Einolan leiri, 7. tunti: treenissä pituusesteet

Kolmannen leiripäivän aamutunnilla mentiin esteitä. Sade sen kuin jatkui, joten jälleen jouduimme ratsastamaan maneesissa. Tällä kertaa sain esteille Artun, joka olikin jo tuttu kaveri koulutunnilta. Arttu on tosiaan vasta 6-vuotias, mutta kuulemma oikein mukavasti hyppäävä. Minua hieman mietitytti sen tasapainottomuus ja laukan voimattomuus, sillä koulutunnilla laukkaaminen oli tosiaan ollut hieman epämääräistä. Oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla Arttua esteilläkin, sillä kiva ja lupaava ponihan se on. Arttu olikin hyppäämässä myös edellisen ryhmän tunnilla, joten ainakin tehtävät olivat sille tuttuja.

Verryttelyssä merkillepantavaa oli Artun vinous ja oikealle taipumisen mahdottomuus. Ei se muistaakseni maanantaina ihan tältä tuntunut. Ravissa toki mentiin pehmeämmin, mutta oikeassa laukassa Arttu viipotti lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla. Ope kannusti taivuttamaan sitkeästi oikealle ja antamaan ulko-ohjalla kunnolla tilaa samalla, kun sisäpohkeen tuli olla nopea ja napakka. Eipä siitä taipumisesta valmista tullut, mutta ainakin laukka pysyi tänään paremmin yllä kuin viimeksi. Kevyessä istunnassa laukkaaminen tuntui olevan Artun mieleen.

Tunnin aiheena olivat pituusesteet eli okseri, viuhkaeste ja trippeli. Ensin hyppäsimme pientä okseria lävistäjällä. Kuten olin aavistellut, Artun kanssa ongelmallista oli lähestymiskaarteen sekä esteen jälkeisen linjan ratsastus. Itse esteelle Arttu kyllä imi hyvin ja hyppäsi näppärästi. Estelinjalla se ei vaan pysynyt suorassa pohkeiden välissä, ja hypyn jälkeen tuli aika voimakasta puskemista vasemmalle. Laukkakaan ei lävistäjäesteellä vaihtunut, joten poistumiskaarre oli vähän epämääräistä mökellystä. Lähestyminen oli helpompi ratsastaa seuraavaksi hypättävälle viuhkaesteelle, joka hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla. Tässäkään ei Arttu pysynyt aina ihan suorassa, mutta hypyistä tuli enimmäkseen sujuvia. Korkeimmillaan viuhkaeste oli arviolta noin 80-85 senttiä. Ope kehotti pitämään käsiä leveällä lähestymisessä vinouksien estämiseksi, ja itse hypyssä käsivarsia olisi voinut ojentaa vielä enemmän eteen.

Vaihdoimme suuntaa hyppäämällä lävistäjällä sujuvasti noin 70 sentin tasaokserin, ja viimeisenä tehtävänä otimme vielä muutaman hypyn trippelille. Arttu alkoi tässä vaiheessa tuntua jo väsyneeltä, mutta se laukkasi esteelle hyvällä imulla. Ponnistuspaikat menivät turhankin lähelle, mutta parempi niin kuin hyppy trippelille kovin kaukaa. Hypyistä olisi vaan pitänyt saada vielä terävämpiä ja pontevampia. Ope ohjeistikin käyttämään napakammin pohjetta esteen edessä, jotta Arttu olisi saanut hyppyyn lisäpotkua. Ylävartalon kanssa piti myös malttaa odottaa enemmän, eli hyppyyn ei saanut syöksyä liian innokkaasti. Aivan superhypyt jäivät trippelillä puuttumaan, mutta Arttu meni väsähtämisestä huolimatta kiltisti ja varmasti yli kaikesta. Korkeutta oli trippelillä enimmillään noin 80-85 senttiä.

Arttu oli oikein kiltti ja kiva, mutta olihan se kaarteiden ratsastus kaikkea muuta kuin hallittua ja kaunista. Kunhan vaan estelinjalle päästiin, niin sitten oli kyllä helppoa ja näppärää menoa. Artussa on ehdottomasti esteponiainesta ja sillä on hyvä imu esteelle. Harmi vain, että poni alkoi hieman väsähtää päivän toisella estetunnillaan, eikä lopussa enää kyennyt antamaan aivan parastaan. Minä puolestani saisin edelleen muistaa käyttää pohjetta esteen edessä, jotta hevonen hyppäisi terävästi ja koko kroppaansa käyttäen.

Lähes liekeissä

Tiistaina olimme Vaken kanssa tavalliseen tapaan Pian estevalmennuksessa. Vake olikin tänään aivan mainion reippaalla tuulella, mitä varmaan edesauttoivat kolme edeltävää kevyttä päivää. Ei Vake vielä alkuverryttelyssä ollut erityisen napakka, mutta heti kun päästiin hyppyhommiin oli poni mukavasti hereillä.

Aloitimme kolmen kavaletin/pienen esteen linjalla (kuvassa 3-5) jota mentiin molempiin suuntiin useita kierroksia. Välien metrimääristä en ole varma, mutta ne olivat luultavasti noin 14 ja 17 metriä, sillä isot hevoset menivät näitä kolmella ja neljällä sujuvalla askeleella. Vaken kanssa aloitimme sen sijaan neljästä ja viidestä askeleesta, mikä tarkoitti sujuvaa laukkaa ilman hullua eteenratsastusta. Vakella oli alusta alkaen hyvä imu laukassa, joten tehtävä meni näillä askelmäärillä tosi näppärästi. Sitten kokeiltiin kasvattaa laukkaa ja tulla samoilla askelmäärillä kuin isot hevoset. Vake lähti suoralla uralla tosi hyvin eteen, ja jos linjalle olisi ollut pitkä suora lähestyminen isolla kentällä olisi 3+4 laukkaa luultavasti onnistunut. Nyt sisääntulokaarre söi laukkaa aavistuksen verran, eikä poni ihan venynyt väleihin vaikka hilkulla se oli. Siinä taisi oma uskokin loppua kesken, ja niin otettiin aina lyhyt lisäaskel esteiden eteen. Kun tulimme linjaa vasemmassa laukassa ja viimeinen pysty nousi hieman korkeammaksi, onnistuimme kertaalleen menemään jälkimmäisen eli lyhyemmän välin kolmella laukalla.

Seuraavaksi menimme lävistäjällä kolmen laukan linjaa kavaletilta trippelille, ja tämän jälkeen matka jatkui vielä äskeiselle kolmen hypyn linjalle. Lävistäjälinjalle saimme hieman lyhennetyn välin, joka oli noin 13 metriä. Tässäkin sai kyllä kolmeen askeleeseen sujua eteen, kun pikkukavaletille ei kummoista hyppyä tullut. Ensimmäisellä yritysellä ei laukka ollutkaan aivan riittävää, ja jäimme trippelistä kauas. Odotin miniaskelta, mutta Vake selvitti trippelin hurjan pitkällä ponkaisulla. Onneksi korkeutta oli tällä erää vain noin 60 cm. Vaikka jäin Vaken loikasta hieman jälkeen, niin se lähti onneksi seuraavillakin kierroksilla hyppyyn aivan yhtä rohkeasti ja empimättä. Jatkossa ratsastin trippelille vielä huolellisemmin eteen, ja kun olin itsekin menossa päättäväisesti kolmella laukalla niin ei ponnistuspaikasta jäänyt epäselvyyksiä.

Pidensimme rataa edelleen niin, että kolmen hypyn linjalta kaarrettiin lävistäjällä olevalle sarjalle, ja myöhemmin neljäntenä tehtävänä tuli mukaan vielä toisen pitkän sivun suuntainen kaareva linja kuudella laukalla ja heti perään kahdella laukalla kaarre maapuomeille. Esteet nousivat vähitellen, ja kun menimme lopulta kokopitkää rataa olivat korkeimmat esteet noin 80-senttisiä. Trippeli oli 85 sentissä, ja korkeuden vuoksi saimme kavaletti-trippelilinjalle nyt pientä helpotusta eli väli lyheni noin 12 metriin. Ratamme alkoikin tällä linjalla erinomaisen sujuvasti. Seuraavalle kolmen hypyn linjalle tultiin vähän pienesti sisään, mutta Vake venyi kuin venyikin ensimmäisen välin neljällä laukalla. Toiseen väliin se ei kuitenkaan kyennyt enää venyttämään tarpeeksi vaan neljällä mentiin tämä lyhyempikin väli. Kahden askeleen okseri-pysty-sarja (9,5 m) sen sijaan onnistui kerrassaan hienosti. Matka jatkui sujuvasti vielä viimeiselle linjalle, ja kuuden laukan väli meni hyvin. Viimeisen pystyn jälkeen ei vaan askel aivan yltänyt maapuomeille, vaikka niin hyvin Vake etenikin.

Otimme viimeiselle linjalle heti perään sakkokierroksen. Ohjeena oli tulla linjan aloittavalle matalalle vinopystylle kaikessa rauhassa vähän lyhyemmässä laukassa, ja jatkaa kuuden laukan välissä ensimmäiset kolme askelta samaa lyhyempää laukkaa. Tämän jälkeen pääsin sitten pyytämään eteen seuraavaa estettä kohti, niin että viimeiset kolme askelta mentiin eteen venyttäen ja tämä sama impulssi vei meidät sujuvasti puomeille asti. Kerrankin sain ottaa Vaken laukkaa oikein kiinni, ettei tultu linjalle sisään liian "lujaa"! Tällä idealla ratsastaen tosiaan yllettiin onnistuneesti puomeille asti, harmillisesti vaan pysty putosi siinä matkan varrella. Lähdimme vielä yrittämään ihan nappisuoritusta, mutta nyt jäi taas venyminen pienestä kiinni. Saimme pitää vähän miettimistaukoa, ja lopuksi kokeilimme vielä uudestaan niin että etäisyyttä pystyltä puomeille oli lyhennetty joitakin kymmeniä senttejä. Edelleen mentiin kuuden laukan välissä ensin lyhentäen ja sitten eteen lähettäen, ja nyt Vake suorituikin tehtävästä hienosti.



Vaikka Vake ei kaikkiin "isojen hevosten väleihin" aivan venynytkään, niin olin tosi tyytyväinen tämän päivän menoon. Vakella oli hyvä energia laukassa, joten kyllä oli mukavaa hypellä. Tänään ei tarvinnut puskea, ja myös hypyt tuntuivat itselleni helpoilta kun ponilla oli eteenpäinpyrkimystä sekä ehkä jonkinlaista ryhtiäkin liikkumisessa. Tämä on sitä parasta Vakea! Laukan venyttäminen tiettyihin etäisyyksiin on Vakelle kaikkein vaikein juttu, mutta tosi urheasti se yritti. Sarjahan jopa meni tänään oikein hyvin. Kisaradoilla ei näin teknisiä tehtäviä edes tule vastaan, mutta kuten valmentajamme totesi, on nopeaa eteen venymistä hyvä harjoitella koska sille tulee tiukoissa paikoissa välillä tarvetta.

Videosta kiitos Riikalle!

Venymistä valmennuksessa

Viikonloppu alkoi perjantaina Pian estevalmennuksella kotikentällä. Menimme Vaken kanssa valmennuksessa kolmen ratsukon ryhmässä. En ollut päässyt viime viikonlopun jälkeen kertaakaan ratsastamaan, joten tunsin oloni satulassa hieman tukkoiseksi ja jäykäksi. En myöskään ratsastanut tänään mielestäni erityisen hyvin, mutta en tiedä minkä verran sitä voi laittaa pienen sairastauon piikkiin kun kyse oli kuitenkin vain muutamasta päivästä.

Verryttelimme ensin ravissa ja laukassa. Laukassa saimme tehtäväksi temponmuutokset siten, että pitkillä sivuilla koottiin ja otettiin kiinni ja päädyissä kaartaessa ratsastettiin eteen. Vake tuntui olevan ihan reippaalla päällä, mutta pohkeesta eteen reagoimista piti kuitenkin saada hieman nopeammaksi. Huomasin, että istunta ei pysynyt tarpeeksi vakaana vaan eteenratsastaessa aloin hieman heilua laukan mukana ja kallistua eteenpäin. Verryttely jatkui puomi- ja kavalettitehtävällä, johon kuului laukkapuomit kaarevalla uralla, laukanvaihtokavaletti sekä matala innarisarja. Vake eteni puomeille ja kavaleteille ihan hyvällä imulla, mutta kaarteissa piti ratsastaa eteen jotta laukka ei päässyt kääntäessä hyytymään. Sain myös jälleen muistutuksia suoristautua pystyyn esteiden ylityksen jälkeen.

Seuraavana tehtävänä oli S-kiemura, johon kuului äskeinen innarisarja, tästä vasemmalle neljän laukan kaareva tie pikkupystylle, ja kaarros oikealle kolmen laukan päässä olevalle toiselle pystylle (esteet 1-3). Tätä hypeltiin molemmista suunnista. Ensin kolmen laukan väli jäi liian pitkäksi ja otimme mukaan ylimääräisen askeleen, mutta kun korjasin tien niin että kääsin kakkosesteeltä tiukemmin ja pyysin Vakea enemmän eteen onnistui se venyttämään välin kolmella askeleella. Tehtävä kysyi Vakelta venymistä eteen, mutta kun saimme juonesta kiinni niin poni kyllä venytti ihan kiitettävästi. Energia tuntui olevan aika hyvin kohdillaan.

Siirryimme hyppäämään seuraavaksi trippeliä, jolle ratsastettiin 20 metrin suora linja innarisarjalta. Kuusi laukkaa oli Vakelle sopiva askelmäärä tähän väliin, ja sain jopa ratsastaa hieman eteen niin että trippelille saatiin ponnistuspaikka asiaankuuluvan lähelle. Vake jatkoi hyvällä imulla eteenpäin, joten trippeli ylittyi näppärästi. Trippeliä nostettiin ylöspäin, ja se näytti jo ihan kunnioitettavan kokoiselta esteeltä vaikkei ehkä ollutkaan kuin 90 senttiä. Kun etäisyys oli tuttu ja ponnistuspaikka linjalla helppo löytää ei ollut mitään hätää hypätä vähän isompaakaan pituusestettä. Ensimmäisellä kierroksella Vake pudotti takapuomin, mutta tämän jälkeen tein huolellisemman pitkän myötäyksen ottaen harjasta hieman tukea ja Vake selvitti esteen hienolla hypyllä ilman kolisteluja.

Viimeisenä yksittäisenä tehtävänä harjoiteltiin sarjaa, joka oli meille tietenkin päivän vaikein pala. Sarjalle lähestyttiin kaarevan maapuomisarjan kautta, ja viimeiseltä puomilta sarjalle oli matkaa 16 metriä. Tähän kuului ottaa neljä laukkaa, ja sarjaväli okserilta pystylle puolestaan oli jonkin verran alle 7 metrin mittainen. Korkeutta esteillä oli 80-85 senttiä. Vakella oli hyvä energia ja imu, mutta silti molemmat välit tahtoivat olla sille aika pitkiä. Sarjan a-osalle ponnistuspaikka jäi vähän kauas, mutta Vake kuitenkin venytti hyppyyn reippaasti. Sitten piti venyä vielä sarjan b-osalle, jolle oli tietenkin matkaa kun kaukaa lähtenyt hyppy okserilla ei kantanut kovin kauas esteen taakse. Urheasti Vake venyi, mutta helppouden tunne jäi puuttumaan. Koko ratsukko meni sarjalla liian pitkäksi, kun a-osan jälkeen olin vain tuuppaamassa Vakea eteen ja jäin itse etunojaan irti satulasta. Näin pitkänä Vaken on tietenkin hankalampi nousta hyppyyn kun este on vähänkään korkeampi. Sama pitkänä meno ja hyppyyn sukellus ylävartalolla vaivasi oikeastaan jo a-osalle tullessa. Vake pudottikin b-osan pari kertaa, kun ei hyppy noussut tarpeeksi ylös. Sain ohjeeksi suoristautua sarjavälissä paremmin pystyyn, ja tämä kyllä varmasti auttoikin tasapainottamaan menoa. Sitten vaan kävi niin, että en ehtinyt kaukaa venyttäen lähtevään hyppyyn tarpeeksi mukaan, vaan kun ylävartalo jäi hypyssäkin pystympään en saanut mielestäni kättä tarpeeksi eteen. Tavalla tai toisella kömpelöltä tämä sarjan ylitys siis tuntui joka kerta. Vake oli kuitenkin ihanan kärsivällisellä asenteella liikkeellä, ja imi esteille ja venytti hyppyihin joka kerta yhtä rohkeasti vaikka välillä puomi lähtikin mukaan.

Lopuksi hyppäsimme kaikki tehtävät yhteen putkeen ratana. Tässä ei tapahtunut varsinaisesti mitään uutta, vaan suoritimme tehtävät samalla lailla kuin yksittäinkin. S-kiemura onnistui hyvin, samoin suora linja kuudella laukalla trippelille. Sarjalla ajatus oli eteen eteen eteen, ja Vake sai taas venyä samalla kun itse yritin päästä välissä vähän pystympään. Rataa hypätessä korostui se, että Vake puski kaarteissa sisään ja sen myötä laukka meinasi kaarteiden aikana hiipua. Olisi siis saatava poni taipumaan paremmin sisäpohkeen ympäri, ja vasemmalle kaartaessa tulee myös olla tarkkana etten itse kierry ja kallistu kovin voimakkaasti menosuuntaan.

Kehuja tuli tänään siitä että Vake eteni hyvin ja liikkuu aiempaa sujuvammin. Tästä on helppo olla samaa mieltä, ihanaa kun poni on näin hereillä ja vaikuttaa suorastaan innokkaalta! Sitten vaan pitäisi saada kaarteet paremmin haltuun ja lapaliirto pois, sekä istuntaan ryhtiä ja jäntevyyttä, ehkä elettömyyttäkin, niin etten varsinkin venymistä vaativilla tehtävillä alkaisi kovin sukeltaa eteenpäin. Venymistä vaativia tehtäviä meille tietenkin tulee aina vastaan, sillä normaalit etäisyydet tulevat aina olemaan Vakelle pitkiä. Ei kai auta muu kuin treenata näitä hankalia sarjoja, niin että pystyisin omalla istunnallani ja mukautumisellani antamaan Vakelle parhaat mahdollisuudet selviytyä sille hieman haastavasta tehtävästä.

Tekemisen meininki

Viime viikolla jäi Vakella ratsastamiset kokonaan välistä arki-iltojen mennessä istuntakurssilla ja viikonlopun juhannusreissussa. Tänään onneksi pääsin Vakella Tallinmäen estetunnille kolmen ratsukon ryhmään. Luvassa oli rataharjoittelua, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun hyppäsin Vakella ihan "kunnolla".

Verryteltiin ensin ravissa hakien hevosiin pehmeyttä ja rentoutta. Ohjeena oli lähteä ratsastamaan askeleeseen lisää pituutta hevosen rentoutuessa. Täsmäohjeena minulle ope kehotti tekemään asetukset sitkeämmillä ohjasotteilla sen sijaan että tein epähuomiossa koko ajan turhia myötäyksiä (eli ratsastin liian levottomalla kädellä). Asettavia ohjasotteita järkevöittämällä Vake lähtikin lopulta liikkumaan ravissa mukavan pyöreänä ja tasaisena.

Verryteltiin vielä laukassa ja otettiin muutamia laukanvaihtoja lävistäjillä. Yritin epätoivoisesti saada Vaken laukassa edestä ylös ja lyhyeksi, ja niinhän siinä kävi että tuntuman pidosta tulikin vetoa. Vake veti ja vastusteli tietenkin takaisin. Sain opelta huutia aivan liian voimakkaasta kädestä joka esti ponia laukkaamasta tarpeeksi eteen. Kättä siis reilusti kevyemmäksi ja sain luvan kanssa olla miettimättä sitä missä ponin pää on ja meneekö pitkänä ja matalana. Eipä Vake yhtään sen pahemmaksi valahtanutkaan vaikka hölläsin tuntumaa ihan kunnolla. Seuraavaksi piti sitten saada laukkaan lisää virtaa, sillä etenkin vaihtoihin tullessa Vake jarrutteli ja hidasteli aivan liikaa. Noottia tuli siitä miten jäin liikaa puskemaan pohkeella ja maiskuttamaan ylenpalttisesti sen sijaan että olisin nopeammin ottanut raipan käyttöön. Vaihdoissa piti varoa kallistumasta etukenoon, ja ohje oli että vaihto tapahtuu asetusta vaihtamalla ja ulkopohkeen merkistä (ei siis sisäpohkeella niin kuin olen tähän asti yrittänyt aina tehdä). Vaihto oikeasta vasempaan onnistui lennosta joskin laukkaa jarruttaen, mutta vasemmasta oikeaan mentiin aina lopulta ravin kautta. Taitaa olla oma paino liian vinossa oikealla jotta tähän suuntaan vaihto voisi onnistua.

Seuraavaksi jatkettiin kavalettitehtävällä. Ylitettiin ympyrän kaarella yksittäistä kavalettia jolta kaarrettiin vuoroin isommalle ja vuoroin pienemmälle ympyrälle. Vake laukkasi nyt mukavan reippaasti eteen, ja hyppäsi kavaletin valintani mukaan joko lähempää tai kauempaa eli kuunteli tosi hyvin. Pienemmälle ympyrälle kääntämiseen olisi tarvittu vielä lisää napakkuutta niin etten olisi antanut ympyrän venyä soikioksi ennen ja jälkeen kavaletin.

Hypättiin sitten pari kertaa kuuden laukan pysty-okseri-väliä (metrimäärä ei jäänyt mieleen). Vake sujui edelleen hyvin eteen ja aluksi väli jäikin kuudella laukalla hieman ahtaaksi. Toisella kierroksella tultiin paremmin kun en ajanut välissä laukkaa eteen vaan jäin odottamaan. Seuraavaksi hypättiin vielä kolmen esteen pätkä aloittaen lävistäjätrippelistä (4) ja jatkaen 14 metrin suoralle pysty-pysty-linjalle (5-6). Trippeli laukanvaihtoineen oli sujuva suoritus, eikä suoralla linjallakaan ollut ongelmia lukuunottamatta laukan vaihtumista vääräksi. Linjan toinen osa oli jo lähemmäs 80 cm korkea, mutta sekin ylittyi helpon oloisesti.

Seuraavana hypättiin kuusi estettä sisältävä perusrata. Korkeus huolestutti hieman, sillä esteet olivat n. 75 cm tasolla, mutta ei muuta kuin reippaasti matkaan. Ykkösesteelle tultiin vähän pohjaan ja jatkettiin alas ristilaukassa. En ehtinyt saada kaarteeseen vaihtoa (käytin taas virheellisesti sisäpohjetta vaihtoapuna!), mutta siitä huolimatta päästiin nätisti kakkoselle ja siitä eteenpäin kolmosokserille. Trippelille Vake venytti pari viimeistä askelta hienosti eteen kun pyysin, ja olin tyytyväinen tähän omaan ratkaisuuni sekä ponin reaktioon. Laukka piti sitten vaihtaa esteen jälkeen, onnistui lennosta mutta tuli turha jarrutus. Radan päättävällä suoralla linjalla Vake reagoi edelleen nopeasti eteen ja esteet ylittyivät sujuvasti. Kokonaisuutena tämä radanpätkä oli varsin hyvä, väärät laukat vaan jäivät pieneksi miinukseksi.

Lopuksi mentiin kolmen esteen uusintatieharjoitus (esteet 1, 2 ja vastakkaiseen suuntaan 5). Esteet laskettiin vähän pienemmiksi, mutta silti en tohtinut hurjan tiukkaa kurvailua harrastaa. Vake meni edelleen reippaasti ja varmasti. Viimeiselle esteelle en vaan päässyt oikein kaarteesta suoristamaan, ja kun Vake hyppäsi kaukaa en päässyt mukaan aivan niin hyvin kuin olisin halunnut. Saatiin vielä uusia tämä viimeinen este, ja nyt pääsin vähän paremmin kädellä mukaan vaikka ponnistus tulikin taas kaukaa ja vinona.

Kylläpä olikin kivan ja suorastaan helpon oloista hyppäämistä, eikä tällä tunnilla jännittänyt tai pelottanut. Vake on ehdottomasti se hyvinhyppäävä luottoratsu jota olen esteille kaipaillut! Ponnistuspaikat löytyivät hyvin, ja esteillä Vake liikkuu mukavan reippaasti eteen sekä lähestymisissä vastaa terävästi pohkeeseen. Melko matalana edestä Vake ehkä menee, mutta sitä ei kuulemma ole tarpeen murehtia. Enemmän luottoa siihen että Vake hoitaa homman ja vähemmän turhaa säätämistä varsinkin ohjan kanssa. Alkutunnin pahat mokailut laukanvaihtojen kanssa jäivät harmittamaan, mutta itse hypyt menivät niin mukavasti että olen niihin oikein tyytyväinen. Kun jo ekassa rataharjoituksessa Vaken kanssa 75 cm meni kuin vettä vaan niin hyvältä vaikuttaa. Hyppäämisessä alkoi nyt olla jo ihan tekemisen meininki, joten eiköhän lisätreenien myötä ala kolhuja kokenut itseluottamukseni korjaantua ja todellinen hyppäämisen riemu löytyä uudestaan.

Vierailu toisessa ulottuvuudessa

Lauantaille tarjoutui lyhyellä varoitusajalla mahdollisuus estetuntiin Sulolla, ja kun ei tälle päivälle löytynyt ketään seuraksi hyppäämään niin päätin investoida kerrankin oikein yksityistuntiin. Oma tehotunti olikin enemmän kuin paikallaan kun ongelmia on hyppäämisessä ollut viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi. Maneesissa oli kuitenkin käytännössä koko ajan myös toinen ratsukko, joten Sulo ei joutunut olemaan siellä yksinään.

Mentiin nopeat ja tehokkaat verryttelyt ravissa ja laukassa, ja tehtävänäni oli laukassa etsiä askeleeseen kunnolla energiaa ja säätövaraa. Sulo liikkui ihan reippaasti eteen, mutta oikeassa laukassa reagointi pohkeeseen oli vähän hitaanpuoleista eli hevonen ei ollut aivan täysin kuulolla. Vasemmassa laukassa meno oli kevyemmän ja helpomman oloista. Pääsin ratsastamaan laukkaa eteen ja kiinni, ja Sulo hakeutui kauniisti pyöreäksi. Tämä vaikutti jo ihan mukavalta estelaukalta. Ensimmäinen hyppytehtävä sisälsi oikeaa laukkaa maneesia ympäri hypäten pitkän sivun suuntaisia esteitä eli yksittäistä pystyä ja kahden pystyn linjaa kolmen askeleen välillä. Sulon liikkumiseen tuli esteiden myötä lisää säpinää niin että pidätteitä ja puolipidätteitä tarvittiin kontrolloimaan menoa ja pitämään laukka tarpeeksi lyhyenä. Hypyt pienille pystyille sujuivat ihan mukavasti ilman epäröintejä, ja näin paikat aika hyvin. Pari kertaa tuli ehkä turhan voimakasta tuuppausta ponnistuspaikan jäädessä hieman kauas.

Samaa hyppelyä jatkettiin vasemmassa laukassa, ja kolmen askeleen linjan toinen osa kasvoi pian okseriksi. Tähän suuntaan laukka vaihtui pariin kertaan vääräksi, eli hypyissä oli jotain vinouksia. Päivän ensimmäinen kielto tuli yksittäiselle pystylle, kun ponnistuspaikan jäädessä epäselväksi epäröin itse ja annoin ylävartalon kallistua etukumaraan liikkeen edelle. Kun pohkeetkin jäivät tehottomaksi niin stoppi tuli heti vaikka esteellä oli korkeutta ehkä 60 cm. Huomasin kyllä virheeni oikein hyvin, eli en malttanut odottaa hyppyä mutta toisaalta en Sulolle kertonut selkeästi mistä haluan hypätä vai haluanko hypätä ollenkaan. Onhan se aikamoista nipottamista Sulolta kieltää näin maahankaivetuilla esteillä, mutta kiellolle oli joka tapauksessa selitys. Ope painotti sadannen kerran että jos ei ponnistuspaikkaa näe niin istunnan kanssa täytyy odottaa ja samalla pitää pohje napakasti mukana jotta este ylittyy vaikka sitten huonommastakin paikasta. Samalle pystylle tuli myöhemmin vielä toinen samanlainen kielto, mutta jälleen huomasin virheeni saman tien ja pystyin sen korjaamaan. Ainakin Sulo oli hyvin looginen sen suhteen missä tilanteessa hyppää ja missä ei, enkä kielloista suuremmin hermostunut kun oli niin selvää mistä ne johtuivat.

Seuraavaksi hypättiin lyhyttä rataa. Kolmen askeleen linjan jälkimmäisestä esteestä tuli trippeli, ja uutena esteenä mukaan tuli okseri lävistäjällä. Sulolla oli nyt menovaihde päällä, joten laukkaa oli periaatteessa helppo säädellä kun energiaa riitti kasattavaksi. Radanpätkä onnistuikin varsin sujuvasti, ja pieni trippeli ylittyi myös aivan helposti. Okserille lähestyessä tapahtui pientä liirailua vasemmalle, mutta vasemmalla pohkeella sain Sulon tönittyä oikealle reitille ja esteen yli. Sujuvaa ja reipasta hyppäämistä jossa oli sopivasti sähinää, ja maltoin odottaa hyppyjä sekä pitää pohkeen tukemassa Suloa esteen edessä. Vasemmassa laukassa hypätessä laukka vaan tahtoi edelleen vaihtua vääräksi.

Tultiin näissä fiiliksissä heti perään uusi ratakierros. Nyt trippelin jälkeen tapahtui jotain erikoista, sillä Sulo lähti rynnistämään maneesin avointa päätyä kohti ja nakkeli vähän takapäätä ilmaan. Ehdin säikähtää että nyt saatan tippua, mutta onneksi pukit eivät olleet kovin valtavia ja sain seinään kääntäen jarruteltua vauhdin pois. Olipa aika yllättävä lähtö! Arvelin että saatoin trippeliltä alastulossa jysähtää satulaan vähän ikävästi, mutta toisaalta kyse saattoi olla ihan vain riemupukeista sillä niin paljon Sulolla vaikutti tänään olevan virtaa ja intoa. Jatkoimme radan loppuun, ja tulimme uudestaan vielä pysty-trippelilinjan. Nyt olin varuillani trippelin jälkeen, eikä Sulo mitään uutta pukkilähtöä yrittänytkään.

Samaa viiden esteen pätkää hypättiin vielä hieman isompana, eli yksittäinen pysty ja okseri nostettiin noin kasikymppiin. Trippelin halusin jättää pieneksi, sillä en halunnut siihen kovin isoa hyppyä jonka jälkeen Sulo saattaisi taas rynnistää alta pois. Ennen esteille suuntaamista työstettiin laukkaa ympyrällä, ja viriteltiin Sulo oikein kunnon estemoodiin ja -laukkaan. Ensin ratsastettiin laukkaa reilusti isommaksi eteen, ja kun takajalkoihin löytyi kunnon energia niin liike kasattiin lyhyemmäksi ja paremmin takaosan päälle. Siinä sai niin pohkeella, pidätteellä kuin istunnallakin ratsastaa tosissaan, mutta löytyihän sieltä laukka joka tuntui todella ponnistavan takaosalla ylöspäin.

Kun oikea estelaukka oli löytynyt saatiin aloittaa radan hyppääminen. Uusi menovaihde taisi vähän sekoittaa ponnistuspaikan arviointiani, ja ensimmäiselle pystylle en uskaltanut tehdä oikeaa ratkaisua eli lähettää Suloa hyppyyn hieman kauempaa. Ajettiin ihan pohjaan, ja olin jo varautunut kieltoon mutta tällä laukalla Sulo olikin ihan tosissaan menossa. Seurauksena oli hurja tasajalka-kenguruloikka, joka heitti kuskin pois tasapainosta hevosen kaulalle. Taas kuvittelin hetken tippuvani, mutta onneksi Sulo ei tältä esteeltä ottanut mitään lähtöä ja pääsin takaisin tasapainoon. Töpeksintäni tässä hypyssä ei onneksi myöskään säikäyttänyt Suloa, vaan uudella yrityksellä se meni esteelle aivan yhtä innokkaasti. Radan ensimmäiset neljä estettä ylittyivät oikein sujuvasti ja hienosti, joskin okserille Sulo pääsi venymään vähän turhan pitkäksi ja kiihdyttämään vauhtia. Viimeiselle pystylle laukka levisi taas siinä määrin kontrollista että ponnistuspaikan valinta jäi epäselväksi, ja kun en malttanut odottaa hyppyä vaan annoin istunnan mennä liikkeen edelle niin kieltohan siitä tuli. Tämän jälkeen en enää samaan virheeseen sortunut, ja uudella ratakierroksella sain pakan pidettyä koossa kaikilla esteillä. Kun odotin hyppyä ja pidin pohkeen mukana niin Sulo hyppäsi hienosti. Mentiin edelleen "isojen esteiden laukkaa", ja se energian määrä mikä hevosessa oli meinasi välillä jo vähän hirvittää enkä tainnut kovin paljon radan aikana hengittää. Säätelyvaraa laukassa kyllä oli, joten sen puoleen esteille oli helppo tulla kunhan oma pää pysyi kylmänä enkä sortunut paniikkiratkaisuihin. Tässä moodissa Sulo oli toden totta menossa esteiden yli epäröimättä ja innokkaasti.

Pienen analysointitauon jälkeen hypättiin vielä viimeinen kierros. Edelleen Sulo hyppäsi todella sujuvasti ja vauhdikkaasti, ja väärät laukat olivat ainoa ongelmamme. Viimeiselle pystylle pyysin venyttämään eteen, ja Sulo reagoi hyvinkin terävästi. Hyppy oli hyvä, mutta esteen jälkeen Sulo meinasi taas vähän ampaista päätä viskoen ja pikkupukkia heittäen. Ei ollut todellisia kyydissäpysymisongelmia ja sain Sulon pysäytettyä aika nopeasti. Otettiin sitten viimeiseksi hypyksi vielä rauhallinen suoritus pikkupystylle suljettua päätyä kohti niin ettei homma päättynyt rynnistyshyppyyn.

Silmäni olivat varmaan hämmästyksestä ymmyrkäisinä vielä pitkään tunnin jälkeen, sillä tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon kosketukseni Sulon Oikeaan Estehevosmoodiin, eli siihen mielentilaan, laukkaan ja energiaan jolla isompia esteitä hypätään. Varsinainen kulttuurishokki ikänsä poneilla hypänneelle istua tällä lailla liikkuvan hevosen selässä, melkein kuin olisi siirtynyt toiseen todellisuuteen! Makealtahan se meno tuntui kun Sulosta löytyi tämä minulle ihan uusi vaihde, ja oli aika eri meininki lähestyä esteelle tällaisella laukalla. Vauhti ja energia meinasi kuitenkin välillä hieman pelottaa, kun en ollut ihan varma pysyykö hevonen hanskassa ja voiko se ehkä kieltää vauhdikkaammasta lähestymisestä. Toisaalta vaikuttaisi siltä että Oikeassa Estemoodissa liikkuva Sulo ei kovin herkästi ainakaan näille pienille esteille kiellä kunhan en itse aivan älyttömästi töppäile. Pienet pukittelut eivät ole mitään Sulon normaalia tyyliä, mutta ilmeisesti sillä on nyt kovasti kevättä rinnassa ja vähän ylimääräistä villivirtaa. Jäin pohdiskelemaan onko näin vauhdikas meno kuitenkaan minun juttuni, mutta toisaalta oli niin hienoa hypätä tällaisella menevällä Sulolla että aion jatkaa pelkojeni nitistämistä. Tänään Sulo meni todella hyvin ja ainoana rajoitteena oli ratsastajan jännitys ja arkailu. Kun vaan saisin oman asenteeni hieman rohkeammaksi niin ehkä meistä voisi tulla ihan toimivakin ratsukko. Suurten esteiden rämäpääksi tuskin pystyn koskaan muuttumaan, mutta jospa oppisin edes hyppäämään Sulolla niitä kasikympin ratoja vähän vähemmällä tutinalla.

Hyvä hyppymeininki

Lauantaiaamuna oltiin heti yhdeksältä oman porukan estetunnilla ABC:lla. Menin tietenkin Sulolla, joka oli tänään aivan erityisen seurallisella ja uteliaalla päällä. Myös ratsastuksen osalta nähtiin tänään parasta Suloa. Jännittyneisyyttä ja pinkeyttä ei ollut havaittavissa, vaan hevonen oli suhteellisen rennon oloinen mutta esteillä silti sopivalla tavalla sähäkkä ja liikkui eteen.

Sattuikin sopivasti että ohjelmassa oli jo toistamiseen tälle viikolle kahden askeleen sarja. Tällä kertaa tosin b-osana oli trippeli. Trippelisarjan hyppäämistä valmisteltiin tehtävällä johon kuului maapuomi ja pieni pystyeste samalla kahden askeleen välillä (8 m) kuin myöhemmin hypättävällä sarjalla. Tarkoituksena oli säädellä laukkaa niin että puomin jälkeen pystylle saattoi valita ponnistuspaikan joko lähemmäs tai kauemmas. Aloitettiin ratsastamalla eteen tavoitteena ponnistuspaikka lähelle estettä. En heti alkuun ratsastanut riittävän rohkeasti eteen, ja ponnistuspaikkaa ei saatu niin lähelle kuin oli tarkoitus. Sulo liikkui ihan innokkaasti eteenpäin mutta ei kuitenkaan vastannut kovin terävästi pohkeeseen. Toistojen myötä kuitenkin petrattiin niin että askel venyi jo hieman ja päästiin jonkin verran lähemmäs estettä. Seuraavana tehtävänä olikin sitten laukan lyhennys ja hyppy pystylle kauempaa. Tämä osoittautui hankalammaksi variaatioksi, sillä kantti ei tahtonut kestää laukan pitämistä lyhyenä puomin jälkeen samalla kun silmä sanoi että kauas jäädään. Puomille asti vielä päästiin pientä laukkaa, mutta sen jälkeen annoin Sulon venyä liikaa estettä kohti. Ihan kuin sitä max 50 cm estettä ei muka olisi voinut hypätä puoli metriä kauempaakin...

Samaa harjoitusta mentiin vielä toisesta suunnasta yksi kierros kutakin versiota: ensin lähelle, sitten kauas ja lopuksi normaaliin ponnistuspaikkaan. Nyt puolestaan ei päästy aivan niin lähelle estettä kuin olisi ollut tarkoitus, mutta sen sijaan lyhennys ja hyppy kaukaa onnistui vihdoin paremmin. Kierros normaalista ponnistuspaikasta hypäten olisi pitänyt olla helppo nakki, mutta nyt tulikin sähläystä askeleen sopimisessa maapuomille ja raville tippuminen. Uusintayrityksellä olin paremmin hereillä pohkeen kanssa jolloin päästiin kahdella laukalla esteelle vaikka edelleen askel vähän huonosti puomille osuikin.

Säätelytehtävän jälkeen siirryttiin ristikon ja trippelin sarjalle. Väli oli tosiaan 8 metriä eli ei mikään pitkä kahdelle laukalle, mutta näillä korkeuksilla Sulon peruslaukka oli aika sopiva tähän. Eka kierros hypättiin b-osa okserina, ja vaikka varman oloisesti yli mentiinkin niin sen verran oli ylimääräistä kiemurtelua että laukka vaihtui vääräksi. Sulo liikkui hyvällä imulla esteitä kohti eikä tuntunut epäröivän, joten seuraavalla kierroksella matala trippeli ylittyi helposti ja sujuvasti. Vähän epäilytti istuinko sarjavälissä riittävästi alas satulaan vai jäinkö jalustimien varaan leijailemaan, mutta ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ollut isompaa korjattavaa. Sen sijaan ope muistutti istumaan paremmin alas kaarteessa estelinjalle tullessa samalla kun kerään laukkaan energiaa alle.

Tehtävään lisättiin sarjan jälkeen vielä pystyn ja okserin kaareva linja. Etäisyys oli 14 metriä ja tavoiteaskelmäärä näin ollen neljä. Tätä hypättiin kolme kierrosta esteiden noustessa kierros kierrokselta. Ristikko-trippeli-sarjan selvitimme ensimmäisillä kahdella kerralla oikein kauniisti ja sujuvasti, mutta kaareva linja tuotti vähän päänvaivaa. Sulolla oli edelleen hyvä imu eteenpäin, ja ekalla kierroksella olin itse aivan liian hidas jolloin kääntäminen pystyltä okserille myöhästyi. Seurauksena oli hassu tie vinosti okserille ja viidellä askeleella pohjaan. Sulo kuitenkin kiltisti hyppäsi pikkuokserin myös näin oudosta lähestymisestä, mutta kippasin itseäni vähän liikaa kaulalle kuten tällaisissa hitaissa hypyissä tapaan tehdä. Toisella kierroksella pystylle tuli pieni hyppy ja kaarre jäi edelleen vähän turhan laajaksi, ja näin ollen otettiin taas viisi askelta. Nyt kuitenkin tie ja ponnistuspaikka okserille olivat paremmat ja hyppy sujuvampi.

Viimeisellä kierroksella esteet nousivat ristikkoa lukuunottamatta 80 cm tuntumaan. Silti lähdin matkaan suhteellisen luottavaisin mielin kun Sulo oli hypännyt niin mukavasti koko tunnin. Sarjalle tuli pieni sisäänhyppy, ja samalla kun ratsastin eteen kohti trippeliä heitin typerästi ohjan pois. Saatoinpa tuupata istunnallakin eteen kohti "isoa" trippeliä. Onneksi Sulo kuitenkin tästä huolimatta hyppäsi, ja pieni plussa itselleni siitä etten tehnyt ainakaan kovin pahaa sukellusta hyppyyn vaikka muuten olinkin turhan malttamattomasti syöksymässä kohti estettä. Kaarevalla linjalla en taaskaan ollut riittävän hereillä kääntämässä pienempää tietä ja ratsastamassa eteen, joten taas tultiin viidellä askeleella pohjaan ja hitaassa hypyssä kellahdin alastulossa eteenpäin. Ei siis mikään täydellinen suoritus mutta joka tapauksessa kaikesta mentiin epäröimättä yli.

Ei yhtään kieltoa tänään ja noin kasikympin okseri ja trippelikin ylittyivät, joten kai tässä saa olla vähän tyytyväinenkin. Pääasia että sekä hevonen että ratsastaja hyppäsivät nyt näin hyvällä fiiliksellä. Sulo oli tänään aivan superhyvä, ei jännittänyt tai epäröinyt mutta eteni hyvällä energialla ja vaikutti olevan innoissaan hyppäämisestä. Alkoi olla jo vähän samaa meininkiä kuin kesällä ulkona hypätessä. Tältä pohjalta on sitten hyvä paneutua hiomaan niin laukan säätelyä ja lähestymisiä kuin muitakin kehittämistä kaipaavia osa-alueita.