sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Iloisen reippaasti kavaletteja

Kisa-aamun jälkeen oli ohjelmassa vielä normaali sunnuntain vakiotunti, jolla tällä kertaa oli vuorossa puomi- ja kavalettitehtäviä. Ratsunani oli jälleen Elmo, joka oli mennyt puomeja jo edeltävällä tunnilla ja kenties tästä syystä tavallista reippaammalla päällä heti tunnin alusta alkaen.

Aloitettiin ravaamalla kaarevilla urilla minikavalettien yli. Elmolla oli tosiaan ihan kohtalaisen hyvä energia liikkumisessaan, ja näin ollen myös tasaista pyöreyttä löytyi mukavasti. Puomeja kohti vauhti saattoi hieman hiipua joten pohkeet sai pitää kiinni. Vasemmassa kierroksessa oli ulkolapa lähdössä vähän karkuun ympyröiltä, ja ope vinkkasikin että raipalla voi kevyesti koskettaa ulkolavalle muistuttamaan että etuosan kuuluu oikeasti kääntyä eikä liirailla omille teilleen.

Laukassa verryteltiin samoilla pikkukavaleteilla oikeaan kierrokseen. Kentän maneesipäädyssä ylitettiin pääty-ympyrällä kaksi kavalettia kahden laukka-askeleen välillä, ja toisessa päädyssä ratsastettiin kentän poikki puoliympyrällä ylittäen kaksi kavalettia neljän askeleen välillä. Elmo eteni laukassakin ihan mukavan aktiivisesti, ja jopa jonkinlaista säätövaraakin mahtoi olla sillä päästiin enimmäkseen ihan sopiviin ponnistuspaikkoihin. Neljän askeleen väli jäi helposti vähän pitkäksi, ja lähes joka kierroksella Elmo venytti jälkimmäisen kavaletin yli melko kaukaa. Näissä venytyksissä en onnistunut olemaan täysin sujuvasti mukana vaikkeivat ne yllätyksenä tulleetkaan (itse kannustin ponia lähtemään kaukaa). En saanut painoa pidettyä ihan tarpeeksi jalustimilla ja kantapäitä alhaalla, jolloin pidemmissä loikissa keikahdin helposti liikaa eteenpäin.

Seuraavaksi tultiin ratsukko kerrallaan tehtävää johon kuului vasemmassa laukassa pääty-ympyrällä kahden askeleen väli sekä pitkän sivun suuntaisesti kahden puomin suora linja viiden askeleen välillä. Ympyrällä sai taas tarkkailla ulkolapaa jottei Elmo liiraillut vaivihkaa oikealle. Suoralla linjalla viisi askelta onnistui aika luontevasti, mutta itse olin taas turhan paljon kenahtamassa kantapäät ylhäällä nenälleni. Tehtävää täydennettiin vielä lisäämällä alkuun neljän askeleen kaareva linja ja hurautettiin vielä pari kierrosta vasemmassa laukassa. Nyt tavoitteena oli lyhentää laukkaa sen verran että suoralle puomilijalle olisi mahtunut viiden sijaan kuusi askelta. Elmolla oli edelleen hyvä meininki päällä ja kaarevat neljän ja kahden askeleen välit sujuivat näppärästi. Lyhennysyritykseni jäivät aivan liian varovaisiksi ja niinpä mentiin suora linja edelleen viidellä askeleella. Kovin paljon en Elmoa tohtinut ottaa kiinni sillä seurauksena olisi oletettavasti ollut raville tippuminen.

Lopuksi vaihdettiin vielä tehtävän suunta päinvastaiseksi eli tultiin oikeassa kierroksessa aloittaen suoralta linjalta ja päättäen neljän askeleen kavaletteihin puoliympyrällä. Edelleenkään en saanut askelpituutta lyhennettyä ja niinpä tultiin suora linja viidellä askeleella, mutta open kanssa todettiin yksissä tuumin että pääasia että Elmo laukkaa nyt sujuvasti eteen ja lyhentäminen on sitten se seuraava askel jota ehditään kyllä hioa myöhemminkin.

Loppuraveissa Elmo liikkui todella kivasti ravaten hyvällä energialla kohti tuntumaa. Oikea pohjekin taisi olla nyt paremmin läpi ja lapojen suoruus parempi. Kunpa näin reippaan fiiliksen saisi Elmolle koulutunnillekin! Puomi- ja kavalettitehtävistä poni tuntuu selvästi tykkäävän, ja tällaisella innokkaalla Elmolla on älyttömän kiva mennä. Olisi kyllä nastaa päästä Elmon kanssa syksyn mittaan ihan hyppäämäänkin. Keväällä estehommat sujuivat meiltä aika nihkeästi, mutta nyt Elmon eteenpäinpyrkimys tuntuisi parantuneen ja jos samalla meiningillä päästään esteille niin johan siitä voisi jotain tullakin.

Helppo B:0 ravissa nihkeillen ja laukassa sujuen

Radan parhaita sekunteja. Voi kun olisikin näyttänyt tältä myös ne loput viisi minuuttia...

Pitkästä aikaa koulukisat! Ohjelmana oli jälleen Helppo B:0 ja ratsuna tuttu kisakaveri Jussi. Kohtalaisen hyvä suoritus viime kisoissa sekä mukavasti sujuneet treenit antoivat aihetta uskoa että tällä kertaa voitaisiin tehdä ihan onnistunut rata, tosin Jussin tuntien olin kyllä varautunut radalla hyytymiseen.

Aloitettiin verryttely ulkokentällä, missä pyrin saamaan Jussin ensin liikkumaan reipasta ja rentoa ravia hieman pidemmässä ja matalammassa muodossa. Tämän jälkeen taivuttelin ympyröillä laukassa molempiin suuntiin. Maneesin puolelle pienempään verryttelytilaan siirryttyämme ratsastin vielä hieman väistöjä ja sulkuja sekä siirtymisiä. Etenkin ulkona Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavasti eteen, mutta jälkeenpäin pohdin että reippaasta etenemisestä huolimatta Jussi ei kyllä varsinaisesti vastannut pohkeeseen. Tähän olisi ollut syytä puuttua heti niin olisi ehkä vältytty monelta ongelmalta, mutta suljin asialta silmäni kun hevonen tuntui kuitenkin "ihan hyvältä". Jussi oli hieman epätasainen edestä, minkä ajattelin johtuvan liiallisesta sisäohjaan tarraamisesta. Vaikken suoritusta varsinaisesti jännittänyt niin kisalataus taisi taas saada aikaan sen etten ratsastanut niin huolellisesti ja ajatuksella kuin olisi pitänyt vaan apujenkäyttö meni epämääräiseksi hosumiseksi. Kisalataus aiheutti myös sen etten osannut rentoutua istumaan vaan pompin ja hytkyin harjoitusravissa hevosta häiriten vaikka Jussi olikin jo alkanut liikkua pehmeämmin läpi selän.

Radalle päästyämme kävi tälläkin kertaa niin että Jussin reagointi pohkeeseen heikkeni entisestään ja jumitus alkoi. Vielä alkutervehdykseen tullessa meno vaikutti ihan toimivalta mutta jo pysähdyksestä liikkeelle lähteminen oli nihkeää ja ensimmäiseen keskiraviin ei irronnut oikein minkäänlaista pidennystä. Koko raviohjelma oli aika tuskaisaa Jussin ollessa pohkeen takansa ja muotokaan ei pysynyt ihan tasaisena vaan pariin otteeseen nakeltiin niskoja. Positiivista on kuitenkin se ettei Jussi lähtenyt pilkkimään kuolaimen alle ja turpa polviin. Oma keskittyminen meni pitkälti ravin eteenpäin puskemiseen, mutta näköjään onnistuin siitä huolimatta ratsastamaan ihan hyvät tiet ja taivutukset. Ravivoltti vasemmalle oli peräti seiskan arvoinen ja kolmikaarisesta kiemurasta tuli 6,5. Toisessa keskiravissa oli sentään pientä yritystä. Ohjelman pahin notkahdus ajoittui aivan raviohjelman loppuun, kun Jussille iski kakkahätä ja tapansa mukaan se halusi tällöin pysähtyä. Käyntiinsiirtyminen olisi kuulunut tehdä noin 10 metriä myöhemmin, joten siirtymä oli nyt pahasti ennakoitu ja hevonen melkein jumittui paikalleen ratsastajan jäädessä epätoivoisesti ja turhaan kaivamaan kannuksilla. Odotin käyntiinsiirtymisestä korkeintaan nelosta, mutta siirtymähän arvosteltiinkin yhtenä kokonaisuutena keskikäyntilävistäjän kanssa jolloin tästä koko paketista saimme peräti kutosen. Niinpä stoppailu ei rokottanut pistesaldoa niin paljon kuin ajattelin.

Nihkeältä tuntuneen raviohjelman sekä käynnissä jumimisen jälkeen löin jo hanskat tiskiin ja totesin että penkin alle meni, mikä ei välttämättä ollut huono asia sillä näin onnistuin ratsastamaan loppuradan rentoutuneemmin. Keskikäynti oli vielä turhan hidasta, mutta laukan Jussi nosti kuuliaisesti ja laukassa liikkuminen oli parempaa kuin ravissa. Ohjelman laukkaosuus tuntui ihan sujuvalta ja siitä saimme tänään vähän parempia pisteitäkin. Jussi laukkasi pyöreänä kohtuullisen mukavassa raamissa ja laukkavoltit pyörähtivät näppärästi kääntyen. Ensimmäisessä keskilaukassa ei Jussi vielä lähtenyt ihan kunnolla eteen, mutta toisella keskilaukkalävistäjällä oli jo parempi meininki. Silti tuomari toivoi vielä rohkeampaa eteenratsastusta, ja siirtymä keskilaukasta harjoituslaukkaan olisi saanut olla selvempi. Laukan jälkeen ravi eteni vihdoin mukavan oloisesti niin että saatiin kahdesta viimeisestä arvostelukohdasta seiskat paperiin.



Radan jälkeen teki mieli läiskiä kämmentä otsaan ja surkutella että kylläpä meni taas huonosti. Saamamme 62,4% tulos hämmästytti aika lailla, mutta selvästikään meno ei näyttänyt yhtä kehnolta kuin tuntui. Saimme itse asiassa pisteen verran enemmän kuin huhtikuussa samasta ohjelmasta eri tuomarilta, vaikkakin tällä kertaa rata oli mielestäni huonompi Jussin liikkumisen ollessa nihkeämpää ja epätasaisempaa. Jälkeenpäin tein videovertailuja ja totesin että aika samanlaiset nämä kaksi rataa loppujen lopuksi olivat, vaikka toki meno olikin hieman reippaampaa ja tasaisempaa kevään kisoissa. Tunneilla vaan Jussi on toiminut niin hyvin että kontrastina tämä tuntui aika isolta notkahdukselta. Toisaalta olemme jumittuneet kisaradalle pahemminkin, joten epäonnistumisen tunteesta huolimatta tämä taitaa olla jopa toiseksi paras tähänastisista kisasuorituksistamme. Turhauttavaa on että toistin jälleen juuri ne virheet joita olin tällä kertaa luvannut itselleni välttää: soudin ylävartalolla laukan mukana ja kenotin etukumarassa lantio taaksekääntyneenä. Eikös juuri keskiviikon tunnilla tullut selväksi että keskilaukka rullaa ihan eri malliin kun kääntää lantion oikeinpäin! Pohkeet pomppivat ravissa edelleen aivan hurjasti vaikka tunneilla olen kuvitellut niiden olevan nykyään edes vähän hiljempaa. Kisoissa ei näköjään saa kroppaa rennoksi ja irtonaiseksi sitäkään vähää.

Pisteemme riittivät tällä kertaa seitsemän lähtijän luokassa toiseen sijaan, joten jälleen kerran tuli se sininen ruusuke jota en tuntenut ihan kunnolla ansainneeni. Hyvät pisteet ja sijoitus kuitenkin muuttivat käsitystäni suorituksen tasosta, joten en ollut enää aivan niin syvissä epäonnistumisfiiliksissä. Voin joka tapauksessa todeta edistyneeni sen verran että kisaradat tämän vuoden puolella ovat olleet parempia kuin viime vuonna jolloin jumittiin radalla vielä perusteellisemmin eikä päästy helppo B -tasolla läheskään kuuteenkymmeneen prosenttiin. Yleisenä suuntauksena siis kehitystä tapahtuu vaikkakin kovin hitaasti ja välillä pientä takapakkia ottaen.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Viimeiset kisavalmistelut

Keskiviikon tunti toimi viimeisenä treeninä Jussin kanssa ennen sunnuntain kisoja. Odotetusti ei viime viikon kaltaista superolotilaa tänään saavutettu, mutta siinä määrin mukavasti tunti kuitenkin sujui että ihan hyvillä mielin voi näiltä pohjilta kisoihin lähteä.

Aluksi työskenneltiin hetki käynnissä väistättäen ympyröillä takaosaa ulos. Meno oli käynnissä kohtalaisen sujuvaa, ja pyöreyttäkin löytyi sekä etuosaan keveyttä mikä ei todellakaan tässä askellajissa ole itsestäänselvyys. Oikean pohkeen väistössä etuosan hallinta ulkopohkeella sekä ulko-ohjan pidätteillä jäi vielä vähän keskeneräiseksi, mutta vasemman pohkeen väistö onnistui paremmin ja auttoi Jussin suoristamisessa. Erityisen tärkeää oli nimenomaan ulkopohkeesta tapahtuva etuosan kääntäminen kohti ympyrän keskustaa ja riittävät pidätteet ulko-ohjalla samalla kun sisäohja pysyi kevyenä.

Ravissa verryteltiin keventäen uralla ja ympyröillä, ja tavoitteena oli hakea tässä vaiheessa muotoa vähän pidemmäksi ja matalammaksi sekä tätä kautta pyöreyttä läpi selän. Jussi liikkui alusta alkaen sinänsä aika mukavassa raamissa, mutta eteen-alas-venytykseen sitä joutui jopa vähän houkuttelemaan. Ope vinkkasi ratsastamaan ensin pohkeesta eteen ja hevosen reagoidessa tarjoamaan ohjaa hieman eteenpäin. Tällä idealla Jussi lähtikin venyttämään pyöreänä enemmän eteen ja alas, ja tässä muodossa jatkettiin ympyrällä keskiravipätkiä jotta saatiin heräteltyä selkä ja takaosa kunnolla käyntiin. Tällainen verryttely tuntuikin johtavan hyvään selän ja takaosan työskentelyyn niin että kun ohjia keräsi lyhyemmäksi ja Jussin raamia lähti edestä lyhentämään oli tuloksena varsin mukavassa muodossa ja letkeästi liikkuva hevonen. Tässäpä voisi olla hyvää ideaa kisaverryttelyynkin jos meinaa käydä niin että Jussin liikkuminen on aluksi kovin jähmeää.

Jatkettiin seuraavaksi käynti- ja laukkatyöskentelyä vuorotellen. Kentän keskellä mentiin käynnissä sulkutaivutuspätkiä ympyrällä, ja uralla sekä pääty-ympyröillä laukattiin. Jussi oli edelleen käynnissä jopa poikkeuksellisen hyvä, mitä nyt vähän hidas, ja laukannostot käynnistä onnistuivat mukavan napakasti kun hevonen oli hereillä ja edestä lyhyenä. Yleensä muutama ensimmäinen laukka-askel noston jälkeen tuntuivat oikein hyviltä, mutta sitten homma vähän levähti ja tuntumasta katosi pehmeys. Vasempaan laukkaan löytyi kuitenkin parempaa fiilistä kunhan hoksasin keventää sisäohjaa ja parantaa ulko-ohjan tuntumaa sekä oman ulkokyljen tukea. Samalla vielä piti korjata istuntaa niin että lantio kääntyi laukan mukana paremmin lantion alle ja ylävartalon soutaminen väheni. Näillä säädöillä vasen laukka rullasi ajoittain aika mukavankin oloisesti kohtalaisen hyvässä pyöreässä muodossa ja pehmeämmällä tuntumalla. Ratsukko kerrallaan mentiin vasemmassa laukassa vielä tehtävä jossa ratsastettiin ensin lyhyempää laukkaa voltilla ja siirryttiin tästä isommalle ympyrälle keskilaukassa. Voltilla sain paketin hyvin kasaan ulkoavuilla, ja keskilaukkaan askel venyi mukavan oloisesti ja pyöreyden säilyttäen. Tällä laukkapätkällä alkoi jo tuntua että löysin omat vatsalihaksetkin oikeaan työskentelymoodiin.

Oikeassa laukassa meno oli paljon jähmeämpää ja hirvimäisempää. Laukka ei rullannut sujuvasti eteen ja tuntumaan ilmaantui vetokilpailua Jussin roikkuessa ohjalla ja minun pitäessä (vetäessä) hampaat irvessä vastaan. Ongelmaa lähdettiin ratkomaan ympyrällä laukkaa eteen aktivoiden ja samalla sisäohjaa keventäen. Sisäohjassa roikkuminen tuntuikin olevan tänään keskeisiä virheitäni, ja oikeassa laukassa tämä korostui aivan erityisesti. Open ohjeistuksella lähdin etsimään ulko-ohjan tuntumaa vasta-asetuksen kautta sekä samanaikaisesti sisäkädellä myötäämällä ja kaulalle taputtamalla. Näillä eväillä Jussi alkoi pikkuhiljaa hakeutua edes hieman pyöreämmäksi ja laukka alkoi tuntua sujuvammalta. Välissä ratsastin käynnissä sulkutaivutuksia oikealle, mikä ilmeisesti auttoi saaamaan jotain "auki" sillä palattuamme uudestaan oikeaan laukkaan alkoi meno olla jo toimivampaa. Laukka oli notkeamman oloista ja pyöreys sekä tuntuman pehmeys paranivat, ja ope kehuikin että hetkittäin laukka näytti mukavan "muhkealta".

Loppuraveissa ope laittoi allekirjoittaneen vielä pinnistelemään käsien rauhoittamiseksi sekä vierekkäin pitämiseksi. Tämä toteutettiin laittamalla raippa vaakatasoon molempien peukaloiden alta, ja hiljaa vaakatasossa sen myös kuului pysyä. Läheskään kohtisuorassa ei raippa kyllä koko aikaa pysynyt, mutta pakotti kädet sentään pysymään vähän hiljempaa niin ettei sisäkäsi lähtenyt elämään kevennyksen tahdissa. Samalla tuli huomattua kuinka paljon ylimääräistä kädellä normaalisti tekeekään sen sijaan että painottaisi avut oikeaoppisesti pohkeisiin ja istuntaan - nyt oli nimittäin pakko ottaa pohkeet paremmin käyttöön asetuksissa ja taivutuksissa kun käsien toimintaa oli rajoitettu! Mukava oli huomata että meno oli kuitenkin ihan toimivaa (vaikkakin itselle paljon vaikeampaa ja kovempaa keskittymistä vaativaa) vaikka käsillä ei voinutkaan totuttuun tapaan ratsastaa. Suunnilleen tällä lailla paikoillaan ja vierekkäinhän kädet tulisi pitää myös ilman "pakkokeinoja", joten siinäpä hieman ajattelemisen aihetta...

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kontrollia!

Tiistain tunnilla oli vuorossa esteitä, joten pääsin jälleen hyppelemään ihanalla Sulolla. Vielä päästiin ulkokentälle hyppäämään vaikka pimeä tunnin aikana tulikin. Valaistus toki oli vaikkei yhtä hyvä kuin maneesissa.

Ehkä raikkaanviileä syysilma sai hevosiin vipinää, sillä tänään kaikki ratsut tuntuivat olevan vauhtivaihteella. Huomasin jo alkuverryttelyn aikana että Sulolla oli tänään mukavasti eteenpäinpyrkimystä. Yritin ratsastaa laukkaa kasaan ja lyhyeksi mutta en siinä ihan onnistunut, ja niinpä vähän aavistelin ongelmia lähestymisiin. Sopivasti päivän harjoitusaiheena oli mikäpä muukaan kuin laukan säätely. Aloitettiin kuitenkin laukanvaihtotehtävällä hypäten kentän keskellä olevaa pikkupystyä isolla kahdeksikolla ja vaihtaen laukkaa joka hypyssä. Nyt aloin saada Sulon laukkaa vähän paremmin pakettiin ja näin ollen sain sen tuotua sopiviin hyppypaikkoihin. Laukka ei alkuun tahtonut vaihtua meidän hankalampaan suuntaan eli oikeasta vasempaan, ja tarvittiin useampi yritys ennen kuin saatiin pari onnistunutta vaihtoa myös näin päin. Vaihto tuntui helpottuvan kun ratsastin esteelle aavistuksen vinoittain niin että oltiin selkeästi menossa vasemmalle jo esteen edessä.

Laukan säätely tarkoitti tänään käytännössä lyhentämistä ja paremman kontrollin löytämistä, mikä olikin päivän eteensujuvan perusvireen huomioden varmasti hyödyllistä harjoitusta. Tehtävä sisälsi putkeen kaksi 22 m kaarevaa linjaa sekä yhden askeleen sarjan (6 m). Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ristikoilla, ja kohta esteet kasvoivat n. 60-70 cm pystyiksi. 7 askelta tuntui aloituskierroksilla suhteellisen luontevalta askelmäärältä 22 metriin, tosin jälkimmäinen väli pystyltä sarjalle kävi hiukan ahtaaksi eli laukka pääsi tehtävän edetessä valumaan pidemmäksi.

Seuraavaksi suunta vaihdettiin oikeaan eli sama tehtävä ratsastettiin nyt sarjasta aloittaen. Tähän suuntaan laukka lähti väleissä sujumaan eteen vähän liiankin hyvin, varsinkin kun sarjalle sai tulla kohtuullisen etenevässä laukassa sisään jottei väli jäänyt liian pitkäksi. Molemmat 22 m linjat hujahtivat helposti kuudella askeleella, vaikka seitsemän oli tehtävänantona. Sulolla oli hyvä imu esteille mutta nyt kaivattiin parempaa kontrollia. Toisella yrityksellä sain jarrutettua ekaan väliin seitsemännen askeleen, mutta toisessa välissä Sulo viis veisasi pidätteestä ja päästin sen menemään kuudella askeleella. Molemmat olisivat selvästi tykänneet näistä vauhdikkaammista suorituksista vähemmillä askelilla, mutta ei auta kun tänään oli tehtävänä se laukan lyhennys.

Vaihdettiin kierros takaisin vasempaan eli helpommin hallittavaan sarjan jäädessä viimeiseksi. Nyt tehtävänantona oli kahdeksan askelta molempiin 22 m väleihin. Pyöräytin ennen ekalle esteelle lähtemistä voltin jolla ratsastin laukkaa kasaan, ja päästiin näin ollen tehtävään suhteellisen hyvässä lyhyessä laukassa. Eka väli onnistui kahdeksalla, vaikka vähän lähelle kakkosestettä jouduttiinkin. Toisessa välissä askel pääsi pitenemään liikaa ja itseltä loppui usko kesken että sarjan eteen voitaisiin vielä kahdeksas askel mahduttaa. Puolikkaan askeleen Sulo kuitenkin vielä tikkasi esteen juureen ja mentiin vähän räpiköiden yli. Silti venyttiin hyvin sarjan kakkososalle kun kannustin pohkeella eteen ja Sulo vastasi salamannopeasti. Seuraavalle kierrokselle kävi käsky pyrkiä yhdeksään askeleeseen, mutta tehtiin ihan samanlainen 8+7,5 askeleen suoritus. Illan viimeiselle kierrokselle suunnittelin tsempata paremman kiinnioton toiseen väliin sekä myös hieman laajemman kaarteen. Tämä tien laajennus tosin johti pieneen ylimääräiseen mutkaan, joten ihan tyylipuhtaalla tiellä ei sarjalle päästy mutta joka tapauksessa vihdoin onnistui asialliset 8 askelta molempiin väleihin.

Yhteenvetona laukan lyhennys onnistui tänään jossain määrin, mutta Sulolla on askelpituudessa niin suuri skaala että paljon parempaankin voi päästä. Jos laukan olisi saanut vielä paremmin kontrolliin ja lyhyemmäksi niin kahdeksallakin (tai jopa yhdeksällä) askeleella olisi saatu esteiden eteen enemmän tilaa ja ponnistuspaikat hieman kauemmaksi. Analysoin jälkeenpäin että istuntaa olisi pitänyt käyttää esteväleissä tehokkaammin eikä perustaa kiinniottoa niin paljon pelkän ohjan varaan. Tämä tietysti edellyttäisi sitä että hypyn jälkeen pääsee nopeammin tiiviisti satulaan niin että laukkaa pääsee kunnolla kontrolloimaan heti ensimmäisistä askeleista alkaen. Sinänsä toki laukkaa on ehkä helpoin ja mukavin lyhentää tällaisessa tilanteessa kun Sulo on oikein eteenpäinpyrkivällä tuulella niin että pienilläkin esteillä riittää energiaa kasattavaksi ylöspäin.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Edistystä Elmon kanssa

Ope oli jakanut minulle Rappenin, jolla toki olisi ollut ihan mukava mennä, mutta vielä mieluisampi ratsuvaihtoehto oli Elmo jonka satulaan lopulta päädyinkin kun vaihdettiin hevosia Annen kanssa päittäin. Säätilan vaihduttua syksyisemmäksi mentiin pitkästä aikaa maneesissa.

Tunti aloitettiin suurella kolmikaarisella kiemuralla käynnissä sekä ravissa. Kaarilla oli tarkoitus ratsastaa askelta hieman pidemmäksi eteen ja suoristuksissa puolestaan lyhentää. Elmolla ei vielä alkutunnista ollut oikein moottori käynnissä, vaan meno jäi hitaaksi hiippailuksi. Niinpä muoto oli kovin epätasainen vaikka ajoittain pyöreänä mentiinkin. Kiemurauralla Elmo tuppasi jännittymään yrittäessäni suoristaa ja vaihtaa asetusta puolelta toiselle. Pikkuhiljaa aloin hoksata että pyöreyden sai säilymään ratsastamalla suoristuksen ja asetuksen vaihdon ihan rauhallisesti ja mahdollisimman pienillä avuilla antaen Elmolle mahdollisuuden pysyä juonessa mukana.

Elmon liikkumiseen etsittiin käynnissä lisää energiaa naputtelemalla raipalla aina raviinsiirtymiseen asti. Aika verkkaista oli Elmo reagointi raipan naputuksiin, mutta nopeutui kun poni hoksasi naputtelun loppuvan kun vaan nopeutti takajalkojen liikettä aina raville asti. Näin alkoi käynti sujua vähän paremmin eteen. Ravissa puolestaan ope kehotti pyytämään Elmon selkää töihin ja "alalinjaa lyhyeksi". Ehkä lyhyen alalinjan mielikuvasta olikin apua, sillä ajoittain sain Elmon aktivoitua liikkumaan nätisti selkä pyöreänä ja ryhdikkäämpänä sekä vatsaa ylemmäs nostaen, vaikka kokoaikaisesti se ei itseään näin hienosti jaksanutkaan kantaa. Nämä hyvät hetket Elmon liikkumisessa oli helppo tunnistaa ja erottaa milloin poni todella alkoi kantaa itseään.

Seuraavaksi jatkettiin ratsastaen laukannostoja käynnistä ja ravista sekä siirtymisiä laukasta raviin niin ympyröillä kuin suorilla urillakin. Aloitettiin oikeasta kierroksesta, joka oli haasteellisempi Elmon pyrkiessä kovasti nostaamaan vasenta laukkaa. Pitkillä sivuilla en onnistunut tekemään yhtään oikean laukan nostoa, ja ympyröilläkin meinasi usein nousta vasen laukka ellen ollut tosi huolellinen. Muutoinkin nostot olivat hankalampia suoralla, joten annoin periksi ja keskityin ratsastamaan parempia nostoja ympyröillä. Ylipäänsä nostot lähtivät liian ajaen ja hitaasti niin että Elmo ehti jännittyä ja pyöreys kadota. Ope ohjeisti etsimään raviin ennen nostoa riittävää eteenpäinpyrkimystä ja painetta ohjalle sen sijaan että yrittää nostoa Elmon hiippaillessa edestä tyhjänä. Itse laukassa mukavaa pyöreyttä kyllä löytyi, takajalat vaan olisivat saaneet laukata paljon aktiivisemmin. Suoruus sekä laukan laatu oikeassa kierroksessa paranivat kun open muistutuksesta kevensin sisäkättä ja pyrin myötäämään sillä enemmän kohti ponin suuta. Ravipätkillä laukannostojen välillä Elmo liikkui aika mukavasti, mutta painui helposti liian matalaksi ja kuolaimen taakse jos en huolehtinut riittävästä aktiivisuudesta sekä ohjalla etuosan ryhdistä.

Vasempaan kierrokseen Elmo teki nostot tarmokkaammin, ja ehkä itsekin onnistuin ratsastamaan nämä vähemmällä sähläyksellä ja heilunnalla kun myötälaukkaa ei tarvinnut niin kamalasti varmistella. Vasen laukka rullasi muutenkin vähän paremmin eteen, ja ravissa laukkapätkien välissä Elmolla tuntui olevan jo ihan mukavaa eteenpäinpyrkimystä. Muotokin tasoittui kun liikuttiin paremmalla energialla eteen, ja tuntumalle tuli vähän enemmän hevosta kun Elmo ei enää vain himmaillut edestä tyhjänä. Etenkin ravissa meno oli varsin mukavan oloista, mutta myös laukassa ympyröillä tuntui ajoittain oikein toimivalta. Loppuraveissakin Elmo jaksoi vielä tsempata ja liikkua eteen, ja omaksi tehtäväksi jäi lähinnä pitää mahdollisimman tasainen tuntuma sekä etuosa riittävän ryhdikkäänä. Open huomautuksesta yritin pitää kädet ihan hipihiljaa nyt kun poni liikkui tuntumalla kauniisti tasaisen pyöreänä, mutta siitä huolimatta oikea käsi lähti hieman elämään kevennyksen mukana.

Olin kyllä varsin tyytyväinen Elmon tämänpäiväiseen menoon ja tunnista jäi kivat fiilikset. Parannusta viimesunnuntaiseen oli havaittavissa, mikä johtunee ainakin osaksi siitä että ratsastin tänään vähän fiksummin. Maltoin siinä määrin rauhoittaa ratsastusta että Elmo saattoi liikkua suhteellisen rennosti ilman jatkuvia jännittymisiä, mutta samalla kuitenkin sain aktivoitua liikkumiseen lisää sitä kovasti kaivattua energiaa. Kun Elmoa oli saanut hieman heräteltyä tuntui sillä olevan tänään ihan hyvä meininki työskentelyssä, ja lopputuntia kohti selvästi parani joten ei Elmolla jaksamisessa ollut ongelmia vaikka se menikin jo toista tuntia putkeen. Toivon nyt entistä enemmän että saan Elmon jatkossa ratsukseni useamminkin, sillä keskeneräisyydestään huolimatta sen kanssa on tosi kiva tehdä hommia.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Treenissä uusintaradan kiemurat

Lauantaiaamun ohjelmassa oli jälleen estetunti Sulolla kolmen hengen ryhmässä Annen ja Noran kanssa. Pienestä sateen riskistä huolimatta mentiin ulkokentällä, ja päivän harjoituksiin kuului vähän tiukempaa kääntämistä ja uusintaradan meininkiä. Ravissa verrytellessä Sulo lähti jopa hieman pyöristymään kunhan vaan ratsastin liikkeeseen energiaa tarpeeksi napakalla pohkeella sekä onnistuin säilyttämään tuntuman edes suunnilleen tasaisena. Pian siirryttiin oikeaan laukkaan ja hypättiin muutama kierros ristikkoa. Aluksi laukka oli vähän hidasta ja pohkeen takana, jolloin tultiin ristikolle ihan pohjaan. Pieni laukan aktivointi kuitenkin auttoi ja näin päästiin helposti hyviin paikkoihin sekä ristikolle että seuraavaksi vasemmasta kierroksesta hypättävälle pikkupystylle. Oma silmä ponnistuspaikkojen suhteen tuntui tänään pelaavan suhtellisen hyvin niin että lähestymisissä ehti ajoissa tehdä tarvittavat korjaukset.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tutustuttiin päivän rataan ensin ihan matalilla korkeuksilla sekä isommat tiet ratsastaen. Tämä aloituskierros meni meiltä vähän mönkään, sillä Sulon laukka oli vielä melko ponnetonta ja itse en muistanut yhtään keskittyä johtamiseen ja myötälaukkojen varmistamiseen. Kaarevalla tiellä ykköseltä kakkoselle ei Sulolle ollut selvää mihin mennään ja kiemurreltiin niin että hyvä kun ei menty esteestä ohi. Laukat jäivät vaihtumatta kolmosella ja kutosella. Pääasiallinen ongelma oli siis että unohdin hypyissä paitsi johtamisen myös katseen kääntämisen menosuuntaan.

Toiselle ratakierrokselle esteet nousivat noin 70 cm:iin ja nyt oli tarkoitus ratsastaa pienemmät ja nopeammat tiet. Ratsastin Sulon laukkaan nyt lisää kierroksia ja painetta, ja lisäksi pyrin paremmin kääntämään katseen kohti seuraavaa estettä. Näillä korjauksilla suoritus paranikin huimasti ja kaikki laukanvaihdot onnistuivat. Osansa tähän oli varmaan myös sillä että rata oli Sulolle jo tuttu ja älykkäänä hevosena se varmasti osasi ennakoida menosuunnat esteiden jälkeen. Sulo alkoi tässä vaiheessa myös innostua tehtävistä ja edetä sujuvammin, ja vaikutti että "aikaratsastus" oli sen mielestä oikein hauskaa puuhaa. Laukan sujuessa sain ratsastettua kaarteet suhteellisen pieninä vaikka varmasti niistä olisi vieläkin voinut askeleita nipistää. Hypyt olivat pääasiassa oikein sujuvia ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen. Seiskaesteelle vaan ajauduttiin hieman lähelle, sillä Sulo vastasi lähestymisessä pohkeeseeni paljon voimakkaammin kuin olin odottanut ja näin tulin työntäneeksi sitä liikaa estettä kohti. Kokonaisuutena tämä kakkosrata oli oikein onnistunut suoritus.

Lopuksi hypättiin sama rata edelleen uusintateillä ja 80 cm:iin korotettuna. Rata sujui enimmäkseen yhtä hyvin kuin edellinenkin kaikkien laukanvaihtojen osuessa kohdilleen, ja Sulo tuntui nauttivan päästessään kurvailemaan jo vähän hypättävämmän korkuisilla esteillä. Viitosokserille ei ponnistuspaikka sattunut kohdilleen, ja esteen juuresta tehdystä hypystä tuli vähän hidas. Kun samalla itse sukelsin myötäykseen täysin liioitellusti keikahdin hypyssä tietenkin aika lailla eteenpäin. Ei tällaisesta keikahduksesta nyt kuitenkaan pudota, joten pääsin jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Seiskalle ajauduttiin taas pohjaan, mutta nyt en sukellellut joten huonommastakin paikasta päästiin nätisti yli. Seiskan jälkeen Sulo kääntyi ympäri kohti kasia oikein ketterästi pienellä kurvilla. Ei hassumpi suoritus tämä viimeinenkään rata, vaikka vielä rohkeamminkin olisin voinut kääntää pienemmille teille.

Jälleen siis hyvä hyppykokemus Sulon kanssa, ja erityisen kivaa tänään oli se miten tekemisessä oli hyvä yhteistyön meininki Sulon ollessa uusintakurvailun juonessa mukana. Ei tällaisella ratsastuksella ehkä vielä kisoissa ajan puolesta pärjäisi, mutta pääsinpä sentään testailemaan edes hieman tiukempien teiden toimivuutta. Hyvinhän ne toimivat, ja selvää on että olen Sulon kanssa mukavasti edistynyt kun nyt onnistuu jo 80 cm tasolla vähän haastellisempienkin teiden ratsastus. Tärkeintä on että molemminpuolinen luottamus hyppäämisessä on edelleen kunnossa ja vahvistuu koko ajan entisestään.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Super-Jussi

Koulukisoihin valmistautuminen Jussin kanssa jatkui keskiviikon tunnilla. Sain Jussin suoraan edeltävältä tunnilta ja huomattavasti itseäni taitavammalta ratsastajalta, jonka jäljiltä Jussi olikin aivan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa. Eron huomasin heti käynnissä ohjat käteen kerättyäni kun Jussi hakeutuikin helposti pyöreään ja ryhdikkääseen muotoon normaalin hirvikävelyn sijaan. Myös pohkeeseen reagointi oli tavallista parempaa.

Aloitettiin työskentely käyntiväistöillä keskihalkaisijalta uraa kohti. Väistöissä meno tahtoi olla liiankin kiireistä. Jussi kyllä lähti sivulle jopa apuja ennakoiden, mutta samalla kiirehti eteen ja sivulle malttamatta astua rauhassa ristiin ja vastata pidätteisiin. Pidätteet etenkin vasemmalla ohjalla saivat Jussin jännittymään ja vastustelemaan, jolloin koko väistöt menivät aluksi ihan männikköön. Hieman epätavallista Jussilta että pidätettä näin vastustelee viskomalla päätä ylös, mutta samaa muistan tapahtuneen vasemman ohjan kanssa viime talvena. Toki oma käsi meni väistöissä aivan liian jännittyneeksi ja pidäte kovaksi, normaalisti vaan Jussi ei siihen näin reagoi vaikka se ehkä aiheellista olisikin. Lopulta saatiin oikeaan kierrokseen vasenta pohjetta väistäen pari onnistunutta suoritusta, joissa Jussi rauhoittui väistössä kuuntelemaan istunnalla sekä oikealla ulko-ohjalla tekemiäni pidätteitä ilman jännittymistä.

Väistöjen väleissä sekä jälkeen työskenneltiin ravissa ympyröillä ja volteilla. Jussin muoto oli mukavan ryhdikäs ja pyöreä, vaikka aluksi hieman tuntuikin että selkä oli etenkin raviinsiirtymisissä alhaalla. Vasemmassa kierroksessa esiintyi ajoittaista pään viskontaa jos unohduin roikkumaan sisäohjassa, joten sisäohjaan ei nyt vaan passannut tarrautua ja ehkä hyväkin niin. Kevyellä ja pehmeällä sisäkädellä Jussi liikkui oikein kauniisti. Väistötehtävän jälkeen ratsastettiin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä, joissa Jussi lähti mukavasti eteen askelta venyttäen. Selkä pysyi pyöreänä jolloin keskiraveissa saattoi jopa istua satulassa ilman suurempia ongelmia. Paluu harjoitusraviin oli itse asiassa eteen lähtemistä hankalampaa, mutta kun vaan sain istunnalla ja ohjalla ravin taas kasaan hyvän energian samalla säilyttäen tuli harjoitusravista lisäysten ansiosta todella hyvää. Raami pysyi sopivasti lyhyenä ja ryhdikkäänä, ja kaikin puolin meno oli juuri sellaista kuin pitääkin. Pientä vinoutta oli toki havaittavissa, ja volteilla yritin tätä hienovaraisesti korjailla etuosaa vasemmalle ja takaosaa oikealle siirtäen. Ope muistutteli pitämään oikean kyynärpään napakasti kyljen vieressä ja oikean hartian takana jotta ulkokyljelle tuli paremmin tukea.

Päivän laukkakuvio sisälsi noston käynnistä lyhyellä sivulla, laukan työstämistä voltilla päädyssä ja/tai pitkän sivun alussa ja pitkällä sivulla keskilaukkaa. Erityistä huomiota kiinnitettiin keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan siirtymiseen ja tästä edelleen raviin siirtymiseen. Myös laukassa Jussi toimi tavallista paremmin ja liikkui pyöreänä kohtalaisen hyvässä raamissa. Nostot tapahtuivat napakasti pohkeen merkistä, jolloin oli helppo malttaa istua hiljaa. Oikeassa laukassa ei liikkeeseen myötääminen kädellä ollut ihan kunnossa mikä aiheutti pientä pään huojuntaa puolelta toiselle. Joka tapauksessa laukka rullasi mukavasti ja jopa notkean oloisesti. Keskilaukkaan Jussi lähti oikein hyvin venyttämään askelta pysyen samalla pyöreänä, ja tuntui tosiaan siltä että selkä ja takaosa olivat hevosella kunnolla käytössä. Siirtymässä harjoituslaukkaan en aluksi älynnyt pitää pohkeita matkassa, ja niinpä tipahdettiin raville. Myöhemmillä yrityksillä keskilaukasta harjoituslaukkaan palaaminen onnistui hyvin, joskin tätä seuraava raviinsiirtyminen tuli usein hieman ennakoiden mutta kuitenkin tasapainoisesti. Korjauksena opelta tuli vielä pitää siirtymisissäkin lantio vartalon alla sen sijaan että lähtee keikauttamaan lantiota taakse ja selkää notkoon.

Myös laukkatyöskentelyn jälkeen Jussi liikkui ravissa todella hienosti ryhdikkäänä ja aktiivisena. Koko hevonen tuntui tavallista korkeammalta kun ei maannutkaan etupainoisena lavoillaan. Loppuverryttelyyn hain muodon vielä hiukan pidemmäksi ja pyysin parilla pitkällä sivulla pientä askeleen pidennystä. Tältä illalta ei ratsastusta olisi malttanut lopettaa lainkaan, mutta kahden tunnin verran parastaan antanut Jussi oli todellakin ansainnut jo päätöksen työpäivälleen ja suuret kehut.

Enpä ole ainakaan ihan äskettäin ollut tilanteessa jossa hevonen toimii allani näin hyvin. Jussi pääsi näyttämään minulle aivan uusia ulottuvuuksia itsestään, vaikka toki olen sivustakatsojana nähnyt siltä vastaavaa menoa. Ihana, hieno hevonen! Pakko antaa kredittiä Jussilla edellistunnin ratsastaneelle joka sen näin hyvään kuosiin laittoi. Vaikken itse vielä osaa Jussia näin hyväksi ratsastaa on kuitenkin positiivista huomata että pystyn koko tunnin ajan ainakin säilyttämään sen tässä supermoodissa. Seurava askel on sitten opetella pääsemään yhtä hyvään tilanteeseen silloin kun Jussia ei ole siihen valmiiksi viritelty. Epäilemättä on erittäin hyödyllistä päästä kokeilemaan miltä tuntuu kun hevonen liikkuu oikein ja tavoitellulla tavalla. Näin osaa kohti oikeaa tunnetta ja päämäärää lähteä työskentelemään silloinkin kun meno on aluksi nihkeämpää.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tutustumisretki Virpiniemen metsiin

Tiistain tunnilla päästiin Sulon kanssa tällä kertaa maastoon, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua kaltaiselleni harvoin maastoilevalle tuntiratsastajalle. Vetohevonen mukaanluettuna ratsukoita oli reissussa neljä, ja lenkin ehti klo 19-20 tunnilla tehdä juuri sopivasti ennen pimeän laskeutumista (aurinko laski tällä päivämäärällä 19.39). Virpiniemen maastoja olin kuullut kehuttavan erinomaisiksi, ja nyt sitten pääsin vihdoin tutustumaan sekä niihin että Sulon maasto-ominaisuuksiin. Suloa ehkä hieman huolestutti se että kuljimme jonossa viimeisenä, ja pientä säpsähtelyä esiintyi pariin otteeseen. Edellä kulkeva Puppe tuntui kuitenkin antavan Sulolle sopivasti turvallisuudentunnetta. Käynnissä eteneminen oli rauhallisen ja jopa levollisenkin oloista, mutta laukatessa Sulo kyllä tuntui syttyvän ja olisi varmasti mennyt mielellään kovempaakin. Otettiin omien laskujeni mukaan neljä laukkapätkää sopivilla suorilla, alkuun reippaampaa vauhtia mutta ei kuitenkaan täyttä tykitystä. Toisella laukkapätkällä Sulo alkoi kuumua sen verran että juuri open huutaessa raville Sulo otti pienen ryntäyksen eteenpäin ja heitti takaosaa kevyeeseen "pukkiin". Näin vaatimattomasta pompusta ei oma tasapaino hetkahtanut, mutta hetken aikaa tuntui hallinta hevoseen olevan kateissa. Spurtti pysähtyi kuitenkin nopeasti Pupen häntään. Myöhemmät laukkailut mentiin rauhallisempaa vauhtia, mikä oli varmaan hyvä niin ettei Sulo päässyt aivan liikaa innostumaan. Näillä laukkaosuuksilla pääsi satulassa suorastaan rentoutumaan Sulon edetessä autopilotilla turpa edellämenevän hännässä ja väylien ollessa sen verran kapeita ettei ohittelukaan olisi helpolla onnistunut.

Hiekkapohjaisten laukkaosuuksien välillä käveltiin ja ravailtiin kapeammilla poluilla halki mäntykankaiden, joiden aluskasvillisuutta hallitsivat puolukka ja erittäin runsaat jäkälät. Päänähtävyytenä ohitettiin suolampi. Oma suuntavaisto meni poluilla eri suuntiin kiemurrellessa aika tehokkaasti sekaisin. Aivan tallin kulmille palattuamme Sulo sai sätkyn kun suoraan taaksemme jääneellä raviradalla vilahti yhtäkkiä ohi hevonen kärryt perässä. Olin pitänyt ohjat onneksi vain puolipitkinä, joten sain ne kerättyä käteen Sulon sännätessä eteenpäin yhdessä Pupen kanssa, ja pakomatka keskeytyi lähes saman tien. Tulipa siis hieman testattua omaa tasapainoa, joka ei lentävästä lähdöstä onneksi järkkynyt. Täytyy myöntää että mieluiten maastoilen hieman varmemmilla hevosilla joiden kanssa ei tarvitse olla ihan näin varuillaan, vaikka tokihan Sulokin toimi metsässä enimmäkseen oikein moitteettomasti ja lähtisin sen kanssa kyllä uudestaankin maastokierrokselle. Sulon kevyt ja pehmeä liikkumistapa pääsi maastossa laukatessa kunnolla oikeuksiinsa, ja hyvällä mielikuvituksella saattoi kuvitella laukkaavansa arabilla hiekka-aavikolla vaikka oikeasti alla olikin vain puoliarabi ja pöllyävä hiekka pohjoisessa mäntymetsässä...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hosumalla ei tule hyvä

Kisaratsu Jussi meni tällä kertaa toiselle ratsastajalle, mutta sepä ei oikeastaan harmittanut kun sain mennä Elmolla. Sääkin oli vielä aivan kesäisen lämmin ja hiki tuli kyllä pintaan ratsukon molemmille osapuolille.

Tunnin tehtävät eli vastalaukannostot ja raviväistöt olivat tätä ratsu-ratsastajaparia ajatellen melko haasteellisia. Aloitettiin kuitenkin verryttelemällä pitkän kaavan mukaan kevyessä ravissa sekä laukassa molempiin suuntiin. Ravissa verryttely lähti osaltamme käyntiin pitkänä ja selkä alhaalla kipitellen. Aikamme höntsäiltyämme aloin onneksi löytää edes hieman parempaa otetta tekemiseen. Asialistalla oli pohkeesta aktiivisuutta raviin ja selän käyttöön, ohjat tarpeeksi lyhyinä tuntumalla ja sinne tänne kiemurtelevat lavat haltuun. Parina hyvänä sekuntina omaan ratsastukseen ja Elmon liikkumiseen löytyikin sitä oikeaa fiilistä jolloin etuosa nousi pyöreänä hieman ylöspäin ja mutkittelevat lavat asettuivat nätisti apujen väliin. Nämä olivat oikein mukavan oloisia pätkiä, jotka vaan harmillisesti onnistuin lähes saman tien rikkomaan joko ohjan tai pohkeen kanssa hosumalla mikä sai Elmon jännittymään ja pyöreyden katoamaan. Hyvillä hetkillä ope muistutteli palkitsemaan Elmoa myötäämällä reilusti sisäohjasta. Käsien kanssa oli nyt aika monenlaistakin ongelmaa, mukaanlukien se että kädet levisivät kaulan molemmille puolin aivan liian reilusti. En tätä leviämistä oikein edes itse tiedostanut ennen kuin kuvat ja videot nähtyäni. Ope kehottikin tunnin aikana useita kertoja tuomaan käden ja ohjan lähemmäs hevosen kaulaa, mistä varmasti olisi ollut ihan lapojen ja suoruuden kontrolloinninkin kannalta hyötyä.

Pikkaisen liioiteltu myötäys. Varmuuden vuoksi pitää vielä "myödätä" ylävartaloakin eteen...

Jo raviverryttelyn aikana Elmo yritti vasemmassa kierroksessa livistää kylkimyyryä ulos pääty-ympyrältä, ja kun tarkoitus oli siirtyä vasempaan laukkaan yritti poni lintsata nostosta juoksemalla jälleen lapa edellä ulos karkuun. Laukkaan päästyämme Elmo teki vielä saman tempun. Selvähän se etteivät ulkoavut olleet nostoissa ja laukassa tarpeeksi tukevasti mukana. Laukassa pysyttiin kyllä nätisti ympyrällä kunhan ensin olin saanut Elmon takaisin ruotuun vasta-asetuksella ja tiukalla ulkopohkeen käytöllä. Laukassa oli pitkälti sama tilanne kuin ravissa eli enimmäkseen liikuttiin turhan pitkänä ja vähän veltosti askeltaen. Pyöreämpiä ja ryhdikkäämpiä pätkiä koettiin silloin kun onnistuin suoristamaan etuosaa ja aktivoimaan liikettä eteen ja ylöspäin.

Uskottava on, kyllä ne kädet vaan leviää.

Tässä vaiheessa tuntia alkoi tuntua että Elmo oli jo vähän paremmin avuilla eikä ihan koko aikaa liikkunut hirvieläimen lailla. Reagointi pohkeeseen ja suoruus eivät kuitenkaan olleet vielä sillä tasolla etteikö vastalaukkatehtävä olisi tuottanut ongelmia. Vastalaukkaa mentiin suoralla uralla nostaen laukka käynnistä pitkällä sivulla. Aloituskierros oli vasen, mikä osoittautui meille vaikeaksi Elmon nostaessa mieluummin vasemman laukan. Nostoihin tullessa takaosa liiraili vasemmalle ja oikea lapa karkasi ulos, joten ei ihme jos ei oikea laukka tahtonut nousta. Nostot tulivat hitaasti pohkeeseen vastaten ja ajamalla, jolloin laukka aluksi nousi vääränä tai ei lainkaan. Elmon hoksatessa tehtävän idean ja saatuani tuupittua sitä nostoon tullessa suoremmaksi alkoi oikea laukka nousta, mutta edelleen hitaanpuoleisesti ja "pakka leviää" -tyylillä. Enkä sitten mitenkään malttanut istua hiljaa vaan tein nostoissa armottoman tuuppausliikkeen omalla kropalla.

Vasemman laukan nostaminen oikeassa kierroksessa sujui paljon nätimmin. Elmo alkoi nyt olla paremmin kuulolla pohkeelle, ja nostot lähtivät merkistä ihan näpsäkästi jos nyt vielä jännittyen. Laukkatehtävä teki selvästi hyvää, sillä kun tunnin lopuksi jatkettiin hetki ravityöskentelyä liikkui Elmo jo paremmalla energialla sekä voittopuolisemmin pyöreänä. Ravissa tehtiin vielä muutamat pohkeenväistöt keskihalkaisijalta uralle päin. Väistöt kylläkin menivät jännittymiseksi ja vastusteluksi, sillä en saanut pidätteillä etuosaa haltuun niin että Elmo olisi ehtinyt ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Vasenta pohjetta väistäen saimme lopuksi tehtyä pari hyvää väistön aloitusta joissa rentous ja pyöreys säilyi samalla kun poni otti pari askelta sivulle, mutta ensimmäisten askelten jälkeen tasapaino särkyi ja palattiin ongelmien pariin.

Elmo edustaa, kuski ei. Vähemmän edustavia eli paremmin todellisuutta vastaavia hetkiä voi katsella videolta.

Elmolla vaan on näköjään kiva mennä silloinkin kun sujuu vähän niin ja näin. Jälkeenpäin analysoin että ratsastukseeni olisi kaivattu enemmän tasaisuutta ja napakkuutta jatkuvan epämääräisen hosumisen sijaan (ja mikä muu olikaan uutta..?). Suurimmat ongelmat tuntuivat olevan taas kirjaimellisesti omissa käsissä, jotka eivät pysyneet rauhassa paikoillaan ja säilyttäneet ohjaa riittävän lyhyenä ja tuntumaa tasaisena. Sisäkäsi tuntui taaskin jäävän aivan liiaksi roikkumaan ohjaan samalla kun toisaalta esiintyi levotonta ota-päästä-ilmiötä. Nyt ne tyhmät kädet päättivät kaiken lisäksi vielä levitä sivuille kuin mopoa ajaisi. Noin muutenkin tuli aika lahjakkaasti esitettyä koko setti omasta greatest hits -kokoelmasta alkaen laukannostoissa soutamisesta ja päättyen väistöissä jäätymiseen. Vaan onneksi ei oma tohelointikaan pysty täysin masentamaan kun poni on näin kiva.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pieniä oivalluksia pimenevässä illassa

Harjoittelu Jussin kanssa jatkui keskiviikkoiltana. Open kysellessä tunnin alussa toiveita tehtävistä oli omana toiveenani (jälleen kerran) laukannostot. Nostojen hiomiseen tuntuu olevan tarvetta aina, ja varsinkin silloin kun on kisat parin viikon päästä.

Mentiin tänäänkin käyntiväistöjä, tällä kertaa ympyröillä väistättäen takaosaa vuoroin sisään ja ulos tavoitteena pyöreämpänä liikkuva hevonen. Takaosan väistätys sisäänpäin oli helpompaa, sillä Jussin etuosa ei ollut vielä oikein hallinnassa ja näin ollen etujalat oli helpompi jarrutella pysymään takajalkoja suuremmalla ympyrällä. Väistö ympyrältä ulospäin sen sijaan takkuili johtuen karkuun vyöryvästä etuosasta samalla kun askellus oli kovin hidasta ja sitkasta, ja ympyrä tahtoi väkisinkin lähteä pienentymään. Lopulta sain open tehotarkkailussa väistön kuntoon vasemmassa eli hankalammassa kierroksessa. Ei siihen sen kummempaa niksiä tarvittu kuin huolellinen ja päättäväinen pidätteen ja pohkeen läpiratsastaminen. Sisäohjasta sai itse asiassa jopa hellittää kun taas ulko-ohjalla piti tehdä napakammat pidätteet. Etuosan hallintaan saamisessa auttoi myös pystymmässä istuminen ja vatsalihasten pitäminen napakkana niin ettei Jussi saanut kiskottua kuskia irti satulasta ja tätä myötä lähtenyt vyörymään omille teilleen. Kun väistö alkoi sujua rehellisesti pohkeeseen ja pidätteeseen vastaten löytyi Jussille myös hyvä pyöreä muoto ja etuosaan keveyttä.

Myös ravissa työskenneltiin ympyröillä, ja ajatuksena oli ratsastaa hevonen suoremmaksi hienovaraisten vasta-asetusten kautta. Alkuun ravityöskentely oli jotenkin hankalaa, sillä tänään Jussi ei hämmästyksekseni lähtenytkään ravissa pyöristymään eteen ja alaspäin vaan oli sen sijaan taipuvainen liikkumaan pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Ope muistutteli jälleen varomaan sisäkädellä ottamista ja päästämistä kevennyksen mukana sekä tarjoamaan sisäohjaa hieman enemmän eteenpäin. Sisäkäden rentouttaminen osoittautuikin toimivaksi korjaukseksi silloin kun tämän onnistuin tuntuman sisällä toteuttamaan. Vasta-asetuksesta puolestaan oli apua ulko-ohjan "löytämisessä". Pikkuhiljaa Jussi alkoi vetristyä sekä suoristua, ja siinä vaiheessa kun käyntiväistössä olivat palaset loksahtaneet kohdilleen olikin hevonen yhtäkkiä paljon paremmin avuilla. Tätä kautta löytyi pyöreyttä ja ravityöskentelyn päätteeksi meno näytti kuulemma jo varsin hyvältä. Kysyttäessä totesin ravin tuntuvan vielä vähän pompottavalta vaikka kuulemma Jussi liikkuikin nyt ihan oikein päin. Taisinpa hieman hämääntyä siitä että Jussi liikkui edestä ryhdikkäämmässä ja korrektimmassa muodossa sekä selkä ylhäällä sen sijaan että olisi leijaillut kuolaimen takana muka "ihanan kevyenä".

Lopputunti oli omistettu laukannostoille käynnistä ja ravista pitkillä sivuilla sekä laukan työstämiselle ympyröillä. Laukat nousivat kohtalaisen helposti, mutta heitin tuntumaa pois niin että nostoissa pyöreys katosi. Ope varoitteli myös kääntämästä nostossa lantiota taaksepäin ja selkää notkolle jolloin vaikutus on hevosta hidastava. Laukka ei aluksi oikein tahtonut rullata vaan oli epämääräistä töpötystä. Ympyröillä työskentely oli kuitenkin sikäli tuloksekasta että pikkuhiljaa laukka muuttui sujuvamman oloiseksi. Tähän vaaditiin istunnan korjaamista niin että ylävartalo pysyi hiljaa ja pystyssä vatsalihasten työskennellessä ja lantion kääntyessä vartalon alle, mitä kautta istunnalla sai laukkaan ikään kuin parempaa otetta. Ohjalla puolestaan piti kontrolloida raamia edestä tarpeeksi lyhyeksi ja ryhdikkääksi. Ulko-ohjan tuli olla hyvällä tuntumalla jottei liirailtu ympyrältä ulos, ja pohkeella ja raipalla sai samalla aktivoida askelta energisemmäksi. Yritysten ja erehdysten kautta laukkaankin löytyi lopulta pyöreitä ja edestä kevyempiä hetkiä. Tunnin päätteeksi onnistuin tekemään harjoitusravista vielä nappiin onnistuneen noston, jossa vihdoin maltoin säilyttää tuntuman sekä lantion taaksetaittamisen sijaan kääntää lantiota pikemminkin eteenpäin ja vartalon alle. Jussi oli tässä vaiheessa hyvin kuulolla ja reagoi nostoapuihin välittömästi sekä pyöreyden säilyttäen.

Laukkatyöskentely oli tehnyt siinä määrin hyvää että loppuraveissa Jussi liikkui mukavan ryhdikkäässä muodossa. Ravissa oli nyt sellaista letkeyden tuntua mitä olin alkutunnista hieman jäänyt kaipaamaan. Yllättäen muodon pidentäminen tuotti nyt ongelmia niin ettei eteen-alas venytys tullutkaan ihan itsestään kun sitä lähdettiin lopuksi hakemaan. Tarvittiin vielä parempaa ravin aktivointia sekä enemmän tilaa ja rauhaa varsinkin sisäohjasta jotta Jussi lähti venyttämään pidempään ja matalampaan muotoon sekä samalla askelta edes hieman pidemmäksi. Itse tietysti tässä vaiheessa kellahdin mahdottomaan etukumaraan.

Alkutunnin sekä laukkatyöskentelyn vaikeuksista huolimatta sai lopputulokseen olla ihan tyytyväinen, sillä mielestäni Jussi liikkui lopulta verrattain hyvässä raamissa eikä vain röhnöttänyt etupainoisena kaula kaarella. Sen verran paljon vei hevoseen vaikuttaminen tänään huomiota että valitettavasti istunta-asiat jäivät taka-alalle, ja taisinpa taas sunnuntaisen tsemppauksen jälkeen palata enempi lösöttämään kasassa ja etukumarassa. Laukannostojen suhteen jäi nyt toivottavasti selkäytimeen oivallus siitä miten nosto suoritetaan onnistuneesti, ja toivoakseni osaan ottaa opikseni myös käyntiväistössä tekemistäni havainnoista. Mukavaa että tunnilla oli vain viisi ratsukkoa niin että opelta sai tehtävissä kunnolla huomiota, sillä selvästi kaipasin sekä laukassa että väistöissä opea kertomaan jatkuvalla syötöllä mitä tehdä. Ohjeita noudattaen alkoi sitten tulostakin tulla.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Hankalat ja helpot avotaivutukset

Paluu koulutreenien pariin Sulon kanssa tarkoitti samalla paluuta syväistuimiseen koulusatulaan kolmen viikon tauon jälkeen (ja sen kyllä huomasi). Mentiin tällä kertaa maneesissa neljän ratsukon ryhmässä.

Päivän harjoituksena olivat avotaivutukset, mutta ennen näitä verryteltiin ihan pitkän kaavan mukaan ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Alkuun Sulo lähti ravaamaan ihan nätisti pyöreäksi hakeutuen, mutta ei kestänyt pitkään kun jo onnistuin pilaamaan hyvän alun ja saamaan Sulon kääntymään hirviasentoon. Kuvittelin keventäväni ihan kohtuullisen pystyssä asennossa mutta etukenossa olin silti ja pohkeet samalla liian takana. Hevosen jännittyessä pää taivaisiin oli vaikea löytää tasaista ja pehmeää tuntumaa, ja ohjaan tulikin joko vetoa tai vaihtoehtoisesti lörppymistä pois tuntumalta. Vasemmassa kierroksessa kallistelin hurjasti sisäänpäin jolloin ei Sulokaan tietysti liikkunut suorana. Keventäessä ei istuntaan löytynyt luontevaa otetta millään, ja homma alkoikin tuntua helpommalta kun istuin alas harjoitusraviin. Sulokin alkoi harjoitusravissa liikkua heti paremmin ja ainakin ajoittain pyöreänä. Sulon pyöristyessä vaan lähdin heti vaistomaisesti kumartumaan eteen, ja ope totesikin että istunta näytti paremmalta Sulon kulkiessa väärinpäin.

Laukassa meno oli jälleen sujuvampaa, ja pyöreitä hetkiä nähtiin enemmän vaikka hirvipätkiäkin esitimme etenkin vasemmassa kierroksessa. Istunta pysyi periaatteessa paremmin paketissa, tosin edelleen kenahdin vartalosta eteenpäin saman tien kun laukka alkoi rullata pyöreämpänä. Sulon pyöristyessä oli laukka todella mukavaa ratsastaa, mutta olisin saanut vielä rauhoittaa apujenkäyttöä etenkin käden osalta näinä hyvinä jaksoina.

Avotaivutuksia ratsastettiin ensin käynnissä ja ravissa pituushalkaisijalla. Kovin oli hankalaa, sillä Sulo liikkui edelleen nenä kohti taivaita jolloin kunnollinen asettaminen ja taivuttaminen oli vähän kinkkistä, eikä oma jännittyminen avoa ratsastaessa luonnollisestikaan auttanut asiaa. Erityistarkkailuun sain ottaa etenkin oman suoruuden, sillä myös avotaivutuksessa kroppa kiertyi vasemmalle riippumatta siitä kumpaan suuntaan avoa mentiin. Tämän seurauksena ei Sulo tietenkään pysynyt ihan kärryillä tehtävästä. Kuin ihmeen kaupalla saimme tehtyä sentään pari pätkää edes hitusen onnistuneemmin niin että etuosan voi sanoa siirtyneen haluttuun suuntaan ja hevosen liikkuneen kolmella uralla. Suorassa istuminen olisi varmasti ollut tehtävässä kaiken a ja o, sillä Sulon kaltainen notkea ja nöyrä hevonen epäilemättä tekee hienot avot sillä sekunnilla kun ratsastaja lakkaa sen menoa estämästä ja antaa avut ymmärrettävästi.

Lopuksi mentiin vielä avoja uralla pitkää sivua pitkin laukassa. Vasempaan kierrokseen oli edelleen vaikeaa oman kropan kääntyessä sisäänpäin niin voimakkaasti että Sulo meinasi lähteä sen mukana kokonaan pois uralta. Tämä johti väkinäiseen apujenkäyttöön ja hevosen jännittymiseen. Ehkä laukkaa olisi saanut ratsastaa myös vähän lyhyemmäksi ja puolipidätteillä kasaan niin että avotaivutusta olisi päässyt ratsastamaan vähemmällä kiireellä. Suunnan vaihtuessa laukassa oikeaksi onnistuvat avotaivutukset vihdoin ja viimein asiaankuuluvasti. Oikeassa laukassa meno muuttui kuin taikaiskusta ihanan helpoksi ja etuosan siirtäminen uralta avotaivutukseen oli mitä luontevinta. Edelleen tosin oma painoni lähti kuulemma liiaksi vasemmalle, mutta enpä muista menneeni ehkä koskaan yhtä hyvää avotaivutusta laukassa. Hienoa että sentään tunnin lopuksi saatiin tällainen hyvän mielen pätkä kaiken epätoivoisen pakertamisen päätteeksi. Palasten loksahdettua laukassa kohdilleen oli meno vielä loppuravienkin aikana mukavan pyöreää, ja liikkeessä oli parempi imu eteenpäin kuin alkutunnista.

Sulon kanssa voi meno kyllä vaihdella aivan hetkessä nihkeästä ja väkinäisestä todella ihanaan, ja syy näihin muutoksiin löytyy kokonaan satulan päältä. Kun vaan kuskilla lamppu syttyy niin hevonen toimii heti kuin unelma, mutta silloin kun tekemiseen ei löydy sitä oikeaa tatsia niin eipä tulekaan mistään mitään. Tavallaan kovin ärsyttävää tietää että meno voisi ravissa olla aivan yhtä helppoa ja hienoa kuin oikeassa laukassa kun vain saisin oman kropan järjestykseen. Samaan aikaan tämä on toki mainio motivaattori ruveta itseään siihen järjetykseen laittamaan. Mikä parasta nyt vaikuttaa siltä että loppukesän pikkuprojektiksi aikomani viikoittainen harjoittelu Sulon kanssa saattaa jatkua pidempiaikaisestikin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Voihan oikea käsi

Pitkästä aikaa (tai no, reilun kahden kuukauden tauon jälkeen) sain tunnille Jussin. Erittäin todennäköisesti Jussi tulee olemaan ratsuni syksyn ensimmäisissä koulukisoissa, joten hyvä alkaakin taas hioa yhteistyötä.

Aloitettiin tänään pitkillä sivuilla ratsastettavilla käyntiväistöillä sekä ravityöskentelyllä pääty-ympyröillä. Väistöt jäivät molempiin suuntiin aika nihkeän oloisiksi. Pohjetta sai käyttää aika napakasti jotta tuli kunnon poikitusta. Suurimmat ongelmat liittyivät kuitenkin ohjaan, sillä Jussi olisi tahtonut mönkiä etupainoisena ja vyöryä hitaasti mutta päättäväisesti eteenpäin pidätteistä välittämättä. En sitten osannut soveltaa tilanteeseen muuta ratkaisua kuin aika voimakkaat ohjasotteet jotta sain etuosaa jarrutettua, mutta vetämällähän ei etuosa rehellisesti kevene joten ajoittain väistöt olivat sellaista sitkasta vetokilpailua. Jussilta olisi kaivattu huomattavasti herkempää ja nopeampaa reagointia sekä pidätteeseen että pohkeeseen, mutta voin kyllä syyttää tästä hitaudesta ihan itseäni sillä minähän se apujen voimakkuudesta ja hevosen niille kuurouttamisesta vastasin. Hevosen ollessa avuille hidas kävi taas perinteiseen tapaan niin että jännitin väistössä itseni ihan suolapatsaaksi ja väänsin kroppaa vinoon. Ihan kuin se väistö hammasta purren ja väkipakolla sujuisi sen paremmin. Joitakin parempiakin väistöaskeleita toki esitimme silloin kun sain etuosan riittävästi kontrolliin sekä vauhdin että lapojen menosuunnan suhteen.

Oikean pohkeen väistö. Vasen pohje tavalliseen tapaansa irtautuu hevosesta...

Ravissa oli odotettavasti kivempaa. Turhan matalaksi meinasi muoto taas painua, ja yritinkin saada Jussia ryhdikkäämmäksi sekä kädellä kohottaen että pohkeella aktivoiden. Tavoite oli saada säkää ja kaulan tyveä ylöspäin. Vähän hidasta oli reagointi pohkeeseen vaikka Jussi liikkuikin sinänsä melko hyvin eteen. Käytin liikaa pohjetta saamatta reaktiota, ja ope kehottikin läpi tunnin käyttämään pohjetta vain hyvin kevyesti ja sen sijaan aktivoimaan liikettä enemmän raipalla. Korjattavaa löytyi myös jo keskiviikkona puheeksi tulleesta sisäkädestä joka tahtoi liikkua kevennyksen mukana eteen ja taakse. Tämä oli varmaan yksi syy siihen että Jussi lähti helposti painumaan matalaksi ja kuolaimen taakse. Toimiva korjaus oli oman kropan ryhdistäminen pystympään ja näin painopisteen siirtäminen taaemmas, minkä vaikutus näkyi heti myös hevosessa painon siirtymisenä edestä taakse. Tämä oli hyvä motivaattori muistaa pitää istunta pystyssä ja vatsalihakset käytössä koko tunnin ajan. Olinkin huomaavinani sekä videoilla että tilannekuvissa etten kenottanut niin pahasti kasassa ja etukumarassa kuin yleensä. Harjoitusravissakin löytyi mielestäni vähän parempi ja jämäkämpi istunta vähemmällä yläkropan sekä pohkeen heilunnalla. Vasemman pohkeen heilunta on jo lähes siedettävällä tasolla mutta oikean kanssa on vielä enemmän tekemistä (koska oikea lonkka pahemmin jumissa). Varsin mukaviakin pätkiä ravissa koettiin niin että välillä Jussi liikkui lyhyemmässä ja korkeammassa raamissa, mutta sitten taas sukelleltiin liikaa alaspäin.

Ei taida niskahihna olla ihan korkeimpana kohtana. Kyynärpäissä kuitenkin kulma, jee!
Niska edelleen turhan matalalla.
Vähän ryhdikkäämmältä näyttävä hetki.

Lopputunnin ohjelmassa oli pituushalkaisijalla käynnissä sulkutaivutuksia suuntaa vaihdellen, sekä näiden jälkeen laukannostot pituushalkaisijan lopussa ja uralta laukkavoltteja. Sulkutaivutuksissa oli samat ongelmat kuin alkutunnin väistöissä eli tönkkösuolattua ratsastajaa oli listalla. Takaosaa oikealle väistättäessä istunta vääntyi ihan hurjalle mutkalle niin että lantio putosi vasemmalta alas ja oikea kylki meni kasaan. On se Jussi aika epeli kun pystyy tällaisen kuskin alla tekemään sulkutaivutukseksi tunnistettavaa liikettä. Hoksasin vähän turhan myöhäisessä vaiheessa että parasta oli pitää sulkutaivutuspätkät lyhyinä sen sijaan että paarustettiin samaa sulkua koko kentän mitalta. Tekeminen nimittäin pysyi omalta osaltani vähän rennompana ja irtonaisempana aina ensimmäisten askelten ajan ja muuttui sitä väkinäisemmäksi mitä pidempään yritin samaa liikettä jatkaa. Jussikin teki näin ollen lyhyet sulkupätkät paljon yhteistyöhaluisemmin. Bonuksena ehdittiin tehdä aina yhden kierroksen aikana sulut molempiin suuntiin.

Sulkutaivutusta oikealle.
Laukka ei tänään tuntunut oikein sujuvalta. Oikeassa laukassa havaitsin epätahtisuuden tuntua mitä Jussin laukassa aina välillä esiintyy silloin kun se liikkuu jäykästi ja huonosti. Loppua kohti tämä kuitenkin poistui ja laukka alkoi rullata paremmin. Tuntumaan ei löytynyt laukassa kaivattua pehmeyttä ja keveyttä, ja vähän pitkän puoleisena mentiin eikä varmasti ollut selkä kunnolla käytössä. Ope muistutteli istumaan laukassakin enemmän takareisien päällä sekä varomaan sisäkäden liikkumista laukan mukana taaksepäin. Etenkin oikea käsi tuppasi soutamaan. Oikeassa laukassa jäin ylipäänsä liikaa kiinni sisäohjaan niin että kaula meni volteilla liian linkkuun ja hevonen lähti liirailemaan ulospäin.

Loppuraveissa Jussi liikkui aika hyvällä aktiivisuudella eteenpäin, ja muoto oli edestä ajoittain ihan hyvä eli ei täysin matala ja pitkä. Kierroksen ollessa oikea teki sisäkäsi taas ärsyttävää edestakaisliikettä, vähän kuin huomaamatta pientä asetusta ja myötäystä jatkuvalla syötöllä. Huomasin tämän kyllä hevosen pään huojumisena, ja opekin muistutteli ettei sillä kädellä tarvitse jatkuvasti varmistella hevosen muotoa vaan kyllä se siellä tuntumalla pysyy vaikka käsi on hiljaakin. Keskittymällä sain kättä ehkä ajoittain rauhoitettua, mutta tämä taas heijastui muihin kohtiin istunnassa. Käytännössä korjailin vuoroin kättä rauhallisemmaksi, takareisiä kiinni hevoseen, omia lapoja yhteen tai ylävartaloa pystyyn, ja aina yhden korjaantuessa tuntuivat kolme muuta pääsevän herpaantumaan. Ihan mukavasti Jussi kulki mutta olisi varmaan mennyt paremminkin jos olisin saanut itseni järjestykseen.

Käsiongelma turhautti tunnin päätteeksi ja tuntui myös siltä ettei nyt päästy Jussin kanssa ihan sille tasolle missä mentiin kesäkuun puolella kouluratakurssilla ja Mintin valmennuksissa. Silloin mielestäni liikuttiin vähän ryhdikkäämmässä muodossa, vaikka siihen suuntaan toki tänäänkin hetkittäin päästiin niin ettei meno ravissa mitenkään täysin huonoa ollut. Laukassa on homma toiminut huomattavasti paremminkin kuin nyt ja väistöliikkeisiin ei paljon muuta jäänytkään kuin korjattavaa. Toisaalta keskikropan toiminta etenkin harjoitusravissa tuntuisi omasta mielestäni vähän kehittyneen ja istunta näin ollen edes hieman siistiytyneen, mikä on erinomaisen hyvä asia. Ehkä seuraavissa kisoissa ei tarvitse hävetä pomppivaa alapohjetta enää ihan niin paljon.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Laukan arpomista sarjoilla

Tälle viikolle järjestyi mukavasti toinenkin hyppytreeni Sulolla, sillä päästiin lauantaiaamusta omalle tunnille Annen ja Noran kanssa. Sulo vaikutti taas alkuverryttelyssä ensin hieman laiskalta, sillä ravissa meno oli aika nukahtanutta. Oma kroppa ei tuntunut toimivan lainkaan ja istunta sekä kevennys paitsi tuntuivat varmasti myös näyttivät kamalilta. Kaikki muuttui heti kun päästiin laukkaamaan. Sulo alkoi liikkua hyvällä energialla ja pyöreänä, ja itsenikin sain satulassa paljon parempaan järjestykseen. Ylitettiin isolla pääty-ympyrällä puomia sekä laukanvaihdolla että ilman. Pientä hakemista oli jotta myös takaosa tuli vaihtoon mukaan, mutta pari onnistunuttakin vaihtoa saatiin tehtyä.

Päivän harjoitukset koostuivat yhden ja kahden askeleen sarjoista hieman vaihtelevan pituisilla väleillä. Aloitettiin 7 metrin mittaisella yhden askeleen sarjalla, jossa siis väli oli vähän pitkähkö ottaen huomioon että esteet olivat vielä ristikoita. Väli tuottikin meille pieniä ongelmia, sillä ponnistuspaikka jälkimmäiselle osalle tahtoi väkisinkin jäädä aika kauas niin että hypystä tuli pitkä ja laaka. Sisäänhypyn ponnistuspaikan kanssa oli myös pientä hankaluutta. Hypyn ajautuessa pohjaan lähdin ennakoimaan ylävartalolla kun odotin Sulon lähtevän sittenkin kaukaa, mutta kuten ope totesi ponnistuspaikasta tulisi tehdä itse ratkaisu ja kertoa se hevoselle eikä jäädä arvailemaan. Lopulta päästiin sarjalle sujuvammassa laukassa ja kun muistin vielä välissäkin pitää pohkeet kiinni oli hyppy kakkososallekin parempi.

Seuraava tehtävä oli lyhyehkö (8,5 m) kahden askeleen sarja. Tämän suoritimme oikein sujuvasti ja helposti Sulon laukan ollessa matalilla (max 60 cm) korkeuksilla tähän väliin sopiva. Erillisenä tehtävänä tultiin vielä neloissarjaa jonka välit olivat 6,3 m, 9,5 m (?) ja viimeisenä yhden askeleen väli jonka metrimäärä ei jäänyt mieleen. Kavalettikorkeuksilla välit osoittautuivat aika passeleiksi ilman sen suurempia säätöjä.

Lopuksi tultiin kaikki sarjat yhteen putkeen järjestyksessä 7 m väli - neloissarja - 8,5 m väli - neloissarja uudestaan.Neloissarjalla oli lisäksi tavoitteena laukanvaihdot ensin oikeasta vasempaan ja sitten toisin päin. Ensimmäinen kierros hypättiin noin 60 cm korkeudella ja meni omalta osaltani aika epämääräiseksi sähläämiseksi. Ekalle esteelle ei taas ponnistuspaikan katsominen onnistunut vaan pohjaan mentiin. Sama tapahtui neloissarjan ekalla osalla, jolla myös lähdin ennakoimaan hyppyä ylävartalolla. Koko neljän esteen linja meni kiemurteluksi, ja eihän se laukka vaihtunut vasemmaksi kun viimeisessä välissä käytännössä johdin oikealle. 8,5 m sarja kahdella askeleella oli muutoin sujuva mutta väli jäi vähän turhan ahtaaksi. Suorana ei taaskaan pysytty vaan jälleen tultiin väärässä laukassa alas. Ennen neloissarjaa sain lopulta ajatukset kasaan ja ryhtiä tekemiseen niin että tämä radan päättävä sarja oli jo ihan asiallista menoa.

Toiselle, noin 70-80 cm:iin korotetulle kierrokselle lähdin tietenkin petraamaan suoritusta. Ratsastin nyt Sulon laukkaan vähän lisää kierroksia ja taisipa Sulo itsekin heräillä kun puomit nousivat hieman ylemmäs. Ponnistuspaikat alkoivat löytyä kohdilleen kun laukassa oli parempi energia, ja suoritimme kaikki sarjat varsin mallikkaasti päättäen tunnin osaltamme päivän parhaaseen suoritukseen. Puutteeksi jäivät turhanpäiväiset laukanvaihtelut sarjaväleissä. Laukka tahtoi vaihtua melkein joka hypyssä, ja niinpä jouduttiin taas kaarteissa korjailemaan. Neloissarjalla vaihdeltiin laukkaa ees ja taas, mikä ei sinänsä tietysti haittaa niin kauan kun ulos tullaan halutussa laukassa - nyt tämä onnistui oikealle mutta ei vasemmalle.

Tälläkin kertaa kävi siis niin että pienillä korkeuksilla sählättiin mutta puomien noustessa meno parani heti. Enää ei pelota mahdolliset kiellot lainkaan vaan luotto Suloon on kohentunut huomattavasti, jolloin luonnollisestikin meno on vapautuneempaa ja rennompaa myös esteiden noustessa. Kun sekä ratsastaja että hevonen ovat nyt menossa esteelle reippaalla asenteella niin lähtökohdathan on ihan hyvät. Seuraava askel on sitten se ponnistuspaikkojen ja oikeiden laukkojen hiominen.

Videolla näkyy lopuksi hypätyt radat. Kiitokset Annelle joka kuvasi taidokkaasti hevosen selästä käsin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Liikaa liikkuvia osia

Hevostenjaossa sattui kohdalleni pitkästä aikaa Potter. Potterilla on periaatteessa ihan mukava mennä koulutunnilla, mutta sen todella hankalat ja pomppuisat askeleet asettavat kyllä erityishaasteita etenkin kaltaiselleni ratsastajalle jolla ei istunta muutoinkaan ole lähellekään kunnossa. Tiedossa oli siis heiluntaa ja hytkyntää jos mahdollista tavallistakin enemmän.

Tunti aloitettiin tällä kertaa käynti- ja laukkatyöskentelyllä. Päädyissä laukattiin ympyröillä ja pitkillä sivuilla työstettiin käyntiä. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, joka osoittautui ainakin istunnan puolesta jostain syystä hankalammaksi. Oikeassa laukassa koko istuntapaketti levisi ihan täysin niin että yläkroppa heilui laukan mukana edestakaisin ja siinä samalla ei käsiäkään saanut pidettyä hiljaa. Taas olisi pitänyt tehdä jotain niillä paljonpuhutuilla vatsalihaksilla jotta liikkeeseen myötääminen olisi tapahtunut lantiossa ja ylävartalon olisi saanut rauhoitettua. Lonkatkin tuntui jopa kiristyneen entisestään niin että kroppa meni pakostakin etukenoon ja jalat nousivat ylös. Varsinkin sisäkäsi teki tahatonta liikettä laukan ja sen mukana keinuvan istunnan tahdissa, mistä syystä Potter tuppasi yliasettumaan oikealle sekä hidastelemaan. Ope ohjeisti myötäämään kädellä laukan mukana eteen kohti hevosen suuta, mutta en onnistunut löytämään keinoa toteuttaa tämä niin että tuntuma olisi säilynyt. Sekä hevosessa että omassa kropassa tuntui olevan aivan liikaa liikkuvia osia.

Vasemmassa kierroksessa laukka toimi paremmin, ja sain hetkittäin hieman ideaa siitä kuinka saada istuntaa rauhoitettua ja jämäköitettyä holtittoman hytkymisen sijaan. Kädetkin pysyivät vasemmassa laukassa paljon rauhallisempina ja tuntuma luontevampana. Tähän kierrokseen kuitenkin ongelmaksi koitui Potterin taipumus liirailla oikeaa pohjetta vasten niin että ympyrät meinasivat venyä pois uriltaan. Itse puolestani kiersin kroppaa liikaa vasemmalle, niin että lopputuloksena molemmat osapuolet pullauttivat oikean kylkensä ulos. Ratkaisu ulos ympyrältä tunkemiseen olikin oman kropan suoristaminen ja oikean kyljen napakoittaminen yhdessä tomerien ulkoapujen kanssa.

Tunnin loppupuoli ratsastettiin lävistäjiä sekä päätyihin ympyröitä harjoitusravissa. Lävistäjien keskellä tehtiin siirtymiset käyntiin muutamien askeleiden ajaksi. Harjoitusravissa istunta pysyi yllätyksekseni kasassa paremmin kuin laukassa, vaikka toki ylävartalo ja pohje edelleen heiluivatkin. Potterin liikkuminen olisi saanut olla tarmokkaampaa, mutta nyt päähuomio meni kyllä istuntajuttuihin. Hölköteltiin pyöreähkössä mutta hyvin pitkässä muodossa. Siirtyminen käynnistä raviin tuppasi olemaan hidasta, ja näissä sorruin aluksi tuuppimaan istunnalla eteenpäin. Open huomautuksesta keskityin istumaan siirtymisissä ja käynnissä ylipäänsä ihan hiljaa, ja näin siirtymisistä tuli eleettömämpiä.

Lopuksi otettiin lävistäjillä vielä muutama keskiravipätkä, jotka tosin meidän osaltamme jäivät aika laimeiksi. Tämä meidän "keskiravitempo" olisi varmaan todellisuudessa ollut se sopiva harjoitusravitempo. Pieni eteenratsastus teki kuitenkin hyvää, ja kun siirryttiin loppukeventelyihin lähti Potter aika mukavasti venyttämään pyöreäksi eteen-alas. Tunnin viimeisistä minuuteista jäi loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis kun hevonen liikkui rentona ja pyöreänä, ja onnistuinpa sitä omaa kevennystäkin hieman skarppaamaan niin etten vain lösöttänyt etukumarassa vaan sain hieman aktvoitua vatsalihaksia käyttöön ja lantiota paremmin vartalon alle.

Eipä tullut yllätyksenä että Potterin kanssa oli istunnan saralla kovasti vaikeuksia. Kun nyt ensin saisi ne istuntapalikat kohdilleen edes tasaisilla askelilla varustettujen ponien kyydissä, mikä ei tunnu olevan helppoa sekään. Ei se silti varmaan pahaa tee käydä toisinaan myös Potterin satulassa antamassa kropalle oikein extrahaastetta.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Laukanvaihtoja urakalla

Tiistain Sulo-illan ohjelmassa oli tällä kertaa esteitä. Hypättiin jälleen ulkokentällä.

Tunti aloitettiin noin 10 cm maasta nostetuilla puomeilla, joiden yli ravattiin suoraa linjaa pitkin. Sulo ei alkuun ollut aivan hereillä joten ensin tuli aika lailla kolistelua. Ravia aktivoimalla alkoi jalat nousta paremmin. Samaa puomisarjaa tultiin myös laukassa innariväleillä. Ei ongelmia tässä, vaan päästiin lähestymään puomeille sopivan kontrolloidussa mutta energisessä laukassa.

Hyppääminen aloitettiin neljän esteen jumppasarjalla, jolta jatkettiin kaarros pystylle (kuvassa este 5 käänteiseen suuntaan) oikeassa laukassa, vaihto vasempaan ja kaareva tie lainelankulle (este 4 käänteisesti). Aloitettiin muutoin ihan nätisti, mutta selkeä johtaminen unohtui ja kaareva linja mentiin näin ollen väärässä laukassa. Seuraavalla kierroksella Sulo pullautti jumppasarjalla oikeaa kylkeä ulos ja laukka vaihtui vääräksi. Kaarevalla linjalla hypyt menivät ihan juureen joten ei paljon lämmittänyt vaikka vaihto nyt onnistuikin. Tämän jälkeen aloinkin kyttäillä ponnistuspaikkoja enkä osannut samalla keskittyä riittävään suunnan tiedotukseen. Jouduttiin höyläämään kaarevaa linjaa vielä pari kierrosta ennen kuin vaihto vasempaan laukkaan vihdoin onnistui. Taktiikaksi otin ratsastaa esteelle hieman vinosti kohti oikeaa reunaa, mikä auttoikin kunhan vaan ehdin ja muistin ajoissa johtaa kohti vasenta. Lainelankkupystyllä laukka puolestaan vaihtui takaisin oikeaksi helposti ja automaattisesti. Aiemminkin olen huomannut että Sulon kanssa vaihto on näin päin helpompi.

Kun vaihdot kaarevalla linjalla oli vihdoin saatu onnistumaan hypätiin lopuksi pieni radanpätkä kahteen kertaan, ensin matalilla korkeuksilla. Tutuksi tullut jumppasarja hoitui tuosta vaan, mutta neljän askeleen väli kakkoselta kolmoselle ei mennyt ihan putkeen. Hyppy kakkoselle oli pieni, enkä älynnyt ratsastaa ajoissa eteen. Niinpä otettiin kolmoselle vielä viides miniaskel samalla kun itse jo vähän sukeltelin hyppyyn. Ei mikään sujuvin esitys mutta laukka vaihtui kuitenkin. Lainelankulla (4) onnistui vaihto oikeaan laukkaan, mutta kaarella kohti vitosta edettiin kiemurrellen ja taas ajettiin aivan esteen juureen. Vitoselta oli tarkoitus jatkaa vasemmalle, mutta suunnan tiedotus ei toiminut ja laukka jäi vaihtumatta.

Töppäilyistä huolimatta saatiin mennä toinen kierros korotetuilla esteillä eli 75-80 cm:ssä jumppasarjan jäädessä matalammaksi. Jumpalle tullessa tipahdettiin nyt raville kun Sulo jäi tuijottelemaan häiriötekijöitä horisontissa, mutta selvittiin silti ihan kunnialla. Jumppasarjan jälkeen ratsastin laukkaan lisää energiaa, ja sisäänhyppy neljän askeleen linjalle olikin sujuva. Tämän jälkeen lähdettiin jostain syystä liiraamaan vasemmalle, mutta okserille päästiin mutkankin kautta neljällä askeleella hyvään paikkaan. Laukanvaihtokin onnistui. Kaarevalle linjalle saatiin hyvät hypyt hyvistä paikoista, mutta laukka jäi laineella vaihtumatta ja vitosesteeltä unohdin kääntää vasemmalle. Otettiin kaareva linja vielä uusintana, ja nyt onnistuivat niin hypyt kuin vaihdotkin näppärästi vaikka edelleen hieman mutkiteltiin välissä.

Näköjään suorituksemme paranivat esteiden noustessa, mikä ehkä johtuu siitä että isommille esteille tuli ratsastettua laukka aktiivisemmaksi. Sulokin taisi valpastua esteiden kasvaessa. Itsestäni tuntui siltä että jopa hieman tuuppasin Suloa kohti esteitä, mutta en kuulemma mitenkään liikaa vaan pohje oli juuri sopivasti kiinni lähestymisissä. Ponnistuspaikkojen kanssa oli nyt vähän ärsyttävää säätämistä, oma silmä ei oikein tuntunut pelittävän. Toisaalta ponnistuspaikkapulma tuntui ratkeavan esteiden nostamisella ja paremmalla eteen sujumisella. Hauskaa oli että ope kehui tämänkertaista ratsastustani rohkeaksi - se siis näkyy ulospäinkin että olen siirtynyt esteratsastuksen suhteen aivan uudelle, rohkeammalle vaihteelle! Kyllä onkin mahtavaa hypätä kun ei pelota eikä jännitä, ja kiva että Sulonkin kanssa ollaan pikkuhiljaa siirtymässä hieman isompiin esteisiin. Nyt kannattaa hypätä kun on flow päällä!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Tutisevasta tätiratsastajasta pöljäksi poniratsastajaksi

© Noora Kela
Sairastuin taas sopivasti kisojen alla niin että viimeinen treeni keskiviikkona jäi kuumeen takia välistä. Onneksi ehdin kuitenkin toipua riittävästi osallistuakseni oman seuran syyskauden avajaiskisoihin. Luokkana oli siis 80 cm arvostelulla 367.1 ja kisakumppanina uskollinen luottoratsu Eetu. Pientä kisajännitystä ehti aamun aikana nousta, mutta hämmästyksekseni jännityksen taso pysyi hyvin lievänä. Flunssakohan se sitten oli pehmentänyt pään niin että päälle naksahti peloton ja suorastaan vähän holtitonkin rämäpäävaihde, jollaista en ole tiennyt itseltäni enää näin aikuisiällä löytyvänkään.

Verryttelyaikaa oli aika lailla sopivasti, vaikka pieni kiireentuntu meinasi tullakin. Otettiin verryttelyhyppyinä pari pienempää estettä ja sitten ratakorkeudessa jokunen kerta pystyä ja okseria. Helpon ja varman oloista oli meno, tosin Eetu hakeutui tapansa mukaan mieluummin hieman lähelle estettä kuin hyppäsi kaukaa. Tämä huomio olisi ollut syytä laittaa korvan taakse radalle lähtiessä, mutta eihän me päättömät poniratsastajat sellaisia mietitä.


Ratapiirroksen muisti ikuistaa luokassa nelossijan napannut Anne.
Päivän rata oli veikeä sillä enimmäkseen hypättiin suhteutettuja linjoja. Ennakkoon stressasin siitä että lähes kaikki alastulot 1. vaiheen radalla tulivat oikeaan laukkaan, mikä enteili meille siis runsasta ristilaukkailua ja rytmin rikkomista. Itse suorituksen aikana tämä ei kuitenkaan suuremmin ehtinyt häiritä vaan laukat korjailtiin siinä sivussa kaarteiden aikana. Lähdin suoritukseen jotenkin epätodellisessa olotilassa, mutta rata alkoi vaivattoman ja sujuvan oloisesti ponnistuspaikkojen osuessa kohdilleen kuin itsestään. Kolmen askeleen väli kolmoselta neloselle jäi hieman pitkäksi, mutta Eetu venytti neloselle hienosti vähän pidemmän hypyn. Laukanvaihto vitosella ei luonnollisestikaan onnistunut, mutta aikaa oli korjata ja viimeinen suora linja kutoselta seiskalle sujahti näppärästi viidellä askeleella aiotun kuuden sijaan. Kasikympin okseri näytti suorastaan herttaisen pieneltä.

Ekalla esteellä. © Noora Kela
Kolmoseste. © Noora Kela
Esteellä numero 6. © Venla A.


Meno tuntui niin hyvältä (ja kuten sanottua päässä oli jokin vipu aivan oudossa asennossa) että lähdin vähän liiankin kovalla innolla suorittamaan kakkosvaihetta tavoitteena hyvä aika. Kolmen askeleen linja kasilta ysille oli varsin nappisuoritus, ja kympille sain ratsastettua mielestäni aika hyvän ja riittävän lyhyen tien. Sitten iskikin vauhtisokeus kun meno tuntui lähes liian hyvältä ollakseen totta ja nopea nolla alkoi vilkkua mielessä. Välissä kympiltä yhdelletoista olisi pitänyt ottaa ehkä hieman kiinni kun vauhtia oli nyt perusrataa enemmän, mutta sen sijaan usvatin tyytyväisenä eteenpäin ja kun oma silmä petti niin että ponnistuspaikka näytti muka jäävän kauaksi lähdin vain tuuppaamaan ponia pitkään hyppyyn. Tässä järki ja maltti jäivät vaarallisesti matkasta, ja kun tosiaan etäisyysarviokin petti pahemman kerran niin lähdin hyppyyn askeleen liian aikaisin. Sitten asiat tapahtuivatkin aika nopeasti kun erkanin esteen päällä ratsustani ja tömähdin kenttään. Äh ja pöh! Saman tien alkoi harmittaa miten tyhmään ja älyttömään virheeseen olinkaan sortunut. Sain kehotuksen jatkaa rata loppuun joten hyppäsin takaisin odottamaan jääneen Eetun kyytiin ja suoritimme kauniisti vielä viimeiset kaksi estettä.

Este numero 10 jonka jälkeen kuskilta lähti homma lapasesta. © Venla A.



Toisaalta nauratti oma pöljäily ja toisaalta harmitti vietävästi kun rata oli muuten niin hyvä ja tulossa oli suhteellisen nopea aika jolla olisi hyvinkin voinut päästä jopa sijoituksille asti. Sitten piti mennä tekemään tällainen ihan käsittämätön arviointivirhe.

Päivän plussat:
+ Todella mainiosti hyppäävä Eetu. Hieno, hieno poni!
+ Puhdas ja sujuva perusrata sekä hyvä kakkosvaiheen aloitus
+ Kasikymppi tuntui sopivalta korkeudelta ja sitä oli mukava hypätä
+ Peloton ja huoleton mielentila
+ Uskalsin lähteä yrittämään hyvää aikaa varovaisen varmistelun sijaan
+ Tahtoo uudestaan!

Ja se pitkä miinus:
- Pelottomuuden kääntöpuolena tuli järjettömyys. Ainoa ratkaisu ei ole ratsastaa eteen vaan väleissä voi ottaa myös kiinni! Se viimeinen askel ennen yhtätoista olisi sitä paitsi mahtunut mukaan oikein hyvin, joten mitä ihmettä mahdoin ajatella kun hätiköin hyppyä askeleen verran liian aikaisin?? Tähän ikään luulisi myös oppineen että hevosen edelle ei sukellella, mutta nytpä tämä tärkeä sääntö unohtui ja sitten kävi hassusti. Tyhmä, tyhmä minä!

Virheistä kuulemma oppii joten ehkä sitten ensi kerralla ei tule tehtyä näin tyhmää mokaa. Parempi kuitenkin näin päin että asenne on reipas ja yritys kova, siihen kun sitten yhdistetään vielä vähän lisää malttia ja ajatusta niin pääseekin jo aika pitkälle. Viimeiset kymmenen vuotta olen jaksanut ihmetellä miten sitä "silloin nuorena" oli uskallusta hypätä ja kisata edes sillä tasolla kuin silloin menin, mutta alkaa vaikuttaa siltä että rohkea esteratsastajasivupersoonani on sittenkin vielä olemassa. Nyt kun on ihan kasikympin rata hypätty kisoissa (ja vieläpä hyväksytysti kun perusradan kuitenkin läpäisimme) niin johan tässä voi todeta että esteratsastajaminäni on pitkän hiljaiselon jälkeen palannut areenoille. Seuraavaksi voisi vaikka treenata vähän lisää jotta älyttömimmät virheet jää kisoissakin tekemättä.

Noralle kiitos videosta ja Venlalle sekä Nooralle kiitos kuvista!