keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Toispuoleinen laukannosto-ongelma

Sain jälleen ratsukseni Jussin, mikä oli tietenkin oikein ilahduttavaa varsinkin näin kisojen alla. Vaan liekö taas vanha tuttu kisa-ahdistus iskemässä päälle kun tänään ei sitten Jussin kanssa sujunutkaan lähellekään yhtä hyvin kuin edelliskerroilla.

Alku vaikutti ihan lupaavalta, sillä Jussi tuntui olevan suhteellisen reippaalla päällä. Aloitettiin käyntityöskentelyllä ratsastaen pohkeenväistöä uralta pituushalkaisijalle sekä uraa pitkin avotaivutuksenomaisesti takaosa uralla ja etuosa uran sisäpuolella. Jussi käveli ihan kiitettävän reippaasti, ja oli edestä kevyemmän ja ryhdikkäämmän oloinen kuin käynnissä yleensä. Väistöissä pidätteet eivät menneet kunnolla läpi, vaan Jussi pääsi jyräämään karkuun ulkolapa edellä. Yleensä väistö uralta keskelle alkoi aika nätisti, mutta muutaman ensimmäisen askeleen jälkeen hevonen jännittyi selkä alas ja pää ylös ja alkoi kiirehtiä alta pois. Itse sitten tässä tilanteessa jännityin liikaa niin että selkä pääsi notkolle ja käsi unohtui vetämään ohjasta hevosen hidastamiseksi. Molempiin suuntiin esiintyi samaa ongelmaa, vaikkakin oikean pohkeen väistätys oli hieman helpompaa kuin vasemman. Ope kehotti pitämään oman alaselän sopivasti pyöreänä, eli vaikka hevonen vetää selkänsä alas notkolle niin kuskin ei pidä lähteä tähän mukaan vaan pitää vatsalihaksilla paketti kasassa ja estää oman selän notkoutuminen. Samalla vielä oma ulkokylki jämäkkänä väistössä ja kohottavia pidätteitä ulkoa jotta hevonen ehtii astua kunnolla ristiin. Taas tuntui olevan aivan liian monta asiaa yhtä aikaa huomioitavana, ja eipä siitä ihan valmista tullutkaan vaikka sentään loppua kohti mukaan mahtui jo muutamia parempiakin väistöaskeleita.

Käyntiväistöjen jälkeen verryteltiin pieni hetki kevyessä ravissa uraa pitkin ja isoilla ympyröillä. Ravissakin Jussi liikkui nyt ihan mukavan reippaasti eikä tarvinnut niin paljon pohjetta, mutta rentous ja pyöreys oli edelleen hieman hukassa. Asetusten kautta Jussi kyllä pyöristyi kaulasta mutta selkä oli vielä jokseenkin alhaalla ja takajalat jossain kaukana hevosen takana. Ope muistutteli edelleen joka välissä lantion säilyttämisestä vartalon alla selän notkoa vältellen, sekä erityisesti oikean lonkan avaamisesta. Oikeaa jalkaa olisi pitänyt saada siirrettyä hieman taaemmas, mutta jouduin opelle toteamaan että ei se vaan mene. Tästä hyvästä sain kotiläksyksi venyttelyä. Jälleen kerran sain havaita että ainakin Jussin levyisellä hevosella istuntani on joko-tai, eli joko pystyn pitämään selän pyöreänä poissa notkosta (jolloin menee lonkat kiinni ja polvi puristuu satulaan) tai avaamaan lonkat (jolloin selkä notkoutuu), mutta näiden yhdistämiseen ei kropassa irtonaisuus riitä.

Seuraavaksi keskityttiin tunnin varsinaiseen teemaan eli laukannostoihin. Jakauduttiin ympyröille, ja Jussin kanssa päädyimme keskiympyrälle. Ratsastettiin ensin vasempaan kierrokseen laukaten aina puolikas ympyrä ja ravaten toinen puolikas. Näin saatiin mukavasti harjoiteltua paitsi nostoja myös raviin siirtymisiä. Ympyrällä vasemmalle koettiin tunnin ainoat jokseenkin hyvät hetket. Jussi ravasi mukavasti pyöreänä ja ravissa oli helppo istua mikä on selvä merkki siitä että hevonen liikkui oikeinpäin. Asetus onnistui myös oikealle ja takaosaa sai vasemmalla pohkeella siirrettyä hieman ulos, eli Jussi oli jo aika notkean oloinen. Edelleen ope muistutteli laittamaan vatsalihakset töihin eli napaa ylöspäin ja kohti selkärankaa, vartalo lantion alle ja ei kiertymistä lantiosta vasemmalle. Vasen laukka nousi mukavan helposti kevyehköllä pohjeavulla kunhan vaan muistin istua hiljaa ja pitää lantion kohdillaan päästämättä selkää notkahtamaan nostohetkellä. Laukassakaan meno ei ollut pöllömpää.

Vaikeudet alkoivat kun kierros vaihdettiin oikeaan ja siirtymiset ympyrällä tehtiin käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin. Oikean laukan nostoista ei tahtonut tulla yhtikäs mitään. Tai no nostihan Jussi, kunhan oli ensin kävellyt ainakin kymmenen askelta korvaansa lotkauttamatta kuskin juntatessa laukka-apuja sisäpohkeella hiki kypärässä. Täsmälleen sama ongelmahan meillä esiintyi viimeksi kisoissa oikean laukan nostossa käynnistä. Siinä nostoa epätoivoisesti tuupatessa tahtoi tietysti lantio lähteä heijaamaan ja selkä mennä taas notkolle, ja näitä virheitä sai vahtia ihan tosissaan. Ohje oli yksinkertainen: istunta hiljaa, alaselkä pyöreänä ja pohje nostaa laukan. Helpolta kuulostaa mutta ei sitä ollut. Olisi varmaan saanut olla nopeampi raippakäsi kun ei hevonen reagoinut nostavaan pohkeeseen lainkaan, sillä kamalaksi punkemiseksi meni. Kyllähän siinä alkoi jo turhautuminen iskeä. Laukasta käyntiin siirtymiset olivat myös hitaanpuoleisia, eli jokunen raviaskel tuli mukaan ja keikahdin itse aina eteen keskivartalon pidon pettäessä. Pientä parannusta tehtävään löytyi toistojen myötä, kun aloin tehdä vain aivan lyhyet käyntipätkät laukkojen väliin niin ettei hevonen ehtinyt "jumittaa" liikaa siinä välissä. Silti nostot olivat aina myöhässä, eikä niitä kovin kevyin avuin päässyt tekemään. Pari käyntiinsiirtymistä sentään onnistui kohtalaisen hyvin ilman raviaskeleita.

Tuskaisten nostoharjoitusten jälkeen oli loppuraveissa pyöreys ja rentous hieman puutteellista. Loppua kohti parani, mutta ei kyllä liikuttu samalla lailla selkä pyöreänä ja takaosa alla kuin parempina päivinä. Ympyröillä taivuttelu ja etu- ja takaosan siirrot kuitenkin toimivat ihan hyvin, ja Jussi suostui ympyrällä hyvin taipumaan kevyeeseen sulkutaivutukseen oikealle sisäpohkeen ympäri. Tämän liikeen kautta sain Jussia suoristettua pohkeiden väliin sekä pyöristymään. Joka tapauksessa jäi hienoinen selkä alhaalla -fiilis loppuraveista, ja hevosta ei oikein voinut jättää ravaamaan itsekseen vaan koko ajan piti pyytää jonkinlaista asetusta, taivutusta tai muuta tehtävää jotta paketti pysyi kasassa.

Aika epäonnistuneet fiilikset jäi tänään, kun meno oli niin paljon kehnompaa kuin edelliskerroilla. Rentous oli kateissa satulan molemmin puolin, ja istunnassa tuntui olevan kaikki pielessä. Lantion asentoon ja selän notkon välttämiseen saa kyllä kiinnittää todella paljon huomiota jos aikoo hyvät laukannostot tehdä. Selvästi istunnalla on suuri merkitys ylipäänsä kaikissa siirtymisissä, ja kun minulla kuitenkin koko ratsastusurani ajan on aina ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia laukannostoissa niin ihmettelen vaan miksei joku voinut kertoa jo esimerkiksi 15 vuotta sitten että sitä selkää ei kannata nostoissa notkauttaa. Tyypillinen neuvo nosto-ongelmiin on ollut jotain tyyliin "valmistele paremmin". Nyt taidetaan kuitenkin vihdoin olla asian ytimessä kun kiinnitetään huomiota siihen mitä istunnassa tapahtuu nostohetkellä. Ihmetyttämään jäi tämänpäiväisen nosto-ongelman toispuoleisuus, eli vasen laukka nousi tuosta vaan mutta oikea ei millään ilman hikeä ja kyyneleitä. Ope ei oikein varmaa selitystä osannut asiaan antaa, mutta tuumailtiin siinä että onhan tuo Jussikin todella vino ja oikea laukka on sillä heikompi. Ei siis ehkä niin mielellään oikeaa nosta jos kuski tekee vähänkään jotain epämääräistä. Kun vielä yhtälöön lisätään vinon hevosen lisäksi vino ratsastaja niin ei liene ihme jos ongelmia esiintyy tällä tavalla toispuoleisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti