Kurveja ja koukkauksia

Maanantain tunnin kohdalla luki "puomitunti" ja ratsukseni tuli Aasia. Päivän tehtävät rakentuivat pituushalkaisijalle rakennetun kolmen pikkuesteen jumppasarjan ympärille. Puomit jäivät maksimissaan noin 40 sentin korkeudelle, mutta esteissä oli kuitenkin tolpat, mistä oli varmasti apua tiukimmissa kääntämistehtävissä.

Aluksi ylitimme maassa olevat puomit ravissa, minkä jälkeen ne nostettiin kannattimilleen ja jumppalinja ylitettiin muutamia kertoja laukassa. Kuhunkin sarjaväliin tuli yksi laukka-askel, ja vielä sarjan jälkeen seurasi kolmen askeleen päässä maapuomi samalla suoralla linjalla. Maapuomin jälkeen tehtävänä oli jarruttaa ja pysäyttää hevonen suoraan kohti lyhyen sivun keskikohtaa. Ensimmäinen kierros meni Aasialta esteitä ihmetellessä, mutta niiden tultua tutuksi laukattiin linjan yli reippaasti ja epäröimättä. Ongelmaksi koitui oikeastaan liiankin innokas meno, eli pysäyttäminen sarjan jälkeen ei onnistunut aivan virtaviivaisesti. Sain kyllä Aasian pysähdykseen turpa seinää vasten, mutta jarrutus tapahtui kovasti kiemurtaen. Osa ongelmaa tuntui olevan se, että sarjalla Aasia sai laukata varsin reippaasti eteen venyäkseen väleihin halutuilla askelmäärillä. Tästä sujuvasta laukasta se ei tietenkään aivan äkkiä tullut kiinni.

Seuraavaksi jatkoimme eksoottisemmilla lähestymisillä, eli hyppäsimme nyt lävistäjillä vinottain sarjan ensimmäisen esteen sekä toisesta suunnasta keskimmäisen esteen. Aasia ei vinolähestymisistä hämääntynyt, vaan laukkasi puomien yli edelleen hyvällä imulla. Oikeasta vasempaan jopa laukanvaihto onnistui näppärästi. Seuraava tehtävävariaatio oli jo haastavampi, sillä nyt hypättiin ensimmäinen este vinottain laukkaa vaihtamatta, käännettiin sen jälkeen voltti seinälle ja tästä heti vinottain keskimmäiselle esteelle, jolla vaihtui laukka. Tämän jälkeen seurasi samanlainen voltti seinälle toiseen suuntaan ja lähestyminen vinottain viimeiselle esteelle. Ohjeena oli tietenkin pitää poni tarpeeksi rauhallisessa tempossa, sillä kaahaten eivät näin tiukat käännökset onnistuisi. Selvisimme kuitenkin tehtävästä paremmin kuin osasin odottaakaan. Aasia kääntyi ihan näppärästi ja pysyi reiteillä, laukassa säilyi energia ja laukka myös pysyi yllä tiukoista kurveista huolimatta. Ensimmäisen voltin lopulla käytiin hetkellisesti ravissa kun ei tasapaino riittänyt, mutta muuten mentiin oikein sujuvasti ja näppärästi ja aina tuli myötälaukkakin joka puomilta.

Käännöstehtäviä tuli vielä lisää, sillä seuraavaksi kurvasimme pitkältä sivulta U-käännöksen toisen ja kolmannen esteen väliin ja hyppäsimme edessä olevan kahden esteen sarjan. Haasteena oli siis saada energia säilymään kaarroksessa sekä hevonen nopeasti suoraksi, jotta yhden askeleen sarjaväli onnistuisi sujuvasti näin tiukasta lähestymisestä. Aasia hanskasi myös tämän tehtävän näppärästi, sillä ajatus eteenpäin säilyi hyvin koko ajan ja kaarteesta puomeille suoristaessa poni lähti pohkeesta napakasti eteen. Kohtalaisen suoraksikin onnistuin sen saamaan.

Tunnin päätteeksi saimme tiukimpien käännöstehtävien jälkeen mennä vielä vähän helpomman pätkän. Nyt pitkältä sivulta käännettiin voltti sarjan keskimmäisen esteen yli, sitten laukattiin päädyn kautta koko sarjan yli suoraan suuntaa vaihtaen, käännettiin toiselta pitkältä sivulta taas voltti keskimmäisen esteen yli, ja lopuksi vielä laukkailtiin molemmista suunnista vinolähestymiset keskimmäisen esteen yli. Tämäkin sujui ihan asiallisesti, tosin pidemmillä laukkaosuuksilla Aasia pääsi venähtämään jo turhankin pitkäksi, ja tipahdettiin jossain kurvissa raville. Muuten poni kyllä meni tasaisesti kuin juna eteenpäin.

Olipa oikein hauska tunti, ja tällaisia tiukkaakin tiukempia käännöksiä on turvallista treenailla kavalettikorkuisilla esteillä. Aasia yllätti oikein positiivisesti, kun se oli käännöksissä niin näppärä ja koko ajan tilanteen tasalla. Siitä on kyllä paljon apua, että ponilla on riittävästi omaa energiaa, joka ei tiukoissakaan kurveissa hyydy.

Mielenvirkistystä vaihdoilla

Torstaina menin koulutunnille Vakella, koska tällä viikolla en ollut osallistumassa sillä Artsin valmennukseen. Yritän pitää kiinni aikakin yhdestä sileän treenistä Vakella per viikko, sillä eihän siitä mitään tule jos vain hypätään ja maastoillaan. Kannatti mennä tunnille, sillä tästä tulikin hyvän mielen kerta.

Aloitimme tekemällä hetken aikaa siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Vake ei heti liikkunut mitenkään pyöreänä, mutta ainakin ravi tuntui nyt kohtalaisen normaalilta eikä erityisen jähmeältä. Siirtymisten parissa verryteltyämme aloimme työskennellä nelikaarisella kiemurauralla keskittyen kunnon taivuttamiseen kaarilla sekä suoristuksiin niiden välillä. Ensin menimme kiemuroita käynnissä, ja nyt pääsin keskittymään Vaken jumppaamisen notkeammaksi ja pyöreämmäksi. Käynnissä Vake lähtikin myötäämään niskasta ja kevenemään edestä varsin helposti, ja pääsin hyvin ottamaan ulko-ohjan tuntuman sekä taivuttamaan molempiin suuntiin. Aluksi eteneminen meinasi hyytyä samalla kun poni keskittyi kantamaan etuosaa ryhdikkäämpänä ja taipumaan kunnolla, mutta pikkuhiljaa Vake jäi kuolaimelle rennosti ja alkoi samalla kävellä eteenpäin tuntumaa kohti. Näin pääsin keventämään myös pohkeiden käyttöä, ja meno vaikutti jo varsin pehmeältä. Ei Vake läheskään aina loksahda käynnissä työskentelemään näin hyvin!

Jatkoimme nelikaarisella kiemuralla harjoitusravissa. Nyt pyrin tietysti säilyttämään saman notkeuden ja pyöreyden kuin käynnissä. Aluksi Vake tuntui romahtavan ravissa etupainoisemmaksi, mutta taivuttelujen ja suoristamisten vuorottelulla alkoi raviinkin kohta löytyä kevyempi etuosa. Melko matalassa muodossa Vake tietenkin liikkui, mutta etuosa tuntui kohtalaisen kevyeltä ja poni oli nätisti kuolaimella pyöreällä niskalla. Ravi oli pientä ja lyhyttä mutta tahdikasta, ja selkä tuntui olevan mukana hommissa. Kun alkuviikosta Vaken ravi oli tuntunut niin kovin jähmeältä ja huonolta, niin nyt tietenkin myhäilin tyytyväisenä kun poni liikkuikin pyöreänä ja letkeästi. Kiemuralla työskentelyn jälkeen siirryimme vielä hetkeksi uralle, ja lähdimme keventäen kasvattamaan askelta pidemmäksi. Tässä kohtaa kaikki sitten valitettavasti lässähti. Kun pyysin Vakea vähänkään venyttämään raviaskeltaan se pudotti selän alas ja alkoi vain kiirehtiä tahtia. Ravi ei siis tällä hetkellä yksinkertaisesti veny.

Otimme seuraavaksi hieman verryttelylaukkaa, ja tämän jälkeen aloimme ratsastaa kolmikaarisia kiemuroita laukassa. Hihkuin riemusta, kun kävi ilmi, että pääsisimme tekemään laukanvaihtoja. Näitä ei olekaan harjoiteltu pitkiin aikoihin, ja Vaken kanssa vaihtoja on aina hauska tehdä. Tehtävänä oli ratsastaa päädyssä radan poikki ensin pari kertaa suunnan säilyttäen, ja sitten jatkaa kolmikaarista eteenpäin eli vaihtaa laukkaa oikeasta vasempaan kentän keskellä. Tästä taas jatkettiin keskiympyrällä vasenta laukkaa ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja laukkaa kiemuran viimeiselle kaarelle. Kun Vake hoksasi, että ollaan vaihtotehtävän äärellä, niin sen kanssa saikin olla tosi tarkka aina kentän keskeltä ratsastaessaan. Ohjauksen piti olla huolellista, jottei Vakelle vaan syntynyt väärinkäsityksiä siitä ollaanko menossa uuteen suuntaan vai ei. Vaihdot se teki luvan saadessaan näppärästi, toki hieman jarruttaen ja pompaten kuten sillä on tapana. Täsmällinen se kyllä oli, ja onnistuin mielestäni antamaan aika täsmällisen vaihtoavunkin ulkopohkeella. Vaihdon jälkeen vaan sai olla tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan ja kaatumaan uuteen suuntaan vaan sain sen laukkaamaan vielä suoraan eteenpäin ja sitten taipumaan kaarteeseen

Olipa kiva tunti! Tehtävät osuivat meille kuin nenä päähän, sillä kiemuraurilla pääsin notkistelemaan Vaken hyväksi niin käynnissä kuin ravissa, ja laukanvaihdot puolestaan olivat hyvän mielen tehtävä molemmille. En tiedä, onko laukanvaihtojen harjoittelu sileällä meille varsinaisesti hyödyllistä, mutta olihan meillä kyllä hauskaa kun päästiin tekemään Vaken hyvin osaamia temppuja. Se tietysti jäi harmittamaan, ettei Vaken ravia saanut taaskaan venymään millin vertaa. Nyt kuitenkin parin huonomman viikon jälkeen Vake liikkuu taas onneksi pyöreänä ja notkeana, kunhan en yritä tuupata sitä liikaa eteenpäin. Edistystä sekin, ja jospa poni taas tästä vetreytyy kun mennään enemmän oikein päin.

Näppärät ja helpot vaihdot

Tämänkin viikon estevalmennus harmillisesti peruuntui, mutta näin kaksi päivää kisojen jälkeen olikin ehkä paikallaan vähän kevyempi puomi- ja kavalettitreeni jonka menimme oman open pitämällä tunnilla. Vake oli siis ratsunani.

Ensimmäinen tehtävämme oli puomien ylittäminen kevyessä ravissa loivalla kiemuralla. Vake oli vähän eteenpäin patisteltava, mutta kun aikansa taivuteltiin kiemuran kaarilla niin poni lähti rentoutumaan ja notkistumaan hyvin. Tällä kertaa osasin olla panikoimatta siitä missä asennossa turpa ja kaula olivat näin tunnin aluksi. Kun keskityin ylimääräisen säätämisen sijaan ainoastaan taivuttamaan tasaisen pehmeästi ja ratsastamaan ravia eteen niin sieltä se pyöreyskin tuli ihan itsestään.

Jatkoimme samaa kolmikaarista myös laukassa, eli kaarien välisillä suorilla pätkillä ylitettiin yksittäiset puomit joilla vaihdettiin laukkaa. Aluksi puomia ylitettiin myös muutama kerta suuntaa vaihtamatta ennen kuin matka jatkui kiemuralla eteenpäin. Tehtävä onnistui Vaken nokkeluuden ansiosta oikein asiallisesti. Vake kyllä tietää erittäin hyvin mitä tällaisella kuviolla tehdään, joten ei tarvinnut kuin vihjaista suunnan muutoksesta niin laukka kyllä vaihtui. Aina ei vaihto tullut puhtaasti puomin päällä, mutta viimeistään seuraavassa askeleessa Vake oli kyllä jo vaihtanut. Kuski pääsi tässä melkein liiankin helpolla. Laukka sinänsä sujui ihan mukavalla energialla, ja Vakea pääsi tänään aika hyvin ratsastamaan ryhdikkäällä, lyhyellä etuosalla. Tällaisesta laukasta oli askel tietenkin helpompi saada osumaan puomille kuin eteenpusketusta lötkölaukasta.

Seuraavaksi menimme kahdella lävistäjällä kavalettilinjoja. Etäisyys oli molemmilla linjoilla 18 metriä, ja tämän sai Vakella mennä joko viidellä tai kuudella laukalla. Kun Vake tuntui olevan tänään helposti lyhennettävissä energian säilyttäen, niin päätin ratsastaa linjat hillityillä kuudella askeleella. Sehän onnistuikin varsin mukavasti. Ainoa pieni ryppy oli se, että vasemmasta kierroksesta oikeaan ratsastettavalla lävistäjällä Vake hieman sekoili laukkansa kanssa, ja taidettiin mennä tässä jonkun kerran ristilaukkaakin kun vaihto ei tapahtunut vielä ensimmäisellä kavaletilla. Tällä linjalla sai ratsastaa jopa vähän eteen, jotta mukaan ei laukan korjailun jarruttamana tullut seitsemättä askelta. Lopuksi menimme kavaletteja vielä loivilla kiemuroilla. Käännyttiin siis ikään kuin lävistäjälle kavaletin yli, mutta kaarettiinkin uuteen suuntaan laukkaa vaihtaen ja ylitettiin toinen kavaletti vaihdon kera takaisin uralle kaartaessa. Tässäkin tehtävässä Vake päästi minut aika helpolla vaihdellessaan laukat ilman sen suurempaa apua, eli pelkkä uuden suunnan näyttäminen riitti ja poni teki loput.

Tänään oli helppoa, sillä vaihtohommat me kyllä osataan (tai Vake osaa). Kivaa oli myös Vaken energia, eli puskea ei laukassa tarvinnut ja keula pysyi aika hyvin ylhäällä. Perusasiat tuntuisivat tällä hetkellä olevan kohtalaisen hyvin kunnossa, joten odottelen innolla seuraavaa estevalmennusta.

Hienon hevosen selässä on helppo hymyillä

Lopuksi poseerasimme kameralle. Anne kuvasi.

Sain viikonlopulle oikein mieluisan toimeksiannon, eli sain kertaalleen liikuttaa Tallinmäen uuden, yksityiskäytössä olevan tulokkaan. Kyseessä oli kaunis pieni arabi, ruuna Paluknys eli Palle, joka on koulupuolella erittäin pitkälle koulutettu. Palle ei olekaan mikään turha kaveri vaan taitaa vaativatkin koululiikkeet piaffesta sarjavaihtoihin. Ennakkoon mietin, miten tällainen herkkä ja osaava hevonen sietäisi ratsastustani, sillä sen selässä ei ehkä ennen ole näin tumpeloa kuskia ollutkaan. Minulle oli kuitenkin kerrottu Pallen olevan erittäin kiltti ja järkevä, joten lähdin kokeilemaan sitä suurella mielenkiinnolla. Ei sitä joka päivä pääsekään tällaisen hevosen kyytiin.

Kävimme aluksi kävelemässä peltolenkin Annen kanssa, ja Palle vaikutti erittäin fiksulta myös "maastossa". Kentällä sitten alkoi varovainen tunnustelu miten Palle reagoi apuihini. Hyvinhän se reagoi, ja pohkeenväistöt käynnissä onnistuivat aivan ajatuksen voimalla hädin tuskin pohkeella kylkeen hipaisten. Ravi tuntui aluksi hankalalta, sillä en saanut itseäni vielä aseteltua koulusatulaan kovin notkeasti, ja kankean väkinäisesti keventävän ratsastajan alla ei Palle voinut liikkua kovin hyvin. Päätinkin ottaa suosiolla laukkaa melkein saman tien.

Minua oli varoitettu, että Palle ei ehkä nostaisi laukkaa ilman juuri oikeanlaisia apuja, mutta hyvin se osasi tulkita pyyntöni ja nosti laukan käynnistä oikein nätisti. Ainoa ongelma oli, että vasemmassa kierroksessa Palle tarjosi vain oikeaa laukkaa. Oli päivänselvää, että painoni oli satulassa väärin niin että Palle automaattisesti tulkitsi minun pyytävän vastalaukkaa. Koetin siirtää vasenta istuinluuta eteen ja viedä oikeaa pohjetta taakse, mutta tämä ei auttanut ja Palle nosti aina vaan oikeaa laukkaa kuten istuntani sille kertoi. Koska en omin päin osannut korjata tilannetta niin ratkaisin asian kiertotien kautta. Annoin siis Pallen nostaa oikean laukan, ja ratsastin sen jälkeen laukanvaihdon. Pallehan oli tietenkin erittäin hyvä vaihtamaan, ja tehtyäni ensin vaihdon onnistuneesti lävistäjällä totesin vaihdon onnistuvan yhtä näppärästi myös suoralla uralla. Ei tarvittu kuin ulkopohkeen siirto taakse, ja Palle teki erittäin sujuvan ja pehmeän vaihdon. Innostuinkin ratsastamaan laukanvaihtoja hieman enemmän, sillä näin helppoja ja kivoja vaihtoja en ole varmaan koskaan ennen päässyt fiilistelemään. Tein siis yksittäisiä vaihtoja lävistäjillä sekä muutamia myös uralla, ja nautin siitä kuinka kuuliaisesti ja täsmällisesti Palle vaihtoi pienillä avuilla. Yksittäiset vaihdot olivat sille varmasti hyvin helppoa pientä verryttelyä.

Pallen laukka ylipäänsä oli todella ihanaa ratsastaa. Istuntapalikat oli laukassa helpompi saada kohdilleen, ja laukassa löytyi myös vakaampi tuntuma siinäkin vaiheessa kun ravissa oli tuntuma vielä pahasti hakusessa. Palle laukkasi pyöreänä ja pehmeän tasapainoisesti, ja laukassa oli todella säätövaraa kootusta ja lyhyestä pidempään ja sujuvampaan. Hihkuin myös haltioissani joitakin uskomattoman ylämäkeen lähteviä laukannostoja. Laukkaamisen myötä Palle rentoutui ja alkoi liikkua paremmin tuntumaa kohti, ja ennen kaikkea sain omia jumeja vähän auki niin että kykenin sitten ravissakin istumaan ja keventämään luontevammin. Niinpä laukkatyöskentelyn jälkeen myös ravi toimi paremmin, ja ratsastuksen lopulla tuntui siltä että Palle rentoutui ravissa hieman venyttämään ylälinjaansa ja liikkumaan rehellisemmin pyöreänä. Tuntuman pehmeydestä ja käden vakaudesta olisi varmasti ollut paljon sanottavaa, eli sain itseni usein kiinni huomaamattomasta värkkäämisestä. Pohkeetkin heiluivat enkä saanut jalkoja aivan rennoiksi, mutta Palle oli aivan ihanan kärsivällinen kaikkia istunnan epämääräisyyksiä kohtaan. Vaikka Palle ei varmasti tällaiseen ratsastajaan ole tottunut niin se ei hermostunut yhtään vaan sieti virheitä ihailtavalla kärsivällisyydellä. Yhteistyö kuitenkin parani koko ajan sitä mukaa kun sain istuntaa rennommaksi ja toimivammaksi, ja lopussa meno oli niin laukassa kuin ravissakin paljon sujuvampaa kuin alussa.

Tätä ratsastustuokiota olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta en lähtenyt sitä tarpeettomasti venyttämään sillä ei Palle turhaa hinkkaamista tarvinnut saati ansainnut. Menin tehokkaasti reilun puoli tuntia ja sen lisäksi pitkät alku- ja loppukäynnit. Hienon Pallen ratsastaminen oli kyllä aivan poikkeuksellinen kokemus, ja nautin joka hetkestä. Tuntihevosiin tottuneelle tällainen hevonen on elämys, ja Palle oli myös kaikessa herkkyydessään erittäin opettavainen. Ainakin se kertoi minulle hyvin selvästi, että istun vinossa ja annan siksi vääränlaiset avut vasemman laukan nostossa. Vasemman laukan nosto onkin ollut mm. Vaken kanssa hankalampi, ja nyt sen syy valottui vähän uudella tavalla. "Tavishevosilla" istunnan vinous aiheuttaa sen että nosto tapahtuu hitaasti ja tahmeasti, mutta Palle osoitti saman asian nostamalla väärän puolen laukan. Siinäpä mietittävää! En tiedä, tuleeko minulle enää toiste mahdollisuutta ratsastaa Pallella, mutta olipa hienoa että ainakin tämän yhden kerran pääsin sen satulaan.

Lisää laukanvaihtoyritelmiä

Keskiviikon vakiotunnilla oli syysloman vuoksi tavallista väljempää, eli meitä oli ryhmässä poikkeuksellisesti vain neljä. Sain ratsuksi Jussin, ja ope lupasi että jos menisimme kiltisti ja hyvin niin lopuksi harjoiteltaisiin laukanvaihtoja puomeilla. Tämäpä oli hassu sattuma, kun olin aiemmin tänään yrittänyt jo yhdellä tunnilla ähertää vaihtoja puomeilla. Jussin kanssa en laukanvaihtoja ole koskaan aikaisemmin kokeillutkaan.

Aloitimme tunnin kuitenkin pohkeenväistöillä. Väistöjä mentiin käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ja lisäksi aina väistön jälkeen käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki ja ylitettiin kaksi maapuomia ravissa. Käyntiväistöissä Jussi toimi aika mukavasti ja lähti sivulle vaivattomasti tahdin säilyttäen. Ope kuitenkin muistutti ottamaan väistön paremmin kiinni ulkopohkeella, jotta takaosa ehti kunnolla mukaan eikä etuosa vahingossa johtanut liikaa. Kättä sen sijaan sai väistöissä rauhoittaa.

Väistöjä jatkettiin kohta ravissa, ja ne tehtiin nyt pitkän sivun alussa uraa pitkin. Ravipuomien yli mentiin edelleen, ja päädyissä laukattiin ympyröillä. Minun oli koko alkutunnin ajan hyvin vaikea ratsastaa ravia sekä keventäen että satulassa istuen, sillä lonkat kiristivät vastaan aivan uskomattoman paljon siitäkin huolimatta että olin jo aiemmin tänään ratsastaut yhden tunnin. En siis päässyt ravissa istumaan ja vaikuttamaan nätisti, ja Jussikin mennä jolkotteli vähän jäykästi ja kaatui kulmien läpi. Ope kehotti ottamaan kulmiin hyvät puolipidätteet, sekä etenkin valmistelemaan pohkeenväistön kunnolla. Valmisteluihin ja puolipidätteisiin panostaminen kannatti, sillä niin sain Jussin parantamaan raviväistöä todella paljon. Sehän jopa odotti ja meni sivulle eikä vain jyrännyt!

Laukkaympyröillä ope käski istua hiljaa ja takaosan päällä, rauhoittaa käsistä ylimääräisen värkkäämisen sekä päästää sisäohjaa. Käsien tuli jälleen "ratsastaa eteenpäin" eikä vetää taaksepäin. Näitä ohjeita noudattaen Jussi rentoutuikin heti, ja sitä myötä myös pyöristyi nätisti. Laukassa minun oli myös huomattavasti helpompi istua kuin ravissa, ja laukkaympyröillä tulikin ihan mukavia, toimivia hetkiä. Ulkoavut ja pehmeä ratsastus olivat ne pääpointit. Jussin rentouduttua pyöreäksi sai alkaa ratsastaa vähän eteenkin askelta kasvattaen, mutta tätä en saanut tehtyä aivan tarpeeksi rennosti ja pehmeästi.

Lopuksi saimme hetken mennä niitä laukanvaihtoja. Pitkän sivun keskeltä käännettiin suoraan radan poikki, ja ylitettiin kaksi puomia yhden laukan välillä jatkaen linjalta uuteen suuntaan. Jommalla kummalla puomilla olisi vaihto pitänyt saada tehtyä, ja ohjeena oli käyttää pohjeapujen tukena asetusta, ei johtavaa ohjaa. Minulta meni kyllä ihan liikaa huomiota jo siihen että sain ensimmäiselle puomille askeleen sopimaan. Ajoin ja villitsin Jussin vähän liiankin isoon laukkaan, ja puomin yli harpattiin usein liian kaukaa. Tällaisessa harppauksessa Jussi kiskaisi minut eteen irti satulasta, ja tällöin ei tietysti vaihdon onnistumisesta ollut mitään toivoa. Myös askeleen sopiessa ja päästessäni antamaan jonkinlaiset vaihtoavut Jussi kiskaisi minua aina enemmän tai vähemmän etukumaraan, ja kulmaan kaarrettiin huonossa tasapainossa. Parhaimmillaan Jussi vaihtoi etujalat, mutta jäi ristilaukkaan. Oma diagnoosini oli liian huono vartalon hallinta ja istunnan pito Jussi kiskaistessa puomeilla etupainoiseksi. Laukan lyhentäminen ja kasaaminen niin että puomeille ei tultu liian lujaa ja pitkällä askeleella auttoi hieman, mutta nyt Jussi alkoi fiksuna hevosena tehdä vaihtoja ravin kautta. Se siis tiesi suunnan vaihtuvan, ja pudotti ensimmäisellä puomilla nopeasti raviin jatkaen tästä uudella laukalla eteenpäin. Laukka sinänsä oli nyt aika mukavaa ja jopa takajalkojen päällä kontrollissa, mutta aina puomeille tullessa Jussi kiskaisi minut pois tasapainosta ja suoritti tehtävän oman päänsä mukaan.

Vaihdot jäivät siis yritykseksi, mutta ei puomien ratsastus silti hukkaan mennyt. Puomeja laukatessa tuli sopivaa irrottelua, ja Jussi myös "kuumeni" laukkapuomeista niin että liikeessä oli sekä laukassa että loppuraveissa mukavaa sähköä. Täytyy myötää, että Jussi jopa vähän vei minua ajoittain ja puksutti menemään pidätteistä välittämättä kuin juna, mutta kylläpä loppukeventelyissä oli ilmavaa ja energistä ravia! Jussia on vaan niin paljon mukavampi ratsastaa silloin kun se on tällä lailla letkeä ja energinen. Loppujen lopuksi oli siis ihan hauska tunti, siitäkin huolimatta että laukanvaihdot menivät jo toista kertaa saman päivän aikana puihin.

Höpöksi menneet puomiharjoitukset

Menin tämän viikon toisen tunnin Vakella jo keskiviikkona, ja tämä oli puomitunti. Eilisellä tunnilla työskentely sujui puomeja myöten niin ihanan sujuvasti ja helposti, että lähdin puomitreeneihin intoa puhkuen. Vakessa ei kuitenkaan nyt ollut eilisenkaltaista ryhtiä ja omaa eteenpäinpyrkimystä, minkä huomasin jo raviverryttelyn aikana. Poni oli myös hieman säpsähteleväisellä tuulella.

Päivän positiivinen pilkahdus oli verryttelylaukka, jossa pienen nihkeilyn jälkeen askel lähti rullaamaan oikein mukavasti ja Vake venyttämään pyöreällä kaulalla. Salaisuus siihen, miten tämä moodi laukassa saavutetaan tuntuisi piilevän ensinnäkin istunnassa, eli kaikki liikkeen edelle meneminen ja etunoja pitää saada pois. Sen lisäksi tarvitaan sisäohjan myötäystä, eikä pieni vasta-asetuskaan ole pahitteeksi. Myös ohjien antaminen hieman pidemmäksi kuitenkin tuntuman säilyttäen tuntuisi houkuttelevan Vaken venyttämään kaulaa pyöreäksi. Kovin kootussa muodossa se tuskin laukassa pystyisikään kulkemaan, joten jos pyöreys tulee edes eteen-alas-ajatuksella niin hyvä niin.

Laukkaverryttelyyn ne ilonaiheet sitten pitkälti jäivätkin. Aloimme mennä puomeja kolmikaarisella kiemuralla siten, että keskikaaren molemmin puolin oli suoralla pätkällä puomisarjat. Ensin kolmikaarista ratsastettiin ravissa, mikä ei toki tuottanut suurempia vaikeuksia. Vake tosin olisi saanut olla terävämpi ja ryhdikkäämpi, mutta se oli kuulemma esimerkillisen suora puomien ylityksessä.

Seuraavaksi tulimme tehtävää laukassa, ja nyt alkoivat todelliset vaikeudet. Laukassa puomeilta käännettiin vuoroin takaisin samaan suuntaan, eli tehtiin ikään kuin neliö päätyyn, tai jatkettiin laukkaa vaihtaen kiemurauraa eteenpäin. Tässä tuli monta hankaluutta. Melko lyhyt lähestyminen kaarteesta puomilinjalle johti siihen, että laukassa ei ollut riittävää sujuvuutta, ja en myöskään saanut ponia kunnolla suoraksi puomeille vaan se oli aina nojailemassa suuntaan tai toiseen. Askeleen sovittamisessa ensimmäiselle puomille oli myös vaikeuksia, mitä pahensi kaarteesta sisäpohjetta vastaan puskeminen. Vaikka puomivälit olivat lyhyehköt tuli sinne hyytymisiä, ja Vake myös kiemurteli kovasti yrittäen ennakoida kääntymistä milloin mihinkin suuntaan. Kaiken lisäksi sorruin vanhaan virheeseen ja aloin heittäytyä eteen ja irti satulasta silloin kun askel osui puomeille huonosti tai poni tuntui hyytyvän. Hyytyen, kiemurrellen ja könöttäen ei vaihdotkaan tietysti onnistuneet. Soppa vaan sakeni kun Vake vielä lisäksi alkoi pöljäillä, ja varsinkin kentän ulkopäädystä otti pientä lisävirtaa joka johti pukitteluun puomeille kaartaessa. Laukanvaihtoyrityksiäkin säestivät välillä pienet pukit, enkä ollut yhtään iloinen pukittelusta puomisarjan väleissä. Pukittelu ja pöhköily johti myös siihen, että olin liian varovainen käyttämään raippaa, ja jäin vain sitkeästi puskemaan sekä annoin laukan hyytyä tai pudota pois puomien ylityksessä. Turha varmaan todeta, että homma meni aivan höpöksi.

Sain napakoiduttua ja tsempattua sen verran, että onnistuin ratsastamaan puomilinjat pikkuhiljaa vähän asiallisemmin etenkin silloin kun ei vaihtoa tarvinnut tehdä. En muista onnistuiko vaihto kertaakaan puomien päällä, vaan se tuli yleensä kaarteessa puomien jälkeen. Helpoksi ei meno käynyt missään vaiheessa, vaikka välillä puomien yli näennäisen onnistuneesti mentiinkin. Ei oikein löytynyt sujuvaa, tasaista rytmiä ja sopivasti säädeltävää laukkaa, eikä Vake ollut kunnolla apujen välissä vaan puski kaarteissa ja tuntui miettivän omia metkuja koko ajan. Tällaisessa tilanteessa en saanut ratsastettua tarpeeksi rennosti, vaan tarrasin liikaa ohjiin ja tuuppasin istunnalla kovin epätoivoisesti. Laukan tuuppaus istunnalla ei takuulla ainakaan parantanut Vaken yhteistyöhalukkuutta.

Seuraava tehtävä oli onneksi vähän enemmän mukavuusalueella. Menimme tuttuakin tutumpaa kahden kavaletin suoraa linjaa, etäisyys noin 17,5 metriä ja Vaken kanssa tehtävänä oli ratsastaa ensin kuudella ja sitten viidellä laukalla. Vakella oli nyt pientä "pöllövirtaa" eikä sitä suoralla tarvinnut tuupata eteen. Energiaa oli lyhennettäväksi melko hyvin, ja molemmat askelmäärät onnistuivat aika asiallisesti. Tässäkin tosin näkyi vinous ja puskeminen, sillä etenkin oikeassa laukassa Vake ajautui linjalla kohti kavaletin vasenta laitaa.

Lopuksi menimme kavaleteilla vielä kääntämis- ja laukanvaihtotehtävää. Uralta ratsastettiin täyskaartoja ja vastakaartoja kavalettien yli, ja kavaletilla piti siis saada mielellään laukka vaihtumaan. Tässäkin esiintyi liirausta ja puskemista, ja täyskaarroissa vaihdot taisivat tulla yleensä vasta kavaletin jälkeisissä askeleissa uraa kohti ratsastaessa. Vastakaarrosta oikealle aitaa kohti Vake kääntyi aika mukavasti, kunhan vaan muistin istua pystyssä enkä alkanut tiukassa kurvissa kenottaa irti satulasta. Vastakaarto vasemmalle sisälsi kavaletin ylityksen kohti "jännittävää" ulkopäätyä, ja tästä Vake halusi kurvata vähän liiankin tiukasti. Tulipahan ainakin pennin päällä kääntymisiä, mutta ne olivat enemmän Vaken kuin minun idea. Vaikeutena oli päästä kavaletin ylityksessä kääntämään sen verran vasemmalle että Vake olisi vaihtanut laukan, mutta samalla kuitenkin pitää ajatus siinä määrin eteenpäin ettei Vake olisi aivan niiltä jalansijoilta puskenut u-käännökseen.

Jos oli eilen pehmeää, positiivisen energistä ja sujuvaa niin tänään oli sitten kaikkea muuta. Vake oli ehkä vähän hankalalla tuulella, mutta senkin olisi varmasti pystynyt järkevällä ratsastuksella suuntaamaan hyväksi työskentelyenergiaksi. Vaan eipä se minulta onnistunut, ja sen sijaan vain pahensin tilannetta alkamalla sählätä, hosua ja heilua. Tällaisilla ratsastuskerroilla pitäisi osata itse pysyä niin rentona ja rauhallisena mutta kuitenkin hyvin napakkana, sillä jos ponin asenne on valmiiksi huono niin ei se siitä ainakaan parane huonolla, epämääräisellä ja jännittyneellä ratsastuksella. Ensi kerralla sitten paremmin, tai niin ainakin sopii toivoa. 

Estekoulua

Keskiviikon tunti sisälsi puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja vaikken toivetta ollut esittänytkään niin sain toiveratsuni eli Loren. Lorella mielisin hypätä enemmän ja ehkä joskus isompaakin, mutta koska koen ettei sen kanssa ole vielä säädöt ihan kohdillaan niin on oikein hyvä treenata tällaisia kavalettitehtäviä ja estekoulua. Alkuverryttelyssä kyllä ihmettelin miten olen saanut Loren muka joskus liikkumaan pyöreämpänä ja notkeampana, sillä liikkuminen ravissa tapahtui sitkeässä hirvimoodissa.

Laukassa menimme ensin kolmen puomin suoraa linjaa. Keskimmäinen puomi oli hiukan irti maasta minikavalettina, ja sen kohdalla pyöräytettiin ympyrä ennen kuin linjalla jatkettiin kolmannelle puomille. Puomivälit olivat 15 metriä, ja nämä tuli ratsastaa viidellä laukalla. Lyhentämään siis joutui jonkin verran. Ovelta peilipäätyä kohti ratsastaen viisi laukkaa mahtui väleihin aika mukavasti, mutta ovea kohti ratsastaessa tuli ahtaampaa ja laukkaa joutui lyhentämään enemmän. Vetosuunnan vaikutus oli siis aika selvä. Tehtävä sujui melko hyvässä rytmissä ja asiallisilla ponnistuspaikoilla, mutta suurin kompastuskivi taisi olla jälleen istunta etenkin keinuttavammassa oikeassa laukassa. En saanut ylävartaloa ja jalkojani vakautettua tarpeeksi, vaan keinuin Loren laukan mukana turhan paljon eikä paino pysynyt nätisti jalustimilla.

Puomilinjan kaveriksi lisättiin vielä kentän poikki ratsastaen ylitettävä kavaletti, jota mentiin sekä kaarevalla lähestymisellä vasemmassa laukassa että vinolla lähestymisellä suuntaa ja laukkaa vaihtaen. Kaarevalla tiellä ratsastaen kavaletin ylitys onnistui aika mukavasti ja asiallisella tiellä. Ehkä kuitenkin hieman liioittelin ylävartalolla "hyppyyn" mukautumista. Vino lähestyminen ja laukanvaihto olivat pulmallisempia. Teimme suunnanvaihdon ensin vasemmasta laukasta oikeaan pari kertaa, ja vinossa lähestymisessä oli pientä epäselvyyttä ponnistuspaikan suhteen niin että olin itse lähdössä hyppyyn jo askeleen aiemmin kuin hevonen. Ensimmäisellä kierroksella laukka ei vaihtunut, mutta toisella kerralla Lore teki vaihdon pienestä kuskin sähläyksestä huolimatta. Vinolähestyminen oikeasta laukasta vasempaan vaihtaen sen sijaan onnistui aivan nappiin, ja vaihto tapahtui näppärästi. Loren kanssa eivät vaihdot ole aina itsestäänselvyys, joten olin ihan tyytyväinen että molempiin suuntiin onnistuneet vaihdot saatiin vaikka toistoja ei tässä tehtävässä montaa ollutkaan. 

Tällaiset puomitehtävät sujuivat Loren kanssa suhteellisen hyvin, ja Lorella ratsastaminen on minulle aina mukavaa vaihtelua ponitouhuihin. Haikailisin Loren kanssa kyllä lisää laukka- ja istuntatreeniä jotta oppisin istumaan tässä keinulaukassa hieman eleettömämmin ja tasapainoisemmin. Silloin helpottuisi laukkaan vaikuttaminen ja esteille lähestyminen.

Suoristamisen ideasta kiinni

Tiistain tunnilla mentiin tavalliseen tapaan koulua Vaken kanssa. Pidin mielessä Artsin opit viime torstailta ja keskityin aluksi ratsastamaan Vaken reippaaksi eteen. Ponilla vaikuttikin olevan tänään reipas päivä ja se marssi käynnissä eteen suhteellisen oma-aloitteisesti. Menimme alkutunnista pohkeenväistöjä uran sisäpuolelta pitkää sivua kohti. Vake väisti hyvin molempiin suuntiin, mutta ei vielä lähtenyt kunnolla pyöristymään.

Ravissa verryttelimme ympyröitä ratsastaen, ja keskityin suoristamaan Vakea Artsilta saamieni ohjeiden mukaisesti. Valmennuksessa hoksasin ponin vinoudesta ja sen korjaamisesta uusia asioita, ja näitä muutaman päivän mielessä sulateltuani pääsin suoristamisesta jyvälle aiempaa paremmin. Nyt pyrin oikeassa kierroksessa ratsastamaan etuosaa nimenomaan vasemmalta oikealle enkä päinvastoin, ja tarkkailin kaulan suoruutta huolellisemmin. Otin avuksi vasta-asetuksen ulos vasemmalle, ja sitä kautta alkoi kaula suoristua ja ulko-ohjaan löytyä parempi tuntuma. Ravissa oli hyviä pätkiä, ja jotain onnistuin tekemään suoristamisen suhteen oikein sillä kun hetken päästä jatkoimme työskentelyä käynnissä alkoi Vake liikkua kivasti pyöreällä niskalla ja edestä kevyempänä.

Suoruutta testattiinkin seuraavassa tehtävässämme, sillä ratsastimme neliökahdeksikkoa vaihtaen suuntaa suoraan kentän poikki kääntäen. Kentän poikki kääntyessä käytettiin apuna väistöaskelia kulman jälkeen käännöksen puolelle, mikä esti hevosen ulospäin puskemista. Lisäksi kentän päädyissä tehtiin kulmiin voltit. Käynnissä Vake liikkui nyt kivassa pyöreässä raamissa, ja asettui hyvin molempiin suuntiin. Toki olisin voinut vielä tehokkaammin pyytää siltä aktiivista liikkumista. Ravissa etenkin voltit tuntuivat syövän liikkeen energiaa aika paljon, ja jäin tuttuun tapaan puskemaan pohkeilla liikaa.

Jatkoimme kentän poikki kääntymisiä vielä laukassa, tosin ensin laukkasimme neliöitä ilman suunnanvaihtoja ja päätyvoltit jätettiin tässä vaiheessa pois. Vake rupesi ensin ketkuilemaan, ja vasemmassa laukassa se yritti karata neliön avoimelta sivulta ulos oikealle pariinkin kertaan. Vake saa tätä ulosliiraustemppua harrastaa lasten kanssa aika paljon, joten hyvin helposti se sitä aina yrittää. Sain ponin karkumatkan pysäytettyä aina nopeasti, ja ulkoavut sai ottaa todella napakasti käyttöön jotta pysyttiin haluamallani suoralla reitillä. Aluksi ratsastin tien kentän poikki kaarevasti kun en luottanut Vaken pysyvän ruodussa suoralla linjalla, mutta lopulta sain ratsastettua myös tehtävänannon mukaiset suorat tiet kentän poikki ilman että poni riistäytyi karkuun ulospäin.

Seuraavaksi tulimmekin varsinaista neliökahdeksikkoa laukassa vaihtaen kentän poikki ratsastaessa laukan lennosta. Päätyihin tuli taas voltit, jotka olivat Vaken kanssa vähän tuskaa laukan hyytyessä. Takapää oli tänään siinä määrin keveä että raipalla huomauttelu laukkavolteilla sai aikaan pieniä potkuja. Tämän seurauksena käy aina valitettavasti niin että ajaudun puskemaan pohkeella ja tuuppaamaan istunnalla sen sijaan että ottaisin raipan avuksi tarpeeksi usein. Voltilta uralle päästessä Vake lähti sujuvammassa laukassa eteen, ja vaihdot kentän keskellä se teki tunnollisesti joskin usein ennakoiden. Aluksi pyrin vaihtoa varmistellakseni kääntämään liian aikaisin uuteen menosuuntaan niin ettei pysytty linjalla suorassa, mutta kun aloin rohkeasti ratsastaa suoraan huomasin että poni vaihtaa kyllä vaikkei saa puskea tai luisua mihinkään suuntaan. Oli aika mainion tuntuista kun pystyi oikeasti ratsastamaan ponin suoraa linjaa pitkin kumpaankaan suuntaan liirailematta, ja vaihto tapahtui ponin ollessa rungosta ja kaulasta suhteellisen suora! Vielä kun vaan vaihdon saisi tapahtumaan täsmällisemmin annetusta merkistä eikä niin että Vake vaihtaa enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti ja ennakoidenkin.

Loppuraveissa sain vielä tehdä hommia ympyröillä etuosan ja kaulan suoristamiseksi, mutta kun tämä onnistui niin Vake pyöristyi hyvin ja olin lopulta varsin tyytyväinen siihen miten hyvin se lopuksi ravissakin liikkui. Vähään aikaan ei Vake ole kulkenut niin kivasti kuin se tänään välillä käynnissä ja ravissa meni, ja laitan tämän edistyksen Artsin valmennuksessa saamieni oivallusten piikkiin. Ulkoavut olivat nyt järkevämmin käytössä, ja olin jollain tasolla saanut paremman idean kaulan ja etuosan vinouksien luonteesta. Kyllähän tästä kasvaa motivaatio kun tajuaa jonkin jutun aiempaa paremmin ja sen seurauksena saa ponin kulkemaan heti edes vähän paremmin!

Ensimmäiset hypyt ulkona

Hevostelupääsiäinen jatkui vielä maanantaina, sillä vaihdoin tiistain tunnin tällä kertaa maanantaille kuullessani että tänään luvassa olisi puomeja ja kavaletteja. Niinpä päädyin Vaken satulaan peräti neljäntenä päivänä peräkkäin. Kentän kunto oli jo aivan erinomainen, joten kyllä sinne kelpasi mennä kevään ensimmäiselle ulkoestetunnille. Vake ehti köpsytellä alle kevyen alkeistunnin, ja kun pääsin sen kyytiin aloitimme saman tien reippaalla ravi- ja laukkaverryttelyllä. Laukassa ratsastimme suunnanvaihtoja lävistäjillä, ja Vake vaihteli laukat varsin sujuvasti kunhan vain huolehdin että liikuttiin jarruttelematta eteen koko lävistäjän ajan. Kerran jopa pyysin vaihtoa epähuomiossa sisäpohkeella, mutta Vake teki pokkana hyvän vaihdon siitä huolimatta.

Tunnin kouluratsastusosuus sisälsi harjoitusravissa kouluradan kuvioita eli voltteja, loivaa kiemurauraa ja askeleen pidennystä pitkällä sivulla. Vake tuntui jäävän vielä aika lailla sinne alkeistuntimoodiin, eli puksutteli edestä matalana ja vähän ohjalla roikkuen. Yritin saada sitä pikkuhiljaa ryhdistäytymään ja kevenemään mutta suhteellisen vaatimattomin tuloksin. Jotain väistöä tai kokoavaa liikettä olisi varmaan tarvittu avuksi. Sen sijaan keskityin taivuttelemaan kaarevilla urilla ja säilyttämään ravin tarpeeksi reippaana. Volteilla ope kehotti ratsastamaan ulkopohkeella napakasti eteen jottei liike päässyt vaivihkaa hiipumaan voltin aikana.

Seuraavaksi päästiinkin kavalettihommien pariin. Menimme tuttua tehtävää, jossa yksittäistä kavalettia ylitettiin laukassa ensin isolla ympyrällä ja sitten pienemmällä voltilla. Vake lähti sujumaan melko tarmokkaasti eteen, ja kavaletti ylittyi ihan letkeässä laukassa. Askel sopi ja kääntäminen toimi, taipua toki olisi voinut vielä paremmin. Myös pienempi ympyrä kavaletin ylityksineen onnistui vaivattomasti.

Jatkoimme pikkuhypyillä ratsastaen nyt kavaletin ja kolmen ristikon eli nejän hypyn "radan". Tässä oli tarkoitus löytää vain sujuva rytmikäs laukka hyvässä ratatempossa. Vake jatkoi edelleen ihan hyvällä energialla, tosin kaarteissa sain hieman hoputella laukkaa säilymään. Voi myös olla että ulkokentällä minulle iskee helpommin vauhtisokeus ja alan ratsastaa eteen silloinkin kun laukkaa on jo ihan tarpeeksi. Joka tapauksessa pikkuristikot ylittyivät helpolla rutiinilla ja Vake vaihteli lävistäjäesteillä laukat ilmaiseksi. Samat esteet hypeltiin vielä toiseen kertaan, nyt pystyiksi nostettuna. Viimeinen este oli päälle 70-senttinen eli jo hypättävän kokoinen. Jatkoimme samaa hyvää menoa, ja nyt muistin myös kiinnittää kaarteisiin ja teihin parempaa huomiota niin etten antanut Vaken liikaa oikoa saati lähtenyt itse ratsastamaan tarpeettomia oikoreittejä. Sujuvaa ja kivaa menoa.

Kyllä olikin kiva päästä hyppelemään talven jälkeen taas ulkona! Tilavalla ulkokentällä touhussa on vaan eri fiilis kuin ahtaassa maneesissa. Tästä tunnista jäi ennen kaikkea hirmuisen kiva mieli, joten on mukava jatkaa tästä treenejä kohti kevään ulkokisoja. Kentällä laukkaan löytyi mielestäni varsin hyvä rytmi melkeinpä itsestään: mentiin sujuvasti mutta kiirehtimättä eteen, ja tällä laukalla lähestymiset onnistuivat luontevasti. Sama tunne pitää vaan saada säilytettyä sitten siinäkin vaiheessa kun edessä on kokonainen rata hieman korkeampia esteitä.

Virtapiikkejä havaittavissa

Tallinmäellä mentiin vielä tänä torstaina tunti kentällä ennen kuin tuntimme siirtyy sunnuntaiaamun maneesivuorolle. Kenttä olikin lämpimän alkuviikon jälkeen todella hyvässä kunnossa, eli viikon takainen betoni oli muuttunut jopa hyppäämiseen soveltuvaksi alustaksi. Olin automaattisesti odottanut koulutuntia ja turvaliivi ei siten ollut mukana, mutta esteet pysyivät tänään joka tapauksessa hyvin maltillisissa korkeuksissa eli 60 sentissä ja sen alle. Ensimmäinen tehtävä tänään oli kuitenkin etsiä piilosta leikkivä poni. Ensin luulin ettei Vake ole tarhassa, sillä se ei ollut kaverinsa seurassa portilla eikä valaistussa pihatossa. Kuulemma poni kuitenkin ulkona oli, joten se oli siis jossakin siellä valtavankokoisen tarhan pimeydessä. Hetken aikaa tähyilin eri puolille pimeyteen ja lähdin mudassa kahlaamaan kohti sitä aluetta missä Vake kesäisin useimmiten oli syömässä. Jonkin ajan kuluttua pimeydessä erottui valkoinen piirto ja kaksi kiiluvaa silmää, jotka paljastivat Vaken sijainnin.

Ennen tuntia sain kuulla että Vakella oli viime päivinä ollut selvästi ylimääräistä virtaa. Ihmekös tuo, kun poni on edelliset pari viikkoa ollut lomalla tai hyvin kevyessä liikutuksessa, ja on lisäksi pudottanut ylipainoa kymmeniä kiloja sekä saanut jumeihin fysikaalista hoitoa! Huomasinkin jo viime viikolla vähän merkkejä Vaken energiatasossa tapahtuneesta muutoksesta. Aloin sitten väistämättä etukäteen jännittää kuinka virtaisa ja pöljä poni mahtaisi tunnilla olla.

Raviverryttelyn aikana Vake meni oikein nätisti, ei pahemmin pälyillyt pimeyteen ja liikkui ihan hyvin omalla moottorilla ilman patisteluja. Laukassa Vake otti aluksi pienen spurtin ja pari vähän "pomppuisampaa" laukka-askelta, mutta ne eivät minua onneksi pahemmin horjauttaneet. Sellaista pientä pomppuisuutta oli laukassa havaittavissa, vaikka varsinaisia pukkeja ne eivät olleetkaan. Ylitimme laukassa maapuomeja pääty-ympyröillä, ja päädystä toiseen vaihdettiin lävistäjän kautta ja lennosta laukkaa vaihtaen. Laukanvaihtoihin arvatenkin tuli pomppimista, sillä tätähän Vake tekee vaihdoissa muutoinkin ja tänään oli takaosa selvästi tavallista kevyempi. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin rentoutua satulassa, kun huomasin ettei Vake mitään tämän hurjempaa taida tehdä ja pärjään ihan hyvin.

Hyppyjen puolesta pysyttiin tosiaan "kavalettitasolla", ja ihan hyvä niin kun hyppytaukoa oli takana melkein kuukausi. Ope otti teemaksi Nina Fagerströmin valmennuksessa esitellyn "positiivisen askeleen" käsitteen, mikä siis tarkoittaa että estettä kohti ei hevonen eikä ratsastaja ajattele taaksepäin vaan ennemmin askel hieman venyy estettä kohti. Tätä treenasimme ensin hyppäämällä vasemmassa laukassa suurella ympyrällä yksittäistä ristikkoa. Vake liikkui edelleen aika pörheästi, ja estettä kohti löytyi imua eli päästiin ristikolle nimenomaan sillä positiivisella askeleella. Kertaalleen tosin otettiin "negatiivinen askel" eli turha pikkuaskel kun aloin innoissani vähän liikaakin tuupata ponia kaukaa. Jatkettiin vielä oikeassa laukassa suorilla lähestymisillä pienelle pystylle, ja Vakelta todellakin löytyi tänään positiivinen askel. Välillä tuntui että ponkaistiin esteelle jo turhankin kaukaa, mutta kylläpä oli poni menossa hyvällä energialla! Ensin oli pientä ongelmaa esteen jälkeen kun Vake lähti kurvailemaan lapaliirtoa sisäänpäin, mutta aika vähällä sen sai menemään myös nätisti päätyyn asti. Ope muistutteli vielä pitämään kädet rentoina, sillä ponin ollessa näin "villinä" puristin ohjia vähän turhan jännittyneesti. 

Hyppäsimme sitten viiden esteen mittaisen simppelin radanpätkän. Vakella energiaa riitti edelleen, ja ensimmäiselle esteelle mennessä se meinasi jopa rynnätä. Aika samalla laillahan se käyttäytyi viimeksi kotikisoissa eli radan alussa oli vähän ylimääräistä säpinää. Ensimmäisen esteen jälkeen meno kuitenkin tasoittui. Edelleen Vake toki liikkui hyvällä omalla energialla, ja esteet ylittyivät oikein napakasti. Ponnistuspaikat löytyivät helposti ja laukat vaihtuivat itsestään kun eteneminen oli näin reipasta. Lopuksi hyppäsimme vielä neljän esteen uusinnan hieman tiukemmilla käännöksillä, ja sama sujuva meno jatkui. Ensimmäiselle esteelle tuli taas rynnistys, mutta sen jälkeen poni kuunteli paremmin ja tuntui että se keskittyi tehtävään eikä niinkään ylimääräiseen sähläämiseen. Tosi hyvä rata tämä jälkimmäinenkin, joten tämä hieman jännittävä tunti päättyi hyviin fiiliksiin. Kylläpä oli sujuvaa!

Vaikka ponin pieni "pöllöily" vähän jännittikin aluksi niin Vaken uusi energia taitaa kuitenkin olla enimmäkseen positiivinen juttu. Hyppääminen oli helppoa kun laukassa oli riittävä energia eikä tarvinnut puskea eteenpäin. Ponnistuspaikat löytyvät tällaisessa tilanteessa kuin itsestään, ja hypyissä on myös helpompi olla mukana kun alla on riittävästi laukkaa. Sekin on hyvä että Vaken liikkuessa omalla moottorilla en ala yliratsastaa ja "jahdata" sitä esteitä kohti. Tunnin loppua kohti aloin jo enemmän luottaa siihen että kyllä tämä sujuu ja pärjään ponin kanssa oikein hyvin vaikka se vähän virtaisampi onkin. Mitään kovin hurjaahan Vake ei tehnyt, joten jos sen virtapiikki ei tämän ihmeellisempänä ilmene niin ei pitäisi olla ongelmaa (koputetaan nyt kuitenkin puuta). Voisin ehkä myös luottaa omiin taitoihini vähän enemmän sen suhteen että pärjään kyllä vaikkei poni olisikaan aivan 100-prosenttisen pystyynkuollut.

Tuttujen työkalujen soveltamista

Perjantaina ratsastin Vakella itsenäisesti kentällä. Tunneilla on viime aikoina löytynyt montakin hyvää työkalua Vaken ratsastamiseen, joten pääsin nyt soveltamaan näitä omatoimisesti.

Aloitin hyväksi havaitulla väistötehtävällä ratsastaen käynnissä kulmien jälkeen muutaman askeleen pohkeenväistöjä. Näin sain Vaken alusta asti työmoodiin ja aktivoimaan takajalkojaan - ainakin teoriassa, sillä riittävä aktiivisuus jäi kyllä käyntiväistöistä puuttumaan. Läpi koko treenin käytin erilaisia väistöjä niin käynnissä kuin ravissakin ponin kuulolle palauttamiseen ja pyöreyden hakemiseen. Yleensä väistöt ajoivatkin asiansa ihan hyvin. Lisäksi ratsastin ravissa voltti- ja ympyräkahdeksikkoja, ja ylipäänsä pyrin vaihtelemaan suuntaa aika paljon. Ravissa Vake toimi oikeaan kierrokseen aika kivastikin, pyöristyi ja taipui rehellisesti niin että ulko-ohjalla oli hyvä tuki. Tällöin pystyi raviakin vähän ratsastamaan eteen ja isommaksi. Usein vaan pääsi käymään niin että en muistanut huolehtia liikkeen aktiivisuudesta tarpeeksi, vaan meno pääsi vaivihkaa palaamaan säästövaihteelle jolloin pyöreyskin alkoi hävitä. Vasen kierros oli tänäänkin paljon hankalampi. Vasemmalle en saanut Vakea kunnolla suoristettua niin että ulko-ohjaan olisi saanut hyvän tuntuman ja sisäohjasta päässyt hellittämään. Sisäohjassa roikuinkin tähän suuntaan taas aivan liikaa. Etuosa kulki ympyröillä vähän ulkorataa, enkä saanut sitä sieltä kunnolla tuotua takaosan eteen. Tämä oli päivän keskeneräiseksi jäänyt asia nro 1.

Laukassa innostuin ratsastamaan lävistäjiä ja laukanvaihtoja. Tämä olikin siitä hyvä tehtävä että sai Vaken hereille ja laukan sujumaan itsestään eteenpäin. Vasemmassa laukassa esiintyi niin lapa edellä kaatumista kuin takaosan liirailua sisälle, mutta oikeassa laukassa vinous oli vähemmän häiritsevää. Pyöreyttä ei oikein laukassa löytynyt samaan tapaan kuin ravissa, mutta oli sentään kohtuullinen energia. Tuumasin että olen ehkä vähitellen oppinut istumaan Vaken laukan mukana eleettömämmin.

Ihan järkeviä juttuja sain itsenäisestikin tehtyä, vaikka istunnan puolesta olisi kyllä saanut olla joku huutamassa koko ajan. Tuntuu että alan päästä Vakesta pikkuhiljaa kärryille niin että saan sitä ratsastettua liikkumaan edes hieman enemmän oikeinpäin. Vanhat tutut suoruus ja aktiivisuushan ne ovat Vakenkin tapauksessa ratkaisevia tekijöitä. Vasemman kierroksen vaikeus verrattuna oikeaan tuntuu kyllä olevan sen verran universaali ongelma että sen syyt taitavat aika pitkälti löytyä omasta eivätkä hevosen vinoudesta.

Oma säätäminen pois ja ratkaisut ponille

Torstain tunnilla Vaken kanssa oli tuttuun tapaan luvassa hyppäämistä. Aloitettiin kuitenkin sileällä verrytellen ensin ravissa loivilla kiemuroilla, sekä laukassa ympyräkahdeksikolla vaihtoineen. Vakea piti varsinkin laukassa ensin herätellä, ja kun ei liikkeessä ollut tarpeeksi energiaa aloin väkisinkin heijata ja tuupata istunnalla. Ratkaisuna oli tietenkin laukan ratsastus eteen pohkeella ja raipalla istunnalla työntämisen sijaan. Vaihdot vasemmasta oikeaan laukkaan onnistuivat aika sujuvasti, ja huomaan että pikkuhiljaa alkaa apujenkäyttö vaihdoissa jo vakiintua niin että teen vaihdon korrektisti ulkopohkeella. Oikeasta vasempaan vaihtaminen oli vaikeampaa ja meni jarrutteluksi, jolloin Vake teki vaihdon ravin kautta. Koska vaihdoissa oli hiomista mentiin niitä vielä hetki loivilla kiemuroilla vasempaan kierrokseen. Vaihto vasemmasta laukasta oikeaan kiemuran alussa sujui nyt tosi hyvin Vaken liikkuessa hyvällä energialla eteen, mutta takaisin vasempaan vaihtaminen oli edelleen hankalampaa. Toisen puolen kiemuralla saimme kuitenkin onnistuneet vaihdot myös näin päin, kun taas toisella kiemuralla tuli aina jarrutus ja ravivaihto.

Ratapiirroksesta kiitos Annelle.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä mentiin pari kierrosta kahdeksikkoa (esteet A ja B) laukkoja vaihtaen. Ensimmäiselle pystylle (A) kurvattiin täyskaarrolla. Esteet olivat vielä pieniä, ja tehtävä meni osaltamme vähän sähläämiseksi ponnistuspaikkojen ja laukan rytmin osalta. Oikeasta vasempaan laukka vaihtui hypyssä, mutta toisin päin ei. Vakella oli niin kova tunku oikea lapa edellä että en mitenkään saanut johdettua hypyssä (ihan sama ongelma kuin Eetun kanssa eilen!), ja niin sählättiin kaarteessa ristilaukassa ja ties missä askellajissa. Rytmin lisäksi ongelmana oli siis tietynlainen vinous ja vaikeus tulla esteille suorassa ja liirailematta.

Seuraavana tehtävänä olikin laukan rytmin tarkastusta, sillä mentiin kaksi saman mittaista (17 m) linjaa joille piti saada sama askelmäärä eli viisi laukkaa. Ekalla linjalla oli kavaletit ja toisella pienet pystyt. Tässäkin tehtävässä kävi niin että Vake tunki kavalettilinjalla sisään oikealle, jolloin laukka vaihtui vääräksi ja kaarre seuraavalle linjalle mentiin lapaliirtoa ristilaukassa. Itse hypyissä ei sinänsä ollut ongelmaa, ja molempiin väleihin saatiin se viisi askelta. Tultiin samat linjat vielä uudestaan ja lisättiin kolmanneksi mukaan 20 metrin kaareva linja. Nyt päästiin etenemään myötälaukassa, mutta toiselle linjalle eka hyppy lähti kovin kaukaa ja sen seurauksena koko ratsukko valahti tosi pitkäksi ja etupainoiseksi. Vake hieman jopa "imaisi" eteenpäin tällä linjalla, ja väli jäi ahtaaksi. Viidellä askeleella mentiin kuitenkin molemmat 17 m linjat, vaikkei rytmi ja askelpituus ihan säilynytkään, ja 20 metriin otettiin suunniteltu 6 askelta.

Lopuksi mentiin kuuden esteen rata (kuvassa) 80 sentin korkeudella, ja näiden isompien esteiden hyppääminen tuntui melkein sujuvammalta kuin alkutunnin sähellys pienillä esteillä. Alku tosin oli kömpelö, sillä radan ensimmäiselle pystylle lähdin säätämään ponnistuspaikkaa ja tein virheratkaisun tuoden Vaken pohjaan. Puomi tuli alas, ja oikea ratkaisu himmailun sijaan olisi ollut laittaa pohje kiinni ja ottaa isompi hyppy. Ope käski jättää ponnistuspaikat kokonaan Vaken katsottavaksi ja olla tekemättä itse mitään ratkaisuja. Vielä kakkosesteelle tulimme hieman lähelle, mutta sen jälkeen päästiin parempiin paikkoihin. Yritin parhaani mukaan noudattaa open ohjetta rauhoittaa viimeiset 3-5 askelta ennen estettä ja antaa Vaken katsoa oma ponnistuspaikkansa kaikessa rauhassa. Kun uskalsin jättää turhan esteen edessä säätämisen pois niin kasikympin esteet ylittyivät ongelmitta.

Mukavaa huomata että pystymme Vaken kanssa nyt harjoittelemaan säännöllisesti 80 sentin tasolla eikä se ole minulle mikään mahdoton hyppykorkeus, mutta tietenkin oma töppäily jäi taas vähän harmittamaan. Pitäisi vaan edelleen pitää mielessä se tärkeä "vähemmän on enemmän" -periaate, ja uskaltaa luottaa siihen että Vake kyllä esteet selvittää ilman että minä lähden ponnistuspaikka-asioihin kovasti puuttumaan. Vake osaa homman niin paljon minua paremmin että aivan turha alkaa säätää omia ratkaisuja joista on pikemminkin häiriötä kuin apua ponille.

Apujenkäytön omavalvontaa

Perjantaina ratsastin Vaken itsenäisesti. Kävelimme alkukäynnit Annen ja Jetin kanssa peltolenkillä, ja tämän jälkeen suuntasimme kentälle missä työskentelimme noin kolme varttia. Eilisen tunnin kompastuskivien pohjalta päätin tänään keskittyä turhan vaikuttamisen karsimiseen, eli siihen että käyttäisin vain tarkoituksenmukaisia apuja ja jättäisin kaiken ylimääräisen pohkeella puskemisen ja ohjalla säätämisen sikseen.

Treenihetkemme ensimmäisen kolmanneksen ratsastin eiliseltä tuttua ympyräkahdeksikkoa sekä voltteja ravissa. Taas Vake tuntui ravaavan kovin hitaasti, mutta vastustin kiusausta alkaa puskea sitä eteenpäin. Yritin pitää ulko-ohjan kädessä mahdollisimman tasaisesti ja tehdä tarpeen mukaan asetuksia sisäohjalla taakse vetoa välttäen. Vasemmalta jäin liikaa kiinni sisäohjaan, mutta oikeaan kierrokseen ulko-ohjan tuki ja sisäohjan keveys toimivat paremmin. Aluksi meno tuntui aika toivottomalta köpötykseltä, mutta asteittain Vake alkoi kulkea paremmin, ja totesin että ei sitä näköjään tarvitsekaan niin kamalasti vääntää ja vaatia jotta poni alkaa vähän pyöristyä ja olla avuilla paremmin. Olen vaan tottunut tekemään hevosen selässä ihan liikaa sen sijaan että antaisin sen pyöreyden ja aktiivisuudenkin tulla ajan kanssa sitä mukaa kun erilaisten tehtävien myötä hevonen tulee kuulolle ja alkaa taipua notkeasti molempiin suuntiin. 

Pienen lepohetken jälkeen jatkoin kahdeksikolla laukassa. Menin aina muutaman kierroksen ympyrällä yhteen suuntaan ennen kuin tein vaihdon. Vaihtojen kanssa oli sama juttu kuin eilen, eli laukan piti edetä tarpeeksi sujuvasti ja istunnan pysyä riittävän eleettömänä. Tällöin vaihto onnistui, mutta liian lötköstä laukasta yrittäminen tai painon keikauttaminen vinoon johti ravivaihtoon. Mukavaa kuitenkin huomata että etenkin vasemmasta oikeaan vaihtaminen alkaa vähitellen sujua paremmin. Erityisesti laukassa havaitsin Vaken puskevan oikeassa kierroksessa sisään ja vasemmassa taas liiraavan ulos, ja ilmiselvä syy tälle on se että istun itse vinossa ja koko satula on aina vähän oikealle luisuneena. En vaan käsitä kuinka vaikeaa se keskellä hevosta istuminen voi olla vaikka kuinka asian tiedostaisi.

Viimeisen kolmanneksen ratsastin eri askellajien välisiä siirtymisiä suurilla ympyröillä. Vake liikkui ainakin jonkin aikaa ravissa aika kivasti, niin että energiaa tuntui askeleessa olevan ilman hoputtamistakin ja niskasta tuli myötäystä pyöreämmäksi asetuksen kautta. Tuntui että koko etuosa oli hetkellisesti kevyempi ja ryhdikkäämpi. Näissä tilanteissa vaan käy joko niin että heittäydyn matkustajaksi tai vaihtoehtoisesti alan yliratsastaa. Nyt kävi jälkimmäinen, eli tunnin loppupuolella ei idea tarpeettomien apujen välttämisestä ollut ihan kunnolla hallussa. Vake taipui kuitenkin mukavasti molempiin suuntiin ja oli ”kahden pohkeen välissä”. Ihan kivoja pikku pätkiä niin ravissa kuin laukassakin. Siirtymisten osalta laukannostot onnistuivat napakammin käynnistä, sillä ravista ikään kuin ”luisuttiin” laukkaan. En tiedä oliko pidätteeni liian iso laukasta raviin siirtymisissä (vaikka kättä näissä olikin hyvin vähän), sillä Vake pyrki jarruttamaan liikaakin niin ettei ravi edennyt heti siirtymisestä eteenpäin. Pohkeet pitää siis näissä olla kunnolla mukana.

Jotain hyviä pätkiä tänään kyllä oli, ja hyvää on se että pyöreämpi muoto ja sujuvampi ravi alkoivat löytyä ikään kuin itsekseen tehtävien myötä eikä itsetarkoituksellisesti pään asentoa ratsastamalla. Silti pitäisi vieläkin saada käteen rauhallisuutta ja rentoutta, ja pohkeenkäyttöönkin harkintaa ja tarkoituksenmukaisuutta. Joka tapauksessa yritän saada nyt fokusta siirrettyä siitä miten hevonen kulkee siihen miten itse ratsastan, eli miten istun ja miten käytän apuja. Näiden tarkkailu on syytä pitää teemana seuraavallakin itsenäisellä kerralla.

Vähemmän on enemmän?

Torstain vakiotunnilla meitä oli tällä kertaa kaksi ratsukkoa, eli minä Vakella ja Anne Jetillä. Ehdimme siis mennä tehokkaasti ensin sileän treenejä ja lopuksi vielä hyppyjä. Sää oli todella kuuma eikä tunti tainnut olla Vakelle päivän ensimmäinen, joten poni ei ollut kovin pirteän oloinen tänään.

Aloitimme ravissa ympyräkahdeksikolla taivutellen hevosia vuoroin molempiin suuntiin. Myöhemmin mukaan lisättiin vielä kymmenen metrin voltit ympyröiden leikkauspisteeseen. Vaken ravi tuntui aika hitaalta, ja aloin hoputella liikettä eteenpäin. Ope kuitenkin käski olla ajamatta ponia liikaa eteen, sillä ravi oli kuulemma jo Vakelle ihan riittävä ja luonteva. Oma tunne siitä että ”tämä ei liiku mihinkään” oli siis ilmeisesti taas ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä Vakellahan ei ole mikään suuri ja matkaavoittava askel joten sen ravissa ei maisemat nopeasti vaihdu. Jätin siis Vaken hätistelyn open sanaan uskoen, tosin välillä sain pohkeella tai aivan kevyellä raipalla muistuttaa että eipäs nyt sentään hyydytä ihan kokonaan. Varsinkin volteilla piti muistaa huolehtia ulkopohkeella ravin säilymisestä, sekä pitää sisäohja riittävän kevyenä. Taas huomattiin se kuinka unohdun sisäohjaan roikkumaan vaikka asetus olisi jo aivan riittävä, ja volteilla tämä vain sitten jarruttaa menoa.

Kahdeksikkoa mentiin vielä laukassa, eli nyt mukaan tuli laukanvaihtoja. Laukassa ope kehotti painamaan vähän kaasua, sillä varsinkin vaihtoon tullessa oli tärkeää että laukassa oli riittävä energia. Jos laukka oli liian vetelää teki Vake vaihdon vikkelästi ravin kautta, tai ainakin jarrutti vaihtoon reilusti ja jäi paikalleen pomppimaan. Joitakin ravin kautta vaihtamisia pääsi tulemaan, mutta laukan sujuessa eteen saatiin tehtyä molempiin suuntiin onnistuneita vaihtoja lennosta. Ehkä olen hieman onnistunut vähentämään vinossa kenottamista, sillä myös aiemmin vaikeampi suunta eli vasemmasta oikeaan vaihto meni nyt kivasti. Edelleen tosin käytän vaihtoapuna vahingossa sisäpohjetta ulkopohkeen sijaan, mutta siitä huolimatta Vake ymmärsi homman idean.

Verryttelyhyppyinä tultiin esteitä 1 ja 7 ensin vasemmassa ja sitten oikeassa laukassa muutama kierros. Esteet ylittyivät helpon oloisesti, tosin Vaken laukassa ei mielestäni ollut ihan tarpeeksi kierroksia eikä esteille ollut kunnon ”imua”. Esteet olivat kuitenkin vielä pieniä, joten hitaammastakin vauhdista pääsi hyvin. Sorruin kyllä puskemaan eteenpäin esteitä kohti ja maiskuttamaan turhanpäiväisesti.

Hypättiin tänään harjoituksena samaa rataa kuin viime lauantaina kisoissa, sillä kisaradan esteet olivat kentällä edelleen paikoillaan. Menimme n. 75 cm korkeudella saman perusradan joka oli lauantaina 60 cm luokassa. Yritin herätellä Vakelle sitä samaa sujuvuutta mitä kisaradalla sen laukassa oli, mutta turhaan. Ei vaan ollut nyt samaa tekemisen fiilistä ratsukossa, ja esteille tultiin aika hitaassa laukassa. Selvästi kyllä huomasi että laukan sujuvuuden puuttuessa ponnistuspaikat eivät löytyneet ollenkaan niin helposti. Kahdelle ensimmäiselle esteelle jäätiin kauas, ja kun olin epävarma tuleeko vielä miniaskel pääsi Vake vähän yllättämään ponnistamalla kaukaa. En siis päässyt hyppyihin kunnolla mukaan vaan keikahtelin kaulalle. Tämän jälkeen mentiin radan lopuille esteille puolestaan pohjaan, joten mitään kovin sujuvia hyppyjä ei radalle saatu. Kaikki esteet Vake kyllä ylitti ja itse taiteilin kyydissä parhaan kykyni mukaan, mutta se paljon puhuttu sujuvuus oli hukassa. Ope kuitenkin totesi että näin pienille esteille ei tarvitse sitä laukkaa yrittää ajaa eteen, vaan sen sijaan poni tarvitsisi paremman työrauhan esteitä lähestyessä. Nyt nimittäin hosuin ja yliratsastin kovastikin pelätessäni ettei esteistä selvitä yli ellei laukkaa saa äkkiä jostain lisää.

Hypättiin vielä pieni lisäkierros, johon kuuluivat esteet 1, 4 toisin päin ja 5. Edelleen tein ykkösesteellä saman virheen, eli en ollut riittävän varautunut kaukaa lähtevään hyppyyn vaan jäin jälkeen. Ope neuvoi että jos ponnistuspaikasta on epävarma niin voi vähän avata sormia jotta hevonen saa ohjaa mikäli hyppy lähteekin kaukaa. Tulimme ykköselle vielä saman tien uudestaan, ja viimein saatiin asiallinen hyppy jossa en itse ollut odottamassa miniaskelta vaan menossa ponin mukaan jo kauempaa. Seuraavalle esteelle mennessä kävi pieni vahinko, sillä olin kääntämässä kakkosesteen ympäri tosi jyrkästi (taas erittäin huolimattomasti suunniteltu tie!) ja käytin kurviin tullessa voimakkaasti sisäpohjetta. Vake tulkitsi tämän kääntymiskäskynä, ja kurvasikin vasemman sijaan oikealle hienosti laukan vaihtaen. Ihan oikein reagoitu ponilta ja huolimattomasti ratsastettu omalta osaltani. Käännyimme takaisin hypättävälle esteelle, joka ylittyi nyt ihan asiallisesti. Viimeistä kertaa trippelille tullessa pääsi omat hermot taas pettämään ja aloin usuttaa Vakea eteen. Vähän kauas oltiin jäämässä, mutta totesin että nyt ei mitään miniaskelia ja tuuppasin itseni ja ponin hyppyyn kauempaa. Yli mentiin, mutta varmaan vähempikin tuuppaus olisi riittänyt.

On se vaan kumma kun ei harjoituksissa saada ollenkaan niin sujuvaa hyppäämistä kuin kisoissa. En kylläkään muista Vaken olleen koskaan aikaisemmin näin hidas ja vetelä esteillä, vaan yleensä se on kyllä mennyt estettä kohti reippaammin. Varmaankin kuuma ilma söi Vaken energiaa tällä kertaa. 75 sentin radasta kuitenkin näköjään selviämme vaikka sitten tällä kömpimistyylillä vaikkei se niin kaunista ja sulavaa olekaan. Tunnin aikana ope kehotti kokeilemaan mitä tapahtuu jos rauhoitan ratsastustani ja lopetan eteenpäin usuttamisen antaen Vaken tulla esteelle ihan kaikessa rauhassa. Pokka ei kuitenkaan ihan riittänyt tätä kunnolla toteuttaa, vaan viimeistään "valtavan näköisen" trippelin ilmestyessä horisonttiin aloin taas yliratsastaa ja työntää ponia eteen. Lähestyminen hitaassa laukassa ja yliratsastaen on kuitenkin se huonompi vaihtoehto kuin lähestyminen hitaassa laukassa ponille työrauhan antaen, joten eipä tuuppaamisestani ainakaan mitään hyötyä ollut. Pitäisi vaan enemmän luottaa siihen että ei ole kiire eikä hätä minnekään, eikä ponia tarvitse niin kamalasti ajaa eteen vaan hitaammastakin laukasta esteet ylittyvät.

Tuntuma- ja laukanvaihtopähkäilyä

Kesäloma alkoi tehokkaasti siirtymisellä suoraan töistä tallille Annen kanssa ja vuokrahevostemme itsenäisellä ratsastuksella kentällä. En ollut ehtinyt tehdä mitään koko tunnin kattavaa treenisuunnitelmaa, ja niinpä päädyin tekemään Vaken kanssa vähän mitä milloinkin mieleen juolahti. Pysyipähän poni tällä lailla ehkä skarpimpana eikä päässyt liikaa tylsistymään. Menimme siis voltteja ja ympyröitä, raviväistöjä, laukkatyötä ympyröillä ja laukanvaihtoja sekä siirtymisiä käynnin ja ravin sekä lopuksi käynnin ja laukan välillä. Toki annoin Vaken pitää useita pieniä huilitaukoja pitkin ohjin kävellen jottei se lämpimänä päivänä väsyisi liikaa.

Tänään oli kieltämättä sellainen päivä että olisin kaivannut jotakuta ohjaamaan ja kertomaan kuinka saisin itsestäni parempaa ratsastusta irti. Vake kyllä suoritti useimmat pyydetyt tehtävät oikein kuuliaisesti, mutta olisihan se saanut työskennellä tehokkaammin itseään kantaen ja pyöreänä. Toisaalta en ehkä vaatinut ponilta tarpeeksi, mutta toisaalta taas välillä saatoin vaatia liikaa väärällä tavalla. Etenkin käden ja tuntuman suhteen olin hukassa, sillä pyrkimykseni tietenkin olisi ratsastaa pehmeällä, hevosta kohtaan reilulla kädellä. Tätä ajatellessani en sitten uskalla tehdä kädellä oikein mitään muuta kuin pitää nyrkit aivan hiljaa vierekkäin. Kun sitten alan asettaa ja tehdä puolipidätteitä ja yhtään työstää hevosta katoaa tuntuman pehmeys ja tasaisuus saman tien. Jopa sivulle johtaen asettava käsi tuntuu monesti liian kovalta ja joustamattomalta, enkä haluaisi että käsi on hevoselle liian ankara niin kuin ope on välillä huomauttanut. Toisaalta taidan ylipäänsä keskittyä kädellä ratsastamiseen aivan liikaa.

Ravissa sain ympyröitä ja voltteja ratsastaen Vaken välillä myötäämään kivasti asetukseen, mutta vielä olisi vaadittu parempaa liikkumisen energiaa jotta poni olisi pyöreäksi jäänyt. Myös oikeassa laukassa oli joitain kivoja hetkiä jolloin liikkuminen kävi hieman pyöreämmäksi. Laukannostot Vake teki mukavan täsmällisesti, mutta ravin ja käynnin väliset siirtymiset olivat kovin "liukuvia". Laukanvaihdot olivat se tehtävä missä tuli eniten opea ikävä. Vaikeampi suunta eli vasemmasta oikeaan ei tänään onnistunut, vaan aluksi vaihdettiin monta kertaa pitkän ristilaukkapätkän kautta ja kun Vake tähän kyllästyi alkoi se tehdä vaihdon nopeasti ravin kautta. En viitsinyt jäädä loputtomasti vaihtoja helteessä hinkkaamaan, joten annoin olla. Oikeasta vasempaan vaihtui sentään lennosta, mutta vaikeaa oli näissäkin. Jos ei Vake vaihtanut heti ja välittömästi aloin heittäytyä etukumaraan ja irti satulasta sen sijaan että olisin istunut neutraalin hiljaa. Välillä vilkuilin alas lapoja tarkistaakseni joko vaihtui, ja silloin tietysti paino keikahti minne sattuu. Ylipäänsä ongelma oli se etten vain malttanut istua vaihdossa hiljaa ja eleettömästi ja antaa Vaken vaihtaa rauhassa, vaan hosuin ja heiluin kuin viimeistä päivää. Syytä on harjoitella vaihtoja paljon lisää.

Tänään taisi lopulta koitua ongelmaksi se että yritin tehdä vähäsen kaikkea enkä kunnolla mitään. Itsenäisille ratsastuskerroille voisi ottaa aina selkeämmän teeman, eikä teeman edes tarvitsisi olla mikään varsinainen tehtävä tai liike vaan se voisi olla esimerkiksi pehmeään tuntumaan, asetukseen ja myötäykseen keskittyminen. Jos yrittää kerralla saada kaiken onnistumaan niin harvemmin onnistuu loppujen lopuksi mikään. Harjoittelu pala kerrallaan voisi olla toimivampi lähestymistapa.

Ajattele yksinkertaisesti, ratsasta sujuvasti

Torstain hevostelut alkoivat iltapäivällä Tallinmäen estetunnilla. Minun ja Vaken lisäksi tunnilla olivat vain Anne ja Jetti, eli saatiin oikein pienryhmäopetusta. Heti tunnin alkuun ope antoi minulle ohjeeksi että ei lähdetä nyt ratsastamaan liian monimutkaisesti vaan pidetään homma helppona ja mukavana. Tämä siis viittasi siihen että minun tulisi niin sileällä kuin esteilläkin pyrkiä pois yliratsastamisesta. Ei siis stressaamista yksityiskohdista kuten hevosen pään ja kaulan asennosta tai täydellisestä ponnistuspaikasta, vaan sen sijaan ope käski aloittaa ratsastamisen kuin 10-vuotias ponityttö jota ei tällaiset asiat voisi vähempää huolettaa. Tarkoitus olisi ensin löytää ratsastukseen iloinen ja reipas meininki ilman pilkunviilausta ja yliyrittämistä. Usein tosiaan teen yksinkertaisetkin asiat itselleni (ja hevoselle) liian vaikeiksi ajattelemalla ne aivan liian monimutkaisesti ja kuvittelemalla että jokaikisen palasen olisi oltava heti ja välittömästi kohdillaan, vaikka suoraviivaisemmalla suhtautumisella tulokset olisivat usein paljon parempia.

Ponityttöfiiliksellä siis lähdettiin verryttelemään ensin ravissa ja sitten laukassa ratsastaen hieman temponvaihteluita. Vake oli jälleen vähän heräteltävä tapaus, eli riittävän energian löytäminen oli ykkösasia. Laukassa menin aika paljon kevyessä istunnassa jotta saatiin ponille etenemisvaihde päälle. Istuntaan tuli korjausta sen suhteen että kantapäitä ei pidä työntää liian alas ja jalkoja eteen, vaan kantapäät saisi olla rennompana lähempänä vaakatasoa ja jalka voisi olla myös vähän taaempana. Laukassa mentiin ympyräkahdeksikkoa niin että pääty-ympyrältä toiselle vaihdettiin kentän poikki kaartaen ja tässä laukkaa vaihtaen. Hyvä että vaihtoja treenaillaan ahkerasti, sillä itselleni ne ovat vielä aika vieras asia. En ehkä kovin korrekteja vaihtoapuja osannut antaa, mutta Vake tiesi homman juonen ja vaihtoi epäselvemmilläkin ohjeilla. Ilahduttavasti vaihdot vasemmasta oikeaan onnistuivat tällä kertaa varsin näppärästi (viimeksihän nämä eivät toimineet), kun taas oikeasta vasempaan vaihtaessa tuli enemmän turhaa jarrutusta ja ylimääräistä pomppimista.

Seuraavaksi otettiin päivän hypyt melko tiiviissä tahdissa. Ensin tultiin pari kertaa pientä pystyä vasemmassa laukassa (este 1), ja tämän sujuessa jatkettiin okserille (2). Kun päästiin esteille niin Vakeen tuli heti lisää säpinää, ja se imi esteitä kohti oikein kivalla energialla. Puskea ei siis missään nimessä tarvinnut. Ensimmäiset pienet hypyt menivät ihan mukavasti, ja sitten tultiinkin kolmen esteen pätkä (kuvassa 1-3) esteiden ollessa noin 70-senttisiä. Edelleen Vake hyppäsi sujuvasti ja innokkaasti, eivätkä ponnistuspaikatkaan olleet mitenkään huonoja. Laukat vaihtuivat lävistäjäesteillä ilman että tein itse niiden eteen mitään. Kurtistelin kuitenkin kulmiani hyppyihin mukautumiselleni, sillä kantapäät tuntuivat nousevan liikaa ja tasapaino hieman kärsivän useimmissa hypyissä. Vake hyppäsi aika matalalla kaulalla venyttäen hypyssä nenää alas, ja tuntui kuin olisin ollut hypyistä hieman jäljessä kädellä. Ope puolestaan muistutteli että esteiden välillä käsi saa olla ihan rento ja kevyt, eikä lähestymisissä tarvita oikeastaan kättä ollenkaan vaan pelkkä pohje riittää.

Hypättiin vielä viimeisenä viiden esteen radanpätkä, ja meille korkeudeksi laitettiin 75 senttiä. Annen hypättyä ensin isompia näyttivät omat esteet oikein maltillisen korkuisilta. Vakella säilyi sama hyvä meno ja meininki. Ekat kaksi estettä olivat sujuvat, ja olin tyytyväinen varsinkin okseriin jolle yhteisestä päätöksestä venytettiin viimeisiä askeleita ja hypättiin vähän kauempaa. Kolmosesteen jälkeen Vake vaihtoi laukan lennosta hyvin nopeasti. Viimeinen suora linja (4-5) olikin sitten kammotusosastoa, sillä jäin vähän epävarmaksi ponnistuspaikan suhteen ja Vaken hypätessä kaukaa en aivan kunnolla ehtinyt mukaan. Varsinkin jälkimmäisellä osalla olin aika pahasti jäljessä. Otettiin linja vielä uudestaan, nyt hieman paremmalla mukanaololla. Nyt olin itsekin menossa hyppyyn kauempaa ja siihen Vakea kannustin sen sijaan että olisin epäröinyt viimeisen miniaskeleen mahdollisuutta.

Harmittelin opelle sitä miten huonoa oli hyppyihin mukautumiseni, ja sainkin asian korjaamiseen hyvän neuvon. Istun kuulemma esteille tullessa liikaa liikkeen takana ylävartalo pystyssä ja syvällä satulassa, ja kun vielä tämän lisäksi vatsalihakset eivät ole tarpeeksi napakkana (eli vartalon etupuoli on pitkäksi venyneenä, ts. selkä notkolla) niin ponin lähtiessä hyppyyn kaukaa en yksinkertaisesti voi ehtiä sujuvasti mukaan. Liikkeen takana istuen lähestyminen on minulla valitettavasti niin selkäytimessä että en sitä itse edes yleensä tiedosta. Suurimman osan ratsastusuraani etenkin "silloin nuorena" minua on tällaiseen tyyliin opetettu, sillä olen valitettavasti hypännyt kieltelyyn taipuvaisilla poneilla. Kuten ope totesi on liikkeen takana istumisella paikkansa harkiten käytettynä tehokeinona, mutta Vaken kaltaisella kokeneella ja varmalla ratsulla meno on sujuvampaa kun istuu kevyemmin ja enemmän liikkeen mukana. Tällöin hyppyyn pääsee nopeasti mukaan lähti se mistä hyvänsä.

Enempää ei tänään hypelty, mutta sainpahan hyvin mietittävää seuraavaa kertaa varten, sillä ope antoi tosi hyviä vinkkejä niin tekniselle kuin henkisellekin puolelle. Lähestymisiin tarvitaan siis vähän kevyempää istuntaa liikkeen mukana, ja ennen kaikkea pitää saada pois stressaaminen ja yliratsastaminen ja niiden tilalle luottoa poniin sekä ehkä vähän itseenikin. Vake kyllä hyppää tämänkokoiset esteet paikasta kuin paikasta, ja innokkaasti hyppääkin. Tässä ollaan mielestäni nyt oikeista lähtökohdista liikkeellä kun poni hyppää varmasti ja mielellään, ja omaan tekemiseeni ollaan ykkösasiana etsimässä helppoutta ja rentoa sujuvuutta hyvällä fiiliksellä.

Kauheaa rämpimistä

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja sain ratsuksi Elmon. Aiheena tällä kertaa oli hypyssä johtaminen. Pienen raviverryttelyn jälkeen johtamisteemaa pohjustettiin jo laukkaverryttelyn aikana, sillä laukassa käännettin lyhyeltä sivulta hieman kaarevasti kulman sisäpuolella olevan puomin yli sisäkädellä kevyesti johtaen. Elmo laukkasi mielestäni ihan kohtuullisen hyvällä energialla, eli ei tarvinnut puskea vaikka laukkaa mentiinkin kierrostolkulla putkeen. Puomin ylitys sujui aluksi monta kertaa ihan hyvin, tosin sisäkäsi olisi voinut selkeämminkin johtaa. Sitten Elmo keksi alkaa "tuijotella" ulos lyhyellä sivulla, eikä yhtään keskittynyt tehtävään vaan kampesi sisäpohjetta vastaan voimakkaasti. Hyvä ettei mokoma kompastunut omiin jalkoihinsa tai siihen puomiin kun ei keskittynyt ollenkaan.

Seuraavaksi johtamisia harjoiteltiin ympyrän kaarella kulman kohdalla olevilla kavaleteilla sekä lävistäjäkavaleteilla. Kuvioon kuului ensin kavaletti ympyrällä oikeassa laukassa sekä ympyrän jälkeen lävistäjä ja kavaletilla laukanvaihto. Tätä tultiin pari kierrosta. Elmo lähti nyt suorastaan innokkaan pörhäkkänä laukkaan, ja ensimmäinen ympyräkavaletti hypättiin aika kaukaa minkä seurauksena ratsukon tasapaino kärsi ja Elmo pudotti raville hypyn jälkeen. Lävistäjäkavaletilla keikautin itseni aivan liian vinoon heittäytyen voimakkaasti vasemmalle eli halutun laukan puolelle. Tällaisella heittäytymisellä ei vaihto tietenkään onnistu, vaan sen sijaan Elmo pudotti väärän laukan heti pois ja kaahasimme tasapainottomassa ravissa päätyyn. Toisella kierroksella ympyräkavaletti onnistui johtamisineen hyvin, mutta lävistäjällä tein ihan saman vasemmalle heittäytymisen sen sijaan että olisin istunut paino keskellä hevosta ja yksinkertaisesti johtanut kädellä. Sekin varmaan auttaisi ettei kavaletin ylityksessä jäisi katsomaan alas ja vasemmalle, vaan pitäisi katseen ylhäällä ja suoraan eteenpäin lävistäjän loppua kohti.

Kuviota tultiin vielä pidennettynä neljän kavaletin versiona, johon kuului ympyrä oikealle, lävistäjä, ympyrä vasemmalle ja toinen lävistäjä. Elmo liikkui jälleen kivalla energialla ensimmäiselle kavaletille asti, mutta sen jälkeen se ei enää viitsinyt pitää pörhäkkää menoa yllä vaan lösähti hitaaksi. Liian lötköstä laukasta ei vaihto lävistäjäkavaletilla tietenkään onnistunut, ja sitten Elmo pääsikin vähän kiikuttamaan kiitoravissa kiskoen nenää alas ja kuskia irti satulasta. Ehdin juuri saada laukan takaisin, mutta päädystä Elmo yritti taas tunkea sisään ja melkein kompastuttiin ympyrän kavalettiin. Viimeinen lävistäjä olisi edelleen vaatinut parempaa laukan energiaa, ja vaihto jäi onnistumatta tässäkin. Lopuksi tultiin vielä kertaalleen lävistäjät ilman ympyröitä, ja vaikka kuinka yritin saada edes tähän loppuun onnistuneempaa suoritusta eivät vaihdot onnistuneet vieläkään ja Elmo tippui etupainoiselle ryysäysraville heti kavalettien jälkeen. Eipä voisi meno juuri kehnompaa olla.

Suurimmat ongelmat tänään taisivat olla se etten laittanut Elmoa laukkaamaan tarpeeksi napakasti, ja se kuinka lävistäjillä keikautin kroppaa epämääräisellä kiertoliikkeellä uuden laukan puolelle niin että koko ratsukko joutui pois tasapainosta. Elmo vaikutti lähtevän aina niin hyvällä imulla liikkeelle että hämäännyin enkä ratsastanut tarpeeksi eteen vaikka eteenpäinpyrkimys sammuikin heti ensimmäisen kavaletin jälkeen. Kyllähän näin pienistä kavaleteista pääsee yli vaikka miten hitaasti mönkien, mutta vaihdot vaatisivat napakampaa laukkaa. Ehkä se älytön vinoon heittäytyminenkin vähenisi jos hypyt olisivat sujuvampia (pahiten heittäydyin silloin kun mentiin pohjaan ja taaperrettiin kavaletin yli hitaalla minihypyllä). Elmon kanssa on toisinaan ollut tosi kivaa mennä kavalettiharjoituksia, mutta tämän kerran sähläyksissä iski lähinnä epätoivo.

Tekemisen meininki

Viime viikolla jäi Vakella ratsastamiset kokonaan välistä arki-iltojen mennessä istuntakurssilla ja viikonlopun juhannusreissussa. Tänään onneksi pääsin Vakella Tallinmäen estetunnille kolmen ratsukon ryhmään. Luvassa oli rataharjoittelua, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun hyppäsin Vakella ihan "kunnolla".

Verryteltiin ensin ravissa hakien hevosiin pehmeyttä ja rentoutta. Ohjeena oli lähteä ratsastamaan askeleeseen lisää pituutta hevosen rentoutuessa. Täsmäohjeena minulle ope kehotti tekemään asetukset sitkeämmillä ohjasotteilla sen sijaan että tein epähuomiossa koko ajan turhia myötäyksiä (eli ratsastin liian levottomalla kädellä). Asettavia ohjasotteita järkevöittämällä Vake lähtikin lopulta liikkumaan ravissa mukavan pyöreänä ja tasaisena.

Verryteltiin vielä laukassa ja otettiin muutamia laukanvaihtoja lävistäjillä. Yritin epätoivoisesti saada Vaken laukassa edestä ylös ja lyhyeksi, ja niinhän siinä kävi että tuntuman pidosta tulikin vetoa. Vake veti ja vastusteli tietenkin takaisin. Sain opelta huutia aivan liian voimakkaasta kädestä joka esti ponia laukkaamasta tarpeeksi eteen. Kättä siis reilusti kevyemmäksi ja sain luvan kanssa olla miettimättä sitä missä ponin pää on ja meneekö pitkänä ja matalana. Eipä Vake yhtään sen pahemmaksi valahtanutkaan vaikka hölläsin tuntumaa ihan kunnolla. Seuraavaksi piti sitten saada laukkaan lisää virtaa, sillä etenkin vaihtoihin tullessa Vake jarrutteli ja hidasteli aivan liikaa. Noottia tuli siitä miten jäin liikaa puskemaan pohkeella ja maiskuttamaan ylenpalttisesti sen sijaan että olisin nopeammin ottanut raipan käyttöön. Vaihdoissa piti varoa kallistumasta etukenoon, ja ohje oli että vaihto tapahtuu asetusta vaihtamalla ja ulkopohkeen merkistä (ei siis sisäpohkeella niin kuin olen tähän asti yrittänyt aina tehdä). Vaihto oikeasta vasempaan onnistui lennosta joskin laukkaa jarruttaen, mutta vasemmasta oikeaan mentiin aina lopulta ravin kautta. Taitaa olla oma paino liian vinossa oikealla jotta tähän suuntaan vaihto voisi onnistua.

Seuraavaksi jatkettiin kavalettitehtävällä. Ylitettiin ympyrän kaarella yksittäistä kavalettia jolta kaarrettiin vuoroin isommalle ja vuoroin pienemmälle ympyrälle. Vake laukkasi nyt mukavan reippaasti eteen, ja hyppäsi kavaletin valintani mukaan joko lähempää tai kauempaa eli kuunteli tosi hyvin. Pienemmälle ympyrälle kääntämiseen olisi tarvittu vielä lisää napakkuutta niin etten olisi antanut ympyrän venyä soikioksi ennen ja jälkeen kavaletin.

Hypättiin sitten pari kertaa kuuden laukan pysty-okseri-väliä (metrimäärä ei jäänyt mieleen). Vake sujui edelleen hyvin eteen ja aluksi väli jäikin kuudella laukalla hieman ahtaaksi. Toisella kierroksella tultiin paremmin kun en ajanut välissä laukkaa eteen vaan jäin odottamaan. Seuraavaksi hypättiin vielä kolmen esteen pätkä aloittaen lävistäjätrippelistä (4) ja jatkaen 14 metrin suoralle pysty-pysty-linjalle (5-6). Trippeli laukanvaihtoineen oli sujuva suoritus, eikä suoralla linjallakaan ollut ongelmia lukuunottamatta laukan vaihtumista vääräksi. Linjan toinen osa oli jo lähemmäs 80 cm korkea, mutta sekin ylittyi helpon oloisesti.

Seuraavana hypättiin kuusi estettä sisältävä perusrata. Korkeus huolestutti hieman, sillä esteet olivat n. 75 cm tasolla, mutta ei muuta kuin reippaasti matkaan. Ykkösesteelle tultiin vähän pohjaan ja jatkettiin alas ristilaukassa. En ehtinyt saada kaarteeseen vaihtoa (käytin taas virheellisesti sisäpohjetta vaihtoapuna!), mutta siitä huolimatta päästiin nätisti kakkoselle ja siitä eteenpäin kolmosokserille. Trippelille Vake venytti pari viimeistä askelta hienosti eteen kun pyysin, ja olin tyytyväinen tähän omaan ratkaisuuni sekä ponin reaktioon. Laukka piti sitten vaihtaa esteen jälkeen, onnistui lennosta mutta tuli turha jarrutus. Radan päättävällä suoralla linjalla Vake reagoi edelleen nopeasti eteen ja esteet ylittyivät sujuvasti. Kokonaisuutena tämä radanpätkä oli varsin hyvä, väärät laukat vaan jäivät pieneksi miinukseksi.

Lopuksi mentiin kolmen esteen uusintatieharjoitus (esteet 1, 2 ja vastakkaiseen suuntaan 5). Esteet laskettiin vähän pienemmiksi, mutta silti en tohtinut hurjan tiukkaa kurvailua harrastaa. Vake meni edelleen reippaasti ja varmasti. Viimeiselle esteelle en vaan päässyt oikein kaarteesta suoristamaan, ja kun Vake hyppäsi kaukaa en päässyt mukaan aivan niin hyvin kuin olisin halunnut. Saatiin vielä uusia tämä viimeinen este, ja nyt pääsin vähän paremmin kädellä mukaan vaikka ponnistus tulikin taas kaukaa ja vinona.

Kylläpä olikin kivan ja suorastaan helpon oloista hyppäämistä, eikä tällä tunnilla jännittänyt tai pelottanut. Vake on ehdottomasti se hyvinhyppäävä luottoratsu jota olen esteille kaipaillut! Ponnistuspaikat löytyivät hyvin, ja esteillä Vake liikkuu mukavan reippaasti eteen sekä lähestymisissä vastaa terävästi pohkeeseen. Melko matalana edestä Vake ehkä menee, mutta sitä ei kuulemma ole tarpeen murehtia. Enemmän luottoa siihen että Vake hoitaa homman ja vähemmän turhaa säätämistä varsinkin ohjan kanssa. Alkutunnin pahat mokailut laukanvaihtojen kanssa jäivät harmittamaan, mutta itse hypyt menivät niin mukavasti että olen niihin oikein tyytyväinen. Kun jo ekassa rataharjoituksessa Vaken kanssa 75 cm meni kuin vettä vaan niin hyvältä vaikuttaa. Hyppäämisessä alkoi nyt olla jo ihan tekemisen meininki, joten eiköhän lisätreenien myötä ala kolhuja kokenut itseluottamukseni korjaantua ja todellinen hyppäämisen riemu löytyä uudestaan.

Uusi alku eli ensitapaaminen vuokraponin kanssa

Pari kuukautta sitten korviini kantautui tieto että Tallinmäellä olisi poni vailla vuokraajaa tavoitteellisempaan treenaamiseen ja ehkä kisaamiseenkin, ja ajatus jäi mielen perälle kutittelemaan. Lopulta asia alkoi vaivata niin paljon että pitihän sitä ponia lähteä edes kokeilemaan. Niinpä suuntasin Annen seurassa Tallinmäen maanantai-illan tunnille, ja pääsin "koeratsastamaan" tämän vuokraajaa etsivän ponin eli eestiläisruuna Valemin. "Vake" on niin aikaisemmalla kuin nykyiselläkin omistajalla ollessaan kisannut esteillä, parhaimmillaan 90 cm luokkia aluetasolla, ja ponia kuvaillaan kiltiksi, helpoksi ja turvalliseksi. Juuri tällaisilla ominaisuuksilla varustettua ratsuahan minä kipeästi kaipaankin etenkin esteharjoituksiin, sillä jos katsotaan totuutta silmiin niin Sulo ja ehkä jopa Perakin ovat minulle liian haastavia hevosia hypätä/kisata ja olen viimeaikaisten huonojen kokemusten jälkeen alkanut jännittää (joskus jopa pelätä) hyppäämistä aivan liikaa.

Vaken selkään päästyäni totesin ensimmäisenä että ainakin poni tuntuu oikein passelin kokoiselta. Tällainen noin 147-senttinen poni lieneekin juuri optimaalinen kaltaiselleni 157-senttiselle ikuiselle poniratsastajalle. Alkukäyntien jälkeen lähdettiin liikkeelle ravissa ratsastaen päädyissä ympyröitä keventäen ja pitkillä sivuilla kevyessä istunnassa. Vakella oli oikein tasaiset liikkeet, joten mukana oli helppo olla. Eteenpäin sai välillä hoputella, mutta pyydettäessä Vake kyllä lähti eteen eikä mitään puskemistilanteita päässyt syntymään. Liikkuminen oli ihan rennon oloista mutta aika pitkänä ja matalana mentiin vielä tässä vaiheessa. Ympyröillä asettaessa ja taivuttaessa tuli pientä pyöristymistäkin. Verryteltiin samaan tapaan vielä laukassa, eli kaarteissa ja ympyröillä istuttiin satulassa ja pitkillä sivuilla noustiin kevyeeseen istuntaan. En saanut laukassa tuntumaa ihan tarpeeksi rennoksi, ja Vake tuntui ajoittain turhan raskaalta edestä. Kevyessä istunnassa oli luontevaa mennä mutta perusistunnassa en laukassa saanut palikoita ihan kohdilleen.

Seuraavaksi otettiin pientä estehyppelyä kolmen esteen jumppasarjalla. Molemmat välit olivat yhdelle laukalle, ja esteet pysyivät kavalettikorkeuksissa. Vake lähti laukkaan ihan hyvällä energialla, ja vaikutti että esteille se sai vähän lisää virtaa. Ensimmäisellä hyppykierroksella poni pääsikin hieman yllättämään sillä että lähti imemään esteitä koti reippaammin, vaikka toki myös ajatuksena oli ratsastaa eteen sillä sarjavälit olivat aika pitkät. Kavalettisarja ylittyi ihan sujuvasti, mutta meno oli vähän liikaa sellaista eteenpäin kaatumista matalana ja etupainoisena. Hyvin Vake kuitenkin venytti hyppyihin vaikka välit jäivätkin vähän pitkiksi. Sarjaa hypeltiin muutama kerta molemmista suunnista. Oikeassa kierroksessa laukka tuppasi vaihtumaan vääräksi, eli jotain vinokenotuksia taisin taas onnistua tekemään. Sarjalle lähestyessä säädin kädellä liikaa yrittäessäni lyhentää ponia ja nostaa keulaa ylös, ja ope huomauttikin että käsien tulisi olla lähestymisissä rauhallisemmat. Esteen päällä myödätessä saisin myös kiinnittää huomiota siihen että ranne pysyy suorana eikä käsi taitu mutkalle.

Jumppasarjan lisäksi ei hypätty tänään muuta, vaan lopputunti mentiin sileän harjoituksia. Kuviona oli kierros pääty-ympyrällä, suunnan vaihto ympyrän leikkauksella ja vaihto toiseen päähän missä vastaava ympyrä ja suunnan vaihto ympyrän poikki. Mentiin aluksi käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Vake oli hyppelyiden jälkeen mukavasti kuulolla, ja nyt alkoi etenkin ravissa löytyä ihan hyvä meininki. Asetusten kautta ja eteen aktivoimalla Vake pyöristyi ja liikkui aika tasaisessa muodossa. Pientä etuosan raskautta oli havaittavissa, ja parhaani mukaan yritin puolipidätteillä ja kohottavilla pidätteillä ryhdistää etuosaa kuten on viimeaikoina harjoiteltu tunneilla. Pääsääntöisesti ravityöskentely tuntui oikein mukavalta ponin ollessa rento ja avuilla. Istuminenkin oli näin pehmeässä ravissa helppoa vaikka olikin vielä estejalustimet. Vasemmalle kallisteluna ilmenevä vinouteni vaan oli alituinen riesa etenkin vasemmassa kierroksessa, ja tätä vastaan taistelin koko tunnin melko huonolla menestyksellä. Huomasin tunnin aikana myös sen että Vaken pyöreässä selässä satula tuppasi valumaan oikealle, ja tämä on toki ilmiselvä merkki siitä että oma paino on vinossa.

Lopuksi mentiin ympyrä leikkaa -kuviota vielä laukassa, eli tarkoitus oli tehdä suuntaa vaihtaessa laukanvaihto lennossa. En ole koskaan aikaisemmin harjoitellut laukanvaihtoja (edes tällaisia estevaihtoja) ilman minkäänlaisia puomeja tai kavaletteja, ja olinkin aika pihalla siitä mitä vaihdon hetkellä kuuluisi selässä tehdä. Ajattelin kuitenkin tehtävän olevan Vakelle tuttu, ja yritin vihjailla sille vaihdosta kääntämällä mahdollisimman selkeästi uuteen menosuuntaan, antamalla merkin sisäpohkeella ja siirtämällä painoa uuden suunnan puolelle. Vake tosiaan tiesi homman juonen, joten hyvin epämääräisistä avuista huolimatta se vaihtojakin teki. Välillä vaihdettiin kyllä ihan ravin kautta jos ei laukan energia ollut riittävä. Varsinkin oikeasta vasempaan vaihtaessa ilmeni turhaa jarruttelua ja "paikallaan pomppimista" vaihtoa tehdessä, mutta saatiin sentään joku vähän eleettömämpikin vaihto tehtyä. Kivaa että kerrankin pääsi tällaista juttua vähän harjoittelemaan, ja hienoa että Vake estevaihdot osaa. Esteradalla näppärästi onnistuvat vaihdot ovat ehdottomasti hyödyllinen juttu.

Vake osoittautui kaikin puolin oikein mukavaksi ja mutkattomaksi kaveriksi. Yleisvaikutelmana oli erittäin tolkku ja yhteistyöhaluinen poni. Etukäteen olin kuullut Vaken olevan turhankin rauhallinen, mutta onneksi kyseessä ei ollut mikään mahdoton tahmailu vaan Vake kyllä reagoi pohkeesta eteen ja raipan kosketuksiin hyvinkin herkästi. Moottoria siis joutuu hieman herättelemään, mutta tämä herättely vaikuttaisi onnistuvan suhteellisen helposti. Pienet esteet saivat Vaken selvästi vähän innostumaan ja reipastumaan, eli vaikutti siltä että hyppäämisestä tämä poni kyllä tykkää. Työstettävää toki tulee varmaan olemaan ainakin siinä että Vaken saa liikkumaan ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Ensivaikutelman perusteella olin saman tien valmis sopimaan Vaken "vuokraamisesta". Sovittiin että alan käydä maanantaisin tällä samalla tunnilla, jolla useimmiten hypätään, ja lisäksi käyn viikonloppuisin ratsastamassa ponin yhtenä päivänä itsenäisesti. Olen vakuuttunut siitä että lunki, luotettava ja osaava Vake on minulle juuri sopiva valinta elämäni ensimmäiseksi vuokrahevoseksi, ja ajatus siitä että minulla on tällainen "oma" treenikaveri jolla pääsen säännöllisesti ratsastamaan tuntuu tosi kivalta! Toivotaan että yhteistyö lähtee sujumaan niin mukavasti kuin mitä tämän testikerran perusteella uumoilen, ja että kehitykseni ratsastajana lähtee tämän myötä aallonpohjasta uuteen nousuun.

Kertausharjoitukset lävistäjäesteillä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan esteharjoituksia Peran kanssa. Tehtävät olivatkin hyvin pitkälti samoja kuin sunnuntaina, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Tutuista ja helpoista tehtävistä huolimatta hyppääminen meinasi taas jännittää ihan liikaa. En käsitä mistä tämä nynnyilymieliala on tullut, mutta haluaisin siitä kyllä äkkiä eroon. Paras lääke lienee hypätä mahdollisimman paljon.

Verryteltiin ensin ravissa ylittäen puomisarjoja pitkän sivun suuntaisesti. Vasemmassa kierroksessa sai vähän tarkkailla ettei Pera valunut vaivihkaa puomien oikeaa reunaa kohti ja etten itse kiertänyt vartaloa vasemmalle. Lisää aktiivisuutta Peran liikkumiseen olisi varmasti taas tarvittu, sillä muoto tuppasi olemaan aika epätasainen. Laukattiin hetki oikeassa kierroksessa haeskellen jälleen tuntumaa kevyeeseen istuntaan. Samalla yritin ratsastaa Peraa ryhdikkäämmäksi edestä silläkin uhalla että pyöreys katosi. Sunnuntailta olin painanut mieleen ennen kaikkea sen että esteitä varten Pera on saatava vähemmän etupainoiseksi ja laukkaamaan paremmin takaosan päällä.

Tälläkin kertaa hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomille ja ristikolle. Pera imi estettä kohti niin hyvin että ravissa sai tehdä ihan kunnolla pidätteitä. Aluksi tuli pientä ennakointia niin että laukka nousi jo ennen ristikkoa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin. Kierroksen ollessa vasen Pera vaan laskeutui yleensä väärässä laukassa, mikä kertoo varmaankin siitä että annoin vartaloni kiertyä hypyssä vasempaan pudottaen painon oikealle.

Lopputunti hypeltiinkin sunnuntailta tuttuja lävistäjäesteitä. Tällä kertaa mukana oli ponnistuspuomit lähestymisten avuksi. Ensin otettiin pari hyppyä ristikolle oikeasta vasempaan laukkaan. Yritin pitää Peraa lyhyenä ja kasassa, mutta pokka petti esteen edessä niin että viimeisillä askelilla päästin Peran valahtamaan pitkäksi. Tällaisesta hieman etupainoisesta hypystä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella koikkelehdittiin ristikon yli aivan epämääräisesti, sillä yritin yhtäkkiä tuupata Peraa lyhyestä laukasta pidempään ponnistuspuomia kohti vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut pitää vaan askel lyhyenä loppuun asti. Kun ristikko tämän jälkeen nousi pieneksi pystyksi alkoi hyppääminen jo sujua paremmin ja laukkakin vaihtui. Ope kuitenkin huomautti että hevonen pitäisi saada pidettyä edelleen lyhyempänä esteen edessä niin ettei ponnistuspuomin ja esteen väli jäisi näin ahtaaksi.

Seuraavaksi hypättiin kahden lävistäjäesteen kahdeksikkoa. Pera pääsi edelleen valumaan esteitä kohti liian pitkänä, minkä seurauksena ajoittain oli hankaluutta sovittaa askel ponnistuspuomille eivätkä vaihdot onnistuneet. Toisella hyppykierroksella aloin saada juonesta kiinni, ja oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle saatiin jo nappilähestyminen ja hyppy vaihtoineen kun maltoin pitää laukan kasassa loppuun asti enkä antanut periksi intuitiolle päästää hevonen venymään estettä kohti. Viimeiselle kierrokselle ponnistuspuomit otettiin pois ja esteet nostettiin 70 senttiin. Ponnistuspaikat olikin tänään helpompi hahmottaa ilman apupuomeja (eli olin koko alkutunnin tuijottanut ja kytännyt ponnistuspuomeja aivan liikaa). Vasemmasta laukasta oikeaan en vieläkään saanut Peraa vaihtamaan, sillä oikea lapa pääsi vähän pullahtamaan hypyssä karkuun. Muutoin lähestyminen ja hyppy olivat kuitenkin ihan hyvät. Oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle sain Peran tuotua lyhyenä ja hätäilemättä, joten päätimme illan hyppelyt varsin mallikkaaseen suoritukseen laukanvaihdon kera. Alkoihan tämä hyppääminen sentään loppua kohden jo sujuakin alun kangertelujen jälkeen. 

Positiivista on että Pera oli tänään vähemmän etupainoinen kuin sunnuntaina, eikä esteiden välilläkään pahemmin kiskonut kuskia etukenoon ja irti satulasta. Ope myös totesi että Pera ei tänään hypännyt kaula rullalla ja niska linkussa, ja näinhän asia olikin vaikken ollut siihen kiinnittänyt huomiota. Toki ponnistuspuomit auttoivat tässä, sillä Pera ei ajautunut esteille niin juureen. Päivän opetus oli että lähestymisissä pitää vaan säilyttää maltti eikä antaa laukan valahtaa viimeisillä askelilla etupainoiseksi ja pitkäksi. Ryhdikäs Pera tekee paljon parempia hyppyjä, vaikka tokihan tällaisista pikkuesteistä yli päästäänkin lähes millaisesta laukasta hyvänsä. Pienistä esteistä puheen ollen, lopuksi hypätyt 70-senttiset todellakin näyttivät ja tuntuivat pikkuisilta, mikä on oikein hyvä juttu. Joskus tämänkin kokoiset esteet ovat näyttäneet valtavilta. Ehkä mukavuualueeni estekorkeuksien suhteen on siis pikkuhiljaa hilautumassa ylöspäin siitäkin huolimatta että nynnyilykausi on pahimmoilleen päällä.