Tämän viikonlopun maastossa minun ja
Vaken seurana olivat Anne ja Hemppa. Menimme tällä kertaa
talvilenkin, johon kuului pari aurattua metsä- ja peltopätkää.
Lämpötila oli plussalla ja tiet vesisateen jäljiltä sohjon ja
jään peittämiä. Lumisemmillakin osuuksilla vältyttiin
pahimmilta tieroilta lumen ollessa niin vetistä että se tipahteli
kavioista melko hyvin.
Heti alkumatkasta ensimmäisen
ohitettavan pihan kohdalla tuli pieni tenkkapoo, kun etummaisena
menevä Hemppa keksi pihassa jotain ylitsepääsemättömän
epäilyttävää. Samalla se sai Vakenkin siihen uskoon että jotain
jännittäävää siellä pihassa oli, ja niinpä Vakekaan ei
tahtonut mennä tämän paikan ohi. Lopulta katsoimme
parhaaksi taluttaa hevoset pahimman ohi. Tästä eteenpäin sitten
menimme käynnissä Vaken johdolla, jotta vastaavilta episodeilta
vältyttiin. Vake menikin vetohevosena oikein rohkeasti ja hyvin. Ravissa
ja laukassa puolestaan Hemppa sai vetää.
Pyörähdimme tien päässä
peltolenkin aurattuja uria pitkin, mutta aurattu reitti ei kulkenut
koko suunnittelemaamme lenkkiä joten palasimme samaa uraa takaisin.
Päivän ainoa laukka otettiin tiellä kotiinpäin, ja siitä tulikin
ihan hyvän mittainen kun laukkasimme tallin kulmalle asti. Näin
järkevillä hevosilla voi onneksi tällä lailla laukata kotiin
ilman että ne siitä liikaa intoutuvat. Anne ja Hemppa asettivat
meille mukavan sujuvan tempon, ja Vakekin laukkasi reippaalla
mielellä. Perillä menimme vielä kävelemään kentälle
loppukäynnit.
Vetovastuun vaihteleminen oli ihan hyvä
ratkaisu. Vaken rohkeus voi pettää siinä vaiheessa jos edellä
menevä kaveri tartuttaa epäluuloisuuden, mutta vetohevosen paikalle
päästyään Vake onneksi rentoutui hyvin. Laukassa puolestaan on
kiva mennä paremmin eteen sujuvan kaverin perässä niin että Vakenkin laukkaan löytyy hyvä imu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti