiviikkoiltana oli ohjelmassa vielä viimeinen(?) kisatreeni Jussin kanssa. Anne jaksoi hytistä koko tunnin ajan kameran takana joten videomateriaalia kertyi mukavat määrät analysoitavaksi. Suuret kiitokset kuvaamisesta!

Aloitettiin viime tunnilta tutulla tehtävällä jossa oli tarkoitus ratsastaa käynti mahdollisimman lyhyeksi ja teräväksi ja tästä ”sytyttää” hevonen polkemaan lyhyeen ja terävään raviin. Ravissa pyöräytettiin uralta voltti. Jussi oli varsin reippaan mutta samalla jännittyneen ja jäykän oloinen. Aika samanlainen kuin tyypillisesti kisaverkassa (paitsi paremmin eteenliikkuva), joten pääsin nyt siinä mielessä hyvin treenaamaan kisatilannetta. En kovin vahvasti edes yrittänyt käyntiä lyhentää ja aktivoida kun muutenkin Jussi tuntui vetävän vaan selkää alas ja päätä ylös ja yrittävän vastustella apuja. Volteilla yritin ensin istua harjoitusravissa mutta siirryin pian keventämään kun ei selkä alhaalla kulkevan hevosen kyydissä pomppiminen tuntunut oikein toimivalta ratkaisulta. Kohta jätettiin käynnit pois ja verkkailtiin hetki ravissa molempiin suuntiin. Edelleen meno oli aika kamalaa ja meinasin jo kokonaan lyödä hanskat tiskiin tässä vaiheessa tuntia. Hevonen oli umpivino takaosaa vasemmalle liiraten ja oikealle lavalle kaatuen, ja oikealle taivuttaminen oli toivotonta. En onnistunut tekemään oikein mitään mihin ei vasteena olisi ollut lähinnä hevosen jännittyminen pää ylös ja selkä alas. Ainoa positiivinen puoli oli että Jussi kyllä liikkui ihan mukavasti eteen ja oli pohkeen edessä, tosin tämä tietysti johti siihen että apujenkäyttöni keskittyi 90-prosenttisesti ohjaan.

Hieman alkoi helpottaa kun kierros vaihtui vasemmaksi ja Jussi sai liikkua ympyröillä ja volteilla suosikkiasennossaan eli vasemmalle asettuneena ja taipuneena. Yritin sitä kuitenkin vähän jumpata pyytämällä takaosaa ulos ympyrältä, mikä oli vielä tässä vaiheessa aika nihkeää. Olin itse ehkä jo vähän luovuttanut ja siirtynyt aikaisemmasta hampaat irvessä vääntämisestä passiivisemmaksi matkustelijaksi, ja ehkä tämä auttoi saamaan Jussin rennommaksi kun en koko ajan ollut sitä ahdistamassa. Ravi alkoi pikkuhiljaa muuttua pehmeämmän oloiseksi ja hevonen liikkua kaulasta pyöreänä. Ympyrällä vasemmalle pääsin jo paremmin kääntämään etuosaa sisälle ulkopohkeella, ja tätä kautta sain hevosta hieman suoristettua. Ope neuvoikin pitämään ulkopohkeen (oikea) hieman edempänä ja sisäpohkeen taaempana. Verryttelyn loppua kohti alkoi jo tuntua että ehkä tästä tunnista ei ihan täyskatastrofia tulekaan. Viimeiset hetket vasempaan kierrokseen ennen lepokäyntejä olivat jo ihan mukavia niin hevosen muodon kuin notkeudenkin suhteen, tosin havaitsin kyllä selvästi että ihan kunnolla selkä ylhäällä ja takajalat alla ei liikuttu vaan pikemminkin takajalat ”potkivat taaksepäin”.

Mitään kovin monimutkaisia kiemuroita ei tänään harjoiteltu, vaan keskityttiin K.N. Specialin laukannostoihin. Oikeassa kierroksessa siis tultiin nosto ravista lyhyellä sivulla ja heti perään pääty-ympyrä. Vasempaan kierrokseen puolestaan tehtiin nosto kentän keskellä. Nostojen väliin jäi paljon aikaa ravailla ja laukkailla omaa tahtiin, joten hyvin pitkälti tunti koostui tänään ympyröiden ja volttien pyörittelystä ravissa ja laukassa. Laukat nousivat kyllä molempiin suuntiin ilman suurempaa tuskaa, mutta hitaanpuoleisesti. Jussin reaktioaika laukka-apuihin oli pitkä ja näin nosto oli aina enemmän tai vähemmän myöhässä pisteestä. Myös ensimmäiset askeleet noston jälkeen olivat velttoja ennen kuin laukka lähti rullaamaan kunnolla. Nostossa jäin liiaksi pusertamaan sisäpohkeella (ja heittämään ulkopohjetta taakse) kun taas oikea ratkaisu olisi ollut nopea pohje joka antaa napakan lyhyen merkin ja tarvittaessa heti perään uuden merkin. Ei kai sitä voi hevoseltakaan odottaa muuta kuin hitautta kun ratsastaja itse on hidas...

Oikeassa laukassa pyöreys oli hieman hukassa, mutta ope kehui hyvästä tarmokkaasta laukan rytmistä. Oikealle oli myös tuttuja ongelmia ulko-ohjan kanssa, eli ulkokäsi tahtoi myötäillä laukan mukana liikaa. Seurauksena epävakaa ulko-ohjan tuntuma ja hevosen pään heiluminen puolelta toiselle. Vasen laukka toimi tänäänkin paremmin ja liikuttiin jopa ihan pyöreässä muodossa (joskin pitkähkössä sellaisessa), ja Jussi oli ihan mukavan kevyt edestä jolloin sain itsekin tuntuman rentoutettua. Ope kommentoikin jossain vaiheessa tunnin loppupuolella että hevosen raami laukassa oli melko hyvä – ei mikään vaativan tason koottu muoto mutta sopiva helpon B:n muoto, ja Jussi kuulemma myös näytti kevyeltä ohjalla. Loppua kohti myös saatiin joku vähän näpsäkämpi nosto josta laukka lähti paremmin liikeelle jo ensimmäisistä askeleista.

Laukkojen välillä ehdin tosiaan työskennellä aika paljon harjoitusravissa, ja tässäkin askellajissa meno parani tunnin mittaan. Hevosen muoto alkoi muuttua ”nenä alas nyplätystä” rehellisemmän pyöreäksi, ja asetus oikealle alkoi irrota jo paremmin. Toimivia jumppaustehtäviä Jussille olivat vasta-asetus oikealle ja samalla etuosan kääntäminen ulkopohkeesta ympyrällä sisäänpäin. Ihan niin hyvältä ei meno tuntunut kuin parhaina päivinä, vaan edelleen oli hieman sellainen fiilis että hevosen pyöreys ei tullut ihan kunnolla läpi selän. Koko ajan joutui vähän jotain säätämään ohjalla tai pohkeella sen sijaan että olisi voinut jättää hevosen tasaiselle tuntumalle ravaamaan itsekseen. Muoto olisi myös voinut olla ryhdikkäämpi ja liike enemmän ylämäkeen. Alkutuntiin verrattuna parannusta oli kuitenkin paljon, kun Jussi ylipäänsä liikkui pyöreänä ja rentona ja asettui molempiin suuntiin.

Lopuksi tultiin vielä muutama keskiravilävistäjä. Ensimmäinen keskiravimme (jonka aikana kevensin) oli oman arvioni mukaan tunnin paras, askel tuntui ihan oikeasti venyvän ja muuttuvan lennokkaammaksi. Keskiravi satulassa istuen ei irronnut aivan yhtä hyvin, mutta kelvollista pidennystä löytyi näinkin ja hienoa oli se kuinka hyvässä muodossa Jussi säilyi keskiravissa (tai pikemminkin kuinka hieno muoto sieltä löytyi kun liikettä vähän aktivoi eteen). Keskiravin aikana ope muistutteli pitämään lantion vartalon alla, ja etenkin keventäessä kädet hiljaa niin etteivät ne lähde kevennyksen mukana liikkeeseen.

Lyhyt yhteenveto tunnista: on mennyt paremminkin mutta on mennyt huonomminkin. Tältä pohjalta lähden ihan hyvällä mielellä kisoihin vaikka mitään loistosuoritusta ei toki voi odottaa. Kisaverkassa vaan on pidettävä pää kylmänä samalla lailla kuin tänään jos ja kun hevonen ei alkuun tunnu toimivan yhtikäs mihinkään suuntaan.

Videokuvaa tunnista kertyi tosiaan mukavan runsaasti. Alkutunnin pahimmista ahdistushetkistä ei juurikaan materiaalia tallentunut kun en ollut vielä hoksannut vinkata Annelle miten kamerani saa tarkentamaan hämärässä maneesissa. Parempi vaan kun ei tarvitse ihan niitä huonoimpia hetkiä jälkeenpäin katsella. Joka tapauksessa videolta mielestäni näkyy kuinka meno paranee tunnin mittaan. Liikkuva kuva paljastaa armottomasti sen kuinka kamalasti pohkeeni heiluvat harjoitusravissa, mikä nyt oli toki erittäin hyvin tiedossa jo entuudestaan. Pahiten tämä ongelma ilmenee juuri Jussilla ratsastaessani, ja hyvillä mielin en kisoihin kannuksia näin heiluviin jalkoihin laita. (Täytyy kuitenkin todeta että koskaan kannuksilla ratsastaessani ei ole Jussin kyljistä karvakaan taittunut joten onneksi nuo jalat taitaa lähinnä heilua itsekseen irti hevosen kyljistä. Rumalta se silti näyttää.)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Uusintayritys laukannostojen parissa

Kisoihin valmistautuminen jatkui edelleen Jussin kanssa. Aiheena olivat tänään(kin) siirtymiset, mikä tuli todella tarpeeseen viime kerran epäonnistuneiden laukannostoyritelmien jälkeen. Lähdin tunnille muistutellen itseäni notkoselän välttämisestä. Suunnitelmani oli että mieluummin istun vaikka vähän huonossa ryhdissä selkä pyöreänä kuin annan selän mennä notkoon.

Verryttely oli tänään mukavan reipashenkinen, eli ensin aivan hetki kevyttä ravia ja sitten heti laukkaa aloittaen oikeasta kierroksesta. Ravissa Jussi liikkui ihan kohtalaisen reippaasti ja ryhdikkäänä, mutta vielä vähän selkä alhaalla. Ope kehotti tekemään hieman väistöä tai avotaivutusta lapojen avaamiseksi. Väistätinkin ympyrällä takaosaa ulos, ja tämä toimi ihan hyvin sillä tokihan Jussi mielellään heittää takaosansa vasemmalle. Laukassa ohjeistuksena oli pyrkiä vuorottelemaan lyhyemmän ja kootumman laukan sekä hieman isomman laukan välillä, sekä käyttää apuna kevyttä istuntaa jotta hevonen alkaisi käyttää paremmin selkäänsä. Aloitin Jussin kanssa laukkaamalla ympyrällä kevyessä istunnassa ja pyrin saamaan laukan paremmin eteen rullaavaksi. Ope varoitteli päästämästä Jussia liian pitkäksi. Kevyessä istunnassa irrottelun tuloksena laukka alkoikin pyöriä aika mukavasti, ja pääsin istumaan takaisin perusistuntaan niin että hyvä pyöreä laukka säilyi. Hevosen muoto oli ehkä vähän pitkä ja matala mutta kuitenkin pyöreä. Ulko-ohja olisi vielä pitänyt saada pidettyä hiljempaa ja tasaisella tuella.

Takaisin raviin siirryttyämme Jussi kulki todella mukavasti. Laukkaaminen taisi avata liikettä juuri sopivasti, ja Jussi ravasi edestä kevyen ja ryhdikkään oloisena sekä selkä pyöreänä (eli helposti istuttavaa ravia). Vasempaan kierrokseen vaihdettuamme oli myös helpompi säilyttää ulko-ohja tasaisena, ja kaikin puolin meno oli varsin vaivattoman oloista. Tällaisesta olotilasta kelpasi sitten nostaa vasen laukka, jossa Jussi liikkui myöskin pyöreänä ja kevyellä tuntumalla. Näin hyviä laukkahetkiä en Jussin kanssa pääsekään ihan joka kerta kokemaan. Ope toivoi laukkaan vielä vähän lisää "muhkeutta" ja hevosen keskivartaloa töihin. Kierros kentän ympäri uraa pitkin eteenratsastaen toikin laukkaan lisää ulottuvuutta. Huomasin myös että istuntani loksahti laukassa luontevasti kohdilleen nyt kun Jussi todella laukkasi pyöreänä läpi selän.

Tämänpäiväinen verryttely oli siis meille juuri optimaalinen, ja auttoi löytämään heti alkutunnista oikean vaihteen niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Pienen hengähdystauon jälkeen olikin sitten aika jatkaa hieman vaativampien tehtävien eli niiden siirtymisten parissa. Aloitettiin käynti-ravi-siirtymisillä, joissa ideana oli ratsastaa käynti mahdollisimman lyhyeksi ja mahdollisimman säpäkäksi ylöspäin, ja siirtää tästä lyhyeen koottuun raviin. Ravissa pyöräytettiin saman tien voltti, ja uralla palattiin takaisin käyntiin jota lähdettiin taas uudestaan aktivoimaan oikein lyhyeksi ja teräväksi. Tämä tehtävä meni aika lailla mukavuusalueen ulkopuolelle sekä kuskilla että hevosella. Käyntiin ei vaan tahtonut saada riittävää terävyyttä ja vieteriä ylöspäin, ja seurauksena oli lähinnä hevosen jännittyminen pää ylös ja selkä alas sekä ratsastajan jännittyminen vetämään ohjasta. Aika vahvaa tuntumaa tehtävän onnistuminen varmasti olisi vaatinut, mutta nyt tuntui että painetta oli ohjassa ehkä liikaakin varsinkin kun se tapahtui jännittyneellä ja levottomalla kädellä. Ehkä käynnin virittely kuitenkin sai jotain hyvääkin aikaan, sillä ravipätkät siinä välissä toimivat oikein kivasti. Ravissa meno oli huomattavasti rennompaa ja miellyttävämpää, ja liikkessä tuntui olevan toivottua säädeltävyyttä eli kokoaminen ja lyhentäminen onnistui helposti. Ravivolteilla saatoin jättää Jussin aika lailla rauhaan vain kevyesti ulkopohkeella kääntäen ja sisäohjalla asettaen.

Lopputunti hiottiin ilokseni laukannostoja sekä laukasta käyntiin siirtymisiä. Tarkoitus oli pysytellä etupäässä suoralla uralla ja ottaa laukkaa aina noin yhden kirjainvälin verran. Aloituskierros oli keskiviikon nostoharjoituksissa tuskaa aiheuttanut oikea, mutta tänään ei ollut eroa suuntien välillä vaan nostot onnistuivat samalla lailla niin oikealle kuin vasemmallekin. Ehkä keskiviikolta oli jotain mennyt perille, sillä onnistuin nyt mielestäni paremmin välttämään selän notkahtamista ja istunnalla tuuppaamista nostossa. Nostot onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta kokonaisuutena ajatellen jo paremmin kuin viimeksi. Mukaan mahtui pari mönkään mennyttä yritystä jolloin Jussi ei ollut hereillä ja lähti vain raville, useampia yrityksiä joissa nosto tuli pienellä viiveellä mutta ihan siedettävästi, sekä nappinostoja joissa hevonen oli riittävästi valmisteltu (=käynnissä aktivoitu) ja istunta kasassa niin että nosto lähti kevyestä sisäpohkeesta saman tien. Etenkin viimeinen nosto oikeaan kierrokseen jäi mieleen erityisen onnistuneena. Toki nostoissa tahtoi pyöreys kadota hetkellisesti, mutta pääasia oli että laukka ylipäänsä nousi pyynnöstä ilman suurempaa viivettä. Laukasta käyntiin siirtymiset onnistuivat myös hieman vaihtelevalla menestyksellä niin että välillä Jussi siirtyi hienosti aivan suoraan käyntiin, kun taas välillä mukaan tuli pari raviaskelta. Onnistuipa siirtyminen ilman ravia tai ei, keikahdin poikkeuksetta itse satulassa eteenpäin. Ope yritti tsempata pitämään vatsalihaksilla vastaan niin ettei hevonen saa siirtymässä kiskaistua irti satulasta, mutta ei vaan onnistunut. En tiedä johtuuko tämä siitä että keskivartalon lihaksisto on yksinkertaisesti liian heikko, vaiko siitä etten vain ole oikein hahmottanut miten niitä vatsalihaksia tässä tilanteessa käytetään.

Loppuun ehdittiin työskennellä vielä pieni hetki ravissa tehden siirtymisiä ravin sisällä. Sekä askeleen lyhennys että pidennys onnistuivat pyöreänä säilyen niin kauan kun en pyytänyt kovin isoja eroja, mutta kun yritin open kehotuksesta vielä lyhentää ja koota vähän enemmän meni touhu jännittyneeksi ja pyöreys katosi. Askeleen pidennys ja eteenratsastus tuntuikin tässä vaiheessa tuntia toimivan paremmin kuin lyhentäminen. Joka tapauksessa ravi tuntui varsin letkeältä ja toimivalta silloin kun annoin Jussin ravata liikaa prässäämättä.

Yleistuntumani tunnista oli varsin positiivinen. Alkuverkassa Jussi toimi todella hyvin kunhan oli ensin vähän lämmennyt, ja muutoinkin sujui ihan kohtalaisen hyvin ottaen huomioon sen kuinka paljon käynti- ja laukkatyöskentelyä tehtäviin sisältyi. Ei mennyt koko tuntia yhtä hienosti kuin alkuverkassa, mutta olivatpa ne tehtävätkin vähän muuta kuin leppoisaa ympyrällä ravailua. Laukannostot onnistuivat jo viimekertaista paremmin ja mukaan mahtui oikein hyviäkin nostoja. Ehkäpä minun kannattaa sitten kisoissakin tehdä tuollainen "reipashenkinen" verryttely aloittaen laukassa ja miksei jopa kevyessä istunnassa kun näköjään sitä kautta laukka lähti paremmin pyörimään. Jos laukassa saa liikettä auki ja selkää ylös niin ravityöskentelyn pitäisi sen jälkeen sujua kuin vettä vaan.