Kouluvalmennuskurssi, 4. tunti: vinous ja suoristus

Toisen kurssipäivän teoriatunnilla käsiteltiin hevosen vinoutta ja suoristamista, jotka olivat luontevasti teemana myös iltapäivänä ratsastustunnilla. Jäin teorian pohjalta hieman hämmentyneeksi sen suhteen, onko Vake vino oikealle vaiko vasemmalle. Perinteisesti olen ajatellut vasemman puolen olevan sillä heikompi ja helpommin taipuva puoli, kun taas oikea on vaikuttanut olevan jäykkä ja vahva puoli, mutta itse asiassa tilanne taitaakin olla juuri päinvastainen.

Seikkoja, jotka puoltavat Vaken vinoutta oikealle (eli heikompaa oikeaa takajalkaa):

• Oikeassa laukassa vasen lapa ja koko poni karkaavat ulos, kuten on kahden ensimmäisen kurssipäivän aikanakin selvästi nähty.
• Kaula taipuu ns. liikaa oikealle, kun taas etujalat kulkevat oikeassa kierroksessa ulkona ympyrän uralta.
• Vasemmassa laukassa Vake hieman "makaa" sisälavan päällä.
• Esteillä Vake oikoo kaarteita vahvasti sisälapa edellä nimenomaan vasemmalle (ja karkaa radan portille aina vasemman lavan kautta!)
• Harja on suurimmaksi osaksi taipunut kaulan oikealle puolelle.

Toisaalta on myös seikkoja, jotka puoltavat Vaken olevan vino vasemmalle:

• Vasen laukka on Vakella rytmittömämpää.
• Maastossa Vake suosii selvästi vasenta laukkaa.
• Useimmilla muilla ratsastajilla Vake karkaa nimenomaan vasemmassa laukassa ulos ympyrältä, ja aikaisemmin tilanne oli tämä myös minun kanssani.
• Vake vaihtaa erityisen mielellään oikeasta laukasta vasempaan, eli ei halua pitää vasenta takasta vastalaukan tukijalkana.
• Minusta on aina tuntunut, että Vake on helpompi ratsastaa ulko-ohjan tuntumalle vasemmassa kierroksessa, ja vasen sisäohja jää helposti jopa tyhjäksi.

Epäilen myös, että oman lantioni vinous saattaa sotkea tilannetta. Toisaalta Vake ei ole läheskään niin vino ja jäykkä kuin moni muu hevonen, vaan suhteellisen hyvin ratsastettavissa molempiin suuntiin. Artsi totesi Vaken olevan ennemmin oikealle vino, joten sen mukaisesti lähdettiin toteuttamaan suoristamista. Vake oli kuulemma myös tunnin hevosista kaikkein symmetrisin ja vähiten vino.

Työskentelimme suuren osan tunnista ympyrällä suuntaa vaihdellen, ja vinoutta luonnollisestikin korjattiin eri suuntiin eri tavalla. Vasemmassa kierroksessa ohje Vaken ratsastamiseen oli vanha tuttu mutterikuvio, eli ympyrän ratsastaminen monikulmiona vuoroin suoristaen ja vuoroin kääntäen. Painoa haluttiin pois sisäetujalan päältä, eli vasen ohja pyysi ponia "ylös" sekä suuntautui hieman säkää kohti. Kun Vake ryhdistäytyi ja keveni vasemmalta, vasen ohja myötäsi ja vasemmalla kädellä myös vähän taputettiin. Ponia kehuessa minun piti kuitenkin varoa, etten itse romahtanut sisään ja eteenpäin. Laukassa istuttiin taas kohti ulkotakajalkaa. Vasen laukka tuntui mielestäni välillä sylttäävän, mutta laukka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan huonolta vaan Vake työskenteli asiallisesti.

Oikean kierroksen ympyröillä tavoitteena oli etuosan tuominen vasemmalta oikealle eli ulkoa takaosan eteen. Ensin piti kuitenkin saada lisää aktiivisuutta laiskaan sisätakajalkaan, jotta sisäohjaan tuli tuntuma ja sillä pystyi etuosaa kääntämään. Sisätakajalan aktivoinnilla Vake tuli myös pyöreämmäksi, kun sisäohja ei jäänyt tyhjäksi. Kehuminen tapahtui nyt ulkokädellä. Laukassa tehtävä oli kaikkein haastavin, sillä laukassa Vake pyrki kaikkein voimakkaimmin heittämään ulkolavan ulos raiteilta. Ohjeena oli käyttää laukassa vasta-asetusta, mutta samalla täytyi myös saada tuntuma sisäohjalle, eli taas aktivoitiin sisätakajalkaa. Kaiken kaikkiaan oikean kierroksen ratsastaminen oli mielestäni selvästi hankalampaa kuin vasemman kierroksen ratsastaminen.

Lopuksi vaihdoimme ympyrätyöskentelyn pituushalkaisijoihin, joita ratsastettiin ensin pelkästään ravissa ja sitten pysähdyksen kera. Tässä pohjustettiin jo huomista kouluradan ratsastusta, joten harjoittelimme täsmällistä suoralle linjalle ohjaamista. Vake oli ollut jo alkutunnista vähän hyytyneempi kuin aamulla, ja nyt lopussa se alkoi tosissaan menettää energiaansa. Ravin aktiivisuus ei tahtonut pysyä yllä, ja poni kävi vähän raskaaksi ohjalle. Pituushalkaisijoillakin avainsana oli aktiivisuus, jota tarvittiin lisää, mikäli Vake alkoi vaivihkaa mutkitella. Pysähdyksissä Vake nousi ylös kuolaimelta, eli tässäkään se ei ollut oikein aktiivinen ja "läsnä".

Vinouteen ja suoristamiseen liittyen jäi monta uutta asiaa mietittäväksi, ja sain hyviä ohjeita suoristamisen toteuttamiseen. Ainakin kuvittelen hahmottaneeni nyt entistä selkeämmin, mitä suoristamisessa halutaan kussakin kierroksessa tapahtuvan. Vaken liikkumisesta ei jäänyt tällä kertaa niin hienoa fiilistä kuin päivän ensimmäisellä tunnilla, mutta onhan se toki ihan ymmärrettävää, että tässä vaiheessa kurssia voi paras vireys Vakelta jo hieman hiipua ja askel alkaa painaa.

Videoklipistä kiitos Hannalle!

Vasta-asetuksilla suoruutta kohti

Pääsin kuin pääsinkin Artsin valmennukseen, vaikka alkuviikko meni ikävän flunssan kourissa. Perjantaina olo oli kuitenkin jo kevyeen treeniin sopiva. Sain valita ratsun Vaken ja Kingin väliltä, ja Vaken satulaanhan minä tietenkin lopulta eniten mielin. Vaken kyydissä pääsee ainakin liikkeiden tasaisuuden puolesta helpolla, joten harjoitusravia olisi näin puolikuntoisenakin jaksanut puksuttaa vaikka koko iltapäivän.

Harjoitukset jatkuivat samoilla teemoilla kuin parilla edellisellä kerralla: suoria pituushalkaisijan suuntaisia linjoja sekä asetuksia. Ravi- ja laukkaverryttelyjen jälkeen aloimme ensin ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, jolta lähdettiin pohkeenväistöä noin 5 metriä uraa kohti ja suoristettiin taas uudelle linjalle päätyä kohti. Myöhemmässä vaiheessa mukaan lisättiin avotaivutusta väistön jälkeiselle suoralle pätkälle. Suunta pysyi kuviossa samana, eli oikeasta kierroksesta linjalle tullessa väistettiin vasemmalle. Tässä saikin olla tarkkana, sillä Vake pyrki pituushalkaisijalle kääntyessä puskemaan lapaa ulos, niin että koko suora pätkä ennen väistöä meni ulos nojaillen ja näin ollen väistössä oli jo lähtökohtaisesti ulkolapa karkuteillä. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä ilmiö korostui, ja ohjeena oli ottaa asetus vasemmalle heti pituushalkaisijalle tulon jälkeen. Vasta-asetus toimi apuna etuosan hallintaan saamiseksi myös väistön aikana. Väistön loppumisen jälkeen sain ohjeeksi käyttää asetuksen taas vasemmalla, ennen kuin ratsastin ponin avotaivutukseen oikealle. Tämä vasta-asetus ennen avotaivutusta osoittautuikin hyväksi keinoksi saada vasen lapa kunnolla haltuun ja Vake oikeasti suoraksi. Kun lavat oli näin suoristettu, oli kätevää siirtyä avotaivutukseen, joka onnistui harvinaisen mukavasti.

Vasemmassa kierroksessa oli oikeastaan melko samanlainen tilanne, eli Vake olisi halunnut nojailla ulkolavalle niin linjalla kuin väistössäkin. Tässä suunnassa myös takaosaa piti patistella nohevammin mukaan väistöön. Koska oikealle asettaminen on Vakella hankalampaa, ei se tässä suunnassa mielestäni suoristunut ja myödännyt niin nätisti vasta-asetuksen kautta. Avotaivutus oli kuviossa se osuus, missä Vake tuli paemmin kuolaimelle, kun taas väistössä oli vähän vastustelua ja nihkeilyä. Muutenkaan ei ravissa ollut nyt aivan tarpeeksi potkua, vaan jäätiin hiippailemaan puolivaloilla vaikka muoto ihan asiallinen olikin. Ehkä tässä näkyi se, että kuski ei ollut tänään aivan täydellä teholla hommissa.

Lopuksi tiedossa oli vielä laukkatyötä. Laukassa käännyttiin pitkän sivun suuntaiselle linjalle noin 5 metriä uran sisäpuolella. Kun tätä linjaa oli edetty kymmenisen metriä, käännettiin pätkä lävistäjän suuntaisesti ja tästä suoristettiin pituushalkaisijalle. Lävistäjäpätkältä pituushalkaisijalle tullessa mentiin siis pieni kaarros vastalaukassa. Ennakoin hankaluuksia, mutta lopulta tehtävä onnistui helpommin kuin pelkäsin. Ensimmäisellä yrittämällä Vake laukkasi halutun reitin ja piti oikean laukan. Tämän jälkeen poni tiesi tehtävän, ja laukan säilyttäminen vaikeutui. Pääsimme yleensä jopa vastalaukkakohdan ohi, mutta heti sen jälkeen Vake pudotti raville. Sen mielestä homma meni liian vaivalloiseksi. Olin kuitenkin napakkana, ja hätistin raipalla Vaken takaisin laukkaan. Sain myös ohjeeksi säilyttää laukassa saman rytmin koko tien läpi, eli piti istua kaikessa rauhassa ja "tehdä" laukkaan tahtia. En onneksi alkanut pahasti tuupata ja hosua vastalaukkakaarteen kohdalla, ja tälla lailla rauhallisesti ratsastaen sain Vaken lopulta pysymään oikeassa laukassa. Suoristamiseen en ihan täysillä päässyt keskittymään, kun huomio meni oikean laukan ylläpitämiseen.

Vasen laukka oli ainakin vastalaukkaa ajatellen helpompi, ja jonkin aikaa tähän suuntaan työskenneltyämme sain Vaken loksahtamaan mukavasti kuolaimelle. Sain ratsastettua pohkeella laukan teräväksi, ja pidin ulko-ohjalla oikein tasaista tuntumaa. Kylläpä laukka sitten pyörikin aivan eri malliin, ja näin hyviä laukkapätkiä ei kyllä ole meiltä vähään aikaan nähty. Varsinaiselle tehtävälle tullessa pyöreys pääsi kuitenkin helposti häviämään. Näin kuulemma kävi, koska annoin Vaken vetää minut hieman etukenoiseksi.

Sujuvan ja pyöreän laukkapätkän jälkeen Vake liikkui myös loppuraveissa kivan letkeästi. Tällä kertaa se olikin parhaimmillaan poikkeuksellisesti vasta aivan tunnin lopussa. Ehkäpä siis suoristamistyöskentely tuotti jotain tulosta. Harvinaisen toimiva vasen laukka oli tällä tunnilla kyllä ehdottomasti positiivisin asia. Toivottavasti pystyn tavoittamaan saman tunteen jämäkästä istunnasta ja hyvästä tuntumasta laukassa myös tulevilla tunneilla.

Älä jähmety

Tälle viikolle olin suunnitellut tehokuuria Vaken ratsastuksen osalta, sillä lauantaina meillä on Kiimingissä sekä koulu- että esteosuuden sisältävät oman seuran kisat. Vaikka kyseessä on ihan pikkukisat, niin haluaisin kuitenkin suoriutua edes helpon C:n kouluradasta ilman suurempia traumoja. Niinpä ajattelin ratsastaa Vakella kisojen alla joka päivä ja kokeilla, onko poni tämän seurauksena kisoissa yhtään kuuliaisempi ja toimivampi. Viikon treenirupeama alkoi maanantain vakiotunnilla tutun sijaisopen ohjauksessa.

Tunti olikin Vakelle päivän ainoa, joten se ei ollut vielä tänään liikkunut. Lähdimme verryttelemään kevyessä ravissa kaikessa rauhassa, ja otimme myös muutamia laukannostoja. Ravissa Vake vaikutti itse asiassa melko hyvältä. Niska lähti myötäämään pyöreäksi aika helpolla, eikä tuntuma mennyt liian raskaaksi. Avut pysyivät pieninä ja poni vastasi niihin hyvin. Totta kai liikettä olisi kaivattu paljon lisää, mutta Vake kuitenkin eteni ihan tasaisesti ja tahdikkaasti. Selkä ja takajalat eivät varmasti olleet aivan kunnolla töissä, mutta ei meno kuitenkaan täysin selättömältä tuntunut vaan tässä oli ihan kiva alkuverryttelymuoto. Ope neuvoi vielä tarkkailemaan kaulan ja rungon suoruutta sekä tekemään vasemmassa kierroksessa vasta-asetuksia.

Suoruusasia tuli korostetusti esille, kun otimme verryttelylaukkaa. Vake kanssa ajauduimme taas kiistelemään ympyrälle kääntymisestä, sillä poni yritti vain karata uraa pitkin kavereiden perässä. Ope totesi, että Vaken paino oli aivan liikaa ulkoetujalalla, ja kaulan vetäminen mutkalle sisäohjasta tietenkin vain pahensi tilannetta entisestään. Korjauksena oli kaulan ja etuosan suoristamista jo ennen kuin poni yritti karata reitiltä, ja vasta-asetus otettiin jälleen käyttöön. Vasta-asetus ympyrän avoimella sivulla vaati paljon ulkopohjetta tuekseen, mutta tämä maksoi vaivan sillä näin Vake saatiin suoristumaan. Laukassa tulikin sitten ihan mukavia pyöreitä hetkiä.

Väliohjelmanumerona jumppasimme hevosia pysähdyksessä porkkanavenytyksillä. Kaulaa siis houkuteltiin venymään molemmille puolille kyljen viereen ja alaspäin makupalojen avulla. Veikkaan, että tämä oli Vaken mielestä tunnin paras osuus. Kun kaulaa oli tällä tavalla venytelty aloimme työskennellä avotaivutusten ja pohkeenväistöjen parissa. Toisella pitkällä sivulla mentiin väistöä ja toisella avoa, ja päätyihin tuli raviympyrät. Aloitimme vasemmasta kierroksesta, mihin suuntaan avotaivutus on meille aina helpompi. Kaula kuitenkin tuli herkästi ylitaivutukseen, kun taas runkoon haluttiin taivutusta vähän lisää. Kaulan suoruutta parantamalla avosta tuli ihan asiallista, ja sen jälkeinen ravi oli mukavan ryhdikästä. Väistö oli tähän suuntaan ensin hankala, sillä käynnissä väistäessä Vake jumitti liikettä ja kiemursi kaulaa vaikka millaiselle mutkalle. Minulta vaadittiin tarkkuutta ponin ohjaamisessa oikeaan asentoon. Ravissa väistö oli Vakelle helpompi, ja ope kommentoi tämän johtuvan ravin diagonaalisesta liikkeestä, kun taas nelitahtisessa käynnissä Vaken on hankalampi asetella itsensä oikeaan asentoon ja ristiastuntaan. Ravityöskentely vasempaan kierrokseen oli varsin mukavaa, tasaisen pyöreää ja rentoakin.

Oikeaan kierrokseen elämä oli vaikeampaa. En tiedä, oliko tämä suunta ylipäänsä niin paljon huonompi, vai tuliko Vakelle tässä vaiheessa jo pieni henkinen väsymys. Poni kävi nimittäin raskaamman ja etupainoisemman oloiseksi, ja tekeminen muuttui vähän jurnuttamiseksi. Tunnin huippukohta oli siis ohitettu. Tähän suuntaan avotaivutus oli kamalan hankalaa, niin kuin aina. En meinannut käynnissäkään saada Vaken etuosaa ohjattua oikeille urille, ja runko ei olisi taipunut yhtään mutta kaula siitäkin edestä. Ope kannusti johtamaan etuosaa molemmilla ohjilla uran sisäpuolelle ja auttamaan Vakea haluttuun asentoon yksi askel kerrallaan. Tällaisissa vaikeissa kohdissa kuulemma jähmetyn itse, ja sen seurauksena tietysti ponikin jähmettyy. Sen sijaan minun pitäisi pohtia, millä korjauksilla voisi ponia ohjata oikeaan suuntaan, sekä tarkkailla herkästi niitä lyhyitä hetkiä kun yksikin askel menee oikein. Vaikeat asiat pitää ikään kuin saada purettua pienempiin palasiin sekä itselleni että Vakelle, sen sijaan että jäisin vain junnaamaan samaa toimimattomaksi havaittua juttua.

Jähmettymispointti oli tärkeä huomio, jota minun on syytä miettiä. Vaken kanssa taidamme olla siinä suhteessa samanlaisia, että menemme helposti sekä mieleltämme että kropaltamme juntturaan jos jokin tehtävä tuottaa vaikeuksia. Minun pitäisi kuitenkin pystyä olemaan se, joka nämä umpisolmut osaa ratkoa. Suurimman osan tuntia Vake oli tänään kuitenkin ihan yllättävän hyvä. Nyt se kulkee taas kivasti pyöreänä ja vähän kantaakin itseään, ja jopa laukkaan tuli pyöreyttä. Ihan suora Vake ei kuitenkaan ole, joten tarvitaan vielä lisää huomiota tarkkaan suoristamiseen ja kaulan ylitaipumisen välttämiseen. Sitä kautta voi selkää ja takajalkojakin sitten saada paremmin käyttöön.

Lavat auki ja askel venyy

Tänä perjantaina menin Artsin valmennuksessa Vakella. Oli jo aikakin pulleron päästä kouluvalmennukseen, sillä edellisestä kerrasta oli jo kolme viikkoa ratsastettuani tässä välissä pari valmennuskertaa Pallella. Tämän kerran harjoituksetkin osuivat meille aivan nappiin, sillä ohjelmassa oli suoristavia sekä askeleen venymiseen tähtääviä tehtäviä.

Aloitimme tunnin ratsastamalla siirtymisiä. Ensin tehtiin pysähdyksiä käynnistä, sitten käynnin ja ravin sekä ravin ja laukan välisiä siirtymisiä. Vake teki siirtymiset varsin kuuliaisesti, mutta pyöreys oli näin alkutunnista vielä hakusessa. Ravi tuntui aika mönkivältä, mutta tässä vaiheessa ei ollut vielä tarpeen vaatia isompaa liikettä eikä varsinkaan kovempaa vauhtia. Pienet laukkapätkät olivat se, mikä irrotti Vaken liikkumaan vähän sujuvammin ja omalla moottorilla, ja laukan jälkeen alkoi pyöreyskin löytyä omia aikojaan. Kovin pitkiä laukkailuja ei Vake näköjään välttämättä vaadi, vaan myös lyhyet laukkapätkät ja runsaat siirtymiset verryttelevät sitä tehokkaasti.

Siirtymiset pysyivät mukana kuvioissa, kun aloimme ratsastaa pituushalkaisijoilla avotaivutuksenomaista poikitusta. Ohjeena oli tuoda etuosa linjalta loivasti sivuun samaan tapaan kuin avotaivutuksessa, mutta runkoa ei taivutettu vaan liike ratsastettiin suoralla hevosella. Samanaikaisesti tehtiin siirtymisiä ravin ja käynnin välillä etu- ja takaosan pysyessä näillä samoilla linjoilla. Pitkällä sivulla puolestaan ratsastettiin eteen ja tavoiteltiin hieman pidempiä raviaskeleita. Ensin yritin liikaa kikkailla asetusten kanssa, mutta parempi oli jättää tällainen pois ja keskittyä ratsastamaan suoraan ja eteen. Etuosan ohjaaminen haluttuun poikitukseen pituushalkaisijalla onnistui käynnissä aika mukavasti, mutta kun siirryttiin raviin lähti Vake vaivihkaisesti "jyräämään" lapa edellä ja silloin tuli kaulaan helposti tarpeetonta taivutusta. Ohjeena oli pitää ulkokäsi elävänä, ja jopa vähän asettaa ulko-ohjalla eli menosuunnan puoleisella ohjalla jotta lapa tuli kunnolla kontrolliin ja sisätakajalka alkoi halutulla tavalla polkea vartalon alle. Ennen pitkää huomasin, että tämä oli aivan erinomainen tehtävä hevosen saamiseksi ulko-ohjalle. Siirtymis-poikitustehtävässä Vake myös herkistyi mukavasti kuulolle, ja se liikkui nyt omaehtoisesti eteen sekä vastasi apuihin. Poikituksessa tuli helposti jännittymistä, mutta pikkuhiljaa meno parani ja Vake teki tehtävää aina vaan pyöreämpänä. Sisätakajalan jumppaaminen poikituksen sisäisillä siirtymisillä toi mukavaa ryhtiä poniin.

Jatkoimme samantapaista tehtävää vielä kokonaan ravissa. Pitkän sivun alussa siirrettiin etuosa uran sisäpuolelle, minkä jälkeen sivun keskellä suoristettiin uralle ja ratsastettiin ravia eteen. Vaken ravi olikin huomaamatta muuttunut vähän venyvämmäksi, joten nyt sitä pystyi ratsastamaan eteen pyöreyden säilyttäen ja selän putoamatta alas. Eteenratsastuksissa oli ohjeena säilyttää sama tuntuma ohjaa poisheittämättä, sekä nojata taakse vieläkin korostuneemmin. Sain myös kiinnittää huomiota lonkkien avaamiseen, jotta Vake todellakin sai tilaa käyttää lapojaan ja lähteä eteen. Etunojaisella istunnalla ja reisien puristuksella sitä aika tehokkaasti estää hevosta näin tekemästä.

Siirryimme lopuksi keventämään uraa pitkin ja ympyröillä, mutta edelleen haluttiin askeleen venyvän kunnolla eteenpäin ja Vakelta pyydettiin vielä vähän lisää ravia. Oikealle ravatessa poni oli nyt ihanan suora ja "läpi", ja tähän suuntaan ravia oli siksi helpompi kasvattaa. Vasemmalle tuli vielä pientä ylitaipumista ja ulkolavan liirausta, mikä haittasi eteenratsastusta. Lopulta tässäkin suunnassa etu- ja takaosa loksahtivat paremmin kohdakkain, ja Vake oli todellakin kahden ohjan välissä rehellisesti asettuen sekä hienossa muodossa. Vaken ravi tuntui tässä vaiheessa tuntia tosi hyvältä, sillä nyt se ravasi niin kuin hevoset ravaa eikä vain mönkinyt eteenpäin jalkoja hiekan pinnassa laahustaen. Askeleissa oli jonkinmoista elastisuutta, ja Vakeksi aivan harvinaista venyvyyttä. Jopa viimeinen siirtyminen käyntiin tuli pehmeän joustavasti, eikä lainkaan vakemaisen töksähtävästi.

Olin aivan haltioissani siitä, miten Vaken ravia saatiin tunnin aikana parannettua. Askelta on yritetty saada venymään aiemminkin, mutta tänään se pitkästä aikaa ihan oikeasti onnistui. Suoristaminen ja siirtymisjumppa saivat ihmeitä aikaan. Lopussa kuulemma lavatkin liikkuivat jo irtonaisemmin, ja Artsi totesi lapojen liikkuvuuden nimenomaan olevan ratkaisun avain. Kyse ei kuulemma ole niinkään takaosan jähmeydestä, vaan siitä, että lavat ovat jumissa ja silloin eivät takajalatkaan mahdu liikkumaan isommin. Ensin täytyy lapojen liike saada riittävän irtonaiseksi, jotta myös takaosasta voi ravia kasvattaa. Liitokaviota ja liikeihmettä ei Vakesta koskaan saada, mutta vaatimatontakin liikettä voi oikealla työskentelyllä selvästi parantaa.

Yliyrittämisen makua

Keskiviikkona olin ylimääräisellä tunnilla ratsastamassa Vakella, sillä halusin edellisen päivän epäonnistumisen jälkeen vielä ratsastaa Vakella ennen kisoja, vaikka sitten sileällä. Ehkä perimmäinen motiivini oli päästä mahdollisimman pian hakemaan paremman mielen ratsastuskokemusta sen sijaan että olisin jäänyt kotiin murehtimaan epäonnistunutta estetuntia.

Verryttelimme hetken ravissa, ja sen jälkeen aloimme ratsastaa kuviota, johon kuului lyhyellä sivulla voltti, kääntyminen voltin jälkeen linjalle noin viisi metriä uran sisäpuolella ja pohkeenväistöä viistosti uralle. Muualla ratsastimme siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Hyvää oli se, että Vake väisti sekä käynnissä että ravissa oikein näppärästi, ja jopa vähän pyöristyikin väistöaskelten aikana. Poikitukseen lähteminen oli oikein kuuliaista, ja välillä Vake pyrki melkein liiankin voimakkaasti sivulle. Eteneminen väistössä saisi tietysti olla aina sujuvampaa.

Vaken liikkumisessa oli yleisesti ottaen taas sellaista säkä alhaalla -fiilistä ja pötkylämäisyyttä. Halusin ponia sekä ryhdikkäämmäksi, suoremmaksi että kevyemmäksi. Valitettavasti tavoittelin tätä jatkuvalla ohjalla ja pohkeella säätämisellä, enkä tosiaan aina itsekään tiennyt mitä milläkin ohjasotteella ja pohkeen merkillä halusin saavuttaa. Toivoin vain, että jotenkin mystisesti poni hoksaisi suoristua, nostaa säkää ylös ja laittaa kaulaa kaarelle. Aika ilmeisiä korjaamisen paikkoja oli etujalkojen ajelehtiminen molemmissa suunnissa ulommalle uralle, ja hieman epäsymmetrinen asettuminen (pää vinossa turpa oikealla ja niska vasemmalla). Parhaita hetkiä olivat ne, joissa saavutin ratsastukseen tasaisuuden ja selkeyden. Erityisesti tämä toteutui, kun asetin vasemmalla ohjalla hetken aikaa tasaisemmin myödäten samalla ulko-ohjaa. Vaikka tämä epäoppikirjamaista ehkä onkin, niin sen seurauksena Vake tuntui oikeasti suoristuvan ja tulevan kahdelle ohjalle paremmin siinä vaiheessa kun olin asetuksen myödännyt ja ratsastin taas ulko-ohjalle. Ehkä tällainen sisäohjan käyttö sai turvan oikeasti kääntymään symmetrisempään asetukseen vasemmalle ja samalla jokin loksahti kohdalleen? Suurimman osan ajasta en kyllä kyennyt läheskään näin tarkoituksenmukaiseen toimintaan, vaan mentiin sillä "en itsekään tiedä mitä tässä nypellän" -linjalla.

Lopputunnin ratsastimme lävistäjiä, joiden loppuun tuli pätkä pohkeenväistöä ja suoraan väistöstä laukannosto uraa lähestyessä. Laukassa jatkettiin pääty-ympyrällä. Vaken kanssa laukannosto onnistui paremmin raviväistöstä, sillä käyntiväistöstä se ehti töksähtää paikoilleen ja alkaa puskea väistättävää pohjetta vastaan siinä hetkessä kun aloin valmistella nostoa. Välillä tuntuu, että Vake reagoi kaikkeen niin töksähtäen! Laukka ei oikein rullannut itsestään eteen, vaan mentiin taas puskemis- ja kiemurtelulinjalle. En saanut istuttua eleettömästi ja jalat pitkänä ponin ympärillä, vaan puskin kantapäillä ja tuuppasin vartalolla. Laukassa tärkein tehtävä oli yrittää saada Vake menemään suoraan sen sijaan että se oli koko ajan jonnekin päin mutkalla, taipuneena tai liiraamassa. Sain ohjeeksi ottaa ympyröilläkin selkeitä suoria pätkiä, ja päädyin ratsastamaan ympyrät neliötä tavoitellen. Vasemmassa laukassa suoraan eteneminen onnistui jostain syystä paremmin, ja kun mentiin suorempaan laukka myös pyöri vähän paremmin. Oikealle laukkaaminen jäi sen sijaan mutkittelevaisemmaksi, ja silloin ei tietysti löytynyt myöskään hyvää kahden ohjan tuntumaa ja rentoa sujuvuutta.

Enpä ollut tämänkään tunnin jälkeen missään onnistumisen fiiliksissä. Vake on mennyt niin paljon paremminkin, ja tänään ei vaan päästy yli kaikesta kiemurtelusta ja vinoudesta. Ratsastus lipsahti yliyrittämisen puolelle, ja kaiken sen epämääräisen puskemisen ja nypläämisen keskellä ei tietysti Vakelta voi ihmeitä odottaakaan. Juuri ajankohtaisesti sattui toisaalla tulemaan vastaan erinomainen lista "Mistä tunnistaa hyvän ratsastajan", ja täytyy murheellisesti todeta, että tälläkin tunnilla sorruin täsmälleen ainakin kohdissa 1-4 lueteltuihin synteihin. Siihenpä se homma jo tökkäsikin. Kohta 7 osuu myös ihan nappiin, kun tällainen nihkeästi sujuneiden tuntien lyhytkin putki saa heti aikaan angstitilan.

Vanhat tutut neliöt

Kävin ratsastamassa tämän viikon toisen kerran Vakella poikkeuksellisesti jo keskiviikkona. Tunnilla oli viisi ratsukkoa ja menimme koulua kerraten pitkälti samoja juttuja kuin eilisellä tunnilla. Teemana olivat siis suoruus ja kääntyminen. Raviverryttelyssä keskityimme ensin suoruuteen ottaen mukaan tehtävään maapuomit. Molemmilla pitkillä sivuilla ylitettiin uran sisäpuolella yksittäiset puomit sekä sivun alussa että lopussa, eli ideana oli ratsastaa viivasuorat linjat kulmasta kulmaan oikomatta ja kääntyä kulmasta suorassa kohti puomin keskikohtaa. Puomien välissä pitkällä sivulla tehtiin tarpeen mukaan myötä- ja vasta-asetuksia. Suoralla uralla ratsastaminen oli tietenkin taas paljon hankalampaa kuin voisi kuvitella, ja en saanut lapoja suoristettua läheskään yhtä tehokkaasti kuin ympyröillä taivutellessa. Lapojen kulkiessa vähän siellä täällä ei Vake vielä oikein pyöristynytkään. Ope muistutteli ratsastamaan ravia aktiivisemmaksi eteen pois mönkimisestä. Joka välissä tulisi Vakea uskaltaa pyytää eteen ja varmistaa että eteen myös mennään, silläkin uhalla että pyöreys siitä hetkellisesti kärsii.

Ratsastimme samaa tehtävää vielä laukassa molempiin suuntiin. Oikea laukka rullasi tänäänkin vasenta paremmin, mutta jostain syystä vasemmassa laukassa askel sattui puomeille paremmin. Osasin kuitenkin olla ajattelematta askeleen sopimista liikaa, ja keskityin vain ratsastamaan suorat linjat puomilta toiselle reippaassa laukassa. Puomit kuitenkin vaikuttivat alitajuisesti niin että aloin kallistua etunojaan kohti esteistuntaa, ja ope sai komentaa istumaan pystyssä. Suorat pitkät sivut onnistuivat laukassa asiallisesti, mutta kulmissa Vake pääsi aina vaan kanttaamaan lapa edellä sisäänpäin.

Seuraavaksi jatkoimme tuttuakin tutumman neliökuvion parissa. Ratsastimme siis neliökahdeksikkoa, jolla käännettiin terävät kulmat ja korostettiin ulkopohkeen kääntävää vaikutusta väistättämällä kulman jälkeen vielä pari askelta uralta sisäänpäin. Käynnissä tämä sujui vielä ihan mukavasti, ja Vake alkoi kulmien ja väistöjen avulla heti pyöristyä. Ope kehotti kuitenkin edelleen ratsastamaan liikettä sujuvammaksi eteen silläkin uhalla että pyöreys katoaisi. Eihän se pyöreys edes kadonnut, vaan kun rohkaistuin ratsastamaan enemmän pohkeella takaa eteen parani muotokin ja tuntuma tuli kevyemmän oloiseksi. Vake ei siis niinkään roikkunut ohjalla, vaan etuosa oli käynnissä hieman kevyemmän ja ryhdikkäämmän oloinen. Väistöaskeleet Vake teki nätisti molempiin suuntiin, mutta raipan pidin kuitenkin vasemmassa kädessä sillä vasenta pohjetta Vake väisti aluksi vähän nihkeämmin.

Ravissa neliöt kulmineen ja väistöineen olivat odotetusti hankalampia. En vaan edelleenkään ole tarpeeksi nopea niin että saisin heti kulmasta pyydettyä pari napakkaa väistöaskelta ja niiden jälkeen ehtisin vielä antaa ravin sujua suoralla eteen ennen seuravaa kulmaa. Koko kuvio tuntui menevän jatkuvaksi kulman tai väistön piiperrykseksi, ja niinpä ravin energia kuoli tietysti aivan kokonaan. Puskemistahan se sitten oli. Vake teki aikansa ihan yritteliäästi töitä ja jossain onnistuneessa kulmassa ja väistössä pyöristyikin, mutta tottakai ponilta lopahtaa äkkiä kaikki mielenkiinto liikkua eteenpäin jos ratsastaja on aivan herkeämättä tuuppaamassa pohkeella eteen tai sivulle.

Menimme neliöitä vielä laukassa ilman väistöjä ja pysytellen useamman kierroksen putkeen samassa suunnassa. Neliötehtävä ja sen variaatiot ovat niin tuttuja, että tiesin oikein hyvin miten vaikeaa tämä tulisi olemaan, ja aloitimmekin vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta. Vake oli tietenkin kovasti häipymässä neliön avoimelta sivulta ulos, ja kun yritin tätä estää alkoi epämääräinen mutkittelu. Välillä oli Vakelle varmasti oikeasti epäselvää mihin suuntaan avoimelta sivulta oltiin lähdössä, joten ei kai sitä tässä voi niinkään kurittomuudesta syyttää. Kun ratsastin avoimen sivun hieman kaarevasti oli suunta selvä eikä ongelmia esiintynyt. Vaikeuksia tuotti nimenomaan sivun ratsastaminen viivasuoraan ja terävillä kulmilla. Eilisestä viisastuneena yritin välttää sisäohjalla kääntämistä ja pitää ulko-ohjan oikein napakasti kädessä. Tämä kuitenkin johti helposti siihen että Vake katseli avoimelta sivulta ulospäin eikä kaula pysynyt suorassa. Välillä myös liirattiin aika voimakkaasti vasen lapa edellä sisään, mikä entisestään vaikeutti seuraavan kulman ratsastamista. Lopulta viimeinen kierroksemme vasemman laukan neliöllä oli paras, ja siinä alkoi jo vähän tuntua siltä että oltiin selkeästi menossa suoraan ja sen jäkeen vasemmalle. Oikeassa laukassa kääntyminen kentän poikki neliön avoimelle sivulle onnistui paljon helpommin ja luontevammin, enkä voinut olla taas kerran ihmettelemättä tätä puolieroa. Oikeassa kierroksessa kuitenkin asetus jäi aika voimakkaastikin ulos, eli kulmiin ei tullut kunnon taivutusta ja suorilta sivuilta Vake jopa puski sisäänpäin. Aivan rehellistä suoristumista ei siis tapahtunut tähänkään suuntaan.

Mitään ihmeniksiä en kääntymiseen ja suoristamiseen keksinyt tänäänkään. Neliö laukassa on ja pysyy haastavana tehtävänä, ja antaa armotta ilmi sen tosiasian ettei poni vaan ole laukassa kunnolla kahden pohkeen ja ohjan välissä. Varmasti istunta-asioitakin pitäisi kääntämisessä kehittää, niin etten ainaakaan omista vinouksistani johtuen antaisi Vakelle epäselviä tai ristiriitaisia ohjeita. Sinä päivänä kun nämä neliöt alkavat myös ravissa ja laukassa onnistua täsmällisesti ja sujuvasti niin voin ehkä sanoa vihdoin oppineeni jotain.

Lisää suoristamista ja monikulmioita

Kävin korvaamassa viikonloppuna väliin jäävän ratsastuskerran Vakella torstai-illan ryhmässä. Tunnilla oli kuusi ratsukkoa, ja ohjelmassa oli hyvin pitkälti samoja tehtäviä kuin tiistaina. Niinpä tämä toimi tavallaan kertaustuntina.

Tunnin aluksi pyrimme saamaan askeleeseen venyvyyttä ja aktiivisuutta sekä käynnissä että ravissa. Käynnissä mentiin ensin pidemmällä ohjalla jotta hevonen sai vapautta liikkua ja käyttää selkäänsä mahdollisimman hyvin. Vake käveli pohkeella nohitettuna ihan reipasta käyntiä niin pitkällä ohjalla kuin tuntumallakin, ja käynnissä takajalat astuivat etujalan merkkiin. Mitään suurta yliastuntaa ei käynnissä siis ollut, mutta Vaken fysiikan huomioiden etujalan merkkiin yltävä askellus on jo ihan hyvää ja kelvollista käyntiä. Myös ravissa takajalka ylsi etujalan merkkiin, mikä oli sopiva ja riittävä askellus Vakelle. Pyöreydessä oli vielä vähän toivomisen varaa, ja uralla (tai sen sisäpuolella) ratsastaessa en saanut tehtyä tarpeeksi tehokkaita suoristamistoimenpiteitä lavoille ja kaulalle. Kulmat olisi siis pitänyt päästä hyödyntämään tehokkaammin asettamiseen ja taivuttamiseen, ja ratsastus olisi saanut tapahtua paremmin takaa eteen sen sijaan että unohduin näpertelemään ohjien kimpussa.

Seuraavaksi ratsastimme ympyröillä tutulla monikulmioperiaatteella suoristaen ja kääntäen pienissä pätkissä. Ravissa sain tällä kuviolla Vaken mukavasti apujen väliin ja pyöristymään, mutta laukassa meno oli tänään kovin nihkeää. Vake ei laukassa oikein edennyt, joten puskemiseksi ja istunnalla tuuppaamiseksi se sitten meni. Tällaisessa matelulaukassa Vake oli vuoroin kaatumassa sisälapa edellä ja vuoroin pullauttamassa ulkolapaa karkuun, eli meno oli kaikkea muuta kuin suoraa. Vasemmassa laukassa Vake alkoi jopa kokeilla tuttua ympyrältäkarkaamistemppuaan. Suurin ongelma oli tosiaan eteenpäinpyrkimyksen puute. Hidastelu tunnetusti johtaa kiemurteluun ja lapojen puskemiseen sinne tänne, ja juuri siitä tässä oli nyt kysymys.

Lopuksi työskentelimme vielä pohkeenväistöjen parissa. Ratsastimme lävistäjiä vuoroin kumpaankin suuntaan, ja lävistäjällä mentiin väistöä ensimmäinen kolmannes, suoraan toinen kolmannes ja jälleen väistöä viimeinen kolmannes. Ensin lävistäjät mentiin käynnissä. Vaikka äsken laukassa ei tuntunut oikein mikään apu olevan läpi niin nyt käynnissä Vake muuttui hyvinkin kuuliaiseksi. Väistöt ja niiden väliset suoristukset onnistuivat tosi kivasti ja pehmeästi ilman että tarvitsi pohkeella puskea tai pidättää ohjassa roikkuen. Jotenkin onnistuin ratsastamaan väistöt kaikessa rauhassa ja riittävän loivaa poikitusta pyytäen, ja pienillä selkeillä avuilla Vake suoritti tehtävän mukisematta. Myös ravissa väistöt onnistuivat ihan mukavasti ja puskematta, vaikkakin poikitus jäi vielä loivemmaksi kuin käynnissä. Väistötehtävän myötä muoto alkoi olla melko tasaisen pyöreä ja liikkuminen ihan rennon notkeaa.

En ollut menoon ihan niin tyytyväinen kuin tiistaina, vaan tänään yhteistyö oli etenkin aluksi takkuisampaa. Vaikutti siltä että Vakella oli tänään vähän laiskempi ja haluttomampi päivä eikä niin hyvää omaa eteenpäinpyrkimystä. Tämä näkyi etenkin laukassa, jossa en saanut ponia patisteltua riittävästi hereille ja työskentelymielentilaan. Kolmen kohdan listani Vaken ratsastamiseen sisältää yhtenä tekijänä liikkumisen aktiivisuuden, ja silloin kun tämä ei ole kunnossa niin myös ne kaksi muuta eli suoristaminen ja oma istunta vaikeutuvat. Hyvä, että tällaisenakin päivänä työskentely lopulta johti johonkin eli alun tuskailun jälkeen Vake edes lopputunnista liikkui pyöreämpänä, kuuliaisempana ja lavoistaan suorempana.

Suoristamalla onneen

Tiistain tunnilla jatkettiin Vaken kanssa koulutreenien parissa. Keskityimme tänään hevosen suoristamiseen sekä tavoittelimme askeleeseen venyvyyttä. Aloitimme tarkkaillen ravissa suoruutta pitkillä sivuilla sekä ratsastaen kulmat ”monikulmioidealla” eli pienissä osissa kääntäen ja suoristaen. Samalla haluttiin myös raviaskeleeseen venyvyyttä, ja tässä apuna käytettiin maapuomeja kaarevalla uralla.

Vakella tuntui olevan tänään kohtuullisen hyvä oma eteenpäinpyrkimys, jolloin se lähti liikkumaan takaa tuntumaa kohti eikä minun tarvinnut aivan jatkuvasti olla puskemassa eteenpäin. Tämä helpotti myös lapojen ja suoruuden hallintaa. Suoristaminen on yksi keskeisimmistä asioista joihin olen Vaken kanssa erityisesti viime aikoina kiinnittänyt huomiota, joten pääsin soveltamaan taas samoja tuttuja korjauksia. Käytin molempiin suuntiin pientä vasta-asetusta pitkillä sivuilla, ja kulmat ratsastin monikulmioperiaatteella aika loivasti mutta kääntäen napakasti ulkoavuilla. Kun lavat tulivat kontrolliin eikä poni päässyt nojailemaan kumpaankaan suuntaan niin pyöreyttäkin alkoi liikkumiseen löytyä, ja Vake meni ravissa melko tasaisessakin pyöreässä muodossa. Hetkittäistä epätasaisuutta esiintyi silloin kun Vake kiusaantui alkukesän ötököistä.

Ravipuomeja oli kaarevalla uralla neljä peräkkäin, ja niiden välit olivat siinä määrin pitkät että Vaken kanssa piti tulla sisään ihan kunnon ravia. Aluksi tuli joka kerta mukaan ylimääräinen pikkuaskel johonkin puomiväleistä, mutta kun pidin sitkeästi pohkeet kiinni aina viimeiselle puomille asti ja annoin ohjalla hieman tilaa Vaken venyttää kaulaa niin ravi alkoi venyä puomien yli mukavan sujuvasti. Maapuomit tekevät kyllä ehdottomasti hyvää Vaken raville, ja tuntuu että takajalatkin alkavat tällaisisten tehtävien myötä työskennellä letkeämmin.

Laukassa ratsastimme ensin oikeassa kierroksessa uraa pitkin kenttää ympäri ja käänsimme lyhyet sivut jonkin verran ennen päätyä jotta kulmat saatiin tehtyä oikein tarkasti. Vake oli alkutunnin ravityöskentelyn jäljiltä siinä määrin ohjan ja pohkeen välissä että laukassakin se liikkui hieman pyöreämpänä kuin yleensä, eikä meno tuntunut yhtään hassummalta. Silti tosin tuskailin sinne tänne seilaavia pohkeitani, joista on etenkin laukassa tullut viime aikoina suorastaan ahdistuksen aihe. Kulmissa Vake ei laukassa taipunut aivan kunnolla vaan pääsi hieman kiilaamaan lapa edellä sisäänpäin. Paras konsti tämän estämiseen oli pyrkiä asettamaan sisälle jo hyvissä ajoin ennen kulman kääntämistä.

Menimme laukassa vielä molempiin suuntiin salmiakkikuviota, eli neliötä jonka kulmat osuivat kääntöpisteisiin lyhyen sivun keskellä sekä pitkillä sivuilla ja kentän keskipisteessä. Tässä päästiin taas vuorottelemaan suoraan ratsastusta suoralla hevosella sekä kääntämistä ja taivuttamista kulmissa. Oikeassa laukassa tehtävä sujui melko mukavasti, tosin olisin vieläkin huolellisemmin saanut suoristaa neliön sivuille sen sijaan että Vake jäi vähän asettuneeksi ja taipuneeksi. Neliön kulmissa Vake kääntyi ja taipui nyt aika näppärästi. Vasemmassa laukassa Vake jäi aika voimakkaastikin taipuneeksi sisäänpäin niin että kuviomme muistutti enemmän ympyrää. En ilmeisesti ihan uskaltanut päästää asetusta ja taivutusta pois siinä pelossa että Vake olisi alkanut nojailla sisälavalle ja kadottanut pyöreyden. Vasen laukka olisi saanut myös rullata paremmin eteen, eli nyt jäätiin liikaa puskemisvaihteelle. Vake oli vasemmassa laukassa myös jonkin verran epätasainen edestä, uskoakseni ötökkäkiusaantumisen vuoksi, ja tällöin en myöskään saanut käsiä niin rauhalliseksi ja pehmeäksi kuin kuuluisi.

Loppuraveissa taivuttelin Vakea molempiin suuntiin kaarevilla urilla, ja meno tuntui oikein mukavalta. Poni vaikutti olevan lavoistaan jokseenkin suora ja kahden ohjan ja pohkeen välissä. Tällaisiin fiiliksiin oli mukava lopettaa. Vaken kanssa tuntuu todellakin tapahtuneen jotain edistystä kun nykyään löytyy liikkumiseen tällaista pyöreyttä ja notkeutta. Suoristaminen, liikkeen aktiivisuus sekä oma istunta ovat ne tekijät joihin Vaken kanssa tulee keskittyä, ja niitä koetan parhaani mukaan työstää joka tunti. Suoristamisesta olen mielestäni päässyt viime aikoina aika mukavasti jyvälle, ja sillä samalla idealla on hyvä lähteä Vakea ratsastamaan joka kerta. Onhan siitä kovasti hyötyä että ponin alkaa tälla lailla tuntea eikä jokaisella ratsastuskerralla tarvitse aloittaa nollasta. Pakko olla tyytyväinen siihen että tehtyäni Vaken kanssa töitä nyt vuoden verran on ratsukossa tapahtunut edes jotain positiivista muutosta!

Jatkuvan korjaamisen työskentelyvaihe

Keskiviikon tunnilla menin Eetulla, joka on myös sunnuntaina ratsuni koulukisoissa. Treenasimme tänään voltteja sekä laukannostoja ja siirtymisiä laukasta raviin ja käyntiin. Eetulle tunti oli tänään päivän ensimmäinen, kun taas edelliskerroilla sillä ratsastaessani sillä on ollut jo yksi tunti alla. Mahdollisesti tällä oli jotain vaikutusta, sillä Eetu vaikutti tänään alkutunnista jossain määrin jäykemmältä.

Yritin ratsastaa Eetua taas aiemmin toimivaksi havaittujen periaatteiden mukaan, eli ensisijaisesti pyrin suoristamaan etuosaa ja ratsastamaan asetukset läpi niskan notkistamiseksi ja rentouttamiseksi. Teoriassa oikein hyvä idea, mutta käytännön toteutus jostain syystä ontui. Ope totesikin jossain välissä että Eetulla eivät ole etu- ja takaosa linjassa ja siksi se ei voi ottaa vielä kunnolla painoa taakse ja alkaa kantaa itseään pyöreämpänä. Niin turhauttavaa kun tietää että kaikki on siitä suoristumisesta kiinni mutta ei vaan saa suoristusta ratsastettua. Toki hetkittäin onnistuin tekemään oikeansuuntaisia korjauksia ja Eetu liikkui hetken pyöreämpänä kahdella ohjalla, mutta sitten menetin taas suoruuden hallinnan ja tuntuman pehmeyden ja palattiin lähtöruutuun.

Laukannostoja tehtiin ravista K.N. Specialin tehtävien mukaisesti, eli vasemman laukan nosto kentän keskellä ja oikean laukan nosto lyhyeltä sivulta. Laukannostot tapahtuivat aina jokseenkin eteen kaatuen, ei edestä nousten, enkä löytänyt niiden parantamiseksi mitään kunnollista ratkaisua. Laukkaympyröillä ope kehotti koko ajan työstämään asetusta ja suoruutta sekä niskaan rentoutta. Näin tulee ehdottomasti tehdä myös koulurataa kisoissa ratsastaessa, eikä vain tyytyä siihen millainen poni sattuu olemaan ja puskuttaa eteenpäin. Oikeassa laukassa sain pienillä vasta-asetuksilla ulkolapaa paremmin hallintaan, ja etuosan ryhti ja pyöreys paranivat heti. Raviinsiirtymisissä ope kehotti erityisesti keskittymään siihen että poni pysyisi takaosan päällä. Kun ratsastin siirtymisiin ajatuksen kanssa ja yrittäen vähän koota laukkaa ensin takaosalle onnistuivat siirtymiset hieman paremmin eikä aivan niin "pudoten" kuin aluksi.

Loppuraveissa Eetulla oli kiire. Vähän kiireiseltä ja altajuoksevalta se kyllä tänään vaikutti koko tunnin, mistä johtuen en varmasti muistanut ratsastaa sitä tarpeeksi pohkeella. Sain nyt ravissa vielä open neuvojen avulla Eetua pyöreämpään muotoon. Menimme vasemmassa eli hankalammassa kierroksessa ympyrällä, ja ope käski yksinkertaisesti "sulkemaan Eetun oikean kainalon". Sain mielikuvasta kiinni, ja korjasin ulkoavuilla ulos pullahtavaa oikeaa lapaa niin että etuosa ja kaula loksahtivat paremmin linjaan. Samalla piti vielä ratsastaa puolipidätteitä kiireisenä kipittävien etujalkojen hidastamiseksi. Aina hetkellisesti Eetu malttoi jäädä ravaamaan pyöreänä kahdella ohjalla, ja kun se tästä taas levisi sain korjattua sen ulkoavuilla ja puolipidätteillä takaisin. Ope totesi meidän olevan sellaisessa työvaiheessa jossa pyöreys kyllä löytyy aina välillä, mutta se ei vielä säily itsekseen vaan sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa korjailua ja työstämistä. Ei ole helppoa, mutta näillä eväillä lähdetään kokeilemaan kisaradan suorittamista. K.N. Special vaikuttaisi olevan näistä lähtökohdista oikein sopiva ohjelma meille.

Hyviä ja vähemmän hyviä pätkiä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan koulutreeniä Eetulla. Tehtävät olivat pitkälti kertausta viime viikolta, eli menimme pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uraa kohti sekä voltteja.

Koska viime viikolla Eetu toimi hetkittäin oikein kivasti yritin nyt ratsastaa samojen periaatteiden mukaisesti. Väistöissä Eetu jäi nyt kuitenkin jännittyneemmäksi, eikä lähtenyt etenkään käyntiväistöissä rentoutumaan ja pyöristymään vaan väistöt olivat aika jäykän oloisia. Ope kehotti notkistelemaan ponin niskaa asetuksilla niin väistöjen aikana kuin muuallakin. Lopulta meno vähän pehmeni ja Eetu väisti jo hieman letkeämmän oloisesti, mutta siinä meni aikansa. Ehkä en onnistunut tällä kertaa ratsastamaan väistöjä tarpeeksi rennoin avuin ja sovittamaan sisä- ja ulkopuolen apuja niin että Eetu olisi väistänyt rehellisen suorana. Suoristaminen ylipäänsä vaikutti jälleen kerran olevan ratkaiseva tekijä. Koko tunnin yritin korjata ponin suoruutta, mutta tämä onnistui kovin vaihtelevalla menestyksellä. Oikeassa kierroksessa tehtävä oli helpompi. Ulkopohje sai ratsastaa volteilla vieläkin vahvemmin kuin viime kerralta muistin, ja kun vihdoin sain etuosaa "horjautettua" ulkoa vasemmalta sisäänpäin niin Eetu pyöristyi mukavasti ja alkoi liikkua kahden ohjan ja pohkeen välissä pehmeästi ravaten. Ope muistutteli vielä istumaan pystyssä, sillä Eetun rentoutuessa ja pyöristyessä aloin itsekin kallistua eteenpäin ja pyöristää hartioita antaen pään pudota eteen. Ryhtiä ratsastajaan!

Tunnin loppupuolella väistötehtävään yhdistettiin laukannostot uralla sekä laukkavoltti lyhyelle sivulle. Oikeassa laukassa Eetu tuntui oikein hyvältä. Viime viikolla sain tuskailla hyvän tovin ennen kuin löysin oikeat nappulat ja laukka alkoi rullata pyöreänä, mutta tänään se tapahtui lähes itsestään. Tällaisessa laukassa oli helppo istua hiljaa ja eleettömästi, ja Eetu oli pärskinnän määrästä päätellen oikein rento. Ehkä viime kerralta jäi jotain sen verran lihasmuistiin että osasin nyt ratsastaa Eetun laukkaa alusta asti paremmin. Hienot fiilikset eivät kuitenkaan jatkuneet enää vasemmassa laukassa, vaan tämä suunta oli hurjan paljon jäykempi ja vaikeampi. Kummastelin että vasen takajalka tuntuu kovin oudolta, ja se oli kuulemma nimenomaan jäykkyyttä eli vasen takanen ei oikein osannut tulla rungon alle. Vaikka tunsin vasemman takasen olevan ongelma en osannut asiaa kunnolla korjata. Yritin saada isolla voltilla Eetua taipumaan ja pyytää sisäpohkeella vasenta takasta töihin, mutta ei siitä valmista tullut vaan Eetu vain jännittyi. Osa ongelmaa oli varmaankin se etten saanut kättä pysymään tarpeeksi pehmeänä silloin kun koetin jämäkämmin pyytää asetusta läpi ja etuosaa suoraksi rungon eteen, vaan tuntuma kävi liian vetäväksi ja lukittuneeksi.

Loppuraveissa Eetu ehti vielä rentoutua ja pyöristyä pidempään ja matalampaan muotoon, joten päätimme tunnin ihan rennosti ja letkeästi liikkuen. Eetun meno tuntuu oikein mainiolta silloin kun palaset loksahtavat kohdilleen ja poni suoristuu ja rentoutuu. Toisina hetkinä taas tuntuu kuin ratsuna olisi rautakanki, ja silloin saattaa ratsastus lipsahtaa yliyrittämisen puolelle mikä johtaa Eetun kanssa heti umpikujaan. Niinpä saman tunnin sisällä vuorottelevat hyvät ja huonot pätkät. Tänään oli syytä olla erityisen tyytyväinen oikeaan laukkaan, joka open mukaan oli sellaista jota kelpaisi kouluradallakin esittää.

Suoristamisen ideasta kiinni

Tiistain tunnilla mentiin tavalliseen tapaan koulua Vaken kanssa. Pidin mielessä Artsin opit viime torstailta ja keskityin aluksi ratsastamaan Vaken reippaaksi eteen. Ponilla vaikuttikin olevan tänään reipas päivä ja se marssi käynnissä eteen suhteellisen oma-aloitteisesti. Menimme alkutunnista pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta pitkää sivua kohti. Vake väisti hyvin molempiin suuntiin, mutta ei vielä lähtenyt kunnolla pyöristymään.

Ravissa verryttelimme ympyröitä ratsastaen, ja keskityin suoristamaan Vakea Artsilta saamieni ohjeiden mukaisesti. Valmennuksessa hoksasin ponin vinoudesta ja sen korjaamisesta uusia asioita, ja näitä muutaman päivän mielessä sulateltuani pääsin suoristamisesta jyvälle aiempaa paremmin. Nyt pyrin oikeassa kierroksessa ratsastamaan etuosaa nimenomaan vasemmalta oikealle enkä päinvastoin, ja tarkkailin kaulan suoruutta huolellisemmin. Otin avuksi vasta-asetuksen ulos vasemmalle, ja sitä kautta alkoi kaula suoristua ja ulko-ohjaan löytyä parempi tuntuma. Ravissa oli hyviä pätkiä, ja jotain onnistuin tekemään suoristamisen suhteen oikein sillä kun hetken päästä jatkoimme työskentelyä käynnissä alkoi Vake liikkua kivasti pyöreällä niskalla ja edestä kevyempänä.

Suoruutta testattiinkin seuraavassa tehtävässämme, sillä ratsastimme neliökahdeksikkoa vaihtaen suuntaa suoraan kentän poikki kääntäen. Kentän poikki kääntyessä käytettiin apuna väistöaskelia kulman jälkeen käännöksen puolelle, mikä esti hevosen ulospäin puskemista. Lisäksi kentän päädyissä tehtiin kulmiin voltit. Käynnissä Vake liikkui nyt kivassa pyöreässä raamissa, ja asettui hyvin molempiin suuntiin. Toki olisin voinut vielä tehokkaammin pyytää siltä aktiivista liikkumista. Ravissa etenkin voltit tuntuivat syövän liikkeen energiaa aika paljon, ja jäin tuttuun tapaan puskemaan pohkeilla liikaa.

Jatkoimme kentän poikki kääntymisiä vielä laukassa, tosin ensin laukkasimme neliöitä ilman suunnanvaihtoja ja päätyvoltit jätettiin tässä vaiheessa pois. Vake rupesi ensin ketkuilemaan, ja vasemmassa laukassa se yritti karata neliön avoimelta sivulta ulos oikealle pariinkin kertaan. Vake saa tätä ulosliiraustemppua harrastaa lasten kanssa aika paljon, joten hyvin helposti se sitä aina yrittää. Sain ponin karkumatkan pysäytettyä aina nopeasti, ja ulkoavut sai ottaa todella napakasti käyttöön jotta pysyttiin haluamallani suoralla reitillä. Aluksi ratsastin tien kentän poikki kaarevasti kun en luottanut Vaken pysyvän ruodussa suoralla linjalla, mutta lopulta sain ratsastettua myös tehtävänannon mukaiset suorat tiet kentän poikki ilman että poni riistäytyi karkuun ulospäin.

Seuraavaksi tulimmekin varsinaista neliökahdeksikkoa laukassa vaihtaen kentän poikki ratsastaessa laukan lennosta. Päätyihin tuli taas voltit, jotka olivat Vaken kanssa vähän tuskaa laukan hyytyessä. Takapää oli tänään siinä määrin keveä että raipalla huomauttelu laukkavolteilla sai aikaan pieniä potkuja. Tämän seurauksena käy aina valitettavasti niin että ajaudun puskemaan pohkeella ja tuuppaamaan istunnalla sen sijaan että ottaisin raipan avuksi tarpeeksi usein. Voltilta uralle päästessä Vake lähti sujuvammassa laukassa eteen, ja vaihdot kentän keskellä se teki tunnollisesti joskin usein ennakoiden. Aluksi pyrin vaihtoa varmistellakseni kääntämään liian aikaisin uuteen menosuuntaan niin ettei pysytty linjalla suorassa, mutta kun aloin rohkeasti ratsastaa suoraan huomasin että poni vaihtaa kyllä vaikkei saa puskea tai luisua mihinkään suuntaan. Oli aika mainion tuntuista kun pystyi oikeasti ratsastamaan ponin suoraa linjaa pitkin kumpaankaan suuntaan liirailematta, ja vaihto tapahtui ponin ollessa rungosta ja kaulasta suhteellisen suora! Vielä kun vaan vaihdon saisi tapahtumaan täsmällisemmin annetusta merkistä eikä niin että Vake vaihtaa enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti ja ennakoidenkin.

Loppuraveissa sain vielä tehdä hommia ympyröillä etuosan ja kaulan suoristamiseksi, mutta kun tämä onnistui niin Vake pyöristyi hyvin ja olin lopulta varsin tyytyväinen siihen miten hyvin se lopuksi ravissakin liikkui. Vähään aikaan ei Vake ole kulkenut niin kivasti kuin se tänään välillä käynnissä ja ravissa meni, ja laitan tämän edistyksen Artsin valmennuksessa saamieni oivallusten piikkiin. Ulkoavut olivat nyt järkevämmin käytössä, ja olin jollain tasolla saanut paremman idean kaulan ja etuosan vinouksien luonteesta. Kyllähän tästä kasvaa motivaatio kun tajuaa jonkin jutun aiempaa paremmin ja sen seurauksena saa ponin kulkemaan heti edes vähän paremmin!

Artsin valmennuksessa

Tänään tuli täyteen tasan 100 ratsastuskertaa Vakella (alkaahan se poni jo tuntua tutulta!), ja sattui niin sopivasti että merkkipäivän kunniaksi meillä oli aivan erityistä ohjelmaa: pääsimme osallistumaan Tallinmäellä vierailevan Artsi Heinon valmennukseen. Artsia on valmentajana kehuttu niin paljon että olin odottanut tätä tilaisuutta tosi paljon. Hienoa, että tunti saatiin järjestymään, ja mahdollisesti valmennuksia voi tulla jatkossa lisää. Kovasti tässä Vaken kanssa tarvitaan koulupuolenkin treeniä, joten mikäs sen parempaa kuin saada siihen apua oikein kunnon valmentajalta. Tunti mentiin kolmen ratsukon ryhmässä.

Vake oli valmentajalle entuudestaan tuttu tapaus, ja niinpä heti ensimmäinen ohje oli laittaa poni ensiaskeleista asti hereille ja työskentelyvaihteelle. Pitkin ohjin kävellessäkään ei suvaittu hidastelua, vaan eteenpäin piti mennä ja ilman jatkuvaa pohkeella työntämistä. Raipalla piti siis kutitella heti vähän terävyyttä askeleeseen. Ravissa verrytellessä jatkui sama meno, eli eteen piti liikkua tarmokkaasti ja tehottomasta pohkeilla puskemisesta tuli sanomista. Kun kuskin raippakäsi oli vähän tavallista herkempänä ja pohkeelle vaadittiin oikeasti reaktio niin ei kestänyt kauankaan kun Vake jo liikkui huomattavasti paremmin itse eteenpäin. Sain myös ohjeeksi keventää hieman isommin ja selkeämmin, ja näin houkutella raviin enemmän ilmaa.

Ravissa ratsastimme ensin suuria ympyröitä, ja sain vinkkejä asettamiseen ja ponin suoristamiseen. Vasemmassa kierroksessa Artsi huomautti etuosan pyrkivän ympyrältä ulos ja ponin nenän kääntyvän myös ulospäin. Etuosan pyrkimisen oikealle olen toki aina huomannut itsekin ja yrittänyt sitä työstää, mutta sitäpä en ole hoksannutkaan että myös nenä kääntyy oikealle. Korjauksena tilanteeseen Artsi ohjeisti ratsastamaan ympyrällä vuoroin suoristaen ja vuoroin asettaen, ikään kuin monikulmiolla jossa vuoroin ratsastetaan pieni pätkä suoraan hakien kaulaa ja etuosaa takaosan eteen, ja vuoroin taas vähän käännetään ja asetetaan vasemmalle. Hyvä ohje oli myös "horjauttaa" etuosaa välillä oikealta vasemmalle, ja aina sekunnin ajan tuntui siltä että nyt poni vähän suoristui. Oikeassa kierroksessa puolestaan kaula oli aivan liikaa oikealla ja etujalat jälleen ulkona eli vasemmalla. Tässäkin olen ollut vähän virheellisessä käsityksessä ja kuvitellut Vaken puskevan etuosaa oikeassa kierroksessa sisään, vaikka tosiasiassa kaula on se joka kenottaa oikealle ja muutoin etuosa onkin vasemmalla! Heti kun asiasta sanottiin niin tajusin että näinhän se onkin. Piti siis ratsastaa kaulaa suoraksi ulko-ohjalla ja samalla tuoda etujalkoja vasemmalta oikealle. Vasta-asetus toimi tässä apuna. Täsmäohjeena oli asettaa hetki kevyesti ulos, johtaa sitten oikealla kädellä etuosaa oikealle ja koskettaa heti perään raipalla ravin aktivoimiseksi. Näitä seurasi välittömästi kiitos sisäkädellä taputtaen.

Verryttelimme vielä laukassa, jossa ensimmäinen ohje oli jälleen hakea liikkeeseen lisää energiaa. Raipalla siis vähän kutiteltiin laukassakin, ja alkoi vähitellen tuntua siltä että Vake eteni ihan puskematta ja hyvässä laukan rytmissä. Vaikka laukka tuntui minusta hyvältä niin tuuppasin kuulemma liikettä ylävartalolla eli ylävartalo heilui liikaa edestakaisin. En kuulemma ole vielä kiikkustuoli-ikäinen, joten en saa keinua laukassa näin. Ylävartalon rauhoittamiseksi paikoilleen piti tehdä ihan ajatuksen kanssa töitä. Varmaan tämä on osaltaan taas sitä keskivartalon heikkoutta että ei onnistu automaattisesti istumaan aivan hiljaa liikkeen mukana.

Kun askellajit oli käyty läpi niin siirryttiin pohkeenväistöjen pariin. Teoriakertaus oli että pohkeenväistö on ennen kaikkea irrottava liike sekä taka- että etuosalle, ja jotta se täyttää tehtävänsä tulee myös etujalkojen astua ristiin. Ei siis jäädä vain tuuppaamaan takaosaa sivulle ja väistätetä perä edellä, vaan ratsastetaan myös etuosaa. Jotta väistö onnistuu tulee pidätteen mennä läpi etenkin ulko-ohjalla ja etuosan hidastaa vauhtia niin että hevonen ehtii astua ristiin. Hyvä muistutus, kun usein sitä keskittyy nimenomaan väistättämään takaosaa.

Ensin teimme väistöjä käynnissä ja ravissa ratsastaen pitkältä sivulta täyskaarron ja tehden väistön viistosti uraa kohti. Tässä kuviossa ulko-ohja löytyi väistöön vähän helpommin koska väistön ulko-ohja oli ensin toiminut voltin puolikkaalla sisäohjana. Joka tapauksessa ulko-ohjalla sai tehdä selkeät pidätteet ennen kuin Vake alkoi väistää kunnolla. Vasemmalle väistö lähti aika helposti, mutta oikealle väistäessä piti pidätteeseen kiinnittää erityistä huomiota ja raipalla hieman vahvistaa väistättävää pohjetta. Aluksi väistö oikealle oli nahkea, mutta toistojen myötä tämäkin alkoi sujua. Muotokaan ei enää lopulta ollut väistössä aivan turpa taivasta kohden, vaan kun pidäte meni läpi niin poni tuli tuntumalle pehmeämmän oloisena. Etenkin raviväistöt onnistuivat lopulta harvinaisen kivasti eli niin että ravissa jopa säilyi jonkinlainen tahti. Raviväistö meillä on monesti ollut väkinäistä puskemista jossa etuosa karkaa ja ravi sammuu. Nyt kun kiinnitettiin huomiota siihen että etuosa odottaa niin homma alkoikin onnistua!

Lopuksi teimme vielä väistöpätkiä ympyrällä. Käynnissä väistätettiin takaosaa ulos ympyrältä pari askelta kerrallaan, ja väistöstä nostettiin laukka. Vake väisti hetkittäin aika kivasti, ja nyt se alkoi väistöissä pyöristyäkin ihan kunnolla. Toisaalta välillä väistössä vähän jumituttiin, ja varsinkin jos etuosa pysähtyi niin takaosa väistikin jo liian jyrkästi. Tässä vaiheessa en ehtiyt saada kovin paljon täsmäohjeita. Laukka nousi väistöstä yllättävänkin helposti, ja Vake oli nyt hereillä ja terävänä niin että laukka nousi ehkä jopa vähän ylämäkeen. Ainakin nämä olivat harvinaisen napakan ja hyvän tuntuisia nostoja, jopa pyöreitäkin, ja lyhyet laukkapätkät ympyrällä tuntuivat aika mainioilta kun poni ei puskenutkaan laukassa sellaista kylkimyyryä kuin yleensä.

Loppuraveja ei Vaken kanssa ehditty mennä kuin reilu ympyräkierros, sillä poni jatkoi vielä alkeistunnille kevyeeseen loppuhölköttelyyn. Ehdin kuitenkin todeta että kyllä meno tuntui huomattavasti parantuneen alkuverryttelyn verrattuna. Ei me tänään mitenkään mahtavan hienosti menty, mutta sain todella hyviä täsmäohjeita joita toteuttamalla tuntui heti tapahtuvan oikeansuuntaisia muutoksia. Olin suorastaan hämmästynyt siitä miten hyvin raviväistöt ja laukannostot onnistuivat, ja hoksasin nyt Vaken vinouksista ja niiden korjaamisesta uusia juttuja. Vaken ratsastaminen liikkeelle ja hereille on tietenkin itsestäänselvyys, mutta yleensä en ole sen suhteen tarpeeksi topakka ja johdonmukainen vaan tarvitaan ulkopuolinen valmentaja kertomaan että poni on ihan oikeasti heräteltävä ennen kuin tehdään mitään muuta, oltiin sitten koulu- tai estetunnilla. Koin tämän valmennuksen ehdottoman hyödyllisenä, ja jos Artsin opetukseen päästään jatkossakin niin uskon että pikkuhiljaa voidaan Vaken kanssa ihan kehittyäkin omalla vaatimattomalla tasollamme.

Ratkaisu löytyy oikeasta lavasta

Torstain tunnilla oli hauska teema eli "ponivalmennus". Vielä hauskempaa oli että minun pikkuponini oli Osku, jolla on aina niin kivaa mennä. Ikipirteästä Oskusta ei kyllä millään uskoisi että sillä on ikää jo 22 vuotta!

Verryttelimme ensin kevyessä ravissa poneihin tutustuen. Ero oikean ja vasemman kierroksen välillä oli Oskulla huomattava. Oikealle se kipitti sisälapa edellä kaatuen, kun taas vasemmalle oli helpompi löytää ulko-ohjan tuntuma ja koko poni liikkui rennommin ja pehmeämmin. Ei ollut vaikea päätellä että oikean lavan suoristaminen oli Oskun kanssa avainasia. Tätä päästiinkin pian työstämään tehokkaasti, sillä siirryimme ratsastamaan väistöjä ympyrällä.

Ympyrällä menimme ensin väistöpätkiä käynnissä, ja myöhemmin näihin lisättiin mukaan raviinsiirtymiset hetkellä jolla hevonen väistön ansiosta suoristui ja myötäsi. Oskun takaosa oli helppo saada väistämään ulos ympyrältä, mutta haastavampaa oli saada ulkolapa kunnolla mukaan liikkeseen ja poni näin ollen suoraksi. Ope kehotti molempiin suuntiin tekemään väistöä avotaivutuksen tapaisesti, eli kääntämään etuosaa ympyrän uran sisäpuolelle pelkän takaosan ulos väistättämisen sijaan. Ulko-ohja ja -pohje olivat tietenkin ne avut jotka ottivat ulkolavan hallintaan. Aikansa kesti ennen kuin liike alkoi tehdä tehtävänsä, mutta kun sitkeästi jaksoin pyytää etuosaa ja ulkolapaa sisäänpäin alkoi Osku hieman myödätä. Open ohjeiden mukaisesti pyrin palkitsemaan Oskun myötäyksellä jo varsin pienistä edistysaskelista. Vasemmassa kierroksessa väistäessä Osku alkoi jo toden teolla ryhdistäytyä etuosastaan ja pureskella kuolainta kaulaa pyöristäen. Tähän suuntaan tarvittiin vielä pientä säätöä kaulan suoruuteen, eli kaulan tyvi piti saada siirtymään oikealta vasemmalle ja kaulan ollessa suorana asetus rehellisesti niskasta. Käytin apuna oikeaa ohjaa joka vaikutti kohti kaulaa painaen, ja pienissä paloissa kaula todellakin suoristui. Näillä hetkillä löytyi myös oikein kiva pyöreä raami ja etuosan kevenemisen tunsi selvästi. Väistöjen avulla saatiin siis oikein hienojakin askeleita, ja välillä sain säilytettyä suoruuden ja muodon ravissakin vähän aikaa.

Myös laukat mentiin ympyröillä. Vaikka olin käyntiväistöillä saanut Oskun oikeaa lapaa jo suoristettuakin en oikeassa laukassa saanut siihen enää otetta. Niinpä oikeassa laukassa meno oli enimmäkseen lapa edellä kaatumista ja samalla kiireistä etupainoista kipitystä. Muistan kuinka viime kesänä palaset loksahtivat Oskun kanssa oikeassa laukassa hienosti kohdilleen kun sain oikean lavan suoristettua "sisäpohkeen ympäri", mutta nyt en oikein keksinyt kuinka olisin tähän tulokseen päässyt. Niinpä oikean laukan vinousongelma jäi ratkaisematta ja poni tasapainottomaan kipitysmoodiin. Vasemmassa laukassa suoruutta oli helpompi hallita, ja vasen laukka olikin paljon pyörivämpää, maltillisempaa ja tasapainoisempaa. Toki edelleen piti vähän töniä oikeaa lapaa joka yritti pullahtaa ulos.

Lopuksi ravatessa totesin Oskun toimivan oikeassa kierroksessa jo paljon paremmin kuin alkutunnista, eli sisälapa ei enää niinkään puskenut vaan oikealle pääsi taivuttamaan ja asettamaan sekä myötäämään sisäohjasta. Jotain korjausta olin tunnin aikana siis onnistunut tekemään. Oikea lapa oli Oskulla oikeastaan ainoa asia johon piti keskittyä, ja kun oikean lavan puskeminen vinoon vähänkään korjaantui alkoi poni heti pyöristyä. Teorian tasolla resepti oli siis hyvin yksinkertainen, ja huomasin kyllä hyvin selvästi milloin etuosa oli suora ja milloin ei. Suoristamisen käytännön toteutus vaan oli tässä se vaikea pala, mutta kun se onnistui edes hetkeksi niin muutos Oskun liikkumisessa oli oikein palkitseva.

Lisää kulmia ja suoristamista

Keskiviikon koulutunnille sain hieman yllättäen Loren. Mielelläni toki Lorella menin välillä kouluakin. Karsinakäyttäytymisen puolesta Lore ei kyllä tänäänkään ollut mikään kullannuppu, joten päätin viedä sen pihalle harjattavaksi. Ulkona Lore olikin sitten ihan nätisti.

Edelliskertojen tapaan teemana oli kulmien ratsastus, tällä kertaa siten että uralla kulmiin tullessa oli tarkoitus hieman hidastaa ja koota liikettä. Kulmien lisäksi käynnissä ja ravissa ratsastettiin keskiympyröitä. Käynti- ja ravityöskentelyn osalta tänään ehti siis keskittyä hyvin ihan vaan rentouden ja suoruuden etsimiseen. Lore oli alusta alkaen todella vino, ja tämä oli päällimmäisin asia mitä läpi tunnin yritin korjata. Käynnissä homma lähti liikkeelle ihan rennoissa ja hyvissä merkeissä. En ehkä kummoista "kokoamista" päässyt kulmissa esittämään, mutta kulmissa asettaen ja taivuttaen Lore lähti pyöristymään mukavasti. Kun tähän rentoon mielentilaan oli päästy käynnissä niin oli helppo jatkaa ravissa. Vasempaan kierrokseen tosin vinous korostui ja Lore oli ylipäänsä jäykempi ja hankalampi tähän suuntaan. Vasemmalle mennessä kävi myös niin että sisäkäsi oli turhan levoton kun taas ulko-ohjan tuntuma ei ollut riittävä. Oikealle ravatessa Lore tuli paremmin kahdelle ohjalle niin että pääsin eroon ylimääräisestä sisäohjan räpeltämisestä, ja nyt mentiin rennossa pyöreässä muodossa. Ope kommentoi hevosen käyttävän vatsalihaksiaankin hyvin, mutta kyseli meinasiko se vetää ohjan päässä alaspäin. Totesin että mitään varsinaista vetoa en kyllä huomannut, mutta ehkä tuntuma ja etuosa olisivat kuitenkin saaneet olla aavistuksen kevyemmät.

Laukassa työskenneltiin ensin oikeassa kierroksessa uralla ja ympyröillä. Vasemmassa kierroksessa puolestaan mentiin myötälaukkaa pääty-ympyröillä sekä nostettiin pitkillä sivuilla käynnistä vastalaukka jota ratsastettiin uralla parin kirjainvälin verran. Loren oikea laukka oli tuttuun tapaan kovin keinuttavaa, ja ope totesi että hevonen pääsee vähän vetämään minua eteenpäin. Yritin toki kovasti pitää vatsalihaksilla vastaan ja näin vähentää ylävartalon keinumista eteenpäin, mutta joka tapauksessa istunnan pitämättömyys taisi olla laukassa pääsyy siihen ettei Lore liikkunut yhtä rentona ja pyöreänä kuin ravissa. Keskivartalo-ongelmat tietysti heijastuivat myös käsiin niin etten saanut tuntumaa pidettyä yhtä pehmeänä ja tasaisena kuin ravissa.

Vasen laukka oli helpompaa istua, mutta tähän suuntaan Loren vinous tuli korostuneemmin esille. Etuosa oli todella reilusti ulkona ympyrältä takaosan liiratessa sisäänpäin. Vastalaukat nousivat kyllä ihan hyvin, mutta laukannostojen myötä Lore pääsi hieman jännittymään, mikä näkyi entistä pahempana poikittamisena. Lopuksi ehdin saada opelta vähän ohjeita suoristamiseen, eli laukkaympyrällä mentiin vasta-asetuksessa samalla sisäkädellä tilaa antaen ja ulkoavuilla koetin tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Tämän tunnin puitteissa en ehtinyt Lorea aivan kunnolla suoraksi saada, mutta vasemmassa laukassa oli edes pientä parannusta havaittavissa joten suunta oli oikea. Olisin tietysti voinut hoksata tehdä yhtä määrätietoista suoristamistyötä omatoimisestikin enkä vasta siinä vaiheessa kun opelta tuli ohjeet. Kuten ope totesi, Lore antoi nyt kuitenkin ratsastaa aika paljon, eli se ei jännittynyt tai alkanut narskutella hampaitaan vaikka suoristamistyötä tehtiin ihan tosissaan.

Laukkahommat olivat mitä olivat, mutta käynnissä ja ravissa Lore meni tänään sen verran mukavasti että olin ihan tyytyväinen. Lore on kyllä ollut jo hyvän aikaa nousemassa yhdeksi tämän tallin suosikkiratsuistani, eikä syyttä. Suoristaminen tuntuu Lorenkin kanssa olevan se avainjuttu, eli täysin sama tilanne kuin viime aikoina melkeinpä minkä tahansa muun hevosen kanssa. Milloinkahan tulee vihdoin vastaan se hevosyksilö joka ei olisi tällä samalla tavalla vino vaan jolla etuosaa pitäisikin suoristaa päinvastoin vasemmalta oikealle?

Suorempi hevonen, parempi mieli

Koulutunnille sain jälleen Jussin. Eihän tässä ole pitkä aika seuraaviin koulukisoihinkaan, ja open ei varmaankaan ollut vaikea arvata että Jussi se lienee toiveratsuni näihinkin kisoihin. Kuten tiistain tunnilla myös tänään aiheena oli hevosen kääntäminen.

Päivän tehtävään tutustuttiin heti alkajaisiksi käynnissä. Ensin hevonen pysäytettiin uralla, ja pysähdyksessä käännettiin asetus sisälle eli tässä tapauksessa oikealle. Tämän jälkeen lähdettiin pysähdyksestä kääntämään etuosa edellä suoraan radan poikki, ja ennen uralle tuloa toistettiin sama pysähdys ja liikkeellelähtö etuosaa kääntäen. Tavoitteena oli saada hevonen seuraamaan käännöksen suuntaan kevyesti kiertyvää ylävartaloa siten että liikkeellelähtö tapahtuisi vastauksena kääntäviin apuihin. Sain ideasta mielestäni ihan hyvin kiinni niin että Jussi kääntyi ja taipui sisäpohkeen ympäri ulkoapujen vaikutuksesta. Asetus pysähdyksessä käännöksen suuntaan oli ehkä haastavin osuus, sillä helposti Jussi käänsi päätä liikaakin muttei kuitenkaan kunnolla myödännyt niskasta. Liikkeelle lähdettyämme asetus löytyi paremmin ja kulmissa Jussi pyöristyi ihan mukavasti.

Seuraavaksi verryttelimme hetken aikaa kevyessä ravissa ympyröitä ratsastaen. Ravissa ope kehotti minua erityisesti ojentamaan alaselkää niin ettei selkä pääsisi pyöreäksi vaan olisin paremmin ryhdissä ja "takareisien päällä". Yritin mutta en tainnut ihan päästä tavoiteltuun lopputulokseen istunnan osalta, eli totesin olevani jälleen kerran turhan jumissa. Ahkeran venyttelyn tarve tulee kyllä aina korostuneesti esiin nimenomaan Jussilla ratsastaessa.

Palasimme vielä takaisin käännöstehtävän pariin. Ratsastimme nyt neliöillä, joilla jokaiseen kulmaan tullessa tehtiin pysähdys ja huolellinen käännös etuosa edellä. Tavoitteena oli saada hevonen lähtemään pysähdyksestä liikkeelle ulkoetujalka edellä. Kierros oli nyt vasen, mihin suuntaan tämä olikin erityisen hyödyllinen harjoitus ajatellen Jussin suoristamista eli etuosan tuomista oikealta vasemmalle. Ulkopohje oli minulla käännöksissä aika vahvana mukana jotta tosiaankin sain oikean lavan kunnolla mukaan käännökseen. Jussi taisi ihan tosissaan suoristua, sillä kun kohta siirryttiin työskentelemään ympyrällä harjoitusravissa ja laukassa liikkui se tosiaan suorempana. Ravissa esiintyi kummallista etuosan levottomuutta, mutta laukassa meno tasoittui. Ope kehotti taas ratsastamaan etuosaa ylös ja painoa taakse, ja kun tein tätä kokoavaa työtä niin laukka kyllä alkoi toimia varsin kivasti. Jussi jäi vielä vähän liian raskaaksi edestä, eli etuosa olisi saanut keventyä vielä paremmin, mutta joka tapauksessa laukassa mentiin jopa harvinaisen suorana. Hevosen ollessa suora helpottuu kaikki muukin tietysti heti, ja tuntuman jonkinasteista raskautta lukuunottamatta vasemmassa laukassa oli todella hyvä meininki.

Jatkoimme vielä käynnissä oikeaan kierrokseen tekemään neliöllä pysähdyksiä ja käännöksiä, ja tämän jälkeen laukattiin ympyrällä oikealle. Käännöksissä en jostain syystä saanut nyt aikaan samanlaisia "loksahduksia" eli asetukseen myötäämisiä kuin alkutunnista samassa tehtävässä, mutta laukassa Jussi oli tähänkin suuntaan varsin hyvä. Hetkellisesti sieltä irtosi todella hieno laukka-askel tai pari kun etuosaa sai oikeasti vähän kohoamaan ja kevenemään. Harmi vaan että en saanut tätä ylläpidettyä yhtäjaksoisemmin vaan hienojen hetkien jälkeen Jussi pääsi valumaan uudestaan etupainoisemmaksi.

Laukan osalta oli tänään niin sujuvaa että on pakko olla tyytyväinen, etenkin kun Jussin heikompi eli vasen laukka toimi näin hyvin. Suoristava työ taisi siis todellakin tehdä tehtävänsä. Ravissa sen sijaan oli epämääräisempää, eli aika mielenkiintoista että tänään nimenomaan laukka oli selvästi toimivin askellaji. Luullakseni tämä johtui ainakin osaksi siitä että laukassa pystyin istummaan paljon paremmin ja luontevammin, kun taas Jussin ravissa olin tuttuun tapaan ongelmissa.

Asetuksilla ja vasta-asetuksilla kohti suoruutta

Keskiviikon tunnilla ratsuna oli tällä kertaa Eetu. Tunnin ohjelmassa oli työskentelyä ympyröillä ja hevosten jumppaamista väistöjen ja asetusten avulla.

Tunnin alkupuoli vietettiin käynnissä ja ravissa ympyröillä työskennellen. Ympyrää vuoroin pienennettiin samalla vasta-asettaen, ja vuoroin suurennettiin myötäasettaen sekä loivasti väistäen. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, jossa homma ei oikein ollut toimiakseen. Havaitsin Eetun vinoudet oikein hyvin mutta en saanut niitä varsinaisesti korjattua. Vasta-asetus ulos oikealle ja etuosan siirto vasemmalle ympyrää pienentäen oli periaatteessa se juttu jonka kautta Eetua sai suoristettua, ja pariin kertaan Eetu jopa myötäsikin niskasta kun open ohjeiden mukaisesti pyrin "horjauttamaan" oikeaa lapaa reilusti vasemmalle. Jotenkin hassua että pienelle voltille sisälapa edellä ja nenä ulos osoittaen kaatuminen oli se minkä kautta poni lähti vähän pehmenemään. Joka tapauksessa asian ydin taisi olla se etuosan siirto oikealta vasemmalle. Eetun etuosa ja kaula ovat tyypillisesti aivan mutkalla niin että kaulan tyvi pullahtaa oikealle, kaulan keski- ja yläosa vasemmalle ja nenä taas osoittaa tiukasti oikealle, ja uskoisin että oikea järjestys missä tätä lähdetään korjaamaan on alhaalta ylös.

Oikeaan kierrokseen jatkettiin samoja asetuksia ja vasta-asetuksia. Oikealle työskentely oli helpompaa, ja Eetu tuli ulko-ohjan tuntumalle paremmin. Nyt siis oikeaa lapaa pääsi työstämään myötäasetuksen kautta, ja ope kehottikin välillä ratsastamaan isolla ympyrällä avotaivutusmaisesti etuosaa sisälle kääntäen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Tästä olikin apua, samoin kuin siitä että aivan varovaisesti kutittelin raipalla takaosaa. Eetu nimittäin meinasi etenkin käynnissä jumittua ja lukittua hiippailemaan, mutta pieni kosketus raipalla toi liikkeeseen tarvittavaa energiaa niin että asetukset alkoivat tuottaa tulosta. Nyt Eetu liikkui jo ainakin hetkittäin pyöreänä kaulastaan, ja oli suusta ja niskasta jo paljon pehmeämmän ja rennomman oloinen. Raviaskel tosin ei vielä ollut mitenkään pehmeää ja elastista, mihin ope kommentoi että ponilla ei oikein ristiselkä jousta tarpeeksi.

Ympyröillä jatkettiin vielä laukassa pienentäen ympyrää noin 10 metrin voltiksi pyrkien samalla kokoamaan painoa takaosalle ja lyhentämään laukkaa. Laukan lyhentämisen ja hidastamisen kautta oli sitten tarkoitus päästä siirtymään käyntiin, jossa palattiin isolle ympyrälle nostamaan uusi laukka. Ensin mentiin vasemmalle, joka oli edelleen se hankala kierros. Käynnissä ja ravissa löytynyt pyöreys ja notkeus katosi täysin, eli vasemmassa laukassa jäkitettiin niska jäykkänä. Laukka ei myöskään pyörinyt tarpeeksi ja Eetu pyrki kovasti ennakoimaan käyntiinsiirtymistä voltilla. Päästiin kyllä käyntiin ilman yhden yhtä raviaskelta, mutta kovin töksähtäen kun poni jarrutti laukan pois heti kun aloin suunnitellakaan siirtymää. Vasemmassa laukassa homma ei siis toiminut alkuunkaan, mutta kun kierros vaihtui oikeaksi oli meininki taas onneksi ihan toinen. Oikealle löytyi tuntumaan jälleen pehmeyttä ja poni suoremmaksi kahden ohjan väliin, ja sanoisin että oikeassa laukassa meno oli ehkä koko tunnin parasta. Ope kehotti vielä asettamaan kunnolla pikkuvoltille ja samalla pitämään ulkopohkeen taaempana aktivoimassa ulkotakajalkaa. Näin esitimme aika mukavia laukka-askeleita ympyrää pienentäessä, ja ponin muoto oli hyvä ja tuntuma elastinen. Käyntiinsiirtymiset tulivat tosin tähänkin kierrokseen töksähtäen ja hieman ennakoiden.

Loppuraveissa Eetu liikkui edelleen pyöreänä edestä ja venytti kaulaa melko rentona pidemmäksi kun annoin ohjaa. Ravi ei silti ollut vieläkään oikein elastista, vaan melko lailla samaa töksöttävää askellusta kuin alkutunnista. Eetun kanssa tämä taitaa olla aika normaalia että vaikka niska myötää ja pyöristyy ei selkä kuitenkaan ihan kunnolla tule mukaan vaan jää vielä vähän "jumiin". Joka tapauksessa olin ihan kohtuullisen tyytyväinen siihen että tunnin aikana Eetu meni selvästi parempaan suuntaan, eli sentään jotain tuli tehtyä oikeinkin kaikkien harhayritysten lisäksi. Ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys saada Eetua liikkumaan edes tässä määrin oikein päin, joten voisi melkein sanoa että tänään oli jotain edistystä havaittavissa.

Perustyötä kavaleteilla ja sileällä

Torstain tunnilla oli esteitä, mutta olimme open kanssa etukäteen sopineet että tänään jätetään Vaken kanssa hyppäämiset väliin kun viikonloppuna tulee hyppyjä peräti kaksien kisojen verran ja viime sunnuntainakin hypeltiin. Niinpä osallistuimme alkutunnin puomi- ja kavalettitehtäviin, ja tunnin loppuosan vietimme pikkukentällä perusratsastuksen parissa samalla kun muut hyppäsivät.

Ympyrän kaarelle laitettiin hieman maasta irti olevat kavalettipuomit, ja puomisarjaa ylitettiin ensin ravissa. Vake oli tänään huomattavasti reippaampi kuin sunnuntaina, ja puomeilla se nosteli jalkojaan ravissa ihan mukavasti. Sitten puomeja tultiin ympyrällä laukassa innariväleillä vasemmasta kierroksesta aloittaen. Ensin en ollut tarpeeksi huolellinen puomisarjalla kääntämisessä vaan linja ajautui sarjan aikana ulkoreunaa kohti, mutta kun sain linjan ja kääntämisen haltuun niin puomit menivät ihan näppärästi. Oikeassa laukassa en sitten meinannutkaan saada askelta sopimaan puomeille millään vaan kerta toisensa jälkeen meni kompuroinniksi. En tiedä jäikö eiliseltä Lore-vaihde päälle kun kuvittelin Vaken pystyvän venyttämään puomeille kauempaa kuin mistä se suostui lähtemään. Ope vinkkasi kääntämään ympyrän pienempänä niin että puomisarjalle tultiin sisään kaarevammalla reitillä. Tämäpä sitten yllättäen auttoikin askeleen sovittamisessa.

Saatiin vielä vähän "kuivaharjoitella" kisoja varten hyppäämällä neljän esteen uusinnanomainen pätkä kavaleteilla ja ristikoilla joille tuli jokaiselle laukanvaihto. Ensimmäisellä kierroksella en ollut ihan kartalla eikä ponikaan tarpeeksi terävänä, joten tiukassa kaarteessa ensimmäiselle esteelle laukka putosi pois ja muutenkin oli vähän sellaista mönkimistä. Mentiin samaa tehtävää vielä toinen kierros, ja nyt olimme Vaken kanssa molemmat skarpimpana. Ekalle esteelle käänsin katseen paremmin edeltä ja otin ulkopohkeen paremmin mukaan käännökseen. Laukat vaihtuivat näppärästi, ja laukassa säilyi koko ajan sellainen terävyys ja energia että isommatkin esteet olisivat varmasti ylittyneet hyvin.

Lopputunti mentiin sitten omia kuvioita pikkukentällä. Otin ensin käynnissä muutamat väistöt ponin kuulolle saamiseksi, ja sen jälkeen ravattiin ympyräkahdeksikkoja. Vake lähti aika helposti pyöristymään, ja varsinkin oikeassa kierroksessa meno oli ajoittain varsin mukavan oloista kunhan sain ravia vähän aktivoitumaan eteen. Ravi kyllä jäi edelleen kovin maahansidotun oloiseksi vaikka poni pyöreänä liikkuikin, eli jalat pitäisi saada nousemaan vähän tarmokkaammin vaikkei tämä mikään liitokavioeläin olekaan. Oikealle mennessä poni tuntui melko lailla suoralta, ja sen myötä myös edestä kevyeltä. Hetken työskentelyn jälkeen Vake alkoi jopa vähän pärskiä rentoutumisen merkkinä. Vasemmalle sain tehdä enemmän töitä suoristamisen suhteen. Yritin väistättää ympyröillä takaosaa loivasti ulos ja tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Hetkellisesti ehkä sainkin tilanteen paremmaksi niin että ulko-ohjaan alkoi löytyä parempi tuntuma ja oikea lapa tulla hallintaan. Välillä kyllä piti käydä oikeassa kierroksessa "palauttamassa" säädöt jos vasemmalle meni liian vaikeaksi. Huomasin myös että Vaken kanssa olisi hyvistä hetkistä kannattanut ottaa tiheämmin taukoja, sillä vaikutti että se kyllästyi aika nopeasti ja hetken hienosti mentyään lösähti taas säästelymoodiin sen sijaan että olisi pidempään viitsinyt kantaa itseään kunnolla.

Tämä oli ihan sopiva treenituokio ennen kisaviikonloppua, sillä sain hakea tuntumaa poniin vaikkei hyppäämään päästykään. Ainakin meno oli reippaampaa kuin viime sunnuntaina, mikä oli mukava huomata. Ei se Vake ole tainnut vielä ihan kokonaan vaipua talvihorrokseen.

Se yksi hieno minuutti

Kisa-aamun jälkeen oli sunnuntai-iltapäivänä vielä normaali vakiotunti. Kun tiesin kuka tunnin pitää niin arvasin saavani jonkun hauskan pikkuponin, ja oikeassa olin sillä ratsuni oli ikinuori Osku. Ei tästä ponista kyllä mitenkään arvaisi että ikää on jo 21 vuotta. Osku oli kuulemma ollut kesäloman jälkeen lyhyellä sairaslomalla ja mennyt sen jälkeen lähinnä jatkotason tunteja, joten olihan se vähän rautakanki. Omat ajatukseni pyörivät vielä aivan liikaa aamun kisasuorituksen analysoinnissa, joten keskittymiseni käsillä olevaan tehtävään eli Oskun jonkinsorttiseen läpiratsastamiseen oli aika huonoa.

Tunnin tehtäviin kuului siirtymisiä sekä askelpituuden vaihteluita askellajien sisällä. Lisäksi pyöriteltiin ympyröitä ja voltteja. Oskun kanssa haasteena tosiaan oli rehellinen asettuminen ja taipuminen, ja aika vinostikin se liikkui niin että takaosa liirasi vasemmalle etuosa oikealle. Näitä asioita yritin työstää läpi koko tunnin vaihtelevalla menestyksellä. Ongelmana oli että en malttanut pitää asettavalla ohjalla vastaan tarpeeksi pitkään, vaan myötäsin ilman kunnon syytä. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeaa löytää ulko-ohjaan kunnollista tuntumaa. Kun Osku sitten hieman myötäsi niskasta asetuksen vaikutuksesta sorruin siihen virheeseen että heitin ohjaa pois eteenpäin (ja päästin koko ylävartaloni kumartumaan eteenpäin) sen sijaan että olisin tehnyt myötäyksen tuntuman sisällä ja näin ollen estänyt ponia valahtamasta aivan etupainoiseksi myötäyksen hetkellä.

Ravissa liike jäi usein vähän turhan säästeliääksi hiippailuksi, sillä vaikka Osku on periaatteessa reipas niin kyllä sitäkin pitää muistaa pohkeella ratsastaa. Askel olisi siis saanut olla pidempi ja energisempi, mikä olisi varmaankin auttanut myös tuntuman ja pyöreyden löytämisessä. Laukassa oli tässä suhteessa asiat paremmin, sillä laukassa Osku eteni oikein hyvällä energialla, välillä tosin jopa vähän kiireisen oloisena. Oikeassa laukassa ympyrällä työskennellessä Osku kiirehti ensin eteenpäin tunkien samalla voimakkaasti oikeaa lapaa sisään. Ope ohjeisti suoristamaan niin että oikea lapa tulisi sisäpohkeen "ympäri" ja takaosaa sai samalla ajatella tuotavaksi sisäänpäin. En ole aivan varma mitä siinä sitten onnistuin tekemään oikein, mutta jokin vain loksahti yhtäkkiä kohdilleen niin että oikea lapa lakkasi tunkemasta sisälle ja poni suoristui kahden ohjan väliin kuin taikaiskusta. Samalla löytyi pyöreä muoto ja poni alkoi hienosti kantaa itseään. Laukattiin siinä joitakin ympyröitä tällä hienolla fiiliksellä. Enpä ole kyllä koskaan ennen saanut Oskua esittämään näin hyvää laukkaa!

Hienon laukkahetken jälkeen olikin jo aika siirtyä loppuraveihin. Yritin ravissa etsiä samaa oivallusta ja loksahdusta kuin äsken laukassa, mutta sitä ei enää oikein löytynyt. Jännä miten kuitenkin yhdestä onnistuneesta minuutin tai parin pätkästä voi jäädä näin mainio fiilis, vaikka muilta osin tunti oli aika tuloksetonta yritystä. Ainakin nähtiin taas kerran se että kun vinona liikkuvan hevosen saa rehellisesti suoristettua niin samantien alkaa kaikki muukin toimia. 

Uskalla vaatia

Keskiviikon koulutunnille sain Peran. Tunnilla oli mukavasti vain neljä ratsukkoa, ja menimme samoja tehtäviä kuin sunnuntain tunnilla, eli väistöjä ympyröillä ja siirtymisiä suoraan väistöstä. Totesin että tämä olikin ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun ratsastan tällaisella hieman isoliikkeisemmällä "oikealla hevosella" ponien ja muiden töpöttelijöiden sijaan. Kun Peran liikkeet ovat kuitenkin pehmeät istua niin tällainen vaihtelu oli kyllä oikein mukavaa.

Aloitimme siis ympyrältä takaosaa ulos väistättäen ja tästä raviin siirtyen. Myöhemmin vaikeusastetta lisättiin niin että muutoin työskenneltiin ravissa mutta ympyröillä siirryttiin käyntiin ja suoraan väistöön muutamaksi askeleeksi kerrallaan ennen väistöstä välittömästi raviin palaamista. Aluksi en vaatinut Peralta aivan tarpeeksi, vaan vähän hämäännyinkin sen pitkästä askeleesta ja annoin vaan jolkotella pitkästi mutta löysästi. Väistöissä kaula meni todella pahasti kenoon niin että turpa kallistui oikealle, niska vasemmalle ja etuosa karkasi oikealle. Tämän kenotuksen kanssa sain kyllä ihan tosissani miettiä mitä tehdä hevosen suoristamiseksi. Ope neuvoi lyhentämään ulkoetujalan askelia niin että takaosa ehtisi väistämään rehellisemmin ja etuosa ei pääsisi koko ajan vähän karkuun. Käytännössä siis molempiin suuntiin tarvittiin jämäkämpiä ulkoapuja huolehtimaan suoruudesta. Ne hetket kun kaulaa ja niskaa sai suoremmaksi tuntui hevonen heti paljon paremmalta.

Alun hissuttelun jälkeen aloin saada homman ideasta paremmin kiinni kun ope laittoi tekemään tosissaan töitä eli siirtymisiä ravin ja käyntiväistön välillä nopealla tahdilla korjaillen samalla jatkuvasti suoruutta sekä pitäen etuosan riittävässä ryhdissä ja takaosan nopeana. Etenkin raviinsiirtymisen hetkellä piti olla tarkkana ettei antanut hevosen valahtaa pitkäksi tai jäädä pohkeelle hitaaksi. Piti siis vaan uskaltaa vaatia hieman enemmän niin alkoi tapahtua oikeansuuntaisia asioita. Topakammasta ratsastuksesta huolimatta sain kuitenkin pidettyä itseni melko rentona, sillä Pera kuitenkin vastaa suhteellisen herkästi eikä aja ratsastajaa niin helposti jatkuvaan pusertamiseen ja puskemiseen.

Sunnuntain tapaan tehtiin vielä laukannostoja väistättäen takaosaa ympyrällä sisään hieman kokoavana liikkeenä ja nostaen tästä laukka hevosen ottaessa takajalkoja alle. Näissäkin väistöissä sain tasapainoilla kaulan suoruuden kanssa, mutta olin huomaavinani että tässä vaiheessa tuntia Peran kaula ei kenottanut enää niin pahasti mutkalla vaan etuosa oli jo suorempi. Ulkopohkeella piti kuitenkin muistaa kuljettaa etuosaa riittävästi ympyrän suuntaan niin ettei ulkolapa pullahtanut liikkeestä ulos ja hevonen mennyt liian banaaniksi rungosta. Laukannostoissa oli Perankin kanssa hitausongelmaa, eli tälläkin kertaa taisin väistöä tehdessä jumiuttaa liikettä liikaa ja tappaa hevoselta eteenpäinpyrkimystä. Vaikka Pera väistikin nätisti jäi pyöreys usein puolitiehen, ja näin ei nostoihinkaan oikein sitä haluttua pyöreyttä ja takaosan alle ottamista tullut. Ehdottomasti parhaita nostoja olivat ne kun en vahingossa antanut ohjaa pois ja päästänyt etuosaa valahtamaan, vaan säilytin ryhdin ja tarpeeksi lyhyen raamin mutta pyysin silti riittävän napakalla pohkeella ja tarvittaessa kevyesti raipalla.

Jotain tulosta tunnin työskentely väistöjen ja suoristamisen parissa ehkä tuottikin, sillä loppuraveissa Pera liikkui varsin mukavasti. Tässä vaiheessa hoksasin jo ratsastaa ravia isommaksi eteen ja "tuntumaa kohti". Jonkin verran oli vielä epätasaisuutta muodossa, mutta ympyröillä löytyi ideaa kahdella ohjalla liikkumisesta. Kuten sanottua en näin "isosti" liikkuvalla hevosella ollutkaan aikoihin ratsastanut, joten loppuraveissa oli jo aika makea fiilis kun Peran moottori alkoi olla paremmin käynnissä ja raviaskeleessa lennokkuutta. Eihän tästä olisi taas millään malttanut lopettaa juuri sillä hetkellä kun meno tuntui kaikkein hienoimmalta!

Perusratsastusta ja mielenvirkistystä

Saaran tallin tunnit jatkuivat jälleen hevosten palattua kahden viikon kesälomaltaan. Syyskauden ensimmäiselle tunnille minulle oli jaettu ensin yllätysratsu Manu, mutta vaihdoin sen lopulta Loreen toisen tuntilaisen ehdotettua vaihtoa. Lorelle tunti olikin käsittääkseni aivan ensimmäinen loman jälkeen. Lieneekö loman vaikutusta että Lore oli tänään epätavanomaisen kiltti hoitotoimenpiteiden ja etenkin satuloinnin ajan.

Lomaltapaluun huomioiden ei tänään tehty kovin vaativia temppuja vaan keskityttiin perusratsastukseen asetusten ja taivutusten parissa. Lisäksi ope ehdotti mielenvirkistykseksi pientä kahluureissua tunnin päätteeksi, joten kentällä mentiin tänään vähän lyhyemmin. Käynnissä ja ravissa taivuteltiin hevosia suurilla volteilla molemmissa päädyissä, ja käynnissä käytettiin asetuksen tukena kevyttä takaosan väistätystä. Ravissa tehtiin lisäksi pieniä temponvaihteluja uralla sekä lyhyitä käyntiinsiirtymisiä. En tiedä oliko syy lomassa vai missä, mutta Lore oli tänään vähän tavallista hitaampi pohkeelle ja ennen kaikkea varsin jäykän oloinen. Toisinaan Lore on tuntunut suorastaan helpolta saada rentoutumaan ja vähän pyöristämään ylälinjaa, mutta tänään ei ollut sellainen päivä. Olin aika lailla hukassa asetusten ja taivutusten kanssa, ja kun en saanut Lorea pehmeästi taipumaan ja myötäämään asetukseen niin eipä se lähtenyt mihinkään pyöristymäänkään. Ajattelin että kyllä se sieltä tulee ajan kanssa, ja ratsastelin ehkä turhankin varovaisesti ja kevyesti. Voi olla että napakampi asetusten läpivieminen olisi tuottanut parempia tuloksia. Tällä rentoilutaktiikallani Lore ei toki varsinaisesti jännittynyt, mutta eipä se myöskään oikein rentoutunut ja pehmentynyt.

Ratkaisevin pulma oli se etten saanut Lorelle rehellistä ja korrektia asetusta niskasta, vaan sen sijaan kaula linkkuuntui liikaa. "Sarana" olisi siis pitänyt saada paljon ylemmäs niskaan. Monestikaan en oikein itse hahmottanut mihin suuntaan hevonen oli linkussa ja vinossa, vaan tarvitsin open kertomaan missä vika ja mitä tehdä. Tunsin kyllä oikein selvästi että hevonen ei ole suora ja kahden ohjan ja pohkeen välissä, mutta siihen se sitten jäikin. Ulko-ohja olisi saanut yleisesti ottaen olla paremmalla tuntumalla pitämässä kaulan suorassa ja poissa linkusta. Juurihan alkukesästä hoksasin Loren kanssa että ulko-ohjan kädessä pitäminen auttaa aivan hurjasti, mutta etevästi taas "unohdin" tämän seikan.

Työskenneltiin vielä jonkin aikaa oikeassa laukassa pääty-ympyrällä (vasen laukka säästettiin lammelle). Iloinen yllätys ja tunnin positiivisin asia oli se kuinka Loren laukka olikin yllättäen varsin helppo istua. Aina ennen Loren oikea laukka on keinuttanut ja keikuttanut niin että en ole voinut muuta kuin heilua edestakaisin merisairauden partaalla, mutta tänään oikea laukka tuntui aivan yhtä hyvältä kuin vasen laukka yleensä. Opekin hämmästeli asiaa ja totesi että Lorehan päästää nyt ihan istumaan laukassakin. Lore ei myöskään kovin paljon keikuttanut päätään ylös ja alas, ja omasta puolestani saavutin laukassa suorastaan tasapainoisen ja luontevan olon. Asetuksen ja suoruuden suhteen vaan oli edelleen samat ongelmat kuin ravissa, eli kaula kääntyi liikaakin linkkuun mutta niskan sarana jäi jäykäksi. Kunnollista rentoutumista ja pyöristymistä ei siis nähty laukassakaan.

Tunnin päätteeksi käveltiin tosiaan vielä lammelle. Vettä oli tässä vaiheessa kesää jo niin vähän että uimaan ei enää päässyt, mutta kahlailtiin. Otettiin myös vähän laukkaa rannalla niin että karautettiin hiekalta matalaan rantaveteen ja sen läpi muutaman askeeleen päässä olevalle saarekkeelle. Lore laukkasi veteen tietenkin mielissään, mutta ei varsinaisesti kuumunut. Varmasti tällainen vähän tavallisuudesta poikkeava maastotehtävä teki hyvää niin hevosille kuin ratsastajillekin. Pieni hulluttelu on mukavaa vaihtelua kentällä puurtamiseen.