K.N. Special rataharjoituksessa

Valmennuskurssi huipentui sunnuntaina rataharjoitukseen, jossa ratsastimme ohjelmana K.N. Specialin. Koska aamulla oli jo ratsastettu, otettiin alle vain lyhyt verryttely neljän ratsukon ryhmässä. Aamutunnin perusteella olin varautunut hyytyneeseen menoon, eikä Vake mikään reipas ja energinen ollutkaan. En kuitenkaan päätynyt yliratsastamaan aivan julmetusti, joten verryttely ei onneksi ollut ihan niin työlästä ja nihkeää kuin aamulla. Maltoin luottaa siihen, että Vake tulisi paremmalle tuntumalle verryttelyn edetessä, enkä tuskastunut välittömästi kun ei paketti ollut saman tien valmis. Oma oloni oli vähän väsynyt ja huono, enkä ollut ratsastajana tehokkaimmillani. Tallilta kotiin päästyäni alkoikin nopeasti nousta kuume, joten ei ihme, että en ollut rataa ratsastaessa aivan parhaimmassa iskussa.

Odottelimme vuoroa aitojen ulkopuolella maneesin päädyssä, ja meidän vuoromme oli ryhmän toisena. Oman vuoron aluksi sai pyöriä radalla vielä muutaman minuutin, ja koetin käyttää ajan hyödyksi Vakea herätellen. Tänään ei ollut löytynyt niin letkeää ja sujuvaa menoa kuin ensimmäisinä kurssipäivinä, joten aivan parhaimmassa mahdollisessa vireessä ei rataa päästy aloittamaan. Vake kuitenkin eteni ravissa kohtalaisesti, ja totesinkin, että eipä se tästä nyt parane vaikka kuinka hinkkaisi lisää. Niinpä lähdimme taapertamaan ohjelmaa läpi.

Radan alkupuolella patistelin Vakea aika paljon pohkeella ja vähän raipallakin. Raippa siis sai onneksi olla radalla mukana. Vake puolestaan reagoi näihin aktivointiyrityksiin huiskimalla häntäänsä poikkeuksellisen paljon. Ravi ei pahemmin hyytynytkään, mutta vielä paremminkin se olisi saanut työntää eteenpäin, jotta tuntuma olisi tasoittunut. Keskiravilävistäjän alussa tulikin sitten meille harvinainen tahtirikko, kun käskin Vakea eteenpäin. Siinä menetettiin ainakin joku piste, sillä vaatimattomasta ravin lisäyksestä huolimatta saamme keskiravissa kuitenkin yleensä kiitosta tahdista. Tämän pienen kämmin jälkeen alkoi sitten kulkea mukavammin. Pienen alkuräpistelyn jälkeen ravityöskentelyyn tuli nyt tasaisuutta, ja ravivoltti, toinen loiva kiemura, lävistäjä käyntisiirtymisineen sekä vielä toinenkin voltti menivät oikein asiallisesti. Ravi kuljetti eteenpäin, ja pyöreyskin oli aika hyvä, joskin tuntuma hieman heppoinen. Tällä kertaa Vake ei edes pilkkinyt juurikaan kuolaimen alle, kun liikkumisessa oli edes jonkinlaista energiaa. Näistä raviohjelman loppupään arvostelukohdista tulikin kaikkein parhaimmat numerot eli seiskoja.

Käynnissä ei energiaa löytynyt tarpeeksi, joten pyöreyskin siinä sitten kärsi. Laukka oli vielä pahempaa tahmailua, mutta oikean laukan lävistäjästä ei sentään tullut aivan katastrofia. Laukka putosi pois hieman etuajassa, mutta ei kuitenkaan aivan tolkuttoman aikaisin. Väliin tulevalla ravipätkällä liikuttiin taas ihan mukavasti, mutta vasemman laukan noston mokasin itse aika lahjakkaasti. Keskityin ilmeisesti vain ponin suoristamiseen radan poikki kääntyessä, ja nosto jäi oikeastaan täysin valmistelematta. Niinpä Vake ei sitten meinannut heti nostaakaan, ja paniikissa tuuppasin sen myöhässä laukalle. Ei näin! Vasemmassa laukassa moottori jälleen puuttui, mutta tämän suunnan lävistäjän sain ratsastaa aika huolettomin mielin. Käyntiin jarrutus onnistui tietenkin ihan itsestään, ja sain käynnissä myös tähdättyä täsmällisesti lopputervehdyslinjalle.

Rata ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tavanomaiseen suoritustasoomme nähden oikein kiva raviohjelman osalta. Vake ei kulkenut läheskään niin hienosti kuin perjantain ja lauantain tunneilla, ja omastakin tekemisestäni oli puhti pois, mutta eipä kyllä kuitenkaan hyydytty radalle niin pahasti kuin monena muuna kertana. Ravi kuljetti ihan asiallisesti eteenpäin, ja tästä tulikin Artsilta kehuja. Kyllä se raippa mukana kouluradalla vaan auttaa aika paljon. Raviohjelma sekä teiden täsmällisyys olivat suorituksen ansiot. Laukassa ei vaan vielä energia riitä, kuten arvostelupaperissakin todettiin. Siksi se nenä nousee laukassa ylös, vaikka ravissa mennään nätisti pyöreänä. Hyvän raviohjelman ansiosta pisteet ylsivät kuitenkin 63,60 %:iin, eli ei huono tulos vaikka toki arvostelu olikin aika kiltti.

Kokonaisuutena kurssi ei mennyt yhtään pöllömmin, vaan suorastaan hyvin. Loppua kohti alkaa tällaisissa treenirutistuksissa Vakea aina hyydyttää, mutta kyllä viikonlopun aikana esiintyi parhaimmillaan todella mainiota menoa. Kyllä tässä on pikkuhiljaa menty selvästi eteenpäin, mistä suuri kiitos kuuluu tietenkin valmentajalle.

Videosta kiitos Päiville!

Hidasta mutta tiet kunnossa

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi lauantaina koulukisoilla. Yöpakkasten ja kovan kentän vuoksi kisat siirtyivät naapuriin maneesille, joten samalla tästä tuli maneesikauden avaus. Menin koulukisoissa vain yhden luokan eli K.N. Specialin Vakella.

Maneesille ratsastus toimi hyvänä alkulämmittelynä, ja paikan päällä verryttelyaikaa jäi kerrankin juuri sopivasti. Usein koulukisaverkat ovat Vaken kanssa olleet liiankin pitkiä, mutta tällä kertaa letityksen ja puunauksen kanssa meni sen verran tiukille ettei ehditty tehdä ylipitkää verkkaa. Hyvä niin. Verkka oli tilavalla ulkokentällä, ja hyödynsin tämän ottamalla heti alkajaisiksi reipasta laukkaa kunnon esteverryttelymeiningillä. Tämän pienen irrottelun jälkeen saatoinkin alkaa ratsastaa Vakea ravissa pyöreäksi. Ihan mukavalta ja notkealta meno tuntuikin, mutta olisin kyllä saanut ratsastaa ponin vielä paljon terävämmäksi ja villimmäksi. Rentous ja pyöreys olivat kuitenkin se mihin olin nyt tyytyväinen, ja näillä eväillä lähdettiin ovelle odottelemaan omaa vuoroa.

Kun päästiin sisälle maneesiin ja radalle niin Vake odotetusti vähän jäätyi. Ponin huomio eksyi ympäristön töllistelyyn, ja vaikkei se kovasti jännittynyt kävi se hitaammaksi ja kuurommaksi avuille. Tämä oli odotettavissa. Ehdimme valmistautua ennen radan aloittamista sen verran että sain Vaken palaamaan hieman kuulolle. Muoto oli ravissa ihan hyvä, mutta eihän se poni oikein liikkunut. Olin kuitenkin niin osannut odottaa tätä hyytymistä ja hitautta, että en mennyt siitä paniikkiin ja osasin kerrankin olla sortumatta hurjaan puskemiseen ja pusertamiseen. Lähdettiin mönkimään ohjelman alkua ravissa, ja pidin kirkkaana mielessä Artsin neuvot loivan kiemuran ratsastamisesta. Koska viime kisoissa tein kiemurat liian pieninä olin nyt myös ekstratarkka siitä että käytiin pituushalkaisijalla asti. Keskiravia ei Vake tietysti oikein esittänyt, mutta sen paikkaamiseksi yritin panostaa seuraavaan volttiin. Ravi oli voltilla turhan tahmeaa, mutta taivutuksesta tuli asiallinen. Myös toisen loivan kiemuran ratsastin oikein huolella, ja tässä olin erityisen tyytyväinen myös Vaken muotoon ja ryhtiin. Lävistäjä käyntiin siirtymisellä sekä toinen voltti olisivat kaivanneet edelleen reippaampaa ravia, mutta muutoin ne onnistuivat suhteellisen täsmällisesti. Vahvin osuutemme eli raviohjelma oli sitten siinä. Muodon ja teiden puolesta asiallista, mutta energiaa olisi kovasti kaivattu lisää.

Käynti ja laukka eivät tuottaneet yllätyksiä, vaan olivat nihkeämpiä ratsastaa kuin ravi ja pyöreyskään ei oikein säilynyt. Ensimmäinen laukannosto onnistui kuitenkin mukavan täsmällisesti, kun osasin ennakoida ja antaa avut sopivasti ennen pistettä. Näin ei tullut kiirettä ja paniikkia. Oikean laukan lävistäjällä koetin kovasti pitää kaulaa mutkalla oikealle, mutta Vakella oli niin huono energia että se putosi lävistäjän loppupuoliskolla raviin ja nosti tästä väärän laukan. Tämä lävistäjä meni siis mönkään, mutta siihenkin olin varautunut enkä jäänyt sitä harmittelemaan. Vasen laukka kentän keskellä nousi kovin nahkeasti, koska Vake pääsi liiraamaan nostosta ulospäin. Suoruus auttaisi kovasti, mutta tämä nosto on paikan puolesta aina niin hankala. Laukan olisi pitänyt pyöriä paremmin, mutta vasemman laukan lävistäjän sain ratsastettua loppuun asti. Käyntiin Vake tuli aika näppärästi, mutta käynnissä olisi pitänyt sitten sujua paljon paremmin eteen. Rata oli tässä, eli tulipa taas luotsattua tahmatassu lopputervehdykseen asti.

Rata ei tietenkään ollut kovin upea ja sujuva, vaan olihan tämä tahmeaa. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että homma ei mennyt kovin pahaksi puskemiseksi vaan maltoin istua ja rentoutua aiempia ratoja paremmin. Tuskastuminen radalla kun ei ainakaan auta mitään. Raviohjelma oli jopa ihan jees, mutta käynti ja laukka ovat aina vaan niin hankalia ratsastaa. Pisteet olivat jopa yllättävänkin korkeat, eli saimme 59% joka tarkistuslaskennan jälkeen vielä nousi 59,8%:iin. Melkein 60% Vakella helposta B:stä! Raviohjelman keskiarvo olisi ollut noin 63%, ja molemmista loivista kiemuroista tuli seiskat kehujen kanssa. Myös yleisarvosana teistä oli 7, ja vielä lopussa kehuttiin loivia kiemuroita. Tähän olin tosi tyytyväinen, sillä edellisissä kisoissa sorruin erityisen huolimattomiin teihin ja etenkin loivien kiemuroiden koosta tuli silloin sanomista. Nyt sain hyvin korjattua tämän epäkohdan, eli kiemuroihin panostainen kannatti! Muuten tietysti palautteena oli toive paremmasta aktiivisuudesta ja terävämmästä pohkeen käytöstä. Tuloksellamme oltiin jopa aika lähellä sijoituksia eli vain vaivaisen kahden pisteen päässä. Kun vaan radalle saisi hitusen lisää energiaa niin ruusuke helpossa B:ssä tämän tason kisoissa olisi Vakella siis ihan mahdollista. Vaikka koulurata aina menee tahmaamiseksi ja hidasteluksi niin on tässä kuitenkin selvästi edistytty kesän ja syksyn aikana, ja suoritus paranee pieni pala kerrallaan joka kisoissa.

Videosta kiitos Hannakaisalle!

Paljon parannettavaa ja jotain hyvääkin

Tallinmäen kisaviikonloppu alkoi perjantai-iltana 1-tason koulukisojen merkeissä. Säätila tosin laittoi kisoille kovasti hanttiin, sillä vettä satoi koko päivän niin että kenttä oli täynnä lammikoita ja suurin osa radoista mentiin reippaassa sateessa. Onneksi Tallinmäen kenttä ei vedestä huolimatta mene upottavaksi tai liukkaaksi, joten kouluradan pystyi näissäkin olosuhteissa ratsastamaan vaikkei se tietysti sateessa niin mukavaa ollutkaan. Vaken kanssa menimme pitkästä aikaa ihan helppo B -tasoisen ohjelman eli K.N. Specialin.

Verryttely venyi (taas) suunniteltua pidemmäksi, kun en ollut osannut huomioida luokkien välistä taukoa ja luokan alkuun tuli vielä ylimääräinen ratsukkokin. Ainakin tuli poni lämmiteltyä kunnolla. Menimme ensin pikkukentällä, missä ratsastin lähinnä ympyröitä ja lävistäjiä ravissa. Pienen alkunihkeilyn jälkeen Vake lähti liikkumaan ravissa yllättävänkin hyvin eteen, eikä tarvinnut puskea vaan saatoin istua rennosti kyydissä. Tänään sain jalatkin venymään mukavasti ponin ympäri, joten verryttely sujui harvinaisen hyvissä ja ei-väkinäisissä merkeissä. Vake pyöristyi kivasti ja meno ei ollut yhtään hassumpaa. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa piti siirtyä kisakentälle, ja täällä ei verryttelyalueella saanut enää olla raippaa. Heti alkoi ahdistaa! Onneksi Vake jatkoi liikkumista aika hyvin, ja laukkasikin ihan reippaasti. Laukassa se ei oikein pyöristynyt, mutta pääasia että laukka sujui eteen ja ravissa meno oli hyvinkin letkeän oloista. Vake ei edes kertaakaan yrittänyt karata verryttelyalueelta, mitä se yleensä koulukisoissa harrastaa. Tämä oli hyvä merkki siitä että verryttely sujui hyvässä hengessä ja ilman junttaamista eikä ponia alkanut kiukuttaa. Ilman raippaa liikkuminen alkoi kuitenkin vähitellen menettää parasta terävyyttä, ja kun menimme radalle ei Vake ollut enää niin hyvä kuin se oli verryttelyn aikana parhaimmillaan ollut.

Aloitimme ohjelman siis hieman pohkeen takana, mutta vielä ihan asiallisesti edeten. Alkutervehdykseen päästiin melko suorassa. Tämän jälkeen keskityin liikaa eteenpäin tuuppaamiseen, ja sen herpaannuttamana tein loivan kiemuran liian pienenä käymättä keskihalkaisijalla asti. Huomasin asian, mutta sille ei ollut enää siinä kohtaa mitään tehtävissä. Päädyn läpi Vake ravasi ihan nätin pyörenä, mutta olin hieman huolissani sen tahmeudesta. Keskiravilävistäjällä sain ravin vähän reipastumaan eteen, mutta eteenratsastus olisi saanut olla vielä paljon rohkeampi. Enpähän ainakaan liikaa punkenut ja pusertanut. Ravivoltti oikealle onnistui nätisti taipuen, ja nyt keskityin paremmin kuvion oikeaan kokoon. Ravi olisi kuitenkin saanut olla tarmokkaampaa. Seuraavalle loivalle kiemuralle Vake lähti edelleen nätisti pyöreänä, ja olin tyytyväinen siihen miten hyvän taivutuksen sain tehtyä vasemmalle, mutta toistin äskeisen virheen ja ratsastin huolimattomasti liian pienen kuvion. Argh!

Vake kävi tämän jälkeen tahmaisemmaksi, ja käyntiinsiirtyminen lävistäjällä oli nihkeä. Käyntiaskeleita tuli liikaa, ja poni oli liian hidas pohkeelle. Paikkasin tilannetta tekemällä nätin ravivoltin myös vasemmalle. Seuraavassa käyntiinsiirtymisessä pohkeet olisivat saaneet olla paremmin mukana, sillä siirtymisestä tuli tavanomaisen töksähtävä. Käynnissä ei ollut energiaa, ja niinpä myös pyöreys katosi. Pysähdys oli asiallinen, vaikkakin nenä ylhäällä. Käynnistä raviin palatessa Vake oli edelleen kovin hidas pohkeelle, mutta yllätyksekseni se nosti laukan täsmällisesti avusta. Tässä vaiheessa huokaisin vähän helpotuksesta. Pääty-ympyrän sain ratsastettua oikean kokoisena, ja laukkakin pysyi yllä pahemmin puskematta. Lävistäjälle tullessa alkoi vähän ahdistaa, sillä tämä oli se vaikeampi suunta laukan säilyttämiselle. En voinut välttyä pieneltä istunnalla tuuppaukselta, ja lävistäjän puolivälissä aloin käyttää kannuksia laukan säilyttämiseksi. Vake nakkasi protestina pienen "pukin", ja en ehtinyt huomata vaihtoiko se laukan. Myöhemmin selvisi, että laukka säilyi oikeana, mutta putosi kuitenkin hieman liian aikaisin.

Jäin ehkä vielä liikaa pohtimaan äskeisen lävistäjän tapahtumia, tai sitten olin muuten vaan kuutamolla, sillä käänsin ravissa tien radan poikki laukannostoon aivan liian aikaisin. Tajutessani virheen pasmat menivät hieman sekaisin, ja annoin laukka-avut huolimattomasti. Vake pääsi karkaamaan hieman ulos niin ettei laukka noussut kunnolla, ja siinä vaiheessa hermo petti niin että aloin heilua epätoivoisesti istunnalla saadakseni Vakena mahdollisimman pian laukkaan. Menimme hyvän matkaa jotain ravin ja laukan sekoitusta ennen kuin laukka lähti kunnolla käyntiin, ja ei voi muuta sanoa kuin että tulipa taas möhlittyä nosto oikein perinteiseen tyyliin. Laukkaympyrällä meno oli kovin nihkeää, ja nyt ajauduin puskemisen puolelle. Laukkalävistäjälle Vake lähti onneksi vähän sujuvammin, ja sain laukan pidettyä loppuun melko hyvin. Käyntiin päästiin aika asiallisesti, ehkä yhden raviaskeleen kautta. Käynti jäi hitaaksi mönkimiseksi, mutta tässä vaiheessa ei minulla ollut enää paniikkia tuupata Vakea eteen vaan annoin sen tallustella kaikessa rauhassa lopputervehdykseen.

Olin hieman pettynyt suoritukseen, sillä taas pääsi käymään niin että Vake hyytyi radalle vaikka verryttelyssä se oli liikkunut oikeinkin hyvin. Myös verrattuna siihen millaista meno on ollut tunneilla tämä oli selvästi alisuorittamista. Möhlitty laukannosto harmitti erityisesti, samoin se että olin tänään aivan käsittämättömän huolimaton teiden suhteen. En ollut tyytyväinen, ja kieltämättä ärsytti se että olin möyrinyt koko illan tallilla sateessa, mudassa ja liejussa eikä tämän vaivannäön huipennuksena ollut edes tämän parempaa rataa. Mielipiteeni suorituksesta muuttui hieman, kun näin radan videolta. Sehän näytti taas paremmalta kuin tuntui! Tietenkin Vake olisi saanut olla paljon tarmokkaampi, mutta raviohjelma näytti kuitenkin ihan asialliselta ja poni liikkui ravissa aika tasaisen pyöreänä. En edes alkanut puskea ja tuupata ihan niin hurjasti kuin aikaisemmin on kouluradoilla käynyt. Ei tämä vielä huikean hyvä rata ollut, mutta niin paljon huonompiakin olemme tehneet että tässä näkyy jo pientä kehitystä. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vaikka Vaken liikkuminen radalla edelleen hyytyy ei sen ravi enää kuitenkaan mene sellaiseksi kaameaksi nitkutukseksi kuin muinoin vaan siinä säilyy tahti ja jonkinlainen letkeys. Pisteetkin olivat paremmat kuin osasin odottaa, eli tasan 58%. Ei hullummin helposta B:stä ottaen huomioon koulukisahistoriamme! Tällä tuloksella jäätiin vaivaisen puolen pisteen päähän sijoituksesta, eli jos olisin hieman panostanut teiden ratsastukseen ja tehnyt edes toisen loivan kiemuran huolellisemmin niin olisimme olleet heittämällä palkinnoilla tässä kisassa. Toisaalta en kyllä olisi tällä suorituksella ihan kokenut ruusuketta ansainneeni. Joka tapauksessa ensi kerralla on syytä olla skarpimpana teiden ratsastuksen suhteen. Paljon jäi parantamisen varaa, mutta koska koulukisauramme näyttää jossain määrin nousujohteiselta niin eteenpäin voi jatkaa ihan motivoituneena.

Videosta kiitos Teijalle!

Hieman tasapaksu K.N. Special

Oman seuran kevään ensimmäisissä ja ainoissa koulukisoissa ratsastin minulle uudella koulukisahevosella eli Eetulla. Luokkamme oli K.N. Special, jossa menimme oman tallin tuntiratsukoille avoimessa sarjassa. Kovin suurta harjoitusmäärää ei minulla Eetun kanssa ole takana, mutta lähdinpä nyt kokeilemaan koulukisoihin vaihteeksi vähän erilaista hevosta eli sellaista joka ei ainakaan hyytyisi radalle niin kuin koulukisaratsuni yleensä tuppaavat tekemään. Eetun kanssa puolestaan haasteena oli ennen kaikkea pyöreys ja siirtymisten suorittaminen paino takaosalla.

Verryttelyaikaa tuli tällä kertaa aika sopivasti. En tiedä, olisiko kannattanut käydä ulkona verkkailemassa tilavammalla kentällä, mutta nyt pysyimme maneesin verryttelyalueella. Yritin tässä notkistella Eetua taipumaan molempiin suuntiin ja suoristaa etuosaa sekä ratsastaa muotoa sitä myötä pyöreämmäksi. Kyllä Eetu siinä pikkuhiljaa hieman pehmeni, välillä myötäsi niskastakin hyvin mutta ei se oikein jäänyt pyöreäksi pidemmäksi aikaa. Vasta-asetukset tuntuivat tehoavan parhaiten. Meno jäi kuitenkin kokonaisuudessaan melko jäykän ja vinon oloiseksi. Ihan odotettavaa oli etten saanut kisaverryttelyssä hommaa toimimaan yhtä hyvin kuin parhaimpina päivinä tunnilla.

Kun pääsimme aitojen sisälle ennen oman vuoron aloittamista tuntui meno hetkellisesti paremmalta tässä isommassa tilassa. Ravailin ja laukkasin parit ympyrät ja suunnanmuutokset eikä Eetu tuntunut hassummalta. Kun sain lähtömerkin ja lähdin aloittamaan ohjelmaa tämä hyvä tuntuma katosi, ja alkutervehdykseen ravattiin hirvimoodissa. Harmillisesti Eetu ei ihan malttaut seistä pysähdyksessä paikoillaan. Totesin liikkeelle lähtiessä että eipä tässä taideta kovin pyöreänä ja kauniissa muodossa liikkua, mutta pelastetaan mitä pelastettavissa on täsmällisellä teiden ja siirtymisten ratsastuksella. Yksi tyytyväisyyden aiheista tällä radalla olivatkin loivat kiemurat, joilla kerrankin tein huolella taivutukset molempiin suuntiin ja sain näistä kuvioista 6,5. Täsmällisyyden ja tarkkojen teiden lisäksi en sitten saanut esitettyä juuri muuta hienoa. Menoa leimasi tietynlainen vaisuus, eli ratsastin turhankin varovaisesti sen sijaan että olisin esittänyt ohjelman vähän reippaammin ja näyttävämmin. Eetu olisi kyllä liikkunut enemmänkin jos vain olisin pyytänyt, mutta enpä muistanut pyytää. Keskiravikin jäi käytännössä kokonaan esittämättä huonon valmistelun ja ponnettoman ratsastuksen vuoksi. Vasta ohjelman lopulla ennen toista laukkaosuutta hoksasin että voisihan tässä vähän eteenkin ratsastaa, ja vasemmassa laukassa ratsastin pohkeella vähän rohkeammin. Molemmilla laukkalävistäjillä Eetu pudotti laukan pois liian aikaisin, ja tajusin etten ole sen kanssa koskaan edes harjoitellut laukkalävistäjiä. Yritin varmistella tuuppaamalla eteen lävistäjän loppua kohti, mutta ehkä tällainen tuuppaus jopa myötävaikutti siihen että Eetu pudotti herkemmin kuin jos olisi saanut laukata häiritsemättä. Lopputervehdyksestä tuli radan ainoa seiska, sillä onnistuin vaisusta käynnistä huolimatta ratsastamaan suoraan ja tällä kertaa Eetu myös seisoi paikoillaan.

Eetu sai tietenkin taputuksia tunnollisesta suorittamisesta, mutta omaan osuuteeni en ollut kovinkaan tyytyväinen. Puksuttelin radan läpi aika tarkasti ja täsmällisesti, mutta miksi en tosiaan edes yrittänyt työstää ponin liikkumista radalla paremmaksi? Vaikken saanut ponia liikkumaan pyöreänä ja "kahdella ohjalla" niin olisi sitä nyt kannattanut edes vähän ratsastaa eteen ja aktiivisempaan liikkeeseen! Kyllähän minun pitäisi jo pikkuhiljaa tietää että kouluradalla esitetään reipasta, aktiivista menoa eikä unohduta hipsuttelemaan. Eetun kanssa aktiivisempi eteneminen olisi ollut jopa mahdollista, sillä sen kanssa ei radalla missään vaiheessa tullut puskemisfiiliksiä eikä se hyytynyt tai jumittanut. Tuomarin loppukommenteissa olikin oikein osuva ohje "hevonen saisi liikkua paremmin pohkeesta eteen kohti tuntumaa, jotta saisit sen ratsastettua pyöreämpään muotoon". Juuri niin! Istunnan osalta tuli taas huomautusta ryhdistä, eli päästin tavanomaiseen tapaan ylävartalon lysähtämään keskittyessäni ohjelman ratsastamiseen. Käsiäkin tulin levittäneeksi liikaa kun yritin Eetua asettaa. Oma huomioni oli että ohja olisi saanut radalla pysyä lyhyempänä jotta kädet olisi saanut pidettyä paremmin kannettuna.

Pistesaldoksi tuli tasan 60%, eli senkin perusteella tämä oli hieman tasapaksu perus-ok suoritus josta puuttui loistokkuus ja näyttävyys. Onneksi en lähtenyt edes yrittämään helpon A:n ohjelmaa, vaikka siihenkin suuntaan tuli jossain vaiheessa pientä vihjailua. Eetu sai prikulleen saman tuloksen vielä toisen ratsastajansa kanssa, ja lopulta luokka päättyi niin että me kaksi Eetun ratsastajaa jaoimme ensimmäisen sijan. En kokenut tällaisella ratsastuksella tätä ihan ansainneeni, eli en osannut oikein iloita sijoituksesta. Ehkä minun ei kuitenkaan kannata olla itselleni liian ankara vaan todeta että kisakokemusta taas tämäkin ja ensi kerralla sitten kovempi tsemppi päälle oli silloin alla mikä hevonen hyvänsä. Ainakin tämänkertainen pieni turhautuminen johti siihen että ilmoittauduin loppukesän kouluratakurssille harjoittelemaan sitä että kouluohjelman aikanakin voi oikeasti toimia ja ratsastaa.

K.N. Special jarrut pohjassa

Kauden viimeiset koulukisat ratsastettiin läpi tuulisessa kelissä Eino-myrskyn keskellä. Sää Oulussa oli kuitenkin ennustettua parempi, joten tuuli ei kisoja loppujen lopuksi edes häirinnyt. Kovimmat tuulet ajoittuivat juuri oman verryttelyn ja radan aikoihin, mutta Elmo ei pienestä maneesin kolinasta välittänyt mitään. Aluksi vähän katseltiin korvat pystyssä että mikäs tämä juttu on kun maneesiin onkin rakennettu koulurata, mutta sen kummemmin ei Elmoa jännittänyt vaan se oli tapansa mukaan liiankin lunkisti liikkeellä.

Verryttely meni aika lailla pieleen sillä en saanut Elmoa yhtään heräteltyä. Meno oli tosi tahmeaa, enkä löytänyt ratkaisua jolla olisin yhtäkkiä saanut Elmon pyrkimään itse eteenpäin. Missään vaiheessa ei oikein päässyt apuja hellittämään ja jättämään ponia rauhaan. Tätähän se on ollut tunneillakin aina aluksi, mutta toisin kuin tunneilla nyt ei aika ja tila riittänyt siihen että tahmavaiheesta olisi päästy yli. Laukannostoissa oli pahoja ongelmia kun lähdin liikaa tuuppaamaan ja heilumaan istunnalla. Laukka ei myöskään tahtonut pysyä yllä vaan Elmo oli haluton laukkaamaan pidempiä pätkiä. Tuli ihan paha mieli siitä miten paljon joutui raipalla ja kannuksella ratsastamaan, mutta poni ei niihinkään oikein reagoinut. Tässä toivottomassa tilanteessa sitten lähdettiin radalle aloittamaan omaa suoritusta.

Lähtömerkkiä odotellessa sain Elmon aavistuksen verran reipastumaan niin että aloitettiin ohjelma kohtuullisen hyvin ravaten. Vauhti kuitenkin hiipui pian, ja kaikki radalla kohtaamamme ongelmat olivat suoraa seurausta täysin puutteellisesta eteenpäinpyrkimyksestä ja hitaudesta pohkeelle. Kun piti kovasti työntää ponia eteenpäin niin oli hankala keskittyä huolellisiin teihin, ja niinpä mm. ensimmäinen loiva kiemura jäi huomaamatta aivan liian pieneksi ja voltti vasemmalle oli epämääräisen muotoinen. Keskiravia ei irronnut sitten yhtään, ja harjoitusravi oli flegmaattista löntystelyä. Kun päästiin käyntiosuuteen niin tuntui että tästä ei ponia saa enää mitenkään liikkeelle raviin tai laukkaan.

Ensimmäiseen laukannostoon tulin kamalalla paniikilla kun pelkäsin että laukka ei nouse, ja niinpä hermojen pettäessä lähdin soutamaan ylävartalolla. Hiljaa istuen olisi nosto voinut onnistuakin, mutta nyt ei. Huolellisemmalla yrityksellä sain onneksi Elmo lopulta laukkaan asti mutta pahasti myöhässä. Pääty-ympyrällä ja sen jälkeisessä kulmassa oikea laukka sujui itse asiassa kohtuullisen hyvin eteen, mutta pohje sai kyllä olla koko ajan mukana. Lävistäjällä taisin alkaa taas tuupata istunnalla, ja Elmo pudotti raville heti lävistäjän alkupuolella. Annoin periksi enkä edes yrittänyt nostaa laukkaa takaisin, sillä nätisti ja eleettömästi se ei olisi noussut. Vasemman laukan noston valmistelin paremmin, mutta taas nosto vähän myöhästyi pisteestä ja hermostuksissani soudin ylävartalolla. Pääty-ympyrän verran sain Elmon säilyttämään laukan, mutta uralle tullessa loppui puhti ja pudottiin taas raville. Kulmassa yritin paniikissa nostaa laukan uudestaan, ja lopulta lävistäjällä sain Elmon nyhjäistyä takaisin laukkaan. Vähemmällä heilumisella olisi taas voinut onnistua paremmin. Laukasta käyntiin päästiin suhteellisen vähillä raviaskelilla kun Elmolla oli niin jarrut päällä. Käynnissä nähtiin sitten pientä tuntumalle pyöristymistäkin, mutta kovin hidasta oli etenemisemme aina lopputervehdykseen asti.

Pisteitä radasta tuli 54,4%:n edestä. Sain lopulta luokan jumbopalkinnon tsemppipalkinnon, mikä olikin oikein kivaa sillä palkintona oli ratsastussukat. Tuomarin terveiset oli että hyvin tsempattu loppuun asti, ja yritä saada poni heräämään muulla tavoin kuin pohkeella kaivamalla. Siinäpä se pulma on että miten Elmo saataisiin virkistymään. Luonnollisestikin olisi osattava ratsastaa niin että eteenpäin liikkuminen ja pohkeeseen reagointi olisi Elmolle palkitsevampaa (eli vähemmän sitä jatkuvaa ja tehotonta pohkeella tuuppaamista). Nykysysteemillä homma taitaa Elmolle näyttää siltä että ei paljon viitsi reagoida kun koko ajan se kuski kuitenkin puskee pohkeella teki niin tai näin. Kisaradalla ja -verryttelyssä ongelmaksi koitui myös se että istunta oli selvästi liikettä jarruttava, kun en saanut itseäni rentoutettua istumaan ponin ympäri ja lantiosta ylös ja eteen tilaa antaen. Tunnilla olen Elmon selässä ajoittain onnistunut löytämään sellaisen istunnan joka paremmin ratsastaa takaa eteen ja antaa tilaa liikkua, mutta nyt kisoissa jännityin istunnasta kasaan ja lonkista kiinni mikä näkyy kamalana jalkojen heilumisena.

Ensimmäinen ajatus radan jälkeen oli että taidanpa vaihtaa harrastusta kun olen näin toivoton tapaus joka ei vaan osaa ratsastaa. Pian aloin kuitenkin suunnitella että kyllä muuten menen Elmolla toistekin koulukisoihin, sillä eihän tätä nyt vaan voi jättää tähän. Ei ehkä kannata olla yltiöoptimistinen ja ajatella että maagisesti opin yhtäkkiä ratsastamaan ja keväällä korjataan palkinnot kotiin liitäen liikkuvan Elmon kanssa, mutta haluan silti jatkaa Elmon kanssa tästä eteenpäin. Jos sitten seuraavissa kisoissa tehtäisiin edes aavistuksen parempi rata.

K.N. Special, toinen sija ja päiväni murmelina

Poseeraus suorituksen jälkeen.

Vuoden viimeisissä kisoissa menin siis Jussilla K.N. Specialin. Luokassa oli erikseen a- ja b-osat junioreille ja senioreille, ja seniorisarjassakin oli mukavasti kuusi osallistujaa kun mukana olivat lisäkseni Anne Peralla, Nora Valmalla, kolmas leirikaveri sekä pari yksityisratsukkoa naapurista. Jussi meni alle junnusarjassa yhden radan, ja ehti sen jälkeen levätä hetkisen tallissa. Kisapäivän sää oli ikävän sateinen, ja olin hieman huolissani siitä kuinka pahasti ehtisin kastua ja paleltua kentällä alkukäyntejä kävellessä. Tämän suhteen tuuri oli kuitenkin tänään puolellani, sillä sade lakkasi juuri kun tuli aika lähteä ulos kävelemään. Onnistuin myös ajoittamaan verryttelyn sopivasti niin että ehdimme kävellä ulkona juuri passelisti vajaan 10 minuuttia ja sitten päästiin maneesiin verkkailemaan kunnolla.

Verryttelyssä Jussi oli varsin lupaavan oloinen (ja kymmenen kertaa parempi kuin kisaverkassa viimeksi). Liikkui ihan reippaasti ja hakeutui alusta asti pyöreäksi, ja myös oikealle asettaminen ja taivuttaminen luonnistui melko helposti. Alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti ravasin ensin keventäen pari kierrosta ja sitten otin heti oikeaa laukkaa kevyessä istunnassa. Näin laukka lähtikin rullaamaan ihan mukavasti. Muutoin verkassa ratsastin siirtymisiä, erityisesti laukasta käyntiin sekä ravi-käynti-ravi, ja ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin taivutellen. Pääsääntöisesti meno oli varsin miellyttävää, eikä isompia ongelmia ilmennyt. Pientä keskiravinpoikastakin onnistuin houkuttelemaan esiin. Kokonaisuudessaan ehdittiin siis verkata kahden edellisen ratsukon suoritusten ajan, ja tänään ainakin se oli oikein riittävä aika.

Verryttelyn sujuvuudesta huolimatta Jussin liike alkoi hyytyä siinä vaiheessa kun tuomari antoi lähtömerkin. Suoritukseen mahtui sekä hyvää että huonoa. Olin ehkä hieman pettynyt hyvän verkan jälkeen mutta toisaalta iloinen siitä että rata oli parempi kuin edelliskisoissa. Tarkempi analyysi suorituksesta alla videon jälkeen. Tuloksemme oli 144,5 pistettä eli 57,8%, mihin olin toki vähän pettynyt. Tulos oli itse asiassa prikulleen sama kuin minkä saimme huhtikuussa samasta ohjelmasta samalta tuomarilta, ja kun keväällä hävisimme Annelle ja Peralle 2,5 pistettä sijoittuen sennusarjassa toiseksi, jäimme tänään Annesta ja Perasta 2 pistettä ja päädyimme jälleen kakkossijalle. Kieltämättä tuli hieman Päiväni murmelina -olo, etenkin kun tämä kuvio missä Anne ja Pera voittaa ja me Jussin kanssa ollaan toisena on toistunut tässä viimeisen vuoden aikana jo aika monta kertaa.

Mihin olin tyytyväinen:

Meno tuntui paljon paremmalta ja sujuvammalta kuin viimeksi! Jussi ei juminut niin pahasti eikä sitä tarvinnut koko ajan työntää eteen (paitsi käynnissä). Pystyin siis keskittymään paremmin mm. huolellisten teiden ratsastamiseen. 

Jussi liikkui tasaisen pyöreänä läpi radan. Erityisesti laukassa muoto oli myös kivan ryhdikäs ja lyhyt, ja ohjelman loppuosan nähnyt ope kehuikin jälkikäteen että muoto näytti hyvältä.

Hevonen liikkui selästäkin oikein päin siinä määrin että ravissa oli helppo istua.

Raviohjelma oli mielestäni varsin mukava. Keskiraviinkin tuli edes pieni ero (vaikkei se vielä riittävä ollutkaan).

Laukasta käyntiin siirtyminen onnistui hyvin ja tasapainoisesti. Saatiin tästä radan vaikeimmasta(?) tehtävästä peräti kutonen mistä olin todella iloinen. Viimeinen laukkalävistäjä oli muutenkin hyvä.

Uskoakseni muistin tällä kertaa olla maiskuttamatta radalla (ainakaan tuomari ei asiasta mitään maininnut). 

Paria kämmäiltyä kohtaa (ks. alla) lukuunottamatta ohjelma oli kokonaisuutena mielestäni ihan ok. 

Ruusukesija on aina kiva! Yllätyin iloisesti kun tajusin olevani luokassa toinen, sillä pisteet kuultuani olin ensin ihan varma että ei sijoituttu.


Mikä jäi kaivelemaan:

Jussi olisi saanut liikkua vielä aktiivisemmin ja paremmin pohkeen edessä laukassa ja ravissa.

Käynnissä oli todella tahmeaa, ja takaisin raviin siirtyminen oli myös aika työlästä.

Oiottiin kulmista.

Videolta suorituksen nähtyäni jäin miettimään painuuko Jussi ravissa ajoittain turhan matalaksi ja jopa kuolaimen alle?

Vasemman laukan nosto I:ssä meni täysin pipariksi. Jussi lähti liiraamaan oikealle karkuun ja nosto myöhästyi todella pahasti. Tuli pieni paniikkihetki kun tarkoitus olisi mennä laukassa vasemmalle mutta hevonen häviääkin ravissa oikealle. Olisi ilmeisesti pitänyt jo aikaisemmin valmistella nosto herättelemällä Jussi kunnolla. Laukannostot jännitti ohjelmassa etukäteen eniten ja ei näköjään suotta.

Tein tosiaan verkassa paljon laukasta käyntiin siirtymisiä. Jussi ilmeisesti oli päätellyt että tämä on se mitä tänään halutaan, ja kiltisti tarjosi käyntiä heti ensimmäisen laukkalävistäjän jälkeen. Harmi vaan että siirtymä olisi ohjelman mukaan tullut raviin. Käveltiin siis kulma ja menetettiin piste tai puolikas. Olisi varmaan riittänyt pienempikin pidäte siinä siirtymisessä.

Viimeksi kisoissa tein pysähdykset myöhässä pisteestä joten nyt keskityin oikein tarkkaan katsomaan ne kohdilleen. Silti kaikki kolme pysähdystä olivat edelleen myöhässä. En vaan osaa.

Prosentit oli huonommat kuin viime kisoissa B:0:sta vaikka omasta mielestäni tänään meni paljon paremmin (ja tuomarikin oli sama). Masentavaa.

Jussi otti toisella kuskilla samasta ohjelmasta junnusarjassa kolme pistettä (eli 1,2 prosenttiyksikköä) enemmän, enkä tietenkään voi olla ajattelematta että minun olisi pitänyt pystyä Jussin kanssa samaan tulokseen. Toisaalta sijoittuminen tällä minun tuloksella tuntuu vähän tyhmältä, kun junnujen sarjassa (tai yhdistetyssä kaikkien sarjassa) näillä pisteillä ei olisi ollut asiaa palkinnoille. Ikätasoitus rules - tai sitten ei.

Kisaamisten pariin palataan kevätpuolella, ja sitä odotellessa voisi talven aikana yrittää opetella nostamaan laukan ratsastamaan.

K.N.Special ja ei niin ansaittu ruusuke

Kevään toisissa ja samalla viimeisissä koulukisoissa osallistuin Jussin kanssa peräti helppo B -tason ohjelmaan eli K.N.Specialiin. Luokka oli jaettu a- ja b-osioihin siten että junnut ja sennut kisasivat omina ryhminään. Jussilla meni yksi junnukuski ennen minua, ja sain siis hevosen alleni jo hyvin verryteltynä. Omassa verkassani keskityin suunnitelmani mukaisesti ratsastamaan siirtymiä eri askellajien välillä sekä keventämään hevosta ravissa rennoksi ja irtonaisesti. Kovasti yritin saada esiin hieman energisempää ja lennokkaampaa liikkumista, kun aiemmilla radoillamme pääongelma on ollut liian vaisu ja tahmea eteneminen. Jussi ei nyt toiminut verkassa yhtä hienosti kuin viime kisoissa, mutta oli se vähintään yhtä hyvä kuin eilisellä tunnilla. Alkuun meno oli hieman jännittyneen oloista, mutta verryttelyn mittaan hevonen rentoutui jolloin alkoi olla vähän helpompi istua siellä harjoitusravissakin. Hetkittäin liikuttiin mukavasti pyöreänä, välillä taas hevonen jännittyi ja nosti pään ylös. Itseäni ei tuntunut tällä kertaa juurikaan jännittävän.

Rataa aloittaessa Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavan ryhdikkäänä ja rentona ja itsellänikin oli ihan hyvä fiilis. Pituushalkaisijalle tullessa tuntui takaosa olevan vasemmalle ja siltä se oli tuomarin silmiinkin näyttänyt. Tämän saman takaosa vasemmalla kulkemisen olen kyllä huomannut aina tunneillakin Jussilla mennessäni joten sinänsä ei mitään uutta auringon alla, olisi vaan pitänyt vasemmalla pohkeella nyt töniä hevosta suorempaan alkutervehdykseen tullessa. Ensimmäinen loiva kiemura sujui ihan nätisti, tosin oikealle taivuttaminen taisi jäädä vajavaiseksi. Keskiravi tuntui tänään irtoavan ainakin jotenkuten, selkään huomasin kyllä selkeän eron mutta ei se vielä riittävä ollut kuitenkaan. Voltilla oikealle oli taas vähän nihkeää taipumisen kanssa. Tässä kohtaa taisin huomata että hiippaillaan turhan ponnetonta ravia. Seuraavan loivan kiemuran taisinkin sitten ratsastaa tien puolesta huolimattomasti kun keskityin hevosen liikkumiseen. Lyhyelle sivulle päästessä yritin edelleen saada lisää aktiivisuutta raviin, mutta Jussi taisi reagoida tähän lähinnä hännällä huiskimalla. Kolmen askeleen käyntiin siirtyminen lävistäjällä osui hyvin kohdilleen kentän keskelle, ja Jussi siirtyi ravista käyntiin oikein mielellään. Osasin ennakoida sen hitauden pohkeelle joten aloin kehottaa saman tien pohkeilla takaisin raviin, ja näin taisi niitä asekeleita tulla sitten oikea määräkin. Käyntiin siirtyminen H:ssa tuli mielestäni ihan kivasti, mutta tuomari oli toivonut vielä "sujuvampaa" siirtymistä enkä ole ihan varma mitä tämä nyt sitten tarkoitti. Käynnissä Jussi säilyi pyöreällä kaulalla pysähdykseen asti  mutta onnettoman tahmeaa se eteneminen oli. Pysähdys I:ssä tuli kohdilleen mutta liikkeelle lähtö oli taas vähän tahmaista samoin kuin raviin siirtyminen B:ssä. Laukka nousi mielestäni ihan hyvin, mutta sen jälkeen tulikin kuskille pieni nukahdus ja Jussi pääsi oikaisemaan pääty-ympyrän turhan pieneksi, eikä laukkakaan oikein lähtenyt rullaamaan kun melkeinpä unohdin pohkeeni kokonaan. Ympyrän jälkeen heräsin taas horroksestani ja yritin herätellä hevostakin reippaampaan laukkaan. Lävistäjällä laukka taisikin sitten sujua vähän paremmin eteen. Siirtyminen raviin tuli hyvin uralle saapuessa eikä etuajassa, mutta meni hieman epätasapainoiseksi ja Jussi kipitti kulman läpi taipumatta ja pää ylhäällä. Ratsuni selvästikin arveli seuraavan laukannoston tulevan jo lyhyeltä sivulta joten se juoksi koko lyhyen sivun läpi jännittyneenä ja pää ylhäällä yrittäen vähän ennakoida. Kulman jälkeen se taas rentoutui ja nostoon kentän keskelle tultiin ihan hyvässä tasapainossa. Nosto vaan olisi saanut olla terävämpi vaikka se oikeaan pisteeseen tulikin. Laukkaympyrä vasemmalle oli mielestäni onnistunut, ympyrä oli nyt oikean kokoinen ja laukka tuntui etenevän jo energisemmin (tuomarin mielestä ei kuitenkaan vielä tarpeeksi energisesti). Ympyrän jälkeen kulmassa hevonen taisi hieman kaatua sisään mutta lävistäjä oli ihan tasapainoinen. Käyntiinsiirtyminen ei kuitenkaan onnistunut toivotunlaisesti vaan se tuli kättä vasten ja pari raviaskelta mahtui väliin. Lopputervehdykseen tultiin taas turhan hidasta ja nukahtanutta käyntiä madellen mutta pysähdyksessä Jussi malttoi seistä hyvin paikoillaan. 

Tuomarin arvostelu suorituksestamme.

Päälimmäisenä tunteena radalta poistuessa oli että tämähän meni ihan hyvin, ja taputtelinkin Jussia tyytyväisenä. Olin oikeastaan odottanut huonompaa suoritusta. Toki tiedostin että liikkeen energisyyteen jäi edelleen paljon toivomisen varaa. Kokonaisuudessaan rata meni arvioni mukaan lähestulkoon yhtä hyvin kuin viimeksi helpossa C:ssä kisatessamme, mutta luonnolisestikin helpossa B:ssä on arvostelu jo vähän tiukempi ja sitä myöten prosentit alhaisempia. Arvostelupaperissa oli pisteitä väliltä 5.5-6.5 höystettynä yhdellä seiskalla sekä neljäpuolosella siitä laukka-käyntisiirtymisestä. Lopputulos oli 144.5 pistettä eli 57.8%, ja näin ollen pistetavoitteeni (55% ylitys) täyttyi. Lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta tuli ymmärrettävästi vitoset, istunnasta armeliaasti kutonen. Käsien kantamisesta tuli sanomista ja olinkin hieman kauhuissani kun tajusin että en koko radan aikana ajatellut käsiäni ollenkaan joten ne olivat varmaan ihan levällään ja levottomasti värkkäämässä hevosen nenää alas kuten ne tahtovat aina omia aikojaan tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna minusta myös tuntuu että Jussi olisi hyvinkin saattanut liikkua reippaammin kunhan vain olisin radalla muistanut sitä tomerammin eteen ratsastaa; nyt ei tilanne ollut se että olisin koko ajan punkenut hiki hatussa jumittavaa hevosta eteenpäin, vaan ennemminkin jäin vain tyytyväisenä matkustelemaan ja humputtelemaan sitä pientä nössöravia.

Pisteeni oikeuttivat tänään neljän lähtijän sennuluokassa toiseen sijaan. Olin ollut siinä käsityksessä että neljän lähtijän luokasa vain voittaja palkitaan, mutta kun hengailin juuri kansliassa tuloslistan printtauksen aikana huomasin että katkoviiva olikin vedetty tuloslistassa minun nimeni alta. Olin hetken aikaa ihan pöllämystynyt ja yritin kivenkovaan väittää kansliahenkilökunnalle että ei neljästä ratsukosta voi kaksi sijoittua, mutta minulle vakuutettiin että niin se sääntöjen mukaan menee. Piti  vielä jälkikäteen kotona tarkistaa asia kilpailusäännöistä omin silmin, ja näinhän se tosiaan menee että kaksi neljästä palkitaan. Sainpa siis taas sinisen ruusukkeen vaikka tuntuikin että en ruusuketta tänään ollut ansainnut koska a) ratsastin rumasti (case in point: kädet), b) se nyt vaan on hölmöä että puolet lähtijöistä sijoittuu, ja c) samassa ohjelmassa junnujen osiossa ratsukoita jäi palkintosijojen ulkopuolelle korkeammilla pisteillä kuin mitä minä sain (esimerkiksi Jussin toinen kuski sai yhden pisteen enemmän kuin minä mutta ei sijoittunut). Pakko kuitenkin myöntää että kyllä se ruusuke kaikesta huolimatta aina vähän kirkastaa mieltä, joten iloinen yllätyshän se oli päästä palkintojenjakoon. Jussia en tosin enää kiusannut palkintojenjaolla vaan kävin siellä ihan vain jalkaisin. Video palkintojenjaosta.

Kuvamateriaalia ei kisoista tällä kertaa taida olla ellei osoittaudu että joku tietämättäni minuakin kuvasi. Omalla halpiskökkökamerallani ei maneesissa saa tolkullisia kuvia, mutta alla pari otosta Jussista kilpailusuoritukseen jälkeen sen vaihdettua jo vapaalle. Jussille paras palkinto olikin varmasti päästä jatkamaan sunnuntaipäivää leppoisasti kavereiden kanssa tarhassa (ja hemmottelinhan minä toki sen tänään piloille makupaloilla).