Vake sai tänään lepäillä, joten lähdin ulkoiluttamaan sen sijaan Tuuttia viikonloppumaastoon. Tuutti on vähintään yhtä turvallinen maastoponi kuin Vake, ja samanlainen porukan viimeisenä kulkeva rauhallinen tallustelija. Luvassa oli siis leppoisaa lenkkiseuraa.
Lauantaille oli luvattu sadetta ja myrskyä, joten ennakkoon maastosää näytti erittäin huonolta. Vaan eipä aamupäivällä sitten loppujen lopuksi satanutkaan, eikä tuulikaan ollut vielä myrskylukemissa, vaan saimme retkellemme kauniin aurinkoisen sään. Suuntasimme polkuja ja tietä pitkin kankaalle, missä laukattiin kotoa poispäin. Hiekkapohja oli sateen kastelema ja sellaisena mukavan pitävä sekä pölyämätön, joten polulla oli harvinaisen hyvä laukata. Tuutti laukkasi mukavan tarmokkaasti mutta kevyellä tuntumalla muiden perässä.
Palasimme kankaiden halki myös takaisin nauttien maisemista rauhallisempaa vauhtia. Poikkesimme vielä kotimatkalla vesipolulla kahlaamassa. Tuutti oli todellakin turvaponi numero 1, ja sen satulassa sai todella rentoutua näin tuulisenakin päivänä. Oikein kiva maasto!
Heppailuviikko ei katkennut lauantainakaan vaan menin mukaan estetunnille. Ratsuksi oli kuulemma luvassa Vake tai Tuutti, ja näistä kahdesta sain lopulta Tuutin. Maneesissa lämpötila oli -9 astetta ja pakkasin päälle turhankin reilusti vaatetta. Ainakin toppahanskat olisin mieluusti vaihtanut tunnin aikana viileämpiin sekä ohjien pidon kannalta mukavampiin. Tönkköyttävän turvaliivinkin olisi ehkä voinut jättää pois, sillä tunnilla mentiin lähinnä puomeja ja kavaletteja ja lopuksi ihan pari 60-70 sentin estettä.
Aloitimme tunnin kouluratsastuksella. Verryteltyämme hetken ravissa ja laukassa ratsastettiin ympyräkahdeksikkoa jolla väistätettiin pienissä pätkissä takaosaa ulos. En mielestäni saanut tuntumaa ihan niin herkäksi ja pehmeäksi kuin viimeksi, ja syytän tästä paksuja hanskoja. Käynnissä Tuutti pyöristyi kuitenkin ihan nätisti, ja pysyi rennolla niskalla myös väistöissä. Oikean kierroksen väistö sujui mukavasti, tosin askeleiden olisi pitänyt edetä reippaammassa tahdissa. Vasemmassa kierroksessa kaula ei pysynyt ihan suorassa, vaan oikea lapa pääsi hieman pullahtamaan ulos väistöstä. Ravissa ope käski keskittyä erityisesti alapohkeen vakauttamiseen. Pohje seilasi aivan liikaa, joten se piti ensinnäkin viedä paremmin kiinni kylkeen. Lisäksi piti avata lonkkia polvien irrottamiseksi satulasta, sekä suoristaa ylävartaloa pystympään ja kääntää takareidet kiinni poniin.
Jatkoimme ympyräkahdeksikolla myös laukassa ylittäen toisella ympyrällä puomia ja toisella kavalettia. Suuntaa vaihdettiin lävistäjillä puomisarjojen yli ravaten. Tuutilla oli taipumusta aavistuksen kiihtyä puomia kohti kaartaessa, ja samalla kumarruin itse hiukan eteenpäin. Näin koko ratsukko vyörähti kaarteessa hieman "alamäkeen". Ope muistutteli istumaan pystyssä ja yhtään kallistelematta joka ikisen askeleen, ja helpompaa ja tasapainoisempaahan se meno sillä lailla olikin. Vasemmassa kierroksessa laukka oli jotenkin vinoa, ja minusta tuntui kuin satula olisi ollut valumassa vasemmalle kyljelle. Todellisuudessa taisin ihan itse kallistella painoa sisäänpäin. Jotain hämärää vasemman kierroksen kaarteissa oli, sillä niin vaikealta tuntui tasapainoinen kaarros vasemmassa laukassa kavaletille. Melko kiireiseltäkin Tuutti vaikutti.
Menimme sitten ristikon ja kavaletin suoraa linjaa, etäisyys 14 metriä ja askelmääränä neljä laukkaa. Linjalle kaarrettiin päädyssä olevan puomin ylittäen. Tuutilla oli tässä vaiheessa hieman liikaa vauhtia, ja ei meinattu mahtua väliin nätisti neljällä laukalla. Yritin nojailla taakse ja pitää ohjista, mutta poni ei oikein kuunnellut vaan mennä huristeli kättä vastaan. Lopulta otettiin kannukset pois jalasta, kun poni oli näin reippaana ja jonkin verran pohje kuitenkin heilui niin että kannus varmaan tahattomasti osui välillä kylkeen.
Kannusten riisuminen selvästi tasoitti menoa. Seuraavaksi menimme jo useamman tehtävän radan, ja nyt Tuutti oli laukannostosta alkaen paljon rauhallisempi. Laukka oli ihan sopivan pontevaa, mutta tuntuman pääsi rentouttamaan eikä kummallakaan ollut enää niin kauhea kiire eteenpäin. Kun poni laukkasi alla tasaisessa rytmissä kuuliaisesti ja kiihdyttelemättä oli minun myös helpompi rentoutua istumaan satulassa. Kavaletti- ja ristikkokorkeudessa oleva tehtävärata meni jo huomattavasti tasaisemmin ja rennommin kuin alkutunnin hyppelyt. 14 metrin linjalle mahduttiin neljällä laukalla oikein hyvin, ja sopivat ponnistuspaikat löytyivät helposti kun rytmi pysyi tasaisena ilman kiihdyttelyjä. Ope kehui, että nyt alkoi kroppa pysyä jo hyvin pystyssä. Hyppäsimme radan vielä toisen kerran, ja nyt pari ristikkoa muutettiin pystyksi ja okseriksi. Tämä kierros sujui vieläkin mukavammin kuin edellinen. Tuntuma pysyi koko ajan rentona, ja Tuutti kuunteli istuntaa oikein hyvin. Ohjaus toimi näppärästi ja siirtymiset olivat kellontarkkoja. Rytmi oli hyvä ja kaikki toimi kun istua napotin kiinni satulassa kallistelematta eteenpäin.
Löytyihän se oikea meininki kun aloin tosissaan istua vakaasti keikkumatta etunojaisena. Kannuksilla oli kyllä tosi selvä vaikutus myöskin. En tietoisesti käyttänyt kannuksia koko tunnilla, mutta nähtävästi pohje ainakin tällä kertaa heilui niin paljon että kannuksista tuli tahatonta lisävauhtia. Olen kuvitellut saavani edes Tuutilla pohkeet melko asiallisesti paikoilleen, mutta nähtävästi ne heiluvat kuitenkin. Ilman kannuksia Tuutti kyllä muuttuikin melko kuuroksi pohkeelle, mutta eipä se tässä haitannut kun poni kyllä tiesi homman idean ja liikkui ja hyppäsi ilman että pohkeella tarvitsi eteen pyytää. Vaken kanssa ei istunnan merkitystä samalla lailla huomaa, koska se ei juokse alta ja häviä lapasesta vaikka kyydissä könöttäisi miten. Toisaalta sillä on myös hankalampi hyppy, johon on vaikea ehtiä mukaan jos ylävartalo ei ole valmiiksi hieman edessä. Tuutin kaltainen reippaampi poni opettaakin sitten jämäkästi pystyssä istumisen merkityksen ihan eri tavalla.
Videolla pari lyhyttä pätkää tunnilta (kamera hyytyi pakkasessa sen verran, että enempää materiaalia ei nyt tullut). Kiitos Annulle kuvaamisesta!
Paluu treeneihin joulu- ja sairaslomalta tapahtui juuri tilanteeseen sopivan, kevyen ja helpon ponin eli Tuutin satulassa. Ratsastin neljän hengen tunnilla, jonka piti tuttu sijaisope. Teimme huolelliset alkuverryttelyt ja sen jälkeen menimme helppoja puomitehtäviä.
Tunnin pääteemana oli hevosen ja ratsastajan rentous sekä mahdollisimman pienillä avuilla ratsastaminen. Tuutti tuntuikin toimivan lähes ajatuksen voimalla ja oli mukavan kevyt. Tuntumaan haluttiin rentoutta ja "elävyyttä", minkä mielestäni tavoitin ainakin hetkittäin. Sain muistutuksia kyynärkulman säilyttämisestä, mikä tietenkin oli olennainen asia tuntuman pehmeyden kannalta. Tuutti ravasi aluksi lyhyellä askeleella tikuttaen, mutta verryttelyjen edetessä liike alkoi tuntua vähemmän ompelukoneelta. Kevennykseen ja vatsalihasten käyttöön sain myöskin kiinnittää huomiota, eli varsinkin satulaan laskeutuessa piti ottaa vatsalihakset käyttöön ja vähän hidastaa ja pehmentää vartalon liikettä. Harjoitusravissa istuminen tuntuikin keventämistä luontevammalta, ja Tuutti toimi harjoitusravissa paremmin. Teimme hetken aikaa siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, ja olin varsin tyytyväinen etenkin käyntiinsiirtymisiin. Tuutti tuli käyntiin hyvin pienillä avuilla ja ilman ohjaa, ja pysyi rentona pyöreällä niskalla myös siirtymisen läpi. Raviinsiirtymisissä se olisi saanut olla vielä aavistuksen terävämpi.
Jatkoimme sitten puomien parissa ratsastaen ensin ravissa kolmen puomin suoraa linjaa. Lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin loivaa avotaivutusta. Ravipuomeilla hevosten haluttiin venyttävän askelta puomin yli ylämäkeen liikkuen. Tuutti otti puomin eteen välillä töksähtävän miniaskeleen, minkä ilmeinen syy oli liian kiireinen ravi. En siis saanut alkaa ajaa ponia puomia kohti vaikka tavoittelinkin isoa energistä liikettä. Sitten tulimme samaa puomilinjaa kääntäen toisen ja kolmannen puomin välissä isolle voltille, jolla nostettiin käynnin kautta laukka ja laukattiin viimeiselle puomille. Tuutilla oli puomeilla sen verran intoa, että käyntiinsiirtyminen ei onnistunut enää aivan yhtä pehmeästi kuin alkutunnista. Laukkapuomi ylittyi pääsääntöisesti sopivasta askeleesta, mutta pari kertaa jäätiin liian kauas. Ope kehotti istumaan vähän paremmin liikkeen mukana eikä liikkeen takana, ja laskemaan ääneen askeleita jotta paikka löytyi varmemmin. Tuutin kanssa näköjään saattaa käydä päinvastaisesti kuin Vakella, eli nojailen puomeilla jopa liikaakin taakse.
Lopuksi menimme vielä toista puomilinjaa, jolla oli yhden laukka-askeleen väleillä kavaletti, maapuomi ja kavaletti. Tuutti meinasi tässä jo vähän innostua, ja pienenä haasteena oli tuoda se sisään tasaisessa rytmissä eikä linjalle kiihtyen. Välit olivat ahtaanpuoleiset, joten ponia sai vähän rauhoitella. Tässä kohtaa käsi olisi saanut pysyä kevyempänä, eli puolipidätteet olisi pitänyt saada tehokkaammin istunnasta ja vähemmän ohjalla. Nyt olin kuitenkin mielestäni melko hyvin liikkeen mukana enkä niinkään sen takana. Tuutti tikkaili itsensä puomiväleihin ketterästi.
Tuutti oli taas oikea hyvän mielen poni. Erityisen mukavaa oli alkutunnin sileän meno, joka oli kuuliaista ja täsmällistä sekä pienillä avuilla tapahtuvaa kevyttä ratsastusta. Juuri tältä tämän kuuluisi tuntua muidenkin hevosten kanssa vaikkeivät ne yhtä pieniä ja näppäriä kuin Tuutti olisikaan.
Tällä viikolla Vake sai pitää huilivuoron tiistain estetreeneistä, ja sen sijaan menin Pian valmennukseen Tuutilla. Olimme Annen kanssa ryhmässä kahdestaan. Maneesissa odotti aikamoinen viidakko puomeja, ja tunnilla keskityttiinkin edelleen tekniikkatreeniin kavaleteilla ja matalilla esteillä. Tämän tyyppistä harjoittelua onkin varmaan luvassa suurin osa talvikaudesta.
Verryttelyjen jälkeen aloitimme hankalan näköisellä ravipuomitehtävällä. Puomeja oli pitkä sarja, joka kiemursi loivan S:n muotoisen tien. Väleihin ei tullut yhtään askeleita, vaan joka askeleella ylittyi puomi ja samalla piti kääntää ja taivuttaa. Ensimmäisellä kierroksella en ollut tarpeeksi skarppina kääntämässä vaan Tuutti lipsahti kaarteesta ulos viimeisten puomien ohi, mutta sitten pääsimme molemmat jyvälle tehtävästä ja puomien ylitys alkoi sujua helposti. Tuutti tuntui hoksaavan idean oikein hyvin, ja kiemursi puomisarjaa mukaillen notkeat ja sujuvat kaarteet tahdikkaassa ravissa. Tämän harjoituksen osalta olimme tänään mallioppilaita.
Menimme ensin yksittäin myös muita päivän tehtäviä. Ensin loikimme lävistäjällä olevaa kolmen kavaletin jumppasarjaa. Innarivälit näyttivät minusta jotenkin pitkiltä, mutta Tuutti mennä hujahti sarjan yli ennen kuin ehdin huomatakaan. Vaken kanssa on tällaisilla sarjoilla tottunut puskemaan ja varmistelemaan joka välissä eteen, mutta Tuutti loikki kavaletit huomattavasti kevyemmin ja ketterämmin. Samoin kävi myös seuraavaksi hypättävällä pitkän sivun suuntaisella jumppasarjalla, jolla oli kolme pientä pystyä ja jokaisessa välissä yksi laukka-askel puomin yli. Toin Tuutin sarjalle vähän liikaakin ajaen, sillä odotin välien olevan pitkiä ja vaativan oikein sujuvan sisääntulon. Tuutti selvitti tietysti tämänkin jumppasarjan ketterästi, mutta väleissä olisin saanut vähän rauhoitellakin laukkaa. Eteenratsastusta ei tarvinnut nyt näin liioitella, vaan riitti että toin ponin estelinjalle riittävän sujuvassa perustempossa.
Neljäs osatehtävä tänään oli suora linja, jolla oli maapuomilta kolme laukkaa okserille ja okserin jälkeen taas kolme laukka toiselle maapuomille. En tiedä näiden välien metrimäärää, mutta Tuutille ensimmäinen väli oli pitkä ja siinä piti ratsastaa eteen jotta askel venyi riittävästi. Jäljempi väli puolestaan tuppasi jäämään hieman ahtaaksi, kun ensin oli tultu eteen sujuen ja otettu okserille isompi hyppy. Saimme tikattua kolme askelta tähänkin, mutta poni olisi pitänyt saada silti nopeammin kiinni esteen jälkeen. Tässä näkyi taas se, että jäin hypyn jälkeen liian pitkäksi aikaa irti satulasta. Esteen jälkeen piti siis keskittyä oikaisemaan ylävartalo pystyyn ja siten hieman jarruttaa laukkaa ennen maapuomia. Tähän jäi vielä parannettavaa, varsinkin siltä osin että olisin saanut takamuksen tiiviimmin penkkiin. Linjalle sisään tullessa piti sen sijaan olla tarkkana, että Tuutti ei kovin pahasti puskenut ja oikaissut kaarteesta sisään. Kun tultiin sujuvaa, reipasta ratalaukkaa niin Tuutti alkoi tempon kasvaessa vähän kanttailla päätyjä. Tämä tietysti hankaloitti ensimmäiselle maapuomille tuloa ja askeleen sovittamista. Kerran linjalla kävikin niin, että puomille jouduttiin jarruttamaan hieman ja sen jälkeen väli jäi kolmella laukalla auttamatta liian pitkäksi. Tuutti kuitenkin vastasi eteenratsastukseeni tosi hyvin, ja se venytti okserille jättiloikan tosi kaukaa. Vaikutti siltä, ettei tällainen loikka ollut rohkealle ja ketterälle ponille temppu eikä mikään.
Lopuksi yhdistimme kaikki tehtävät ja menimme ne yhteen putkeen ratana. Tuuttia sai lähinnä pidätellä, ja etenimme ohjeiden mukaisessa reippaassa tempossa. Myös radalla selviydyimme kaikesta varsin näppärästi, enimmäkseen tietysti Tuutin ansiosta. Sillä tuntui todellakin olevan nämä harjoitukset hyvin hanskassa, joten minä lähinnä vain ohjasin tehtävältä toiselle ponin hoitaessa loput. Luulen, että nämä tekniikkaharjoitukset eivät sinällään olleet erityisen helppoja, mutta Tuutin kanssa ne sujuivat silti aivan leikiten. Varsinaista hyvän mielen hyppäämistä siis. Oppii tällä ponilla ainakin sen, miten vaivattomalta ratsastuksen kuuluisi aina tuntua.
Ennen joulua ehti olla vielä yhdet Tallinmäen estekisat. Olin siis siinä onnekkaassa asemassa että sain mennä näissä kisoissa Vaken lisäksi myös Tuutilla. Koska syksyn hyppytauon jälkeen ei ole ehditty vielä kovin paljon hypätä (ja Tuutin selässä ylipäänsä en ole ollut kuin pari kertaa) niin näihin kisoihin ei lähdetty hyppäämään maksimikorkeuksia vaan mentiin mukavuusalueella olevia helppoja luokkia. Tämä tarkoitti Tuutilla 70 sentin ja Vakella 80 sentin luokkaa. Radat myös rakennettiin treenitauolta palaajia ajatellen umpihelpoiksi eli sarjaestettä ei ollut ja okserit olivat lähes naurettavan lyhyitä. 1. vaiheessa oli seitsemän estettä ja 2. vaiheessa neljä estettä arvostelun ollessa 367.1.
Ensin oli siis Tuutin vuoro. Tämä oli sille päivän ainoa rata, ja otettiin ihan reilut alkukäynnit ulkona kentällä. Verryttely mentiin ryhmässä maneesissa. Ravissa Tuutti vaikutti ensin uneliaalta, mutta äkkiä se heräsi kun päästiin hyppäämään. Pystylle saatiin hyviä lähestymisiä ja hyppyjä. Okseria hypätessä ponilla tuntui olevan jo enemmän kierroksia, ja kun se hieman kiihdytteli estettä kohti ajauduttiin helposti pohjaan. Lopulta okserillekin osui hyvä hyppy ja sitten verryttelyt riitti.
Tuutti lähti pillin vihellyksestä napakasti liikkeelle, ja tulimme hyvin etenevässä, rennossa laukassa ekalle esteelle. Paikka jäi vähän kauas, mutta Tuutti ponkaisi komean ja sujuvan hypyn miettimättäkään mitään lisäaskeleita. Seuraavana vuorossa oli kakkoselta kolmoselle noin 17 metrin suora linja, johon olin suunnitellut viittä askelta. Koska tulimme sisään pienellä hypyllä oli tämä suunnitelma helppo toteuttaa, mutta tilaa ei kyllä silti jäänyt mitenkään liikaa. Matka jatkui sujuvasti, ja seuraaville esteille tuli oikein mukavat hypyt. Kaikki sujui kuin rasvattu, ja olin oikein tyytyväinen menoon kuuden ensimmäisen esteen osalta. Sitten tulikin kiperä tilanne eteen, kun radalla odotteleva nuori kanssakilpailija oli unohtunut seisoskelemaan kulkureitille. Sekä minä että katsojat huutelivat seisoskelijaa väistämään ja ratsukko ehti juuri pois edestämme, mutta Tuutti joutui vähän jarruttelemaan. Täpärästi saimme tien auki seiskaesteelle, jolle rytmin muutoksen takia mentiin vähän pohjaan.
Pääsimme tämän jälkeen jatkamaan toiseen vaiheeseen, ja Tuutti tuntui saavan lisää ruutia kavioihin. Kasin jälkeen oli pidempi laukkapätkä, ja poni melkein jo "vei" minua. Ysille kurvattiin tiukka tie, ja kun kurviin tultiin vauhdilla niin taas iski etukenotus- ja satulastairtoamispakko kuskille. Ope huutelikin tässä vaiheessa ohjeita istua pystyyn. Kuskin kenotuksesta huolimatta Tuutti selvitti ysin ketterästi, ja matka oli jatkumassa oikoreittiä esteiden välistä päätyä kohti. Samassa kuitenkin kanssakilpailijamme suhahti sivulta eteen, ja jouduin viime tipassa muuttamaan reittiä kiertäen pidemmän mutkan uran kautta. Pasmat oli hieman sekaisin tässä vaiheessa, ja vähän jännitti mistä suunnasta seuraavaksi tulee joku eteen. Tuutti lähti pinkomaan taas mahanalus jalkoja täynnä. Kympille tullessa ja sen jälkeen kaartaessa se taas vähän kiikutti tätiä ja olisi ollut oikein kiva jos olisin kaarteessa istunut pystymmässä. Näppärän ketterästi kuitenkin sujahdimme kahden viimeisen esteen yli, ja olimme maalissa.
Halutessani olisin saanut mennä kakkosvaiheen uudestaan, koska ulkopuolisen tekijän vuoksi jouduin vaihtamaan reittiä ja hävisin jonkin verran aikaa siinä. Totesin kuitenkin, että antaa olla ja jätetään tämä tulos voimaan. Olin alkurataan tyytyväinen, mutta harmitti kuitenkin että pakka levisi toisessa vaiheessa ja poni pääsi vähän kiikuttamaan. Vauhdikkaissa kaarteissa olisi vaan ihan oikeasti osattava istua kiinni penkissä, sama ärsyttävä ongelma tuntuu vaivaavan ihan hevosesta riippumatta! Vähän räpellykseksi se kakkosvaihe kieltämättä meni, mutta oltiinpa kuitenkin aika nopeita huolimatta siitä että yksi oikotie menetettiin. On se Tuutti vaan ketterä ja näpsäkkä menijä, ei siitä pääse mihinkään. Pienestä draamasta huolimatta ei jossiteltavaa tuloksen puolesta jäänyt, sillä tämä oli loppujen lopuksi luokan nopein puhdas rata. Sinivalkoinen ruusuke tuli, mutta eipä Tuutilta voi varmaan vähempää odottaakaan.
Tyytyväinen ponitäti.
Seuraavaksi kävin sitten hakemassa sisälle tarhasta torkkuvan Vaken, joka oli aamulla mennyt yhden radan 50 sentin luokassa. 80 sentin radalle oli niin leppoisaa lähteä luottomussukan kanssa. Päätin jättää kannukset jalkaan, vaikka viime aikoina en niitä ole Vakella hypätessä pitänyt. Tämä oli varmaan ihan hyvä ratkaisu. Verryttelyssä Vake liikkui kohtalaisen hyvin, mutta esteille ei ollut erityisen hyvää imua. Ehkä Vake vaan Tuutin jälkeen tuntui vähän hitaalta. Ponnistuspaikat eivät nyt verryttelyssä oikein tahtoneet osua, vaan aina joudutiin ottamaan lyhyempää askelta esteen eteen. Pieni lisäkeskittyminen ja tsemppaus tuotti tulosta, ja sekä pystylle että okserille tuli lopulta hyvät hypyt. Jäin kuitenkin pohtimaan, että Vake olisi pitänyt herättää vielä paremmin. Olin vähän liiankin hälläväliä-asenteella liikkeellä, ja ehdin ajatella että jos radasta tulisi kovin lötkö niin saisin kyllä syyttää itseäni.
Vake lähti kuitenkin ihan mukavasti liikkeelle. Ensimmäiselle esteelle paikka tuli lähelle, mutta mentiin ihan napakasti yli. Seuraavassa kaarteessa patistelin vielä poniin lisäterävyyttä, ja sitten rata lähti sujumaan mukavasti. 17 metrin linjalle tuli hyvät hypyt ja sopivat viisi askelta. Linjalle tuloa tosin voisi vähän kritisoida siitä että en tuonut Vakea aivan suoraan sisään vaan päädystä kaarrettiin hieman oikaisten. Nelosesteelle tuli hyvä lähestyminen ja hyppy, ja tässä vaiheessa minulla oli oikein itsevarma olo. Alla oli tuttu, turvallinen Vake ja tämä oli meille niin rutiinia. Viitoselle tuli miniaskel, ja laukka vaihtui vääräksi, mutta Vake korjasi sen hyvin nopeasti. Kaarevalla linjalla kuutoselle jäätiin kuudella laukalla aavistuksen kauas, ja läpäytin raipalla lavalle varmistaakseni että Vake todella ponnisti napakan hypyn vaikka joutui vähän venyttämään. Näppärästihän se venyikin esteen yli.
Seiskalle tuli vielä sujuva, hyvä hyppy, ja sitten jatkettiin toiseen vaiheeseen. Anne huuteli että "anna mennä", ja suunnitelman mukaisesti lähdin tekemään mahdollisimman pienet tiet. Kasi kolahti vähän, mutta ei onneksi sen enempää. Ysille kurvasin saman pikkutien kuin Tuutin kanssa, ja Vakella tämä onnistui nätimmin kun en niin kenottanut. Vake oli kurvissa sen verran etupainoinen että kompuroi ihan vähäsen, mutta energia säilyi siinä määrin että ysistä päästiin kätevästi yli. Sitten mentiin viereisiä esteitä nuollen kahdelle viimeiselle esteelle, ja voin tyytyväisenä todeta että ei siinä hirveän paljon ylimääräisiä metrejä tullut vaan onnistuin ratsastamaan aika hyvät kaarteet. Viimeiselle esteelle kaartaessa vielä varmuuden vuoksi (ja tarpeettomasti) huutelin vieressä olevaa ratsukkoa pysymään pois tieltä, sillä en halunnut enää yhtään läheltä piti -tilannetta tälle päivälle. Vake ylitti viimeisenkin esteen puhtaasti, ja minusta tuntui että olimme olleet kohtuullisen nopeita vaikka tempo ei toki huima ollutkaan. Silti en ollut uskoa korviani, kun menimme luokassa toiselle sijalle!
Meidän jälkeen starttivuorossa oli enää yksi ratsukko, ja kun tämä ei mennyt ohi niin toinen sijamme piti. Arvatkaapa, olinko yllättynyt ja iloinen kun Vake ylsi näin hyvään sijoitukseen ja saimme ensimmäistä kertaa ajan perusteella ruusukkeen 80 sentin tasolta! Siihen on niin totuttu, että Vake on aina liian hidas pärjäämään vaikka nollaratoja tekeekin. Tänään se ei hyytynyt kaarteisiin, ja tiet olivat tosiaan varsin onnistuneet. Tämä oli selkeästi meitä suosiva rata, kun tievalinnoilla pystyi kirimään paljon, ja toki ahtaissa maneesikisoissa Vakella on paremmat mahdollisuudet pärjätä isolaukkaisempia vastaan kuin ulkokentillä. Olisin toivonut Vakeen vielä pientä lisäimua ja ryhdikkyyttä etuosaan niin että ponnistuspaikat olisivat löytyneet näppärämmin, mutta maneesiradaksi tämä oli joka tapauksessa varsin kelpo ja hyvä. Kyllä "poniratsastajan" kisapäivä oli kahden hienon ponin ansiosta niin upea!
Lauantaina ehdittiin ottaa Tuutin kanssa vähän hyppyjä ennen seuraavan päivän kisoja, eli pääsin kokeilemaan miten estehommat tämän ponin kanssa sujuu. Olimme kolmen ratsukon estetunnilla, jossa hypeltiin maltillisesti kavalettikorkuisia tehtäviä ja lopuksi vähän kisakorkeuttakin eli 70 senttiä. Tuutti oli ollut jo aikaisemmin päivällä tunnilla, ja tämä näkyi ehkä siinä että se vaikutti aluksi tahmeammalta kuin viime kerralla. Päädyinkin laittamaan kannukset jalkaan, mikä sai Tuutin reipastumaan heti. Kun alettiin hyppelemään poni heräsi kyllä oikein mukavasti.
Ensimmäiset pienet hypyt lävistäjillä menivät sujuvasti, ja Tuutti vaihteli itsekseen laukat esteen jälkeen jos ei vielä hypyssä vaihtunut. Menimme sitten noin 20 metrin suoraa linjaa okserilta pystylle ja toisin päin. Tuutille tavoiteltava askelmäärä tälle etäisyydelle oli kuusi laukkaa, mikä onnistuikin helposti siinä vaiheessa kun esteet olivat lähes maan tasalla. Kun puomit nousivat 70 senttiin asti alkoi väli käydä ahtaammaksi, ja samalla Tuutti myös innostui laukkaamaan kovemmalla imulla. Kertaalleen Tuutti hupsahtikin linjan vahingossa viidellä askeleella. Okserille tuli silloin isompi loikka kaukaa, mutta onneksi Tuutilla oli niin helpot hypyt että tällaisessa yllätysloikassa ei ollut vaikeuksia olla mukana.
Lopuksi hyppäsimme kuuden esteen mittaista rataa, jossa oli äskeinen suora linja, pari lävistäjäestettä ja kaareva linja. Ensin menimme radan miniesteillä ja sitten kisakorkeudessa. Miniesteillä rata meni tosi näppärästi, Tuutti vaihteli laukat ja liikkui mukavan sujuvasti eteen. 70 sentin radalle poni tuntui saavan vielä lisää imua esteille. Eipä meno tosin edes näyttänyt videolla niin reippaalta kuin tuntui, vaan tämä oli ehkä ennemminkin minimitempo kisarataa ajatellen. Hypyt tuppasivat menemään vähän lähelle estettä, eli en oikein ehtinyt valita mieluista ponnistuspaikkaa ja toisaalta en edes tohtinut ruveta Tuuttia päsmäröimään vaan annoin sen valita hyppypaikat itse. Kolmannelle ja viidennelle esteelle sain ratsastettua paikan vähän kauemmas ja näistä hypyistä tuli mukavan sujuvia. Tuutti teki taas näppärät laukanvaihdot lävistäjillä, ja olihan tämä kaiken kaikkiaan hyvin helpon oloista kurvailua.
Tuutti oli juuri niin mainio ja näppärä kuin osasin odottaa, ja kyllähän tällaisella kelpaa kisoihin lähteä. Tästä ei hyppääminen paljon helpommaksi enää muutu!
Pitkän pohdinnan tuloksena asiat saivat sellaisen käänteen, että tällä erää en jatka keskiviikon vakiotunnilla Saaran tallilla vaan sen sijaan keskitän ratsastukset nyt kokonaan Tallinmäelle. Tämä alkoi tuntua siltä mitä tällä hetkellä harrastukselta haluan. Siitä huolimatta edelleen on tarkoitus ratsastaa joka viikko myös vaihtelevilla ratsuilla eikä jämähtää pelkästään Vakeen. Tallinmäellähän on liuta toinen toistaan kivempia ja mielen-kiintoisempia hevosia, ja nyt pääsinkin viimein kokeilemaan niistä yhtä lisää eli Tuuttia. Tuutti-muori on kokenut pikkuponi, joka on niittänyt menestystä aluetasolla ysikympin luokissa ennen siirtymistään yksityis- ja kisakäytöstä tuntiponiksi tänä syksynä. Kun kuulin, että Tuutin vakioratsastaja ei pääse osallistumaan ensi viikonlopun kisoihin olin heti innokkaana ilmoittautumassa Tuutin kuskiksi näihin karkeloihin, ja lupa toki irtosikin sillä ehdolla että otetaan treenit alle ennen kisoja. Estetunti on sovittuna viikonlopulle, mutta uumoilin saavani Tuutin myös keskiviikon koulutunnille ja osuinkin tässä oikeaan.
Tuutti vaikutti aluksi aika pieneltä, onhan se alle 140-senttinen ja selvästi Vakea pienempi. Koska Tuutti on pyöreärunkoinen osoittautui se minulle kuitenkin erittäin passelin kokoiseksi, eli pohkeet asettuivat mukavasti ponin ympärille roikkumatta kuitenkaan yhtään liian alhaalla. Tuutin selässä oli todella luontevaa istua, ja kun liikkeetkin olivat supertasaiset niin kerrankin sain istunnan vaivatta kuntoon. Olin kuullut Tuutin laiskottelevan ja vetkuttelevan tunneilla, joten laitoin varuilta kannukset jalkaan. Poni ei kyllä ollut sitten yhtään laiska tai jumittava, vaan liikkui oikein kuuliaisesti koko tunnin ajan. Raippa oli kädessä vain koristeena ja kannusten käyttökin pysyi hyvin vähäisenä.
Verryttelimme ensin ravissa ja ohjeena oli lyhentää ja pidentää askelta samaan tapaan kuin viimeksi valmennuksessa. Tuutti vaikutti mukavan notkealta heti alkuun ja tuli saman tien pyöreälle niskalle. Sen kummempia vinouksia en havainnut ja poni liikkui heti ulko-ohjan tuella. Tulimme siis alusta asti oikein mukavasti juttuun. Ravia oli helppo lyhentää ja sen perään hieman pidentää, ja ohjaa antamalla Tuutti venytti myös kaulaa hieman pidempään muotoon. Oikein oli näppärän oloista.
Laukkaa otettiin verryttelyksi molempiin suuntiin joitakin kierroksia uraa pitkin. Laukassa Tuutti ei pysynyt enää yhtä hyvin tahdissa ja kuolaimella, vaan varsinkin oikeassa laukassa meno tuntui vähän kiireiseltä ja nelitahtiseltakin. Yritin ensin hellittää kunnolla sisäohjaa ja pitää tuntuman ulkoa, mutta tämä johti vain nenä vasemmalla viipottamiseen ja sisälavalle kaatumiseen. Vasemmassa laukassa ope sitten ohjeisti hellittämään ulko-ohjasta ja taivuttamaan kunnolla sisäohjalla, jotta jumissa olevaa oikeaa lapaa saataisiin hieman auki. Ulko-ohjasta tilaa antamalla Tuutti rentoutuikin välittömästi. Vasempaan laukkaan löytyi muutenkin parempi, rauhallisempi tahti ja pääsin ikään kuin istumaan laukkaan sopivaa rytmiä.
Päivän varsinaisena tehtävänä oli ympyröiden suurentaminen ja pienentäminen eli vanha tuttu "aurinkokuntaharjoitus". 10 metrin voltilta kasvatettiin kuviota pääty-ympyräksi pohkeenväistön avulla, ja aina välillä vaihdettiin toiseen päätyyn missä samaa tehtävää tehtiin toiseen suuntaan. Käynnissä Tuutti pääsi jumahtamaan liian hitaaksi, vaikka liikkuikin edelleen pyöreällä niskalla ja väisti hyvin. Ravissa oli parempi työntö eteen tuntumaa kohti, tosin pikkuvoltilla piti kyllä ratsastaa pohkeella ettei meno päässyt hyytymään. Raviväistöissä olisi voinut olla vielä paremmin ideaa sisäpohkeesta ulko-ohjaa kohti liikkumisesta, eli vähän olisi pitänyt päästä irti sisäohjasta. Oikealle Tuutti taipui hieman pehmeämmin ja helpommin. Kuulinkin tunnin lopuksi, että Tuutilla on jotain oikeassa lavassa ja oikean kyljen venyttäminen voi siksi olla hieman haasteellista. Samaa tehtävää mentiin vielä laukassakin, ja ympyröillä laukka toimi aika mukavasti. Myös oikeaan laukkaan löytyi nyt asiallinen tahti ja tasapaino ainakin hetkittäin, ja poni oli nyt laukassakin pyöreämpi.
Tuutti oli oikeastaan vieläkin näppärämpi poni kuin osasin odottaa. Se oli varsin helppo ratsastaa, mihin vaikutti varmasti sen ihanteelliset mittasuhteet tälle kuskille ja olihan se myös oikein kuuliainen. Varsinainen hyvän mielen tunti kun kaikki tuntui tämän ponin kanssa toimivan saman tien. Laukassa oli eniten haasteita, mutta sekin oli ratsastettavissa paremmaksi melko pienillä jutuilla. Tuskin maltan odottaa estetuntia Tuutilla!
