Parisataa käsiongelmaa

Keskiviikon tunnille en saanut Jussia kuten olin vähän haaveillut, mutta mieluisan ratsun kuitenkin eli Osku-pikkuisen. Oma ope oli eversti Carden kurssilla joten tänään mentiin vaihteeksi tallin toisen opettajan silmien alla.

Tunti aloitettiin temponvaihteluilla käynnin ja ravin sisällä, eli vuoroin hidastettiin ja lyhennettiin ja sitten taas ratsastettiin eteen askeleen pidennystä hakien. Samalla taivuteltiin hevosia pääty-ympyröillä. Käyntityöskentelyssä oli minulla Oskunkin kanssa suuria vaikeuksia, tosin eipä voi sanoa että ravissakaan olisi kovin kaksisesti kulkenut. Osku the lastenponi nyt ei ole ihan samanlainen läpiratsastettu automaatti kuin esimerkiksi Jussi, ja aika hienolla alakaulalla jäkitettiin menemään. Temponvaihteluissa Osku tuntui jännittyvän sekä hidastuksissa että eteenratsastuksissa, vaikka periaatteessa hyvin vastasikin sekä pidätteeseen että pohkeeseen. Ponin jäkittäessä pää ylhäällä oli hankala saada ohjastuntumaa pehmeäksi ja joustavaksi. Joko ohjassa oli jähmeä veto päällä tai sitten oli ohja löysänä. Ope saikin useaan otteeseen kehottaa lyhentämään ohjaa, eli jotenkin kummasti ne aina valui käsistä. Kädet eivät myöskään pysyneet hiljaa vaan liikaa oli ota-päästä-nypläystä mistä ope huomautti myöskin useaan kertaan läpi tunnin.

Osku oli hankala asettaa oikealle, oletustila oli nenä ja takaosa vasemmalla sekä oikea lapa karkuun pullahtaneena. Ope kehotti käyttämään määrätietoisia ja "sitkaita" ohjasotteita asettamiseen ota-päästä-nysväyksen sijaan, mutta sitten taas tuntui että asettava käsi lukittui vetämään liikaa. Käsittääkseni asettaessa ei ohjassa saisi olla yhtään vetoa taakse, mutta miten se sitten onnistuu kun poni ei oikeasti käännä nenää haluttuun suuntaan muuten kuin voimalla kiskomalla. Yritin soveltaa sunnuntain oivalluksia ulkoavuista ja suoristamisesta mutta aika laihoin tuloksin. Oikealle asettaessa ulko-ohjan tuntuma tuppasi häviämään lähes kokonaan. Pikkuhiljaa Osku kyllä vähän myötäsi niskastaan asetuksiin jolloin pääsin itsekin myötäämään asettavasta ohjasta, mutta ongelmaksi tuli sitten se ettei ollutkaan vakaata ulko-ohjan tuntumaa jonka varaan olisi poni voinut jäädä. Vasempaan kierrokseen oli helpompaa kun ulko-ohja ei kadonnut samalla tavalla eikä asetuksista tarvinnut vängätä. Vasempaan kierrokseen vaan sitten korostui oma vinouteni eli vasemman kyljen linkkuuntuminen ja painon valuminen oikealle. Sain aina hetkellisesti tätä korjattua open asiasta muistuttaessa, mutta kun keskittyi taas muuhun niin vartalo vinksahti takaisin vinoon.

Joitakin parempia hetkiä saatiin ravityöskentelyn loppua kohti silloin kun asetus meni läpi ja poni jäi ulko-ohjalle; tällöin onnistuin rentouttamaan hieman omaa kättä ja pääsin ratsastamaan pohkeella eteen kohti kevyttä tuntumaa, ja meno oli aina parin askeleen ajan parempaa. Oikeaan kierrokseen asettaessa auttoi myös se että kontrolloi oikeaa lapaa sisäpohkeella ja samalla käytti vasenta pohjetta hieman taaempana taivuttamassa ponia oikean pohkeen ympäri. Näin kuljettiin parin sekunnin pätkiä suorempana ja poni paremmin kummankin ohjan ja pohkeen välissä. Osku kuulemma liikkui tänään ravissa paremmin eteen kuin viimeksi sillä ratsastaessani, joten ehkä olin viisastunut edelliskerrasta jolloin tajusin vasta jälkikäteen videolta millaista hissutteluravia todellisuudessa mentiinkään. Aktiivinen istunnan käyttö pidätteissä, puolipidätteissä ja eteenratsastuksissa tuntui olevan hyödyllistä (poni tuli paremmin kuulolle jännittymättä), joten istunnan käyttöön olisi varmasti saanut keskittyä enemmän sen iänikuisen ohjaspelin sijaan. On se vaan niin paljon helpompaa humputella menemään "laiskalla" istunnalla ohjia värkkäillen kuin oikeasti keskittyä miettimään mitä vatsalihakset tekee.

Laukkatehtävänä tultiin kuviota jossa nosto käynnistä lyhyellä sivulla, pari kierrosta pääty-ympyrällä ja sitten lävistäjä laukassa sekä vastalaukan ylläpito uralla noin yhden kirjainvälin verran. Lopuksi pyöräytettiin vielä ravissa 10 metrin voltti lyhyelle sivulle. Laukannostot onnistuivat ihan näpsäkästi kunhan vaan olin valmistellut riittävän huolellisesti. Laukassa Osku tuntui kiireiseltä, ja sai vähän kuskinkin kiirehtimään sekä istunnan että apujenkäytön kanssa. Laukassa korjailtiin myös vinoutta - ope kehotti venyttämään vasemman kyljen pitkäksi jotta saisin vartalon suorempaan. Näin kun tein niin tuntui kuin olisin ollut ihan linkussa oikeasta kyljestä ja oikealle kallistuneena, vaikka tosiasiassa olin kuulemma vihdoin suunnilleen suorassa. Pikkaisen on siis vääristynyt kalibraatio oman suoruuden suhteen. 

Lävistäjällä Osku vähän kiihdytti laukkaa, mutta en kovin paljon uskaltanut ottaa pidätteitä raville tippumisen pelossa. Vastalaukka säilyi hyvin uraa pitkin, mutta siirtymiset raviin eivät olleet kovin tasapainoisia vaan tiputtauduttiin aina enempi vähempi kiitoraviin. Ravivoltilla sain sitten taas pakettia paremmin kasaan.

Laukassakin tuli paljon sanomista levottomista sekä alas painuvista käsistä. Ei ihme jos poni ei rentoudu kun ohjastuntuma on näin epätasainen ja jännittynyt. Enimmäkseen siis laukka oli sitä jännittynyttä kipitystä, mutta joitain parempiakin pätkiä, joskin lyhyitä sellaisia, mahtui mukaan etenkin silloin kun olin juuri ennen nostoa saanut Oskun myötäämään niskasta asetusten kautta. Oikeaan kierrokseen onnistuneet laukkasekunnit tulivat samalla kaavalla kuin ravissa eli asetus sisälle läpi, sisälapa kurissa ja ponin taivutus ulkoavuilla sisäpohkeen ympäri.

Loppuraveissa Osku oli sentään rennomman ja notkeamman oloinen kuin alkutunnista. Asetus oikealle tuli nyt jo paremmin, lavat oli paremmin kontrollissa ja ulko-ohjakin pysyi jotenkuten tuntumalla. Ei menty enää niin pahalla alakaulalla ja pää ylös jäkittäen vaan ponin muoto oli aavistuksen pyöreämmän oloinen. Itse vaan ajauduin taas ottaa-päästää-ratsastukseen eli tasaisempaa tuntumaan olisi edelleen kaivattu. Pohdiskelinkin tunnin jälkeen että minulle "joustava käsi" tuntuu käytännön tasolla tarkoittavaan  levotonta kättä ja ottaa-päästää-vasen-oikea-vuorottelua, kun taas "tasainen käsi" on sitten tönkkö ja kova käsi joka ei jousta mihinkään suuntaan. 

Tunnin jälkeen oli hieman turhautunut "yhyy en osaa ratsastaa, rääkkään vaan ponia" -fiilis, ja toisaalta vähän sellainen olo että olisin minä nyt parempaankin pystynyt jos vaan olisin tosissani yrittänyt ja keskittynyt (no joopa joo). Välillä sitä toivoo että voisi jotenkin nollata tilanteen ja aloittaa ratsastuksen opettelun ihan puhtaalta pöydältä ilman näitä kaikkia lihasmuistiin pinttyneitä virheitä.