Ratkaisu löytyy oikeasta lavasta

Torstain tunnilla oli hauska teema eli "ponivalmennus". Vielä hauskempaa oli että minun pikkuponini oli Osku, jolla on aina niin kivaa mennä. Ikipirteästä Oskusta ei kyllä millään uskoisi että sillä on ikää jo 22 vuotta!

Verryttelimme ensin kevyessä ravissa poneihin tutustuen. Ero oikean ja vasemman kierroksen välillä oli Oskulla huomattava. Oikealle se kipitti sisälapa edellä kaatuen, kun taas vasemmalle oli helpompi löytää ulko-ohjan tuntuma ja koko poni liikkui rennommin ja pehmeämmin. Ei ollut vaikea päätellä että oikean lavan suoristaminen oli Oskun kanssa avainasia. Tätä päästiinkin pian työstämään tehokkaasti, sillä siirryimme ratsastamaan väistöjä ympyrällä.

Ympyrällä menimme ensin väistöpätkiä käynnissä, ja myöhemmin näihin lisättiin mukaan raviinsiirtymiset hetkellä jolla hevonen väistön ansiosta suoristui ja myötäsi. Oskun takaosa oli helppo saada väistämään ulos ympyrältä, mutta haastavampaa oli saada ulkolapa kunnolla mukaan liikkeseen ja poni näin ollen suoraksi. Ope kehotti molempiin suuntiin tekemään väistöä avotaivutuksen tapaisesti, eli kääntämään etuosaa ympyrän uran sisäpuolelle pelkän takaosan ulos väistättämisen sijaan. Ulko-ohja ja -pohje olivat tietenkin ne avut jotka ottivat ulkolavan hallintaan. Aikansa kesti ennen kuin liike alkoi tehdä tehtävänsä, mutta kun sitkeästi jaksoin pyytää etuosaa ja ulkolapaa sisäänpäin alkoi Osku hieman myödätä. Open ohjeiden mukaisesti pyrin palkitsemaan Oskun myötäyksellä jo varsin pienistä edistysaskelista. Vasemmassa kierroksessa väistäessä Osku alkoi jo toden teolla ryhdistäytyä etuosastaan ja pureskella kuolainta kaulaa pyöristäen. Tähän suuntaan tarvittiin vielä pientä säätöä kaulan suoruuteen, eli kaulan tyvi piti saada siirtymään oikealta vasemmalle ja kaulan ollessa suorana asetus rehellisesti niskasta. Käytin apuna oikeaa ohjaa joka vaikutti kohti kaulaa painaen, ja pienissä paloissa kaula todellakin suoristui. Näillä hetkillä löytyi myös oikein kiva pyöreä raami ja etuosan kevenemisen tunsi selvästi. Väistöjen avulla saatiin siis oikein hienojakin askeleita, ja välillä sain säilytettyä suoruuden ja muodon ravissakin vähän aikaa.

Myös laukat mentiin ympyröillä. Vaikka olin käyntiväistöillä saanut Oskun oikeaa lapaa jo suoristettuakin en oikeassa laukassa saanut siihen enää otetta. Niinpä oikeassa laukassa meno oli enimmäkseen lapa edellä kaatumista ja samalla kiireistä etupainoista kipitystä. Muistan kuinka viime kesänä palaset loksahtivat Oskun kanssa oikeassa laukassa hienosti kohdilleen kun sain oikean lavan suoristettua "sisäpohkeen ympäri", mutta nyt en oikein keksinyt kuinka olisin tähän tulokseen päässyt. Niinpä oikean laukan vinousongelma jäi ratkaisematta ja poni tasapainottomaan kipitysmoodiin. Vasemmassa laukassa suoruutta oli helpompi hallita, ja vasen laukka olikin paljon pyörivämpää, maltillisempaa ja tasapainoisempaa. Toki edelleen piti vähän töniä oikeaa lapaa joka yritti pullahtaa ulos.

Lopuksi ravatessa totesin Oskun toimivan oikeassa kierroksessa jo paljon paremmin kuin alkutunnista, eli sisälapa ei enää niinkään puskenut vaan oikealle pääsi taivuttamaan ja asettamaan sekä myötäämään sisäohjasta. Jotain korjausta olin tunnin aikana siis onnistunut tekemään. Oikea lapa oli Oskulla oikeastaan ainoa asia johon piti keskittyä, ja kun oikean lavan puskeminen vinoon vähänkään korjaantui alkoi poni heti pyöristyä. Teorian tasolla resepti oli siis hyvin yksinkertainen, ja huomasin kyllä hyvin selvästi milloin etuosa oli suora ja milloin ei. Suoristamisen käytännön toteutus vaan oli tässä se vaikea pala, mutta kun se onnistui edes hetkeksi niin muutos Oskun liikkumisessa oli oikein palkitseva.

Se yksi hieno minuutti

Kisa-aamun jälkeen oli sunnuntai-iltapäivänä vielä normaali vakiotunti. Kun tiesin kuka tunnin pitää niin arvasin saavani jonkun hauskan pikkuponin, ja oikeassa olin sillä ratsuni oli ikinuori Osku. Ei tästä ponista kyllä mitenkään arvaisi että ikää on jo 21 vuotta. Osku oli kuulemma ollut kesäloman jälkeen lyhyellä sairaslomalla ja mennyt sen jälkeen lähinnä jatkotason tunteja, joten olihan se vähän rautakanki. Omat ajatukseni pyörivät vielä aivan liikaa aamun kisasuorituksen analysoinnissa, joten keskittymiseni käsillä olevaan tehtävään eli Oskun jonkinsorttiseen läpiratsastamiseen oli aika huonoa.

Tunnin tehtäviin kuului siirtymisiä sekä askelpituuden vaihteluita askellajien sisällä. Lisäksi pyöriteltiin ympyröitä ja voltteja. Oskun kanssa haasteena tosiaan oli rehellinen asettuminen ja taipuminen, ja aika vinostikin se liikkui niin että takaosa liirasi vasemmalle etuosa oikealle. Näitä asioita yritin työstää läpi koko tunnin vaihtelevalla menestyksellä. Ongelmana oli että en malttanut pitää asettavalla ohjalla vastaan tarpeeksi pitkään, vaan myötäsin ilman kunnon syytä. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeaa löytää ulko-ohjaan kunnollista tuntumaa. Kun Osku sitten hieman myötäsi niskasta asetuksen vaikutuksesta sorruin siihen virheeseen että heitin ohjaa pois eteenpäin (ja päästin koko ylävartaloni kumartumaan eteenpäin) sen sijaan että olisin tehnyt myötäyksen tuntuman sisällä ja näin ollen estänyt ponia valahtamasta aivan etupainoiseksi myötäyksen hetkellä.

Ravissa liike jäi usein vähän turhan säästeliääksi hiippailuksi, sillä vaikka Osku on periaatteessa reipas niin kyllä sitäkin pitää muistaa pohkeella ratsastaa. Askel olisi siis saanut olla pidempi ja energisempi, mikä olisi varmaankin auttanut myös tuntuman ja pyöreyden löytämisessä. Laukassa oli tässä suhteessa asiat paremmin, sillä laukassa Osku eteni oikein hyvällä energialla, välillä tosin jopa vähän kiireisen oloisena. Oikeassa laukassa ympyrällä työskennellessä Osku kiirehti ensin eteenpäin tunkien samalla voimakkaasti oikeaa lapaa sisään. Ope ohjeisti suoristamaan niin että oikea lapa tulisi sisäpohkeen "ympäri" ja takaosaa sai samalla ajatella tuotavaksi sisäänpäin. En ole aivan varma mitä siinä sitten onnistuin tekemään oikein, mutta jokin vain loksahti yhtäkkiä kohdilleen niin että oikea lapa lakkasi tunkemasta sisälle ja poni suoristui kahden ohjan väliin kuin taikaiskusta. Samalla löytyi pyöreä muoto ja poni alkoi hienosti kantaa itseään. Laukattiin siinä joitakin ympyröitä tällä hienolla fiiliksellä. Enpä ole kyllä koskaan ennen saanut Oskua esittämään näin hyvää laukkaa!

Hienon laukkahetken jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuraveihin. Yritin ravissa etsiä samaa oivallusta ja loksahdusta kuin äsken laukassa, mutta sitä ei enää oikein löytynyt. Jännä miten kuitenkin yhdestä onnistuneesta minuutin tai parin pätkästä voi jäädä näin mainio fiilis, vaikka muilta osin tunti oli aika tuloksetonta yritystä. Ainakin nähtiin taas kerran se että kun vinona liikkuvan hevosen saa rehellisesti suoristettua niin samantien alkaa kaikki muukin toimia. 

Mihin pohkeet unohtui?

Eipä ollut ratsu kovin iso tälläkään kertaa, sillä sain Oskun. Pitkä aika siitä jo olikin kun olen tällä suosikkipikkuponillani viimeksi mennyt.

Ratsastettiin koko tunti pääty- ja keskiympyröitä joilla tehtiin siirtymisiä ja askeleen lyhentämistä/kokoamista. Aloitettiin pysähdyksillä käynnistä lyhentäen ja kooten käyntiä pysähdykseen tullessa, ja jatkettiin samalla idealla ravista käyntiin siirtymisillä lyhentäen ravia siirtymää kohti. Liikkeen kokoamisessa ja siirtymisissä oli tarkoitus hyödyntää tehokkaasti hengitystä ja vatsalihaksia, sekä ajoittaa pidätteet jaksottaisesti hetkeen jolloin ulkoetujalka ojentuu eteen. Samalla tarkkailtiin erityisesti suoruutta niin hevosen kuin ratsastajankin osalta sekä painon jakautumista tasaisesti molemmille istuinluille. Paljon oli mietittävää samanaikaisesti, ja olin vähän kuutamolla kun yritin yhtäaikaa ja vuorotellen keskittyä oikeaan hengitykseen (en saanut tähän otetta), oman kropan suorana pitämiseen (olin ihan linkussa vasemmalle), istuinluiden tunnusteluun, Oskun suoristamiseen (poni myös linkussa vasemmalle) ja pyöreyden hakemiseen asetuksella (myötäyksen ajoituksessa oli taas paljon toivomisen varaa). Ei toivoakaan että olisin hanskannut näistä edes kaksi yhtä aikaa.

Oikeaan kierrokseen onnistuin istumaan paremmin keskellä satulaa ja molemmilla istuinluilla, mutta molempiin suuntiin tuli kehotusta siirtyä satulassa enemmän vasemmalle sekä vetää oikeaa hartiaa taaksepäin. Vasempaan kierrokseen vinoutta oli hankalampi korjata vaikka hyvin selkeästi tunsinkin kuinka sekä minä että Osku olimme kiertyneet ympyrällä liioitellusti sisäänpäin oikean kyljen ulos pullauttaen. Osasyy omaan vinouteen on varmasti se että oikea lonkka on enempi jumissa kuin vasen, jolloin oikealta puolelta lonkkakulma ei aukea yhtä paljon ja oikea pohje jää helposti liian eteen. Oikeaan kierrokseen toimiva vinkki olikin että kun siirtää sisäpohkeen hieman taaemmas (takareittä kiinni hevoseen ja polvea irti satulasta) niin sisälapa saa paremmin tilaa kääntyä ja liikkua ja oikealle taivuttaminen onnistuu näin paremmin.

Pysähdyksissä ja siirtymisissä Osku toimi ajoittain erittäin pienillä avuilla ja lähes pelkästään istunnalla pidättäen, kun taas välillä ei pidäte ohjallakaan mennyt ihan heti läpi. Ehkä näillä hetkillä jännityin istunnasta liikaa niin että Osku vastusteli. Varsinaista kokoamista ei tietenkään päässyt tekemään kun ei poni kovin pyöreänä liikkunut. Hetkittäin sain Oskun myötäämään niskasta vähän pyöreämpään suuntaan, kunhan vaan sain asetuksessa pidettyä ulko-ohjan mukana ja myötäys ajoittui oikein. Pyöreyttä olisi pitänyt hakea vielä enemmän suoristuksen kautta, mutta en oikein missään vaiheessa saanut etu- ja takaosaa suoristettua samalle linjalle, ja oma vinous tietenkin vain pahensi tilannetta. Lisäksi aktiivisuus ei ollut useinkaan aivan riittävää, mutta tyhmästi unohdin pohkeet matkasta ja hämäännyin ratsastamaan liikaa ohjaan keskittyen. Oskun kanssa olen tehnyt ennenkin tämän virheen että kuvittelen sen liikkuvan eteen ihan riittävän aktiivisesti vaikka todellisuudessa näin ei ole. Oskulla kun oma moottori on eikä se varsinaisesti jumita niin on helppo ajautua pelaamaan pelkällä asetuksella pyöreyden hakemiseksi ja ratsastamaan vahingossa jopa vähän käsijarru päällä sen sijaan että ratsastaisi takaa eteen kohti tuntumaa.

Lopuksi laukattiin parin ratsukon ympyröillä, tehtävänantona vuoroin lyhentää ja koota laukkaa ja vuoroin ratsastaa pidemmällä askeleella eteen. Askelpituuden vaihtelu jäi kyllä Oskun kanssa sivuseikaksi sillä puutteita oli jo ihan peruslaukassa. Vasen laukka oli tosi nelitahtista, selätöntä ja hankalaa istua. Keskityin etupäässä saamaan istuntapalikoita kohdilleen huonolla menestyksellä. Askeleen lyhentämisyritykset johtivat yleensä raville putoamiseen. Oikea laukka oli parempi, pystyin istumaan siinä paljon paremmin sekä vähän jo työstämäänkin laukkaa sen sijaan että vaan kipitettiin eteenpäin. Sisäpohjetta ja asetusta olisi tarvittu paremmin läpi sillä Osku hieman kaatui sisälavalle. Pariin kertaan sain asetuksen ja myötäyksen onnistumaan niin että Osku lähti hiukan myötäämään niskasta sekä jäi hetkellisesti paremmin ulko-ohjalle. Takajalkoihin olisi sitten kaivattu lisää aktiivisuutta niin että laukka olisi pyörinyt vielä kolmitahtisemmin ja takajalkoja koukistaen, mutta iloisesti unohdin laukassakin pohkeilla vaikuttamisen.

Laukan jälkeen ehdittiin vielä hetki ravata oikeaan kierrokseen. Osku tuntui nyt pehmeämmältä ja vastaanottavaisemmalta, ja itsekin olin vihdoin lämmennyt sen verran että aloin saada parempaa otetta menoon. Keskiympyrällä sain nyt Oskun hetkittäin asettumaan oikealle rehellisemmin niin että asetus säilyi myödätessä ja oikea lapa ei puskenut sisäänpäin. Ope muistutteli olemaan vielä huolellisempi myötäyksen kanssa niin ettei se tulisi myöhässä, sekä varomaan liian isoa myötäystä eli ohjan löystymistä. Tässä vaiheessa olisin voinut myös tehdä asetuksen hienovaraisemmilla ohjasotteilla ja ylipäänsä rauhoittaa sisäkättä nyt kun Osku lähti tuntumalle jo hiukan pyöristymään. Raviaskeleeseen olisi myös kaivattu lisää pituutta eli taas pohkeella aktivointia takaa eteen. Tähän kohtaan oli vähän harmillista lopettaa tunti kun tuntui että tekemiseen alkoi vihdoin ja viimein tulla jotain tolkkua ja asiat mennä parempaan suuntaan.

Kovin keskeneräiseksi homma siis tänään jäi ja olenpa mennyt Oskulla huomattavasti onnistuneempiakin tunteja. Ope totesi loppupalautteessa että pohkeet olisi saanut olla paremmin mukana läpi tunnin, ja vasta tässä vaiheessa kunnolla hoksasin että niinpä tosiaan, pohkeet! Olisi oikeastaan kiva mennä Oskulla piakkoin uudestaankin ja jatkaa työstämistä tästä eteenpäin kun nyt kävi niin että koko tunnin kestäneen hakuammunnan jälkeen alkoi loppuminuuteilla löytyä viimein oikeampi suunta. Viime aikoina on kyllä tuntunut melkeinpä hevosen kuin hevosen kanssa että "tatsi" ratsastamiseen on jostain syystä hukassa ja kaikki on kamalan vaikeaa. Selkeästi hankala kausi menossa mutta ehkä se joskus helpottaa kun ei vaan ota asiasta liikaa painetta (otan kuitenkin).

Poniputki sen kuin jatkuu

Kun on poniratsastuksessa vauhtiin päässyt niin mitä sitä ratsua isompaan vaihtamaan - poniviikon päätteeksi sain nimittäin vielä Oskun oman tallin viimeiselle tunnille ennen hevosten kesälomaa. Tällä hetkellä erittäin jumissa olevia lonkkiani ajatellen pikkuponi oli kyllä optimaalinen ratsuvaihtoehto, ja ainahan toki tykkään Oskulla mennä.

Tunnin harjoitukset keskittyivät tänään siirtymisiin. Näitä mentiin kolmikaarisella kiemuralla jonka kaariin ratsastettiin välillä lisäksi voltit, joten asettamaan ja taivuttamaan pääsi myös oikein mukavasti. Kolmikaarinen aloitettiin käynnissä ratsastaen keskihalkaisijaa ylittäessä pysähdykset. Homman idean selvittyä Oskulle alkoi se pysähtyä aika nätisti istunnalla. Ennemminkin se oli liikkeellelähdöissä hidas pohkeelle.

Pysähdys hyvin pisteessä ja melkein tasan.

Seuraavaksi ratsastettiin keskihalkaisijan kohdalla siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin. Tässäkin tapauksessa siirtymä alaspäin tuntui helpommalta kuin paluu raviin. Siirtymien lomassa yritin saada Oskua vähän notkistumaan asetusten ja taivutusten kanssa, sillä poni oli juuri niin vino ja jäykkä kuin olin osannut odottaakin. Ope kehottikin ratsastamaan taivutukset jopa hieman liioitellusti hevosten jumppaamiseksi. Oikealle asetusta sai pyytää varsin jämäkästi, mutta kunhan maltoin pitää ohjasta aina siihen asti että Osku myötäsi asetukseen ja rentoutui niskastaan löytyi ponille hetkittäin vähän pyöreämpikin muoto. Ongelmana olikin nimenomaan se vanha tuttu malttamattomuus, eli oikea käsi myötäili usein ihan miten sattuu ja välillä asetti ja myötäsi ihan tiedostamattakin. Yksinkertaisesti siis liikaa epämääräistä nysväystä selkeän asetus läpi ja myötäys palkkiona -systeemin sijaan.

Enimmäkseen meno näytti tältä...

...mutta volteilla taivuttaessa Osku myötäsi ajoittain niskastaan.

Ponin pyöristyessä esiintyi herkästi sellaista ilmiötä että lähdin itse menemään ohjan perässä eteen ja alas (Oskun pyöreämpi muoto kun oli enimmäkseen varsin matala). Näin sitten meinasi koko ratsukko mennä liian etupainoiseksi kuskin kumartuessa eteen, ja toisaalta käsivarret lähtivät suoristumaan ohjan mukana jolloin tuntumasta tietenkin katosi herkkyys ja jousto.

Muilta osin sanoisin istuneeni mahdollisesti tavallista siistimmin, ihan vaan siitä hyvästä että Oskun pienissä liikkeissä on vähän helpompi pitää istuntapaketti kasassa. Jalat kyllä lähtivät nousemaan pohjetta käyttäessä, ja näemmä ne nousivat ylös myös silloin kun käänsin polvet oikein reilusti irti satulasta. Syypää taitaa siis löytyä ennen kaikkea lonkankoukistajista jotka kinnaavat vastaan "pitkien jalkojen" tavoittelussa. Jalkaongelman lisäksi opelta tuli huomautusta toisen kyljen lysähtämisestä kasaan niin että istuin vinossa. Ilmeisesti en kuitenkaan ollut aivan säännönmukaisesti lysyssä vain vasemmasta kyljestä vaan välillä myös oikeasta, mikä nyt ei ehkä sinänsä ole parannus tilanteeseen mutta onpahan ainakin muutosta verrattuna aiempaan, aina vasemmalle suuntautuvaan kenotukseen. Kun kerran pystyn menemään ääripäästä toiseen (kylki kasassa - kylki pitkänä) niin ainakaan ei pitäisi olla fyysistä estettä sille että istuisin joku päivä näiden ääripäiden välissä eli molemmat kyljet suorana.

Ponin pyöristyessä sorruin menemään ohjan mukana eteen ja alas eli heitin kädet suoraksi eteenpäin. Tässä näkyy myös se kuinka reisi vaan tahtoo nousta vaakatasoon vaikka polvi on senttikaupalla irti satulasta.

Laukkasiirtymätkin tulivat pian mukaan tehtävään niin että kolmikaarisen ensimmäinen ja kolmas kaari ratsastettiin laukassa ja keskimmäinen kaari ravattiin. Kaarien pohjaan pyöräytettiin lisäksi 10 metrin voltit. Myöhemmin vaikeusastetta lisättiin niin että laukasta siirryttiinkin ensimmäisen kaaren jälkeen käyntiin. Siirtymät laukan ja ravin välillä jäivät mielestäni vähän kehnoiksi, sillä laukka nousi "eteenpäin kaatuen" ja usein viimeisiä raviaskeleita kiihdyttäen. Hieman parempia nostoja saatiin hyvällä valmistelulla eli ravia pidätteillä kasaamalla. Myös laukasta raviin siirtymiset olivat valuvia eikä kyllä voida puhua minkäänlaisesta takaosan alle ottamisesta. Tästä lähtökohdasta siirtyminen suoraan laukasta käyntiin oli jokseenkin mahdottomuus, ja väliin tulikin aina useampia raviaskeleita. Laukannostot käynnistä sen sijaan onnistuivat paremmin, Osku nosti ihan säpäkästi ja käynnistä nostaessa liike tuntui suuntautuvan vähän paremmin ylöspäin eikä vain valuvan eteen. Laukassa itsessään olisi saanut olla rullaavuutta enemmän, ja harmittelin etten tällä kertaa saanut ratsastettua Oskun takajalkoja niiden tavanomaisesta töpötyksestä sujuvampaan ja notkeampaan laukkaan kuten taannoin alkukesästä onnistuin tekemään.

Varsinkin oikea laukka oli aika köpöä.

Kivaa oli taas mennä Oskulla, mutta valitettavasti täytyy todeta että olen sillä onnistuneempiakin kertoja ratsastanut. Oskua taitaa harvemmin kukaan ratsastaa oikeinpäin ja jumpata kunnolla, joten ei ihme jos 20-vuotias poni on jäykkä. Sen puoleen ei tietysti pidä liikaa masentua jos notkistuminen tuntuu jäävän pahasti kesken. Huolellisemmalla asetuksen ratsastuksella tosin olisi luultavasti päästy tänään pidemmälle.



Seuraavat kolme viikkoa Osku ja muut tuntihevoset viettävät laitumella lomaillen. Se ei onneksi kuitenkaan tarkoita treenitaukoa ratsastajalle, vaan heti keskiviikoksi on sovittuna treffit Sulon kanssa kouluratsastuksen merkeissä.

Lyhyt koulutreeni ja reissu lammelle

Tänään mentiin vähän kevyemmällä ohjelmalla eli ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen käytiin lammella kahlaamassa. Meno oli kuin lapsuuden heppaleireillä paitsi ohjelman myös ratsun puolesta, sillä sain Oskun. Muutama viikko takaperin meillä meni Oskun kanssa koulutunnilla ihan suhteellisen kivasti, joten oli melko tuoreessa muistissa millä napeilla tämän ponin voisi saada toimimaan.

Ratsastettiin tunnin alkupuolikkaan aikana lähinnä eri askellajit läpi ja hieman siirtymisiä niin että toisella pääty-ympyrällä laukattiin ja toisella ravattiin. Haasteethan oli ne tavanomaiset eli ponin jäykkyys oikealle sekä kaulan ylitaipuminen vasemmalle oikean lavan liiratessa karkuun. Tavoitteekseni otinkin Oskun ratsastamisen hieman suoremmaksi sekä oikean puolen asetuksen jumppaamisen. Aika keskeneräiseksi homma lopulta jäi, mutta mielestäni kuitenkin pieniä onnistumisia tapahtui ja sain Oskun välillä myötäämään asetukseen sekä oikeaan lapaan parempaa kontrollia ja suoruutta. Aina hetkellisesti Osku myötäsi niskasta pyöreämmäksi, mutta kovin tasaisesti en saanut sitä tähän muotoon jäämään. Ravissa asetus oikealle sekä sisäpohje meni paremmin läpi, kun taas oikeassa laukassa poni jäi kaatumaan sisäpohjetta vasten eikä asetus onnistunut yhtä hyvin. Ravissa unohduttiin helposti hiippailemaan liian pienellä askeleella, ja ope kehottikin ratsastamaan ravia isommaksi eteen varsinkin niinä hetkinä kun Osku myötäsi niskasta ja liikkui rentona. Laukka kuulemma näytti mukavan pehmeältä verrattuna Oskun tavanomaiseen tikityslaukkaan, ja omastakin mielestäni laukka tuntui harvinaisen hyvin pyörivältä ja hallitulta siihen nähden millaista kiireistä kipitystä Oskun laukka tuppaa yleensä olemaan. Oikealle laukatessa ope kehotti antamaan ulko-ohjalla vähän enemmän tilaa ja vapautta Oskun asettua reilusti sisäänpäin. Välillä Oskun myötäykset asetukseen olivat niin hienovaraisia että varmasti jäi monta kertaa reagoimatta ajoissa. Toisaalta taas välillä loppui kantti pitää ohjasta riittävän pitkään ja käsi myötäsi jo ennen ponia. Näihin siis tarvittaisiin edelleen lisää tarkkuutta.

Osku oli tänään hassun säpsyllä päällä, ja tunnin aikana säpsähti moneen kertaan ties mitä pientä liikahdusta tai ääntä sekä kentällä että lammelle kävellessä. Onneksi nämä eivät kuitenkaan johtaneet kuin pariin pieneen sivu- tai pakoaskeleeseen.



Tunnin loppupuolisko tosiaan käytettiin uittoreissuun. Jätettiin satulat ja omat kengät pois ja käppäiltiin lammelle. Viime kesänä ei omalle kohdalleni sattunutkaan yhtään uittokertaa, joten tämä oli minulle eka käynti tällä lammella. Lampihan on pikemminkin lätäkkö eli pieni ja matala, ja Oskunkin kokoisen ponin jalat ulottuivat pohjaan myös syvimmissä paikoissa niin että itse en kastunut kuin hieman polven yläpuolelle. Kivaa oli molskata, luullakseni myös Oskun mielestä sillä tyytyväisen oloisena se kahlaili ympäri lampea.

Kärsivällisyyttä asetukseen ja valppautta myötäykseen

Oli hauska yllätys saada pitkästä aikaa tunnille aina niin mainio pikkuponi Osku. Mentyäni viime viikolla Roosalla ei Osku tuntunut edes erityisen pieneltä. Ohjelmassa olikin samoja harjoituksia kuin viime sunnuntaina, eli pyöreyden ja rentouden hakemista asetuksen kautta sekä myötäyksen ajoitukseen keskittymistä.

Oskukin kuuluu siihen kerhoon joka kulkisi mielellään vasemmalle linkussa. Näin ollen aloitus oikeassa kierroksessa myötäasettaen oli aika jäykkää. Ope rohkaisi pitämään asettavasta ohjasta tasaisesti ja kärsivällisesti aina siihen asti kunnes poni myötää ja välttämään minkäänlaista ota ja päästä -tilannetta. Sain neuvoksi myös lyhentää sisäohjaa niin että asettaessa saatoin pitää käden paikoillaan sään vieressä sen sijaan että vetäisin kättä taakse ja sivulle. Kovin selkeää myötäystä ei Oskulta tähän suuntaan heti irronnut, ja takapää tuntui liiraavan ulos vasemmalle mitä sitten koitin vasemmalla pohkeella estellä. Pikkuhiljaa Osku alkoi aavistuksen verran myödätä asetukseen, mutta en näin pientä periksiantoa osannut ihan oikein lukea ja näin oma myötäys tuli aivan liian suurella viiveellä.

Vasemmalle Osku sitten olisikin kääntänyt koko kaulan ihan mutkalle samalla oikean lavan ja kyljen ulos pullauttaen. Sainkin etupäässä keskittyä asetuksen säätelyyn ja suoruuden kontrollointiin ulkoavuilla. Lisähaastetta hommaan toi oma taipumukseni kiertää vartaloa voimakkaasti sisään vasemmalle jolloin ulkoapujen tuki jäi riittämättömäksi. Ope kehotti painamaan ulko-ohjaa hieman kaulaa vasten estämään etuosan karkaamista ulos, ja samalla ulkopohkeella kääntämään etuosaa paremmin takaosan eteen. Harjoitusravissa palaset alkoivat loksahdella kohdilleen paremmin kuin käynnissä, ja onnistuin ainakin välillä ajoittamaan sisäohjasta myötäämisen oikeaan hetkeen jolloin Osku rentoutui niskastaan ja pyöristyi tuntumalle. Ulkoapuihin keskittyminen palkittin ponin suoristumisena, ja huomasin varsin selkeästi sen muutoksen kun Osku lakkasi tunkemasta ulkolapaa ja -kylkeä oikeaa pohjetta vasten ja alkoi liikkua paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Tätä kautta liikkumiseen löytyi mukavaa pyöreyttä, ja pätkittäin meno tuntui jo varsin sujuvalta. Toki jouduttiin palaamaan aina uudelleen asetuksen ja ulkoapujen tarkistukseen, mutta kun sekä kuski että poni olivat kertaalleen älynneet homman idean oli sopivan asetuksen ja suoruuden löytäminen jatkossa helpompaa.

Myös oikeaan kierrokseen Osku myötäsi helpommin ravissa, mutta hieman keskeneräiseksi oikealle asettaminen tahtoi kuitenkin jäädä. Vasempaan kierrokseen verrattuna etuna oli luontevampi istunta keskellä hevosta ilman ylimääräisiä kiertymisiä. Ympyrällä oikealle työskennellessä saatiin sentään muutama onnistumisen hetki jolloin Osku antoi asetukseen periksi ja pyöristyi, ja ennen kaikkea olin itse tällöin juonessa mukana myötäämässä oikealla hetkellä. Ihan itsestäänselvää ei oikealle asettuminen kuitenkaan ollut, vaan aina hyvän pätkän jälkeen asetusta sai jonkin aikaa haeskella uudestaan. Ravi pääsi asetusta työstäessä hiipumaan turhan pieneksi hiippailuksi, ja myötäyksen ja pyöristymisen hetkellä olisikin pitänyt saada liikettä aktivoitua paremmin eteen.

Laukassa tuntumaan ei ehkä löytynyt samanlaista pehmeyttä kuin ravissa parhaimmillaan, vaan mielestäni ohjaan jäi vähän turhan paljon vetoa. Muutama pyöreämpi pätkä nähtiin kuitenkin myös laukassa molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa ope kehotti pitämään sisäohjan kevyenä ja asetuksen ihan pienenä, ja Oskun myödätessä ja pyöristyessä tuntumalle ratsastamaan laukkaa pohkeesta eteen. Vasemmalle oli edelleen suuria vaikeuksia oman kropan kiertymisen kanssa, sillä jos keskityin asetukseen, myötäyksen ajoitukseen ja ulkoapujen tukeen en samalla pystynyt kontrolloimaan tätä kiertymistä, kun taas keskittyessäni venyttämään vasenta kylkeä pidemmäksi sekä oikeaa hartiaa ja kylkeä taakse ja napakaksi en onnistunut enää hahmottamaan apujenkäyttöäni kovinkaan hyvin. Silloin kun hetkellisesti sain itseäni suoristettua ja jotenkuten pidettyä mukana myös hevoseen vaikuttamisen liikkui Oskukin heti suorempana. Hieman apua suoristautumiseen tuntui löytyvän oikean lonkan paremmasta avaamisesta, mikä tällä kertaa olikin tavallista helpompaa ratsun ollessa näin kapea.

Ihan hyvä mieli jäi tällä kertaa, sillä Oskulla on aina hauska mennä ja jotain pieniä onnistumisiakin  pääsin tänään kokemaan. Osku ei taida kovin usein liikkua pyöreänä ja oikeinpäin, sillä enimmäkseen se menee vain lasten tunneilla. Tätä taustaa vasten voi olla ihan tyytyväinen niihin hyviin hetkiin jolloin Osku myötäsi niskasta asetukseen ja suoristui oikeasta lavasta. Uskomattoman paljon keskittymistä kyllä vaatii tällainen perusasia kuin johdonmukainen asetuksen läpiratsastaminen, ja en voi sanoa etteikö tekemisen punainen lanka ja logiikka olisi useinkin kadonnut ajatuksen herpaantuessa. Onneksi sentään välillä palapeli pysyi kasassa ja silloin alkoikin tapahtua ihan oikeansuuntaisia asioita.

Parisataa käsiongelmaa

Keskiviikon tunnille en saanut Jussia kuten olin vähän haaveillut, mutta mieluisan ratsun kuitenkin eli Osku-pikkuisen. Oma ope oli eversti Carden kurssilla joten tänään mentiin vaihteeksi tallin toisen opettajan silmien alla.

Tunti aloitettiin temponvaihteluilla käynnin ja ravin sisällä, eli vuoroin hidastettiin ja lyhennettiin ja sitten taas ratsastettiin eteen askeleen pidennystä hakien. Samalla taivuteltiin hevosia pääty-ympyröillä. Käyntityöskentelyssä oli minulla Oskunkin kanssa suuria vaikeuksia, tosin eipä voi sanoa että ravissakaan olisi kovin kaksisesti kulkenut. Osku the lastenponi nyt ei ole ihan samanlainen läpiratsastettu automaatti kuin esimerkiksi Jussi, ja aika hienolla alakaulalla jäkitettiin menemään. Temponvaihteluissa Osku tuntui jännittyvän sekä hidastuksissa että eteenratsastuksissa, vaikka periaatteessa hyvin vastasikin sekä pidätteeseen että pohkeeseen. Ponin jäkittäessä pää ylhäällä oli hankala saada ohjastuntumaa pehmeäksi ja joustavaksi. Joko ohjassa oli jähmeä veto päällä tai sitten oli ohja löysänä. Ope saikin useaan otteeseen kehottaa lyhentämään ohjaa, eli jotenkin kummasti ne aina valui käsistä. Kädet eivät myöskään pysyneet hiljaa vaan liikaa oli ota-päästä-nypläystä mistä ope huomautti myöskin useaan kertaan läpi tunnin.

Osku oli hankala asettaa oikealle, oletustila oli nenä ja takaosa vasemmalla sekä oikea lapa karkuun pullahtaneena. Ope kehotti käyttämään määrätietoisia ja "sitkaita" ohjasotteita asettamiseen ota-päästä-nysväyksen sijaan, mutta sitten taas tuntui että asettava käsi lukittui vetämään liikaa. Käsittääkseni asettaessa ei ohjassa saisi olla yhtään vetoa taakse, mutta miten se sitten onnistuu kun poni ei oikeasti käännä nenää haluttuun suuntaan muuten kuin voimalla kiskomalla. Yritin soveltaa sunnuntain oivalluksia ulkoavuista ja suoristamisesta mutta aika laihoin tuloksin. Oikealle asettaessa ulko-ohjan tuntuma tuppasi häviämään lähes kokonaan. Pikkuhiljaa Osku kyllä vähän myötäsi niskastaan asetuksiin jolloin pääsin itsekin myötäämään asettavasta ohjasta, mutta ongelmaksi tuli sitten se ettei ollutkaan vakaata ulko-ohjan tuntumaa jonka varaan olisi poni voinut jäädä. Vasempaan kierrokseen oli helpompaa kun ulko-ohja ei kadonnut samalla tavalla eikä asetuksista tarvinnut vängätä. Vasempaan kierrokseen vaan sitten korostui oma vinouteni eli vasemman kyljen linkkuuntuminen ja painon valuminen oikealle. Sain aina hetkellisesti tätä korjattua open asiasta muistuttaessa, mutta kun keskittyi taas muuhun niin vartalo vinksahti takaisin vinoon.

Joitakin parempia hetkiä saatiin ravityöskentelyn loppua kohti silloin kun asetus meni läpi ja poni jäi ulko-ohjalle; tällöin onnistuin rentouttamaan hieman omaa kättä ja pääsin ratsastamaan pohkeella eteen kohti kevyttä tuntumaa, ja meno oli aina parin askeleen ajan parempaa. Oikeaan kierrokseen asettaessa auttoi myös se että kontrolloi oikeaa lapaa sisäpohkeella ja samalla käytti vasenta pohjetta hieman taaempana taivuttamassa ponia oikean pohkeen ympäri. Näin kuljettiin parin sekunnin pätkiä suorempana ja poni paremmin kummankin ohjan ja pohkeen välissä. Osku kuulemma liikkui tänään ravissa paremmin eteen kuin viimeksi sillä ratsastaessani, joten ehkä olin viisastunut edelliskerrasta jolloin tajusin vasta jälkikäteen videolta millaista hissutteluravia todellisuudessa mentiinkään. Aktiivinen istunnan käyttö pidätteissä, puolipidätteissä ja eteenratsastuksissa tuntui olevan hyödyllistä (poni tuli paremmin kuulolle jännittymättä), joten istunnan käyttöön olisi varmasti saanut keskittyä enemmän sen iänikuisen ohjaspelin sijaan. On se vaan niin paljon helpompaa humputella menemään "laiskalla" istunnalla ohjia värkkäillen kuin oikeasti keskittyä miettimään mitä vatsalihakset tekee.

Laukkatehtävänä tultiin kuviota jossa nosto käynnistä lyhyellä sivulla, pari kierrosta pääty-ympyrällä ja sitten lävistäjä laukassa sekä vastalaukan ylläpito uralla noin yhden kirjainvälin verran. Lopuksi pyöräytettiin vielä ravissa 10 metrin voltti lyhyelle sivulle. Laukannostot onnistuivat ihan näpsäkästi kunhan vaan olin valmistellut riittävän huolellisesti. Laukassa Osku tuntui kiireiseltä, ja sai vähän kuskinkin kiirehtimään sekä istunnan että apujenkäytön kanssa. Laukassa korjailtiin myös vinoutta - ope kehotti venyttämään vasemman kyljen pitkäksi jotta saisin vartalon suorempaan. Näin kun tein niin tuntui kuin olisin ollut ihan linkussa oikeasta kyljestä ja oikealle kallistuneena, vaikka tosiasiassa olin kuulemma vihdoin suunnilleen suorassa. Pikkaisen on siis vääristynyt kalibraatio oman suoruuden suhteen. 

Lävistäjällä Osku vähän kiihdytti laukkaa, mutta en kovin paljon uskaltanut ottaa pidätteitä raville tippumisen pelossa. Vastalaukka säilyi hyvin uraa pitkin, mutta siirtymiset raviin eivät olleet kovin tasapainoisia vaan tiputtauduttiin aina enempi vähempi kiitoraviin. Ravivoltilla sain sitten taas pakettia paremmin kasaan.

Laukassakin tuli paljon sanomista levottomista sekä alas painuvista käsistä. Ei ihme jos poni ei rentoudu kun ohjastuntuma on näin epätasainen ja jännittynyt. Enimmäkseen siis laukka oli sitä jännittynyttä kipitystä, mutta joitain parempiakin pätkiä, joskin lyhyitä sellaisia, mahtui mukaan etenkin silloin kun olin juuri ennen nostoa saanut Oskun myötäämään niskasta asetusten kautta. Oikeaan kierrokseen onnistuneet laukkasekunnit tulivat samalla kaavalla kuin ravissa eli asetus sisälle läpi, sisälapa kurissa ja ponin taivutus ulkoavuilla sisäpohkeen ympäri.

Loppuraveissa Osku oli sentään rennomman ja notkeamman oloinen kuin alkutunnista. Asetus oikealle tuli nyt jo paremmin, lavat oli paremmin kontrollissa ja ulko-ohjakin pysyi jotenkuten tuntumalla. Ei menty enää niin pahalla alakaulalla ja pää ylös jäkittäen vaan ponin muoto oli aavistuksen pyöreämmän oloinen. Itse vaan ajauduin taas ottaa-päästää-ratsastukseen eli tasaisempaa tuntumaan olisi edelleen kaivattu. Pohdiskelinkin tunnin jälkeen että minulle "joustava käsi" tuntuu käytännön tasolla tarkoittavaan  levotonta kättä ja ottaa-päästää-vasen-oikea-vuorottelua, kun taas "tasainen käsi" on sitten tönkkö ja kova käsi joka ei jousta mihinkään suuntaan. 

Tunnin jälkeen oli hieman turhautunut "yhyy en osaa ratsastaa, rääkkään vaan ponia" -fiilis, ja toisaalta vähän sellainen olo että olisin minä nyt parempaankin pystynyt jos vaan olisin tosissani yrittänyt ja keskittynyt (no joopa joo). Välillä sitä toivoo että voisi jotenkin nollata tilanteen ja aloittaa ratsastuksen opettelun ihan puhtaalta pöydältä ilman näitä kaikkia lihasmuistiin pinttyneitä virheitä.

Volttien pyörittelyä pikkuponilla

Kävin korvaamassa sunnuntaina väliin jäävän tunnin jo etukäteen tuppautumalla mukaan tiistai-illan ryhmään. Tuntivarauslappuseni oli tosin hukkunut niin ettei ope ollut hoksannut laittaa minulle hevosta, mutta onneksi tunnilla oli muuten vain kuusi ratsastajaa ja päivä muutenkin melko hiljainen joten ratsuja löytyi vielä. Lähinnä poniosastoa oli tarjolla ja valitsin riemusta hihkuen Oskun. Olen Oskulla mennyt kerran aikaisemmin ja tykkäsin kovasti. 

Hämärtyvässä syysillassa loppuu digikameran kapasiteetti kesken. Tämä on tunnin ainoa edes vähäsen terävämpi kuva.  Selvästi näkyy tälläkin kuvanlaadulla kuinka kuskin vartalo kiertyy vasemmalle ja kädetkin on levällään.

Tunnilla hiottiin tänään voltteja oikein urakalla. Pitkille sivuille ratsastettiin kolme volttia per sivu, käynnissä aloittaen ja pian myös ravissa. Aloitettiin oikeasta kierroksesta mikä oli Oskun jäykempi puoli. Asetusta sai pyytää läpi ihan topakalla ohjasotteella ennen kuin mitään tapahtui, mutta pikkuhiljaa poni alkoi asettua ja jopa myödätä niskasta. Osku oli volteilla kaatumassa lapa edellä sisäänpäin, tosin tämä voi johtua ihan siitä että oma painoni roikkui tuttuun tapaan oikealla. Näin pienen ja kapoisen ratsun selässä oman vinouden havaitsi tavallistakin selvemmin, ja opekin kehotti useita kertoja tunnin aikana minua siirtämään itseäni satulassa hieman vasemmalle. Painon jakautumisen tarkkailu taisi hieman auttaa myös volttien ratsastuksessa niin ettei Osku enää tunkenut yhtä paljon sisälle. Muihin asioihin keskittyessä paino pääsi sitten lipsahtamaan takaisin oikealle. 

Vasempaan kierrokseen Osku olisi suorastaan ylitaivuttanut kaulaa volteilla, takaosan liiratessa samalla vasemmalle ja etuosan karatessa lapa edellä ulos oikealle. Jonkin verran sain tätä korjattua sisä- ja ulkopohkeen yhteistyöllä. Alkuun vasen kierros yliasettumisineen tuntui jopa hankalammalta ratsastaa kuin oikea jäykkä oikea.

Varsinkin ravissa Oskua sai asetusten kautta hieman pyöristymään volttien aikana, tosin kovin tasaisena ei muoto säilynyt vaan kohta nenä nousi taas ylös. Oskun lyhyt kaula sekä tasaistakin tasaisempi ravi aiheuttivat sen että monesti luulin ponin liikkuvan kivasti pyöreänä, mutta kun vilkaisin alas ponin niskaan huomasin että ei sitä oikeasti kovin pyöreänä oltukaan vaan korkeintaan vähän niska linkussa. Toisaalta Osku liikkui varsin rennon oloisena, ja vähitellen tuli myös paremmin avuille niin että voltit ja asetukset molempiin suuntiin sujuivat varsin näppärästi ja kuuliaisesti. Väliin mahtui myös niitä oikeasti parempia pätkiä jolloin poni tuntui liikkuvan ihan aidosti pyöreämpänä eikä vain niskaa hieman linkkuun niksauttaneena. Silloin oli menossa sellaista fiilistä kuin kuuluukin eli pohkeella ja istunnalla pääsi hyvin kontrolloimaan kääntymistä ja taipumista, kun taas ohjalla saattoi vaan kevyesti "kerätä" ponin etuosan mukaan. Osku tosin on näitä tapauksia jotka saa minut veivaamaan ohjista kaulan pyöristymisen toivossa, ja ope saikin useita kertoja muistutella käsien hiljaa pitämisestä. Varsinkin asetuksissa sisäohja toimi liikaa ottaa-päästää-periaatteella. Ohje oli että asetus melko sitkaalla sisäohjalla koska ponikin on sellainen sitkaan puoleinen asettumaan. Ohja pääsi myös helposti liian pitkäksi jolloin tasainen tuntuma tietenkin katosi, ja tämä on varmaan yksi syy siihen että poni ei säilynyt tasaisesti pyöreässä muodossa. 

Osku olisi saanut myös ravata paremmin eteen. Itsestäni tosin tuntui koko ajan että tempo oli ihan sopivan reipas, joten en muistanut pyytää parempaa liikkumista kuin open asiasta muistuttaessa. Videolta totesin jälkikäteen että ope oli oikeassa ja meno olisi saanut olla paljon reippaampaa. Oskuhan ei ole mikään laiska, joten liikkeen riittämättömyys oli kiinni ihan vain siitä että en hoksannut ponilta enempää pyytää. Eteenratsastus sai Oskun hieman jännittymään ja nostamaan päätä ylös, sekä minut automaattisesti veivaamaan kädellä nenän alhaalla säilyttämiseksi. Isompaa ravia olisi tullut pyytää rauhallisesti yksi askel kerrallaan ja samalla käden hiljaa säilyttäen. Enemmän ratsastusta pohkeella takaa eteen eikä ohjalla edestä taakse.

Oskun pienessä ja tasaisessa askelluksessa oli helppo istua rennosti ja löytää istuntapalikat paikoilleen. Kehuja tuli oikeasta vartalon asennosta, ja itsekin tunsin kuinka kerrankin oli tasapainoisen oloinen istunta jossa lantion ja ylävartalon asennot olivat kohdillaan. Lantion oikeasta asennosta kertoi ehkä myös se kuinka poikkeuksellisen hyvin tunsin istuinluuni satulaa vasten. Tätä varmaan edesauttoi pieni ja kapea poni jonka selässä lonkat oli helppo pitää riittävästi auki. Tällaisen istunnan kun onnistuisi säilyttämään myös niiden pomputtavammin liikkuvien hevostekin kyydissä niin oltaisiin jo pitkällä. 

Tunnin loppua kohti tekemisen rentous hieman kärsi. Ilta pimeni tunnin aikana nopeasti ja Osku alkoi pälyillä kentän ulkopuolella pimeydessä vaanivia mörköjä. Tämä söi ponilta keskittymistä ja rentoutta. Samaan aikaan siirryttiin jatkaamaan voltteja laukassa. Laukassa ei tosiaan saavutettu samaa rentoa olotilaa kuin ravissa, tosin tiesin jo etukäteen odottaa että laukka ei Oskulla ole yhtä toimiva askellaji kuin ravi. Laukka oli hiukan kiireisen oloista mutta samalla ei takaosasta tarpeeksi rullaavaa ja aktiivista. Oli sellainen töks-töks-nelitahtifiilis, ja helposti tiputtiin raville ennen aikojaan. Aloitettiin oikeassa laukassa, ja tässä kierroksessa asetus voltilla tahtoi jäädä puutteelliseksi. Sisäohja valui aina liian pitkäksi ja jouduin vetämään kättä reiteen kiinni ponin asettamiseksi. Ohjaa lyhyemmäksi ja kättä kannetummaksi siis. Laukassa levottomien käsien lisäki myös pohje häsläsi liikaa kun yritin ylläpitää ja aktivoida kunnon laukkaa. Ope kehottikin välttämään jatkuvia pyyntöjä pohkeella ja jättämään ponin rauhaan pohjeavun käyttämisen jälkeen.

Viimeisenä tultiin vielä voltit vasemmassa laukassa. Pitkän sivun ensimmäinen voltti onnistui aina parhaiten, laukka tuntui hitusen rullaavammalta ja poni saattoi vähän jopa myödätä niskasta. Uralle palatessa homma lähti leviämään, ja ennen viimeistä volttia tipahdettiin raviin ainakin parilla eri kierroksella. Tehtävän lopuksi sai laukata vielä pääty-ympyrällä, ja tätä hyödyntäen sain Oskua aavistuksen rentoutumaan ja pyöristymään laukassakin. Haasteena vaan oli herkkä raville tippuminen jos erehdyin tekemään puolipidätteitä ilman riittävän nopeaa pohjetta. 

Ehdittiin ottaa loppuun vielä hetki kevyttä ravia. Alkutunnista en ollut kevyttä ravia mennytkään, ja huomasin kyllä nyt kuinka istunnan kasassa pitäminen kevennyksen yhteydessä oli jälleen ihmeen vaikeaa. Ope huomautteli kevennyksen mukana liikaa liikkuvasta alapohkeesta, vaikka harjoitusravissa istuessa pohje kyllä pysyi nätisti paikoillaan. Ponikaan ei kevyessä ravissa toiminut yhtä hyvin, ja lopuksi ratsastinkin hetken harjoitusravissa jolloin sain Oskun vielä pyöristymään ennen loppukäyntejä. Ravikin taisi olla nyt laukkojen jälkeen energisempää, joten ihan kivan oloiseen hetkeen päästiin työskentely lopettamaan.

Tunnista jäi hyvä mieli, sillä Osku oli tälläkin kertaa aivan ihku ja mainio. Tällaiset pikkuponit on vaan aina ja ikuisesti lähellä tämän tädin sydäntä. Ravissa meno oli tänään ajoittain ihan toimivan oloista (tosin parhaat pätkät eivät sattuneet videolle tai sitten meno yksinkertaisesti tuntui selkään paljon paremmalta kuin se oikeasti oli), vaikka paljon petrattavaakin vielä jäi. 

Kivaa pikkuponeilua

Koska ensi viikonloppuna en pääse kummallekaan tunnilleni (sain kesälle vakiotuntipaikat lauantaille ja sunnuntaille) anopin 60-vuotispäivien vuoksi, tungin tänään mukaan korvaavalle tunnille jo etukäteen. Kannatti tunkea, sillä hevoslistasta löytyi minulle hauska yllätysratsu: Osku! Osku on noin 135 cm korkea pikku söpöläinen, ja vaikka olenkin sen toisinaan nähnyt myös pienimpien aikuisten ratsuna olin jostain syystä aina ajatellut sen itselleni turhan pieneksi. Tosin ratsastinhan minä koko teini-ikäni Oskun kokoisilla ja pienemmilläkin poneilla sen jälkeen kun 13-vuotiaana saavutin 157 cm:n aikuispituuteni. Painoa toki on nykyään kymmenen kiloa enemmän kuin tikkulaihoina teinivuosina, mutta nelosella se vielä (juuri ja juuri) alkaa joten eipä kai tässä senkään suhteen olisi syytä luokitella itseään täysin ulos pikkuponeilta. Maneesin peilistä pääsinkin toteamaan että olimme Oskun kanssa ihan sopusuhtainen ratsukko eivätkä jalkani lainkaan roikkuneet ponin mahan alla.
 
Osku osoittautui mukavan reippaaksi poniksi, tai oikeastaan vähän turhankin kiireiseksi ja hätäiseksi. Eteenpäin ei tarvinnut hoputella koko tunnin aikana vaan lähinnä ponia sai olla jarruttelemassa. Aloitimme tunnin pohkeenväistöillä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle sekä loivalla kiemurauralla vastakkaisella pitkällä sivulla. Tehtävää ratsastettiin ensin käynnissä ja sitten ravissa. Osku väisti pohjetta kuuliaisesti ja väistöissä oli ihan hyvä poikitus, mutta kaula tahtoi vasenta pohjetta väistäessä mennä mutkalle vasemmalle kun taas oikeaa pohjetta väistäessä ei meinannut löytyä kunnollista asetusta oikealle. Etuosan ja kaulan asennon kanssa oli siis tekemistä vaikka takaosa hyvin väistikin. Pyrkimyksenä oli päästä istunnalla hidastamaan käyntiä/ravia väistön aikana sekä ulkoavuilla kontrolloida etuosa takaosan eteen. Ihan hyviä väistöaskeleita sieltä saatiinkin molempiin suuntiin, tosin väistöihin en saanut ponia pyöristymään vaan mentiin hieman jännittyneesti pää ylhäällä. 

Ravi oli Oskulla helpoin askellaji ratsastaa, sen pienissä ja hyvin tasaisissa liikkeissä oli helppo istua ja ravissa oli ponin kiireisyyttä helpoin kontrolloida. Välillä meinattiin kipittää mutta istunnalla sai menoa jonkin verran rauhoitettua. Asetusten kautta Osku tuli hetkittäin pyöreälle kaulalle, ja mukaan mahtui pätkiä jolloin poni kulki ihan mukavan oloisesti sekä kuski sai kättä rentoutettua. Havaitsin Oskun olevan vino samalla tavalla kuin Jussi eli sekä nenä että takaosa tahtoivat koko ajan olla hieman vasemmalla kun taas oikealle taipuminen oli kankeaa. Oikealle sai asetuksen läpimenoa vaatia ihan topakasti, mutta kun ponin sai oikealle asettumaan myötäsi se myös niskasta hyvin. Usein syyllistyin itse myötäämään ohjasta liian aikaisin eli ota-päästä-syndrooma oireili jälleen. Asettava oikea käsi tahtoi painua kiinni oikeaan reiteen eli käsien asennossa ja kantamisessa oli kyllä taas sanomista. Opettaja muistuttelikin kyynärkulman säilyttämisestä.

Väistöjen jälkeen käveltiin hetki ennen kuin aloitettiin laukkatehtävä kolmikaarisella kiemurauralla. Kiemura tehtiin koko maneesin pituudelle siten että ensimmäinen kaari ja viimeinen kaari myötälaukassa olivat kapeammat ja keskimmäinen kaari vastalaukassa tuli isompana ja loivempana. Aloitettiin oikeasta laukasta, ja Oskulta ei ainakaan vauhtia puuttunut. Laukka oli kiireistä kaahotusta ja ehkä hieman nelitahtistakin. Pääty-ympyröillä sain laukkaa hieman rauhoitettua sekä ponia pyöristymäänkin, tosin laukan hidastamisyritykset johtivat helposti raville tippumiseen. Istunnalla tuntui olevan tärkeä rooli laukan rauhoittamisessa ja kasaamisessa. Opettaja muistutti olemaan liikuttamatta lantiota laukan mukana satulassa ees ja taas, eli painopisteen tulisi pysyä yhdessä kohtaa. Kiemurauralla Osku tahtoi kiihdytellä vastalaukkaan, mutta kiireisestä temposta huolimatta vastalaukkakaari saatiin suoritettua ihan kohtuullisen tasapainoisesti oikean laukan säilyessä. Viimeinen kiemuraura oikeaan laukkaan onnistui aivan nappiin - olin saanut juuri ympyrällä Oskua rentoutumaan ja pyöristymään, joten ensimmäiselle kaarelle tultiin ihan hallitusti ja sen jälkeen sitten saatiin esitettyä oikein hieno vastalaukkakaari. Selkeästi tunsin satulaankin kuinka kaikki osui siinä hetkessä kohdilleen, ja laukka alkoi tuntua ihan erilaiselta kuin Oskun peruskaahotus ponin laukatessa kaaren läpi hienosti pyöreänä ja tasapainoisena. Opettaja kehui että siinä saatiin ponia jo ihan oikeasti suoristumaan. Palkkioksi Osku sai kävellä hetken pitkin ohjin.

Sama kiemura vastalaukkoinen tultiin lopuksi vielä vasemmassa laukassa. Laukka meni taas kiirehtimiseksi ja kaahotukseksi, ja oikeassa laukassa koettua onnistumista ei saatu enää toistettua. Vasen laukka olikin vastalaukkana hankalampi säilyttää, ja mentiin ensin muutama epäonnistunut yritys ristilaukkaan vaihtaen tai raville tiputtaen. Luulen näiden vaikeuksien johtuneen siitä että Oskun on hankala saada vasenta kylkeään venytettyä kuten kaarre oikealle vasemmassa laukassa vaatisi, olinhan havainnut koko alkutunnin ajan sen olevan vasemmalle linkussa. Epäilen myös että oman painoni jakautumisella ja istunnan vakaudella oli asian kanssa paljonkin tekemistä. Saatiin kuitenkin pari kertaa tultua vastalaukka ihan onnistuneesti vasemman laukan säilyessä koko kaaren ajan vaikka poni olikin kiireinen.

Lopuksi kevenneltiin vielä hetki kolmikaarisella kiemurauralla sekä ympyröillä. Itse tosin unohduin välillä istumaan harjoitusraviin sillä alas istumalla sai Oskun ravin tahtia kontrolloitua paljon paremmin. Oskulla oli laukan jälkeen kipitysvaihde päällä ja se oli hieman juoksemassa alta pois. Ympyröillä taivuttelemalla ponia sai hieman pyöristymään eteen ja alas, tosin vasemmalle kaula taipui turhankin linkkuun kuskin unohtaessa riittävän ulko-ohjan tuen. 

Tunnista jäi hyvä fiilis sillä Oskulla oli tosi hauska ratsastaa, ja mahtuihan sinne niitä pieniä onnistumisen hetkiäkin. Juuri Oskun kaltaisilla poneilla ratsastin paljon Silloin Kun Olin Nuori, joten ihana paluu lapsuuteen -nostalgiaolo tässä tuli väistämättä. Menen kyllä Oskulla oikein mielelläni toistekin.