tiistai 15. joulukuuta 2015

Minä ohjaan, poni tekee loput

Tällä viikolla Vake sai pitää huilivuoron tiistain estetreeneistä, ja sen sijaan menin Pian valmennukseen Tuutilla. Olimme Annen kanssa ryhmässä kahdestaan. Maneesissa odotti aikamoinen viidakko puomeja, ja tunnilla keskityttiinkin edelleen tekniikkatreeniin kavaleteilla ja matalilla esteillä. Tämän tyyppistä harjoittelua onkin varmaan luvassa suurin osa talvikaudesta.


Verryttelyjen jälkeen aloitimme hankalan näköisellä ravipuomitehtävällä. Puomeja oli pitkä sarja, joka kiemursi loivan S:n muotoisen tien. Väleihin ei tullut yhtään askeleita, vaan joka askeleella ylittyi puomi ja samalla piti kääntää ja taivuttaa. Ensimmäisellä kierroksella en ollut tarpeeksi skarppina kääntämässä vaan Tuutti lipsahti kaarteesta ulos viimeisten puomien ohi, mutta sitten pääsimme molemmat jyvälle tehtävästä ja puomien ylitys alkoi sujua helposti. Tuutti tuntui hoksaavan idean oikein hyvin, ja kiemursi puomisarjaa mukaillen notkeat ja sujuvat kaarteet tahdikkaassa ravissa. Tämän harjoituksen osalta olimme tänään mallioppilaita.

Menimme ensin yksittäin myös muita päivän tehtäviä. Ensin loikimme lävistäjällä olevaa kolmen kavaletin jumppasarjaa. Innarivälit näyttivät minusta jotenkin pitkiltä, mutta Tuutti mennä hujahti sarjan yli ennen kuin ehdin huomatakaan. Vaken kanssa on tällaisilla sarjoilla tottunut puskemaan ja varmistelemaan joka välissä eteen, mutta Tuutti loikki kavaletit huomattavasti kevyemmin ja ketterämmin. Samoin kävi myös seuraavaksi hypättävällä pitkän sivun suuntaisella jumppasarjalla, jolla oli kolme pientä pystyä ja jokaisessa välissä yksi laukka-askel puomin yli. Toin Tuutin sarjalle vähän liikaakin ajaen, sillä odotin välien olevan pitkiä ja vaativan oikein sujuvan sisääntulon. Tuutti selvitti tietysti tämänkin jumppasarjan ketterästi, mutta väleissä olisin saanut vähän rauhoitellakin laukkaa. Eteenratsastusta ei tarvinnut nyt näin liioitella, vaan riitti että toin ponin estelinjalle riittävän sujuvassa perustempossa.

Neljäs osatehtävä tänään oli suora linja, jolla oli maapuomilta kolme laukkaa okserille ja okserin jälkeen taas kolme laukka toiselle maapuomille. En tiedä näiden välien metrimäärää, mutta Tuutille ensimmäinen väli oli pitkä ja siinä piti ratsastaa eteen jotta askel venyi riittävästi. Jäljempi väli puolestaan tuppasi jäämään hieman ahtaaksi, kun ensin oli tultu eteen sujuen ja otettu okserille isompi hyppy. Saimme tikattua kolme askelta tähänkin, mutta poni olisi pitänyt saada silti nopeammin kiinni esteen jälkeen. Tässä näkyi taas se, että jäin hypyn jälkeen liian pitkäksi aikaa irti satulasta. Esteen jälkeen piti siis keskittyä oikaisemaan ylävartalo pystyyn ja siten hieman jarruttaa laukkaa ennen maapuomia. Tähän jäi vielä parannettavaa, varsinkin siltä osin että olisin saanut takamuksen tiiviimmin penkkiin. Linjalle sisään tullessa piti sen sijaan olla tarkkana, että Tuutti ei kovin pahasti puskenut ja oikaissut kaarteesta sisään. Kun tultiin sujuvaa, reipasta ratalaukkaa niin Tuutti alkoi tempon kasvaessa vähän kanttailla päätyjä. Tämä tietysti hankaloitti ensimmäiselle maapuomille tuloa ja askeleen sovittamista. Kerran linjalla kävikin niin, että puomille jouduttiin jarruttamaan hieman ja sen jälkeen väli jäi kolmella laukalla auttamatta liian pitkäksi. Tuutti kuitenkin vastasi eteenratsastukseeni tosi hyvin, ja se venytti okserille jättiloikan tosi kaukaa. Vaikutti siltä, ettei tällainen loikka ollut rohkealle ja ketterälle ponille temppu eikä mikään.

Lopuksi yhdistimme kaikki tehtävät ja menimme ne yhteen putkeen ratana. Tuuttia sai lähinnä pidätellä, ja etenimme ohjeiden mukaisessa reippaassa tempossa. Myös radalla selviydyimme kaikesta varsin näppärästi, enimmäkseen tietysti Tuutin ansiosta. Sillä tuntui todellakin olevan nämä harjoitukset hyvin hanskassa, joten minä lähinnä vain ohjasin tehtävältä toiselle ponin hoitaessa loput. Luulen, että nämä tekniikkaharjoitukset eivät sinällään olleet erityisen helppoja, mutta Tuutin kanssa ne sujuivat silti aivan leikiten. Varsinaista hyvän mielen hyppäämistä siis. Oppii tällä ponilla ainakin sen, miten vaivattomalta ratsastuksen kuuluisi aina tuntua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti