Keskiviikon tunnilla ratsastin Vakella, ja tunti oli edelleen sijaisopen pitämä. Aiheena oli puomeja ja kavaletteja. Aavistelin, että joulutauon jälkeen Vake olisi laiska ja jähmeä ratsastaa, ja osuin aivan oikeaan. Edellisestä kouluvalmennuksesta oli kaksi viikkoa, ja sen jälkeen en ollut Vakella mennyt kuin maaston. Joulunpyhinä Vake lienee lomaillut jonkin verran sekä köpötellyt joitakin tunteja. Tältä pohjalta poni tuntui aivan harvinaisen huonolta ratsastaa. Eteneminen oli aluksi aivan kammottavaa möngerrystä, jota ei ollut raviksi tunnistaa. Turpakin hipoi lähes maata ja Vake oikein makasi oikean ohjan varassa. Liikkuminen oli aivan harvinaisen selätöntä ja takajalat laahasivat perässä. Voi jee.
Lähtökohdat olivat tällaiset, ja ei se meno koko tunnin aikana muuttunut erityisen ryhdikkääksi tai teräväksi. Menimme ensin ravissa puomitehtäviä, joihin kuului serpentiinikiemura puomien yli, suora linja ylittäen samat puomit vinottain, sekä suora puomilinja kevyessä istunnassa ja kiemurtelua serpentiinipuomien väleistä. Yritin kovasti taivutella, suoristaa ja terävöittää Vakea. Ope muistutteli pitämään jalat pitkänä alhaalla ja välttämään turhaa puskemista. Ei se Vake siitä erityisen hyväksi tullut, mutta vähitellen ravi alkoi sentään tuntua selvästi tahdikkaammalta ja vähemmän möngerrykseltä. Aika pitkänä pötkylänä Vake tosin liikkui edelleen. Puomien yli se kuitenkin jopa hieman venytti askelta.
Laukkaa ei tänään menty kuin viimeisessä puomitehtävässä. Tämä käsitti maapuomien ja kavalettien suoran linjan, jossa jokaisen puomin ja kavaletin väliin tuli yksi laukka-askel. Ohjeistus oli, että Vaken pitää laukata melko isosti, jotta se yltää väleihin. Laukka lähti kuitenkin rullaamaan yllättävän hyvin eteen, eli Vake heräsi sentään tähän tehtävään. Niinpä linja ylittyi helposti, ja välit tuntuivat jo melkeinpä ahtailta. Tehtävään löytyi mukava rytmi, ja tuntui siltä että tämän me todella osasimme. Miksipäs ei, sillä valmennuksissa on totuttu menemään huomattavasti haastavampiakin puomitehtäviä.
Tämä ei ollut järin innostava ratsastuskerta, kun Vake oli niin poikkeuksellisen huono. Aivan kuin se olisi vaipunut talviunille joulutauon aikana, sillä ei se tällaisena selättömänä pötkylänä ole möngertänyt pitkiin aikoihin. Voihan se olla, että tauko näkyi ratsastajassakin ja olin itsekin vähän hidas reagoimaan enkä ratsastanut niin hyvin kuin parhaimmillani. Eiköhän tästä kuitenkin päästä palaamaan ruotuun taas ennen pitkää.
Lähtökohdat olivat tällaiset, ja ei se meno koko tunnin aikana muuttunut erityisen ryhdikkääksi tai teräväksi. Menimme ensin ravissa puomitehtäviä, joihin kuului serpentiinikiemura puomien yli, suora linja ylittäen samat puomit vinottain, sekä suora puomilinja kevyessä istunnassa ja kiemurtelua serpentiinipuomien väleistä. Yritin kovasti taivutella, suoristaa ja terävöittää Vakea. Ope muistutteli pitämään jalat pitkänä alhaalla ja välttämään turhaa puskemista. Ei se Vake siitä erityisen hyväksi tullut, mutta vähitellen ravi alkoi sentään tuntua selvästi tahdikkaammalta ja vähemmän möngerrykseltä. Aika pitkänä pötkylänä Vake tosin liikkui edelleen. Puomien yli se kuitenkin jopa hieman venytti askelta.
Laukkaa ei tänään menty kuin viimeisessä puomitehtävässä. Tämä käsitti maapuomien ja kavalettien suoran linjan, jossa jokaisen puomin ja kavaletin väliin tuli yksi laukka-askel. Ohjeistus oli, että Vaken pitää laukata melko isosti, jotta se yltää väleihin. Laukka lähti kuitenkin rullaamaan yllättävän hyvin eteen, eli Vake heräsi sentään tähän tehtävään. Niinpä linja ylittyi helposti, ja välit tuntuivat jo melkeinpä ahtailta. Tehtävään löytyi mukava rytmi, ja tuntui siltä että tämän me todella osasimme. Miksipäs ei, sillä valmennuksissa on totuttu menemään huomattavasti haastavampiakin puomitehtäviä.
Tämä ei ollut järin innostava ratsastuskerta, kun Vake oli niin poikkeuksellisen huono. Aivan kuin se olisi vaipunut talviunille joulutauon aikana, sillä ei se tällaisena selättömänä pötkylänä ole möngertänyt pitkiin aikoihin. Voihan se olla, että tauko näkyi ratsastajassakin ja olin itsekin vähän hidas reagoimaan enkä ratsastanut niin hyvin kuin parhaimmillani. Eiköhän tästä kuitenkin päästä palaamaan ruotuun taas ennen pitkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti