Saimme viiden hengen porukalla (mukaanlukien Anne ja Nora) järjestettyä oman testitunnin uudelle Äimäraution Ratsastuskeskukselle Jaana Aitan opetukseen. Minun ratsukseni valikoitui koon perusteella Lena-niminen pikkutamma. Lena oli arviolta hieman päälle 150 cm korkea ja melko sirorakenteinen, väritykseltään ruunikko "peruspuokki". Harjatessa ja satuloidessa Lena oli aika levottoman oloinen sählä, ja ehdinkin jo olla vähän huolissani siitä olisiko se mahdollisesti turhan sätky hevonen minulle.
Tunnin alkuun saatiin teoriapohjustus istunnasta. Puhetta oli lantion merkityksestä ja lonkkien avaamisesta, sekä siitä että oma napa tulisi aina pitää hevosen keskilinjan päällä. Kääntämisen pitäisi periaatteessa toimia ylävartaloa menosuuntaan kiertäen. Painon tulee olla ensisijaisesti istuinluilla, ei jalustimella. Lähdettiin liikkeelle hevosiin tutustuen, ja aivan ensimmäinen tehtävä oli testata odottaako hevonen istuntaa eli pitkin ohjin kävellessä pysäytetään jäämällä istumaan täysin paikoilleen menemättä enää liikkeen mukana lainkaan. Ei siis jännitetä istuntaa vaan istutaan ihan rentona mutta paikallaan. Jos hevonen on kuulolla niin sen tulisi tästä heti pysähtyä. Tämä olikin tunnin ainoa tehtävä joka meillä Lenan kanssa jopa onnistui. Istunnan pysäyttäminen ja rauhassa liikettä vastaan istuminen pysäytti hevosen varsin näppärästi, eli kyllä Lena ihan kuulolla oli istunnan suhteen vaikka sen huomio vaikuttikin olevan pääosin jossain muualla kuin ratsastajassa. Pariin kertaan jouduin aivan minimaalisen kevyesti selventämään ohjalla että nyt seis. Oivalsinpa siinä sitten sen että liikettä vastaan istuminen ja sitä kautta pidättäminen tarkoittaakin oikeasti tällaista rentoa vartalon liikkeen lopettamista, ei ylimääräistä vartalon jännittämistä kuten olen aiemmin istunnalla pidättämisen käsittänyt. Kaipa se hevonen mieluummin pysähtyy rennon ratsastajan alla kuin tönkkösuolatuksi vartalonsa jännittäneen alla (kyllä, ihminen voi ratsastaa kymmenen vuotta ennen kuin tajuaa tällaisen itsestäänselvyyden). Päivän "lamppu syttyy" -hetki ajoittui siis aivan alkutuntiin, ja sen jälkeen eivät palaset enää oikein paikalleen loksahdelleetkaan.
Jatkettiin verryttelyä ottaen käynnissä ohjat tuntumalle ja hakien asetuksia läpi kulmissa. Tästä alkoi ne hankalauudet. Lena ei muka olisi ollenkaan sietänyt ohjastuntumaa vaan viskoi päätä taivaisiin. Ope ohjeisti ottamaan alkuun kevyemmän tuntuman pidemmällä ohjalla sen sijaan että heti kerii ohjat ihan lyhyiksi. Kuulemma Lenaakin saa ihan ratsastamalla ratsastaa niin ohjalla kuin pohkeella eikä tarvitse säikähtää sen herkkistelyistä. Olin tulkitsevinani Lenaa niin että ohjasta vetoa se ei siedä yhtään, eli kunnon tuntuma saa olla mutta sen on oltava joustava ja myötäysten täytyy olla oikea-aikaiset sen sijaan että käsi unohtuu vetämään. Juu, tämähän minulta onnistuu aina niin hyvin (not).
Mentiin alkuun vasemmassa kierroksessa mutta Lena olisi vain tahtonut kenottaa nenä oikealla. Kulmissa oli armoton tunku lapa edellä sisälle. Tungin vasemmalla pohkeella vastaan mutta tuloksetta. Käynti oli myös hieman tahmeaa, eli eteenkin sai ratsastaa melko vahvalla pohkeella. Ravissa jatkui sama homma, jolkoteltiin jännittyneenä hirvenä hevonen yläkautta silmiin katsoen, selkä alhaalla, kulmista sisälle kaatuen ja päätä viskoen jos yritin ohjilla ruveta vaikuttamaan. Ohje oli ratsastaa hevoset pitkähköön ja matalahkoon verryttelymuotoon mutta joopa joo, oli vähän epätoivoista. Ohjastuntumaa Lena tosin alkoi ravissa sietää paremmin niin että sai ottaa vähän jämäkämmän otteen ohjasta. Ope rohkaisi ratsastamaan ihan reilusti ohjalla ja pohkeella, mutta taisin vielä pelätä että hevonen vetää herneen nenään liian kovista otteista. Parempi kuulemma että ratsastaa aktiivisesti ja oppii virheistään kuin se että ei edes yritä tehdä mitään. Oikeaan kierrokseen toimi ravissa vähän paremmin, oli jotenkin helpompi saada hevonen kahden ohjan väliin tuntumalle kun se asettui oikealla defaulttina. Verryttelyn loppua kohti Lena alkoi vähän rentoutua, ja mentiin lyhyitä pätkiä niinkin että pää laskeutui alaspäin kohti pyöreämpää muotoa kunnes tein taas ohjalla jotain mikä sai hevosen jännittymään ylös.
Verkan jälkeen alettiin hakea hevosten suoristusta pääty-ympyröillä. Etuosaa tuotiin hieman sisäänpäin ja takajalkoja väistätettiin ulos ympyrän kaarelta. Nihkeää oli, ja Lena yritti ryysiä karkuun ylitaipumalla oikealle väistättävän pohkeen puolelle ja kaatumalla ulos vasen lapa edellä. Yritin punkea vastaan vasemmalla pohkeella, ja ope huuteli ottamaan kunnon pidätteitä vasemmalla ohjalla antaen samalla oikeasta ohjasta periksi. Sain nopeaan tahtiin paljon tarkkaan ajoitettuja ohjeita siitä mitä ohjaa ja mitä pohjetta käyttää ja mitä hellittää, mutta en vaan yksinkertaisesti ehtinyt näitä riittävän nopeasti tajuamaan ja toteuttamaan. Siinä ohjeiden ristitulessa sitten jännityin itse aika tehokkaasti kun yritin tehdä vähän kaikkea yhtä aikaa joten lopputulos oli tönkköjäykkä istunta, jatkuva veto ohjasta ja jatkuva punkeminen pohkeella. Voi hevosparkaa. Joku väistö loppua kohti oli kuitenkin vähän parempi, kun otin raipan sisäkäteen ja autoin sillä kevyesti takaosaa ulos samalla kun keskityin ottamaan hevosen kontrolliin ulkoavuilla. Lena jopa hieman pyöristyi näistä hetkistä, mutta valitettavasti en taaskaan osannut myödätä ohjasta ajoissa, tai jos myötäsin heitin ohjaa pois liiankin kanssa. Samaa tehtävää jatkettiin vielä harjoitusravissa. Ravissa en oikein onnistuneita väistöjä saanut, vaan pelkkää jännittyneen hevosen jännittynyttä punkemista ja kiskomista. Onneksi Lenan ravi oli kohtuuhelppo istua selkä alhaalla kulkemisesta huolimatta. Kun ravailin hetken ilman väistöyrityksiä Lena jopa vähän rentoutui ja päästiin kohti pyöreämpää muotoa. Opelta tulikin kommenttia että alkaa näyttää paremmalta ja taitaa kuski jo pikkuhiljaa lämmetä.
Laukassa meno oli mielestäni tunnin sujuvinta. Laukattiin pääty-ympyrällä, ja pääsin jo vähän rentoutumaankin. Lena laukkasi ihan mukavasti eteenpäin, mitä nyt välillä sai hieman aktivoida liikettä pohkeella. Vuorotellen esiintyi ulosliirailua ja sisääntunkemista, mutta kun kontrolloin näitä pohkeilla tilanteen mukaan niin alkoi Lena hakeutua pyöreämpään muotoon. Välillä jännityttiin ylös mutta aina siinä välissä laukka oli ihan rennon oloista. Ajatus hevosen taivuttamisesta hieman takana vaikuttavalla ulkopohkeella sisäpohkeen ympäri samalla ulko-ohjan tuen säilyttäen tuotti parhaat tulokset. Ope muistutteli ylävartalon pystyssä pitämisestä sekä varomaan polvella satulaan puristamista.
Mentiin vielä hetki samoja suoristavia väistöjä vasempaan kierrokseen. Aika samat ongelmat oli edelleen, tosin nyt ei hevonen pullauttanut ulkolapaa yhtä paljon ulos. Joku semionnistunut askel saatiin käynnissä, ravissa ei sitäkään. Kauan ei ehditty yrittääkään kun tunnin päättymisaika oli ylittynyt jo aikaa sitten. Laukattiin vielä ympyrällä vasempaan kierrokseen. Asetusta vasemmalle sai vaatia varsin voimakkaasti mutta kun se meni läpi olikin meno heti paljon paremman oloista. Päästiin lopettamaan laukkatyöskentely ihan kelvolliseen pätkään, ja tästä kohtaa olisi vasta oikeastaan voinut aloittaa ratsastuksen kun olin ehkä vihdoin päässyt hieman perille tästä hevosesta. Kevennettiin vielä ravissa pieni tovi, ja humputeltiin taas pää ylhäällä sekä hieman kiireisen oloisena. Ympyröillä Lena pyöristyi hieman kun vaadin asetusta vasemmalle yhtä napakasti kuin laukassa, ja apua oli myös siitä että annoin hieman pidempää ohjaa sen sijaan että kerin ohjat liian lyhyeksi hevosen jäkittäessä ylhäällä. Enimmäkseen kyllä loppuverkan meno oli yhtä kamalaa kuin alkuverkankin.
Taas jäi tunnista sellainen olo että mitään en todellakaan osaa. Lenan kaltainen hevonen paljastaa tämän aika armottomasti. Näköjään muutaman viimeisimmän koulutunnin aikana trendi on ollut se
että aina menee vielä edelliskertaakin huonommin. Ehdin aina ajatella
että ei tästä pääse enää alaspäin mutta seuraava tunti osoittaa
että kyllä pääsee. Keskeinen ongelma tänään oli uskoakseni täydellinen rentouden puute. Alkutunnista vähän jännitti vieras hevonen sekä muutenkin vieraat kuviot, ja huonosti käynnistynyt yhteistyö ratsun kanssa sekä "ihan pihalla kaikesta" -fiilis ajoivat kohti entistä ahdistuneempia tunnelmia. Tämä sitten näkyi apujenkäytössä, erityisesti kaikessa mitä ohjalla tein. Mitä niihin paljonruodittuihin käsiini tulee niin tänään lisäsin jännittyneen, levottoman ja kovan seuraksi listalle adjektiivin hidas. En vaan osannut myödätä silloin kun pitää vaan jäin ohjaan roikkumaan ja vetämään. Voimakkaampiakin apuja voi ja saa käyttää kun ne ovat oikein ajoitettuja, mutta kun ne jää päälle niin sitten ei kyllä tule pakettia.
Oltiin tänään ratsailla puolitoista tuntia tunnin sijaan eli saipahan ainakin ratsastaa koko rahan edestä. Niin paljon tuli opelta tiukkaa asiaa sekä yleisesti kaikille suunnattuna että henkilökohtaisina neuvoina että puoliakaan ei luultavasti ehtinyt sisäistää mutta oli ainakin tehokasta opetusta. Täytyy mennä joskus toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti