Estevalmennuksen jälkeen oli tiistai-illan ohjelmassa vielä toinen ratsastus Tallinmäellä, sillä olin jo hyvissä ajoin etukäteen rästimässä joulunaikaan väliin jääviä tunteja. Sain mennä lisätunnin ihanalla Pallella, joka tällä erää on tuntikäytössä pari kertaa viikossa. Olin odottanut koulutuntia, mutta menimmekin sitten puomitehtäviä. Kouluratsu Pallelle varsinaiset estehommat ovat vieraita, mutta puomeja ja kavaletteja se on jo opetellut menemään.
Aloitimme muutamilla pohkeenväistöillä uralta sisälle ja takaisin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä Palle väisti kevyesti ja herkästi, mutta raviväistöissä en saanut sitä pysymään aivan rentona. Kevyessä ravissa kamppailin istunnan kanssa, sillä kantapäät pyrkivät nousemaan ylös ja alapohje heilumaan. Koulusatula vähän niin kuin pakotti lonkkakulmaa auki, mutta samalla tuli tämä kantapääongelma ja heiluva pohje. Pallenkin meno varmasti vakautuisi, jos pohje pysyisi nätisti kyljessä eikä liikkuvia osia olisi ihan näin paljon. Muutamien väistöjen jälkeen ratsastimme uralla eteen askelta pidentäen, ja kun sain Pallen etenemään sujuvammin tuli se myös rennommaksi ja tasaisemman pyöreäksi.
Puomit olivat vielä samoilla paikoilla kuin äskeisessä estevalmennuksessa, eli molemmissa päädyissä oli toisen kulman kohdalla kaksi puomia ja lävistäjällä oli kolmen puomin sarja. Puomeja mentiin ensin ravissa, ja Palle ainakin nosteli jalkojaan reilusti. Sen kokemattomuus puomeilla näkyi ehkä siinä, että pientä kiemurtelua tuli helposti. Puomisarjoilla oli tärkeää pitää pohkeet kiinni ja ajatus eteenpäin, sillä Palle jäi ravissa helposti leijumaan paikoilleen ja silloin tuli sitä kiemurteluakin.
Laukannostojen kanssa oli ensin pieniä vaikeuksia. Ope oli vinkannut, että Palle nostaa laukan ulkopohkeella eli se on tosiaan venäläisittäin koulutettu. Tämä selittää osaltaan myös sitä, miksi en aikaisemmin ole saanut Pallea nostamaan vasenta laukkaa. Vaikka koetin tehdä noston ulkopohkeella olin ensin vaikeuksissa, sillä apujen oikeaa ajoitusta oli hankala hahmottaa. Sisäpohkeella nostaminen ja sen oikea ajoitus tulee selkäytimestä, mutta ulkopohkeella nostaessa iski hahmotushäiriö. Muutamien yritysten jälkeen pääsin jo onneksi paremmin jyvälle, ja Palle alkoi ymmärtää apujani. Vasemmassakin kierroksessa nousi myötälaukka nyt ilman ongelmia kun osasin pyytää Pallelta sen ymmärtämällä kielellä.
Laukassa mentiin ensin suuntaa vaihtamatta päädyissä olevia puomeja, ja myöhemmin päätypuomeilta lävistäjäpuomeille. Toisella lävistäjällä ylitettiin yksittäistä kavalettia, ja lopuksi puomisarjat mentiin myös S-kiemurana. Palle ylitti laukkapuomit ilmavasti, ja rytmi ja tasapaino säilyivät aika hyvin. Huomasin pian, että askel oli helpompi sovittaa puomeille jos hain ponnistuspaikan ennemmin kauas kuin lähelle. Palle kyllä venytti puomien yli hyvin vaivattomasti pidemmällä askeleella, mutta lyhyen askeleen tikkaus aivan puomin eteen ei oikein luonnistunut vaan silloin Palle putosi raville. Pyrin siis tuomaan sen puomeille sujuvasti ja ratkaisten mieluummin eteen kuin taakse. Tällä taktiikalla puomit ja kavalettikin ylittyivät oikein näppärästi. Lävistäjäpuomeilla ja -kavaletilla Palle hoksasi vaihtaa laukan aivan pyytämättä.
Pallen laukka on niin elastista ja säädeltävää, että sillä oli ihanaa mennä myös puomeja. Puomitehtäviin tuli vähän erilaisia ulottuvuuksia tällaisella hevosella jolla on laukassa "materiaalia" vaikka millaiseen työskentelyyn, mutta joka kuitenkin tuntuu kaipaavan ratsastajan apua ponnistuspaikkojen valintaan. Pääsin siis vähän enemmän hienosäätämään. Palle on vaan niin mahtava!
Aloitimme muutamilla pohkeenväistöillä uralta sisälle ja takaisin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä Palle väisti kevyesti ja herkästi, mutta raviväistöissä en saanut sitä pysymään aivan rentona. Kevyessä ravissa kamppailin istunnan kanssa, sillä kantapäät pyrkivät nousemaan ylös ja alapohje heilumaan. Koulusatula vähän niin kuin pakotti lonkkakulmaa auki, mutta samalla tuli tämä kantapääongelma ja heiluva pohje. Pallenkin meno varmasti vakautuisi, jos pohje pysyisi nätisti kyljessä eikä liikkuvia osia olisi ihan näin paljon. Muutamien väistöjen jälkeen ratsastimme uralla eteen askelta pidentäen, ja kun sain Pallen etenemään sujuvammin tuli se myös rennommaksi ja tasaisemman pyöreäksi.
Puomit olivat vielä samoilla paikoilla kuin äskeisessä estevalmennuksessa, eli molemmissa päädyissä oli toisen kulman kohdalla kaksi puomia ja lävistäjällä oli kolmen puomin sarja. Puomeja mentiin ensin ravissa, ja Palle ainakin nosteli jalkojaan reilusti. Sen kokemattomuus puomeilla näkyi ehkä siinä, että pientä kiemurtelua tuli helposti. Puomisarjoilla oli tärkeää pitää pohkeet kiinni ja ajatus eteenpäin, sillä Palle jäi ravissa helposti leijumaan paikoilleen ja silloin tuli sitä kiemurteluakin.
Laukannostojen kanssa oli ensin pieniä vaikeuksia. Ope oli vinkannut, että Palle nostaa laukan ulkopohkeella eli se on tosiaan venäläisittäin koulutettu. Tämä selittää osaltaan myös sitä, miksi en aikaisemmin ole saanut Pallea nostamaan vasenta laukkaa. Vaikka koetin tehdä noston ulkopohkeella olin ensin vaikeuksissa, sillä apujen oikeaa ajoitusta oli hankala hahmottaa. Sisäpohkeella nostaminen ja sen oikea ajoitus tulee selkäytimestä, mutta ulkopohkeella nostaessa iski hahmotushäiriö. Muutamien yritysten jälkeen pääsin jo onneksi paremmin jyvälle, ja Palle alkoi ymmärtää apujani. Vasemmassakin kierroksessa nousi myötälaukka nyt ilman ongelmia kun osasin pyytää Pallelta sen ymmärtämällä kielellä.
Laukassa mentiin ensin suuntaa vaihtamatta päädyissä olevia puomeja, ja myöhemmin päätypuomeilta lävistäjäpuomeille. Toisella lävistäjällä ylitettiin yksittäistä kavalettia, ja lopuksi puomisarjat mentiin myös S-kiemurana. Palle ylitti laukkapuomit ilmavasti, ja rytmi ja tasapaino säilyivät aika hyvin. Huomasin pian, että askel oli helpompi sovittaa puomeille jos hain ponnistuspaikan ennemmin kauas kuin lähelle. Palle kyllä venytti puomien yli hyvin vaivattomasti pidemmällä askeleella, mutta lyhyen askeleen tikkaus aivan puomin eteen ei oikein luonnistunut vaan silloin Palle putosi raville. Pyrin siis tuomaan sen puomeille sujuvasti ja ratkaisten mieluummin eteen kuin taakse. Tällä taktiikalla puomit ja kavalettikin ylittyivät oikein näppärästi. Lävistäjäpuomeilla ja -kavaletilla Palle hoksasi vaihtaa laukan aivan pyytämättä.
Pallen laukka on niin elastista ja säädeltävää, että sillä oli ihanaa mennä myös puomeja. Puomitehtäviin tuli vähän erilaisia ulottuvuuksia tällaisella hevosella jolla on laukassa "materiaalia" vaikka millaiseen työskentelyyn, mutta joka kuitenkin tuntuu kaipaavan ratsastajan apua ponnistuspaikkojen valintaan. Pääsin siis vähän enemmän hienosäätämään. Palle on vaan niin mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti