keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tiitterä Tuudi II

Tuutti Hailuodossa syyskuussa.
Pitkän pohdinnan tuloksena asiat saivat sellaisen käänteen, että tällä erää en jatka keskiviikon vakiotunnilla Saaran tallilla vaan sen sijaan keskitän ratsastukset nyt kokonaan Tallinmäelle. Tämä alkoi tuntua siltä mitä tällä hetkellä harrastukselta haluan. Siitä huolimatta edelleen on tarkoitus ratsastaa joka viikko myös vaihtelevilla ratsuilla eikä jämähtää pelkästään Vakeen. Tallinmäellähän on liuta toinen toistaan kivempia ja mielen-kiintoisempia hevosia, ja nyt pääsinkin viimein kokeilemaan niistä yhtä lisää eli Tuuttia. Tuutti-muori on kokenut pikkuponi, joka on niittänyt menestystä aluetasolla ysikympin luokissa ennen siirtymistään yksityis- ja kisakäytöstä tuntiponiksi tänä syksynä. Kun kuulin, että Tuutin vakioratsastaja ei pääse osallistumaan ensi viikonlopun kisoihin olin heti innokkaana ilmoittautumassa Tuutin kuskiksi näihin karkeloihin, ja lupa toki irtosikin sillä ehdolla että otetaan treenit alle ennen kisoja. Estetunti on sovittuna viikonlopulle, mutta uumoilin saavani Tuutin myös keskiviikon koulutunnille ja osuinkin tässä oikeaan.

Tuutti vaikutti aluksi aika pieneltä, onhan se alle 140-senttinen ja selvästi Vakea pienempi. Koska Tuutti on pyöreärunkoinen osoittautui se minulle kuitenkin erittäin passelin kokoiseksi, eli pohkeet asettuivat mukavasti ponin ympärille roikkumatta kuitenkaan yhtään liian alhaalla. Tuutin selässä oli todella luontevaa istua, ja kun liikkeetkin olivat supertasaiset niin kerrankin sain istunnan vaivatta kuntoon. Olin kuullut Tuutin laiskottelevan ja vetkuttelevan tunneilla, joten laitoin varuilta kannukset jalkaan. Poni ei kyllä ollut sitten yhtään laiska tai jumittava, vaan liikkui oikein kuuliaisesti koko tunnin ajan. Raippa oli kädessä vain koristeena ja kannusten käyttökin pysyi hyvin vähäisenä.

Verryttelimme ensin ravissa ja ohjeena oli lyhentää ja pidentää askelta samaan tapaan kuin viimeksi valmennuksessa. Tuutti vaikutti mukavan notkealta heti alkuun ja tuli saman tien pyöreälle niskalle. Sen kummempia vinouksia en havainnut ja poni liikkui heti ulko-ohjan tuella. Tulimme siis alusta asti oikein mukavasti juttuun. Ravia oli helppo lyhentää ja sen perään hieman pidentää, ja ohjaa antamalla Tuutti venytti myös kaulaa hieman pidempään muotoon. Oikein oli näppärän oloista.

Laukkaa otettiin verryttelyksi molempiin suuntiin joitakin kierroksia uraa pitkin. Laukassa Tuutti ei pysynyt enää yhtä hyvin tahdissa ja kuolaimella, vaan varsinkin oikeassa laukassa meno tuntui vähän kiireiseltä ja nelitahtiseltakin. Yritin ensin hellittää kunnolla sisäohjaa ja pitää tuntuman ulkoa, mutta tämä johti vain nenä vasemmalla viipottamiseen ja sisälavalle kaatumiseen. Vasemmassa laukassa ope sitten ohjeisti hellittämään ulko-ohjasta ja taivuttamaan kunnolla sisäohjalla, jotta jumissa olevaa oikeaa lapaa saataisiin hieman auki. Ulko-ohjasta tilaa antamalla Tuutti rentoutuikin välittömästi. Vasempaan laukkaan löytyi muutenkin parempi, rauhallisempi tahti ja pääsin ikään kuin istumaan laukkaan sopivaa rytmiä.

Päivän varsinaisena tehtävänä oli ympyröiden suurentaminen ja pienentäminen eli vanha tuttu "aurinkokuntaharjoitus". 10 metrin voltilta kasvatettiin kuviota pääty-ympyräksi pohkeenväistön avulla, ja aina välillä vaihdettiin toiseen päätyyn missä samaa tehtävää tehtiin toiseen suuntaan. Käynnissä Tuutti pääsi jumahtamaan liian hitaaksi, vaikka liikkuikin edelleen pyöreällä niskalla ja väisti hyvin. Ravissa oli parempi työntö eteen tuntumaa kohti, tosin pikkuvoltilla piti kyllä ratsastaa pohkeella ettei meno päässyt hyytymään. Raviväistöissä olisi voinut olla vielä paremmin ideaa sisäpohkeesta ulko-ohjaa kohti liikkumisesta, eli vähän olisi pitänyt päästä irti sisäohjasta. Oikealle Tuutti taipui hieman pehmeämmin ja helpommin. Kuulinkin tunnin lopuksi, että Tuutilla on jotain oikeassa lavassa ja oikean kyljen venyttäminen voi siksi olla hieman haasteellista. Samaa tehtävää mentiin vielä laukassakin, ja ympyröillä laukka toimi aika mukavasti. Myös oikeaan laukkaan löytyi nyt asiallinen tahti ja tasapaino ainakin hetkittäin, ja poni oli nyt laukassakin pyöreämpi. 

Tuutti oli oikeastaan vieläkin näppärämpi poni kuin osasin odottaa. Se oli varsin helppo ratsastaa, mihin vaikutti varmasti sen ihanteelliset mittasuhteet tälle kuskille ja olihan se myös oikein kuuliainen. Varsinainen hyvän mielen tunti kun kaikki tuntui tämän ponin kanssa toimivan saman tien. Laukassa oli eniten haasteita, mutta sekin oli ratsastettavissa paremmaksi melko pienillä jutuilla. Tuskin maltan odottaa estetuntia Tuutilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti