Maasto vetovuoroa vaihdellen

Tämän viikonlopun maastossa minun ja Vaken seurana olivat Anne ja Hemppa. Menimme tällä kertaa talvilenkin, johon kuului pari aurattua metsä- ja peltopätkää. Lämpötila oli plussalla ja tiet vesisateen jäljiltä sohjon ja jään peittämiä. Lumisemmillakin osuuksilla vältyttiin pahimmilta tieroilta lumen ollessa niin vetistä että se tipahteli kavioista melko hyvin.

Heti alkumatkasta ensimmäisen ohitettavan pihan kohdalla tuli pieni tenkkapoo, kun etummaisena menevä Hemppa keksi pihassa jotain ylitsepääsemättömän epäilyttävää. Samalla se sai Vakenkin siihen uskoon että jotain jännittäävää siellä pihassa oli, ja niinpä Vakekaan ei tahtonut mennä tämän paikan ohi. Lopulta katsoimme parhaaksi taluttaa hevoset pahimman ohi. Tästä eteenpäin sitten menimme käynnissä Vaken johdolla, jotta vastaavilta episodeilta vältyttiin. Vake menikin vetohevosena oikein rohkeasti ja hyvin. Ravissa ja laukassa puolestaan Hemppa sai vetää.

Pyörähdimme tien päässä peltolenkin aurattuja uria pitkin, mutta aurattu reitti ei kulkenut koko suunnittelemaamme lenkkiä joten palasimme samaa uraa takaisin. Päivän ainoa laukka otettiin tiellä kotiinpäin, ja siitä tulikin ihan hyvän mittainen kun laukkasimme tallin kulmalle asti. Näin järkevillä hevosilla voi onneksi tällä lailla laukata kotiin ilman että ne siitä liikaa intoutuvat. Anne ja Hemppa asettivat meille mukavan sujuvan tempon, ja Vakekin laukkasi reippaalla mielellä. Perillä menimme vielä kävelemään kentälle loppukäynnit.

Vetovastuun vaihteleminen oli ihan hyvä ratkaisu. Vaken rohkeus voi pettää siinä vaiheessa jos edellä menevä kaveri tartuttaa epäluuloisuuden, mutta vetohevosen paikalle päästyään Vake onneksi rentoutui hyvin. Laukassa puolestaan on kiva mennä paremmin eteen sujuvan kaverin perässä niin että Vakenkin laukkaan löytyy hyvä imu.