keskiviikko 27. elokuuta 2014

Uskalla vaatia

Keskiviikon koulutunnille sain Peran. Tunnilla oli mukavasti vain neljä ratsukkoa, ja menimme samoja tehtäviä kuin sunnuntain tunnilla, eli väistöjä ympyröillä ja siirtymisiä suoraan väistöstä. Totesin että tämä olikin ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun ratsastan tällaisella hieman isoliikkeisemmällä "oikealla hevosella" ponien ja muiden töpöttelijöiden sijaan. Kun Peran liikkeet ovat kuitenkin pehmeät istua niin tällainen vaihtelu oli kyllä oikein mukavaa.

Aloitimme siis ympyrältä takaosaa ulos väistättäen ja tästä raviin siirtyen. Myöhemmin vaikeusastetta lisättiin niin että muutoin työskenneltiin ravissa mutta ympyröillä siirryttiin käyntiin ja suoraan väistöön muutamaksi askeleeksi kerrallaan ennen väistöstä välittömästi raviin palaamista. Aluksi en vaatinut Peralta aivan tarpeeksi, vaan vähän hämäännyinkin sen pitkästä askeleesta ja annoin vaan jolkotella pitkästi mutta löysästi. Väistöissä kaula meni todella pahasti kenoon niin että turpa kallistui oikealle, niska vasemmalle ja etuosa karkasi oikealle. Tämän kenotuksen kanssa sain kyllä ihan tosissani miettiä mitä tehdä hevosen suoristamiseksi. Ope neuvoi lyhentämään ulkoetujalan askelia niin että takaosa ehtisi väistämään rehellisemmin ja etuosa ei pääsisi koko ajan vähän karkuun. Käytännössä siis molempiin suuntiin tarvittiin jämäkämpiä ulkoapuja huolehtimaan suoruudesta. Ne hetket kun kaulaa ja niskaa sai suoremmaksi tuntui hevonen heti paljon paremmalta.

Alun hissuttelun jälkeen aloin saada homman ideasta paremmin kiinni kun ope laittoi tekemään tosissaan töitä eli siirtymisiä ravin ja käyntiväistön välillä nopealla tahdilla korjaillen samalla jatkuvasti suoruutta sekä pitäen etuosan riittävässä ryhdissä ja takaosan nopeana. Etenkin raviinsiirtymisen hetkellä piti olla tarkkana ettei antanut hevosen valahtaa pitkäksi tai jäädä pohkeelle hitaaksi. Piti siis vaan uskaltaa vaatia hieman enemmän niin alkoi tapahtua oikeansuuntaisia asioita. Topakammasta ratsastuksesta huolimatta sain kuitenkin pidettyä itseni melko rentona, sillä Pera kuitenkin vastaa suhteellisen herkästi eikä aja ratsastajaa niin helposti jatkuvaan pusertamiseen ja puskemiseen.

Sunnuntain tapaan tehtiin vielä laukannostoja väistättäen takaosaa ympyrällä sisään hieman kokoavana liikkeenä ja nostaen tästä laukka hevosen ottaessa takajalkoja alle. Näissäkin väistöissä sain tasapainoilla kaulan suoruuden kanssa, mutta olin huomaavinani että tässä vaiheessa tuntia Peran kaula ei kenottanut enää niin pahasti mutkalla vaan etuosa oli jo suorempi. Ulkopohkeella piti kuitenkin muistaa kuljettaa etuosaa riittävästi ympyrän suuntaan niin ettei ulkolapa pullahtanut liikkeestä ulos ja hevonen mennyt liian banaaniksi rungosta. Laukannostoissa oli Perankin kanssa hitausongelmaa, eli tälläkin kertaa taisin väistöä tehdessä jumiuttaa liikettä liikaa ja tappaa hevoselta eteenpäinpyrkimystä. Vaikka Pera väistikin nätisti jäi pyöreys usein puolitiehen, ja näin ei nostoihinkaan oikein sitä haluttua pyöreyttä ja takaosan alle ottamista tullut. Ehdottomasti parhaita nostoja olivat ne kun en vahingossa antanut ohjaa pois ja päästänyt etuosaa valahtamaan, vaan säilytin ryhdin ja tarpeeksi lyhyen raamin mutta pyysin silti riittävän napakalla pohkeella ja tarvittaessa kevyesti raipalla.

Jotain tulosta tunnin työskentely väistöjen ja suoristamisen parissa ehkä tuottikin, sillä loppuraveissa Pera liikkui varsin mukavasti. Tässä vaiheessa hoksasin jo ratsastaa ravia isommaksi eteen ja "tuntumaa kohti". Jonkin verran oli vielä epätasaisuutta muodossa, mutta ympyröillä löytyi ideaa kahdella ohjalla liikkumisesta. Kuten sanottua en näin "isosti" liikkuvalla hevosella ollutkaan aikoihin ratsastanut, joten loppuraveissa oli jo aika makea fiilis kun Peran moottori alkoi olla paremmin käynnissä ja raviaskeleessa lennokkuutta. Eihän tästä olisi taas millään malttanut lopettaa juuri sillä hetkellä kun meno tuntui kaikkein hienoimmalta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti